TIIVISTELMÄ VÄLIRAPORTEISTA I, II JA III

Transkriptio

1 Sisävesikalan viennin kehittämis- ja vakiinnuttamishanke Lake Fish Export LOPPURAPORTTI TIIVISTELMÄ VÄLIRAPORTEISTA I, II JA III Hanna Peltomäki Projektipäällikkö Padasjoki,

2 Sisällys 1 Hankkeen toiminta Laatujärjestelmä Säilyvyysselvitykset Tuottajien yhteistyö: vientiyhtiö Markkinointi ja myynti 4 2 Tavoitteiden toteutumisen arviointia 5 3 Elinkeinokalatalouden tulevaisuudennäkymiä Kehittämiskohteet Kannattavan yritystoiminnan merkitys Tulevaisuus 7 2

3 1 Hankkeen toiminta Hanke jatkoi määrätietoisesti edeltäjänsä Pienen kalan viennin kehittämishankkeen ( ) käynnistämää työtä sisävesialueen elinkeinokalatalouden tuotannon kehittämiseksi sekä tuotteiden markkina-alueen laajentamiseksi. Hanketyön painopisteet olivat siis edelleen konkreettisia, todettuja sisävesikalastuksen kehittämiskohteita - ongelmia, joiden ratkaisemisella on oleellinen vaikutus alan yrittäjien toimintaedellytyksiin tulevaisuudessa. Erityisesti hanketyössä panostettiin toiminnan ja tuotteiden laadun kehittämiseen, kalastusyrittäjien yhteistyön lisäämiseen, pakastettujen kalojen säilyvyystiedon hankkimiseen sekä kalatuotteiden yhteisömarkkinoiden kartoittamiseen ja ulkomaankaupan monipuoliseen avustamiseen. Nämä laaja-alaisimmat osa-alueet on kuvattu lyhyesti tässä loppuyhteenvedossa. (Ks. tarkemmin LIITE 1: I Väliraportti, LIITE 2: II Väliraportti, LIITE 3: III Väliraportti). Hankkeen toiminnasta kertovia tiedotteita laadittiin yhteensä kahdeksan. Tiedotteet lähetettiin jo aiemman hankkeen aikana perustetun tiedotuslistan kalastajille; lisäksi erityisesti laadunhallintaasioista tiedotettiin myös Suomen sisävesiammattikalastajat ry:n jäsenistölle. Hankkeen tiedotteilla tavoitettiin näin ollen yhteensä noin 160 ammattikalastajaa. Hanke järjesti myös neljä kalastajille ja muille alan toimijoille suunnattua kehittämispalaveria elo-joulukuussa 2006 sekä kahdeksan Pyynnistä Pakkaamiseen -koulutus- ja tiedotusseminaaria marraskuussa helmikuussa Tilaisuuksien osallistujamäärä oli yhteensä yli 200 henkilöä, joista lähes kolme neljäsosaa alan yrittäjiä. Kaksivuotinen hanke oli - aikaisemmassa hankkeessa hyväksi todettuun tapaan - jaettu kokonaiskestoaan lyhyempiin, ns. toteutusjaksoihin. Jaksoja oli tässä hankkeessa kolme, joista jokaisesta laadittiin erillinen raportti. Raportoinnin perusteella hankkeen ohjausryhmä arvioi aina jakson vaihtuessa jo tehtyä työtä sekä seuraavalle jaksolle laadittuja toimintasuunnitelmia. Mainittu toimintatapa mahdollisti hanketyön pysymisen aina kulloisenkin tilanteen tasalla ja oli näin ollen omiaan parantamaan kehittämistyön tuloksia. Hämeen TE-keskus oli myöntänyt hankkeeseen rahoitusta Toteutuneet kustannukset olivat noin , eli hanke toteutettiin runsaat 10 % budjetoitua pienemmillä varoilla. 1.1 Laatujärjestelmä Sisävesikalan tuotannon laadunhallintajärjestelmä toteutettiin Pienen kalan viennin kehittämishankkeessa tehtyjen suunnitelmien pohjalta. Hankkeen toimesta dokumentoitiin kansainvälisen ISO 9001:2000 standardin vaatimukset huomioiva laatujärjestelmä yhteistyössä Suomen sisävesiammattikalastajat ry:n (SSAK ry) kanssa. Samalla järjestö sitoutui kyseisen järjestelmän omistajaorganisaatioksi. Vuoden pituisen ns. pilottivaiheen jälkeen SSAK ry päätti keväällä 2008 käynnistää prosessin laatujärjestelmänsä sertifioimiseksi; sertifioinnin yhteistyökumppaniksi valittiin järjestön ja hankkeen yhteisellä päätöksellä Det Norske Veritas. SSAK ry:n laatujaostoon (yhteiseen järjestelmään sitoutuneet) kuului sertifiointiprosessin alkaessa 20 kalastusyritystä. Mikäli suunnitellut aikataulut pitävät, ensimmäiset tuottajat voivat saada toiminnalleen kelpuutuksen (sertifiointi) jo kesän 2008 aikana. Laatujärjestelmään liittyen hankkeessa toimitettiin myös kahden kalastajan käsikirjoittama työohjekirja Pyynnistä Pakkaamiseen. (Ks. tarkemmin LIITE 1: I Väliraportti, LIITE 2: II Väliraportti, LIITE 3: III Väliraportti). 3

4 1.2 Säilyvyysselvitykset Hankkeessa jatkettiin Pienen kalan viennin kehittämishankkeessa käynnistettyä pakastettujen kalojen aistinvaraisen laadun tutkimista yhteistyössä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa. Lisäksi erillisessä tutkimuksessa selvitettiin pakasteesta sulatettujen kalojen mikrobiologista laatua yhden, kahden ja kolmen vuorokauden kuluttua sulatuksesta. Selvitysten tulokset mm. luovat pohjaa pisimmän mahdollisen varastointiajan määrittämiselle sekä osoittavat säilytyslämpötilan vaikutuksen tuotteiden mikrobiologiseen laatuun. (Ks. tarkemmin LIITE 1: I Väliraportti, LIITE 2: II Väliraportti, LIITE 3: III Väliraportti). 1.3 Tuottajien yhteistyö ja vientiyhtiö Toimiaikanaan hanke innosti kalastajia sekä alueellisen että valtakunnallisen yhteistyön tulokselliseen kehittämiseen. Lisäksi myötävaikutettiin valtakunnallisen kalastajajärjestön, Suomen sisävesiammattikalastajat ry:n jäsenmäärän kasvuun. Hankkeessa myös kartoitettiin erilaisia mahdollisuuksia kalan tuottajien yhteistyöhön erityisesti ulkomaan kauppojen hoitamiseksi. Yhteistyöorganisaation toiminnasta laadittiin malliesimerkki, ts. millainen yritys voisi tulla kyseeseen, ja tätä kauppaedustajayhtiön ideaa esiteltiin kalastajille marraskuussa helmikuussa 2008 järjestetyissä seminaaritilaisuuksissa. Alustavasti yrityksen perustamisesta kiinnostuneita ilmoittautui noin 40, mutta sitovasti mukaan lähteviä ei hankevetoisesti saatu kokoon riittävästi. Kalastajat kuitenkin aktivoituvat itse yhtiön perustamiseen ja noin 30 kalastajan yhtiö on parhaillaan perustamisvaiheessa. (Ks. tarkemmin LIITE 2: II Väliraportti, LIITE 3: III Väliraportti). 1.4 Markkinointi ja myynti Kalastajat myivät hankkeen avustuksella ulkomaanmarkkinoille (Italia, Espanja, Saksa, Ranska, Hollanti, Viro) yhteensä noin kg suomalaista sisävesikalaa (TAULUKKO 1). Kotimaan kauppoja syntyi hankkeen myötävaikutuksella runsaat kg (TAULUKKO 2). Kauppojen yhteenlaskettu arvo oli noin (alv 0 %). Kalat oli pyydetty Pohjois-Savon, Kainuun, Lapin, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon TE-keskusten alueilta ja niiden tuottajina / toimittajina oli yhteensä kymmenkunta kalastajaa ja kala-alan yritystä. (Ks. tarkemmin LIITE 1: I Väliraportti, LIITE 2: II Väliraportti, LIITE 3: III Väliraportti). TAULUKKO 1. Sisävesikalan viennin kehittämishankkeen avustuksella tehdyt ulkomaankaupat. kalalaji käsittely pakastus koko määrä (kg) maa(t) muikku "pyöreä" irto 5-8 cm 560 IT muikku "puhkottu" irto 9-11 cm 560 E muikku "perattu" irto 9-11 cm 560 IT muikku "perattu" irto cm E, IT muikku "perattu" irto cm 150 D kuore "pyöreä" irto 8-10 cm E, F, NL, IT kuore "pyöreä" 10 kg blokki 8-10 cm F ahven nahaton filee 1 kg blokki 5-30 g 720 IT ahven "pyöreä" g EE hauki perattu irto 2-5 kg 413 IT yhteensä

5 TAULUKKO 2. Sisävesikalan viennin kehittämishankkeen avustuksella tehdyt kotimaan kaupat. kalalaji käsittely pakastus koko määrä (kg) muikku "pyöreä" irto 5-8 cm muikku "puhkottu" irto 9-11 cm 10 muikku "perattu" irto cm 40 yhteensä Hankkeen kohdelajeista ulkomaankaupassa on kysyntää ahvenelle (filee, kokoluokka > 5 g ja kokonainen, kokoluokka > 30 g), kuoreelle (kokonainen, kokoluokka < 11 cm), muikulle (kokonainen, kokoluokka < 8 cm ja perattu, kokoluokka < 11,5 cm), särjelle (kokonainen, kokoluokka > 50 g) ja hauelle (filee, kaikki kokoluokat lajiteltuna ja perattu, kokoluokka 1-5 kg). Kysyntä kohdistuu pääasiassa tuoreisiin tai irtopakastettuihin tuotteisiin lukuun ottamatta kokonaista ahventa ja särkeä, joiden kohdalla myös ns. blokkipakastus tulee kyseeseen. Keski- ja Etelä-Euroopassa kuoreen ja muikun myyntisesonki on keväällä / kesällä, jolloin markkinoita on erityisesti Hollannissa ja Välimeren maissa. Fileinä ja fileen raaka-aineena eri kalalajeille on kysyntää ympäri vuoden koko EU:n markkina-alueella. Särjen ostajat ovat niin ikään aktiivisia jatkuvasti, joulusesonkia lukuun ottamatta. 2 Tavoitteiden toteutumisen arviointia Hankesuunnitelman mukaisten tavoitteiden voidaan katsoa suurelta osin toteutuneen: Sisävesikalan tuotannon prosessien ja tuotteiden laadun vakioiminen ja varmistaminen on nyt valtakunnallisestikin toteutettavissa Suomen sisävesiammattikalastajat ry:n laatujärjestelmän puitteissa. Järjestön laatujaoston jäseniksi hyväksytään päätoimiset sisävesiammattikalastajat, jotka sitoutuvat yhteisten laatuperiaatteiden ja työtapaohjeiden noudattamiseen. Järjestelmän sertifiointi luo paitsi uskottavuutta, niin myös erinomaisen lähtökohdan yritysten toiminnan jatkuvalle parantamiselle. Sertifiointiprosessin aloitus lykkääntyi hankkeesta riippumattomista syistä toukokuulle 2008, minkä vuoksi kalastajille ei pystytty enää tämän hankkeen puitteissa tarjoamaan tukea sertifioidun järjestelmän mukaiseen toimintaan. SSAK ry on kuitenkin saamassa rahoitusta yhteistyössä hankkeen kanssa suunniteltuun kaksivuotiseen laatuhankkeeseen, jolla tuetaan sertifioidun järjestelmän käyttöönottoa. Pakastettujen kalojen säilyvyyden selvittäminen on antanut karkean käsityksen siitä, miten pitkäaikaista pakastevarastointia muikulle ja kuoreelle voidaan kaavailla. Lisäksi on saatu tietoa pakastetun kalan laadusta ja säilyvyydestä sulatuksen jälkeen. Säilyvyystiedon yhdistäminen tietoon markkinasesonkien ajoittumisesta on puolestaan mahdollistanut tuotanto- ja markkinointistrategian suunnittelun yleisellä tasolla. Lisäksi on pystytty muodostamaan kokonaiskuva pakastettujen kalojen kokonaislaatuun vaikuttavista tekijöistä ja arvioimaan jatkotutkimustarpeita. Laajalti yleistettäviä vastauksia kysymykseen eri kalalajien pisimmästä mahdollisesta pakastevarastointiajasta ei tämän hankkeen puitteissa tutkittujen näytteiden perusteella kuitenkaan saatu. Kalastajien yhteistyön vahvistamiseksi tehty työ on niin ikään ollut onnistunutta. Erityisesti kalastajat itse ovat kokeneet yhteistyön lisääntyneen hankkeen toiminnan ansiosta. Tuottajien ulkomaankaupan yhteistoimituksia hoitavaa yritystä ei tosin saatu hankevetoisesti perustettua, mutta kalastajat itse aktivoituivat yhtiön perustamisessa, mikä onkin paras mahdollinen tapa saada yhtiö pystyyn. Hankkeen toiminta yhteistoimintamallin / -yrityksen kehittämiseksi on kuitenkin toiminut kannus- 5

6 timena kalastajavetoiseen yhtiön liikkeellelähtöön. Varmaa on myös, että Lake Fish Export - hankkeiden konkretisoima ulkomaankaupan mahdollisuus on vaikuttanut kalastajien aktiivisuuteen asiassa. Yhteistyön lisäämiseksi olisi mahdollisesti voitu tehdä enemmänkin, mutta tässä hankkeessa ei löydetty käytössä olleiden lisäksi muita keinoja viimekädessä kalastajien itsensä vastuulla olevan asian edistämiseksi. Markkinoinnin ja myynnin osa-alueilla tavoitteisiin pääsemistä vaikeuttivat oleellisesti ongelmat kalan tuotannossa. Olemassa olevien asiakassuhteiden vakiinnuttaminen oli vaikeaa, sillä myytävää kalaa oli tarjolla vain satunnaisesti ja pieniä eriä. Asiakkaisiin pyrittiin kuitenkin olemaan yhteydessä säännöllisesti, jotta vasta alkuun saadut kauppasuhteet eivät heiltä unohtuisi. Uusia potentiaalisia asiakkaita siis suomalaisesta sisävesikalasta kiinnostuneita ostajia löydettiin erityisesti messuvierailuiden ja -osallistumisten myötä. Varsinaisen kaupanteon aloittaminen osoittautui kuitenkin useissa tapauksissa myytävän kalan puuttuessa mahdottomaksi. Hankkeen edetessä saatiin jatkuvasti selkeämpi kuva siitä, millaisin edellytyksin (erityisesti tuotteen ominaisuudet) kauppaa on mahdollista tehdä. Myynnin määrää koskevia tavoitteita ei tässä hankkeessa asetettu, koska kaupanteon tuotantorajoitteisuus oli jo Pienen kalan viennin kehittämishankkeen perusteella tiedossa. 3 Elinkeinokalatalouden tulevaisuudennäkymiä 3.1 Kehittämiskohteet Jo Pienen kalan viennin kehittämishankkeen (9/2004 6/2006) loppuraportissa on listattu sisävesikalatalouden tehokkaan ja tuottavan toimintakokonaisuuden kannalta merkittävimpiä kehittämiskohteita, joille olisi välttämätöntä tehdä jotain, mikäli sisävesikalastuksen tilannetta halutaan kohentaa ja turvata alan jatkuvuus. Näitä ovat: 1) Lupapolitiikka (monin paikoin toimintaa merkittävästi rajoittava), 2) Käsittely- ja pakkausmenetelmät (liiaksi käsityövaltaisia), 3) Logistiikka (ongelmina tehottomuus ja korkeat kustannukset), 4) Käsittelylaitokset (liian vähän elintarvikelain vaatimukset täyttäviä tiloja, joissa irtopakastusmahdollisuus), 5) Ammattikalastajien määrä (liian alhainen, eikä nuoria osaajia rekrytoidu alalle). Suurimpaan osaan näistä on jo jollain tavalla reagoitu eri toimijoiden tahoilla, mutta tuotannon edellytykset kehittyvät silti kovin hitaasti. Edellä mainittujen ongelmien ratkaiseminen verraten nopeassa aikataulussa on tärkeää, jotta sisävesiammattikalastus nousisi jälleen kannattavaksi ja arvostetuksi yritystoimialaksi. 3.2 Kannattavan yritystoiminnan merkitys Sisävesien elinkeinokalatalouden yleisestä toimintaympäristöstä johtuvat yrittäjien toimintamahdollisuudet ovat perusta niin kalan tuotannolle kuin vienti-, yhteisö- ja kotimaiselle kalakaupalle. Tarkasteltaessa sisävesikalan tuotannon vahvuuksia ja ongelmakohtia, ei voida tehdä eroa sen mukaan, mikä on tuotteiden pääasiallinen markkina-alue. Lähtökohtaisesti tuotannon tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja volyymiltään riittävää, jotta pystytään kilpailemaan muiden elintarviketuottajien kanssa nykyisillä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla. Toimintamahdollisuuksien tulee tällöin vastata kannattavan toiminnan edellytyksiä. 6

7 Kala-alalla tiedostetaan jo yleisesti ammattikalastuselinkeinon tila: yritystoiminnan kannattavuus alalla on keskimäärin heikko ja ammattikunta on ikääntynyt. Kalastajien liiketoimintaosaamisessakin on jossain määrin parantamisen varaa, eikä nuoria yrittäjiä ole juurikaan alalle saatu huolimatta siitä, että kalastajien lukumäärän väheneminen on jatkunut ja tiedostettu jo pitkään. On epärealistista toivoa, että elinkeinokalatalouden alalle tulisi uusia yrittäjiä, jos kalastusammatin ja -yrittäjyyden yleinen toimintaympäristö ja -mahdollisuudet ovat nykyisellä tasolla. Nuoria, kehityskelpoisia ja - haluisia yrittäjiä ei löytyne perustamaan yrityksiä, joiden toiminnassa epävarmuudet ovat suuria ja vaikeasti hallittavia ja joiden taloudellinen kannattavuus kuitenkin on heikonlainen. Yrittäjän riskin vastapainona pitäisi olla realistinen mahdollisuus voittoihin. Kysymys ei ehkä olekaan siitä, ettei Suomessa olisi kalastajia - maastamme löytyy varmasti runsaasti kalastajia heti, jos kalastus alkaa olla aidosti kannattavaa liiketoimintaa. Dynaamisesti kehittyvä, kannattava liiketoiminnan ala vetää siis puoleensa uusia yrittäjiä ilman markkinointikampanjoitakin. Tällaiselle alalle rekrytoituva yrittäjäaines on myös astetta valikoituneempaa, kehityskelpoisempaa ja osaavampaa kuin ns. elämäntapakalastajat, joiden panoksella ala tuskin tulee kehittymään. Kaikki toimet, joilla elinkeinokalataloutta yritetään elvyttää pureutumatta alan perusongelmaan, heikkoihin kannattavan yritystoiminnan mahdollisuuksiin, lienevät loppujen lopuksi turhia. 3.3 Tulevaisuus Jotta alalle saataisiin nostetta, tulisi yritystoiminnan kannattavuuden parantua merkittävästi. Pääasiallinen keino tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on keskittää voimavarat elinkeinokalatalouden toimintaympäristön parantamiseen. Kannattavaa elinkeinotoimintaa tukevaan kuntoon pitäisi saattaa niin lupapolitiikka (riittävät pyyntialueet, pitkät lupa-ajat, siirtymismahdollisuus), infrastruktuuri (purkulaiturit, käsittelylaitokset) ja logistiikka (lämpösäädellyt kuljetukset, yhteistyö logistiikassa) kuin alan tukirahoitus (alaa hyödyttävien hankkeiden rahoitus), koulutus (koulutuksen kokonaisuudistus, kisällijärjestelmän vakiinnuttaminen, yrittäjien liiketoimintaosaamisen varmistaminen) ja elintarviketuotannon valvonta (kalanmyynnin luvallisuus, tuotanto-olosuhteet, tuotemerkinnät). Näistä ensisijaisia ovat kalastuslupiin ja infrastruktuuriin liittyvät kehittämisalueet, joiden jälkeen tulisi panostaa koulutuksen ja valvonnan osa-alueisiin. Vallitsevassa tilanteessa hyvää on se, että yleisestikin tiedetään, mitä alan elvyttäminen vaatii. Välttämättä ei kuitenkaan vielä tiedetä, miten kyseiset toimet voitaisiin käytännössä toteuttaa. On myös epävarmaa, löytyykö kehittämistyölle päteviä tekijöitä. Esimerkiksi ammattitaitoisia kouluttajia on vaikea löytää, samoin osaavia henkilöitä toteuttamaan erilaisia elinkeinokalatalouden alaan liittyviä hankkeita. Alan toimintaympäristö on monin tavoin kuluttava ja vain osa toimijoista pyrkii aktiivisesti omalla toiminnallaan edistämään erilaisten hankkeiden onnistumista tai alan yleistä kehittymistä. Viime kädessä vahva yhteinen visio ja tiivis yhteistyö kaikkien alan toimijoiden välillä ovat avain sisävesien elinkeinokalatalouden menestykselliseen uudistamiseen. 7