KOIVIKKOLAN LEHDON HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 KOIVIKKOLAN LEHDON HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

2 Sisällysluettelo ESIPUHE JOHDANTO KOIVIKKOLAN LEHDON YLEISKUVAUS Perustiedot Maankäyttö Kasvillisuus SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT Yleistä Suojeltavat luontotyypit Kasvilajiston suojelu Eläimistön suojelu SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT Suojelun tavoitteet Suojelun toteutustilanne Uhkatekijät Kuusettuminen PERUSSELVITYKSET Linnustoseurannat Kasvillisuusselvitys Lahopuumittaukset HOITOTOIMET Hoidon yleiset tavoitteet Luonnonhoito Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Kasvillisuuskuviot ja kuviokohtaiset hoitotoimet Jatkotoimenpiteet MERKINTÄ JA OPASTUS SEURANTA LIITTEET Liite 1: Koivikkolan lehdon lehtojensuojeluohjelma- ja Naturarajaukset (kartta) Liite 2: Suojelun toteutustilanne (kartta) Liite 3: Lintulaskennan lajiluettelo v Liite 4: Kasvillisuusinventointilomake Liite 5: Kasvillisuusselvitys v Liite 6: Kuviokohtaiset hoitotoimet (kartta) 2

3 ESIPUHE Koivikkolan lehdon hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa on Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-kohteiden hoito- tai ennallistamissuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoito- ja kunnostustoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä ja niihin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Suunnitelmat ovat tarpeen myös riittävän laji- ja luontotyyppiseurannan järjestämiseksi. Koivikkolan lehdon hoitosuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Lehdossa tehtiin suunnitelmaa varten kasvillisuus- ja linnustoselvitykset vuonna 2001 sekä lahopuumittaukset vuonna Kasvillisuusselvityksen teki fil. yo. Heli Voutilainen, linnustoselvityksen Kimmo Koskela Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä ja lahopuumittaukset Maija Huusko Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista. Suunnitelman kappaleeseen 6.5 on lisätty kasvillisuuskuviotietoja (Saara Heräjärvi). 3

4 1 JOHDANTO Juuan Koivikkolan luonnonsuojelualue on yksityisomistuksessa oleva rauhoitettu lehto. Alue perustettiin luonnonsuojelualueeksi (päätös nro 1 L). Koivikkolan lehto on yksi Pohjois- Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Polvelan luontokokonaisuus -Natura-alueeseen sisältyvä lehto kuuluu Suomen Natura verkostoehdotukseen luontodirektiivin (SCI) mukaisena alueena. Koivikkolan lehto kuuluu myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Alapassi & Alanen 1988, 1989). Alueen hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Lehtojen suojelun tavoitteena on monimuotoisten lehtoyhdyskuntien sekä niille tyypillisten rehevää ja ravinteista ympäristöä vaativien eliölajien säilyttäminen. Tavoitteena on myös säilyttää maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat lehtokohteet. Lehtojen suojelu on tärkeää myös lehtoihin kohdistuvan tutkimus- ja opetuskäytön sekä luonnonharrastuksen turvaamiseksi. Lehtojen merkittävimpänä uhkana on nykyään voimaperäinen metsätalous ja kuusen levittäytyminen. Kuusta suosivan metsänhoidon lisäksi luontainen kuusettuminen on monin paikoin lisääntynyt metsien laidunnuksen loppumisen seurauksena. Kuusi uhkaa erityisesti eteläisen Suomen lehtipuuvaltaisia lehtoja, jotka ovat syntyneet alun perin kaskeamisen, laiduntamisen tai muun ihmistoiminnan seurauksena ja joiden ominaispiirteet eivät säily ilman jatkuvaa hoitoa. Kuusen liiallinen varjostus aiheuttaa lehtokasvillisuuden taantumista ja hapan neulaskarike muuttaa lehtojen maaperää vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Osa lehdoista on luonnostaan kuusivaltaisia ja kasvillisuudeltaan vakiintuneita sekametsiä, joiden ominaispiirteet säilyvät yleensä ilman hoitotoimia. Tässä hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään perustiedot Koivikkolan lehdosta sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata arvokkaan lehtoluonnon ja sille ominaisten kasvija eläinlajien säilyminen. Koivikkolan lehdon kasvillisuutta ja linnustoa koskevat tiedot perustuvat vuonna 2001 tehtyjen selvitysten lisäksi Natura-inventointitietoihin. 2 KOIVIKKOLAN LEHDON YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot Koivikkolan lehto, joka sisältyy Polvelan luontokokonaisuus -Natura-alueeseen (FI ) sijaitsee Juuan kunnan eteläosassa, Ruokolanvaaran itäpuolella (kuva 1, peruskartta ). Topografialtaan ja kasvillisuudeltaan edustava lehto kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan, johon sisältyvän alueen pinta-ala on 3,5 hehtaaria. Natura-alueeseen sisältyvän koko lehdon pinta-ala on noin 4,2 hehtaaria ja alue on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Lehdon Natura ja lehtojensuojeluohjelmarajaukset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1). 4

5 Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Polvelan luontokokonaisuus Natura-alueen ja siihen sisältyvän Koivikkolan lehdon sijainti Maankäyttö Peltolaikkujen ympäröimä Koivikkolan lehto sijaitsee pienellä vaaralla, itään viettävien kalliopahtojen alapuolisessa loivahkossa rinteessä. Lehtorinteet ovat jyrkähköjä, niillä on sammalpeitteistä kivikkoa, kalliota ja kalliopahtoja. Kuusivaltainen ja iäkäs metsä on ollut aikaisemmin metsätalouskäytössä. Aluetta on ilmeisesti myös aiemmin laidunnettu, mistä ovat merkkeinä piikkilanka- ja riukuaidat itäosassa. Laidunnuksesta kertoo myös kasvillisuudessa ilmenevä lievä kulttuurivaikutus. Alueen länsireunalla on etelä-pohjoissuunnassa vanha, lähes umpeenkasvanut metsätie. Lehdon alueella on maanottokuoppia, rinteen yläosissa pienempiä ja alaosassa suurempia. Alarinteen laakeista kuopista on todennäköisesti otettu kivennäismaata suopellolle. Toiminnasta on muodostunut töyräitä ja hautoja, joilla kasvillisuus eroaa ympäristöstään. 5

6 2.1.2 Kasvillisuus Lehdon puusto on koko alueella vanhaa kuusikkoa, jossa kasvaa myös järeitä mäntyjä sekä lehtipuita. Puusto on ikärakenteeltaan melko tasaikäistä. Vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaalioravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT). Notkelmakohdissa alueen etelä- ja pohjoisosissa sekä itäreunalla on kosteaa käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoa (OFiT). Lehdon kaakkoiskulmassa on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT) ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT) sekä lehtokorpea (LhK). Lehdon kasvillisuus on monipuolista ja lehdossa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja. Kasvillisuus on koko lehdon alueella lievästi kulttuurivaikutteista, mitä ilmentävät aluskasvillisuudessa esiintyvistä kasvilajeista mm. niittyleinikki, tuoksusimake, huopaohdake, nokkonen, särmäkuisma ja ruusuruoho. 3 SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT 3.1 Yleistä Koivikkolan lehdon suojelulla ja hoitotoimilla tähdätään paitsi lehtoluontotyypin myös yksittäisten eliölajien säilyttämiseen. Erityisen tärkeää on uhanalaisten ja harvinaisten sekä vaateliaiden lajien suojelu. Rakenteeltaan ja eliölajistoltaan monipuolisen lehtoluonnon säilyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät kasvilajiston ohella mm. lehdon linnustoa, nisäkkäitä ja hyönteisiä. Lehtoa koskevat uhanalaisten lajien ja luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymä- ja seurantatiedot tallennetaan uhanalaisten lajien tietojärjestelmään. 3.1 Suojeltavat luontotyypit Alueella esiintyy EU:n luontodirektiivin luontotyypeistä boreaalista lehtoa. Lehdot ovat myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Muita alueella esiintyviä metsälakikohteita ovat kalliot. 3.2 Kasvilajiston suojelu Kasvilajiston osalta suojelu- ja hoitotoimet tähtäävät erityisesti harvinaisten ja vaateliaiden lehtolajien säilyttämiseen. Koivikkolan lehdossa esiintyviä erityisen vaateliaita tai harvinaisia kasvilajeja ovat näsiä, lehtokuusama, mustakonnanmarja, lehto-orvokki, koiranvehnä, viherraunioinen, lehtoneidonvaippa, pussikämmekkä, soikkokaksikko, kirkiruoho ja tikankontti. Näistä valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat tikankontti (VU) ja kirkiruoho (VU), jotka ovat myös rauhoitettuja kasvilajeja. Tikankontti kuuluu Bernin sopimuksen ja Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisiin suojeltaviin kasveihin ja on myös Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luettelossa. Myös soikkokaksikko ja lehtoneidonvaippa ovat rauhoitettuja lajeja. 6

7 3.3 Eläimistön suojelu Koivikkolan lehdon eläinlajistosta ei ole linnustoa lukuun ottamatta tehty lajistoselvityksiä. Hoitotoimien suunnittelussa on kuitenkin linnuston lisäksi otettu huomioon muitakin eliöryhmiä kuten nisäkkäät ja hyönteiset. Lehtojen lintulajiston monimuotoisuuteen vaikuttavat lehtojen rakenteelliset ominaisuudet, lehtipuiden ja lahopuun suuri osuus ja puuston sekä aluskasvillisuuden kerroksellisuus. Koivikkolan lehdon hoitotoimilla pyritään mm. ohjaamaan metsän kehitystä puustoltaan monipuolisemmaksi vaikuttamalla metsikön puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen. Tavoitteena on lehtipuiden ja lahopuun runsastuminen, mikä hyödyttää linnuston ohella mm. liito-oravaa. Lahopuun runsastumisesta hyötyvät myös lahopuusta riippuvaiset hyönteiset ja kääväkkäät. Koivikkolan lehdossa on melko monipuolinen lintulajisto. Alueella esiintyy EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista palokärki ja viirupöllö. Lehdon alueelta ei ole tiedossa uhanalaisia lintulajeja, mutta lehdon välittömässä läheisyydessä on havaittu uhanalainen tiltaltti (VU). Alueella esiintyviä silmälläpidettäviä lintulajeja ovat käki ja teeri. Lehdossa vuonna 2001 tehdystä linnustoselvityksestä on kerrottu tämän suunnitelman kappaleessa perusselvitykset (lintulaskennat). Koivikkolan lehdon linnustoselvityksen tekemisen yhteydessä lehdosta löytyi liito-oravan jäännökset. Lehdon vanha kuusi-lehtisekametsä on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Liito-orava on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-oravan elinympäristöt huomioidaan Koivikkolan lehdon hoidossa, eikä hoitotoimia uloteta pesä- ja levähdyspaikkojen läheisyyteen. 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Koivikkolan lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehto on topografialtaan ja kasvillisuudeltaan edustava. Lehdossa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja, joista valtakunnallisesti uhanalaisia ovat tikankontti ja kirkiruoho. Lehto on myös valtakunnallisesti uhanalaisen liito-oravan elinympäristöä. Suojelun tavoitteena on turvata arvokkaan lehtokokonaisuuden ja sen eliölajiston säilyminen alueella. Arvokkaan lajiston säilyminen edellyttää lehdon aktiivisia hoitotoimia. 4.2 Suojelun toteutustilanne Polvelan luontokokonaisuus -Natura-alueeseen sisältyvän Koivikkolan lehdon toteutuskeinoina on luonnonsuojelulaki. Lehto on yksityismaalle rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Suojelun toteutustilanne on esitetty liitteenä olevassa kartassa (liite 2). 7

8 Koivikkolan lehdon luonnonsuojelualue perustettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä numero 1 L. Luonnonsuojelualuetta koskevat rauhoitusmääräykset ilmenevät kokonaisuudessaan rauhoituspäätöksestä. Päätöksen mukaan alueella on kielletty: - rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen; - maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen tai maa- ja kallioperän vahingoittaminen; - ojittaminen; - metsänhakkuu sekä muu kasvien tai niiden osien ja sienten ottaminen tai vahingoittaminen, lukuun ottamatta marjojen ja ruokasienten poimimista; - luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen, tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; - suunnistus- ym. maastokilpailujen tai harjoitusten järjestäminen; - tulenteko, telttailu tai muu leiriytyminen; - liikkuminen moottoriajoneuvoilla; - muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajiston säilymiseen. 4.3 Uhkatekijät Kuusettuminen Viljelty ja luontaisestikin leviävä kuusi muodostaa jatkuvan uhan pienille ja erillisille lehtometsän saarekkeille. Monet lehtokasvit vaativat valoa etenkin keväisin, ja lehtoalueen kuusettuminen varjostaa lehtokasvillisuutta. Boreaalisen lehtokasvillisuuden lajistosuhteet muuttuvat aluskasvillisuuden valaistuksen vähetessä ja kilpailutilanteen muuttuessa. Kuusen liiallisen varjostuksen ohella lehtokasvillisuuden taantumiseen vaikuttaa neulaskarikkeesta johtuva maaperän muuttuminen vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Koivikkolan lehto on puustoltaan luontaisesti kuusivaltainen. Lehdossa on kuitenkin paikoin kuusitiheikköjä ja alikasvoskuusia, joiden alla lehtokasvillisuus on taantunut. Kuusen aiheuttaman liiallisen varjostuksen vähentämiseksi ja aluskasvillisuuden elvyttämiseksi tiheitä kuusikoita tulee harventaa ja alikasvoskuusia poistaa. Lehdon liiallinen kuusettuminen on jatkuva ongelma, jota tulee seurata säännöllisesti. 5 PERUSSELVITYKSET Alueella tehtiin hoitosuunnitelmaa varten kasvillisuusselvitys ja linnustoseuranta vuonna Lehdossa tehtiin lisäksi lahopuumittauksia keväällä Kasvillisuusselvityksen yhteydessä arvioitiin myös lehdon hoitotarpeita. Selvitykset antavat tarvittavat tiedot hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle. 5.1 Linnustoseurannat Linnustoselvitys tehtiin sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen kesäkuussa Alue kuljettiin jalan läpi 100 metrin kaistoissa ja lisäksi lehto kierrettiin ympäri rajoja pitkin. Inventoidun alueen mikään kohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Kaikki alueella havaitut lajit (ääni- ja näköhavainnot) merkittiin muistiin ja harvalukuisempien lajien reviirit merkittiin myös kartalle. Lehdossa esiintyy selvityksen mukaan monipuolinen lintulajisto. Alueella havaittiin yhteensä 29 lintulajia ja lisäksi lehdon välittömässä ympäristössä viisi lajia. Laskennassa ei tullut esille lehdon 8

9 alueella esiintyviä uhanalaisia lintulajeja. Lintulaskennan lajiluettelo on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (Liite 3). 5.2 Kasvillisuusselvitys Koivikkolan lehdossa tehtiin kuviokohtainen kasvillisuusselvitys kesällä Kasvillisuusselvitystä varten suunniteltiin lomake (liite 4), jolle inventointitiedot kerättiin. Kohteet kuvioitiin puuston mukaan ja jokaiselta kuviolta kerättiin tarvittavat tiedot omaan lomakkeeseensa. Lomakkeisiin täytettiin tietoja mm. kuvion puustosta, kasvillisuustyypeistä, luonnontilaisuudesta ja hoitotarpeesta. Kuvioilta täytettiin myös erilliset kasvilajilistat, joihin kerättiin tietoja lähinnä putkilokasveista, mutta jonkin verran myös sammalista. Kasvilajilistoina käytettiin Helsingin yliopiston kasvimuseon kenttäkortteja. Yhteenveto kasvillisuusselvityksestä on tämän suunnitelman liitteenä (liite 5). Kasvillisuusselvityksen maastolomakkeita säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. 5.3 Lahopuumittaukset Koivikkolan lehdossa tehtiin lahopuuston mittauksia keväällä Mittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustokuvioittain. Mittaustulosten perusteella arvioidaan, onko lahopuun määrä lehdossa riittävä lahopuusta riippuvaisten eliöiden säilymisen turvaamiseksi vai onko lahopuun määrää tarpeen lisätä. Mittausten mukaan lehdossa on hyvin vähän lahopuuta (keskimäärin 1 m 3 /ha). Lahopuumittausten tulokset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 6). 6 HOITOTOIMET 6.1 Hoidon yleiset tavoitteet Lehtojen hoidon lähtökohtana ovat lehtojensuojeluohjelmassa ja lehtojen rauhoituspäätöksissä esitetyt yleiset suojelutavoitteet, joiden perusteella määritellään hoitotavoitteet. Hoidon tärkeimpiä yleistavoitteita ovat lehdon ominaisimpien ja arvokkaimpien piirteiden kuten eri kasvillisuuskerrosten, eri ikäisten ja lajisten puiden, tiheikköjen, aukkojen ym. pienipiirteisen vaihtelun säilyttäminen ja elvyttäminen, lehtoeliöstön monimuotoisuuden eli lehdolle tyypillisen kasvi- ja eläinlajiston vaaliminen, uhanalaisen lajiston suojelu sekä lehtoon liittyvien perinnebiotooppien säilyttäminen (Alanen ym. 1995). Koivikkolan lehdon hoidon tarkoituksena on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja lisääminen. Natura-rajaukseen sisältyy boreaalisen lehdon lisäksi myös kuusivaltaista kangasmetsää sekä rehevä korpi, mutta hoitotoimet kohdistuvat lehtoon. Hoidon tavoitteena on estää lehdon liiallinen kuusettuminen, elvyttää kuusen varjostuksen seurauksena taantunutta lehtokasvillisuutta sekä turvata lehtolajiston ohella uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Tavoitteena on rakenteeltaan ja lajistoltaan monimuotoinen ja mahdollisimman luonnonmukainen lehtometsä. hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan myös alueella esiintyvän eläinlajiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu erityisesti lehdon linnuston ja nisäkkäiden elinympäristövaatimukset, mutta suunnittelussa on otettu huomioon myös alueelta huonommin tunnettuja eliöryhmiä kuten hyönteiset. 6.2 Luonnonhoito 9

10 Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu lehtojensuojelutyöryhmän ohjeita (1988). Koivikkolan lehdon hoitotoimiin kuuluu nuorten ja tiheiden kuusikoiden harvennusta ja lahopuun lisäystä. Kuusien poistaminen vähentää puuston varjostusta ja lisää metsän avonaisuutta, minkä seurauksena aluskasvillisuus elpyy ja lehtipuut runsastuvat. Kuusien poiston seurauksena myös maaperän happamuus todennäköisesti vähenee, mikä edesauttaa happamuudelle aran lehtokasvillisuuden elpymistä. Hoitotoimet ajoitetaan myöhäiseen syksyyn tai talveen, jolloin maa on roudassa ja hoitotoimista aiheutuvat vauriot lehdon maaperälle ja aralle kasvillisuudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Hoitotöissä tullaan erityisesti huomioimaan tikankontin elinympäristöt sekä aluskasvillisuuden ja pieneläimistön mahdollisimman vähäinen häirintä. Ajankohta on paras myös linnuston suojelun kannalta. Kuusien poisto tulisi tehdä huomioiden liito-oravan esiintyminen alueella. Liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä kuusia ei poisteta. Kuusien poisto tehdään metsurityönä. Kuusen taimien ja nuorten kuusien kuljetukseen ei tarvita metsäkonetta. Kaadetut kuuset tulee kuljettaa havuineen pois lehdosta, jottei maaperän happamuutta lisäävä neulaskarike jää lehtoon. Poistetut kuuset voidaan polttaa tai luovuttaa maanomistajalle polttopuuksi. Lehdon hoitotoimiin kuuluu kuusien poiston lisäksi vanhojen lehtipuiden ja lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla puilla on huomattava merkitys lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten esim. kääväkkäille ja kovakuoriaisille. Lahopuut ovat tärkeitä myös lintujen ravinnon hankinnassa, ja monet lintulajit myös pesivät lahoissa puissa. Lahopuuta lisätään puita kaulaamalla sekä vaurioittamalla puita moottorisahalla tai vesurilla. Puita vaurioittamalla varmistetaan uuden lahopuun muodostuminen hitaasti pitkän ajan kuluessa. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat puunrungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi metsässä hoidon jälkeen suositusten mukaisesti vähintään m 3 hehtaarilla. 6.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvän arvokkaan lehtoluontotyypin ja sille ominaisten lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti EU:n luontodirektiivin luontotyyppiä boreaaliset lehdot, jonka perusteella alue on sisällytetty Suomen Natura-verkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös EU:n luontodirektiivin lajien sekä uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. Hoitotoimien avulla edistetään lehtoluontotyypin säilymistä ja parannetaan luonnontilaltaan heikentyneen luontotyypin edustavuutta. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä. 6.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Koivikkolan lehdon hoitotoimet käsittävät nuorten ja tiheiden kuusikoiden harvennusta ja lahopuun lisäystä. Hoitotoimia tehdään projektin aikana yhteensä 1,5 hehtaarin alueella. Kuusikoiden harvennus ja alikasvoskuusien poisto ajoittuvat vuosiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta. Maanomistajat voivat halutessaan osallistua hoitotoimien 10

11 toteutukseen, muussa tapauksessa hoitotyöt tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Koivikkolan lehdon hoidosta aiheutuvat kustannukset koostuvat puuston harvennuksesta ja kuusen taimien raivauksesta. Alueen kertaluonteisten hoitotoimien toteuttamiseen paikallisten henkilöiden tai yritysten toimesta on arvioitu kustannukset sen mukaan, että puuston ja taimikon poisto maksavat keskimäärin n. 333 euroa/ha (2 000 mk / ha). Hoitotoimien kohdentuessa Koivikkolan lehdon alueella yhteensä 1,5 hehtaarille ovat arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä 600 euroa. Life-projektia koskevien hallinnollisten vakiomääräysten mukaan projekti ei saa tuottaa taloudellista voittoa. Tämän vuoksi puunkorjuusta kertyvää puutavaraa ei voida myydä projektin laskuun, vaan se on joko luovutettava polttopuuksi, haketettava, poltettava tai jätettävä metsään lahopuuksi. 6.5 Kasvillisuuskuviot ja kuviokohtaiset hoitotoimet Hoitotoimet kohdistuvat yhdelle kuviolle lehdon kuusitihentymiin alueen länsi- ja keskiosissa. Hoidettava alue on esitetty suunnitelman liitteenä olevassa kartassa (liite 7). Kuvionumerointi vastaa kasvillisuusselvityksessä käytettyä numerointia. Seuraavassa on lueteltu myös alueen muut kasvillisuuskuviot, joille ei ole esitetty hoitotoimia. Kuvio 1.1: Varttunut kuusivaltainen lehtometsä jyrkästi itään viettävässä rinteessä. Kuvion länsireunalla on vanha ajoura ja siellä täällä on vanhoja maanottokuoppia. Vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT). Puustossa on kuusen lisäksi niukasti koivuja, haapoja ja mäntyjä. Puuston kokonaispeittävyys vaihtelee %:n välillä; kuusikko on paikoin tiheää. Puusto on rakenteeltaan melko yksipuolista ja sitä on aikaisemmin harvennettu. Harvahko alikasvospuusto koostuu lähinnä kuusen taimista, mutta kuviolla kasvaa myös joitakin harmaalepän, pihlajan, raidan ja tuomen taimia. Sekä havu- että lehtilahopuuta on kohtalaisesti. Pensaston peittävyys on melko korkea (35 %). Pensaskerroksen valtalaji on lehtokuusama, lisäksi kuviolla kasvaa mm. lehtipuiden ja kuusen taimia, vadelmaa ja katajia. Sekä kenttä- että pohjakerrosten kasvillisuuden peittävyys on hyvin korkea (kenttäkerros 99 %, pohjakerros 95 %). Kenttäkerroksen kasvillisuus on lajistoltaan monipuolista; kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. kirkiruoho, lehtoneidonvaippa, soikkokaksikko, pussikämmekkä ja viherraunioinen, lisäksi raidankeuhkojäkälää. Hoitotoimet: Tiheiden kuusikoiden harvennus kertaluontoisesti. Lahopuun lisäys. Kuvio 1.2: Käenkaali-mesiangervotyypin kostea lehto. Useita pienialaisia laikkuja. Kuviolla esiintyy soikkokaksikkoa. Kuvio 2: Varttunut kuusivaltainen kangasmetsä. Vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaalimustikkatyypin lehtomainen kangas (OMT), lisäksi mustikkatyypin kangasmetsää (MT). Kuvio 3: Kostea siniheinävaltainen lehtokorpi. Puusto on harmaaleppävaltaista. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat lehtoneidonvaippa, soikkokaksikko ja pussikämmekkä. 6.6 Jatkotoimenpiteet Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja 11

12 mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan ympäristökeskuksen toimesta. Naturaalueen hoitotarpeita on arvioitava säännöllisin väliajoin Life-projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Hoitotarpeet ja tarvittavat hoitotoimenpiteet ovat todennäköisesti jatkossakin samanlaiset kuin mitä tässä suunnitelmassa on esitetty. 7 MERKINTÄ JA OPASTUS Koivikkolan lehto on yksityismaalle rauhoitettua luonnonsuojelualuetta, jonka rajat on merkitty maastoon suojelualuekilvin. Life projektin aikana alueelle pystytetään projektista ja lehdon hoidosta kertova tiedotuskyltti. Lehtoon ei juurikaan kohdistu virkistys- tai opetuskäyttöä, joten alueelle ei ole tarpeen pystyttää muita opastauluja tai rakentaa virkistyskäyttöä ohjaavaa palveluvarustusta. 8 SEURANTA Koivikkolan lehtoon järjestetään Life projektin aikana seurantoja, joilla saadaan riittävästi tietoa hoitotoimien vaikutuksista hoidettaviin elinympäristöihin ja niiden lajistoon. Erityisesti seurataan lehtokasvillisuuden kehitystä ja tikankonttiesiintymän tilaa. Kasvilajiseurannoista vastaa Pohjois- Karjalan ympäristökeskus. Alueelle järjestetään myös linnustoseurantoja, joiden avulla saadaan tietoa tehtyjen hoitotoimien vaikutuksista lintulajistoon. Linnustoseurannoissa avustaa Pohjois- Karjalan lintutieteellinen yhdistys. Ensimmäisen vuoden aikana toteutettu linnustoseuranta oli käytännössä luonteeltaan perusselvitystä (ennen hoitotoimia tehtävää lähtötilanteen seurantaa), joka ohjaa hoitotoimien suunnittelua. Ensimmäisen vuoden lisäksi lintulaskentoja tehdään hoitotoimien jälkeen vuonna Kirjallisuus Alanen, A., Leivo, A., Lindgren, L. ja Piri, E. 1995: Lehtojen hoito-opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 26. Alapassi, M. & Alanen, A. (toim.) 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. -Komiteanmietintö 1988: 16. Ympäristöministeriö. Helsinki. Alapassi, M. & Alanen, A. (toim.) 1989: Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma; kartat. - Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 12