Sosiaalihuoltolain uudistamista koskeva kuulemistilaisuus / Förnyande av socialvårdslagen hörandetillfälle , Helsinki

Transkriptio

1 Sosiaalihuoltolain uudistamista koskeva kuulemistilaisuus / Förnyande av socialvårdslagen hörandetillfälle , Helsinki Muistiinpanoja (puheenvuoron pitäjien ja yleisön kommentteja) paikalla kirjoitettuna /Elina Palola Hallitusohjelman tuomat painotukset Mitä kuntapolitiikassa tapahtuu? Pyrkimys selkiinnyttää kuntapolitiikan linjauksia, Paras-laki korjataan rakennelailla; lähtökohtana vahvat peruskunnat työssäkäyntialueilla. Järjestämislaki säädetään lähtökohdiltaan ns. Välimäen työryhmän esittämässä muodossa. Syksyn 2011 mittaan linjaukset selvenevät. Sosiaalipoliittisesti tärkeitä mm. perusturvan parantaminen, nuorten yhteiskuntatakuu, sosiaalihuoltolakiesitys ja ehdotus erityislainsäädännön muutosvalmisteluista vuoden loppuun mennessä, vanhuspalvelulaki uutena erityislakina sosiaalihuoltolain rinnalle, vammaislakien yhdistäminen jatkuu, maksupolitiikkaa koskevat ehdotukset, hankintalain tulkinnan selkiyttäminen. Hallitusohjelmasta tuli odotettua pidempi ja yksityiskohtaisempi. Monet kohdat vaativat vielä selvennystä, ja neuvottelut ministerin kanssa alkavat heti. Lakiehdotuksen esittely Yleiset periaatteet: yhdenvertaisuuden, julkisen vastuun, universaalisuuden, sosiaalisen vastuun, ennaltaehkäisyn, normaalisuuden, kokonaisvaltaisuuden periaate. Keskeiset linjaukset: sosiaalinen kestävyys, hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen, palvelujen saatavuus, heikoimpien asema, apu arjen omassa ympäristössä, palveluiden laatu ja asiakkaan oikeudet, kilpailukulttuurista aitoon yhteistyöhön, joustava monialainen yhteistoiminta, monimuotoistuva sosiaalihuolto, henkilöstön osaaminen ja riittävyys, vankka tietoperusta. Lain tarkoitus; viimeiset lisäykset osallisuus ja yhteisöllisyys. Arjessa selviytymisen tukeminen uusi korostus. Laki pyrkii kannustamaan positiiviseen ajatteluun. Määritelmät: vrt. terveydenhuoltolakissa määritellään käsitteitä palvelurakenteen pohjalta, mm. terveyden edistäminen, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, erikoistason sairaanhoito, sosiaalihuolto jne. Käykö niin, että terveydenhuoltolaki yleislaki, jos tässä hyvinvointi liian suppeassa merkityksessä? Sosiaalihuollon toimintaedellytykset: yksi haastavimpia pykäliä. Heräsi keskustelua, kuuluvatko esim. toimitilat tähän pykälään. Esteettömyys! Hyvinvoinnin edistäminen sosiaalisesta näkökulmasta (yhteensovittaminen, jottei monia erillisiä suunnitelmia ja raportteja). Vuosittainen raportointi kuntalaisten sosiaalisesta hyvinvoinnista väestöryhmittäin ja alueittain. Suhde sosiaaliasiamiehen selvitykseen? Kommentti yleisöstä: sosiaaliasiamiestä kuultava, hänen itsenäinen selvityksensä voisi olla tässä mukana ja tämä voisi olla tapa viedä se keskusteluun valtuustoon. Näillä asiakirjoilla tulisi olla todellinen painoarvo, niiden tulisi velvoittaa kuntaa ryhtymään tarvittaviin toimiin. Kommentti: millä vaikuttavuutta arvioidaan, kun tehdään sosiaalityötä; tarvittaisiin indikaattoreita. 1

2 Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet: mahdollisuus osallistua tavoitteiden asettamiseen ja toimenpiteiden määrittelyyn. Luku 3: tuen tarpeet, joihin sosiaalihuollon on vastattava. Tässä vaiheessa 9 erilaista luokkaa. Kommentoijat eivät olleet vakuuttuneita, että laki estää palvelujen väliin putoamisen. Todettiin, että suunnitelman olisi oltava tässä yhteydessä eikä vasta 5. luvussa. Rajapinnat muihin lakeihin oltava selvät: milloin sovelletaan mitäkin lakia. Päihteiden täytyy näkyä selvästi nelospykälässä. Olisi ensiarvoisen tärkeää tehdä päihde- ja mielenterveysasiakkaat näkyviksi myös sosiaalihuoltolaissa. Tuen tarve syrjäytymisen torjumiseksi: painotus on tässä varhaisessa tuessa, ja se on väärä. Toimintakykyyn liittyvä tuen tarve: perinteisintä sosiaalihuollon toiminta-aluetta. Myös yhteisö voi olla vaikeassa elämäntilanteessa. 4. luku ovatko keinot oikeat; löytyykö uusia keinoja? Vaatii vielä paljon pohdintaa. Kenen tarpeista laki on tehty? Onko asiakas onnistuttu asettamaan keskiöön? Yhteenveto asiakaskuulemisista. Rovaniemellä on kehittäjäkahvilan avulla rakennettu luottamusta asiakkaiden ja viranomaisten välillä. Korostus yksilön omille vaikutusmahdollisuuksille, pelko asiakkaan syyllistämiselle. Hyvinvointi on huoltoa ja holhousta parempi asia (lain nimi!). Kuulemisen sijaan olisi puhuttava yhdessä tekemisestä. Lain tasolla tulee määrätä hyvinvointiraportin saatavuudesta kaikille. Riittääkö, että kertomus vain ammattilaisten tekemä. Maallikonkin olisi pystyttävä näkemään se, miten tilanne kehittyy. Keskiluokan terveyden tukemista tehdään eri metodein kuin alemman luokan nostamista. Pääsy palveluihin ei ole tasavertaista työssäkäyville ja työttömille. esim. vanhustenhoidossa olisi kartoitettava kaikkien asiakkaiden tilanne sosiaalityöntekijän kotikäynneillä. Hyvinvoinnin edistämisen sijaan olisi monesti realistisempaa puhua kärsimysten vähentämisestä. Laissa tulisi korostaa sitä, että pyritään jatkuvasti parantamaan huono-osaisten asemaa. Tärkeimmät asiat tulisi määritellä. Työntekijällä paljon valtaa suhteessa asiakkaaseen. Onko kysyttävä, mitä sinulla on annettavaa vai mitä tarvitset iso ero motivoinnissa! Toimintakykyyn liittyy myös sosiaalisten suhteiden tarve. Voisiko työmuotona olla myös yhteisöllisyyden edistäminen, ettei olisi vain terveyden edistämistä? Tuen tarpeen selvittäminen: asiakkaan on tärkeää saada kokemus kohtaamisesta ja siitä, että häneen luotetaan ja arviointi tehdään ensisijaisesti hänen ja hänen läheistensä kanssa. Esim. toimeentulotukiasiakkaat kokevat epäluottamusta, mihinkään sanaan ei luoteta. Perusterveydenhuolto: kokonaisvaltaisuus sanahelinää, sama koskee sosiaalihuoltoa. Kuntoutusprosesseissa sosiaalityö näyttäytyy heikkona, samoin kriisitilanteissa. Sosiaalityöltä odotetaan aktiivista otetta. Vastuutyöntekijä onko uutta, jos työntekijät tekevät työnsä hyvin vaikea ajatella, että saadakseen palvelua täytyy olla jonkun oma. Päätös tuen järjestämisestä: tulkinnanvaraisissa tilanteissa asiakkaan edun ensisijaisuus. Etuuskäsittelyyn joutunut ei pääse siitä eroon. Kun tilannearvio tehty, olisiko asiakkaalle jäänyt myös paperi ja tieto siitä, 2

3 kuka selvityksen on tehnyt. Läheskään kaikki eivät pääse asiakassuunnitelmavaiheeseen. Jälleen yksi uusi suunnitelma? Vähintä mitä olisi tehtävä, on eri suunnitelmien yhteensovittaminen. Hoitosuunnitelmaan olisi jo kirjattava sosiaalihuollon toimenpiteitä, koska se ei muuten toteudu. Voisiko asiakassuunnitelman tehdä vain niille, joilla ei muita suunnitelmia? Entä valitusprosessit? Kunnissa tehdään paljon turhaa paperia, joilla ei mitään merkitystä. Tuoko oma työntekijä mitään? Kuinka lain toteuttamista valvotaan, noudattamatta jättäminen olisi sanktioitava ja väärien päätösten uhreiksi joutuneille asianmukainen korvaus. Lakitekstin ymmärrettävyys, yksitulkintaisuus ja huono-osaisuuden vähentäminen punaiseksi langaksi läpi lain! Vahvistaako laki sosiaalityön asemaa / antaako sosiaalityölle uusia työkaluja? Sosiaalityössä kokemuspohjaisella tiedolla on ollut suuri merkitys. Uusimman tutkimustiedon välittymiselle kuntien sosiaalityöntekijöille tulee luoda rakenteet. Keinovalikon tarkempi määrittyminen on erittäin tärkeätä. Ovatko tarpeet keinoja suuremmat? Sosiaalityön lisäksi sosiaaliohjauksen tulisi olla yksi keino, jolla ihmisten tuen tarpeisiin vastataan. Sosiaalityöntekijöiden ja erityisesti sosiaaliohjaajien tulisi työskennellä ihmisten arjen elinympäristöissä. 5 luku: lakiluonnos selkiyttää työprosessia, vastuutyöntekijä ja ilmoitus toiselle viranomaiselle hyviä uusia työkaluja. Riittävä sosiaalihuollon osaaminen tulee turvata asiakastyössä ja määritellä 3 :ssä. Asiakassuunnitelman laatijan ja vastuutyöntekijän tulee olla sosiaalihuollon ammattihenkilö. Sosiaalihuollon ammattihenkilö johtaa sosiaalihuollon asiakasprosessia asiakassuunnitelman kautta? Edellyttävätkö jotkut sosiaalihuollon tehtävät sosiaalityön osaamista? Rajapinnan määrittely suhteessa sosiaalihuollossa tehtävään terveydenhuoltoon? We are waiting what will happen instead of making things happen. Käsitteet ja käsitesiivous: sosiaalisen hyvinvoinnin käsite vaatii pohdintaa, jotta päästään irti viranomaiskeskeisyydestä vrt. sosiaalityön määritelmä, tarkasteltava vielä sen loppuosaa nykyehdotuksessa. Hyvinvointiraportti: kuka / ketkä tekevät? Vaarana saattaa olla pelkästään tilasto- ja seurantatyyppisen tiedon tuottaminen kuntalaisten/asiakkaiden hyvinvoinnista. Olisi sidottava perustyöhön tiedontuotanto, johon myös asiakkaat osallistuvat. Mutta missä asiakkaat näkyvät? Mikä on 3 ja 4 pykälän välinen yhteys? Tärkeää huomioida, että on erilaisia tapoja raportoida ja vaikuttaa. Sosiaalityön määritelmässä vahvistetaan rakenteellista työtä ja laajennetaan sosiaalityötä yksilötyön yli, mutta tämä ei näy 5. luvussa. Osaamisen näkökulma: yhteiskunnallinen ja tutkijakoulutus; rakenteellisen työn tuominen vahvemmin uuteen lakiin nimenomaan sosiaalityön erityisosaamisena. Tutkivaa työtä voisi vahvistaa ja jäsentää paremmin. Sosiaalityön määrittäminen ja vastuu suhteessa esim. sosiaaliohjaukseen. Sosiaalityön määritelmä, jos ei määritellä, mitä on rakenteellinen työ, on riski, ettei ole tilausta. Ei ole irrallista, vaan perussosiaalityötä. Vrt. Sosnetin määritelmään sosiaalityöstä. 3

4 Mikä on sosiaalihuollon paikka? Määrittääkö laki sen oikein? Miten laki orientoi meitä tulevaisuuteen? Miten estää jymähtäminen totuttuihin ajattelu- ja toimintamalleihin? On paljon parantamisen varaa asiakkaan asettamisessa keskiöön. Espoossa asiakkaiden kuulemiset olleet aina myönteisiä yllätyksiä viranhaltijoille. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten olisi puhuttava muustakin kuin resursseista: asiakassegmenteistä, virtausten ymmärtämisestä jne. Asiakkaiden mukana olo suunnittelussa on tärkeä asia. Kuntakentässä ollut tapana tehdä organisaatiomuutoksia ongelmien ilmetessä, mutta mikään ei auta, ellei työ hyvää asiakaspinnassa. On asioita, jotka eivät ratkea lainsäätämisen kautta. Ei pitäisi toistaa terveydenhuoltolain ongelmia; integraatio järjestämislain kanssa tärkeää. Ehyitä palvelukokonaisuuksia niin, että organisaatioiden rajapinnoista tehdään yhdyspintoja. Miten luodaan edellytyksiä sosiaalisen pääoman lisääntymiselle? Yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin lihavuus tai huono fyysinen kunto. Kanadalainen tutkimus: rakkaus muuttaa terveydentilaa enemmän kuin mikään muu tekijä. Ei saisi koskaan suostua alistamaan ketään, heittäytyä uhrin rooliin eikä olla välinpitämätön. Sosiaalihuollon paikka kunnassa on siinä joukkueessa, jolla on niin hyvä ammatillinen osaaminen ja itsetunto, ettei niitä tarvitse vakuutella. Kommentteja lain nimestä, esim. Laki sosiaalisesta turvasta ; nimikin voisi korostaa asiakkaan itsenäisyyttä. Pirkko-Liisa Rauhala: ei-aineellisen sosiaaliturvan paikka sosiaalihuollon kokonaisuudessa Moderni sosiaalipolitiikka on nuori ilmiö, kehitys- ja reformisyklit noin 60 ja 30 vuoden jaksoissa. Suomessa kaksi 60 ja kolme 30 vuoden sykliä. Nyt nykyisen sohu-lain sykli täyttymässä, olisi tärkeä analysoida tätä sykliä: mitä sellaista on muodostunut, mitä ei ajettu? Uuden syklin juuret 90-luvun laman jälkeisessä kehityksessä. Valitaanko nyt tausta-ajatukseksi toteutuneen kehityksen kirjaaminen, polarisoitumisen ja eriarvoistumisen aika --- tuleeko uusi köyhäinhoitolaki? Vai lähdetäänkö tekemään reformia, jossa tavoitteena aktiivinen muutos? Tulossa kova poliittinen vääntö lain peruskirjauksista, tarvitaan alan ihmisiä asiakkaat mukaan lukien tekemään määrittelyjä ja selittämään niitä lain taustavalmisteluissa erittäin keskeinen oli alueellinen tasa-arvo. Tärkeä katsoa, millä retoriikalla ja millaisilla tutkimustuloksilla perustellaan ja lähdetään liikkeelle? Valitaanko viimesijaisen järjestelmän linjaus, tullut paljon kritiikkiä ylhäältä päin tulevista linjauksista. Mutta miten valinta tehdään otetaanko järjestelmäkeskeinen linja kuten edellisessä lainvalmistelussa, jossa linjana hyvinvointivaltion vastuu? Palvelujärjestelmämme on nyt epäsensitiivinen kansalaisten arkisille tarpeille. Perus- ja ihmisoikeuskeskeinen linjaus? Historiallinen tilaisuus tehdä johto perustuslain pykälistä käsin, jolloin päästäisiin hallintoalamaisuudesta. Räätälöidyt palvelut, joista kannetaan kollektiivista vastuuta. Onko mahdollista modernisoida sosiaalihuolto siten, että se on eettisesti kestävä (kansalaisten ääni), ammatillisesti ja toiminnallisesti vahva ja pätevä (pystyy organisoimaan tueksi vapaaehtoistyötä, vrt. community work), taloudellisesti järkevä ja kannettavissa, vallitsevaan oikeusajattelun ja normistoon sovitettavissa? Tieto-ohjaus? Miten tieto kansalaisista, väestöstä yhdistetään asiakkaan tietoon (mikron ja makron tietoohjaus)? Ammatillisuus ja sosiaalityön ja ohjauksen määrittelyt tärkeät. Asiakaspalautekanavien nopea vaikuttavuus olennaista varmistaa! 4

5 Vahvistuuko sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta? Millä se saataisiin vahvistumaan? Tutkimuksen, koulutuksen, kehittämisen ja käytännön yhteys. Lähtökohdat: 1) asiakkailla oikeus osaavan henkilöstön antamaan tukeen ja apuun, joka perustuu todennettuun tietoon, 2) kyettävä tarttumaan vaikeisiin syrjäytymisen, huono-osaisuuden, eriarvoisuuden, lastensuojelun ym. ongelmiin, 3) eheät sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät näiden molempien järjestelmien yhdenvertaista asemaa. Askelmerkkejä tutkimuksen tärkeydestä on jo lakiluonnoksessa. Hallitusohjelma: sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusta ja tuotekehitystä vahvistetaan, vaikuttavuus-tutkimusta lisätään ja tutkimusta uudistetaan. Neljä keskeistä kehittämiskohtaa: sosiaalihuollon tutkimus (tietoon perustuva työ, terveydenhuollossa vannotaan evidence based käytäntöihin = tutkimukseen perustuva käytäntö) Sosiaalityön erikoistumiskoulutus (ammatillinen lisensiaatintutkinto), nyt vailla pysyvää rahoitusta. Sosiaalityön koulutuksen käytännön opetus vailla yhtenäistä valtakunnallista organisoitumista ja rahoitusta. Sosiaalialan osaamiskeskukset tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen ylikunnallisina, maakunnallisina, mahd. erva-aluepohjaisina, vahvan yliopistoyhteyden omaavina solmurakenteina. Osaamiskeskukset luontevia sohun alueellisia toimijoita, koska sosiaalialalla ei ole erva-alueisiin perustuvaa yhteistoimintarakennetta. Tutkimus: VN vahvistaa nelivuotiskausittain kansallisen tutkimusohjelman ja sen rahoittamisen. Ervaalueille tutkimustoimikunta, joka vastaa alueensa tutkimusohjelmasta. Rahoitusta voivat hakea kunnat, kuntayhtymät ja sosiaalialan osaamiskeskukset. Kehittämishankkeisiin sisällytetään tutkimusta. Koulutus: Valtionkorvaus kunnalle käytännön opetuksen kustannuksista, työelämälähtöisyys. Valtionkorvaus kunnalle erikoistumiskoulutuksen järjestämisestä. Yliopistojen professorien sijoittaminen valtionkorvauksen tukemana osaamiskeskuksiin erikoistumiskoulutuksen ja kuntien käytäntöjä tukevan tutkimuksen toteuttamiseen ja ohjaamiseen. Kunnille mahdollisuus perustaa koulutus- ja tutkimusvakansseja. Miten taataan kuntien mahdollisuudet turvata tarvittava tietoperusta sosiaalihuollon kehittämiseen? Miten mahdollistetaan osaava, korkeasti koulutettu, työelämään kiinnittynyt henkilöstö ja erikoisosaaminen sosiaalialalle (vrt. terveydenhuollon erikoistumiskoulutus)? Miten nämä sosiaalihuollon näkökulmat suhteutuvat eheässä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä terveydenhuollon vastaaviin ratkaisuihin? Miten taataan tasapuolinen tutkimus; nyt ohjautuu pisteittäisesti yksittäisten tutkijoiden intressien mukaan, kun valtakunnallisia rakenteita ja ohjausta ei ole. On isoja tutkimusaukkoja, esim. yksinelävät. Väestörakenteen muutosta ei ole riittävästi huomioitu. Tarvitaan siis alueelliset ja valtakunnalliset tutkimusohjelmat. 5

6 Millaisia eväitä jatkovalmistelulle? Pohdinnat kuulemistilaisuudessa olivat hyvinkin samanlaisia kuin työryhmässä. Määrittelyt, sosiaalityön ikuinen kysymys jne. Miten varmistetaan, että oikeasti toteutuu lainsäätäjän tahto? Terveydenhuollon väki tuntuu kovasti kaipaavan sosiaalihuollon osaamista, meidän on terävöitettävä käsitteitämme ja tuotava esiin osaamistamme. Päivän aikana tullut esiin alan väen into ja ammattitaito, odotukset uutta lakia kohtaan myönteiset. Ehkä kuitenkaan riittävästi ei ole lähdetty ihmisten näkökulmasta, ihmisten omat voimavarat näkyvämmin esille. Miten yhdistää viimesijainen turvaverkko ja hyvinvoinnin edistäminen; entä palvelujen laatu? Miten visio tulevaisuuden sosiaalipalveluista saadaan käytäntöön? Kaikkea ei voi laittaa sosiaalihuoltolakiin, tarvitaan lisää tietoa siitä, missä kaikkialla asioista säädetään, selkeää tietoa myös asiakkaille. Taloudellisten vaikutusten arviointi tulee olemaan suuri tehtävä. Olisi järjestettävä asiakkaille oma tilaisuutensa, toivottiin. Asumisen ja palveluiden eriyttäminen tärkeää, on ainoa keino asunnottomuuden vähentämiseen. Loppuyhteenveto: mikä henki meitä kantaa? Liittyy poliittisiin muutoksiin ja talouskeskusteluun. Yhteiskunta entistä läpinäkyvämpi, kilpailu tullut mukaan uutena kysymyksenä. Kokonaisuutta valmistellaan poliittiselle areenalle ja poliittinen keskustelu vasta tulossa. Laki ei ratkaise kaikkia asioita, juridisointi vaarallista, erityisesti ammattieettisten kysymysten juridisointi. Sohu-lakia katsottava laveasti yhtenä ohjauskeinona suuressa kokonaisuudessa. Riittääkö meillä rohkeutta paneutua asiakasnäkökulmaan; ei vielä oikein uskota, että se tuottaisi jotakin. Onko järjestelmämme jo sellainen, että se vaatii jäseneltään tiettyä kypsyyttä. Asenteen muutos asiakasnäkökulman suhteen on vaikea kääntää juridiikan kielelle. Järjestämislaki: miten yhteen sovitetaan tietyt terveyden- ja sosiaalihuoltolain kohdat? Tutkimus ja kehittäminen painottuvat järjestämislakiin, tärkeistä linjauksista sovittava. Valmisteilla avaus, jossa kahden kunnan kanssa pyrkimys käytännön kokeiluun. 6