FINAL VASA ÖVNINGSSKOLA KITEEN LUKIO TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI SEINÄJOEN LUKIO CENTENNIAL HIGH SCHOOL GRANDE PRAIRIE COMPOSITE HIGH SCHOOL

Transkriptio

1 FINAL CENTENNIAL HIGH SCHOOL FINA GRANDE PRAIRIE COMPOSITE HIGH SCHOOL MCNALLY HIGH SCHOOL CROWSNEST CONSOLIDATED HIGH SCHOOL JASPER PLACE HIGH SCHOOL FINAL 1 KAINUUN AMMATIOPISTO VALKEAKOSKEN TIETOTIEN LUKIO TURUN SUOMALAISEN YHTEISKOULUN LUKIO SEINÄJOEN LUKIO VASA ÖVNINGSSKOLA TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI KITEEN LUKIO

2 ESITTEEN ULKOASU JA KANSI Teijo Päkkilä PAINATUS iprint 2014 ESITTEEN PAINATUSTA OVAT TUKENEET CIMO JA OPETUSHALLITUS INAL Sisällys PASI SAHLBERG Partnerships for Better Schools 4 PAULA MATTILA OPH:n odotukset 6 NINA REKOLA Onko hyvä koulu kaikille toisenlainen Atlantin toisella puolella? 8 TEIJO PÄKKILÄ Koordinointi Suomessa 10 RIIKKA LINDROOS Hyvä koulu 13 KYÖSTI VÄRRI FinAl-hankkeen kokemuksia: koko oppilaitos ohjaa 16 KYÖSTI VÄRRI FinAl-yhteistyöhanke rehtorinäkökulmasta - retrospektiivinen tarkastelu 18 GUN JAKOBSSON Fördjupande samtal ger oss bättre skolor 22 JAANA LEPPÄ Kyytiin kesken matkan - rehtorimuutosten vaikutukset kansainväliseen yhteistyöhön 24 OLLI-JUKKA JOKISAARI Aikaa ja tilaa kumppanuudelle 26 KATJA RANTA, LAURA KALLIOKOSKI JA LIISA PINTA Kolmen opettajan näkökulma 30 TUULA AHTOLA FinAl Goes Global 32 ANTTI SIMONEN CrowKi - Crownsnest Consolidated High School ja Kiteen lukio yhdessä oppimassa 36 MIIKKA KORTELAINEN Aavan meren tuolla puolen 38 TANELI LASSILA Keskustelua, kohteliaisuutta, kanssakäymistä 40 ELLA TÖYRYLÄ Kotona kaukana 43 LARJUS LAMPONEN Miten opiskelija koki yhteistyön? 47 AMANDA RUZICKA 51 FINAL 2 FINAL 3

3 PASI SAHLBERG Partnerships for Better Schools Canada and Finland are similar in more ways than one. Harsh climate, passion for ice-hockey and living with a much bigger neighbor have shaped the lives of the people of these two nations throughout the years. Strong belief in social justice, public health care and education are also determinants common to both of these nations. It is therefore no surprise that the partnership initiative between Albertan and Finnish upper secondary schools was an immediate hit in both jurisdictions. Students, teachers and school principals cheered casual collaboration in both sides of the ocean. Light administration in this partnership was a test to the procedures and policies of authorities, who had used to more traditional project approach in their work with schools. Surprise, surprise, everything went smoothly with light organization and administration. Successful partnership requires mutual respect, openness to learn from one another and trust. These were also the key elements of Finland-Alberta Partnership from the beginning. My personal list of valuable lessons from what we have gained from this unique experience is long. On the very top of it is huge additional value that students who were part of this partnership brought to the lives of us adults. It was actually heartening to realize that we have so much to learn from our students when we try to improve our schools. This appeared to be true in both countries. Despite many common characteristics between peoples of Canada and Finland there are very few opportunities for our students and teachers to collaborate. When the Finns go to North America to get educational experiences, they almost without exception go to the United States. Those few who choose Canada as their destination land in Ontario or British Columbia. Alberta is not well known in Finland, not among our business people or educators. Still, Alberta is more like Finland than Ontario or other provinces of Canada. FinAl has been successful in expanding curiosity in Finland and in Canada to understand more about each other. This alone is a valuable outcome of an education project. But FinAl has done even more than that. It has helped us all students, teachers and policy-makers to realize that we need to be much more courageous in our thinking about what the schools of the future need to be. Crossing cultural boundaries and stepping out of our comfort zones has been made possible by this small partnership where making friends and building bridges has been a common norm. I hope that one lasting affect of FinAl would be a mutual instrument that would expand the experiences of FinAl members to many more students and teachers in Canada and Finland in the years to come. Photo by Damir Klaic-Kljuc FINAL 4 FINAL 5

4 OPH:n odotukset Opetushallitus on rahoittanut koulujen ja koulutuksen järjestäjien kansainvälistä toimintaa vuodesta 1995 ns. kansainvälistämisen valtionavustuksilla. Toiminnan on tarkoitus tukea opetussuunnitelmien toteutumista ja kehittämistä kunkin ajankohdan poliittisten ja pedagogisten linjausten mukaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriön osoittama vuotuinen määräraha on ollut noin kaksi miljoonaa euroa yleissivistävälle ja ammatilliselle koulutukselle yhteensä. Valtionavustuksella tuettuja hankkeita on vuosittain yli sata eli tähän päivään asti jo melkoinen määrä. FINAL erottuu joukosta. Opetushallitus ja CIMO ovat tehneet tiivistä yhteistyötä koulutuksen kansainvälisyyden tukemiseksi monin tavoin: on tuotettu kansainvälistymisen esitteitä ja muita työkaluja sekä järjestetty koulutuspäiviä. FINAL on ainoa CIMON aloitteesta käynnistynyt koulujen hanke, joka on toteutettu kv-valtionavustushanketoiminnan puitteissa. FINAL-hankkeen alkuperäisidea tuli CIMON johtajalta Pasi Sahlbergilta kesällä Sahlberg arvioi, että hänen hyvin tuntemansa Albertan provinssin toisen asteen koulutuksella ja Suomen lukio- sekä ammattikoulutuksella hankkeella olisi mahdollisuuksia monipuoliseen kehittämisyhteistyöhön. Tähän hän toivoi sekä rahoituspohjaa että opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden kehittämiseen liittyvää painoarvoa, jotka Opetushallituksen osallisuus hankkeessa mahdollistaisi. Opetushallituksen yleissivistävän ja ammattikoulutuksen johdon kanssa sovittiin, että Opetushallitus kutsuu mukaan lähtevät koulut ja että hankkeen keskeiseksi tavoitteeksi tulee tutkia, koulujen oman PAULA MATTILA OPETUSHALLITUS toiminnan puitteissa, ideoita lukiokoulutuksen alkamassa olevan opetussuunnitelman perusteuudistuksen tueksi. Ammattikoulutuksen osalta tavoiteltiin vastaavia kehittämisvaikutuksia perustetyön tueksi. Lisäksi ammatillisella puolella oli jo Kanada-yhteistyöverkosto, jota voitiin hyödyntää toimintoja suunniteltaessa. Edelleen linjattiin, että hankkeen pitää toteutua valtionavustusten myönnön normaaleissa puitteissa: oppilaitokset tekevät hankkeen, ei Opetushallitus, eikä rahoitettu kausi saa pääsääntöisesti olla kolmea vuotta pidempi. Valtionavustuksen osuus Opetushallituksen rahoittamissa toiminnoissa on ollut korkeintaan 60% hyväksyttävistä kuluista. Opetushallitus kutsui hankkeeseen mukaan viisi lukiota ja kaksi ammatillista oppilaitosta. Oppilaitokset valittiin niin, että ne olivat erikokoisia ja eri puolilta maata. Yksi lukioista oli normaalikoulu ja ruotsinkielinen. Se, että Opetushallitus kutsui hankkeet FINALIIN, oli poikkeuksellista: kv-valtionavustushankkeet ovat lähes sataprosenttisesti koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten aloitteesta käynnistyneitä. Mukaan kutsutut tahot tutustuivat lyhyen CIMOssa pidetyn neuvottelun jälkeen toisiinsa ja hankeideaan matkalla Albertassa järjestettyyn konferenssiin maaliskuussa Matka hitsasi kouluja ilmeisen hyvin yhteen: Albertasta palattiin ideoita ja innostusta pakaasissa. Opetushallituksen rooli hankkeessa on rajoittunut valtionavustusrahoitukseen liittyvän ohjauksen lisäksi osallistumiseen kolmeen Helsingissä pidettyyn seminaariin, joista kaksi oli ns. summiteja yhdessä suomalaisten ja kanadalaisten oppilaitosten kanssa, kansainvälisten asiantuntijoiden johdolla, sekä loppuseminaariin, joka pidettiin Opetushallituksessa suomalaisten osapuolien kesken. Hankkeella oli ohjausryhmä, joka kokoontui hiukan eri kokoonpanoin kymmenkunta kertaa joko skypen tai puhelimen välityksellä. Opetushallituksesta ryhmässä oli opetusneuvos Paula Mattila, joka raportoi hankkeen tilanteesta yleissivistävän koulutuksen johtajalle Jorma Kauppiselle. He olivat myös yhteydessä Opetushallituksen ammattikoulutukseen sekä FINALin suomalaisiin koordinaattoreihin tarpeen mukaan. Kaiken kaikkiaan FINALIN hallinnoinnin voidaan sanoa työllistäneen Opetushallitusta merkittävästi enemmän kuin tavalliset valtionavustushankkeet ja silti Opetushallituksen kannalta hankehallinto pysyi varsin keveänä. FI- NALIN valtionavustus yleissivistävälle puolelle oli kolmen vuoden ajalta yhteensä euroa, mikä oli hankkeen koon ja toimintojen moninaisuuden huomioon ottaen erittäin kohtuullista. Kiitettävää oli hankkeen suomalaisten koordinaattorien sitoutuminen hankkeen tavoitteisiin ja aikatauluun. Hankkeen keskeisten vetäjät Albertassa, rehtori Jean Stiles ja ATA-järjestön J.C. Couture, tekivät johdonmukaisesti yhteistyötä myös Opetushallituksen kanssa. Hankkeelta odotettiin siis antia erityisesti alkavaan lukiokoulutuksen ops-perustetyöhön. Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2014 perustetyö odottaa yhä valtioneuvoston tuntijakopäätöstä, joten FINALISTA nousevia uudistusnäkemyksiä ehditään hyvin välittää ops-prosessiin. FINAL ei ehkä kuitenkaan ole voinut profiloitua sillä tavoin lukiokoulutuksen tulevaisuuden ikkunaksi kuin hankkeesta sovittaessa arveltiin. Opetushallituksesta katsoen vaikuttaisi, että kaikki koulut eivät ole löytäneet yhteistä säveltä Albertan ja Suomen välillä ja että tietyistä hankkeen ylätason toiminnoista ei ole ollut aiottua hyötyä hankkeessa kehiteltäville tulevaisuuden koulun ideoille. Kansainvälisiä asiantuntijoita osallistui hankkeeseen tarkoituksella tehdä mm. tutkimusta siitä, voisiko koulujen kvtoiminnalla kehittää koulutusta laajemminkin kuin vain koulujen tasolla. Tämä arvokas tavoite ei toteutunut toivotulla tavalla, syynä mm. osallistuvien koulujen pieni määrä ja käytettävissä olleen ajan rajallisuus. Suomen loppuseminaari ja käsillä oleva julkaisu kertovat osaltaan kuitenkin onnistumisesta: asioista, joita opittiin albertalaisesta koulujen toimintakulttuurista, opetuksen sisällöistä ja toimintatavoista sekä yhteistyön karikoista ja onnistumisista. Loppuseminaarissa kuultiin suomalaisopiskelijan pysäyttävä puheenvuoro siitä, kuinka hankkeen avulla hänelle oli avautunut aivan uusi näkemys sekä maailmasta että hänestä itsestään. Itseluottamus ja uskallus ja näky tulevaisuuden aiempaa paljon rikkaammista mahdollisuuksista olivat FINALIN ansiota. FINAL 6 FINAL 7

5 NINA REKOLA CIMO Onko hyvä koulu kaikille toisenlainen Atlantin toisella puolella? Koulualan yhteistyö kansainvälisessä kontekstissa oppilaitostasolla niin perusasteella kuin toisella asteella on hurjan keskittynyttä eurooppalaiseen, pohjoismaiseen ja balttiyhteistyöhön. CIMOn tehtävänä strategiansa, toimintansa painopisteiden ja unelmansa mukaisesti on edistää maamme kansainvälistymistä ja avarakatseisuutta. Suomen transatlanttisen yhteistyön kehitysnäkymiä on kirjattu mm. Suomen Yhdysvallat toimintaohjelmassa (UM 6/2011) ja Suomen Kanada toimintaohjelmassa (UM 7/2011) sisältäen myös koulutusyhteistyön. CIMOn ohjelmatoiminnan kokemusten ja seurannan perusteella on jo nähty mitä hyötyjä oppilaitosten välinen kansainvälinen yhteistyö on tuonut niin oppilaille, opettajille, koulun johdolle kuin myös oppilaitoksille organisaatioina. Uutta voi oppia myös Atlantin toiselta puolelta ja koska kiinnostusta löytyi myös Kanadasta oli CIMO innolla lähdössä käynnistämään hanketta, johon vahvasti liittyy teeman hanketoiminnan tukena fyysiset vaihdot, tapaamiset, yhteinen työskentely, oppiminen ja kokemustenvaihto paikanpäällä. Oppilasliikkuvuuteen sisältyvä perhemajoitus on yksi elementti laajentaa tällaisen hankkeen vaikutuksia. Kaikki toimintaan osallistuvat ovat olleet suunnittelemassa hanketta/osahankkeita alusta lähtien myös oppilaat ja opiskelijat ja tätä haluttiinkin FINAL-hankkeessa korostaa. Samoin tutkimuksellista elementtiä, joka tuli lähinnä ATAn kautta. CIMOn tavoitteena on kehittää edelleen oppilaitosten välistä transatlanttista yhteistyötä ja tässä hankkeessa haluttiin saada kuvaa siitä, millaisia ovat hyvän mannertenvälisen liikkuvuustoiminnon piirteet niin oppilas- kuin henkilöstöliikkuvuudessa. Eurooppalaisessa ja pohjoismaisessa yhteistyössä on liikkuvuuksien organisoinnissa toki haasteita... mutta on myös nähty, että olemassa olevat ohjelmien tukijärjestelmät ovat hyödyllisiä kun ne perustuvat yhteisiin pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin sopimuksiin. Tällaista tukijärjestelmää ei juurikaan ole transatlanttisessa koulualan yhteistyössä ja erilaiset lupamenettelyt ainakin pitemmissä vaihdoissa ovat voivat olla esteenä vaihtojen toteuttamiselle. FINAL-hankkeessa on kartoitettu sekä opiskelijoiden että opetushenkilöstön näkemyksiä hyvän ja toimivan liikkuvuuden ominaisuuksista - joskin tuloksia vielä odotellaan. Liikkuvuuden tavoitteet, ajankohdat ja pituudet, vastaavuudet ja opintojen tunnustaminen, sopivien yhteistyöoppilaitosten löytäminen, käytännön järjestelyt esim. majoittavien perheiden löytäminen ja liikkuvuuksien rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat varmasti niitä keskeisiä asioita, joita jatkossa pohditaan. Se mikä tässä hankkeessa on ollut hyvin positiivista, on ollut kaikkien osapuolten todella innokas osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, ja että Suomi-Kanada -yhteistyötä tekevät muut tahot kuten Kanadan Suomen suurlähetystö ja Kanadan kanssa yritystoimintaa edistävät ja harjoittavat tahot ovat olleet tuomassa omaa panostaan albertalaisten ja suomalaisten tapaamisiin. Osallistujat ovat nähneet sen lisäarvon mitä kasvokkain tapahtuvat tapaamiset tuovat hanketoimintaan ja odottavat innolla jatkoa. Tämä hanke antaa arvokasta tietoa CIMOlle sen edistäessä koulualan transatlanttista yhteistyötä. FINAL 8 FINAL 9

6 Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukio (koordinointi ja johtaminen, rehtori) Turun ammatti-instituutti (koulutuspäällikkö) Seinäjoen lukio (arjen koordinointi, apulaisrehtori) Toiminnan haasteita Kiemuroita ja onnistumisia TEIJO PÄKKILÄ SEINÄJOEN LUKIO KOORDINOINTI SUOMESSA Kansainvälisen yhteistyön koordinointi Verkoston albertalaiset koulut Rahoittajina Opetushallitus ja CIMO Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukio (rehtori) Centennial High School Grande Prairie Composite High School Crowsnest Consolidated High School Jasper Place High School McNally High School Kainuun ammattiopisto (kansainvälisyyspäällikkö) Päätökset Suomessa kokouksissa (virtuaalikokoukset ja yhteiset tapaamiset) Vasa övningskolan (rehtori) Jasper Place High School (rehtori) Steering Committeen päätökset konferenssipuhelujen aikana Seinäjoen lukio (arjen koordinointi, apulaisrehtori) Opetushallitus (opetusneuvos) Tietotien lukio (rehtori) Kiteen lukio (rehtori) Alberta Teachers Association (researcher) Opiskelijat mukana toiminnassa Säännöllinen yhteydenpito Avoin keskustelu Yhdenvertaisuus Arkuus aloittaa selkeä toiminta Roolit epäselviä Yhteiset hankkeet Verkostoa kokoavia asioita Halu ymmärtää toista Kulttuuriset tekijät Verkostoa hajottavia asioita Toimivat ihmissuhteet Verkostotapaamiset Suomessa ja Kanadassa Mahdollisuus hyötyä verkostosta Samat ja selkeät tavoitteet Verkoston pienuus Aitoa kiinnostavaa tekemistä Tavoitteet aluksi epäselvät Kumppanuus-käsitteen vieraus Liian monta mahdollisuutta Liian korkeat tavoitteet Väärin ymmärtäminen En ole koskaan ollut osa verkostoa, jonka toiminnassa on ollut niin selkeästi monta ulottuvuutta ja toimijatahoa. Tämä jakautuminen useaan eri toimijatahoon hämmensi minua aluksi paljon, mutta toisaalta se on avannut näkemystä siitä, kuinka monta eri intressiryhmää hankkeessa on ollut. Osa hankkeen toimijoista on keskittänyt energiansa pohtimaan hankkeen keskeistä kysymystä: millainen on hyvä koulu kaikille? Osa toimijoista on käyttänyt energiaansa löytämään yhteistyön toteutustapoja opettajien ja opiskelijoiden välillä. Hankkeessa konkretisoitiin samaa ideaa useammalla eri tasolla. Tämä kuitenkin on hämmentänyt monia hankkeeseen osallistuvia, sillä eri lähtökohtia sisätävä toiminta sekä samanaikainen ideoiva suunnittelu vaikuttivataluksi hämmentäviltä. Välillä ehkä päämäärättömiltä. Toki on myönnettävä, ettei yhteys käytännön toiminnan ja ideoinnin välillä ole ollut aina tarpeeksi selkeä. Tätä jakoa vahvensi vielä selkeä kulttuurinen eroavaisuus suomalaisten ja kanadalaisten koulujen välillä. Suomen kouluissa on jo selkeä perinne tehdä kansainvälistä yhteistyötä niin opiskelijoiden, opettajien ja johdon tasolla. Albertalaiset toisaalta keskittyivät aluksi paljon itse hankkeen kysymyksen pohtimiseen sekä tietyn glamourin rakentamiseen hankkeen ympärille. Suunnittelu loi ehkä liian vaativat päämäärät ja rohkeus toimia kärsi samalla. FINAL 10 FINAL 11

7 Hankkeen edetessä toiminta käytännön tasolla alkoi laajeta ja koulut muodostivat selkeästi toimintamalleja, miten yhteistötä voidaan toteuttaa mantereelta toiselle, ja vielä haastellisen aikaeron siivittämänä. Näin hankkeen päätyttyä haluaisin nostaa esille joitakin hyviä toimintatapoja. Nämä eivät ole yhteisissä hankkeen keskusteluissa saaneet suurta sijaa, mutta ovat olleet käytännössä merkittäviä päänavauksia sille, mitä kouluissa voidaan toteuttaa: Hankkeen yhteisissä tapaamisissa on kuultu paljon opiskelijoita ja kokeiltu erilaisia toimintatapoja, kuinka opiskelijoiden ääni ja aktiivisuus tuodaan esille koulujen toiminnassa. Kyse ei ole ollut yhden tai kahden opiskelijan kuulemisesta vaan tilaisuuden rakentamisesta opiskelijoiden äänen ympärille. Meillä suomalaisilla on paljon opittavaa albertalaisilta koulujen eri aloite- ja aateryhmien toiminnasta, ylläpitämisestä ja niiden vetämisestä. Valitettavasti mikään koulu ei ehtinyt aloittaa pitkäaikaista ohjelmaa tämän toiminnan kehittämiseksi ja opiskelijan äänen vahvistamiseksi kouluissa. Filosofi-kahvila (Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa) on viihtyisä paikka tavata ja keskustella suurista kysymyksistä. Miksi opetussuunnitelmaa ei voisi viedä luokkahuoneen ulkopuolelle ja antaa opiskelijan äänelle tilaa myös oeptuskeskustelussa? Ajatus toimintatapaan lähti Jasper Place High Schoolista, jossa on toteutettu ideaa nimellä Global Café. Hyväntekeväisyyttä monen koulun voimin toteutettiin Seinäjoen lukiossa, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa ja McNally High Schoolissa. Yhteinen päämäärä hyväntekeväisyyden toteuttamiseksi yhdistää kouluja ja ihmisiä toisiinsa. Matka päämäärään on vaikuttava, kun päämäärä on tarpeeksi korkealla ja yhteistyö eri oppilaistosten välillä toimii. Vaikka yhteistyötä tehtiin kanadalaisen koulun kanssa, niin toiminta toisen suomalaisen koulun kanssa osoittautui todella hedelmälliseksi. Luovan kirjoittamisen yhteistyötä kehitettiin Seinäjoen lukion ja Grande Prairie Composite High Schoolin kanssa. Olemassa olevia näytelmiä kirjoitettiin uudelleen siten, että suomalaiset aloittivat näytelmän ja jatkoivat sen puoleen väliin. Grande Prairilaiset sitten kirjoittivat puuttuvan lopun suomalaisten näytelmiin ja suomalaiset tekivät saman. Työ tehtiin pareittain, joten näytelmiä valmistui useita. Ne myös nauhoitettiin kuunnelmiksi. Jasper Place High School perusti taidekasvatuksen sivuston, jossa opiskelijat esittelivät teoksiaan toistensa kommentoitavaksi ja henkilöstöä varten perustettiin oma sivusto pedogogista keskustelua varten. Kokonaisuus toimi myös hyvin online näyttelynä sekä ideoiden hautomona. Sivustoa päivittivät lisäksi Tietotien lukio, TSYKin, McNally High Schoolin ja Seinäjoen lukion opettajat ja opiskelijat. Kiteen lukio ja Crowsnest Consolidated High Schoolin yhteistyö pohjautuu selkeälle pitkän ajan suunnitelmalle sekä mielekkäälle toiminnalle opiskelijoiden tavatessa toisiaan. Yhteistyö näiden kahden koulun välillä on ollut esimerkki siitä, että sitoutumista ja vaivannäköä tarvitaan ytheistyön ylläpitämiseksi. Pelkkien puitteiden tarjoaminen ei sitä takaa. RIIKKA LINDROOS TURUN SUOMALAISEN YHTEISKOULUN LUKIO YKSILÖLLISTÄMINEN, Hyvä koulu KOULUN TAPAHTUMAT JA PERINNEKULTTUURI JOUSTAVUUS, LAHJAKKAAT JAKSAMINEN, KANNUSTUS, HUOMIOINTI ERILAISUUS KOULUN JOHTAMINEN, LEADERSHIP, OSALLISTAVA JOHTAJUUS OPPIMISEN ILO Yhteisöllisyys, hyvinvointi, viihtyvyys, turvallisuus, tekemisen meininki Hanke on tuonut ennen kaikkea muutosta koulukulttuuriin, sillä olemme pohtineet sitä, mistä hyvä koulu syntyy ja kuinka sellaisen kehittymiseen voi vaikuttaa. Seuraavan aukeaman miellekartassa on hyvän MOTIVAATIO JOUSTAVUUS LUOVUUS OPPIMISYMPÄRISTÖT, OPETUS/OPPIMINEN, TVT, TIEDEOPETUS, TAIDOT, OSAAMINEN ERITYISEN TUEN TARVITSIJAT, OHJAUS, OPISKELIJAHUOLTO YHTEISTYÖ, INTEGROINTI, PROJEKTIT, TEEMAOPISKELU, OPPIAINERAJAT YLITTÄVÄ OPETUS, YHTEISKURSSIT koulun syntymiseen vaikuttavia elementtejä ja yllä olevassa kuviossa koulun ilmapiiriin vaikuttavia tekijöitä. Jokainen voi omassa yksikössään hakea heikointa lenkkiä, vahvuuksiaan sekä kehitettäviä osa-alueita. Tärkeää on lähteä analysoimaan omasta näkövinkkelistä ja pohtia sitä itse ja yhdessä, myös opiskelijoiden kanssa. FINAL 12 FINAL 13

8 Koulun toiminta on kokonaisuudessaan osiensa summa. Tähän kokonaisuuteen on vaikuttamassa niin koulun arkeen suoranaisesti vaikuttavia tekijöitä kuin taustalla olevia tekijöitä. Kaikkiin tekijöihin ei koulu voi joko lainkaan vaikuttaa tai koulu voi vain osittain vaikuttaa. Koulun toimintakulttuurin muutos ei ole kiinni yhdestä tahosta (koulun johto, opiskelijat, opettajat, vanhemmat, päättäjät, sidosryhmät, yhteistyökumppanit, paikallinen media) ja sen päätöksistä. Eri tahot voivat toimia kimmokkeena muutokselle tai sarjalle muutoksia, joista puolestaan saattaa syntyä uudenlaista ajattelua, tapaa toimia, uudenlaista koulukulttuuria. Tarvitaan yhteistyötä, keskustelua ja yhteistä tahtotilaa sekä sitoutumista. Koulun toimintakulttuurin muutos on hidas prosessi se voi kestää vuosia tapahtuen usein pikkuhiljaa. Tärkeää tässä muutosprosessissa ovat avoimet ja rehelliset keskustelut ja arvioinnit, painotusten ja tärkeiksi todettujen teemojen löytäminen. Monesti on priorisoitava, kaikkeen ei riitä voimavaroja eikä ole viisasta haukata liian isoa palaa kuten yksi opiskelija totesi erään keskustelun päätteeksi. Yhdessä on käytävä arvokeskusteluja ja pohdintoja: Mikä on hyvää koulussamme, mikä on nykyisessä säilytettävää, mitä on parannettava, mitä on muutettava? On tehtävä valintoja ja on hyväksyttävä ne. Lähtötilanteen kartoitus on a ja o: mitä tarvitsee muuttaa, miksi tarvitaan muutosta? Onko kaikki noin suunnilleen ok, mutta jossain olisi petrattavaa? Mihin tähdätään, mitä tavoitellaan? Yksi ylitse muiden on koko ajan, siis aina pidettävä mielessä: tarvitaan aikaa, tarvitaan yhdessä tekemistä. Hyvän koulun elementit vaihtelevat ajassa ja paikassa. Jonkin koulun tapa toimia ei toimi toisaalla ja päinvastoin. Jopa samassa koulussa eri aikoina tekijöiden, niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden, vaihdokset aiheuttavat nopeitakin muutoksia. Hyvä koulu ei ole pysyvä, hyvän koulun elementit muuttuvat koko ajan. Siksi pohdinta hyvästä koulusta ei ole koskaan valmis! FINAL 14 FINAL 15

9 FinAl-hankkeen kokemuksia: koko oppilaitos ohjaa Kuvio 1: Opiskelijahuolto laajassa mielessä: koko oppilaitos ohjaa KYÖSTI VÄRRI KITEEN LUKIO Suomalaisten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten sekä albertalaisten high schoolien FinAlyhteistyöhanke oli käynnissä samaan aikaan, kun Suomessa valmisteltiin opiskeluhuollon uusia säädöksiä sekä laajemmin lukiokoulutuksen uudistamista. Hankkeen aikana ja tuloksena alkoi jäsentyä kuviossa 1 näkyvä käsitys opiskelijahuollosta. Eduskunnan joulukuussa 2013 päättämä oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) käsittelee erityisesti opiskelijahuollon palveluja ja laajentaa niitä lukio- ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Suomalaiset opiskelijahuollon palvelut, kuten opiskelijaterveydenhuolto-, psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat saaneet FinAl-hankkeessa mukana olleiden albertalaisoppilaitosten ihailua osakseen. Kehitys Suomessa onkin tällä hetkellä tältä osin ripeää. Opiskelijoiden osallisuus Opiskelijahuollon seuraava taso laajenee uuden opiskelijahuoltolainsäädännön ulkopuolelle. Tässä on kyse oppimiseen liittyvästä tuesta (learning support). Erityinen tuki lukiossa tarkoittaa Opetushallituksen opetussuunnitelman perusteiden (2003) mukaan kaikkea tukea niille opiskelijoille jotka ovat tilapäisesti jääneet jälkeen opinnoissaan tai joiden opiskelun edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai toimintavajavuuden vuoksi. Erityistä tukea lukiossa voi antaa kuka tahansa, joka tekee asioita helpottaakseen näiden opiskelijoiden opiskelua. Erityinen tuki on siis koko oppilaitosyhteisön asia. Kokemuksemme mukaan albertalaiskäytännöt ovat tältä osin hyvin samantapaisia suomalaislukioiden kanssa. Kolmas taso tai näkökulma on opiskelijoiden osallisuus, jossa toimintamallit Albertassa ja Suomessa ovat hieman erityyppisiä. Suomessa lukio-opiskelijat muodostavat oppilaitoksen opiskelijakunnan, joka valitsee opiskelijakunnan hallituksen. Tämä hallitus on toimiva elin, joka huolehtii opiskelijoiden omaehtoisesta toiminnasta ja ottaa muun muassa kantaa opiskelijoita koskeviin asioihin. Myös osassa Albertan high schooleja on vastaavanlainen rakenne, mutta ei kaikissa. Albertalaiset opiskelijat voivat osallistua erilaisia tapahtumia suunnittelevalle ja toteuttavalle student leadership kurssille, jossa on yhtymäkohtia suomalaislukioiden tutor-toimintaan. Toki molemmissa koulujärjestelmissä on myös muita osallisuuden rakenteita, kuten ryhmänohjaukset ja niin edelleen. Ehkä merkittävin näkökulma, joka on hankkeen ansiosta avautunut suomalaisoppilaitoksille, on albertalainen näkökulma laajempaan student leadershipiin. Tämän näkökulman mukaan opiskelija on aktiivinen toimija omassa oppimisessaan oman oppimisensa keskiössä. Suomalainen lukiojärjestelmä on rakenteellisesti hyvin yksilöllinen eli kukin opiskelija voi rakentaa opinnoistaan omanlaisensa, mutta suomalaisilla on opittavaa albertalaisten opiskelijoiden ja oppilaitoshenkilökunnan välisestä kanssakäymisestä siinä on samanaikaisesti kysymys henkilökohtaistamisesta (personalisation) ja yhteisöllisestä toimintatavasta. Tämä rakentaa opiskelijoiden sitoutumista (student engagement) ja sitoutumisen tunnetta omaan opiskeluunsa. Suomaisoppilaitosten kielellä puhutaan yhteisöllisyyden näkökulmasta tällä hetkellä koko oppilaitos ohjaa ajattelusta. Opiskelija aktiivisena toimijana Pedagoginen tuki Opiskeluhuollon palvelut FINAL 16 FINAL 17

10 KYÖSTI VÄRRI Kansainvälinen FinAl-yhteistyöhanke rehtorinäkökulmasta retrospektiivinen tarkastelu Suomalaisten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten sekä albertalaisten high schoolien yhteistyöhanke sai kovin poikkeuksellisen liikkeellelähdön. Tammikuun lopulla 2011 saimme epävirallisen ennakkotiedon, että meihin tullaan olemaan yhteydessä yhteishankkeen tiimoilta. Pian puhelin soikin ja meiltä tiedusteltiin halukkuutta lähteä mukaan hankkeeseen. Saman tien meidät rehtoreina kutsuttiin Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn ja Opetushallituksen isännöimään neuvotteluun. Kokoonnuimme Helsingin Hakaniemeen ylioppilastutkinnon äidinkielen tekstitaidon koepäivänä helmikuussa Huomasimme helmikuisessa palaverissamme, että hankkeen hyväksi oli tehty jo paljon pohjatyötä. Suhteet Suomen opetushallinnon viranomaisten ja Kanadan Albertan provinssin opetusviranomaisten välillä oli avattu jo valmiiksi erityisesti Pasi Sahlbergin monivuotisen työn tuloksena. Nyt kuitenkin piti saada hanke käyntiin ja siksi helmikuisessa tapaamisessamme sovimme lopullisesti, että osallistumme opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja CIMOn delegaatiossa hankkeen käynnistykseen maaliskuussa 2011 Albertassa. Jälkeenpäin ajateltuna oli viisasta, että oppilaitosten rehtorit olivat vierailulla vahvasti mukana, jolloin oppilaitosyhteydet heti hankkeen alusta alkaen sitoivat hankkeen oppilaitosten toimintaan. Alku oli siis hyvin ripeä, virallinen ja hyvin pohjustettu. Kun delegaatiomme vieraili maaliskuussa 2011 Albertassa, huomasimme, että vierailuamme käytettiin myös välineenä sitouttaa albertalaisia toimijoita yhteistyöhankkeeseemme. Esimerkiksi Albertan provinssin silloinen opetusministeri käytti paljon kallisarvoista aikaansa kanssamme niin seminaarityöskentelyssä kuin illallisella. Tärkeää oli kuitenkin heti ensi vaiheessa solmia kontaktit viranomaistahojen lisäksi paikallisten high schoolien kanssa. Se onnistuikin hyvin ja meistä suomalaisista ja albertalaisista rehtoreista kasvoi kohtalaisen kiinteä ryhmä. Maaliskuussa 2011 tekemämme vierailu Albertaan ja tutustumiskäynnit sikäläisiin high schooleihin sekä albertalaisten saman vuoden toukokuussa tekemä vastavierailu Suomeen ja meidän oppilaitoksiimme laittoivat yhteistyöhankkeen hyvään käyntiin. Kyse ei ole kuitenkaan ollut vain tavanomaisesta yhteistyöhankkeesta, vaan FinAl-yhteistyöhankkeella (Finland Alberta) on ollut vahvan viranomaistuen lisäksi myös tutkimuksellista tukea. Albertassa hankkeessa keskeisenä toimijana ollut Alberta Teachers Association ATA oli halunnut kytkeä erityisesti Boston Collegen professori Dennis Shirleyn tutkijana mukaan hankkeeseen. Suomalaisesta oppilaitosnäkökulmasta katsottuna on kuitenkin ollut tärkeää pitää yhteistyön fokuksessa oppilaitosten välistä yhteistyötä kaikkein keskeisimpänä. Yhteistyöhankkeella on ollut toki laajempiakin ulottuvuuksia. Ensinnäkin se on Albertassa kytkeytynyt osaksi koulukentän ja opetushallinnon vuoropuhelua, jossa on ollut myös hankkeen aikana eri vaiheita osittain Albertan muuttuneesta poliittisesta tilanteesta johtuen. Hankkeemme ei ole toiminut Albertassa missään poliittisessa tyhjiössä, vaan voidaan jopa sanoa sen olleen koulutuspoliittisen keskustelun osana. FINAL 18 FINAL 19

11 Toiseksi myös Suomessa hanke on kytkeytynyt lukiokoulutuksen uudistamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla toiminut lukiokoulutuksen kehittämisryhmä oli jättänyt kahden vuoden työskentelyn jälkeen omat ehdotuksensa juuri ennen hankkeemme käynnistymistä. Hankkeen aikana on valmistunut Koulutuksen arviointineuvoston raportteja lukiokoulutuksen tilasta ja opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on valmistellut esitystä lukiokoulutuksen yleisiksi tavoitteiksi ja tuntijaoksi. Ajankohta oli siis hyvin otollinen: oli hyvin luontevaa todeta, että hankkeen tavoitteena on etsiä hyviä käytänteitä sekä yhteisöllisyyden että henkilökohtaistamisen lisäämiseksi suomalaiseen lukiokoulutukseen. Vaikka kolmen vuoden aika on vielä kohtuullisen lyhyt saamaan aikaan pysyviä muutoksia, on se riittävä saamaan aikaan hyviä ituja toimintakulttuurin muutoksessa. Kahden eri maan tai hallintoalueen oppilaitoskulttuurin käytänteitä pohdittaessa on Suomessa noussut usein esille oppilaitosten tapahtumien hyödyntäminen laajemmin oman oppilaitoksen yhteisöllisyyden rakentajana Kanadan malliin. Toisaalta taas omat vahvuutemme yhteisöllisyyden rakentamisessa saavat erityistä painoarvoa aina ryhmänohjauksesta ja opiskelijakuntatoiminnasta lähtien. Erityisesti kuitenkin albertalaisten nuorten ja aikuisten välisessä kanssakäymisessä on paljon opittavaa: meilläkin koko oppilaitos ohjaa ajattelun omaksuminen tuo paljon lisäarvoa työskentelyyn. Yhteistyöhankkeessa, jossa on mukana seitsemän suomalaista ja viisi albertalaista oppilaitosta, ei ole kuitenkaan kysymys vain valtameren yli tapahtuvasta oppimisesta. Erityisesti suomalaisrehtoreiden verkoston lähitapaamiset sekä virtuaalikokoukset ovat olleet erinomainen tapa vaihtaa kokemuksia ja käytänteitä myös suomalaisten toimijoiden kesken. Esimerkiksi Kiteen lukiossa aloitettiin vanhempien opiskelijoiden ennen koeviikkoa antama opintomentorointitoiminta suorana sovelluksena Valkeakosken Tietotien lukion kokemusten perusteella. Tämän takia on ollut myös tärkeää, että hankeoppilaitosten opettajat ja opiskelijat ovat tavanneet toisiaan. Opiskelijoiden yhteydenpito erityisesti nykyaikaisia viestivälineitä hyödyntäen on ollut tärkeä osa hanketta. Esimerkiksi on ollut hyvä, että suomalaiset ja albertalaiset opiskelijat ovat olleet sekä some- että videoneuvotteluyhteydessä keskenään ennen toiselle mantereelle tehtäviä vierailuja. Jälkeenpäin arvioituna olisi varmasti ollut myös eduksi lisätä vielä eri oppilaitoksista tulevien opiskelijoiden ja opettajien välistä keskinäisiä tapaamisia, vaikka maantieteelliset rajoitteet ovatkin olemassa. Hankkeen vaikuttavuuden näkökulmasta on ollut tärkeää, että suomalaisoppilaitoksista on useampi opettaja päässyt osallistumaan Albertan-vierailuihin. Koska Kanadan ja Suomen välillä ei ole ollut virallisia vaihtoohjelmia tai valmiita rakenteita oppilaitosyhteistyölle, alkoi hankkeen edetessä tulla selväksi, että yhtenä hankkeen tuloksena on etsiä luontevia yhteistyömalleja Suomen ja Kanadan koulumaailman välille. Koska Kanadan koulujärjestelmä on provinssipohjainen, ei valtioiden ole aivan mutkatonta löytää sopivaa toimintamallia. Toisaalta taas sekä Suomen että Albertan laadukkaat koulujärjestelmät mahdollistavat hyvin erilaiset yhteistyömallit. Yhteistyöhankkeessa mukana olleet oppilaitokset sekä Albertassa että Suomessa ovat maantieteellisesti hajallaan, minkä vuoksi oli jo puhtaasti ajankäytön näkökulmasta luontevaa keskittyä vierailujen aikana muutamaan oppilaitokseen. Näin hankkeen aikana alkoi syventyä tiiviimpiä kahdenvälisiä yhteistyösuhteita suomalaisten ja albertalaisten oppilaitosten kesken. Se on tärkeää myös jatkon kannalta. Näyttääkin siltä, että kahdenväliset yhteistyösuhteet takaavat yhteistyön jatkumisen myös tulevaisuudessa hankkeen päätyttyä. Hanke on synnyttänyt toimivan tavan tehdä oppilaitosten välistä yhteistyötä. Esimerkiksi Crowsnest Consolidated High Schoolista oli kymmenen opiskelijaa kahden opettajansa kanssa vierailemassa Kiteen lukiossa loka-marraskuussa 2013 ja vastaavasti kymmenen Kiteen lukion opiskelijaa kahden opettajansa kanssa huhtikuussa Vastaavasti myös esimerkiksi Seinäjoen lukiosta on ollut suurempia opiskelijaryhmiä kahdeksan opiskelijaa huhtikuussa 2014 vierailemassa Albertassa. Kiteen lukion ja CCHS:n tavoitteena onkin jatkaa keskinäistä yhteistyötään siten, että kiteeläisryhmä vierailee Crowsnest Passissa joka toinen lukuvuosi ja vastaavasti crowsnestilaisryhmä Kiteellä joka toinen lukuvuosi. Näin FinAl-hankkeesta alkanut yhteistyö muuttuu oppilaitosten pysyväksi toiminnaksi. Tärkeää on, että opiskelijaliikkuvuuden sisältö on mielekäs. Hyviksi toimintamalleiksi ovat esimerkiksi osoittautuneet opiskelijaryhmien suomalaisten ja albertalaisten yhteiset projektityöskentelyt eri aiheiden parissa. Tärkeää on myös avata yhteistyötä koko oppilaitoksessa esimerkiksi esittelemällä projektitöiden tuotoksia muille opiskelijoille ja henkilöstölle. Hyvänä toimintamallina valittaessa opiskelijoita mukaan opiskelijaryhmäliikkuvuuteen on ollut mahdollisuuden tarjoaminen kaikille halukkaille opiskelijoille. Esimerkiksi Kiteen lukiossa opiskelijat ovat toimittaneet yhteysopettajalleen rehtorille osoitetun hakemuksen, jossa opiskelija on joutunut itse perustelemaan pääsyään mukaan vaihtoon. Tällöin opiskelija sitoutuu vahvasti mukaan liikkuvuuteen. O ppilaitosten näkökulmasta olisi myös tärkeää, että toimintaa tuettaisiin joillakin rakenteilla ja mahdollisilla vaihtoohjelmilla. Luontevaa olisi esimerkiksi se, että opetushenkilöstön vierailuihin Kanadassa syntyisi vaihto-ohjelma, joka mahdollistaisi sekä uusien oppilaitoskontaktien syntymisen että yhteistyön syventämisen. Toinen suomalainen tukimuoto voisi olla yksittäisten lukio-opiskelijoiden 7-8 viikon mittaiset vaihto-ohjelmat, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi yhden lukiojakson mittaisen opiskelun kanadalaisessa oppilaitoksessa. FINAL 20 FINAL 21

12 GUN JAKOBSSON VASA ÖVNINGSSKOLA Fördjupande samtal ger oss bättre skolor De tre åren inom FinAl-projektet har gett möjlighet för ett antal rektorer, lärare och studerande att bekanta sig med en annan kultur, en annan natur och nya miljöer i skola, på fritiden och i familjer. De personliga erfarenheterna är synnerligen värdefulla och speciellt för oss finländare har givetvis det fullständiga språkbadet varit ovärderligt. Såväl lärare som studerande är eniga om att utbyten av detta slag borde ges möjlighet att fortsätta. Samtidigt efterlyser de flesta en tydligare struktur på samarbetet. Vi vet att såväl Alberta som Finland ligger långt framme då det gäller kvalitet och resultat inom utbildning. Systemen är till en del mycket olika, såväl till administration som hur skolvardagen organiseras. Framgång kan skapas längs olika vägar! Då det övergripande temat varit En god skola för alla har det kanske inte varit helt klart hur projektet skulle arbeta med den problematiken. Båda parter har ju redan en bra skola för alla! Många små idéer har under de tre åren funnit sin väg till nya utövare, medan större strukturella förändringar knappast har fått fotfäste. Ännu fler idéer har fötts under fruktbara samtal. Tyvärr kommer en hel del av dessa resultat att förbli trevliga minnesspår och spridda dokumentationer då projektet saknat systematisk planering och uppföljning. Men det bör tilläggas och betonas att några av de skapade kontakterna ännu har potential att fortsätta utvecklas. Bland dessa finns intresse att utveckla samarbetet inom de utbildningslinjer som arbetar enligt IB-läroplanerna, bland annat vid Vasa övningsskola och McNally High School i Edmonton. Då läroplanerna och till och med kursmaterialet delvis är desamma underlättas skapande av gemensamma studiehelheter, speciellt inom engelska och matematik. TOK och CAS inom IB erbjuder också rika möjligheter till gemensamma och delade aktiviteter, såväl engångsjippon som fortgående kontakter. Gymnasiestudiernas fostrande aspekt och speciellt ungdomarnas samhällsengagemang har inom projektet för Finlands del fått mycket inspiration av det mera omfattande välgörenhetstänkandet som finns i Alberta. Att genom skolkampanjer engagera unga för lokala, regionala och globala frågor i konkret stödarbete förefaller vara mera vanligt där. Några exempel som snappats upp är Picnic for Peace, Walk for Water, Best Buddies. I Finland är skolan av tradition mest för studier medan vi kunde vara betjänta också av fler sociala aktiviteter. Användningen av ny teknik i undervisningen erbjuder också många öppningar. Inom ESL har utbyte av filmer med kulturella och regionala teman redan använts i samarbete mellan Centennial High i Calgary och Vasa övningsskola. Här finns dock ännu mycket att göra för smidigheten i digitalt samarbete, både tekniskt och administrativt. Inom den vanliga undervisningen finns tyvärr rätt litet utrymme för extra inslag, då kursplanerna långt styr innehållet och tiden är knapp. En fördjupad pedagogisk och didaktisk diskussion skulle säkert avhjälpa detta problem. Mindre fokus på innehåll och mera på metod skulle gagna gymnasiestudierna både i Finland och i Alberta. Erfarenheter av de tre åren bland lärare och elever visar att eleverna långt upplever att man studerar ungefär samma saker på liknande nivåer. Den kanadensiska skolan upplevs dock som mera testorienterad. Lärarna å sin sida har upplevt en betydligt större centralstyrning i Alberta, såväl från den lokala skolmyndigheten (School board) som läroplansmässigt. I Finland har läraren betydligt större frihet både i stort och smått: innehåll, material, metoder, utvärdering och bedömning. Ändå förefaller alla parter att vara rätt nöjda med sina lotter! FINAL 22 FINAL 23

13 Kyytiin kesken matkan rehtorimuutosten vaikutukset kansainväliseen yhteistyöhön JAANA LEPPÄ VALKEAKOSKEN TIETOTIEN LUKIO FinAl-projekti on ollut mielenkiintoinen kokemus Valkeakosken Tietotien lukiossa. Projektin aikana lukion rehtorina toimi yhteensä 4 eri rehtoria: hankkeen alussa rehtorina toimi vielä Pasi Syrjä, mutta hänen virkavapautensa ja sitä seuranneen irtisanoutumisen aikaan sijaisena toimivat Eero Valovirta Järvenpään lukiosta ja Tietotien lukion apulaisrehtori Marjatta Itkonen. Allekirjoittanut aloitti sitten varsinaisena rehtorina marraskuussa 2012, kun projekti oli ollut täydessä toiminnassa jo toista vuotta. Albertalaiset kollegat vitsailivat, että nyt saatiin meillekin FinAl rehtori. Tilanne oli tietenkin haastava, mutta ei millään tavoin poikkeuksellinen suomalaisessa koulumaailmassa. Muutokset kouluissa ovat arkipäivää, myös henkilöstömuutokset. Aistin kuitenkin heti, että tällä projektilla olisi paljon annettavaa nimenomaan lukion kehittämisen ja yhteisöllisen toiminnan kannalta. Mikä olisi parempi tapa aloittaa uuden lukiokulttuurin kehittäminen Valkeakoskella kuin tämä idea A Great School for All? Valkeakoskella tartuimme nimenomaan Student Voice ja Student Leadership teemoihin. Opiskelijakunnan hallitus on mielestäni kriittinen menestystekijä yhteisöllisyyden luomisessa. Kanadaan pääsi kunakin vuonna hallituksen jäseniä, joko puheenjohtaja tai yhteistyöteemojen kannalta tärkeitä toimijoita. Oli kiehtovaa seurata, kuinka Albertan Student Voice -seminaareissa koulutetut lukiolaisemme löysivät vaikuttamisen keinot. Hankkeeseen osallistuneet opiskelijat muuttuivat projektin aikana hiljaisista suomalaisista tärkeiksi äänitorviksi lukiolaisten keskuudessa. Lukiolaisten mielestä eräs tärkeimmistä muutoksista opiskeluyhteisössämme oli pieni mutta paljonpuhuva muutos Tietotien lukion opetussuunnitelmaan. Hyväksytysti suoritetun kurssin korottaminen oli aikaisemmin ollut mahdollista vain käymällä kurssi kokonaisuudessaan uudestaan. Opiskelijakunta toivoi opetussuunnitelmaan samaa mahdollisuutta kuin ylioppilaskokeissa: myös hyväksytyn kurssin voi uusia tekemällä kurssikokeen uudestaan. Tätä muutosta oli yritetty useiden opiskelijasukupolvien aikana, mutta syystä tai toisesta muutosta ei oltu nähty tarpeelliseksi. FinAl-projektin kautta opiskelijakunta onnistui perustelemaan kantansa opettajakunnalle ja rehtorille niin vakuuttavasti, että opetussuunnitelman muutokselle ei enää löytynyt vastustajia. Ajat olivat muuttuneet ja koulukulttuuri perustui nyt opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamiseen. Opetussuunnitelma päivitettiin. Opiskelijoille tämä oli tärkeä todiste siitä, että heidän ääntään kuunnellaan. Student Voice oli löytynyt. Myös kanadalaiset opiskelijat Jasper Place High School:issa nostivat tämän tapahtuman yhdeksi projektin tärkeimmistä tuloksista. Lukion henkilöstömuutokset loivat siis haasteita projektiin osallistumiseen, mutta juuri murroskohta koulukulttuurissa osoittautui hedelmälliseksi hetkeksi poimia talteen FinAl-projektin hedelmiä. Student voice ja Peer Leadership ovat toimivia teemoja myös suomalaisessa lukiokulttuurissa. FINAL 24 FINAL 25

14 Aikaa ja tilaa kumppanuudelle OLLI-JUKKA JOKISAARI TURUN SUOMALAISEN YHTEISKOULUN LUKIO Yleensä koulumaailman projektit ja erilaiset hankkeet ovat ylhäältä päin tiukastikin normitettuja. On ennalta selvää, mitä hankkeessa tehdään, mitkä ovat tavoitteet ja miten tavoitteisiin edetään. Joskus voidaan jopa täyttää loppuraporttina toimiva kaavake jo ennen projektin loppumista. Suomen ja Kanadan Albertan provinssin välinen koulutusyhteistyöhanke, FinAl (Finland-Alberta), osoittautui jo alkumetreiltään poikkeukselliseksi koulutusyhteistyöksi. Kolmen vuoden mittaiseksi tarkoitetun hankkeen identiteettiä ei oltukaan määritelty ennakkoon, vaan sen annettiin syntyä hankkeesta itsestään. Parin vuoden kuluessa hanke sai nimekseen Suomi-Alberta -kumppanuus (Finland-Alberta partnership). Tulin mukaan hankkeeseen sen ensimmäisen vuoden loppupuolella. Opetan filosofiaa ja psykologiaa Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiossa (Tsyk). Ohessa harrastan kasvatusfilosofiaa. Sain rehtoriltani Riikka Lindroosilta kutsun (ja työmääräyksen) osallistua hankkeen suomalaisten osallistujien seminaariin alustamaan valitsemastani aiheesta. Seminaarissa hämmästyin osallistujien uudelleen ajattelun henkeä, jossa oli mukana annos toivoa muutoksesta herääminen maailmasta, jossa päiväuninen koulujärjestelmä tuntui haukottelevan liian pitkään. Ihmiset eivät halunneet pelkästään yhteistyötä vaan he halusivat muuttaa koulunsa toimintaa omalta osaltaan. Innostuin itse mahdollisuudesta ajatella opiskelua, oppimista ja opettamista yhdessä, ei pelkästään suomalaisten opettajakollegoiden kanssa vaan opiskelijoiden, tutkijoiden, rehtoreiden kera yli maiden ja mantereiden. Hyvin harvassa hankkeessa tämä on aidosti mahdollista, vaikkakin se on välttämätön ehto aidolle muutokselle. Aito muutos on nykyisen ajattelua, tulevaisuuden kuvittelua tavalla, joka johtaa vähitellen toiminnan uudistumiseen. Koulu kuljettaa mukanaan arvokasta ajatteluhistoriaa, joka on kiteytynyt perinteeksi. Toisinaan perinne saattaa myös balsamoida koulun irti ajastaan. On tärkeää ajatella. On oltava aikaa ajatella, yhdessä, mikä perinteessä on kestävää ja tulevaisuudessakin tärkeää. Koulun muutoksen projekti on yhteisen ajan, ajattelun ja tilan tapahtuma. Olen itse pohtinut akateemisissa harrasteissani ihmisen ja teknologian välistä suhdetta. Yhtäältä suhtaudun teknologian ja ihmisen väliseen suhteen kehittymiseen pessimistisesti ja pelkään että ihmisen henkiset kyvyt eivät kestä maailman muuttumista teknologian hallitsemaksi. Toisaalta olen kuitenkin ehkä liiankin innokas siirtymään uusien laitteiden ja sovellusten hyödyntäjäksi. Innokkuuteni tunnossa ajattelin jopa että teknologia on ratkaisu Suomen ja Albertan aikaero-ongelmaan. Tehdään yhteisiä opetussuunnitelmia ja kursseja, joita opiskelijat voivat opiskella verkossa itselleen sopivana aikana. Innokkuuteni osoittautui lapselliseksi, koska vähitellen ymmärsin että ihmisen tapaaminen kasvokkain on ensisijaisen tärkeää ennen uusien ylikansallisten kurssisuunnitelmien tekemistä. Teknologia ei myöskään välttämättä muuta kansallisista perinteistä, tarpeista ja ihanteista ponnistavia koulujärjestelmiä ja opetussuunnitelmia. Teknologia muuttaa ja mullistaa, mutta teknologian käyttäminen on kontekstuaalista. Yhteistyö kanadalaisten kanssa muuttui vähitellen aidoksi kumppanuudeksi, jossa rajat katosivat moneen suuntaan ja jonnekin syntyi uusia rajoja. Kun mukana on monta oppilaitosta, on mukana paljon erilaisia ihmisiä, syntyy erilaista toimintaa, jossa merkittäväksi nousee toiminnan sisältö. Toiminnan sisältö ei välitä kansallisuuksista, aikaeroista, identiteeteistä. Toki on myönnettävä että erilaiset koulujärjestelmät aiheuttavat ongelmia esimerkiksi yhteisten kurssisisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Erityisen hienoa oli nähdä suomalaiset ja kanadalaiset opiskelijat ensimmäistä kertaa yhdessä kuin pitkään tunteneet FINAL 26 FINAL 27

15 kaverit. Opiskelijoita ei käskytetty tekemään tiettyjä tehtäviä. He saivat aikaa ja tilaa luoda hankkeita, joita he itse pitävät tärkeinä maailmassa ja oppimisessa. Yhtenä tuloksena syntyi parhaillaan toteutusvaiheessa oleva ajatus internetin käytön mahdollistamisesta Ugandassa sijaitsevalle koululle. Nuoret saavat aikaan, kun heille annetaan mahdollisuuksia. Ylipäätään koko hanketta kuvastaa mielestäni sama henki. Ajankäyttö nyt luo tilaa tulevaisuudelle. Ymmärrys on prosessi, jossa alkuperäisen kysymyksen luonne ja laatu muuttuu. Hankkeen kysymys: Millainen on hyvä koulu? saa toisenlaisen vastauksen kuin mitä kysymykseen vastattiin ensin. Aluksi vastaus oli lista hienoja ja vielä hienompia ihanteita, joihin on arvokasta pyrkiä. Luulen että nyt vastaus on hienosäikeisempi, arvoituksellisempi, vaativampi kysyjälle. Luulen että hyvää koulua ei ole olemassa, se on luotava jokainen päivä. Yhtenä hanketta kuvaavana käsitteenä on noussut esiin mahdollistaminen. Vaikka sana ei kenties helli kielellistä aivokuorta, se on sisällöllisesti kaunis käsite. Kanadalaiset käänsivät käsitteen englanniksi, possibilization, koska englannin kielessä ei ole vastinetta sanalle mahdollistaminen. Mahdollistaminen on uusien mahdollisuuksien avaamista määräämättä noiden mahdollisuuksien sisältöjä. Mahdollistaminen on tämän hetken ja tulevan hetken välittäjä, joka liittää yhteen voimavarat ja unelmat. Mahdollistamisella ei ole päätepistettä. Se on jatkuva tapahtuma, joka kuuluu uuden aloittamisen syntyyn mutta sallii uuden tapahtua omaehtoisesti. Hegeliläisessä sivistysajattelussa yksilö kasvatetaan tuntemaan ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri. Vasta yleisen tuntemisen jälkeen, yksilö voi syntyä. Tämä sama idea toistui FinAlkumppanuushankkeessa. Nähtyäni kanadalaisten kollegoiden työtä ymmärsin opetustyön universaalin luonteen ja toisaalta persoonallinen, yksilöllinen tapani opettaa ja olla opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa vahvistui. Tänä kasvamisprosessi ei olisi tapahtunut, jos kumppanuushankkeessa ei olisi ollut vapaa ja kunnioittava suhtautuminen osallistujien erilaisia lähtökohtia, unelmia ja vaatimuksia kohtaan. Kanadalaiset käänsivät käsitteen englanniksi, possibilization, koska englannin kielessä ei ole vastinetta sanalle mahdollistaminen. Omalla kohdallani kumppanuushanke innosti aloittamaan ensin Tsykissä toimivan filosofikahvilan, jossa lukiolaiset itse ideoivat keskustelujen aiheet, toimivat aiheiden alustajina ja ohjaavat keskustelua. Tällä hetkellä olemme laajentamassa filosofikahvilaa muihin Turun lukioihin. Erityisen hienoa on Turun ruotsinkielisen lukion lähteminen mukaan filosofikahvila toimintaan. Filosofikahvila syntyi monen idean yhdistämisestä. Erityisen tärkeää on ollut kuitenkin kumppanushankkeen henki, joka edustaa yhtä kauneinta mutta usein unohdettua hyvettä. Rohkeus johdattaa mahdollistamisen toiminnaksi, joka saa toisinaan pysyvän luonteen. Sivistykseen liittyvä Immanuel Kantin kehotus: Uskalla ajatella, Sapere Aude! tarkoittaa ennen kaikkea: Uskalla toimia ajattelusi mukaan!. FinAlin tyyppinen kumppanuushanke on itsessään tarina, joka alkaa elää ja kertoa omaa tarinaansa. Ja tuo tarina kätkee sisäänsä monia erilaisia kohtaamisia, uusia tapoja kertoa itseä ja toista, kertoa maailmaa. Itselleni tuo kerronta pitää sisällään uusia tapoja kokea opettaminen, oppiminen ja johtaminen. Sanalla sanoen ihmisenä kasvaminen on saanut uutta sisältöä. FINAL 28 FINAL 29

16 KIRJOITTAJAT LAURA KALLIOKOSKI (VAS.), LIISA PINTA JA KATJA RANTA TYÖSKENTELEVÄT SEINÄJOEN LUKIOSSA FinAl-kumppanuuden anti heidän hankkimansa tietokoneet otettiin käyttöön Ugandassa. Erilaisten koulujärjestelmien ja koulukulttuurin vertailu oli mielenkiintoista ja teimme matkojen aikana havaintoja myös koulun ja yhteisön väliseen vuorovaikutukseen liittyen. Kanadalaisten opettajien ja opiskelijoiden aktiivisuus ja itsereflektointi sekä koulun yhteisöllisyys tekivät meihin suuren vaikutuksen. Isompien pedagogisten kysymysten lisäksi jaoimme ja vaihdoimme myös konkreettisia oppimismenetelmiä kollegoiden kesken, oppiaineiden väliset rajatkin ylittäen. Projektin parasta antia oli se, että aloimme syvällisemmin pohtia sekä suomalaisen koulujärjestelmän että oman lukiomme roolia suhteessa ympäröivään yhteisöömme. Mieleenpainuvimpia kokemuksia oli oppia tuntemaan oman oppilaitoksen ja muiden suomalaisten koulujen kollegoita ja opiskelijoita lyhyessä ajassa tavalla, joka ei tavallisessa koulun arjessa toteudu. Näiden kokemusten toivomme edistävän yhteisöllisyyden herättämistä myös omissa luokkahuoneissamme. Projektit Oppilaat valittiin kielitaidon ja aktiivisuuden perusteella ja vapaamuotoisella hakemuksella, myös oppilaskunnan hallituksesta oli yleensä edustaja mukana. Tämän kumppanuuden myötä koulussamme on ollut näkyvämmin esillä sekä Kanada, Zimbabwe, Uganda että Kamputsea erilaisten teemapäivien ja tempauksien muodossa. Opettajat valikoituivat projektiin mukaan vapaaehtoisuuden perusteella ja yhteiset matkat sekä konkreettiset projektitavoitteet sitouttivat myös opiskelijat. Projektissa mukana olleita opiskelijoita valmennettiin myös Oulun yliopiston asiantuntijoiden avulla kehitysyhteistyössä toimimiseen liittyen. Taksvärkkikeräykset 2012 ja 2013 kerättiin osittain juuri Ugandan ja Zimbabwen hyväksi. Osallistuimme lisäksi Taksvärkki Ryn ja kamputsealaisen ihmisoikeusjärjestö Licadhon Nuorelta nuorelle-videokampanjaan. Videolla esiteltiin suomalaisten ja kamputsealaisten nuorten ajatuksia lapsityövoiman käytöstä. Seinäjoen lukion merkittävimpänä projektina albertalaisten kanssa oli kuitenkin Ugandassa sijaitsevan Kinoni-koulun avustaminen kanadalaisen Ainembabazi Children s Project-organisaation välityksellä. Unohtumattomimpia osia projektissamme oli juuri kolmen koulun yhteinen Skype-videoyhteys Ugandaan kanadalaisten lukiolaisten Suomen-vierailun aikana. Pääsimme siten konkreettisesti näyttämään myös Seinäjoen ja Edmontonin lukioiden opiskelijoille, miten Kolmen opettajan näkökulma Ruusujen lisäksi risuja Olemme hyödyntäneet projekteista saamiamme kokemuksia ja pyrkineet ennakoimaan tulevien projektiemme suunnittelussa monia ongelmia, jotka nousivat jatkuvasti esiin. Kanadan ja Suomen erilaiset koulujärjestelmät ja lukuvuoden aikataulu vaikeuttivat projektin parissa työskentelyä ja riviopettajan näkökulmasta tämä kumppanuus piti sisällään monta ulottuvuutta ja keskeisintä ydintä oli matkan varrella vaikea hahmottaa. Kanadalaisten koulujen välinen yhteistyö vaikutti myös kilpailuhenkiseltä. Projektissa oli liikaa ideoiden ilmaan heittelemistä ja fokus muuttui koko ajan. Tällainen työskentelytapa tuntui vieraalta meille ja kaipasimme koko ajan täsmällisempää kuvaa projektin kokonaisuudesta, tavoitteista ja kestosta. Suurimmat haasteet liittyivät yhteistyöhön, koska osallistujia on niin monesta eri koulusta, kaupungista ja maasta. Paikoitellen kaipasimme pienempää yhteistyötä kahden koulun välillä. Kurssimuotoinen lukio Suomessa ja jaksojärjestelmä toi ongelmia aikataulutukseen. Suomalaistenkin koulujen kesken työnjako oli epäselvää. Projektin pyöritys tapahtui lähes aina kouluajan ulkopuolella ja lopullinen matkammekin ajoittui päällekkäin talviloman kanssa. FINAL 30 FINAL 31 Jatkon kannalta Suomen ja Albertan vertailu koulutuksen kärkialueina olisi mielenkiintoista tulevaisuudessakin. Dialogi, toimintatapojen ja ajatustenvaihto oman alan kollegan kanssa täysin eri puolelta maailmaa oli ammatillisesti erittäin antoisaa. Olisi tärkeää myös jatkossa näyttää nuorille käytännössä miten kehitysyhteistyö toimii antamalla heidän osallistua prosessiin ihan alusta alkaen. On myös varmaa, että koulujemme opettajien yhteydenpito Atlantin tuolle puolen jatkuu FinAl-kumppanuuden kestosta ja opiskelijoiden vaihtumisesta huolimatta. Tähänastisten reissujemme jäähyväisten aiheuttamista kyynelistä päätellen myös opiskelijat Suomessa ja Kanadassa ovat kokeneet jotain unohtumatonta; jotain sellaista, minkä vaikutuksia emme ehkä vielä osaa aavistaakaan.

17 Seinäjoen lukion opiskelijat Skype-yhteydessä Ugandaan FinAl Goes Global TUULA AHTOLA TURUN SUOMALAISEN YHTEISKOULUN LUKIO Kinoni, Uganda, McNally, Edmonton, Alberta, Kanada sekä Seinäjoki ja Turku, Suomi. FinAl-hankkeen globalisaatioprojekti Projektin syntyhetkiä Albertassa Syksyllä 2010 vastasin sen enempää empimättä kyllä kysymykseen haluaisinko olla mukana hankkeessa, jossa tehtäisiin yhteistyötä useamman suomalaisen lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kanssa sekä useamman kanadalaisen High Schoolin kanssa Albertan osavaltiosta. Teemana olisi hyvä koulu kaikille ja hankkeen nimeksi muotoutui FinAl. Ensimmäinen kanadalaisten vierailu Suomeen tapahtui toukokuussa 2011 ja olin mukana aloitustapahtumassa Helsingissä. Ensimmäinen oma vierailuni Kanadaan oli marraskuussa Tutustuin kouluihin Edmontonissa; McNally High Schooliin ja Jasper Place High Schooliin. Vierailun alussa kokoonnuimme Canmoressa opettajien ja rehtoreiden palaveriin, opiskelijoita ei tällä ensimmäisellä omalla matkallani ollut mukana. Tuolloin ideoimme erilaisia koulujenvälisiä projekteja, joista yksi oli globalisaatioprojekti. Projektia lähdettäisiin toteuttamaan useissa hankkeen lukioissa Kanadassa ja Suomessa. Viikon ollessa lopuillaan osallistuimme Edmontonissa opetussuunnitelmien uudistamiskonferenssiin ja samalla hioimme projektisuunnitelmiamme. Suunnittelua ja suuria haaveita Seinäjoella Toukokuussa 2012 tapasimme kanadalaiset Seinäjoella ja aloittelimme globalisaatioprojektia. Pidimme suunnittelupalaveria ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja Robert Gardner McNally High Schoolista alkoi piirtää taululle kuvaa, jossa olivat Alberta, Suomi, ja Uganda. Opiskelijoille annettiin aluksi kuvitteellinen tehtävä, jossa heidän piti ideoida tapoja, joilla saataisiin kerättyä varoja ugandalaisessa kylässä olevaa koulua varten. Tarkoitus oli varustaa koulu aurinkopaneeleilla ja internet-yhteydellä. Ideoita alkoi tulla opiskelijoilta runsaastikin. Siinä vaiheessa kun opiskelijoille valkeni, että kyseessä onkin ihan oikea koulu ja kun kysyttiin, haluavatko he ryhtyä oikeasti toteuttamaan varainkeruuta, joukko meni aika hiljaiseksi. Varovaisia kyllä-vastauksia alkoi tulla, mutta opiskelijat näyttivät edelleen epävarmoilta. Päätettiin kuitenkin ryhtyä projektiin ja ideointi jatkui. Kävi ilmi, että Kinonin koulu itse oli esittänyt toivomuksen ja pyynnön eräälle Ainembabazi Children s Project-nimisen avustusjärjestön ( perustajajäsenistä, Renée Vaugeoisille, jotta hän alkaisi työskentelemään löytääkseen yhteistyötahon auttamaan koulua. Renée on kanadalaisen ihmisoikeusjärjestön John Humphrey Centre for Peace and Human Rights toiminnanjohtaja ( Otimme siis haasteen vastaan! Tuolloin turkulaiset opiskelijat eivät vielä olleet mukanani, mutta halusin ehdottomasti projektin kouluumme. Suomessa toteutettaisiin Seinäjoella ja Turussa taksvärkkipäivä, ja suunnittelisimme tempauksia varojen hankkimiseksi. Tässä vaiheessa projekti oli käynnistynyt McNally High Schoolissa, Seinäjoen lukiossa ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa. Nämä koulut toimivat projektin parissa edelleen. Tsykissä tapahtuu Turussa aloimme toukokuussa kerätä omaa projektijoukkuettamme, tuloksena ydinjoukko opiskelijoita ja seitsemän opettajaa. Syksyllä aloimme suunnittelemalla taksvärkkipäivän ja päätimme saada koulumme kyvyt esiin hyvän asian puolesta, tavoitteena Tsykin oma Talent Show! Syyskuussa 2012 jatkoimme yhteydenpitoa Seinäjoen opiskelijoiden ja opettajien kanssa ja saimme uutta tietoa ja toiveikasta postia Kinonin koulusta, rehtori Asiimwe Muhumuza Imeldalta vuotiaita opiskelijoita on 750, köyhien perheiden pääasiallinen toimeentulo on maanviljely ja Kinonin kylä ja koulu sijaitsevat 21 kilometrin päässä Mbararan kaupungista. Lokakuussa saimme myös kuvia koulusta. Me turkulaiset tapasimme suomalaisia yhteistyökumppaneitamme Seinäjoelta, Valkeakoskelta ja Kiteeltä Honkiniemessä. Turusta mukana olivat opiskelijat Heidi Kaarnikko ja Santtu Soupas. Työtä ja taksvärkkiä Turussa ja Seinäjoella Taksvärkkimme toteutettiin ja työskenneltyään itse hankkimassaan työpaikassa päivän, opiskelijamme Turussa keräsivät mahtavat hieman alle 4500 euroa. Osa opiskelijoistamme osallistui taksvärkkipäivänä Itämeren hyväksi toteutettuun taksvärkkiin, joukossa merilinja sekä suurin osa luonnontiedelukiolaisista. Kinonin auttamiseksi ensisijaisesti järjestetty taksvärkki on tähän mennessä lukiomme ainoa taksvärkkipäivä, joten voin ylpeänä sanoa, että olimme tienraivaajia omassa koulussamme. Unelmani on saada omaan suomalaiseen lukioomme enemmän kanadalaista yhteen hiileen puhaltamista ja hyvän viemistä eteenpäin; ensimmäisen vierailuni aikana olin todella vaikuttunut kaikesta siitä aloitteellisuudesta ja vaikuttamishalusta, joka monille kanadalaisille lukiolaisille näyttäisi olevan itsestäänselvyys. Toki osa johtuu siitä, että heillä on jo valmiiksi niin paljon opetuksen ulkopuolista toimintaa sekä mahdollisuuksia eikä koulupäivä lopu silloin kun viimeinen oppitunti loppuu. Seinäjoen lukiossa projektista vastaavat opettajat ovat apulaisrehtori ja englannin opettaja Teijo Päkkilä, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Katja Ranta, uskonnon ja psykologian opettaja Laura Kalliokoski sekä englannin opettaja Liisa Pinta. Vuoden 2012 syksyllä esittelin hanketta ja projektiamme myös OPH:n ja Cimon yleissivistävän koulutuksen kansainvälisyyspäivillä Turussa Koulun kyvyt esiin Talent Show n suunnitteleminen oli inspiroivaa. Syyslukukauden aikana koulumme muusikot, näyttelijät, tanssijat ja taiteilijat kalastetettiin esiintymään kahdessa eri tunnin mittaisessa show ssa, jotka olivat tammikuussa, Mietimme julkkisvierasta innostamaan nuoria omalla esimerkillään. Sähköposti lähti jo syyskuussa Jani Toivolalle, joka oli aiemmin valittu vuoden puhujaksi, ja joka FINAL 32 FINAL 33

18 oli lisäksi juontaja, tanssija ja kansanedustaja sekä ennenkin kannustanut ja rohkaissut nuoria esiintymisellään ja esimerkillään sekä juuriltaan afrikkalainen. Iloksemme Jani lupautui vieraaksemme tammikuussa ja saimme ohjelmamme valmiiksi. Show hun oli vapaaehtoinen pääsymaksu Kinonin hyväksi ja pidimme myös Globaalikahvilaa koko tempauksemme ajan. Mangomaa myi Afrikassa tehtyjä tuotteita kahvilan kyljessä. Molemmat showt onnistuivat hienosti, ja kassassamme oli taas lisää varoja. Juontajat Maija Hakula ja Saara Kannisto, kaikki koulumme kyvyt ja yleisönä olleet muut opiskelijat ja opettajamme iloitsivat vaikuttavista esityksistä. Harjoittelijamme Helena videoi showt. Edistysaskeleita Edmontonissa ja kotimaassa Hankkeen seuraava tapaaminen oli Albertassa Tällä kertaa mukaan tulivat historian ja yhteiskuntaopin opettaja Markku Liuskari sekä opiskelijat Julianna Heikkilä ja Santtu Soupas. McNallyssä kuulimme, miten projekti edistyy Kanadassa. Kuulimme, että kouluun tarvitaankin tietokoneita sekä laajakaistan toimivuuteen tarvittavia välineitä, sillä heillä olikin jo sähkö ja tarvittava internetyhteys. Tapasimme Ainembabazi Children s Project järjestön edustajan, Tatiana Wugalterin, joka toi terveiset Kinonista ja saimme myös Renéehen yhteyden. Päätimme jatkaa niin, että kanadalaiset hankkivat ensin yhden kannettavan koneen kokeiltavaksi ja loput 15 konetta tulisivat Seinäjoen ja Turun opiskelijoiden keräämistä varoista. Toukokuussa 2013 vierailimme Turusta Seinäjoella globalisaatiotyöpajassa opiskelijoiden ja Markku Liuskarin kanssa, joka on osana historian ja yhteiskuntaopin kursseja syyslukukaudella 2013 toteuttanut globalisaatioprojektia koulussamme. Opiskelijoista mukana Seinäjoella olivat Anniina Seittenranta, Karoliina Salminen, Janita Nyyssönen, Emi Inaba, Marcus Reilimo ja Janne Alitalo. Projektissa syksyllä jatkoivat Emi, Elisa Marttila, Anniina, Karoliina ja Janita, joista viimeiset kolme lähtivätkin sitten vierailulle Albertaan mukaan huhtikuussa Opiskelijat lähettivät Kinonin kouluun kysymyksiä itse koulusta, koulutusjärjestelmästä sekä afrikkalaisnuorten opiskelusta ja saivat sitten sähköpostitse vastaukset Imeldalta. Haaveet toteutuvat Lukuvuoden loppuun mennessä, huhtikuun viimeisenä päivänä ensimmäinen läppäri saapui kouluun ja ylpeä rehtori lähetti meille kiitokset sekä kuvia. Yritimme toukokuun lopulla myös Skypepuhelua Kinoniin, joka loppujen lopuksi onnistui kun opiskelijat olivat kävelleet viidentoista kilometrin päähän koulusta. Teijo puhui monien innokkaiden afrikkalaisopiskelijoiden kanssa! Yksi tärkeä etappi oli saavutettu. Me turkulaiset olimme jo siinä vaiheessa ikävä kyllä joutuneet luovuttamaan teknisten ongelmien takia. Lokakuussa kokoonnuimme uusin ja vanhoin joukoin Seinäjoella Skype-yhteyksien ääreen ollaksemme yhteydessä Kinoniin. Ainembabazi-järjestön paikallinen työntekijä Loyce Siima oli Kinonin koulussa. Mukana Kanadasta oli myös Renée. Puhelu onnistui ja saimme molempiin suuntiin terveiset perille ja taas sovittua jatkosta. Keväällä saapunutta konetta oli jo käytetty paljon useihin tarkoituksiin koko kouluyhteisössä. Seuraava vaihe olisi rahojen perille toimittaminen. Kustannusarvion 15 koneelle saimme lokakuussa ja muutamien ongelmien jälkeen rahojen siirto onnistui marraskuussa. Jo jouluna saimme lahjaksi loistavia uutisia kuvien kera; koneet oli hankittu ja valmiina asennettaviksi luokkaan. 32,529, Ugandan shillinkiä oli käytetty! Sähköinen tulevaisuus edessämme Kiitokset koulusta; rehtorilta, henkilökunnalta ja opiskelijoilta sekä paljon uutta tietoa samalla saapui Edmontoniin, Seinäjoelle ja Turkuun ja uusi Skypeyhteys saatiin Kinonin ja Seinäjoen opiskelijat keskustelivat toistensa kanssa ensimmäistä kertaa ja kyselivät toisiltaan kummankin maan koulunkäynnistä. Turussa seurasimme puhelua innostuneina. Kinonin opiskelijat kävelevät kouluun kolmisen tuntia, ovat koulussa kahdeksan tuntia ja kävelevät takaisin kotiin ja vielä todella pitävät koulunkäynnistä! Janita, Anniina ja Karoliina innostuivat kuullessaan, että facebook on kinonilaisillakin käytössä ja päätettiin alkaa suunnitella opiskelijoiden yhteydenpitoa esimerkiksi juuri facebookissa. Huhtikuisen Kanadassa vierailumme aikana Anniina, Karoliina ja Janita keskustelivat McNallyn tyttöjen kanssa siitä, mitä Edmontonissa on tehty ja mitä siellä suunnitellaan seuraavaksi. Projekti jatkuu näillä näkymin ainakin McNallyn, Seinäjoen ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukioissa. Noin seitsemänsadan vuotiaan opiskelijan ja 38 opettajan koulu Kinonissa, Mbararassa, Ugandassa odottelee yhtä innokkaasti kuin mekin, mitä seuraavaksi teemme. FINAL 34 FINAL 35

19 Kiteen lukio kutsuttiin mukaan FinAl-hankkeeseen keväällä Jo alkuvaiheen vierailuiden yhteydessä huomasimme, että koulullamme oli syntymässä hyvä yhteistyösuhde Crowsnest Consolidated High Schoolin (CCHS) kanssa. Tämä oli selkeästi havaittavissa sekä hallinto-, opettaja- ja opiskelijatasolla. Päätimmekin yhdessä suunnata resurssimme pitkäjänteisen yhteistyön kehittämiseen molemmilla puolilla Atlanttia. Lokakuussa 2013 asia konkretisoitui saadessamme leirikoulutoimintamme varsinaisesti alkuun kun The Crowsnest Passista saapui Kiteelle vieraaksemme 10 opiskelijaa ja 2 opettajaa. Molemminpuolinen tahto oli myös, että opiskelijoiden tulee saada kokemuksestaan mahdollisimman paljon irti ja siksi oli itsestäänselvää, että opiskelijoiden majoitus järjestetään suomalaisissa isäntäperheissä, olihan vastaava käytäntö meille tuttu jo monista muista yhteistyöhankkeista. Tutustumista ja yhteydenpitoa varten opiskelijat kirjoittivat itsestään lyhyet esittelyt ja osallistuivat ryhmälle luotuun facebook-ryhmään. Lisäksi hyödynsimme videoyhteyttä useampaan otteeseen, joten ystävyyssuhteet olivat jo hyvällä mallilla ennen varsinaista kohtaamista. Olimme jo aiemmin yhdessä koulujen kesken linjanneet että leirikoulun yhteydessä keskitymme opiskeluun ja työntekoon projektitöiden kautta. Kiteellä aiheeksemme valikoitui kulttuurienväliset erot, joka osoittautuikin opiskelijoille sangen helpoksi lähestyä, mikä näkyi myös työstettävien aiheiden rajauksessa. Projektien aiheet vaihtelivatkin stereotypioista kouluun ja ruokaan. Työskentelymuodoksi valitsimme videon, jolloin opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus käyttää heille tuttuja laitteita. Viikon ja työpäivien kuluessa tuli selväksi, että työtapa oli toimiva. Kouluviikon päätteeksi ryhmällä oli tilaisuus esitellä työnsä koko koululle. Eräs opiskelijaryhmistä käytti viikon raportoiden tapahtumia CrowKiblogissa, joka kirjoitushetkellä löytyy osoitteesta crowsnest-kitee. blogspot.fi. CrowKi - Crowsnest Consolidated High School ja Kiteen lukio yhdessä oppimassa Projektiviikon aikana oli toki varattu aikaa myös yhdessäololle ja lähiseutuun tutustumiselle. Retkipäivänä pääsimme tutustumaan Suomen ja Venäjän rajaan ja rajavartioston toimintaan sekä vierailemaan Joensuun kaupunkikeskustassa. Yhteinen illanvietto päivällisineen viikon lopuksi antoi tilaisuuden kerrata viikon tapahtumia ja kruunasi hienosti sujuneen yhteistyöjakson. Lukuvuoden toinen suuri askel koulujen yhteistyössä oli huhtikuussa 2014 tapahtunut suomalaisten vierailu Albertaan. Kiteen lukion osalta kohteena oli CCHS ja The Crowsnest Pass ennen yhteistä FINAL-konferenssia Banffissa. Tämänkin viikon aikana oli yhteisesti päätetty keskittyä opiskeluun tutkien erilaisia alueen historiaan liittyviä aiheita. Opiskelijat saivat itse valita työtapansa ja saimme lopputuotoksina esitelmän, lastenkirjan ja videoita. Kiteeläiset saivat myös mahdollisuuden vierailla isäntäopiskelijoidensa oppitunneilla ja olemaan täten mukana koulun arjessa. Jatkossa tavoitteena on saada aikaan pitkäkestoinen kahdenvälinen leirikouluohjelma ja seuraava matka onkin jo suunnitteilla. Tarkoitus on lähettää vuorovuosina ryhmä opiskelijoita koulusta toiseen. Koulujen välillä on käyty myös keskusteluja mahdollisista pidemmistä opiskelija- ja opettajavaihdoista. Leirikoulujen valossa on helppo todeta, että kansainvälinen toiminta on tarpeellista ja arvokasta suomalaisessa koulussa. Matkustaminen toiseen maahan, työskentely ja asuminen toisessa kulttuurissa avartavat opiskelijan ja opettajan kokemusmaailmaa merkittävästi, mikä taas rikastuttaa koulun arkea ja opiskelua. Molempien leirikoulujen kuluessa oli ilahduttavaa nähdä opiskelijoiden ottavan irti kaiken tästä mahdollisuudesta. On varmaa, että kouluina olemme myös oppineet paljon päästessämme seuraamaan maantieteellisesti toisistaan kaukana olevien koulujen toimintaa aitiopaikoilta ja siten saaneet mahdollisuuden arvioida omaa kouluympäristöämme. ANTTI SIMONEN KITEEN LUKIO FINAL 36 FINAL 37

20 MIIKKA KORTELAINEN KAINUUN AMMATTIOPISTO Aavan meren tuolla puolen Helposti kuvittelisi, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen, tässä tapauksessa meren toisella puolen, mutta aina se ei näin ole. Oma matkani Kanadaan, Albertaan, oli silmiä avartava kokemus. On sanottu, että ihminen joka on viettänyt ikänsä viinitarhassa, ei osaa arvostaa sen puiden kauneutta, rypäleiden makeutta tai viinin raikkautta. Myös me suomalaiset välillä liiaksi tuudittaudumme hyvinvointivaltioon, jota pidämme itsestään selvänä asiana. Matkalla ainakin itse huomasin, ettei hyvinvointi yhteiskuntaa joka pitää jokaisesta huolta, tule pitää itsestään selvyytenä. Suhteellisen lyhyt vierailuni Albertassa esti kaikkiaan yhdeksän päivää. Alun retkestämme vietimme Jasperissa, Albertassa. Ryhmäydyimme siellä suomalaisten ja kanadalaisten opiskelijoiden kesken paikallisessa leirikeskuksessa, jossa pohdimme suomalaisen sekä kanadalaisen koulujärjestelmän eroja, hyviä ja huonoja puolia sekä pyrimme miettimään, kuinka saamme kehitettyä koulujärjestelmistämme entistä parempia. Ei leiritys kuitenkaan pelkkää työskentelyä ollut, toki me saimme myös nauttia paikallisen luonnon kauneudesta, pitää hauskaa keskenämme ja ravita kupujamme mainiolla kanadalaisella ruualla! Ammatillisessa koulutuksessa olevina olimme selkeässä vähemmistössä sekä suomalaisten että albertalaisten joukossa, sillä Suomesta oli edustajia lisäksi vain Turun ammatti-instituutista. Kanadalaisilla teetätytti työtä ymmärtää meidän ammatillista koulutustamme, koska Kanadassahan ei ammatillisia oppilaitoksia ole. Selvittyämme tästä melkoisen tiivistahtisesta leirityksestä, suuntasimme albertalaisten isäntiemme kanssa jokainen tahoillemme. Minä, opiskelijatoverini Sinikka Moilanen sekä ammattiopistomme rehtori Raimo Sivonen suuntasimme reissumme viime päiviksi Grande Prairieen. Grande Prairiessa tutustuimme paikalliseen oppilaitokseen, jossa opiskelijoilla oli mahdollista valita High School-tutkinnon kylkeen ammatillisia opintoja. Juurikaan tätä enempää ei ammatillista koulutusta ollut mahdollista koulun penkiltä hankkia, vaan loput taidot oli hankittava työelämästä. Itselleni tällainen järjestelmä oli äärimmäisen vaikea omaksua, eli käytännössä suomalaiseen malliin muutettuna se tarkoittaisi lukiota, johon voisi valita joitain osia ammatillisesta koulutuksesta. Tässä yhteydessä syntyy myös vääjäämättä ajatus siitä, että voisiko Suomessa Kanadan järjestelmä toimia toisin päin, eli voisiko ammatillisen koulutuksen yhteyteen valita paloja lukiokoulutuksesta? Suomessa työssäoppiminen on kovassa huudossa, ja aivan syystä. Kanadassakin opittiin työssä, mutta vasta sen jälkeen kun koulu oli takana. Ammatillista kasvua koulutuksen aikana tukevaa työssäoppimista ei sen sijaan tunnettu, vaikkakin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla oli muun muassa ensiapuvuorot koulussa. Opiskelijat siis päivystivät välintunneilla, ja kutsun käydessä he suuntasivat välineistönsä kanssa antamaan ensiapua sitä tarvitsevalle. Ajateltiin, että työ opettaa. Se on totta, sillä lopulta työ opettaa. Suomalaisessa systeemissä näen kuitenkin hyväksi sen, että opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja erehtyä, perehtyä ja syventyä ilman että sinulle asetetaan paineita työn tekemisestä. Opiskelija saa olla opiskelija vielä työssäoppimisen aikana. Suomessa työelämään siirtyy opiskelijoita, joilla on jo tuntuma työelämään. Suuren vaikutuksen minuun teki koulun yhteisöllisyys ja yhtenäisyys. Vaikka Kainuun ammattiopiston yhteishenki on mielestäni Suomen mittakaavassa ehdotonta kärkeä, kalpeni se silti Grande Prairien Composite High Schoolin yhteishengen rinnalla. Tämä yhteishenki ilmeni erityisesti urheilutapahtuminen yhteydessä. Opiskelijat, opettajat sekä High Schoolin henkilökunta kannustivat oman oppilaitoksensa joukkuetta voittoon intohimoisesti, pauhu oli korvia huumaava. Tässä, jos missä, meillä olisi Suomessa mallin ottamisen paikka. Meidän pitäisi oppia olemaan ylpeitä siitä mitä meillä on sen sijaan, että nöyristelemme ja vähättelemme itseämme ja omia tekojamme sekä saavutuksiamme. Maksuton koulutus on ilman muuta valtti, kun vertaillaan Suomea muihin maailman valtioihin esimerkiksi Kanadaan. Jokaisella, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai varallisuuteen katsomatta on mahdollisuus kouluttautua haluamalleen alalle, oli sitten kyse toisesta asteesta tai korkea asteesta. Maksuttomasta koulutuksesta jos jostain, meidän on syytä pitää kiinni. FINAL 38 FINAL 39