Tutkimuskumppanuus sijaishuollon uudistajana

Transkriptio

1 Tutkimuskumppanuus sijaishuollon uudistajana Tarja Heino, VTT, erikoistutkija (THL), sosiaalityön, erityisesti lastensuojelututkimuksen dosentti (Tampereen yliopisto) Tarja Heino 1

2 Lastensuojelun kokonaisuus Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen: hyvinvoinnin seuranta ja edistäminen, palvelujen kehittäminen kasvatuksen tukemiseksi, tuki koulunkäyntiin, lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa Peruspalvelut: neuvola, päivähoito, koulu, terveydenhuolto, mielenterveysja päihdepalvelut, nuorisotyö, liikuntatoimi ym.) Ehkäisevä lastensuojelu Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu sijaishuolto

3 Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina

4 Tutkimuskumppanuus sijaishuollon uudistajana Monet kumppanit, monia toimijoita sijaishuollon kentällä - ja myös tutkimuksessa Toimintaympäristössä muutoksia tutkimuksessa (hallinnonuudistukset yliopistoilla, sektoritutkimuslaitoksissa ja rahoituksessa) käytännössä (palvelujärjestelmä, kuntajärjestelmä, valvontajärjestelmä, ohjausjärjestelmä; RaY) elinoloissa (talous, työ, perhe-elämä, vapaa-aika, kulttuuri) > mitä tämä tuo sijaishuollon tutkimukseen ja tutkimuskumppanuuteen? (Uusi) tutkimuskumppanuus? > mitä tämä tuo sijaishuollon uudistamiseen? (Uusi) sijaishuolto?

5 Lastensuojelu ilmiönä ja tutkimusilmiönä lastensuojeluilmiöön liittyvä huono-osaisuus, marginaalisuus, syrjäytyneisyys, osattomuus, vaikeudet tulla kuulluksi, asenteet > sitä hoitavien tahojen ja ammattilaisten asema palvelujärjestelmässä > tutkimuksen, menetelmien ja tutkijoiden asema >> ajassa jotain uutta, avautuvia mahdollisuuksia päästä näkyviin valtavirrassakin (hallitusohjelman teemoissa, entä resursseissa?) isomorfisuus, esimerkki käytännöstä ja tutkimuksesta orientoituminen erilaisissa maastoissa tietopohjainen, tunnepohjainen, moraalinen

6 Intressien kirjo - monia ääniä, vahvoja ja heikkoja Esimerkki kumppanuustutkimuksesta poiminta intressien ja äänien roolista, Kuntaliiton keräämä kuntien lastensuojelun suunnitelmia (hyvinvointisuunnitelmia) koskenut kyselyaineisto Kysymys: Miten paljon painoarvoa seuraavilla tekijöillä on ollut kunnan lasten ja perheiden a) palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä ja b) päätöksenteossa?

7 painoarvoa paljon; järjestys suunnittelussa ja kehittämisessä (N = 202) % päätöksenteossa (N = 177) % 1. Yhteistyökumppaneiden näkemykset 68 Kunnan taloudellinen tilanne Tutkimus- tai muu tieto 62 Luottamushenkilöiden näkemykset Valtakunnalliset ohjeet, suositukset, ym. 49 Ylimmän ja keskijohdon näkemykset Työntekijöiden näkemykset 46 Valtakunnalliset ohjeet, suositukset, ym Kunnan taloudellinen tilanne 45 Työntekijöiden näkemykset Ylimmän ja keskijohdon näkemykset 7. Luottamushenkilöiden näkemykset 8. Asiakkaan/lapsiperheiden näkemykset 43 Yhteistyökumppaneiden näkemykset 4 27 Tutkimus- tai muu tieto 4 10 Asiakkaan/lapsiperheiden näkemykset 4

8 Esim. siirtymässä jälkihuoltoon kansainvälisiä (norjalaisia ja ruotsalaisia) tutkimustuloksia. Nuorten näkökulma Joka toinen jälkihuoltoon siirtymässä oleva nuori ajatteli tarvitsevansa apua lähitulevaisuudessa, mutta hakevansa sitä perheeltään (joko biologiselta tai hoitoperheeltään), mutta ei lastensuojelusta. Avun tarve oli usein taloudellista, mutta myös henkistä. Nuoret kokivat, että jälkihuoltoa oli vaikea saada; se oli vaativan menettelyn takana eikä sitä ollut tarjolla nuoren tarvitsemaan tahtiin, vaan nimenomaan organisaation tahdissa. (Bakketeig 2010) Aikuiskoulutukseen meneminen oli monen mutkan takana, nuoret eivät uskalla ottaa lainaa, ja stipendien hakemisen mahdollisuuksista he eivät ole edes kuulleet tai eivät ajattele sen koskevan itseään. Tutkijoiden mukaan nuorten ongelmia helposti yksilöllistetään, mikä on yhteydessä moralisoivaan asenteeseen (Höjer & Sjöblom 2010 ) Nuoret olivat kaikesta huolimatta melko optimistisia tulevaisuutensa suhteen. (Bakketeig 2010)

9 Sijaisvanhempien ja laitosjohtajien näkökulma Jäykkä systeemi jättää sijaisvanhemmatkin vaille tukea nuoren siirtyessä jälkihuoltoon. Heillä on ollut usein pitkäaikainen suhde nuoreen, mutta vastuunjako lastensuojelun kanssa on epäselvä. He toivoivat selkeää ja formuloitua roolia, joka takaisi jatkuvuuden ja vakauden siirtymävaiheessa. Sijaisvanhemmat kokivat saavansa vain vähäistä tukea lastensuojelusta. Myös laitosjohtajat näkivät selkeästi nuorten tarpeen yksilölliseen tukeen ja joustoon sekä siihen että nuoret tarvitsevat aikaa. He arvioivat organisatoriset, hallinnolliset ja taloudelliset raamit liian joustamattomiksi nuorten tilanteessa. Lastensuojelujärjestelmän näkökulmasta jälkihuollon soveltamiskäytännöt vaihtelivat kunnittain, ja kokonaisuusvastuun ottaminen oli vähäistä (Bakketeig 2010).

10 Sosiaalijohdon näkökulmasta (Höjer & Sjöblom 2010 haastattelututkimus) Sosiaalijohdon edustajilla oli vain harvoin tietoa siitä, mihin nuoret menevät jälkihuollosta. 75 % vastaajista ei ole luonut jälkihuoltoon rutiineja, ja noin joka viides ajatteli hankkivansa jälkihuollon palvelut yksityiseltä. Johdolla oli epärealistisia odotuksia sijaisvanhempien suuntaan, se odotti sijaisvanhempien pitävän yhteyttä nuoriin, muttei ollut valmis rahoittamaan sitä. Tulokset toistivat norjalaisten havaintoja siinä, että julkinen sektori on jakamassa vastuuta hämärästi ja hallinnon rutiinit eivät kohtaa nuoren tarpeita.

11 Johtopäätöksiä > Jälkihuollossa olevat nuoret ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa muihin samanikäisiin itsenäistyviin nuoriin. > Systeemi lykkää nuoret hämärään jälkihuoltoon ja toivoo parasta, mutta ei kysele perään? > Mitä siirtymäkohtaan? SELKEITÄ MENETTELYJÄ, JOUSTOA JA KUULEMISTA > tutkimuskumppanuus: sijaishuollon yksiköt ja kunnat sopivat menettelystä siirtymävaiheessa. Pyydetään esimerkiksi nuorta laatimaan oma suunnitelma, erilaisia fasilitointeja ja keinoja, järjestetään läheisneuvonpito tmv menettely > hallinto kuuntelee, vastaa, neuvottelee, tekee tarvittavat päätökset > jatkosta sovitaan. Vaiheet kirjataan, tutkijat mukana. katsotaan mitä tapahtuu, tutkitaan ja seurataan mikä muuttuu omassa työssä, yhteistyössä, nuorten suhteissa ja itsenäistymisessä, kiinnittymisessä

12 Tutkimusotteesta ja aineistoista Etäältä etäältä, ulkopuolelta määritellen virallinen tieto läheltä läheltä, suhteissa ja yhdessä etsien toinen tieto Kvantitatiivisen riskitutkimuksen kumppanit rekisterien haltijoista, tietokantojen käyttäjistä ja tilastomenetelmien käytön osaajista. Periaatteessa "helppo" tekninen prosessi, kustannustehokas, ja ennakoitavissa oleva prosessi: suunnitelma ja sen toteutus. Hankaluutena aineiston linkityksen lupaprosessit ja tilastoinnin/rekisteröinnin sisällön ja rajoitusten tarkka tuntemus. Kvalitatiivinen "sosiaalinen" prosessi, paljon väliintulevia tekijöitä toteutusprosessissa, tutkimusmatka, aikaa vievä, kalliskin. Käytännön esteitä, portinvartijoita asiakkaan osallistumiselle

13 Riskikertoimista selviytymiskertomuksiin Siinä missä monet tutkimuksen ja hallinnon edustajat ovat puhuneet syrjäytymisestä, Selviytyjät -ryhmä (2010) puhuu luovuttamisesta ja murtumisesta: "Se joka pärjää, selviytyy. Se joka murtuu, luovuttaa." Selviytyjät -ryhmä on määritellyt selviytymisen kriteerit. Nuori on selviytynyt, kun hän kykenee nauttimaan elämästään olemaan ylpeä itsestään menneisyydestään huolimatta arvostamaan itseään asettamaan omalle toiminnalleen tavoitteita ja saavuttamaan niitä pärjäämään omassa arjessaan rakastamaan kohtaamaan menneisyytensä asiat ja uskaltaa luottaa toisiin ihmisiin katsomaan tulevaisuuteen luottavaisena

14 Dialogisuus tutkimusasetelmissa; tiedonmuodostus lastensuojelun tutkimuksessa ja käytännössä Tutkimuksen ja käytännön yhteistyö ja keskinäiset vuoropuhelut on mahdollista rakentaa prosesseihin sisälle alusta alkaen, ja loppuun asti tutkimusteeman tunnustelu, kysymyksen täsmennys suunnitelma etenemisestä sopimukset, työnjako toteuttaminen, tulosten tulkinta, johtopäätökset seuranta ja arviointi sekä käytännön sisällä että tutkimuksen sisällä

15 Thomas & O Kane (2000) Molemmissa, sekä tutkimuksessa että käytännössä, on sitouduttava lasten mukaan ottamiseen. Toimintatavan tulisi määrätietoisesti perustua sellaisten kommunikointimetodien etsimiseen, jotka mahdollistavat lasten osoittaa osaamistaan ja pätevyyttään. Thomas ja O Kane tutkivat yhtäläisyyksiä sellaisten metodologisten kysymysten ja sellaisen kommunikoinnin välillä, joka tapahtuu sosiaalityöntekijän ja lasten kesken silloin kun sosiaalityöntekijä ottaa huomioon lasten toivomukset ja tunteet. Sekä tutkijat että käytännön toimijat voivat oppia näistä rinnastuksista. Lasten tapa tuottaa, prosessoida ja käyttää tietoa on erityinen. On tarpeen keskittyä lapsen kysymyksiin, jotta lasta kuuleva dialogi voi käynnistyä (vrt. Riihelä 1996).

16 Tutkimuksen rooli muutoksen aikaansaamisessa subjektiivisuus > osallisuus > usko muutokseen > tahto muutokseen > muutos jokainen voi muuttaa vain omaa toimintaansa > resonanssi > kytkeytymiset Uusi tutkimuskumppanuus: Sijaishuollon tutkimusverkosto LasTut alaverkostoksi > kiinnostuneet voivat ilmoittautua koordinoivaan ydinryhmään Elina Pekkariselle tai Tuija Eroselle > suunnitella etenemistä