LAADUKASTA SOSIAALITYÖTÄ LAPPILAISILLE Asiakaslähtöisyyttä, suunnitelmallisuutta ja seudullista näkökulmaa sosiaalityöhön

Transkriptio

1 LAADUKASTA SOSIAALITYÖTÄ LAPPILAISILLE Asiakaslähtöisyyttä, suunnitelmallisuutta ja seudullista näkökulmaa sosiaalityöhön Yhdessä voimistuen -hankkeen loppuraportti Kati Aikio-Mustonen, kehittäjä-sosiaalityöntekijä Raija Kumpula, kehittäjä-sosiaalityöntekijä Asta Niskala, kehittämispäällikkö Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehitysjohtaja Juhani Salminen, suunnittelija Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/ Lapin toimintayksikkö Myllärintie Rovaniemi

2 1 Johdanto Hankkeen toteutus mitä saatiin aikaan? Sosiaalityön asiakaslähtöisyyden kehittäminen Aikuissosiaalityön kehittäjä-asiakkaiden ryhmä Eronneiden asiakasryhmä Sosiaalityön suunnitelmallisuuden kehittäminen Sosiaalityön vastaanottotoimintojen kehittäminen Toimeentulotuen soveltamisohjeet Sosiaalityöntekijän ja työvoimaneuvojan asiakasyhteistyö Lastensuojelun perhetyön mallinnus Sosiaalityön seudullisuuden kehittäminen Vertaiskonsultaatiopäivät Pohjois- ja Itä-Lapin sosiaalityöntekijöille Lastensuojelun verkkokonsultaatio ja muu yhteistyö Arviointitiedon hyödyntäminen kehittämistyössä Tulevaisuuden muistelun pohjalta tehty arviointi Kyselyt Pohjois- ja Itä-Lapin sosiaalityöntekijöille Kyselyt asiakkaille ennen ja jälkeen sosiaalityön vastaanottotoimintojen kehittämistä Kehittämisyksikön sosiaalityöntekijöiden kehittämispäivä tammikuussa 2006 ja haastattelu lokakuussa Kehittäjä-sosiaalityöntekijä asiakastyössä, oman työnsä kehittäjänä ja hankkeen arvioijana Kohti sosiaalityön kehittämisyksikön II-vaihetta Psykososiaalisten palveluiden kehittäminen sosiaalialan erityisosaamisen näkyväksi tekeminen moniammatillisissa organisaatioissa...35 Liitteet...1

3 2 1 Johdanto Lapissa sosiaalityön toimintaympäristö on monella tavalla erilainen kuin maassa keskimäärin. Lapissa on paljon pieniä yhden tai kahden sosiaalityöntekijän kuntia, joissa sosiaalityöntekijöillä on tarvetta saada tukea, työparia tai konsultaatiota. Kuntien väliset pitkät etäisyydet vaikeuttavat tuen saamista. Pohjois-Suomen verkostokonsultaatiohankkeessa 1 on jo aiemmin todettu lastensuojelun konsultaation tarve, joka keskittyi huostaanoton- ja sijaishuollon kysymyksiin. Kehittämistyön pohjalta on selkeästi noussut tarve vahvistaa sosiaalityön erityisosaamista Pohjois-Suomessa. Samalla on nähty kuitenkin tärkeänä se, että erityispalveluita ei kehitetä irrallaan kuntien perussosiaalityöstä. Viime aikoina sosiaalityössä keskiöön ovat nousseet lastensuojelun haasteet, jotka ovat vaatineet paljon sosiaalityöntekijöiden voimavaroja. Sosiaalityön kehittämiseen on kaivattu näkökulmaa, jossa lastensuojelutilanteiden taustalla vaikuttavat asiat (työttömyys, päihde- ja mielenterveyden kysymykset) on myös pyritty huomioimaan. Yhdessä voimistuen -hankkeella on pyritty vastaamaan sosiaalityön ajankohtaisiin kehittämishaasteisiin ja Sodankylän kuntaan perustettiin sosiaalityön kehittämisyksikkö. Tavoitteena oli kehittää kunnan perussosiaalityötä yhtä aikaa erityispalveluiden ja erityisosaamisen kanssa kohti kokonaisvaltaisempaa, valtaistavaa näkökulmaa. Toisena tavoitteena oli vahvistaa ja laajentaa psykososiaalisten erityispalveluiden sisältöä koskemaan myös muuta sosiaalityötä kuin lastensuojelua. Toimintaympäristön haasteet Lapissa on hyvin erikokoisia kuntia erilaisine palvelurakenteineen. Kaupunkimaisia kuntia edustavat Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutukunnat, joiden väestörakenteet ovat samantyyppiset. Seutukunnissa asuu kolmannes Lapin väestöstä. Myös Pohjois- ja Itä-Lapin seutukunnat muistuttavat väestörakenteeltaan toisiaan. Näissä seutukunnissa asuu noin kymmenen prosenttia Lapin väestöstä. Työttömyysaste on korkein Itä-Lapin ja alhaisin Kemi-Tornion seutukunnassa. Vähiten työttömiä on Utsjoella. Yhdessä voimistuen -hankkeen pilottikuntana on toiminut Sodankylä. Muut hankkeeseen liittyvät Pohjois- ja Itä-Lapin kunnat ovat Utsjoki, Inari, Pelkosenniemi, Salla, Savukoski, Kemijärvi ja Posio (ks. Kuva 1). Hankkeen väestöpohja oli reilut asukasta. Kunnissa on yhteensä 23 1 Vesterinen, Kerttu (2004) Pohjois-Suomen verkostokonsultaatiohanke. Loppuraportti. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

4 3 pitkään ammatissa toiminutta sosiaalityöntekijää. Lapissa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on keskimääräistä vähäisempää. Hankkeen toimintaympäristö on maantieteellisesti laaja. Kuva 1. Lapin kartta Sodankylän kunta on tyypillinen lappilainen kunta, joka kärsii muuttotappiosta. Kunnasta pois muuttavat ovat pääosin aktiivi-iässä olevaa työväestöä. Kunnassa on asukkaita vajaat Suuntauksena on ollut syntyvyyden lasku ja vanhusväestön huomattava kasvu. Työttömyyden on

5 4 arvioitu pysyvän rakenteellisesti 10 % yläpuolella ja kunnallistalouden kireällä vielä useita vuosia. Taloudellisesti turvattomimmassa asemassa ovat työmarkkinatuen varassa elävät, matalapalkkaiset työssäkäyvät henkilöt, pienipalkkaiset osa-aikatyöläiset ja useampilapsiset perheet. Taloudelliseen turvattomuuteen liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Pohjois- ja Itä-Lapin kuntien taloudelliset ongelmat luovat erityisiä haasteita sosiaalityön kehittämiselle. Kehittämisen lähtökohtana tulee olla olemassa olevien toimintojen sisällön kehittäminen ja vahvistaminen sekä verkostoituminen toisten kuntien kanssa, koska resursseja ostaa palveluita ulkopuolelta ei ole. Hankkeen organisaatio ja rahoitus Sodankylään perustettuun sosiaalityön kehittämisyksikköön palkattiin kaksi osa-aikaista (50 %) kehittäjä-sosiaalityöntekijää, Kati Aikio-Mustonen ja Raija Kumpula. Lisäksi kaikki kehittämisyksikön sosiaalityöntekijät (Leila Tervo, Marjut Aikio, Kari Hyötylä saakka, Merja Tammi) osallistuivat kehittämistyöhön 20 %:lla työajastaan. Sosiaali- ja terveystoimistossa on sosiaalityön tehtävissä viisi sosiaalityöntekijä ja perheneuvolassa yksi. Lastensuojelussa on yksi perhetyöntekijä, Anita Maijala, joka on myös osallistunut kehittämistyöhön. Sosiaalityön osaaminen on kokonaisvaltaista: sosiaalityöntekijät omaavat erityisosaamista perussosiaalityöstä. Kehittäjä-sosiaalityöntekijät tekivät puolet työajastaan perussosiaalityössä sosiaali- ja terveystoimistossa. Sosiaalialan osaamista moniammatillisissa organisaatioissa kehittämään palkattiin samanaikaisesti tutkija-sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä olivat erityisesti erityisosaamisen työskentelymallien prosessikuvaukset moniammatillisissa tiimeissä ja organisaatioissa. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikön ohjausryhmä (Liite 1). Ohjausryhmässä olivat edustettuina Lapin eri seutukunnat, Oulun ja Lapin yliopistot, Lapin lääninhallitus, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulut, Saamelaiskäräjät, Nuorten ystävät ry, Lapin sosiaalityöntekijät ry ja Rovalan Setlementti ry. Rahoitus Yhdessä voimistuen -hankkeelle haettiin Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän kautta. Yhdessä Voimistuen -hankkeelle myönnettiin sosiaali- ja terveysministeriön valtionavustus maaliskuussa 2004 ( ). Lapin läänin kunnat ja sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät vastasivat keskenään sopimansa tehtävä- ja kustannusjaon mukaisesti hankkeen osarahoituksesta. Tavoitteet Yhdessä voimistuen -hankkeessa tavoitteena oli kehittää samanaikaisesti perussosiaalityötä ja erityispalveluita tiiviissä yhteistyössä keskenään. Sosiaalitoimiston perussosiaalityön tavoitteena oli

6 5 sosiaalityön menetelmällinen kehitystyö, sosiaalityön työskentelymallien prosessikuvaukset, vaikuttavuuden mittaamisen kehitystyö ja laadunhallintatyön kehittäminen. Erityispalveluiden kehittämisen tavoitteena oli psykososiaalisten palveluiden kehittäminen, erityisosaamisen työskentelymallien prosessikuvaukset moniammatillisissa tiimeissä ja organisaatioissa, asiantuntijapalvelun laajentaminen ja sisällön tuottaminen psykososiaalisille palveluille moniammatillisissa tiimeissä. Molemmilla tasoilla tavoitteena oli myös opetussosiaalikeskustoiminnan ja seudullisuuden kehittäminen. Perussosiaalityön osalta konkreettisimmiksi tavoitteiksi ja ajankohtaisimmiksi haasteiksi Itä- ja Pohjois-Lapissa nousivat asiakaslähtöisyyden, suunnitelmallisuuden ja seudullisuuden kehittäminen. (ks. Kuva 2). Hankkeen alusta saakka sosiaalityöntekijät kokivat, että palveluiden kehittäminen ilman asiakasnäkökulmaa ei ole riittävää. Asiakasnäkökulma ja yhteistyö asiakkaiden kanssa ovat olleet kehittämisyksikön sosiaalityöntekijöille kehittämistyöhön uskoa ja voimaa antava asia. Asiakasryhmän tapaamiset ovat antaneet sosiaalityöntekijöille useita ihmettelyn aiheita ja yhä uudelleen on tultu siihen lopputulokseen, että sosiaalityössä ei ole olemassa asioita, joita ei voisi asiakkaiden kanssa kehittää. Asiakkaiden roolin voimistumisesta ja selkiytymisestä hankkeen kuluessa kertoo myös ryhmän nimenmuutos asiakasryhmästä kehittäjä-asiakkaiden ryhmäksi. Yleinen käsitys on, että sosiaalityön erityisosaaminen on jotenkin näkymätöntä ja että sosiaalityön prosessit etenevät sattumanvaraisesti. Tähän haasteeseen on pyritty vastaamaan kehittämällä sosiaalityön suunnitelmallisuutta. Kun sosiaalityöntekijät ensin tekevät itselleen näkyviksi sosiaalityön prosessit, työskentelymenetelmät ja apuvälineet, sosiaalityötä on helpompi tehdä näkyväksi myös asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Sosiaalityön erityisosaaminen kirkastuu moniammatillisessa työskentelyssä ja liikuttaessa eri sisältöalueiden rajapinnoilla. Kolmas kivijalka lappilaista perussosiaalityötä kehitettäessä on ollut seudullisuuden kehittäminen. Pienet Lapin kunnat hyötyvät verkostoitumisesta esim. sosiaalityöntekijöiden koulutuksen suhteen. Hankkeessa seudullisuus on merkinnyt sitä, että kehittäjä-sosiaalityöntekijät ovat osallistuneet lastensuojelun verkkokonsultaatioon yhtenä vastaajana sekä järjestäneet kuudet kaksipäiväiset vertaiskonsultaatiopäivät (yhteensä 12 koulutuspäivää).

7 Kuva 2. Yhdessä voimistuen -hankkeen toimintasuunnitelma ja aikataulut kuvana 6

8 7 2 Hankkeen toteutus mitä saatiin aikaan? 2.1 Sosiaalityön asiakaslähtöisyyden kehittäminen Aikuissosiaalityön kehittäjä-asiakkaiden ryhmä Ajatus asiakkaiden kutsumisesta mukaan sosiaalityön kehittämiseen syntyi talvella 2005 kehittäjäsosiaalityöntekijän lausahduksesta miksi me tätä mietimme, miksi emme kysy asiakkailta. Syksyllä 2006 olemme tilanteessa, jossa olemme kokoontuneet aikuissosiaalityön kehittäjäasiakasryhmän kanssa kymmenen kertaa emmekä voisi enää kuvitella sosiaalityön kehittämistä ilman systemaattista, pitkäjänteistä ja avointa yhteistyötä asiakkaiden kanssa. Ryhmän vaikutus omaan työskentelyyn sosiaalityöntekijänä ja kehittäjänä on ollut käänteentekevä. Ryhmän kokoamiseksi kehittämisyksikön sosiaalityöntekijät nimesivät jokainen vähintään yhden asiakkaan. Varsinaisia kriteerejä ryhmään pääsylle ei asetettu, mutta käytännössä jäsenet täyttävät seuraavat kaksi kriteeriä: pidempään kuin vuoden kestänyt tai päättynyt asiakkuus aikuissosiaalityöstä (toimeentulotuki, päihdehuolto, kuntouttava työtoiminta) ja halukkuus tuoda esille omia mielipiteitä ja kannanottoja. Ryhmä on 6-jäseninen, joista alkuperäisistä kolme jäsentä on jäänyt pois ja ryhmää on täydennetty kolmella uudella jäsenellä. Poisjääntiin ovat vaikuttaneet henkilökohtaiset syyt. Ryhmän kokoonpanossa on huomioitu se, että miehiä ja naisia on yhtä paljon. Tarkoitus on laajentaa ryhmän kokoonpanoa kahdeksaan jäseneen, jolloin saadaan useampi mielipide esille eikä yksittäisen jäsenen poisjäänti vaikuta merkittävästi. Ryhmän nykyiset jäsenet ovat hyvin motivoituneita työskentelyyn ja he ovat järjestäneet mm. työasiansa niin, että ovat päässeet mukaan tapaamiseen. Ryhmä on kokoontunut sosiaalityöntekijöiden kirjallisesta kutsusta tarvittaessa, säännöllisiä tapaamisaikoja ei ole ollut. Tapaamisissa on ollut esillä pientä tarjoilua ja olemme käyneet ryhmän kanssa jouluaterialla vuosi sitten. Kutsun mukana on lähetetty materiaalia, johon jäsentä on pyydetty tutustumaan etukäteen. Ryhmässä on käsitelty useimpia hankkeen tuotoksia. Palvelutarpeen kartoitus -lomake, kuntouttavan työtoiminnan alkuarviointi, toimeentulotukihakemus, toimeentulotuen soveltamisohjeet, päihdepalveluesite ja sosiaalityön kokonaismallinnus on käsitelty valmisteluvaiheessa ryhmässä. Ryhmän palautteella on ollut merkitystä tuotosten lopulliseen sisältöön. Ryhmän kanssa käyty keskustelu keväällä 2005 sosiaalitoimiston vastaanottotoimintojen puutteista vaikutti siihen, miten toimintoja ryhdyttiin organisoimaan uudelleen. Erityisesti ryhmän näkemys oman sosiaalityöntekijän välttämättömyydestä on vaikuttanut asiakasohjaukseen. Omaa

9 8 sosiaalityöntekijää pidettiin tarpeellisena asioiden joustavan hoidon takia: oma työntekijä tuntee tilanteen, ei tarvitse selitellä ja aloittaa alusta, tutulle ihmiselle on helpompi puhua, vuorovaikutus henkilötasolla sujuu, tutulle työntekijälle on lystimpi mennä ja työntekijä ymmärtää huumoria. Valmisteluvaiheessa ryhmä näki tarpeellisena, että oma sosiaalityöntekijä olisi saatavilla myös päivystysasioissa. Uusien vastaanottokäytäntöjen myötä ryhmä on ollut kuitenkin sitä mieltä, että päivystysasiat ovat tulleet hoidetuksi, vaikka oma sosiaalityöntekijä ei ole asiaa hoitanutkaan. Ryhmä näki dokumentoinnin tärkeänä, jos asioita hoitaa useampi työntekijä. Esim. sairauksista ja lääkkeistä kirjaamista pidettiin tärkeänä, jotta asiat hoituisivat myös päivystyksessä ilman, että asiakkaan tarvitsisi kertoa asioita perin pohjin. Olemme käyneet ryhmän kanssa sosiaalitoimiston odotustiloissa arvioimassa sen puutteita ja saaneet kuulla kehittämisehdotuksia, joita ei kaikkia ole voitu toteuttaa, mutta joihinkin asioihin olemme voineet vaikuttaa. Ryhmältä on saatu tärkeää palautetta sosiaalityöntekijän roolista asiakasyhteistyössä työvoimaneuvojan kanssa. Ryhmä kritisoi sitä, että tapaamisessa sosiaalityön sisältö jäi liian ohueksi ja kokonaisvaltainen näkemys asiakkaasta puuttui. Sosiaalityöntekijään kohdistui odotuksia kolmessa asiassa: päihteiden käytön puheeksiotto, taloudellisista etuuksista tiedottaminen ja ohjaaminen tarvittaessa palvelun piiriin sekä sosiaalisen taustan, kotiolojen ja sosiaalisten ongelmien huomioiminen asiakastilanteessa. Tämä ryhmän näkemys löytyy asiakasyhteistyön mallinnuksesta (Liite 2). Ryhmän kanssa on käyty kenen suunnitelma - keskustelua asiakaslähtöisyyden toteutumisesta asiakasyhteistyössä. Ryhmä on nostanut esille myös kysymyksen siitä, kuka johtaa asiakastilanteessa keskustelua ja kuinka pienillä asioilla voidaan vaikuttaa keskustelun sävyyn. Edelleen ryhmä on tuonut esille kriittisen näkemyksensä kuntouttava työtoiminta -lain tarkoituksenmukaisuudesta ja siitä, ketkä oikeasti hyötyvät yhteistyöstä. Olemme kysyneet asiakkailta suhtautumista sähköiseen asiointiin internetin kautta. Kysely liittyi Posken Kylä elämän keskus -hankkeen ja Kemijärven kaupungin sosiaalitoimen verkkoneuvontapalvelun käynnistämiseen. Asiakkaiden palaute oli myönteistä. Verkossa asiointi nähtiin vaihtoehtona, joka sopii joillekin, mutta ei korvaa henkilökohtaista asiointia. Sähköinen asiointi nähtiin käyttökelpoisena nuorille ihmisille, arkaluonteisista asioista kysyttäessä tai kun haluttiin saada tietoa kirjoitettuna vaikeaselkoisuuden takia esim. lakitekstiä. Asiakkaille ei riittänyt se, että heillä olisi mahdollisuus hyödyntää sähköpostia työntekijän tavoittamisessa tai kysyä toimeentulotukipäätöksestä, vaan heillä oli tarve myös laittaa asioita vireille sähköisesti. Ryhmä nosti esille myös kysymyksen palvelun saatavuudesta kaikille kansalaisille asuinpaikasta

10 9 riippumatta ja tässä kohtaa tuli esille laajakaistayhteyksien merkitys ja mahdollisuus käyttää kaikille yhteisiä tietokoneita sivukylillä. Saimme huomata, että palvelun käyttäjät olivat ennakkoluulottomampia kehittämään sähköisiä palveluita kuin työntekijät ja valmiita menemään pidemmälle palvelun käytössä kuin mitä oli tarjolla. Olemme saaneet kuulla ryhmässä avointa ja rehellistä kritiikkiä, mutta aina se on ollut asiallista. Työntekijöitä on voitu moittia huonoksi koetusta kohtelusta, mutta ketään ei ole mainittu nimeltä. Inhimillisyys ja arvostavuus ovat asiakkaiden toiveina, kun he asioivat sosiaalitoimistossa. Vastavuoroiset keskustelut ovat lisänneet kehittäjä-asiakkaiden ymmärrystä sosiaalityöntekijän toimintaa kohtaan ja työn vaativuudesta ( kyllä sitä teilläkin on kaikenlaista, ei ole teilläkään helppoa ). Kehittämistyöhön osallistuminen on ollut asiakkaillekin oppimisprosessi ( ennen minä ajattelin noin, mutta olen huomannut, että sehän voikin olla näin ). Mitä yhteistyö kehittäjä-asiakasryhmän kanssa on tuonut meille kehittäjä-sosiaalityöntekijöille paitsi edellä mainittua palautetta kehittämistuotoksiin ja näkökulmaa sosiaalityön sisältökeskusteluun? Toivomme, että olemme voineet välittää arvostavan suhtautumisemme ryhmän jäseniin ja sitä kautta vaikuttaa asiakkaiden voimaantumiseen. Sosiaalityön asiakkaan näkeminen kehittäjänä tasavertaisena kumppanina sosiaalityöntekijän rinnalla avaa uusia ulottuvuuksia sosiaalityöhön ja asettaa haasteita molemmille osapuolille. Yhteistyössä ei ole kyse asiakkaiden toiveiden toteuttamisesta vaan avoimesta vuorovaikutuksesta, jossa molempien mielipiteet ja käsiteltävän asian reunaehdot vaikuttavat lopputulokseen. Edellä mainittu pätee myös käytännön asiakastilanteeseen. Jotkut kehittäjä-asiakkaat ovat aikuissosiaalityön asiakkaitamme ja yhteistyö on ollut luontevaa myös tässä toisenlaisessa yhteydessä ainakin sosiaalityöntekijän mielestä. Kehittäjä-asiakasryhmämme on saanut jonkin verran julkisuutta paikkakunnalla ja myös valtakunnallisesti asiasta ollaan kiinnostuneita. Olemme sopineet lehtiartikkelin tekemisestä paikallislehteen ja toivomme, että saamme jutun tekoon mukaan kehittäjä-asiakkaita. Sosiaaliturvalehdestä toimittaja on ollut yhteydessä ja ryhmän jäsenet ovat suhtautuneet myönteisesti jutun tekoon. Olemme työstämässä ryhmän toiminnasta minuutin mittaista esittely-dvd:tä, josta tehdään myös lyhennetty versio hankkeen nettisivuille. Omalta osaltaan julkisuuden saaminen sosiaalityön asiakkaalle uudesta näkökulmasta voi vaikuttaa asiakkaiden voimaantumiseen.

11 Eronneiden asiakasryhmä Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikkö järjestivät Pohjois-Suomen sosiaalityöntekijöille ja psykologeille koulutuksen Lapsilähtöinen sosiaalityö erotilanteessa ajalla 12/ /2005. Koulutuksen kehittäjäosuuteen osallistuivat Pohjois- ja Itä-Lapin kunnista mm. Sodankylä ja Inari. Sodankylästä koulutukseen osallistuivat kaksi sosiaali- ja terveystoimiston ja yksi perheneuvolan sosiaalityöntekijä. Inarista koulutukseen osallistui yksi sosiaalityöntekijä sosiaalitoimistosta ja yksi perhe- ja mielenterveysklinikalta. Kunnissa koettiin samanlaista tarvetta kehittää palvelujärjestelmää erotilanteessa oleville perheille. Sosiaalityöntekijät kokivat, että lapsen huolto-, tapaamisoikeus- ja asumissopimuksista neuvoteltaessa ei pystytä riittävän intensiivisesti työskentelemään vanhempien kanssa. Lapsen kannalta olennainen vaihe käydään läpi nopeasti ja se voi myöhemmin aiheuttaa erotilanteessa olevien lasten tilanteen kärjistymistä. Se, että vanhemmat eivät ole työstäneet konkreettisia lapsen arkeen vaikuttavia asioita riittävästi, voi heijastua lapseen melko pian sopimusten teon jälkeen. Koulutuksessa olleiden sosiaalityöntekijöiden tavoitteena oli kehitellä lapsilähtöistä sosiaalityön pakettia, jota voitaisiin tarjota niille perheille, joiden lapsista on lastensuojelullista huolta. Kyseessä oli selkeästi yhdelle, pienelle ryhmälle kohdennetusta palvelusta. Olennaista mallin sisällössä on sosiaalityöntekijän ja lastensuojelun tiimin arvio lapsilähtöisen sosiaalityön tarpeellisuudesta. Kuntien sosiaalityöntekijät kokivat mallin kehittelyn pelkästään sosiaalityön näkökulmasta puutteelliseksi. Yhdessä voimistuen -hankkeessa oli kokemusta asiakkaiden kanssa työskentelystä ja asiakasnäkökulmaa lähdettiin hakemaan sitä kautta. Eronneiden ryhmä kokoontui kerran ja siihen kuului kolme naista, joita kehittäjä-sosiaalityöntekijät teemahaastattelivat. Ainoa kriteeri asiakkaiden valinnalle oli se, että he eivät ole akuutissa kriisitilanteessa. Lisää asiakasnäkökulmaa kehittäjä-sosiaalityöntekijät ovat hakeneet keskustelemalla erotilanteessa olevien vanhempien kanssa asiakastilanteissa. Asiakkailta haluttiin konkreettisia toivomuksia siitä, minkälaista on hyvä lapsilähtöinen sosiaalityö erotilanteessa lapsen kannalta, vanhemman kannalta ja minkälaisia toivomuksia vanhemmalla on sosiaalityölle erotilanteen jälkeen. Asiakkaiden toivomukset kohdistuivat suurelta osin lapsen toivomusten huomioimiseen. Keskeisimmäksi tekijäksi, jolla arvioidaan sitä, hyötyykö lapsi suorasta työskentelystä sosiaalityöntekijän kanssa erotilanteessa, vanhemmat nostivat luottamuksen. Vanhemmat odottavat

12 11 sosiaalityöntekijältä sitä, että hän ei kysy suoraan lapsen mielipidettä esim. tulevan asuinpaikan suhteen vaan on enemmänkin arvioimassa lapsen tuen tarvetta ja normalisoimassa tilannetta. Eräs vanhempi kiteytti toivomuksen sanoihin lapselta otetaan taakka. Sosiaalityöntekijän odotetaan neutraalilla tavalla keskustelevan erotilanteesta ja huomioivan lapsen mahdolliset syyllisyyden tunteet. Sosiaalityöntekijät hyötyivät mallin kehittelyssä asiakkaiden selkeästä näkökulmasta lapsen kanssa työskentelyyn. Tänä päivänä, jolloin suoraa työskentelyä lapsen kanssa korostetaan, sosiaalityöntekijöiden oli kuitenkin helppoa hyväksyä vanhempien asettamat kriteerit lapsikohtaiselle työskentelylle. Vanhemmat näkivät, että lapsi hyötyy työskentelystä, mikäli neljä ehtoa täyttyy: molemmat vanhemmat haluavat lapsen mukaantuloa ja hyväksyvät sen, vanhemmat osaavat valmistaa lasta sosiaalityöntekijän tapaamiseen, vanhemmat luottavat lasta tapaaviin sosiaalityöntekijöihin ja molemmilla vanhemmilla on halu pitää lapsi erossa keskinäisistä ristiriidoistaan. Olennaista mallissa on seudullinen näkökulma, jolla viitataan paitsi sen seudulliseen kehittämisprosessiin myös asiakastapauksissa mahdollisuutta seudulliseen yhteistyöhön. Periaatteessa vanhemmat halusivat saada palvelut erotilanteessa omasta kunnastaan, mutta tietyissä tilanteissa he katsoivat hyötyvänsä työntekijävaihdosta. Olennaista näissä tilanteissa on vanhemman arvio siitä, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu omassa kunnassa asioita käsiteltäessä. Perusteluna seudulliselle yhteistyölle asiakastilanteessa voi olla myös naapurikunnan kokemus vastaavanlaisista erityistilanteista ja tällöin vanhemmat haluaisivat valinnanmahdollisuuksia. Sodankylän ja Inarin kuntien yhteinen malli poikkesi muiden kuntien malleista olennaisesti juuri sen sisältämän asiakasnäkökulman vuoksi. Kokemus osoitti, että kertaluontoinen ryhmä voi antaa merkittävää näkökulmaa tiettyyn kohdennettuun kehittämisasiaan. 2.2 Sosiaalityön suunnitelmallisuuden kehittäminen Sosiaalityön vastaanottotoimintojen kehittäminen Vuoden 2005 alussa keskusteluissa kehittämisyksikön sosiaalityöntekijöiden kanssa tuli voimakkaasti esille tyytymättömyys vallitseviin työkäytäntöihin. Työntekijät kokivat, että ajankäyttö ei ollut hallinnassa, he eivät voineet kohdentaa työpanostaan parhaalla mahdollisella tavalla ja työpäivän varsinainen stressipiikki oli päivittäinen puhelintunti klo Samaan aikaan kritiikki asiakkaiden keskuudessa lisääntyi ja se kohdistui lähinnä sosiaalityöntekijän tavoitettavuuteen: vastaanotolle pääsi vasta usean viikon päästä, puhelimeen ei vastattu ja

13 12 välittömään avun tarpeeseen ei vastattu asiakkaan toivomalla tavalla. Sosiaalityöntekijöiden kanssa lähdettiin tilannetta ratkomaan tulevaisuuden muistelulla. Jokainen sosiaalityöntekijä teki aikamatkan kahden vuoden päähän ja kertoi, millaista sosiaalityötä silloin teki. Tulevaisuuden muisteluissa korostuivat kiireettömyys, työajan käytön suunnitelmallisuus ja oman erikoisosaamisen hyödyntäminen. Tämän jälkeen asiakkaat vastasivat tyytyväisyyskyselyyn. Tyytymättömiä oltiin puhelinkäytäntöön ja sosiaalityön palveluiden saatavuuteen ylipäänsä. Näiden selvitysten perusteella alettiin suunnitella sosiaalitoimiston ajanvaraus- ja päivystyskäytäntöjä lähes kokonaan uudella tavalla. Suunnittelun pohjaksi otettiin sosiaalityön virka-aikaisen päivystyksen toteuttaminen. Kaikki sosiaalityöntekijät sitoutuivat päivystykseen. Käytännössä päivystysaikaa tuli 1vko/kk/kokoaikainen sosiaalityöntekijä. Näin muu työaika rauhoittui suunnitelmalliselle ajankäytölle ja vastaanottoajoille. Päivittäisestä puhelintunnista luovuttiin ja puhelinajaksi varattiin yhtenä päivänä viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Päivystysajoiksi sovittiin klo 9 11 ja Sosiaalityöntekijöiden henkilökohtainen puhelinaika sovittiin tiistaille klo ja sosiaalityöntekijöiden viikkopalaveri keskiviikolle klo Näin viikoittainen työajan käyttö alkoi saada raameja, lisäksi kuukausittainen lastensuojelupalaveri sovittiin pidettäväksi entisellä paikallaan perjantaiaamussa. Sijaisuusjärjestelyjen kautta sosiaalitoimistossa oli yksi toimeentulotuen etuuskäsittelyyn keskittynyt vs. sosiaalityöntekijä, joka tarvittaessa toimi varapäivystäjänä. Tärkeänä nähtiin, että päivystyspuhelimeen vastaa pätevä sosiaalityöntekijä, joka ammattitaitonsa perusteella ohjaa asiakkaan oikealle asiakaspolulle ja arvioi tilanteen vakavuuden ja kiireellisyyden. Asiakaspolkujen konkretisoimiseksi avattiin keskustelua kokonaisvaltaista, yhdennettyä sosiaalityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden erityisosaamisesta ja työn painopistealueista. Process Guide- ohjelmalla ryhdyttiin mallintamaan sosiaalityön kokonaisuutta (Liite 3), jossa myös eri asiakaspolut tulivat esille. Otettiin käyttöön Effica-ohjelman ajanvarauskalenteri, jonne sosiaalityöntekijät merkitsivät vapaat, päivystyksessä annettavat ajat. Käytiin keskustelua päivystäjän tehtävistä (Liite 4) ja siitä, mikä on sosiaalityössä kiireellistä ja millä kriteereillä asiakas ohjataan esim. hakemaan toimeentulotukea kirjallisesti. Uusien vastaanottokäytäntöjen tueksi kehitettiin lomakkeita. Asiakkaan palvelutarpeenkartoitus - lomakkeen (Liite 5) tarkoituksena on olla apuna oikean asiakaspolun ja kiireellisyyden arvioinnissa. Lastensuojeluilmoitus-lomake uudistettiin (Liite 6) ja uudessa versiossa olennaista on sosiaalityöntekijän arvio kiireellisyydestä ja asian etenemisen kirjaaminen. Päivystyskäyttöön otettiin päivystäjän kansio, johon on koottu päivystäjän tehtävät, lastensuojeluilmoitus- ja

14 13 palvelutarpeen kartoituslomake, toimeentulotukihakemus, yhteistyökumppaneiden puhelinnumerot, soittopyyntölomake ja ajankohtaista-osio. Virka-aikaisen päivystyksen pilotointijaksoksi sovittiin Ajankohdan loppupuolella asiakkaat vastasivat toiseen tyytyväisyyskyselyyn (Liite 7). Tyytyväisyys sosiaalityön saatavuuteen oli jonkin verran parantunut. Sosiaalitekijöiltä saatu palaute oli erittäin myönteistä eikä paluuta entisiin käytäntöihin nähty mahdollisena. Tavallinen kommentti sosiaalityöntekijöiltä oli, että kyllä sitä jaksaa yhden viikon päivystää, kun tietää, että sitten saa tehdä rauhassa töitä. Perusturvalautakunta käsitteli asiaa ja näki uuden vastaanottokäytännön myönteisenä kehityksenä ja kokeilu päätettiin vakiinnuttaa pysyvästi osaksi perustyötä. Tällä hetkellä olemme toimineet vuoden uusien vastanottokäytäntöjen mukaisesti. Mitä on muuttunut ja missä on edelleen kehitettävää? Sosiaalityömme vahvuus ovat pitkään paikkakunnalla työssään toimineet, koulutetut ja ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijöillä on runsaasti tietoa ja kykyä arvioida asiakkaan tilannetta. Esim. asiakkaan alkuarviointitilanteessa sosiaalityöntekijän toiminta on lähes intuitiivista, mutta lähemmässä tarkastelussa arviointi on palasteltavissa pienempiin tarkastelukohteisiin. Käytännössä asiakkaan palvelutarpeen kartoitus - lomakkeen käyttö on jäänyt vähäiseksi varmaankin edellä mainitusta syystä: sen käyttö nähdään turhaksi, kun työntekijä voi tehdä arvionsa ilman apuvälinettä. Olisi mielenkiintoista saada palautetta lomakkeesta sosiaalityöntekijöiltä, jotka ovat toimineet työssä vasta lyhyen aikaa. Lomake voidaankin nähdä ohjeellisena runkona siihen, mitä asioita sosiaalityöntekijän tulee ottaa huomioon asiakkaan palvelutarvetta arvioidessaan. Lastensuojeluilmoituslomake on otettu työkäyttöön ja siitä on saatu hyvää palautetta. Lapsia koskevat huolenaiheet kirjataan systemaattisesti ja samalla tavalla jatkoarviointia varten. Ilmoituksen perusteella päivystäjä arvioi asian jatkokäsittelyn ja myös kirjaa sen ilmoitukseen: vaatiiko ilmoitus välitöntä puuttumista vai käsitelläänkö asia lastensuojelupalaverissa. Päivystäjän kansio on ehdoton apuväline päivystäjälle, sieltä löytyvät vaivattomasti tärkeimmät lomakkeet ja tiedot. Sosiaalityöntekijöiden keskinäinen työnjako on terävöitynyt. Teemme edelleen yhdennettyä sosiaalityötä, koemme sen mielekkääksi ja oikeaksi tavaksi tehdä sosiaalityötä Sodankylän kokoisella paikkakunnalla. Jos lastensuojelu ja aikuissosiaalityö eriytettäisiin näillä resursseilla, tarkoittaisi se sitä, että yksi ja sama työpari vastaisi kaikista lastensuojelun asiakkaista. Tällainen henkilöityminen lisättynä lastensuojelun raskaudella ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta. Joukossamme on kuitenkin vahvaa erityisosaamista lastensuojelun, vammaispalvelun, mielenterveys- ja

15 14 päihdetyön alueilta. Aikuissosiaalityössä teemme tuloksellista yhteistyötä työvoimaviranomaisten kanssa. Esille onkin noussut käsite perussosiaalityön erityisosaamisesta. Onko erityisosaaminen pelkästään jonkin sosiaalityön osa-alueen hyvää hallintaa? Vai edellyttääkö perussosiaalityön erityisosaaminen kaikkien osa-alueiden hyvää osaamista? Sosiaalityön päivystäjältä vaaditaan tietoja ja taitoja, joita ei välttämättä ole jonkin erityisalueen osaajalla jossain muussa työpisteessä kuin sosiaalitoimistossa. Käytännössä asiakaspolku tarkoittaa sitä, että päivystäjä ohjaa asiakkaan tietylle polulle työntekijälle asiakkaan tuoman palvelun tarpeen ja oman ammatillisen arvionsa perusteella. Ongelmana ajanvarauksessa on vapaiden aikojen riittämättömyys suhteessa asiakkaiden tarpeisiin. Tämän vuoksi sosiaalityöntekijöiden on entistä tarkemmin arvioitava, kuka hyötyy sosiaalityöstä ja esim. kuka ohjataan hakemaan toimeentulotukea kirjallisesti. Asiakkuuden kestoa, sosiaalityön mahdollisuuksia ja tuloksellisuutta on arvioitava kriittisesti mieluiten yhdessä asiakkaan kanssa. Sosiaalityön asiakkuus voidaan nähdä prosessina, jossa voi tulla välillä taukoa aktiiviseen työskentelyyn. Käytännössä asiakkuuksien intensiteetit vaihtelevat, välillä myös ilman selkeää suunnitelmaa ja määriteltyä tarkoitusta. Osa aikuissosiaalityön asiakkaista pääsee tehostetun sosiaalityön piiriin ja suurin osa toimeentulotuen hakijoista ohjataan tekemään kirjallinen hakemus. Osa asiakkaista on ns. välitilassa, joiden kohdalla näemme sosiaalityön tarpeellisuuden ja mahdollisuudet, mutta joiden auttamiseen emme ehdi paneutua riittävän tehokkaasti. Käytännössä tehostettu sosiaalityö tarkoittaa säännöllisiä tapaamisia asiakkaan kanssa, aktiivista työskentelyä asiakkaan (viran)omaisverkoston kanssa ja tarvittaessa harkinnanvaraisen toimeentulotuen käyttöä sekä sosiaalihuollon antamista. Toimeentulotuen kirjallisessa käsittelyssä pyritään siihen, että asiakkaan asioita käsittelisi sama työntekijä, jolloin asioiden hoito olisi joustavampaa. Välitilassa olevia asiakkaita sosiaalityöntekijä tapaa toisinaan vastaanotolla, aktivointisuunnitelman teossa työvoimatoimistossa ja lastensuojelun asiakkaina heistä puhutaan esim. oppilashuoltopalaverissa koululla. Käytännössä tehostetun sosiaalityön piiriin pääsemiseen vaikuttaa asiakkaan oma aktiivisuus avun hakemisessa. Asiakasryhmistä on priorisoitu yksinhuoltajat, alle 25-vuotiaat vailla koulutusta olevat nuoret, pääasiassa toimeentulotuella elävät ja nuoret lapsiperheet. Edelleen asiakkaat ovat tyytymättömiä toimeentulotukipäätösten viivästymiseen. Uudet vastaanottokäytännöt eivät ole pystyneet täysin tyydyttämään asiakkaiden tarpeita. Työtä uudelleen organisoimalla ja tarkemmalla asiakasohjauksella olemme kuitenkin päässeet alkuun sosiaalityön kehittämisessä suunnitelmallisemmaksi ja tehokkaammaksi.

16 Toimeentulotuen soveltamisohjeet Sosiaalityöntekijöillä on perinteisesti ollut joka keskiviikkoiltapäivä oma palaveriaika, jolloin on käsitelty harkinnanvaraisia ja laskennallisesti monimutkaisia toimeentulotukiasioita. Silmälasi- ja hammashoitohakemukset ovat olleet toistuvasti esillä, takuuvuokra-asioita ja lapsiperheiden hankintoja ja lasten harrastusmenoja on käsitelty usein. Sosiaalityöntekijöiden puheessa alkoi toistuvasti kuulua eikö tämän asian pitäisi olla jo selvä. Soveltamisohjeiden laatimisprosessi on sisältänyt olemassa olevan käytännön kirjaamista, vanhojen käytäntöjen muuttamista uudeksi ja vastaamista uusiin kysymyksiin. Soveltamisohjeiden tarvetta on herättänyt varsinkin siirtyminen entistä enemmän hakemusten kirjalliseen käsittelyyn. Soveltamisohjeita on alettu valmistella loppuvuodesta Ohjeissa on huomioitu toimeentulotukilaissa tapahtuneet muutokset 1.1. ja Ohjeita on koekäytetty helmikuusta 2006 lähtien ja niihin on tehty täydennyksiä ja tarkennuksia. Ohjeiden laadintaa varten on perehdytty Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin, muiden kuntien soveltamisohjeisiin ja lainsäädäntöön. Aikuissosiaalityön kehittäjä-asiakasryhmä on käsitellyt ohjeita ja voinut palautteellaan vaikuttaa ohjeiden sisältöön. Soveltamisohjeet käsitellään Sodankylän perusturvalautakunnassa , jonka jälkeen ne ovat nähtävillä hankkeen kotisivuilla ja Sodankylän kunnan kotisivuilla. Paikallislehden kanssa on sovittu lehtijutun tekemisestä lautakunnan käsittelyn jälkeen. Soveltamisohjeet tulevat asiakkaiden käyttöön sosiaalitoimiston odotustilaan. Soveltamisohjeiden tavoitteena on toisaalta lisätä sosiaalityön läpinäkyvyyttä, asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja toisaalta helpottaa työntekijän yksilökohtaista harkintaa. Ohjeisiin on koottu tietoa tilanteista, joissa on tarkoituksenmukaista arvioida harkinnanvaraisen tuen käyttöä. Ohjeet eivät sido työntekijän päätöksentekoa, vaan työntekijällä on oikeus ja velvollisuus käyttää ohjeista poikkeavaa harkintaa, mikäli asiakkaan tilanteen edistäminen sitä edellyttää. Vaikka ohjeissa puhutaan paljon laskennallisen toimeentulotuen kielellä, on ohjeissa pyritty korostamaan sosiaalityön osuutta toimeentulotukiprosessissa. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttö nähdään edelleen yhtenä tärkeimpänä sosiaalityön välineenä Sosiaalityöntekijän ja työvoimaneuvojan asiakasyhteistyö

17 16 Laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli voimaan vuonna Sodankylässä sosiaalityöntekijät ja työvoimaviranomaiset ryhtyivät lain voimaantulosta lähtien aktiiviseen asiakasyhteistyöhön. Sosiaalitoimistoon palkattiin työllisyysvaroin työnsuunnittelija, jonka tehtävänä oli valmistella asiakastapaamiset, laatia järjestämissopimukset ja tehdä tilitykset ym. asiaan liittyvät taustatyöt. Alussa työnsuunnittelija myös osallistui aktivointisuunnitelman tekoon, mutta tästä käytännöstä luovuttiin. Sosiaalityöntekijät näkivät lain tarjoavan mahdollisuuden uuteen sosiaalityön työmuotoon. Vuoden 2006 alusta tapahtui lakiuudistus, joka koski toimeentulotuen ja työmarkkinatuen rahoitusrakennetta. Tämä asetti paineita tehostaa työvoimaneuvojien ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyötä ja tarjota asiakkaille mahdollisuuksia toimenpiteisiin, jotka olisivat vaihtoehto passiivi työttömyydelle. Tärkeänä yhteistyökumppanina lain toimeenpanossa on ollut kunnan työpaja, joka säätiöityi vuoden 2006 keväällä. Tämä säätiöityminen on asettanut yhteistyölle uusia haasteita ja reunaehtoja. Kunta on varannut määrärahan ostopalveluun, jota sosiaalityöntekijät käyttävät ohjatessaan asiakkaita kuntouttavaan työtoimintaan säätiölle. Palvelujen ostolle on ollut luotava kriteerit, jotka lähtevät asiakkaiden tilanteista. Nämä kriteerit ovat nähtävillä sosiaalityöntekijän ja työvoimaneuvojan asiakasyhteistyön mallinnuksessa (Liite 2). Kriteereiden soveltaminen asiakastilanteeseen vaatii avointa keskustelua ja se on tuonut esille verkostonäkökulman haasteet sosiaalityön suunnitelmallisuudessa. Kuntouttavasta työtoiminnasta työpajasäätiöllä on laadittu asiakkaiden käyttöön esite (Liite 8). Asiakkaiden tehtäväksi tarkoitettu alkuarviointi on uusittu kuluvan vuoden aikana (Liite 9). Kysymyksillä halutaan kartoittaa asiakkaan työllistymistä estäviä ja edistäviä tekijöitä, mutta asiakkaalla on mahdollisuus tuoda esiin myös muita elämäntilanteeseen liittyviä asioita. Lomake sisältää myös kysymyksen, jolla asiakas voi arvioida lomakkeen suunnittelun onnistumista. Samalla uusittiin asiakkaalle lähetettävä kutsu asiakaslähtöisemmäksi (Liite 10). Aktivointisuunnitelman tekotilanne tarjoaa selkeät raamit sosiaalityön kokonaisprosessin toteuttamiselle. Työskentelyn pohjana ovat asiakkaan omasta tilanteestaan tekemä alkuarviointi ja työvoimatoimiston asiakastiedot. Tämän jälkeen edetään suunnitelmaan, jonka tulee olla riittävän konkreettinen ja realistinen, jotta se olisi myös toteuttamiskelpoinen. Tavallisimmin aktivointisuunnitelman tavoitteeksi kirjataan työllistyminen tai elämänhallinnan parantuminen. Eniten työskentelyä ohjaakin suunnitelma, joka sisältää pieniä, helpommin saavutettavia osatavoitteita.

18 17 Asiakasyhteistyön haasteena on suunnitelman ja tavoitteen asettaminen aidosti asiakaslähtöiseksi. Pelkästään lakiin perustuva asiakkaan velvollisuus, sosiaalityön kielellä pakkoasiakkuus, voi tuottaa motivaation puutetta ja haitata asiakaslähtöisyyden toteutumista. Sosiaalityöntekijä voi nähdä asiakkaan elämän mielekkyyden ja henkilökohtaisen tyytyväisyyden tulojen vähyydestä huolimatta, kun taas työvoimaneuvojalla voi olla asiaan erilainen, työvoimahallinnon näkökulma. Tällöin puhutaan työmarkkinatuen vastikkeellisuudesta ja työnhakijan velvollisuuksista. Asiakasyhteistyössä sosiaalityöntekijän rooli korostuu tilanteissa, joissa asiakkaalla on selkeitä elämänhallinnan vaikeuksia tai muuten sosiaalityötä vaativa elämäntilanne. Tällöin asiakas pääsee tehostetun sosiaalityön piiriin ja hänen kanssaan voidaan tehdä yhteistyötä joko ennen aktivointisuunnitelman tekoa tai yhteistapaamisten välillä. Varsinkin nuorten kanssa on nähty tärkeäksi tehostettu sosiaalityö jo ennen aktivointisuunnitelman tekoa. Vasta nuoren elämäntilanteen selkiintyminen mahdollistaa konkreettisen suunnitelman tekemisen työllisyys- ja koulutusasioiden suhteen. Sosiaalityön organisoinnissa on tavoitteena, että asiakkaalla on sama työntekijä sekä sosiaalitoimistossa että työvoimatoimistossa asioidessaan. Tähän tavoitteeseen on päästy tehostetun sosiaalityön asiakkaiden kohdalla Lastensuojelun perhetyön mallinnus Sodankylän lastensuojelun perhetyön mallinnus havainnollistaa tyypillistä pienen maaseutumaisen kunnan perhetyötä. Pienissä kunnissa perhetyöntekijöitä on usein vain yksi ja työn painopiste on lastensuojelun haastavimmissa tilanteissa; usein lastensuojelun perhetyötä tehdään tilanteissa, joissa vaihtoehtona on huostaanotto ja sijaishuolto. Perhetyön mallinnuksekseen osallistuivat perhetyöntekijä, neljä sosiaalityöntekijää sosiaali- ja terveystoimistosta sekä perheneuvolan sosiaalityöntekijä ja psykologi. Perhetyön mallinnus sai lastensuojelutiimin pohtimaan sitä, missä kaikissa tilanteissa perhetyöntekijää on tarkoituksenmukaisinta käyttää. Perhetyön perusteleminen päättäjille tehostettuna perhetyönä sijoituksen vaihtoehtona on helppoa. Kuitenkin perhetyöstä hyötyvät ja sitä kipeästi tarvitsevat myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten perheet. Näissä tilanteissa vanhemmilta vaaditaan pitkäjänteistä, vuosikausia kestävää lapsen hoitoa ja kuntoutusta sekä tavallista kauemmin jatkuvaa lapsen valvontaa. Erityistä hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien lasten perheet tarvitsevat perhetyöntekijää erityisesti toimimaan yhdyshenkilönä vanhempien ja kuntouttajan välillä sekä antamaan hengähdystaukoja perheelle. Kuntoutuksen onnistuminen kotona merkitsee selkeää säästöä kunnalle, koska lasta ei tarvitse ohjata niin usein kuntoutusjaksolle sairaalaan tai kuntoutuskeskukseen. Perhetyön tulisi kuulua myös lastensuojelupalveluita kehittävän

19 18 kunnan palveluvalikoimaan lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Perhetyön hyödyllisyyttä ja kustannustehokkuutta on helppo mitata sosiaalityön omin mittarein. Kuntoutusjaksojen ja perhekotisijoitusten vertaaminen perhetyöntekijän palkkaan paljastaa perhetyön kannattavuutta. Lastensuojelun perhetyön mallinnus havainnollisti olemassa olevaa käytäntöä ja sysäsi liikkeelle perhetyön kehittämistä. Mallinnuksessa (Liite 11) erottui kolme erityyppistä perhetyön muotoa: perheiden varhainen tukeminen, lapsen elämäntilanteen kartoitus ja lastensuojelutarpeen arviointi sekä lastensuojelun tehostettu perhetyö. Lastensuojelutiimi määritteli kullekin perhetyön muodolle omat kriteerinsä, joilla perhetyötä toteutetaan. Perhetyön eri muodot eroavat toisistaan siinä suhteessa, kuinka voimakasta interventiota ne perheille merkitsevät. Kun tavoitteena on perheiden varhainen tukeminen, interventio perheeseen on heikko. Vanhemmat määrittelevät hyvin pitkälle itsenäisesti tuen tarpeensa ja perhetyötä voidaan ostaa erilaisilta palveluntuottajilta (esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto ja työpajasäätiö). Lapsen elämäntilanteen kartoitusvaiheessa ja lastensuojelun tarvetta arvioitaessa perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä toimivat työparina. Perhettä ja lasta tavataan tietyt tapaamiskerrat ja niiden perusteella päädytään määrittelemään tarkemmin lapsen ja perheen tuen tarve. Lapsen elämäntilanteen kartoitusvaiheen tarpeellisuutta sosiaalityöntekijät ovat pohtineet yhdessä vanhempien kanssa, mutta olennaista tässä vaiheessa on koko lastensuojelun tiimin arvio kartoitustyöskentelyn tarpeellisuudesta. Lapsen elämäntilanteen kartoitusta edeltää lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun tehostetussa perhetyössä interventio perheeseen on voimakkainta. Lapsesta on selkeä lastensuojelullinen huoli, joka vaatii viranomaisten puuttumista. Perheen tilanne voi olla kriisissä tai kriisiytymässä, vanhemmat voivat olla uupuneita, vanhemmilla voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia ja kaikissa tilanteissa lasten hyvinvoinnissa nähdään vakavia uhkia. Tehostettua perhetyötä tarvitaan toisaalta tilanteissa, joissa sijaishuollossa oleva lapsi tapaa vanhempiaan tuetusti. Perhetyön mallinnus sai aikaan pohdintaa sen suunnitelmallisuudesta ja vaikuttavuudesta. Perhetyön lomakkeita (perhetyön perustiedot, suostumus perhetyöhön, perhetyön tavoitteet ja keinot) uusittiin (Liitteet 12 14) ja suunnitelmassa pyritään selkeästi sopimaan sekä perheen omista tehtävistä tavoitteiden saavuttamiseksi että myös perhetyöntekijän tehtävistä. Tavoitteet pyritään muotoilemaan niin konkreettisesti, että niiden toteutumista voidaan arvioida. Mitä paremmin perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä tuntevat perheen, sitä konkreettisempia tavoitteiden on havaittu olevan. Suunnitelmassa sovitaan aina myös sen tarkistamisesta. Uudessa suunnitelmassa arvioidaan edellisen onnistumista täsmentämällä tai muuttamalla tavoitteita. Joskus tavoite voi olla vallitsevan tilanteen vakiinnuttaminen. Perhetyön mallintaminen selkiinnytti sekä perhetyöntekijän että

20 19 sosiaalityöntekijän rooleja erilaisia perhetyön muotoja toteutettaessa. Sen perusteella voitiin myös perustella päättäjille lisäresurssien hankkimista, koska vallitseva tilanne merkitsee sitä, että lastensuojelun avohuollon ehkäisevää perhetyötä ei ole olemassa. Perhetyön puuttumisen näkyväksi tekeminen merkitsi kehittämisyksikön lastensuojelulle alustavaa lupausta ostaa tarvittaessa perhetyön palveluita palveluntuottajilta, kuitenkin edelleen vain kriisitilanteisiin. Perhetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän työparius lapsen elämäntilannetta kartoitettaessa on merkinnyt lapsilähtöisten työskentelymenetelmien kehittämistä. Perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä osallistuivat Pesäpuu ry:n koulutukseen Lapsilähtöinen työskentely välineitä ja menetelmiä lastensuojeluun helmikuussa Koulutus antoi lisää rohkeutta työskennellä suoraan lapsen kanssa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että olennaisinta lapsiasiakkaan kohtaamisessa on työntekijän halu ja myönteinen asennoituminen työskentelyyn. Sosiaalityöntekijöillä on osaamista ja ammattitaitoa kohdata myös vaikeissa tilanteissa eläviä lapsia. Lapsilähtöisistä työvälineistä kokemuksia on kerätty mm. erilaisista korteista (Nalle-, Elämän tärkeät asiat ja vahvuuskortit), erilaisista janoista (elämänjanat, tyytyväisyysjanat), vuodenaikaympyrästä, maailmani kartasta. Kesäkuussa 2006 kerroimme vertaiskonsultaatiopäivillä kokemuksista, joita kehittämisyksikössä oli hankittu lapsilähtöisistä työvälineistä. Lapsiasiakkaat ovat tarjonneet sosiaalityöntekijälle aivan uusia näkökulmia lastensuojelutyöhön. Toiminnallisten menetelmien hyödyntäminen on helpottanut käsiteltävistä asioista keskustelua ja havainnollistanut yllättävän hyvin lasten ajatuksia. Perhetyön mallinnuksessa (Liite 11) on mainittu lapsen elämäntilanteen kartoituksessa käsiteltävät teemat sekä niihin soveltuvat apuvälineet. Mallinnus elämäntilanteen kartoituksesta on saanut vaikutteita Pesäpuu ry:n ja Helsingin kaupungin lastensuojelun tilannearviomalleista. Mallia on sovellettu lappilaiseen toimintaympäristöön soveltuvaksi. 2.3 Sosiaalityön seudullisuuden kehittäminen Vertaiskonsultaatiopäivät Pohjois- ja Itä-Lapin sosiaalityöntekijöille Vuodesta 2002 alkaen Pohjois- ja Itä-Lapin (Utsjoki, Inari, Pelkosenniemi, Savukoski, Kemijärvi, Salla, Posio, Sodankylä) sosiaalityöntekijöillä on ollut mahdollisuus osallistua Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen järjestämille vertaiskonsultaatiopäiville. Yhdessä voimistuen - hankkeen käynnistymisen jälkeen alkaen järjestämisvastuu on siirtynyt hankkeelle. Kunnat osallistuvat vertaiskonsultaatioon kustantamalla osallistujien matkat ja yöpymisen.

21 20 Vertaiskonsultaatiopäiviä kehiteltiin Pohjois- ja Itä-Lapin vertaiskonsultaatiohankkeessa ( ), jossa kohderyhmänä olivat pienten ja keskisuurten kuntien sosiaalityöntekijät. Aloite vertaiskonsultaatiopäivien järjestämisestä lähti liikkeelle Pohjois-Lapin sosiaalityöntekijöiltä. Pienten työyksiköiden ja pitkien välimatkojen maakunnassa seutukunnallisen työnohjauksen ja koulutuksen tarve korostui. Hankkeen tavoitteena oli rakentaa toimiva vertaiskonsultaatioverkosto Pohjois- ja Itä-Lapin sosiaalityöntekijöille. Lisäksi tavoitteena oli kokemuksellisen oppimisen malli, jossa yhdistettiin koulutus, työnohjaus, vertaistuki, konsultaatio ja teknologian hyödyntäminen. Vertaiskonsultaatiohanke muodostui koulutus- ja vertaiskonsultaatioseminaareista. Pohjois- ja Itä-Lapin alueella vaikuttaa 23 kokenutta, pitkään ammatissa toiminutta sosiaalityöntekijää. Vertaiskonsultaatiopäivien tarkoituksena on koota käytännön toimijat vertaistuen ryhmään ja tuoda osallistujille tietoa uusimmasta sosiaalityön tutkimuksesta, työskentelymenetelmistä sekä hyvistä käytännöistä. Tärkeäksi on koettu kuntien sosiaalityöntekijöiden oman osaamisen näkyväksi tekeminen ja tietotaidon levittäminen. Vertaiskonsultaatiopäivät ovat tarjonneet Pohjois- ja Itä-Lapin sosiaalityöntekijöille areenan jakaa tieto-taitoa alueen kaikille sosiaalityöntekijöille. Ideana on tarjota sosiaalityöntekijöille mahdollisuus päivittää omaa ammatillista osaamistaan. Vertaiskonsultaatiopäivillä on ollut luennoitsijoita Stakesista, lääninhallituksesta, Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselta sekä muista yliopistoista. Vertaiskonsultaatiopäivillä on käsitelty mm. kokonaisvaltaista tilannearviointia aikuissosiaalityössä, sosiaalityön asiantuntijuutta, asiakkaan ja sosiaalityöntekijän vuorovaikutusta, ajankohtaisia valtakunnallisia ja osaamiskeskuksiin liittyviä sosiaalityön kysymyksiä sekä lapsilähtöistä sosiaalityötä. Koulutuspäivien mielenkiintoisinta antia ovat olleet kunkin kunnan vuorollaan esittämät ongelmalliset asiakastilanteet, joihin on yhdessä haettu ratkaisuvaihtoehtoja. Asiakastapausten käsittelyyn on pyydetty asiakkaiden lupa ja joskus sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet asiakkaille yhteisen kirjallisen palautteen. Yhden kerran mukana on ollut myös asiakaspariskunta, joiden aikuissosiaalityön asiakkuuteen haettiin uusia näkökulmia. Asiakkaiden palaute osallistumisesta vertaiskonsultaatiopäiville oli myönteinen eivätkä asiakkaat kokeneet mukaan tulemista vaikeaksi. Asiakkaat esittivät sosiaalityöntekijöille toiveen tapaamisessa tehdyn suunnitelman seurannasta tulevilla vertaiskonsultaatiopäivillä. Tärkeäksi on koettu sosiaalityöntekijöiden ryhmäytyminen, jota edesauttaa kaksipäiväisiin koulutuspäiviin sisältyvä epävirallisempi kanssakäyminen ja iltakeskustelut. Vertaiskonsultaatiopäivillä on huomattu, miten jokaisesta kunnasta löytyy

22 21 erityisosaamista, jota kannattaa välittää toisiin kuntiin (esim. lastensuojelu, alkuarviointi, päihdehuolto, kuntouttava työtoiminta). Seutukoordinaattori Kerttu Vesterinen esitteli läheisneuvonpitoa sosiaalityön menetelmänä vertaiskonsultaatiopäivillä kesäkuussa Menetelmä herätti vilkasta keskustelua ja kiinnostusta paikalla olleiden sosiaali- ja perhetyöntekijöiden keskuudessa. Syyskuussa 2006 järjestimme Sodankylässä kaksipäiväisen läheisneuvonpitokoulutuksen, jonka kouluttajina toimivat erityissosiaalityöntekijä Kaisi Peltoniemi ja Kerttu Vesterinen. Koulutukseen osallistui yhteensä 23 sosiaalialan ammattilaista Pohjois- ja Itä-Lapin kunnista sekä Rovaniemeltä ja Enontekiöltä. Osanottajien joukosta ilmoittautui koulutustilaisuudessa neljä koollekutsujaa, joista kolme kehittämisyksikön kehittäjä-sosiaalityöntekijää ja yksi Rovaniemen kaupungista. Kehittämisyksikön työntekijöinä meillä on mahdollisuus tarjota palvelua alueen kuntiin ja tehdä sitä tunnetuksi, mutta tavoitteena on koollekutsujien määrän kasvattaminen ja kuntien välisen työntekijävaihdon lisääntyminen. Läheisneuvonpito on lastensuojelussa käytetty menetelmä, mutta sitä on kokeiltu myös vanhustyössä. Menetelmän soveltaminen aikuissosiaalityöhön on haaste, johon tulemme palaamaan kehittämisyksikön toisessa vaiheessa ensi vuonna Lastensuojelun verkkokonsultaatio ja muu yhteistyö Yhdessä voimistuen -hankkeen kehittäjä-sosiaalityöntekijä on osallistunut yhtenä vastaajana lastensuojelun verkkokonsultaatioon. Verkkokonsultaatiossa Pohjois-Suomen alueen sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus esittää kysymys lastensuojeluun perehtyneille sosiaalityöntekijöille, lastenpsykiatrille ja lakimiehelle, jotka yhdessä muodostavat vastaajatiimin. Lapin kuntien väliset etäisyydet ovat pitkiä ja sosiaalityöntekijällä ei välttämättä ole mahdollisuutta neuvotella työparin tai naapurikunnan sosiaalityöntekijän kanssa. Useissa tilanteissa tarvitaan neuvoja pitkän linjan ammattilaiselta, jolla on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Verkkokonsultaation tavoitteena on tarjota sosiaalityöntekijöille teknologiaa hyväksikäyttävä etäkonsultaatiomahdollisuus sekä suoraan asiakastilanteisiin että työntekijöiden keskinäisiin neuvonpitoihin. Verkkokonsultaatiota on kehitelty verkkokonsultaatiohankkeessa (Vesterinen). Verkkokonsultti on sitoutunut vastaamaan kysymykseen viiden vuorokauden kuluessa. Konsultaatiopalvelu on kysyjille maksuton. Osaamiskeskus järjestää konsulteille kaksi kertaa vuodessa työkokouksen, joissa pohditaan yhteisiä linjauksia.