Varpu Kekkonen, esiopettaja Matikkatihkua odottelu- ja siirtymätilanteisiin. Leikkejä ja toimintaa ilman välineitä

Transkriptio

1 Varpu Kekkonen, esiopettaja Matikkatihkua odottelu- ja siirtymätilanteisiin Lapsiryhmän kanssa odottelutilanteet voi hyödyntää matematiikkaa opetellen. Aika kuluu, turha levottomuus kaikkoaa ja lapsen ajattelun taidot kehittyvät. Leikkejä voi leikkiä joko täysin ilman välineitä tai poimimalla välineet juuri sillä hetkellä saatavilla olevista. Voidaan myös käyttää valmista materiaalia, kuten pikkuesineitä ja korttisaroja. Leikit ja toiminnot on helppo muokata lasten ikää ja taitoja vastaaviksi. Leikkejä ja toimintaa ilman välineitä Missä tahansa lapsiryhmän kanssa oleskeleekin, voi ympäristöä tarkkailla ja tehdä siitä mahdollisimman yksityiskohtaisia havaintoja, joita lapset toisilleen ja aikuiselle kertovat. Tutussa paikassa voidaan muistella aiemmin tehtyjä havaintoja ja pohtia, onko jokin muuttunut. Havainnoitaessa nimetään esineitä ja asioita ja voidaan laskea lukumääriä. Lukumääriä laskettaessa laskettavat asiat tai esineet tulee rajata siten, että lapsi varmasti tietää, mitä lasketaan. Lukumääriä on hyvä laskea useasta eri suunnasta: esiopetusikäiselle lapselle ei välttämättä vielä ole päivänselvää, että luokan ikkunoiden määrä ei muutu, laski ne vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle tai keskimmäisestä aloittaen. Havaintoja voidaan tehdä myös lapsista itsestään siten, että havainnoidaan vaatetusta, hiusten ja silmien väriä ja tyttöjen ja poikien määrää. Tehtävä vaikeutuu, kun heissä tapahtuu jokin muutos. Joko aikuinen tai joku lapsista muuttaa itsessään jotain riisuu silmälasinsa, vetää hihan ylös, laskee olkaimen alas jne. - muiden näkemättä ja pyytää sitten muita kertomaan muutoksesta. Kaikkien aistien käyttö on matematiikankin opetuksessa sallittua, jopa toivottavaa. Havaintojen teko odotustilanteessa onnistuu varsin hyvin vaikkapa kuuloaistia hyväksi käyttäen ja jopa ilman välineitä. "Sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa ympäristön ääniä. Erottuuko sieltä lintujen laulua, lasten ääniä vaiko lentokoneen jylinää?" Tai leikitään kellotornia, jossa kellovanhus kaipaa huoltoa, koska se lyö miten sattuu. Sitten pyydetään lapsia taputtamaan, tömistämään tai hyppäämään tietyn määrän verran kellon lyöntejä. Samalla voidaan seurata, tietävätkö lapset varmasti, mitä mainittu lukumäärä tarkoittaa. Leikki vaikeutuu, jos lukumäärää ei enää sanota vaan näytetään, jolloin lasten tehtäväksi jää itse huomata, kuinka monta kertaa hypättiin, taputettiin tai muulla tavoin tuotettiin ääntä. Jos kaikki tehdään selin lapsiin, on heidän vielä kuulon perusteella tunnistettava, minkälainen kello tornissa löi. 1 / 5

2 Odotellessa on hyvä antaa lapsille mahdollisuus liikkumiseen tai ainakin liikehdintään. Reaktioleikit onnistuvat hyvin myös odotellessa, paikalla seisten tai istuen. Esimerkiksi "kellari-keittiö-ullakko" -leikki on helppo toteuttaa lähes missä tahansa. "Kellarissa" lapset menevät kyykkyyn lattialle tai tuolin viereen, "keittiössä" istutaan tuolilla tai seistään paikallaan. "Ullakolle" mentäessä lapset joko kiipeävät tuolille tai nousevat varpailleen seisomaan ja kohottavat kätensä ylös. Siirtymätilanteissa voi luokitella lapsia kehottamalla niitä, joilla on raidalliset sukat, kirjaimia takissaan tai nauhakengät, menemään ensiksi. Jonossa seisominen on lapsille vaikeaa, rivi on heille helpompi, mutta jonossa siirtymistä voi helpottaa pyytämällä jonon ensimmäistä ja viimeistä menemään sisälle. Lasten mielenkiintoa pitää yllä erilaiset ohjeet, ja turha töniminen ja jonoon ensimmäiseksi kiirehtiminen jäävät pois, kun koskaan ei voi tietää, kummasta päästä ja missä järjestyksessä jono liikkuu. Jono voi lähteä liikkeelle kolmannesta pojasta tai ensimmäisestä lapsesta, jolla on jalassaan kumisaappaat. Määre voi olla mikä tahansa. Leikkejä ja toimintaa erilaisilla välineillä Yksinkertaisin ja aina valmiina esillä oleva väline on lapsiryhmä itse. Pyydä lapsia hakeutumaan lähekkäin tietyn lukumäärän tai ominaisuuden perusteella, esim. kolme tai kuusi lasta, kaikki joilla on raidalliset sukat, siniset tossut, puserossa vetoketju tai vastaavasti napit jne. Valmiiseen ryhmään voi tuoda "käen munan", lapsen, joka ei jonkun ominaisuuden suhteen sovikaan muuhun ryhmään. Lasten tulee havainnoillaan löytää käen muna ja perustella se. Tässä yhteydessä on syytä varoa ominaisuuksia, joiden käyttö voi loukata. Tällainen voi olla esimerkiksi etninen tausta. Lasten päättelytaidot kehittyvät, kun pyydät heitä miettimään, kuka lapsista juuri nyt on mielessäsi. Voit kertoa esimerkiksi, että sinulla on mielessäsi lapsi, jonka paidassa on nappeja. Aluksi kannattaa pyytää kaikkia niitä lapsia, joihin ensimmäinen annettu vihje täsmää, nousemaan seisomaan. Tämän jälkeen vihjeiden anto jatkuu, ja seisomaan jäävät vain ne lapset, joihin annettu vihje edelleen sopii. Näin jatketaan, kunnes seisomassa on enää yksi lapsi, se, joka sinulla oli mielessäsi. Tähän lapseen sopivat kaikki esitetyt vihjeet ja väitteet. Tehtävä vaikeutuu, jos valmiiksi annettujen väitteiden sijaan lapset vuorollaan kysyvät tiettyä ominaisuutta (onko hänellä nappeja paidassa) ja vastataan kysymyksiin vain kyllä tai ei. Melko nopeasti lapset harjaantuvat tekemään sellaisia kysymyksiä, joista heille välittyy etsitystä henkilöstä oleellista tietoa. 2 / 5

3 Jos haluat vaikeuttaa tehtävää entisestään, voit antaa vihjeet kielteisessä muodossa (lapsi, jolla ei ole nappeja paidassa) tai vastata lasten esittämiin kysymyksiin päinvastoin. Päinvastoin vastaamisen ymmärtäminen edellyttää lapsilta jo melkoisia päättelykykyjä ja sitä, että lapsille on etukäteen kerrottu aikuisen koko ajan narraavan kyseisellä kierroksella. Samanlaisia päättelyleikkejä voidaan leikkiä erilaisilla kuvasarjoilla, esineillä tai unkarilaisilla loogisilla paloilla. Lasten kanssa, jotka jo tuntevat numeromerkit ja luvut sekä ymmärtävät lukujen keskinäiset suhteet, voidaan samalla tavalla lähteä ratkaisemaan mielessä olevaa lukua. Tällöin voi apuna käyttää lukusuorana vaikka mittanauhaa. Korteista, esineistä tai loogisista paloista poistetaan aina ne, joihin esitetyt väitteet eivät sovi. Lukusuoralta rullataan molempiin käsiin ne lukualueet, joihin mielessä oleva luku ei sovi. Erinomaiseksi ja monikäyttöiseksi on osoittautunut varsin edullinen ja yksinkertainen korttisarja. Pelikortin kokoisille, erivärisille kartonkikorteille liimataan lehdistä sen kokoisia kuvia tai kuvan osia kuin kortille mahtuu. Kortteja voi olla kymmeniä, niitä ei kannata laminoida tai muovittaa eikä yhtä kadonnutta tai rikkoutunutta korttia kannata jäädä suremaan. Tämän korttisarjan avulla voidaan leikkiä niin yllä mainittua päättelyleikkejä kuin luokitteluakin. Luokittelun perusteena voi olla kortin taustan väri, kuvan aihe, kuvan tekotapa (valokuva, piirros, maalaus) tai mikä tahansa, minkä lapsi itse keksii. Luokittelutehtävän joukkoon voit laittaa käenmunan -kortin, joka ei ominaisuuksiltaan vastaa muita kortteja ja joka lasten tulee löytää. Luokittelutehtävä vaikeutuu, kun jaat kortit itse mieleisiisi pinoihin ja pyydät lapsia huomaamaan luokittelun perusteen ja perustelemaan sen. Luokitteluperusteita voi olla taustakortin väri, tietty kuva-aihe eläimet, ihmiset, rakennukset - tai tekeminen. Kortteja voit antaa lasten järjestää myös kortissa olevan aiheen lukumäärän mukaan. Tällöin lapsi itse päättää, mitä hän kortissa laskee: se voi olla yksi auto, kaksi etulyhtyä, kolme ovea, neljä pyörää jne. Kortit asetetaan lukumäärän mukaiseen järjestykseen lukujonon mukaisesti. Voit jälleen vaikeuttaa tehtävää laittamalla kortit itse mieleiseesi järjestykseen ja pyytää lapsia keksimään, mitä missäkin kortissa on laskettu, jotta lukujono etenisi loogisesti. Kun odotellessa on käytössäsi pieniä esineitä, voit harjaannuttaa lasten kuuloaistia pudottamalla heidän ennalta näkemiään tavaroita lattialle. Pyydä lapsia sitten sulkemaan silmänsä ja pudota muutama esine vuorollaan. Lasten tulee kuulohavainnon perusteella 3 / 5

4 tunnistaa esine, josta kulloinenkin ääni lähtee. Käen muna sopii tähänkin: muutaman kierroksen jälkeen pudota lattialle esine, joka ei aiemmin ole ollut mukana. Tarkkaile, huomaavatko lapset käenmunan. Erilaiset tunnusteluleikit ovat lapsille mieleen, ja niitä on helppo toteuttaa. Anna lasten laittaa kätensä kangaspussiin tai pahvilaatikkoon ja pyydä heitä tällä perusteella nimeämään, mikä pussissa tai laatikossa on. Tehtävä vaikeutuu, jos pyydät heitä ainoastaan kuvailemaan esinettä ilman, että he nimeävät sitä. Voitte keskustella niistä ominaisuuksista, joita tunnustelemalla voidaan saada selville. Onko esimerkiksi esineen väri tällainen ominaisuus? Voit myös tehdä pieniä kangaspusseja, joihin laitat nollasta kymmeneen marmorikuulaa kuhunkin. Lasten tehtävänä on pusseja avaamatta selvittää kuinka monta kuulaa kussakin pussissa on sekä laittaa pussukat lukujonon mukaiseen järjestykseen. Jos ryhmän tulee siirtyä paikasta toiseen, voit tehdä tämänkin pusseissa olleiden kuulien perusteella: ensiksi menee se, jonka pussissa ei ole yhtään kuulaa, sitten se, jolla on yksi, kunnes koko ryhmä on poistunut toiseen tilaan. Voit antaa pussin myös parille, jolloin toinen laskee ja toinen tarkistaa. Lähes samanlaisen mutta vaativamman harjoituksen voit tehdä isohkoilla tulitikkurasioilla, joiden sisään olet laittanut nollasta kymmeneen mutteria. Mutterin halkaisija saa olla noin 25 mm. Lapset voivat nyt rasian painon perusteella koettaa selvittää niiden oikean järjestyksen. Laatikot ovat avattavissa, jolloin ratkaisun voi helposti tarkistaa. Anna lasten selkänsä takana pitämiinsä käsiin pieni, tuttu esine ja pyydä heitä tunnustelemaan sitä. Esinettä ei saa katsoa. Kerää tavarat pois ja laita ne kaikkien katseltaviksi lattialle tai pöydälle. Pyydä lapsia tunnistamaan esine, joka heillä äsken oli kädessään. Voit jälleen lisätä tehtävän haasteellisuutta laittamalla esineiden joukkoon muutamia samanlaisia mutta erikokoisia esineitä, vaikkapa arpakuutioita. Tätäkin tehtävää voidaan muokata siirtymätilanteisiin siten, että kerrot lapsille hakevasi esinettä, joka on pyöreä ja kova tai pieni ja jossa on ulokkeita, aivan kuin jalkoja, tai että etsimäsi esine on pehmeä ja siitä kuuluu rapinaa. Ne lapsista, joilla on kuvaukseesi sopiva esine, nousevat ja poistuvat. Tämän saman harjoituksen voi tehdä kangastilkuilla. Anna jokaiselle lapselle selän taakse 4 / 5

5 erilainen kangastilkku. Kankaat voivat olla karkeita, pehmeitä, ohuita tai paksuja, mahdollisimman erilaisia keskenään. Lasten tunnusteltua niitä kerää tilkut pois ja jaa ne sitten uudelleen siten, että tällä kertaa lapset näkevät ne. Lasten tehtävänä on nyt ottaa jälleen käsin tunnustellen selville, mikä tilkuista äsken oli heidän selkänsä takana. 5 / 5