Tenon varresta Tanssijoelta ylös tunturiin kiemurteleva

Transkriptio

1 teksti Tiina Riikonen Luontoselvitys on yksi reittisuunnittelun monista työvaiheista. Biologi Mia Vuomajoki tekee kasvillisuusselvitystä, ja hankeharjoittelija Linnea Rasmus arvioi luontotyyppejä Utsjoen kirkonkylän ja Nuorgamin välisellä reittiosuudella. Uuden reitin jäljillä MERKITTY RETKEILYREITTI ESITTELEE SEUTUNSA ULKOILUMAHDOLLISUUKSIA JA LUONTOA, MUTTA SE MYÖS SÄÄSTÄÄ ARKOJA LUONTO- KOHTEITA. REITISTÖN VALMISTUMISTA EDELTÄÄ PITKÄAIKAINEN HANKE. Tenon varresta Tanssijoelta ylös tunturiin kiemurteleva kinttupolku nousee yhä jyrkemmin. Puuskutamme ja hikoilemme kivutessamme jyrkkää rinnettä. On toukokuun loppu eikä Lapissa ole vielä kesä, mutta uutisten mukaan Utsjoki on yli kahdellakymmenellä asteellaan tänään Suomen lämpimin kunta. Olen liikkeellä Panoraamareitistön hanketyöntekijä Antero Isolan kanssa ja patikoimme Tenojokilaakson yläpartaalla. Sivullamme avautuu toisenlainen maisema: Paistunturin erämaa-alue loivapiirteisine tuntureineen ja helppokulkuisine tunturikankaineen. 14

2 kuva Tiina Riikonen Uudet reitit yhdistävät maastossa olevia irrallisia kulku-uria yhtenäiseksi reitistöksi. Paistunturin ja Kaldoaivin erämaa-alueilla riittää silti tilaa sekä poroille että poluttomien maastojen kulkijoille. 80 prosenttia kunnan pinta-alasta. Utsjoella matkailusesonkia haluttaisiin pidentää, joten erämaahan on suunniteltu uutta reittiä retkeilijöille. Alun tunturikoivikko jää taakse, ja saavutamme nopeasti puurajan. Alkaa avonainen tunturimaasto, missä silmä kantaa kauas. Kapuamisen päätteeksi tulemme todelliselle näköalaterassille. Näkymät ovat sen verran huikeat, että ymmärrän heti, mistä Utsjoen retkeilyreittihanke on saanut työnimensä Panoraamareitistö. Valoilmiö lisää Panoraamareitin vetovoimaa. Utsjoella ei ole yhtään suurta matkailukeskusta, joka vetäisi sinne suuria turistimassoja, vaan matkailu painottuu Tenon lohiturismiin, jonka sesonki on lyhyt. Teno on maailman merkittävimpiä vapaana virtaavia lohijokia ja siksikin monen kalamiehen unelma. Kevon kanjonin luonto ja maisemat tekevät vuosittain vaikutuksen tuhansiin retkeilijöihin. Vaikka vetonaulaksi ei ole kansallispuistoja, luontoa ja rauhaa kyllä riittää: Utsjokea voidaan pitää maamme erämaisimpana kuntana. Paistunturin, Kaldoaivin ja Muotkatunturin erämaa-alueet sekä Kevon luonnonpuisto ja muut suojelualueet kattavat yhteensä jopa yli Alhaalla laaksossa, lähes jalkojemme juuressa, kimaltelee Saamenmaan valtavirta Teno. Juuri hiirenkorville tullut tunturikoivikko antaa jo hiukan esimakua jokilaakson kesäisestä vehreydestä. Tenon takana on Norja. Siellä kuin kulissina maisemassa komeilee yli kilometriin kohoava Rastegaisa. Saamelaisten pyhä tunturi naapurihuippuineen on vielä vahvasti lumen peitossa. Jokaisella pysähdyksellä Isolalla on jotakin erityistä kerrottavaa, sillä nämäkin paikat hän on kolunnut jo moneen kertaan suunnitellessaan uuden retkeilyreitin linjauksia. Ensimmäisten satojen kävelykilometrien aikana oma painoni putosi kymmenen kiloa, mutta samalla laajeni entisestään kokonaiskuva kaikesta siitä, mitä Panoraamareitistö tulee tarjoamaan, Isola muistelee. Vaeltaen päälakea ympäri Viitoitetuille vaellusreiteille on maassamme kysyntää. Sen osoittaa suosituimpien vaellusreittien joskus jopa ruuhkaiset kulkijamäärät. Moni kokee turvallisemmaksi liikkua luonnossa merkityllä reitillä kuin poluttomassa maastossa. Joskus sellaiset ovat myös ainoita kulkuväyliä, kun retkeilijöiden kulku ohjataan viitoituksella kestävämpiin maastonkohtiin. Lapin tunnetuimmat vaellusreitit Hetta Pallas sekä Haltin ja Kevon reitit ovat kaikki pituudeltaan kilometrin luokkaa. Uts- 15

3 Poromies ja matkailuyrittäjä Petteri Valle tekee asiakkaidensa kanssa vaelluksia, joilla takkaporo kantaa varusteet. Takkaporojen kouluttaminen ja käyttäminen kuljetuksissa ylläpitää saamelaisia perinteitä. joelle suunnitellun Panoraamareitistön idea on toisenlainen: reitin pituus on valittavissa muutaman tunnin päiväretkistä vaikka kolmen viikon vaellukseen. Suomi-neidon päälakea Tenojokilaakson lähituntumassa kiertävien reittiosuuksien lisäksi suunnitelmissa on Kevon reitin jatkoosuudet sekä Paistunturin ja Kaldoaivin erämaa-alueita yhdistävät reitinhaarat. Kevon kanjonin kulkijoille Panoraamareitistö tuo uusien liityntäreittien myötä lisää vaihtoehtoja. Jatkossa pitkälle viittareitille voisi lähteä esimerkiksi Karigasniemeltä, Outakoskelta tai Muotkatunturien puolelta Kuoppanivasta. Taivallettuaan Kevon reitin vaellustaan voisi vielä jatkaa Kenesjärven postipolun kautta edelleen Utsjoen kirkonkylään ja sieltä aina Nuorgamiin asti. Pitkänmatkanvaeltaja voisi täydentää kylillä eväsreppunsa ja palata viittareitistön toista haaraa takaisin lähtöpisteeseensä. Valmistuttuaan Panoraamareitistö tulee sitomaan yhteen jo olemassa olevia retkeilyreittejä, viime vuosina valmistuneita kylien lähiluontopolkuja sekä vanhoja postipolkuja ja muita maastoon vakiintuneita kulku-uria. Suunnitellun patikkareitistön yhteispituus on kaikkiaan 270 kilometriä, mutta aivan uutta polkua tarvitaan vain vähän ja sekin on tarkoitus toteuttaa luonnonläheisesti. Reitistö on suunniteltu vain jalkaisin kuljettavaksi, joten luontoa ei rikota leveillä väylillä tai maisemaa turmelevilla maansiirtotöillä. Uusia yöpymispaikkojakaan ei ole tarkoitus rakentaa, vaan olennaisinta reitistön perustamisessa on lähinnä yhtenäinen viitoitus. Reitistön eri päätepisteistä kyliltä löytyvät kaupat ja muut palvelut sekä julkisen liikenteen yhteydet. Utsjoella osana reittisuunnittelua tehty arkeloginen selvitys toi paljon uutta tietoa seudun historiasta. Arkeologi Juha-Pekka Joona tarkastelee tunturista löytynyttä purnua eli entisaikojen lihakellaria. 16

4 Päiväretkiltä yöttömään yöhön Panoraamareitistön tavoitteena on tarjota myös lohituristeille ja muille matkaajille mahdollisuuksia helposti toteutettaviin päiväretkiin: lyhyitä turvallisia taipaleita lähellä jokivarren palveluita. Panoraama-hankkeessa on omarahoitusosuudellaan mukana 21 paikallista yrittäjää, jotka uskovat reitistön hyötyihin. Jos seurueesta yksi kalastaa, voivat toiset viihtyä tunturissa päiväretkillä ja matkailijoiden viipymääkin saataisiin pidennettyä, summailee Tenon Tunturitupien yrittäjä Otto Paltto. Myös matkailusesonki saisi olla keskikesän lohestusaikaa pidempi. Reitistö mahdollistaisi myös palveluihin tukeutuvat, päivärepun kanssa kuljettavat lakanavaellukset majapaikasta toiseen. Täällä puuttomaan tunturiin pääsee helposti, mutta erämaihin tottumattomalle maantien läheisyys tuo turvallisuutta, hän miettii sekä ulkomaisten turistien että ikääntyvien suomalaisretkeilijöiden tarpeita. Reittisuunnittelija Antero Isola ideoi, että yhden etapin voisi kulkea tunturissa patikoiden, toisen Tenon maisematietä pyöräillen ja paluumatkan vaikka tenolaisveneen kyydillä. Euroopan Unionin pohjoisin viitoitettu vaellusreitti voisi olla myös ulkomaalaisiin pureva erikoisuus. mittainen valoilmiö lisää Panoraamareitin vetovoimaa yötön yöhän on Suomessa pisimmillään juuri Utsjoella. Monenlaisia muuttujia Ulkoilureitin syntymisen voisi luulla olevan yksinkertaista: Maalataan merkit puiden kylkiin ja isketään reittipaalut tunturiin. Laitetaan vielä lähtöpaikalle info-taulu, ja uusi retkeilyreitti onkin valmis. Niin helppoa se ei suinkaan ole. Ulkoilulain mukaan ulkoilureitin perustamiseksi on laadittava ja vahvistettava ulkoilureittisuunnitelma sekä pidettävä paikalla ulkoilureittitoimitus. Valmiin reittisuunnitelman vahvistaa se Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ELY, jonka toimialueella reitti pääosin on. Ennen vahvistamista suunnitelma on vielä pidettävä nähtävänä ja osallisille on varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen. Retkeilypalvelujen rakentaminen tukee alueen matkailuelinkei- Tuleva reitti testataan tositoimissa. Puron ylitys onnistuu kahlaten kevätvedelläkin. Reittiosuuden tuleva teema voisi liittyä vaikka kalastukseen ja pienvesiin. Reitin suunnittelu ei ole vain viivan piirtämistä kartalle. Jatkamme opintoretkeämme nousten Báktevárrille ja vielä korkeammalle Risnjarvárrille. Sieltä näkymät avautuvat kauas Tenon yläjuoksun suuntaan ja Nuvvos Áilegas -tunturiin. Kahdeksan kilometrin ja muutaman tunnin päiväretken jälkeen laskeudumme tien varteen. Lähtöpaikkaamme Tunturituville palattuamme unohdun tuntikausiksi kuuntelemaan tenonsaamelaisen Paltto-Oton kiehtovia lohitarinoita vuosikymmenten varrelta. Paikallinen kulttuuri, historia ja tarinat elävöittävät retkeilyä, ja lyhyille reittietapeille onkin jo ideoitu erilaisia teemoja. Kun lopulta maltan jatkaa seuraavalle taipaleelleni, on oikeasti jo yö, vaikka aurinko paistaa edelleen korkealta. Kahden kuukauden kuva Tiina Riikonen Paikalliskulttuuria erämaassa: ei riimukirjoitusta vaan vanhan poroaidan jäänteitä Utsjoen retkeilyreitin varrella. 17

5 kuva Tiina Riikonen Panoraamareitillä pääsee jo muutaman tunnin päiväretkellä näyttäviin maisemiin. Hanketyöntekijä Antero Isola Báktevárrilla, alhaalla Teno ja Tenonlaakson takana Norja ja Rastegaissa. non kehitystä monipuolistaen samalla syrjäseutujen elinmahdollisuuksia ja palveluita. Reittihankkeiden vastustajat eivät yleensä ole tekemisissä matkailun kanssa, ja retkeilypalveluiden tuoma lisäarvo ymmärretään vasta myöhemmin. Ulkoilureitistöjäkään ei silti kehitetä vain matkailun ja sen talousvaikutusten vuoksi, vaan ne tukevat myös paikallisten hyvinvointia lisäämällä harvaanasuttujen seutujen liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia, muistuttaa Metsähallituksen Luontopalvelujen projektipäällikkö Veikko Virkkunen Syötteeltä. Julkiset sekä yksityiset tahot laativat reittejään eri tavoin. Reitti on aina sidoksissa alueeseen ja sen tarjoamiin edellytyksiin. Useimmiten reitin perustamisen taustalla on julkisin varoin tuettu hanke, ja siksikin ulkoilureittien suunnittelussa on mukana lukuisia eri osapuolia ja vaiheita. Retkeilypalvelut laaditaan pääsääntöisesti verovaroin, joten ei ole yhdentekevää, miten prosessi toteutetaan ja millainen lopputulos on, Virkkunen huomauttaa. Reitin suunnittelu ei ole vain viivan piirtämistä kartalle. Reitti on aina sidoksissa paikkaan ja sen tarjoamiin edellytyksiin mutta myös rajoituksiin. Hankkeen suunnittelussa on huomioitava niin paikalliset asukkaat, yrittäjät ja elinkeinot kuin reitin tulevat käyttäjätkin. Reitin linjausta tehdään luonnon, maiseman ja maastonmuotojen ehdoilla, mutta samalla on muistettava myös maanomistusolot ja reitin tulevat huoltotyöt. Utsjoella reittisuunnitelman taustana ovat myös Kaldoaivin ja Paistunturin erämaa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat. Poronhoitoalueella on kiinnitettävä erityistä huomiota poroelinkeinon edellytysten turvaamiseen, ja saamelaisalueella paikallisella kulttuurilla on iso merkitys. Panoraamahankkeessa on tehty monenmoisia selvityksiä, pyydetty asiantuntijalausuntoja, käyty neuvotteluja yrittäjien ja maanomistajien kanssa, pidetty kuulemistilaisuuksia kyläkokouksissa ja alueen kahdessa paliskunnassa. Osallisia koko hankkeessa on uskomattoman paljon, reittimies Isola valottaa hankkeen vaiheita. Vaikka Utsjoella on runsaasti valtion maita, on maankäyttösopimuksia tehty jo yli 20 yksityisenkin maanomistajan kanssa. Jos reittiä joudutaan siirtämään yksityismaalta erämaa-alueen puolelle, on jokaiselle osuudelle erikseen haettava erityislupa Maa- ja metsätalousministeriöltä. Heti hankkeen aluksi tehtiin kattava luonto- ja ympäristöselvitys sekä tutkittiin hankkeen vaikutuksia porotalouteen ja poronhoitokulttuuriin. Alueella laadittiin myös arkeologinen selvitys, johon kuului museoviraston esiselvitys koko reittihankkeen alueella sekä arkeologin tekemä maastotutkimus. Alustavaa reittilinjausta muutettiin, kun luontoselvityksessä löytyi uhanalaisia kasveja ja petolinnun pesäpuu. Seitakivi tai vanha turvekammi kertoo vanhasta saamelaisesta kulttuurista, mutta samalla on huolehdittava, ettei muinaismuisto kärsi kulutuksesta. Saamelaiskulttuuriin liittyvistä näkökohdista pyysimme lausunnot sekä Saamalaiskäräjiltä että Saamelaismuseo Siidalta. Pitkän prosessin 18

6 kuluessa syntyy aina uusiakin näkökulmia, mikä taas vaatii lisäselvityksiä. Paikallisten eränkävijöiden toiveesta pyysimme asiantuntijalausunnot vielä kalastusalueelta ja riistanhoitoyhdistykseltäkin, Isola kertaa suunnittelun pitkäjänteisyyttä. Paikoitellen reitin kulkua voisi helpottaa erilaisilla rakenteilla, mutta jo reitin suunnitteluvaiheessa on muistettava myös tulevaisuuden kunnossapitokustannukset, Antero Isola vielä muistuttaa. Esiselvityksen loppuvaiheessa järjestettiin osallisille avoin testiretki, missä perusteellisista selvityksistä tuli kiitosta, sillä samalla saatiin paljon uutta tietoa alueesta ja sen arvoista. Syötteellä pyöräillään Huolella suunniteltu ja toteutettu reitti on vetovoimainen ja palkitsee kulkijan. Eri käyttäjäryhmillä on erilaisia tarpeita ja kiinnostuksen kohteita, joten kaikki eri harrasteet ja liikkumismuodot eivät välttämättä sovellu samalle reitille. Pudasjärvellä Syötteen opastus ja reitit -hankkeessa perustettiin 150 kilometriä maasto- ja retkipyöräilyreittejä. Reiteillä voi tutustua maisemiin ja luonnonnähtävyyksiin eri puolilla aluetta. Maastopyöräilyreitit tarjoavat mahdollisuuden tutustua päivässä Syötteen kansallispuiston ja Iso-Syötteen retkeilyalueen maisemiin, mutta pääosin ne sijoittuvat niiden ulkopuolisille talousmetsäalueille. Retkipyöräilyreitit kulkevat maisemallisia pikkuteitä pitkin kansallispuiston ulkopuolella. Reitistöjen varrella on useita laavuja ja muita taukopaikkoja. Lapin kesä on lyhyt muttei aina vähäluminen. Toisaalta sama reitti ei välttämättä houkuttele eri asioista kiinnostuneita kulkijoita. Tulevia käyttäjiä kannattaa kuunnella ja ottaa mukaan suunnittelun alkuvaiheessa. Syötteellä pyöräreittisuunnittelu on lähtenyt siitä, että vasta-alkajat ja lapsiperheet voivat tutustua alueeseen helpommilla retkipyöräilyreiteillä. Poluilla kulkevat maastopyöräilyreitit taas on tarkoitettu maastopyöräilyn harrastajille, ja vaativuustaso vaihtelee sen mukaan. Paikoin maasto on todella haastavaa, selvittää reitistöä suunnitellut Veikko Virkkunen. Maastopyöräilyreitistön tavoitteena on houkutella alueelle kokonaan uusi käyttäjäryhmä tarjoamalla lajin harrastajille mahdollisuutta tutustua luontoon ja maisemiin pyörän selässä. Hankkeen aluksi kartoitettiin maastopyöräharrastajien omia toiveita muun muassa polkujen ja maaston vaativuudesta sekä reittien pituuksista. Yhteistyötä tehtiin pyöräilyseurojen kanssa. Vuonna 2009 valmistunut reitistö koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä rengasreitistä, jotka tarjoavat sekä haasteita että vauhtia. Reiteillä on monipuolisia maastoja helppokulkuisista hiekkakankaista vaativampiin suo-osuuksiin. Myös reittien käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä kehitystyön tuloksiin. Kansallispuistossa pyöräily on Syötteellä sallittua vain merkityillä maastopyöräilyreiteillä, joten siksikin selkeä viitoitettu reitistö on tullut tarpeeseen. Panoraamahankkeen esiselvityksen tekijät harjoittelija Linnea Rasmus, arkeologi Juha-Pekka Joona ja hanketyöntekijä Antero Isola maisemakonttorissaan. Ideasta reitiksi on pitkä tie Utsjoella ajatus retkeilyreitistöstä sai alkunsa jo lähes kymmenen vuotta sitten kunnan ja Metsähallituksen matkailuyhteistyöstä. Hankkeen pohjaksi selvitettiin reitin vaikutuksia alueen paikallistalouteen. Ulkopuolisten asiantuntijalaskelmien mukaan reitistö toisi Utsjoelle vuosittain uutta matkailijaa ja reitistön käyttäjät jättäisivät kuntaan jopa euroa. Summalla on merkitystä ennen kaikkea pienten yritysten toimeentuloon ja sitä kautta kylien elinvoimaisuuteen sekä välillisesti myös Utsjoen kokoisen kunnan talouteen. Aloite kirjattiin kunnan kehittämissuunnitelmaan, ja se otettiin mukaan myös Pohjois-Lapin maakuntakaavaan. Lopulta vuonna 2008 reitistöhanke saatiin elinkeinolautakunnan hankeohjelmaan, ja kunnan taloussuunnitelmaan varattiin hankkeeseen määrärahat vuosille Taustalla on EU:n maaseudunkehittämishanke Pohjois-Lapin Leader. ELY-keskuksen rahoituspäätös saatiin kesällä 2009 ja heti syksyllä käynnistettiin esiselvityshanke, joka kesti viime vuoden loppuun, Utsjoen vastaavana elinkeino- ja kehittämispäällikkönä toiminut Heikki Niittyvuopio kertaa pitkää prosessia hankkeen ohjausryhmästä. Nyt reittisuunnitelman esiselvityksen loppuraportti on nähtävillä, ja muistutusajan jälkeen reittisuunnitelma lähtee ELY-keskukseen vahvistettavaksi. Vasta sen jälkeen päästään tekemään päätökset jatkotoimenpiteistä eli varsinaisesti reittien rakentamisesta. Rakentamisen hankesuunnittelu käynnistetään ensimmäisenä sellaisille reittiosuuksille, joihin ei tarvita erillisiä reittitoimituksia ja ensimmäiset osuudet päästäneen viitoittamaan vihdoin ensi vuoden aikana. 19

7 Syötteen maastopyöräreitit ovat kiinnostavan haasteellisia myös lajin aktiiviharrastajille. Joki ylitetään kahlaamalla, mutta kekseliäs pyöräilijä taluttaa ajokkinsa kuivana kahluuvaijerin avulla. kuva Jonne Lantto Tenolta tunturiin Päiväretkemme jälkeen jatkan matkaani vielä iltayöstä. Tenon varresta siirryn Utsjoen retkeilyreitille, joka nousee Utsjoen kirkonkylältä länsipuoleiselle tunturialueelle. Viitoitettu ympyrälenkki on nyt vielä erillinen reitti, mutta jatkossa tämäkin olisi yksi osa pitkää Panoraamareitistöä. Kevyen sadekuuron yllättämänä pysähdyn Nammajärven kodalla aamuöiselle lounastauolle. Panoraamareitistön valmistuttua Námmájávri olisi Nuorgamista lähtevän haaran ja Kevonreitin pohjoisen jatko-osan solmukohta. Seuraavana aamuna erkanen viittapolulta ja suuntaan kulkuni poluttomiin maastoihin. Jatkan Paistunturin erämaa-alueen halki kohti etelää kierrellen tutustumassa kevättä kuohuviin vesiputouksiin. Erttetvárrin ikivanha poroerotuspaikka kivistä ladottuine aitoineen herättää kunnioitukseni menneiden aikojen poromiehiä kohtaan. Eilisen hellepäivän jälkeen ilma on äkisti kylmennyt ja taivaalle on noussut tummia pilviä. Laskeudun jokivarteen ja pystytän kiireesti leirin. Aukean jängän laidalla tuuli riepottaa telttaa. Aamulla huomaan, että Lapin kesä on lyhyt muttei aina vähäluminen: maassa on kymmenkunta senttiä lunta! On juuri se päivä, jolloin kouluissa lauletaan suvivirttä, mutta Paistunturissa suvi ei juuri nyt ole kovin suloinen. Erämaa pysyy erämaana Taivaalla leijuu piekanapariskunta. Keväisessä erämaassa kapustarinnat ja lirot seurailevat kulkuani. Jänkäpounikossa hyppelee suokukkokin, ja tunturin kuvetta tarpoessani teen tuttavuutta tunturikihujen kanssa: ne tuntuvat lentävän suoraan kohti. Parina päivänä näen pienen poroparttion eli tokkaa harvalukuisemman lauman, mutta yhtään ihmistä en erämaassa tapaa päiväkausiin edes poromiehiä ei liiku täällä tähän aikaan vuodesta. Uusi Panoraamareittikään ei tule rikkomaan erämaan rauhaa, sillä erämaalain hengen mukaisesti reitistö on linjattu pääosin erämaa-alueiden ulkopuolisille reunavyöhykkeille. Porotkin saavat edelleen pitää rauhalliset laidunalueensa. Muutamaa päivää myöhemmin tulen erämaa-alueelta Kevon luonnonpuiston reunaan. Kanjonissa kulkeva retkeilyreitti on touko kesäkuun vaihteessa vielä suljettu kevättulvan ja eläinten pesimärauhan vuoksi. Guivin kautta jatkan kohti Akukammia. Ruokatauon päälle teen ilman rinkkaa sivupiston Akujoelle. Kalamiesten ja retkeilijöiden tallaama poropolku johdattelee jokivarteen. Polku jatkuu Akujärvelle, missä se yhtyy Outakoskelle johtavaan paikallisten vanhaan kulku-uraan. Tämäkin osuus tulevaa Panoraamareittiä on siis lähes viitoitusta vaille valmis. Jatkan kuitenkin Kevon reittiä vielä Ruktajärven kämpälle, mutta siitä poikkean länteen johtavalle poromiesten mönkijäuralle. Kuljen soidensuojelualueen sivua poroerotuspaikalle, jonka jälkeen nousen 620-metrisen Karigasniemen Áilikkaan rinteille, mistä jatkan Skálonjuov an lähireitille. Jalkojeni alla on valmis polku ja silmieni edessä panoraamamaiset näkymät. Viitoitusten valmistuttua retkeilijät löytäisivät tännekin ilman salapoliisityötä monien karttojen parissa. Lisätietoja: