Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 622/2008 vp Lääkekaappien toiminnan turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Lääkelaitos noudattaa tiukkaa linjaa lääkekaappilupien myöntämisessä. Viidessä vuodessa on lopetettu yli kolmannes lääkekaapeista. Osa jo aikaisemmin luvan saaneita ja pitkäänkin toiminnassa olleita lääkekaappeja on lakkautettu uusien lupahakemusten kielteisillä päätöksillä. Lääkekaappilupaa tulee hakea uudelleen viiden vuoden välein. Lain mukaan lääkekaappi voi sijaita alueella, jossa ei ole apteekkia tai josta pitkien etäisyyksien tai muiden syiden takia on huono kulkuyhteys apteekkiin tai sivuapteekkiin. Pitkäksi etäisyydeksi on usein määritelty kymmenien kilometrien matka sekä huonot kulkuyhteydet. Niin Apteekkariliitto kuin Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmäkin ovat esittäneet huolensa kehityksestä. Sosiaali- ja terveysministeriön apteekkityöryhmä on pitänyt lääkejakelua haja-asutusalueilla puutteellisena ja esittänyt ilman reseptiä myytävien itsehoitolääkkeiden saatavuuden parantamista apteekkien alaisia lääkekaappeja lisäämällä. Myös ministeri Hyssälä on pitänyt tärkeänä, että syrjäseuduille voitaisiin perustaa helpommin lääkekaappeja esimerkiksi pienten kauppojen ja asiamiespostien yhteyteen. Apteekkityöryhmän viime vuonna julkaiseman muistion mukaan lääkekaappeja oli maassamme noin 150. Muissa Pohjoismaissa vastaavanlaisia apteekin alaisuudessa toimivia lääkkeiden jakelupisteitä on huomattavasti runsaammin. Työryhmä toteaa, että myös kunnan tulisi voida ehdottaa lääkekaapin perustamista, koska se on vastuussa alueen terveyspalveluista. Nykyään ehdotuksen lääkekaapin perustamisesta tekee apteekkari. Lääkekaappien pito edellyttää myös riittävän lääkeinformaation saatavillaoloa. Jo lääkekaapin pitoa koskevissa määräyksissä velvoitetaan, että apteekkari vastaa lääkekaapin hoitajan perehdyttämisestä tehtävään. Apteekin ja lääkekaapin välisessä informaation kulussa ja neuvonnassa voidaan nykyään hyödyntää myös tietotekniikkaa. Lääkejakelun tulee olla turvattu ja tasa-arvoinen koko maassa. Kansallisen lääkestrategian keskeisiä tavoitteita on lääkejakelun edellytysten ja lääkkeiden hyvän saatavuuden varmistaminen. Apteekit, sivuapteekit ja lääkekaapit muodostavat yhdessä lääkehuollon kattavan palveluverkoston, joka turvaa lääkehuollon lähipalvelut. Lääkekaappien ylläpito ei ole ylläpitäjälle kustannuskysymys vaan niiden lakkauttaminen asiakkaalle. Lääkekaappien toiminta ja toiminnan kehittäminen tulee nähdä yhteisenä etuna ja palvelunäkökulmasta. Lupaehdoissa olisi enemmän huomioitava palvelu- ja liikennöintietäisyyksien ohella muitakin alueiden erityisominaisuuksia, kuten väestön ikärakenne ja palvelutarpeet. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin puuttuakseen lääkekaappien määrän tarpeettomaan supistamiseen ja Versio 2.0

2 onko lupaehdoissa tarkoitus jatkossa huomioida nykyistä paremmin alueiden erityisominaisuukset ja palvelutarpeet? Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2008 Kyösti Karjula /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 622/2008 vp Kyösti Karjula /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kyösti Karjulan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 622/2008 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin puuttuakseen lääkekaappien määrän tarpeettomaan supistamiseen ja onko lupaehdoissa tarkoitus jatkossa huomioida nykyistä paremmin alueiden erityisominaisuudet ja palvelutarpeet? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lääkekaappeja koskevat säännökset ovat lääkelain 52 :n 4 momentissa. Sen mukaan alueella, jolla ei ole apteekkia tai sivuapteekkia ja josta on pitkän etäisyyden tai muiden vastaavien syiden vuoksi huono kulkuyhteys lähimpään apteekkiin tai sivuapteekkiin, saa apteekkari pitää Lääkelaitoksen antaman luvan perusteella lääkekaappia. Luvan edellytyksenä on lisäksi, että lääkekaappi on lääkehuollon kannalta tarpeellinen. Lääkekaapista saa myydä vain ilman reseptiä myytävissä olevia lääkkeitä, eikä myyjällä tarvitse olla farmaseuttista koulutusta. Nykyinen säännös tuli voimaan vuoden 2003 alussa. Hallituksen esityksen (HE 46/2002 vp) perusteluissa lääkekaapista todettiin, että lupa voitaisiin myöntää alueelle, jossa ei ole apteekkia tai sivuapteekkia ja josta pitkän etäisyyden tai muiden vastaavien syiden vuoksi on huonot kulkuyhteydet lähimpään apteekkiin tai sivuapteekkiin. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi kokonaan puuttuva tai vain 1 2 päivittäistä vuoroa käsittävä julkinen liikenne. Pitkästä etäisyydestä on kysymys silloin, kun matka on useita kymmeniä kilometrejä. Vuonna 2003 voimaan tullut säännös oli aiempaa tiukempi. Tiukennuksen taustalla oli näkemys siitä, että lääkkeiden myynnin tulisi ensisijassa tapahtua apteekista tai sivuapteekista, joissa on farmaseuttisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa. Tällöin asiakas voisi saada asiantuntevaa neuvontaa lääkettä ostettaessa. Ostettaessa lääkkeitä lääkekaapista, ei asiakas saa ostopaikasta neuvontaa. Uudistuksen jälkeen on osoittautunut, että säädetyt perusteet lääkekaapin perustamiselle ovat tarpeettoman tiukat. Tämä todettiin muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön apteekkityöryhmässä. Apteekkityöryhmän ehdotusten pohjalta ministeriö antoi Lääkelaitoksen tehtäväksi valmistella tarvittavat muutokset lääkelakiin muun muassa lääkekaappeja koskevien säännösten uudistamiseksi siten, että lääkekaappien perustamisedellytykset määritetään nykyistä selvemmin ja siten, että kaappien määrä lisääntyy. Alueellisesti tarpeellisen lääkekaapin varmistamiseksi on tarkoitus toteuttaa menettely, jonka perusteella joko lääkekaapin sijaintipaikkakunnan tai sen naapurikuntien apteekkari voidaan velvoittaa pitämään lääkekaappia. Samalla mahdollistetaan myös reseptilääkkeiden välittäminen lääkekaapeista, ottaen huomioon lääkeneuvonnan toteutuminen lääkekaappien toiminnassa. Lääkelaitos tekee toimeksiannon perusteella ehdotuksensa sosiaali- ja terveysministeriölle syyskuun loppuun mennessä. Sen jälkeen ministeriö jatkaa ehdotuksen valmistelua. Tavoitteena on, että ehdotus lääkelain muuttamiseksi voitaisiin antaa eduskunnalle vuonna Hallituksen esitykseen sisältyy myös lääkekaappeja koskeva sääntelyn uudistaminen siten, että niiden 3

4 Ministerin vastaus määrä voisi lisääntyä samalla kun asiakkaiden mahdollisuus saada lääkeneuvontaa paranee. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 622/2008 vp Kyösti Karjula /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 622/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Kyösti Karjula /cent: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att ingripa mot att antalet medicinskåp minskas i onödan och är avsikten att i tillståndsvillkoren bättre än för närvarande beakta regionernas särdrag och behov av service? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I 52 4 mom. i läkemedelslagen finns bestämmelser om medicinskåp. Enlig momentet får en apotekare ha ett medicinskåp utifrån tillstånd som beviljas av Läkemedelsverket på ett område som saknar apotek eller filialapotek och från vilket förbindelsen till närmaste apotek eller filialapotek till följd av långa avstånd eller av motsvarande orsaker är dålig. Medicinskåpet ska även vara nödvändigt med hänsyn till läkemedelsförsörjningen. Från medicinskåpet får säljas endast sådana läkemedel som kan expedieras till kunden utan läkemedelsordination. Försäljaren behöver inte ha farmaceutisk utbildning. Den nuvarande bestämmelsen trädde i kraft i början av Enligt motiveringen till regeringens proposition (RP 46/2002 rd ) kan tillstånd att inrätta ett medicinskåp beviljas orter där det inte finns apotek eller filialapotek och där förbindelserna till närmaste apotek eller filialapotek är dåliga på grund av avståndet eller motsvarande orsaker. Motsvarande orsaker är t.ex. att allmänna kommunikationsmedel helt saknas eller att det går endast 1 2 turer om dagen. Det är fråga om långa avstånd när resan är flera tiotals kilometer lång. Bestämmelsen som trädde i kraft 2003 är striktare än den tidigare. I bakgrunden till åtstramningen fanns en uppfattning om att försäljning av läkemedel i första hand bör ske på apotek eller filialapotek där det finns personal med farmaceutisk utbildning. Kunderna kan på så vis få sakkunnig rådgivning i samband med inköp av läkemedel. Om kunderna gör sina inköp av läkemedel från ett medicinskåp kan de inte få rådgivning på inköpsstället. Efter revideringen har det visat sig att de föreskrivna grunderna för att inrätta medicinskåp är onödigt strikta. Det här konstaterades av bl.a. social- och hälsovårdsministeriets apoteksarbetsgrupp. På grundval av förslagen som apoteksarbetsgruppen lade fram gav ministeriet Läkemedelsverket i uppdrag att bereda behövliga ändringar av läkemedelslagen i syfte att revidera bestämmelserna om bl.a. medicinskåp så att grunderna för inrättandet av medicinskåp preciseras på ett tydligare sätt än för närvarande och så att antalet medicinskåp ökar. För att säkerställa tillgången till medicinskåp där de behövs inom regionerna strävar man efter att ta i bruk ett förfarande utifrån vilket en apotekare antingen på orten där medicinskåpet finns eller i grannkommunerna kan förpliktas att tillhandahålla medicinskåpstjänster. På samma gång blir det även möjligt att distribuera receptbelagda läkemedel från medicinskåpen med beaktande av att läkemedelsrådgivning ges i anslutning till medicinskåpsverksamheten. Läkemedelsverket lägger utifrån uppdraget fram sitt förslag för social- och hälsovårdsministeriet inom september. Därefter fortsätter ministeriet beredningen av förslaget. Avsikten är att 5

6 Ministerns svar förslaget till lag om ändring av läkemedelslagen ska kunna överlämnas till riksdagen år Regeringens proposition innefattar även en revidering av regleringen som gäller medicinskåp så att deras antal ska kunna ökas på samma gång som kundernas möjligheter att få läkemedelsrådgivning ska förbättras. Helsingfors den 30 september 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6