TEERISAARI-SISUSLAHDEN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 TEERISAARI-SISUSLAHDEN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

2 ESIPUHE Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueen hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa on Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat tai hoitosuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoitotoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä. Suunnitelmiin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Hoito- ja käyttösuunnitelma on tarpeen myös riittävän laji- ja luontotyyppiseurannan järjestämiseksi. Teerisaaren-Sisuslahden -Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Natura-alueella tehtiin suunnitelmaa varten linnustoseurantaa ja lahopuumittauksia vuosina Ari Latja Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä vastasi linnustoseurannoista ja antoi asiantuntija-apua suunnitelman laadintaan. Lahopuumittaukset teki suunnittelija Maija Huusko Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista. Hoitotoimien suunnitteluun antoivat asiantuntija-apua myös Timo Laine Maailman Luonnonsäätiön (WWF) Suomen Rahaston valkoselkätikkatyöryhmästä ja Petri Martikainen Joensuun yliopistosta. 2

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO TEERISAARI-SISUSLAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS Perustiedot Alueen maankäyttö Kasvillisuus LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE Yleistä Suojeltavat luontotyypit Kasvilajiston suojelu Eläimistön suojelu Linnusto Nisäkkäät Hyönteiset SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT Suojelun tavoitteet Suojelun toteutustilanne Uhkatekijät Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen Metsätalous PERUSSELVITYKSET Linnustoseuranta Luontotyyppien kartoitus Lahopuumittaukset HOITOTOIMET Tavoitteet Luonnonhoito Kuusien poisto Lahopuun lisääminen Lehtipuualikasvoksen raivaus Tikkojen talviruokinta Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Jatkotoimenpiteet KUVIOKOHTAISET HOITOTOIMET Hoidettavat kuviot MERKINTÄ JA OPASTUS SEURANTA LIITTEET Liite 1: Teerisaari-Sisuslahden Natura-aluerajaus (kartta) Liite 2: Suojelun toteutustilanne vuoden 2002 loppuun mennessä (kartta) Liite 3: Linnustoseurannan tulokset (v.2001) Liite 4: Kuviokohtaiset hoitotoimet (kartta) 3

4 1 JOHDANTO Teerisaari-Sisuslahden Natura-alue on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät - projektissa mukana olevista kohteista. Alue kuuluu Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen lintudirektiivin (SPA) mukaisena alueena. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin (Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992) ja osa alueesta lintuvesiensuojeluohjelmaan. Projekti kohdistuu Natura-alueen lehtipuuvaltaisiin valkoselkätikkametsiin. Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa valtakunnallisesti uhanalaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Valkoselkätikan uhanalaisuuden syynä on sopivien pesimä- ja ruokailubiotooppien väheneminen, mikä johtuu lehtipuuvaltaisten metsien vähenemisestä perinteisten maankäyttömuotojen, kaskeamisen ja laiduntamisen loputtua sekä havupuita suosivien metsätaloustoimenpiteiden voimakkaasti lisäännyttyä. Aiemmin valkoselkätikka on pesinyt Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Nykyisin pääosa kannasta elää suppealla alueella Keski- ja Itä-Hämeessä sekä Etelä-Savossa. Suomen tikkapopulaatio saa täydennystä syksyisin Laatokan Karjalasta ja Kannakselta tapahtuvien tikkavaellusten seurauksena, mutta tämä ei riitä jos sopivia elinympäristöjä ei ole jäljellä Suomessa. Pohjois-Karjalan maakunnallinen sijainti on tässä yhteydessä merkittävä. Valkoselkätikan elinympäristöjen vähentymisen myötä lajin suomalaiset populaatiot ovat pienentyneet voimakkaasti ja alkaneet isoloitua. Valkoselkätikan pesivän parimäärän on arvioitu olevan Suomessa viime vuosina n. 30 paria, minkä lisäksi Suomessa liikkuu n valkoselkätikkayksilöä. Isolaation seurauksena lajin selviytyminen on entistä heikompaa, koska pienetkin muutokset ulkoisissa tekijöissä, geeneissä, pesimämenestyksessä, kuolleisuudessa, sukupuoli-jakaumassa, kumppanin löytämisessä jne. voivat olla kohtalokkaita valkoselkätikkapopulaation säilymiselle Suomessa. Pohjois-Karjalan valkoselkätikkapopulaation kannalta keskeisimmät alueet ovat Lifeprojektiin sisältyviä Natura alueita. Valkoselkätikan tyypillistä elinympäristöä ovat valoisat, järeäpuustoiset ja rehevät sekametsät sekä vanhat rehevät lehtimetsät, joissa on runsaasti lahoavaa puustoa. Lajille sopivia biotooppeja on säilynyt erityisesti vanhoissa kaskimetsissä sekä järvenrantojen lehtimetsissä. Valkoselkätikan esiintyminen kertoo alueen hyvästä soveltuvuudesta myös monille muille uhanalaisille lajeille. Lajin säilymiseksi nykyiset elinympäristöt olisi säilytettävä ja uusien elinalueiden kehittyminen tulisi turvata. Tässä hoitosuunnitelmassa esitetään perustiedot Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueesta sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata valkoselkätikalle ja myös muulle arvokkaalle eliölajistolle tärkeiden elinympäristöjen säilyminen. 4

5 2 TEERISAARI-SISUSLAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot Teerisaari-Sisuslahden Natura-alue (FI ) sijaitsee osaksi Polvijärven ja osaksi Kontiolahden kunnan alueella (kuva 1, peruskartta ). Natura-alueeseen sisältyy kaksi erillistä osa-aluetta Teerisaaren pohjoisosassa. Pienempi osa-alue sijaitsee saaren länsirannalla Hiekkaniemessä ja suurempi osa-alue kattaa Sisuslahden ja sen rantametsät. Natura-alueen pinta-ala on 123 hehtaaria, mistä maa-alueen osuus on 73 hehtaaria. Natura-alue sisältää valtakunnallisesti arvokkaan lintuveden sekä lehtipuuvaltaisia metsäalueita. Projekti kohdistuu alueen metsiin (koko maa-alueeseen), jotka ovat pääasiassa lehtipuuvaltaisia valkoselkätikalle tärkeitä vanhoja kaskimetsiä. Koko alue on yksityisomistuksessa. Teerisaaren-Sisuslahden -Natura-alueen rajaus on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1). Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueen sijainti. 5

6 2.2 Alueen maankäyttö Natura-alueen metsät ovat pääosin talousmetsien sekä Sisuslahden rajaamia vanhoja koivuvaltaisia kaskimetsiä, joita on aikaisemmin laidunnettu. Ennen rauhoituspäätöksiä metsät ovat olleet metsätalouskäytössä. Natura-rajauksen sisällä on myös yksi lomarakennus sekä pienialainen pelto. 2.3 Kasvillisuus Teerisaaren metsät ovat pääasiassa vanhoja, koivuvaltaisia ja kosteapohjaisia kaskimetsiä. Pienillä mäillä Sisuslahden molemmin puolin on mäntyvaltaisia kangasmetsiä. Rantojen tiheäpuustoisia koivu-harmaaleppämetsiä ja rantaluhtia lukuun ottamatta metsät ovat harvapuustoisia ja valoisia. Lehtipuualikasvos on paikoin tiheä. Lehtilahopuuta on runsaasti sekä pysty- että maapuuna. Teerisaaren yleisiä kasvillisuustyyppejä ovat mustikkatyypin tuore kangas (MT), puolukkatyypin kuivahko kangas (VT) ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas (OMT). Kangasmetsät ovat etenkin Sisuslahden rannan tuntumassa soistuneita. Muita kasvillisuustyyppejä ovat Sisuslahden rannoilla esiintyvät pensasluhta, oligotrofinen suursaraneva (OlSN) ja oligotrofinen suursarakorpi (OlSK). Sisuslahden kaakkoisrannalla on myös umpeenkasvanut vanha niitty, missä kasvaa nuoria koivuja. 3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE 3.1 Yleistä Natura-alueen suojelu- ja hoitotoimilla tähdätään valkoselkätikan säilyttämisen lisäksi myös muiden eliölajien sekä arvokkaiden luontotyyppien säilyttämiseen. Erityisen tärkeää on uhanalaisten ja harvinaisten sekä vaateliaiden lajien suojelu. Natura-aluetta koskevat uhanalaisten lajien sekä lintudirektiivin liitteen I ja luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymä- ja seurantatiedot tallennetaan uhanalaisten lajien tietojärjestelmään. 3.2 Suojeltavat luontotyypit Kesällä 2001 alueella kartoitettiin hoitotoimien arvioinnin yhteydessä arvokkaita luontotyyppejä. Kartoituksessa löytyneitä metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat vähäpuustoiset suot (suursaraneva, suursarakorpi) ja rantaluhdat (pensasluhta), jotka esiintyvät alueella pienialaisina laikkuina. Alueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :ssä tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä eikä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä. 3.3 Kasvilajiston suojelu Natura-alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointeja, eikä alueelta ole tiedossa uhanalaisten kasvilajien tai luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintymiä. 3.4 Eläimistön suojelu Hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan erityisesti alueella esiintyvän arvokkaan eläinlajiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu ennen kaikkea linnuston, mut- 6

7 ta myös nisäkkäiden ja hyönteisten elinympäristövaatimukset, vaikka linnustoa lukuun ottamatta muita eliöryhmäkohtaisia selvityksiä alueella ei ole tehty Linnusto Teerisaaressa on monipuolinen lintulajisto, johon kuuluu myös useita uhanalaisia lintulajeja. Natura-alueella esiintyviä valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja ovat valkoselkätikka (äärimmäisen uhanalainen) ja pikkutikka (vaarantunut). Life-projektiin liittyvän linnustoseurannan tulokset vuodelta 2001 on esitetty liitteenä olevassa taulukossa (liite 2). Alueella esiintyviä EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja ovat kalatiira, kurki, laulujoutsen, mustakurkku-uikku, palokärki, pikkusieppo ja valkoselkätikka Nisäkkäät Natura-alueen vanhat lehtisekametsät haapakolopuineen ovat liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, ja laji esiintyykin melko suurella todennäköisyydellä alueella. Liito-orava on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Liito-oravan mahdolliset elinympäristöt huomioidaan Naturaalueen metsien hoitotoimia toteutettaessa. Hoitotoimia ei uloteta sellaisten alueiden välittömään läheisyyteen, joilla on todennäköisesti liito-oravan reviiri Hyönteiset Natura-alueen hyönteislajisto on huonosti tunnettu. Valkoselkätikan elinympäristöjen säilyttämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät vanhojen lehti- ja lehti-havusekametsien hyönteislajistoa. Lahopuun riittävyyden turvaaminen vaikuttaa erityisesti lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten säilymiseen. 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Alue kuuluu valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin ja osin myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Projektialue on äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun valkoselkätikan tärkeätä pesimäaluetta ja talvielinpiiriä. Valkoselkätikan suojelusuunnitelman mukaan Teerisaaressa on maan laajin yhtenäinen valkoselkätikkametsä. Valkoselkätikka on Suomessa rauhoitettu laji ja kuuluu myös luonnonsuojelulain mukaisiin erityisesti suojeltaviin sekä EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Alueella on myös huomattava merkitys muiden uhanalaisten lajien ja vanhojen lehtimetsien lahopuusta hyötyvien lajien suojelussa. Suojelun tavoitteena on turvata valkoselkätikan ja myös muun arvokaan eliölajiston säilyminen alueella. Tavoitteeseen pyritään toteuttamalla vielä suojelemattomien osa-alueiden suojelu rauhoituksin tai ostamalla alueita valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Arvokkaan eliölajiston säilyminen edellyttää myös lajien elinympäristöjen aktiivisia hoitotoimia. 7

8 4.2 Suojelun toteutustilanne Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueen toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki, rakennuslaki ja vesilaki. Alueesta on yksityisomistuksessa olevaa rauhoitusaluetta 69,4 hehtaaria. Natura-alueen suojelusta on toteuttamatta 3,6 hehtaaria. Teerisaaren itäosassa on seutukaavassa suojelualueeksi varattua aluetta. Suojelun toteutustilanne vuoden 2002 loppuun mennessä on esitetty liitteenä olevassa kartassa (liite 2). Teerisaaren yksityinen luonnonsuojelualue perustettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä numero 714 L. Luonnonsuojelualueita koskevat rauhoitusmääräykset ilmenevät kokonaisuudessaan rauhoituspäätöksistä. Päätösten mukaan em. alueilla on kielletty mm: - ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen sekä kaikenlainen muu maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja sen ainesten ottaminen; - metsän hakkaaminen sekä kuolleiden ja maahan kaatuneiden puiden poistaminen; - kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen marjojen ja ruokasienien poimimista lukuun ottamatta - rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen; - selkärankaisten eläinten (riistaeläimiä lukuun ottamatta) tappaminen, pyydystäminen, hätyyttäminen ja pesien vahingoittaminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; - muut toiminta, joka saattaa muuttaa alueen luonnetta tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. 4.3 Uhkatekijät Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen Valkoselkätikan elinympäristöjen säilyminen lajille suotuisana on heikentynyt havupuuston osuuden kasvaessa ja paikoin myös alikasvospuuston tihentymisen vuoksi Teerisaaren metsissä. Kohteen tikkametsät ovat vanhoja kaskimetsiä, joita on aikaisemmin laidunnettu. Laidunnuksen loputtua vanhat lehtimetsät ovat alkaneet kuusettua ja metsien alikasvospuusto tihentyä. Kuusettuminen ja lehtipuualikasvoksen liiallinen tihentyminen heikentää tikkametsien laatua erityisesti valkoselkätikan pesimäbiotooppeina. Liiallinen kuusettuminen uhkaa muutenkin valkoselkätikan viihtymistä alueella Metsätalous Teerisaaressa on vielä suojelematonta yksityistä talousmetsää. Mahdolliset metsätaloustoimet vaarantaisivat arvokkaiden luontotyyppien ja monien lajien, mm. valkoselkätikan säilymisen alueella. 5 PERUSSELVITYKSET Natura-alueella tehtiin linnustoseuranta, arvokkaiden luontotyyppien kartoitus sekä lahopuumittauksia hoitosuunnitelman pohjaksi vuoden 2001 keväällä ja kesällä. Selvitykset ovat olleet tarpeen hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle. 8

9 5.1 Linnustoseuranta Teerisaareen tehtiin linnuston seurantakäynti Seuranta keskittyi valkoselkätikan havainnointiin. Tikkareviirit kartoitettiin kulkemalla alueet läpi hiihtäen tai kävellen varhain aamulla. Tikkapariskunta havaittiin Sisuslahden suulla (länsiranta-talassaari-ilkansaari-lammassaari). Kaikki tikkahavainnot merkittiin kartalle. Valkoselkätikan pesintää ei pystytty varmistamaan, mutta pesintä alueella on erittäin todennäköinen. Valkoselkätikan pesimäaikaisia havaintoja on tehty alueella säännöllisesti 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Life-projektissa tehdyn seurannan tulokset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 3). 5.2 Luontotyyppien kartoitus Arvokkaita luontotyyppejä kartoitettiin hoitotarpeiden arvioinnin yhteydessä kesällä Luontotyypit on otettu hoidon suunnittelussa huomioon, eikä tikkametsien hoitotoimia kohdisteta arvokkaiden luontotyyppien alueelle mikäli toimet vaarantavat luontotyyppien ominaispiirteiden säilymisen. Kartoituksessa löytyneitä arvokkaita luontotyyppejä ovat pienialaisina esiintyvät vähäpuustoiset suot (suursaraneva, suursarakorpi) ja rantaluhdat (pensasluhta), jotka ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Suursaranevoja ja -korpia sekä pensasluhtia tavataan Sisuslahden rantojen tuntumassa etenkin alueen eteläosassa. Alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit on esitetty ja alueen kasvillisuutta on kuvattu tämän suunnitelman aikaisemmassa kappaleessa Teerisaaren-Sisuslahden -Natura-alueen yleiskuvaus. 5.3 Lahopuumittaukset Natura-alueella tehtiin lahopuuston mittauksia syksyllä Mittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustokuvioittain. Kuvioilta laskettiin lahojen pysty- ja maapuiden runkojen lukumäärä sekä mitattiin lahopuiden keskipituus ja läpimitta puulajeittain. Lisäksi selvitettiin lahopuiden lahoaste ja laskettiin lahopuuston kokonaistilavuus. Mittaustulosten perusteella on arvioitu lahopuun riittävyyttä lahopuusta riippuvaisten eliöiden säilymisen kannalta. Mittausten mukaan Natura-alueella on keskimäärin vähän lahopuuta (n. 5 m 3 /ha). Lahopuusto koostuu lähinnä lehtilahopuusta (koivu, leppä) ja on jakautunut alueelle epätasaisesti: alueen länsi- ja luoteisosissa lahopuuta on kohtalaisen paljon (10-30 m 3 /ha) kun taas itäosassa lahopuuta on hyvin vähän (2-5 m 3 /ha). Lahopuumittausten maastolomakkeita säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. 6 HOITOTOIMET 6.1 Tavoitteet Valkoselkätikkametsien hoidolla on kolme keskeistä tavoitetta: 1. valkoselkätikan pesimä- ja ruokailumetsien säilymisen turvaaminen lajille sopivina elinympäristöinä, 2. lajille epäedullisiksi muuttuneiden metsien palauttaminen valkoselkätikan elinympäristövaatimuksia vastaaviksi ja 3. uusien elinympäristöjen luominen valkoselkätikan asuttamien metsien läheisyydessä. Valkoselkätikkametsiä hoitamalla turvataan myös muiden kolopesijöiden ja muun lahopuusta riippuvaisen eliölajiston (esim. hyönteiset, käävät) monimuotoisuuden säilyminen ja lisääntyminen. 9

10 6.2 Luonnonhoito Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmän antamia suosituksia (1991) ja Metsien ennallistamisoppaan (Tukia ym. 2001) ohjeita sekä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojeluntarve -työryhmän (Aapala ym. 2000) tutkimustuloksia. Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueen hoitotoimia ovat alikasvoskuusien poistaminen lehtipuuvaltaisissa metsissä, tiheiden lehtipuualikasvosten raivaus ja lahopuun lisääminen. Näillä metsien puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen vaikuttavilla hoitotoimilla pyritään ensisijaisesti parantamaan valkoselkätikan elinympäristöjen laatua. Metsien kehitystä voidaan ohjata valkoselkätikalle sopivaksi muuttamalla metsikön puulajisuhteita ja ikärakennetta. Keskeisiä hoitotoimia ovat kuusien poistaminen, lahopuun lisääminen sekä tiheiden lehtipuualikasvosten raivaus Kuusien poisto Kuusien määrän vähentäminen lisää metsien avonaisuutta ja edesauttaa metsien säilymistä lehtipuuvaltaisina. Poistettavat kuuset joko kaadetaan tai kaulataan pystyyn. Kaulatuista kuusista muodostuu alueelle tarpeellista lahopuuta. Lähes kaikki alikasvoskuuset tulisi poistaa huomioiden kuitenkin mahdolliset liito-oravan reviirit metsissä. Liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä kuusia ei tule poistaa. Lisäksi kaikki yksittäiset järeät ylispuukuuset säästetään liito-oravan suojaksi. Hakkuuja raivaustyöt tehdään metsurityönä. Kaadetut kuuset voidaan jättää metsiin lahopuiksi Lahopuun lisääminen Natura-alueen tikkametsien hoitotoimiin kuuluvat kuusien poiston lisäksi vanhojen lehtipuiden ja lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla lehtipuilla on huomattava merkitys tikkojen ravinnon hankinnassa. Tunnetuissa valkoselkätikan pesimämetsissä on keskimäärin n. 80 lahopuupökkelöä hehtaarilla. Lahopuun riittävyyden turvaaminen ja lahopuujatkumon säilyminen on tärkeää myös monille muille lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten kääväkkäille ja kovakuoriaisille. On arvioitu, että keskimäärin m 3 /ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta täyttäisi useimpien lahopuusta riippuvaisten eliöiden elinympäristövaatimukset Etelä-Suomen metsissä. Lahopuun määrää lisätään alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. Lahopuuta voidaan lisätä puita kaulaamalla tai vaurioittamalla puita vesurilla tai moottorisahalla sekä kaatamalla puita maahan. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat tai kaadettavat puunrungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi Natura-alueen metsissä suositusten mukaisesti keskimäärin 20 m 3 hehtaarilla. Lahopuun lisäys kannattaa tehdä useiden vuosien kuluessa, jolloin lahopuuta syntyy alueelle pitemmän ajan kuluessa Lehtipuualikasvoksen raivaus Alikasvospuustoa raivataan alueilla, joilla se on kehittynyt hyvin tiheäksi. Varsinkin pihlajat ja lepät, joissakin tapauksissa myös tuomet saattavat kasvaa hyvin tiheinä kasvustoina vaikeuttaen tikkojen liikkumista ja varjostaen metsän alaosaa. Lehtipuualikasvosta raivataan tekemällä alikasvoksen tiheimpiin kohtiin esim. 10x10 m tai 20x20 m aukkoja. Alikasvosta raivattaessa poistetaan lähinnä pihlajaa, sillä leppä vesoo helposti, jos sitä raivataan. Alikasvoksen raivaus tulisi tehdä 2-3 perättäisenä vuotena, jotta tulokset olisivat hoidon tavoitteiden mukaiset. 10

11 6.3 Tikkojen talviruokinta Valkoselkätikkametsiin järjestetään vuosittain talviruokinta. Tikkapopulaatioiden ollessa erittäin pieniä talviruokinnan järjestämisellä on keskeinen merkitys yksilöiden selviämisessä yli talven; samalla ruokinta vaikuttaa suoraan yksilöiden lisääntymisen onnistumiseen. Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen paikalliset jäsenet järjestävät valkoselkätikan talviruokinnan. Ruokinta aloitetaan jokaisena projektivuotena loka-marraskuussa, jolloin kaikille projektin tikkakohteille viedään ruokintarasvaa. Rasvan lisäykset tehdään tarpeen mukaan kaksi kertaa marras-huhtikuun välisenä aikana. Tikkoja on ruokittu Teerisaaressa talvisin jo useiden vuosien ajan ennen Life-projektin alkamista. Saaressa on yksi ruokintapaikka Natura-alueen pohjoisosassa. 6.4 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n lintudirektiivin lajeja ja luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella alue on sisällytetty Suomen Natura-verkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. Hoitotoimien avulla edistetään erityisesti valkoselkätikan elinympäristöjen säilymistä. Samalla turvataan vanhojen lehtimetsien säilyminen. Hoitotoimien seurauksena luonnon monimuotoisuus Natura-alueella lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse eläimistöä. 6.5 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Hoitotoimia tehdään Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueella projektin aikana yhteensä noin 7,3 hehtaarin alueella. Kuusien poisto tehdään talvella Talvella toteutettavat hoitotyöt saadaan päätökseen ennen valkoselkätikan soidinajan alkua helmikuun puoliväliin 2004 mennessä. Lehtipuualikasvoksen raivaus tehdään valkoselkätikan pesinnän päätyttyä syksyllä Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa yksityisomistuksessa olevien alueiden hoitotöiden valvonnasta. Maanomistajat voivat halutessaan osallistua hoitotoimien toteutukseen. Muutoin hoitotöitä tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Hoitotoimien toteuttamisen kustannukset on arvioitu sen mukaan, että puuston ja taimikon poisto maksavat keskimäärin n. 333 euroa/ha ja lahopuun lisääminen 500 euroa/ha. Hoitotoimien kohdentuessa Natura-alueella yhteensä n. 7,3 hehtaarille ovat kertaluontoisen hoidon arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä 2920 euroa. 6.6 Jatkotoimenpiteet Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Valkoselkätikan seurantaa jatketaan projektin jälkeen yhteistyössä Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös 11

12 luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen toimesta. 7 KUVIOKOHTAISET HOITOTOIMET 7.1 Hoidettavat kuviot Natura-alueella tehtiin hoitotarpeiden arvionti maastossa vuonna Alue on paikoitellen luontaisen sukkessiokehityksen ja myös aikaisempien metsätaloustoimien kautta muuttumassa valkoselkätikalle epäedulliseksi elinympäristöksi. Hoidettavat kuviot on esitetty suunnitelman liitteenä olevassa kartassa (liite 4). Kuvionumerointi vastaa hoitotarpeiden arvioinnissa (v. 2001) käytettyä numerointia. Hoitotoimet kohdistuvat Teerisaaren-Sisuslahden Natura-alueella lähes yksinomaan Sisuslahden itäpuolisiin metsiin. Hoitotoimet kuvioittain: Kuvio 1 (Mökkisaari) 0,6 ha: Kivikkoisilla mäillä on pääosin mäntyvaltaista ja varttunutta VT- ja MT- metsää. Kuvion luoteisosassa harmaaleppä-koivu sekametsää, OMT. Eteläosassa kahden mäen välissä varttunutta koivikkoa. Koko kuvion alueella, pensoittuneella (vadelma) rantavyöhykkeellä kasvaa kohtalaisesti pieniä alikasvoskuusia, jotka poistetaan. Kuvio 2 (0,4 ha): Mökkisaaren kaakkoispuolella olevan poukaman rannassa varttunutta koivu-harmaaleppä sekametsää, kasvillisuustyyppi lähinnä heinittynyt OMT. Alikasvoksena viljelykuusitaimikko, joka poistetaan. Lahopuun lisäys. Kuvio 3 (0,3 ha): Nuorta koivuvaltaista lehtimetsää, aluskasvillisuudessa lähinnä kastikoita (Cal ssp.). Alikasvoksessa runsaasti harmaalepän ja raidan taimia, joita raivataan tekemällä kookkaimpien koivujen ympärille aukkoja. Kuvio 4 (0,07 ha): Nuorta haapavaltaista lehtimetsää. J-kirjaimen muotoisen mäen eteläosassa kohtalaisesti nuoria mäntyjä, joita harvennetaan. Kuvio 5 (0,1 ha): Niemen kärjessä nuorta lehtipuuvaltaista sekametsää, kasvillisuustyyppi OMT. Jonkin verran alikasvoskuusia, jotka poistetaan. 12

13 Kuvio 6 (0,3 ha): Kosteikon reunalla kasvaa kohtalaisesti alikasvoskuusia, jotka poistetaan. Kuvio 7 (2,7 ha): Varttunutta koivuvaltaista sekametsää. Poistetaan kuusen taimet ja joitakin nuoria kuusia. Kuvio 8 (1,8 ha): Nuorta, tiheäkasvuista ja pensoittunutta (vadelma) harmaaleppä-koivusekametsää. Alikasvoskuusia jonkin verran. Pienillä kivikkoisilla mäillä mäntymetsää. Harvennetaan harmaaleppiä jättämällä kookkaimmat lepät. Lisäksi poistetaan alikasvoskuuset. Kuvio 9 (1,0 ha): Pääosin iäkästä, koivuvaltaista ja soistunutta sekametsää (OMT), jossa kasvaa myös kohtalaisesti harmaaleppiä. Pienillä mäillä koivu-mäntysekametsää. Kuviolla ei juuri hoitotarpeita, mutta lehtipuualikasvoksen laikuttaista raivausta voidaan paikoin tehdä. Kivennäismaakuviot, joilla ei ole akuutteja hoitotarpeita: Kuvio 10: Iäkästä, valoisaa ja koivuvaltaista lehtimetsää, kasvillisuustyyppi OMT. Metsä on rannan läheisyydessä soistunutta. Pensaskerroksen peittävyys on korkea, valtalaji vadelma. Ei hoitotarvetta. Kuviot 11-14: Iäkästä ja valoisaa koivu-mäntysekametsää. Puusto on kivisillä mäillä mäntyvaltaista, rannoilla koivuvaltaista. Kasvillisuustyypit MT ja VT. Ei hoitotarvetta. Kuvio 15: Iäkästä koivuvaltaista metsää, jossa kasvaa sekapuina myös vanhoja mäntyjä. Ei hoitotarvetta. 8 MERKINTÄ JA OPASTUS Teerisaaren yksityisistä rauhoitusalueista osa on merkitty maastoon suojelualue -kyltein. Uusimmat rauhoitusalueet merkitään rauhoituspäätösten voimaantulon jälkeen vuonna Hoidettavalle alueelle saaren itäosaan pystytetään hoidosta kertovat informaatiotaulut vuonna Teerisaareen ei kohdistu merkittävää virkistyskäyttöä, joten alueelle ei ole tarvetta pystyttää opastustauluja tai muita virkistyskäyttöä ohjaavia rakenteita. 13

14 9 SEURANTA Teerisaari-Sisuslahden Natura-alueelle järjestetään linnustoseurantoja, joiden avulla saadaan tietoa tehtyjen hoitotoimien vaikutuksista lintulajistoon. Seurannat kohdistuvat erityisesti valkoselkätikkaan. Seurannoilla saadaan myös tarvittavaa tietoa seurattavien lajien suotuisan suojelutason valtakunnallista arviointia varten. Linnuston seurantaa jatketaan projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Linnustoseurannoissa avustaa Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys. Linnustoseurantoihin sisältyy valkoselkätikkaseurannan lisäksi muun arvokkaan lintulajiston tarpeellinen seuranta. Valkoselkätikan seurannan on oltava niin intensiivistä, että saadaan tarkka kuva tikkapopulaatioiden koosta ja pesinnöistä sekä pesinnän onnistumisesta. Tämä edellyttää, että lajia seurataan sekä kevättalvella helmi-maaliskuussa reviirinmuodostusaikaan että pesintä- ja poikasvaiheessa huhti-kesäkuussa. Linnustoseurantojen ensimmäinen ja työläin jakso ajoittui ensimmäiselle projektivuodelle. Ensimmäisen vuoden aikana toteutetut seurannat olivat käytännössä luonteeltaan perusselvitystä (ennen hoitotoimia tehtävää lähtötilanteen seurantaa), jotka ohjaavat hoitotoimien suunnittelua. Linnustoseurantojen pääpaino on valkoselkätikan seurannassa, jonka ohessa tehdään muun lajiston havainnointi kaikilla käynneillä sekä tarvittavat linjalaskennat ensimmäisen vuoden lisäksi hoitotoimien jälkeen vuonna Välivuosina valkoselkätikan seuranta hoidetaan muiden vuosien tavoin osin talviruokintamatkojen yhteydessä. Näin toteutettuna muuhun kuin itse valkoselkätikkaan kohdistuva seuranta muodostaa kohtuullisen pienen lisäkustannuksen, jolla kuitenkin saadaan välttämätöntä tietoa hoitotoimien suunnitteluun ja hoidon vaikutusten arvioimiseen. Kirjallisuus Aapala, K., Annila, E., Krogerus, K., Kuuluvainen, T., Lindholm, T., Merisaari, H., Mäkipää, R., Niemelä, P., Paloniemi, J., Salminen, P., Kuusinen, M., Raunio, A. ja Eisto, K. 2000: Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. -Suomen ympäristö 437. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Helsinki. Grönlund A., Lehtelä, M., Luotonen, H., Hakalisto, S. 1998: Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. - Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 61. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahaston valkoselkätikkatyöryhmä 1991: Valkoselkätikka ja luonnonsuojelu- sekä virkistysalueiden metsien hoito. Metsähallitus. Vantaa. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992: Valkoselkätikan suojelusuunnitelma. -Ympäristöministeriön moniste. Marjokorpi, A. 1995: Linnansaaren kansallispuiston valkoselkätikka-alueiden hoitosuunnitelma. Metsähallitus. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 27. Metsähallitus. Vantaa. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tukia, H., Hokkanen, M., Jaakkola, S., Kallonen, S., Kurikka, T., Leivo, A., Lindholm, T., Suikki, A. ja Virolainen, E. 2001: Metsien ennallistamisopas. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 58. Metsähallitus. Vantaa. 14