Vammaispalvelujen vaihtoehtoiset säästöt

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:58 Kalle Könkkölä Vammaispalvelujen vaihtoehtoiset säästöt Selvitysmiehen raportti Helsinki 2016

2 2 KUVAILULEHTI Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö Tekijät Kalle Könkkölä Päivämäärä Toimeksiantaja Sosiaali- ja terveysministeriö HARE-numero ja toimielimen asettamispäivä - Muistion nimi Vammaispalvelujen vaihtoehtoiset säästöt Tiivistelmä Tähän selvitykseen on koottu ehdotuksia vammaispalvelujen vaihtoehtoisiksi säästöiksi. Ehdotuksissa on otettu huomioon palveluiden parempi kohdentaminen, uusien toimintamallien käyttöönotto ja hallinnon karsiminen, jotta vammaisten henkilöiden perustavanlaatuisista palveluista ei tarvitsisi leikata. Ensimmäinen säästökokonaisuus tulee invalidivähennyksen poistosta. Toinen säästökokonaisuus käsittelee liikkumisen tukea, jossa on ehdotukset kuljetuspalveluiden tarkemmasta kohdentamisesta vammaisille, leasingauton ja henkilökohtaisen budjetin sovelluksen käyttöönotosta kuljetuspalveluissa, liikkumistaidon ohjauksen laajentamisesta koskemaan kaikkia kuljetuspalveluiden käyttäjiä ja eri kuljetuspalveluiden järjestämisen uudistamisesta. Kolmas kokonaisuus koostuu henkilökohtaiseen apuun liittyvistä ehdotuksista, joita ovat henkilökohtaisen budjetin sovellus henkilökohtaiseen apuun ja asiointiavun lisän käyttöönotto, hengityslaitepotilaan hoidon järjestäminen henkilökohtaisella avulla sekä maakunnallisten henkilökohtaisen avun keskusten perustaminen. Neljäs kokonaisuus pitää sisällään hallinnon keventämiseen liittyviä ehdotuksia, joita ovat lääkärintodistusten vähentäminen, määräaikaisten päätösten karsiminen, palvelusuunnitelman ja - päätöksen laatiminen samanaikaisesti, asumisyksiköiden raportoinnin vähentäminen, toimintakykymallin käyttöönotto ja oikeussuojaan liittyvät ehdotukset. Tämän lisäksi selvitysmies on koonnut jatkotyöstämistä varten ehdotuksia, jotka ovat muutoin kannatettavia palvelujen paremman toteutumisen ja kohdentumisen kannalta. Ne toisivat myös pitkällä aikavälillä säästöjä. Lopuksi on arvioitu nykyistä asiakasmaksulainsäädäntöä ja sen tarkoituksenmukaisuutta vammaisten henkilöiden osalta. Asiasanat Vammaisuus, vammaispalvelut, kuljetuspalvelut, henkilökohtainen budjetti, henkilökohtainen apu, hallinto, asiakasmaksut Sosiaali- ja terveysministeriön Muut tiedot raportteja ja muistioita 2016:58 ISSN-L ISSN (verkkojulkaisu) ISBN URN:ISBN: Kokonaissivumäärä 64 Kieli Suomi

3 3 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet Författare Kalle Könkkölä Datum Uppdragsgivare Social- och hälsovårdsministeriet Projektnummer och datum för tillsättandet av organet - Rapportens titel Alternativa besparingar i handikappservicen Referat I denna rapport har förslag till alternativa besparingar i handikappservicen samlats. I förslagen beaktas bättre fördelning av servicen, ibruktagande av nya verksamhetsmodeller och minskningar i administrationen för att nedskärningar inte ska behövas i grundläggande service för personer med funktionsnedsättning. Den första sparhelheten härstammar från avskaffandet av invalidavdraget. Den andra sparhelheten behandlar stödet för rörligheten och innehåller förslag om noggrannare allokering av färdtjänsterna till handikappade, ibruktagande av appar för leasing-bilar och personlig budget inom färdtjänsterna, utvidgning av undervisningen i förflyttningsteknik till att gälla alla användare av färdtjänster och förnyade arrangemang för olika färdtjänster. Den tredje helheten innehåller förslag som gäller personlig assistans och består av en app med personlig budget för personlig assistans och ibruktagande av ett tillägg för hjälp med att uträtta ärenden, arrangemang för vård av respiratorpatienter med hjälp av personlig assistans samt inrättande av center för personlig assistans på landskapsnivå. Den fjärde helheten innehåller förslag om minskad administration så som färre läkarintyg, gallringar i periodiska beslut, samtidigt utarbetande av serviceplan och servicebeslut, minskad rapportering om bostadsenheter, ibruktagande av en klassifikation av funktionsförmåga och förslag som gäller rättsskyddet. Dessutom har utredningsmannen för fortsatt beredning samlat förslag som för övrigt kan understödjas för bättre verkställande och fördelning av servicen. De skulle också medföra besparingar på lång sikt. Slutligen har den nuvarande lagstiftningen om klientavgifter och dess ändamålsenlighet för personer med funktionsnedsättning utvärderats. Nyckelord Handikapp, handikappservice, färdtjänster, personlig budget, personlig assistans, administration, klientavgifter Social- och hälsovårdsministeriets Övriga uppgifter rapporter och promemorior 2016:58 ISSN-L ISSN (online) ISBN URN:ISBN: Sidoantal 64 Språk Finska

4 4 SISÄLLYS 1 Johdanto Invalidivähennyksen poisto Liikkumisen tukeen liittyvät ehdotukset Kuljetuspalvelut korkeassa iässä oleville Uusi vaihtoehto kuljetuspalvelun järjestämiseen leasing-auto Matkakukkaro eli henkilökohtaisen budjetin sovellus liikkumisen tukeen Liikkumistaidon ohjaus Säännösehdotukset liikkumisen tukeen Kuljetuspalveluiden järjestämisen uudistaminen Henkilökohtaiseen apuun liittyvät ehdotukset Ha-kukkaro eli henkilökohtaisen budjetin sovellus henkilökohtaiseen apuun Kuljetuspalveluihin liittyvä asiointiapu Hengityslaitepotilaiden hoito henkilökohtaisella avulla Maakunnalliset henkilökohtaisen avun keskukset Hallinnon keventämiseen liittyvät ehdotukset Lääkärintodistusten vähentäminen Päätösten pysyvyys Palvelusuunnitelma ja päätös samanaikaisesti Asumispalveluyksiköiden raportoinnin keventäminen Toimintakykytiedon tietomallin käyttöönotto Oikeussuojaan liittyvät ehdotukset Ehdotuksia jatkotyöksi ei varsinaisia säästökohteita Päätösten toimeenpanokielto ennen lainvoimaisuutta Henkilökohtainen budjetti -järjestelmän kehittäminen Matkakukkaro kilometreillä tai matkamäärillä Henkilökohtaisen avun palvelu sosiaalihuoltolakiin Valmennuksen ja tuen kehittäminen Asiakasmaksulainsäädännön arviointia Rajaus ja valas Kooste selvitysmiehen ehdotuksista ja säästöpotentiaalista Säästöpotentiaalin laskemisesta Kooste ehdotuksista ja niihin liittyvä säästöpotentiaali Lähteet Lait ja muut oikeudelliset lähteet Liite Liite

5 5 SOSIAALI- JA TERVEYSMINIS- TERIÖLLE Taustana selvitykselle on sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän vuonna 2015 tekemä ehdotus uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi (VALAS-laki) 1. Työryhmän ehdotukset olisivat lisänneet kustannuksia 22 miljoonaa euroa. Sipilän hallituksen ohjelma linjasi kuntien kustannusten karsimisen tehtäviä ja velvoitteita vähentämällä yhdeksi kautensa aikana toteutettavista rakennepoliittisista uudistuksista. Hallitusohjelman liitteessä 3 on kirjattu vammaislainsäädännön uudistaminen yhdeksi uudelleen arvioitavista lainsäädännön uudistuksista, joiden eteenpäin vieminen ei saisi lisätä julkisen talouden menoja 2. Tämän vuoksi uudistusta ei ole mahdollista toteuttaa työryhmän ehdotusten mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriössä on muokattu vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän ehdotuksen pohjalta ehdotus lainsäädännön jatkovalmistelusta hallitusohjelman reunaehdot huomioiden. Uudistus toteutettaisiin kokonaisuudistuksena, jossa vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdistetään yhdeksi vammaisten henkilöiden erityispalveluja koskevaksi laiksi. Työryhmän ehdotuksia on muokattu eräiden palvelujen osalta ja lisäksi lain soveltamisala ehdotetaan rajattavaksi alle 75-vuotiaisiin henkilöihin. Ehdotuksen mukaan kaikkien iäkkäiden henkilöiden palvelut järjestettäisiin yhdenvertaisesti vanhuspalvelulain ja sosiaali-huoltolain perusteella huomioon ottaen kuitenkin yksilölliset tarpeet. Palveluja koskevat uudistukset koskisivat henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja, asumista tukevia palveluja, päiväaikaista toimintaa, lyhytaikaista huolenpitoa sekä valmennusta ja tukea. Ehdotuksen kokonaissäästöksi on arvioitu 61 miljoonaa euroa, josta suurin osa tulisi kuljetuspalvelujen ikärajauksesta sekä kuljetuspalvelujen toteuttamistapoja koskevista uudistuksista. Uudistus tulisi voimaan kokonaisuudessaan Sosiaali- ja terveysministeriö antoi tehtäväkseni esittää vaihtoehtoinen malli tai malleja sille, miten hallitusohjelman tavoitteet kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimiseksi voidaan saavuttaa vammaispalveluja koskevan lainsäädännön osalta niin, että samalla turvataan vammaisten henkilöiden oikeus riittäviin ja tarpeenmukaisiin palveluihin. Tehtävänä oli myös arvioida ehdotuksen tai ehdotusten kustannusvaikutukset asiakkaille ja palveluista vastaaville tahoille yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Lisäksi tehtävänä oli laatia edellä mainitun mallin tai mallien pohjalta vammaispalveluja koskevan erityislain soveltamisalaa koskevat säännösehdotukset ottaen huomioon yleislainsäädännön mahdollisuudet turvata eriikäisten vammaisten henkilöiden palvelut. Tehtäväni oli lisäksi arvioida, onko nykyinen vammaispalveluja koskeva asiakasmaksulainsäädäntö tarkoituksenmukainen. 1 Niin kutsuttu VALAS-laki. Työryhmän loppuraportti (STM 2015:21): 2.pdf?sequence=1 2 etti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82

6 6 Selvitystyön määräajaksi asetettiin Selvitysmies kiittää työn aikana saamastaan tuesta kaikkia eri keskusteluissa mukana olleita järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä. Erityisen tiiviisti mukana ovat olleet STM:stä neuvotteleva virkamies Jaana Huhta, neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina ja neuvotteleva virkamies Sari Kauppinen. THL:n asiantuntijoina ovat olleet kehittämispäällikkö Päivi Nurmi- Koikkalainen ja erityisasiantuntija Sanna Ahola. Kynnyksen tiimiin ovat kuuluneet suunnittelija Annina Heini ja ihmisoikeuslakimies Liisa Murto. Kiitos kaikille. Luovutan kunnioittavasti selvityksen sosiaali- ja terveysministeriölle. Helsingissä Kalle Könkkölä

7 7 1 JOHDANTO Ryhtyessäni laatimaan tätä raporttia, asetin työlle erilaisia tavoitteita. Taustalla oli ensinnäkin kaksi ristiriitaista asiaa. Toisaalta vammaispalvelut ovat saajilleen tavattoman tärkeitä, sillä ne mahdollistavat itsenäisen ja tasavertaisen elämän muiden kansalaisten kanssa. Toisaalta tehtäväkseni annettiin etsiä säästötoimia. Nämä kaksi asiaa johtivat minut miettimään sitä, kuinka voisimme säästää vähentämättä kuitenkaan oleellisia palveluja. Aloin tarkastella sitä, miten palvelut tuotetaan ja minkälaista hallintoa niihin liittyy. Olisi tavoiteltavaa löytää keinoja vähentää hallintoa eikä palveluja. Tästä johtuen suuri osa ehdotuksistani lähtee siitä, että asioita voidaan hoitaa monilla eri tavoilla. Eli samaan lopputulokseen päästäksemme voimme käyttää useita eri reittejä. Kaikkia asioita ei myöskään tarvitse hoitaa kaikkien avuntarvitsijoiden kanssa ihan samalla tavalla, vaikka olemmekin siihen tottuneet. Moni ehdotuksistani on sellainen, ettei se sovellu jokaiselle vammaispalveluiden käyttäjälle, mutta osalle sopii. Silloin, kun rahoittaja ja vammainen henkilö eli avun saaja hyötyvät yhtä aikaa, voimme toimia uudella tavalla. Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä silloin, kun vammainen ihminen saa toiminnalleen vapautta ja maksaja, tuleva maakunta, voi käyttää vähemmän rahaa. Kun teemme joidenkin henkilöiden kohdalla asiat toisella tavalla ja toisten kohdalla kuten ennen, ovat vammaiset ihmiset tietysti vähän eri asemassa mutta eivät eriarvoisia. Ensimmäinen lähtökohta säästöjen hakemiselle minulla on ollut se, miten voimme vähentää turhaa hallintoa kaikkien osalta? Loputon todistusten ja lausuntojen perääminen on liian usein aivan turhaa. Pysyvästi vammainen ihminen on pysyvästi vammainen - miksi vaatia yhä uudelleen lääkäriä vahvistamaan tämä? Päätöksiä tehdään uudelleen ja uudelleen. Se vie rahaa ja toisaalta rasittaa vammaista avuntarvitsijaa aivan turhaan. Näiden seikkojen lisäksi suuntasin huomioni siihen, että käytämme merkittävän määrän voimavaroja siihen, että valvomme ja vahdimme avun saajia. Tätä puolta ei ole aiemmin juurikaan laskettu kustannukseksi. Toiseksi tavoittelen ehdotuksissa sitä, että ihmisten omia voimavaroja hyödynnetään silloin, kun niitä on riittävästi. Kuluja voidaan vähentää, kun ihmiset hoitavat itse omia asioitaan eikä hallintoa ja viranomaisia tarvita niin paljon. Kolmas näkökulma löytyi työn aikana yllättäen. Asumispalveluissa käytetään paljon aikaa - ja siis rahaa - siihen, että vammaisten elämää kirjataan tarkasti. Kuka meistä haluaa, että joku ulkopuolinen raportoi jatkuvasti arkipäivän toiminnoista ensin kirjallisesti ja sitten toisille ihmisille. Terveydenhuollosta on periytynyt suuri määrä toimintatapoja, jotka ovat ilman muuta hyödyllisiä esimerkiksi akuutissa sairaanhoidossa, mutta ei asumispalveluissa. Neljäs näkökulma liittyy siihen, kuinka joillekin vähemmän merkityksellinen tuki voi merkitä kokonaisuudessaan kohtalaista menoerää. Tämä liittyy vanhaan verotuksen invalidivähennykseen. Se ei kohdistu niille, jotka ovat köyhimpiä. On parempi käyttää verovähennyksestä säästyvät rahat palvelujen turvaamiseen. Viides näkökulma liittyy siihen keitä vertaamme keskenään. Olen itse ajatellut, että vertaisimme ihmisiä saman ikäisiin: Eli miten saman ikäiset vammaiset ja ei-vammaiset ihmiset elävät ja toimivat. Tämä on tietysti vaikea lähestymistapa. Ikääntyvät ihmiset ovat keskimäärin erilaisia kuin nuoret tai keski-ikäiset. Vaihteluväli voi tietenkin olla silti melkoinen. Haluan kuitenkin turvata korkeassa iässä oleville mahdollisuuden tärkeisiin ja keskeisiin palveluihin. Vanhuspalvelulaki ja nykyinen sosiaalihuoltolaki eivät anna riittävää turvaa, vaikka ovatkin oleellisesti parempia kuin aiemmat lait. Eli kokonaisuudessaan etsin selvitykseen säästöjä tuovia ratkaisuja laskematta palvelutasoa. Ne eivät sellaisenaan sovi kaikille, mutta kuitenkin monille. Ratkaisut lisäävät vammaisten ihmisten vapautta järjestää omat asiansa omalla tavallaan ja tilanteiden muuttuessa, yhä useampi voi valita vaihtoehdon, missä ottaa itselleen nykyistä enemmän vastuuta ja vapautta. Ne, jotka eivät pysty tai halua, saavat palvelut ja tukitoimet kuten ennen. Kukaan ei häviä,

8 8 vaan kaikki voittavat. Tämä kaikki vaatii uutta asennoitumista viranomaisilta ja päätöksentekijöiltä. Säästölaskelmat on tehty yhdessä STM:n kanssa. THL:n asiantuntijat ovat olleet apuna arvioitaessa laskelmien pohjana olevaa tietoa. Laskelmien perusteella säästöpotentiaali on yhteensä 74,23 miljoonaa euroa. Säästöpotentiaaliin liittyvät laskelmat ovat raportin liitteinä 1 ja 2. Kaikista selvitysmiehen ehdotuksista ei ole voitu tehdä laskelmia, joten todellinen potentiaali on esitettyä suurempi. Laskelmat ovat varovaisia säästöjen kannalta ja selvitysmies uskoo säästöpotentiaalin olevan joidenkin vuosien kuluttua tässä esitettyä suurempi. Säästöjen toteuttaminen edellyttää kuitenkin ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. Myös vammaiset ihmiset tarvitsevat tukea tässä prosessissa.

9 9 2 INVALIDIVÄHENNYKSEN POISTO Selvitysmies on tarkastellut invalidivähennyksen saajia ja miten invalidivähennyksestä saatava hyöty kohdentuu. Invalidivähennys on tuloverolaissa (1992/1535, 104, 126 ) säännelty enintään 115 euron vähennys valtionverotuksessa ja 440 euron vähennys veronalaisista tuloista kunnallisverotuksessa. Valtionverotuksessa vähennyksen voi tehdä valtiolle maksettavasta verosta, kunnallisverotuksessa vain ansiotuloista eli ei eläketuloista (kunnallisverotuksessa poikkeus ennen 1982 vähennystä saaneet). Valtionveron vähennyksen voi tehdä puolisolta, jos omat tulot ovat liian pienet. Vähennyksen voi saada, jos invaliditeetti on vähintään 30 %. Prosentti määrää myös kuinka paljon vähennys on maksimista. Erikoista on se, että jos saa täysimääräisen työkyvyttömyyseläkkeen, niin invaliditeetti katsotaan 100 %: ksi. Osaeläkkeellä olevilla 50 %:ksi. Maksimissaan taloudellinen vaikutus yhdelle henkilölle on 115 euroa + 90 euroa eli noin 204 euroa (riippuen kunnan veroprosentista, 22,5 %:lla vaikutus 90 euroa). Pienituloisimmat eivät voi saada vähennystä, koska heillä ei ole veroja maksettavaksi. Eläkkeellä olevat taas eivät voi saada vähennystä kunnallisverotuksessa. Valtiovarainministeriöstä saadun tiedon mukaan valtionverotuksen invalidivähennyksestä hyötyi henkilöä ja kunnallisverotuksen invalidivähennyksestä henkilöä. Tämän verotuen talousvaikutus on vuonna 2019 arvioitu olevan 32 miljoonaa euroa. Koska tukea eivät saa kaikkein pienituloisimmat ja vain osittain työssäkäyvät, ei tukimuodon voi katsoa kohdentuvan erityisen hyvin. Toinen ongelma on se, kuinka työkyvyttömyyseläkkeet vaikuttavat veroetuun riippumatta kuitenkaan todellisesta invaliditeetista. Invalidivähennyksen poisto saattaa vaikuttaa kohtuuttomasti pieneen vammaisten ryhmään. Toisaalta 32 miljoonaa euroa on merkittävä summa vammaispalveluissa ja vähennyksen poistolla voidaan turvata vaikeavammaisille esimerkiksi merkittävä määrä kuljetuspalveluita ja asumispalveluita. Verotukea on yritetty poistaa useita kertoja, mutta se ei ole onnistunut. Esimerkiksi vammaistyöryhmä 96 ehdotti vähennyksen poistosta saatavia säästöjä käytettäväksi palvelujen kehittämiseen. Tämä ei johtanut mihinkään muutoksiin. Vähennykset ovat olleet samalla eurotasolla pari vuosikymmentä ja inflaatio on syönyt vähennyksen merkitystä ihan viime vuosiin saakka. Selvitysmiehen Facebook-sivuilla ja myös erityisessä webropol-kyselyssä keskustelijoiden näkemykset ovat vaihdelleet merkittävästi. Webropol-kyselyssä mielipiteet jakautuivat melko tasaisesti. Facebook-sivuilla poiston puolesta on argumentoitu enemmän kuin vastaan. Tärkeintä on ollut analysoida kuinka tuki kohdentuu ja mikä sen tosiasiallinen merkitys on yksittäisille vammaisille ihmisille erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Toisaalta on ollut tärkeätä arvioida kuinka paljon palveluja voidaan turvata asetetuissa säästötavoitteissa. Jälkimmäinen ajatus on tullut selvitysmiehen johtopäätöksissä tärkeämmäksi.

10 10 Selvitysmies ehdottaa: 1. Jatkotyössä arvioidaan jääkö invalidivähennyksen poistossa joitakin vammaisia ihmisiä tai vammaisryhmiä kohtuuttomaan tilanteeseen: Eli kuinka suuri invalidivähen-nykseen poistamisen merkitys on tosiasiassa ja missä tilanteissa. 2. Jatkotyössä voidaan katsoa onko eläkkeen saajien hoitotuen tai vammaistuen uudelleen määrittelyllä mahdollisuus korjata invalidivähennyksen poistamisen mahdollisia kohtuuttomuuksia. 3. Verotuen käyttöä ei voida pitää oikeana tapana tukea vammaisia ihmisiä, vaan on parempi käyttää vallitsevissa olosuhteissa invalidivähennyksen poistamisesta säästyvät rahat palveluihin. 4. Invalidivähennys poistetaan 2019 alkaen. Laskettu säästöpotentiaali on 32 miljoonaa euroa.

11 11 3 LIIKKUMISEN TUKEEN LIITTYVÄT EHDOTUKSET Kuljetuspalvelut ovat suurin kustannuserä vammaispalveluissa ja sen menot ovat kasvaneet viime vuosina. Tästä johtuen niitä on jouduttu tarkastelemaan yhtenä merkittävänä säästökohteena. 3.1 KULJETUSPALVELUT KORKEASSA IÄSSÄ OLEVILLE Tällä hetkellä vammaispalvelulain (VPL) mukaiset kuljetuspalvelut kuuluvat kaikille, jotka täyttävät vaikeavammaisuuden kriteerit tämän palvelun suhteen. Sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluja on verrattain vähän käytössä. Kuljetuspalvelut onkin yksi nopeimmin kasvanut vammaispalvelu 3. Osittain tähän on luultavasti vaikuttanut sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen riittämättömyys. Kuvio 1. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen saajia vuoden aikana yhteensä vuosina Lähde: THL, Sotkanet.fi. Tämä palvelu on myös vähitellen painottunut vanhemman väestönosan palveluksi 4 ja vähemmän perinteiseksi vammaispalveluksi. Jos halutaan rajoittaa menojen kasvua, täytyy harkita jatkotoimia. 3 A=&year=sy4rtTbR0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f Luotu A=&year=sy4rtTbR0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f Luotu

12 12 Kuvio 2. Vaikeavammaisten kuljetuspalveluissa asiakkaita vuoden aikana vuosina Lähde: THL, Sotkanet.fi. Kuljetuspalvelujen käyttö vaihtelee suuresti. Kuitenkin iän lisääntyessä palvelujen käyttö keskimäärin vähenee tai vanhemmat ihmiset liikkuvat luonnostaan yleensä vähemmän kuin nuoremmat. Hallituksen alkuperäisessä kaavailussa vammaispalvelujen säästöiksi puhuttiin 75 vuoden ikärajan asettamista. Nykyisellään, kun eläkeikä on hiljalleen nousemassa, tämä raja tuntuu sinänsä kohtuulliselta. On kuitenkin otettava huomioon, että vaikeavammainen voi olla työelämässä yli nykyisen eläkeiän ja heille tulee turvata mahdollisuus kulkea töihin. Selvitysmies ei kuitenkaan esitä mitään ikärajaa, koska siihen liittyy perustuslaillisia ongelmia. Yksiselitteinen ikäraja on muutenkin ongelmallinen. Selvitysmies on harkinnut asiaa muutamasta lähtökohdasta. Ei voi olla oikein, että ihminen, joka on ennen ikääntymistään ollut palvelujen piirissä, saisi syntymäpäivänään lahjaksi päätöksen, jolla kuljetuspalvelu lopetetaan. Siksi ehdotuksen lähtökohta on se, että VPL:n mukaisten kuljetuspalvelujen piiriin kuulunut henkilö säilyttää VPL:n mukaiset kuljetuspalvelut ikääntyessään. Nykyisessä vammaispalvelulaissa on henkilökohtaisen avun osalta soveltamisalarajaus. Palveluun ovat oikeutettuja henkilöt, joiden avun tarve ei johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Muiden palveluiden osalta ei vastaavaa säännöstä ole. Selvitysmies muistuttaa, että korkeassa iässä olevakin voi vammautua muista kuin iästä johtuvista syistä. Korkein hallinto-oikeus on vammaispalvelulain mukaisten muidenkin palveluiden osalta tehnyt kuitenkin rajausta sen perusteella, mistä toimintarajoite ja siitä seuraava avun tai palvelun tarve johtuu. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että kuljetuspalvelujen ja esimerkiksi palveluasumisen saamiselle ei ole asetettu ylä- eikä alaikärajaa, vaan perusteena on henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve saada palveluja. Korkein hallinto-oikeus on arvioinut onko henkilöä pidettävä vaikeavammaisena suhteessa vammaispalveluihin vai onko häntä pidettävä sellaisena iäkkäänä henkilönä, jonka toimintakyky on laskenut korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta 5. Selvitysmies on ajatellut asiaa niin, että esimerkiksi kuljetuspalvelu on positiivinen erityistoimi, jonka avulla koetetaan saattaa vammaiset ihmiset yhdenvertaiseen asemaan oman ikäryhmänsä kanssa. 5 KHO /3907 ja KHO /3626

13 13 Selvitysmiehen käsityksen mukaan sosiaalihuoltolaki ja vanhuspalvelulaki eivät takaa riittävää turvaa liikkumiselle, joka on sentään yksi perusoikeuksista. Jos ihmisiä korkeassa iässä suljetaan VPL:n mukaisten kuljetuspalvelujen ulkopuolella, tulee osalle heistä turvata sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuspalveluihin subjektiivinen oikeus. Tämä oikeus olisi kuitenkin suppeampi kuin VPL:n mukainen. Lähtökohtana on vähintään 36 yhdensuuntaista matkaa vuodessa. Asian selventämiseksi, miksi jotkut vanhemmat ihmiset saisivat sosiaalihuoltolakiin subjektiivisen oikeuden kohtuulliseen määrään kuljetuspalveluita ja toiset eivät, on syytä katsoa tilanteiden välistä eroa tarkemmin. Perusteena on se, että subjektiivisen oikeuden saavat ovat nykykielen mukaan vaikeavammaisia ja toiset eivät. Koska vaikeavammaisuuden käsite poistuu VALAS-lain 6 mukana, puhutaan erityisistä vaikeuksista liikkua ja käyttää joukkoliikennettä. Nykyisten tilastojen mukaan iäkkäämmät ihmiset käyttävät keskimäärin noin 3 yhdensuuntaista matkaa kuussa, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Selvitysmiehen ehdotus on lähellä keskimääräistä. Subjektiivinen oikeus vammaispalvelulain perusteella kuljetuspalveluun on siis niillä, jotka ovat VPL:n mukaisesti sen joskus saaneet ja jotka täyttävät lain edellytykset sekä sosiaalihuoltolain mukaan niillä, joiden toimintarajoite on seurausta pääosin sellaisista korkean iän tuomista sairauksista ja haitoista, jotka tekevät joukkoliikenteen käytön kohtuuttoman vaikeaksi. Muiden kohdalla kuljetuspalvelu on harkinnanvaraista kummankin lain perusteella. Selvitysmies ehdottaa, että ne henkilöt, jotka ovat tulleet VPL:n tai tulevaisuudessa vastaavan lain nojalla oikeutetuksi kuljetuspalveluun säilyttävät ikääntyessäänkin tämän oikeuden edelleen erityislain mukaisesti. Jos toimintarajoite ja vaikeus käyttää julkista joukkoliikennettä johtuvat pääosiltaan korkeasta iästä, ei henkilöllä ole oikeutta vammaispalvelulain mukaisiin liikkumisen palveluihin. Korkeassa iässä, iän tuomien toimintarajoitteiden takia joukkoliikenteessä erityisiä vaikeuksia kokevat henkilöt saavat sosiaalihuoltolakiin perustuvan subjektiivisen oikeuden vähintään 36 yhdensuuntaiseen matkaan vuodessa. Laskettu säästöpotentiaali on 13,8 miljoonaa euroa. 3.2 UUSI VAIHTOEHTO KULJETUSPALVELUN JÄRJESTÄMISEEN LEASING-AUTO Kuljetuspalvelujen käyttäjämäärä on noin (2014) ja näistä noin 4000 henkilöä käy töissä tai opiskelee. Kuljetuspalvelujen matkamäärät ja käyttäjäkulut vaihtelevat merkittävästi. Vanhemmat ja eläkkeellä olevat henkilöt käyttävät muutaman edestakaisen matkan kuukaudessa. Työelämässä oleva tai aktiiviopiskelija saattaa käyttää 42 työmatkaa ja osan tai kokonaan kahdeksastatoista vapaa-ajan matkasta eli yhteensä noin 60 matkaa kuukaudessa. Tällöin matkojen kustannukset nousevat useisiin tuhansiin euroihin kuukaudessa. Vuositasolla kustannukset voivat olla ovat noin e. Osa kuljetuspalvelujen käyttäjistä on selvitysmiehen tekemän kyselyn mukaan valmiita vaihtamaan kuljetuspalvelun siihen, että saisivat käyttöönsä leasingauton. Käyttökelpoisen leasingauton kustannukset vaihtelevat selvitystyötä varten tehdyn selvityksen mukaan e kuukaudessa (sisältäen vakuutukset ja verot) riippuen auton koosta. Auto, jossa voi istua pyörätuolissa, on kalliimpi näistä. 6 Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen kautta tuleva laki, jossa vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki on yhdistetty.

14 14 Leasing-mahdollisuudesta hyötyisivät sekä palvelun käyttäjä, että sen rahoittaja. Autoa voisi ajaa vammainen ihminen itse, perheenjäsen, avustaja tai kuka tahansa vammaisen valitsema henkilö. Seurantaa auton käytöstä tai käyttäjästä ei tehtäisi, sillä se lisäisi kallista hallintoa. Autoa saisi käyttää rajoituksetta sopimukseen kuuluvien kilometrien osalta ja asiakas maksaisi itse ylimenevistä kilometreistä leasing-sopimuksen mukaisesti. Polttoainekulut jäisivät asiakkaan maksettavaksi. Leasing-vaihtoehto ratkaisuna kuljetuspalveluiden järjestämiseksi olisi sekä rahoittajan että käyttäjän kannalta valinnainen. Leasingin voisi vaihtaa liikkumisen tuen järjestämistavaksi, mikäli henkilö on saanut kuljetuspalveluja vähintään kolme vuotta tai aiemminkin, jos siihen on erityiset perustelut. Erityisinä perusteluina voi olla töihin meno tai opiskelun aloittaminen. Tällöin ei ole tarkoituksen mukaista odottaa kolmea vuotta. Rahoittaja harkitsee tuottaako toimenpide säästöä. Käyttäjää ei puolestaan pakoteta ottamaan autoa käyttöönsä. Selvitysmies arvioi käytyjen keskustelujen perusteella, että vaihtoehto saisi kohtuullisen suosion paljon kuljetuspalvelua käyttävien keskuudessa. Siksi arvioitu potentiaalinen käyttäjämäärä on 1000 henkeä. Ajan myötä määrä voi kasvaakin. Ratkaisu kiinnostaa tietysti niitäkin, jotka ovat nyt ostaneet itse auton ja saaneet sen hankintaan verohelpotuksen ja/tai hankinta-avustuksen. Oman auton käytöstä hankintatuen vanhennettua voisi luopua henkilöä vuodessa. Laskentamallissa käytetään 200 siirtyjää. Tämän ehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa yleisesti autonhankinta- järjestelmää, vaan tuottaa kuljetuspalveluihin säästöjä. Siksi edellytyksenä on kolmen vuoden kuljetuspalvelujen käyttö tai erityiset perustelut ja se, että leasingauton hankinta tulee halvemmaksi kuin kuljetuspalvelut. Rahoittajan kannalta leasing-vaihtoehto on monesta syystä hyvä ja säästöjä tuova ratkaisu. Hallinnollinen työ vähenee merkittävästi taksikorttien, seurannan ja kuittien tarkistamisen jäädessä pois. Lisäksi autontarpeen loppuessa auto on siirrettävissä jonkun toisen henkilön käyttöön. Jos tulevat maakuntahallinnot kilpailuttavat leasingautot valtakunnallisesti, saadaan autot todennäköisesti nykyisiä selvitettyjä hintoja edullisemmin. Vaikka leasingautosta tulee maksaa arvonlisävero ja kunnat eivät nykyisellään saa siitä veroetua, on tilanne toinen, kun maakunnat tulevat. Tällöin veroedulla ei ole merkitystä, kun maakunnat saavat rahoituksensa valtiolta ja valtio kerää verot. Selvitysmies ehdottaa, että kuljetuspalvelun järjestämisvaihtoehtona otetaan käyttöön leasing-vaihtoehto. Leasingauto on yksi järjestämistapa yksilöllisen harkinnan perusteella. Leasingauton käyttöönoton edellytyksenä on, että henkilö on ollut vähintään kolme vuotta kuljetuspalvelujen piirissä tai siihen on muuten erityiset perustelut. Leasingauton käytön tulee olla rahoittajalle aiempaa kuljetuspalvelua halvempi vaihtoehto. Laskettu säästöpotentiaali on 5,3 miljoonaa euroa. 3.3 MATKAKUKKARO ELI HENKILÖKOHTAISEN BUDJETIN SOVELLUS LIIKKUMISEN TUKEEN Kuljetuspalvelujen toteuttaminen merkitsee nykyisin melkoista hallinnollista työtä ja kuluja (maksukortit, kuitit, omavastuun laskuttaminen jne.). Tästä johtuen yhtenä vaihtoehtona liikkumisen tukemiseksi ja kuljetuspalveluiden järjestämiseksi voi olla myös henkilökohtainen budjetti, joka sopii paljon kuljetuspalvelua käyttävälle. Tässä mallissa katsotaan kuinka paljon kuljetuspalvelua kyseessä oleva vammainen ihminen on käyttänyt keskimäärin nettona viimeisen kolmen vuoden aikana. Tämän jälkeen henkilölle annetaan kuukausittain vastaava summa rahaa 95 %: sesti, jolla hän voi järjestää kulje-

15 15 tuspalvelut ja liikkumisen tuen itse. Rahan käyttöä ei seurata viranomaisten taholta lainkaan. Kustannustason muutokset tulee kuitenkin ottaa huomioon. Tämä malli sopii niille, jotka pystyvät hallinnoimaan matkakukkaron käyttöä. Malli kannustaa käyttämään tehokkaasti joukkoliikennettä. Mallia ei kuitenkaan kannata ottaa käyttöön, jos kuljetuspalvelujen käyttö on kovin vähäistä rajana voisi pitää 2000 e vuodessa. Malli on valinnainen sekä rahoittajalle että käyttäjälle. Matkakukkaron laajamittainen käyttö jatkossa antaa mahdollisuuden vähentää hallintokuluja merkittävästi. Tässä ehdotuksessa lähdetään varovaisesta arviosta liikkeelle. Kukkaron kanssa tulee voida siirtyä maakunnasta toiseen. Jos liikkumisen tarve on olennaisesti muuttunut, tulee kukkaron määrää tarkistaa. Näin voi olla esimerkiksi toisessa maakunnassa pidempien välimatkojen seurauksena tai jos muuton syynä on työn tai opiskelun aloittaminen. Selvitysmies ehdottaa henkilökohtaisen budjetin matkakukkaro-sovelluksen ottamista käyttöön yhtenä vaihtoehtona liikkumisen tuen järjestämiseksi. Laskettu säästöpotentiaali on 0,7 miljoonaa euroa. 3.4 LIIKKUMISTAIDON OHJAUS Tällä hetkellä näkövammaisille järjestetään systemaattisesti liikkumistaidon ohjausta. Muiden vammaisten kohdalla tätä ei tapahdu. Kaikille vammaisille, jotka ovat kuljetuspalvelun piirissä, olisi tarpeen opettaa joukkoliikenteen käyttöä ja liikkumista yksin tai avustajan kanssa. Tämä toisaalta vähentää kuljetuspalvelujen käyttöä ja toisaalta lisää vammaisten ihmisten itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Liikuntavammaisten kohdalla liikkumistaidon ohjaus voi olla vertaistukipohjaista. Siinä kokeneempi vammainen ihminen opettaa kokematonta. Kehitysvammaisten kohdalla lähestymistapa voi olla hieman toinen. Liikkumistaidon ohjausta voi antaa myös muuten kuin vertaistuki-pohjalta. Liikkumistaidon ohjausta olisi hyvä antaa myös omaisille. Tämä olisi erityisen hyvä esimerkiksi vammaisten lasten vanhemmille, jotta vanhemmat oppivat liikkumaan lapsen kanssa ja lapsi oppii myös tätä kautta liikkumaan itsenäisesti. Liikkumistaidonohjaajiksi voi valmentaa vammaisia ihmisiä tai kehitysvammaisten ohjaajia. Näkövammaisten toimivaa järjestelmää ei tarvitse muuttaa. Liikkumistaidon ohjaus voidaan hoitaa alueellisten avustajakeskusten kautta. Selvitysmies ehdottaa, että erityisesti kuljetuspalvelua käyttäville vammaisille aletaan järjestää liikkumistaidon ohjausta. Laskettu säästöpotentiaali on 2,1 miljoonaa euroa.

16 SÄÄNNÖSEHDOTUKSET LIIKKUMISEN TUKEEN Liikkumisen tuen säännösehdotukset on tehty sekä voimassa olevaan vammaispalvelu- ja kehitysvammalakeihin, että vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän lakiluonnokseen liikkumista tukevien palvelujen toteuttamiseksi (VALAS-luonnos STM 2015:21) 7 sekä sosiaalihuoltolain ja tuloverolain sovellettaviin kohtiin. Säännösehdotukset Vammaispalvelulain (1987/380) 8 : ään lisämomentit: Tämän lain mukaisiin kuljetuspalveluihin ei ole oikeutta iäkkäällä henkilöllä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt pääasiassa korkeaan ikään liittyvien sairauksien, vammojen tai toimintarajoitteiden vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. Kuljetuspalvelut on toteutettava yksilöllisenä palveluna taksilla, invataksilla, leasingautolla tai vastaavalla ajoneuvolla silloin, kun vammaisen henkilön välttämätöntä liikkumista ei voida muuten turvata. Leasing-auto voidaan valita järjestämistavaksi, mikäli asiakas on saanut kuljetuspalveluja kolme vuotta tai aiemmin, jos siihen on erityiset perustelut. Matka-kukkarona myönnetty kuljetuspalvelu myönnetään henkilölle, jonka kuljetuspalvelukustannukset ovat tiedossa ja tuki voidaan muuntaa rahaksi, jolla henkilö järjestää itse kuljetuspalvelunsa. Julkisten liikennevälineiden käytön ohjaus ja ohjattu harjoittelu kuuluvat kuljetuspalvelujen myöntämisen yhteydessä järjestettäväksi palveluksi. Saattajan tarve ei poista oikeutta liikkumista tukeviin palveluihin. Kehitysvammalain ( /519) 39 :ään lisämomentit: Julkisten liikennevälineiden käytön ohjaus ja ohjattu harjoittelu järjestetään tämän lain nojalla siten kuin siitä säädetään vammaispalvelulain 8 :ssä. (kyseessä edellä mainittu uusi säännösehdotus) Saattajan tarve ei poista oikeutta liikkumista tukeviin palveluihin. Tai VALAS-luonnoksen 18 1 momentin jälkeen lisämomentit: Tämän lain mukaisiin liikkumista tukeviin palveluihin ei ole oikeutta iäkkäällä henkilöllä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt pääasiassa korkeaan ikään liittyvien sairauksien, vammojen tai toimintarajoitteiden vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. Saattajan tarve ei poista oikeutta liikkumista tukeviin palveluihin. 7 Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportissa esitetystä lakiehdotuksesta käytetään jatkossa nimitystä VALAS-luonnos.

17 17 VALAS-luonnos 19 1 momentti muutettuna ja lisämomentilla: Liikkumisen tukea voidaan järjestää seuraavilla toteuttamistavoilla tai niiden yhdistelmillä: 1) julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla; 2) saattajapalveluna; 3) ryhmäkuljetuksina; 4) korvaamalla taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset; 5) leasingautolla 6) matkakukkarolla 5) muulla soveltuvalla tavalla. Liikkumista tukevat palvelut on toteutettava yksilöllisenä kuljetuspalveluna taksilla, invataksilla, leasingautolla tai vastaavalla ajoneuvolla silloin, kun vammaisen henkilön välttämätöntä liikkumista ei voida muuten turvata. Leasingauto voidaan valita järjestämistavaksi, mikäli asiakas on saanut kuljetuspalveluja kolme vuotta tai aiemmin, jos siihen on erityiset perustelut. Leasingvaihtoehdon tulee olla aiempaa kuljetuspalvelua halvempaa. Matkakukkarona myönnetty liikkumisen tuki myönnetään henkilölle, jonka kuljetuspalvelukustannukset ovat tiedossa ja tuki voidaan muuntaa rahaksi, jolla henkilö järjestää itse liikkumisen tuen palvelunsa. Perustelut HE:ssä samat vammaispalvelulain ja VALAS-luonnoksen osalta: Iäkkääseen henkilöön voidaan soveltaa yleisten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi tai sijasta vammaisia henkilöitä koskevaa erityislakia esimerkiksi siltä osin, kun avuntarve johtuu pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintarajoitteesta. Jos kyse on pääasiassa korkean iän tuomista sairauksista ja raihnaisuudesta ei vammaispalvelulaki tule sovellettavaksi. Vammaisen henkilön ikääntyessä olisi arvioitava, liittyykö lisääntynyt tai uusi toimintarajoite jo olemassa olevaan vammaan tai sairauteen vai onko kyseessä ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta ja toimintarajoitteesta seuraava toimintakyvyn heikkeneminen. Vammaisella henkilöllä ikääntyminen voi kuitenkin vaikuttaa pitkäaikaisen vamman tai sairauden pahenemiseen tai heikentää toimintakykyä entisestään tai normaalia ikääntymistä aiemmin. On otettava huomioon, että myös korkeassa iässä oleva henkilö voi vammautua muista kuin iästä johtuvista syistä, esimerkiksi tapaturman seurauksena. Henkilö on tällaisissa tilanteissa oikeutettu ehdotetun lain mukaisiin erityispalveluihin. Kunta voi tarjota liikkumista tukevien palvelujen lisäksi liikkumistaidon ohjausta, jotta asiakas pystyisi yhtenä liikkumisen tapana käyttämään itsenäisesti julkisia liikennevälineitä. Liikkumistaidon ohjaus ehdotetaan tulevaisuudessa järjestettäväksi henkilökohtaisen avun keskusten kautta. Liikkumistaidon ohjausta voi antaa liikuntavammaiselle vertaisohjaaja ja kehitysvammaisille tähän tehtävään valmennettu henkilö, joka voi olla esimerkiksi asumispalveluyksikön henkilöstöön kuuluva. Kunta voi valita kuljetuspalvelujen/liikkumisen tuen toteuttamiseksi leasingauton, mikäli se tulee edullisemmaksi vaihtoehdoksi muihin kuljetuspalveluihin nähden. Leasing-auton valitsemiseen kuljetuspalveluiden toteuttamistavaksi tarvitaan aina asiakkaan suostumus. Lea-singpalvelu voidaan kunnan päätöksellä myöhemmin vaihtaa, jos se ei ole enää edullisin kuljetuspalveluiden toteuttamistapa. Asiakas voi myös perua suostumuksensa leasing-palvelun käyt-

18 18 töön. Leasingin edullisuutta kuljetuspalveluiden muotona voidaan parhaiten arvioida, mikäli henkilöllä on kuljetuspalvelutaustaa. Kolmea vuotta voidaan pitää sellaisena aikana, jolloin kuljetuspalveluiden tarve on vakiintunut. Leasing voidaan valita myös aiemmin, mikäli sen käytölle on erityinen peruste tai kuljetuspalveluiden lisääntynyt tarve on ilmeinen. Tällaisia tilanteita voivat olla työelämään siirtyminen tai opiskelun aloittaminen. Tämän kaltaisissa tilanteissa ei ole mielekästä odottaa kolmea vuotta leasingauton tarpeen osoittamiseksi. Leasing-vaihtoehdon tulee lähtökohtaisesti olla maksajalle edullisempi vaihtoehto. Yksilölliseen kuljetuspalveluun oikeutettujen henkilöiden matkoja voidaan yhdistää toteutettavaksi samalla kulkuneuvolla toisen liikkumisen tukea vammaispalveluna saavan kanssa. Jos matkoja yhdistellään joidenkin muiden kanssa (ks. kohta 3.6), matkojen yhdistely ei saa aiheuttaa matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa palveluun oikeutetulle. Matkakukkaron sovelluksena voidaan henkilölle myöntää myös henkilökohtainen budjetti kuljetuspalvelujen/ liikkumisen tuen palvelujen järjestämiseen. Budjetin summa voi määräytyä tarkastelemalla kolmen edellisen vuoden keskimääräisiä kuljetuspalvelumenoja myöntämällä henkilölle summan 95 %: sesti. Palvelusta voidaan kuitenkin sopia myös ilman palveluhistoriaa, jos maksaja niin haluaa. Tällä summalla henkilö järjestää itse liikkumisen tuen palvelunsa, eikä käyttäjällä ole selvitysvelvollisuutta tuen käytöstä. Matkakukkaro soveltuu asiakkaalle, joka kykenee hallitsemaan budjetin käyttöä. Järjestämistapa on vapaaehtoinen sekä käyttäjälle että rahoittajalle ja suostumus palvelun käyttöön voidaan purkaa molempien osapuolten toimesta. Palvelua voidaan muuttaa myös olosuhteiden muuttuessa tai mikäli järjestämistavan ei voida katsoa olevan enää sopiva. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 23 4 momentin lisäys: Yksilöllisiä kuljetuspalveluja ei järjestetä henkilölle, joka on oikeutettu kuljetuksiin tai niiden kustannusten korvaamiseen muun lain nojalla. Henkilöllä, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa korkeaan ikään liittyvien sairauksien tai toimintarajoitteiden johdosta ja jolla tämän vuoksi on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia, on tämän lain nojalla järjestettävä vähintään 36 kuljetuspalvelumatkaa vuodessa. Perustelut HE:ssä: Vammaispalveluilla ei ole tarkoituksenmukaista turvata kaikkien korkeassa iässä olevien henkilöiden liikkumisen palveluita. Vammaispalvelut ovat erityistoimi vammaisille henkilöille. Jos liikkuminen joukkoliikenteessä tuottaa erityisiä ja kohtuuttomia vaikeuksia pääasiassa korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta aiheutuneesta toimintarajoitteesta, järjestetään liikkumisen palvelut sosiaalihuoltolain perusteella. Liikkuminen on yksi henkilön perusoikeuksista ja siitä syystä pitää turvata myös näiden heikommassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuus liikkumiseen positiivisella erityistoimella. Tästä syystä säädetään näille henkilöille subjektiivinen oikeus vähintään 36 yhdensuuntaiseen matkaan vuodessa.

19 19 Tuloverolain (1992/1535) 92 :n 17 kohtaan muutos: Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/1987) tarkoitetut etuudet ja tukitoimet. 3.6 KULJETUSPALVELUIDEN JÄRJESTÄMISEN UU- DISTAMINEN Tällä hetkellä kuljetuspalveluita järjestetään useilla eri tavoilla. Kela-kuljetusten osalta maassa on 18 välityskeskusta, jotka toimivat alueellisesti. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut järjestetään kuntatasolla pääosin vaihtelevasti. Joillakin paikkakunnilla on matkojen yhdistämiskeskuksia ja joillakin käytetään taksipalveluja sellaisenaan. Osa vammaisista käyttäjistä on sidottuja matkojen yhdistämiseen, osa ei. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut muuttuvat maakunnallisiksi ja valtion rahoittamiksi, kannattaa kuljetuspalvelut organisoida uudelleen. Kuljetuspalvelumatkojen yhdistelyä on jo onnistuneesti kokeiltu 5K-hankkeessa, jossa kuntien, Kelan ja sairaanhoitopiirin matkat yhdistettiin samoilla autoilla toteutettavaksi Lapissa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa 8. Selvitysmiehen mielestä aluksi kannattaa yhdistää vammaispalvelulain, Kelan ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetusten välittäminen ja organisointi 18 alueelliseen välityskeskukseen. Keskukset voivat olla Kelan ylläpitämiä, sillä Kelalla on jo nykyisin selvitysmiehen kuulemien asiantuntijoiden mielestä riittävä tietojärjestelmäpohja tätä varten. Erilaisia kuljetusoikeuksia on helppo hallita, kun kaikki tieto on yhdessä Kelan hallinnoimassa asiakasprofiilijärjestelmässä. Valmiin Kelan suorakorvausmallin päälle laajentamalla saataisiin nopeasti ratkaisu, jota (maa)kuntien viranomaiset voisivat hyödyntää kuljetuspalvelupäätöksiä tehdessään. Tieto matkaoikeuksista välitettäisiin Kelan palvelimelle asiakasprofiiliksi. Asiakkaalla on näin ollen mahdollista tehdä vammaispalvelulain mukaisia matkoja myös muualla kuin omassa (maa)kunnassaan, koska eri välityskeskukset hakevat asiakkaan matkatilauksen yhteydessä tietoja asiakkaan oikeudesta matkaan Kelassa ylläpidettävästä asiakasprofiilista. Palveluntuottajat voivat myös taustalla vaihtua, mutta asiakkaan tieto ei häviä, vaan on Kelalla tallessa. 8 Ks lisää:

20 20 Kuvio 3. Kuljetuspalveluiden yhdistämiseen liittyvät tehtävät ehdotetussa järjestelmässä. Varsinainen palvelutuotanto (yhdistely ja matkat) on operatiivista toimintaa, johon on nykyisellään useita eri järjestelmiä. Yhdistely- ja niin kutsutut clearing-järjestelmät ovat palveluntuottajien työkaluja, joita löytyy markkinoilta paljon. Taksien suorakorvauskeskukset käyttävät osin samoja ohjelmistoja kuin kuntien matkapalvelukeskukset. Järjestelmistä pitää siis valita toimivin kokonaisuus, mutta arvioiden mukaan varsinaisesti uutta järjestelmää ei tarvitse kehittää tai perustaa. Välityskeskukset pystyvät yhdistämään erilaisia matkoja ja tätä kautta voidaan saada säästöjä aikaan. Välityskeskus voisi ottaa välitettäväkseen myös itse maksavia asiakkaita erityisesti haja-asutusalueella. Itse maksavat asiakkaat maksaisivat joukkoliikennetaksan mukaan silloin, kun matka yhdistyy jonkun toisen matkaan. Itse maksava asiakas voi tähdätä liikkumisensa ajankohtaan, jolloin toisiakin liikkuu. Tämä jakaa peruskustannuksia laajemmalle joukolle ja lisää liikkumisen mahdollisuuksia siellä missä joukkoliikennettä ei ole. Tästä hyötyvät myös iäkkäät asiakkaat, joille on kohdennettu palveluliikennettä. Asiaa on käsitelty myös Juhani Paajasen selvityksessä 9. Selvitysmies katsoo, että Kelalla on hyvät edellytykset toimia yhteiskunnan maksamien kuljetusten järjestelykeskuksena muun muassa asiakastietojärjestelmänsä vuoksi ja koska osa kuljetuspalveluista on jo Kelan järjestelmissä. Kustannuksia laskisi myös se, että välityspaikkoja olisi aiempaa vähemmän ja välittämistä sekä yhdistelyä enemmän. Tässä yhteydessä kannattaisi miettiä vielä, onko mahdollista yhdistää omavastuuosuuksien suuruus. Mutta tämä ei ole säästötoimenpide, eikä selvitysmies siksi ehdota sitä. Selvitysmies ehdottaa, että kaikki kuljetuspalvelut yhdistetään alueellisiin Kelan ylläpitämiin keskuksiin. Selvitysmies ei ota kantaa, miten kuljetuspalveluiden yhdistäminen käytännössä toteutetaan. Alla on luonnos mahdolliseksi säädökseksi. 9 Paajanen, Juhani (2013). Julkisesti tuettujen henkilökuljetusten rahoituksen ja toimintatapojen kehittäminen:

21 21 Laskettu säästöpotentiaali on 8,8 miljoonaa euroa. Luonnos säädösehdotukseksi: Laki yhteiskunnan korvaamien kuljetusten järjestämisestä Tai Lain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 11 :n asetuksenantovaltuutuksen perusteella ehdotetaan säädettäväksi asetus Kuljetuspalvelukeskuksista Ehdotuksissa mainitaan suluissa kehitysvammalaki, sillä tulevaisuudessa erillistä kehitysvammaisia koskevaa lainsäädäntöä ei ole. 1 Tarkoitus Tässä laissa/asetuksessa säädetään vammaispalvelulain (ja kehitysvammalain), sosiaalihuoltolain, sairausvakuutuslain sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaisten kuljetusten järjestämisestä siten, että niiden organisoimisesta vastaa keskitetysti Kansaneläkelaitos, joka järjestää kuljetuspalvelut maakunnallisten kuljetuspalvelukeskusten kautta. Keskitetty kuljetuspalveluiden välitys mahdollistaa asiakkaan liikkumisen koko maassa. 2 Soveltamisala Tätä lakia/asetusta sovelletaan kaikkiin yhteiskunnan korvaamiin matkoihin. 3 Kansaneläkelaitos keskusorganisaationa Kansaneläkelaitos hallinnoi asiakasprofiileja ja eri kuljetuspalveluiden matkustusoikeuksia, jotka ovat kirjattuina Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmässä, jotta asiakas voi käyttää myönnettyjä kuljetuspalveluja koko maassa. Kansaneläkelaitos vastaa asiakasrekisterin ylläpidosta ja maakunnallisten kuljetuspalvelukeskusten kilpailutuksesta. Kansaneläkelaitos vastaanottaa maakunnalliselta kuljetuspalvelukeskukselta asiakaspalautteet ja raportit palvelun laadusta. 4 Maakunnan vastuut ja oikeudet Maakuntien vastuulla on asiakkaan kuljetustarpeen arviointi ja päätöksenteko. Päätökset tallennetaan Kansaneläkelaitoksen ylläpitämään järjestelmään. Maakunnalla on oikeus nähdä Kansaneläkelaitoksen järjestelmässä olevat asiakas- ja matkatiedot, asiakaspalaut-teet ja raportit palvelun laadusta. 5 Maakunnalliset kuljetuspalvelukeskukset Jokaiseen maakuntaan perustetaan kuljetuspalvelukeskus, joka välittää eri kuljetuspalveluna järjestettävät tilaukset paikallisille kuljetusyrityksille. Maakunnallinen kuljetuspalvelu-keskus valitaan kilpailutuksella. Kilpailutuksen voittanut palveluntuottaja vastaa maakunnallisesti kuljetuspalvelujen käytännön toteutuksesta eli kuljetuspalveluiden tilauksesta, välityksestä ja maksatuksesta. Kuljetuspalvelukeskus vastaa myös kuljetuspalveluyritysten toteuttamasta palvelusta. Kuljetuspalvelukeskuksen omassa järjestelmässä on tiedot asiakkaan kuljetusoikeuksista, tehdyistä matkoista, korvaustiedoista ja omavastuukatosta. Kulje-tuspalvelukeskuksen yhteydessä olevat maksukeskukset vastaavat keskitetysti kuljetuspalveluiden maksatuksesta. Kuljetuspalvelukeskuksille kuuluu asiakaspalautteiden vastaanotto ja niihin reagointi sekä asiakaspalautteiden kerääminen ja niistä raportointi Kansaneläkelai-tokselle.

22 22 6 Itse maksavat asiakkaat Tilauskeskus voi ottaa välitettäväkseen itse maksavia asiakkaita. Itse maksavat asiakkaat maksavat joukkoliikennetaksan mukaan silloin, kun matka yhdistyy jonkun toisen matkaan. 7 Asiakkaan oikeudet ja matkojen yhdistäminen Matkoja voidaan yhdistellä, mutta tämä ei saa aiheuttaa matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa palveluun oikeutetulle.

23 23 4 HENKILÖKOHTAISEEN APUUN LIITTYVÄT EHDOTUKSET Selvitysmies katsoo, että henkilökohtaisen avun järjestelmä on pääosin toimiva, mutta sitä voidaan vielä kehittää ja sen yhteyteen luoda joustavampia ja kustannustehokkaampia palveluita. Tähän kappaleeseen on koottu henkilökohtaiseen apuun eri tavoin liittyviä ehdotuksia. Ensimmäisenä ehdotuksena on HA-kukkaro yhtenä uutena henkilökohtaisen avun järjestämistapana. Toisena ehdotuksena käsitellään kuljetuspalveluihin liittyvän asiointiavun käyttöönottoa. Kolmantena käsitellään mahdollisuutta järjestää hengityslaitepotilaiden hoito henkilökohtaisella avulla. Viimeisenä on ehdotus maakunnallisten henkilökohtaisen avun keskusten perustamisesta 4.1 HA-KUKKARO ELI HENKILÖKOHTAISEN BUDJE- TIN SOVELLUS HENKILÖKOHTAISEEN APUUN Henkilökohtaisen avun piirissä on tällä hetkellä noin ihmistä. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää nykyisin merkittävää hallinnollista työtä (tuntilistojen tarkastaminen, palkanmaksun järjestäminen jne.). Tätä helpottamaan voi yhtenä vaihtoehtona olla henkilökohtainen budjetti henkilökohtaisen avun järjestämiseksi eli HA-kukkaro. Tässä mallissa voidaan katsoa kolmen viimeisen vuoden keskimääräinen kustannus kuukaudessa ja maksaa tätä vastaava summa 95 %: sesti palvelun käyttäjälle. Rahan käyttöä ei säännönmukaisesti raportoida. Kukkaron määrä tulee tarkistaa, mikäli olosuhteet tai avuntarpeet olennaisesti muuttuvat. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö aloittaa työt tai opiskelut tai elämäntilanne on muuten olennaisesti muuttunut. Samoin tulee ottaa huomioon muuttuvat tilanteet, jos esimerkiksi avustajat sairastuvat, ovat perhevapaalla tai palkassa tapahtuu muutoksia. Nämä ovat vammaisesta työnantajasta riippumattomia kuluja. Kustannustason muutokset tulee lisäksi ottaa huomioon. Kukkaron kanssa tulee voida siirtyä myös maakunnasta toiseen. Tämä malli sopii niille, jotka pystyvät hallinnoimaan HA-kukkaron käyttöä. Malli toisi vammaiselle ihmiselle nykyistä enemmän vapauksia, mutta edellyttää palvelun saajalta elämänhallintaa. Maksaja säästää 5 % kuluista suoraan ja merkittävän määrän hallinnollista työtä. Malli on valinnainen niin rahoittajalle kuin käyttäjällekin. Muut henkilökohtaisen avun toteuttamistavat pysyvät ennallaan. Selvitysmies ehdottaa HA-kukkaron käyttöönottamista osana henkilökohtaisen avun palvelujen järjestämistä. Laskettu säästöpotentiaali on 2,2 miljoonaa euroa. Säännösehdotukset Vammaispalvelulain (1987/380) 8 d :ään lisäkohta: 4) myöntämällä palvelunkäyttäjälle henkilökohtaisen budjetin sovelluksen HA-kukkaron, jolla palvelunkäyttäjä voi itse järjestää henkilökohtaisen avun palvelut.