PIISPANPORTIN LIITO- ORAVASELVITYS 2016

Transkriptio

1 Vastaanottaja EKE-Rakennus Oy Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä PIISPANPORTIN LIITO- ORAVASELVITYS 2016

2

3 Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Juha Kiiski Arto Ruotsalainen

4 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Selvitysalue 1 3. Yleistä liito-oravasta Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Liito-oravan elinvaatimukset 2 4. Aineisto ja menetelmät 3 5. Tulokset Elinympäristöt Liito-oravan esiintyminen alueellisesti ja kulkuyhteydet 5 6. Johtopäätökset ja suositukset maankäytölle 7 7. Lähdeluettelo 8

5 1. JOHDANTO Piispanportin alueelle suunnitellaan liike-, toimisto- ja asuinkerrostalojen korttelin muuttamista tehokkaammaksi. Osana hanketta suunnittelualueelle tehtiin liito-oravaselvitys kevättalvella Tässä raportissa kuvataan liito-oravaselvityksessä käytetyt menetelmät, selvityksen tulokset ja maankäyttöä koskevat johtopäätökset. Selvityksen on tehnyt Juha Kiiski (Ramboll Finland Oy). Työn tilaajana on EKE- Rakennus Oy. 2. SELVITYSALUE Selvitysalue sijaitsee Espoon Piispanportissa (Kuva 1). Selvitysalueen pinta-ala on 3,3 hehtaaria. Selvitysalue rajautuu luoteessa Pihatörmään, etelässä Länsiväylän meluvalliin ja idässä Piispanporttiin. Selvitysalue käsittää kallioisen metsäalueen, toimistorakennuksia parkkialueineen sekä selvitysalueen reunojen katualueita (Kuva 2). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti. 1

6 Kuva 2. Selvitysaluerajaus. 3. YLEISTÄ LIITO-ORAVASTA 3.1 Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Liito-orava (Pteromys volans) on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) ja luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin lukeutuvat pesäpuut ja niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Myös riittävät kulkuyhteydet (latvusyhteydet) liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin tulee säästää. Uusimman Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan liito-orava on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT) (Liukko ym. 2016). EU:n alueella liito-oravaa tavataan ainoastaan Suomessa ja Virossa. 3.2 Liito-oravan elinvaatimukset Liito-orava on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Laji esiintyy varttuneissa kuusivaltaisissa sekametsissä, jossa on mielellään vaihtelevan ikäistä puustoa; lehtipuista järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Tärkeimmät elinympäristövaatimukset ovat riittävä lehtipuusto, jossa on ravintokohteiksi soveltuvia lehtipuita ja pesintään sopivia kolopuita. Liito-orava saattaa pesiä myös oravan risupesässä, pöntössä tai rakennuksessa. Liito-oravien reviirien koot ovat naarailla keskimäärin 8 hehtaaria ja koirailla 60 hehtaaria. Reviirillä on usein useampi ydinalue, joilla liito-orava ruokailee ja oleilee. Liito-oravalla on elinpiirillään tyypillisesti useita pesiä, jotka voivat sijaita myös tärkeimpien ruokailualueiden ulkopuolella. Myös yksittäisessä metsän laidalla olevalla aukealla kasvavassa kolohaavassa voi olla käytössä oleva pesä. Liito-orava käyttää reviirinsä sisällä aina useampia pesiä, joissa se viettää päivät. Yksittäinen pesä ei siis välttämättä ole lisääntymispaikka. Liito-oravan poikaset syntyvät huhti-toukokuussa ja toinen poikue voi syntyä kesäkuussa. Poikaset siirtyvät loppukesästä tai alkusyksystä uusille reviireille. Vaeltaakseen ne tarvitsevat alueiden välisiä puustoyhteyksiä. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia. Ne viettävät aikuisikänsä alueella, jonne ne ovat poikasvaiheessa tehdyn vaelluksen päätteeksi asettuneet. Naaraiden reviirit sijaitsevat tyypillisesti toisistaan erillään, mutta urosten reviirit voivat mennä päällekkäin ja ne voivat yltää useiden naaraiden reviirien alueelle. 2

7 4. AINEISTO JA MENETELMÄT Maastoselvitys tehtiin Maastokäynnillä arvioitiin metsäisten alueiden soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi ja etsittiin lajin papanoita järeämpien puiden alta. Pienenä selvitysalueena Piispanportin selvitysalueella etsittiin papanoita kaikkien rinnankorkeushalkaisijaltaan yli 20 cm puiden alta. Tavanomaisesta selvityksestä poiketen papanoita etsittiin myös mm. mäntyjen alta. Lisäksi arvioitiin lajin liikkumismahdollisuuksia selvitysalueella ja sen reunoilla. Metsäisten alueiden kohdalla elinympäristöjen soveltuvuus liito-oravalle on jaettu seuraaviin luokkiin: Lajille hyvin soveltuva elinympäristö = Metsän rakennepiirteet ja puulajisuhteet täyttävät hyvin lajille tyypillisten elinalueiden kriteerit. Alueella esiintyy runsaasti lehtipuita (etenkin haapaa) ja kuusta. Latvuskerros on moni-ikäistä ja suojainen. Alueella esiintyy kolopuita tai muita pesäpaikkoja tai järeää lehtipuustoa esiintyy niin runsaasti että koloja todennäköisesti esiintyy, vaikka niitä ei ole havaittu. Lajille jokseenkin hyvin soveltuva elinympäristö = Kehittyvä elinympäristö, jossa esim. järeämpää lehtipuustoa on vielä lajin tyypillisesti asuttamiin alueisiin nähden vähänlaisesti. Puutteena voi olla myös suojaa tarjoavien kuusten vähäisyys. Alueella on potentiaalia kehittyä lajille hyvin soveltuvaksi elinympäristöksi. Ruokailu- ja liikkumiselinympäristö = Puustoltaan liian nuorta liito-oravan elinympäristöksi, mutta soveltuu lajin liikkumis- ja/tai ruokailualueeksi. Alueella esiintyy haapaa, leppää ja/tai koivua runsaasti. Puuston korkeus tyypillisesti vähintään 10 m. Liikkumiselinympäristö = Lehtipuun vähäisen määrän vuoksi alue ei sovellu ruokailualueeksi. Kulkuyhteys voi olla kapeakin, jopa yksittäisten puiden varassa, mutta puusto on pääasiassa melko järeää. Nuori puusto tai pensaikkoalue voi toimia lähinnä heikkona dispersaaliyhteytenä. 5. TULOKSET Piispanportin selvitysalue soveltuu kokonaisuudessaan ainoastaan liitooravan liikkumisalueeksi. Alueella ei tehty havaintoja liito-oravasta. 5.1 Elinympäristöt Kalliometsä Selvitysalueen ainoan metsäalueen läntisin osa on puoliavoin mäntyvaltainen kalliolaikku, jossa lehtipuusto on kolmea järeämpää koivua lukuun ottamatta nuorta (koivu, vaahtera, terttuselja). Muita lehtipuita alueella ovat raita ja omenapuu. 3

8 Kuva 3. Metsäalueen läntisintä osaa kuvattuna avokalliolta länteen. Muu osa metsäalueesta on mäntyvaltaista kalliometsää. Mänty on rinnankorkeushalkaisijaltaan melko järeää, pääasiassa cm. Kuvion eteläja itäreunalla on muutamia yliskuusia. Lehtipuita kasvaa kuvion keskiosassa. Alueella on aikoinaan ollut pihapiirejä, mikä näkyy yhtenä vanhana pihakoivuna ja muutamana omenapuuna. Vähänkään järeämpiä lehtipuita on koko alueella vain muutamia. Lehtipuiden vähäisyyden vuoksi alueen on katsottu soveltuvan vain liito-oravan liikkumisalueeksi. Selvitysalueelta löydettiin viisi tiaispönttöä ja yksi kottaraisenpönttö. Näistä ainoastaan kottaraisenpönttö soveltuisi myös liito-oravalle. Kuva 4. Metsäalueen keskiosan kalliomännikköä. Kuva 5. Metsäalueen itäosaa kuvattuna kallionlaelta. 4

9 Meluvalli Länsiväylän pohjoispuolisen meluvallin puusto on mänty- ja koivuvaltaista ja puuston korkeus vaihtelee pääasiassa 2-5 m. Korkeimmat puut ovat noin 7 m. Valli itsessään on noin 3 4 m korkea. Itäosassaan meluvallin puustoinen yhteys katkeaa. Meluvalli voi toimia lähinnä heikkona kulkuyhteytenä, joskin selvää puustoista yhteyttä eri alueiden välillä se ei tarjoa. Kuva 6. Kuvan oikean reunan meluvallin puusto on nuorta ja paikoin katkonaista. 5.2 Liito-oravan esiintyminen alueellisesti ja kulkuyhteydet Selvitysalueen läheisyydessä liito-orava-alueita tunnetaan lähimmillään Friisilästä, Tiistilästä ja Finnoon kosteikkoalueen itäpuolelta. Lisäksi yksittäishavaintoja on tehty selvitysalueesta muutamia satoja metrejä itään, Piispankallion alueelta. (Keiron 2014) Alueellisesti tarkasteltuna selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa tärkeitä kulkuyhteyksiä. Kuva 7. Selvitysalue ja merkittävimmät kulkuesteet. Tällä hetkellä selvitysalue on jokseenkin eristynyt muista tunnetuista esiintymistä ja havaintopaikoista. Merkittävimpinä kulkuesteinä toimivat Länsi- 5

10 väylä ja Kuitinmäentie. Lähin mahdollinen Länsiväylän ylittävä yhteys sijaitsee Piispankallion itäpuolella, noin 700 m selvitysalueesta itään (Keiron 2014). Kulkuyhteysmahdollisuuksia Friisilän suunnasta ei Kuitinmäentien alueella tutkittu, mutta itään, Piispankallion suuntaan kulkuyhteyttä ei ainakaan suoraan ole selvitysalueelta olemassa. Piispanportin alueen katujen varsilla kulkuyhteyden kannalta riittävän järeitä puita esiintyy vain Piispanportin läntisellä kadunreunalla. Kuva 8. Kadunvarsien kulkuyhteydet selvitysalueella. Kadunvarsien puusto on merkitty keltaisella viivalla. Selvitysalueen itäreunana toimivan Piispanportin idänpuoleisilla kaduilla ei ole kulkuyhteyteen tarvittavaa puustoa. Selvitysalueen sisällä kulkuyhteyksinä voivat toimia sekä yhtenäisemmät metsäalueet että kadunvarsien puut (Kuva 8). Selvitysalueen sisällä on puustoinen yhteys metsäalueelta Pihatörmän kadunreunan puihin ja edelleen Piispanporttia reunustaviin puihin. Kuva 9. Näkymä Piispanpihan suuntaan. Piispanpihan kadunvarsilla ei ole kulkuyhteyttä varten puustoa. Kuvan puut ovat Piispanportin kadunvarsipuita. 6

11 Kuva 10. Piispanportin pohjoisosan kadunvarsipuita. 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Metsän rakennepiirteiden perusteella selvitysalue ei sovellu liito-oravan elinympäristöksi ja toimii korkeintaan lajin liikkumisalueena. Selvitysalueelta tai sen välittömästä läheisyydestä ei tunneta merkittäviä kulkuyhteyksiä tai yhteystarpeita. Selvitysalueella kulkuyhteys on olemassa metsäalueelta Pihatörmän kautta edelleen Piispanportille, mutta puustoista jatkoyhteyttä itään ei ole. Liito-oravaselvityksen tulosten perusteella muuttavalle maankäytölle ei ole esteitä. Ramboll Finland Oy Juha Kiiski ympäristöasiantuntija fil. yo 7

12 7. LÄHDELUETTELO Keiron Oy Espoon liito-oravien kokonaisselvitys Eteläisen Espoon länsi- ja keskiosa. Espoon kaupungin ympäristökeskus. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I.K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen. J Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 8