Ja tähdet heijastuvat meissä

Transkriptio

1 Ja tähdet heijastuvat meissä Käteeni sattuu vetokaapin pohjalta kehystetty valokuva. Keskeytän siivousurakkani ja katselen Helsingin Aleksanterinkadulla nauravia henkilöitä itseäni ja parasta ystävääni. Tajuan että kuva on otettu syntymäpäivänäni lähes tasan vuosi sitten. Päätän jättää työpöytäni järjestelyn sikseen ja tarkastelen vuodentakaista itseäni lähemmin. Hymy kasvoilla on leveä, mutta silmät eivät naura. Ulkopuolisen mielestä kuva saattaisi vaikuttaa iloiselta. Väkinäinen se on. Muistelen ensimmäisen lukiovuoden alkua. Muistan, miten paljon itseltäni vaadinkaan. Hyviä arvosanoja, koulumotivaatiota, läksyjen tekemistä. Vanhempien odotuksiin vastaamista, opettajien miellyttämistä, joukkoon sopimista. Vähä vähältä, itse itselleni kasaaman taakan lisäksi kesällä mutkistunut suhteeni ruokaan vaikeni entisestään ja aloin kuihduttaa itseäni. Elämä muuttui numeroiksi vaa an digitaalinäytössä. Arvosanoiksi tietokoneen ruudulla. Kylmiksi aamuiksi ja unettomiksi öiksi.

2 Tavoittelin tähtiä, ei, halusin olla tähti. Olla kaunis ja loistaa. Pyrkiä täydellisyyteen. Pidin pelkoni piilossa, turvassa niiden kaikkien katseilta, jotka yrittivät auttaa. Elämä oli harmaata ja tyhjää, mutta tekohymy kesti. Loppuun asti. Loppu koitti kuulaan lokakuisen aamun muodossa. Havahduin lopulta yksinkertaisesti siihen, miten uuvuksiin olin vienyt itseni. Auringon ensisäteiden osuessa ikkunaan ja hajotessa valkeaksi valoksi nousin istumaan sänkyni reunalle ja aivan äkkiarvaamatta annoin periksi. Puhkesin itkuun. Annoin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin itseni olla haavoittuva. Hauras. Inhimillinen. Kaikki alkoi alusta. Opettelin pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan elämään uudestaan. Oppiessani itsestäni uusia, ihmeellisiä asioita päätin kirjoittaa muistiin ohjeet. Ohjeet elämään ilman itseinhoa, pelkoa ja epävarmuutta. Hengitä. Keskeytä se, mitä parhaillaan teet. Vedä syvään henkeä ja puhalla kaikki ulos. Tunne, kuinka sydämesi sykkii. Tiedosta itsesi. Minä olen.

3 Anna itsellesi anteeksi. Olemme inhimillisiä olentoja ja teemme virheitä. Mieti, mitä voit parantaa itsesi syyttämisen sijaan. Nouse vielä kerran pystyyn. Yritän huomenna uudestaan. Rakasta itseäsi. Olet kauneusihanteita arvokkaampi. Olet enemmän, kuin luku vaa assa ja vaatteet päälläsi. Kaikki mitä kannat mukanasi tekee sinusta ainutlaatuisen. Opin tuntemaan itseni. Arvosta pieniä asioita. Herää aikaisin nähdäksesi auringonnousun. Hymyile tuntemattomalle junassa. Sytytä kynttilöitä ja meditoi. Laula. Maalaa. Tanssi. Katsele tähtiä talvisella yötaivaalla. Humallun elämästä. Elä tässä päivässä. Älä anna menneisyytesi varastaa tulevaisuuttasi. Älä siirrä huomisen huolia tähän hetkeen. Ole impulsiivinen. Yllätän itseni. Unohda odotukset. Elät itseäsi, et muita ihmisiä varten. Tee niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, sillä loppujen lopuksi kadumme vain mahdollisuuksia, jotka jätimme käyttämättä. Ole rehellinen, ole välitön, ole aito. Naura usein. Rakasta ehdotta. Annan kaikkeni. Nousen istumaan sänkyni reunalle, aivan kuten tein kerran niin kauan aikaa sitten. Kiipeän ikkunasta katolle, kohotan katseeni öiselle taivaalle ja olen hetken aivan hiljaa. Joskus on tutkittava tähtiä.

4 Rypistetty Lukion avointen ovien päivänä muutama meistä tutoreista oli keskustelemassa opiskelijapaneelissa. Kävimme esittelevää rupattelua niin koulun ruokailuista, koeviikoista kuin muutenkin opiskelusta. Katsomossa istuvilla ysiluokkalaisilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun esittämällä netin kautta nimettömänä kysymyksiä. Tuo nimettömyyden mahdollisuus saikin taululle ilmestymään kysymyksen, johon en ainakaan itse ollut osannut varautua. Vastatkaa rehellisesti. Kiusataanko Järvenpään lukiossa? Muistan meidän kaikkien reagoineen hämmästyneillä ilmeillä, ei tietenkään huudahteluilla ja vakuutimme yhteen ääneen, että meidän koulumme on erilainen. Tämähän on jo lukio. Meidän koulussa ei kiusata. Minä vihaan käsitettä kiusaaminen. Yhdellä sanalla katetaan valtava määrä erilaisia tapahtumia, vaikka kukaan ei ole edes täysin varma, mitä tuon termin sisälle kuuluu. Suuret määrät aikuisia istuu pullakahvien ääressä voivottelemassa

5 kiusaamisen olemassaoloa ja keksii ratkaisuja. Huolimatta noista istunnoista ja kaikista ala- ja yläasteen oppitunneista, teemapäivistä, projekteista, keskusteluista, valvonnoista ja saarnoista, lopputulos on kuitenkin aina sama: katsotaan nyt vielä. Siinä ratkaisu. Vasta jälkeenpäin aloin ajattelemaan tuota tilannetta. Sitä miten varmoina vastasimme kysymykseen. Sitä, kuinka joku yhdeksäsluokkalainen koulukiusattu laittoi rohkeutensa peliin kysyessään asiaa. Nyt tuo ysiluokkalainen on saanut suuren määrän toivoa siitä, että on ehkä olemassa koulu, jossa häntä ei kiusata. Niin. Ehkä. Tuon ysiluokkalaisen toivo on meidän käsissämme kuin paperinpala, jonka eräs ala-asteen opettaja antoi oppilailleen sanoen, että he saavat tehdä sille mitä he haluavat. Oppilaat rypistivät, repivät, talloivat ja sylkivät papereiden päälle. He hajottivat ne ja jättivät maahan lojumaan kyllästyttyään. Kun jokainen oli oman tuhotekonsa kanssa valmis, opettaja totesi oppilailleen, että tuollainen ihmisestäkin tulee, jos häntä ei kohdella oikein. Maahan tallottu ja poljettu pieni paperinpala, joka on rikki. Kiusaamisen poistamisessa ei ole kyse mistään ydinfysiikasta. Aivan samoin kuin nuo oppilaat, me voimme kohdella toisiamme kuin mitätöntä paperinpalaa, jolle saa tehdä mitä huvittaa. Voimme halutessamme rikkoa toisemme hyvin monin tavoin.vaihtoehtoisesti voimme kuitenkin kohdella muita heidän arvonsa mukaisesti. Voimme kunnioittaa jokainen toisiamme ja arvostaa sitä, että emme ole samanlaisia, vaan saamme jokainen olla oma ihmeellinen itsemme. Niin hyvine puolinemme kuin virheinemmekin. Tiedän valehdelleeni tuolle yhdeksäsluokkalaiselle luvatessani, että hän pääsee kouluun, jossa ei kiusata. Myös Järvenpään lukiossa kiusataan. Ihmiset osaavat olla julmia toisilleen emmekä me ole poikkeuksia. Itse kuitenkin toivoisin, että minulla olisi mahdollisuus vastata tuollaiseen

6 kysymykseen epäröimättä ja rehellisesti sanoen, että meidän koulussa ei kiusata. Yhdessä tai yksin mitä väliä? Seurustelu. Se on jännää. Kyseessä on tapahtuma, jossa kaksi ihmistä pitää toisistaan niin paljon, että he eivät suutu, kun toinen ryöstää puolet ruuasta tai ei jaksa vaihtaa vaatteita kolmeen päivään. Seurustellessa käydään yhdessä ulkona, ärsytetään muita ihmisiä julkisilla hellyydenosoituksilla ja katsellaan epäilevästi kaikkia, jotka uskaltavat edes vilkaista omaan poika- tai tyttöystävään päin. Jotkut parit vaikuttavat reviiriään merkkaavilta leijonilta, joiden lähelle ei mennä vaikka välissä olisi tiiliseinä, mutta joukossa on myös onneksi vähemmän reviiritietoisia yksilöitä. Sinkkuna on omien havaintojeni mukaan helpompaa. Sinkkuna on ainakin omien havaintojeni valossa helpompaa. Hiukset huonosti? Ei väliä, ei kukaan muutenkaan katsele. Sotkuinen asunto? Ei sinne kuitenkaan ketään muuta kuin kavereita kutsuta. Ei myöskään tarvitse muistaa merkkipäiviä tai stressata lahjoista. Katse saa vaellella ja flirtti lentää tuulettimeen. Onhan seurustelussakin puolensa. Parhaassa tapauksessa kotitöiden määrä puolittuu ja ei tarvitse puhua tyhjille seinille puheseuran istuessa aivan vieressä. Raskaan työpäivän jälkeen jälkeen voi käpertyä oman kullan viereen sohvalle ja jos on käynyt hyvä tuuri, oma kumppani on viiden tähden kokki. Kaikkia suhteita tulisi arvostaa. Mutta kaikkien tulisi muistaa, että seurustelu välittämättä siitä, kestääkö se

7 muutaman päivän vai vuosikymmenen ei tee ihmisestä yhtään täydellisempää kokonaisuutta. Varsinkin keväällä luonnon rakkaushömpän alkaessa on hyvä muistaa, että romanttinen suhde saattaa erota platonisesta suhteesta sisällöllisesti, mutta ei välttämättä laadullisesti. Kaikkien täysjärkisten tulisi ymmärtää, että kaikkia suhteita tulisi arvostaa. Jonkun suhde ruokaan voi olla jollekin aivan yhtä tärkeä kuin kaverisuhteet yhteenlaskettuina. Jos kuitenkin näiden asioiden sisäistäminen on hankalaa, voi yrittää mennä toisen asemaan voi vaikka kokeilla kahvihetkeä omassa seurassaan tai hankkia itselleen leffaseuraa. Mitä vain kukin haluaakin tehdä, kunhan muistaa kunnioittaa toisten valintoja. Facebookillinen elämää En peukuta yhtään. Voiko nykyään edes elää ilman facebookia? Monelle lukiolaiselle facebookin vieroitusoireet ovat tuttuja. Nykivä käsi ja pienoinen ahdistus mielessä ja rauhattomuus vatsanpohjassa kuuluu asiaan, kun hermoilee oman profiilinsa

8 mielenkiintoisuuden puolesta. Facebook antaa monelle käsityksen ajan hermosta, jolla on koko ajan oltava voidakseen esiintyä ajastaan tietoisena sosiaalisena kansalaisena. Omassa tuttavapiirissäni tekemäni tutkimuksen mukaan Facebook-käyttäytymisen suhteen on olemassa kolme erilaista pääryhmää: kummajaiset, jotka eivät ole Facebookissa (epäilyttävää, onko niillä jotain salattavaa) tavikset (käyttöaika vaihtelee, jotkut muuttuvat kummajaisiksi kun luopuvat ja osasta tulee eksplikoijia) ja eksplikoijat (Facebook on luonnollinen osa elämää, eivät muista miten selvisivät ilman.) Näin tämä ajan hermo toimii. Ensimmäiseksi väsynyt lukiolainen A kirjoittaa Facebookiin päivän ensimmäisen statuspäivityksensä noustessaan sängynpohjalta ja yrittää saada maailmansa käyntiin; Join kahvia ja lähden kouluun. Ei sitten millään huvittais. Kun lukiolaisen ystävä näkee tämän hän peukuttaa ja likettaa lukiolainen A:n kahvinjuontia ja tämän aamiaisvalikoimaa. Hän myös kommentoi; maanantait on kamalia, ja näin lukiolainen A tietää, että lukiolainen B tykkää hänen kahvinjuonnistaan. Tämä on keksintö, joka on mullistanut sosiaalisen kanssakäymisen täysin! Sitten onkin ammattimaisen tilannepäivityksen aika. Lukiolainen B laittaa raakaversion omasta olemassaolostaan Facebookiin ja lukiolaiset C ja A lukevat sen nopeasti kiirehtiessään kouluun tai tarkistavat ilmoitukset tuntien välillä. Minifiidin tarjotessa A:lle lohdullista tukea hän tarkastaa fiidinsä ja kommentoi heidän statuspäivityksiään. Kaiken kaikkiaan syntyy paljon kielioppivirheitä, ahdistusta, stressiä ja kiirettä, sekä mahdollisesti aakkoskeittoa kaukaisten tuttavien ja tuntemattomien Facebook kavereiden C:n E:n F:n G:n ja H:n tägätessä alkuperäisten A:n B:n ja C:n kommentteja statuspäivityksiinsä. Tärkeää on tehdä testejä, jossa käy ilmi millainen ihminen oikeasti tulet olemaan, sillä Facebookissa oppii nopeasti

9 hyväksymään sen tosiasian, että konehan sen tietää parhaiten. Tärkeää on ilmoittaa onko mahdollisesti vakavassa parisuhteessa vai onnellisesti sinkku ja pitääkö lukiolainen B omaa parisuhdettaan neiti X:n kanssa vakavana. On myös mahdollista tehdä kipeitä tunnustuksia lähimmille kavereilleen, niille viidellekymmenelle, omista yksityisasioistaan Facebookin anonymiteetin turvin. Kukapa ei haluaisi kuulla, kun lukiolainen A toteaa estottomasti pitävänsä vaaleanpunaisia käsirautoja lipaston laatikossa. Lisäksi Facebook tarjoaa hyvää hyvyyttään ihmisille selainpelejä, joissa mahdollisuudet viihtymiseen ovat huikeat. Mafiawarsissa tehdään rikoksia ja värvätään ystäväsi mafiaperheesi rikoskumppaneiksi. Tämä kuluttaa hiukan energiaa, mutta älä huoli; saat rahaa ja kokemusta palkkioksi. Voit perustaa rikollisia yhtiöitä aina Brasiliaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Tai mitäpä jos ryhtyisit maantalousalalle huikean suosion saavuttaneessa FarmVillessä, Island Paradisessa, Farm Countyssä ja Karma Valleyssa? Mitäs mullasta ja kitkemisestä oikeassa maailmassa, kun voi saada virtuaalisia palkintoruusukkeita, rahaa tai jonkin kivan tavaran kaupasta ilmaiseksi. Voit jopa saada arvonimiä ja tulla, ta-da-daa; Great Farmeriksi. (Huom, tällä nimellä herätät kavereissasi ehdollistuneen kunnioituksen tunteita.) Ja olennaisinta Facebookissa on tietenkin ystäväpörssin ylläpito, kavereiden keräily. Uhriksi joutuvat kaikki luokkatoverit ala-asteelta, puolitutut joiden kanssa ei normaalisti kasvotusten vaihtaisi kuin muutaman latteuden, sekä parhaimmat kaverit, joiden kanssa ei oikeasti ehdi vaihtaa juurikaan kuulumisia, ei ainakaan niin paljon kuin livenä. Aikajanasta näet päivän saavutuksesi ja päivityksesi. Saat myös paljon tuntemattomia kavereita jotka haluavat jakaa juuri sinun kanssasi nämä omat kuvansa, jotka aiheuttavat verenpaineen kohoamista ja jos kyseessä on lomakuva, kateuden pistoksen. Erot ovat selvärajaisia. Toiset käyttävät fiidinsä

10 seuraamiseen huomattavankin paljon aikaa, pelailevat pelejä ja tsätättäävät kiivaasti. Lopulta kyse on verkostoitumisesta ja viitseliäisyydestä. Kaikista kauheinta Facebookissa kuitenkin taitaa olla kaikkien muoti-ilmiöiden yhteinen haittapuoli. Ne jotka eivät ole ilmiöstä kiinnostuneita tai ovat sen vaikutuspiiristä poistuneet, eivät voi olla tuntematta hivenen kaihoa muiden päivittäessä itseään nettiin. En peukuta sitten yhtään. Facebook-terminologiaa tietämättömille Peukutus: tykkäät päivityksestä, kommentista, kaveristasi ja haluat tehdä sen julkiseksi. Peukunmuotoinen painike, jossa lukee esim: tykkään, like, tycker Liketus: katso peukutus Dellata: Potkaista kaverilistalta inhan kommentin sanonut kaveri synkkään bittiavaruuteen Eksplikoida: Sanoa suoraan, selittää selvästi (jättämättä asioita pääteltäväksi), kommentoida kovaotteisesti toisen kommentteja. Tsätätä: keskustella reaaliaikaisesti, tai niin reaaliaikaisesti kuin se on mahdollista. Status: tilannepäivitys, jota sinun on päivitettävä jatkuvasti, jos tahdot olla kavereidesi arvoinen. Tägätä: Täggäämällä voit merkitä toisia käyttäjiä esimerkiksi kuviin, omiin tilapäivityksiin, paikkamerkintöihin tai kommentteihin toisten profiileissa tai sivuilla. Täggääminen toimii siis myös eräänlaisena kommunikointivälineenä, jota ilman et välttämättä tietäisi, kuka on sinut päivityksissään maininnut. Minifeed: Antaa sinulle yksityiskohtaista tietoa lataamiesi sovellusten, hankkimiesi ystävien ja uusien sovellusten lähettämistä viesteistä. fiidi: Etusivu, josta näkee kaikkien kavereidensä ja ihailemien sivujen viimesimmät päivitykset.

11 Facebook-terminologiaa tietämättömille Minifeed: Antaa sinulle yksityiskohtaista tietoa lataamiesi sovellusten, hankkimiesi ystävien ja uusien sovellusten lähettämistä viesteistä. timeline = aikajana: Uusi entisen wallin syrjäyttänyt virtuaalitila, jossa kaikki päivittämäsi asiat näkyvät aikajärjestyksessä. Toiminto helpottaa Yhdysvaltain tiedustelupalvelun sinuun kohdistuvaa seurantaa. Farmville: Facebookin suosituin selainpeli jossa kynnät, istutat ja hoidat puita, kasveja ja vihanneksia, mutta saatat unohtaa vuodenaikojen kulun oikeassa maailmassa. Mafiawars: Jossa horjutat järjestelmällistä yhteiskuntaa ja teet maailmasta pahemman paikan. Kirjoittajan oma suosikki. Ekstruuderi: Sillä on jotain tekemistä sulakkeiden kanssa. Kuva: Kvarki1 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0. Wake me up when September ends Wake me up when September ends lauloi Green Day aikoinaan kesän lopusta ja ajan katoavaisuudesta. Syyskuun yli olisi kyllä voinut torkkua helposti välttäen pitkät koulupäivät, koeviikkoon pänttäämisen ja koko ajan kylmenevän kelin! Vielä alkusyksystä saimme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ilma oli jopa niin kaunis, että oli sääli viettää päivät sisällä. Syyskuun viimeiset lämpimät päivät vaihtuivat paleleviin sormiin ja höyryävään hengitykseen kirpeinä syysaamuina. Syksy on muutoksen aikaa. Koulu pitää nuoret kiireisinä ja viikon syysloma on aivan liian lyhyt. Luonto muuttuu radikaalisti keltaisten lehtien pudotessa maahan ja lintujen jättäessä

12 kylmän kelin taakseen lentäessään etelään. Sadepilvet täyttävät taivaan ja aurinkoa ei näy enää joka päivä. Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen. Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen. Olemme onnekkaita asuessamme Suomessa, sillä meillä on selvästi neljä eri vuodenaikaa. Kylmä, pimeä ja pitkä talvi tosin syö hieman kevättä ja syksyä, mutta erot ovat silti enemmän kuin näkyviä. Moni varmaan haaveilee syksyn tai talven keskellä asuvansa jossain kaukana etelässä, jossa on aina kesä ja lämmintä. Mutta kauanko tukalaa kuumuutta ja paahtavaa aurinkoa jaksaisi? Ei varmasti kauaa. Siitä syystä olemmekin onnekkaita asuessamme täällä Fennoskandiassa, jossa ei kyseistä ongelmaa varmasti ole. Lisäksi meillä on aivan upea talvi jota ei jokaisesta maasta löydy. Suomi on talviurheilun luvattu maa ja monen suosikki harrastus laskettelu saa meidät jo odottamaan innolla ensimmäisiä lumia ja laskettelurinteiden avaamisia! Ennen talvea meillä on vielä syksy elettävänä. Koulu täyttää syyspäivät, mutta koulupäivien lomassa syksystä varmasti kerkeää nauttia. Seuraavaan syksyynhän on vielä vuosi aikaa, joten nautitaan nyt tästä ihanasta syksystä vielä ennen kuin se muuttuu talveksi. Syksy on pimeää, kylmää, sateista aikaa kelin muuttuessa harmaaksi ja luonnon paljaaksi. Syksy on täynnä pimeitä iltoja, jotka ovat vain ensimakua tulevasta talvesta. Syksy on valon vähenemistä päivä päivältä. Mutta samalla se on täynnä kauniita värejä puiden latvoissa ja sadepäiviä jolloin voi katsella ulos ikkunasta ja olla iloinen siitä, että on sisällä lämpimässä sateen rummuttaessa kattoa. Se on täynnä kivoja koulupäiviä parhaiden kavereiden kanssa ja toivomista, että juuri silloin ei sada kun koulu loppuu ja pitäisi kävellä bussipysäkille. Se on täynnä naurua ja hymyjä. Se on täynnä täydellisiä hetkiä lämpimän kahvikupin kanssa, jonka lämmössä sormetkin lämpenee. Se on verhoutumista paksuihin lämpimiin neuleisiin ja talvivaatteiden kaivamista kaapeista. Syksy on

13 kynttilöiden sytyttämistä pimeisiin iltoihin. Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään. Nyt marraskuun alussa kaikki lehdet ovat jo pudonneet maahan ja yöpakkasiakin on jo ollut. Lähestyvä talvi on saanut lämpötilan tippumaan lähelle nollaa ja harmaa sadekeli vain jatkuu päivästä toiseen. Koulun käynnin katkaiseva syysloma oli ja meni ja pian toinen koeviikko alkaa. Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään. Talvi on jo ovella ja kaupoissa myydään jo joulukalentereita ja karkkeja. Pian ensimmäiset joululaulutkin rupeavat raikumaan ja kaupunkien kauniit jouluvalot sytytetään. Pohjoisessa saatiin jo ensilumi, mutta täällä etelässä joudumme tyytymään vain aamukuuraan. Viimeiset syksyn päivät ovat käsillä, sen väistyessä talven edeltä.