LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA TAMPEREELLA VUOSINA

Transkriptio

1 Taija Jokimaa-Frusti, Piia Wallenius LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA TAMPEREELLA VUOSINA Tampereen kaupunki Tietotuotanto ja laadunarviointi C 1/2011

2 Tampereen kaupungin Tietotuotannon ja laadunarvioinnin julkaisusarja C 1/2011 Taija Jokimaa-Frusti, Piia Wallenius LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA TAMPEREELLA VUOSINA Tampereen kaupunki 2011

3 Tampereen kaupunki Konsernihallinnon talous- ja strategiaryhmä Tietotuotanto- ja laadunarviointiyksikkö Aleksis Kiven katu C PL Tampere puh faksi Taija Jokimaa, Piia Wallenius ja Tampereen kaupunki Kannen kuva: Piirtäjä Enni Vesa 5 vuotta Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2011 ISSN-L ISSN ISBN

4 TIIVISTELMÄ Tampereen kaupunki perusti ensimmäisenä yksittäisenä suomalaisena kuntana sosiaalityöntekijän viran, jossa on ollut tehtävänä kehittää lastensuojelun edunvalvontaa. Tässä raportissa tarkastellaan edunvalvonnan kehittämisen vaiheita Tampereen kaupungin lastensuojelussa vuosina , erityisesti pyritään paneutumaan toiminnan järjestämisen vaihtoehtoihin jatkon osalta. Raporttia varten on haastateltu 15 lastensuojelun- ja juridiikan asiantuntijaa. Edunvalvonta käsitetään tavallisesti taloudellisena edunvalvontana. Tällöin edunvalvoja määrätään maistraatin tai käräjäoikeuden toimesta henkilölle, joka ei itse kykene valvomaan taloudellista etuaan. Lastensuojelun edunvalvonnassa on kyse lapsen henkilöön kohdistuvasta edunvalvonnasta. Lähtökohtaisesti lapsen huoltaja on suoraan lain nojalla lapsen edunvalvoja. Edunvalvonta lastensuojeluasiassa on tarpeen sellaisissa tilanteissa, joissa huoltaja ei pysty puolueettomasti toimimaan lapsen edunvalvojana. Lastensuojelun edunvalvonnalta puuttuu tällä hetkellä pysyvät valtakunnallisetsekä alueelliset rakenteet. Näiden luominen on nähty Tampereella tehdyssä työssä ensisijaisena tarpeena toiminnan tarkoituksen mukaisen ja mielekkään jatkamisen kannalta. Tampereen mallia, jossa lastensuojelun edunvalvonnan työntekijä on sijoittunut kaupunkiorganisaatioon, on joissakin tilanteissa kyseenalaistettu kuluneiden kahden vuoden aikana, mutta tähän raporttiin tehtyjen haastattelujen mukaan kuntaorganisaatiota pidetään parhaimpana valmiina sijoituspaikkana kyseiselle toiminnalle. Tässä raportissa esitellään kolme tähän mennessä tarkoituksen mukaisimmaksi osoittautunutta järjestämismallia lastensuojelun edunvalvonnalle. Pirkanmaan alueella on jo aloitettu kuntayhteistyötä ja sen jatkaminen sekä toiminnan alueellisen koordinoinnin luominen alueelle vaikuttaa tällä hetkellä tarkoituksen mukaisimmalta tavalta jatkaa asian kehittämistä.

5

6 SISÄLLYS 1 JOHDANTO PELASTAKAA LAPSET RY:N LASTENSUOJELUN EDUNVALVOJA- HANKE JA VALTAKUNNALLINEN KEHITTÄMINEN LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA TAMPEREELLA Pohjatyötä Tampereella Tampereen nykyinen toimintamalli Tampereen kaupungin hakemat alaikäisten edunvalvonnat Lastensuojelun edunvalvonta kuntayhteistyönä Pirkanmaalla HAASTATTELUT Haastattelujen toteuttaminen Haastatteluissa esiin nousseet teemat TULEVAISUUDEN HAASTEET JA KEHITTÄMISTARPEET Alueelliset ja valtakunnalliset kehittämistarpeet Pelastakaa lapset ry:n toteuttaman kyselyn mukaan Haastatteluissa esiinnousseita kehittämistarpeita Vaihtoehtoisten toteuttamismallien vertailu Jatkokehittäminen LOPPUSANAT Lähteet Liitteet: Liite 1 Haastattelukysymykset ohjausryhmälle Liite 2 Haastattelukysymykset yhteistyökumppaneille Liite 3 Haastattelukysymykset johtaville sosiaalityöntekijöille ja sosiaalityöntekijöille... 48

7

8 3 1 JOHDANTO Tämä raportti kertoo lastensuojelun edunvalvonnan kehittämisestä Tampereella vuosina 2009 ja Raportin ovat kirjoittaneet lastensuojelun edunvalvontaan erikoistunut sosiaalityöntekijä Taija Jokimaa-Frusti ja sosiaalityön harjoittelija Piia Wallenius. Raportissa tarkastellaan edunvalvonnan kehittämisen vaiheita Tampereen kaupungin lastensuojelussa ja erityisesti pyritään paneutumaan toiminnan järjestämisen vaihtoehtoihin jatkossa. Raporttia varten on haastateltu 15 henkilöä eri ammattiryhmistä seuraavista organisaatioista: Tampereen kaupunki (lapsiperheiden sosiaalipalvelut, lakimiesyksikkö, sosiaaliasiamies), Pirkanmaan käräjäoikeus (hakemusasiat), Tampereen maistraatti sekä Tampereen oikeusaputoimisto ja yleinen edunvalvonta. Haastattelut on suunniteltu sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön harjoittelijan yhteistyönä ja niiden toteutuksesta ja raportoinnista tähän dokumenttiin vastasi pääasiassa sosiaalityön harjoittelija. Edunvalvojan työtä ei tarkastella tässä raportissa, koska siihen on paneuduttu Pelastakaa lasten hankkeen julkaisemassa käsikirjassa. Useissa Euroopan maissa edunvalvojia on jo pitkään käytetty myös muissa kuin taloudellisissa asioissa. Suomessa edunvalvojan käyttäminen lastensuojeluasiassa tuli mahdolliseksi vuonna 2001 voimaan tulleen lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista myötä. Nykyisen lastensuojelulain tultua voimaan vuoden 2008 alusta lastensuojelun edunvalvonnan asema vahvistui, koska lakiin sisältyy edunvalvojan määräämistä koskeva velvoite. Lastensuojelun edunvalvonnassa on kyse LsL 22 :n toteuttamisesta. Pykälän tarkka sisältö: 22 Edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi Lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos: 1) on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa; ja 2) edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi tehdä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettuna holhousviranomaisena toimiva maistraatti, sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai huoltaja itse. Holhousviranomaisena toimiva maistraatti voi määrätä edunvalvojan, jos huoltaja ja sosiaalihuollosta vastaava toimielin ovat siitä yksimieliset. Muutoin edunvalvojan määrää tuomioistuin. Edunvalvojan määräämiseen sovelletaan, mitä holhoustoimesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään sijaisen määräämisestä edunvalvojalle.

9 4 Lastensuojelun edunvalvojan tärkein tehtävä on edustaa lasta lastensuojeluprosessissa, käyttää huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, tuoda näkyville lapsen mielipidettä ja sitä, mikä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu. Työ on hyvin tapauskohtaista ja perustuu pitkälti edunvalvojan harkintakykyyn. Myös sosiaalityöntekijän tehtävänä on valvoa lapsen etua, mutta hän ei voi käyttää tämän puhevaltaa. Edunvalvojalla on asiassa, johon hänet on määrätty, samat asianosaisen oikeudet kuin huoltajalla on yleensä. Edunvalvojaa tulee kuulla lasta koskevia päätöksiä tehtäessä. Raportin toisessa luvussa tutustutaan lyhyesti Pelastakaa lapset ry:n lastensuojelun edunvalvojahankkeeseen ja valtakunnalliseen kehittämiseen. Kolmannessa luvussa kerrotaan Tampereen kaupungilla tehdystä lastensuojelun edunvalvonnan kehittämistyöstä, toimintamallista ja yhteistyöverkostoista. Luvussa neljä esitellään toteutettuja haastatteluja ja haastatteluissa esiin nousseet teemat. Viidennessä luvussa pohditaan jatkon kehittämistarpeita ja -haasteita, minkä jälkeen raportti päättyy loppusanoihin.

10 5 2 PELASTAKAA LAPSET RY:N LASTENSUOJELUN EDUNVALVOJAHANKE JA VALTAKUNNALLINEN KEHITTÄMINEN Lastensuojelun edunvalvojahanke ( ) ja jatkohanke ( ) on usean suuren lastensuojelujärjestön yhteishanke, jota rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys. Pelastakaa Lapset toimii hankkeen hallinnoijana. Lastensuojelun edunvalvonnan tavoitteena on lapsen osallisuuden ja aseman vahvistaminen lastensuojelussa. Hankkeen avulla selkiytetään sitä, millaisissa tilanteissa edunvalvojaa tulee käyttää ja luodaan edellytyksiä lastensuojeluasioihin perehtyneiden edunvalvojien käyttämiselle Suomessa. Hankkeessa on kehitetty lastensuojelun edunvalvonnan käytäntöjä ja alueellisia toimintamalleja yhteistyössä pilottialueiden kanssa, kerätty pilottialueyhteistyön myötä syntyneitä kokemuksia sekä hyödynnetty näin syntynyttä tietoa työn, koulutuksen ja materiaalin kehittämiseksi. Edunvalvontatyölle on haettu vertailukohtaa muista eurooppalaisista maista. Hankkeen ensimmäisen osion päätösseminaari järjestettiin maaliskuussa 2010 ja siellä julkaistiin Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta. Käsikirja haastaa julkisen sektorin - kunnat ja valtion ottamaan vastuuta lakisääteisen lastensuojelun edunvalvonnan ylläpitämisestä ja kehittämisestä jatkossa. Jatkohanke painottuu lapsen kanssa työskentelyn ja siihen liittyvien työmenetelmien kehittämiseen, edunvalvojien toiminnan tukemiseen ja edelleen kouluttamiseen ja lastensuojelun ammattilaisille kohdistettuun tiedottamiseen ja kouluttamiseen yhteistyössä seudullisten toimijoiden kanssa. Vaikuttamistyö edunvalvonnan alueellisten ja valtakunnallisten rakenteiden vahvistamiseksi on jatkohankkeen aikana keskeistä. Jatkohankkeen ( ) aikana hankkeen yhteistyötahoja ovat lastensuojelun edunvalvontaa yhdessä kuntien kanssa kehittävät seudulliset toimijatahot. Näitä ovat Länsi-Suomen, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon Kaste-alueet, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus POSKE, Pikassos Oy - Sosiaalialan osaamiskeskus Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Satakunnassa, SOCCA Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus ja SOCOM - Kaakkois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä Tampereen ja Vantaan kaupungit. Mainittujen tahojen edustajista on koottu alueellisten ja valtakunnallisten rakenteiden kehittämisen työryhmä, joka on kokoontunut neljä kertaa vuoden 2010 aikana. Lastensuojelun edunvalvojahanke on järjestänyt tähän mennessä neljä lastensuojelun edunvalvojakoulutusta yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kanssa. Tämän luvun lähteenä on käytetty sosiaaliportin internet-sivuilla olevaa tietoa hankkeesta.

11 6 3 LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA TAMPEREELLA Tampereen kaupunki perusti vuonna 2008 sosiaalityöntekijän viran, jonka pääasialliseksi tehtäväksi määriteltiin lastensuojelun edunvalvonta ja sen kehittäminen. Virka täytettiin tammikuussa 2009 ja se on ensimmäinen yksittäisen kunnan perustama sosiaalityöntekijän virka lastensuojelun edunvalvonnan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Ennen Tampereen viran perustamista Suomessa on ollut yksi virkatyönään lastensuojelun edunvalvontoja tekevä sosiaalityöntekijä. Hän toimii seudullisena erityissosiaalityöntekijänä kuuden kunnan alueella Länsi-Pohjan alueella (väestöpohja noin ). Muilla paikkakunnilla lastensuojelun edunvalvonnat hoidetaan pääasiassa sivutoimisesti tai tehtävä ostetaan yksityisiltä sosiaalipalveluiden tuottajilta. Tampereen kaupunki oli aluksi mukana Pelastakaa Lapset ry:n Lastensuojelun edunvalvojahankkeessa ( ) pilottikaupunkina. Pilotista jäätiin pois ja Tampereen kaupunki perusti oman sosiaalityöntekijän viran edunvalvonnan kehittämiseen lastensuojelussa. Viran kahdeksi päätehtäväksi on määritelty lastensuojelun edunvalvojana toimiminen ja lastensuojelun edunvalvonnan kehittäminen. Käytäntö on osoittanut, että viran kaksi tehtävää on tarpeen eriyttää toisistaan, jotta voidaan vastata molempien tehtävien asettamiin haasteisiin. Eriyttämistarpeeseen vaikuttaa muun muassa edunvalvojan toiminnan riippumattomuuden ja ulkopuolisuuden vaatimus. Sosiaalityöntekijän päätehtävänä on muodostaa lastensuojelun edunvalvonnan tamperelainen työmalli ja työstää sitä, miten tehtävä on järkevää ja tarkoituksenmukaista toteuttaa. Kehittämistyö ja ajatusten yhteensovittaminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi ja yksinäiseksi pioneerityöksi. Kaupungin omaa kehittämistyötä ohjaa ohjausryhmä, jossa ovat mukana sosiaalipalvelupäällikkö, palvelupäällikkö, johtava sosiaalityöntekijä, vähintään yksi lakimies ja lastensuojelun edunvalvonnan sosiaalityöntekijä (aiemmin myös erityissosiaalityöntekijä). Ohjausryhmän jäsenistä johtava sosiaalityöntekijä on käynyt lastensuojelun edunvalvojakoulutuksen. 3.1 Pohjatyötä Tampereella Lastensuojelun edunvalvonnan kehittämistyö painottui vuonna 2009 tiedon keruuseen ja sen jakamiseen, tiedottamiseen, kouluttamiseen ja verkostoiden luomiseen uuden asian ympärillä paikallisesti sekä valtakunnallisesti. Työn alkuvaiheessa kävi selväksi, että Tampereella on tarve ja halu luoda oma systeemi edunvalvonnan toteuttamiseen lastensuojeluasioissa. Suoranaista mallia toteuttamiseen ei voitu ottaa muualta Suomesta. Tämä johtuu osittain toimintakenttien eroista.

12 7 Valtakunnallista, suurten kaupunkien näkökulmaa lastensuojelun edunvalvonnan järjestämisestä kartoitettiin syksyllä Kuusikko-kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu) kanssa lastensuojelun yhteistyöryhmässä. Todettiin, että Tampere on tässä ryhmässä edelläkävijä, koska muissa isoissa kaupungeissa ei olla toistaiseksi paneuduttu asian kehittämiseen. Muista alueista tarkemmin on tutustuttu Länsi-Pohjan, Satakunnan ja Hämeenlinnan seudun malleihin. Vuonna 2010 on ollut tarve jatkaa pitkälti samojen teemojen ympärillä kuin vuonna Lisäksi läpivietyjen asiakasprosessien kautta on saatu arvokasta kokemusta ja tietoa toiminnan järjestämisen tueksi. Pyrkimyksenä on ollut luoda Tamperelainen malli lastensuojelun edunvalvonnan järjestämisestä. Lastensuojelun edunvalvonnasta on järjestetty kahden vuoden aikana neljä koulutusiltapäivää johtaville sosiaalityöntekijöille, sosiaalityöntekijöille ja muille lastensuojelun toimijoille. Koulutuksista yksi oli vuonna 2009 ja kolme järjestettiin prosessikoulutuksena yhteistyössä Pikassos Oy:n kanssa vuoden 2010 aikana. Kohderyhmänä olivat kaikki Pirkanmaan kunnat. Kolmessa ensimmäisessä koulutuksessa on ollut osallistujia ja viimeisimmässä noin 30. Lisäksi kaupungin alueella toimivissa lastensuojelun toimintayksiköissä on käyty puhumassa aiheesta. Lastensuojelun edunvalvonnan ympärille on muodostunut erilaisia verkostoja. Ensimmäisenä moniammatillinen yhteistyöverkosto, jonka tapaaminen järjestettiin maaliskuussa Mukana olivat edustajat seuraavista organisaatioista: Pirkanmaan käräjäoikeus, Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Tampereen maistraatti, Tampereen oikeusaputoimisto ja yleinen edunvalvonta, Tampereen seudun oikeusaputoimisto, Pirkanmaan poliisilaitos, Tampereen seudun sosiaaliasiamies, Tampereen kaupunki sekä Pelastakaa Lapset ry:n Lastensuojelun edunvalvojahanke. Tapaamisen tavoitteena oli tiedottaa yhteistyökumppaneita aloitetusta työstä, kuulla heidän ajatuksiaan lastensuojelun edunvalvonnan järjestämisestä Tampereella sekä rakentaa pohjaa tulevalle yhteistyölle. Toisen yhteistyöverkostokokouksen järjestämistä on pohdittu lakimiesyksikön kanssa, mutta sen järjestämistä ei ole toistaiseksi nähty tarkoituksenmukaiseksi, koska kaupungin omaan toimintaan ei ole vielä tehty suuria muutoksia. Toisena merkittävänä verkostona on Pirkanmaan kuntien edustajien yhteistyöverkosto, jonka toimista kerrotaan tarkemmin jäljempänä tässä raportissa. Tampereen kaupungin näkökulmasta kolmas tärkeä verkosto on Pelastakaa lasten hankkeen keräämä alueellisten ja valtakunnallisten rakenteiden järjestämistä pohtiva työryhmä, joka on koottu sosiaalialan osaamiskeskusten ja Tampereen ja Vantaan kaupunkien edustajista (yksi osaamiskeskuksen edustaja edustaa myös Helsingin kaupunkia).

13 8 3.2 Tampereen nykyinen toimintamalli Tampereella lastensuojelun edunvalvojan hakuprosessi on suhteellisen selkeä. Lakimies tekee hakemukset yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Ohjausryhmässä käytiin aluksi melko pitkään keskustelua LsL 22 :n soveltamisalueesta eli sovelletaanko LsL 22 :ää vain lastensuojeluasioihin vai näiden lisäksi myös rikosasioihin, jolloin käyttöön tulisi ns. tandemmalli. Tampereella päädyttiin kehittämään lastensuojeluprosessien edunvalvontaa tulkitsemalla lastensuojelulain 22 :ää sanamuotonsa mukaisesti. Rikos- ja taloudellisissa asioissa huoltajan esteellisyystilanteisiin on sovellettu holhoustoimilakia. Joissain kunnissa LsL 22 :ää on tulkittu laajentavasti. Esimerkiksi rikosasiaan, jossa huoltaja on lapsen vastapuolena, on haettu lastensuojelulain 22 :n perusteella edunvalvoja. Tällöin edunvalvonnan kustannukset tulevat kunnan vastattavaksi. Pelastakaa lasten hankkeen tandem-mallin mukaista edunvalvontaa ja LsL 22 :n laajempaa tulkintaa puoltaa lapsen äänen esiin tulemisen tukeminen ja lapsen oikeuksien toteuttaminen. Lastensuojelun edunvalvonnan hakuprosessin vaiheet Tampereella: 1. Lastensuojelun edunvalvonnan tarpeen arviointi, jonka tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. 2. Edunvalvojan hakeminen. Hakemukset tekee lakimiesyksikkö yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Lakimiesyksikkö pyytää myös kirjallisen suostumuksen edunvalvojaksi ehdotettavalta. 3. Edunvalvontapäätös tehdään käräjäoikeudessa (tai maistraatissa). 4. Edunvalvojan toiminta voi alkaa päätöksen tekemisen jälkeen. 5. Edunvalvonta päättyy kun päätöksessä määritelty tehtävä tai määräaika päättyy. Esimerkkejä, millaisissa tapauksissa edunvalvojaa tulee harkita lastensuojeluasiaan: - Huoltajan erittäin vakavat terveydelliset syyt (fyysinen tai psyykkinen sairaus) - Huoltajan erittäin vakava päihdeongelma - Osallistumattomuus lapsen asian käsittelyyn lastensuojelussa, passiivisuus - Huoltaja ei pysty erottamaan omaa etuaan lapsen edusta tai vanhempi ei kykene näkemään asiaa lapsen näkökulmasta (esim. jos lapsi haluaa sijoitusta ja vanhempi vastustaa) - Lojaliteettiristiriita (taustalla esim. lapsen ristiriitaiset tahdonilmaisut eri toimijoille) - Rikoksesta aiheutunut eturistiriita (esim. jos vanhemmalla lähestymiskielto lasta kohtaan) - Lastensuojeluasiakkuuden taustalla on vaikea huoltajuuskiista

14 9 Edunvalvojaa haettaessa lastensuojeluasiaan on perusteluita tarkasteltaessa huomioitava seuraavat seikat: - Huoltajan esteellisyyden lisäksi on oltava konkreettinen tarve lastensuojeluasian edunvalvontaan - Edunvalvojan tehtävänä on lapsen puhevallan käyttö huoltajan sijasta => on mietittävä, missä tilanteissa ulkopuolisesta puhevallan käyttäjästä olisi hyötyä lapselle ja asian käsittelylle => Edunvalvojan tarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti 3.3 Tampereen kaupungin hakemat alaikäisten edunvalvonnat Vuosina 2009 ja 2010 Tampereella on haettu edunvalvoja lastensuojeluasiaan yhteensä 11 lapselle. Näistä viisi on haettu lastensuojelun edunvalvontaan erikoistuneelle sosiaalityöntekijälle ja muut edunvalvonnat on ostettu muilta alueelta toimivilta lastensuojelun edunvalvojilta ja ulkopuoliselta asianajajalta. Vuoden 2009 alussa arvio edunvalvonnasta lastensuojeluasioissa oli noin 8-10 uutta asiakasta/vuosi ja jälkimmäisenä vuotena 2010 on hakemuksia tehty arvion mukainen kahdeksan kappaletta. Vuonna 2009 valtaosa lastensuojelun edunvalvonnan hakemuksista oli aluetoimistolta, jonka johtava sosiaalityöntekijä on käynyt lastensuojelun edunvalvojakoulutuksen, vuonna 2010 hakemuksia on jo kaikilta kolmelta alueelliselta sosiaaliasemalta. Nyt kun Tampereella on kehitetty lastensuojelun edunvalvontaa, ovat myös rikosasioiden edunvalvontojen hakemuksien määrät lisääntyneet. Vuonna 2009 edunvalvojahakemusten määrät kaksinkertaistuivat vuosiin 2007 ja 2008 verrattuna. Vuonna 2010 hakemusten kokonaismäärä oli hieman pienempi kuin vuonna Tampereen kaupunki hakee alaikäisille edunvalvojaa kolmessa erilaisessa huoltajan esteellisyystilanteessa, joita ovat: - rikosasiat: edunvalvojina oikeusavustajat, asianajajat ja muut lapsiasioita hoitaneet lakimiehet - taloudelliset asiat: yleinen edunvalvoja - lastensuojeluasiat: edunvalvojana lastensuojelun edunvalvontaan erikoistunut sosiaalityöntekijä, jatkossa toistaiseksi myös muut Pelastakaa Lapset ry:n Lastensuojelun edunvalvojahankkeen kouluttamat lastensuojelun edunvalvojat.

15 10 TAULUKKO 1. Tilastoja edunvalvoja hakemuksista vuosilta : Lakimiesyksikön tilastot Rikos Lastensuojelu Rikos + lastensuojelu Talous Huolto Huolto + sij. taloud Ev:n sij. vapautt. + uusi ev Edunvalvoja poissaolevalle hjalle 3 Muu syy Yht Tilastot kirjaamosta Yht Lakimiesyksikön ja kirjaamon ylläpitämissä tilastoissa on havaittavissa joitakin eroja eri vuosina. Tämä saattaa johtua muun muassa siitä, että saman asiakkaan kaikki asiakirjat laitetaan samaan diaariin, jolloin samassa diaarissa saattaa olla useampi edunvalvojan hakemus, jos lapselle on esimerkiksi haettu erikseen edunvalvontaa rikosasiaan ja myöhemmin lastensuojeluasiaan tai eri perusteella haetut edunvalvonnat on laitettu eri diaareihin. Tilastoeroihin ovat saattaneet vaikuttaa myös muut tilaston ylläpitämisen tekniikasta johtuvat seikat. Lakimiesyksikön tilastot on laskettu kaupungista lähteneiden yksittäisten hakemusten mukaan, joten näiden lukumäärä on tarkka. Tarkasteltaessa kirjaamon tilastoja vuodesta 2004 alkaen, voidaan todeta, että edunvalvontahakemukset ylipäätään ovat nousseet vuoden 2004 jälkeen ja tähän on vaikuttanut osaltaan varmasti myös Tampereella kehitetty lasten kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamalli. Tilastoteknisistä syistä johtuen vuotta 2004 vanhempia tilastoja ei ollut saatavissa.

16 Lastensuojelun edunvalvonta kuntayhteistyönä Pirkanmaalla Toukokuussa 2009 järjestettyyn kaupungin omaan lastensuojelun edunvalvonnan koulutusiltapäivään kutsuttiin edustajat myös muista Pirkanmaan kunnista sekä Pikassos Oy:stä. Koulutus toimi näin yhteistyön avauksena lastensuojelun edunvalvonnan tiimoilta. Asiaa on nyt kehitetty ja viety eteenpäin Pirkanmaalla Pikassos Oy:n ja Tampereen kaupungin johdolla. Pikassos Oy ja Tampereen kaupunki on järjestänyt työkokouksia, esimiesryhmän kokouksia ja koulutuksia. Esimiesryhmän ensimmäisessä kokouksessa todettiin, että Pirkanmaa haluaa olla edelläkävijä lastensuojelun edunvalvontaasian kehittämisessä. Kuntayhteistyön kokouksiin on osallistunut yhteensä 14 kunnan edustajia. Kokouksissa on todettu tarve tehdä yhteistyötä tässä marginaalisessa asiassa. Ensisijainen tarve on luoda toiminnalle rakenteet ja toimintaedellytykset alueella. Tällä hetkellä haasteena on saada kuntien päättävät viranhaltijat yhteisen pöydän ääreen tekemään päätöksiä mahdollisesta kuntayhteistyöstä lastensuojelun edunvalvonnan osalta. Tampereen kaupunki on ilmaissut kiinnostuksensa ja mahdollisuutensa toimia kuntayhteistyön koordinoijana alueella. Asiasta on käyty periaatekeskustelu tuotannon ja tilaajapäällikön kesken. Vuoden 2009 alussa Tampereella ja Pirkanmaalla oli kaksi henkilöä ilmoittautunut Pelastakaa lasten hankkeen sosiaaliportissa ylläpitämään lastensuojelun edunvalvojapankkiin. Nyt alueelle on saatu kolme toimijaa lisää. Kunnilla on jo aiemmin ollut mahdollisuus ostaa edunvalvonta Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistolta ja vuoden 2010 syksyllä myös Ensi- ja turvakoti ry on lisännyt palvelun tuotteisiinsa.

17 12 4 HAASTATTELUT 4.1 Haastattelujen toteuttaminen Toteutettujen haastattelujen avulla haluttiin selvittää sitä, millaisia kokemuksia ja ajatuksia lastensuojelun edunvalvonnan järjestämisestä eri tahoilla on. Tavoitteena oli saada muun muassa mielipiteitä siitä, mihin suuntaan lastensuojelun edunvalvontaa lähdetään jatkossa kehittämään. Haastatteluissa ovat olleet mukana Tampereen kaupungilta sosiaalipalvelupäällikkö, erityissosiaalityöntekijä, johtava sosiaalityöntekijä, lastensuojelun edunvalvontaan erikoistunut sosiaalityöntekijä, lakimies, joka vastaa lastensuojelun edunvalvonnan hakemusten tekemisestä sekä kaksi sosiaaliasiamiestä. Tampereen oikeusaputoimistolta mukana olivat julkinen oikeusavustaja ja johtava yleinen edunvalvoja. Tampereen maistraatista oli kaksi henkikirjoittajaa, Pirkanmaan käräjäoikeudesta kolme käräjätuomaria sekä käräjäviskaali. Johtava sosiaalityöntekijä, sosiaalipalvelupäällikkö ja lakimies kuuluvat myös lastensuojelun edunvalvonnan ohjausryhmään. Haastatteluihin pyydettiin mukaan kyseisten henkilöiden lisäksi edustusta lapsiperheiden sosiaalityöstä niiltä henkilöiltä, jotka ovat hakeneet lastensuojelun edunvalvojaa sekä Tampereen seudun oikeusaputoimistosta. Haastattelut toteutettiin marraskuun 2010 aikana. Yhteensä haastateltavia oli 15. Haastatteluista purettua tekstimateriaalia on noin 50 sivua. Haastattelut on toteutettu teemahaastattelulla. Teemahaastattelua käytetään, kun halutaan selvittää vähän tiedettyjä asioita. Haastattelu sopii tutkimusmenetelmäksi, kun ei tiedetä, millaisia vastauksia tullaan saamaan, ja kun vastaukset perustuvat haastateltavien omaan kokemukseen. Teemahaastattelussa haastattelu kohdennetaan tiettyihin aihepiireihin. Haastattelutilanteessa esiin nostettavat teemat ovat etukäteen pohditut ja määritellyt. Teemahaastattelujen etu on siinä, että kerättävä aineisto rakentuu aidosti haastateltavan henkilön kokemuksista käsin. Tutkijan etukäteen valitsemat ja suunnittelemat teemat sitovat aineiston käsillä olevaan tutkimusongelmaan. (Hirsjärvi & Hurme 2000.) Seuraavaksi esiteltävät haastatteluissa esiin nousseet teemat ovat aiheita, jotka syntyivät esitettyjen kysymysten kautta. Haastateltavilta kysyttiin näkemyksiä ja mielipiteitä seuraavanlaisista aiheista lastensuojelun edunvalvontaa koskien. Kysymykset löytyvät tarkemmin raportin liitteistä. Tämän raportin tekstissä olevat lainaukset ovat haastateltujen suoria lainauksia. 1. Millaisena sinä näet lastensuojelun edunvalvonnan paikan ja tarpeen suomalaisessa yhteiskunnassa? Tampereella toiminta on organisoitu tällä hetkellä siten, että lastensuojelun edunvalvontaan erikoistunut sosiaalityöntekijä on töissä Tampereen kaupungin organisaatiossa, lapsiperheiden sosiaalipalvelussa. Onko näin hyvä? Mitä vaihtoehtoja mielestäsi lastensuojelun edunvalvonnan järjestämiselle on, miten edunvalvonta tulisi mielestäsi järjestää alueellisten ja valtakunnallisten rakenteiden näkökulmasta ja edunvalvojan toiminnan näkökulmasta?

18 13 2. Mitä mieltä olet lastensuojelun edunvalvonnan tähänastisesta kehittämisestä? Mikä on toiminut, mikä ei ole toiminut? Miten tavoitteita on saavutettu ja jos joitain tavoitteita ei ole saavutettu, mikä siihen on vaikuttanut? 3. Mitä mieltä olet aiheen tiedotuksesta ja koulutuksesta? Onko aiheesta tiedotettu ja koulutettu tarpeeksi, oikealla tavalla ja oikeita kohderyhmiä? Onko aiheeseen tarpeeksi ohjeistusta saatavilla? 4. Onko lastensuojelun edunvalvontaa hyödynnetty mielestäsi lain edellyttämällä tavalla? 5. Tampereen kaupunki on käynyt keskustelua muiden Pirkanmaan kuntien kanssa yhteistyön aloittamisen tarpeista ja mahdollisuuksista lastensuojelun edunvalvonnan tiimoilta. Mitkä olisivat oman työsi näkökulmasta ensisijaisia tarpeita ja odotuksia mahdolliselle yhteistyölle? Mikä yhteistyössä kyseisten tahojen kanssa on mielestäsi tärkeintä? Mitä mieltä olet yhteistyön onnistuneisuudesta tähän mennessä ja mitä kehitettävää siinä on? 6. Pela:n hankkeen alkuarvioinnin kyselytutkimuksen perusteella on havaittavissa, että joissain Suomen kunnissa LsL 22 :ää on tulkittu laajentavasti. Esimerkiksi rikosasiaan, jossa huoltaja on lapsen vastapuolena, on haettu lastensuojelulain 22 :n perusteella edunvalvoja. Edunvalvojana toimii tällöin pääasiassa Pela:n kouluttama lastensuojelun edunvalvoja, joka ottaa työparikseen asianajajan, mallia kutsutaan Tandem-malliksi. Millaisia ajatuksia malli sinussa herättää? 7. Mitä muita teemoja haluaisitte nostaa esiin kehitettäessä lastensuojelun edunvalvontaa? Mitä muuta haluaisit kommentoida? 4.2 Haastatteluissa esiin nousseet teemat Lastensuojelun edunvalvonnan paikka ja tarve yhteiskunnassa ja Tampereen kaupungilla Lastensuojelun edunvalvonnalle nähdään selkeästi olevan yhteiskunnassa tarvetta ja sitä pidetään hyvin tärkeänä asiana. Erityisesti lastensuojelun edunvalvonnan tarve korostuu lastensuojelun näkökulmasta. Lastensuojelun edunvalvonnan nähdään sopivan oikeusvaltion periaatteisiin. Käytännön työssä on törmätty sellaisiin tilanteisiin, joissa selkeästi on lastensuojelun edunvalvonnan tarvetta. Myös hakemusten lisääntyminen on huomattu esimerkiksi maistraatissa. Lastensuojelun edunvalvontahan on ollut mahdollista jo sosiaalihuollon asiakaslaista lähtien, mutta sitä ei ole käytetty paljon ja käytetään edelleen hyvin

19 14 vähän. Sille on varmasti nähty keskushallinnossa ainakin tarve, kun se on asiakaslain lisäksi lisätty uuteen lastensuojelulakiin eli on tarpeellinen asia. Paljon tulee mieleen sellaisia tilanteita, joissa lasten asema viranomaisten, sijoituspaikan ja vanhempien välissä on välillä hukassa, kun syntyy tietynlaisia asetelmia. Siinä mielessä lapset hyötyvät siitä, että tällainen edunvalvoja on. Lastensuojelun edunvalvonta koetaan tärkeäksi tietynlaisissa, rajatuissa lastensuojelutapauksissa, kun huoltaja ei pysty edustamaan lasta ja käyttämään puhevaltaa eli toimimaan oman lapsensa edunvalvojana. Silloin lapsella pitää ja on tarpeen olla aikuinen henkilö, joka käyttää hänen puhevaltaansa. Osa haastateltavista kokee, että lastensuojelun edunvalvontaa voisi ja pitäisi käyttää myös rikosoikeudellisiin tapauksiin lastensuojelulain mukaisesti eikä pelkästään holhoustoimilain mukaan. Osa haastateltavista toivoo lastensuojelun edunvalvontaa laajennettavan rikosasioiden lisäksi huoltoriitatapauksiin. Huoltoriidat rajataan lainsäädännössä lastensuojelun edunvalvonnan ulkopuolelle, jos lapsella ei ole lastensuojeluasiakkuutta. Haastateltavien mukaan huoltoriitatapaukset ovat pitkittyessään ja erityisen riitaisina sopivia tapauksia lastensuojelun edunvalvontaan. Vaikeisiin huoltoriita-asioihin kaivataan mahdollisuutta edunvalvonnalle huolimatta siitä, onko lastensuojelun asiakkuutta olemassa. Ongelmalliseksi on osoittautunut se, että lainsäädännössä lastensuojelun edunvalvonta on jätetty liian aukinaiseksi. Ei ole puhuttu tarpeeksi siitä minkälaista edunvalvonnan sisällöltään pitäisi olla. Koska kyseessä on vielä melko uusi asia, olisi kokemukset lastensuojelun edunvalvonnasta hyvä koota yhteen ja analysoida niitä. Lastensuojelun edunvalvonta on jotenkin hankala asia ja on vaikea hahmottaa, mikä se edunvalvojan rooli on. Pitäisi saada enemmän konkretiaa. Lastensuojelun edunvalvonnan vaihtoehtoiset sijaintiorganisaatiot Lastensuojelun edunvalvonnan sijaintipaikkaan vaikuttaa se, minkä tyyppistä edunvalvontaa haetaan. Tampereella haetaan edelleen kehittämistyön kautta vastausta siihen, kuka ja missä lastensuojelun edunvalvonnat toteutetaan. Lastensuojelun edunvalvonnan sijaintiorganisaatioksi toivotaan sellaista tahoa, jolla on pätevyyttä ja jonka kautta tulisi pysyvyyttä, näkemystä ja tietoa lastensuojelun edunvalvontaan ja jolla säilyisi asiantuntemus asiassa. Tällaisen tahon pitäisi myös pystyä keskittymään kokonaan lastensuojelun edunvalvontoihin eli olisi sellainen toimija, joka tekee edunvalvontoja useita vuodessa ja on riippumattomassa asemassa, ettei miellettäisi sinänsä minkään organisaation osaksi, jossa tapahtuu lasten asioiden muu käsittely. Ja toimijan kokemus ja osaaminen keskittyisi nimenomaan lapsikysymyksiin. Tärkeintä on, että sijainnista huolimatta lastensuojelun edunvalvonnat ylipäänsä tuotetaan. Perusteluna ja pohjustukseksi kysymykseen lastensuojelun edunvalvonnan sijainnista haluan sanoa, että on hyvä, kun lainsäätäjä on miettinyt sellaistakin tilannetta, että sillä lailla vahvistetaan lapsen asemaa. Mutta tässä tapauksessa, kun noudatamme lainsäätäjän asettamia ohjeita ja sääntöjä kunnissa, meidät on jätetty tyhjän päälle. Me olemme nyt tehneet Tampereella pioneerityötä valtakunnallisesti ja keksitty ottaa tähän työntekijä tekemään edunvalvontoja ja

20 15 miettimään edunvalvontojen mallinnusta. Ei me tiedetty mitä meidän pitäisi tehdä ja me tehtiin ratkaisu, että lastensuojelun edunvalvonta sijaitsee lapsiperheiden sosiaalipalveluissa. Siihen nähden, mitä laissa sanotaan ja perusteluissa lukee, eikä mitään tarkempaa, me olemme tehneet aika paljon. Useampi haastateltu: Lainsäädäntöön toivotaankin enemmän ohjeistusta tai selkeämpää tietoa todettuna siitä, että kunnilla tai muulla organisaatiolla tulee olla lastensuojelun edunvalvontaan erikoistuneita työntekijöitä samalla lailla, kun sosiaaliasiamiehistä on sosiaalihuollon asiakaslaissa omat pykälänsä. Haastateltavat pohtivat useita erilaisia mahdollisuuksia lastensuojelun edunvalvonnalle sopivista sijaintipaikoista. Useista vaihtoehdoista yleisimpänä mainittiin kunta ja toiseksi yleisimpänä valtio. Ajattelen, että tällaisen työn ja toiminnan kotipaikka on kuntapuolella tai valtiolla, mutta julkisella puolella kuitenkin. Jos lastensuojelun edunvalvontaa tehdään virasta käsin, se olisi mielestäni joko kunnan tai valtionhallinnon alaisuudessa oleva virka. Edunvalvojan tehtävä ja toiminta ei ole viranomaistoimintaa, mutta viranomaisvastuista toimintaa, joten ajattelen, että jonkin virallisemman tahon on koordinoitava alueellisestikin lastensuojelun edunvalvonnan toimintaa. Pidän mahdollisena, että tulevaisuudessa, edunvalvontoja voitaisiin tehdä viroista käsin, kun edunvalvontoja osataan hakea vuositasolla enemmän. Seuraavaksi esitellään ehdotettuja vaihtoehtoja haastateltavien näkemysten mukaan sekä niistä listattuja hyviä ja huonoja puolia. Ensiksi tarkastellaan valtakunnan ja alueellisella tasolla ehdotettuja vaihtoehtoisia sijaintiorganisaatioita. Lopuksi tarkastellaan Tampereen kaupungin tasolla sopivia sijaintivaihtoehtoja. Kunta Lastensuojelun edunvalvonnan paikan todettiin monessa haastattelussa olevan lähellä lastensuojelua ja lastensuojelun osaamista, jolloin edunvalvonnan sijaintipaikan nähdään hyvin sopivan kuntaan. Lastensuojelun edunvalvonta sopii kunnan ja nimenomaan sosiaalipuolen hoitamaksi prosessiksi. En näe muuta konkreettista, hyvää ja toimivaa järjestelmää vaihtoehdoksi. Vaatisi ison työn luoda täysin ulkopuolisen ja kuntiin sitoutumattoman organisaation huolehtimaan lastensuojelun edunvalvonnasta. Pelkään, että siinä tilanteessa hukkuisi se tarpeellinen tieto, joka tarvitaan lasten edun mukaisiin ratkaisuihin. Kunnissa on tietotaito ja ne tuntuvat mielestäni asianmukaiselta organisaatiolta huolehtimaan näistä asioista. Hyvät puolet: - Kunnalla on tietoa ja osaamista lastensuojelusta jo valmiiksi, mistä syystä kuntaa pidetään luontevana paikkana lastensuojelun edunvalvonnalle. Kunnalla on pätevää sosiaalialan henkilökuntaa töissä, josta voisi saada lastensuojelun edunvalvojia.

21 16 - Kuntaa pidetään avaintoimijana lastensuojelun edunvalvonnan rakenteita tehtäessä. Lastensuojelun edunvalvonnan alueellisen koordinaation nähdään hyvin sopivan isoille kunnille. - Kuntayhteistyön mahdollisuudet. Yhden kunnan oman työn sijaan lastensuojelun edunvalvonta voidaan hoitaa kuntayhteistyönä sekä edunvalvontojen, että kehittämisen kannalta. Kuntien yhteenliittymät hyödyttävät etenkin pieniä kuntia. - Paikallistuntemus saattaa olla tärkeätä. Huonot puolet: - Kunta saattaa olla joissakin lastensuojelun edunvalvonnan tapauksissa esteellinen, jos kunta on tapauksissa esimerkiksi vastapuolena. - Kuntien kustannusvastuu saattaa vaikuttaa siihen, että taloudellisesti heikoissa kunnissa ei haeta lastensuojelun edunvalvontaa tarpeen vaatiessa. Valtio Lastensuojelun edunvalvonta koetaan voitavan organisoida myös valtion toimintana valtion erilaisten ja monipuolisten virkojen ja tehtävien takia. Hyvät puolet: - Jos valtio huolehtisi lastensuojelun edunvalvonnan kuluista ja kustannuksista, lastensuojelun edunvalvonnan saaminen ei olisi kiinni kunnan taloustilanteesta eikä syntyisi esteellisyystilanteita. Useamman haastateltavan mielestä rahoitus sopisi valtion hoidettavaksi. - Valtio hoitaisi lastensuojelun edunvalvonnan yhdenmukaisesti edunvalvojien koulutustaustaa ja pätevyyttä ajatellen. - Valtio olisi tarpeeksi iso organisaatio pienelle ja marginaaliselle asialle. Huonot puolet: - Valtiolla ei nähdä välttämättä olevan sellaisia toimintoja, joissa olisi osaamista lastensuojeluasioissa. Useamman haastateltavan mielestä lastensuojelun edunvalvonta ei ole järkevästi yhdistettävissä valtioon osaamisen näkökulmasta. - Lastensuojelun näkökulmasta valtio tuntuu haastateltavien mielestä melko etäiseltä sijainnilta. Esimerkiksi sovittelutoiminta on sellaista, missä valtio ostaa sen ja kunta tuottaa ja tehdään tietyt sopimukset. Sosiaaliasiamiesten toiminta taas on laitettu suoraan kuntien tehtäväksi ja hallintorakenteessa se on yritetty järjestää niin, että he olisivat mahdollisimman puolueettomia. Tavallaan olisi nämä kaksi mallia vaihtoehtoina, mutta lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole tehty kunnolla kumpaakaan, kun siitä on niin vähän säädelty laissa. Ajattelen, että ne voisivat mennä sillä tavalla käsi kädessä, että valtiolla on järjestämisvastuu ja sehän voi sitten ostaa palvelun kunnalta. Silloin ei tarvitsisi miettiä jääviysasioita. Ehkä pitäisi olla valtiolla sellainen toimisto, missä olisivat sosiaali- ja potilasasiamiehet ja lastensuojelun edunvalvoja jne. Mutta en tiedä olisiko se sitten

22 17 aluehallintovirasto, oikeusaputoimisto, maistraatti vai mikä. En kuitenkaan pysty hahmottamaan sosiaaliasiamiestoimintaa niihin. Ja taustayhteisönä ne olisivat vieläkin etäämpänä lastensuojelun edunvalvojalle. Mielestäni lastensuojelun edunvalvonnalle pitäisi olla valtakunnan tason koordinaatiopaikka ja järkevät alueelliset koordinaatiorakenteet, koska kyseessä on hyvin marginaalinen asia ja asiakaskunta lastensuojelussa. Alueelliset rakenteet kannattaa tehdä riittävän suurille alueille, mutta ei kuitenkaan liian suurille. Yleinen edunvalvonta Pari haastateltavaa ehdotti yleistä edunvalvontaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Näitä paria ehdotusta lukuun ottamatta yleistä edunvalvontaa ei ole pidetty hyvänä vaihtoehtona, sillä yleisen edunvalvonnan maailmaa pidetään täysin omana lastensuojelun edunvalvontaan verrattuna. Lastensuojelun edunvalvonta halutaan pitää mieluummin omana toimintanaan. Hyvät puolet: - Koska yleinen edunvalvonta on valtion toimintaa, silloin myös lastensuojelun edunvalvonta olisi valtiolla, eikä lastensuojelun edunvalvonnan kustannuksissa ja yhdenmukaisuudessa valtakunnallisesti olisi ongelmia. - On puolueetonta. Huonot puolet: - Yleisessä edunvalvonnassa ei ole tarpeeksi osaamista lapsiin liittyvistä asioista ja lapsen kuulemisesta ja edustamisesta. Keskittyy liikaa taloudelliseen ja juridiseen näkökulmaan. - Yleiseen edunvalvontaan pitäisi erikseen perustaa sellaisia virkoja, joissa on lastensuojelun asiantuntemusta. En näe yleisen edunvalvonnan organisaatiota parhaana mahdollisena toimijana tässä asiassa, koska meillä edunvalvonnat koskevat pääasiassa omaisuutta, taloudellisia tai oikeudellisia asioita. Lastensuojelun edunvalvonta liittyy toisenlaisiin asioihin eli meillä ei ole parasta kokemusta tai käytännön tuntemusta niihin asioihin. Meillä edunvalvojat ovat koulutukseltaan ekonomeja ja juristeja ja he hoitavat näitä asioita vähän eri tavalla. Koska lastensuojelun edunvalvontoja ei ole ollut kauheasti, ei niihin ole päässyt perehtymään eikä missään ole järjestetty meille koulutusta niihin. Ja esimerkiksi tapauksissa, joissa vanhempi on pahoinpidellyt lasta, joita jonkin verran tulee meille, niin käytännössähän se prosessi menee usein niin, että täältä palkataan siihen joku tai annetaan toimeksianto jollekin asianajajalle. Siinä joutuu kaksi ihmistä tekemään samaa työtä eli tehtävissä on päällekkäisyyttä. Järjestö Osa haastateltavista pitää mahdollisena, että joku järjestö voisi hoitaa lastensuojelun edunvalvonnat ja mahdollisesti myös toimia lastensuojelun edunvalvonnan kehittäjänä. Vaihtoehdoksi on nimetty esimerkiksi Pelastakaa lapset. Järjestön hyvinä puolina pidetään sitä, että toiminnan takana olisi isompi orga-

23 18 nisaatio. Pienen ja marginaalisen asian sijaintipaikkana halutaan olevan iso toimija. Iso toimija saattaisi taata sen, että edunvalvojaehdokkaita olisi enemmän. Toisaalta järjestöä ei pidetä tarpeeksi virallisena tahona. Järjestön rooliksi lastensuojelun edunvalvonnan osalta voisi jäädä taustayhteisönä toimiminen niin, että pitää asiaa yhteiskunnassa esillä ja pystyy reflektoimaan lastensuojelun asioita. En ole ihan vakuuttunut siitä, että lastensuojelun edunvalvonta olisi jonkun järjestön koordinoitavana, koska koordinoijan pitäisi olla jokin virallisempi yhteisö. Tällaisena miten se on täällä Tampereella rakennettu, että on tehtävänä toimia edunvalvojana ja tehtävä kehittää ja viedä edunvalvontaa eteenpäin, niin en näe sitä eteenpäinviemisen tehtävää paikallisella tasolla järjestön tehtäväksi, mielestäni sen täytyy olla virallisempi organisaatio. Valtakunnallinen koordinointitaho voisi olla linkitetty valtionhallintoon. Ja sen pitää olla virkatehtävä, koska kyseessä ei ole tukihenkilötoiminta tai harrastustoiminnan ohjaaminen, vaan alaikäisen henkilöön kohdistuvan edunvalvonnan koordinointi. Järjestön ongelmaksi koetaan lisäksi se, että esimerkiksi Pelastakaa lapsissa on samanlainen mahdollinen puolueettomuusongelma kuin kunnilla, sillä kyseisellä järjestöllä on sijoitettuna lapsia ympäri Suomea. Lapsiasiavaltuutettu Yksi vaihtoehto, mikä tuli mieleen on lapsiasiavaltuutettu. Eli hänhän ei hoida mitään yksittäisiä asioita, mutta jos siihen alaisuuteen perustettaisiin virka. Kun ei välttämättä tarvita joka kunnassa ja kaupungissa omaa virkaa tätä varten, koska näitä tulee satunnaisesti eri paikkakunnilla esiin. Yksi tai kaksi virkaa, jotka hoitaisivat isompaa aluetta, voisi ehkä toimia lapsiasiavaltuutetun alaisuudessa. Jos ne virat olisi valtion organisaatiossa, niin se kustannuspuolikin tulisi sieltä sitten. Lapsiasiavaltuutetun toimisto voisi olla hallinnolliselta sijainniltaan hyvä paikka lastensuojelun edunvalvonnan valtakunnalliselle koordinoinnille.

24 19 Sijainti Tampereen kaupungin organisaatiossa Tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvonta sijaitsee Tampereella lapsiperheiden sosiaalipalvelujen hallinnossa. Sijainti saa haastateltavilta sekä vastustusta että puolustusta. Tampereen osalta kunnan organisaatioista lapsiperheiden sosiaalipalvelut ja sosiaaliasiamiestoiminta saavat eniten kannatusta. Sijaintipaikka kaupungin organisaatiossa on Tampereella edelleen pohdittavana. Kysymys herätti paljon hyvää pohdintaa, josta on seuraavassa myös otteita. Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen organisaatiomuutoksen myötä lastensuojelun edunvalvonnan koetaan sopivan entistä paremmin kyseiseen organisaatioon, sillä lastensuojelun edunvalvontoja hoitava sosiaalityöntekijä on nyt aiempaa etäämpänä lastensuojelusta ja muusta lapsiperheiden sosiaalityöstä. Aiemmin lastensuojelun edunvalvojan koettiin olevan liian lähellä ja tiiviissä yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Lastensuojelun edunvalvonnan puolueettomuuden turvaamiseksi osa haastateltavista haluaisi lastensuojelun edunvalvonnan olevan irrallaan lapsiperheiden sosiaalipalveluista. Osa ei kuitenkaan näe ongelmia siinä, että lastensuojelun edunvalvoja on lapsiperheiden sosiaalipalveluiden organisaatiossa. Kun vain huolehditaan siitä, että edunvalvojasosiaalityöntekijän esimies on eri kuin muilla sosiaalityöntekijöillä, niin on riittävästi etäisyyttä. Vaihtoehtona pidetään sitä, että lastensuojelun edunvalvonta sijoitettaisiin Tampereen kaupungilla sosiaaliasiamiestoiminnan yhteyteen. Sosiaaliasiamiestoiminnan nähdään olevan samantyyppinen tehtävä, koska se on asiakkaiden edun valvontaa. Myös lakimiesyksikköä ehdotetaan vaihtoehdoksi. Yhtenä syynä ehdotukseen on se, että lastensuojelun edunvalvojalla on paljon yhteistyötä lakimiehiin päin. Ainoa, mikä siinä tulee mieleen, jos tämä sosiaalityöntekijä itse toimii edunvalvojan tehtävässä, niin siinä mahdollisesti tulee esteellisyyttä. Jos edunvalvojan tehtäviä ei oteta lukuun, vaan ainoastaan kehittämistehtävä, niin varmaan on ihan sellainen toimiva järjestely. Edunvalvoja saa varmasti tukea tämmöisestä isommasta organisaatiosta. Se miksi oli tärkeätä, että lastensuojelun edunvalvonta sijoitettiin lapsiperheiden sosiaalipalvelujen organisaatioon, johtuu ensinnäkin siitä, että asiakkaat ovat saaneet hyvää palvelua (jotka palvelun piiriin ovat päässeet) ja sosiaalityöntekijän asiantuntevaa edunvalvontaa. Toiseksi me saamme lastensuojelun edunvalvontapykälästä sellaista tietoa, mitä voidaan hyödyntää koko valtakunnan tasolla, kun jatkossa tätä asiaa on pakko säädellä tarkemmin. Tätä kautta saadaan tietoa siitä, mitä lastensuojelun edunvalvonta sosiaalityöntekijän tekemänä on ja mitä lastensuojelun edunvalvontatyö voi ylipäätään olla. Lastensuojelun edunvalvonta voi olla muutakin kuin lakimiesten ylläpitämää kallista palvelua, jota kunta ostaa. Ja kolmanneksi se, että tämän asian tiimoilta on pystytty virittelemään kuntien ja Pirkanmaan, kolmansien sektorien yhteistyötä. Ja halutaan kehittää sosiaalityön sisällön näkökulmasta, mitä se lastensuojelun edunvalvonta on. Ja kun tämä on lastensuojelua, niin tässä on ajateltu se työntekijän sijainti organisaatiossa siksi lähemmäksi sitä asian palveluntuotantoa, koska

25 20 siellä osataan ymmärtää mistä on kysymys. Kun se on sijoittunut sosiaalityötä muutoinkin johtavan organisaation sisälle tai läheisyyteen ja ohjaus sille työlle tulee sosiaalityön johdon puolelta. Ja tässä ohjausryhmässä on ollut sosiaalityöntekijöitä mukana. Juuri nyt on ihan tyytyväinen, että me ollaan päätetty vielä pitää sitä täällä siitä riskistä huolimatta, että tätä jääviyskysymystä koetellaan, että onko tämä jääviä tällaisen organisaation sisällä tätä tehtävää tehdä. Vaikea sanoa, että onko tämä oikea paikka, mutta olen ihan tyytyväinen, että on ollut tässä eikä olla ulkoistettu. Varmaan on vähän sama tilanne, kun meilläkin, että sosiaaliasiamiesten pitäisi olla ehkä jossain muualla, kun organisaation sisällä. Siinä on toki aina puolensakin, että sitten on mahdollisuus, kun yhteistyö on hyvää, niin puuttua nopeasti epäkohtiin, mutta sitten toisaalta puolueettomuus vaarantuu. Sama tilanne on lastensuojelun edunvalvojalla, että saattaa joutua hankaliin tilanteisiin ja asetelmaan organisaation sisällä, kun on samassa organisaatiossa ja kuitenkin täytyy edustaa sitä lasta ihan eri tavalla kun sosiaalityössä. Ja hankalaa, miten sitten pitää yllä ammattitaitoa, jos on ihan irrallaan sieltä kunnasta tai muusta tahosta, taustayhteisöstä, jossa olisi sitä osaamista. Jos kunta on hakijana edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa ja samassa organisaatiossa toimiva henkilö pitäisi määrätä puolueettomaksi edunvalvojan sijaiseksi lastensuojeluasiassa, väistämättä tulee mieleen onko se tilanne oikeasti puolueeton. Pystyykö samassa organisaatiossa toimiva henkilö puolueettomasti katsomaan vain lapsen etua. Tämä asettaa edunvalvojan toiminnalle suuria haasteita, sillä edunvalvojana toimiessaan pitää muistaa ja olla tietoinen siitä riippumattomuuden vaatimuksesta, joka edunvalvojalle asetetaan. Että onko tämä edunvalvonnan sosiaalityöntekijän tehtävä toimia myös lastensuojelun edunvalvojana vai onko se pelkästään koordinoiva se rooli. Mutta ei se kuitenkaan ratkaiseva tekijä ole, että tekeekö se niitä edunvalvontoja vai ei. Toisaalta se on hyvä olla täällä tämä kehittämistyö, koska täällä on asiantuntijuus lastensuojelutyöstä. Olisi aika vaikea määrittää mitään muuta sellaista soveltuvaa paikkaa kaupunkiorganisaatiossa. Sijainti täällä Tampereen kaupungin sisällä on tietysti kysymys, mitä kannattaa pohtia, onko se täällä lapsiperheiden sosiaalipalveluissa. Millaiseksi se toiminta kaupungin osalta sitten tulee. Se on tietysti mahdollisuutena, että sijaitsisi sosiaaliasiamiehen tyyppisessä paikassa. Ajattelen, että ne on ne kaksi järkevää paikkaa kaupunkiorganisaatiossa, koska lastensuojelun edunvalvonnan tulokulma lapsen asiaan on sama kuin sosiaaliasiamiehellä asiakkaan asioihin, niin sen puoleen se olisi hyvä sijaintipaikka samankaltaisessa asiassa. Tampereen lastensuojelun edunvalvonnan sosiaalityöntekijän työtä pidetään varsin yksinäisenä, kun on yhdestä virasta kysymys. Siinä mielessä kyseiseen työhön toivotaan tarpeeksi tukea työyhteisöltä tai organisaatiolta. Osa ohjausryhmästä pitää lapsiperheiden sosiaalipalvelujen hallinnossa virkaa liian yksinäisenä, mutta jossain muussa osassa kaupunkiorganisaatiota työ olisi todennäköisesti vielä yksinäisempää.

26 21 Jos lastensuojelun edunvalvojia olisi kaksi tai kolme tai pienempi tiimi, ettei olisi ihan yhdestä työntekijästä kysymys, niin kyllä se voisi onnistua ihan hyvin vaikka osana lakimiesyksikköä. Mutta yhden työntekijän mallilla en näe kovin hyvänä, että hän jäisi ammatillisesti yksin sosiaalityöntekijänä. Lastensuojelun edunvalvonnan kustannukset Lastensuojelulain 23 :n mukaan edunvalvojan palkkion maksaa se kunta, joka on lastensuojelun järjestämisvastuussa. Oikeusavustajan palkkion maksaa valtio. Haastateltavilta kysyttiin, mitä mieltä he ovat siitä, että lastensuojelun edunvalvonta on laissa säädetty kuntien kustannettavaksi ja onko maksajalla merkitystä lastensuojelun edunvalvonnan puolueettomuuden turvaamisen näkökulmasta? Näkemykset kustannuksista sivuavat myös kysymystä vaihtoehtoisista sijaintiorganisaatioista ja järjestämistavoista. Ei se vaikuta puolueettomuuteen, kuka on maksajana. Pääasia, että maksaja nyt on, kun aikaisempi tilanne oli se, ettei maksajaa ollut ja silloin oli hankalaa hakea edunvalvojaa, kun se tilanne oli epäselvä. Suurin osa haastateltavista on sitä mieltä, että kuntien kustannusvastuu on todennäköisesti vaikuttanut osasyynä siihen, että lastensuojelun edunvalvontaa on koko maassa käytetty melko vähän. Ajattelen että tämä kuuluisi valtion kustannettavaksi, ihan jo edunvalvonnan tarpeen arvioimiseksi, ettei siihen vaikuta se, mikä kunnan taloustilanne on. Kun edunvalvonnan tarve arvioidaan siellä kunnassa, ratkaisuun saattaa vaikuttaa kunnan taloudellinen tilanne erityisesti pienemmissä kunnissa. Monet haastateltavat ehdottivat kustannusvastuuta valtiolle, mutta senkään ei nähdä olevan täysin ongelmatonta. Toisaalta kun lastensuojelukustannukset kuuluu kunnalle, niin ainakin tällä systeemillä olisi aika mahdotonta, että valtio kustantaisi. Kieltämättä maksajalla voi olla merkitystä, kun kunnan sisältä tehdään hakemukset. Jos kustannukset olisivat valtion puolella, niin olisi varmasti puolueetonta. Mutta jos valtio vastaisi kuluista, voi olla, että lastensuojelun edunvalvonnan pitäisi olla kytköksissä muuhunkin edunvalvontaan. Ajattelu objektiivisuudesta/ subjektiivisuudesta herää, kun edunvalvojana on sama maksava taho. Kun se on kuntien kustannettava, kuinka paljon eri kunnat ovat valmiita satsaamaan siihen palveluun. Se voi johtaa myös siihen, että toisessa kunnassa asiat on hoidettu paljon paremmin kuin toisessa ja mahdollisesti henkilöiden saamat palvelut ovat eritasoisia. Valtion kustantamana yhdenmukaisuus toteutuisi paremmin.