SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

2 ESIPUHE Saariniemi-Tervalahden hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa on Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat tai hoitosuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoitotoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä. Suunnitelmiin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Saariniemi-Tervalahden hoitosuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksesta. Natura-alueella tehtiin suunnitelmaa varten linnustoseurantaa ja lahopuumittauksia vuonna Ari Latja Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä vastasi linnustoseurannoista ja antoi asiantuntija-apua suunnitelman laadintaan. Lahopuumittaukset teki suunnittelija Maija Huusko Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista. Hoitosuunnitelmaan on tehty korjaus kuviokohtaisten hoitotoimien osalta kappaleeseen numero seitsemän

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS Perustiedot Alueen maankäyttö Kasvillisuus LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE Yleistä Suojeltavat luontotyypit Kasvilajiston suojelu Eläimistön suojelu Linnusto Nisäkkäät Hyönteiset SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT Suojelun tavoitteet Suojelun toteutustilanne Uhkatekijät Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen Metsätalous PERUSSELVITYKSET Linnustoseurannat Luontotyyppien kartoitus Lahopuumittaukset HOITOTOIMET Hoidon yleiset tavoitteet Luonnonhoito Kuusien poisto Lahopuun lisääminen Lehtipuualikasvoksen raivaus Vanhojen niittyjen hoitotoimet Tikkojen talviruokinta Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Jatkotoimenpiteet HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN Hoitokohteet Kaariniemi Saariniemi Mäntyniemi Kurvalansaari-Veitsinen Koivusaari MERKINTÄ JA OPASTUS SEURANTA

4 LIITTEET Liite 1: Saariniemi-Tervalahden Natura-rajaus (kartta) Liite 2: Linnustoselvityksen tulokset v Liite 3: Suojelun toteutustilanne vuoden 2001 loppuun mennessä Liite 4: Kartoitetut arvokkaat luontotyypit v (kartta) Liite 5: Kuviokohtaiset hoitotoimet (kartta) 4

5 1 JOHDANTO Saariniemi-Tervalahden Natura-alue on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Alue kuuluu Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin mukaisena alueena (SPA). Alue kuuluu myös valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin (Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992). Projekti kohdistuu Natura -alueen lehtipuuvaltaisiin valkoselkätikkametsiin, lisäksi tavoitteena on ohjata Natura-aluetta ympäröivien talousmetsien käyttöä pienialaisten valkoselkätikan ruokailumetsien säästämiseksi. Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa valtakunnallisesti uhanalaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Valkoselkätikan uhanalaisuuden syynä on sopivien pesimä- ja ruokailubiotooppien väheneminen, mikä johtuu lehtipuuvaltaisten metsien vähenemisestä perinteisten maankäyttömuotojen, kaskeamisen ja laiduntamisen loputtua sekä havupuita suosivien metsätaloustoimenpiteiden voimakkaasti lisäännyttyä. Aiemmin valkoselkätikka on pesinyt Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Nykyisin pääosa kannasta elää suppealla alueella Keski- ja Itä-Hämeessä sekä Etelä-Savossa. Suomen tikkapopulaatio saa täydennystä syksyisin Laatokan Karjalasta ja Kannakselta tapahtuvien tikkavaellusten seurauksena, mutta tämä ei riitä jos sopivia elinympäristöjä ei ole jäljellä Suomessa. Pohjois-Karjalan maakunnallinen sijainti on tässä yhteydessä merkittävä. Valkoselkätikan elinympäristöjen vähentymisen myötä lajin suomalaiset populaatiot ovat pienentyneet voimakkaasti ja alkaneet isoloitua. Valkoselkätikan pesivän parimäärän on arvioitu olevan Suomessa viime vuosina n. 30 paria, minkä lisäksi Suomessa liikkuu n valkoselkätikkayksilöä. Isolaation seurauksena lajin selviytyminen on entistä heikompaa, koska pienetkin muutokset ulkoisissa tekijöissä, geeneissä, pesimämenestyksessä, kuolleisuudessa, sukupuoli-jakaumassa, kumppanin löytämisessä jne. voivat olla kohtalokkaita valkoselkätikkapopulaation säilymiselle Suomessa. Pohjois-Karjalan valkoselkätikkapopulaation kannalta keskeisimmät alueet ovat Lifeprojektiin sisältyviä Natura alueita. Valkoselkätikan tyypillistä elinympäristöä ovat valoisat, järeäpuustoiset ja rehevät sekametsät sekä vanhat rehevät lehtimetsät, joissa on runsaasti lahoavaa puustoa. Lajille sopivia biotooppeja on säilynyt erityisesti vanhoissa kaskimetsissä sekä järvenrantojen lehtimetsissä. Valkoselkätikan esiintyminen kertoo alueen hyvästä soveltuvuudesta myös monille muille uhanalaisille lajeille. Lajin säilymiseksi nykyiset elinympäristöt olisi säilytettävä ja uusien elinalueiden kehittyminen tulisi turvata. Tässä hoitosuunnitelmassa esitetään perustiedot Saariniemi-Tervalahden Natura-alueesta sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata valkoselkätikalle ja myös muulle arvokkaalle eliölajistolle tärkeiden elinympäristöjen säilyminen. 5

6 2 SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot Saariniemi-Tervalahden Natura-alue (FI ) sijaitsee osaksi Liperin ja osaksi Polvijärven kunnan alueella, molempien kuntien yhteisen rajan tuntumassa (kuva 1, peruskartta ). Natura-alueeseen sisältyy kolme erillistä osa-aluetta Saariniemessä (Saariniemi, Kaariniemi, Mäntyniemi) sekä alueita Viinijärven Koivusaaresta ja Kurvalansaari-Veitsisestä (Tervalahden saaret). Projektialue kattaa koko Natura-alueen, jonka pinta-ala on yhteensä 106 hehtaaria. Alueesta 50,9 hehtaaria on valtion omistuksessa ja 55,1 hehtaaria yksityisessä omistuksessa olevaa maata. Saariniemi- Tervalahden Natura-aluerajaus on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1). Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen sijainti. 6

7 2.2 Alueen maankäyttö Saariniemen-Tervalahden alueen metsät ovat pääosin peltojen ja talousmetsien sekä Viinijärven rajaamia vanhoja koivuvaltaisia kaskimetsiä, joita on aikaisemmin laidunnettu. Laidunnuksen loputtua metsät ovat alkaneet kuusettua ja alikasvospuusto tihentyä. Alueella on paikoin myös umpeenkasvavia, pienialaisia vanhoja peltolaikkuja. Tervalahden saarissa ja Saariniemessä on lisäksi nuoria ja varttuneita istutuskuusikoita. 2.4 Kasvillisuus Saariniemen, Kaariniemen ja Mäntyniemen metsät ovat suurimmaksi osaksi kosteapohjaista vanhaa koivumetsää, jossa kasvaa sekapuina haapoja, leppiä sekä mäntyjä. Metsät on rantavyöhykkeen paju- ja leppäkasvustoja lukuunottamatta melko harvapuustoisia. Lehtipuualikasvos on monin paikoin tiheä. Lehtilahopuuta on runsaasti sekä pysty- että maapuuna. Saariniemen vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat mustikkatyypin tuore kangas (MT) ja puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kangasmetsät sijoittuvat enimmäkseen kallioisille mäille. Muita yleisiä kasvillisuustyyppejä ovat saniaiskorpi (SK) ja metsäkortekorpi (MkK), jotka sijoittuvat kallioisten kankaiden välisiin painanteisiin. Paikoin esiintyy pienialaisesti käenkaalilillukkatyypin tuoretta lehtoa (ORT) ja käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta lehtoa (OMaT) sekä kosteaa isoalvejuurivaltaista saniaislehtoa (AthAssT). Kaariniemen vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas (OMT), lisäksi alueella esiintyy MT-kangasta sekä rantapajukkoa. Kaariniemen alueen metsä on monin paikoin soistunutta ja aluskasvillisuus heinittynyttä. Pienillä kallioisilla mäillä kasvaa kohtalaisen paljon mäntyjä koivujen ja haapojen lomassa. Mäntyniemen alueella esiintyvät yleisimmät kasvillisuustyypit ovat MT ja OMT. Alueen keskiosassa sekä luoteisosassa pienten lampien lounaispuolella on kosteaa saniaislehtoa (AthAss). Koivuharmaaleppävaltaisia lehtoja lukuunottamatta Mäntyniemen alue on koivu-mänty-sekametsää. Tervalahden saarissa (Koivusaari ja Kurvalansaari-Veitsinen) on eri-ikäisiä koivu- tai leppävaltaisia metsiä sekä tiheäkasvuisia istutuskuusikoita. Rantavyöhykkeillä on tiheitä nuoria lehtisekametsiä. Lahopuuta on runsaasti. Koivusaaren vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat MT- ja OMT kankaat sekä hiirenporrasvaltainen kostea saniaislehto (AthAss). Lehtoa esiintyy laaja-alaisesti Koivusaaren eteläosassa sekä kapeampana vyöhykkeenä saaren itärannalla. Saaren keski- ja pohjoisosissa on mänty- ja kuusivaltaisia tuoreita kangasmetsiä sekä varttuneita ja tiheäkasvuisia istutuskuusikoita. Kurvalansaari-Veitsisen yleisiä kasvillisuustyyppejä ovat MT- ja OMT kankaat sekä käenkaalioravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT) ja hiirenporras-isoalvejuurivaltainen kostea saniaislehto (AthAss). Paikoitellen esiintyy pienialaisia käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteita suurruoholehtolaikkuja. Sekä Kurvalansaaressa että Veitsisessä on myös vanhoja umpeenkasvavia suurruohojen luonnehtimia peltoaloja. Kurvalansaaressa on lisäksi varttunutta istutuskuusikkoa. 7

8 3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE 3.1 Yleistä Natura-alueen suojelu- ja hoitotoimilla tähdätään valkoselkätikan säilyttämisen lisäksi myös muiden eliölajien sekä arvokkaiden luontotyyppien säilyttämiseen. Erityisen tärkeää on uhanalaisten ja harvinaisten sekä vaateliaiden lajien suojelu. Natura-aluetta koskevat uhanalaisten lajien sekä lintudirektiivin liitteen I ja luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymä- ja seurantatiedot tallennetaan uhanalaisten lajien tietojärjestelmään. 3.2 Suojeltavat luontotyypit Alueella esiintyviä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot, kasvipeitteiset silikaattikalliot sekä vaihettumissuot ja rantasuot. Näistä erityisen tärkeiksi luokiteltuja luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät ja puustoiset suot. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy pinta-alaltaan eniten boreaalisia luonnonmetsiä (20%). Kesällä 2001 alueella kartoitettiin hoitotoimien arvioinnin yhteydessä muita, pienialaisesti esiintyviä arvokkaita luontotyyppejä. Kartoituksessa löydettiin useita metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä: reheviä lehtoja, saniaiskorpia sekä lampien välittömiä lähiympäristöjä. 3.3 Kasvilajiston suojelu Natura-alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointeja, eikä alueelta ole tiedossa uhanalaisten kasvilajien tai luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintymiä. Kurvalansaaressa kasvaa kuitenkin Pohjois-Karjalassa harvinaisena esiintyvä nevaimarre. Kasvistoltaan monimuotoiset lehdot ja rehevät korvet Saariniemessä, Mäntyniemessä ja Tervalahden saarissa otetaan tikkametsien hoidon toteutuksessa huomioon. 3.4 Eläimistön suojelu Hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan erityisesti alueella esiintyvän arvokkaan eläinlajiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu ennen kaikkea linnuston, mutta myös nisäkkäiden ja hyönteisten elinympäristövaatimukset, vaikka linnustoa lukuun ottamatta muita eliöryhmäkohtaisia selvityksiä alueella ei ole tehty Linnusto Alueella esiintyy monipuolinen lintulajisto, johon kuuluu myös useita uhanalaisia lintulajeja. Alueella pesiviä valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja ovat valkoselkätikka (äärimmäisen uhanalainen) ja pikkutikka (vaarantunut), ja myös uhanalaisesta ampuhaukasta (vaarantunut) on tehty havaintoja. Valkoselkätikan pesimäaikaisia havaintoja on tehty alueella säännöllisesti 1980-luvun alusta lähtien. Pesivään linnustoon kuuluvat lisäksi mm. silmällä pidettäviksi luokitellut mehiläishaukka ja tuulihaukka. Muita alueella esiintyviä silmällä pidettäviä lintulajeja ovat pohjantikka, isoja pikkulepinkäinen, peltosirkku, pikkusieppo, metso ja sinisuohaukka. Projektiin liittyvän linnustoseurannan tulokset vuodelta 2001 on esitetty liitteenä olevassa taulukossa (liite 2). 8

9 Alueella esiintyviä EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja ovat liro, kotka, mehiläishaukka, rusko- ja sinisuohaukka, metso, palokärki, peltosirkku, pikkulepinkäinen, pyy, sinirinta, valkoselkätikka sekä helmi-, hiiri-, suo-, varpus- ja viirupöllö Nisäkkäät Natura-alueen vanhat lehtisekametsät haapakolopuineen ovat liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, ja laji esiintyykin melko suurella todennäköisyydellä usealla osa-alueella. Liito-orava on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Liito-oravan mahdolliset elinympäristöt huomioidaan Natura-alueen metsien hoitotoimia toteutettaessa. Hoitotoimia ei uloteta sellaisten alueiden välittömään läheisyyteen, joilla on todennäköisesti liito-oravan reviiri Hyönteiset Natura-alueen hyönteislajisto on huonosti tunnettu. Valkoselkätikan elinympäristöjen säilyttämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät vanhojen lehti- ja lehti-havusekametsien hyönteislajistoa. Lahopuun riittävyyden turvaaminen vaikuttavaa erityisesti lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten säilymiseen. 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Alue kuuluu valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin. Projektialue on tärkeä uhanalaisen valkoselkätikan pesimäalue ja talvielinpiiri. Valkoselkätikka on Suomessa rauhoitettu laji ja kuuluu myös luonnonsuojelulain mukaisiin erityisesti suojeltaviin sekä EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Alueella on myös huomattava merkitys muiden uhanalaisten lajien ja vanhojen lehtimetsien lahopuusta hyötyvien lajien suojelussa. Suojelun tavoitteena on turvata valkoselkätikan ja myös muun arvokaan eliölajiston säilyminen alueella. Tavoitteeseen pyritään toteuttamalla vielä suojelemattomien osa-alueiden suojelu rauhoituksin tai ostamalla alueita valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Valtiolle hankituista alueista on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelualue. Arvokkaan eliölajiston säilyminen edellyttää myös lajien elinympäristöjen aktiivisia hoitotoimia. Projekti kohdistuu myös Natura alueen ulkopuolisiin talousmetsiin, joissa tehtävillä metsätaloustoimilla voi olla huomattava vaikutus Natura alueen valkoselkätikkapopulaation elinvoimaisuuteen. Valkoselkätikan suojelussa on oleellisen tärkeää ulottaa lajien elinympäristöjen säilyttäminen myös suojeluverkoston ulkopuolelle potentiaalisten pesimä- ja ruokailualueiden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi. Pohjois-Karjalan metsäkeskus on sitoutunut täydentämään yksityismaiden metsäsuunnitelmia projektin aikana tehtävillä, avainbiotooppikartoituksiin pohjautuvilla, valkoselkätikan elinympäristöt huomioonottavilla hoitosuosituksilla. Kohteina ovat luonnonsuojelulailla toteutettavien alueiden metsätalouskäytössä olevat välialueet. 9

10 4.2 Suojelun toteutustilanne Saariniemen-Tervalahden Natura-alueen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Alueesta 50,9 hehtaaria on valtion omistuksessa olevaa aluetta ja 27,4 hehtaaria yksityisomistuksessa olevaa rauhoitusaluetta. Valtion maalle ei ole toistaiseksi perustettu luonnonsuojelualueita. Natura-alueen suojelusta on toteuttamatta 27,7 hehtaaria. Suojelun toteutustilanne vuoden 2001 loppuun mennessä on esitetty liitteenä olevassa kartassa (liite 3). Välimaan tilan yksityinen luonnonsuojelualue (1,3 ha) Kaariniemessä perustettiin Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä numero 689 L. Luonnonsuojelualuetta koskevien määräysten mukaan alueella on kielletty: - rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen; - maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen tai maa- tai kallioperän vahingoittaminen; - ojittaminen; - metsänhakkuu sekä muu kasvien tai niiden osien ja sienten ottaminen tai vahingoittaminen, lukuun ottamatta marjojen ja ruokasienten poimimista; - luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; - tulenteko; - liikkuminen moottoriajoneuvoilla; - muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen. 4.3 Uhkatekijät Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen Valkoselkätikkametsiä uhkaa kuusettuminen ja muu puuston liiallinen sulkeutuminen kohteen kaikilla osa-alueilla. Saariniemi-Tervalahden tikkametsät ovat vanhoja kaskimetsiä, joita on aikaisemmin laidunnettu. Laidunnuksen loputtua vanhat lehtimetsät ovat alkaneet kuusettua ja metsien alikasvospuusto voimakkaasti tihentyä. Ilman havupuuston ja ylitiheän alikasvospuuston vähentämistä metsät muuttuvat valkoselkätikalle epäedullisiksi. Tikkametsissä kuusettuminen ja alikasvoksen liiallinen tihentyminen heikentää tikkametsien laatua erityisesti valkoselkätikan pesimäbiotooppeina. Liiallinen kuusettuminen uhkaa muutenkin valkoselkätikan viihtymistä alueella Metsätalous Alueella on vielä suojelematonta yksityistä talousmetsää. Tikkametsissä mahdolliset metsätaloustoimet heikentäisivät alueen luontotyyppejä ja niiden arvokkaan lajiston, mm. valkoselkätikan elinmahdollisuuksia. Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen valkoselkätikkaparien säilymistä uhkaavat myös aluerajauksen ulkopuolella olevissa metsissä toteutettavat metsätaloustoimet, sillä nämä yksityisomistuksessa olevat metsät ovat erityisen tärkeitä talvisia ruokailualueita. Ruokailualueiden tiukka suojelu ei ole tarkoituksenmukaista alueiden pienuuden ja laikuttaisen esiintymisen vuoksi, vaan niiden säilyminen tulee taata talousmetsän sisällä muilla toimenpiteillä. Sopivien talvisten ruokailualueiden säilyttäminen edellyttää peruskartoitusta ja hoitosuositusten laatimista. 10

11 5 PERUSSELVITYKSET Natura-alueella tehtiin linnustoseurantaa, arvokkaiden luontotyyppien kartoitus sekä lahopuumittauksia hoitosuunnitelman pohjaksi vuoden 2001 keväällä ja kesällä. Nämä selvitykset ovat olleet tarpeen hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle. 5.1 Linnustoseurannat Linnustoseurantaa tehtiin Tikkareviirit kartoitettiin huhtikuun alussa kulkemalla alueet läpi hiihtäen tai kävellen varhain aamulla. Muuta linnustoa koskevat laskennat tehtiin sovelletulla kartoitusmenetelmällä huhti- ja toukokuun alussa sekä kesäkuun puolivälissä. Alueet kuljettiin jalan (tai hiihtäen) niin, ettei mikään kohta jäänyt 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Runsaimmista lajeista merkittiin muistiin lintujen parimäärät ja harvalukuisempien lajien reviirit merkittiin myös kartalle. Lintulaskentojen tulokset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 2). 5.2 Luontotyyppien kartoitus Arvokkaita luontotyyppejä kartoitettiin hoitotarpeiden arvioinnin yhteydessä kesällä Luontotyypit on otettu hoidon suunnittelussa huomioon, eikä tikkametsien hoitotoimia kohdisteta arvokkaiden luontotyyppien alueelle mikäli toimet vaarantavat luontotyyppien ominaispiirteiden säilymisen. Kartoituksessa löytyneitä arvokkaita luontotyyppejä ovat lehdot ja rehevät korvet. Nämä luontotyypit ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tuoreita ja kosteita lehtoja esiintyy Saariniemessä ja Mäntyniemessä sekä Tervalahden saarissa. Reheviä korpia on Saariniemessä. Lehdot ja rehevät korvet on esitetty kartalla suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 4). Alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit on esitetty ja alueen kasvillisuutta on kuvattu tämän suunnitelman aikaisemmassa kappaleessa Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen yleiskuvaus. 5.3 Lahopuumittaukset Natura-alueen yhdellä osa-alueella, Metsähallituksen hallinnassa olevassa Mäntyniemessä tehtiin lahopuuston mittauksia syksyllä Mittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustokuvioittain. Kuvioilta laskettiin lahojen pysty- ja maapuiden runkojen lukumäärä sekä mitattiin lahopuiden keskipituus ja läpimitta puulajeittain. Lisäksi selvitettiin lahopuiden lahoaste ja laskettiin lahopuuston kokonaistilavuus. Mittaustulosten perusteella on arvioitu lahopuun riittävyyttä lahopuusta riippuvaisten eliöiden säilymisen kannalta. Mittausten mukaan Mäntyniemessä on keskimäärin vähän lahopuuta (n.5 m 3 /ha). Lahopuusto koostuu lähinnä lehtilahopuusta (koivu, haapa) ja on jakautunut alueelle melko tasaisesti. Lahopuumittausten maastolomakkeet eivät ole suunnitelman liitteenä, vaan niitä säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. Lahopuun lisäämistä suunnitellaan ja tämän hoitotoimen mahdollinen toteutus on ajankohtainen Natura-alueella vasta sitten, kun lahopuumittauksia on täydennetty koskemaan Natura-aluetta laajemmin (valtiolle hankitut alueet ja jo suojellut alueet). 11

12 6 HOITOTOIMET 6.1 Hoidon yleiset tavoitteet Valkoselkätikkametsien hoidolla on kolme keskeistä tavoitetta: 1. valkoselkätikan pesimä- ja ruokailumetsien säilymisen turvaaminen lajille sopivina elinympäristöinä, 2. lajille epäedullisiksi muuttuneiden metsien palauttaminen tikan elinympäristövaatimuksia vastaaviksi ja 3. uusien elinympäristöjen luominen valkoselkätikan asuttamien metsien läheisyydessä. Valkoselkätikkametsiä hoitamalla turvataan myös muiden kolopesijöiden ja muun lahopuusta riippuvaisen eliölajiston (esim. hyönteiset, käävät) monimuotoisuuden säilyminen ja lisääntyminen. 6.2 Luonnonhoito Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmän antamia suosituksia (1991) ja Metsien ennallistamisoppaan (Tukia ym. 2001) ohjeita sekä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojeluntarve -työryhmän (Aapala ym. 2000) tutkimustuloksia. Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen hoitotoimia ovat viljelykuusikoiden harvennus, alikasvoskuusien poistaminen lehtipuuvaltaisissa metsissä, tiheiden mäntymetsiköiden harvennus ja tiheiden lehtipuualikasvosten raivaus. Myös lahopuun lisäämistä voidaan suunnitella riittävien lahopuumittausten perusteella. Näillä metsien puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen vaikuttavilla hoitotoimilla pyritään ensisijaisesti parantamaan valkoselkätikan elinympäristöjen laatua Kuusien poisto Kuusien määrän vähentäminen lisää metsien avonaisuutta ja edesauttaa metsien säilymistä lehtipuuvaltaisina. Viljelykuusikoissa tehdään puustoon pieniä, esim. yhden aarin kokoisia aukkoja kuusia kaatamalla puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi. Pienaukottamisen seurauksena lahopuun ja lehtipuiden osuus aukkopaikoissa kasvaa. Lisäksi lehtipuuvaltaisilla alueilla lähes kaikki alikasvoskuuset tulisi poistaa huomioiden kuitenkin mahdolliset liito-oravan reviirit metsissä. Liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä kuusia ei tule poistaa. Lisäksi kaikki yksittäiset järeät ylispuukuuset säästetään liito-oravan suojaksi. Hakkuu- ja raivaustyöt tehdään metsurityönä. Kaadetut kuuset voidaan jättää metsiin lahopuiksi. Hakkuut ja raivaustyöt tehdään metsurityönä ja kuljetuksissa käytetään tarpeen vaatiessa mahdollisimman kevyttä ja pienikokoista metsäkonetta. Laajamittaiset, viljelykuusikoihin kohdistuvat hoitotoimet tehdään vaiheittain useiden vuosien kuluessa, etteivät vaikutukset kasvillisuuteen olisi liian voimakkaita. Puustoon kohdistuva liian voimakas harvennus aiheuttaa helposti aluskasvillisuuden heinittymistä ja lehtipuiden vesakoitumista Lahopuun lisääminen Natura-alueen tikkametsien hoitotoimiin kuuluvat kuusien poiston lisäksi vanhojen lehtipuiden ja lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla lehtipuilla on huomattava merkitys tikkojen ravinnon hankinnassa. Tunnetuissa valkoselkätikan pesimämetsissä on keskimäärin n. 80 lahopuupökkelöä hehtaarilla. Lahopuun riittävyyden turvaaminen ja lahopuujatkumon säilyminen on tärkeää myös monille muille lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten kääväkkäille ja kovakuoriaisil- 12

13 le. On arvioitu, että keskimäärin m 3 /ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta täyttäisi useimpien lahopuusta riippuvaisten eliöiden elinympäristövaatimukset Etelä-Suomen metsissä. Lahopuun määrää voidaan lisätä alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. Lahopuuta voidaan lisätä puita kaulaamalla tai vaurioittamalla puita vesurilla tai moottorisahalla sekä kaatamalla puita maahan. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat tai kaadettavat puunrungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi Natura-alueen metsissä suositusten mukaisesti vähintään 20 m 3 hehtaarilla Lehtipuualikasvoksen raivaus Alikasvospuustoa raivataan alueilla, joilla se on kehittynyt hyvin tiheäksi. Varsinkin pihlajat ja lepät, joissakin tapauksissa myös tuomet saattavat kasvaa hyvin tiheinä kasvustoina vaikeuttaen tikkojen liikkumista ja varjostaen metsän alaosaa. Lehtipuualikasvosta raivataan tekemällä alikasvoksen tiheimpiin kohtiin esim. 10 x 10 m tai 20 x 20 m aukkoja. Alikasvosta raivattaessa poistetaan lähinnä pihlajaa, sillä leppä vesoo helposti, jos sitä raivataan. Alikasvoksen raivaus tulisi tehdä 2-3 perättäisenä vuotena, jotta tulokset olisivat hoidon tavoitteiden mukaiset Vanhojen niittyjen hoitotoimet Natura-alueella on joitakin vanhoja niittyjä, joista useimmat ovat taimettuneet. Vanhat niityt voidaan jättää kehittymään taimikoiden kautta lehtimetsiksi. Metsän kehittymistä voidaan kuitenkin nopeuttaa raivaamalla alikasvospuustoa ja jättämällä suuremmat puut kasvamaan. Näin syntyvistä avoimista, nuorista metsistä kehittyy ajan kanssa sopivaa ympäristöä valkoselkätikalle. Avoimet, heikosti puustottuneet niityt voidaan myös haluttaessa istuttaa koivulle. 6.3 Tikkojen talviruokinta Valkoselkätikkametsiin järjestetään vuosittain talviruokinta. Tikkapopulaatioiden ollessa erittäin pieniä talviruokinnan järjestämisellä on keskeinen merkitys yksilöiden selviämisessä yli talven; samalla ruokinta vaikuttaa suoraan yksilöiden lisääntymisen onnistumiseen. Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen paikalliset jäsenet järjestävät valkoselkätikan talviruokinnan. Ruokinta aloitetaan jokaisena projektivuotena loka-marraskuussa, jolloin kaikille projektin tikkakohteille viedään ruokintarasvaa. Rasvan lisäykset tehdään tarpeen mukaan kaksi kertaa marras-huhtikuun välisenä aikana. 6.4 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n lintudirektiivin lajeja ja luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella alue on sisällytetty Suomen Natura-verkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. 13

14 Hoitotoimien avulla edistetään erityisesti valkoselkätikan elinympäristöjen säilymistä ja pyritään luomaan lajille myös uusia elinalueita. Samalla turvataan vanhojen lehtimetsien säilyminen. Hoitotoimien seurauksena luonnon monimuotoisuus Natura-alueella lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä. 6.5 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Hoitotoimia tehdään projektin aikana yhteensä 41,8 hehtaarin alueella. Valkoselkätikka on aikainen pesijä, minkä vuoksi hoitotoimia ei tule tehdä välisenä aikana. Kuusien poisto tehdään talvella Talvella toteutettavat hoitotyöt saadaan päätökseen ennen valkoselkätikan soidinajan alkua helmikuun puoliväliin 2004 mennessä. Lehtipuualikasvoksen raivaus tehdään valkoselkätikan pesinnän päätyttyä syksyllä Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa yksityisomistuksessa olevien alueiden hoitotöiden valvonnasta. Maanomistajat voivat halutessaan osallistua hoitotoimien toteutukseen. Muutoin hoitotöitä tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Valtion maiden hoitotöiden valvontaan osallistuu myös Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut, mutta käytännön järjestelyjä hoidetaan projektin puitteissa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. Hoitotoimien toteuttamisen kustannukset on arvioitu sen mukaan, että puuston ja taimikon poisto maksavat keskimäärin n. 333 euroa/ha. Hoitotoimien kohdentuessa Natura-alueella yhteensä 41,8 hehtaarille ovat kertaluontoisen hoidon arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä noin euroa. 6.6 Jatkotoimenpiteet Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa yksityismailla Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja valtionmailla Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Valkoselkätikan seurantaa jatketaan projektin jälkeen yhteistyössä Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluiden toimesta. Metsäkeskus edistää valkoselkätikan elinympäristöjen suojelua Natura-alueita ympäröivissä talousmetsissä päivittäen metsätaloussuunnitelmia projektissa laadittavilla hoito-ohjeilla. 7 HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN 7.1 Hoitokohteet Natura-alueen viidellä eri osa-alueella tehtiin hoitotarpeiden arviointi maastossa vuonna Osaalueiden metsät ovat paikoitellen luontaisen sukkessiokehityksen ja myös aikaisempien metsätaloustoimien kautta muuttumassa valkoselkätikalle epäedullisiksi elinympäristöiksi. Kaikkien viiden osa-alueen hoidettavat kuviot on esitetty suunnitelman liitteenä olevissa kartoissa (liite 5). Kuvionumerointi vastaa hoitotarpeiden arvioinnissa (v. 2001) käytettyä numerointia. 14

15 7.2 Kaariniemi Alueella on suurimmaksi osaksi erittäin hyvää valkoselkätikkametsää, vanhaa koivikkoa, jossa runsaasti lahopuuta. Rannassa on mänty-koivu sekametsää sekä leppää kasvava soistunut rantametsä. Kuvio 1 (n. 22,5 ha): Vanhaa koivikkoa, jossa runsaasti lahopuuta. Hoitotoimet: Tiheimpien lehtipuualikasvosten raivaus, pienten alikasvoskuusien poisto. Kuvio 2 (0,2 ha): Rannan tiheä nuori mänty-koivu -sekametsä. Rannassa soistunut, pajua ja leppää kasvava kaistale, joka on hyvää pikkutikkabiotooppia. Hoitotoimet: Nuorimpien mäntyjen poistoa lehtipuiden suosimiseksi. Kuvio 3 (0,6 +0,4 ha): Eteläreunan kallioisilla kumpareilla mänty-koivu-haapa -sekametsää. Hoitotoimet: Nuorimpien mäntyjen poistoa lehtipuiden suosimiseksi. 7.3 Saariniemi Suuri osa alueesta on maastoltaan kallioista ja puustoltaan varttunutta mäntyvaltaista sekametsää. Puustossa on myös kookkaita koivuja ja haapoja. Osa alueesta on maapohjaltaan kosteaa, koivuvaltaista varttunutta lehtimetsää. Alueen keskelle jäävän umpeenkasvaneen pellon reunoilla ja pienillä metsäsaarekkeilla kasvavaa tiheää nuorta lehtipuustoa. Tiehen rajoittuvalla itäreunalla on nuorta sekametsää, osin tiheää viljelykuusikkoa ja -männikköä, osin erittäin tiheää lepikkoa. Tälle alueelle on vaikea kohdistaa toimenpiteitä. Kuvio 1 (4,4 ha): Umpeenkasvava pelto ja lehtipuuvaltaisia metsäsaarekkeita. Hoitotoimet: Nuoren lehtipuuston harvennus pellon reunoilla ja lehtipuusaarekkeissa. Kuvio 2 (1,0 ha): Vanha koivikko, jossa tiheä harmaaleppävaltainen lehtipuualikasvos. Kasvillisuustyyppi lähinnä metsäkortekorpi. Hoitotoimet: Lehtipuualikasvoksen raivaus. 15

16 7.4 Mäntyniemi Alueen itä- ja eteläreuna kosteapohjaista vanhaa koivikkoa, jossa runsaasti lahopuuta. Varsinkin eteläreunalla tiheää lehtipuualikasvustoa. Keskiosa kuivempaa mäntyvaltaista metsää, jossa ei juuri hoitotarpeita. Sama koskee pohjoisosan varttunutta sekametsää. Aivan pohjoiskärjessä on myrsky kaatanut lähes kaikki puut noin puolen hehtaarin alalta. Kuvio 1 (2,6 ha): Soistunutta koivuvaltaista kangasmetsää. Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus (pihlaja). 7.5 Kurvalansaari-Veitsinen Sekä eteläisellä että pohjoisella osa-alueella on lehtipuuvaltaisia rantametsiä ja umpeutuvia vanhoja niittyjä. Eteläisellä alueella on myös eri-ikäisiä viljelykuusikoita. Pohjoisemmalla alueella on lisäksi mäntyvaltaisia kangasmetsäkumpareita. Molemmilla osa-alueilla on lehtoja. Kuvio 1 (1,4 ha): Umpeenkasvava, kostea vanha niitty. Aluskasvillisuus suurruohovaltaista. Kuvion keskellä on pienialainen nuori viljelykuusikko. Nuoria ja varttuneita kuusia kasvaa lisäksi harvakseltaan kuvion reunoilla. Hoitotoimet: Kuusien poisto yhdessä tai useammassa vaiheessa. Kuvio 2 (1,3 ha): Tiheä viljelykuusitaimikko, jossa kasvaa myös koivun ja haavan taimia. Hoitotoimet: Kuusien poisto vähitellen useassa vaiheessa lehtipuiden suosimiseksi. Kuvio 3 (1,1 ha) Lehtipuusekametsä, pääpuulajit haapa ja harmaaleppä. Puusto ikärakenteeltaan monipuolista. Kuviolla kasvaa myös koivuja, mäntyjä ja kuusia. Hoitotoimet: Pienet alikasvoskuuset poistetaan. Kuvio 4 (0,8 ha): Koivuvaltaista nuorta sekametsää, jossa tiheä lehtipuualikasvos. Hoitotoimet: Lehtipuualikasvoksen raivaus (pihlaja, leppä). 16

17 Kuvio 5 (1,1 ha): Vanha kostea suurruohoniitty, jolla kasvaa nuori koivikko. Hoitotoimet: Nuorimpien lehtipuiden harvennus. Kuvio 6 (1,8 ha): Koivuvaltaista rantametsää, jossa tiheä lehtipuualikasvos. Kasvillisuustyyppi on lehtomainen kangas. Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus. 7.6 Koivusaari Saaren eteläosassa sekä itä- että länsirannoilla on edustavaa tervaleppäkorpea. Saaren keskiosassa on kuivia mäntykankaita. Natura-rajaukseen sisältyvän alueen keski- ja pohjoisosassa on nuoria ja varttuneita viljelykuusikoita ja lehtipuuvaltaisia rantametsiä. Kuvio 1 (1,6 ha): Nuori, tiheä viljelykuusikko. Hoitotoimet: Kuusien poisto pienaukottamalla useassa vaiheessa. Kuvio 2 (1,0 ha): Lehtipuuvaltaista rantametsää, joka osittain vanhaa niittyä. Kuviolla kasvaa alikasvoskuusia ja tiheää lehtipuualikasvosta. Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus ja alikasvoskuusien poisto. 8 MERKINTÄ JA OPASTUS Yksityiset rauhoitusalueet Koivusaaressa, Kurvalansaari-Veitsisessä ja Saariniemessä on merkitty maastoon suojelualue -kyltein. Valtion omistuksessa olevat alueet merkitään, kun niistä on muodostettu suojelualueita. Hoidettaville alueille (Saariniemi, Kaariniemi) pystytetään hoidosta kertovat informaatiotaulut vuonna Saariniemen-Tervalahden Natura-alueelle ei kohdistu merkittävää virkistyskäyttöä, joten alueelle ei ole tarvetta pystyttää opastustauluja tai muita virkistyskäyttöä ohjaavia rakenteita. 17

18 9 SEURANTA Saariniemen-Tervalahden alueelle järjestetään linnustoseurantoja, joiden avulla saadaan tietoa tehtyjen hoitotoimien vaikutuksista lintulajistoon. Seurannat kohdistuvat erityisesti valkoselkätikkaan. Seurannoilla saadaan myös tarvittavaa tietoa seurattavien lajien suotuisan suojelutason valtakunnallista arviointia varten. Linnuston seurantaa jatketaan projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Linnustoseurannoissa avustaa Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys. Linnustoseurantoihin sisältyy valkoselkätikkaseurannan lisäksi muun arvokkaan lintulajiston tarpeellinen seuranta. Valkoselkätikan seurannan on oltava niin intensiivistä, että saadaan tarkka kuva tikkapopulaatioiden koosta ja pesinnöistä sekä pesinnän onnistumisesta. Tämä edellyttää, että lajia seurataan sekä kevättalvella reviirinmuodostusaikaan että pesintä- ja poikasvaiheessa. Linnustoseurantojen ensimmäinen ja työläin jakso ajoittui ensimmäiselle projektivuodelle. Ensimmäisen vuoden aikana toteutetut seurannat olivat käytännössä luonteeltaan perusselvitystä (ennen hoitotoimia tehtävää lähtötilanteen seurantaa), jotka ohjaavat hoitotoimien suunnittelua. Linnustoseurantojen pääpaino on valkoselkätikan seurannassa, jonka ohessa tehdään muun lajiston havainnointi kaikilla käynneillä sekä tarvittavat linjalaskennat ensimmäisen vuoden lisäksi hoitotoimien jälkeen vuonna Välivuosina valkoselkätikan seuranta hoidetaan muiden vuosien tavoin osin talviruokintamatkojen yhteydessä. Näin toteutettuna muuhun kuin itse valkoselkätikkaan kohdistuva seuranta muodostaa kohtuullisen pienen lisäkustannuksen, jolla kuitenkin saadaan välttämätöntä tietoa hoitotoimien suunnitteluun ja hoidon vaikutusten arvioimiseen. Kirjallisuus Aapala, K., Annila, E., Krogerus, K., Kuuluvainen, T., Lindholm, T., Merisaari, H., Mäkipää, R., Niemelä, P., Paloniemi, J., Salminen, P., Kuusinen, M., Raunio, A. ja Eisto, K. 2000: Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. -Suomen ympäristö 437. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Helsinki. Grönlund A., Lehtelä, M., Luotonen, H., Hakalisto, S. 1998: Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. - Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 61. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahaston valkoselkätikkatyöryhmä 1991: Valkoselkätikka ja luonnonsuojelu- sekä virkistysalueiden metsien hoito. Metsähallitus. Vantaa. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992: Valkoselkätikan suojelusuunnitelma. -Ympäristöministeriön moniste. Marjokorpi, A. 1995: Linnansaaren kansallispuiston valkoselkätikka-alueiden hoitosuunnitelma. Metsähallitus. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 27. Metsähallitus. Vantaa. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tukia, H., Hokkanen, M., Jaakkola, S., Kallonen, S., Kurikka, T., Leivo, A., Lindholm, T., Suikki, A. ja Virolainen, E. 2001: Metsien ennallistamisopas. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 58. Metsähallitus. Vantaa. 18

19 19