Asia: Aluehallinnon uudistamishankkeen kuulemistilaisuus ja aluehallinnon uudistamishankkeen väliraportti

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1 (8) Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi Aluehallinnon uudistamis- ja kehittämishankkeen ohjausryhmä Valtiovarainministeriö Dnro:174/D.a.2/08 Asia: Aluehallinnon uudistamishankkeen kuulemistilaisuus ja aluehallinnon uudistamishankkeen väliraportti Aluehallinnon uudistamishanke Aluehallinnon kehittämis- ja uudistamishanke asetettiin hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän puollettua asiaa. Hankkeen toimikausi on Tavoitteena on kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Kehittämistyön tehtävinä on : 1 selvittää aluehallinnon viranomaisten tehtäväkokonaisuudet mitään aluehallinnon viranomaista pois sulkematta 2. selkiyttää aluehallinnon viranomaisten työnjakoja. 3 selvittää, millaisia aluekehitystä ja - rakennetta sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia vahvistavia alueellisia hallintokokeiluja on mahdollista toteuttaa maakuntien ja kuntien niin halutessa 4. karsia lainsäädännön, hallinnon ja tietotekniikan kehittymisen myötä tarpeettomiksi käyneitä ja käyviä tehtäviä. 5. muodostaa aluejaot toiminnallisesti tarkoituksenmukaisiksi, niiden muodostamisessa huomioidaan talous- ja työssäkäyntialueet ja ne muodostavat kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen kannalta mielekkään kokonaisuuden 6. aluejakoja pyritään yhtenäistämään siten, että aluehallinnon viranomaisten toiminta-alueet vastaavat toisiaan tai suuremmat alueet koostuvat kokonaisista pienemmistä alueista 7. viranomaisten määrää vähennetään merkittävästi, tavoitteena selkeisiin tehtäväkokonaisuuksiin perustuva aluehallinnon organisointi 8. nykyisen lääninhallinnon tehtävien hoito organisoidaan uudelleen 9. asiakasnäkökulman korostamiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi aluehallintoviranomaisten yhteistoiminnassa muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa hyödynnetään verkostomaisia toimintamalleja. 10. valtion aluehallinnon ohjaus muodostaa toimivan osan hallinnon ohjauksen kokonaisuutta 11. aluehallinto on sovitettavissa yhteen ja tukee valtion paikallishallinnon kehittämistä 12. aluehallinnon tuottavuus ja tuloksellisuus paranevat 13. aluehallintoa muodostettaessa otetaan huomioon hallinnon kehittämisen tutkimustiedon ja eurooppalaisen kehityksen suuntaviivat. Aluehallinnon uudistamistyössä saamelaiskäräjien edustajaa on kuultu kerran hankkeen sidosryhmäkuulemisessa viiden minuutin puheen ajan. Asian valmistelu on sivuuttanut saamelaiskäräjälain 9 mukaisen neuvotteluvelvoitteen. Aluehallinnon uudistamishankkeen väliraportti ( ) ehdottaa jatkovalmistelun aikana valtion aluehallintoviranomaisiksi: Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus (viranomainen 1) ja Aluehallintovirasto (viranomainen 2). Viranomainen 1 vastaa valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävistä alueilla. Viranomaiseen 1 kootaan luonnonvaroihin ja ympäristöön, liikenteeseen ja infrastruktuuriin, työvoimaan, elinkeinoihin sekä osaamiseen ja kulttuuriin liittyviä tehtäviä. Viranomainen 2 vastaa lainsäädännön toimeenpanosta, toimeenpanon ohjauksesta sekä lainsäädännön toteutumisen valvonnasta. Lisäksi viranomainen 2 vastaa eräiltä osin oikeusturvasta alueilla. Viranomaiseen 2 kootaan peruspalvelujen toteutumiseen, oikeusturvaan, lupiin ja valvontaan, turvallisuuteen ja maahanmuuttoon, ympäristölupiin liittyvät tehtävät sekä työsuojelun valvonta. Saarikoskentie 4 Tel (0) FIN Inari Fax (0)

2 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 2 (8) Viranomaisten tehtävät yhdistetään nykyistenvaltion aluehallintoviranomaisten tehtävistä ja viranomaisille annetaan myös uusia tehtäviä. Myös maakuntien liittojen tehtäviä tullaan esityksen mukaan lisäämään. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lakityöryhmän väliraportissa todetaan: Saamelaisten kotiseutualueen alueellinen määrittely on vakiintunut ja se on sidottu nykyiseen kuntarakenteeseen. Lakityöryhmä katsoo, että mahdollisissa kuntajaotuksessa tapahtuvissa muutoksissa nykyinen kotiseutualue tulisi säilyttää. Saamelaisilla on alkuperäiskansana perustuslaissa omaa kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Tässä suhteessa saamelaisten kotiseutualueen kunnilla on muista kunnista poikkeava asema, joka on otettava huomioon kunta- ja palvelurakenneuudistusta toteutettaessa. Muutokset edellyttävät saamen kielilain tarkistamista. Utsjoen kunnan asema saamelaisenemmistöisenä kuntana ja Inarin kunnan asema kolmea saamenkieltä käyttävänä kuntana edellyttävät erityistä huomiota kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksessa. äyttää kuitenkin siltä, että kaikissa malleissa tapahtuisi jonkin asteisia heikennyksiä, jos mallien vaikutuksia arvioidaan nykyisen saamen kielilain pohjalta ja jos kyse on nykyistä kotiseutualuetta laajemmasta hallintokokonaisuudesta. äitä heikennyksiä voidaan torjua myös tarkistamalla saamen kielilain säännöksiä. Pääsääntöisesti tarkistukset merkitsisivät viranomaisten nykyisten velvoitteiden lisäämistä. Työryhmä on kuullut asianvalmistelussa saamelaiskäräjiä. Aluehallinnon ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lisäksi myös Suomen perustuslakia ollaan uudistamassa. Nämä kolme keskeistä alue- ja kuntahallintoa koskevaa uudistusta liittyvät selkeästi saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana kuten myös kielellisiin oikeuksiin. Aluehallintouudistuksessa ei ole käsitelty lainkaan uudistuksen vaikutuksia saamelaisten kielellisiin oikeuksiin. Aluehallinnon- ja kunta-palvelurakenneuudistuksen kehittämisillä on mahdollisia vaikutuksia Suomen perustuslakiin ja suoranaisia vaikutuksia myös saamelaisten asemaan, kielellisiin oikeuksiin ja asemaan alkuperäiskansana. On myös huomioitava, että kaikissa kolmessa keskeisessä uudistuksessa on jätetty huomiotta ILO-169- sopimuksen ratifiointi ja että ILO-169-sopimus velvoittaa Suomen valtiota ratifioimattomanakin. On myös huomioitava, että eri uudistushankkeissa on ristiriitaisia näkemyksiä miten hallintoa voidaan saada tehokkaammaksi ja yksinkertaisemmaksi. KASTE-ohjelmassa parhaana keinona nähdään sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuuksien myöntämisen siirtämisen valtiovarainministeriölle, aluehallinnon kehittämisuudistuksessa puolestaan varoja halutaan siirtää ministeriöiden kautta paikallishallintoviranomaisille myönnettäväksi. Hallinnon virtaviivaistamisena ei voida pitää esimerkiksi aluehallinnon kehittämistyöryhmän sitä ehdotusta, että paikallistason uudet viranomaiset hoitaisivat saamen kielilain ja kulttuuriitsehallinnon rahoituksen, muodostaen täten uuden hallinnollisen väliportaan, joka tehtäviltään voi vaikeuttaa saamelaisten perustuslaillista asemaa ja toisaalta voi tuoda saamelaisten palvelujen rahoituksen harkinnanvaraiseksi ja maakuntavaltuustojen tapaisissa elimissä myönnettäväksi. Saamelaiskäräjät ei voi hyväksyä aluehallinnon uudistamistyöryhmän ehdotuksia, jotka toteutuessaan heikentäisivät saamelaisten perustuslaillista asemaa ja toisaalta poistaisivat saamelaiskäräjien perustuslaillisen riippumattomuuden aluehallintoviranomaisista.

3 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 3 (8) Saamelaiskäräjät pitää nykyistä tilannetta hyvin puutteellisena, jossa saamelaisten oikeudet perustuslaillisena alkuperäiskansana eivät ole nykyisessä valtionhallinnossa läpäisyperiaatteena kaikissa hallinnon uudistamishankkeissa. Saamelaiskäräjät haluaa erityisesti huomauttaa, että nykyiset uudistushankkeet antavat erinomaiset edellytykset poistaa ILO-169- sopimuksen ratifiointiedellytykset ja mahdollistaa myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnin. Saamelaisten maaoikeuskysymyksen ratifiointiedellytyksiä tarkastelevat ministeriöstä nykyisin oikeusministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Saamelaiskäräjät haluaa huomauttaa, että ILO-169-sopimuksen ratifiointi koskee koko valtioneuvostoa ja kaikkia ministeriöitä erityisesti valtionvarainministeriötä. 2. Saamelaiskäräjien vaatimukset 1. Saamelaiskäräjien tulee saada nimittää edustaja aluehallinnon uudistamista valmistelevaan työryhmään ja saamelaiskäräjiä tulee kuulla saamelaiskäräjälain (1995/974) 9 :n tarkoittamalla ja hallituksen esityksessä 1994 edellytetyllä tavalla (HE 1994 vp HE 248, s. 13 perustuslakiuudistuksesta). 2. Aluehallinnon ja perustuslain uudistamishankkeessa tulee huomioida ILO- 169-sopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointiesteiden poistaminen ja tarkastella erityisesti saamelaisten oikeuksia ja saamelaiskäräjien tehtäviä vastaamaan sopimusten edellyttämää tasoa. 3. Aluehallinnon uudistamishankkeessa tulee huomioida saamelaiskäräjien tehtävät alueen aluehallintaviranomaisena. 4. Saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon rahoitus on myönnettävä lain tai asetuksen nojalla suoraan saamelaiskäräjille. 5. Kuntien, kuntayhtymien ja julkisyhteisöjen saamenkielisten palvelujen erityisrahoitus, kaksikielisyystuki, opetuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus on siirrettävä lain tai asetuksen nojalla saamelaiskäräjien kautta myönnettäväksi. Rahoituksen oikeudenmukaisuuden arviointi tulee siirtää oikeusjärjestelmän mukaisesti hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi. 6. Saamen kielilain, saamelaisten oikeuksien ja saamenkielisten palvelujen toteutumisen seurannalle ja valvonnalle perustetaan oikeudellinen elin, jonka esittelystä vastaa vähemmistövaltuutettu/saamelaiskäräjien virkamies. 7. Aluehallinnon uudistamisesta saamelaisten kotiseutualueella on neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa erikseen, koska työryhmän ehdotukset on tehty kuulematta saamelaiskäräjiä ja ehdotukset eivät voi täten koskea saamelaisten kotiseutualueen aluehallintoa. 5. Saamelaiskäräjien näkemykset aluehallinnon uudistamishanke-prosessista Aluehallinnon uudistamishanke ei ole edennyt saamelaiskäräjälain (1995/974) 9 :n tarkoittamalla ja hallituksen esityksessä 1994 edellytetyllä tavalla (HE 1994 vp HS 248). Saamelaiskäräjiä ei ole kuultu hankkeen valmistelussa, viiden minuutin esitystä ei voi pitää saamelaiskäräjälain edellyttämänä neuvotteluna. Aluehallinnon uudistamishankkeen 1. tavoitteessa todetaan: selvittää aluehallinnon viranomaisten tehtäväkokonaisuudet mitään aluehallinnon viranomaista pois sulkematta. Valmistelussa on kuitenkin tavoitteiden vastaisesti suljettu saamelaiskäräjien tehtävät saamelaisten kotiseutualueen aluehallintaviranomaisena valmistelusta pois. Uudistamishankkeen 13 kohdassa todetaan edelleen: aluehallintoa muodostettaessa otetaan huomioon hallinnon kehittämisen tutkimustiedon ja eurooppalaisen kehityksen suuntaviivat. Aluehallinnon uudistamishankkeessa on sivuutettu tutkimustieto saa-

4 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 4 (8) melaisten oikeuksista ja toisaalta Suomen valtiota velvoittavat ILO-169-sopimus ja KPsopimus. Saamelaiskäräjät on erittäin tyytymätön siihen tapaan miten aluehallinnon uudistamista on valmisteltu. Saamelaiskäräjiltä ei ole pyydetty hankkeen väliraporttiin lausuntoa, asiasta ei ole neuvoteltu saamelaiskäräjälain mukaisesti eikä hankkeen vaikutuksia saamen kielellisten oikeuksiin ja perustuslailliseen asemaan ole tutkittu. Tämän johdosta voidaankin todeta, että työryhmän tekemät ehdotukset eivät voi koskea saamelaisten kotiseutualuetta, koska asian valmistelu ei ole edennyt lakien mukaisesti. Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat aluehallintouudistukset on sovittava saamelaiskäräjien kanssa käydyissä lakisääteisissä neuvotteluissa. Tällainen toimintatapa, jossa käsitellään laajakantoisia saamelaisia ja saamelaisten itsehallintoa koskettavia asioita ja tehdään kauaskantoisia, jatkokäsittelyyn eteneviä ehdotuksia saamelaiskäräjiä kuulematta ei ole lainmukaista. 6. Saamelaiskäräjien näkemykset aluehallinnon kehittämishankkeen toimenpideehdotuksista Aluehallinnon uudistamishankkeen väliraportissa ehdotetaan edelleen, että opetusministeriöltä siirretään valtionavustustehtäviä aluetasolle saamelaiseen kulttuuri-itsehallintoon ja saamen kielilakiin liittyen. Samoin raportissa todetaan edelleen, että oikeusministeriöltä ehdotetaan siirrettäväksi valtionavustustehtäviä aluetasolle mm. saamelaiseen kulttuuri-itsehallintoon ja saamen kielilakiin liittyen. Toisaalla valtioneuvoston hyväksymässä sosiaali- ja terveyshuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa KASTE ohjelma todetaan, että Sosiaalija terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmä muuttuu vuoden 2010 alusta. Tehtäväkohtaisesta valtionosuuslainsäädännöstä luovutaan ja valtionosuuksien hallinnointi ja maksatus siirtyvät valtiovarainministeriöön. Edelleen kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa (PARAS- hanke) todetaan, että hallinnonalakohtaisia valtionosuuksia yhdistetään nykyistä yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi valtionosuusjärjestelmäksi (kunnille kohdistettavat rahoitukset). Eri ministeriöiden ja jopa valtioneuvoston hyväksymissä julkaisuissa on aivan erilaiset lähestymistavat hallinnonuudistukseen, peruspalvelujen turvaamiseen ja hallinnon suoraviivaistamiseen. On myös todettava, että uudistus tulee lisäämän nykyisten maakuntaliittojen tehtävien kenttää merkittävästi. Uudistamistyön väliraportissa viranomainen 1 ja viranomainen 2 tuodaan läheisemmin maakuntien liittojen ja kuntien ohjaukseen, säilyttäen kuitenkin maakuntien liittojen tehtävät pääosin entisellään, lisäten kuitenkin myös maakuntien liitojen valtaa. Väliraportti: Viranomaisen 1 koordinoivana ministeriönä on työ- ja elinkeinoministeriö. Viranomaisen 2 koordinoivana ministeriönä on valtiovarainministeriö. Aluehallinnon valtakunnallisia strategia-asiakirjoja laaditaan kaksi, toinen viranomaiselle 1 ja toinen viranomaiselle 2. Asiakirjojen valmistelussa tulee huolehtia niiden sisältöjen keskinäisestä koordinaatiosta. Strategia-asiakirjat laaditaan hallituskaudeksi ja asiakirjat tarkistetaan yksityiskohdiltaan vuosittain. Tarkistusmenettely on keveämpi kuin asiakirjan laadinta. Asiakirjat sisältävät hallitusohjelmasta, hallituksen strategia -asiakirjasta, kehyspäätöksistä, maakuntaohjelmista ja niiden toteuttamissuunnitelmista, politiikkaohjelmista, muista poikkihallinnollisista ohjelmista sekä kansainvälisistä sopimuksista ja lainsäädännöstä johdettavat tavoitteet sekä niistä johtuvat resurssilinjaukset. Uudistuksen asiakaspalvelutavoitteet:

5 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 5 (8) 1. Huolehditaan palvelujen saavutettavuudesta alueellisten olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Aluehallinnon viranomaisten toiminta-alueita ja palvelupisteitä määriteltäessä kiinnitetään huomiota etäisyyksiin, yhdyskuntarakenteeseen ja ihmisten ja yritysten asiointisuuntiin. Henkilökohtaista asiakaskäyntiä edellyttävät palvelut voidaan siirtää paikallishallinnon toimivaltaan taikka antaa paikallisten yhteispalvelupisteiden hoidettavaksi silloin kun etäisyydet aluehallintoviranomaisen asiakaspalveluun kasvavat liian suuriksi. 2. Huolehditaan palvelujen saatavuudesta joustavasti ja tehokkaasti eri asiakasryhmien tarpeita vastaavasti. Huomattavin muutos aluehallinnon uudistuksessa on valtion aluehallintaviranomaisten tuomisen selkeästi hallitusohjelman piiriin ja ohjausvaltaan. Saamelaiskäräjien kannalta lähtökohta valtion aluehallinnosta hallitusohjelman toteuttajana on vieras, ja järjestelemä voi mahdollistaa saamelaisten oikeuksien, saamenkielisten palvelujen rahoituksen ja saamelaisten aseman heikkenemisen hallituksesta riippuen erityisesti esitetyssä tilanteessa, jossa saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon ja saamenkielisten palvelujen rahoituksen esitetään siirtyvän uudelle aluehallintaviranomaiselle. On myös oikeusjärjestelmän, kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden nimissä arveluttavaa, että saamenkielisten palvelujen rahoituksesta päättäminen siirrettäisiin aluehallintaviranomaiselle, joka on läheisessä yhteydessä palveluja tuottavaan tahoon ja rahoituksen hakijaan, eli kuntiin (kuvat 14 ja 15). Itse asiassa tällainen esitys huonontaa ja vaikeuttaa edelleen toteutuessaan ILO-169 sopimuksen ratifiointia ja tuo uusia esteitä sopimuksen ratifioinnille. Aluehallintouudistus tulee toteutuessaan viemään aluehallintoa ilmeisesti yhä kauemmas saamelaisten kotiseutualueelta, vaarana on sekä saamenkielisten palvelujen heikkeneminen että saamelaiskulttuurin ja oikeuksien erityisosaamisen puute. Aluehallinnon asiakaspalvelutavoitteiden, ILO-169-sopimuksen, yhdenvertaisuuslain ja saamelaisten perustuslaillisten oikeuksien toteutuminen edellyttää, että aluehallinnon uudistuksessa saamelaisten kotiseutualueen aluehallintomalli arvioidaan uudelleen saamelaiskäräjien ja valtiovarainministeriön välisissä neuvotteluissa. 7. ILO-sopimuksesta ja sen sisällöstä Suomalaiselle käytännölle on ominaista, että kansainvälisen työjärjestön ILO-sopimusta on eri yhteyksissä tarkasteltu ja jopa tulkittu tavalla, jota itse sopimustekstiin verrattuna voidaan sanoa jopa mielivaltaiseksi. Aluehallintouudistus on sivuuttanut väliraportissaan ILO- 169-sopimuksen olemassaolon. ILO-sopimuksen artiklat ovat erittäin huolella laadittuja, eivätkä ne itsessään jätä tulkinnanvaraa päämääriensä suhteen. Tämän johdosta tulee todeta ne muutamat sopimuksen artiklat, joilla on erityistä merkitystä paitsi alkuperäiskansakäsitteen ja kulttuurikäsitteen, myös itsehallinnon toteuttamista koskevien kysymysten kohdalla. ILO-sopimuksen perusartikla on luonnollisesti sen 1. artikla, joka määrittää ilman tulkinnanvaraa sen, millaista kansanryhmää voidaan ja tulee pitää tietyn valtion alkuperäiskansana: 1.artikla, 1. kohta: Tämä yleissopimus koskee

6 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 6 (8) a)niitä itsenäisissä maissa eläviä heimokansoja, jotka eroavat selvästi maan muista väestöryhmistä sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten olojensa puolesta ja joiden asema määräytyy kokonaan tai osittain niiden omien tapojen tai perinteiden tai erikoislainsäädännön mukaan: b)niitä itsenäisissä maissa eläviä kansoja, joita pidetään alkuasukkaina, koska -he polveutuvat väestöstä, joka maan valloittamisen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu, ja -jotka oikeudellisesta asemastaan riippumatta ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa 1.artikla, 2. kohta Määriteltäessä ryhmät, joihin tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan, on olennaisena perusteena pidettävä sitä, että kansa itse pitää itseänsä alkuperäis- tai heimokansana. ILO-sopimuksen 1. artiklaan liittyvät kysymykset eivät todellisuudessa ole Suomen oloissa enää juridinen ongelma sen jälkeen kun saamelaiset on perustuslaissa tunnustettu Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi; vaikkakin eräät poliittiset ja tutkijatahot haluaisivat laajentaa ILO sopimuksen 1. arkitilaa koskemaan myös suomalaiseen valtaväestöön kuuluvia henkilöitä ILO-sopimuksen ja perustuslain vastaisesti. ILO-sopimuksen erityisesti maata, vettä ja luonnonvaroja koskevat 14. ja 15. artiklat ovat niin tutkimuksessa kuin politiikassa ja lainvalmistelussakin jääneet 1. artiklaa huomattavasti vähemmälle huomiolle, vaikka sekä itse maaoikeudet että sitä kautta kysymys saamelaisille kuuluvan itsehallinnon toteuttamistavasta määräytyvät juuri näiden artiklojen määräysten mukaan. 14.artikla, 1. kohta Kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joilla he perinteisesti asuvat. Soveltuvissa tapauksissa on lisäksi turvattava asianmukaisilla toimenpiteillä näiden kansojen oikeudet käyttää alueita, jotka eivät ole niiden yksinomaista asuinaluetta, mutta joita ne ovat perinteisesti voineet käyttää toimeentulonsa hankkimista ja perinteisiä toimiaan varten. Tässä suhteessa on kiinnitettävä erityistä huomiota paimentolaiskansojen ja kiertävien viljelijöiden tilanteeseen. 14.artikla, 2. kohta Hallitusten on tarpeellisin toimenpitein määriteltävä kysymyksessä olevien kansojen perinteisesti asuttamat maat ja taattava tehokas suoja niiden omistus- ja hallintaoikeudelle. 14.artikla, 3. kohta Kansalliseen oikeusjärjestykseen on sisällytettävä tarkoituksenmukainen menettely kysymyksessä olevien kansojen maahan liittyvien vaatimusten ratkaisemiseksi.

7 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 7 (8) 15.artikla, 1. kohta Kysymyksessä olevien kansojen oikeuksia maittensa luonnonvaroihin on erityisesi suojeltava. äihin oikeuksiin sisältyy kansojen oikeus osallistua näiden luonnonvarojen käyttöön, hallintaan ja suojeluun. 15.artikla, 2. kohta Tapauksissa, joissa valtio säilyttää omistusoikeuden mineraalivaroihin tai maanalaisiin luonnonvaroihin tai oikeudet muihin maahan liittyviin luonnonvaroihin, hallitusten on luotava tai ylläpidettävä menettelytapoja varmistaakseen, että mitään kysymyksessä olevien kansojen maahan kohdistuvaa tutkimus- tai hyödyntämisohjelmaa ei aloiteta tai sitä koskevaa lupaa ei myönnetä, ennekuin kansojen kanssa on neuvoteltu siitä, vaikuttaisiko ohjelma haitallisesti niiden etuihin ja missä määrin. äiden kansojen on mahdollisuuksien mukaan päästävä osallisiksi tällaisten toimintojen tuottamasta hyödystä ja saatava oikeudenmukainen korvaus kaikesta vahingosta, jota tällainen toiminta voi niille aiheuttaa. Saamelaisten oikeuksien oikeushistorialliseen taustasta, statuksesta ja ILO-169- sopimuksesta saamelaiskäräjät julkistaa oman selvityksensä aikaisempien samaan asiaan liittyvien selvitysten täydennykseksi ja eräiden uudempien selvitysten, erityisesti oikeusministeriön käynnistämän maaoikeustutkimuksen virheellisten tulosten oikaisemiseksi. ILO-sopimuksen tekstin edellä siteerattujen tummennettujen kohtien osalta on kuitenkin paikallaan korostaa erinäisiä seikkoja: - Alkuperäiskansalle (Suomessa saamelaisille) on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus heidän perinteisesti asuttamaansa maahan. Tämän tulee tapahtua jopa siinä tapauksessa, joka tosin ei koske Suomen saamelaisia, ettei, kansalla milloinkaan olisi ollut valtiovallan taholta tunnustettuja oikeuksia maahan. - Suomessa ilmaisu perinteisesti asuvat ei sekään ole ongelma. Saamelaisten asuma-alue, itäinen osa Länsipohjan lapinmaasta oli rajoin erotettu muusta osasta nykyistä Suomea, eikä kellään alueen eteläpuolella asuneella ollut oikeutta siirtyä asumaan rajan pohjoispuolelle ennen vuotta Nykytilanteessa tämä perinteinen alue tosin on kutistunut niin, että perinteinen saamelaisasutus kattaa saamelaiskäräjälaissa tarkoitetun saamelaisten kotiseutualueen. - Suomessa perinteinen asuma-alue on kyllä siis määritelty saamelaisten kotiseutualueeksi saamelaiskäräjälailla, mutta ILO-sopimuksen vaatimaa tehokasta suojaa alueen omistus- ja hallintaoikeudelle ei ole saatu järjestettyä. Tehokasta suojaa nauttii ainoastaan valtaväestön vuoden 1673 jälkeen perustama asutus samaten kuin sitä myötäilemä saamelaisten suomalaiseen tilajärjestelmään perustuva alueellisesti suppea asutusmuoto. Suojattu oikeus ei ulotu perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen perinteisesti käytettyjen maiden ja vesien puitteissa. - Tarkoituksenmukaista menettelyä maavaatimusten ratkaisemiseksi ei niin ikään ole saatu Suomessa järjestettyä. Ainoana tarkoituksenmukaisena ratkaisuna voidaan pitää kysymyksen järjestämistä lainsäädännöllä.

8 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 8 (8) - ILO-sopimuksen 15. artiklan käsite luonnonvara ei tarkoita samaa kuin perinteisesti asutettu alue. Käsite koskee ennen kaikkea kaivoskivennäisiä, maanalaisia luonnonvaroja kuten kaasua ja öljyä, joita yleismaailmallisesti pidetään yhteiskuntien yhteisenä omaisuutena. Saamelaisten oikeus osallistua luonnonvarojen käyttöön, oikeuteen saada käytöstä koituvia hyötyjä jne. on Suomessa liki täysin järjestämättä. Suomessa kokonaistilannetta on kuitenkin nyttemmin tulkittu lähinnä niin ja riittävänä ratkaisuna pidetty sitä, että saamelaisille annettaisiin kaikkien muiden osapuolten (valtion ja paikallisen väestön) rinnalla oikeus osallistua perinteisiä asumaalueitaan koskevaan päätöksentekoon, siis tavalla, joka ILO-sopimuksen mukaan koskee ainoastaan luonnonvaroja. Tällaista tulkintaa on ILO-sopimuksen sanamuodon kannalta pidettävä täysin virheellisenä. Kun kerran liki kaikki lainvalmisteluasiakirjat jo 1990-luvun alusta lähtien ja perustuslakivaliokunnan vakiintunut tulkintalinja samalla tavalla ovat tulkinneet kulttuurikäsitteen kattamaan myös oikeudet perinteisiin elinkeinoihin, tämä tarkoittaa käytännössä myös oikeutta maahan, ja sitä kautta oikeutta maata tai paremminkin omaa asuinaluetta koskevaan alueelliseen itsehallintoon. ILO-169 sopimus ei koske paikallisia ihmisiä. Oikeushistoriallisesti käsitettä paikallinen ihminen - ei voida pitää sellaisena eksaktina käsitteenä, jonka perustella tietyn paikallisten ihmisten oikeuksia voitaisiin ajaa ja käsitellä paikalliset ihmiset omana oikeudellisena ryhmänä. Suomen lainsäädäntö tuntee vain käsitteet kuntalainen ja kansalainen. Kuntalaisten, joita voidaan verrata maaoikeuskysymyksessä poliittisesti latautuneeseen määritelmään paikallinen ihminen, oikeudet, velvollisuudet ja edut määritetään perustuslaillisessa kunnallisessa itsehallinnossa. Kuntalain 365/1995 mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Saamelaiskäräjät ei tule vaatimaan perustuslain uudistamishankkeessa muutoksia perustuslailliseen kunnalliseen itsehallintoon, joka takaa ns. paikallisten ihmisten eli kaikkien kuntalaisten oikeuksien toteutumisen samanarvoisesti. Saamelaiskäräjät vaatii itselleen aluehallintalakien mukaista aluehallintaviranomaisen roolia saamelaisten kotiseutualueella ja edellyttää, että uudistuksessa huomioidaan kolttalaki ja kolttaneuvoston lakisääteinen asema. Lailla ja ministeriöillä ohjatun aluehallintoviranomaisen aseman lisäksi edellytämme maaoikeuksien palautusta saamelaiskäräjien omistukseen ja Suomen lainsäädännön mukaiseen ohjaukseen. Toinen keskeinen lähtökohta on jo aikaisemmin virallisesti ilmaistu kanta, että ILOsopimus sitoo lainsäätäjää ja viranomaisia ilman ratifiointiakin.