"... selvitys sanasta romanttinen..."

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download ""... selvitys sanasta romanttinen...""

Transkriptio

1 "... selvitys sanasta romanttinen..." (synfilosofinen polylogi) "On olemassa luokitteluita, jotka ovat kehnoja mutta jotka silti määrittävät kokonaisia kansakuntia ja aikakausia " Lainaat arkkiromantikko Friedrich Schlegeliä. Schlegel toimitti 1800-luvun vaihteen Jenassa veljensä August Wilhelmin kanssa Athenäum-lehteä, jossa julkaistiin muun muassa Novaliksen fragmentteja ja hänen omiaan. Lainaamaasi Athenäumfragmentista 55 löytyvää virkettä on toisinaan sovellettu juuri romantiikkaan itseensä, olkoonkin että Schlegel itse ei niin tehnyt. Sen sijaan hän kyllä eräässä kirjeessään veljelleen valittelee ironisesti, ettei oikein voi samassa yhteydessä esittää "selvitystä[än] sanasta romanttinen, koska se on 125 sivua pitkä...". Ja oletettavasti sellaisenakin yhä "fragmentti"... Fragmenttihan oli näiden varhaisromantikkojen "keksimä", kokeileva kirjallisuudenlaji. "Lyyriset runot ovat romanttisia fragmentteja", kirjoittaa Schlegel [Oi runous, s. 30]. Usein nämä fragmentit olivatkin fragmentteja fragmenteista ja luonnehtivat romantiikkaa itseään. Toki jotenkin muuten kuin tyhjentävästi... Eli siinä missä Kant vielä tarjosi meille oivallisen yhden lauseen määritelmän valistuksesta, niin romantiikan kanssa joudumme helposti hankaluuksiin. Romantiikkaan liitetään kuitenkin paljon yksinkertaistuksia ja kliseitä. Koko sanasta "romantiikka" on tullut klisee jolla on arkikäytössä tuskin mitään tekemistä monitahoisen kirjallisen ja aatehistoriallisen virtauksen kanssa. Kliseet ja yleistykset ovat kuitenkin kätevä ja helppo lähtökohta kyseenalaistamiselle. Lainaan seuraavassa lyhyesti ensisijaisesti lukiolaisille suunnattua Äidinkieli ja kirjallisuus -käsikirjaa [toim. Anne-Maria Mikkola et al., Helsinki: WSOY, 2003] ja sen luonnehdintaa romantiikan taustoista: "Klassismin muotopuhdas, geometrisesti sommiteltu maailmankuva sekä 1700-luvun rationalismi, hyötymoraali ja valistusoptimismi alkoivat menettää uskottavuuttaan. Todellisuus oli osoittautunut kuviteltua paljon arvaamattomammaksi." [S. 307.] Tässä mainitaan kaksi aatehistoriallista suuntausta joiden vastavaikutuksena romantiikka on usein nähty: valistus ja klassismi. Tämä ei missään tapauksessa ole virheellinen arvio. On kuitenkin huomattava ennen kaikkea se, että esimerkiksi Ranskan ja Saksan välillä vallitsi 1700-luvun lopulla suuria eroja sen suhteen, miten klassismi ja valistusaate ajoittuivat ja saivat hahmonsa. Ja miten ne limittyivät toisiinsa... Ranskassahan käytiin kuuluisaa polemiikkia "vanhojen" eli klassistien (henkilöitymänään Racine, teoreetikkonaan Boileau) ja "modernien" (puolestapuhujanaan Perrault) välillä jo 1600-luvun lopussa; tämä vastakkainasettelu jatkui hyvinkin "romantiikan aikaan" (eli hyvän matkaa 1800-luvun puolelle) asti. Saksassa puolestaan sekä klassismin että valistusaatteen tärkeimmät hetket ajoittuvat vasta 1700-luvun lopulle, Kantiin (jonka "Vastaus kysymykseen 'Mitä on valistus?'" ilmestyi 1783) ja Goethen ja Schillerin "myrsky ja kiihko" (Sturm und Drang) -kauden jälkeiseen tuotantoon. "Myrsky ja kiihko", josta esimerkkeinä voi pitää Goethen "tunteellista" romaania Nuoren Wertherin kärsimykset... 1

2 ... joka on kuitenkin uudelleen luettuna itse asiassa läpikotaisin ironinen teos! Tästä aiheesta kannattaa lukea Michel Ekmanin "Kuukauden klassikko" -essee Nuoren Voiman Saksalainen romantiikka -teemanumerosta [4/97, s ; Ekmanin tekstin on suomentanut Janne Porttikivi].... ja Schillerin näytelmää Rosvot, enteili romantiikkaa ja siten sitä on pidetty "esiromantiikkana", mutta Schiller ja varsinkin Goethe osoittautuivat myöhemmin varsinaisiksi antiromantikoiksi. Saksassa, tavallaan, klassismin aikakausi koitti suorastaan vasta "romantiikan jälkeen", jos Sturm und Drang -"nuorisoliikettä" ajatellaan romantiikan katalysaattorina. Saksalaisen romantiikan katalysaattorina voi kuitenkin pitää vähintään yhtä suurella syyllä, ellei suuremmalla, saksalaista idealistista filosofiaa jota edustivat Kant, Fichte, Schelling ja Hegel. Mutta ennen kuin uppoudumme metafysiikkaan on syytä muistaa romantiikkasanan etymologia. Taustalla on nimittäin keskiaikainen erottelu "romaanisten" kansankielien ja klassisen latinan välillä (in lingua romana vs. in lingua latina). Etymologisessa mielessä "romanttinen" siis asettuu "klassisen" vastapariksi. Tämä viittaa siihen, että kirjallinen mielenkiinto kohdistuu roomalaisten ja heidän välittämiensä kreikkalaisten esikuvien sijaan todelliseen tai oletettuun kansankirjallisuuteen ja keskiaikaan (sanon "todellisuuteen tai oletettuun" ajatellen Ossianin laulua, joka paljastui tavallaan väärennökseksi). Tarkalleen ottaen "romantiikka" taitaa juontua romansseista eli keskiaikaisista sankari- ja rakkaustarinoista, proosasta tai lyriikasta joka on kirjoitettu latinan sijasta "romaanisella" kansankielellä. On ehkä paradoksaalista että romantiikka-termillä on yhteinen etymologia romaani-sanan kanssa, kun romanttiselle kirjallisuudelle luontevin ilmaisumuoto taitaa kuitenkin olla lyriikka... No siinä mielessä hyväksyisin tuon että vaikkapa Victor Hugo'n tai Alfred de Musset'n tuotannosta on tainnut parhaiten kestää aikaa lyriikka... Jos sekään? "Dieu parle, il faut qu'on lui réponde. / Le seul bien qui me reste au monde / Est d'avoir quelquefois pleuré." "Herra puhuu, on vastaaminen. / Olen itkenyt joskus: se aarre / vain minulla jäljellä on." [Alfred de Musset, "Tristesse"; "Surumielisyys", neljäs säkeistö, suom. Aale Tynni, Tuhat laulujen vuotta, s ] Tuo yhteydestään irrotettu säkeistö ei tainnut olla paras mahdollinen esimerkki. Pelkäänpä että romantiikan hahmottaminen osoittautuu kuitenkin vaativaksi tehtäväksi, koska hyvin pian käy ilmi ettei ulkokohtainen "kiinnostus keskiaikaan" tai kreikkalais-roomalaisten esikuvien hylkääminen, saati vastalause valistusaatteelle, saati kyynelehtivä tunteen palo, riitä vielä yksin taikka yhdessä tekemään kirjallisuudesta romanttista, sellaisena kuin romantiikan teoreetikot romantiikkansa näkivät... Aivan niin: ja nämä teoreetikot olivat samalla romanttisia runoilijoita. Esimerkiksi Novaliksen keskeneräisesi jääneessä Heinrich von Ofterdingen -romaanissa ei ole "romanttisuuden" kannalta niinkään keskeistä vaikkapa se, että tarina sijoittuu keskiaikaan, vaan pikemminkin se että maailma on "runollisesti poetisoitu", kuten Liisa Saariluoma on asian muotoillut [NV 4/97, s. 28]. "Romantiikan aika" ei ole sama kuin vaikkapa ajanjakso tai mikään muukaan vuosiluvuin rajattu kausi, saati keskiaika tai nostalgisen haikailun aika, vaan jotakin mikä ylittää kulloisenkin nykyhetken. "Se mikä runoudessa tapahtuu", kirjoittaa 2

3 Friedrich Schlegel, "ei tapahdu koskaan tai se tapahtuu aina. Muuten se ei ole mitään oikeaa runoutta. Ei pidä uskoa, että se tapahtuisi nyt todella." [Oi runous, s. 30.] On silti mielenkiintoista että tuo virtaus sai alkunsa Saksassa ja Britanniassa aivan samaan aikaan, Tuolloin alettiin julkaista juuri Athenäum-lehteä ja toisaalta William Wordsworth ja Samuel Coleridge julkaisivat runokokoelman Lyrical Ballads, jonka toisen ja kolmannen painoksen esipuheissa Wordsworth muotoilee omalta osaltaan romantiikan teoriaa. Eikö tuo "1798" ole vähän mielivaltainen rajaus? Ranskassa romantiikka taitaa olla hieman myöhäisempi kirjallinen ilmiö? Se rajataan toisinaan noin vuosiin Toisaalta Jean-Jacques Rousseauta ( ) pidetään monesti koko yleiseurooppalaisen romanttisen aatesuuntauksen isänä tai esikuvana... Toisaalta ja toisaalta: saksalainen Sturm und Drang on nähty esiromanttisena kirjallisena liikkeenä, jonka sekä Goethe että Schiller sitten ikään kuin hieman aikuistuttuaan "pettivät" kääntymällä konservatiiviseen klassismiin... Nämä ovat tulkinnanvaraisia asioita, varsinkin mitä tulee vuosilukuihin ja "alkuihin" ja "loppuihin"... Puhutaan esi- ja varhaisromantiikasta ja myöhäisromantiikasta, "ensimmäisestä" ja "toisesta romantiikasta", ja niin edelleen... Ranskalaisessa keskustelussa "toinen romantiikka" tai "ironinen romantiikka", kuten sitä on syystä tai toisesta kutsuttu, ajoitetaan joskus juuri mainittuihin vuosiin , joidenkin mukaan kuitenkin eli helmikuun vallankumouksesta "Euroopan hullun vuoden" vallankumoukseen. "Ensimmäinen romantiikka" puolestaan ajoittuisi joidenkin mukaan noin vuosiin (ehkäpä luontevampi päätepiste olisi kuitenkin "1789") ja sen suurena esikuvana olisi ollut brittirunoilija Edward Young ja tämän luvulla julkaistu Night Thoughts -runoelma, joka nykyisin tunnetaan pitkälti sen ansiosta että William Blake kuvitti teoksen Toisaalta se vaikutti myös Sturm und Drang -liikkeeseen ja Goethen mukaan erityisesti siihen "sairaalloiseen" ilmapiiriin joka takasi Nuoren Wertherin kärsimyksille niin hurmahenkisen vastaanoton... "Ensimmäisellä romantiikalla" on viitattu myös saksalaiseen romantiikkaan jonka henkilöitymä on Friedrich Schlegel... Sovitaanko että romantiikka "sanan varsinaisessa merkityksessä" sai alkunsa vuonna 1798 samanaikaisesti Britanniassa ja Saksassa ja että suuntauksen todellisia arkkitehtejä olivat toisaalta Wordsworth ja Coleridge, toisaalta nimenomaan Friedrich Schlegel ja hänen veljensä A.W.? No, Wordsworth ( ) ja Coleridge ( ) ihailivat hieman vanhempaa aikalaistaan William Blakea ( ) joka taisi olla heille se todella romanttinen runoilija... Onkin kärjistäen sanottu, että romantiikan kirjalliset tavoitteet ovat toteutuneet ainoastaan sellaisten kirjailijoiden teoksissa joita ei ole tapana lukea kuuluviksi romantikkoihin: Friedrich Hölderlin ( ) oli kylläkin romantikkojen aikalainen ja opiskeli Jenassa, ystävystyi Hegelin kanssa ja tuli tutuksi sekä Jenan romantikoille että Schillerille ja Goethelle, näille "klassikoille" jotka sittemmin pilkkasivat hänen Sofokleskäännöksiään... Hölderliniä ei pidetä klassistina sen enempää kuin romantikkonakaan, hän oli suhteessa näihin virtauksiin tai koulukuntiin se suuri ulkopuolinen. Sikäli tuo 1798 sopii käännekohdaksi että Wordsworthin ja Coleridgen Lyrical Balladsia ja Schlegelin veljesten Athenäum-lehteä voi pitää suoranaisesti ohjelmallisina kirjallisina tapauksina. 3

4 No mitä muuta tuo sana "romantiikka" sitten tarkoittaa? Mitä muuta kuin illallista kynttilänvalossa? Mitä muuta kuin "romanssien" kirjallista lajityyppiä joka kuului pikemminkin keskiajalle? Mitä muuta kuin Jenan piiriä ja Athenäum-lehteä joka toimi ? Miten romantiikka määriteltäisiin? Jos olisi pakko, niinkö? Nykysuomen sanakirjan mukaan romantiikka on "taidesuunta ja elämänkäsitys, joka vieroo arkitodellisuutta ja pohjaa etupäässä mielikuvitukseen ja tunteeseen; elämänilmiöiden mielikuvitukseen ja tunteisiin vetoava puoli. R. syntyi 1700-luvun lopussa vastavaikutuksena valistusajan hengenlaadulle." Palaamme siis kliseisiin? Tämä on liian kielteinen ja yksipuolinen määritelmä, sillä romantiikka ei ainoastaan yksinkertaisesti ja yksinomaan viero arkitodellisuutta vaan kysymys on arkitodellisuuden romantisoimisesta tai sen poetisoimisesta, eräänlaisesta usein tosiaankin mielikuvituksen voimalla tapahtuvasta idealisoinnista. Entä romantiikka "vastavaikutuksena valistusajan hengenlaadulle"? Edelleen Nykysuomen sanakirjan mukaan valistuksella historiallisessa mielessä tarkoitetaan "1700-luvun jälkipuoliskolla esiintynyt[tä] sivistysvirtaus[ta], jonka tarkoituksena oli vapauttaa ihmishenki ennakkoluuloista ja perustaa elämä asioista saadulle rationaaliselle tiedolle". Tämä valistuksen määritelmä on parempi (sillä se on vähemmän ulkokohtainen ja vastaa paremmin valistusfilosofien ja -kirjailijoiden itseymmärrystä, siis julkilausuttuja tavoitteita) kuin ylläoleva romantiikan luonnehdinta, mutta romantiikka näyttäytyy oudossa valossa jos se asetetaan näin terävästi valistuksen "vastavaikutukseksi". Etenkin kun "vastavaikutus" oikeastaan kuuluu valistuksen perimmäiseen, itsekriittiseen luonteeseen. Valistuksen "perimmäiseen luonteeseen"? No niin, me kuuntelemme... Valistuksen "perimmäisestä luonteesta" voidaan puhua... Ihanko vakavasti?... ainakin lähes vakavasti juuri siksi, että valistus lopulta määritteli itsensä filosofi Immanuel Kantin sanoin, tämän vuonna 1783 ilmestyneessä "Vastauksessa kysymykseen: Mitä on valistus?" (joka on myös suomennettu antologiaan Mitä on valistus). Jonkin aikakauden "perimmäinen luonne" voinee nimittäin "paljastua" (tai pikemminkin tulla säädetyksi) vain tällaisen perustavan "performatiivin" eli "puheaktin" muodossa: olisi vaikeaa, ellei mahdotonta väittää vastaan, kun Kant määrittelee valistuksen "ihmisen pääsemiseksi ulos hänen itsensä aiheuttamastaan alaikäisyyden tilasta". Tuo "alaikäisyydeksi" käännetty sana Unmündigkeit voisi olla parempi suomentaa "holhouksenalaisuudeksi". Alkutekstin lause kuuluu: "Aufklärung ist der Ausgang des Menschen aus seiner selbst verschuldeten Unmündigkeit." Vaikeaa, ellei mahdotonta vastaan väittäminen olisi siksi, ettei tässä oikeastaan tehdä yhteenvetoa siitä mitä "valon vuosisata" on "tähän asti" tarkoittanut (siis vuoteen 1783 asti), vaan siitä mitä valistumisen on oltava ollakseen sitä mitä se on; mitä sen on täytynyt tähän asti olla, mitä sen täytyy jatkossa olla... Aufklärung ei ole Kantille valmista "valistuneisuutta" vaan jatkuva ja päättymätön valistumisen prosessi. Yhteenvetona voisi sanoa että oikeastaan valistus tarkoittaa järjen päättymätöntä valmiutta itsekritiikkiin. Tässä valossa tarkasteltuna romantiikka jopa kenties jatkaa valistuksen projektia. Järki joka hylkää tunteen ja muuttuu välineelliseksi peliksi menettää "toisensa" myötä myös itsensä: järki menettää järkensä. Choderlos de Laclos n romaani Vaaralliset suhteet 4

5 (Les liaisons dangereuses, 1782) on tästä valistuksen ironisesta itsekritiikistä ohittamaton esimerkki, samoin kuin markiisi de Saden kertomukset. Ja Rousseau, romantiikan isä, on edelleen valistusfilosofi... Jos me löydämme valistuksen "perimmäisen luonteen" Kantin pikku esseestä "Vastaus kysymykseen 'Mitä on valistus?'" vuodelta 1783 niin varmaankin me löydämme romantiikan ytimen juuri vuodesta 1798 ja parin sitä seuranneen vuoden tarkennuksiin, esipuheiden ja fragmenttien muodossa? Kaiken filosofoinnin keskellä ei pidä unohtaa näiden aatevirtausten historiallista kontekstia. Romantiikkaan on usein liitetty innostus vastikään tapahtuneista Ranskan ja Amerikan vallankumouksista, joita puolestaan on pidetty valistusajan aatteellisina seurauksina. Toki varhaisiinkin romantikkoina pidettyihin taiteilijoihin ja ajattelijoihin lukeutui myös konservatiiveja ja monarkisteja, erityisesti Ranskassa jonka romantiikkaa pidetään hieman myöhempänä ilmiönä kuin saksalaista tai englantilaista romantiikkaa (Ranskassa vallankumouksen ihanteisiin liitettiin pikemminkin valistusajan ja ensyklopedistien ihanteet, joihin ns. romantikot usein suhtautuivat reaktionäärisesti puolustaen monarkiaa ja katolilaisuutta), tai sellaisia kuten Saksassa Friedrich Schlegel, jotka hieman myöhemmällä iällä "taantuivat", petyttyään muun muassa juuri Ranskan vallankumoukseen seurauksineen, konservatiiveiksi ja kääntyivät katolilaisuuteen. Mutta nuo ulkoiset, poliittiset seikat soveltuvat korkeintaankin osittain nimenomaan kirjallisen romantiikan määrittäjiksi. Arkitodellisuuden vieroksuminen on sekin enintäänkin osatotuus, sillä esimerkiksi brittiläisen romantiikan airuet, kuten William Wordsworth, halusivat tuoda runouteen nimenomaan arkisemman kielen ja arkisemmatkin aiheet. Aivan, hän kirjoittaa seuraavasti vuoden 1800 esipuheessaan Lyyrisiin balladeihin: "Näissä runoissa olen [...] asettanut keskeiseksi tavoitteekseni tehdä arkielämän tapahtumat kiinnostaviksi tuomalla totuudenmukaisesti, mutta alleviivaamiseen sortumatta esiin niissä vaikuttavat luontomme perimmäiset lait: ennen kaikkea koskien sitä tapaa, jolla innoituksen tilassa liitämme ajatuksia toisiinsa [the primary laws of our nature: chiefly, as far as regards the manner in which we associate ideas in a state of excitement]." Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta suhteessa siihen valistuksen traditioon, jonka "vastavaikutuksena" romantiikkaa on siis pidetty. "Association of ideas" ja "laws of association" ovat nimittäin valistusfilosofien ja erityisesti John Locken keskeisimpiä teemoja. Nyt runoilija Wordsworth tarttuu näihin aiheisiin runoilijan näkökulmasta. Siis ei ainoastaan arkisiin aiheisiin tai vaikkapa luontoon, vaan ihmisluonnon perimmäisiin lakeihin jotka vaikuttavat arkielämässämme. Tämä Wordsworthin hahmottelema uusi lyriikka on siis arjen runoutta...? Niin voi varmaankin sanoa, hyvin erityisessä mielessä: on kysymys arkielämästä sellaisena kuin se näyttäytyy, muun muassa kokemustamme jäsentävien assosiaatiolakien tai -periaatteiden välityksellä, nimenomaan tietyssä innoituksen tilassa, siis runollisessa mielenvireessä. Aiheiden arkipäiväisyys ei tietenkään ole mikään yleispätevä romantiikan tunnuspiirre (usein tämä koetaan pikemminkin juuri päinvastoin), ja Lyrical Ballads sisältää myös, Coleridgen osuutena, kauhuromanttisen mestariteoksen "The Rime of the Ancyent Marinere". Wordsworthin kuvaus luisteluretkistään suuressa omaelämäkerrallisessa The 5

6 Prelude -runoelmassa täytyy mainita, se on vaikuttava esimerkki runollisesta kokemisen tavasta joka ei pakene pilvilinnoihin vaan löytää "romantiikan" mahdollisimman läheltä, luonnosta ja ruumiillisuudesta: "kunnes tajuamme / sydämen lyönneissä me suuruuden." [Ote suomennettu teokseen Tuhat laulujen vuotta, s ] Vaikuttava on myös "romantiikan inkaranaatioksi" kutsutun Gérard de Nervalin Aurélia (1855), joka on omaelämäkerrallinen proosakertomus mielisairaudesta ja sen vaikutuksesta mielikuvitukseen joka hänen mukaansa "tuotti loputtomia nautintoja [délices infinies]"... Hän kysyykin: "Saavuttaessaan jälleen sen mitä ihmiset kutsuvat järjeksi, saako niiden menettämistä pahoitella?" Keskustellessaan romanttisen runoilijan Samuel Cramerin kanssa Baudelairen "Fanfarlo"-novellin rouva de Cosmelly kuitenkin epäilee "etteivät kirjailijoiden surut ja rakkaudet ole alkuunkaan sellaisia kuin muiden ihmisten surut ja rakkaudet" [Modernin elämän maalari, s. 21]. "Fanfarlo" on ironinen, ja nimenomaan itseironinen, romanttinen mestariteos. Mutta jos nämä "romanttiset harakat" ihannoivat sairautta ja omia mielenhäiriöitään niin eivätkö he ansaitsekin tulla pilkatuiksi? Goethelainen näkökulma... Täytyy sanoa ettei ironia kuitenkaan tarkoita, ainakaan romanttisen ironian mielessä, ivaa ja pilkkaa... Voinee sanoa että silloin kun "romantiikka ivaa itseään" se ivaa niitä lukuisia väärinkäsityksiä joita "romantiikalla" on itsestään, tai joita "romantikkoina itseään pitävillä" keskinkertaisuuksilla on siitä mitä "romantiikka" on. Goethe taisi olla tietämättään romantikko, juuri siksi että Nuoren Wertherin kirjoittaja oli kohtalokkaassti väärinymmäretty ironikko. Mutta ehkäpä romantiikka voikin toteutua vain "väärinkäsitysten" ja "väärinymmärrysten" muodossa? Sallittehan minun heittää keskusteluun yksinkertaisen kysymyksen: Mitä on romanttinen ironia? Pelkäänpä vain että vastaus ei ole aivan yksinkertainen. Välillä tuntuu siltä että "romantisoiminen" ja ironia kulkevat käsi kädessä. Siksi vastaus ei voi olla aivan yksinkertainen. Varhaisista saksalaisista romantikoista ehkä tietyssä mielessä puhdasverisin, Georg Friedrich Philipp von Hardenberg eli lyhyesti taiteilijanimeltään Novalis ( ), määritteli romantiikan tai ainakin romantisoimisen seuraavasti: "Maailma on romantisoitava. Niin löydetään jälleen alkuperäinen merkitys. Romantisoiminen ei ole muuta kuin laadullista potenssiin nostamista. Alempi minä samastetaan tässä operaatiossa paremman minän kanssa. Niinpä me itsekin olemme tällainen laadullinen potenssisarja. Tämä operaatio on vielä täysin tuntematon. Kun annan tavanomaiselle korkeamman merkityksen, totunnaiselle salaperäisen ulkoasun, tunnetulle tuntemattoman arvokkuuden, äärelliselle äärettömän vaikutelman, silloin romantisoin sen. Kun korkeamman, tuntemattoman, mystisen, äärettömän suhteen menetellään päinvastaisella tavalla ja ne yhdistetään vastakohtiinsa, silloin ne logaritmisoidaan." "Romantisoiminen" onkin yllättäen matemaattinen toimenpide... No, Hardenberg eli Novalis opiskeli matematiikka ja luonnontieteitä, erityisesti geologiaa. Romantisoiminen on siis alkuperäisen merkityksen löytämistä. Wordsworthin ja Novaliksen samoihin aikoihin, toisistaan riippumatta ja toisistaan tietämättä esittämät 6

7 runoutta koskevat ajatukset ovat mielenkiintoisella tavalla samansuuntaisia: maailman romantisoiminen ei ole niinkään "todellisuuden vieroksumista" tai pilvilinnojen rakentamista vaan "alkuperäisen merkityksen" löytämistä. Arjen runouden tutkimista ja löytämistä? Ehkä juuri niin. Kysymys ei ole jostakin maailmalle vieraasta haihattelusta (nämä romantikot eivät tätä ainakaan itse sellaiseksi koe, eikä meidänkään kannattane tässä kiiruhtaa heitä tuomitsemaan) vaan maailman, todellisuuden kokemisen perusteista jotka ovat samalla luomisen periaatteita. Ja se että annamme tunnetulle tuntemattoman arvokkuuden tarkoittaa että me annamme tunnetulle sen mikä sille jo kuuluu. Mutta miten on ironian laita? Novalis aloittaa keskiaikaisesta nuoresta runoilijanalusta Heinrich von Ofterdingenista kertovan, keskeneräiseksi jääneen romaaninsa kertomalla tämän unesta, jossa tämä näkee "sinisen kukan, jonka teriöön kiipesi ihmeen kaunis tyttö, ja kukka muuttui suihkulähteeksi, jonka vedessä hän nauttien kylpi", ja lähtee sitten maailmalle tämä haavekuva mielessään. Viitisentoista vuotta myöhemmin tällainen haaveellinen fantasia-aines joutuu E.T.A. Hoffmanin parodian, ilmeisen hyväntahtoisen parodian kohteeksi tämän Kultaisessa maljassa, jossa Kansojen kirjallisuuden mukaan "romantiikka ivaa itseään". Kysyt siis onko Novaliksen omassa tuotannossa ironiaa? Ainakin pintapuolisesti tarkastellen Novalis itse näyttäisi olevan, ainakin Heinrich von Ofterdingen -romaanin pohjalta arvioiden, lähes tyystin vailla sitä mikä Friedrich Schlegelin mukaan juuri määrittää romantiikkaa tärkeänä tekijänä, nimittäin ironiaa: lähes kaikki, esimerkiksi kaivostyö, tulee nuorukaista vastaan kovin ihanteellisena ja nimenomaan "romantisoituna" sanan tavanomaisessa mielessä. Liisa Saariluoma kirjoittaa tästä Novaliksen romaanifragmentista: "Heinrich von Ofterdingenin omituisuus syntyy[...] siitä, että siinä liikutaan runouden poetisoimassa todellisuudessa. Heinrich ei kohtaa ainoastaan yhtä taitavaa, vanhaa vuorityömiestä vaan vanhan vuorityömiehen kautta vuorityön tai luonnon kohtaamisen yleensä; Klingsohr ei ole hänelle vain suuri runoilija vaan runous sinänsä, ja Mathilde ei ole vain tyttö, jota hän rakastaa, vaan rakkaus sinänsä. Heinrich kokee jokaisen kohtaamansa ihmisen ja asian potenssoidussa, absoluuttisessa muodossa ja on sitä kautta yhteydessä olevan kokonaisuuteen." [NV4/97, s. 28.] Voimme varmaankin sanoa, että poetisointi, potenssointi ja ironia ovat saman romanttisen asenteen eri aspekteja. Tässä "absoluuttisen kohtaamisessa" kun on kysymys oikeastaan "allegorisesta" tapahtumasta jossa rajallinen on yhteydessä rajattomaan, mutta siten että etäisyys näiden välillä säilyy. Ironian ja allegorian yhteydestä on kirjoittanut Paul de Man kuuluisassa "Ajallisuuden retoriikka" -tekstissään (joka on suomennettu osittain Nuoren Voiman Ironia-teemanumeroon 6/00) Mainitsitte että jossain vaiheessa romantiikka alkoi "ivata itseään". Tietty illuusiottomuus ehkä seurasi romantiikaksi luonnehdittuja virtauksia... Kadonneet illuusiot, joka ilmestyi kolmessa osassa , onkin Balzacin romaanin nimi. Nuori haihattelija, Lucien Chardon joka omaksuu aatelisnimen Lucien de Rubempré, uskoo tulevansa suureksi kirjailijaksi, tulee Pariisiin ja joutuu tutustumaan elämän proosallisiin realiteetteihin, myös taloudellisiin. Tällainen romantikko, kirjailija tai lukija tai vain onnenonkija, on suosittu hahmo 1800-luvun realistisissa romaaneissa... Eli romanttisissa romaaneissa? Jos romanttisella ironialla tarkoitetaan sitä että "romantiikka ivaa itseään"... No ehkä myös sitä, mutta ei pelkästään eikä ensisijaisesti sitä... 7

8 ... niin voisi kait todeta ettei romantiikka niin vain pääsekään pakoon? Jos ivaat romantiikkaa, jos pilailet romantiikan kustannuksella, olet auttamatta romanttinen. Aivan, ja arkkirealisti Balzacia on usein, kuten myös Stendhalia, nimitetty romantikoksi. He kuuluvat juuri mainittuun "vuoden 1830 jälkeiseen" ranskalaiseen "toiseen romantiikkaan", jota on myös "ironiseksi romantiikaksi" nimitetty. Lienee tarpeetonta edes mainita, että Baudelairelle Balzac oli nimenomaan suuri romantikko eikä suinkaan "realisti"... Samalla Baudelaire tosiaan ivaa "romanttisen" runoilijan hahmoa novellissaan "Fanfarlo" (1846)... tätä Samuel Crameria, Merikotkia-nimisen kokoelman kirjoittajaa, ivatessaan samalla ehkä vähän itseäänkin: "pakonomainen huolellisuus, jolla hän suhtautui omaan itseensä dandyismi,..." Siitä illuusiottomuudesta, romantiikan jälkeisestä kirjallis-moraalisesta krapulasta... Romantiikan aikakausi päättyisi Kansojen kirjallisuuden mukaan vuonna 1830; Ranskassa tämä ajoittuisi tuon vuoden niin sanottuun heinäkuun vallankumoukseen. Sekä Ranskan suuri vallankumous 1789 että nuo 1800-luvun alkupuolen levottomuudet tuottivat monille niistä ensin innostuneille pettymyksen. Saksalainen Georg Büchner on yksi näistä, vain 24-vuotiaaksi elänyt poliittinen ja kirjallinen radikaali joka kirjoitti illuusiottomat näytelmänsä 1830-luvulla. Komedia Leonce ja Lena oikeastaan irvailee romantiikan ihanteiden kääntöpuolelle, kuten joutilaalle haaveilulle ja raunioromantiikalle: "Adio, adio rakkaani, tahdon rakastaa rauniotasi", sanoo prinssi Leonce, itsekseen unelmoiden. Mutta eikö silloin, kun ollaan romantiikan raunioilla, olla juuri siellä missä romantiikan sininen kukka kukkii? Eikö romantiikan rappio ruoki rappion romantiikkaa? Sanat "vallankumous on kuin Saturnus: se syö omat lapsensa" on peräisin Büchnerin näytelmästä Dantonin kuolema. Varmaankin sitä voisi soveltaa yhtä hyvin romantiikan kirjalliseen vallankumoukseen kuin Ranskan vallankumoukseen joka johti terroriin. Samalla Büchnerin keskeneräiseksi jääneet ja modernit, todella vallankumoukselliset ja omaperäisellä tavalla poliittiset tekstit Lenz ja Woyceck käsittelevät aihetta, joka oli ilmeisesti useammassa kuin yhdessä mielessä tullut mahdolliseksi romantiikan myötä, nimittäin hulluutta, mielisairautta. Useammassa kuin yhdessä mielessä, kuten sanoit. Romantiikan on tosiaankin voinut liittää maanisuuteen tai hulluuteen, kuten Goethe teki sanoessaan: "Klassinen on terveyttä, romanttinen sairautta." Tämä kuitenkin tuo myös esiin sen, että näitä kirjallisuus-, taide- ja aatehistoriallisia tyyli- tai kausitermejä on käytetty poleemisiin kärjistyksiin ja oman taiteen ja taidekäsityksen erottamiseen "toisista"; ne ovat koulukuntien nimityksiä toisaalta itselleen ja toisaalta vaikkapa "vanhoille pieruille"; romantiikkahan oli nimenomaan jotakin uutta verrattuna klassismin makuun, jonka esikuvat olivat kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa ja viileän tyylikästä muodollisesti moitteetonta ilmaisua arvostaneessa myöhemmässä perinteessä. Toisaalta esimerkiksi Hegel 1820-luvulla pitämillään estetiikanluennoilla tarkoittaa "romanttisella" sekä oman aikansa kirjallisuutta että keskiaikaista ja vielä esimerkiksi Shakespearen taidetta, erotukseksi sekä symbolisesta (siis lyhyesti sanottuna klassista edeltävästä) että klassisesta taiteesta. Friedrich Schlegelille romanttinen runous on samaan aikaan sekä romanttista että klassista, eikä romanttinen liike suinkaan väheksynyt kaiken kaikkiaan esimerkiksi Kreikan ja Rooman taidetta ja kirjallisuutta. Romantikot pikemminkin vain näkivät nämä 8

9 esikuvat toisenlaisessa valossa. Baudelaire kirjoittaa 1840-luvun pienessä tekstissään, jonka nimi on "Qu est-ce que le romantisme?" eli "Mitä on romantiikka?" (Salon de 1846, II), romantikoista ja itseään romantikkoina pitäneistä näin: "Jotkut ovat rajoittuneet vain aiheen valintaan; heillä ei ollut aiheelleen kuuluvaa temperamenttia. [ ] Kutsua itseään romantikoksi ja tarkastella menneisyyttä systemaattisesti on ristiriitaista. Juuri nämä [itseään romantikoiksi kutsuvat, historiallisesti ja historiallisiin aiheisiin suuntautuneet taiteilijat] ovat romantiikan nimissä rienanneet kreikkalaisia ja roomalaisia: mutta on mahdollista tehdä kreikkalaisista ja roomalaisista romanttisia silloin, kun itse on sitä. [ ] Romantiikka nimenomaan ei ole sen enempää aihevalinnoissa kuin eksaktissa totuudessakaan, vaan tuntemisen tavassa. / He [nämä näennäisromantikot siis] ovat etsineet sitä ulkopuolelta, vaikka se on mahdollista löytää ainoastaan sisältä. / Minulle romantiikka on kaikkein uusin ja kaikkein ajankohtaisin ilmaisu kauneudelle." Juuri Baudelaire on se runoilija joka halusi määritellä romantiikan uudelleen sen jälkeen kun romantiikan aikakauden on katsottu päättyneen, hänelle romantiikka oli modernia: "Joka sanoo romantiikka, tarkoittaa modernia taidetta tosin sanoen sisäisyyttä, henkisyyttä, värejä" tämäkin ote on Baudelairen kirjoituksesta Vuoden 1846 salonki joka puhuu maalaustaiteesta, "kurkottamista äärettömään, ilmaistuina kaikin taiteen sallimin keinoin." "Tu m as donné ta boue et j en ai fait de l or." Anteeksi? Sönö parlö paa fraansee... "Annoit minulle lokasi ja minä tein siitä kultaa." Tämä on lainaus Pahan kukkien vuoden 1861 laitokseen luonnostellusta säemuotoisesta epilogista, sen viimeisestä säkeestä. Romantiikka on siis todellisuuden romantisoimista, poetisoimista. Kuten Baudelaire on todennut, kyse ei ole pelkistä aihevalinnoista ja vaikkapa keskiajan ihannoimisesta antiikin kustannuksella. Hänen mukaansa romantiikka on "tuntemisen tavassa" eikä sitä tule etsiä ulkopuolelta, ulkoisista seikoista, vaan sisäisyydestä: "Minulle", sanoo Baudelaire, "romantiikka on kaikkein uusin ja kaikkein ajankohtaisin ilmaisu kauneudelle." Romantiikka siis on Baudelairelle modernia ja moderni romanttista. Tuolloin muodikas termi "realismi" oli hänelle hänen omien sanojensa mukaan suorastaan sylkäisy vasten kirjailijan kasvoja. Kuulkaahan miten se mainittu "Fanfarlo"-novelli alkaa: "Samuel Cramer, joka muinoin romantiikan parhaina päivinä julkaisi Manuela de Monteverden nimellä muutaman romanttisen hullutuksen, on kalmankalpean saksalaisen isän ja tummaverisen chileläisen äidin ristiriitainen jälkeläinen." [Modernin elämän maalari..., s. 13.] Eikö Baudelaire tässä varhaisessa tekstissään vuodelta 1847, siis kymmenen vuotta ennen Pahan kukkia, tunnusta että "romantiikan parhaat päivät" ovat jo menneet? Vaan onko romantiikka siis aina jo nähnyt "parhaat päivänsä"...? Tuo "kalmankalpean saksalaisen" ja "tummaverisen chileläisen" jälkeläinen: eikö siinä juuri ole romantiikka itse? Antakaahan kun selitän... vaikka tämäkin selvitys voisi olla "125 sivua pitkä"... Latinalaisamerikkalainen uusbarokki on Alejo Carpentierin mukaan romantiikkaa ja romantiikka barokkia... Oikeastaan sekä romantiikka että barokki punovat loimiinsa kaikkea mahdollista... Muinaista ja modernia, vakavaa ja pilailevaa, pelkistettyä ja rönsyilevää... Realismia ja klassismia... Ja tässä on myös ajateltava Lautréamontia, tätä uruguaylais-ranskalaista runoilijaa, joka vie romantiikan dekadenttiin lakipisteeseensä Maldororin lauluissa (1869)... Olet viemässä meitä nyt aika kauas ja moneen suuntaan. Koetetaanko välttää 9

10 rönsyilyä... Miten ihmeessä välttää rönsyilyä kun aiheena on romantiikka, kaiken barokkisen rönsyilyn suuri ruusutarha? Ehdotan tässä kuitenkin pientä ekskursiota, poikkeamaa 1900-luvun puolelle, Marcel Proustiin, ja hänen kauttaan takaisin 1800-luvulle, realismiin ja naturalismiin. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan suomennoksen kuudennessa niteessä keskustellaan eräillä kutsuilla kirjallisuudesta, muun muassa Victor Hugo sta ja Émile Zolasta joka oli Guermantesin tie -niteiden tapahtuma-aikaan varsin ajankohtainen kirjailija. Herttuatar Madame de Guermantesilla on kyky esittää hätkähdyttäviä paradokseja ja sellaisen hän keskustelussa esittää myös realistina tai tarkemmin sanottuna vielä naturalistina pidetyn Émile Zolan kirjailijanlaadusta: " Mutta eihän Zola ole realisti, Madame, hän on runoilija! sanoi Madame de Guermantes muistellen viime vuosina lukemiaan kriittisiä tutkimuksia, joita hän sovelsi oman erikoislaatunsa mukaisesti." Herttuattaren puhuttelema Parman prinsessa vastaa tähän "katkonaisesti, ikään kuin olisi haukkonut ilmaa": " Zola! Runoilija! Tietenkin, vastasi herttuatar nauraen, mielissään tekemästään tyrmäävästä vaikutuksesta. Kai Teidän Korkeutenne on huomannut, että hän tekee jotakin suurta kaikesta mihin vain koskee. Te varmaan ajattelette, ettei hän muuhun koskekaan kuin siihen, mikä... tuottaa onnea." "... mikä... tuottaa onnea"? Alaviite selittää tämän ellipsin seuraavasti: "Ranskassa on tapana sanoa paskat! esim. kokeeseen tai tenttiin menevälle." Annetaan Guermantesin herttuattaren jatkaa: "Mutta siitä hän sitten tekeekin jotakin valtavaa; hänen kohdallaan voi puhua eeppisestä lantakasasta! Hän on likaviemäreitten Homeros. Tuntuu kuin hän ei löytäisi tarpeeksi isoja kirjaimia kirjoittaakseen Cambronnen lausahduksen." Joka on...? Jälleen alaviite selittää: "Väitetään että kenraali Cambronne sanoi Waterloon taistelun loppuvaiheessa englantilaisille, jotka vaativat häntä antautumaan: Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu. Todenmukaisemman version mukaisesti hän sanoi vain kuuluisan viisikirjaimisen sanan merde!." Palaisimmeko nyt lähemmin romanttiseen ironiaan, jota olemme toistaiseksi vain pyyhkäisseet? Jos romantiikalle haluaa hakea jonkinlaista aikalaismääritelmää enemmän tai vähemmän epämääräisten yhteisten piirteiden ohella, sellaista voisi hakea juuri Schlegeliltä ja romanttisen ironian käsitteestä. Tämä käsite voi tuntua yllättävältä, jos ajatellaan tavanomaisia romanttiseen neroon liitettyjä määreitä, joita ei tietenkään voi tuomita "virheellisiksi". Schlegel kirjoittaa romanttisen ironian tiimoilta, joka on hänelle oikeastaan taiteelliseen luomiseen kuuluvaa välttämätöntä etäisyyttä, eräänlaista "harkittua teeskentelyä", mm. seuraavasti: "Jotta voitaisiin kirjoittaa hyvin jostakin aiheesta, ei pidä enää olla kiinnostunut siitä; ajatuksen, joka halutaan ilmaista harkitusti, pitää olla jo täysin ohi, sen ei enää pidä askarruttaa. Niin kauan kuin taiteilija luo uutta ja on haltioitunut, hän on kommunikoinnin kannalta vähintäänkin ahdasmielisessä tilassa." Novalis, jonka kenties sittenkin näennäistä "ironiattomuutta" me aiemmin hämmästelimme, tulkitsee Schlegelin ironian käsitteen juuri siten, että kyse on "harkitsevuuden luonteenpiirteestä" joka on samalla "aitoa huumoria". Ironisen etäisyyden korostaminen armoitetun haltioitumisen kustannuksella juuri romantiikan yhteydessä näyttää olevan vastoin kaikkia niitä neron kliseitä joita romantiikkaan yleensä liitetään. Novalis itse on muuan neron, tai kuten nykysuomessa tavataan sanoa, nerouden teoreetikoista. Hänen mukaansa "Todellinen nero yhdistää [...] 10

11 äärimmäisyydet. Hän on järjestelmällisen tavoin nopea, sekavan tavoin runsas." Mutta esimerkiksi William Wordsworth jonka runoudessa "ironian käyttö loistaa poissaolollaan", kuten Paul de Man on sanonut ikään kuin kehittelee samansuuntaista poeettista ajatusta edelleen, sekä runoissaan että merkittävässä esipuheessaan yhdessä Coleridgen kanssa julkaisemansa Lyrical Ballads -kokoelman toiseen painokseen (1800): vaikka runous on hänelle hänen omien sanojensa mukaan "väkevien tunteiden spontaania tulvimista", se kuitenkin "saa alkunsa levollisuudessa mieleen palautetuista tunteista: tunteita pohditaan kunnes tietty reaktio johtaa levollisuuden vähittäiseen katoamiseen, jolloin muotoutuu ja alkaa tosiasiallisesti mielessä vaikuttaa uusi, äsken pohdittua vastaava tunne". Runollinen tunne tai haltioituminen tuotetaan levollisessa pohdiskelussa jonka myötä levollisuus vähittäin katoaa, joten romanttisen runoilun prosessi on varsin monimutkainen; joka tapauksessa se on tietoista muokkaamista eikä mitään hillitöntä pulppuamista. Nuori Voima -lehden teemanumero Saksalainen romantiikka (4/97), johon tässä onkin jo useaan kertaan viitattu, käsittelee lähinnä niinsanottua varhaisromantiikkaa ja nimenomaan vielä niinsanottua Jenan romantiikkaa, jolloin ollaan jo niin pienessä piirissä että päätekijät voidaan esittää yhdellä aukeamalla (s ), ikään kuin sukupuuna. Tämän Jenan piirin toiminta rajoittui Schlegelin veljesten Friedrichin ja Augustin Athenäum-lehden toiminta-aikaan Lehdessä julkaistiin muun muassa suuri osa Friedrich Schlegelin kuuluisista fragmenteista, samoin kuin Novaliksen fragmentteja (mm. Blütenstaub eli Kukkatomua -niminen fragmenttisikermä, 1798, joka on myös suomennettu). Schlegelin toimitustapa oli omaperäistä sikäli, että hän lisäili Novaliksen katkelmien joukkoon omiaan ja poimi toisaalta Novaliksen fragmenteista eräitä julkaistaviksi omiensa joukossa: tähän Jenan romantiikkaan kuului siis tietty kollektiivisen ajattelun ja kirjoittelun aate ja käytäntö, "synfilosofiaksikin" kutsuttu. Tässä jälleen eräs romantiikan piirre joka tuntuu vastakkaiselta sille kliseelle, jonka mukaan romanttinen runoilija on itsellinen, omapäinen nero joka halveksuu kaikkea yhdessä puuhastelua. On väärinkäsitys olettaa, että romantiikka on millään yksinkertaisella tavalla tunteiden tai neron pidäkkeetöntä tulvimista ja rajatonta haltioitumista: kuten jo totesimme, romanttinen runous vaatii aikalaisteoreetikoiden ja -runoilijoiden, kuten Friedrich Schlegelin ja William Wordsworthin mukaan, tiettyä ironiaa eli viileän etäisyyden ottamista aiheeseen. Friedrich Schlegelin fragmentit aiheuttavat päänvaivaa. Erään fragmentin mukaan, ensinnäkin, "Romanttinen runouslaji on ainoa, joka on enemmän kuin laji, se on ikään kuin runotaide itse: sillä tietyssä mielessä kaikki runous on tai sen tulisi olla romanttista." Samassa fragmentissa tätä lausetta edeltää, lähes välittömästi, seuraavanlainen toteamus: "Muut runouslajit ovat valmiita, ja ne voidaan nyt täydellisesti analysoida." Ikään kuin "muiden runouslajien" kyllä pitäisi olla romanttisia, mutta niistä vielä puuttuu jotakin samalla kun ne ovat jo "valmiita". Suomennosvalikoiman seuraava, hyvin kuuluisa fragmenttia koskeva fragmentti kuuluu näin: "Fragmentin tulee pienen taideteoksen lailla olla muusta maailmasta täysin erillinen ja itsessään loppuunsaatettu, kuin siili." Mutta jos fragmentti on eräs romanttisen runon laji (siis romanttisen runon joka yhdistää itseensä filosofiaa ja retoriikkaa) ja romanttinen runo on vasta ja aina 11

12 vastaisuudessakin syntymässä, "aina syntymässä voimatta koskaan tulla valmiiksi", niin miten se voi olla "itsessään loppuunsaatettu"? Jos se on "muusta maailmasta täysin erillinen ja itsessään loppuunsaatettu", niin miten se voi didaktisesti viitata äärettömään tai rajattomaan ja suuntautua tulevaan? Schlegel itse vähättelee omaa oppineisuuttaan ja sanoo tuottaneensa systemaattiseen ajattelun sijaan vain "kaoottisia yksityiskohtia"... Schlegelin eräs fragmentti kuuluu seuraavasti: "Lyyristen runojen ei suinkaan tule muodostaa omaa lajiaan, vaan niitä on vain käytettävä ohessa ja punottava mukaan laadittaessa mystisiä teoksia, draamallisia teoksia, romaaneita jne." [Suom. Vesa Oittinen, Oi runous, s. 30.] Novaliksen kesken jääneessä romaanissa Heinrich von Ofterdingen on tehty juuri siten kuin Schlegel tässä kehottaa. Eikö tuo kehotus joudu outoon valoon heti kun ajatellaan sitä kirjallisuudenlajia jota se itse edustaa ja vaihdetaan sanan "lyyrinen runo" tilalle sana "fragmentti"? Eikö juuri tuollainen proosakatkelma soveltuisi paremminkin osaksi laajempaa teosta? Sinähän tiedät tämän yhden fragmentin fragmenteista, jossa sanotaan suurin piirtein niin että siinä missä muinaisista teoksista on meille säilynyt vain fragmentteja, monet nykyteokset ovat fragmentteja jo syntyessään. Tämä on nyt pelkkä parafraasi ulkomuistista, pahoittelen etten löytänyt alkuperäistä kokonaisuutta josta tämä katkelma on peräisin... "... aina syntymässä voimatta koskaan tulla valmiiksi...", samalla kuitenkin "itsessään loppuunsaatettu..." Eikö tässä puhuta oikeastaan kuolevaisuudesta ja samalla syntyväisyydestä, "synfilosofisessa" hengessä jossa nämä katkelmat ovat ikään kuin ilmaan heitettyjä keskustelunavauksia jotka kuitenkin aina vain toistavat samaa, riippumatta mitä niiltä kysytään. Näinhän Sokrates teki pilkkaa kirjoitetusta tekstistä, maailmaan heitetystä orpolapsesta jolla ei ole isää puhumassa puolestaan. Schlegel muuntelee ironian ajatusta romaaninsa Lucinde luvussa "Julkeuden allegoria"; Veli-Matti Saarinen on suomentanut katkelman romaanista mainittuun Nuoren Voiman numeroon (4/97, s , tässä s. 17): "'Kuolematonta tulta ei pidä välittää puhtaana ja raakana', sanoi oppaani tuttu ja ystävällinen ääni. 'Rakenna ja keksi, muuntele ja pidä maailma ja sen ikuiset hahmot uusien erojen ja häiden jatkuvassa vaihtelussa. Verhoa ja sido henki kirjaimiin. Aito kirjain on kaikkivaltias ja varsinainen taikasauva. Kirjaimen avulla suuren lumoojattaren, fantasian, vastustamaton oikku koskettaa täyden luonnon ylevää kaaosta ja kutsuu valoon äärettömän sanan, joka on jumalallisen hengen kuva ja peili ja jota kuolevaiset kutsuvat universumiksi.'" Filosofi F. W. J. Schelling käyttää muiden kuolevaisten tavoin tuota sanaa "universumi" luennoidessaan taiteen filosofiasta Jenassa pari vuotta myöhemmin (1802/03): "Runouden olemus on sama kuin kaiken muunkin taiteen: se on absoluutin eli universumin esittämistä erityisessä" ja siten myös "yhtäältä puhdasta rajoittamista, toisaalta jakamatonta absoluuttisuutta" (Oi runous, s. 44). Hämärää saksalaista metafysiikkaa, sanon minä... On sanottu, että saksalainen romantiikka tai nimenomaan jenalainen varhaisromantiikka "on kaikista kirjallisuudenhistorian kausista kenties kiinteimmin yhteydessä filosofiaan" (Liisa Saariluoma Nuoressa Voimassa 4/97, s. 27). Mutta missään tapauksessa tämä ei tarkoita sitä, että romantikkojen runous olisi lähinnä filosofisten aatteiden kuvitusta kaunokirjallisin keinoin: pikemminkin filosofi Schelling tunnustaa, että tiettyjen asioiden suhteen filosofia kykenee vain viitteellisesti osoittamaan siihen suuntaan minne yksin taide kykenee meidät johdattamaan. Filosofia siis palvelee taidetta 12

13 eikä päinvastoin. Erkki Vainikkala toteaa että siinä missä "Kant filosofoi esteettisen, [varhaisromantikot puolestaan] estetisoivat filosofian"; Vainikkalan mukaan nämä olivat Kantin vaikutuksesta huolimatta "pikemminkin kirkastuneita kuin valistuneita" (NV 4/97, s. 5). Oli miten oli, muuan romanttisten runousoppien merkittävä paradoksi on Novaliksen esittämä ajatus siitä, miten taide, runous "kykenee toisin kuin filosofia ilmaisemaan sitä, mitä ei sanoin voi lausua". Ja mitähän me sitten sanoisimme tästä sanomattomasta? Itse ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tämän niinkin yksinkertaisella tavalla, että siinä missä filosofia on sitoutunut tiettyyn ilmaisun, lausumisen, esittämisen malliin, jossa asiat on kyettävä dialektisesti ja systemaattisesti kytkemään ja perustelemaan, ja jossa "siitä mistä ei voi puhua, on oltava vaiti" kuten Wittgenstein sanoi, runoilijan sananvapaus on aivan toisella tavalla ehdoton: runoilija saa yrittää sanoa sen, mistä ei ole vielä puhuttu ja mitä ei edes voi tyhjentävästi sanoa. Tämä "sanomaton" on vain ollut tapana selittää pois pyöristämällä se "tunteeksi" tai "elämykseksi" Pyöristämällä! Jälleen yksi matemaattinen metafora hämärässä käytössä... Romanttisen runouden perimmäinen tarkoitus ei ole vakuuttaa, suostutella, havainnollistaa tai harhauttaa (saati noudattaa tiukasti määriteltyjä perinteisiä muotosääntöjä); niinpä vasta romantiikan myötä (mikä ei tarkoita historiallista hetkeä kirjallisuudessa, vaan pikemminkin kirjallisen romantiikan havaitsemisen hetkeä historiassa) runous eli kirjallisuus saa oman oikeutensa kirjallisuutena, taiteena. Filosofi Schelling huomauttaa luennollaan "Runouden olemuksesta ja muodosta", että vaikka "[r]unousopeissa tavataan puhua myös metaforista, troopeista ja muista puheen koristeista [rinnastuksista ja vertauksista, ym.]", nämä kielikuvat kuitenkin "kuuluvat enemmän retoriikan piiriin. Silloin kun retoriikka puhuu kuvien välityksellä, voi sen tarkoitusperänä olla havainnollisuus tai harhauttaminen tai intohimojen herättäminen. Runoudella ei koskaan ole itsensä ulkopuolista tarkoitusperää" (Oi runous, s. 48). Eikö joku kuitenkin todennut, että romanttinen "universaalirunous" tahtoo yhdistää itseensä paitsi filosofiaa myös retoriikkaa? Schlegelhän se taisi olla... No, romantiikka on varsin moniääninen ja kirjava "virtaus". Joka tapauksessa, jos saan jatkaa tätä kehittelyäni romantiikasta historiallisena murroksena tavassamme ymmärtää taide ja kirjallisuus, niin vetoaisin "valistuskirjailijan" eli "valistusfilosofin" käsitteeseen on oikeastaan aika paradoksaalista, että saksalaisia romantikkoja pidetään runoilijoista kaikkein filosofisimpina... Siis Kantin vaikutuksesta, mutta toisaalta kääntäen Kantin "filosofoidun estetiikan" kohta nurin, "estetisoidessaan filosofian"... Valistusfilosofilla eli -kirjailijalla viittaisin Voltaireen, jota ei välttämättä ole tapana pitää vakavasti otettavana, suurena filosofian klassikkona... Niin, kyllähän joku Voltaire "filosofoi" vähän eri sarjassa kuin Kant... Entä oliko vaikkapa Friedrich Schlegel "vakavasti otettava" suhteessa Kantiin, ottaen huomioon sen mitä äsken lainasit Vainikkalan tekstistä? Tiedä häntä... Mutta siinä missä Voltaire oli kaunokirjailijana, sekä prosaistina että lyyrikkona, vielä pitkälti eräänlaisten opetusrunoelmien kirjoittaja (olkoonkin usein satiiristen ja humorististen sellaisten), väittäisin että romantiikka paitsi vapauttaa kirjallisuuden ulkoisista tarkoitusperistä, myös tunnistaa ja tunnustaa, psykoanalyyttisia 13

14 teorioita enteillen, sen että taiteella ja esimerkiksi kansansaduilla on oma, epäsuora ja tiedostamattomaan vetoava tapansa vaikuttaa. Niinpä ei ole sattumaa, että myöhemmin Freud käsittelee E.T.A. Hoffmanin Nukkumatin kaltaisia kirjallisia taideteoksia. Nukkumatista puheen ollen, romantiikan myötä lapsista tuli vakavasti otettavia kirjallisia henkilöitä, ja sadut, kansansadut ja taidesadut, saivat aivan uuden aseman sekä kirjallisuuden että humanististen tieteiden kaanonissa. Voltairelle "itämaiset sadut" olivat kepeää leikkiä, tai leikkisää kevennystä, ja rokokoo-ornamenttia... Toisin kuin Montesquieun Persialaisissa kirjeissä! Mutta ei nyt mennä ajassa 1700-luvun alkupuolelle... Saksankielisiä vanhempia on muuten tapana onnitella kortilla johon on kirjattu Novaliksen fragmentti: "Ein Kind ist sichtbar gewordene Liebe." "Lapsi on näkyväksi tullutta rakkautta." Mutta, kuten "romantiikan parhaina päivinä [...] muutaman romanttisen hullutuksen" julkaissut ja sittemmin illuusionsa menettänyt runoilija Samuel Cramer Baudelairen novellissa "Fanfarlo" toteaa: "Kaikki unelmat, kaikkein ihanteellisimmatkin, päättyvät aina äidin rinnassa riippuvaan pulloposkiseen ahmattiin..." [Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia, suom. Antti Nylén, s. 13.] Mitä tämä kertoo romantiikasta? Eikö Baudelairen pilkallinen "toisinto", oli se sitten tietoinen heitto Novaliksen suuntaan tai ei, oikeastaan elvytä romantiikan periaatteen sen sijaan että kitschinen postikorttitoivotus yksinkertaisesti viskattaisiin historian pohjattomaan paperikoriin? Aivan. Mutta huomatkaamme, ettei ironia merkinnyt Schlegelille pelkästään Novaliksen mainitsemaa "harkitsevuuden luonteenpiirrettä" tai parodiaa, tapaa jolla vaikkapa Hoffman hyväntahtoisesti pilailee edeltäjiensä kustannuksella (mutta samalla toki myös omalla kustannuksellaan), saati koomisia sukkeluuksia ylipäänsä. Sen sijaan, tai pikemminkin näiden piirteiden lisäksi, pitää todellisessa ironiassa Schlegelin mukaan kaiken "olla pilailua ja vakavaa, kaiken vilpittömän avointa ja kaiken syvästi teeskenneltyä". Romanttinen ironia, tai sokraattinen ironia sellaisena kuin Schlegel sen kokee, "sisältää ja aiheuttaa tunteen ehdottoman ja ehdollisen ratkeamattomasta ristiriidasta, täydellisen kommunikaation mahdottomuudesta ja välttämättömyydestä" [NV 6/00, s. 20]. Eikö olekin paradoksaalista ("isn't it ironic") että romantikot uskoivat tai halusivat uskoa kaiken ykseyteen, absoluuttiin eli "ehdottomaan" kuten se on tässä suomennettu, ja ilmaisivat "synfilosofiansa" kuitenkin katkelmina, fragmentteina? Paradoksaalistapa hyvinkin: paradoksihan on odottamaton totuus. Asia ei tosiaankaan ole ihan yksinkertainen. Schelling, jota voinee pitää hyvinkin systemaattisena filosofina, samaisti toisiinsa absoluutin ja kaaoksen. Kaaos, samoin kuin paradoksi, on tärkeä käsite (käsitteettömyyden käsite, jos näin voi sanoa) myös Schlegelille, kuten Georgia Albert on osoittanut artikkelissaan "Understanding Irony: Three essais on Friedrich Schlegel", ja nimenomaan suhteessa ironiaan: "Kaaos on alkuperäinen määrittämättömyys, se mitä on ennen kuin ymmärrys jaottelee sen vastakohtapareiksi; ironia, mahdollisuus uhmata ymmärrystä, tarjoaa tilaisuuden lähentyä tätä tilaa loputtomasti [Chaos is the original indefiniteness, what is there before the understanding sorts it out in pairs of opposites; irony, the possibility of defying the understanding, offersa chance infinitely to approach this state ]." [MLN, Vol. 108, No. 5, Comparative Literature. (Dec., 1993), pp , here p. 828; JSTOR.] Ironia on tätä loputonta liikettä kohti ratkeamattomuuden tilaa jossa vastakohtia ei enää, tai vielä, voi erottaa toisistaan. Georgia Albert kiinnittää huomiomme myös siihen, miten keskeistä Schlegelille oli kyseenalaistaa eräs logiikan perusaksiooma: ristiriidattomuuden periaate, jonka 14

15 mukaan yhteen ja samaan objektiin ei voida samanaikaisesti soveltaa kahta toisilleen vastakkaista predikaattia. Ironia on siis Schlegelille jotakin enemmän kuin perinteinen retorinen käsite joka tarkoittaa että sanotaan päinvastaista kuin tarkoitetaan? Juuri niin: perinteisen ironian käsitteen puitteissa oletetaan, että ironisen lauseen tarkoitus on yksimielinen, vaikkakin päinvastainen lauseen kirjaimelliselle tai tavanomaiselle merkitykselle... Eli kaksimielinen ironia on yksimielistä... Schlegelin mukaan todelliseen ironiaan kuuluu kuitenkin ratkeamattomuus: me emme voi päättää, onko kyse pilailusta vai vakavasta puheesta, vilpittömästä avoimuudesta vai pohjattomasta teeskentelystä. Me emme voi päättää onko kyse yhdestä vai toisesta, sillä kyse on sekä yhdestä että toisesta. Siis ei joko-tai, vaan sekä-että. "Ironia on kirkasta tietoisuutta ikuisesta liikkuvuudesta, äärettömän täydestä kaaoksesta." Näin Schlegel kirjoittaa, ja jatkaa toisaalla: "Ironia on paradoksien muoto. Paradoksaalista on kaikki, mikä on yhtaikaa hyvää ja suurta." [NV 6/00, s. 20.] Ironia, kaaos ja paradoksi ovat erottamattomasti yhtä. Alan ehkä nyt entistä paremmin ymmärtää, miksi väitätte "antiromanttisen", realistisen tai modernin kirjallisuuden olevan yhä "romanttista"... Onko se niin, että me emme viime kädessä voi päättää mihin romantiikka päättyy ja mistä ei-enää-romantiikka alkaa? Lienee turha kiistellä tässä seurassa siitä onko Balzac romantikko vai realisti... Ei joko-tai, vaan sekä-että. Ottaisin esimerkiksi hämmentävän mestariteoksen "Kultasilmäinen tyttö": se on vaikuttava esimerkki sekä realismista että itsetietoisesta romantiikasta... Romantiikka taitaakin olla kirjallinen aihe tai teema vähintäänkin yhtä usein kuin tyylilaji... Kyllä vain, romanttiseen tyylilajiin tai romanttisen kirjallisuuden maneereihin viitataan usein "jälkiromanttisessa" kirjallisuudessa. "Kultasilmäisessä tytössä" liikutaan välillä romanttis-goottilaisessa "miljöössä", sellaista jonka tapaa, kuten Balzacin kertoja toteaa, lukiessaan "Ann Radcliffen romaania; siinä sankari vaelsi jonkin synkän ja hylätyn asumuksen kylmien ankeiden huoneiden läpi" (Tuntematon mestariteos ja muita novelleja, s. 157); välillä liikutaan unenomaisessa tilassa ja romanttisesti puhutaankin unesta "joka haihtuessaan jättää sieluun yliluonnollisen mielihyvän tunteen, jota sitten yrittää tavoittaa uudelleen koko loppuelämänsä ajan" (163), juuri niin kuin Novaliksen "sinistä kukkaa". Balzac on paljon moniäänisempi, monitahoisempi kirjailija kuin tahdotaan muistaakaan silloin kun hänet samaistetaan realismin tietyssä mielessä... miten sen nyt sanoisi... "proosalliseen" perinteeseen. Ahaa, kun Guermantesin herttuatar sanoo Zolan olevan "runoilija", hän sanoo tämän olevan "romantikko" eikä suinkaan "proosallinen" eli "realisti" tai "naturalisti"... Juuri siksi että Zola nimenomaan "potenssoi" mainitun sontaläjän... Tarkoitan "proosallisella" kuitenkin pikemminkin tiettyä "panoraamakerronnan" perinnettä tai toisaalta tietynlaista "asiallisuutta" joka leimaa realismin valtavirtaa. Siinä missä vaikkapa Kadonneissa illuusioissa kaikkitietävä kertoja poikkeaa tuon tuostakin kerronnan peruslinjasta ja viileän raportoivasta tyylistä kommentoimaan jotakin yksityiskohtaa ikään kuin esseistisempään tyyliin, niin "Kultasilmäinen tyttö" alkaa pitkällä esseemäisellä johdannolla aiheesta "Pariisilaisuuden olemus". Tämä Jumalaista 15

16 näytelmää parodioiva johdanto sisältää huomionarvoisen yhteiskunnallisen analyysin jossa sosiaaliset kerrokset rinnastetaan helvetin piireihin, joissa tavalla tai toisella kärsitään joko alituisen raatamisen, moninaisista tavoitteista johtuvien paineiden, henkisen julmuuden tai onton elämän aiheuttamasta vieraantuneisuudesta; "hilpeä ja laiska tyhjäntoimittaja [onkin Balzacin kertojanäänen mukaan] oikeastaan ainoa ihmistyyppi, joka on Pariisissa todella onnellinen ja osaa joka hetki nauttia kaupungin oikukkaasta runollisuudesta" (s. 128). Alkutekstissä "tyhjäntoimittajaa" vastaa sana flâneur, joka yhdistetään usein Baudelaireen. No, lyhyesti sanottuna, "Kultasilmäisen tytön" johdanto on eräänlainen upotettu johdanto koko Inhimilliseen komediaan jonka osaksi tämäkin "filosofinen kertomus" myöhemmin päätyi. "Ja näin saavuimme kolmanteen piiriin helvetissämme", toteaa Balzac johdatettuaan lukijansa liikemaailman ja yleisemmin afäärien hornankattilaan, "kolmannen piirin helvetissämme, joka kenties jonain päivänä on saava oman Dantensa." (Tuntematon mestariteos ja muita novelleja, s. 120.) Aihe on mitä proosallisin ja yhteiskunnallinen analyysi terävää, mutta loistelias ja leikkisä tapa jolla Pariisin todellisuus lopultakin silti runoillaan on barokkisen ryöppyävää ja romanttisen pöyhkeilevää. Yrittämättä vähimmässäkään määrin "jäljitellä" suurta suosikkiaan Laurence Sterneä, Balzac tavoittaa jotakin tämän asenteesta... niin sanoakseni. Poiketakseni toiseen kirjailijaan jota on "haukuttu" realistiksi, "vanhaan romantikkoon" kuten Baudelaire Flaubertia kutsuu: Eikö Emma Bovary olekin romanttinen hahmo useammassa kuin yhdessä mielessä? Siis ei ainoastaan siksi, että Flaubertin romaani on "satiiri romanttisesta haihattelusta" ja sen päähenkilö on eräänlainen Donna Quijote, jos näin voi sanoa, tai pikemminkin arkkityyppinen "romaanien naislukija", vaan myös siksi että Gustave Flaubert tunnustaa: "Minä olen rouva Bovary." Tämä androgynia josta Baudelairekin puhuu, eikö se olekin juuri "vanhan romantikon" itseironiaa? Madame Bovaryssa tämä "vanhan romantikon" hahmo siis tavallaan kahdentuu, jakautuu nuoren naisen ja (sanotaanko nyt vaikka) "sisäistekijän" hahmoon? Onko sisäistekijäksi kutsuttu kerronnan mystinen ydin itse asiassa ironian todellinen subjekti? Niin... Sanoisin että ironialla ei taida olla lopullista subjektia, sillä pilkka voi aina osua omaan nilkkaan. Ironia voi aina kahdentua ja kohdata ironikkoa, näennäistä ironian subjektia, itseään... Silloinkin, tai varsinkin silloin, kun ironiassa ei ole itseironian häivääkään. Mutta tämä ironian ironian mahdollisuus juuri tekeekin itseironiasta häilyvää: itseironiakin voi aina olla naurettavaa aivan toisella tavalla kuin sen "subjekti" on sen tarkoittanut... Nyt haluaisinkin kysyä teiltä missä kulkee ironian raja? "Mitkä jumalat voivat pelastaa meidät kaikista näistä ironioista?" kysyy Schlegel lopulta itsekin [ks. Paul de Man, "Ajallisuuden retoriikka", NV 6/00, s. 16]. Hän vie vastakohtien ykseyden loogiseen, paradoksaaliseen päätepisteeseensä, jossa täydellinen ironia ei enää ole ironiaa: "Täydellinen ironia ei ole enää ironiaa vaan muuttuu vakavaksi." [NV 6/00, s. 21.] Pelastaako hän ironian tällä tavoin "ironian ironialta"? Entä voisiko vakavan ja ironian suhdetta ajatella käänteisesti siten, että romanttisen ironian käsitettä sovellettaisiin kaikkein vakavimpaan kirjalliseen tekstiin... Ilman rienaavaa pirullisuutta? Minusta tuntuu että me olemme tekemisissä demonisen voiman kanssa, joka lopulta "villiintyy, eikä enää ole hallittavissa", kuten 16

17 jälleen Schlegel itse varoittaa [NV 6/00, s. 16]. Ajatteletko Schlegelin pohjimmaista uskonnollisuutta? Onko ironialla sijaa kärsimysnäytelmässä? Varmastikin kärsimyksestä puhuminen, sen esittäminen "näytelmässä", edellyttää tiettyä etäisyyttä? Täydellistä ironiaa joka ei ole enää ironiaa vaan muuttuu vakavaksi? Eli vakavuutta joka on samalla "täydellistä ironiaa"? Eikö silloin ole kysymys juuri "esittämisen" ja "näytelmän" etäännyttämisestä itsestään? Vieraannuttamisesta? Taiteesta joka asettuu itseään taidetta vastaan, kielestä joka pilkkaa itseään? Samalla kuitenkin epäuskon sanat edeltävät temppelin esiripun repeämistä... Tässä riittänee pohdittavaa liiankin kanssa. Saavutettuamme tason jossa emme enää kuvittelekaan ymmärtävämme mistä romantiikassa oikeastaan pohjimmiltaan on kysymys, olemme kenties lähempänä asian ydintä kuin arvaammekaan. Tai sitten vain auttamattomasti eksyksissä. On romanttista olla eksyksissä. * * * Taustatekstejä, muiden muassa: Honoré de Balzac, "Kultasilmäinen tyttö", teoksessa Tuntematon mestariteos ja muita novelleja, suom. Virpi Hämeen-Anttila, Helsinki: Basam Books, 2002, s Charles Baudelaire, "Fanfarlo", teoksessa Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia, suom. Antti Nylén, Helsinki: Desura, 2001, s Paul de Man, "Ajallisuuden retoriikka", suom. Marko Pasanen, Nuori Voima 6/00 (Ironia), s Virpi Hämeen-Anttila, "Balzac, tunnettu ja tuntematon", teoksessa Tuntematon mestariteos ja muita novelleja (ks. yllä), s Novalis (Friedrich von Hardenberg), "Fragmentteja ( )", teoksessa Tuula Hökkä, toim., Oi runous: romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Helsinki: SKS, 2000, s Friedrich Schlegel, "Fragmentteja", teoksessa Tuula Hökkä, toim., Oi runous: romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Helsinki: SKS, 2000, s Friedrich Schlegel, "Katkelmia ironiasta", suom. Veli-Matti Saarinen, Nuori Voima 6/00 (Ironia), s

KIRP131 Länsimaisen kirjallisuuden historia

KIRP131 Länsimaisen kirjallisuuden historia Kaksi jaksoa (KIRP131 ja KIRP132) muodostavat yhdessä 5 op:n laajuisen kokonaisuuden. KIRP131 Länsimaisen kirjallisuuden historia Kirjallisuushistoria on sisällöllisesti erittäin laaja kurssikokonaisuus.

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Fysiikan historia Luento 2

Fysiikan historia Luento 2 Fysiikan historia Luento 2 Ibn al- Haytham (Alhazen), ensimmäinen tiedemies Keskiajan tiede Kiinnostus =iloso=iaa ja luonnontiedettä kohtaan alkoi laantua Rooman vallan kasvaessa Osa vanhasta tiedosta

Lisätiedot

Kirjallisuudenhistoriaa pikakelauksella

Kirjallisuudenhistoriaa pikakelauksella Kirjallisuudenhistoriaa pikakelauksella Länsimaisen kirjallisuuden aika- ja tyylikaudet antiikista postmodernismiin julkeaa yleistämistä ja yksinkertaistusta Antiikki (600 ekr. 400 jkr.) Kreikan ja Roman

Lisätiedot

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng 3.2.1 Zhuāngzǐ Zhuāngzǐ 莊 子 on eräs tunnetuimmista taolaisuuteen liitetyistä klassikoista. Se on todennäköisesti varhaisempi kuin Dàodéjīng[50]. Taolaisessa kaanonissa se tunnetaan nimellä Nánhuán Totuuden

Lisätiedot

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Organisaatiodramaturgia (OD) tuomassa organisaatioon/konsultaatioon prosessien ymmärrystä -tragediassa siirtymä tapahtuu kriisin kautta, komediassa vastakohdat

Lisätiedot

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?"

Lisätiedot

Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento

Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento Filosofian kurssi 2008 Tavoitteet Havaita filosofian läsnäolo arjessa Haastaa nykyinen maailmankuva Saada

Lisätiedot

Turun yliopisto, proseminaaritehtävä, essee 21.3.2003 Vastaanottaja: Risto Hämäläinen Suorittaja: Merja Vilenius 54071

Turun yliopisto, proseminaaritehtävä, essee 21.3.2003 Vastaanottaja: Risto Hämäläinen Suorittaja: Merja Vilenius 54071 Turun yliopisto, proseminaaritehtävä, essee 21.3.2003 Vastaanottaja: Risto Hämäläinen Suorittaja: Merja Vilenius 54071 MODERNI MAAILMA HAHMOTTUU: ROMANTIIKKA Caspar David Friedrichin maalaus Vaeltaja sumujen

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Tutkielmatyöskentely opettaa tieteellisen ja analyyttisen kirjoittamisen taitoja.

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Tiede ja usko KIRKKO JA KAUPUNKI 27.2.1980

Tiede ja usko KIRKKO JA KAUPUNKI 27.2.1980 Tiede ja usko Jokaisen kristityn samoin kuin jokaisen tiedemiehenkin velvollisuus on katsoa totuuteen ja pysyä siinä, julistaa professori Kaarle Kurki-Suonio. Tieteen ja uskon rajankäynti on ollut kahden

Lisätiedot

Tulevia kirjoja Viimeksi päivitetty 24.02.2016

Tulevia kirjoja Viimeksi päivitetty 24.02.2016 Tulevia kirjoja Viimeksi päivitetty 24.02.2016 1. TIINA ARPPE: Uskonto ja vã kivalta â Durkheimin perilliset Teos pureutuu yhteen uskonnon sosiologisen tutkimuksen keskeiseen ongelmaan, uskonnon ja vã

Lisätiedot

Hyvästä paras. Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät?

Hyvästä paras. Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? 1 Hyvästä paras Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? Nimi: Nina Granqvist Päivämäärä: Teos: Hyvästä paras Kirjailija: Jim Collins Kirjapisteet: 3 2 Jim Collinsin teos Hyvästä paras on noussut

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään:

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään: Sisällysluettelo Esipuhe 2 1. Segmentointi nykymarkkinoinnissa 5 1.1. Segmentoinnin merkitys 6 1.2. Segmentoinnin toteutuksen ongelmat 8 1.3. Segmentin valintaan vaikuttavat tekijät 10 2. Segmentoinnin

Lisätiedot

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT Antti Eronen ae_anttieronen@hotmail.com http://anttieronen.blogspot.fi PROFIILI: ANTTI ERONEN Dreamland Aavekomppania (2008) Talvi (2011) Operaatio: Harmageddon (2013) AIHEITAMME

Lisätiedot

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta Syyslukukauden 2012 opintotarjonta ELOKUVA JA TELEVISIO Elokuvan ja median historia 5 op MUOTOILU Taiteen ja kulttuurin historia 3 op MUSIIKKI Musiikin historia 5 op VIESTINTÄ Taidehistoria 5 op Viestintä

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Mietelauseita hyvästä elämästä

Mietelauseita hyvästä elämästä Mietelauseita hyvästä elämästä Koonnut Tuovi Kurttio, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy Rikkaus Mikään ei ole riittävästi sille, jolle tarpeeksi on liian vähän. Epikuros (341 270 ekr.) Ei se ole rikkain,

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan Tämän sunnuntain teema on " kutsu Jumalan valtakuntaan ". Päivän tekstissä Jeesus itse asiassa esittää kutsun Jumalan valtakuntaan, vaikka tuo kutsu kuulostaakin

Lisätiedot

PA5 KASVATUSFILOSOFIAN PERUSTEET

PA5 KASVATUSFILOSOFIAN PERUSTEET PA5 KASVATUSFILOSOFIAN PERUSTEET AUDIOLUENTO 2000-02 - 09 Muistiinpanot EDUSERVER s. 29.02.1952 Helsingin yliopisto Avoin yliopisto Aikuiskasvatustiede 15 ov Kasvatusfilosofian per. (2ov) Monimuoto-opetus

Lisätiedot

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat Matkatyö vie miestä 5.4.2001 07:05 Tietotekniikka on helpottanut kokousten valmistelua, mutta tapaaminen on silti arvossaan. Yhä useampi suomalainen tekee töitä lentokoneessa tai hotellihuoneessa. Matkatyötä

Lisätiedot

9.-luokkalaisen kulttuurikansio

9.-luokkalaisen kulttuurikansio 9.-luokkalaisen kulttuurikansio Kokoa kulttuurikansioon puolen vuoden ajan kulttuurielämyksiäsi. Kulttuurikansio palautetaan opettajalle 31.3. 2009. Liimaa pääsyliput kansioon! Pakolliset sivut Huom! -

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

LÄNSIMAINEN KIRJALLISUUS

LÄNSIMAINEN KIRJALLISUUS LÄNSIMAINEN KIRJALLISUUS Muokkaa Tyylikaudetalaotsikon perustyyliä napsautt. TYYLISUUNTA kulttuurihistorian kuvaus eri aikakausien taiteesta Kuvaa kirjallisuuden ilmaisutavoissa ja sisällöissä havaittavia

Lisätiedot

Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo

Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo Anna Alatalo Aihe Mistä teos kertoo? - Aihe on konkreettisesti selitettävissä oleva kokonaisuus, joka kirjassa kuvataan. - Mika Wickströmin Kypärätempun

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 27/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 27.5.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 27/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 27.5. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) HYVÄ PAIMEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesus kertoi tämän vertauksen parannettuaan sokean (=viime sunnuntain

Lisätiedot

Kenguru 2012 Student sivu 1 / 8 (lukion 2. ja 3. vuosi)

Kenguru 2012 Student sivu 1 / 8 (lukion 2. ja 3. vuosi) Kenguru 2012 Student sivu 1 / 8 Nimi Ryhmä Pisteet: Kenguruloikan pituus: Irrota tämä vastauslomake tehtävämonisteesta. Merkitse tehtävän numeron alle valitsemasi vastausvaihtoehto. Väärästä vastauksesta

Lisätiedot

8. Skolastiikan kritiikki

8. Skolastiikan kritiikki 8. Skolastiikan kritiikki luterilaisen ja katolisen reformaation ristiriidat kehittyivät Lutherin myöhäiskeskiajan teologiaan kohdistuvan kritiikin pohjalta reformoitu traditio omaksui suuren osan luterilaista

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Televisiossa jaetaan torstaisin rahaa julkkiksille Speden

Televisiossa jaetaan torstaisin rahaa julkkiksille Speden Kymppitonni Televisiossa jaetaan torstaisin rahaa julkkiksille Speden ideoimassa ohjelmassa Kymppitonni. Vastaamalla oikein muutamaan tyhmään kysymykseen voi rikastua useita tuhansia markkoja. Kyllä rahantulo

Lisätiedot

Tampereen kaupunki PIKI-VERKKOKIRJASTON SISÄLTÖOSIOIDEN 1. PIKI-verkkokirjasto-projekti 13.12.2010. Osio: #6 Lue, katso, kuuntele

Tampereen kaupunki PIKI-VERKKOKIRJASTON SISÄLTÖOSIOIDEN 1. PIKI-verkkokirjasto-projekti 13.12.2010. Osio: #6 Lue, katso, kuuntele Tampereen kaupunki PIKI-VERKKOKIRJASTON SISÄLTÖOSIOIDEN 1 Osio: #6 Lue, katso, kuuntele 1 #6 lue-katsokuuntele Lue, katso, kuuntele -osion etusivu Nostoja alasivuilta ja erilaisia listoja. 6 alasivun esittelylaatikot,

Lisätiedot

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME Evankeliumi Matteuksen mukaan (Matt.12:33-37) Jeesus sanoi: Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono.

Lisätiedot

Ehyeksi aikuiseksi osa 3. 12 askelta Ehyempään aikuisuuteen - Opas Kristus-keskeisen parantumisen tielle, 1996

Ehyeksi aikuiseksi osa 3. 12 askelta Ehyempään aikuisuuteen - Opas Kristus-keskeisen parantumisen tielle, 1996 12 askelta Ehyempään aikuisuuteen - Opas Kristus-keskeisen parantumisen tielle, 1996 Saarnaajan kirjasta (4:9-12) voidaan lukea Kristus-keskeisen kumppanuuden periaate: Kaksin on parempi kuin yksin, sillä

Lisätiedot

David Safier. David Safier on kirjoittanut myös nämä kirjat. Happy Family

David Safier. David Safier on kirjoittanut myös nämä kirjat. Happy Family Huumori David Safier Happy Family neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä Emma Wünschmann on uhrannut lupaavan uransa kustannusalalla perheensä vuoksi. Emman lastenkirjakauppa on konkurssin partaalla,

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast KUOLEMAN KUNNIAKSI Pekka Ervast Oskar Merikanto Teoksen taustaa Tukholman kongressi 1913 ja Oskar Merikanto. Kuten lukijamme tietävät, pidetään ensi kesänä Tukholmassa

Lisätiedot

TASAPAINOISET IHMISSUHTEET

TASAPAINOISET IHMISSUHTEET TASAPAINOISET IHMISSUHTEET Ihmissuhdeinventaario Jumalan suunnitelma ihmissuhteille Syntiinlankeemuksen seuraukset Terveet ihmissuhteet Riippuvuusjatkumo Epäterveet riippuvuudet Irti epäterveistä riippuvuuksista

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Tartu Raamattuun anna Raamatun tarttua! Kyösti F

Tartu Raamattuun anna Raamatun tarttua! Kyösti F Tartu Raamattuun anna Raamatun tarttua! Kyösti F KUINKA RAAMATTU VOISI: 1. Tarttua meihin 2. Pysyä meissä 3. Tuottaa siunausta elämässämme Elämmekö sanasta? Elämän koulu Ei ihminen elä ainoastaan leivästä,

Lisätiedot

Runoissa kieltä käytetään usein arkikielestä poikkeavalla tavalla. Runoissa kaikella on merkitystä eikä yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ole olemassa.

Runoissa kieltä käytetään usein arkikielestä poikkeavalla tavalla. Runoissa kaikella on merkitystä eikä yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ole olemassa. a j o n u R n a a m luke Runoissa kieltä käytetään usein arkikielestä poikkeavalla tavalla. Runoissa kaikella on merkitystä eikä yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ole olemassa. Tarpeellisia käsitteitä N I N

Lisätiedot

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E Kant Arvostelmia Informaatioajan Filosofian kurssin essee Otto Opiskelija 65041E David Humen radikaalit näkemykset kausaaliudesta ja siitä johdetut ajatukset metafysiikan olemuksesta (tai pikemminkin olemattomuudesta)

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

VERTAUKSIA KADONNEEN ETSIMISESTÄ

VERTAUKSIA KADONNEEN ETSIMISESTÄ Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VERTAUKSIA KADONNEEN ETSIMISESTÄ 1. Kertomuksen taustatietoja a) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Vertaus tuhlaajapojasta on Luukkaan evankeliumissa

Lisätiedot

Lasten ja nuorten Lieto

Lasten ja nuorten Lieto Lasten ja nuorten Lieto Anja Hänninen: Mylly tontun tarinoita (1998) Röhmöjen satumaista elämää (2006) Michel Karra: Kesä -56 (1997) Romaani vie 1950-luvulle 16-vuotiaan nuorukaisen dramaattisten tapahtumien

Lisätiedot

Tekstitaidon kokeeseen valmistautuminen

Tekstitaidon kokeeseen valmistautuminen Tekstitaidon kokeeseen valmistautuminen ! Kokeessa testataan tekstien analysointitaitoa ja kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa.! Tehtävien aineistona! kaunokirjallisia tekstejä, esim. romaanikatkelmia,

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Fransiskaanit ja teologia

Fransiskaanit ja teologia Fransiskaanit ja teologia sääntökunnilla yliopistossa omat oppituolinsa opetus omassa konventissa ) omat teologiset traditiot (k. 1245) opetti Pariisissa aluksi sekulaariteologina (=ei-sääntökuntalaisena)

Lisätiedot

Valoon saattaminen ja tilojen puhdistaminen

Valoon saattaminen ja tilojen puhdistaminen Valoon saattaminen ja tilojen puhdistaminen Koonnut ja ohjeistanut kanavointina, Anu Markoff, Rakkaudentähti Ry Ennen rukouksia voit sytyttää kynttilän ja suitsuttaa huonetta Salvialla ja Paolo Santolla.

Lisätiedot

+ 3 2 5 } {{ } + 2 2 2 5 2. 2 kertaa jotain

+ 3 2 5 } {{ } + 2 2 2 5 2. 2 kertaa jotain Jaollisuustestejä (matematiikan mestariluokka, 7.11.2009, ohjattujen harjoitusten lopputuloslappu) Huom! Nämä eivät tietenkään ole ainoita jaollisuussääntöjä; ovatpahan vain hyödyllisiä ja ainakin osittain

Lisätiedot

Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon

Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon KA1-kurssi on ehkä mahdollista läpäistä, vaikkei osaisikaan piirtää suoraa yhtälön perusteella. Mutta muut kansiksen kurssit, no

Lisätiedot

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015

MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015 MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015 JES. 36:4-7 "Ilmoittakaa Hiskialle, että suurkuningas, Assyrian kuningas, sanoo näin: Mihin oikein luotat, kun luulet yhä olevasi

Lisätiedot

Tervetuloa oppimaan Cygnaeuksen galleriaan!

Tervetuloa oppimaan Cygnaeuksen galleriaan! Tervetuloa oppimaan Cygnaeuksen galleriaan! Tervetuloa oppimaan Cygnaeuksen galleriaan! Ennakkotehtävä Cygnaeuksen gallerian taiteilijoista Cygnaeuksen galleriassa voi tutustua moneen Suomen taiteen merkittävään

Lisätiedot

VELJEKSET KAIN JA AABEL

VELJEKSET KAIN JA AABEL Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VELJEKSET KAIN JA AABEL Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt:

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Sano näin itsellesi Ohjaa lasta Jos lapsi on jatkuvasti vihainen Kun aikuista suututtaa Ole etuviisas Kun aikuisen tunteet kiehuvat

SISÄLTÖ. Sano näin itsellesi Ohjaa lasta Jos lapsi on jatkuvasti vihainen Kun aikuista suututtaa Ole etuviisas Kun aikuisen tunteet kiehuvat Tunteet SISÄLTÖ Värikylläinen tunne-elämä Tunne on aina viesti Olet malli tunteiden ilmaisemisessa Auta lasta tunnistamaan Auta lasta nimeämään Kiukku lapsen haasteena Kun lapsi kiukustuu Sano näin itsellesi

Lisätiedot

Logiikka I 7. harjoituskerran malliratkaisut 19. - 23.3.07 Ratkaisut laati Miikka Silfverberg.

Logiikka I 7. harjoituskerran malliratkaisut 19. - 23.3.07 Ratkaisut laati Miikka Silfverberg. Logiikka I 7. harjoituskerran malliratkaisut 19. - 23.3.07 Ratkaisut laati Miikka Silfverberg. Olkoon L = {Lontoo, P ariisi, P raha, Rooma, Y hteys(x, y)}. Kuvan 3.1. kaupunkiverkko vastaa seuraavaa L-mallia

Lisätiedot

Kuvataiteesta kirjoittaminen ja Wikipedia

Kuvataiteesta kirjoittaminen ja Wikipedia Kuvataiteesta kirjoittaminen ja Wikipedia Heikki Kastemaa Wikiathlon, Kiasma 28.3.2015 Viisi pilaria Wikipedian käytännöt perustuvat tietosanakirjan, neutraalin näkökulman, vapaan aineiston, toisten käyttäjien

Lisätiedot

Siipirikko laululintu

Siipirikko laululintu Ismo Vuorinen Siipirikko laululintu runoja Siipirikko laululintu Ismo Vuorinen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-170-8 SIIPIRIKKO LAULULINTU Siipirikko seassa sirpaleiden

Lisätiedot

CAREER LEARNING AS A SUCCESS FACTOR FOR LIFELONG LEARNING. Opettajapaneelin keskustelutilaisuuksien 2. kierroksen opas

CAREER LEARNING AS A SUCCESS FACTOR FOR LIFELONG LEARNING. Opettajapaneelin keskustelutilaisuuksien 2. kierroksen opas CAREER LEARNING AS A SUCCESS FACTOR FOR LIFELONG LEARNING Opettajapaneelin keskustelutilaisuuksien 2. kierroksen opas SISÄLTÖ Sivu Johdanto 1 Ehdotettu malli opettajapaneelin keskustelutilaisuuteen 2 2

Lisätiedot

IHMISTEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS

IHMISTEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS Lions Clubs International MD 107 Finland IHMISTEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS KOODIT, SIGNAALIT, JOTKA KUVAAVAT AIVOJEN SYNAPSIEN VÄLISET KYTKENNÄT 1 Lions Clubs International MD 107 Finland TUOTTEESI/PALVELUSI,

Lisätiedot

Pelot vaikuttavat myös aikuisen elämään. Ne voivat olla tiettyjen käyttäytymismalliemme taustalla eikä aina mitenkään tiedostettuja asioita.

Pelot vaikuttavat myös aikuisen elämään. Ne voivat olla tiettyjen käyttäytymismalliemme taustalla eikä aina mitenkään tiedostettuja asioita. Järvenpää 1.2.2009 Saarna Joh 6: 16-21 Älä pelkää, älkää pelätkö! Joku on laskenut että Raamatussa on nämä lauseet 365 kertaa. Jokaiselle päivälle riittää siis oma älä pelkää -lause. Äsken kuullussa evankeliumitekstissä

Lisätiedot

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - pyhäkössä Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

Usko. Elämä. Yhteys.

Usko. Elämä. Yhteys. Usko. Elämä. Yhteys. Aina kun kokoonnumme yhteen seurakuntana, haluamme, että usko, elämä ja yhteys näkyvät keskellämme. Me uskomme Jumalan yliluonnolliseen voimaan. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta!

Lisätiedot

KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS

KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS Maarit Tamminen-Sutac KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS runoja Kasvamisen kipeä kauneus Maarit Tamminen-Sutac Kuvat: Maarit Tamminen-sutac, Mari Mäkelä, Teuvo Littunen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta,

Lisätiedot

Ilpo Halonen 2005. 1.3 Päätelmistä ja niiden pätevyydestä. Luonnehdintoja logiikasta 1. Johdatus logiikkaan. Luonnehdintoja logiikasta 2

Ilpo Halonen 2005. 1.3 Päätelmistä ja niiden pätevyydestä. Luonnehdintoja logiikasta 1. Johdatus logiikkaan. Luonnehdintoja logiikasta 2 uonnehdintoja logiikasta 1 Johdatus logiikkaan Ilpo Halonen Syksy 2005 ilpo.halonen@helsinki.fi Filosofian laitos Humanistinen tiedekunta "ogiikka on itse asiassa tiede, johon sisältyy runsaasti mielenkiintoisia

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

1. KAPITTEL 2. KAPITTEL

1. KAPITTEL 2. KAPITTEL 1. KAPITTEL Joka alusta oli, jonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme pidelleet ovat elämän sanasta, 2 (Ja elämä on ilmestynyt, ja me olemme nähneet,

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

Kaupunki-Ralli Köln. Suomi - Finnisch. Päivämäärä: Nimi:

Kaupunki-Ralli Köln. Suomi - Finnisch. Päivämäärä: Nimi: Kaupunki-Ralli Köln Suomi - Finnisch Päivämäärä: Nimi: Kohde 1 Lähtöpiste Kölner Dom, pääovi 1. tehtävä Minä vuonna peruskivi laskettiin? Aloita luvulla 1, kertaa se kahdella, kertaa sekin tulos jälleen

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Desimaaliluvut, mitä ne oikeastaan ovat?

Desimaaliluvut, mitä ne oikeastaan ovat? Desimaaliluvut, mitä ne oikeastaan ovat? Matti Lehtinen Desimaaliluvut ovat niin jokapäiväisiä ja niillä laskemiseen niin totuttu, ettei yleensä tule miettineeksi, mitä ne oikeastaan ovat. Joskus kauan

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 2. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 2. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 2. osa 1 opettaja Isak Penzev 08.03.2013 Shalom ystävät, me jatkamme oppitunteja ja tutkimme apostolien kirjeitä. Messiaan lähettiläät todistavat omasta uskostaan. Ja apostolien

Lisätiedot

Moppe kertomus empatiasta... 21

Moppe kertomus empatiasta... 21 Esipuhe.......................................... 11 Johdanto........................................ 13 Zacharias Topeliuksen lyhyt elämäkerta........... 17 Moppe kertomus empatiasta....................

Lisätiedot

Mikä on meidän aikamme romaani?

Mikä on meidän aikamme romaani? Postmoderni romaani Mikä on meidän aikamme romaani? Jos kirjallisuutta tarkastellaan historiallisesti on oman ajan kirjallisuuden tarkastelu erityisen ongelmallista Mitä on meidän aikamme? Mitä on meidän

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Maanviljelijä ja kylvösiemen

Nettiraamattu lapsille. Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Uusi työ on täällä. Tulevaisuuden tekijät uusi työelämä. Kirsi Piha

Uusi työ on täällä. Tulevaisuuden tekijät uusi työelämä. Kirsi Piha Uusi työ on täällä Tulevaisuuden tekijät uusi työelämä Kirsi Piha Dialogin missiona on parempi työelämä Dialogi mahdollistaa vuoropuhelun työnantajien ja nykyisten ja tulevien työntekijöiden välillä luo

Lisätiedot

RAPORTTI ISMMN KONFERENSSISTA 2014 ERI KANSAKUNNAT, YKSI KAIPAUS HENKEÄSALPAAVA AVAJAISSEREMONIA

RAPORTTI ISMMN KONFERENSSISTA 2014 ERI KANSAKUNNAT, YKSI KAIPAUS HENKEÄSALPAAVA AVAJAISSEREMONIA 2 RAPORTTI ISMMN KONFERENSSISTA 2014 ISMMN Johtajuuskonferenssi 2014 jumalan miehen, pastori Chrisin, kanssa oli historiallinen ja elämää muuttava. Se oli erityisen muutoksen ja Pyhän Hengen välittämisen

Lisätiedot

- 0-100 numerot + euro, euroa, euron, sentti, senttiä + sataa + tuhat, tuhatta

- 0-100 numerot + euro, euroa, euron, sentti, senttiä + sataa + tuhat, tuhatta 3 Numeeriset taidot Ubah oppaana selittää tehtävät. Erityisesti 3.1.3.3 merkit täytyy selittää + jos opiskelija ei ymmärrä, voi katsoa muutaman ensimmäisen koneen tekemänä Äänet: - 0-100 numerot + euro,

Lisätiedot

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi OPINNÄYTETIIVISTELMÄ Osasto Kuvataide Tekijä Juhani Tuomi Työn nimi Lopputyön

Lisätiedot

1 Kannat ja kannanvaihto

1 Kannat ja kannanvaihto 1 Kannat ja kannanvaihto 1.1 Koordinaattivektori Oletetaan, että V on K-vektoriavaruus, jolla on kanta S = (v 1, v 2,..., v n ). Avaruuden V vektori v voidaan kirjoittaa kannan vektorien lineaarikombinaationa:

Lisätiedot

VIISAUS, FILOSOFIA JA

VIISAUS, FILOSOFIA JA VIISAUS, FILOSOFIA JA ANKARA TIEDE Länsimaiden tähänastiset viisaat: Sokrates, Hegel ja Kojéve juha.himanka@helsinki.fi VIISAUS ANTIIKIN FILOSOFIASSA Alexandre Kojéve (1902 1968): Tajusin, että Kreikassa

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet Nettiraamattu lapsille Vakaan uskon miehet Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24

...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24 ...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24 Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa,

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot