Pk-yrityksen ympäristövastuut: Tunnista, varaudu ja hanki kilpailuetua!

Transkriptio

1 Pk-yrityksen ympäristövastuut: Tunnista, varaudu ja hanki kilpailuetua!

2 Helsingin seudun kauppakamari Pk-yrityksen ympäristövastuut -hanke Kirjoittajat: Janne Koivisto, Päivittäistavarakauppa ry Pauliina Upla, Thomas Andersson ja Lauri Larvus, Ecobio Oy Ulkoasu ja taitto: Marianne Holm, Helsingin seudun kauppakamari Paino: Savion Kirjapaino Oy, Kerava ISBN

3 Alkusanat Tämä opas on laadittu osana Helsingin seudun kauppakamarin toteuttamaa Pk-yrityksen ympäristövastuut -hanketta, jonka rahoittajina ovat toimineet Euroopan aluekehitysrahasto sekä Uudenmaan ELY-keskus. Ympäristöasioiden painoarvo liiketoiminnassa korostuu lähitulevaisuudessa entisestään ja ympäristövastuiden hallinta on yrityksille yhä merkittävämpi kilpailutekijä yrityksen koosta ja toimialasta riippumatta. Ympäristölainsäädännön laaja ja nopeasti muuttuva kenttä asettaa omat haasteensa lakisääteisten vaatimusten seuraamiselle ja toteuttamiselle omassa toiminnassa. Ympäristövastuut käsitteenä pitävät sisällään sekä oikeudellisia että vapaaehtoisia vastuita, joihin liittyvissä kysymyksissä pk-yritykset tarvitsevat usein tukea. Hankkeen tavoitteena on ollut ympäristövastuullisuuden vakiinnuttaminen osaksi pk-yritysten jokapäiväistä liiketoimintaa. Yritysten tietoisuutta on pyritty lisäämään lakisääteisistä velvoitteista, saatavilla olevista palveluista sekä eri toimenpiteiden hyödyistä ja mahdollisuuksista. Vuoropuhelua yritysten ja viranomaisten välillä on kehitetty. Helsingin seudun kauppakamarissa toimii ympäristöasioiden koordinaatioryhmä. Kyseessä on ensimmäinen ryhmän toiminnan aikaansaama konkreettinen hanke ja projektin avulla luotuja hyviä käytäntöjä tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa. Lakisääteiset velvoitteet ympäristövastuiden hallinnassa -osion kirjoittaja OTK, Ins (amk) Janne Koivisto on toiminut useita vuosia asiantuntijatehtävissä ympäristöasioiden parissa sekä Helsingin seudun kauppakamarissa että ympäristökonsultointialan yrittäjänä. Tällä hetkellä Koivisto toimii lakimiehenä Päivittäistavarakauppa ry:ssä. Vapaaehtoiset toimet ympäristövastuiden hallinnassa -osion on laatinut toimeksiantona Insinööritoimisto Ecobio Oy. Kirjoittajina ovat toimineet MMM Pauliina Upla, DI Thomas Andersson ja MMM Lauri Larvus. Helsingissä Saija Äikäs johtaja

4

5 SISÄLLYSLUETTELO LAKISÄÄTEISET VELVOITTEET YMPÄRISTÖVASTUIDEN HALLINNASSA Janne Koivisto, Päivittäistavarakauppa ry OSA 1 Lyhenteet... 6 Johdanto OSA 1:... 7 LAKISÄÄTEISET VELVOITTEET YMPÄRISTÖVASTUIDEN HALLINNASSA -osioon 1. YMPÄRISTÖHALLINTO SUOMESSA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI YVA-sääntelystä YVA-lain soveltamisala Hankeluettelo YVA:n soveltaminen yksittäistapauksissa Arviointimenettely Arviointitulosten huomioon ottaminen KESKEISIMMÄT LUPA- JA ILMOITUSMENETTELYT Ympäristölupa Yleistä ympäristönsuojelulaista Ympäristöluvan tarve Poikkeukset luvanvaraisuudesta Lupaviranomaiset Ympäristöluvan hakeminen...21 Yhteiskäsittelytilanteet Käsittelyvaiheet ja muutoksenhaku Lupaharkinta Lupamääräykset Ilmoituksenvarainen toiminta Rakennus- ja toimenpideluvat Luvanvaraisuus Lupamenettely Lupaharkinta Poikkeamismenettely Vesilain lupajärjestelmä Jätelain mukaiset menettelyt Maa-aineslupa Luonnonsuojelulain lupamenettelyt Kemikaalien ennakkohyväksyminen Teollisuuskemikaalien luvan- ja ilmoituksenvaraisuus Terveydensuojelulain ilmoitusvelvollisuus VASTUU YMPÄRISTÖN PILAANTUMISESTA Yleistä Julkisoikeudellinen puhdistamisvastuu Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus...33 Puhdistamisvastuun laajuus...34 Menettely pilaantumistapauksissa Vesistöjen pilaantumisesta aiheutuneet vahingot Muun lainsäädännön puhdistamisvastuut...36 Jätelain roskaamiskielto ja puhdistamisvelvollisuus...36 Kemikaalilainsäädännön puhdistamisvastuusäännökset

6 4.3. Vanhat pilaantumistapaukset...36 Jätehuoltolain roskaamiskielto...37 Jätehuollon järjestämisvelvollisuuteen perustuva vastuu...38 Pohjaveden pilaamiskielto ennen ympäristönsuojelulakia Vahingonkorvausvastuu Ympäristövahinkolaki...39 Korvausvelvolliset ja korvattavat vahingot...40 Pakollinen ympäristövahinkovakuutus...40 Korvaussäännösten soveltaminen vanhoihin vahinkoihin...41 Muu vahingonkorvauslainsäädäntö Ympäristövahinkojen korjaaminen...42 Korjaavat toimenpiteet...43 Kustannusvastuu Rikosoikeudellinen vastuu...44 Ympäristön turmelemisrikokset...45 Luonnonsuojelu- ja rakennussuojelurikokset...46 Luonnonvararikokset LUKEMISTO...47 Lyhenteet AVI aluehallintovirasto BAT Best Available Technology; paras käyttökelpoinen tekniikka CLP Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures ELY-keskus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus EU Euroopan unioni EUT Euroopan unionin tuomioistuin JHL jätehuoltolaki (673/1978) KHO korkein hallinto-oikeus KKO korkein oikeus KML kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) KTT käyttöturvallisuustiedote LSA luonnonsuojeluasetus (160/1997) LSL luonnonsuojelulaki (1096/1996) MAL maa-aineslaki (555/1981) MRA maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) MRL maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) NaapL laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) REACH Registration, Evaluation, Authorization and Restriction of Chemicals RL rikoslaki (39/1889) SosTMA sosiaali- ja terveysministeriön asetus SYKE Suomen Ympäristökeskus TSL terveydensuojelulaki (763/1994) Tukes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto VL vesilaki (587/2011) VNA valtioneuvoston asetus YM ympäristöministeriö YMA ympäristöministeriön asetus VahL vahingonkorvauslaki (412/1974) YSA ympäristönsuojeluasetus (169/2000) YSL ympäristönsuojelulaki (86/2000) YVA ympäristövaikutusten arviointi YVAA asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) YVAL laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) YVL laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) YVVL laki ympäristövahinkovakuutuksesta (81/1998) 6

7 Johdanto OSA 1: LAKISÄÄTEISET VELVOITTEET YMPÄRISTÖVASTUIDEN HALLINNASSA -osioon Ympäristölainsäädäntö on monialainen ja nopeasti muuttava kokonaisuus. Lakisääteiset velvoitteet ympäristövastuiden hallinnassa -osiossa käsitellään ympäristölainsäädännön keskeisimpiä lupavastuita ja velvoitteita erityisesti pk-yritysten näkökulmasta. Teksti on laadittu siten, että se tarjoaa yrityksen ympäristöasioista vastaaville tiiviin ja ajantasaisen kuvauksen yrityksiin vaikuttavasta ympäristösääntelystä. Tekstissä on erilaisten ympäristöllisten lupamenettelyiden lisäksi käsitelty valtion ympäristöhallintoa, YVA-menettelyä sekä erityisesti ympäristön pilaantumista koskevia vastuukysymyksiä. Kunkin asiakokonaisuuden yhteydessä on lisäksi tuotu esiin asiasta vastaavat toimivaltaiset lupa- ja valvontaviranomaiset. Lakisääteiset velvoitteet ympäristövastuiden hallinnassa -osion kirjoittaja OTK, Ins (amk) Janne Koivisto on toiminut useita vuosia asiantuntijatehtävissä ympäristöasioiden parissa sekä Helsingin seudun kauppakamarissa että ympäristökonsultointialan yrittäjänä. Tällä hetkellä Koivisto toimii lakimiehenä Päivittäistavarakauppa ry:ssä. 7

8

9 1. YMPÄRISTÖHALLINTO SUOMESSA Valtion aluehallinto uudistui vuoden 2010 alusta. Suomessa toimii nykyisellään kuusi aluehallintovirastoa (AVI) ja 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskus). Uudistuksella oli vaikutuksensa myös valtion ympäristöhallintoon. Tiivistäen todettuna entisten alueellisten ympäristökeskusten ohjausja valvontatehtävät siirtyivät ELY-keskuksille ja alueellisten ympäristökeskusten ympäristölupatehtävät sekä ympäristölupavirastojen tehtävät aluehallintovirastoille. Ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluvat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Ympäristöministeriö ohjaa aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa omalla toimialallaan. Lisäksi ympäristöministeriö ohjaa Metsähallitusta luonnonsuojeluasioissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle ja aluehallintovirastojen valtiovarainministeriölle. Ympäristöministeriö vastaa valtakunnallisesta asunto- ja ympäristöpolitiikasta. Ministeriön toimiala kattaa ympäristönsuojelun, alueiden käytön, luonnonsuojelun, rakentamisen ja asumisen. Ministeriö vastaa lisäksi hallinnonalan strategisesta suunnittelusta ja ohjauksesta, lainsäädännön valmistelusta, toimintaja taloussuunnittelusta sekä kansainvälisestä yhteistyöstä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) edistää ekologisesti kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista. ARA tukee lisäksi pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ja erityisryhmien asunto-olojen parantamista sekä valvoo ja ohjaa yleishyödyllisiä asuntoyhteisöjä. Se myös ohjaa ja valvoo ARA-asuntokannan käyttöä ja huolehtii asuntojen lainakantaan liittyvistä riskeistä yhdessä Valtiokonttorin kanssa. Lisäksi ARA edistää asunto-oloja koskevaa kehittämistoimintaa ja tutkimusta sekä välittää tietoa asuntomarkkinoista ja ylläpitää alan tietopalveluita. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, YMPÄRISTÖHALLINTO SUOMESSA Ympäristöministeriö Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Suomen ympäristökeskus (SYKE) Aluehallintovirastot (AVI) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) Metsähallitus (MH) Kuva 1. Ympäristöhallinnon esittely. joka huolehtii myös eräistä valtakunnallisista viranomaistehtävistä. SYKE kokoaa, muokkaa ja välittää ympäristötietoa ja huolehtii EUlainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten edellyttämistä ympäristöalan raportointitehtävistä. SYKE hoitaa myös vesivarojen hoitoon ja käyttöön liittyviä tehtäviä. Lupa-asioista SYKE:lle kuuluvat muun muassa jätteiden kansainväliset siirrot. Aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueet käsittelevät ja ratkaisevat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset lupa-asiat, vesilain mukaiset hallintopakkoasiat sekä pääosan vesien pilaantumisesta aiheutuvista korvausasioista. Ympäristöministeriö ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa omalla toimialallaan. Ympäristölupavastuualue on neljässä aluehallintovirastossa: Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Pääkaupunkiseutu kuuluu Etelä-Suomen AVI:n alueeseen. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle. Ympäristönsuojelulain mukaisia ympä- 9

10 ristölupaviranomaisia ovat aluehallintovirastojen ohella edelleen kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Lupaviranomaisten toimivallasta säädetään lain 5 luvussa. Lähtökohtaisesti AVI ratkaisee asian, mikäli toiminnan ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä tai laajakantoisia. Muussa tapauksessa toimivalta kuuluu kunnan viranomaiselle. Alueellisesti toimivaltaa määrittää toiminnan sijoittuminen. Lupahakemuksen ratkaisee se toimivaltainen lupaviranomainen, jonka toimialueelle toiminta sijoitetaan. Muutoin kunnan viranomaisen toimivaltaan kuuluva asia ratkaistaan AVI:ssa, mikäli toiminta sijaitsee usean ympäristönsuojeluviranomaisen toimialueella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueet huolehtivat ympäristöministeriön ohjauksessa alueillaan ympäristönsuojelusta, alueiden käytöstä, rakentamisen ohjauksesta, kulttuuriympäristön hoidosta, luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä sekä ympäristön tilan seurannasta. Vastuualueet huolehtivat myös ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupien valvonnasta sekä ympäristönsuojelulain mukaisista hallintopakkoasioista. Lisäksi ne huolehtivat maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa vesivarojen käytöstä ja hoidosta. Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen tehtäviä hoidetaan 13 ELY-keskuksessa, joita ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois- Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELYkeskukset. Metsähallituksen luontopalvelut hoitaa maamme kansallis- ja luonnonpuistoja, muita suojelukohteita sekä erämaa- ja virkistysalueita. Se vastaa alueiden hoidosta, käytöstä ja yleisöpalveluista sekä useiden uhanalaisten lajien, luontotyyppien ja kulttuuriperinnön valtakunnallisesta suojelusta ja seurannasta. Kunnilla on ympäristöhallinnossa keskeinen rooli paikallistasolla sekä lupaviranomaisina että ympäristönsuojelun valvojina. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää muun muassa ympäristölupia toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. 10

11 2. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 2.1. YVA-sääntelystä Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on menettely, jossa arvioidaan ympäristöön merkittävästi vaikuttavien hankkeiden ympäristövaikutuksia. Keskeisessä asemassa YVAmenettelyssä on kansalaisten, yhteisöjen ja muiden intressiryhmien kuuleminen. Kyse ei ole päätöksentekomenettelystä, vaan päätöksentekoa varten tarpeellisen tiedon tuottamisesta ja hankkimisesta. YVA:n piiriin kuuluvissa hankkeissa ei ympäristölupaa voida myöntää, ellei lupaviranomainen ole saanut käyttöönsä asianmukaisesti laadittua ympäristövaikutusten arviointiselostusta. YVA-menettely koskee siis merkittäviä hankkeita, mutta se saattaa tulla suoraankin sovellettavaksi pk-yrityksen toiminnoissa. YVA:n laatiminen vähintäänkin viivästyttää suurempien hankkeiden alkua ja täten vaikuttaa muun muassa alihankkijoiden töiden käynnistymiseen. Siksi pk-yritystenkin on syytä tuntea YVA-menettely keskeisiltä osiltaan. Seuraavassa käsitellään niin sanottua hanke- YVA:ta, jossa on kyse yksittäisten merkittävien hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista. Hanke-YVA:ta koskee laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAL, 468/1994) sekä lain nojalla säädetty YVA-asetus (YVAA, 713/2006) YVA-lain soveltamisala Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin tai niiden muutoksiin, mikäli niistä saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. YVA-lakia sovelletaan hankkeisiin joko järjestelmällisesti tai tapauskohtaisesti. Järjestelmällisen soveltamisen piiriin kuuluvat YVAA 6 :n hankeluettelossa mainitut hankkeet tai jo olemassa olevien hankkeiden muutokset. YVAasetuksen hankeluettelo on tyhjentävä. Vain luettelossa mainittuihin hankkeisiin tulee aina soveltaa YVA-menettelyä. YVAL:a voidaan soveltaa myös yksittäistapauksissa hankeluetteloon kuulumattomaan hankkeeseen. Tapauskohtainenkin arviointi voi koskea sekä uutta että olemassa olevaa hanketta. Lakia sovellettaan yksittäistapauksissa hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, YVAA:n hankeluettelossa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on lisäksi otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. YVA-laki sisältää säännöksen kaavoituksen ja hankkeen arviointimenettelyn yhteensovittamisesta. Siinä lähtökohtana on tilanne, jossa kaava laaditaan YVA:ta edellyttävän hankkeen toteuttamiseksi. YVAL 5 :n mukaan yhteysviranomaisen, kaavaa laativan kunnan tai maakunnan liiton ja hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä hankkeen arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteensovittamiseksi. Sääntelyllä pyritään välttämään päällekkäiset selvitykset ja kaksinkertainen työ Hankeluettelo Hankkeita, joihin järjestelmällisesti sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4.1 :n nojalla, ovat: 1) eläinten pito: kanalat ja sikalat, joissa kasvatetaan yli a) kananpoikaa tai kanaa, b) sikaa (paino yli 30 kg/sika) tai c) 900 emakkoa; 2) luonnonvarojen otto ja käsittely: a) metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä 11

12 on vähintään tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria; b) kiven, soran tai hiekan otto, kun louhintatai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään kiintokuutiometriä vuodessa; c) asbestin louhinta tai laitokset, jotka käsittelevät ja muuntavat asbestia tai asbestia sisältäviä tuotteita; d) uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely lukuun ottamatta koelouhintaa, koerikastamista ja muuta vastaavaa käsittelyä; e) turvetuotanto, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria; f) yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteinen muuttaminen toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla; g) raakaöljyn tai maakaasun kaupallinen tuotanto; 3) vesistön rakentaminen ja säännöstely: a) patoturvallisuuslain (413/1984) 9 :n 2 momentissa tarkoitetut padot; b) tekoaltaat, kun padottu tai varastoitu uusi vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä; c) vesistön säännöstelyhankkeet, jos vesistön keskivirtaama on yli 20 kuutiometriä sekunnissa ja virtaama- tai vedenkorkeusolosuhteet muuttuvat olennaisesti lähtötilanteeseen nähden; d) veden siirto vesistöalueelta toiselle siirrettävän vesimäärän ylittäessä 3 kuutiometriä sekunnissa; e) tulvasuojeluhankkeet, joiden hyötyala on vähintään hehtaaria; 4) metalliteollisuus: a) valimot tai sulatot, joiden tuotanto on vuodessa vähintään tonnia; b) rautatehtaat, terästehtaat, sintraamot, rautalejeerinkien valmistuslaitokset tai pasutuslaitokset; c) muita kuin rautametalleja jalostavat metallitehtaat tai pasutuslaitokset; 5) metsäteollisuus: a) massatehtaat; b) paperi- tai kartonkitehtaat, kun tuotantokapasiteetti on yli 200 tonnia päivässä; 6) kemianteollisuus ja mineraalituotteiden valmistus: a) raakaöljynjalostamot; b) laitokset, jotka kaasuttavat tai nesteyttävät öljyliusketta, kivihiiltä tai turvetta vähintään 500 tonnia päivässä; c) tekokuituja valmistavat tehtaat; d) liuottimia tai liuottimia sisältäviä aineita käyttävät laitokset, joiden liuottimien käyttö on vähintään tonnia vuodessa; e) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) tarkoitettuja vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti valmistavat tehtaat; f) mineraalivillaa tai sementtiä valmistavat tehtaat; 7) energian tuotanto: a) kattila- tai voimalaitokset, joiden suurin polttoaineteho on vähintään 300 megawattia; b) ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit, mukaan lukien näiden laitosten tai reaktoreiden purkaminen tai käytöstä poistaminen, lukuun ottamatta halkeamis- ja hyötämiskelpoisten aineiden tuotantoon ja konversioon tarkoitettuja tutkimuslaitoksia, joiden suurin jatkuva lämpöteho ei ylitä yhtä kilowattia; ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit lakkaavat olemasta tällaisia laitoksia, kun kaikki ydinpolttoaine ja muut radioaktiivisesti saastuneet elementit on pysyvästi poistettu laitosalueelta; c) laitokset, joissa jälleenkäsitellään säteily- 12

13 tettyä ydinpolttoainetta; d) laitokset, jotka on suunniteltu o ydinpolttoaineen tuottamiseen ja isotooppirikastamiseen, o säteilytetyn ydinpolttoaineen tai runsasaktiivisen jätteen käsittelyyn, o säteilytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen, o ainoastaan radioaktiivisen jätteen loppusijoittamiseen tai o ainoastaan säteilytettyjen ydinpolttoaineiden tai radioaktiivisen jätteen varastoimiseen muualla kuin tuotantopaikassa (suunniteltu pidemmäksi ajaksi kuin 10 vuodeksi); 8) energian ja aineiden siirto sekä varastointi: e) lentokenttien rakentaminen, kun pääkiitorata on vähintään metriä pitkä; f) pääosin kauppamerenkulun käyttöön rakennettavat meriväylät, satamat, lastaus- tai purkulaiturit yli tonnin aluksille; g) yli tonnin aluksille rakennettavat kanavat, alusliikenteen sisävesiväylät tai satamat; 10) vesihuolto: a) pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostaminen, jos sen vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä; b) suuret raakavesi- tai jätevesitunnelit; c) yli asukasvastineluvulle mitoitetut jätevesien käsittelylaitokset; 11) jätehuolto: YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI a) öljyn tai muiden nesteiden kuin veden ja jäteveden kaukokuljettamiseen tarkoitetut runkoputket; b) kaasuputket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä; c) vähintään 220 kilovoltin maanpäälliset voimajohdot, joiden pituus on yli 15 kilometriä; d) öljyn, petrokemian tuotteiden tai kemiallisten tuotteiden varastot, joissa näiden aineiden varastosäiliöiden tilavuus on yhteensä vähintään kuutiometriä; 9) liikenne: a) moottoriteiden tai moottoriliikenneteiden rakentaminen; b) neli- tai useampikaistaisen, vähintään 10 kilometrin pituisen yhtäjaksoisen uuden tien rakentaminen; c) tien uudelleenlinjaus tai leventäminen siten, että näin muodostuvan yhtäjaksoisen neli- tai useampikaistaisen tieosan pituudeksi tulee vähintään 10 kilometriä; d) kaukoliikenteen rautateiden rakentaminen; a) ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joihin ongelmajätteitä otetaan poltettaviksi, käsiteltäviksi fysikaalis-kemiallisesti tai sijoitettaviksi kaatopaikalle, sekä sellaiset biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään tonnin vuotuiselle ongelmajätemäärälle; b) muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset tai fysikaalis-kemialliset käsittelylaitokset, joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa, sekä biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään tonnin vuotuiselle jätemäärälle; c) yhdyskuntajätteiden tai -lietteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään tonnin vuotuiselle jätemäärälle; d) muiden kuin a tai c alakohdassa tarkoitettujen jätteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään tonnin vuotuiselle jätemäärälle; 12) 1 11 kohdassa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset. 13

14 YVA:n soveltaminen yksittäistapauksissa Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 :n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, kuten a) hankkeen koko; b) yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa; c) luonnonvarojen käyttö; d) jätteiden muodostuminen; e) pilaantuminen ja muut haitat; f) onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat; 2) hankkeen sijaintia, kuten a) nykyinen maankäyttö; b) alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky; c) luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon o kosteikot, o rannikkoalueet, o vuoristo- ja metsäalueet, o luonnon- ja maisemansuojelualueet, o lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet, o alueet, joilla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut ympäristön tilaa kuvaavat ohjearvot on jo ylitetty, o tiheään asutut alueet sekä o historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti merkittävät alueet; 3) vaikutusten luonnetta, kuten a) vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä; b) valtioiden rajat ylittävä vaikutus; c) vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus; d) vaikutuksen todennäköisyys; e) vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus. Päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta tekee YVAL:n yhteysviranomaisena toimiva ELY-keskus neuvoteltuaan asiasta ensin asianomaisten viranomaisten kanssa. Näitä ovat muun muassa ne viranomaiset, jotka käsittelevät hanketta viranomais- tai asiantuntijaasemansa perusteella. Hankkeesta vastaavalle toimijalle tulee myös varata tilaisuus tulla kuulluksi. Hanke voi tulla arvioitavaksi ELY-keskuksen aloitteesta. Myös kansalaiset tai kansalaisjärjestöt voivat tehdä arviointimenettelyn soveltamista koskevan esityksen. Arviointimenettelyä ei sovelleta tapauskohtaisen menettelyn piiriin kuuluvaan hankkeeseen tai toteutetun hankkeen muutokseen, 1. jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä tässä laissa edellytetyllä tavalla 2. ja selvityksistä on kuultu kaikkia niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Yhteysviranomainen arvioi tarvittaessa muun lain mukaisesti tehtyjen selvitysten ja kuulemisten riittävyyden ennen hankkeen toteuttamista koskevan lupa- tai muun siihen rinnastettavan päätöksen tekemistä Arviointimenettely Vastuu ympäristövaikutusten selvittämisestä kuuluu hankkeesta vastaavalle, eli käytännössä useimmiten toiminnanharjoittajalle. Menettely alkaa sillä, että hankkeesta vastaava laatii arviointiohjelman ja toimittaa sen ELYkeskukselle. Arviointiohjelmalla tarkoitetaan hankkeesta vastaavan laatimaa suunnitelmaa tarvittavista selvityksistä sekä arviointimenettelyn järjestämisestä. Päätöksen menettelyn aloittamisesta tekee hankkeesta vastaava itse. Arviointiohjelma tulisi toimittaa yhteysvi- 14

15 ranomaisena toimivalle ELY-keskukselle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Arviointiohjelman sisällöstä säädetään YVAA 9 :ssä. Arviointiohjelmassa on esitettävä: 1. tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta; 2. hankkeen vaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen (ns. nollavaihtoehto), jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton; 3. tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä; 4. kuvaus ympäristöstä, tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista; 5. ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta; 6. suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä; sekä 7. arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta. Yhteysviranomaisen on arviointiohjelman saatuaan viipymättä huolehdittava arviointiohjelman tiedottamisesta hankkeen vaikutusalueella, mikä käytännössä tapahtuu kuuluttamalla hankkeesta kuntien ilmoitustauluilla ja sanomalehdissä. Tiedottamisella pyritään siihen, että ne, joiden etuihin hanke saattaa vaikuttaa, saavat lausua siitä mielipiteensä. Yhteysviranomaisen tulee pyytää arviointiohjelmasta lausunnot hankkeen vaikutusalueen kunnilta sekä ohjelman kannalta keskeisiltä viranomaisilta. Yhteysviranomainen antaa myös itse lausunnon ohjelmasta hankkeesta vastaavalle viimeistään kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun ajan umpeuduttua. Lausunnossaan yhteysviranomainen ottaa kantaa muun muassa siihen, miltä osin arviointiohjelmaa on tarkastettava. Arviointiohjelman ja ELY:n siitä antaman lausunnon perusteella hankkeesta vastaava selvittää hankkeen ympäristövaikutukset. Arvioinnin tulokset esitetään arviointiselostuksessa. YVAA 10 :n mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin: 1. arviointiohjelmassa esitetyt tiedot tarkistettuina; 2. selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin; 3. hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien; 4. arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto; 5. selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista; 6. selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta; 7. ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia; 8. hankkeen vaihtoehtojen vertailu; 9. ehdotus seurantaohjelmaksi; 10. selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen; 11. selvitys siitä, miten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon; sekä 12. yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1 11 kohdassa esitetyistä tiedoista. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 15

16 Arviointiselostus toimitetaan yhteysviranomaiselle ja se liitetään muiden lakien mukaisiin lupahakemuksiin, kuten YSL:n mukaiseen ympäristölupahakemukseen. Myös arviointiselostuksesta on tiedotettava vastaavasti kuin arviointiohjelmasta. ELY-keskus vastaa selostuksesta kuuluttamisesta ja pyytää lausunnot vaikutusalueen kunnilta sekä ainakin niiltä viranomaisilta, jotka ovat antaneet lausuntonsa arviointiohjelmasta. Yhteysviranomaisen tulee itse antaa lausuntonsa viimeistään kuukauden kuluttua lausuntojen ja mielipiteiden antamisen määräajan umpeuduttua. Lausunnossaan viranomainen esittää yhteenvedon selostuksesta esitetyistä mielipiteistä ja siitä annetuista lausunnoista sekä esittää oman arvionsa arviointimenettelyn ja -selostuksen riittävyydestä ja laadusta. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa antamansa lausunnon sekä muut arviointiselostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet yhteenvetoineen hankkeesta vastaavalle. Lausunto toimitetaan tiedoksi myös hanketta käsitteleville viranomaisille sekä hankkeen vaikutusalueen kunnille. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma Kuulutus ohjelman vireilläolosta (14 päivää) Mielipiteet ja lausunnot (30 60 päivää) Viranomaisen lausunto arviointiohjelmasta (1 kk) Arviointiselostus Kuulutus arviointiselostuksen vireilläolosta (14 päivää) Mielipiteet ja lausunnot (30 60 päivää) Viranomaisen lausunto arviointiselostuksesta (2 kk) YVA päättyy Kuva 2. YVA-menettelyn kulku ja menettelyvaiheiden määräajat. 16

17 2.4. Arviointitulosten huomioon ottaminen YVAL 13 :n nojalla viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Lupaviranomaisen on tutkittava, edellyttääkö hanke ympäristövaikutusten arviointia. Viranomainen ei voi ratkaista asiaa ennen arvioinnin toteuttamista, mikäli hanke edellyttää YVA:ta. Vaikka YVAL edellyttääkin arviointitulosten huomioon ottamista lupaharkinnassa, se ei muuta lupaharkinnan perusteita. YVA-laki ei siis muuta hankkeen luvan myöntämisedellytyksiä, vaan arviointimenettelyssä tuotettua tietoa sovelletaan kunkin lain asettamissa rajoissa. Toisin sanoen arviointitulokset eivät sellaisenaan ratkaise sitä, voidaanko lupaa myöntää tietylle toiminnolle. ELY-keskuksella on valitusoikeus hanketta koskevasta luparatkaisusta suoraan YVA-lain nojalla. ELY-keskus voi valittaa, jos ympäristövaikutusten arviointia ei ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti. Muiden tahojen valitusoikeus riippuu erityislaeissa valitusoikeutta koskevista säännöksistä. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 17

18 3. KESKEISIMMÄT LUPA- JA ILMOITUSMENETTELYT 3.1. Ympäristölupa Yleistä ympäristönsuojelulaista Tärkein ympäristöllisiä lupamenettelyjä sääntelevä laki Suomessa on ympäristönsuojelulaki (YSL, 86/2000). Se on ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yleislaki, ja sitä sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Soveltamisalan kannalta keskeinen onkin ympäristön pilaantumisen määritelmä. Ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan YSL 3.1 :n 1 kohdan mukaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista, riskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Velvollisuus koskee toiminnanharjoittajia riippumatta siitä, kuuluuko toiminta YSL:n ennakkovalvonnan eli käytännössä lupamenettelyn piiriin. Toiminnanharjoittajalla on lisäksi yleinen pilaantumisen torjuntavelvollisuus. Jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi. YSL sisältää myös kolme lähtökohtaisesti ehdotonta pilaamiskieltoa, joista ei voida poiketa edes ympäristöluvalla. Nämä kiellot ovat maaperän pilaamiskielto, pohjaveden pilaamiskielto sekä merta koskevat erityiset kiellot, joissa kielletään muun muassa jätteiden upottaminen Suomen aluevesille. Lupaviranomaisen tulee lupamenettelyssä aina varmistaa, ettei luvan mukainen toiminta aiheuta edellä mainittujen kieltojen vastaisia seuraamuksia Ympäristöluvan tarve Ympäristöluvalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulain nojalla myönnettyä lupaa. Lupamenettelyssä ratkaistaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan sallittavuus sekä sen harjoittamisen edellytykset. Ympäristönsuojelulain 28 :n mukaan ympäristölupa tulee olla kaikella pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla. Pykälän mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava: 1. toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta; 2. jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilaissa tarkoitetun noron pilaantumista; 3. toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetuissa laissa l. naapuruussuhdelaissa (NaapL, 26/1920) tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 4. jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn; 5. öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin 18

19 liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Myös luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. Yllä esitetystä luettelosta on syytä nostaa erikseen esille viittaus naapuruussuhdelakiin. Sen 17 :n mukaan on kiellettyä käyttää kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälässä tarkoitettua rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa huomioidaan muun muassa paikalliset olosuhteet ja rasituksen muu tavanomaisuus. Mikäli toiminta voi ennalta arvioiden aiheuttaa naapureille kohtuutonta rasitusta, on toiminnolle haettava ympäristölupa. Rasituksen kohtuuttomuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Toiminnasta aiheutuva terveyshaitta voi ympäristöluvan sijaan edellyttää terveydensuojelulain mukaisen ilmoituksen tekemistä. Luvanvaraisista toiminnoista säädetään tarkemmin ympäristönsuojeluasetuksen (YSA, 169/2000) 1.1 :n hankeluettelossa. YSA:n hankeluettelo muodostaa luvanvaraisten toimintojen perusrungon. Toiminnalle on lisäksi haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Tämän ohella tulee aina arvioida yllä esitettyä YSL 28 :n viisikohtaista luetteloa, joka täydentää luvanvaraisten toimintojen piiriä Poikkeukset luvanvaraisuudesta Ympäristölupaa ei tarvita koeluontoiseen lyhytaikaiseen toimintaan. Tällaista voi olla YSL 30.3 :n mukaan muun muassa teknisten parannusten kokeellinen käyttöönotto tai jätteen hyödyntämiskokeilu. Edellytyksenä on lisäksi, että kyse on määräaikaisesta ja lyhytaikaisesta toiminnasta. Luvanvaraisuudesta on vapautettu tiettyjen jätejakeiden laitos- ja ammattimainen hyödyntäminen tai käsittely. Lupaa ei YSL 30a.1 :n nojalla tarvita, kun kysymyksessä on: 1. maa- ja metsätaloudessa syntyvän ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista koostuvan jätteen käyttö maa- ja metsätaloudessa; 2. haitattomaksi käsitellyn jätevesilietteen, sakokaivolietteen tai kuivakäymäläjätteen taikka haitattoman tuhkan tai kuonan hyödyntäminen ja käyttö lannoitevalmistelain (539/2006) mukaisesti; 3. maa- ja metsätaloudessa syntyvän ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista koostuvan kasviperäisen jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa; tai 4. YSL 103a :ssä tarkoitetussa luvan- tai ilmoituksenvaraisessa kaivostoiminnassa syntyvän pysyvän jätteen, pilaantumattoman maa-aineksen ja turvetuotannossa syntyvän kaivannaisjätteen sijoittaminen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti muuhun paikkaan kuin 103 b :ssä tarkoitetulle suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalle kaivannaisjätteen jätealueelle. YSL 30a.2 :ssä tarkoitettuun, asetuksella ohjattuun toimintaan ei tarvita ympäristölupaa. Momentissa on kyse ei-ammattimaisesta jätteiden hyödyntämisestä tai muiden kuin ongelmajätteiden käsittelystä niiden syntypaikalla. Tällaisesta toiminnasta on kuitenkin ilmoitettava ELY-keskukselle hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Ympäristölupaa ei YSL 30.1 :n nojalla tarvita myöskään YSL 12.1 :n 1 4 kohdissa tarkoitettuun toimintaan, mikäli kyseisestä toiminnasta on säädetty valtioneuvoston asetuksella. Näitä toimintoja ovat: 1. polttoaineteholtaan enintään 20 megawatin sähköä tai lämpöä tuottava laitos tai kattilalaitos sekä kaasua tai öljyä polttoaineena käyttävä polttoaineteholtaan alle 50 megawatin laitos tai kattilalaitos; KESKEISIMMÄT LUPA- JA ILMOITUSMENETTELYT 19

20 2. asfalttiasema; 3. polttonesteiden jakeluasema; 4. toiminta, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Ympäristönsuojelulain nojalla onkin säädetty asetukset asfalttiasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista (VNA 846/2012), polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista (VNA 445/2010) ja nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista (VNA 444/2010). Kyse on niin sanotusta normiohjauksesta. Asetuksilla määritetään niiden soveltamisalaan kuuluvien toimintojen vähimmäisvaatimukset, eikä toiminnoille tällöin tarvitse enää hakea ympäristölupaa. Toiminnanharjoittajan tulee kuitenkin tehdä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 90 päivää ennen toiminnan aloittamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Ilmoituksen perusteella kunnan ympäristönsuojeluviranomainen rekisteröi toiminnan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Kyse ei ole erillisestä hallintopäätöksestä. Viranomaisen tulee kuitenkin varmistaa, että kyseinen toiminta voidaan rekisteröidä, eikä kyse ole luvanvaraisesta toiminnasta. Arvioitaessa yllä esitettyjä poikkeuksia lupavelvollisuuteen tulee muistaa, että YSL 30.4 :n nojalla lupa tarvitaan aina, mikäli 1. asetuksella on säädetty päästö mereen, vesiin tai yleiseen viemäriin luvanvaraiseksi; 2. toiminta on 28 :n 2 momentin 1 3 tai 5 kohdassa tarkoitettua; 3. toiminta sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella; 4. toiminta todennäköisesti merkittävästi heikentää luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :ssä tarkoitettuja Natura-alueen luonnonarvoja; 5. toiminta on osa luvanvaraista ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Luettelon viimeisellä kohdalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tietyn toiminnan osa jäisi luvanvaraiseksi, kun muu toiminnan osa vapautettaisiin luvanvaraisuudesta. Tällöin koko toiminta jää luvanvaraiseksi. Tiivistäen YSL 30.4 :n luettelo tarkoittaa sitä, että vaikka tiettyjen toimialojen toiminnot vapautettaisiin yleisesti luvanvaraisuudesta, ne tarvitsevat edelleen ympäristöluvan, mikäli ne kuuluvat edellä mainitun säännöksen piiriin. Toisin sanoen vaikka toiminto olisi YSL 30.1 :n nojalla vapautettu luvanvaraisuudesta, se voi silti olla luvanvarainen YSL 30.4 :n nojalla. Ennen ympäristönsuojelulain voimaantuloa annettua lupaa tai päätöstä on noudatettava, eikä tällöin tarvitse hakea erikseen ympäristölupaa, ellei ympäristönsuojelulaissa toisin säädetä. Vanha lupa on voitu myöntää esimerkiksi jätelain, jätehuoltolain, vesilain, terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain nojalla. Mikäli luvan saanutta toimintaa kuitenkin muutetaan oleellisesti, on koko toimintaan haettava ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa Lupaviranomaiset Ympäristönsuojelulain mukaisia ympäristölupaviranomaisia ovat aluehallintovirastot (AVI) ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ratkaisevat muut kuin aluehallintoviraston toimivaltaan kuuluvat asiat. Hanke kuuluu AVI:n toimivaltaan, mikäli 1. toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen; a. Tällaisia hankkeita voivat olla mm. YVAlain hankeluettelossa mainitut ja niihin rinnastettavat toiminnot. 2. toiminnan ympäristövaikutukset saattavat kohdistua huomattavassa määrin sijaintikuntaa laajemmalle alueelle; 3. toiminta edellyttää ympäristöluvan lisäksi lupaa vesilain 2 9 luvun nojalla tai 20

21 vesilaissa säädetyn muun kuin purkujohtoa koskevan tai 10 luvussa tarkoitetun käyttöoikeuden perustamista ja lupahakemukset on tämän lain 39 :n mukaan käsiteltävä yhteiskäsittelyssä; a. Käytännössä tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa vesilain mukainen vesitaloushanketta koskeva vesilupa ja vesien pilaamista koskeva ympäristölupa tulevat ratkaistavaksi samanaikaisesti, jolloin ne on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti. 4. toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista; 5. luvan tarve perustuu yksinomaan YSA:n liitteen 1 aineluetteloon, eli toiminta on luvanvaraista riippumatta aiheutuuko päästöstä tämän lain mukaista pilaantumista; a. Aineluettelossa on säädetty seuraavien aineiden päästöt vesiin tai yleiseen viemäriin luvanvaraiseksi; i. elohopea ja sen yhdisteet; ii. kadmium ja sen yhdisteet; iii. arseeni ja seleeni sekä niiden yhdisteet; iv. kromi, lyijy, nikkeli, tallium, uraani sekä niiden yhdisteet; v. orgaaniset halogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä; vi. orgaaniset tinayhdisteet ja ympäristölle vaaralliset orgaaniset fosforiyhdisteet; vii. syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat tai lisääntymiselle vaaralliset yhdisteet; viii. antimoni, boori ja telluuri sekä niiden yhdisteet; ix. barium, beryllium, hopea, koboltti, kupari, molybdeeni, sinkki, tina, titaani ja vanadiini sekä niiden yhdisteet; x. syanidit ja fluoridit; xi. kasvinsuojeluaineet ja biosidivalmisteet sekä niiden johdannaiset; xii. mineraaliöljyt ja öljyperäiset hiilivedyt; xiii. pysyvät hiilivedyt ja pysyvät ja kertyvät myrkylliset orgaaniset aineet; xiv. muut vesiympäristölle tai vesiympäristön kautta terveydelle tai ympäristölle vaaralliset tai haitalliset aineet sekä aineet ja seokset, jotka voivat haitata vesien käyttöä. 6. lupa on tarpeen pilaantuneiden maaainesten käsittelyyn. Jos useampaan toimintoon on haettava lupaa samanaikaisesti YSL 35.4 :n nojalla johtuen toimintojen teknisestä tai toiminnallisesta yhteydestä, lupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. Lisäedellytyksenä AVI:n toimivallalle on, että vähintään yksi toiminnan lupa-asian ratkaisuista kuuluu sen toimivaltaan Ympäristöluvan hakeminen Ympäristölupahakemus liitteineen laaditaan kolmena kappaleena ja jätetään toimivaltaiselle viranomaiselle. Lupahakemus voidaan laatia vapaamuotoisesti noudattaen YSA 9 13 :n vaatimuksia. Hakemus kannattaa kuitenkin laatia valmiita lomakkeita käyttäen. Lomakkeita ja niiden liitteitä on erilaisia toiminnosta riippuen, ja ne ovat ladattavissa ympäristöhallinnon verkkosivuilta. Sivuilla on saatavilla useita eri toimintoihin tarkoitettuja mallilomakkeita liitteineen. Lupahakemuksessa on esitettävä toiminnan perustiedot, kuten tuotantoprosessin ja käytettävän teknologian kuvaus sekä toiminnasta aiheutuvat päästöt ja niiden vaikutukset ympäristöön. Lupaharkinnan kannalta tarpeellisia tietoja ovat myös ympäristövaikutusten ehkäisemiseen ja päästöjen puhdistamiseen liittyvät tiedot. Luvanhakijan on arvioitava parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltuvuus suunnitellussa toiminnassa. YVA-lain mukainen arviointiselostus sekä LSL 65 :ssä tarkoitettu Natura arviointi tulee liittää hakemukseen, mikäli toiminta edellyttää kyseisiä arviointeja. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on käsitelty jaksossa 4 ja Natura-arviointia jaksossa 5.6. Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla luvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että KESKEISIMMÄT LUPA- JA ILMOITUSMENETTELYT 21

22 niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa. Ympäristölupahakemusta valmisteltaessa ja arvioitaessa muun muassa hakemusta varten laadittavien selvitysten tarvetta on asiasta järkevää neuvotella etukäteen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa luvan myöntävän viranomaisen kanssa. Yhteiskäsittelytilanteet Tietyt hankkeet voivat olla luvanvaraisia sekä vesilain että YSL:n nojalla, kuten aiemmin on mainittu. Lupahakemukset voivat joutua näissä tapauksissa yhteiskäsittelyyn, jos YSL:n nojalla luvanvaraisesta hankkeesta aiheutuu vesiä pilaavia päästöjä. Tilanne voi tulla kyseeseen vaikkapa turvetuotannossa. Toimivaltainen lupaviranomainen on tällöin aluehallintovirasto. Yhteiskäsittelyllä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että vesitaloushankkeen lupa ja ympäristölupa käsitellään samanaikaisesti. Yhteiskäsittelyssä ympäristölupaan sovelletaan VL:n menettelysäännöksiä. Samanaikaisen käsittelyn ohella lupahakemukset tulee myös ratkaista samalla päätöksellä. Lupaa ei voida myöntää, jolleivät sekä YSL:n että VL:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyty. Tällöin lupaviranomaisen tulee hylätä lupahakemus kokonaisuudessaan. 22

23 Käsittelyvaiheet ja muutoksenhaku Ympäristölupahakemuksen käsittely on monivaiheinen prosessi. Käsittelyvaiheet on kuvattu seuraavassa kuvassa. Lupahakemus Kuuluttaminen Lausunnot, muistutukset ja mielipiteet Toiminnanharjoittajan kuuleminen Neuvottelut ja tarkastuskäynnit KESKEISIMMÄT LUPA- JA ILMOITUSMENETTELYT Lupaharkinta Päätös (ja mahdollinen täytäntöönpanomääräys) Päätöksestä tiedottaminen ja julkipano Mahdollinen muutoksenhaku Lainvoimainen päätös Valvonta ja tarkkailu Kuva 3. Ympäristölupahakemuksen käsittelyvaiheet. 23

24 Lupahakemuksen tultua vireille on lupaviranomaisen tiedotettava siitä kuuluttamalla hakemuksesta vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla. Asiasta on tiedotettava myös vähintään yhdessä alueella leviävässä sanomalehdessä. Ympäristönsuojelulain 36 :n nojalla aluehallintoviraston on pyydettävä lausunto hakemuksen tarkoittaman toiminnan sijaintikunnalta ja siltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, jonka toimialueella toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä, sekä tarvittaessa vaikutusalueen kunnilta. Lupaviranomaisen on pyydettävä lisäksi hakemuksesta lausunto 1. kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilta niissä kunnissa, joissa hakemuksen tarkoittaman toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä; 2. asiassa yleistä etua valvovilta viranomaisilta; ja 3. lupaharkinnan kannalta muilta tarpeellisilta tahoilta. Asianosaisille on varattava mahdollisuus tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Muille kuin asianosaisille on varattava tilaisuus ilmaista asiasta mielipiteensä. Kun lupaviranomainen on ratkaissut asian, tulee päätöksestä ilmoittaa ennen sen antamispäivää lupaviranomaisen ilmoitustaululla. Kyse on niin sanotusta julkipanosta. Julkipanoilmoituksessa on mainittava viranomainen, asian laatu, päätöksen antamispäivä ja valitusaika. Ilmoitus on pidettävä päätöksen tehneen viranomaisen ilmoitustaululla vähintään sen ajan, jonka kuluessa päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla. Päätöksen on oltava saatavana ilmoituksessa mainittuna antamispäivänä. Päätös on toimitettava hakijalle ja niille, jotka ovat päätöstä erikseen pyytäneet, sekä valvontaviranomaisille ja asiassa yleistä etua valvoville viranomaisille. Päätöksen antamisesta on lisäksi ilmoitettava asianosaisille sekä niille, jotka ovat tehneet muistutuksen asiassa tai ovat ilmoitusta erikseen pyytäneet. Tieto päätöksestä on viipymättä julkaistava toiminnan sijaintikunnassa ja muussa kunnassa, jossa toiminnan vaikutukset saattavat ilmetä. Tieto päätöksestä on lisäksi julkaistava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai julkaiseminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Ympäristölupapäätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta ja edelleen KHO:lta. Valtioneuvoston tai ympäristöministeriön tekemästä päätöksestä valitetaan suoraan KHO:een. Valitusoikeus on 1. sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea; 2. rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät; 3. toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät; 4. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; 5. muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella. ELY-keskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on lisäksi oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallintooikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen Lupaharkinta Lupaharkinnan perusteet on määritelty YSL 41 :ssä. Lähtökohtana on, että ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää YSL:n ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupa-asiaa ratkaistaessa on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimin- 24