merimies uusia kasvoja ja nuorta verta Nya ansikten och ungt blod i Unionens kongress Unionin edustajakokouksessa Edustajakokouksen teemanumero

Transkriptio

1 merimies Edustajakokouksen teemanumero Nya ansikten och ungt blod i Unionens kongress Unionin edustajakokouksessa uusia kasvoja ja nuorta verta

2 merimies 3/2008 Avajaiset Lounais-Suomen osastosta: Mika Ojala, Eira Pessi ja Pekka Mantere edustajakokouksen avajaisissa. Merimies-Unionin 22. edustajakokouksessa Yhteinen sävel ja yhteishenki E Ei suurta dramatiikkaa, saati tulenkatkuisia lauseita. Merimies-Unionin 22. edustajakokous Helsingin Hakaniemessä sujui enemmän kuin yhteisen sävelen vallitessa. Yksimielisyys merenkulun tämän hetkisestä suurimmasta uhasta oli kaikille selvä: kauppa-alusten säilyminen Suomen lipun alla on turvattava. Myös jäänmurrossa ja väylänhoidossa meneillään olevat ihmisten ulkoistamis- ja irtisanomisuhkat ovat tehneet monen jäsenen elämästä hyvin epävarmaa. Porukka on rikki. Avajaisten ja kutsuvieraiden pitämien 2 tervehdysten jälkeen edustajakokousjoukko siirtyi Siltasaari-saliin. Järjestäytymisen jälkeen puheenjohtajan nuijaan tarttuivat Mika Ojala, Kenneth Bondas ja Tarja Rännäli. Sihteerin tehtäviä hoitivat puolestaan Markku Lauriala ja Markku Knuutinen. Vuosituhannen vaihteesta menetetty merityöpaikkaa Kuluneiden neljän vuoden aikana merenkulussa on ollut joitakin onnen hetkiä, mutta enimmäkseen karikoita, tuli ilmi vuosien toiminta- ja tilikertomuksia tarkasteltaessa. - Menneellä edustajakokouskaudella Suomen lipun alla toteutuneiden vientija tuontikuljetusten suhteelliset osuudet painuivat ennätyksellisen alhaiselle tasolle, ja pohjakosketus saavutettiin vuonna 2006, jolloin vientikuljetuksissa kotimaisuusaste ITF:n merijaoston päällikkö Stephen Cotton esitti edustajakokoukselle tervehdyksensä, jossa hän kehotti jatkamaan työtä sosiaalisen polkumyynnin lopettamiseksi ja merimiesten oikeuksien puolesta taistelemiseksi. Ay-liikkeen tehtävä on pitää yhteisistä asioista huolta. Ilman solidaarisuutta olemme kykenemättömiä tekemään muutoksia, Cotton totesi. putosi 16,9 prosenttiin ja suomalaisten kuljetusten kokonaisosuuden laskiessa kaikista merikuljetuksistamme 27,6 prosenttiin, taloudenhoitaja Mikko Tuominen kertoi edustajakokoukselle. Suomalaisen kauppalaivaston rekisteröinti toisten lippujen alle on vaikuttanut merenkulkijoiden työpaikkojen määrään, mikä puolestaan on heijastunut Unionin jäsenmäärään. - Merenkulkulaitoksen julkaiseman merimiestilaston mukaan kaikissa merimiesammateissa (päällystö mukaan lukien) henkilötyövuosia tehtiin vuonna ja vuonna , eli vuosituhannen vaihteesta olemme menettäneet alalta vuosityöpaikkaa, Tuominen jatkoi. Vain rahalla on merkitystä? Näitä asioita miettien ja pureskellen eteni ensimmäinen edustajakokouspäivä. Puheenjohtaja Simo Zitting kertasi menneiden vuosien vaiherikkaita merenkulun tapahtumia sekä arvioi muun muassa tänä keväänä käytyjä työehtosopimusneuvotteluita, jotka päättyivät pääsopimusaloilla kuukauden etuajassa, jo tammikuun lopussa. Tämän hetkiset suurimmat odotukset liittyvät tonnistoveron uudistamiseen kilpailukykyiseksi - ja asialla alkaa olla jo kiire. - Lakiesitys tulisi saada hyvissä ajoin valmiiksi, jotta se ehtii ennen kesää hallituspuolueiden käsittelyyn ja elokuun budjettiriiheen sekä sieltä ennen syyskuun puoliväliä eduskunnalle, jotta se ehditään käsitellä, Zitting totesi. Ensimmäisenä päivänä puhujanpönttöön kiipesi myös Viking Linen pääluottamusmies Jyrki Lummejoki, joka puhui tämän päivän haasteista: ulosliputusuhista ja työntekijöiden loppuun palamisesta, sillä työelämässä millään muulla ei tunnu olevat merkitystä kuin rahalla. - Me puolestamme joudumme kamppailemaan yhä pienenevien resurssien kanssa työpaikoilla. Herää kysymys, mihin me näitä pieneneviä ei hiipuvia resurssejamme haluamme käyttää, Jyrki kysyi. Tämän lisäksi Lummejoki lähetti terveisiä varustajille. - Suomen Merimies-Unioni on työntekijöiden etujärjestö, ei mikään itsellinen toimija, joka yrittää jarruttaa varustajien toimia parhaan kykynsä mukaan. Kun kaikki ymmärtävät tämän, olemme jo varsin pitkällä, Jyrki totesi. Edellä mainitulla viestillä Lummejoki halusi tuoda esiin, että Unioni ei halua olla mikään tyhjäntappelija, mutta jos työntekijöiden etu on uhattuna, on liitonkin toimittava. Ensimmäinen päivä päättyi edustaja-

3 sjömannen 3/2008 Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting totesi avajaispuheessaan, että nuuskan myynti pitäisi sallia myös suomalaisilla aluksilla Ruotsin aluevesillä, eli nykytilanne olisi jäädytettävä ja asiaan voitaisiin palata uudelleen tupakkadirektiivin uudistamisen yhteydessä. Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Helena Jaatinen (vas.) ja toimistopäällikkö Marina Paulaharju. Merimies-Unionin henkilökunta on valmiina vastaanottamaan edustajakokouksen vieraita Helsingin työväentalon aulassa. NTF:n pääsihteeri Klas Valbärj piti edustajakokoukselle pitkän puheen EU:n toiminnasta ja pohti, onko EU-tuomioistuin politisoitunut. Valbärjin mukaan tarvitsemme EU:ta tueksemme, mutta pelisääntöjä pitäisi selkeyttää. kokouksen yhtenä puheenjohtajana toimineen Mika Ojalan loppukevennykseen, jossa muisteltiin Niilo Wälläriä, joka oli kutsuttu vanhoilla päivillään Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kutsu tuotiin Unionin toimistoon. Niilo vilkaisi korttiin ja heitti sen työpöydälleen ärähtäen: Smokki, frakki - ei minulla smokkia eikä frakkia. Minä en lähde sinne keikaroimaan. Olen näin vanhaksi elänyt ilman niitä, kun ei kerran mainita tummaa pukua, minä en mene. Eikä hän mennyt. Unionin nimen päätteeksi SMU Toisena edustajakokouspäivänä vauhti kiihtyi. Ensimmäisten asioiden joukossa käsiteltiin Merimies-Unionin nimenmuutos. Kotisivu- ja sähköpostiosoitteet oli muutettu jo aiemmin selkeämpään muotoon ja nyt Unionin nimeen tehtiin vastaava kirjoitusasun muutos, eli nimi Suomen Merimies- Unioni SM-U ry, muutettiin muotoon Suomen Merimies-Unioni SMU ry. Näin ollen nimilyhenne SMU lunasti paikkansa ja hankalasta väliviivasta päästiin eroon. Suuri eläköitymisaalto neljän vuoden kuluttua Ammattiosastot olivat tehneet edustajakokoukselle aloitteita, joiden käsittely oli vuorossa seuraavaksi. Merimies-Unionista on jäämässä eläkkeelle paljon toimitsijoita alkaneen nelivuotiskauden jälkeen ja tämä on pantu merkille myös osastoissa. Tilanne on jo nykypäivänä konstikas, sillä toimitsijaresurssit ovat äärimmilleen venytetyt. Lounais-Suomen osasto esitti edustajakokoukselle toimitsijan palkkaamista rahtialusliikenteen asioiden hoitoa varten. Itäkustin osasto oli puolestaan huolissaan Kotkan jäsenpalveluiden turvaamisesta ITF-tarkastaja Markku Uimosen jäädessä eläkkeelle tänä vuonna. - Meidän on saatava uusia toimitsijoita sitä mukaan, kun varallisuus antaa myöden, liittosihteeri Pekka Teräväinen kertoi. Esityksissä edettiin hallituksen esityksen mukaan, eli Unioniin palkataan tulevina vuosina uusia toimitsijoita resurssien mukaan kasvamaan. Nettiäänestys jo mahdollista? Tero Palokoski Lounais-Suomen osasto otti esille äänestysaktiivisuuden nostamisen. Varsinkin nuoret saattaisivat äänestää esimerkiksi Internetin kautta hanakammin, kun se tarjottaisiin mahdollisuudeksi perinteisen äänestyksen rinnalle. Nettiäänestystä on mietitty myös Unionissa. Venäläinen merimiesten ammattiliitto (Seafearer s Union of Russia) antoi Merimies- Unionille yllätyslahjan komean puisen ruorin! Lahjan luovuttujina toimivat puheenjohtaja Igor Pavlov ja kansainvälisten asioiden johtaja Vadim Ivanov. - Par aikaa istuu työryhmä, jonka tehtävä on miettiä yhdistyslainsäädännön uudistamista. Siellä yhtenä käsiteltävänä asiana on äänestäminen netin kautta. Nykyinen yhdistyslaki ei sitä kuitenkaan salli, eli lain mukaan se ei ole mahdollista Mutta kun lakia muutetaan tulevaisuudessa, niin äänestäminen myös netissä on varmasti mahdollista, Zitting vastasi Palokoskelle. Merimies-Unionissa siis odotetaan ja toivotaan, että nettiäänestys etenee ensin lainsäädäntö- ja valtakunnallisimmilla tahoilla, jonka jälkeen sitä varmasti myös harkitaan Unionissa. 3

4 Avajaiset Mikko Ervast, Petri Kallonen, Jallo Malmi, Teuvo Merenlinna ja Jouni Sandell. Hemmo Mutka (vas.), Rauno Mutka ja Markku Knuutinen. Takana toimitsija Henrik Lagerberg. Unionin hallituksen paikkajaoista Muutosta Unionin hallituspaikkojen jaosta esittivät sekä Saimaan osasto (tuleva Sisä-Suomen osasto) sekä Pohjoisen osasto. Saimaan osasto esitti, että se saisi vakinaisen hallituspaikan, kun entinen Keski-Suomen osasto ja Saimaan osasto ovat yhdistyneet ja jäsenmäärä on kasvanut. Samoin Pohjoisen osasto esitti, että Saimaan ja Pohjoisen osastot saisivat vakituisen hallituspaikan: Saimaan osasto jäsenmääränsä tähden ja Pohjoisen osasto alueellisen edustuksensa perusteella. Myös kiertävä hallituspaikka säilytettäisiin valtakunnallisilla osastoilla. Esityksen johdosta Unionin hallituspaikkojen määrä olisi kasvanut kahdella kolmestatoista viiteentoista. Tehdyistä aloitteista ei herännyt keskustelua, vaan sali oli yksimielinen ratkaisumallista. - Esitetään, että seuraava valittava hallitus nimeää työryhmän käsittelemään ensitilassa hallituspaikkajakoa yhdessä tulevan edustajiston kanssa ja tältä edellytetään päätöstä viimeistään seuraavaan edustajakokoukseen mennessä, Jyrki Lummejoki lausui painokkaasti. Tämän lisäksi ammattiosastojen tekemien esitysten pohjalta edustajakokous velvoitettiin perustamaan työryhmä vuoden 2012 edustajakokousta varten, jossa käydään lävitse rakennemuutoksia (liiton sääntöjä ja organisaatiota), eli pohditaan miten niitä voisi kehittää edelleen. Useita esityksiä, joissa kaikissa sama nimi Edustajakokouksen dramaattisimmat hetket koettiin toisen edustajakokouspäivän aamuna henkilövalintojen aikaan, kun vaalivaliokunnan puheenjohtaja Leif Drockila nousi puhujanpönttöön. - Määräaikaan mennessä vaalivaliokunnalle on jätetty useita eri esityksiä liiton tulevaksi puheenjohtajaksi (puheessa tauko ja salissa jännittävä tunnelma) - mutta kaikissa esityksissä oli sama nimi: Simo Zitting, Drockila lausui salin ratketessa iloiseen nauruun. Sama tilanne toistui, kun vuorossa oli uuden liittosihteerin valinta tehtävää neljä vuotta hoitaneen Pekka Teräväisen jäädessä eläkkeelle. - Vaalivaliokunnalle on jätetty määräaikaan mennessä useita esityksiä, mutta näissäkin on vain yksi nimi: Kenneth Bondas! Puheenjohtajana nyt kolmannen kautensa aloittava Zitting ja uusi liittosihteeri Kenneth Bondas saivat onnentoivotuksia, kukkia ja halauksia valituiksi tultuaan. Edustajakokous oli valinnoista yksimielinen, joten alkanut edustajakokous alkoi hyvän yhteishengen vallitessa ja pätevien miesten johdossa, jotkut salissa olleet edustajat totesivat. Bondas aloitti liittosihteerin tehtävässä välittömästi, eli työt Unionin toimistossa rullaavat kuten aiemminkin, eikä katkoksia synny. Eläkkeelle jäävä Pekka Teräväinen piti kauniin kiitospuheen, jossa hän kiitti jäseniä luottamuksesta sekä saamastaan tuesta. - On ollut hienoa työskennellä perinteisessä liitossa, Merimies-Unionissa, jossa tehdään työtä tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden eteen. Parasta ovat olleet yhteydet jäseniin, merenkulkijoihin, Pekka kiitti. Työuran aikana raskaita päätöksiä ovat olleet päätökset työpaikkojen turvaamiseksi ja on painittu työvoimakustannussäästöjen kanssa, Pekka pohti. Teräväinen myös antoi edustajakokoukselle terveiset, joissa hän toivotti että yhteistyötä, lobbaamista ja verkostoitumista pitää olla entistäkin enemmän. Edustajakokouksen aikana saatiin tietoon myös ilouutinen, kun tämän TES-kierroksen viimeinen sopimus saatiin sovittua Ahvenmaan maakuntalautoille. Iltapäivästä puheenjohtaja puheenjohtaja Zitting kertoi edustajille vielä merenkulussa ja kuljetussektorilla meneillään olevista asioista. SAK: laisten kuljetusliittojen kesken on käynnissä selvitys yhteistyön mahdollisesta tiivistämisestä. Selvityksen laatii Turun yliopiston professori Harri Melin. Mukana selvityksessä ovat Merimies-Unioni, AKT - Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, IAU Ilmailualan Unioni, PAU - Posti- ja logistiikka-alan unioni ja Veturimiesten liitto. Raportin on tarkoitus valmistua kesän aikana. Se tutkii, olisiko kuljetusliittojen yhteistyön tiivistämisestä saatavissa mitään synergiaetuja. Asiaan palataan kuitenkin paremmin alkusyksystä raportin valmistuttua. Työttömyyskassan edustajiston kokouksessa keskusteltiin vielä Merimies-Unionin ja AKT:n työttömyyskassojen yhdistymisestä. Muun muassa ulosliputukset ovat vähentäneet suomalaisia merityöpaikkoja ja vuoden 2006 lopussa työmarkkinoiden käytössä oli enää jäsentä. Jäsenmäärän pienenemisen vuoksi Merimies-Unionin työttömyyskassan on selvittänyt yhdistymistä AKT:n työttömyyskassaan, joka tuli potentiaaliseksi yhteistyön ilmailu- ja rautatiealan työttömyyskassojen kanssa ajauduttua aiemmin kiville. Esisopimus Unionin ja AKT: n kassojen yhdistymisestä on tehty. Yhdistymällä AKT:n työttömyyskassaan voidaan turvata merimiesten työttömyysturva ja sen rahoitus. Näin ollen Merimies-Unionin työttömyyskassan kokous siunasi yhdistymisen, josta päätetään myöhemmin AKT: n työttömyyskassan edustajakokouksessa vuonna Näihin tunnelmiin päättyi Merimies- Unionin 22. edustajakokous. Tuleville vuosille on paljon haasteita tiedossa, mutta mikäli esimerkiksi uudistunut tonnistovero tulisi voimaan, saattaisi se tuoda mukanaan laivojen kaikkien toiveiden mukaan Suomen lipun alle. Teksti: Saana Lamminsivu Kuvat: Saana Lamminsivu ja Essi Voutilainen Lehden etukannen kuva: Essi Voutilainen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen mukaan ay-liikkeen pitää uudistua ajan mukana. Myös SAK:laisessa liittoperheessä kuljetaan kohti suurempia liittokokonaisuuksia. Ihalainen toivoi, että kuljetusliittojen kesken syntyy hyvä yhteistyön kehitysvaihe - ja yhteistyötä sekä synergiaa haetaan myös tulevaisuudessa. 4 Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Iltapäivän aikana edustajakokouksessa kuultiin vielä puheenjohtaja Zittingin katsaus kuluneen vuoden toiminnasta, jossa sivuttiin myös tulevaa vuotta. Keväällä käydyt TESneuvottelut, ulosliputusuhat ja XPRS-laiva nousivat katsauksessa esille. Kulunut kevät on ollut raskas ja samojen haasteiden painamana lähtee liikkeelle myös alkanut nelivuotiskausi. Työtä ja haasteita siis riittää. Rahtipuolen Kenneth Bengts ja Kristiina Lindström istuvat Anu Ryökkysen seurassa.

5 Liikenneministeri Anu Vehviläinen toi valtioneuvoston tervehdyksen Merimies-Unionin 22. edustajakokoukselle S Sanonta kuuluu, että merimies on eri mies. Tähän ajatuskulkuun on helppo yhtyä kun katsomme sitä painoarvoa, mikä merenkulkuun liittyvillä asioilla on viime vuosina ollut liikenne- ja viestintäministeriönkin toiminnassa, liikenneministeri Anu Vehviläinen aloitti tervehdyksensä edustajakokoukselle. Liikenneministeri totesi runsas vuosi sitten aloittaneen Matti Vanhasen toisen hallituksen linjanneen useita toimenpiteitä suomalaisen merenkulun toimintaedellytysten ja tulevaisuuden varmistamiseksi. Keskeisimmät linjaukset ovat: suomalaisen merenkulun kilpailukyvyn parantaminen tärkeimpien kilpailijamaiden tasolle EU:n sallimilla tukimuodoilla ja varustamoverotusta uudistamalla sekä tonnistoverolainsäädännön uudistaminen kilpailukykyiseksi. Tämän meripolitiikan tavoite on turvata Suomen kauppalaivaston myönteinen kehitys, suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja huoltovarmuus, Vehviläinen luetteli. Liikenneministerin mukaan merenkulkuelinkeino on ala, jossa on toimittu kansainvälisessä kilpailussa jo paljon ennen kuin nykyinen muotisana globalisaatio oli edes keksitty. Tämän jälkeen ministeri jatkoi: Vaikka merenkulku toimii markkinataloudessa, on valtiollakin omat mahdollisuutensa edistää merenkulkua. Valtion tulee olla luomassa alalle sellaiset toimintaedellytykset, että elinkeino pystyy vastaamaan kansainvälisen kilpailun asettamiin haasteisiin, hän totesi. Yllä olevalla kannanotolla liikenneministeri laittoi oman puumerkkinsä valtiovallan roolille merenkulun toimintaedellytysten parantamisessa. Voimme vetää lausumasta johtopäätöksen, että valtiovallan on kannettava enemmän vastuuta ja osallistuttava aktiivisesti merenkulkuelinkeinojen toimintaedellytysten parantamiseen Suomessa. Liikenneministeri tuntui olevan myös tietoinen ongelmista, joiden kanssa Suomen kauppalaivasto tällä hetkellä taistelee: Myös Suomessa merenkulun tukiin tulee suhtautua realistisesti. Mukavuuslippulaivojen, eli avointen rekisterien maiden aiheuttaman epäterveen kilpailun takia olemme tilanteessa, missä kaikkien niin sanotusti korkean kustannustason maiden on tuettava tavalla tai toisella kauppalaivastojaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Niin kauan kuin muissakin EU-maissa tuetaan merenkulkua, myös Suomessa on hyväksyttävä tämä asia, jos halutaan säilyttää Suomen lipun alla purjehtiva tonnisto, liikenneministeri Vehviläinen kertoi edustajakokoukselle. Suomen syrjäinen sijainti tekee ulkomaankaupastamme riippuvaisen merikuljetuksista. Jo pelkästään huoltovarmuusnäkökohdat edellyttävät riittävän suuruista kotimaista Lisen Julin-Qvarnström tonnistoa. Poikkeukselliset talviolosuhteet sekä pitkä ja karikkoinen rannikkomme puolestaan vaativat aivan erityistä osaamista. Paras tae tavoitteiden toteutumiseksi on kotimainen kauppalaivasto, jota operoi ammattitaitoinen ja hyvin koulutettu, maamme erityisolosuhteisiin perehtyneet merenkulkijat, ministeri luetteli ja jatkoi Hallitusohjelman linjausten toteuttamiseksi ministeriössämme on valmisteltu esitystä meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamista koskevan lain muuttamiseksi. Ensimmäisinä konkreettisina toimenpiteinä suomalaisen merenkulun tulevaisuuden varmentamiseksi liikenneministeri Vehviläinen kertoi seuraavista toimista: Liikenne- ja viestintäministeriöllä on oma esityksensä tilanteesta, jonka ohella valtiovarainministeriö laatii uuden ja kilpailukykyisen mallin tonnistoverosta. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan puolestaan esitys merenkulkijoiden työ- ja kotimatkoista syntyvien kustannusten osittaiseksi korvaamiseksi varustamoille, kiteytti Vehviläinen toimia. Erityisen tärkeänä hän piti tonnistoveron uudistamista, sillä useilla varustamoilla on käynnissä merkittäviä investointiohjelmia, ministeri tiesi kertoa. Merenkulun kilpailukykyä edistävät toimenpiteet linjataan hallituksessa elokuun budjettiriihen yhteydessä, eli tiedämme silloin odottaa tarkempia uutisia. Liikenneministeri päätti tervehdyksensä toteamukseen, että suomalaisessa merenkulussa tilanne näyttää valoisammalta kuin aikoihin. Esimerkiksi ulkomaanliikenteessä toimivien suomalaisten alusten lukumäärä on kasvanut. Vuoden 2007 alusta kuluvan vuoden maaliskuun loppuun mennessä ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkittiin 18 alusta. Vastaavana aikana luettelosta poistettiin ulkomaille myynnin johdosta 10 alusta eli nettolisäys oli kahdeksan laivaa, laski Vehviläinen Suomen lipun alle tulleen tonniston määrää. Tämän lisäksi hän piti myönteisenä, että Suomen Merimies-Unionin ja työnantajapuolen kesken saatiin työehtosopimukset aikaan - ja jopa vielä etuajassa - tammikuun lopussa. Ministerin mukaan Suomessa ei ole erityistä pulaa kansallisista merenkulkijoista, konepäällystöä lukuun ottamatta, hän laskeskeli. Useimmissa muissa EU-maissa sen sijaan merenkulkijapula on todellinen. Vehviläinen näki, että suomalaisella nuorisolla on ammatillista kiinnostusta merenkulkualalle jatkossakin. Tervehdyksensä lopussa liikenneministeri varmasti viittasi myös idän suuntaan, sillä hän lausui: Tiedämme myös, että merikuljetukset varsinkin Itämeren alueella ovat jatkuvassa kasvussa, mikä tarjoaa hyviä mahdollisuuksia myös suomalaisille varustamoille ja merenkulkijoille. Liikenneministerin mukaan Suomessa on myös varustajia, jotka arvostavat suomalaisuutta. On myös hyvä muistaa, että ulosliputusuhista huolimatta Suomessa toimii myös sellaisia perinteisiä, hyvin johdettuja varustamoita, joille Suomen lippu ja suomalainen miehistö ovat lähes itsestään selviä asioita, päätti ministeri puheensa toivottaen Unionille ja koko merenkululle hyvää menestystä ja turvattua tulevaisuutta! 5

6 Suomen Merimies-Unioni SM-U ry Julkilausuma rekisteriin on leikkiä huoltovarmuutemme kustannuksella. Julkilausumavaliokunnan puheenjohtaja Tero Palokoski esittelee julkilausumaa. Suomalaisen merimiehen tulevaisuus ei saa olla nuuskanmyynnistä kiinni Suomen meriklusteri työllistää noin puoli miljoonaa ihmistä, mutta samanaikaisesti suomalaisen merimiehen tulevaisuus on vaakalaudalla ulosliputusten seurauksena. Uusi uhka nousee lännestä: vaarana on alusten siirtyminen Ruotsin lipun alle, mikäli nuuskan myyntiä ei voida harjoittaa tulevaisuudessa kotimaisilla aluksilla. Kauppalaivaston luisuminen naapurivaltion Myös talvimerenkulussa harjoitetaan tällä hetkellä rankalla kädellä merimiesammatin alasajoa. Suomen kauppa- ja teollisuuselinkeinot ovat todenneet yhteen hengenvetoon talvimerenkulun erikoisosaamisen olevan vaalimisen arvoista ja elintärkeää, mutta jo samalla uloshengityksellä yritetään päästä eroon jäänmurtoa taitavista merimiehistä. Tilanne ei ole valoisa myöskään väylänhoidossa, jossa ulkoistamisen ja yksityistämisen kautta vaarannetaan jo nykyistenkin resurssien riittävyys, vaikka liikenne rannikolla ja sisävesillä kasvaa vuosittain huomattavasti. Merimiesten työssä jaksaminen on nykypäivänä koetuksella pätkätöiden ja miehistöjen pienuuksien tähden. Kun yksi ihminen hoitaa useamman työt, myös työtapaturmien riski lisääntyy. Merimies-Unionin edustajakokous vastustaa meneillään olevaa työsuojelupiirien alasajoa. Jos työsuojelua laiminlyödään, seuraukset näkyvät välittömästi laivoilla, joissa paitsi työskennellään, myös asutaan työssäolon aikana. Suomen merenkulun tulevaisuuden varmentamiseen tarvitaan yhteistyötä kuljetusliittojen, työmarkkinaosapuolten ja Itämeren alueen ammattiliittojen kanssa. Mitä odotat tulevaisuudelta? Petri Kallonen, yt-kansikorjausmies, Fennica, Lounais-Suomen osasto, ensimmäinen edustajakokous Petri työskentelee Varustamoliikelaitos Finstashipin monitoimimurtaja Fennicalla. Finstashipissä on tällä hetkellä yt-neuvottelut käynnissä. - Tärkeintä on säilyttää omassa firmassa työpaikat, Petrin viesti on selvä. Ensimmäinen edustajakokous on mennyt hyvin ja Petri on tyytyväinen, kun valtuustossa voi vaikuttaa eri asioihin. Pienet varustamot esille TULE OPISKELEMAAN MERIKOULUUN LAIVAN TALOUSESIMIES - opiskeluaika pääsyvaatimuksena laivakokin koulutus ja työkokemusta laivoilta - haku mennessä RAVINTOLA-/LAIVAKOKKI Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinto - opiskelu alkaa maalis-huhtikuussa - opiskelun kesto 1 3 v aiempi koulutus ja työkokemus huomioiden Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen: Rauman ammattiopisto, Suojantie 2, Rauma. Hakuohjeita: Lisätietoja antaa: Jukka Mäkinen , jukka.makinen@rao.rauma.fi, toimisto (02) , tarja.honkaheimo@rao.rauma.fi. Kristina Cruises -varustamo sai iloisesti oman edustajan, Anneli Dahlströmin, Merimies-Unionin edustajakokoukseen useamman vuoden tauon jälkeen. Edustajista ylivoimainen enemmistö edustaa suurimpia varustamoita, joten Annelilla on tästäkin syystä laajempi tilaus pitää huolta pienempien varustamoiden asioista. - Unionin ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus pohjautuu hyvin paljon Silja-Viikkari -linjalle, koska ne ovat isoimmat varustamot, Anneli toteaa. Vaikka Reginalla noudatetaan ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimusta, on aluskohtaisessa miehitystä, vuorottelua ja palvelurahan jakamista koskevassa sopimuksessa otettu huomioon aluksen erityispiirteet. Annelin mielestä sopimukset eivät ole koskaan valmiita, vaan kehitystyö on jatkuvaa. - Mun mielestä siinä olisi itua, että omaa työehtosopimustamme pystyisi monilta kohdin muokkaamaan, hän pohtii ja jatkaa - Ainakin meillä on vedetty aika tiukille nämä henkilöstöhommat varsinkin talousja hotellipuolen työntekijöiden kohdalla, Dahlström kertoo. Tiukennukset näkyvät esimerkiksi henkilöstön määrässä. Miehityssopimuksissa miehistön minimimäärää pitäisi laittaa hieman ylemmäksi, sillä Annelin mukaan työnantaja kuitenkin aina ajaa loppu viimein minimillä. Trimmille tarvetta Toinen asia, joka vaikuttaa suoraan miehis- tön hyvinvointiin ovat erilaiset trimmit, joilla Anneli viittaa työkyvyn ylläpitoon. - Meidän on todella vaikeaa osallistua esimerkiksi Mepan järjestämille kursseille, sillä laivan päällä ollaan kuusi viikkoa putkeen. Aluksellamme on alkanut ilmetä esimerkiksi liikuntaelinsairauksia. Tarvittaisiin treeniä sekä tietoa oikeaoppisista työasennoista. Uudelta edustajakokousehdokkaalta eivät lopu muutkaan parannusideat kesken. Dahlström on huolissaan myös miehistökadosta maapuolelle esimerkiksi tarjoilijoiden kohdalla. - Henkilökohtaisesti toivoisin, että suomalainen merenkulku huomioisi esimerkiksi palkkapolitiikassa sen, että meiltähän alkaa olla tässä nyt siirtymistä maihin sen takia, että esimerkiksi tarjoilupuolella on siellä monta kertaa paremmat palkat. Varsinkin erilaisten lisien saamattomuus harmittaa Annelia ja hän uskoo tämän olevan yksi syy maapuolelle siirtymiseen. - Maissahan ne saavat ilta- ja yölisät sekä lauantai- ja sunnuntailisät - meiltä ne on poistettu kaikki, hän toteaa. Annelin mielestä tehtävää siis olisi vielä merimiesten palkasta tehtävien vähennysten korjaamisessa. Vaikka veroprosentti on pieni, syövät erilaiset vähennykset käteen jäävän palkan määrää. 6

7 Essi Voutilainen Äänikuningatar, Salli Hämäläinen! Edustajakokousvaalien äänikuningattareksi nousi monille melko tuntematon kasvo, Salli Hämäläinen. Uunituore edustajakokousehdokas jätti taakseen monet konkarit, mutta vaalitulosten tullessa julki kaikki iloitsivat Sallin menestymisestä. Hämäläisen hyvä äänitulos todistaa, että edustajakokousvaaleissa tuoreetkin kasvot voivat lyödä läpi. - Katsoessani tuloksia, yllätys oli kyllä aikamoinen itsellenikin, Salli ihmettelee vieläkin. Hämäläinen oli ehdolla Etelä-Suomen osaston vaalipiirissä matkustaja-aluslohkossa. Salli sai vaaleissa yhteensä 94 ääntä ja oli oman lohkonsa ykkönen, mutta äänisaalis oli kärkipäässä myös kaikkien ammattiosastojen tuloksia katsottaessa. Hämäläinen myöntää avoimesti, että hyvä tulos on varmasti johtunut myös siitä, että hän oli Viking Linen ainoa ehdokas omassa osastossaan. Vaikka Salli kantaakin nyt siis äänikuningattaren tiaraa, ei pirteässä naisessa ilmene tippaakaan ylpeyden piirteitä. - Uskon, että ihmisillä on halu ja kiinnostus toimia, Salli kertoo. Olo kuin Kanki Kaikkosella Työkaverit patistelivat Viking Linen M/s Mariellalla tarjoilijana toimivan Sallin mukaan edustajakokousvaaliehdokkaaksi. Vuodesta -89 aluksella työskennelleellä Hämäläisellä on aimo annos työelämän kokemusta halussaan, joten tältä pohjalta hän lopulta uskaltautui kisaan mukaan. Esimerkiksi vikaeeraajien, eli määräaikaisten työntekijöiden, asiat ovat olleet Sallin mielessä jo pitkään. - Laivalla on paljon vikaeeraajia, jotka ovat olleet siellä jopa 10 vuotta eikä heitä ole vakinaistettu, Salli puhisee. Heidän tilanteensa parantaminen ja monien muidenkin työssä esiin nousseiden epäkohtien korjaaminen säilyvät siis jatkossakin Hämäläisen listalla. - Uskon vahvasti, että kaikki toiminta on persoonaan sidottua, eikä paperi aja samaa asiaa, Salli uskoo. Henkilökohtainen ihmisten tapaaminen on luottamusmiestyön a ja o. Salli itse aloitti osastoluottamusmiehen tehtävässä viime syksynä ja nyt hänellä on takanaan luottamusmiesten 1. peruskurssi. Supliikki Salli toteaa olonsa olevan vielä toistaiseksi vähän kuin pökkelöllä, sillä kaikki on tapahtunut niin nopeasti. - Olo on vähän kuin Kanki Kaikkosella, kai se Siperia opettaa, Salli nauraa. Paitsi oma aktiivi toiminta, Salli toivoo myös muiden jäsenten ja työkaveriensa esiinmarssia edunvalvontatyötä tehtäessä. - Jokaisen on aktivoiduttava myös itse, on uskallettava avata suunsa. Jos haluat, että jotain tapahtuu, tee jotain, Salli tietää muutoksen ja työolojen parantamisen lähtevän myös ihmisistä itsestään. Suomalainen merimies ei ole alennusmyynnissä! Edustajakokoukseen osallistuvilla edustajilla on tärkeä tehtävä edessään. He päättävät kokouksessa muun muassa Unionin toiminnan suuntaviivoista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Edustajakokous on Merimies-Unionin korkein päättävä elin. Merimies-lehti kysyi muutamalta ensikertaa edustajakokoukseen valitulta edustajalta ennakkoon heidän näkemyksiään siitä, mihin asioihin Unionin olisi tulevina vuosina kiinnitettävä huomiota. Anneli Dahlström, 51 v., tarjoilija, M/s Kristina Regina Pamela Lindholm, 33 v., tarjoilija, M/s Eckerön laivaluottamusmies Pamela osallistuu ensimmäistä kertaa edustajakokoukseen. Pamelan työpaikalla, M/s Eckerö -laivalla on odottava tunnelma, mikä raastaa kaikkien mieltä. - Merimies-Unionin on tehtävä paljon töitä, jotta nyt meneillään oleva M/s Eckerön kaltainen ulosliputusuhka ei toistuisi enää tulevaisuudessa. Ulosliputusten estämiset ovat kovin haasteemme alkavan nelivuotiskauden aikana. Myös Anneli on edustajakokouksessa ensimmäistä kertaa mukana. - Seuraavien vuosien aikana on panostettava suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkojen säilyttämiseen. Lisäksi on vaikutettava myös merenkulkijoiden työhyvinvoinnin parantamiseen sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. - Haaste myös on, miten saamme vaikutettua siihen että suomalainen merimies ja hänen työpanoksensa eivät olisi alennusmyynnissä! Se on väärin, sillä suomalaisen merimiehen työmoraali on erittäin korkea. 7

8 merimies merimies 8/2007 3/2008 Suomen Merimies-Unioni Finlands Sjömans-Union HALLITUS/STYRELSE Varsinainen jäsen Ordinarie medlem Puheenjohtaja/Orförande Simo Zitting Liittosihteeri/Förbundssekreterare Kenneth Bondas Mika Ojala Juha Salo Jyrki Lummejoki Tero Palokoski Pekka Mantere Leif Drockila (varapj.) Rauno Mutka Eija Kiviö Ulf Öhman Tarja Rännäli Kari Nurmirinta Anu Ryökkynen Päivi Salmela Henkilökohtainen varajäsen Suppleant Eira Pessi Henri Laakso Jorma Luoma Ingela Fredriksson Sebastian Kotilehto Kenneth Bengts Mikko Ervast Stefan Dahl Nina Hellman Matti Jalkanen Arja Ahonen Anne-Marie Mahkonen Markku Lauriala VALTUUSTO/FULLMÄKTIGE Puheenjohtaja Varsinainen jäsen Ordinarie medlem Markku Knuutinen Teuvo Merenlinna Kaj Svenskberg Marko Laine Petri Kallonen Pertti Myllylä Salli Hämäläinen Satu Valapuro Jori Mikkola Matti Rasa Ossian Suominen Leif Blomqvist Paavo Auvinen Vesa Salenius Jan-Erik Berlin Olli Kauranen Markku Kangosjärvi Timo Rouvali Hemmo Mutka Mikael Ahlfors Marke Valkama Henkilökohtainen varajäsen Suppleant Jouni Sandell Ritva Rantala Jaakko Huoponen Tiina Nilanen Timo Keskitalo Kristiina Lindström Mari Ikonen Heikki Suomalainen Martti Kuusela Kenneth Bergman Jan Andersson Seppo Immonen Terho Kyllönen Petri Vuorimies Timo Pasanen Outi Ketola Stig-Göran Berglund Kalle Rantala Perttu Nurmi Ulla Leino 8

9 sjömannen 3/2008 8/2007 Aina on oltava toivoa - Unionin uusi liittosihteeri Bondas on valmis taisteluun kotimaisen kauppalaivaston puolesta Merimies-Unionin uudeksi liittosihteeriksi valittiin 22. edustajakokouksessa Kenneth Bondas, Birka Linen pitkäaikainen pääluottamusmies. Uusien luottamusmiesten saaminen ja luottamusmiestoiminnan avaaminen ovat Kennethin ensimmäiset haasteet uutena liittosihteerinä. Pitäisi madaltaa kynnystä ryhtyä työntekijästä luottamusmieheksi. Luottamusmiehiä tarvitaan enemmän yhteisiä asioita hoitamaan. Jos heitä ei ole, asiat ovat huonolla tolalla, liittosihteeri kertoo ay-työn suuresta haasteesta. Kennet Bondas Koulutus: Merille: 1988 Alukset: Työura: Luottamustehtävät: Vaasan hotelli- ja ravintolaoppilaitos M/s Skandinavia, M/s Birka Princess, M/s Birka Queen ja M/s Birka Paradise kokki, keittiömestari ja kylmäkkö sekä Birka Linen pääluottamusmies Merimies-Unionin hallituksen varapuheenjohtaja vuodesta Merimies-Unionin hallituksen jäsen vuodesta Ahvenanmaan osaston varapuheenjohtaja U Unionin uusi liittosihteeri Kenneth Bondas on kotoisin Vaasasta. Viimeiset kuusi vuotta hän on asunut Mustasaaressa. Kun Bondasta pyydettiin asettumaan ehdolle uudeksi liittosihteeriksi, joutui hän harkitsemaan asiaa tovin perheensä tähden, jotta kaiken saa toimimaan kun uusi työpaikka sijaitsee Helsingissä. - Totta kai jännitti ottaa haaste vastaan, uusi liittosihteeri kertoo. Yli 20 vuotta Birka Linen palveluksessa Perheen lisäksi Kennethillä on takanaan noin 20 vuoden työsuhde Birka Line Abp:lla, joten hyvän työpaikan jättäminen vaati myös harkintaa. Työsuhde Birkaan kestää toukokuun loppuun, jonka jälkeen alkavat työt Unionin toimistolla Hakaniemessä. Uudella liittosihteerillä on heti alkajaisiksi edessään aikamoiset haasteet, mutta toivosta ei saa koskaan luopua. - On pakko toivoa, että nuuskanmyynnin tähden laivoja ei tarvitsisi alkaa liputtaa ja laittaa ihmisiä ulos eri sosiaalisysteemeihin, mitä esimerkiksi M/s Eckerön ulosliputus tarkoittaisi, Kenneth huokaa. Bondas aloitti Birkan palveluksessa vuonna -88, joten hän on ehtinyt nähdä ja olla mukana varustamon eri vaiheissa iloineen ja suruineen. Kaikkein vaikeimpia pääluottamusmiesuran hetkiä on ollut entisen, nyt merenpohjassa lähellä Santorinia makaavan M/s Birka Princessin myyminen. - Princessin myyminen ja ihmisten irtisanomiset olivat raastavimmat tilanteet, muistelee Kenneth nyt myöhemmin. Birka Line hankki ensin yhden risteilijän, M/s Birka Princessin, jolle nuori merimies Bondaskin pääsi töihin hotelli- ja ravintolakoulusta valmistumisensa jälkeen. Ennen sitä Kenneth ehti seilata yhden kesän Kaskö-Gävle -linjalla kokkina Norjan lipun alla olevalla M/s Scandinavialla. Suoraan pääluottamusmieheksi Birka Princess - uusi, hieno risteilijä oli vain pari vuotta vanha ja nuorelle kokille unelmatyöpaikka. Birka-varustamo laajensi toimintaansa, kuten yhtiöiden pitääkin, ja se osti itselleen toisen risteilijän M/s Birka Queenin (oli vain kesän liikenteessä Itämerellä, jonka jälkeen myytiin) ja vuonna 2004 M/s Birka Paradisen. Samanaikaisesti oli edennyt Kennethin oma ura. Hänet valittiin Birka Linen varapääluottamusmieheksi ja lopulta suoraan pääluottamusmieheksi aiemmin tehtävää hoitaneen Henrik Lagerbergin tilalle, joka siirtyi Unioniin toimitsijaksi. Bondasille pääluottamusmiehen työt sopivat kuin nakutettu. Vaikka tehtävä on haastava, se myös antaa paljon. - Jäsenten auttaminen on antoisaa. Voi neuvoa, mutta oppii samalla myös itse. Luottamusmiestyössä tiedonkulku ja opastaminen ovat tärkeitä, Kenneth ynnää. Yt-neuvotteluita ja kovia aikoja Kennethillä ei ole pahaa sanottavaa Birkasta, vaikka hän on kokenut varustamossa ollessaan koviakin aikoja. Näin kävi pääluottamusmieheksi ryhtymisen jälkeen. Kenneth työskenteli alkuunsa myös itse laivan päällä ja hoiti samanaikaisesti luottamusmiestehtäviä. Kotona oli tiedossa perheenlisäystä. Sitten oli tehtävä valinta. - Kyllä se oli stressaavaa, eli oli pakko tehdä valintoja. Niin Bondas jäi arkityöstä laivan päältä pois ja keskittyi vain pääluottamusmiehen tehtävän hoitoon istuen samalla myös Unionin hallituksessa. Uusilla laivoilla riitti tiedotettavaa. Oli hankittava ja koulutettava luottamusmiehiä. Juuri kun kaikki oli valmista, alkoivat huonot ajat. Birkalla oli talousvaikeuksia muun muassa uusien risteilijäostojen johdosta. Lopulta Birka Princess myytiin ja yt-neuvottelut alkoivat. - Monia vanhoja työntekijöitä kohdeltiin kaltoin. Poistumakäytännössä jota Birka toteutti, ei ollut yksimielisyyttä, Kenneth toteaa. Useilla lähellä eläkeikää olevilla työntekijöillä oli näköpiirissä työuran piteneminen, mikäli he olisivat joutuneet meriltä pois vaikkapa maihin töihin. Pitkällisen työn ja neuvotteluiden jälkeen irtisanottamien määrää saatiin yt-neuvotteluissa pienennettyä. Monet työntekijät saatiin sijoitettua esimerkiksi Paradiselle ja muihin varustamoihin. Kenneth pohtii, että tehty neuvottelutyö oli kaikesta huolimatta hedelmällistä, sillä nyt kaikilla aluksella olleilla ovat jo uudet työpaikat. Yritysten on pakko kasvaa Tämän hetkisen Birkan ja Eckerön yhteistyön ja yhdistymisen Bondas näkee ajan tuomana ilmiönä. - Muutokset tuovat epävarmuutta, mutta yritysten on pakko kasvaa, sillä se on hyödyllistä pitkällä tähtäimellä ja syntyy työpaikkoja. Hyvä asia myös on, että Eckerö - Ahvenanmaalla oleva suomalainen varustaja osti Birkan. Ostajahan olisi voinut olla myös joku ulkomaalainen, Bondas tuumii. Vastavalitun liittosihteerin uusin haaste on kamppailla alusten pysymiseksi Suomen lipun alla. - Poliitikkojen varsinkin Ahvenanmaan poliitikkojen tulee nyt aktivoitua täydellä teholla. On korkea aika ymmärtää, että kyse ei ole vain M/s Eckerön ulosliputusuhasta, vaan laajemmasta ilmiöstä, lähettää Bondas heille terveisiä. Myös Varustamoliikelaitoksessa meneillään olevat yt-neuvottelut saavat liittosihteerin tuomion. - Varustamoliikelaitoksen tilanne tuntuu olevan jatkuvasti ailahteleva, jos lomautetaan taas. Bondaksen mielestä tiet, rautatiet, ilmailu ja jäänmurto sekä väylänhoito pitäisi jättää kilpailutuksen ulkopuolelle, sillä ne ovat valtion perusinfrastruktuuria ja kuuluvat yhteiskuntaan. Näiden viestien toivotaan kaikuvan myös päättäjien korviin: suomalaisen väyläverkoston ja logistiikan toimivuutta ei saa romuttaa! 9

10 Uusia kasvoja ja nuorta verta Monet ammattiliitot ja järjestöt kärsivät niin sanotusta ukkoutumisesta ja akkautumisesta, mutta Merimies-Unionin ylimmässä päättävässä elimessä, juuri järjestetyssä edustajakokokouksessa, ikärakenne on jäsenistön iän huomioiden kohdallaan. Edustajakokousvaaleissa valituksi tuli jopa seitsemän alle 40-vuotiasta edustajaa, eli päättäjien joukossa on nyt uutta nuorta verta kasvamassa ja vaikuttamassa. Dialogille on tilausta Uudella edustajakokouksella on nyt oiva tilaisuus dialogiin, jossa niin nuorten kuin vanhempien merimiesten ääni tulee kuuluviin. Eri-ikäisten edustajien näkemysten vaihto synnyttää varmasti uutta ja aina kaivattua dialogia, eli vuoropuhelua Unionin erilaisia haasteita ratkottaessa ja toimintaa edelleen kehitettäessä. Edustajakokousvaaleissa läpi löi myös useita uunituoreita kasvoja, yhdet heistä ovat Krisse ja Mikael. Omaan pesään kakkimisen seuraukset Mikael Ahlfors ja Kristiina Krisse Lindström löivät kummatkin edustajakokousvaaleissa ensi yrittämällä lävitse. Mikael, 34 vuotta, ja Krisse, 32 vuotta, toivat kumpaisetkin vaalilauseissaan esiin suomalaisten merimiesten säilymisen Suomen lipun alla ilman työeh- tojen tai palkkojen huononnuksia. Sama asia tuli esiin myös edustajakokouksen tekemässä julkilausumassa, joten uudet edustajatkin tietävät mistä puhuvat. - Mulla on pelko kaiken ihmetyksen keskellä nuuskasta ja sen myynnin aiheuttamasta kilpailuvääristymästä, Mikael kertoo. Samaa asiaa ihmettelee Krissekin. Nykymeno ei voi jatkua näin loputtomiin. EU:n pitäisi tehdä asiaan nyt oikeat ratkaisut ennen kuin on liian myöhäistä. - Kyse on periaatteesta: miksi ollaan omaan pesään kakkijoita. Miksi EU on määritellyt sen, että missä saa myydä nuuskaa: Ruotsissa saa, mutta Suomessa ei. Miksi aina on näin, Krisse on kiukkuinen. Suomalaiset noudattavat aina kaikkia EU:n antamia säädöksiä orjallisesti, mutta muissa maissa viis veisataan pykälistä, Krisse selittää. EU:n Ruotsille antama erikoislupa nuuskan myyntiin on luonut Itämeren alueelle nyt pahan kilpailuvääristymän. Ja koko soppa lähti vielä liikkeelle suomalaisen europarlamentaarikon aloitteesta, kun hän toi suomalaisten nuuskanmyynnin esiin EU-parlamentissa. Tässä sitä nyt sitten ollaan, merenkulkumme tulevaisuus on pyöreään, lättänään purkkiin ja sen sisältöön sidoksissa. Mutta vitsailun aihetta tilanteessa ei ole pätkääkään. Mitä tapahtuu suomalaiselle merimiesammatille ja huoltovarmuudelle, jos maassa ei ole tulevaisuudessa enää omaa kauppalaivastoa jäljellä. Värikästä tai väritöntä Mikael aikoo pitää edellä mainittuja asioita esillä Unionin tulevan nelivuotiskauden aikana. - On saatava alukset pysymään Suomen lipun alla ja varustamoiden kohtelu henkilöstöä kohtaan kuntoon. Touhu on välillä värikästä tai väritöntä, kierrellään ja kaarrellaan säädöksissä, Mikael kuvailee omakohtaisia kokemuksiaan. Mikaelin työpaikka on Viking Linen M/s Amorella, jossa hän kertoo olevan ongelmia työaikojen noudattamisen kanssa. Lainmukaisia, mutta epäinhimillisiä, Mikael toteaa. 12 vuoden seilauskokemus tuo nuoren miehen mieleen paljon asioita, joissa on parannettavaa. Mikael on Laivan viihdeammattilaisten jäsen. Merillä seilaa vielä paljon järjestäytymättömiä viihdeammattilaisia, jotka otetaan ilomielin toimintaan mukaan, Mikael kertoo. Kun osallistujia on runsaasti, saadaan aikaan kaivattua vuoropuhelua ja ajatusten vaihtoa eri varustamoiden välillä. Korkeakoulutusta buffataan liikaa Krisse on töissä Finnlinesin M/s Finnmaid -laivalla. Tulevan neljän vuoden aikana työtä riittää niin tiedottamisessa kuin kouluttamisessa. - On vietävä viestiä eteenpäin, että meripuolella on töitä myös täkki-, eli kansi- ja konepuolella. Rahtipuolelle on jopa pulaa henkilöstöstä näissä tehtävissä, Krisse tuumii. Ammatillisuutta pitää tuoda jatkossa enemmän esiin. Krissen mukaan ei ole hyvä kehityskulku, jos kaikki nuoret hakeutuvat vain lukioihin ja korkeakouluihin. Myös merellä tarvitaan päällystön lisäksi ammatillisia osaajia: sähkömiehiä, putkimiehiä, hotelli- ja ravintolahenkilökuntaa, eikä laivoilta varmasti löydy osastoa, missä olisi varsinaista ylitarjontaa olemassa. Unioni, Mepa ja MEK sekoitetaan toisiinsa Seitsemän vuotta seilannut Krisse toimii tällä hetkellä myymälänhoitajana. Merimies-Unionin henki on nuoren naisen mielestä parempi kuin monissa muissa ammattiliitoissa. Niin sanotun Loimaan kassan vetovoima tosin huolestuttaa uutta edustajaa, sillä moni ei välttämättä ymmärrä ammattiliiton, työttömyyskassan ja merenkulun muiden toimijoiden eroja. - Moni sekoittaa Merimies-Unionin, MEPA:n, eli Merimiespalvelutoimiston ja MEK:n, eli Merimieseläkekassan toisiinsa, Krisse tietää. Tämän lisäksi Krisse on törmännyt merillä työskenteleviin, jotka maksavat jäsenmaksua myös muihin ammattiliittoihin Unionin lisäksi. Varsinkin extrat, eli keikka- tai määräaikaisuuksia tekevät, ovat usein pihalla liiton toiminnasta. Luottamusmiesten ja Unionin tehtävä on tavoittaa nämä työntekijät. - Olen törmännyt myös tilanteisiin, että laivojen sisällä on järjestetty tiedotusta ja tilaisuuksia, mutta ne eivät ole aina kiinnostaneet henkilökuntaa, harmittelee Krisse yrityksiä tiedonkulun ja koulutuksen parantamiseksi. Uuden edustajan mielestä tehokkain tiedotusmuoto ovat henkilökohtaiset kontaktit, sillä vuoropuhelun ja tiedonvaihdon kautta syntyy uusia ajatuksia, virtaa. Näillä evästyksin Krisse ja Mikael starttaavat Unionin uuden nelivuotiskauden käyntiin. Kuvat: Essi Voutilainen 10

11 Mitä odotetaan Unionin alkavalta nelivuotiskaudelta? Mitä eroa: Unioni, MEPA, MEK? Suomen Merimies-Unioni, josta käytetään usein nimitystä Unioni tai SMU, on ammattiliitto, jonka jäsen olet. Merimies-Unioni hoitaa merimiesten edunvalvontaa ja on laatinut myös sinun oman työehtosopimuksesi, eli TES:n. Merimies-Unionilla on myös työttömyyskassa. Unionilla on edunvalvontapalveluiden lisäksi myös useita jäsenetuisuuksia, kuten Merimieslehti ja Unionin omat mökit, joita jäsenet voivat vuokrata käyttöönsä. Unionin mökit sijaitsevat Haminassa (Honkalahti), Kerimäellä, Kustavissa, Levillä, Vaasassa (Meriluoto) ja Espoossa (Velskola). Merimies-Unioni ja Unionin työttömyyskassa sijaitsevat Helsingin Hakaniemessä. Unionin kotisivut löydät osoitteesta: Edustajakokouksessa ensi kertaa olleet ja yksi vanha konkari kuvailivat Merimies-lehdelle tunnelmiaan kokouksen kulusta ja kertoivat odotuksensa Unionin alkavalle nelivuotiskaudelle. Merimiespalvelutoimisto, eli MEPA on työja elinkeinoministeriön valvoma toimisto, jonka toiminta perustuu Kansainvälisen työjärjestön, eli ILO:n sopimukseen palveluista merenkulkijoille. Suomessa toiminta alkoi vuonna Toiminnan varat tulevat valtiolta, varustamoilta, merimiehiltä sekä lästimaksuista. MEPAn tehtävänä on huolehtia siitä, että merenkulkijat voisivat mahdollisimman tasavertaisina käyttää hyväkseen yhteiskunnallisia palveluja. MEPA toimittaa laivoille kirjoja, elokuvia sekä sanoma- ja aikakauslehtiä. Lisäksi MEPA järjestää monenlaista aikuiskoulutusta, kuten atk-, kieli-, harraste- sekä liikuntakursseja. (Sen sijaan Merimies-Unioni järjestää vain järjestö- ja luottamusmieskoulutusta.) MEPAn keskustoimisto löytyy Katajanokalta Helsingistä. Turussa sekä Kotkassa ovat sivutoimistot. Lisäksi joissakin satamakaupungeissa yhdysmiehet vievät muun muassa lehtiä laivoille. MEPAlla on myös 11 lomahuoneistoa Länsi-Lapissa Ylläsjärvellä. Mepamajoja voivat vuokrata suomalaisessa tai MEPA-sopimuksen tehneessä ulosliputetussa aluksessa työskentelevät merimiehet. Mepan kotisivut löydät osoitteesta: Merimieseläkekassa (MEK) on työeläkelaitos, joka huolehtii merenkulkijoiden lakisääteisestä työeläketurvasta. Merimieseläkekassa myöntää ja maksaa merenkulkijoille ansiotyöhön perustuvat MEL-eläkkeitä vuosittain keskimäärin 100 miljoonan euron edestä noin 8600 merenkulkijalle. Merimieseläkekassa on perustettu vuonna MELin piiriin kuuluvat merimiehet, jotka pääsäännön mukaan työskentelevät suomalaisessa ulkomaanliikenteen kauppa-aluksessa. Aktiivipalveluksessa on noin 9500 MEL-vakuutettua merenkulkijaa. Merimieseläkekassa tarjoaa asiakkailleen hyvää palvelua kaikissa toimipiirinsä kuuluvissa asioissa. MEKin asiakaslehti Albatrossi jaetaan merenkulun työntekijöille, eläkkeensaajille ja sidosryhmille. MEKin muihin palveluihin voit tutustua osoitteessa: MEKin toimitilat sijaitsevat Helsingissä Uudenmaankadulla. MEK omistaa myös reilut 1500 asuinhuoneistoa 11 paikkakunnalla Suomessa. Timo Pasanen, kansikorjausmies, M/s Finnmaid, Itäkustin osasto, 1. kertaa edustajakokouksessa Mitä edustajakokousten avajaisista jäi mieleen? - Puheista jäi erityisesti mieleen Simo Zittingin huoli siitä, häviääkö suomalaisten merimiesten työpaikkoja nuuskan myynnin takia ja toisaalta se, että valtio saisi jo aikaiseksi tonnistoverouudistuksen. Mitä odotat suomalaiselta merenkululta seuraavien neljän vuoden aikana? - Seuraavien neljän vuoden aikana tärkeitä asioita tulevat olemaan tuleva työttömyyskassan yhdistyminen AKT:n työttömyyskassaan. Tietysti myös se, että valtio saa tonnistoveron kuntoon, jotta tätä kautta saataisiin lisää laivoja Suomen lipun alle ja samalla lisää työpaikkoja. Jan-Erik Berlin, keittiömestari, M/s Silja Europa, Länsi-Suomen osasto, 3. kertaa edustajakokouksessa Mitä avajaisista jäi mieleen? - Kaikkien avajaispuheet olivat asiallisia. Ruotsin kaverin NTF:n pääsihteeri Klas Valbärjin puhe jäi eniten ehkä mieleen. On se ihmeellistä, miten kaikki nämä oikeudenkäynnit ja asiat EU:ssa lopulta menivät... Satu Valapuro, tarjoilija, M/s Silja Serenade & Anita Latvela, tarjoilija, M/s Silja Serenade Kummatkin naiset Etelä-Suomen osastosta ja ensimmäistä kertaa edustajakokouksessa mukana. Miltä avajaiset vaikuttivat? Satu: Avajaiset olivat hienot. Upeaa, että liikenneministeri kävi tervehtimässä meitä. Tulevaisuus näyttää valoisalta, jos kaikki pitää paikkansa mitä hän esitti. Anita: Oli juhlavaa, kun SAK:n puheenjohtaja kävi toivottamassa onnea matkaan. Myös ministerin puhe jäi mieleen: elokuussa odotetaan vastauksia tulevista uudistuksista, eli tuolloin ollaan monista asioista viisaampia. Mitä odotat suomalaiselta merenkululta tulevina vuosina? Satu: Suomalainen merenkulku pitää säilyttää. Vaikka nyt puhutaan paljon, että pitää saada uusia työntekijöitä, on myös muistettava pitää vanhoista huolta ja kiinni. Mitä odotatte Unionin alkavalta nelivuotiskaudelta? Satu: Odotan, että tiedonkulku Unionista laivoille ja jäsenille paranee. Välillä on tuntunut siltä, että joidenkin asioiden ja vastausten sisältö vaihtelee ikään kuin päivittäin. Yhtä mieltä asiasta on Anita. Unionilta toivotaan siis jatkossa täsmällistä ja entistä avoimempaa tiedotusta eri asioista. Paavo Auvinen, lautankuljettaja, Kokonsaaren lautta (Savonlinna), Saimaan osasto, 1. kertaa edustajakokouksessa, 1. kokouspäivä Mitä avajaisista jäi mieleen? - Juhlallista on ollut. Ministerin puhe herätti eniten ajatuksia, hänellä oli kuuluvin ääni (naurua). Mikä tähän mennessä on mietityttänyt kokouksessa eniten? - Eniten tähän mennessä on mietityttänyt hallituspaikka. (Edustajakokouksessa oli kaksi aloitetta hallituspaikkoihin liittyen. Saimaan osasto (tuleva Sisä-Suomen osasto) esitti, että se saisi vakinaisen hallituspaikan Unionin hallituksesta Keski-Suomen osaston ja Saimaan osaston yhdistyttyä). Mitä odotat alkavalta nelivuotiskaudelta? - Maan hallituksen on pyrittävä turvaamaan suomalainen merenkulku, sitä ei saa ajaa alas... Jokunen vuosi sitten Ruotsin lautoille yritettiin saada halpatyövoimaa, mutta nyt onneksi ne puheet ovat jo unohtuneet. Mitä odotat varsinaisesti Unionin toiminnalta? - Merimies-Unionin toiminta liittyy ehkä enemmän meripuolelle, mutta kyllä meidän sisävesillä seilaavienkin puolia on pidetty. Ei tarvitse olla itse koko ajan itse nyrkit savessa. - Unionissa on saatu paljon asioita eteenpäin viimeisen viiden vuoden aikana. Työehtosopimuksia on saatu tehtyä esimerkiksi Saimaalle pienille varustamoille. - Jatkossakin on muistettava, että edunvalvonta on yhtä tärkeää sisävesillä kuin rannikoillakin, kumpaakaan puolta väheksymättä. 11

12 Unionin ansiomerkkejä luovutettiin edustajakokousillallisilla Suomen Merimies-Unionissa on jaettu kultaisia ansiomerkkejä jo 55 vuoden ajan. Hallitus jakaa ansiomerkkejä Unionin toimihenkilöille, jotka erikoisesti ovat ansioituneet työssä Unionin hyväksi ja olleet Unionin jäseniä vähintään 10 vuoden ajan. Ensimmäinen ansiomerkkien jakotilaisuus oli Unionin Lomakodissa luottamusmies- ja opinto-ohjaajakurssien päättäjäisten yhteydessä ja toinen tilaisuus S/s Bore II -laivassa Ansiomerkkejä on jaettu kaiken kaikkiaan 77 kappaletta. On kulunut jo yli 50 vuotta ensimmäisten ansiomerkkien jaosta. Merimies- Unionin 22. edustajakokousillallisella Helsingin työväentalon Paasisalissa jaettiin ansioituneille neljä kultaista ansiomerkkiä. Varmasti jokainen ansiomerkin saanut kantaa sitä kunnialla ja toimii hyvänä esikuvana nuoremmille merenkulkijoille. Diplomaatti, jolla on suuri sydän Viking Linen pitkäaikainen pääluottamusmies Christer Donner yllättyi ja liikuttui saamastaan Unionin ansiomerkistä edustajakokouksen illallisella. Jos joku on ansiomerkin kuitenkin ansainnut, niin se on Christer: mies joka piti yli kymmenen vuoden ajan suurimman varustamon henkilöstön puolia ja uskoi tulevaisuuteen, vaikka ajat eivät ole aina olleet helppoja. Voiko tämä upota? Juuri ennen Christerin luottamusmiesuran alkua, -90-luvun alussa Viking Linen kilpailija Silja Line oli hankkinut liikenteeseen uudet alukset M/s Silja Serenaden ja M/s Silja Symphonyn. Sitten iski lama. - Lama näkyi joka paikassa, ihmisiä oli työttömänä - ja säästötoimet selviytymiseksi välttämättömiä, Donner muistelee kovia aikoja. Laman lisäksi vuonna 1994 tapahtui merionnettomuus, joka on ihmisten mielissä vielä tänäkin päivänä: M/s Estonia upposi. Christerin mukaan erityisesti ruotsalaiset muistavat tapahtuman ja kyselevät usein, että voiko laiva upota. - Vastaan heille, että tuskinpa tässä itsekään olisin, jos sitä pelkäisin, eli onnettomuudesta on pakko päästä yli ja elämän on merenkulussa jatkuttava. Takaisin seilaamaan Donner jätti pääluottamusmiehen tehtävät viime vuoden lopulla seuraajalleen Jyrki Lummejoelle. Aivan toimettomana Christer ei kuitenkaan osaa vielä olla, vaan lähti uudestaan seilaamaan ja toimii nyt purserina M/s Mariellalla. - Olen aina pitänyt työstä, jossa on vähän actionia ja vaihtelua. Ja Viikkarilla purserin työ on todellakin vaihtelevaa, sillä purseri hoitaa perinteisten henkilöstöasioiden ohella myös tietokoneita, eli pään lisäksi on pelattava myös käsien. - Tähtipääruuvari kulkee aina mukana perstaskussa, Christeriä hymyilyttää. Teknisiä- ja suunnittelutaitoja Donner sai hyödyntää myös aiempina seilausvuosinaan, jolloin hän oli kehittämässä Viking Linen ensimmäistä kassa- ja tuotejärjestelmää kahden muun työtoverinsa kanssa. Projektin laajuudesta kertoo se, että tuotteet luokiteltiin tuolloin ensimmäistä kertaa eri ryhmiin. Myynnin perusteella seurattiin paitsi tavaroiden menekkiä, myös varaston kiertoa. - Nixdorf-kassajärjestelmässä bongattiin ensin neljällä numerolla, mutta siitä se sitten laajeni, Donner selvittää. Suuren mittaluokan kassa- ja varastojärjestelmän kehitystyöstä Christer on myös itse ylpeä, sillä systeemi luotiin oman työn ohella ja sen pohjalle perustuu myös varustamon nykyisen, paljon kehittyneemmän kassajärjestelmän logiikka. Luottamusmiehen sanaan on voitava luottaa Vuonna 1974 merille lähtenyt Donner on kunnioitettu vaikuttaja Unionin jäsenten keskuudessa, mutta hänet tunnetaan myös monilla muilla tahoilla ennen kaikkea diplomaattisena neuvottelijana. Kun Christerin kanssa puhuu, tuntee sielun olevan läsnä. Sielun, joka on suora ja oikeudenmukainen puheissaan ja pitää heikompien puolta luvun alkuaikoina kirjoitin Merimies-lehteen sijaisten kohtelusta, hyvästä työnjohdosta sekä ay-liikkeen uusista haasteista, Christer muistelee, eli vielä tänäkin päivänä vaivaavat ongelmat olivat jo tuolloin tuttuja. Komulaisen Martti ja Mäkisen Seppo olivat henkilöt, joilla oli suuri rooli Christerin luottamusmiesuralle saattamisessa. Ja olipa ensimmäisellä työpaikalla myös anoppi luottamusmiehenä hyttiosastolla. Työkaverit nojautuivat usein Christerin apuun ja neuvoihin, jonka sanaan voitiin luottaa. - Olen aina ottanut selvää asioista, nykyinen purseri tuumii. Työtoverit antoivat Christerille tukensa ja siitä ura eteni lopulta Lounais-Suomen osaston sihteeriksi ja pääluottamusmieheksi. Unionissa Donner toimi muun muassa koulutusvaliokunnan puheenjohtajana ja tiedotusvaliokunnan jäsenenä. Pitkäaikainen pääluottamusmies näkee tulevaisuuden valoisampana kuin voisi tällä hetkellä ajatella, sillä esimerkiksi tonnistovero saattaisi muuttaa tämän hetkistä kehityskulkua. Unionin haaste onkin hankkia ja kasvattaa uusia luottamusmiehiä, niin asiat sujuvat mallikkaasti. - Suurin haaste on saada uusia luottamusmiehiä. Unionia on tehtävä myös laajemmin tunnetuksi, on kerrottava jäsenille sen toiminnasta ja arvoista. Myös työsuojeluun ja työhyvinvointiin - myös henkiseen hyvinvointiin - on panostettava, ynnää Christer yhteen tämän hetken suurimpia haasteita. Vaikka tehtävät ja haasteet kuulostavat suurilta, kannustaa entinen pääluottamusmies jäseniä hakeutumaan luottamusmieheksi, sillä tehtävän kyllä oppii ja asioihin kasvaa, kun on vain halua oppia. - Mitä useammalle osastolle saadaan luottamusmies, sen paremmin asiat sujuvat kun ihmisillä on tietoa, tietää Christer, jonka seilaushalut eivät turtuneet kymmenen vuoden pääluottamusmiesuran aikana. Pentti Holappa 12

13 Pentti Holappa Unionin tilintarkastajana noin 30 vuotta Markku Pajunen hoiti Merimies-Unionin tilintarkastusta noin 30 vuoden ajan. Tilintarkastajalle myönnettiin Unionin ansiomerkki edustajakokouksen illallisella. Pajunen on nauttinut eläkevuosista nyt jo parin vuoden ajan. Pentti Holappa Kun Kotkan poika nenetsin tapasi ITF-tarkastaja Markku Uikku Uimonen palkittiin edustajakokouksessa Unionin ansiomerkillä. Ympyrä sulkeutuu, sillä Uikku lähti 44 vuotta sitten ensimmäistä kertaa merille. Alus oli M/s Berit ja päivämäärä 6. kesäkuuta Heinäkuun alussa Uikku jää eläkkeelle. - Liityin Unioniin vuonna -64, kun lähdin merille, Kotkan poika muistelee. Keittiö on ollut Uikun valtakuntaa koko meriuran ajan, sillä koulutukseltaan hän on talousesimies ja ongelmat värinäön kanssa estivät hakeutumisen muihin tehtäviin. - Ensimmäinen laivareissu kesti 14 kuukautta ja seitsemän päivää yhtä soittoa. Pidettyään välissä kolmen viikon loman oli seuraavaksi vuorossa Amerikan linja, jossa seuraava jobi kesti kymmenen kuukautta. Työtä tehtiin seitsemän päivää viikossa. - Se oli rankkaa, mutta hauskaa puuhaa, Uikku muistelee nyt. Laivat veivät Kotkasta esimerkiksi paperituotteita Etelä-Amerikkaan. Laiva vieraili esimerkiksi Riossa, Buenos Airesissa, Montevideossa ja takaisin tullessa Las Palmasissa. Tuohon aikaan merimiehet ehtivät tutustua muihin kaupunkeihin ajan kanssa. - Me olimme pisimmällään kolme viikkoa satamassa yhtä mittaa, laskeskelee Uikku erästä Buenos Airesin reissuaan. Laivat toivat Etelä-Amerikasta Eurooppaan rehua, omenoita ja naudannahkoja. Lastit vaihtelivat tilanteen ja vuoden ajan mukaan. Italia kutsui, mutta seilattiinkin Australiaan Laivat ajelivat tuohon aikaan siellä täällä. Kerran oli tarkoitus hakea viinirypäleitä Italiasta, mutta kurssi muuttuikin kohti Suezin kanavaa ja Australiaa. - Se oli pitkä reissu. Laivalta loppui vesi ja ruoka matkalla melkein kokonaan. Saimme lopussa vain 10 litraa ämpärissä vettä per nenä varatankista. Eivätkä ihmetykset loppuneet vielä siihen. Kun laiva saapui Australiaan Windhamin satamaan, odotti siellä yllätys. Ensimmäinen maissa vastaan kävelevä ihminen oli nimittäin suomalainen. - Terve, Yrjö Imatralta, ukko huikkasi maihin astelevalle miehistölle. Jälkikäteen Uikku pyörittelee asialle vielä päätään. Ukko kun selitti tarinansa suomalaisille. - Kuusi vuotta Australiassa, enkä mie puhu sanaakaan englantia, että terve! Australiasta kyytiin lastattiin lihalasti. Eurooppa kutsui jälleen. Porosta eivät myötäjäiset enää parane Uikku kertoo eläneensä mielenkiintoisia työvuosia kaima-aluksellaan Nesteen M/s Uikulla. Kotkan poika ehti nähdä Uikkualuksen matkassa monenmoisia mantuja. - Ajoimme esimerkiksi Siperiaan joille ja haimme sieltä kondensaattoreita Eurooppaan. Siellä oli mielenkiintoisia näkyjä matkan varrella: jääkarhuja, napakettuja sekä naaleja, emmekä päässeet sielläkään vesiongelmista eroon, Uikku selostaa. Ja reissulla ehti harjoittaa porokauppaakin. - Ostimme sieltä 40 poroakin, taalan per poro. Lahjoitin yhdelle nenetsinuorukaiselle poron, jotta hän saa siitä myötäjäisiä häihinsä ja häät aikaiseksi. Myöhemmin venäläiset luotsit onnittelivat Uikkua siitä, ettei hän ollut niissä pidoissa mukana. - Niillä on siellä kuulemma sellainen tapa, että ne tappavat hirven tai poron. Vatsa auki ja puulusikalla syödään maksa juhla-aterialla. Visiitti Pahassa Markku Pajunen (vas.) ja Markku Uimonen saivat Unionin ansiomerkit edustajakokouksen illallisella. Siperiassa tuli vierailtua myös Paha-nimisessä paikassa. Pakkanen paukkui ja jäät kolisivat, kun laivan laakongin viereen parkkeerasi kolmea poroa ajava muukalainen. Poromies oli ajanut yli sata kilometriä poroilla kauppaan. No, arvatenkin kauppa oli kiinni. - Kun se näki kuitenkin sellaisen ihmeellisyyden jäällä laivan viittoili se, että saanko tulla käymään. Tapaus sattui jossain Ob-joen suistossa, Uikku muistelee. Mutta paikka oli kuitenkin nimitetty Pahaksi, sillä siellä oli niin rankat olosuhteet. Mukavuuslippukampanjalle ei näy loppua Kaiken kaikkiaan Uikku ehti seilata maailman merillä ja vesillä 33 vuotta. Ainoa meri, mitä ei ole tullut seilattua on Jenkkilän länsirannikolta Japaniin, Uikku ynnää. Vuonna -97 Uimonen tuli Unioniin toimitsijaksi ja toimii nyt ITF-tarkastajana. - Unionin ansiota on se, että merimies on yhteiskuntakelpoinen. Silloin aikanaan me ei oltu kovin yhteiskuntakelpoisia. Nyt on vuorottelu ja ihminen voi osallistua tavalliseenkin elämään, Uimonen tuumii. ITF-tarkastajan työssä näkee kuitenkin vielä nykyisinkin merielämän nurjan puolen. Eräs ihmeellisimmistä tarinoista oli Uikun mukaan erään georgialaismiehistön kohtelu. - Yhdessä laivassa oli georgialaisia laivan päällä toista vuotta, eivätkä ne olleet saaneet koko aikana yhtään palkkaa, satamassa vain vähän aina taskurahoja. Ruoka ja juoma miehistölle oli ollut pakko antaa, että pysyvät hengissä, mutta rahasta ei ollut tietoakaan. Laiva lähti Kotkaan tultuaan kuitenkin karkuun, mutta puoli vuotta myöhemmin se saarrettiin Englannissa ja miehistö sai palkkansa. Vaikka mukavuuslippulaivakampanja on kestänyt jo yli puoli vuosisataa, voi työmäärän nähdä pikemminkin lisääntyvän. - Mukavuuslippukampanja on sikäli epäonnistunut, että sen tarkoituksena oli aikanaan saada kaikki liput kansallisten lippujen alle, mutta mukavuuslippulaivojen määrä vain kasvaa. Mutta toisaalta ainakin Suomeen seilaavissa laivoissa on jonkinasteiset ITF-sopimukset voimassa. Uikun mukaan Suomessa on saatu siis hyvää työtä aikaan. Varustamoilla on maata kohtaan herran pelko ja ITF-koordinaattori Simo Nurmen Uikku kehuu ylpeänä työtoveriaan. Ennen oli naiset rautaa ja onhan ne vieläkin Merimies-Unionin kirjanpitäjä Tuula Ylhävuori sai yhden jaetuista ansiomerkeistä. Tuula on aloittanut kirjanpitäjäntyön Unionin palveluksessa Toimisto sijaitsi tuolloin Siltasaarenkadulla Hakaniemessä. Tuula on ollut kirjanpitäjänä yhteensä 22 vuotta. Hän aloitti työuransa nuorena tyttönä Muuntosähkö Oy:ssä talousosastolla hoitaen muun muassa palkanlaskentaa ja kirjanpitoa. Tuula tuli Merimies-Unionin palvelukseen 27-vuotiaana. Tuula hoitaa tällä hetkellä kolmea eri kirjanpitoa: Unionin, ITF:n ja työttömyyskassan. Työt ovat monipuoliset. Pidän työstäni erittäin paljon, vaikka se onkin vain numeroita. Numerot kertovat paljon kun niitä osaa oikein tulkita. Nykylaitteet ovat helpottaneet työntekoa paljon. Olen ollut alusta asti mukana suunnittelemassa ja ohjelmoimassa Unionin kirjanpitoa. Uusi ohjelma tuli käyttöön vuonna Siitä on saatu tehokas työkalu, eikä sitä helpolla lähdetä vaihtamaan uuteen, kirjanpitäjä tuumailee. Mielenkiintoisinta ja kiireisintä aikaa työssä on Tuulan mukaan tilinpäätösaika. Kirjanpitäjäntyö on todella vastuullista - ja tulee olla jämpti. Tuula on toiminut pitkään Merimies-Unionin toimistotyöntekijöiden luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. On ollut mielenkiintoista viedä asioita eteenpäin ja auttaa muita. Haasteena työssä on se, että pystyisi neuvottelemaan työnantajan kanssa kaikkien puolesta. Tuula on työkaverien mielestä myönteinen ja iloinen sekä hyvin huumorintajuinen. Luottamusmiehenä hän on toiminut oikeudenmukaisesti ja pitänyt kaikkien puolta, kertoo Arja Merikallio, joka on ollut Tuulan bestis ja työkaveri lähes alusta alkaen. Lopuksi Tuula haluaa lähettää terveiset SMU:n entiselle kirjanpitäjälle Maila Impulle ja taloudenhoitaja Robert Herdinille. Maila ja Robert opettivat Tuulan hyvin alkuun tälle pitkälle työrupeamalle. Essi Voutilainen 13

14 Finlands Sjömans-Union FS-U rf : UTTALANDE Tero Palokoski, resolutionsutskottets ordförande, lade fram en resolution. Den finska sjömannens framtid får inte hänga på snusförsäljningen Den finska havsklustern sysselsätter omkring en halv miljon människor. Samtidigt står framtiden för finska sjömän och väger som en följd av utflaggningarna. Ett nytt hot kommer från väst: risken finns att fartygen registreras under svensk flagg om man i framtiden inte längre får sälja snus på finska fartyg. Att föra in handelsflottan i grannlandets register är att leka på bekostnad av vår försörjningsberedskap. Inom vintersjöfarten avvecklas också sjömansyrket med hårda tag. Den finska handels- och industrinäringen har i ena andetaget konstaterat att vi måste slå vakt om de livsviktiga specialkunskaperna inom vintersjöfarten, men försöker i nästa andetag att bli av med sjömän med kunskaper om isbrytning. Situationen är inte heller särskilt ljus inom farledsskötseln, där man genom utkontraktering och privatisering även riskerar dagens resurser, trots att trafiken längs kusterna och insjöarna ökar kraftigt varje år. Vikariat och personalnedskärningar gör att dagens sjömän får allt svårare att orka på jobbet. När en person gör flera personers jobb, ökar också risken för arbetsolyckor. Sjömans-Unionens kongress motsätter sig den pågående avvecklingen av arbetarskyddsdistrikten. Om arbetarskyddet eftersätts kommer följderna snart att synas på fartygen, där man inte bara arbetar utan också bor på arbetstid. För att trygga framtiden för den finska sjöfarten krävs ett samarbete med transportförbunden, arbetsmarknadsparterna och Östersjöområdets fackförbund. Vilka förväntningar ställs på Unionens kommande fyraårsperiod? En gammal räv och några kongressdebutanter delar med sig av sina intryck av kongressen till tidningen Sjömannen och avslöjar vad de förväntar sig av den kommande fyraårsperioden. Paavo Auvinen, färjeförare, Kokonsaarifärjan (Nyslott), Saimenavdelningen, första kongressen, första kongressdagen. Jan-Erik Berlin, köksmästare, M/s Silja Europa, Västra Finlands avdelning, tredje kongressen. Vad minns du från öppningsceremonin? - Alla tal under öppningsceremonin var sakliga. Talet som typen från Sverige höll NTF:s generalsekreterare Klas Valbärj sitter kanske bäst kvar i minnet. Nog är det otroligt hur alla de här rättegångarna och ärendena inom EU slutade Vad minns du från öppningsceremonin? - Högtidligt var det. Ministerns tal väckte flest tankar, hennes röst hördes bäst (skratt). Vad har hittills gjort dig mest betänksam under kongressen? - Hittills har jag funderat mest över styrelseplatsen. Under kongressen behandlades två motioner som berörde styrelseplatser. Saimenavdelningen (kommande Inre-Finlands avdelning) föreslog att avdelningen ska få en ordinarie styrelseplats i och med att Mellersta Finlands avdelning och Saimenavdelningen gått samman. Vad förväntar du dig av den kommande fyraårsperioden? - Landets regering måste sträva efter att trygga den finländska sjöfarten, den får inte försättas i svårigheter För några år sedan försökte rederierna få billig arbetskraft till Sverigebåtarna, men lyckligtvis är det numera andra toner i skällan. Vilka konkreta förväntningar har du på Unionens verksamhet? - Sjömans-Unionens verksamhet koncentreras kanske mer till havssidan, men nog har Unionen även ställt upp för oss som seglar på inre vatten. Man behöver inte själv jobba för fulla muggar hela tiden. - Unionen har drivit fram många ärenden under de senaste fem åren. Man har bl.a. fått till stånd kollektivavtal för små rederier vid Saimen. -I fortsättningen måste man komma ihåg att intressebevakningen är lika viktig på inre vatten som längs kusten, utan att förringa någon sida. Satu Valapuro, servitris, M/s Silja Serenade & Anita Latvela, servitris, M/s Silja Serenade Bägge kvinnorna representerar Södra Finlands avdelning och är med i kongressen för första gången. Vad tyckte ni om öppningsceremonin? Satu: Det var en fin öppningsceremoni. Roligt att trafikministern var där och kom med en hälsning. Framtiden ser ljus ut om allt hon framförde stämmer. Anita: Det var högtidligt när FFC:s ordförande önskade lycka till. Även ministerns tal sitter kvar i minnet: i augusti väntas svar beträffande kommande reformer, så då är vi klokare i många frågor. Vilka förväntningar har du på den finländska sjöfarten för de följande fyra åren? Satu: Den finländska sjöfarten måste tryggas. Fastän det nu pratas mycket om att få nya arbetare måste man även komma ihåg att värna om och hålla kvar gamla. Vad förväntar ni er av Unionens kommande fyraårsperiod? Satu: Jag förväntar mig att informationsutbytet mellan Unionen och fartygen och medlemmarna förbättras. Ibland har det känts som om informationen kring vissa ärenden och frågor varierat så gott som dagligen. Anita är av samma åsikt. Bägge hoppas alltså i fortsättningen på mera precis och öppen information om olika ärenden från Unionens sida. Timo Pasanen, däcksreparatör, M/s Finnmaid, Östkustavdelningen, första kongressen. Vad sitter kvar i minnet från kongressens öppningsceremoni? - Beträffande talen minns jag i synnerhet Simo Zittings oro över om arbetsplatser för finländska sjömän kommer att försvinna i och med försäljningen av snus och dessutom om staten vid det här laget ska kunna få tillstånd en reform i fråga om tonnageskatten. Vilka förväntningar har du på den finländska sjöfarten för de följande fyra åren? - Ett av de viktiga ärendena under de följande fyra åren kommer att vara att slå ihop arbetslöshetskassan med AKT:s arbetslöshetskassa. Förstås också att staten får ordning på tonnageskatten så att vi på detta sätt får fler fartyg under finsk flagg och på samma gång fler jobb. 14

15 Trafikminister Anu Vehviläinen framförde statsrådets hälsning till Sjömans-Unionens 22:a kongress. Det sägs ofta att sjömän är någonting alldeles extra. Det är lätt att instämma i dessa tankegångar när vi tar ett titt på vilken framträdande roll sjöfartsärenden har haft de senaste åren inom kommunikationsministeriets verksamhet, sade trafikminister Anu Vehviläinen när hon inledde sin hälsning till konferensen. Trafikministern konstaterade att Matti Vanhanens andra regering, som inledde sitt arbete för drygt ett år sedan, har dragit upp riktlinjer för att trygga verksamhetsförutsättningarna för finländsk sjöfart på lång sikt. De viktigaste riktlinjerna är följande: att förbättra konkurrenskraften inom finländsk sjöfart så att samma nivå uppnås som för de viktigaste konkurrerande länderna med hjälp av stödformer som godkänns av EU och en reform av rederibeskattningen samt att reformera lagstiftningen i fråga om tonnageskatten för ökad konkurrenskraft. Målsättningen med denna sjöpolitik är att säkra en positiv utveckling för Finlands handelsflotta, sysselsätta finländska sjömän och trygga försörjningssäkerheten, räknade Vehviläinen upp. Enligt trafikministern är sjöfartsnäringen en bransch, som kännetecknats av internationell konkurrens långt innan modeordet globalisering ens uppfunnits. Sedan fortsatte ministern: Trots att sjöfarten fungerar inom marknadsekonomin kan även staten på sitt sätt främja sjöfarten. Staten bör få till stånd sådana verksamhetsförutsättningar som gör det möjligt för näringen att leva upp till de utmaningar som den internationella kon- kurrensen medför, konstaterade hon. Med ovannämnda ställningstagande satte trafikministern sin egen prägel på frågan om stadsmaktens roll för utvecklingen av verksamhetsförutsättningar inom sjöfarten. Utifrån ministerns uttalande kan vi dra slutsatsen att statsmakten måste ta mer ansvar och delta mera aktivt för att förbättra verksamhetsförutsättningarna inom sjöfartsnäringen i Finland. Trafikministern verkade även känna till de problem, som Finlands handelsflotta kämpar med för tillfället: Man borde förhålla sig realistiskt till sjöfartsstöd även i Finland. På grund av fartyg under bekvämlighetsflagg, dvs. ogynnsam konkurrens som orsakas av länder med öppna register, har vi kommit till det läget när alla land med så kallad hög kostnadsnivå måste stödjas på ett eller annat sätt för att länderna ska kunna upprätthålla konkurrenskraften för sina handelsflottor. Så länge som andra EU-länder stödjer sjöfarten måste man godkänna detta även i Finland, om man vill bevara en tonnage som seglar under finsk flagg, berättade Vehviläinen för kongressen. Finlands isolerade läge gör att vår utrikeshandel är beroende av sjötransporter. Enbart aspekterna kring försörjningssäkerheten förutsätter en inhemsk tonnage av tillräcklig storlek. Dessutom kräver exceptionella förhållanden vintertid och vår långa kust med många grynnor kräver särskilt kunnande. Den bästa garantin för att målen uppnås utgörs av en inhemsk handelsflotta, som opereras av yrkeskunniga och välutbildade sjömän, som bekantat sig med de exceptionella förhållandena i vårt land, redogjorde ministern och fortsatte För att kunna förverkliga riktlinjerna i regeringsprogrammet har vårt ministerium berett ett förslag om ändring av lagen beträffande förbättrad konkurrenskraft för fartyg som används för sjötrafik. Beträffande de första konkreta åtgärderna för tryggad framtid för sjöfarten berättade Vehviläinen följande: Kommunikationsministeriet har berett ett förslag i ärendet och utöver detta gör finansministeriet upp en ny och konkurrenskraftig modell för tonnageskatten. Dessutom bereder arbets- och näringsministeriet ett förslag som skulle innebära att kostnaderna för arbets- och hemresor delvis skulle ersättas av rederierna, sammanfattade Vehviläinen. Hon fäste särskild vikt vid en reform av tonnageskatten eftersom ett flertal rederier är mitt uppe i betydande investeringsprogram, informerade ministern. Åtgärder som främjar konkurrenskraften inom sjöfarten stakas ut i samband med regeringens budgetmangling i augusti, då vi kan vänta oss mer detaljerad information. Trafikministern avslutade sin hälsningar genom att konstatera att läget inom finländsk sjöfart ser ljusare ut än på länge. Exempelvis har antalet finländska fartyg som trafikerar utomlands ökat. Mellan början av 2007 och slutet av mars innevarande år antecknades 18 fartyg på listan över handelsfartyg som trafikerar utomlands. Under samma period ströks 10 fartyg, som såldes utomlands, från listan, vilket innebar ett nettotillskott på åtta fartyg, kommenterade Vehviläinen mängden tonnage som överförts till finsk flagg. Dessutom tyckte Vehviläinen att det var positivt att Finlands Sjömans-Union och arbetsgivarparten kom överens om kollektivavtalen - i förtid dessutom - i slutet av januari. Enligt ministern råder ingen egentlig brist på nationella sjömän i Finland, med undantag av maskinbefäl. Vehviläinen var av den åsikten att finländska ungdomar även i fortsättningen kommer att hysa ett yrkesmässigt intresse för sjöfartsbranschen. I slutet av sin hälsning riktar trafikministern troligen blicken österut när hon uttalar följande: Vi känner även till att antalet sjötransporter ökar kontinuerligt i synnerhet i Östersjöområdet och detta medför goda möjligheter för finländska rederier och sjömän. Enligt trafikministern finns det även redare i Finland som värdesätter finskheten. Det är bra att komma ihåg att det trots hot om utflaggning finns traditionella, välstyrda rederier som ser det i stort sett som en självklarhet att segla under finsk flagg och anlita finländsk besättning, avslutade ministern och önskade Unionen och hela sjöfarten god framgång och en säkrad framtid! 15

16 Ålandsgruppen : från vänster Kenneth Bondas, Eija Kiviö, Ulf Öhman, Ossian Suominen, Pamela Lindholm och Ulla-May Andersson. Under Sjömans-Unionens 22:a kongress rådde Samförstånd och samhörighet I Ingen stor dramatik eller ilskna repliker. Sjömans-Unionens 22:a kongress förlöpte i allra högsta grad i samförståndets tecken i Hagnäs, Helsingfors. Alla var ense om det största hotet för sjöfarten i nuläget: handelsfartygen måste förbli under finsk flagg. Hoten om utkontraktering och uppsägningar i fråga om isbrytning och farledsservice har gjort livet osäkert för många medlemmar. Gruppen lider av detta. Efter öppningsceremonin och hälsningarna som framfördes av inbjudna gäster förflyttade sig representanterna till Siltasaari-salen. Efter konstitueringen fattades ordförandeklubban av Mika Ojala, Kenneth Bondas och Tarja Rännäli. Som sekreterare valdes Markku Lauriala och Markku Knuutinen. Sedan millennieskiftet har 1375 jobb till sjöss gått förlorade Under de senaste fyra åren har sjöfarten upplevt en del lyckliga stunder, men oftare haft det kärvt. Detta framgår från verksamhets- och räkenskapsberättelserna för Under den gångna kongressperioden har den relativa andelen export- och im- porttransporter som utförs under finsk flagg sjunkit till en rekordlåg nivå. Bottennoteringen uppnåddes 2006, när den inhemska andelen exporttransporter sjönk till 16,9 procent och den sammanlagda andelen inhemska transporter sjönk till 27,6 procent, berättade kassören Mikko Tuominen för kongressen. Registreringen av den finländska handelsflottan under andra länders flagg har inverkat på antalet arbetsplatser för sjömän, vilket i sin tur syns i Unionens medlemsantal. - Enligt sjömansstatistiken som publicerats av Sjöfartsverket utfördes 9598 årsverken inom alla sjömansyrken år 2000 (även befäl inräknade). Under 2007 var motsvarande siffra 8223, vilket innebär att vi tappat 1375 årsarbetsplatser, konstaterade Tuominen. Pengar det enda viktiga? Den första kongressdagen framsked med diskussioner kring detta ämne. Ordförande Simo Zitting gick igenom händelserika skeden inom sjöfarten under gångna år och gav sitt utlåtande om kollektivavtalsförhandlingarna som ägde rum i våras. Förhandlingarna slutfördes en månad i förtid, redan i januari, inom huvudavtalsbranscherna. De största förväntningarna gäller för tillfället en reform av tonnageskatten för ökad konkurrenskraft och det börjar redan bli bråttom. - Lagförslaget måste bli klart i god tid så att det hinner behandlas av regeringspartierna före sommaren och tas med i budgetmanglingen i augusti. Dessutom borde lagförslaget finnas vid riksdagen före mitten av september så att det hinner tas upp till behandling, konstaterade Zitting. Under den första dagen besteg även Jyrki Lummejoki, huvudförtroendeman för Viking Line, talarstolen. Lummejoki talade om utmaningar som numera kännetecknar branschen: hot om utflaggning och utbrändhet bland anställda, eftersom pengar verkar vara det enda som spelar någon roll i arbetslivet. - Vi däremot är tvungna att kämpa på med allt mindre resurser på arbetsplatserna. Det får en att fundera över vad vi vill använda dessa minskade inte krympande resurser till, frågade sig Jyrki. Dessutom skickade Lummejoki hälsningar till redarna. - Finlands Sjömans-Union är en intresseorganisation för arbetarna, inte en egen aktör som försöker bromsa redarnas arbete. När alla förstår detta har vi kommit en lång bit på vägen, konstaterade Jyrki. Med ovannämnd hälsning ville Lummejoki föra fram att Unionen inte vill slåss i onödan, men om arbetarnas intressen är hotade måste även förbundet agera. Den första dagen avrundades av Mika Ojala, som valts till en av ordförandena. Ojala uppmärksammade Niilo Wälläri, som på äldre dagar fick en inbjudan till självständighetsbalen på slottet. Inbjudan skickade till Unionens kontor. Niilo tog en titt på kortet, stängde det på sitt arbetsbort och muttrade: Smoking, frack inte har jag varken smoking eller frack. Jag tänker inte fara dit och agera snobb. Jag har levt så här länge utan och då det inte står någonting om mörk kostym tänker jag inte fara dit. Och det gjorde han inte heller. SMU i slutet av Union-namnet Under den andra kongressdagen trappades farten upp. Bland de första ärendena som behandlades var Sjömans-Unionens namnbyte. Webbplatsadressen och e-postadresserna hade redan tidigare fått en tydligare 16

17 Pekka Mantere Eira Pessi och Kaj Svenskberg Anita Latvela lyssnar observant. Kongressen fortsatte efter öppningsceremonin i Paasisali i Folkets hus i Helsingfors (Helsingin työväentalo). form och nu gjordes motsvarande ändring i fråga om stavningen av Union-namnet. Namnet Finlands Sjömans-Union SM- U ry ändrades till formen Finlands Sjömans-Union SMU rf. På så sätt togs namnförkortning SMU i bruk och man slapp det besvärliga bindestrecket. Stor pensionsvåg om fyra år Sedan var det dags att behandla de initiativ som fackavdelningarna framlagt för kongressen. Många aktörer inom Sjömans-Unionen kommer att gå i pension efter denna fyraårsperiod och detta har uppmärksammats även inom avdelningarna. Situationen är redan nu problematisk, eftersom aktörsresurserna redan utnyttjas till bristningsgränsen. Sydvästra Finlands avdelning lade fram en proposition för kongressen om anställning av en aktör för skötsel av ärenden som berör trafik med fraktfartyg. Inom östkustavdelningen oroade sig medlemmarna över framtiden för medlemstjänsterna i Kotka när ITF-inspektör Markku Uimonen går i pension detta år. - Vi måste få nya aktörer i den takt som tillgångarna tryter, sade förbundssekreterare Pekka Teräväinen. Motionerna fortskred enligt styrelsens förslag, dvs. nya aktörer anställs inom Unionen under de kommande åren i den mån resurserna tillåter. Redan möjligt att rösta via nätet? Tero Palokoski från Sydvästra Finlands avdelning tog upp frågan om högre röstningsaktivitet. I synnerhet ungdomar skulle kanske rösta flitigare via nätet om den här typen av röstning skulle utgöra ett alternativ till traditionell röstning. Nätröstning har varit på tapeten även inom Unionen. - För tillfället sitter en arbetsgrupp, som arbetar för en reform av föreningslagstiftningen. En av frågorna som behandlas är röstning via nätet. Den nuvarande föreningslagen tillåter dock inte detta, alltså är det inte möjligt enligt lagen Men när lagen ändras i framtiden blir det säkert möjligt att rösta via nätet, löd svaret som Zitting gav Palokoski. Inom Sjömans-Unionen väntar och hoppas man alltså på att röstning via Internet ska tillåtas enligt lag och etableras på riksnivå. Efter det kommer röstningssättet säkert att vara aktuellt inom Unionen. Om platsfördelningen i Unionens styrelse. En proposition om ny fördelning av styrelseplatserna i Unionen framlades både av Saimenavdelningen (kommande Inre-Finlands avdelning) och Norra avdelningen. Saimenavdelningen framlade en proposition om en ordinarie styrelseplats för avdelningen, i och med att Mellersta Finlands avdelning och Saimenavdelningen gått samman och antalet medlemmar ökat. Även Norra avdelningen föreslog att Saimenavdelningen och Norra avdelningen får en ordinarie styrelseplats: Saimenavdelningen på basen av antalet medlemmar och Norra avdelningen på grund av regional representation. Man vill även ha kvar den cirkulerande styrelseplatsen. Om förslaget går igenom skulle antalet styrelseplatser i Unionen öka med två, från tretton till femton. Den framlagda motionen väckte ingen debatt, utan salen var enig om lösningsmodellen. - Vi föreslår att nästa styrelse som väljs utnämner en arbetsgrupp som i första hand behandlar fördelningen av styrelseplatser tillsammans med fullmäktige. I den här frågan förväntar vi oss ett beslut före nästa kongress, sade Jyrki Lummejoki bestämt. Dessutom förpliktigades kongressen att sätta ihop en arbetsgrupp inför kongressen 2012 utifrån propositioner från fackavdelningarna. Arbetsgruppen behandlar strukturförändringar (förbundets regler och organisation), dvs. hur dessa kan vidareutvecklas. Flera förslag som innehöll samma namn De mest dramatiska skedena under kongressen utspelade sig på morgonen under den andra kongressdagen när det var tid för personval och valnämndens ordförande Leif Drockila steg upp i talarstolen. - Valnämnden har tagit emot flera olika förslag på förbundets kommande ordförande inom utsatt tid (talaren håller en paus och stämningen stiger i salen) men alla förslag innehöll samma namn: Simo Zitting, konstaterade Drockila och åhörarna brast ut i skratt. Samma situation upprepades när det var dags att välja en ny förbundssekretare som tar över efter Pekka Teräväinen som går i pension. Teräväinen skötte uppgiften i fyra år. - Valnämnden har inom utsatt tid mottagit flera förslag, men även dessa innehöll bara ett namn: Kenneth Bondas! 17

18 Gruppbild av fraktsidan: Sebastian Kotilehto, Tarja Rännäli, Kristiina Lindström, Kenneth Bengts, på backgrunden: Timo Pasanen (vänst.) och Jori Mikkola. Nuvarande och tidigare förbundssekreterare i kongressen. Kenneth Bondas (till vänster), Erkki Ukkonen, Robert Herdin och Pekka Teräväinen. Lisen Julin-Qvarnström Det ryska sjömansfacket (Seafearer s Union of Russia) gav Sjömans-Unionen en överraskningspresent ett ståtligt roder i trä. Gåvan överräcktes av ordförande Igor Pavlov och Vadim Ivanov, som är ansvarig för internationella ärenden. Zitting, som nu inleder sin tredje period som ordförande, och den nya förbundssekreteraren Kenneth Bondas fick motta gratulationer, blommor och kramar. Kongressen var enig i sina val, så kongressen fick en bra start i gott förstånd under ledning av kompetenta män, som några av representanterna i salen konstaterade. Bondas inleder genast sitt arbete som förbundssekreterare, vilket innebär att arbetet kommer att rulla på som tidigare i Unionens kontor utan avbrott. Pekka Teräväinen, som går i pension, höll ett vacker tacktal, där han tackade medlemmarna för förtroendet och erhållet stöd. - Det har varit trevligt att arbeta i ett traditionellt förbund, i Sjömans-Unionen, som arbetar för jämställdhet, rättvisa och solidaritet. Det bästa har varit kontakten med medlemmarna, sjömännen, tackade Pekka. 18 Teräväinen reflekterade över tunga beslut han fattat under karriären: beslut som tryggat arbetsplatser och beslut som fattas på grund av kostnadsbesparingar i fråga om arbetskraft. Teräväinen framförde även en hälsning, där han önskade en förbättring i fråga om samarbete, lobbying och nätverksbildning. Vad för framtiden med sig? Mika Ojala och Kenneth Bondas. Olli Kauranen, Jyrki Lummejoki och Tero Palokoski. Under eftermiddagen fick kongressen ännu ta del av ordförande Zittings överskikt av verksamheten under det gångna året. Översikten, som även berörde kommande år, behandlade kollektivavtalsförhandlingarna som fördes i våras, hotet om utflaggning och fartyget XPRS. Det har varit en tung vår och den kommande fyraårsperioden medför samma utmaningar. Det finns alltså gott om jobb och utmaningar. Representanterna fick även ta del av en glädjande nyhet när det blev känt att det sista avtalet under denna kollektivavtalsomgång slutits för landskapsfärjorna på Åland. Under eftermiddagen informerade ordförande Zitting ännu representanterna om aktuella ärenden inom sjöfarten och transportsektorn. Det pågår som bäst en utredning mellan transportförbunden inom FFC om eventuellt tätare samarbete. Utredningen utförs av professor Harri Melin vid Åbo universitet. Med i utredningen är Sjömans-Unionen, Bil- och transportbranschens Arbetarförbund AKT, IAU- luftbranschunionen, PAU Post- och logistikbranschens union och Lokmannaförbundet. Det är meningen att rapporten ska vara klar under sommaren. Rapporten utreder om ett tätare samarbete mellan transportförbunden skulle medföra några synergifördelar. Frågan tas upp igen i början av hösten när rapporten är klar. Under arbetslöshetskassans representantskapsmöte diskuterades ännu en sammanslagning av Sjömans-Unionens och AKT:s arbetskassor. Bland annat utflaggningarna har gjort att antalet finländska arbetsplatser till sjöss minskat och i slutet av 2006 hade arbetsmarknaden endast 8139 medlemmar till sitt förfogande. På grund av det krympande medlemsantalet har Sjömans-Unionens arbetslöshetskassa utrett möjligheten till en sammanslagning med AKT:s arbetslöshetskassa, som blev en potentiell kandidat i och med att samarbetet med luft- och järnvägsbranschen gick i stöpet. Unionen och AKT har ingått ett föravtal om sammanslagning av kassorna. Genom en sammanslagning med AKT: s arbetslöshetskassa kan utkomstskyddet för arbetslösa och finansieringen tryggas. Arbetslöshetskassans möte godkände alltså en sammanslagning, som avgörs vid ett senare tillfället under arbetslöshetskassans representantskapsmöte Till dessa tongångar avslutades Sjömans- Unionens 22:a kongress. Många utmaningar står inför dörren under de kommande åren. Men exempelvis en reform av tonngageskatten skulle troligen medföra fler båtar under finsk flagg, vilket alla hoppas på. Bilder: Saana Lamminsivu och Essi Voutilainen

19 Att skaffa nya förtroendemän och starta upp en förtroendemannaverksamhet utgör Kenneths första utmaning i arbetet som ny förbundssekreterare. Man borde sänka tröskeln för att gå från anställd till förtroendeman. Vi behöver fler förtroendemän för att sköta de gemensamma frågorna. Om vi inte har förtroendemän ligger vi illa till, säger förbundssekreterare bondas. Kenneth Bondas Utbildning: Hotell- och restaurangskolan i Vasa Till havs: 1988 Fartyg: M/s Skandinavia, M/s Birka Princess, M/s Birka Queen och M/s Birka Paradise Karriär: kock, köksmästare och kallskänka samt huvudförtroendeman på Birka Line Förtroendeuppgifter: vice styrelseordförande i Sjömans-Unionen sedan styrelseledamot i Sjömans-Unionen sedan vice ordförande i Ålandsavdelningen Ge aldrig upp hoppet - Unionens nya förbundssekreterare Bondas är beredd att kämpa för den finska handelsflottan Flera anställda som närmade sig pensionen hade nu en längre arbetskarriär framför sig om de blev tvungna att lämna havet för ett arbete på land. Efter ett långt arbete och många förhandlingar lyckades man sänka antalet uppsägningar genom samarbetsförhandlingarna. Många anställda omplacerades på bl.a. Paradise och hos andra rederier. Kenneth säger att förhandlingsarbetet trots allt gav frukt, eftersom alla som arbetade på fartyget nu har nya jobb. På den 22:a kongressen utsågs Kenneth Bondas, huvudförtroendeman på Birka Line sedan länge, till ny förbundssekreterare. Unionens nya förbundssekreterare Kenneth Bondas kommer ursprungligen från Vasa. De senaste sex åren har han bott i Korsholm. När Bondas ombads ställa upp som kandidat till ny förbundssekreterare fick han först tänka över saken med tanke på familjen, för att få allt att fungera eftersom den nya arbetsplatsen ligger i Helsingfors. Självklart var det spännande med en ny utmaning, berättar den nya förbundssekreteraren. Ungefär 20 år i Birka Lines tjänst Förutom sin familj har Kenneth en 20 år lång tjänst på Birka Line Abp bakom sig. Att lämna en bra arbetsplats kräver också en del eftertanke. Anställningen på Birka upphör i slutet av maj, varefter Bondas börjar på Unionens kontor i Hagnäs. Den nya förbundssekreteraren ställs omedelbart inför stora utmaningar, men det gäller att aldrig ge upp hoppet. - Vi måste hoppas att fartygen inte behöver flaggas ut på grund av snusförsäljningen och att folk inte behöver kastas ut i olika socialsystem, vilket en utflaggning av till exempel M/s Eckerö skulle innebära, suckar Kenneth. Bondas började på Birka 1988, vilket innebär att han hunnit se och uppleva rederiets olika skeden med glädje och sorg. Den svåraste stunden i hans karriär var försäljningen av före detta M/s Birka Princess, som nu ligger på havsbotten nära Santorini. - Försäljningen av Princess och uppsägningen av folk var den absolut svåraste stunden, minns Kenneth. Birka Line köpte först en kryssare, M/s Birka Princess, som den unge sjömannen Bondas fick jobb på efter att ha avslutat sin hotell- och restaurangutbildning. Innan det hade Kenneth hunnit arbeta en sommar som kock på Kaskö-Gävle-linjen, på M/s Scandinavia som seglade under norsk flagg. Huvudförtroendeman direkt Birka Princess - den nya, fina kryssaren var bara ett par år gammal och en dröm att arbeta på för den unge kocken. Birka-rederiet expanderade sin verksamhet, som ett företag ska göra, och köpte en annan kryssare - M/s Birka Queen (som bara trafikerade på Östersjön en sommar, varefter den såldes). År 2004 köpte man även M/s Birka Paradise. Kenneths karriär hade också gått framåt. Han valdes till vice huvudförtroendeman på Birka Line och slutligen direkt till huvudförtroendeman istället för Henrik Lagerberg, som tidigare haft uppgiften och som nu istället blev funktionär på Unionen. Arbetet som huvudförtroendeman passade Bondas som hand i handske. Även om det är en krävande uppgift är den också mycket givande. - Det är väldigt givande att hjälpa medlemmarna. Man kan ge råd, samtidigt som man lär sig mycket själv. Informationsflöde och vägledning är viktigt i huvudförtroendemannens arbete, säger Kenneth. Samarbetsförhandlingar och tuffa tider Kenneth har inget ont att säga om Birka, trots att han har upplevt hårda tider under sin tid i rederiet. Det blev det efter han blivit huvudförtroendeman. Kenneth arbetade i början på fartyget och skötte samtidigt uppgiften som förtroendeman. På hemmaplan var det tillökning på gång. Då fick han göra ett val. - Visst var det stressande, så jag fick göra ett val. Därför valde Bondas att sluta på fartyget och fokuserade bara på sin uppgift som huvudförtroendeman, samtidigt som han satt i Unionens styrelse. Det fanns mycket att informera om på de nya fartygen. Man var tvungen att skaffa och utbilda förtroendemän. Precis när allt var klart, började de svåra tiderna. Birka hade ekonomiska problem, bl.a. på grund av köpet av de nya kryssningsfartygen. Till slut såldes Birka Princess och samarbetsförhandlingarna inleddes. - Många äldre anställde behandlades illa. Det rådde ingen enhällighet i Birkas arbetskraftsavgångsmetod, konstaterar Kenneth. Företagen måste växa Dagens samarbete och sammanslagning mellan Birka och Eckerö är enligt Bondas ett tidens fenomen. - Förändringarna för med sig osäkerhet, men företagen måste växa eftersom det lönar sig på lång sikt och skapar nya arbetstillfällen. En annan bra sak är att Eckerö - ett finskt rederi på Åland - köpte Birka. Det hade ju faktiskt kunnat vara en utländsk köpare, funderar Bondas. Den senaste utmaningen för den nyvalda förbundssekreteraren är att kämpa för att behålla fartygen under finsk flagg. - Politikerna - framför allt de på Åland - bör samla sig med full kraft. Det är hög tid att inse att det inte bara handlar om hotet om utflaggning av M/s Eckerö, utan om ett större fenomen, säger Bondas med en hälsning till politikerna. Han har också en del att säga om samarbetsförhandlingarna som för närvarande förs på Rederiverket. - Rederiverkets situation verkar vara en ständigt skiftande sådan, om de nu bestämmer sig för att permittera folk. Enligt Bondas bör skötseln av vägar, järnvägar, luftfarten och isbrytningen läggas ut på extern entreprenad, eftersom de ingår i den statliga infrastrukturen och hör till samhället. Detta budskap hoppas man också når beslutsfattarnas öron: det fungerande finska farledsnätverket och logistiken får inte skrotas! 19

20 Den finska sjömannen är inte någon reavara! Representanterna på kongressen har en viktig uppgift framför sig. På kongressen beslutar de bland annat om riktlinjerna för Unionens verksamhet för den kommande fyraårsperioden. Kongressen är Sjömans- Unionens högsta beslutande organ. Tidningen Sjömannen frågade några representanter som deltog i kongressen för första gången vad de tyckte att Unionen borde uppmärksamma de kommande åren. Anneli Dahlström, 51 år, servitris, M/s Kristina Regina Anneli deltar också i kongressen för första gången. - De kommande åren måste man arbeta för att bevara den finska sjömannens arbetsplats. Dessutom måste man medverka till att förbättra sjömännens arbetshälsa på både fysisk och psykisk nivå. - En annan viktig fråga är hur vi ska kunna se till att den finska sjömannen och hans arbete inte blir någon reavara! Det är fel den finska sjömannen har en oerhört hög arbetsmoral. Pamela Lindholm, 33 år, servitris, fartygsförtroendeman på M/s Eckerö Pamela deltog i kongressen för första gången. På Pamelas arbetsplats M/s Eckerö lever alla i väntan, vilket tär på dem. - Sjömans-Unionen måste arbeta hårt för att se till att utflaggningshotet som nu ligger över M/s Eckerö inte genomförs. Att hindra utflaggningen blir vår största utmaning den kommande fyraårsperioden. Salli Hämäläinen, röstdrottning! Salli Hämäläinen, som är ett relativt okänt ansikte för många, kan titulera sig som röstdrottning i kongressvalet. Den nyutvalda kandidaten i kongressvalet lämnade många erfarna kandidater bakom sig, men alla gladde sig över Sallis framgång när valresultatet avslöjades. Hämäläinens utmärkta röstresultat bevisar att även nya ansikten kan slå igenom i kongressvalet. -Jag blev själv också väldigt förvånad när jag såg resultatet, säger Salli som fortfarande förundrar sig över resultatet. Hämäläinen var uppställd som kandidat i valkretsen för Södra Finlands avdelning i sektorn passagerarfartyg. Salli fick sammanlagt 94 röster och var bäst i sin krets, men röstmängden räckte även till en topplacering för samtliga fackavdelningar. Hämäläinen erkänner öppet att det utmärkta resultatet förmodligen även beror på att hon var Viking Lines enda kandidat i sin avdelning. Trots att Hämäläinen nu bär titeln röstdrottning, visar pigga Salla inga tecken på kaxighet. -Jag är av den åsikten att människor vill agera och tycker att det är intressant, berättar Salli. Jag känner mig som Kanki-Kaikkonen Arbetskamraterna manade på Salli, som arbetar som servitris på Viking Lines M/s Mariella, att ställa upp som kandidat i kongressvalet. Hämäläinen, som arbetat ombord på fartyget sedan 1989, besitter en rejäl dos av arbetserfarenhet, vilket slutligen avgjorde att hon vågade delta i valet. Salli hade redan då länge grubblat över ställningen för tillfälligt anställda på fartyget. -På fartyget finns många tillfälligt anställda, som har varit här t.o.m. 10 år men inte fått fast anställning, suckar Salli. För Hämäläinen är det alltså viktigt att även i fortsättningen fokusera på att förbättra ställningen för tillfälligt anställda samt på att rätta till andra missförhållanden som kommit fram på jobbet. -Jag tror starkt på att all verksamhet är personbunden. Ett papper åstadkommer inte samma sak, tror Salli. Att ha personlig kontakt med människor är A och O för arbetet som förtroendeman. Salli började själv som avdelningsförtroendeman förra hösten och har nu avklarat den första grundkursen för förtroendemän. Salli, som har talets gåva, konstaterar att hon ännu känner sig en aning klumpig då allting har skett så snabbt. -Jag känner mig lite som Kanki-Kaikkonen, men jag lär mig väl den långa vägen, skrattar Salli. Utöver eget, aktivt deltagande hoppas Salli även att andra medlemmar och arbetskamrater ska visa framfötterna och bevaka gemensamma intressen. -Var och en borde aktiverar sig, man måste våga säga sin åsikt. Om du vill att någonting ska ske, gör någonting. Salli vet att människor på egen hand kan få till stånd förändringar och bättre arbetsförhållanden. 20