IFRS 3. Uusi kansainvälinen tilinpäätösstandardi koskien yritysten yhteenliittymiä. pwc

Transkriptio

1 IFRS 3 Uusi kansainvälinen tilinpäätösstandardi koskien yritysten yhteenliittymiä pwc

2 Sisältö Yleiset lyhenteet... 3 Hankintamenomenetelmän soveltaminen kaikkiin yritysten yhteenliittymiin... 4 Liikearvon käsittely... 4 Hankintamenon allokaatio... 5 IFRS 3 sisältää esimerkkejä yksilöitävyyskriteerin täyttävistä aineettomista hyödykkeistä:... 6 Arvonmääritysmenetelmien analysointi... 8 Markkinaperusteinen lähestymistapa... 8 Tuottoperusteinen lähestymistapa... 8 Kustannusperusteinen lähestymistapa... 8 Uusi käsite: aineeton hyödyke, jolla on määräämätön käyttöikä... 8 Liikearvon ja määräämättömän käyttöiän omaavien aineettomien hyödykkeiden arvonalentumistestaus... 9 Liitetietovaatimukset Kommunikaatio sijoittajille ja tunnusluvut Vertailu muutoksista Yhteenveto Tämän julkaisun tarkoituksena ei ole ohjeistaa tai antaa neuvoja kirjanpidon järjestämisestä PricewaterhouseCoopers. PwC Corporate Finance toimii maailmanlaajuisesti. Palveluksessamme on yhteensä noin asiantuntijaa, joista Euroopan, Lähi-idän ja Aasian alueilla. Nimi PricewaterhouseCoopers viittaa maailmanlaajuisen organisaation jäsenyrityksiin, joista jokainen on itsenäinen juridinen yhtiönsä. 2

3 IASB julkaisi maaliskuun 31, 2004 IFRS 3:n, uudeksi yritysten yhteenliittymistä koskevaksi standardiksi. Samaan aikaan julkaistiin muutokset standardeihin IAS 36 Impairment of Assets (omaisuuserien arvonalentuminen) sekä IAS 38 Intangible Assets (aineettomat hyödykkeet). Muutokset ovat merkittäviä ja niillä tulee olemaan huomattavia vaikutuksia yrityskauppojen kirjauskäsittelyyn. Uuden standardin säännökset koskevat niitä yritysten yhteenliittymiä, jotka saadaan päätökseen IFRS-standardin voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Uusi IFRS 3 -standardi astui voimaan 31. maaliskuuta 2004 ja sisältää muutamia siirtymäsäännöksiä. On kuitenkin huomioitava, että ne yritykset, jotka julkaisevat ensimmäisen IFRS-tilinpäätöksen tai , soveltavat IFRS 3-standardia jo siirtymäpäivästä tai lukien, eivätkä sovella IFRS 3:n siirtymäsäännöksiä. Täten IFRS 3 voimaantulo- ja siirtymäsäännökset koskevat ainoastaan niitä yrityksiä, jotka ovat jo olleet IFRS tilinpäätöksen laatijoita. Yleiset lyhenteet IAS International Accounting Standards IASB International Accounting Standards Board IFRS International Financial Reporting Standards IFRS on IASB:n uusi termi taloudellista tilinpäätösinformaatiota säätelevistä standardeista, joista aikaisemmin käytettiin termiä IAS. IFRS ja IAS lyhenteitä tullaan jatkossa käyttämään rinnan. 3

4 Hankintamenomenetelmän soveltaminen kaikkiin yritysten yhteenliittymiin Nykyiset Suomen kirjanpitosäännökset sekä poisjäävä IAS 22 ( Business Combinations ) -standardi sallivat sekä hankintamenomenetelmän että tietyin edellytyksin pooling- eli yhdistelmämenetelmän käyttämisen konsolidointimenetelminä. Samantyyppisten yrityskauppojen erilainen kirjauskäsittely on vaikeuttanut yritysten välisen tilinpäätösinformaation vertailua. IFRS 3:n mukaan ainoastaan hankintamenomenetelmä on sallittu, mikä edellyttää ostajaosapuolen identifioimista. Ostajaosapuolella tarkoitetaan ensisijaisesti sitä yrityskaupan osapuolta, joka saavuttaa yrityskaupan myötä kontrollin toisesta yrityskaupan osapuolesta ja liiketoiminnasta, mutta myös muut tekijät voivat indikoida, kumpi osapuolista on ostaja. Standardissa oletetaan, että ostajaosapuolen identifiointi on mahdollista myös sellaisissa tilanteissa, joissa aikaisemmin voitiin soveltaa yhdistelmämenetelmää. Liikearvon käsittely Liikearvo (goodwill) on aikaisemman kirjanpitokäytännön mukaan poistettu taloudellisena vaikutusaikanaan. Sen sijaan uuden käytännön mukaan standardin voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tehtyihin yrityskauppoihin liittyvää liikearvoa ei saada poistaa lainkaan. Myös aikaisemmista yrityskaupoista kertyneen liikearvon poistaminen loppuu uuden standardin voimaantuloa seuraavana tilikautena. On kuitenkin huomioitava, että yritykset, jotka siirtyvät IFRS:n käyttäjiksi joko vuonna 2004 tai 2005, ylläolevat asiat ovat voimassa jo siirtymäpäivästä lukien. Poiston sijaan liikearvon arvonalentuminen on testattava vähintään kerran vuodessa. Mikäli arvonalentuminen todetaan, on tehtävä tulosvaikutteinen alaskirjaus. Muutoksella tulee olemaan välitön, yritysten tuloksia parantava vaikutus. Toisaalta tehtyihin yrityskauppoihin liittyvän liikearvon alaskirjauksen mahdollisuus lisää yritysten riskiä. 4

5 Hankintamenon allokaatio Perinteisesti useimpien yrityskauppojen yhteydessä hankintamenon ja nettovarallisuuden kirja-arvon välinen erotus on joko kokonaisuudessaan allokoitu osaksi liikearvoa, tai osa ylimenevästä osasta on allokoitu aineellisen käyttöomaisuuden oikaisemiseksi käypään arvoon. Muiden hankittujen hyödykkeiden ja siirtyneiden velkojen käypiä arvoja ei yleensä ole määritetty. Yritysten argumentteja tähän ovat olleet aineettomien hyödykkeiden kontrolloitavuuden puuttuminen sekä arvon mittaamisen vaikeus. IFRS 3 edellyttää hankintamenon kohdistamista kaikille yrityskaupan myötä hankituille, identifioitavissa oleville, omaisuus- ja velkaerille sekä ehdollisille vastuille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostajaosapuolen on aktivoitava liikearvosta erillisinä taseeseen ne yrityskaupan myötä hankitut aineettomat hyödykkeet, jotka täyttävät aktivointikriteerit. Ilman fyysistä substanssia olevan ei-monetaarisen hyödykkeen on täytettävä seuraava aineettoman hyödykkeen määritelmä: a) Aineettoman hyödykkeen on oltava yksilöitävissä ( identifiable ), jotta se voidaan selkeästi erottaa liikearvosta. b) Yrityksen on voitava kontrolloida aineetonta hyödykettä. Kontrolloitavuuden katsotaan täyttyvän, mikäli yritys voi saada hyväkseen hyödykkeeseen liittyvät tulevat taloudelliset hyödyt. c) Aineettomaan hyödykkeeseen liittyvien taloudellisten hyötyjen (esim. kustannussäästöjen, palvelun tai tavaran myyntiin liittyvien myyntitulojen yms.) kertyminen on todennäköistä ja luotettavasti mitattavissa. Yksilöitävyys-käsitteen ( identifiability ) määrittely on eräs tärkeimmistä standardia IAS 38 ( Intangible Assets ) koskevista muutoksista. Aineettoman hyödykkeen katsotaan olevan yksilöitävissä, mikäli: se on liiketoiminnasta erotettavissa oleva eli se voitaisiin myydä, siirtää, lisensoida, vuokrata, vaihtaa tai muulla vastaavalla tavalla erottaa liiketoiminnasta joko erikseen tai yhdessä siihen liittyvän sopimuksen, hyödykkeen tai velan kanssa tai se pohjautuu lailliseen tai sopimukseen perustuvaan oikeuteen riippumatta siitä ovatko kyseiset oikeudet siirrettävissä tai erotettavissa liiketoiminnasta tai muista oikeuksista ja vastuista. 5

6 IFRS 3 sisältää esimerkkejä yksilöitävyyskriteerin täyttävistä aineettomista hyödykkeistä: Markkinointiin liittyviä aineettomia hyödykkeitä Tavaramerkit, tuotemerkit, liikemerkit, palvelumerkit, sertifikaatit Verkkotunnukset Myyntiasut / palveluasut (yksilölliset värit, muodot tai pakkauksen ulkoasut) Lehden sivupää Kilpailukieltosopimukset Teknologiaan perustuvia aineettomia hyödykkeitä Patentoitu ja patentoimaton teknologia Tietokoneohjelmistot Tietokannat Liikesalaisuudet (salaiset kaavat, prosessit ja reseptit) Asiakkaisiin liittyviä aineettomia hyödykkeitä Asiakaslistat Tilauskanta Asiakassopimukset ja niihin liittyvät asiakassuhteet Sopimuksiin perustumattomat asiakassuhteet Taiteeseen liittyviä aineettomia hyödykkeitä Näytelmät, oopperat ja baletit Kirjat, aikakauslehdet, sanomalehdet ja muut kirjalliset tuotokset Musiikilliset työt, kuten sävellykset, sanoitukset ja mainossävelet Kuvat ja valokuvat Videofilmit ja muut audiovisuaaliset materiaalit, kuten filmit, musiikkivideot ja televisio-ohjelmat Sopimusperusteisia aineettomia hyödykkeitä Lisensointi- ja rojaltisopimukset Mainos-, rakentamis-, hallinnointi-, palvelu- ja tavarantoimitussopimukset Vuokrasopimukset Rakennusluvat Franchising-sopimukset Toiminta- ja lähetysoikeudet Käyttöoikeudet, kuten poraus-, vedenkäyttö-, ilmankäyttö-, kaivos-, puunhakkuu- ja tienkäyttöoikeudet Rahoitusvarojen hoitosopimukset Työsopimukset, joihin liittyy työnantajan kannalta markkinaehtoja edullisempia sopimusehtoja Olivatpa yksilöitävyyskriteerit sitten kuinka yksityiskohtaisia tahansa, aineettomien hyödykkeiden identifiointi edellyttää aina huolellista, ostetun liiketoiminnan menestystekijöiden ( value drivers ) analysointia ja niihin liittyvien erityisten aineettomien hyödykkeiden tunnistamista, mitkä monissa tapauksissa ovat ongelmallisia tehtäviä. Lisäksi esimerkiksi asiakassuhteiden ja tuotemerkin myötävaikutusta yrityksen kassavirtoihin voi olla vaikeaa kvantifioida ja erottaa kokonaiskassavirroista varmuudella. Yksiselitteistä ei myöskään usein ole hyödykkeen taloudellisen käyttöiän määrittäminen. Esimerkiksi sopimusaika ei välttämättä vastaa hyödykkeen taloudellista käyttöikää, sillä tietyissä tapauksissa sopimuksen uusiminen voidaan ottaa käyttöiän määrityksessä huomioon. Aineettomien hyödykkeiden tunnistamista helpottaa arvonmäärityksiin erikoistuneen asiantuntijan kokemus ja näkemys. Mahdollisuus käyttää toimialaasiantuntemusta liiketoiminnan kannalta olennaisten tekijöiden tunnistamiseksi on erityisen tärkeää aineettomien hyödykkeiden identifioimisessa. Oikeiden aineettomien hyödykkeiden tunnistaminen on edellytys yrityksen kassavirtojen oikeaan kohdistamiseen hyödykkeille. Jokainen hankittu omaisuuserä sekä velkaerä, mukaan lukien ehdolliset vastuut, on kirjattava käypään arvoonsa. Käypien arvojen määrittämiseksi on olemassa useita arvonmääritysmenetelmiä. Kullekin aineettomalle hyödykkeelle soveltuvan menetelmän valinta edellyttää tapauskohtaista harkintaa ja eri arvonmääritysmenetelmien huolellista analysointia. 6

7 7

8 Arvonmääritysmenetelmien analysointi Markkinaperusteinen lähestymistapa Kaikkein luotettavin arvio aineettoman hyödykkeen arvosta perustuu aktiivisilla markkinoilla vastaavista hyödykkeistä maksettuihin hintoihin. Tämä tehdään usein arvokertoimien ( multiples ) avulla. Lähtökohtana on, että vastaavien hyödykkeiden ajankohtaiset markkinahinnat tai aikaisemmissa liiketapahtumissa maksetut hinnat indikoivat arvostettavan aineettoman hyödykkeen käypää arvoa. Markkinaperusteisen lähestymistavan soveltaminen käytännössä on kuitenkin vain rajoitetusti mahdollista, koska aineettomat hyödykkeet ovat usein niin ainutlaatuisia, ettei niillä ole aktiivisia julkisia markkinoita (poikkeuksena ehkä lähitulevaisuudessa tulevat päästöoikeudet). Lisäksi vertailukelpoisia liiketapahtumia on monesti vaikea löytää tai niistä on niukasti julkista informaatiota saatavilla. Tuottoperusteinen lähestymistapa Tuottoperusteista lähestymistapaa sovelletaan yleisimmin aineettomien hyödykkeiden arvonmäärityksiin. Aineettoman hyödykkeen käypä arvo määritetään investointiteoriaan perustuen laskemalla odotettujen, hyödykkeen avulla saavutettavien, tulevien taloudellisten hyötyjen nykyarvo. Arvostettavan aineettoman hyödykkeen luonteesta ja saatavilla olevasta informaatiosta riippuen käypä arvo voidaan määrittää useiden eri menetelmien avulla. Esimerkkejä tällaisista tuottoperusteisista menetelmistä ovat: Relief from Royalty menetelmä Multi-Period Excess Earnings menetelmä Incremental Cash Flow menetelmä Suurimmat haasteet tuottoperusteisen lähestymistavan soveltamiselle liittyvät seuraaviin näkökohtiin: Hyödykkeeseen liittyvien tulevien kassavirtojen ennustaminen ja eriyttäminen Soveltuvan diskonttaustekijän määrittäminen Hyödykkeen jäljellä olevan taloudellisen käyttöiän arviointi Nämä osatehtävät edellyttävät aineettoman hyödykkeen laillisen ja/tai sopimuksellisen sekä taloudellisen luonteen, toimialan ja pääomamarkkinoiden syvällistä tuntemusta. Kustannusperusteinen lähestymistapa Kustannusperusteinen lähestymistapa perustuu oletukseen, ettei ostaja ole valmis maksamaan hyödykkeestä enempää kuin samanarvoisen hyödyn tuottavan hyödykkeen hankkimisesta tai valmistamisesta aiheutuvat kustannukset. Arvonmäärittäjän on huomioitava kaikki kustannukset, jotka liittyvät hyödykkeen uudelleen valmistamiseen tai hankkimiseen, kuten materiaali-, työ-, ja vaihtoehtoiskustannukset sekä poistot ja muut kustannukset. Käyvän arvon määrittämiseksi uudelleenvalmistuskustannuksia on lisäksi oikaistava kulumisesta ja epäkuranttiudesta aiheutuneella arvonalentumisella. Uusi käsite: aineeton hyödyke, jolla on määräämätön käyttöikä Ennen uudistusta IAS 38 ( Intangible Assets ) -standardin mukaan aineettoman hyödykkeen käyttöikä ei ole voinut olla määräämätön. Standardiin tehtyjen muutosten mukaan aineettomalla hyödykkeellä voi olla määräämätön käyttöikä, jos hyödykkeen odotetaan kerryttävän positiivisia nettokassavirtoja ennalta määrittelemättömältä ajanjaksolta. Esitetyssä muutoksessa tar- kennetaan lisäksi, että määräämätön ( indefinite ) ei kuitenkaan tarkoita loputonta ( infinite ) käyttöikää. Määräämättömän käyttöiän määrittäminen saattaa vaikuttaa yrityksen taloudellisiin tunnuslukuihin. Tämä johtuu siitä, että määräämättömän käyttöiän omaavista aineettomista hyödykkeistä ei tehdä poistoja, vaan niihin sovelletaan vuosittaista tai sitä useampaa arvonalentumistestausta, jolloin tällaisiin aineettomiin hyödykkeisiin liittyy riski alaskirjauksesta. Näin ollen tilanteen ja olosuhteiden huolellinen analysointi on tärkeää aineettoman hyödykkeen taloudellisen käyttöiän määrityksessä joko rajalliseksi tai määräämättömäksi. 8

9 Liikearvon ja määräämättömän käyttöiän omaavien aineettomien hyödykkeiden arvonalentumistestaus Liikearvoa ja määräämättömän käyttöiän omaavia aineettomia hyödykkeitä ei voida enää kirjata poistoina kuluksi. Vuosittaiset poistot korvataan arvonalentumistestillä, joka suoritetaan vuosittain tai sitä useammin, jos tapahtumat tai olosuhteiden muutokset viittaavat liikearvon tai määräämättömän käyttöiän omaavan aineettoman hyödykkeen arvon alentumiseen. Arvonalentumistestaus suoritetaan vertaamalla kerrytettävissä olevaa rahamäärää aineettoman hyödykkeen tai liikearvon kirjanpitoarvoon. Mikäli arvonalentuminen todetaan, on se kirjattava välittömästi tulosvaikutteisesti. Uusien säännösten vaikutuksena tulee todennäköisesti olemaan, että alaskirjaukset tullaan identifioimaan ja kirjaamaan aikaisemmin ja ne tulevat olemaan määrällisesti suurempia. Yrityksen johdon tulee ottaa tämä huomioon välttääkseen epämiellyttäviä yllätyksiä tilinpäätöksessä. Uudistetun IAS 36 mukaan liikearvon testaus on suoritettava siihen liittyvän kassavirtoja tuottavan yksikön ( Cash Generating Unit, CGU ) testaamisen yhteydessä. Tämä on niin sanottu bottom-up / top-down -lähestymistapa, jonka mukaan liikearvon testaamiseksi sen kirja-arvo allokoidaan kassavirtoja tuottaviin yksiköihin. Jos CGU:n kerrytettävissä oleva rahamäärä ylittää sen kirjanpitoarvon, sekä GCU:n että siihen allokoidun liikearvon arvon ei katsota alentuneen eli alaskirjausta ei tarvita. Jos kuitenkin CGU:n kirjanpitoarvo ylittää sen kerrytettävissä olevan rahamäärän, uudistettu IAS 36 edellyttää, että ylimenevä osa vähennetään tuloslaskelmassa liikearvon arvonalentumistappiona. Mikäli CGU:n kirjanpitoarvon ja kerrytettävissä olevan rahamäärän välinen erotus ylittää CGU:lle allokoidun liikearvon kirjanpitoarvon, vähennetään ylimenevä osa CGU:n muiden hyödykkeiden kirjanpitoarvoista pro rata -periaatteella eli tasasuhteisesti. Tämä arvonalentumistestausprosessi ei ole suoraviivainen ja sen vuoksi yrityksille erittäin aikaa vievä tehtävä. Prosessi käsittää jokaisen CGU:n arvonmäärityksen vuosittain. Kyseessä on haastava tehtävä, joka saattaa edellyttää lisäresursseja asiantuntijatahoilta. 9

10 Liitetietovaatimukset Uudet standardit sisältävät aikaisempien liitetietovaatimusten lisäksi huomattavan määrän uusia vaatimuksia. Vaatimusten tavoitteena on parantaa tilinpäätösinformaation käyttäjien mahdollisuuksia arvioida yhteenliittymien erityispiirteitä ja taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tilinpäätösinformaati- on käyttäjille informaatiota, joka mahdollistaa liikearvon muutoksien analysoinnin. Osa standardeihin IAS 36 ja IAS 38 tehdyistä muutoksista koskevat myös liitetietovaatimuksia. Niiden mukaan liitetiedoissa on ilmoitettava kassavirtaa tuottavien yksiköiden kerrytettävissä olevan rahamäärän laskemisessa käytetyt tärkeimmät oletukset sekä niihin mahdollisesti liittyvä alaskirjaus. Tämän katsotaan edesauttavan tilinpäätösinformaation käyttäjien mahdollisuuksia arvioida laskelmien järkevyyttä sekä niiden vaikutuksia tilinpäätöseriin. Kommunikaatio sijoittajille ja tunnusluvut Uudistetuilla standardeilla tulee olemaan merkittävä vaikutus yrityksiin, joilla on ollut paljon yritysostoja menneinä vuosina ja joilla jatkossakin on aikomus kasvaa erityisesti yrityskauppojen kautta. Tällaisten yritysten tulos tulee olemaan yhä enemmän altis heilahteluille ja tämän volatiliteetin taso tulee todennäköisesti olemaan vaikeasti ennustettavissa. Yrityskauppoja valmistellessaan johdon tulisi arvioida, mitä erillisiä aineettomia hyödykkeitä yrityskaupan yhteydessä mahdollisesti siirtyy ja mitä vaikutuksia niillä on sekä määrittää, kumpi kaupan osapuolista tulee olemaan ostaja. Vaikka alaskirjaukset eivät olekaan kassavirtavaikutteisia, on niillä vaikutusta yrityksen omaan pääomaan ja siitä johdettuihin tunnuslukuihin, esim. omavaraisuusasteeseen. Näin ollen oman pääoman alentuminen voi johtaa luottokelpoisuuden ja oman pääoman kustannuksen muuttumiseen. Kattavammat liitetietovaatimukset tulevat tuottamaan analyytikoille ja osakkeenomistajille huomattavasti enemmän informaatiota ja sitä kautta mahdollisuuden esittää yrityksen johdolle niihin liittyviä, yhä yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Sen vuoksi on tärkeää, että yrityksen johto on perusteellisesti perehtynyt asiaan ja pystyy kommunikoimaan niihin liittyvistä yksityiskohdista sijoittajille ja markkinoille. Suunniteltujen yritysostojen tilinpäätösvaikutusten analysointiin sijoitettu aika maksaa itsensä myöhemmin monin verroin takaisin yhtiökokouksissa ja analyytikkotilaisuuksissa säästetyn ajan ja ylläpidetyn maineen muodossa. Esitetyt uudistukset vähentävät P/E-luvun käyttökelpoisuutta tulosmittarina. Sama koskee muita usein käytettyjä tuloksen mittareita, kuten tunnuslukuja ROCE, ROA ja ROI. Alaskirjaukset eivät ainoastaan lisää tuloksen volatiliteettia vaan vaikuttavat myös omaisuuserien tasearvoihin, tehden vertailun eri yritysten ja aikajaksojen välillä vähemmän tarkoituksenmukaiseksi. Alaskirjaukset ja liikearvon poistot edustavat tyypillisesti analyytikkojen rutiininomaisesti oikaisemia tai poisjättämiä eriä, koska niillä ei ole vaikutusta kassavirtoihin. Kyseisten erien yleistyminen tulee vaikuttamaan oikaisujen merkityksen korostumiseen. Tämä vaikuttaa siihen, että verojen jälkeiseen tulokseen perustuvien tunnuslukujen relevanttius tullaan kyseenalaistamaan. 10

11 Vertailu muutoksista Muutoksen kohde Suomen kirjanpitosäännös Vanha IAS Uusi IFRS Liikearvon poisto Poistetaan taloudellisen käyttöiän mukaan (max 20 vuotta) Poistetaan systemaattisesti taloudellisen käyttöiän mukaan (max 20 vuotta) Poistot eivät sallittuja Liikearvon testaus Ei suoriteta Testaus laukaisevan tekijän ( triggering event ) vaikutuksesta Vuosittainen testaus pitoajan ylittäessä 20 vuotta Testaus CGU- tasolla Testaus vuosittain sekä laukaisevan tekijän ( triggering event ) vaikutuksesta Konsolidointimenetelmä Hankintameno tai yhdistelmä-menetelmä tietyin edellytyksin Hankintameno tai yhdistelmä- menetelmä tietyin edellytyksin Vain hankintameno-menetelmä hyväksytään Aineettomien hyödykkeiden kirjaaminen erilleen liikearvosta - Kirjataan liikearvosta erilleen, jos: identifioitavissa, ostajan kontrolloima, taloudellista hyötyä on odotettavissa ja hyödyke on luotettavasti mitattavissa Kirjataan liikearvosta erilleen, jos pohjautuu lailliseen tai sopimukseen perustuvaan oikeuteen, erotettavissa, ostajan kontrolloitavissa ja tulevaa taloudellista hyötyä on odotettavissa Määräämättömän käyttöiän omaavat aineettomat hyödykkeet Liitetietovaatimukset Ei sallittu Ei erityisiä säännöksiä Kirjataan erikseen liikearvosta Ei poistoja Rajoitetut Rajoitetut Laajennetut Yhteenveto Uudistukset merkitsevät perusteellista muutosta yritysten yhteenliittymiä koskevaan tilinpäätöskäsittelyyn erityisesti liikearvon käsittelyn kannalta. Hankintamenon allokointi kaikille omaisuus- ja velkaerille paljastaa entistä nopeammin, ovatko yritykset maksaneet ostokohteistaan liikaa. Entiseen käytäntöön verrattuna vaativampi arvonalentumistestaus korostaa tehtyjen yrityskauppojen onnistumista tai epäonnistumista, sillä arvonalentuminen kirjataan välittömästi tilinpäätökseen. Arvonalentumisilla on taipumus esiintyä jo muutenkin huonoina tulosvuosina, jolloin yritysten markkina-arvot ovat painuneet, siten entisestään alentaen tulosta. Lisääntyneet liitetietovaatimukset tuottavat tilinpäätösinformaation käyttäjille parempaa informaatiota ja sitä kautta antavat yrityksen johdolle entistä enemmän haastetta. Uusien säännösten toteuttaminen yrityskauppojen sekä liikearvon arvonalentumistestausten yhteydessä tulee olemaan useille yrityksille erittäin aikaa vievää. Uusien säännösten soveltaminen ensimmäistä kertaa määrittää yrityksen tilinpäätösstrategian pitkälle tulevaisuuteen. Sen vuoksi menneiden ja suunniteltujen yritysostojen tilinpäätösvaikutusten syvällinen analysointi on ensisijaisen tärkeää kaikille uusien standardien soveltajille. 11

12 pwc