1/2006. Antioksidantit auttoivat poikien infektiokierre päättyi! s. 2. Verianalyysit onnistuneen hoidon perusta, tohtori Pertti Lähteenmäki s.

Transkriptio

1 1/2006 Antioksidantit auttoivat poikien infektiokierre päättyi! s. 2 Verianalyysit onnistuneen hoidon perusta, sanoo tohtori Pertti Lähteenmäki s. 3 Krooninen silmätulehdus nopeasti kuriin s. 6 Tutkittua: Lihavuus on globaalinen terveysriski s. 8 Sairastelevasta Jimmystä tuli pienessä ajassa Teräsmies! s. 2 PÅ SVENSKA Artiklarna finns på Antioxidantklinikernas hemsida Lisää lukemista internetissä:

2 Jimmy ja Jerry selvisivät tulehduskierteestä Tyytyväinen Ryynäsen perhe: Tanya, äiti-maria, Jimmy, isä-ken, Jerry, kaksi kissaa ja koiranpentu Lopuksi poikani söivät enemmän lääkkeitä kuin ruokaa. Näin Maria Ferm- Ryynänen, 29, kuvaa tilannetta, jossa hänen poikansa olivat vielä vuosi sitten. Infektiokierteet, sairaalakäynnit ja lääkekuurit seurasivat toisiaan. Syy sairauskierteeseen selvisi helsinkiläisessä Mineraalilaboratorio Milassa: Poikien immuunipuolustus oli dramaattisesti heikentynyt. Perheen kodissa Liljendalin Skinnarbyssä, lähellä Loviisaa, vastaan tulevat ensin pojat, viisivuotias Jimmy sekä kaksi ja puolivuotias Jerry, joka joutui vuoden aikana syömään 23 antibioottikuuria. Pojat ovat eläväisiä ja uteliaita seuratessaan tarinaa, jota äiti heistä kertoo. Pojat eivät enää ole sen useammin vilustuneita kuin muutkaan lapset. Flunssat menevät nopeasti ohi ilman vakavampia komplikaatioita. Nykyään astman ja hengitysteiden oirreet ilmenevät harvemmin, eivätkä vaadi sairaalakäyntejä kuten aikaisemmin. Perheeseen kuuluu myös isä Ken ja 7-vuotias tytär Tanya, sekä kaksi kissaa ja koira. Tanya on aina ollut terve, mutta molemmat pojat ovat sairastelleet pienestä pitäen. Ehkä sillä on jokin merkitys, että itse olin terve ja vahva kun odotin Tanyaa, mutta poikia odottaessani jouduin leikkauksiin ja kortisonihoitoon, miettii Maria. Molemmat pojat sairastuivat jo puolivuotiaina. Jimmyllä todettiin astma ja Jerryllä oli samanlaisia oireita. Molemmat saivat kortisonihoitoa. Astman lisäksi molemmilla oli myös laryngiittia, virusperäistä kurkunpään tulehdusta, jota kutsutaan myös valekuristustaudiksi. Pojat saivat usein yöllisiä hengenahdistuskohtauksia, jotka vaativat pikaista sairaalahoitoa. Lääkehoitojen myötä pojat tulivat yhä sairaammiksi ja heidän vastustuskykynsä heikkeni. Jerryllä oli jatkuvasti korvatulehduksia ja molemmat pojat joutuivat pahaan tulehduskierteeseen. Lääkekuuri seurasi toistaan. Jimmyllä oli myös vakavia ruoansulatusvaivoja. Hänen piti mennä vessaan heti syötyään. Vatsa oli alati löysä. Lopulta hän joutui jatkuvasti käyttämään vaippoja. Hän laihtui aivan silmissä. Jerryn iho muuttui kellertäväksi luultavasti monista antibioottikuureista ja muista lääkkeistä johtuen. Paljastavat verianalyysit Pojat oli allergiatestattu tavalliseen tapaan, mutta testeissä ei voitu todeta mitään allergisia reaktioita. Kun allergeeneja ei löydetty, poikien hoito jäi puolitiehen. He saivat ensihoitoa ja lääkkeitä, jotka auttoivat väliaikaisesti, mutta kukaan ei perusteellisesti selvittänyt heikkenevän terveyden syitä. Lopulta tajusin, että tilanne ei voi jatkua näin, sanoo Maria. Ymmärsin, että jokaisella lääkekuurilla oli sivuvaikutuksia, ja että olimme joutuneet pahaan kierteeseen. Olin vakuuttunut siitä, että tulehduskierteiden syitä täytyi voida jotenkin selvittää. Yht äkkiä tajusin mitä jos syynä onkin jokin puutos... Maria Ferm-Ryynänen soitteli sairaaloihin ja laboratorioihin selvittääkseen, missä pojat voisi testata. Lopulta joku ehdotti Mineraalilaboratorio Milaa. Hän otti yhteyttä tohtori Pertti Lähteenmäkeen Helsingin Antioksidanttiklinikalle. Pojista otettiin verikokeet, jotka analysoitiin Milassa. Analyysissä tutkittiin noin 40 eri aineen taseet, ja niistä

3 Jerry joutui syömään 23 antibioottikuuria vuoden aikana. voitiin päätellä mielenkiintoisia asioita. Osoittautui, että pojilla oli hälyttävän alhaiset määrät niitä pienoisravintotekijöitä, jotka pitävät yllä kehon immuunipuolustusta. Arvot olivat niin alhaiset, että poikien vastustuskyky oli lähes olematon. Jokainen vilustuminen oli vaarallinen. Heidän kehonsa eivät enää jaksaneet taistella sairauksia vastaan. Muistan, miten tohtori Lähteenmäki ihmetteli poikien pienoisravintotekijöiden taseiden samankaltaisuutta, aivan kuin kyseessä olisi ollut identtiset kaksoset. Jimmyn arvot olivat ehkä vähän huonommat, hänhän oli vanhempi ja oli sairastanut kauemmin. Silloin vuosi ja kahdeksan kuukautta vanhalla Jerryllä oli hämmästyttävän alhainen A-vitamiinitaso. Ravinnon koostumusta muutettiin Vanhempien huoli on muuttunut huojennukseksi, kun syy Jimmyn ja Jerryn infektiokierteeseen selvisi. Parin kolmen kuukauden kuluttua tilanne muuttui. Pojat alkoivat voida huomattavasti paremmin. Tohtori Lähteenmäki oli analyysin perusteella määrännyt vitamiineja, hivenaineita ja rasvahappoja. Mangaani on jo voitu lopettaa, koska seurantakokeet osoittavat taseen korjaantuneen. Ryynästen jääkaapin ovessa on kattava taulukko aineista, joita poikien on säännöllisesti nautittava. Listalla on esimerkiksi seleeniä, sinkkiä, kuparia, kalsiumia, ubikinonia, kalanmaksa- ja pellavansiemenöljyä. Tärkeätä on myös se, että Ryynäsen perhe on pannut ruokalistansa kokonaan uusiksi. Tohtori Lähteenmäki pyysi tekemään listan siitä, mitä meillä syödään. Hän suositteli ravintolisiä samalla perusravinnon merkitystä voimakkaasti painottaen. Ilmenikin, että ruokalistallamme oli paljon tyhjiä kaloreita. Poikien takia muutimme ruokamme ravintosisältöä terveellisemmäksi. Esimerkiksi punaista lihaa me emme enää syö. Olemme korvanneet sen kalkkunalla, kanalla ja kalalla. Käytämme täysjyvävalmisteita ja syömme paljon vihanneksia ja hedelmiä. Maitotuotteet ovat meillä nyt luomua, samoin kuin muutkin tuotteet, joita luomuruokana saa. Se tulee vähän kalliimmaksi, mutta toisaalta emme osta enää mitään turhaa. Lisäaineita sisältävät säilykkeet, limsat ja karkit on meillä julistettu pannaan. Tulokset ravintolisistä ja terveellisemmästä ravinnosta ovat selvästi havaittavissa. Jimmy on terveen pyöreäposkinen. On vaikeata kuvitella häntä vaipoissa kulkevana laiheliinina. Hän on iloinen ja eloisa, ja popsii vitamiinija hivenainetablettinsa suurella innolla. Näin monta kerralla, hän nauraa ja nostaa kaikki sormensa pystyyn. Jerryn ihonväri on palautunut normaaliksi. Ja kaikkein tärkeintä on se, että poikien hengenahdistuskohtaukset ovat lieviä ja niitä on harvoin. Maria Ferm-Ryynänen ja hänen miehensä ovat itse joutuneet tekemään kaikki aloitteet. He ovat esimerkiksi mittauttaneet asuntonsa saadakseen selville mahdolliset homeongelmat ja kemikaalipitoisuudet. Vasta myöhäisessä vaiheessa on kehoitettu miettimään, voisiko jokin ympäristötekijä olla osasyynä lasten sairauksiin. Hoitavan lääkärin haastattelu seuraavalla sivulla. Ei mitään taikatemppuja - Verianalyysit ovat konkreettisia ja niistä voi todeta arvojen parantuneen samassa tahdissa, kuin poikien terveys on palautunut. Mistään taikatempuista ei siis ole kysymys, sanoo Maria Ferm-Ryynänen. Infektiokierteisten lasten vanhempana pitää tosiaan aktiivisesti etsiä myös muita keinoja kuin lääkekuurien syöminen. Vanhemmilla pitää olla kärsivällisyyttä ja aloitekykyä, opastaa Maria samassa tilanteessa olevia vanhempia. Nyt Jimmyllä ja Jerryllä riittää energiaa vaikka toisille jakaa!

4 Pertti Lähteenmäki: Verianalyysit hoidon perusta Jokainen potilas on haaste ja jokaiseen tapaukseen on löydettävä yksilöllinen ratkaisu, sanoo lääketieteen ja kirurgian tohtori Pertti Lähteenmäki Helsingin Antioksidanttiklinikalta. Näin hän kommentoi edellisen aukeaman artikkelissa kuvattuja Jimmyn ja Jerryn tapauksia, ja toteaa että verianalyysit toimivat poikien täsmähoidon perustana. Vaikka Pertti Lähteenmäki määräsikin pojille hoidoksi vitamiineja, hivenaineita ja hyviä rasvahappoja, hän käytti myös perinteisiä lääkevalmisteita. Tarvittaessa, kuten näiden poikien infektioissa, on käytettävä antibiootteja ja muita lääkeaineita. Valitettavasti usein käy niin, että lääkeaineet tuhoavat kehon hyviä bakteereita ja kuluttavat pienoisravintotekijöitä samalla, kun ne parantavat äkillisiä oireita. Tämä on tavallista varsinkin antibioottien käytön yhteydessä. Siksi olen iloinen, että meillä on käytössämme menetelmiä ja välineitä ravitsemustasapainon kartoittamiseksi ja hoidon yksilöllistämiseksi. Tänä päivänä erilaiset ympäristövaikutukset lisäävät tarvetta valvoa kehomme suojaravinteiden taseita, sanoo Pertti Lähteenmäki. Hän painottaa kuitenkin sitä, että sairastumisemme on monen tekijän yhteisvaikutus. Hän puhuu myös perimän ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Taustatekijöiden kartoitus on tärkeätä. Hän vertaa tilannetta kriisissä olevan yrityksen saneeraukseen. Oleellista on nähdä kokonaisuus, ja vasta sitten määrittää muuttujat. Kun kysymyksessä on lapsen sairastuminen, on otettava huomioon koko perheen vuorovaikutus, hän sanoo. On käytävä läpi ruokailutottumukset, asuinolot ja paljon muuta. Ympäristöolosuhteet voivat olla osasyynä lisääntyneisiin allergia- ja yliherkkyyssairauksiin. Kun nämä taustatekijät kyetään selvittämään, sillä on terveyttä edistävä ja laajemmassa mielessä myös kansantaloudellinen merkitys. KIrja lisäaineista Tohtori Pertti Lähteenmäki on huolestunut synteettisten kemikaalien lisääntyvästä käytöstä. Varsinkin elintarvikkeiden lisäaineet ovat hänen mielenkiintonsa kohteena. Hän on yhdessä kollegansa Pentti Parkkisen ja ravintoterapeutti Tuula Nuutisen kanssa vuonna 1996 julkaissut kirjan Ravintomme lisäaineet käyttö, haitat, lisäaineeton ravinto *, jota käytetään oppikirjana useassa oppilaitoksessa. Kirjasta on otettu päivitetty painos vuonna Kirja on yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään. Valitettavasti on todettava, että yhteiskuntamme on nyt entistä enemmän altistunut erilaisten kemikaalien vaikutuksille. Äskettäin saatiin lisävahvistusta siitä, että elintarvikkeissa käytettävät n.k. atso-värit saattavat aiheuttaa esimerkiksi käytöshäiriöitä, yliaktiivisuutta ja oppimisvaikeuksia lapsissa. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Pertti Lähteenmäki painottaa yksilöllisen hoidon merkitystä. Atso-värit ovat synteettisiä väriaineita, joiden käytön tarkoituksena on vain vaikuttaa elintarvikkeiden, makeisten ja virvoitusjuomien ulkonäköön. Ne kiellettiin Suomessa vuonna 1981, koska niiden todettiin voivan aiheuttaa mm erilaisia yliherkkyyksiä. EU:ssa on värien käyttö kuitenkin taas sallittu, joten atso-värejä löytyy varsinkin tuontituotteista. Atso-värit ja muut lisäaineet on merkitty tuotteen aineosaluetteloon koodeilla, jotka muodostuvat E-kirjaimesta ja luvusta. On ehkä syytä mainita, että kaikki E-koodatut lisäaineet eivät ole vaarallisia, muistuttaa Pertti Lähteenmäki. On olemassa myös tarpeellisia lisä- ja säilöntäaineita. Tartratsiini, E 102 Eniten tutkittuja atso-värilisäaineita on tartratsiini, jonka koodi on E 102. Tähän aineeseen voivat reagoida voimakkaasti astmaatikot, jotka ovat yliherkkiä myös asetyylisalisyylihapolle (aspiriinille). Tartratsiinia käytetään myös vaateteollisuudessa, mikä saattaa aiheuttaa iho-oireita. Muutkin kuin astmaatikot voivat kärsiä väriaineesta. Lista tartratsiinin kielteisistä vaikutuksista on pitkä. Yhteisvaikutus ruoan säilöntäaineena käytetyn natriumbentsoehapon kanssa on osoittautunut erityisen haitalliseksi. - Usein vedotaan aineiden raja-arvoihin, mutta harvoin otetaan huomioon yhteisvaikutusta monia aineita yhdisteltäessä, sanoo Pertti Lähteenmäki. Hän toteaa, että on huomioitava myös yksilön herkkyys; kaikki aineet eivät ole kaikille yhtä harmittomia. Tartratsiinille on ominaista, että se salpaa sinkin imeytymistä. Yhteistä kaikille lisäaineväreille on se, että ne estävät ruoansulatukselle tärkeitä entsyymitoimintoja. Lääkkeiden lisäaineet Kirjassa Ravintomme lisäaineet on luku lääkkeiden lisäaineista. Lääkkeissä on usein väriaineita, sokerialkoholeja, keinomakeutusaineita, laktoosia ja erilaisia side- ja päällystysaineita. EU-sopeuttamisen yhteydessä on myös Suomi hyväksynyt sen, että lääkkeet saavat sisältää aiemmin kiellettyjä väriaineita kuten erytrosiinia. Ruoansulatusvaivat ja muut yliherkkyysoireet eivät välttämättä johdu itse lääkeaineesta vaan ainakin osaksi lisäaineista. Kirjassa mainitaan väriaineet lasten antibioottiseoksissa ja mm silmätipoissa käytettävät sulfiitit. * Lähteenmäki, Nuutinen, Parkkinen: Ravintomme lisäaineet. Academica Kustannus OY, Uudistettu painos, Pekan Offset,

5 Vakavasti sairas 10 vuotta sitten: Antioksidantit tulivat avuksi Britt-Marie Södergård, 28, on kuin terveyden perikuva tavatessamme hänet työssään lähikaupan kassalla Närpiön Ylimarkussa. Vapaa-aikana hänet voi löytää uimahallista tai luonnosta kävelylenkiltä. On vaikea uskoa, että hänellä on kymmenen vuotta sitten todettu MS-tauti. Hän oli hyvin sairas tullessaan erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan antioksidanttihoitoon elokuussa Lapsuudesta saakka Britt-Marie Södergårdilla on ollut myös diabetes. Tällaiset diagnoosit saisivat kenet tahansa keskittymään oireisiinsa, mutta Britt-Mariella on muutakin mietittävää. Hän ei kuulu niihin, jotka puivat vain sairauksiaan. Saimme luvan lukea hänen potilaskertomuksensa, joka on oikeastaan dokumentti vitamiinien, hivenaineiden sekä muiden antioksidanttien merkityksestä vaikeissakin sairaustapauksissa. Sen jälkeen kun Britt-Marie Södergård aloitti antioksidanttihoidon, MS-tauti on ollut lähes oireeton. Syksyllä 2002 hän vilustui, sai kuumetta ja oli hyvin väsynyt. Parin päivän kuluttua tuli kouristava MS-kohtaus, kuitenkin aikaisempia lievempi ja lyhytkestoisempi. Itse hän kuvaa sitä näin: - Kohtaus johtui kyllä siitä, että olin laiminlyönyt antioksidanttihoidon. Olin alkanut tuntea itseni niin terveeksi, että kuvittelin voivani lopettaa lisäravinteiden käytön, en uskonut tarvitsevani niitä enää. Hän alkoi taas käyttää antioksidanttivalmisteita ohjeiden mukaan ja on tuntenut itsensä sen jälkeen terveeksi. Kohtauksia ei ole esiintynyt. Muutamien lisäravinteiden annoksia on voitu pienentää säännöllisten verianalyysien osoittaessa arvojen normalisoitumista. Hänen antioksidanttihoitonsa on koko ajan perustunut analyyseihin, joilla on voitu kontrolloida pienoisravintotekijoiden taseita. Pienoisravintotekijät ovat solujen ravintoaineita, joita tarvitaan koko kehon hyvinvointiin. Nuoruusiän diabetes Britt-Marie Södergård oli vain kolmevuotias, kun hänellä todettiin sokeritauti. Kolme vuotta nuorempi sisar sai diabeteksen jo puolivuotiaana. Vanhempien sukulaisissa ei ole esiintynyt tämän tyypin diabetesta, joka yleensä on perinnöllinen. Britt-Mariella ei ole nykyään ongelmia sokeritautinsa hoitamisessa. Veren sokeriarvot ovat vuosia olleet vakaat säännöllisellä insuliinihoidolla. Lisää murheita Mutta kesällä 1993 ilmeni toisenlaisia oireita; huimausta ja pahoinvointia, joiden syytä ei osattu määrittää. Britt-Marie oli kaksi viikkoa sairaalassa tutkittavana, mitään diagnoosia ei kuitenkaan tehty. Hän tervehtyi melko pian, mutta alkoi keväällä 1995 taas tuntea huonovointisuutta. Siitä alkoi pitkäaikainen väsymys ja toistuvat huimauskohtaukset, jotka saattoivat kestää useita päiviä. Nyt voitiin sairaalatutkimuksilla vahvistaa, että kyseessä on MS-tauti. Neurologit eivät kuitenkaan oikeastaan voineet auttaa häntä siinä tilanteessa. Britt-Marie saa lisävirtaa päivittäisestä uimisesta ja lenkkeilystä Tullessaan lääkäri Kaarlo Jaakkolan vastaanotolle Antioksidanttiklinikalle Kristiinankaupunkiin, Britt-Marie oli hyvin heikossa kunnossa. Neljän kuukauden ajan oli ollut vahvoja oireita ja hän oli täysin uupunut. Oikea käsi vapisi ja kävely oli kankeata. Laboratoriotutkimuksissa todettiin puutteita monista aineista. Seleeni oli alhainen, hänellä oli kuparin, sinkin ja ubikinonin puutetta sekä matalat taseet elimistölle välttämättömistä rasvahapoista. Hän aloitti lääkäri Jaakkolan määräämien valmisteiden nauttimisen. Hoito aloitettiin neurolipideillä, jotka ovat rasvahappoja sisältäviä molekyylejä ns. fosfolipidejä. Sitten vuoroon tulivat sinkki ja natriumselenaattivalmiste, joka sisälsi myös kromia ja vanadiinia. Hän sai lisäksi A-, C- ja E-, B 1 -, B 6 - ja B 12 - vitamiineja. Jo neljän päivän kuluttua lääkinnän aloittamisesta hän oli niin pirteä, että pystyi tekemään puutarhatöitä koko päivän ajan. Britt-Marie Södergårdin äiti, joka oli ollut tyttärestään huolestunut, ihmetteli hänessä tapahtunutta nopeaa paranemista. Hän on nyt pirteä kuin peipponen kuvasi äiti muutosta lääkäri Jaakkolalle. Viiden viikon antioksidanttihoidon jälkeen Britt-Marie ei enää kärsinyt huimauksesta eikä tasapainohäiriöistä. Britt-Marie Södergård nauttii asiakkaiden palvelemisesta. Normaalia elämää Britt-Marie Södergård on ollut kokopäivätyössä ja opiskellut vapaa-aikanaan. Hän työskenteli pitkään kasvihuoneessa, mutta on pari viimeistä vuotta ollut lähikaupassa pääasiassa kassalla. Hän käy lääkärinsä Kaarlo Jaakkolan vastaanotolla kerran vuodessa tarkistuttamassa, että veriarvot ja lääkitys ovat tasapainossa. Lääkäri kommentoi - Sekä sokeritauti että MS ovat autoimmuunisairauksia. Ne syntyvät kun puutostilojen häiritsemä immuunijärjestelmä muodostaa vasta-aineita solujen vaurioituneelle rakenteelle, sanoo lääkäri Jaakkola. - Soluvauriot syntyvät useimmiten oksidaatiossa eli hapettumisessa johtuen puutteellisesta antioksidanttisuojauksesta. Useissa neurologisissa sairauksissa on myös kyse häiriintyneestä energian tuotosta. Sen sivutuotteena syntyy lisää hapettavia tekijöitä (vapaita radikaaleja), jotka edelleen pahentavat taudin kulkua. Syy Britt-Marie Södergårdin nuoruusiän diabetekseen saattaa osittain johtua pienoisravintotekijöiden puutoksesta. MS voi ilmetä myös monen muun eri tekijän seurauksena. Huimauskohtaukset vuonna 1993 olivat todennäköisesti sairauden ensioireita, mutta se muuttui akuutiksi keväällä Vuosikymmenien aikana tehtyjen tutkimusten perusteella on mahdollista tietää mitkä pienoisravintotekijät ovat tarpeellisia antioksidantti- ja immuunijärjestelmien sekä solujen energiakriisien häiriöiden korjauksessa. Pienoisravintotekijöiden laboratoriotestit paljastavat yksilölliset puutostilat ja niiden vaikeusasteet. Lähes 30 vuoden aikana hoidossani on ollut runsaat 150 MS-potilasta. Olen tehnyt heistä tarkat sairauskertomukset. Kun otan mapin esille ja luen muutaman kymmenen tapausselostusta, ihmettelen voiko laaja-alainen antioksidanttihoito tosiaan olla näin tehokasta, toteaa lääkäri Kaarlo Jaakkola. Mielestäni MS-tauti on sairaus, jossa yksilöllinen, lääkärin määräämä laboratoriotesteihin perustuva lääkeannostasoinen tukilääkitys tulisi olla potilaan perushoitoa, sanoo Kaarlo Jaakkola.

6 Krooninen silmätulehdus NOPEASTI KURIIN Anita Ruusuranta alkoi hoitaa itseään silmälääkkeiden lisäksi lääkäri Jaakkolan määräämillä lisäravinteilla: vitamiineilla, hivenaineilla ja rasvahapoilla. Ruokavaliokin muuttui enemmän hedelmiä ja vihanneksia suosivaksi. Jo muutaman viikon kuluttua hän saattoi vähentää kortisonilääkitystä ja lopettaa antihistamiinit. Nyt onnistui myös oleskelu ympäristöissä, joissa silmät aiemmin olivat ärtyneet. Hoitavan lääkärin kommentteja Itsepintainen allerginen silmän sidekalvotulehdus johdatti Anita Ruusurannan Antioksidanttiklinikalle Turkuun. Vastaanotolle menoa hän ei kadu. Hän pääsi tulehduksestaan ja samalla yleiskunto parantui siinä määrin, että hänestä tuli terveellisen ruokavalion ja yksilöllisesti määrättyjen vitamiinien ja hivenaineiden innokas puolestapuhuja. Nyt jopa hiukset kasvavat paremmin ja ovat tulleet tuuheammiksi, sanoo tämä yli viisikymppinen nainen, joka liikkuu nuoren tytön lailla ja jolla on toiselle olkapäälle ulottuva paksu poninhäntä. Hän käy säännöllisesti tanssikursseilla aviomiehensä Raimon kanssa, myös vatsatanssi kuuluu hänen moniin harrastuksiinsa. Anita on ulkoilmaihminen, hän sauvakävelee, pyöräilee ja käy avannossa. Anita Ruusurannassa riittää elinvoimaa kanssaihmisten auttamiseen Kun tapaamme rivitalossa Raisiossa, lähellä Turkua, hän on suunnittelemassa kansalaiskampanjaa oman presidenttiehdokkaan puolesta. Valtuuston varajäsenenä hänen on istuttava pitkissä palavereissa ja otettava selvää erilaisista yhteisistä asioista. Hän työskentelee kunnan päivähoitopaikassa joka toinen viikko. - Minulle sopii hyvin se, että jaan aikani ansiotyön, politiikan ja harrastusten kesken. Tekemistä pitää ihmisellä olla. Anita Ruusuranta on lyhyesti sanottuna harvinaisen energinen ja toimelias. Hän tuntee itsensä terveeksi ja haluaa jakaa kokemuksiansa siitä, miten ihanaa elämä on kun syö ja elää terveellisesti. Kanssaihmisistä välittäminen ja avun antaminen on hänelle luonnollista. Se käy ilmi myös Kunta ja Me -lehden artikkelista, jota hän meille näyttää. Siinä kerrotaan huomiota herättäneestä Raision sosiaalitoimen alaisesta projektista, joka kesti muutamia vuosia, mutta josta jouduttiin luopumaan resurssisyistä. Kyseessä oli Paikkarin tupa, johon yksinäiset ja työttömät ja ketkä tahansa voivat tulla osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Tupa toimi jonkin aikaa jopa koululaisten iltapäiväkotina. Idea oli Anita Ruusurannan ja hän myös itse johti toimintaa kekseliäästi. Tämä on lähes uskomaton tarina naisesta, jonka elämänohjeena on aina ollut, että ihmisten ja ideoiden on saatava kohdata. Elämänohjettaan Anita on aina itse noudattanut. Allerginen silmätulehdus Tulimme oikeastaan keskustelemaan Anita Ruusurannan kanssa vitamiineista ja hivenaineista. Hän kertoo käyttäneensä vuosien mittaan itsehoitona lisäravinteita vitamiinien ja kalanmaksaöljyn muodossa. Annostus on ollut umpimähkäistä, koska puutostiloista ei ole ollut tietoa. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että lisäravinteista oli apua muun muassa kiusallisen allergisen ihottuman parantumisessa 1980-luvulla. Lääkäri Kaarlo Jaakkolan vastaanotolle Antioksidanttiklinikalle hän meni silmän pitkäaikaisen sidekalvotulehduksen takia. Tulehdus ei parantunut useilla lääkehoidoilla eikä kortisonilla. Tulehdus muuttui krooniseksi ja vaikeutti oleskelua myös ulkoilmassa. Silmät punoittivat ja kipeytyivät helposti. Hän ei sietänyt auringonvaloa eikä tuulta, uimahalleja ja vastaavia ympäristöjä oli myös vältettävä. Allergisia silmäsairauksia on arvioitu olevan prosentilla väestöstä. Kuten tässä tapauksessa allerginen sidekalvon tulehdus eli konjunktiviitti voi kestää pitkään, sanoo erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola. Aiheuttajana ovat useinmiten ilman kautta leviävät allergeenit. Oireita ovat kutina, punoitus, vetistys, valonarkuus sekä sidekalvon ja luomen turvotukset. Luontevin apu olisi herkistävän allergeenin tunnistaminen ja välttäminen. Se tosin on mahdollista melko harvoin. Perinteisiä hoitoja ovat syöttösolun vakauttajat (esim. Lomudal), antihistamiinit, tulehduskipulääkkeet sekä kortisonia sisältävät paikalliset lääkkeet. Krooninen silmäallergia on näköä uhkaava sairaus, koska siihen liittyvät vaikeat, uusiutuvat sarveiskalvohaavaumat. Anita Ruusurannan silmissä sidekalvon tulehdus alkoi rajuna. Hänelle oli kirjoitettu useita silmälääkkeitä. Vaikea sidekalvon tulehdus oli jatkunut jo kolme kuukautta siinä vaiheessa, kun antioksidanttilääkitys aloitettiin. Laboratoriomittauksissa todettiin beetakaroteenin, lykopeenin, ubikinonin, B 1 - ja B 2 - ja erikoisesti B 6 -vitamiinin matalat taseet. Myös solunsisäiset kaliumin, magnesiumin, sinkin ja mangaanin taseet olivat matalia. Anita Ruusurannan yksilöllinen lääkeannostasoinen tukilääkitys antioksidanteilla vaikutti jo ensimmäisinä lääkitysviikkoina. Tavanomaiselle hoidolle reagoimaton krooninen silmäallergia lieveni tasaisesti, ja kun Anita Ruusuranta tuli puolen vuoden kuluttua jälkitarkastukseen, hänen silmätulehduksensa oli täysin parantunut. - Arviolta puolet väestöstä potee jotain tai useitakin allergisia sairauksia. Hoidettuani tuhansia erilaisia allergiapotilaita vuosikymmenien aikana, olen sitä mieltä, että yksilöllinen lääkeannostasoinen laboratoriomittauksiin perustuva antioksidanttihoito on tarpeellista lähes kaikille potilaille, joilla allergia pitkittyy. Tämän tyyppisen tukilääkityksen aikana perinteiset hoidot tuntuvat tehoavan nopeammin ja niiden tarve rajoittuu melko lyhyeen hoitojaksoon, kertoo Kaaarlo Jaakkola.

7 7 Tutkittua: C-vitamiini tappaa syöpäsoluja Möller Mustikkauute Sisältää Hyvää oloa luonnosta runsaasti antioksidantteja C-vitamiinilla voi tulevaisuudessa olla merkitystä syövän hoidossa. Amerikkalaiset tutkijat toteavat, että lääkkeelliset annokset C-vitamiinia suonensisäisesti annettuna näyttävät tuhoavan syöpäsoluja selektiivisesti, siis terveitä soluja vahingoittamatta. Uutisen on julkaissut Yhdysvaltojen kansanterveyslaitoksen, National Institutes of Healthin (NIH) tutkijaryhmä. NIH on yksi maailman arvostetuimmista lääketieteellisistä tutkimuskeskuksista. Ihmissoluilla tehdyt kokeet osoittavat, että C-vitamiinille saattaisi tulla yllättävä rooli syövän hoidoissa, kirjoittavat tutkijat artikkelissaan, joka julkaistiin Proceedings of the National Academy of Scienceslehdessä syyskuussa On tärkeää todeta, että tutkijoiden tarkoittamiin annoksiin päästään vain suonensisäisellä hoidolla, kommentoi lääkäri Karin Munsterhjelm-Ahumada, joka pitää amerikkalaistutkimusta erittäin kiinnostavana. Suomessa suhtaudutaan kielteisesti C- vitamiinin suonensisäiseen annosteluun. Ruotsissa tilanne on sama, vaikkakin siellä muutamat lääkärit ovat menetelmää käyttäneet. Tämän huolellisesti tehdyn tutkimuksen tulokset ovat syöpähoidon kannalta toiveita herättäviä, varsinkin kun C-vitamiini on turvallinen aine verrattuna käytössä oleviin syöpälääkkeisiin, sanoo Karin Munsterhjelm-Ahumada. Amerikkalaistutkimuksessa kymmenestä erilaisesta syöpäsolutyypistä viisi reagoi alle 4 millimooliin askorbiinihappoa. Tämä C-vitamiinipitoisuus voidaan helposti saavuttaa infuusiolla suoneen. Tutkimuksessa huomio kiinnittyi erityisesti ihmisen lymfoomasoluihin, koska ne olivat hyvin herkkiä C-vitamiinille. Kliinisissä tutkimuksissa on aiemmin 10 gramman lääkkeellisellä päiväannoksella C-vitamiinia suoneen havaittu olleen myönteinen vaikutus tiettyihin syöpätyyppeihin. Kaksi laajaa kaksoissokkotutkimusta eivät voineet tätä vahvistaa, mutta niissä ei käytetty vitamiinia suonensisäisesti kuten aikaisemmissa tutkimuksissa, muistuttavat NIH:n tutkijat. Heidän mielestään C-vitamiinin merkitys pitää arvioida uudelleen, ei vain omaan tutkimukseen vedoten vaan myös perustuen niihin kliinisiin tuloksiin, jotka julkaistiin vuonna 2004 Annales of International Medicine -lehdessä. Plasmapitoisuudessa on suuria eroja riippuen siitä, annetaanko C-vitamiini suun kautta vai infuusiona suoneen. Suonensisäinen 10 gramman annos nostaa pitoisuuden plasmassa lähes 6 millimooliin, mikä on 25- kertainen verrattuna samaan määrään suun kautta nautittuna. Suurten C-vitamiiniannosten syöpää hillitsevästä ja parantavasta vaikutuksesta on keskusteltu myös aiemmin, sanoo Karin Munsterhjelm-Ahumada ja luettelee sellaisten tutkijoiden ja lääkäreiden nimiä, jotka ovat olleet tätä mieltä. Olettamuksen esittivät useat tutkijat jo 1950-luvulla ja asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi 1970-luvulla mm biokemisti Irwin Stonen toimesta. Stone sai myös nobelisti Linus Paulingin kiinnostumaan aiheesta. C-vitamiinin vaikutukset erilaisiin sairauksiin ovat olleet kiisteltyjä aina siitä saakka, kun unkarilainen Albert Szent-Györgyi eristi sen härän lisämunuaisesta vuonna Mutta jo 1913 esitettiin hypoteesi, jonka mukaan mm keripukki ja riisitauti saattoivat johtua C-vitamiinin puutteesta, mikä myöhemmin todistettiinkin. Keripukki vaivasi erityisesti merimiehiä, jotka olivat pitkiä aikoja merellä ilman tuoretta ruokaa kuten vihanneksia ja hedelmiä. Ihminen ei pysty itse tuottamaan C-vitamiinia, vaan se on saatava ravinnosta. C-vitamiinilla on kehossa monia elintärkeita tehtäviä. Myös seleenillä on hiljattain kerrottu olevan myönteisiä vaikutuksia syövän hoidossa. Syksyn 2004 Näkökulma-lehdessä raportoitiin Karolinska Institutetissa Ruotsissa julkaistuista tutkimustuloksista, joissa todettiin seleenin voivan valikoivasti tappaa solumyrkyille vastustuskykyisiä syöpäsoluja. Lähde: Qi Chen, Michael Graham Espey, Murall C Krishna, James B Mitchel, Christopher P Corpe, Garry R Buettner, Emily Shacter and Mark Levine: Pharmacologic ascorbic acid concentrations selectively kill cancer cells: Action as a pro-drug to deliver hydrogen peroxide to tissues. Proceedings of the National Academy of Sciences, September 20, 2005, vol 102, no.36. Sisältää runsaasti antioksidantteja Möller Mustikkauute on puhdas ja vahva mustikkavalmiste, joka sisältää runsaasti antioksidantteja, jotka suojaavat kehon soluja hapettumiselta. Mustikalla on monta terveydelle suotuisaa vaikutusta 1. mustikka lisää vastustuskykyä 2. mustikka vaikuttaa suotuisasti näkökykyyn ja verenkiertoon 3. mustikka tasapainottaa vatsan toimintaa 4. mustikka auttaa ihoa ja limakalvoja voimaan hyvin Möller mustikka Näkökulma_1_ :41:51 TO M A K E L O V E L O N G E R BETTER 736_Prelox_Ann_IltaSanomat_1005.indd :42:37

8 8 Tutkittua: Lihavuus on globaalinen terveysriski Ylipainoisuus on maailmanlaajuisesti kuudenneksi suurin sairauksien aiheuttaja ja riskitekijä. Noin 1,1 miljardia aikuista sekä 10 prosenttia lapsista luokitellaan nykyisin ylipainoiseksi tai lihaviksi. Eliniän keskimääräinen ennuste on jo teollisuusmaissa kääntynyt laskuun. Yleisimpiä ylipainoisuuden yhteydessä esiintyviä sairauksia ovat sydän-verisuonitaudit, 2-tyypin diabetes sekä useat syöpämuodot. Amer i k ka la istut k i- mukset osoittavat, että vuosina ylipainoisten ja lihavien määrä pysyi vakiona luvun keskivaiheilla ylipainoisten määrä alkoi nousta ja nousu jatkuu edelleen ongelmallisena. Lasten ja aikuisten tilastot ovat samansuuntaisia. Ylipaino ja lihavuus erotetaan toisistaan painoindeksin (BMI eli body mass index) avulla. BMI on painon ja pituuden neliön suhdeluku. Normaaliarvo on Ylipainoisella BMI on ja lihavalla yli 30. Vuonna 2000 noin 151 miljoonaa ihmistä sairasti 2-tyypin sokeritautia. Arvioidaan, että vuonna 2010 määrä on 221 miljoonaa ihmistä. Luvun ennustetaan nousevan vuoteen 2025 mennessä 324 miljoonaan. Tämän mukaan joka kolmas ihminen tulee elinaikanaan sairastumaan 2- tyypin diabetekseen. Tästä sairaudesta koituvat kustannukset ovat valtavat. Nykyisin 2-tyypin sokeritaudin hoito maksaa vuositasolla USA:ssa noin 132 miljardia dollaria. Tämä luku sisältää 92 miljardia dollaria suoranaisia lääkekustannuksia ja 40 miljardia epäsuoria kustannuksia (eläkkeet, ennenaikaiset kuolemat sekä invaliditeetit). Ruotsissa on tutkittu ylipainoisuudesta ja lihavuudesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Tutkimukseen osallistui keski-ikäistä ruotsalaista miestä ja naista Malmön alueelta. Seuranta kesti 15 vuotta. Paikalliset tulokset on sovellettu kattamaan koko Ruotsin. Normaalipainoisiin verrattuna ylipainoisten ja lihavien sairaalahoidon lisäkustannukset arvioitiin olevan vuositasolla 2935 miljoonaa kruunua (noin 290 miljoonaa euroa). Summa on 2,3 prosenttia kansallisen sairaanhoidon kustannuksista. Tutkijat arvioivat, että mikäli sairaalahoitoa vaativa 55-vuotias ylipainoinen mies laihtuisi normaalipainoiseksi, sairaalakustannusten säästö olisi vuositasolla 4434 kruunua potilasta kohden. Mukaan ei ole laskettu laihduttamisen kustannuksia. Vyötärön ja lantion suhde hyvä mittari Tutkijat ovat edelleen hieman erimielisiä siitä, mikä ylipainoisuuden mittareista parhaiten korreloi sairastumisriskiin. Yleisesti käytetty mittari BMI ei aina ole paras ja tästä syystä on ryhdytty käyttämään uutta vyötärö-lantiosuhdetta. Arvovaltaisessa Lancet-lehdessä julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa selviteltiin mikä lihavuuden mittareista parhaiten korreloi todettuun sydäninfarktiin. Mittareina käytettiin painoindeksiä (BMI), vyötärön ja lantion ympärysmittaa sekä vyötärö-lantiosuhdetta. Tutkimukseen osallistui henkilöä 52 maasta (12461 koeja kontrollihenkilöä). Etenkin ikääntyneillä vyötärö-lantiosuhde paljasti ylipainon luotettavammin kuin painoindeksi ja se korreloi selvästi sydäninfarktin riskiin. Vyötärön ympärysmitta jo yksin on erittäin hyvä mittari. Tutkimus osoitti, että BMI oli sen sijaan suhteellisen huono. Paras mittari oli vyötärölantiosuhde. Metabolista oireyhtymää pitää epäillä, jos vyötärö-lantiosuhde on vähintään 1,00 miehellä ja 0,88 naisella. Nämä mittaukset on helppo tehdä terveystarkastuksen yhteydessä. Perimä ja ympäristö Lihavuudella ja ylipainoisuudella näyttää olevan yhteyksiä ympäristö- ja perintötekijöihin sekä koulutustasoon. Tästä syystä on oleellista selvittää ylipainoisuuteen liittyvät taustatekijät. Tutkimuksissa todetaan ajallista ja ikään korreloivaa fyysisen aktiviteetin vähenemistä yhdistyneenä ruokatottumusten muutoksiin ja liiallisen energian saantiin. Tehokas painon pudotus edellyttää huomion kiinnittämistä ravinnon laatuun, määrään ja energiapitoisuuteen sekä liikuntaan. Tutkijat ovat sitä mieltä, että lääketieteellinen ohjaus ja yhteiskunnalliset muutokset eivät tue tällaista kehitystä. Tarvitsemme järeitä toimenpiteitä, jotta ylipainoisuus saataisiin vähenemään. Myöskin Suomessa on ongelma tiedostettu. Suomen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia järjestivät konsensuskokouksen Lihavuus, painavaa asiaa painosta. Konsensuslausuman keskeinen sanoma oli, että lihavuus lisääntyy epidemian tavalla, lihavuus aiheuttaa lukuisia sairauksia, lihominen johtuu yhteiskunnan ja teknologian tuomista muutoksista ja lihomista ei voida estää vain terveydenhuollon toimenpiteillä. Avuksi toivotaan valtiollisia toimenpiteitä, kuten verotus- ja lainsäädäntömuutoksia. Lähteet: 1. Obesity. Haslam DW, James WP. Lancet Oct 1;366(9492): Epidemiologic aspects of overweight and obesity in the United States. Flegal KM. Physiol Behav Oct Prevalence, predisposition and prevention of Type II Diabetes. Cheng D. Nutr Metab (Lond) Oct 18;2(1):29 [Epub ahead of print] 4. Obesity, survival, and hospital costs-findings from a screening project in Sweden. Borg S, Persson U, Odegaard K, Berglund G, Nilsson JA, Nilsson PM. Value Health Sep-Oct;8(5): Obesity and the risk of myocardial infarction in 27,000 participants from 52 countries: a case-control study.yusuf S, Hawken S, Ounpuu S, Bautista L, Franzosi MG, Commerford P, Lang CC, Rumboldt Z, Onen CL, Lisheng L, Tanomsup S, Wangai P Jr, Razak F, Sharma AM, Anand SS; IN- TERHEART Study Investigators. Lancet Nov 5;366 (9497): Konsensuslausuma. Lihavuus painavaa asiaa painosta Suomen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala 2005.

9 9 Tutkittua: AIDS-sairailla seleenin puutetta On yleisesti tunnettua, että AIDS-potilailla on alhainen seleenitaso. Nyt on kanadalainen Harold Foster esittänyt hypoteesin, jonka mukaan antamalla HIV-tartunnan saaneille seleeniä voitaisiin estää taudin kehittymistä AIDS:iksi. Hänen teoriansa on herättänyt kiinnostusta useissa Afrikan maissa, joilla ei ole varaa kalliisiin AIDS-lääkkeisiin. Toistaiseksi vain harvoissa tapauksissa on AIDS-potilaita hoidettu seleenillä. Foster on aloittanut yhteistyön afrikkalaisten lääkäreiden ja AIDS-järjestöjen kanssa saadakseen aikaan jatkuvampaa tutkimustoimintaa. Parhaillaan on käynnissä kolmesataa potilasta käsittävä kaksoissokkotutkimus. Foster on professorina Victorian yliopistossa Brittiläisessä Columbiassa. Hän ei ole lääkäri, vaan maantieteilijä ja geologi. Hän on usean vuoden ajan tutkinut sairauksien maantieteellistä levinneisyyttä ja huomannut, miten eri sairaudet keskittyvät tietyille alueille. Geologina hän alkoi kiinnostua siitä, että maaperän laadulla ja sairauksilla näyttää olevan jokin yhteys. Hän pitää Senegalia esimerkkinä siitä, että maaperän seleenipitoisuudella voi olla vaikutusta AIDS:in leviämiseen. AIDS on koetellut rankasti kaikkia Senegalin naapurimaita Saharan eteläpuolella. Leviämiseen vaikuttavat tekijät ovat olemassa myös Senegalissa. Maa on köyhä, pääkaupunki Dakar on yksi suurimmista prostituution keskuksista Afrikassa ja moniavioisuus on yleistä. Senegal eroaa kuitenkin naapurimaistaan kahdessa suhteessa: ensinnäkin maaperä on erittäin seleenirikas ja toiseksi maassa on alhaisempi AIDS-tiheys. Kilpailua ravinteista Lääkäri Karin Munsterhjelm-Ahumada, joka on tavannut Harold Fosterin monta kertaa kansainvälisissä kongresseissa, luonnehtii hänen hypoteesiaan näin: Hän tähdentää, että HIV-viruksessa on glutationiperoksidaasia, jota myös meillä kaikilla on kehossamme. Tämä entsyymi on immuunipuolustuksellemme elintärkeä, koska se muun muassa suojaa solujamme hapettumiselta. Sen muodostumiseksi tarvitaan pienoisravintotekijöitä kuten seleeniä, kysteiiniä, glutamiinia ja tryptofaania. Kolme viimeksi mainittua ovat aminohappoja. Fosterin olettamuksessa HIVviruksen ja oma glutationiperoksidaasimme joutuvat tilanteeseen, jossa ne kilpailevat toistensa kanssa näistä neljästä ravintoaineesta. Foster on kirjoittanut kirjan, jonka hän on rohkeasti nimennyt What really causes AIDS, suomennettuna Mikä on AIDS:in perimmäinen syy. Kirjassa hän pohtii myös AIDS:in seurannaissairauksia, muun muassa eri virustauteja kuten C-hepatiittia ja herpestä, joiden molempien taudinkuvaan kuuluu matala seleenitaso. Hän viittaa myös tutkimuksiin, joiden mukaan seleenivaje ja AIDS kulkevat käsi kädessä. Tämä on niin ilmeistä, että AIDS: in levinneisyysalueista voidaan päätellä seleenin puutosalueet. HIV-positiivisilla seleeni laskee, kuten myös kysteiini, glutamiini ja tryptofaani. Pitoisuudet vähenevät myös muissa virusinfektioissa, mutta vajeet korjaantuvat. Näin ei käy HIV-infektiossa, jossa immuunipuolustus heikkenee asteittain. HIV-positiivisilla, joilla on alhainen seleenitaso, myös glutationiperoksidaasiaktiviteetti näyttää olevan heikentynyt. Kun aliravitsemus etenee, kehittyy lopulta AIDS erilaisine seurannaisvaikutuksineen. Foster ei ole ainoa, joka protestoi sitä käsitystä vastaan, että ainoastaan HIV olisi syy AIDS:iin. On tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että HIV sinänsä on verraten harmiton virus ja että AIDS on usean muuttujan summana murentuneen immuunipuolustuksen tulos. Tosiasiassa ei vielä 20 vuotta jatkuneen tutkimuksenkaan jälkeen ole löydetty selitystä sille, miten HIV kehittyy AIDS:iksi. Suomalaisten veren seleenitaso oli aikaisemmin maailman matalimpia. Meillä alettiin vuonna 1983 ainoana maana maailmassa lisätä seleeniä keinolannoitteisiin. Harold Foster viittaa Suomeen viimeisimmässä Journal of Orthomolecular Medicine -numerossa. Hän toteaa muun muassa, että Suomessa on alhainen HIV/AIDS-tiheys verrattuna yleisesti seleeniköyhään Pohjolaan. Hän ottaa esimerkiksi Eestin, jossa tautitiheys on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Liettuassa ja Puolassa, joissa kansa nauttii seleenirikkaampaa ravintoa kuin Eestissä, on sairastumisia suhteessa vähemmän. Tästä ei voi vetää tieteellisiä johtopäätöksiä seleenin merkityksestä, kirjoittaa Foster, mutta lisää, että suomalaisten viranomaisten päätös lisätä seleeniä lannoitteisiin on saattanut vaikuttaa HIV-positiivisten suhteellisen alhaiseen määrään. Viitteet: Foster HD: What really causes AIDS. Trafford Publishing, Victoria BC. / Foster HD: Why HIV-1 has diffused so much more rapidly in Sub-Saharan Africa than in North-America. Med Hypoth, 2003;60(4): Golubkina NA, Shagova MV, Spirichev VB, Alftan J et al: Selenium intake by the population of Lithuania. Vopr Pitan, 1992; Jan-Feb (1): Kantola M, Mand E, Viitak A, Jarauskaja J et al: Selenium content of serum and human milk in Finland and neigbouring countries. J Trace Elements in Exp Med 1998; 10(4): Fosfoser Memory_N k kulma_ko :36 Page 1 Composite C M Y CM MY CY CMY K

10 10

11 11

12 12