Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Espoonlahden alueella

Transkriptio

1

2 Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Espoonlahden alueella LUONTOSELVITYS ESPOON ETELÄOSIEN YLEISKAAVATYÖTÄ VARTEN Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B 79:2006 Julkaisija: Espoon kaupunki Teksti ja taitto: Sanna Saari Kartat: Pia Salonen, Espoon kaupunki ja Sirkka Virrankoski, Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Kannen kuvat: Sanna Saari Painopaikka: Espoon kaupunki / Painatuskeskus ISBN: Julkaisu verkossa Julkaisua voi tilata osoitteesta Espoon kaupunki Kaupunkisuunnittelukeskus PL Espoon kaupunki Asiakaspalvelu p. (09) Yleiskaavayksikkö p. (09) faksi (09) ksk.asiakaspalvelu@espoo.fi

3 Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Espoonlahden alueella LUONTOSELVITYS ESPOON ETELÄOSIEN YLEISKAAVATYÖTÄ VARTEN Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B 79:2006

4 2

5 Sisällys 1 Johdanto Meriuposkuoriaisen biologiaa Meriuposkuoriaisen levinneisyys ja suojelu Meriuposkuoriaisen havainnointi Aikaisemmat tutkimukset Espoonlahdella Vuoden 2006 tutkimus Aineisto ja menetelmät Tulokset Kallvik ( ) Marin satama ja uimaranta ( ) Luomanlahti (7.7. ja ) Soukansalmi ( ) Soukansalmi ( ) Soukanniemi ( ) Hanikka / Kaitalahti ( ) Tarkistuskäynnit Saunalahdella ja Båthusuddenilla Tulosten tarkastelu Yhteenveto lajin esiintymisestä Espoonlahdella Uhkatekijät Vesirakentaminen Veneliikenne Rehevöityminen Yleiskaavan vaikutukset kuoriaisen elinolosuhteisiin Venesatamat ja veneväylät Rannikkovyöhykkeellä olevat rakentamiseen osoitetut alueet Virkistysalueet ja -yhteydet Suojelualueet Jatkotutkimustarpeet ja toimenpiteet Lähteet Liitteet...34 LIITE 1: Uposkuoriaistutkimukset Espoonlahdella LIITE 2: Uposkuoriaishavainnot Espoon Saunalahdella LIITE 3: Uposkuoriaishavainnot Espoon Kallvikissä LIITE 4: Uposkuoriaishavainnot Espoon Marin sataman vieressä LIITE 5: Uposkuoriaishavainnot Kirkkonummen Sarvvikenissä LIITE 6: Uposkuoriaishavainnot Kirkkonummen Båthusuddenilla

6 1 Johdanto Tämä työ perustuu Espoon kaupungin ja Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n väliseen sopimukseen uhanalaiseksi luokitellun meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymien kartoituksista Espoonlahdella ja Soukanniemen ympäristössä. Selvitykset ovat osa Espoon eteläosien pohjaksi laadittavia luontoselvityksiä. Käytännön kartoitustyön ja raportoinnin Ympäristötutkimus Yrjölä Oy tilasi alihankintana Alleco Oy:ltä, jossa työn vastuullisena johtajana on ollut Panu Oulasvirta ja tieteellisenä asiantuntijana Sanna Saari. Kenttätöihin ovat lisäksi osallistuneet Alleco Oy:n tutkimussukeltajat Karoliina Ilmarinen ja Matti Savoila. Vuoden 2006 tutkimuspaikkojen kartat on tehnyt Sirkka Virrankoski Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:stä ja muut kartat Pia Salonen Espoon kaupungilta. Selvitimme meriuposkuoriaisen esiintymistä Espoonlahdella ja sen lähialueilla. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva meriuposkuoriaisen levinneisyydestä Espoonlahdella ja selkeyttää minkälaisia vaikutuksia tarvittavat hoito- ja suojelutoimenpiteet aiheuttavat maankäytön suunnittelulle ja lupakäytäntöihin. Espoonlahden lisäksi tutkimme erilliset alueet yleiskaava-alueen muulta rannikko- ja saaristovyöhykkeeltä lajin levinneisyyden kartoittamiseksi. Selvityksen tarkoituksena oli täydentää aikaisemmin Espoonlahdella tehtyjä meriuposkuoriaistutkimuksia ( ) ja koota yhteen kaikki Espoonlahdella, sekä Espoon että Kirkkonummen puolella, tehdyt havainnot. Lajin esiintymistä selvitettiin seuraavilta alueilta: 1.1 Kallvik 1.2 Marin satama ja uimaranta 1.3 Luomanlahti 2.1 Soukansalmi 2.2 Soukanniemi 2.3 Hanikka / Kaitalahti Kuva 1. Meriuposkuoriainen on 6 7 mm pituinen ja sen peitinsiivissä on pitkittäissuuntaisia mustista pisteistä koostuvia raitoja. Kuvassa on meriuposkuoriaisnaaras, joka on hieman koirasta suurempi. Kuva: Sanna Saari 4

7 2 Meriuposkuoriaisen biologiaa Meriuposkuoriainen, Macroplea pubipennis (Reuter, 1875), elää murtovedessä, matalissa merenlahdissa. Se on aikuisena noin 6 7 mm pituinen, naaras hieman koirasta suurempi. Väritykseltään kuoriainen on oljenkeltainen ja sen peitinsiivissä on pitkittäissuuntaisia mustista pisteistä koostuvia raitoja (kuva 1). Meriuposkuoriainen on muiden lehtikuoriaisten tavoin kasvinsyöjä. Sen ravintokasveja ovat vidat (Potamogeton L.), ärviät (Myriophyllum L.) ja kirjallisuuden mukaan myös haurat (Zannichellia L.) (Nilsson 1996). Toukat ja aikuiset käyttävät ravinnokseen samoja kasvilajeja (Bøving 1906). Macroplea-suvun kuoriaiset eli uposkuoriaiset elävät veden alla kaikkina elinkierron vaiheina, joita ovat muna, neljä toukkavaihetta, kotelo ja aikuinen (Nilsson 1996). Naaras munii munansa vesikasvien juuristoon hyytelömäiseen taskuun ja toukat ja kotelot kiinnittyvät kasvien juuriin (kuva 2). Toukat imevät ravinnokseen nestettä vesikasvien solukosta, josta ne myös saavat tarvitsemansa hapen peräkoukkujensa avulla (Bøving 1906). Täysikasvuinen toukka muodostaa ilmatäytteisen kotelokopan (cocoon), jonka sisällä koteloituminen tapahtuu. Myöhään syksyllä yksilöt käyvät läpi muodonvaihdoksen kotelosta aikuiseksi ja jäävät kotelokoppaansa pohjasedimentin suojaan talvehtimaan. Espoonlahdessa pintaveden lämpötila nousee toukokuun alun keskimäärin 6 C:sta kuun lopun 15 C:een, joten todennäköisesti aikuiset meriuposkuoriaiset tulevat ulos kotelokopistaan toukokuun aikana. Tämän jälkeen kuoriaiset etsivät parittelukumppanin, parittelevat ja pian naaraat munivat ensimmäiset munansa. Kesäkuun lopussa näin Espoonlahdella vesikasvien juurissa riisinjyvää muistuttavia ensimmäisiä toukkavaiheita. Uposkuoriaisen liikkuminen vedessä on melko hidasta, sillä ne eivät ui, vaan kävelevät pohjalla tai kiipeilevät vesikasveilla. Suurimman osan aikaa kuoriaiset ovat pareittain, koiras naaraan selässä ratsastaen. Käyttäytyminen liittyy niiden lisääntymiseen. Pidempiä matkoja ne voivat liikkua passiivisesti ajelehtivien vesikasvien mukana (Grillas 1988). Uposkuoriaiset ovat pitkälti sopeutuneet elämään vedessä, eivätkä pysty lentämään toisin kuin kovakuoriaiset yleensä. Aikuisen uposkuoriaisen ei tarvitse käydä pinnalla hengittämässä, sillä se saa tarvitsemansa hapen vedestä, kun veteen liuenneet kaasut diffundoituvat suoraan kuoriaisen vatsapuolella, poskissa ja tuntosarvissa olevaan ohuen ilmakerroksen muodostamaan yhtenäiseen plastroniin (Thorpe & Crisp 1949). Suomessa tavattavista kolmesta uposkuoriaislajista meriuposkuoriainen ja rantauposkuoriainen (Macroplea mutica) elävät murtovedessä ja ne voivat esiintyä samalla alueella. Espoonlahdellakin lajit esiintyvät osin samoilla paikoilla. Lajit on aikuisena helppo erottaa toisistaan mikroskoopin avulla, mutta toukkien välisiä eroja ei tunneta. Kolmas uposkuoriaislaji (M. appendiculata) elää makeassa vedessä. Kuva 2. Naaras munii munansa keväällä vesikasvien juuristoon hyytelömäiseen taskuun. Toukat ja kotelot kiinnittyvät kasvien juuriin ja saavat kasvien solukosta tarvitsemansa hapen. Uposkuoriaisilla on neljä toukkavaihetta. Kuva on mukailtu alkuperäisestä (Bøving 1906) 5

8 3 Meriuposkuoriaisen levinneisyys ja suojelu Suomessa meriuposkuoriainen elää Itämeren suojaisissa lahdissa. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1875 Helsingistä, jolloin se kuvattiin tieteelle uutena lajina. Sen jälkeen lajista on tehty yksittäisiä havaintoja Suomenlahden rannikolta Ahvenanmaalle ja Oulun vesialueille asti. Runsaampia meriuposkuoriaisesiintymiä tunnetaan vain Espoonlahdesta ja Paimionlahdesta (Biström & Saari 2006), joista Espoonlahden kanta on huomattavasti suurempi. Lajia ei ole tavattu muualta Euroopasta, toisin kuin samaan sukuun kuuluvaa rantauposkuoriaista, joka esiintyy Euroopassa yleisenä. Meriuposkuoriainen tunnetaan Suomen lisäksi vain Kiinasta Xinjiangin ja Gansun maakunnista. Koska meriuposkuoriaisen levinneisyys on rajoittunut näin pienelle alueelle, on sen elinalueiden suojelu ensiarvoisen tärkeää lajin säilymiselle. Espoon kaupunki Kiinteistöpalvelukeskus (Pia Salonen) Kuva 3. Meriuposkuoriaisen esiintymispaikkojen rajaukset Espoonlahdella (punaisella), joista Kallvik on vasta vireillä, sekä kaksiosainen Natura-alue, Espoonlahti-Saunalahti (vihreällä). Naturan osa-alueista pienempi, Saunalahden osa-alue, on meriuposkuoriaisen suojelualuerajaus. Suurempi osa-alue on liitetty Naturaan linnustonsa vuoksi. 6

9 Meriuposkuoriainen on uhanalainen laji Suomessa. Se on Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut (VU). Meriuposkuoriainen on Suomen luonnonsuojelulailla säädetty myös erityisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Uudenmaan ympäristökeskus (UUS) on rajannut neljä lajin esiintymispaikkaa Espoonlahdessa: Marin sataman ja Saunalahden esiintymispaikat Espoossa ja Sarvvikenin sekä Båthusuddenin esiintymispaikat Kirkkonummella (kuva 3). Lisäksi Espoon Kallvikissä on rajauspäätös vireillä. Marin sataman ja Saunalahden rajaukset eivät vielä ole lainvoimaisia. Euroopan unionin lainsäädännössä meriuposkuoriainen kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Osa kuoriaisen esiintymisalueesta Espoon Saunalahdessa kuuluu Natura verkostoon (kuva 3). 4 Meriuposkuoriaisen havainnointi Meriuposkuoriaisen havaitseminen luonnossa on haastavaa ja vaatii kokemusta. Kuoriainen on pieni, eikä herätä huomiota myöskään värityksellään. Se esiintyy kasvillisuuden seassa, rantavedessä, jossa näkyvyys on yleensä huono. Lajin esiintyminen on usein paikallista ja hyvin pienialaista tai sitten yksittäisiä yksilöitä esiintyy harvaan. Koska lajin havaitseminen on vaikeaa, ei hyvin huolellisen kenttätyönkään tulokset aina kerro totuutta lajin esiintymisestä. Kun näkyvyys vedessä on hyvä, eli pohjalle näkee selvästi, eikä kasvillisuutta tai rihmalevää vielä ole runsaasti, on pintasukeltamalla tehty kartoitus luotettavin. Jos näkyvyys taas on huonompi, on hyvin mahdollista, että kuoriaisista osa tai jopa kaikki jäävät huomaamatta. Myös ravintokasvit voivat jäädä havaitsematta pintasukeltamalla, jos vesi on kovin sameaa. Tällöin on turvauduttava vesikasvien irrotteluun käsin tai syvemmiltä alueilta haralla ja kasvien tutkimiseen vesiastiassa, mikä onkin ihan hyvä vaihtoehto, ellei vesikasveja sitten esiinny hyvin runsaasti laajalla alueella. Käsin kasvit saa nostettua hellävaraisemmin kuin haralla. Yleensä aikuiset uposkuoriaiset pitävät ravintokasveista kiinni, mutta joskus ne saattavat kävellä pohjallakin, joten kaikkia yksilöitä ei voida tällä menetelmällä havaita. Kuoriaisen havaitseminen vesiastiassa vaatii myös erilaista harjaannusta, kuin sen havaitseminen veden alla. Vesiastiassa se voi olla kasvien alla liikkumattomana, kun taas vedessä kuoriaisen usein löytää kasvien lehdiltä tai varsilta kiipeilemästä. Jos aikuisia uposkuoriaisia havaitaan rannalle ajelehtineilta irtonaisilta vesikasveilta, ovat ne mahdollisesti kulkeutuneet paikalle vesikasvien mukana. Jos kuoriaiset taas tavataan kiipeilemästä pohjassa kasvavilta ravintokasveilta tai muilta vesikasveilta, on syytä olettaa niiden elävän alueella. Toukat eivät voi ajelehtia uusille elinalueille, sillä ne elävät ja kehittyvät vesikasvien juuristossa, sedimentin suojassa. Kuva 4. Meriuposkuoriaisen havaitseminen sameassa rantavedessä on haastavaa. Kuva: Matti Savoila 7

10 5 Aikaisemmat tutkimukset Espoonlahdella Ensimmäisen kerran meriuposkuoriaisen havaitsi Espoonlahdesta Eero Helve vuonna Varsinaisen ensimmäisen kartoitustyön meriuposkuoriaisen esiintymisestä teki professori Olof Biström 1995 Espoon Saunalahdella (Biström 1995). Hän jatkoi 2001 kartoitusta Saunalahdesta Kallvikiin asti (Biström 2001a) ja tutki lajin esiintymistä myös Kirkkonummen puolella Sarvvikenissä (Biström 2001b), Sundberginlahteen laskevassa Sundet-joessa sekä Båthusuddenilla (Biström 2002). Kesällä 2003 kartoitin Uudenmaan ympäristökeskukselle meriuposkuoriaisen esiintymistä Espoonlahdella osana pro gradu - tutkielmaani (Saari 2003, 2006) ja 2004 jatkoin lajin esiintymisen selvittämistä (Saari 2005). Tutkimusmenetelminä vuosina oli pääasiassa vesikiikarointi ja irrotettujen vesikasvien tarkastelu, kun taas vuosina 2003 ja 2004 tutkimukset tehtiin pintasukeltamalla. Karttaesitys vuosien tuloksista on liitteessä 1. Saunalahden meriuposkuoriaisesiintymä osoittautui runsaaksi vuonna 1995, kuten myös vuonna 2001 Biströmin tekemässä laajemmassa selvityksessä (liite 2). Silloin alueen pohjoisosista ja Kallvikistä havaittiin ainoastaan uposkuoriaistoukkia, joita ei ulkoisten tuntomerkkien perusteella voida määrittää lajilleen (taulukko 1, liite 3). Kirkkonummen puolella Sarvvikenissä meriuposkuoriaisia havaittiin melko paljon (taulukko 1, liite 5). Sundet-joesta meriuposkuoriaista ei löytynyt (liite 1), mutta Båthusuddenilta havaittiin runsas esiintymä (taulukko 1, liite 6). Meriuposkuoriaisen esiintymisestä Espoonlahdella saatiin laajempi kuva 2003, kun selvitin lajin levinneisyyttä koko Espoonlahden alueelta (taulukko 2, liite 1) (Saari 2003). Tarkemmiksi tutkimusaloiksi valitsin 16 pienempää aluetta, jotka kattoivat melko tasaisesti Espoonlahden ranta-alueen. Selvityksessä löysin uuden meriuposkuoriaisesiintymän Marin sataman läheltä (liite 4) ja kahdelta muulta alueelta, Tiililaiturilta ja Storstycketiltä, havaitsin pienemmät esiintymät (liite 1). Saunalahden Magasinsudden (liite 2) ja Kallvik (liite 3) varmistuivat meriuposkuoriaisen elinalueiksi; aikaisemmin (2001) näistä kohteista oli löytynyt ainoastaan uposkuoriaistoukkia. Lisäksi läheltä Mankinjoen suuta havaitsin toukkia ja koteloita (liite 1). Muista kohteista en tavannut meriuposkuoriaisia. Vuoden 2004 tutkimuksissa löysin läheltä Marin satamaa jälleen uuden meriuposkuoriaisesiintymän (liite 4). Saunalahden selvitykset kertoivat runsaasta meriuposkuoriaiskannasta ja osoittivat melko selvän rajan kahden uposkuoriaislajin esiintymisalueiden välillä (liite 2). Kallvikistä en havainnut kumpaakaan uposkuoriaislajia useista yrityksistä ja ravintokasviesiintymistä huolimatta (liite 3). Båthusuddenilta havaitsin runsaan, mutta pienialaisen meriuposkuoriaisesiintymän vuosien 2002 ja 2003 tapaan (taulukko 3, liite 6). 8

11 Taulukko 1. Meriuposkuoriaisesta (Macroplea pubipennis), rantauposkuoriaisesta (M. mutica) ja Macroplea-suvun toukista tehdyt havainnot Espoonlahdella vuosina 1995, 2001 ja Osa-alueiden nimeämistapa on sama kuin alkuperäisessä lähteessä. Kartat liitteenä. Alue Ajankohta M. pubipennis M. mutica Toukat Viite Saunalahti A Biström 1995 B 22 0 C 33 0 D 4 5 Saunalahti Biström 2001a runsaasti runsaasti Sarvviken Biström 2001b & Båthusudden Biström 2002 Sundet-joki 3. ja Biström 2002 Taulukko 2. Meriuposkuoriaisesta (M. pubipennis), rantauposkuoriaisesta (M. mutica) ja Macroplea-suvun toukista vuonna 2003 tehdyt havainnot Espoonlahdella (Saari 2003, 2006). Osa-alueiden nimeämistapa on sama kuin alkuperäisessä lähteessä. Kartat liitteenä. Alue Ajankohta Pinta-ala (m 2 ) M. pubipennis M. mutica Toukat 1. Marin satama (9 paria + 4) 4 (2 paria) 2. Saunalahti (28 paria + 10) 1 3. Magasinsudden (3 paria + 2) 0 4. Kallvik (2 paria) 9 (3 paria + 3) 5. Tiililaituri (2 paria) 0 6. Mustalahti Mankinjoen suu useita 8. Luomanlahti Sundbergsviken Djupviken Båthusudden (1 pari + 22) Storstycket (2 paria) Byltan Joutsenlahti Joutsenlahti Sarvviken (1 pari) 0 useita 9

12 Taulukko 3. Meriuposkuoriaisesta (M. pubipennis) ja rantauposkuoriaisesta (M. mutica) vuonna 2004 tehdyt havainnot Espoonlahdella (Saari 2005). Osa-alueiden nimeämistapa on sama kuin alkuperäisessä lähteessä. Kartat liitteenä. Alue Ajankohta M. pubipennis M. mutica Marin satama (2 paria + 1) 1 Saunalahti ja Magasinsudden A B (20 paria + 3) 0 C (19 paria + 17) 4 (1 pari + 2) D (6 paria + 6) 20 (7 paria + 6) E (1 pari) 17 (8 paria + 1) Kallvik 2., 15. ja Båthusudden (8 paria + 1) 14 (6 paria + 2) 6 Vuoden 2006 tutkimus 6.1 Aineisto ja menetelmät Meriuposkuoriaisten kartoitus tehtiin kuudella alueella, jotka olivat 1.1 Kallvik, 1.2 Marin satama ja uimaranta, 1.3 Luomanlahti, 2.1 Soukansalmi, 2.2 Soukanniemi ja 2.3 Hanikka / Kaitalahti (kuva 5). Lisäksi tehtiin tarkistuskäynnit Kirkkonummen Båthusuddenilla ja Espoon Saunalahdessa. Kenttätöissä oli kerrallaan kaksi henkilöä. Kenttätöissä oli käytössämme useita menetelmiä (kuvat 6 11). Tavoitteena oli havaita aikuisia uposkuoriaisia, joille lajinmääritys voidaan tehdä. Toukkia ei etsitty lainkaan, mikäli aikuisia havaittiin paikalta ensin. Halusimme välttää turhaa vesikasvien irrottelua. Siksi aina, kun näkyvyys oli tarpeeksi hyvä tai ravintokasveja esiintyi runsaammin, teimme kartoitusta pintasukeltamalla. Tällöin etsimme meriuposkuoriaisia erityisesti ravintokasveilta, mutta myös muilta vesikasveilta ja pohjalta kävelemästä. Mikäli emme havainneet aikuisia uposkuoriaisia, tutkimme myös ravintokasvien juuria toukkien ja koteloiden löytämiseksi. Kaikkia uposkuoriaisia ei voida kenttätöissä havaita ja siksi havaintojen lukumäärä on alhaisempi kuin kuoriaisten todellinen lukumäärä alueella. Jos pohjalle ei nähnyt syvyyden tai huonon näkyvyyden vuoksi, otimme näytteitä vesikasveista meriuposkuoriaisten havaitsemiseksi. Ravintokasveja irrotimme pohjasta haralla ja matalimmilla alueilla käsin. Irrotetut ravintokasvit tutkimme valkoisessa vesisammiossa. Lehdiltä etsimme aikuisia ja juurista toukkia ja koteloita. Toukkien löytyminen kertoo siitä, että jommankumman uposkuoriaislajin aikuisia on lähellä. Alueen toukkien voi arvella kuuluvan todennäköisesti samaan lajiin kuin alueen aikuiset yksilöt, mikäli löydetään vain yhtä uposkuoriaislajia. Tässä selvityksessä käytimme lajitunnistuksessa pääasiassa etuselän täpliä tai niiden puuttumista sekä lupilla havaittavia peitinsiipien kärkien muotoa. Lisäksi meriuposkuoriainen on yleensä hieman rantauposkuoriaista suurempi. 10

13 Espoon kaupunki Kiinteistöpalvelukeskus Kuva 5. Meriuposkuoriaisen esiintymisen selvitykseen esitetyt alueet merkitty punaisella. 11

14 Kuvat 6 7. Vesikiikarin avulla havainnoitiin ravintokasveja. Kun näkyvyys oli riittävän hyvä, teimme kartoitusta pintasukeltamalla. Kuvat: Sanna Saari (vas.) ja Panu Oulasvirta (oik.) Kuvat 8 9. Ravintokasveja irrotettiin pohjasta käsin matalammilla alueilla ja haralla syvemmillä. Kuvat: Sanna Saari (vas.) ja Matti Savoila (oik.) Kuvat Irrotetut ravintokasvit tutkittiin valkoisessa sammiossa. Lehdiltä etsittiin aikuisia, juurista toukkia ja koteloita. Kuvat: Matti Savoila (vas.) ja Sanna Saari (oik.) 12

15 6.2 Tulokset Varsinaiselta Espoonlahdelta (1.1, 1.2, 1.3) havaitsimme yhteensä 20 meriuposkuoriaista (M. pubipennis) ja neljä rantauposkuoriaista (M. mutica) ja yleiskaava-alueen muulta rannikko- ja saaristovyöhykkeeltä (2.1, 2.2, 2.3) yhteensä kaksi meriuposkuoriaista ja 23 rantauposkuoriaista (taulukko 4). Tutkittujen osaalueiden sijainti on esitetty kuvien kartoissa. Taulukko 4. Meriuposkuoriaisesta (M. pubipennis) ja rantauposkuoriaisesta (M. mutica) tehdyt havainnot Espoonlahdella (1.1, 1.2, 1.3) ja sen lähialueilla (2.1, 2.2, 2.3) Alue Ajankohta M. pubipennis M. mutica Toukat / kotelot 1.1 Kallvik A (1 pari) - B C (3 paria + 1) - - yhteensä Marin satama A ja uimaranta B C yhteensä Luomanlahti A (5 paria + 1) - 7 B (1 pari) 5 C yhteensä Soukansalmi A B C yhteensä Soukanniemi A B C yhteensä Hanikka / A (3 paria + 2) 1 Kaitalahti B C (1 pari) 9 (3 paria + 3) 5 D yhteensä

16 Tutkituilta alueilta havaitsimme seuraavia vesikasveja, joista tähdellä (*) merkityt ovat meriuposkuoriaisen ravintokasveja: *hapsivita (Potamogeton pectinatus) ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) *tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum) *kalvasärviä (Myriophyllum sibiricum) *haura (Zannichellia sp.) karvalehti (Ceratophyllum demersum) pyörösätkin (Ranunculus circinatus) merinäkinruoho (Najas marina) hapsiluikka (Eleocharis acicularis) vesisammal (Drepanocladus sp.) ulpukka (Nuphar lutea) järviruoko (Phragmites australis) järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) viherahdinparta (Cladophora glomerata) palleroahdinparta (Cladophora aegagropila) rakkolevä (Fucus vesiculosus) laikkupunalevä (Hildenbrandia rubra) suolilevä (Ulva sp.) rihmamaisia ruskoleviä (Pilayella littoralis /Ectocarpus siliculosus) 1.1 Kallvik ( ) Osa-alue 1.1 A Alueen länsiosassa järviruokoa on leikattu säännöllisesti jo pitkään, paikallisen asukkaan tietojen mukaan 15 vuoden ajan. Pohja oli laajalti matalaa ja järviruo on tynkien peittämä. Teimme kartoitusta sekä pintasukeltamalla että vesikiikarin avulla. Näkyvyys pohjalle oli hyvä. Aivan alueen länsireunassa kasvoi merinäkinruohoa ja vähän hapsiluikkaa, sen jälkeen pohja oli pelkkää ruovikon tynkää. Lähempänä tiililaituria kasvoi ruovikon tynkien välissä jonkin verran merinäkinruohoa, ahvenvitaa ja joitakin versoja hapsivitaa sekä irtonaista palleroahdinpartaa ja vesisammalta. Hapsividalta havaitsimme yhden rantauposkuoriaispariskunnan (M. mutica). Vuonna 2003 meriuposkuoriaisia havaittiin tiililaiturin länsipuolelta, mutta nyt alueella ei kasvanut edes ravintokasveja, vaan irtonaista palleroahdinpartaa ja jonkin verran ahvenvitaa. Alue on sopivan matalaa ja niiltä osin, missä kasvaa hapsivitaa, se soveltuu meriuposkuoriaisen elinalueeksi. Osa-alue 1.1 B Tiililaiturin itäpuolella vesikasvillisuutta ei ollut lainkaan tai pohjalla kasvoi vähäisiä määriä vesisammalta, palleroahdinpartaa tai karvalehteä. Selvitimme kasvillisuutta vesikiikarin avulla ja haraamalla. Näkyvyys vedessä oli huono, vain muutamia kymmeniä senttimetrejä. Aivan tiililaiturin vieressä syvyys oli yli kaksi metriä, mikä on liikaa meriuposkuoriaiselle. Alueelta puuttuvat meriuposkuoriaisen ravintokasvit, eikä se näin ollen sovi lajin elinalueeksi. Osa-alue 1.1 C Alueen on havaintoja meriuposkuoriaisista vuodelta 2003 (Saari 2003) ja havaintoja uposkuoriaisten toukista vuodelta 2001 (Biström 2001a). Teimme kartoitusta pintasukeltamalla. Pitkän laiturin länsipuolella pohjalla oli ruovikon tynkää, jonka väleissä kasvoi merinäkinruohoa, ahvenvitaa ja vesisammalta. Meriuposkuoriaisia emme tältä paikalta havainneet. Sen sijaan laiturin itäpuolelta havaitsimme kolme meriuposkuoriaispariskuntaa ja yhden yksittäisen meriuposkuoriaisen, yhteensä seitsemän yksilöä. Pareista kaksi oli tähkä-ärviällä ja kolmas pari sekä yksittäinen kuoriainen hapsiluikalla. Ruopattujen veneväylien kohdalta ja niiden eteläpuolelta emme havainneet meriuposkuoriaisia tai ravintokasveja. Lähellä uimarantaa kasvoi hapsiluikkaa. 14

17 Kuva 12. Alue 1.1 Kallvik. Havainnot: rantauposkuoriaispariskunta, kolme meriuposkuoriaispariskuntaa ja yksittäinen meriuposkuoriainen. 15

18 1.2 Marin satama ja uimaranta ( ) Osa-alue 1.2 A Emme havainneet alueelta meriuposkuoriaisia. Länsiväylän sillalta itään päin harasimme pohjaa ruovikon reunan läheltä ravintokasvien löytämiseksi. Paikka oli kuitenkin syvää, vähintään 1,5 m, ja kasvillisuutta oli hyvin vähän. Tähkä-ärviää saimme koko matkalta kaksi versoa ja hapsivitaa yhden, joiden lähempi tarkastelu ei tuottanut tulosta. Lähempänä satamaa kasvoi harvassa ahvenvitaa. Alue on liian syvää meriuposkuoriaiselle ja ravintokasveja on liian vähän. Osa-alue 1.2 B Satama-altaan rannan puoleisella reunalla, laitureiden välissä kasvoi yleisesti pyörösätkintä ja paikoittain tähkä-ärviää ja hapsivitaa. Ravintokasveja irrotettiin ja tutkittiin sammiossa. Meriuposkuoriaisia emme havainneet, emmekä myöskään uposkuoriaisten toukkia tai koteloita. Muualla satama-altaassa oli syvää, eikä siellä kasvanut vesikasveja. Paikalliset ravintokasvi-esiintymät muodostuvat vain muutamista versoista ja ovat tiukasti rajattuja rannan, laitureiden ja syvän satamaaltaan ja laiturissa olevien veneiden väliin. Ravintokasvien esiintymisalue on liian voimakkaasti eristetty ja pienialainen, jotta se soveltuisi meriuposkuoriaisen esiintymisalueeksi. Osa-alue 1.2 C Sataman ja uimarannan välillä ranta koostuu suurista kivenlohkareista ja uimarannalla sinne tuodusta hiekasta. Kivissä kasvoi jonkin verran suolilevää ja viherahdinpartaa, mutta muuta kasvillisuutta ei alueella esiintynyt. Meriuposkuoriaista ei ravintokasvien puuttumisen vuoksi voi esiintyä alueella. Kuva 13. Alue 1.2 Marin satama ja uimaranta. Ei uposkuoriaishavaintoja. 16

19 1.3 Luomanlahti (7.7. ja ) Osa-alue 1.3 A Mankinjoen suulta länteen päin aloitimme kartoituksen pintasukeltamalla. Näkyvyys ei ollut hyvä. Lähellä jokisuuta pohjalla ei esiintynyt vesikasvillisuutta, mutta noin sata metriä joen suulta alkoi kasvaa tähkä-ärviää, vähän kalvasärviää, pyörösätkintä, karvalehteä ja vesisammalta. Ärviöiden juurista havaittiin kolme uposkuoriaistoukkaa ja hieman edempää yksi aikuinen meriuposkuoriainen. Ruovikon ja kapeaosmankäämikasvuston sisälle jäävä lampare, joka on yhteydessä muuhun vesialueeseen joitakin metriä leveän suuaukon välityksellä, oli vesikasvustoltaan erittäin runsas. Vesi oli lampareessa kirkasta. Valtalajeina olivat kalvasärviä ja pyörösätkin. Lampareessa kasvoi jonkin verran myös tähkä-ärviää, ahvenvitaa ja karvalehteä. Noin viisi metriä suulta lampareen sisälle päin havaittiin viisi meriuposkuoriaispariskuntaa kalvasärviöiltä. Kuoriaiset havaittiin lähekkäin toisiaan, noin kolmen neliömetrin alueelta. Lampareen jälkeen kapeaosmankäämikön läheltä havaittiin ärviöiden juurista kolme uposkuoriaistoukkaa lisää. Aivan Luomanlahden perukoilla kasvoi pienellä alueella kalvasärviää, joiden juurista ei kuitenkaan löytynyt toukkia. Pääsääntöisesti alueella ei kasvanut ravintokasveja, vaan karvalehteä ja pyörösätkintä ja monissa kohdissa pohja oli täysin paljasta. Ilmaversoisen kasvillisuuden sisään työntyvällä alueella kasvoi karvalehden ja pyörösätkimen lisäksi kalvasärviää, jonka juurista havaittiin yksi toukka. Espoonjoen suuta lähestyttäessä pohjalla kasvoi harvakseltaan karvalehteä ja yksittäisiä tähkä-ärviöitä, mutta pääsääntöisesti pohjalla ei ollut kasvillisuutta. Muutamat alueen tähkä-ärviät tarkistettiin, mutta aikuisia kuoriaisia tai toukkia ei havaittu. Espoonjoen suulla kasvoi ulpukkaa. Osa-alue 1.3 B Espoonjoen eteläpuolisessa lahdelmassa kasvoi runsaasti pyörösätkintä ja jonkin verran tähkä-ärviää. Samean veden vuoksi emme pintasukeltaneet vaan nostimme ravintokasvit valkeaan sammioon, jossa ne tutkittiin. Tähkä-ärviän juurista havaitsimme yhden uposkuoriaiskotelon. Hieman etelämpänä ruovikon kainalossa kasvoi myös tähkä-ärviää, joiden juurista havaitsimme kaksi uposkuoriaistoukkaa ja lehdiltä yhden aikuisen meriuposkuoriaisen. Tästä etelämmäksi ruovikon reunassa oli vain muutamia tähkä-ärviöitä, jotka tutkimme sammiossa. Niissä ei havaittu uposkuoriaisia. Ruovikon sisään tunkeutuvan lampareikon tutkimme sukeltamalla, koska ravintokasveja oli paljon ja näkyvyys lampareissa erinomainen. Aivan lampareikon suun ulkopuolelta havaitsimme tähkä-ärviän juurista yhden uposkuoriaistoukan. Lampareikossa kasvoi runsaasti kalvasärviää, jolta löysimme yhden meriuposkuoriaisen ja yhden toukan. Alueella kasvoi hyvin paikallisesti hapsivitaa, jolta havaitsimme rantauposkuoriaispariskunnan. Lampareissa kasvoi myös pyörösätkintä ja jonkin verran tähkä-ärviää ja ahvenvitaa. Pinnan tuntumassa kasveja peitti usein rihmamainen viherlevä. Lampareissa oli runsaasti kaloja: ahvenia, salakoita, haukia, särkikaloja ja paljon kalanpoikasia. Osa-alue 1.3 C Alueen eteläisimmän osan pohja oli lähes paljasta. Haraan tarttui vain kuolleita järviruo on kappaleita ja paikoitellen merinäkinruohoa. Ei sovellu meriuposkuoriaisen elinalueeksi, koska paikalla ei kasva lajin ravintokasveja. 17

20 Kuva 14. Alue 1.3 Luomanlahti. Havainnot: viisi meriuposkuoriaispariskuntaa, kolme yksittäistä meriuposkuoriaista, rantauposkuoriaispariskunta ja 12 uposkuoriaistoukkaa. 18

21 2.1 Soukansalmi ( ) Osa-alue 2.1 A Alueen pohjoisosassa, aivan ruovikon reunassa oli noin kaksi metriä syvää ja siinä kasvoi muutamia ahvenvitoja. Lähempänä rantaa, laiturin länsipuolella kasvoi hapsivitaa ja hauraa, mutta uposkuoriaisia tai niiden toukkia emme havainneet. Kartoitusta teimme pintasukeltamalla. Laiturin toiselta puolelta havaitsimme yhden rantauposkuoriaisen hapsividalta. Paikalla kasvoi myös ahvenvitaa. Pohja oli osin kivistä, joten myös rakkolevä pystyi kasvamaan siinä. Saaren pohjoispuolella ruovikon reunassa oli yli kaksi metriä syvää, eikä paikassa ollut uposkasvillisuutta. Osa-alue 2.1 B Ruovikkovyöhykkeen ja saaren itäpuolella kasvoi varsin syvällä ahvenvitaa. Tätä aluetta emme tutkineet tarkemmin uposkuoriaisille liian suuren syvyyden ja ravinkasvien puuttumisen vuoksi. Sen sijaan ruovikon reunassa kasvavilta hapsividoilta etsimme uposkuoriaisia, niitä kuitenkaan havaitsematta. Osa-alue 2.1 C Rannan tuntumassa, paikan länsiosissa kasvoi tähkä-ärviää ja rihmamaista viherlevää. Havaitsimme yhteensä kaksi rantauposkuoriaista, toinen hapsividalta ja toinen levän päällä kävelemästä. Itään päin mentäessä hapsividan lisäksi alueella kasvoi hapsiluikkaa ja näkinpartaa. Lisäksi havaitsimme kolme yksittäistä rantauposkuoriaista sekä yhden toukan ja yhden kotelon hapsividan juuristosta. Kuva 15. Alue 2.1 Soukansalmi. Havainnot: kuusi rantauposkuoriaista sekä uposkuoriaistoukka ja -kotelo. 19

22 2.2 Soukanniemi ( ) Osa-alue 2.2 A Ranta on kallioinen ja avoin. Kivillä kasvoi rakkolevää ja kivien väleissä muutama verso hapsivitaa. Syvemmällä kasvoi siellä täällä ahvenvitaa. Uposkuoriaisia tai niiden toukkia emme havainneet. Osa-alue 2.2 B Ranta on melko avoin ja kivikkoinen. Kivien väleissä pienellä alueella kasvoi hapsi- ja ahvenvitaa ja kivillä rakkolevää, laikkupunalevää ja rihmamaisia ruskoleviä. Hapsividan juurista löysimme yhden uposkuoriaistoukan, mutta aikuisia yksilöitä emme havainneet. Osa-alue 2.2 C Ruovikon reunassa oli yli 1,5 metriä syvää ja paikalla kasvoi ahvenvitaa. Alue oli liian syvää meriuposkuoriaisille, eikä niiden ravintokasveja havaittu. Kuva 16. Alue 2.2 Soukanniemi. Havainnot: yksi uposkuoriaistoukka. 20

23 2.3 Hanikka / Kaitalahti ( ) Osa-alue 2.3 A Lampareen pohjoisosissa kasvoi runsaana vesikuusta. Etelämpänä kasvillisuutta oli harvemmassa, suurimmaksi osaksi hapsivitaa, joitakin ärviöitä ja merinäkinruohoa. Hapsividalta löysimme ensin yhden toukan, jonka jälkeen yhteensä kolme pariskuntaa ja kaksi yksittäistä rantauposkuoriaista. Osa-alue 2.3 B Lampareen pohjoisosassa kasvoi pienellä alueella hapsivitaa, mutta emme havainneet uposkuoriaisia. Osa-alue 2.3 C Tässä lampareessa vesikuusi ja pyörösätkin kasvoivat runsaana. Siellä täällä esiintyi ärviöitä ja karvalehteä. Hapsivitaa kasvoi paikoitellen reilun kymmenen verson ryhminä. Hapsividalta havaitsimme yhden meriuposkuoriaispariskunnan, kaksi pariskuntaa ja kolme yksittäistä rantauposkuoriaista sekä juuristosta viisi toukkaa. Pyörösätkimeltä löysimme yhden rantauposkuoriaispariskunnan. Osa-alue 2.3 D Laiturin eteläpuolelta emme havainneet yhtään uposkuoriaista, emmekä myöskään niiden toukkia. Alueella kasvoi hapsivitaa ja vähän tähkä-ärviää sekä pyörösätkintä. Kuva 17. Alue 2.3 Hanikka / Kaitalahti. Havainnot: meriuposkuoriaispariskunta, kuusi rantauposkuoriaispariskuntaa, viisi yksittäistä rantauposkuoriaista ja kuusi uposkuoriaistoukkaa. 21

24 Tarkistuskäynnit Saunalahdella ja Båthusuddenilla Edellä kuvattujen kuuden tutkimusalueen lisäksi teimme tarkistuskäynnit vanhoille, hyvin tunnetuille meriuposkuoriaisen esiintymispaikoille Kirkkonummen Båthusuddenille ja Espoon Saunalahteen. Båthusuddenilta havaitsimme useita meriuposkuoriaispariskuntia kiipeilemästä hapsividalta. Havainnot tehtiin samalta paikalta, josta on havaintoja vuosilta Saunalahden tilanne yllätti, sillä paikalta ei lyhyen etsinnän tuloksena löytynyt yhtään uposkuoriaista. Saunalahdelta on tehty havaintoja runsaasta meriuposkuoriaiskannasta jokaisena neljänä vuotena, kun aluetta on tutkittu. Myös Espoonlahden ensimmäinen meriuposkuoriaishavainto tehtiin 1965 tältä paikalta. Nyt pohjaa peitti noin kymmenen senttimetrin kerros irtonaista palleroahdinpartaa, mitä ei ole koskaan aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu Espoonlahdelta. Vesisammalta oli paljon vähemmän ja kalvasärviä kasvoi vähäisempänä kuin aikaisempina vuosina (2003 ja 2004) käydessäni paikalla. 6.3 Tulosten tarkastelu Havaitsimme uusia meriuposkuoriaisesiintymiä Espoonlahden perukalta, Luomanlahdelta sekä Espoonlahden ulkopuolelta Hanikka/Kaitalahti-alueelta (2.3). Luomanlahden meriuposkuoriaishavainnot ovat kaikki Natura alueella. Espoonlahdella meriuposkuoriainen on huomattavasti yleisempi kuin rantauposkuoriainen ja Espoonlahden ulkopuolella tilanne kääntyy päinvastaiseksi. Espoonlahdella meriuposkuoriaisia (20 yksilöä) tavattiin viisi kertaa useammin kuin rantauposkuoriaisia (4 yksilöä), kun taas Espoonlahden ulkopuolisilla tutkimusalueilla ( ) rantauposkuoriainen oli selvästi yleisempi (23 yksilöä) kuin meriuposkuoriainen (2 yksilöä). Espoonlahti pitää edelleen paikkansa maailman tärkeimpänä tunnettuna meriuposkuoriaisen elinalueena. Luomanlahden esiintymä tuo uutta tietoa meriuposkuoriaisen biologiasta. Mankinjoen tuoman makean veden aiheuttama alhainen suolapitoisuus ei estä meriuposkuoriaisen esiintymistä ja lisääntymistä alueella. Luomanlahden esiintymä havaittiin läheltä paikkaa, josta on myös toukkahavaintoja vuodelta Muutamilta muiltakin alueilta on pidemmän aikavälin tietoa meriuposkuoriaisen esiintymisestä. Kallvikissä ja Saunalahdella lajia on tutkittu jo useana vuonna. Kallvikistä on tutkimustuloksia neljältä kesältä (taulukko 5) ja vuosien väliset tulokset poikkeavat toisistaan. Kyseessä voi olla vuosittaista vaihtelua meriuposkuoriaispopulaatiossa, mutta myös vaihtelevat kartoitusolosuhteet kuten veden sameus, muutokset vesikasvillisuuden määrässä ynnä muut tekijät voivat vaikuttaa vuosien välisiin eroihin tuloksissa. Vuoden 2001 toukkalöydöt kertoivat alueen olevan uposkuoriaisten elinaluetta. Kaksi vuotta myöhemmin Kallvik varmistui meriuposkuoriaisen elinalueeksi, kun alueelta havaittiin sekä aikuisia meriuposkuoriaisia että rantauposkuoriaisia. Kesän 2004 nollatuloskin osoittaa, että vuosien välillä on vaihtelua. Tuolloin ei tehty yhtään uposkuoriaishavaintoa, mutta 2006 havaitsimme paikalta seitsemän meriuposkuoriaista. Saunalahden meriuposkuoriaisista on tehty vuosien varrella runsaasti havaintoja (taulukko 6). Nyt tehdyllä lyhyellä tarkistuskäynnillä emme havainneet meriuposkuoriaisia. Alueen meriuposkuoriaiskannan tilannetta kuten muitakin lajin suojelemiseksi rajattuja alueita tulee seurata, jotta saadaan tietoa mahdollisista elinympäristömuutoksista. Saunalahden voimakas rakentaminen on vaikuttanut maalta veteen suuntautuvaan valuntaan, mikä on voinut vaikuttaa meriuposkuoriaisen elinympäristön tilaan ja lajin esiintymiseen. Saunalahdella tapahtui tammikuussa

25 viemärivesivahinko, joka on myös saattanut tuoda lisänsä elinympäristön muutokseen. Saunalahteen meriuposkuoriaisen esiintymisalueelle päätyi erehdyksissä 56 asunnon jätevedet sellaisenaan kuukauden ajalta. Onneksi jätevesipäästö tapahtui tammikuussa, jolloin meriuposkuoriaiset talvehtivat pohjasedimentin suojissa. Päästöllä oli aikaa laimentua ympäröivään veteen ennen vesikasvien kasvukautta ja meriuposkuoriaisten heräämistä kesäkuussa. Heinäkuussa 2004, puoli vuotta jätevesipäästön jälkeen, havaitsin alueelta runsaasti meriuposkuoriaisia ja myös vesikasvillisuus näytti samankaltaiselta kuin vuotta aiemmin. Rihmamaiset levät pystyvät hyödyntämään tehokkaasti ravinteita, joten mahdollisesti palleroahdinparta, jota havaitsimme 2006, on hyötynyt jätevesien ravinteista. Jätevesipäästön merkitys on kuitenkin kyseenalainen, sillä havaitsimme 2006 palleroahdinpartaa myös muualta Espoonlahdelta. Taulukko 5. Uposkuoriaishavainnot Kallvikissa. Karttaesitys liitteessä 3. Alueen merkintätapa Ajankohta M. pubipennis M. mutica Toukat Viite Kallvik 1.1 C (3 paria +1) 0 Tämä tutkimus Kallvik 4. 2.,15.& Saari 2005 Kallvik (2 paria) 9 (3 paria+3) Saari 2003 Saunalahti runsaasti Biström 2001a Taulukko 6. Uposkuoriaishavainnot Saunalahdella. Karttaesitys liitteessä 2. Alue Ajankohta M. pubipennis M. mutica Toukat Viite Saunalahti A Saari 2005 B (20 paria + 3) 0 C (19 paria + 17) 4 (1 pari + 2) D (6 paria + 6) 20 (7 paria + 6) E (1 pari) 17 (8 paria + 1) Saunalahti (28 paria + 10) 1 Saari (3 paria + 2) 0 Saunalahti Biström 2001a runsaasti Saunalahti A Biström 1995 B 22 0 C 33 0 D

26 7 Yhteenveto lajin esiintymisestä Espoonlahdella Espoonlahdelta on kertynyt tietoja uposkuoriaishavainnoista ja vesikasvillisuudesta vuosilta Kaikkien havaintovuosien summana olen jaotellut alueet, joilta meriuposkuoriaisen esiintymistä on tutkittu, viiteen luokkaan: 1) Lajin keskeinen esiintymisalue, 2) Lajin esiintymisalue, 3) Lajin elinalue, 4) Lajin mahdollinen elinalue ja 5) Alue ei sovellu lajin elinalueeksi. Luokittelun perusteet on esitetty taulukossa 7 ja tutkitut alueet ovat kuvan 19 kartassa luokittelua vastaavilla värikoodeilla. Suurelta osin Espoon ranta-alueen luokittelu perustuu vain kesän 2006 havaintoihin. Kuten Kallvikin meriuposkuoriaishavainnoista voidaan päätellä (taulukko 5), ei yhden vuoden tulosten perusteella voida vielä tehdä luotettavia johtopäätöksiä alueen merkityksestä lajin elinympäristönä. Luokittelussa olen huomioinut myös ravintokasvien esiintymisen, mikä antaa kattavamman kuvan meriuposkuoriaiselle sopivien elinalueiden sijainnista kuin pelkästään lajihavaintojen käyttö. Kuvan 19 karttaa tulee hyödyntää karkeana pohjatietona rantojen soveltuvuudesta meriuposkuoriaisen elinympäristöksi ja sen pohjalta voidaan maankäyttö ja vesirakentaminen suunnata lajin kannalta vähemmän keskeisille alueille. Espoonlahdella monet tekijät kuitenkin muuttavat meriuposkuoriaisen elinympäristöä, eivätkä lajin esiintymispaikat vuodesta toiseen säily samoina. Ympäristö voi muuttua lajille sopivaksi tai päinvastoin. Vesikasviyhteisöt eivät pysy muuttumattomina, maa kohoaa ja lahdelmat madaltuvat, ruovikot kasvavat umpeen, valunta muuttuu rakentamisen ja rantakasvillisuuden poiston seurauksena ja ihminen muuttaa toimillaan meriuposkuoriaisen elin- ja leviämismahdollisuuksia. Myös meriuposkuoriaispopulaation sisäisen dynamiikan seurauksena lajia on jonain vuonna runsaammin kuin toisena. Kuva 18. Meriuposkuoriaisen vatsaa, poskia ja tuntosarvia peittää ohut ilmakerros, joka toimii sen ilmavarastona. Veden alla ilmakerros näyttää hopeaiselta. Kuva: Sanna Saari 24

27 Taulukko 7. Espoonlahdella tutkittujen alueiden luokittelu. Lajin keskeinen esiintymisalue Lajin esiintymisalue Lajin elinalue Lajin mahdollinen elinalue Ei sovellu tällä hetkellä lajin elinalueeksi Alueelta havaitaan useita meriuposkuoriaisia ja mahdollisesti pariskuntia sekä Macroplea-toukkia tai -koteloita. Ravintokasveja esiintyy runsaasti. Alueelta havaitaan yksi tai muutama meriuposkuoriainen. Ravintokasveja kasvaa alueella. Juurista löytyy toukkia tai koteloita. Alueella on joskus tavattu ainakin yksi aikuinen meriuposkuoriainen. Ei uusia havaintoja. Ravintokasveja kasvaa alueella, juurista voi löytyä toukkia tai koteloita. Alue on matala (< 1 m) ja sillä esiintyy ravintokasveja. Alueella voi esiintyä rantaupos-kuoriasta (M. mutica) ja alueelta havaitaan tai on joskus havaittu Macroplea-toukkia tai -koteloita. Tärkeä alue, jos sijaitsee lähellä meriuposkuoriaisen esiintymisaluetta! Alueella ei esiinny meriuposkuoriaisen ravintokasveja ja/tai alueella on yli kaksi metriä syvää. Mikäli alue on matalaa, se voi olla lajille tärkeä leviämisreitti elinalueelta toiselle tai uusille elinalueille. Kuva 19. Espoonlahden rantojen soveltuvuus meriuposkuoriaisen elinympäristöksi. Suurelta osin tiedot perustuvat vain yhden kesän tutkimustietoihin, minkä vuoksi jaottelu ei välttämättä ole luotettava. 25

28 8 Uhkatekijät 8.1 Vesirakentaminen Vesirakentaminen tuhoaa meriuposkuoriaisen elinalueita, mikäli toimenpiteet kohdistuvat niille. Vesirakentamiseen mahdollisesti liittyvä ruoppaaminen poistaa elinympäristöstä pohjasedimenttiä ja vesikasveja. Myös lajin elinalueiden ympäristössä suoritettu ruoppaus on haitallista, mikäli siitä kulkeutuu ravintokasveja peittäviä sedimenttejä itse esiintymisalueelle. Toimenpiteet myös vaikeuttavat lajin leviämistä uusille elinalueille tai siirtymistä elinalueelta toiselle. Mikäli vesirakentamista tehdään lähellä meriuposkuoriaisen elinaluetta, pitäisi varmistaa, että toimenpiteestä ei ajaudu sedimenttejä lajin elinalueille. Paras ajankohta toimenpiteille on loka-maaliskuu, jolloin kuoriainen talvehtii pohjasedimentin suojissa. Meriuposkuoriaisen suojeluun rajatuilla alueilla ei tule myöntää lupia ruoppaamiseen tai muuhun vesirakentamiseen. Myöskään rantojen laajamittaisia kunnostustöitä ei tulisi sallia. Niillä Espoonlahden alueilla, jotka ovat mahdollisia meriuposkuoriaisen elinalueilta, tulee ruoppaustoimenpiteet ja muut vesialuetta koskevat toimenpiteet luvanvaraistaa. 8.2 Veneliikenne Moottoriveneliikenne lisää aallokkoisuutta, synnyttää virtauksia ja sen aiheuttamat päästöt likaavat vesistöä. Näiden tekijöiden vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinympäristöön ei ole tutkimustietoa. Koska laji esiintyy verraten suojaisilla alueilla, voimme olettaa voimakkaan aallokon olevan haitallista. Jotta veneilyn vaikutukset meriuposkuoriaiselle jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, veneliikenne jo olemassa oleville laitureille tulee ohjata aina samoja reittejä pitkin siten, että rannan läheisyydessä veneellä liikkuminen rajoittuu laiturialueeseen. Muuta moottoriveneillä ja vesiskoottereilla tapahtuvaa liikkumista meriuposkuoriaisen esiintymisalueella ei tule sallia. 8.3 Rehevöityminen Meriuposkuoriaisen luontaista elinympäristöä ovat rehevät murtovesilahdet, mutta liiallinen ravinteisuus ja rehevyys voivat olla haitaksi. Espoonlahti rehevöityy edelleen, vaikka jätevesien puhdistus on parantunut olennaisesti, fosforin osalta 1970-luvun lopussa ja typen osalta Ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa laskua pitkäaikaisseurantatuloksien (vuosilta ) pohjalta (Autio ym. 2003). Fosforipitoisuutta Espoonlahdella nostavat jokien mukanaan tuoma fosforikuorma ja lahden sisäinen kuormitus, joka on seurausta vanhoista maatalouden päästöistä ja asutuksen jätevesistä (Autio ym. 2003). Sisäinen kuormitus kiihdyttää entisestään lahden rehevöitymiskehitystä. Nopeasti laajentuvat järviruokokasvustot ovat merkkejä rehevyydestä. Vähittäinen umpeenkasvu kuuluu matalien merenlahtien luontaiseen kehitykseen, mutta ihmisen toiminnan vuoksi umpeenkasvu on paljon nopeampaa kuin luonnontilassa. Myös jääkauden jälkeinen maankohoaminen nopeuttaa umpeenkasvua Espoossa, jossa maa kohoaa noin kolme millimetriä vuodessa. Kasvustojen leviäminen kaventaa rannasta päin meriuposkuoriaisen elintilaa, sillä kuoriainen ja sen ravintokasvit eivät pysty elämään ruovikon 26

29 Kuva 20. Meriuposkuoriainen havaittiin järviruokokasvuston ympäröimästä lahdelmasta Luomanlahdella. Kuva: Sanna Saari sisällä. Meriuposkuoriaista on tavattu järviruokokasvuston ympäröimiltä lampareilta (kuten Marin sataman läheltä), jotka ovat kasvamassa umpeen. Elintilan pienentyminen tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, lajin suojelussa sekä suojelualueiden perustamisessa ja hoidossa. Ruovikosta ja muusta rantakasvillisuudesta on myös hyötyä. Rannan järviruokokasvustot estävät rannan eroosiota, pidättävät valuma-alueelta tulevaa kiintoainekuormitusta ja sitovat valumavesien tuomia ravinteita. 9 Yleiskaavan vaikutukset kuoriaisen elinolosuhteisiin Espoonlahdella on tehty runsaasti pieniä ruoppauksia asuinkiinteistöjen edustalla, jotta rannat pysyisivät avoimina. Osa pienimuotoisiksi tarkoitetuista rantojen kunnostus- tai siistintätoimenpiteistä ovat huonontaneet selvästi meriuposkuoriaisen elinympäristöä. Rantojen käytön hallittavuus voisi lisääntyä, jos alueen asukkaille osoitettaisiin yhteinen paikka venesatamaksi. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen raportissa (Erävuori 2005) on selvitetty laiturin ja venevalkamien vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin Saunaniemen ympäristössä. Kolmesta laituri/satamavaihtoehdoista kaksi (Saunaniemen pistolaituri ja Saunaniemi/Kallvik venevalkama) sijaitsevat meriuposkuoriaisen esiintymisalueilla, jotka on rajattu lajin suojelemiseksi (Kallvikin rajaus vasta vireillä). Kolmas, ja vaihtoehdoista meriuposkuoriaiselle haitattomin, on Tiililaiturin venesatama, joka on mukana uudessa yleiskaavassa. 27

30 9.1 Venesatamat ja veneväylät Yleiskaavassa on tarkastelualueella neljä venesatamaa (Pölön kalasatama, Tiililaituri, Marinsatama ja Kivenlahden Amfin venesatama) sekä yksi mantereella oleva talvisäilytykseen varattu alue. Lisäksi Espoonlahdelle on esitetty veneväylää (kuva 21). Pölön kalasatama Espoonjoen suulla on ollut kylien yhteinen kalasatama jo 1700-luvulla, mutta satama on poistunut käytöstä aikaa sitten. Pölön kalasatama on merkitty yleiskaavaan satama-alueeksi (LS) historiallisen taustansa vuoksi ja se on suunniteltu säilytettävän muinaismuistona vanhasta kalastusperinteestä (Mu Ashekele 2004). Kalasatama sijaitsee Natura kohdealueella ja melko lähellä uusia meriuposkuoriaishavaintoja (1.3 A ja B Luomanlahti), mikä on huomioitava alueen maankäytössä. Ilmeisesti historiallinen muinaismuisto yleiskaavassa ei kuitenkaan luo paineita alueen käytölle. Tiililaiturin venesataman yhteyteen on ajateltu suurimmat laajennusvaraukset. Nykyisin laiturissa on venepaikkaa ja suunnitteilla on laajentaa satama veneelle. Lisäksi nykyisen noin 40 talvisäilytyspaikan tilalle on suunnitteilla talvisäilytyspaikat veneelle. Tällöin satamasta tulisi lähes Marin sataman kokoinen (558 venepaikkaa ja noin 300 talvisäilytyspaikkaa). Marin satamaan tällä hetkellä johtava 4,3 metrin nimellissyvyinen väylä on suunniteltu jatkettavaksi haraamalla 2,5 metrin syvyisenä Tiililaiturille asti. Venesataman kasvattaminen kymmenkertaiseksi nykyiseen kokoonsa nähden ja veneväylän kulkeminen kaikkien viiden suojelualueen ohitse todennäköisesti muuttaa meriuposkuoriaisen elinympäristöä. Talvisäilytyspaikan rakentaminen maalle sen sijaan ei vaikuta meriuposkuoriaisen elinoloihin, mikäli rakennusmaata tai -jätettä ei kuljeteta lähelle rantaa, eikä rantakasvillisuutta poisteta. Meriuposkuoriaisen esiintymistä Tiililaiturin ympäristössä on selvitetty 2003 ja nyt tässä työssä. Vuonna 2003 havaitsin Tiililaiturin ympäristöstä neljä meriuposkuoriaista (taulukko 2). Tein havainnot Tiililaiturin länsipuolelta osittain järviruokokasvuston sisällä sijaitsevasta lampareesta. Esiintymää ei voida luokitella lajin säilymiselle keskeiseksi. Myöskään elinympäristönä alue ei vaikuttanut niin hyvältä, kuin muut lajin runsaammat esiintymisalueet Espoonlahdella. Muun muassa ravintokasveja oli alueella melko harvakseltaan. Tämän vuoden kartoituksessa emme havainneet alueelta meriuposkuoriaisia, emmekä tavanneet vuoden 2003 havaintopaikalta myöskään ravintokasveja. Jonkin verran lännempänä havaitsimme joitakin versoja hapsivitaa (1.1 A Kallvik). Alueella on viime vuosina tehty laaja-alaista ruovikonpoistoa niittämällä. Toimenpiteiden tulos on selvästi havaittavissa myös ilmakuvista. Nykyisellään alue on siis enää mahdollinen meriuposkuoriaisen elinalue, joka kuitenkin sataman toteutuessa muuttuu meriuposkuoriaiselle sopimattomaksi muun muassa ruoppausten ja laiturirakenteiden vuoksi. Nykyisen tiedon perusteella Tiililaiturin venesataman rakentaminen, kun se tehdään oikeaan aikaan vuodesta (loka-maaliskuu), ei kuitenkaan välittömästi heikennä meriuposkuoriaisen elinmahdollisuuksia Espoonlahdella eikä rakentaminen hävitä tai heikennä lajille tärkeimpiä elinympäristöjä. Sataman aiheuttaman veneliikenteen kasvun vaikutusta lajiin ja sen elinympäristöön on sen sijaan ilman lisätutkimusta vaikea arvioida. Esimerkiksi Marin sataman lähellä on meriuposkuoriaisen esiintymispaikka, mutta se sijaitsee järviruokokasvuston sisään jäävässä lampareessa. Kasvusto laimentaa aallokkoisuutta. Tiililaiturin venesatamaan suuntautuva veneliikenne kulkisi avoimempien meriuposkuoriaisen esiintymispaikkojen ohitse. 28

31 Kuva 21. Yleiskaavassa on tarkastelualueella neljä venesatamaa (LS): Pölön kalasatama, Tiililaituri, Marin satama ja Kivenlahden Amfin venesatama sekä yksi mantereella oleva talvisäilytykseen varattu alue. Lisäksi Espoonlahdelle on esitetty veneväylää ja rannan puolelle rantaraittia. Ote esityksestä Espoon eteläosien yleiskaavaehdotukseksi, piirustus nro 6000, päivätty , muutettu Edellä olevan perusteella, varovaisuusperiaatetta noudattaen, Tiililaiturin venesatamaa ei tulisi laajentaa. Mikäli suunniteltu venesatama kuitenkin rakennetaan, tulisi veneliikenne sinne linjata niin, ettei aaltovaikutus erityisesti suojeltavan lajin esiintymisalueella lisäänny. Veneilyn aiheuttamaa aallokon muodostumista voi vähentää muun muassa veneiden koko- ja nopeusrajoituksin. Veneliikenteen ohjaaminen mahdollisimman kauaksi meriuposkuoriaisen elinalueesta vähentää myös sen aiheuttamaa häiriötä lajille. Tällä hetkellä veneväylä on esitetty kulkevaksi liian läheltä Kallvikin ja Marin sataman meriuposkuoriaisesiintymiä. Jos nykyisten pienten, ja osin luvattomien, venesatamien veneet keskitetään meriuposkuoriaisen esiintymisalueilta Tiililaiturille, voi satama jopa vähentää veneilyn lajille aiheuttamaa häiriötä Espoonlahdella. Jos Tiililaiturin venesatamaa päätetään laajentaa, tulisi se tehdä asteittain, esimerkiksi kolmen pitkän laiturin sijaan rakennettaisiin alkuun vain yksi. Rakennusvaiheissa sataman ja veneliikenteen vaikutuksia meriuposkuoriaisen elinympäristöön ja lajin esiintymiseen tulisi seurata. Rakentamisessa pitäisi huomioida meriuposkuoriaisen esiintyminen ja elinkierron vaihe. Sataman kaikki rakentamistyöt, jotka voivat vaikuttaa vesistöön, tulisi tehdä loka-maaliskuun välillä. Tiililaiturin satama-altaasta nostettavien 29

32 ruoppaus- ja kaivuumassojen läjitysalue tulisi sijoittaa siten, ettei sieltä kulkeudu sedimenttiä meriuposkuoriaisen esiintymisalueille. Kivenlahden Amfin satamassa on nykyisin yksi saaristolaivapaikka ja lukuisia venepaikkoja. Tulevaisuudessa saaristolaivapaikkoja olisi 1 5, venepaikkoja ja uusia talvisäilytyspaikkoja tulisi Kivenlahden Amfin sataman lähialueelta ei ole tutkittu meriuposkuoriaisia. Lähin esiintymä on Marin sataman vieressä, jonne Kivenlahden Amfin sataman laajennuksen vaikutukset tuskin ulottuvat. Vastarannalla, Kirkkonummen Sarvvikenissä, sen sijaan elää runsas meriuposkuoriaiskanta ja kyseinen esiintymispaikka on rajattu lajin suojelemiseksi. Voimakas vesiliikenteen lisääntyminen voi olla haitaksi Sarvvikenin meriuposkuoriaisille. Sataman laajennuksen vaikutus olisi kuitenkin suurin Espoonlahdelta avomerelle päin. Niiltä osin ranta-alueita ei ole tutkittu, joten sataman laajentamisen vaikutuksia meriuposkuoriaiseen ei pystytä arvioimaan. 9.2 Rannikkovyöhykkeellä olevat rakentamiseen osoitetut alueet Rannan tuntumaan on osoitettu lähinnä asuntorakentamista pääosin nykyistä rakennetta täydentäen ja suhteellisen alhaisella tehokkuudella. Tällaisella rakentamisella ei ole suoranaista vaikutusta meriuposkuoriaisen elinoloihin, niin kauan kun rakentamiseen ei liity rantakasvillisuuden poistoa, laitureita tai muuta ranta- tai vesirakentamista. Kuitenkin asutusalueelta tulevien hulevesien vaikutus vesistöön ja meriuposkuoriaisen elinalueisiin tulee huomioida. Espoon kaupungin tekninen keskus on pohtinut vaihtoehtoja eri sadevesiviemäröintimenetelmien vaikutuksesta Espoon Saunalahden meriuposkuoriaisesiintymään (2005). Selvityksessä todettiin, ettei hulevesien vaikutuksesta meriuposkuoriaiseen ole tutkimustietoa. 9.3 Virkistysalueet ja -yhteydet Virkistysalueiden käytössä ja suunnittelussa tulee noudattaa samoja sääntöjä kuin muillakin meriuposkuoriaisen esiintymisalueilla. Virkistysyhteytenä merkityn rantaraitin toteuttamisessa tulee huomioida meriuposkuoriaisen esiintyminen siltä osin kun reitti sivuaa sitä. Aivan rannan tuntumassa, meriuposkuoriaisen suojelualueilla, jo järviruokokasvuston poisto voi olla haitaksi lajille. Yleiskaavassa esitetyn yhtenäisen virkistysalueen (kuva 21) toteuttaminen voisi rantojen käyttöä ohjaamalla auttaa turvaamaan meriuposkuoriaisen elinalueiden säilymisen. 9.4 Suojelualueet Espoonlahdella on meriuposkuoriaisen suojelemiseksi rajattu viisi lajin esiintymisaluetta (kuva 3). Ne kattavat kaikki lajin keskeiset tällä hetkellä tunnetut esiintymisalueet, nyt löydettyä Luomanlahden aluetta lukuun ottamatta. Luomanlahden esiintymispaikat sijaitsevat Natura alueella, joka on liitetty Naturaan linnustonsa perusteella. Luomanlahden runsain esiintymispaikka, joka sijaitsee lähes Mankinjoen suulla, tulisi rajata meriuposkuoriaisen keskeisenä esiintymispaikkana. Suojelualueiden (SL) varaukset ovat riittävän suuria meriuposkuoriaisen tärkeimpien esiintymien kohdalla. Ainoastaan Saunalahden rajauksen ja Saunalahden Naturan osa-alueen avoveden puoleinen raja on ilmeisesti kenttätöissä käytettyjen epätarkkojen karttojen vuoksi vedetty liian läheltä rantaa, jolloin meriuposkuoriaisten havaintopaikat ovat pieneltä osin jääneet rajausten ulkopuolelle (liite 2). 30

33 Espoonlahden ranta-alueiden maankäytössä tulee huomioida alueen tärkeys meriuposkuoriaisen elinympäristönä muuallakin kuin lajille rajatuilla suojelualueilla. Mitä pienemmiksi lajin elinympäristöt kaventuvat, sitä pienempiä paikallispopulaatioita niissä esiintyy ja sitä suurempi todennäköisyys populaatioilla on hävitä. Lajin selviämiseen pirstoutuneessa elinympäristössä vaikuttaa sekä elinympäristölaikkujen eristyneisyys ja pinta-ala että lajin biologia, erityisesti sen leviämiskyky (Hanski ym. 1998). Meriuposkuoriaisen leviämiskyky on huono. Jos meriuposkuoriaista suojellaan Espoonlahdella ainoastaan sille rajatuilla pienillä alueilla ja rakennetaan tai muuten muokataan väliin jääviä alueita, on lajin säilyminen vaarassa. 10 Jatkotutkimustarpeet ja toimenpiteet Suomessa meriuposkuoriaishavaintoja on tehty pitkin rannikkoa Porvoon seudulta Hailuotoon asti. Lajia on havaittu yhteensä 21 kunnasta, joista seitsemässä havaintoja on tehty 1970 jälkeen (taulukko 8). Havainnot ovat yleensä yksittäisiä ja usein on havaittu vain yksi yksilö. Mahdolliset havaintopaikkojen tarkemmat tiedot ovat tietokantaan tallennettuina Suomen ympäristökeskuksella. Tällä hetkellä ainoastaan Espoolahden alue on melko kattavasti tutkittu ja tuoreita havaintotietoja on myös Paimionlahdelta (Biström & Saari 2006). Jotta lajin säilyminen ei olisi vain Espoonlahden suojelualueiden varassa, tulisi Suomen ympäristökeskuksen selvittää lajin esiintymistä laajemmin Suomen rannikolla. Tutkimus olisi parasta aloittaa lajin vanhoilta havaintopaikoilta, jotka tulisi kartoittaa systemaattisesti. Myös laajempi selvitys meriuposkuoriaiselle sopivien elinympäristöjen (ravintokasvit ja syvyys) sijainnista auttaisi tutkimusten keskittämisessä. Espoonlahdella meriuposkuoriaiskannan tilaa tulisi seurata ainakin lajin suojeluksi rajatuilla alueilla. Seuranta pitäisi tehdä vähintään joka toinen vuosi. Näin saisimme tietoa mahdollisista elinympäristömuutoksista alueilla ja niiden vaikutuksesta meriuposkuoriaisen esiintymiseen, sekä tietoa rajattujen alueiden toimivuudesta lajin suojelussa. Meriuposkuoriaisen elinalueiden hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan (Saari 2005) lajin elinalueilla ei suositella minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, koska niiden vaikutuksia lajille ei tunneta. Järviruokokasvuston niittoa tulisi kokeilla ja sen vaikutuksia meriuposkuoriaisen elinympäristössä seurata, ennen kuin niittoa voidaan suositella hoitotoimenpiteeksi. Marin sataman läheinen rajattu meriuposkuoriaisen esiintymispaikka, joka sijaitsee järviruokokasvuston sisään jäävässä lampareessa, on vaarassa kasvaa umpeen ja olisi siksi ensisijainen kohde varovaiselle niittokokeilulle. Hoitotoimenpiteiden ja seurannan tulee tapahtua Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. 31

34 Taulukko 8. Meriuposkuoriaishavainnot Suomessa. Kunta Paikan nimi Päivämäärä M. pubipennis (yksilömäärä) Espoo Espoonlahti Hanikka/Kaitalahti Espoonlahti Espoonlahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Espoonlahti: Saunalahti Kirkkonummi Espoonlahti >6 Espoonlahti Espoonlahti Espoonlahti: Båthusudden Espoonlahti: Sarvviken Paimio Paimionlahti Paimionlahti Hanko Kobben Mustasaari Dömmerskat Raippaluoto Eurajoki Kuivalahti Uusikaupunki Lyökki, Ruotsinluoto Uukari-Ruotsinluoto Uukari-Ruotsinluoto Uukari-Ruotsinluoto Lyökki, Ruotsinluoto Ukonkari Lyökki, Ukonkari Houtskari Kare Sund Lömsö-Björkö Nauvo Bredviken Väcklax Hailuoto Hailuoto Hailuoto Hailuoto Raisio Raisionlahti Finström Amnäsviken Finström Kristiinankaupunki Lapväärtti Porvoo Ruskis Pietarsaari Pietarsaari Pietarsaari Pietarsaari Pietarsaari Pietarsaari Pietarsaari Vaasa Vaskiluoto Maalahti Bergö Pohja Baggby Sund Västra Kyrksundet

35 Sund Västra Kyrksundet Turku Ruissalo Helsinki Helsinki Helsinki Lähteet Autio, L., Kajaste, I., Pellikka, K., Pesonen, L., Räsänen, M. 2003: Helsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuosina Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2003. Helsinki s. Biström, O a: Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) kartoitus Espoon Saunalahdella. Raportti Espoon ympäristökeskukselle 3 s. Biström, O b: Kartering av stor natebock, bladbaggen Macroplea pubipennis (Coleoptera: Chrysomelidae) I Esboviken, Finland. Sahlbergia 2: Biström, O a: Meriuposkuoriaisen kartoitus Espoonlahden Saunalahdessa, Espoossa. Raportti Uudenmaan ympäristökeskukselle 6 s. Biström, O b: Meriuposkuoriaisen esiintyminen Espoonlahden Kirkkonummen puoleisella ranta-alueella. Raportti SCC VIATEK Oy:lle 7 s. Biström, O. 2002: Selvitys meriuposkuoriaisen esiintymisestä kahdella vesialueella Kirkkonummen Sundbergissä. Raportti Arkkitehtuuritoimisto Harto Helpinen Ky:lle 8 s. Biström, O. & Saari, S. 2006: Meriuposkuoriaisen, Macroplea pubipennis, esiintyminen Varsinais-Suomen Paimionlahdella (Coleoptera, Chrysomelidae). Sahlbergia 11: Bøving, A. G. 1906: Bidrag til kundskaben om Donaciin-larvernes naturhistorie. H. Hagerups forlag, Nielsen & Lydiche. København. Grillas, P. 1988: Haemonia appendiculata Panzer (Chrysomelidae, Donaciinae) and its impact on Potamogeton pectinatus L. and Myriophyllum spicatum L. beds in the Camargue (France). Aquatic Botany 31: Hanski, I., Lindström, J., Niemelä, J., Pietiäinen, H. ja Ranta, E Ekologia. WSOY, Juva. 580 s. Erävuori, L. 2005: Laiturin ja venevalkamien vaikutukset meriuposkuoriaisen elinoloihin Saunaniemen ympäristössä. Jaakko Pöyry Infra. Maa ja Vesi. Raportti 10 s. Espoon kaupungin tekninen keskus 2005: Sadevesiviemäröinnin vaikutus Espoon Saunalahden meriuposkuoriaisesiintymään. Espoon kaupungin teknisen keskuksen raportti ( ) 16s. Mu Ashekele, M. 2004: Venesatamien yleissuunnitelma, osa 1, Manner-Espoon venesatamat. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen suunnitelmia ja ohjelmia A 45: 2004, s. Nilsson, A. 1996: Aquatic insects of North Europe. A taxonomic handbook. Apollo Books Saari, S. 2003: Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) levinneisyyden kartoitus Espoonlahdella Uudenmaan ympäristökeskuksen raportti 8 s. Saari, S. 2005: Meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) Espoonlahdella elinalueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportti 14 s. Saari, S. 2006: Meriuposkuoriaisen, Macroplea pubipennis (Coleoptera: Chrysomelidae), levinneisyys ja elinympäristövaatimukset Espoonlahdessa. Pro gradu, Helsingin yliopisto (käsikirjoitus) Thorpe, W. H. & Crisp, D. J. 1949: Plastron respiration in the Coleoptera. The Journal of Exp. Biology 26:

36 12 Liitteet LIITE 1 Uposkuoriaistutkimukset Espoonlahdella LIITE 2 (1 ja 2) Uposkuoriaishavainnot Espoon Saunalahdella LIITE 3 Uposkuoriaishavainnot Espoon Kallvikissä LIITE 4 Uposkuoriaishavainnot Espoon Marin sataman vieressä LIITE 5 Uposkuoriaishavainnot Kirkkonummen Sarvvikenissä LIITE 6 Uposkuoriaishavainnot Kirkkonummen Båthusuddenilla

37 LIITE 1 Uposkuoriaistutkimukset Espoonlahdella

38 LIITE 2 (1) Uposkuoriaishavainnot Espoon Saunalahdella

39 LIITE 2 (2) Uposkuoriaishavainnot Espoon Saunalahdella

40 LIITE 3 Uposkuoriaishavainnot Espoon Kallvikissä

41 LIITE 4 Uposkuoriaishavainnot Espoon Marin sataman vieressä

42 LIITE 5 Uposkuoriaishavainnot Kirkkonummen Sarvvikenissä