VÄKIVALTAISEN HENKILÖN TUNNISTAMINEN JA KOHTAAMINEN. Airikka Timo Kynäslahti Esa Opinnäytetyö Kevät 2001 DIAK Porin yksikkö

Transkriptio

1 VÄKIVALTAISEN HENKILÖN TUNNISTAMINEN JA KOHTAAMINEN Airikka Timo Kynäslahti Esa Opinnäytetyö Kevät 2001 DIAK Porin yksikkö

2 TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / PORIN YKSIKKÖ Airikka Timo Kynäslahti Esa Väkivaltaisen henkilön tunnistaminen ja kohtaaminen Pori sivua Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten tunnistaa mahdollisesti väkivaltainen henkilö ajoissa, jotta vältyttäisiin yhteenotolta. Työ selvittää myös miten väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö kohdataan. Opinnäytetyön materiaali kerättiin aihetta käsittelevistä kirjoista ja lehdistä sekä julkaisuista. Opinnäytetyön alussa selvennetään käsitteitä vuorovaikutus, aggressio ja väkivalta. Työ antaa myös tietoa lain antamasta turvasta työntekijälle väkivaltatilanteessa. Tämän jälkeen keskitytään väkivaltaisen henkilön tunnistamiseen kun häntä ei tunneta ja myöhemmin kiinnitetään huomiota tutun henkilön väkivallan tunnistamiseen. Työn loppuosa on väkivaltaisen henkilön kohtaamista ja tilanteesta selviämistä. Se, miten väkivallan mahdollisuus tunnistetaan ei ole yksinkertainen asia. Asiaan vaikuttavat työntekijän ja asiakkaan henkilökohtaiset ominaisuudet, tilannekohtaiset ominaisuudet sekä sattuma. Tunnistamista ei välttämättä helpota se jos asiakas tunnetaan, mutta aikaisemmasta käyttäytymisestä voi saada viitteitä väkivallan mahdollisuudelle. Kun ollaan väkivaltatilanteessa, on ensisijainen tarkoitus päästä siitä pois niin, ettei asiakas tai muut asiakkaat/työntekijät eikä myöskään itse vahingoitu. Tilanteessa on valttia ennakointi ja nopeus. Asiasanat: Väkivalta, aggressio, vuorovaikutus Opinnäytetyöhön voi tutustua Diakonia-ammattikorkeakoulun Porin yksikön kirjastossa.

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC PORI TRAINING UNIT Airikka Timo Kynäslahti Esa Identification and Encountering of a Violent Person Pori pages This final thesis examines how to identify a person who can get violent. It was wanted to find out what can be done when a person is acting violently and how to clear that kind of situations so that nobody gets hurt. The data were collected from books and publications written about violence and from people who work with possibly violent people. All the material was written after 1990 with two exceptions. The final thesis begins with definitions of concepts like interaction, aggression, and violence. This part of the final thesis was made because it was wanted to understand what was being deal with. The thesis also gives information about how the law can protect the employee in a violent situation. There is a section describing how to identify a person who might use violence. The identification is different depending whether the person is known. The rest of the thesis is about handling violent situations and how these can be handled so that no one gets hurt. The starting point for this study was interest for every expression of violence. This area is something that was not taught at school and, on the other hand, this is something one wants to know and to handle. How the risk of violence can be identified is not simple. It depends on many things: How the workers can handle their own and other people s feelings. It depends on how the clients can handle their own. It depends on the situation, where and when it happens. Also bad luck can create new variables in a violent situation. When there is violence, the first thing to do is to run away, but the most important responsibility for the employee is to make sure no one gets hurt. In these situations the key characteristics of the employee are the ability to anticipate and to act quickly. Keywords: violence, aggression, interaction. Deposited in the Pori Trainig Unit Library

4 I TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. OPINNÄYTETYÖN TAUSTA... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 3. OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 4. AINEISTONKERUU KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY Vuorovaikutus Aggressio... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty Väkivalta LAINSÄÄDÄNTÖ TYÖNTEKIJÄN TURVANA VÄKIVALLAN VAARAN TUNNISTAMINEN Väkivaltaa ennakoivat merkit Päihteet... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty Kun tunnet henkilön Persoonallisuuspiirteitä... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty Väkivaltahistoria... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 8. VÄKIVALTAISEN HENKILÖN KOHTAAMINEN Vuorovaikutustilanne... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

5 II 8.2. Tunnista ja kouluta omaa vihaasi... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 9. VÄKIVALTATILANTEESTA SELVIÄMINEN Syyt, jotka vaikuttavat väkivaltatilanteen syntyyn Toimintamalleja Itsesuojelu Väkivaltaisen henkilön taltuttaminen Väkivaltaisen käyttäytymisen hallitseminen JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA LÄHTEET... 32

6 1. JOHDANTO Väkivalta on aina erilaista, riippuen siitä, missä väkivaltaa kohdataan ja kuka sitä kohtaa. Väkivalta voidaan jaotella eri tyyppeihin, vaikkapa ruumiilliseen, henkiseen, seksuaaliseen ja rakenteelliseen. Myös väkivallan pelko on osa väkivaltaa. Tämän hetken kuumimpia aiheita julkisuudessa ovat väkivalta ja sen lisääntyminen. Väkivaltaa esiintyy niin kaduilla, kodeissa kuin työpaikoillakin. Siihen olisi puututtava kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ajatus tehdä opinnäytetyö väkivaltaisen henkilön tunnistamisesta ja kohtaamisesta sai alkunsa aivan tavallisen keskustelun yhteydessä. Ajatusprosessi väkivallasta ja sen kohtaamisesta käynnistyi syksyllä 1999 ja tekstiä saatiin tuotettua paperille syksyllä Halusimme selvittää ja kirjoittaa asiasta, joka tuntui meistä tärkeältä. Myös sosiaali- ja terveysalalla vallitseva tilanne sai meidät pohtimaan omaa tulevaisuuttamme. Tämän alan työntekijä kohtaa usein uhkaavia tilanteita tai jopa väkivaltatilanteita. Opinnäytetyö käsittelee väkivaltaisen henkilön tunnistamista ja kohtaamista. Työ ei sisällä kirjoittajien tekemää tutkimusta vaan keskittyy tutkimaan jo aikaisemmin kirjoitettuja teoksia ja artikkeleita kyseisestä aiheesta. Tästä työstä käy ilmi keskeiset käsitteet ja teoriapohjat väkivaltaisesta ihmisestä, hänen käyttäytymisestään ja kohtaamisestaan. Tutkimuksen keskeisenä ongelmana on tunnistaa ja kohdata väkivaltainen henkilö. Tätä olemme pyrkineet selvittämään työssämme, koska mielestämme koulutuksemme ei ole antanut riittävästi valmiuksia kohdata väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö. Tämän työn avulla tuomme esiin keskeisiä asioita aiheesta. Lisäksi olemme selvittäneet yleisimpiä toimintamalleja väkivaltatilanteen selvittämiseksi. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja tämä työ antaa mahdollisuuden aiheen selvittämiseen myös erilaisista näkökulmista. Itse työn tekeminen oli mielenkiintoista ja haastavaa. Toivomme, että aihetta käsiteltäisiin kriittisesti myös tulevaisuudessa. Kiitämme kaikkia osapuolia, jotka ovat osallistuneet työn tekemiseen. 2. OPINNÄYTETYÖN TAUSTA Pohtiessamme opinnäytetyön aihetta huomasimme sosiaali- ja terveydenhuoltoalan saaneen julkisuutta väkivallan esiintymisestä työpaikoilla. Tämä kiinnosti meitä ja aloimme selvittämään aihetta yleisellä tasolla. Totesimme, että on tarvetta selvittää väkivaltaisen ihmisen käyttäytymistä ja hänen kohtaamiseensa liittyviä ongelmakohtia. Tämän

7 2 työn lisäksi aikomuksenamme on myöhemmin painattaa opas sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ihmisille väkivaltatilanteen tunnistamisesta ja hallinnasta. Opiskelemme sairaanhoitajiksi ja meidän tarkoituksenamme oli tehdä tutkimus Satakunnan keskussairaalan ensiapupoliklinikan väkivaltatilanteesta. Tästä aiheesta oli kuitenkin tehty tutkimus vuonna 1999 ja katsoimme, että ei ole tarkoituksenmukaista alkaa tutkia uudelleen samaa aihetta. Samaisessa tutkimuksessa tuli ilmi, että hoitotyöntekijät toivoisivat asiasta koulutusta jo peruskoulutuskaudella. Olemme huomanneet opiskelussamme, että väkivaltaisen henkilön kohtaamiseen kiinnitetään liian vähän huomiota. Tekijät itse ovat olleet sekä uhkaavissa tilanteissa että väkivaltatilanteissa. Väkivaltatilanteen ennakoiminen ja sen ymmärtäminen sekä siinä toimiminen on erittäin hankalaa. Itsesuojelua jokainen toteuttaa vaistonvaraisesti, mutta järkiperäiseen toimintaan ei monenkaan tiedot ja taidot riitä. Tähän tarvittaisiin muutos, mitä me yritämme toteuttaa. Keinot, miten kohdataan väkivaltainen henkilö, vaihtelevat tilanteen mukaan. Lähikaupan kassatyöntekijä kohtaa väkivallan varmasti eri tavalla kuin poliisi. Taas aivan oman kohtaamismaailmansa luo sairaala tai sosiaalityön ympäristö. Se, miten tilanne hoidetaan, riippuu työpaikasta, työntekijästä sekä väkivaltaisesta henkilöstä. Yhteistä näille tilanteille on pelko. Riittävän hyvä valmistautuminen uhkaaviin tilanteisiin antaa voimavaroja siitä selviytymiseen. Lisäksi hyvät perustiedot vuorovaikutusmuodoista ovat tärkeitä. 3. OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää väkivaltaisesti käyttäytyvän henkilön tunnistamiseen ja kohtaamiseen liittyviä ongelmia. Työ sisältää keskeisiä ohjeita ja toimintamalleja väkivaltatilanteesta selviämiseksi. Tavoitteemme on myös herättää keskustelua aiheesta, jotta koulutusta voitaisiin kohdentaa vastaamaan paremmin tämän

8 3 päivän tarpeita. Työssä annetaan vastaus siihen, miten tunnistaa väkivaltainen henkilö ja miten kohdata väkivaltainen henkilö. Tavoitteenamme on tuottaa pienimuotoinen opas eri alojen työntekijöille. Erityisesti opas suunnataan sosiaali- ja terveysalan työntekijöille. Tämän oppaan painattaminen on ajankohtaisempaa myöhemmin meidän ajanpuutteen vuoksi.. Toivomme, että tätä työtä voitaisiin käyttää myös sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden oppimateriaalina väkivaltaisen henkilön kohtaamisesta. Näin haluamme olla osana luomassa parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta työssä ihmisten keskellä. 4. AINEISTONKERUU Aineisto kerättiin käyttämällä tieteellisiä julkaisuja, terveys- ja sosiaalialan lehtiä sekä internetiä. Hakiessamme materiaalia kirjaston tietokannoista käytimme hakusanoja aggressio ja väkivalta. Materiaalihakuvastauksista poistimme kirjat, jotka viittasivat kirjaan, joka oli julkaistu ennen vuotta Kuitenkin käytimme työssämme kahta lähdettä, jotka olivat rajattua vanhempia. Ensimmäinen vanhempi kirja on Klaus Wecrothin Psykologinen väkivaltatutkimus vuodelta Käytimme kirjaa, koska vastaavia tutkimuksia ei ole tehty Suomessa. Toinen kirja vanhempi kirja on englanninkielinen teos Aggressive behavior, assessment and intervention, jonka kirjoittajina ovat Godstein ja Keller. Vaikka tämä työ painettu 1987, otimme sen, koska siinä oli erityisen hyvin kirjoitettu oman vihan hallinnasta. Lisäksi otimme yhteyttä Niuvanniemen psykiatrisen sairaalan henkilökuntaan ja kysyimme heiltä mahdollisia lähdearvioita. Sieltä saimme tietoomme muutaman hyvän lähteen, joita olemmekin käyttäneet työssämme. Lisäksi otimme yhteyttä vankeinhoidon koulutuskeskuksen kirjastoon ja sieltä saimme muutaman liuskan heidän käyttämästään kirjallisuudesta. Erityisesti saimme apua Ghitta Weizman-Heneliukselta.

9 4 Opinnäytetyömme päälähteenä käytimme Ghitta Weizman-Heneliuksen kirjaa väkivaltaisen ihmisen kohtaaminen. Kirjassa tulee hyvin esille kaikki materiaali, mitä tarvitsimme työssämme. Tämän lisäksi täydensimme sitä muulla asiaa käsittelevällä kirjallisuudella. Käytimme myös muutamia ministeriöiden tekemiä julkaisuja aiheesta. 5. KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY Opinnäytetyömme tarkastelee väkivaltaisen henkilön kohtaamista ja tunnistamista. Käsitteet, jotka kuuluvat keskeisesti tähän aiheeseen ovat: Vuorovaikutus, jolla vaikutetaan siihen, syntyykö väkivaltaa tai minkälaista se on. Aggressio, joka on keskeinen ilmiö käsiteltäessä väkivaltaa. Väkivalta voi olla luonteeltaan fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä. Ihminen on ensin aggressiivinen jollakin tasolla ja vasta tämän jälkeen hän ryhtyy väkivallan tekoon. Lopputulos riippuu aggression lähteestä ja voimasta sekä siihen liittyvästä vuorovaikutuksesta Vuorovaikutus Suomen kielen perussanakirjan (1994, 589) mukaan vuorovaikutus on keskinäistä ja vastavuoroista vaikutusta. Tämä voi olla ihmisten välistä vaikutusta, esimerkiksi näyttelijän ja yleisön, tai asioiden välistä vaikutusta, kuten elämäntapojen ja terveyden. Vuorovaikutus palvelutyössä on paljolti kuuntelua, jonka tarkoituksena on auttaa ihmistä selventämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan pyrkien näin parantamaan hänen elämäntilannettaan. Vuorovaikutustilanteessa hyvä kuuntelija on selvillä omista reaktioistaan, ilmeistään, eleistään, liikkeistään ja sanoistaan, koska tapahtuma ei ole pelkästään sanallista, vaan siinä on koko keho mukana. (Ahonen 1997, 107, 127.)

10 Aggressio Hyökkäävyys on aggressioita sisältävää toimintaa eri muodoissaan (Sorsa ja Turtia 1997, 13). Psykologisessa kirjallisuudessa aggressio on yleensä määritelty toisen henkilön tai ympäristön tahalliseksi vahingoittamiseksi tai häiritsemiseksi. (Lagerspetz 1998, 19.) Aggressio on välitön ilmaisu uhkailun ja pettymyksen vaiheketjussa, joka johtaa vihaan ja vihamielisyyteen. Se, miten yksilö toimii, riippuu hänen omasta taustastaan, opituista/opetetuista arvoista ja kulttuurista (Gleitman 1992, ). Riippuu ärsykkeen suhteesta toimintaan, miten siihen reagoidaan. Esimerkiksi henkilö suhtautuu keskeytykseen eri tavalla, jos hän katsoo lempiohjelmaansa televisiosta tai tiskaa astioita. Näin ollen aggressiivisen reaktion voi aiheuttaa mikä tahansa ärsyke tai ärsykkeettömyyden tila. Kaikki ärsykkeet eivät aina laukaise aggressiota. (Weckroth 1980, ) Aggressio on tunne, joka etsii jotain mahdollista purkautumistietä. Normaalisti tunne puretaan paneutumalla ko. hetkellä olevaan toimintaan vieläkin intensiivisemmin, esimerkiksi tehdään työtä tehokkaammin tai siivotaan voimakkaammin. Tällöin tunne on energialähde sen hallitsijalle. (Kyyrönen, Mäenpää ja Pohjanvirta-Hietanen 1992, 33). Aggressio saattaa näkyä myös ovien paiskomisena, nopeasti kävelynä, nopeutettuna ja voimistettuna toimintona. Usein tunne näkyy myös sanallisena aggressiona. Henkilön tarkoituksena on osoittaa muille ihmisille, että hän on suuttunut (Lagerspetz 1998, 20). Aggressio voi näkyä myös tekemättömyytenä, potilas ei esimerkiksi suostu ottamaan lääkkeitä. (Weckroth 1980, 46.) Varsinkin heikon itsetunnon omaava henkilö purkaa tunteensa viattomaan ihmiseen eikä sen aiheuttajaan. Jotkut taas ahdistuvat omista tunteistaan niin, että kääntävät ne itseään vastaan. Näin he hakevat hyväksymistä ja ymmärrystä ympäristöltään. Tiedostamisen ja sanallisen tien tukkeutuminen saattavat johtaa myös psykosomaattisiin oireisiin ja vakaviin mielenterveyden häiriöihin (Kyyrönen ym. 1992, 34). Kun tunteessa saavutetaan tietty henkilökohtainen taso, alkaa aggressiovietti toimia. Tämä vietti toimii joko sisään- tai ulospäin. Sisäänpäin suuntautuneessa aggressiossa on ahdistuneisuutta, ärtymystä, surullista mielialaa ja impulsiivisuutta. Ulospäin suuntautuneessa aggressiossa on ärtymystä, vihaisuutta, levotonta mielialaa sekä impulsiivisuutta. Ahdistuneisuus toimii väkivallan näyttäjänä. Jos ahdistusta on, se osoittaa sisäänpäin ja jos sitä ei ole, se osoittaa ulospäin. Ahdistus toimii ulospäin suun-

11 6 natun väkivaltaisuuden vaimentimena ja sisäänpäin suunnatun väkivallan lisääjänä. (Seikkula ja Keränen 1994, 1160.) Mies on aggressiivisempi sukupuoli kuin nainen. Yksi syy siihen on testosteroni, sillä korkea testosteronitaso veressä kasvattaa aggressiivisuutta. Tämä on todettavissa sekä monissa nisäkäslajeissa että ihmisessä. (Gleitman 1992, ) Opinnäytetyössämme käytämme Lagerspetzin määritelmää aggressiosta: Aggressio on toisen yksilön tai ympäristön tahallista vahingoittamista tai häiritsemistä ja/tai tällaiseen toimintaan sisällöllisesti liittyvä tunnetila. (Lagerspetz 1998, 22.) 5.3. Väkivalta Väkivalta on jonkun ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaava tai jotakuta tai jotakin vahingoittava voimakeinojen käyttö. Väkivaltainen on väkivaltaa käyttävä, väkivaltaan turvautuva; väkivaltaa käyttäen tehty tai tapahtuva. (Suomen kielen perussanakirja 1994, 598). Väkivaltaa on pidetty vallan merkittävänä muotona, ehkä jopa sen päämuotona. Samalla väkivalta on harkittua, epäreilua, epätarkoituksenmukaista, väärinymmärrettyä, tuskallista, vahingollista ja laitonta. Ihmiset ovat puhuneet väkivallasta eri aikoina eri tavalla. Väkivalta käsitteenä on ristiriitaisuuksien muokkaama. (Hearn 1998, vii.) Aina väkivalloin pakottamisessa ei ole kyse vahingoittamisesta. Esimerkiksi lapsi voidaan väkivalloin pakottaa lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Väkivalta voi myös ilmetä niin, että siihen ei liity tunteita, vaan sitä käytetään jonkin päämäärän saavuttamiseksi. (Lagerspetz 1998, 26.) Väkivallan ristiriitaisuutta osoittaa myös se, että vaikka väkivallasta ja sen lisääntymisestä ollaan huolestuneita, niin sille ei välttämättä yritetä tehdä mitään. Esimerkiksi perheväkivalta on tiedostettu ja tehty julkiseksi, mutta miesten väkivalta ei ole kuitenkaan vähentynyt. (Hearn 1998, 5.)

12 7 Miehet, jotka käyttävät väkivaltaa naisia kohtaan, eivät pidä itseään rikollisina, vaan tuntevat tekonsa oikeutetuksi. Väkivalta naisia kohtaan on ylemmyyden tunnetta, kun taas miesten kesken se on valtataistelua ja sillä puolustetaan maskuliinisuutta. (Hearn 1998, ) Henkistä väkivaltaa voidaan määritellä kahden henkilön väliseksi vuorovaikutussuhteeksi, jossa toinen henkilö tietoisesti tai tiedostamattaan aiheuttaa erilaisin keinoin toiselle osapuolelle henkisiä kärsimyksiä sekä henkisiä tai fyysisiä seuraamuksia. Henkisen väkivallan muodot ovat mitä moninaisempia, mutta niillä tarkoitetaan toisen ihmisen oikeuksien loukkausta, nöyryyttämistä ja häikäilemätöntä kohtelua musertaen hänen omanarvontunteensa ja itseluottamuksensa. (Jankola 1991, ) 6. LAINSÄÄDÄNTÖ TYÖNTEKIJÄN TURVANA Useasti työntekijöillä ei ole selkeää käsitystä, milloin työnteosta voi kieltäytyä ja minkälaisia turvatoimia voi vaatia työpaikalle, jos siellä esiintyy väkivallan uhkaa. Minimivaatimuksina voidaan pitää asianmukaisia ja turvallisia työtiloja sekä hälytysjärjestelmää. Lain mukaan rikosilmoituksen teko-oikeus on henkilöön kohdistuvissa rikoksissa uhrilla. Mikäli rikos on kohdistunut toimintayksikön omaisuuteen tai rauhaan, päätäntävalta on yhteisöä edustavalla henkilöllä. Jos ammattihenkilö joutuu potilaan tekemän rikoksen kohteeksi, eivät salassapitosäännökset rajoita ilmoituksen teko-oikeutta. Rikoslain 47:n luvun mukaan työnantaja voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen, jos hän rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai toiminnallaan aiheuttaa vaaratilanteen uhan. (Markkanen 2000, 4.) Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta. Työpaikalla tulee olla toimintaohjelma, joka kattaa turvallisuuden kehittämistoimenpiteet. Työnantajalla on velvollisuus selvittää ja torjua terveyshaittoja ja vaaratilanteita.

13 8 Mikäli työstä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän oman tai muiden hengelle tai terveydelle, on hänellä oikeus kieltäytyä tällaisen työn tekemisestä. (Markkanen 2000, 4 5.) 7. VÄKIVALLAN VAARAN TUNNISTAMINEN Usein on vaikeata löytää sanoja kuvaamaan henkilökohtaisia rakennelmia. Palvelusektorin on kuitenkin löydettävä keinot ymmärtääkseen, mitä asiakas kulloinkin haluaa ja tarvitsee. Nonverbaalinen kommunikointi on vielä paljolti tuntematonta, mutta samalla se on meidän kaikkien ulottuvilla. (Mischel 1999, ) Parhaiten väkivaltaa ennustaa senhetkinen käytös: ilmeet, puhe sekä motorinen käyttäytyminen. Koskaan ei saa jättää huomiotta rajuja ja äkillisiä tunteenpurkauksia. (Seikkula ja Keränen 1994, 1163.) Potilaalla aiemmin esiintynyttä väkivaltaista käyttäytymistä voidaan pitää erittäin hyvänä ennustavana tekijänä väkivallan mahdollisuutta mietittäessä (Niskanen, Tuimala ja Kallioniemi 1995, 195). Se mitä näet ei useinkaan ole sitä mitä on. Se mitä on ei useinkaan ole sitä mitä näet. Jotta ymmärrät mitä on, tulee sinun olla näkevä Väkivaltaa ennakoivat merkit Vuorovaikutus on kokonaisvaltaista viestintää. Ihminen kommunikoi paitsi puheella myös koko kehollaan. Tunteet, kuten aggressio ja suru, syntyvät ihmisen ympäristön antamista ärsykkeistä heijastaen hänen sisäisiä tapahtumiaan. Reaktiot erilaisiin ärsykkeisiin näkyvät ihmisen kolmella eri tasolla: biologisella, emotionaalisella ja rationaalisella kielen tasolla. Biologinen taso ilmenee esimerkiksi sydämen lyönteinä ja hikoiluna. Emotionaalisessa ilmaisussa kasvojen ilmeistä tai ilmeettö-

14 9 myydestä voi nähdä surun tai pelon. Myös äänenpaino, eleet ja asennot ilmentävät ihmisen tunnetilaa. Rationaalinen puheviestintä taas on tahdonalaista toimintaa. Puhe ja emootiot eivät kuitenkaan aina ole samansuuntaisia. Ihminen voi tarkoittaa eri asiaa kuin sanoo, mistä hyvänä esimerkkinä on punastuminen. Kehon kieli korostuu erityisesti tilanteissa, joissa ihminen ei ilmaise itseään verbaalisesti. (Weizmann-Henelius 1997, ) Väkivaltainen yhteenotto on mahdollinen, kun: Henkilö on epätavallisen kiihtynyt eikä pysty selittämään asioitaan kunnolla tai on herkkä tarttumaan kaikkiin sanoihin ja ymmärtää väärin konfliktin ratkaisuyritykset. Henkilön mielialat vaihtelevat laidasta laitaan niin, ettei hän selvästikään ole oma itsensä. Henkilön sanaton viestinä poikkeaa tavanomaisesta ja ilmentää voimakasta kiihtymystä; kädet puristuvat toisiinsa tai nyrkkiin ja silmät pälyilevät ympäristön ja työntekijän välillä. (Ellonen 1999, 20.) Henkilön kasvojen ja niskan väri on punainen, kasvot muuttuvat kalpeiksi vihantunteen yltyessä. Henkilön ohimon ja kaulan suonet pullistuvat. Henkilö kiristelee hampaitaan. Henkilö jännittää kehonsa. Henkilön silmät laajenevat, vihan yltyessä silmät siristyvät. (Weizmann-Henelius 1997, 114.) Henkilö kohdistaa uhkauksensa johonkin henkilöön, ja uhkaukset näyttävät myös mahdollisilta toteuttaa. (Ellonen 1999, 20.) Väkivaltainen hyökkäys on todennäköinen, jos: Uhkaaja kiertyy sivulle etsien hyökkäyskohtaa Uhkaajan kädet ja hartiat kiristyvät Uhkaajan kasvojen lihaksen jännittyvät Uhkaajan hengitys tiivistyy Uhkaaja käy puhumattomaksi tai hänen äänensä pettää.

15 10 (Ellonen 1999, 20.) Vuorovaikutustilanteessa on tärkeää tulkita toisen tunteita tarkkailemalla kaikkia kolmea tasoa eli biologista, emotionaalista ja rationaalista puheen tasoa. Kun tilanteen toinen tai molemmat osapuolet ovat affektiivisia eli kiihtyneitä, on tulkinta vaikeaa ja hyvinkin ongelmallista. Affektiivisesti käyttäytyvä henkilö kuulee ympäristöstään sen, minkä hän haluaa kuulla. Hän ei välttämättä anna toiselle tilaa puhua, vaan jatkaa omaa purkaustaan. Mitä suurempia tunne-elämän ongelmia ihmisellä on, sitä vaikeammaksi vuorovaikutus hänen kanssaan muodostuu. (Weizmann-Henelius 1997, 64.) Henkilö, joka hakee apua terveydenhuollon tai sosiaalitoimen alueelta, on aina jonkinlaisessa ja jonkinasteisessa hätätilassa, ja on tällöin tavallista herkempi loukkaantumaan. Monesti joudutaan puuttumaan arkoihin ja jopa häpeällisiin asioihin, jossa normaalia pienempi ärsyke saattaa herättää asiakkaassa aggressiivisia reaktioita. Työntekijän tulee olla herkkä kuullakseen ja ymmärtääkseen asiakkaan pienimmätkin viestit, ja näin päätellä mitä asiakas tarkoittaa, mitä hän haluaa tai miltä hänestä tuntuu, jotta työntekijä voisi toimia parhaimmalla tavalla. Työntekijän on tärkeätä tietää myös omat vaikuttimensa, vahvuutensa ja heikkoutensa. (Weizmann-Henelius 1997, 64.) Ennakkoluulot ja asenteet ovat asiakaspalvelussa vakava asia. Jos ajattelee jo etukäteen ihmisen olevan inhottava, hänet myös näkee inhottavana ja väkivallan mahdollisuus suurenee provosoituna. On myös tärkeätä huomata, että itse ei ole kaikkivoipainen ja kaikista tilanteista selviävä superihminen, vaan tilanne pitää ottaa realistisesti. Jos väkivallan mahdollisuus on olemassa, sitä ei missään nimessä saa vähätellä. (Huttunen 1992, )

16 Päihteet Monesti päihteiden vaikutuksen alainen henkilö on myös väkivaltainen. Siksi on tärkeätä tunnistaa päihtynyt henkilö, ja myös se, onko hän päihtynyt alkoholista vai huumeista, koska näillä saattaa olla suurikin ero. Suomessa arviolta 10% aikuisväestöstä eli noin ihmistä on jossain elämänsä vaiheessa kokeillut laittomia huumeita ja säännöllisesti (ainakin kerran kuukaudessa) huumeita käyttäviä on noin (Lusa 2000, 3). Työelämässä huumeiden käyttäjän kohtaaminen on aina mahdollista. Kun huumeiden käyttäjä kohdataan, on tärkeämpää tunnistaa käyttäjä kuin mahdollisesti käytetty aine. (Lusa 2000, 15.) Huumeita käyttänyt henkilö saattaa olla hyvin äkkinäinen ja yllättävä liikkeissään. Hän voi myös vaikuttaa humalaiselta. Päihteen vaikutuksen alainen henkilö voi olla hidas ja veltto liikkeissään. Lisäksi hän voi olla kontaktikyvytön ja tokkurainen. Henkilö saattaa liikkua nopeasti, rauhattomasti tai siirrellä tavaroita paikasta toiseen. Usein päihtyneellä on alentunut ajan ja paikan taju sekä vainoharhaisuutta. Henkilön pupillit saattavat olla poikkeavan suuret tai pienet, hänellä voi olla tuijottava katse sekä vetistävät silmät. Jos henkilö pelkää vieroitusoireita, hän voi esiintyä heti hyvinkin aggressiivisesti. (Lusa 100, ) 7.3. Kun tunnet henkilön Palvelualoilla asiakkaat saatetaan oppia tuntemaan hyvinkin. Kun asiakas käy pankissa tai lääkärin vastaanotolla, tulee häneen automaattisesti jonkinlainen suhde. Pidemmässä palvelusuhteessa asiakkaan oppii tuntemaan, ja tätä kautta oppii myös odottamaan häneltä tietynlaista käytöstä. Väkivaltainen käytös saattaa olla ennustettavissa sen mukaan, millainen ihminen on aikaisemmin ollut. Tämä osio on liitetty työhön, että oppisimme tarkkailemaan asiakkaitamme niin, että osaamme varautua mahdollisiin väkivallanpurkauksiin.

17 Persoonallisuuspiirteitä Ihminen, joka käyttäytyy väkivaltaisesti, on todennäköisesti ollut ennenkin väkivaltainen ja todennäköisesti myös tulee olemaan. Tähän luo mielestämme mielenkiintoisen katsantokannan erilaiset persoonallisuuspiirteet. Jos ihminen on impulsiivinen tai hänellä on heikko itsetunto, on hän alttiimpi väkivallan käytölle kuin persoonaltaan ehjä ihminen. Ihminen ei ole luonnostaan aggressiivinen, vaan se johtuu paljolti ympäristön virikkeistä ja psyykkeen rakenteesta. Väkivalta ilmenee yleensä tilanteessa, jossa henkilö ei saa toivomaansa tulosta aikaiseksi. Toivomme, että sosiaali- ja hoitoalan ammattilaiset oppisivat näkemään nämä piirteet ennen väkivallan syntyä. Heikon itsetunnon omaava ihminen on alituisesti kilpaileva. Hän tarvitsee muita ihmisiä korjaamaan ja pitämään yllä omaa heikkoa itsetuntoaan. Usein hän vähättelee ja jopa pilkkaa muita saaden näin nostettua hetkellisesti omaa arvoaan ja tuntemaan itsensä paremmaksi. (Weizmann-Henelius 1997, 38.) Hänellä saattaa olla taipumusta liioitella ihmissuhteitaan. Henkilöllä saattaa olla tapana esiintyä suurieleisesti ja hyvinkin teennäisesti yrittäen näin saada huomion ja arvonannon. (Lönngvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen ja Partonen 1999, 357.) Hänellä on usein alkeellinen mielen puolustusmekanismi halkominen. Tässä mekanismissa jaetaan ihmiset hyviin ja pahoihin. Hyvä ihminen muuttuu helposti pahaksi, jos häntä on loukattu tai arvosteltu. (Lepola, Koponen, Leinonen, Joukamaa, Isohanni ja Hakola 1998, ) Heikon itsetunnon omaavan henkilön olo vaihtelee todella huonosta todella hyvään ja parhaaseen. Häilyvä itsetunto pyritään säilyttämään jopa väkivallalla, jos muita keinoja ei enää löydy. Hänen asenteensa voidaan nähdä itsetunnon korjailuna, esimerkiksi kielteinen asenne viestii tästä. (Weizmann- Henelius 1997, 38.) Henkilöllä on taipumus purkaa jännitystä ulospäin ja käyttäytyä toisiin ihmisiin vetoavasti. Hänellä on häiriöitä minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa sekä kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet että taipumus itsetuhoiseen käytökseen. (Lönngvist ym. 1999, 354.) Heikon itsetunnon omaava on heikko ja avuton henkilö, joka haavoittuu ja loukkaantuu herkästi. Hän ei kestä pilkkaa eikä arvostelua, vaan loukkaantuu niistä. Kasvojen menetys ryhmän edessä on lähes kuolema hänelle. Suojellakseen omaa minäänsä henkilö voi pilkkatilanteessa menettää itsehillintänsä ja ruveta väkivaltaiseksi. Tällainen ihminen ei halua tuntea itseään tavalliseksi ja siksi mm. jonottaminen on tuskallista, koska silloin hän on rivimies. Tälläisissä tilanteissa hän saattaa esiintyä vaativana ja uhkaavana. (Weizmann-Henelius 1997, )

18 13 Tuhokäyttäytymiseen taipuvaiselle henkilölle on ominaista, että hän on itsekeskeinen ja melko kyvytön huomioimaan muiden ihmisten tarpeita tai odotuksia (Weizmann- Henelius 1997, 39). Hän yliarvioi omat kykynsä ja voimavaransa, ja vähättelee toisten ihmisten ominaisuuksia. Hän odottaa ainutlaatuista palvelua, koska hän on itse ainutlaatuinen ja ylivertainen. Kyky tuntea empatiaa on alentunut ja kateuden tunne on voimakas. Masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä tulee helposti pettymysten vuoksi. (Lönngvist ym. 1999, 358.) Itsekeskeinen ihminen suuttuu helposti, jos ei saa haluamaansa haluamassaan ajassa. Hän käyttää muita ihmisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. (Lepola ym. 1998, 86.) Jos itsekeskeinen ihminen syyllistyy väkivallan tekoon, hän ei ole kiinnostunut uhrista eikä teon seurauksista. Sensijaan hän tuntee katkeruutta itselleen tulevista seurauksista, koska kokee toimineensa oikein. (Weizmann-Henelius 1997, 40.) Kun ihmisellä on heikosti kehittynyt tunne-elämä, ei hän pysty tunnistamaan omia tunteitaan, eikä myöskään tuntemaan myönteisiä tunteita. Kielteisiä tunteita, kuten viha, tunnetaan, mutta niitä ei itse tunnisteta, mikä merkitsee usein sitä, että tunteet purkautuvat kontrolloimattomina. Tällainen ihminen suhtautuu asioihin ja ihmisiin, myös itseensä kylmästi ja välinpitämättömästi. Tunteiden pukeminen sanoiksi on vaikeaa ja usein jopa mahdotonta. Kun omiin tunteisiin ei saa kosketusta, ja niiden hallinta on vaikeaa, tunne voi riistäytyä ja johtaa aggressiiviseen tekoon. (Weizmann-Henelius 1997, ) Aggressiivisen ja väkivaltaisen käytöksen kynnys on madaltunut, minkä vuoksi henkilö voi olla hyvinkin arvaamaton. Epämiellyttävät kokemukset, kuten rangaistukset, eivät muuta käytöstä. (Lönngvist ym. 1999, 353.) Itsekeskeinen ja tunne-elämältään heikosti kehittynyt ihminen ei pysty luomaan pitkiä, syvällisiä ja läheisiä ihmissuhteita. Hän odottaa saavansa kaiken antamatta mitään. Kaikki ihmissuhteet ovat hänelle ennen kaikkea hyötysuhteita. Kun hän ei enää tarvitse toista ihmistä, hän katkaisee suhteen. (Weizmann-Henelius 1997, 41.) Empatiakyvyttömän henkilön kyky asettua toisen ihmisen asemaan tai samastua toisen tunteisiin jää heikoksi tai melkein kokonaan kehittymättä. Hän ajattelee toista ihmistä esineenä, jonka voi vaihtaa sen mennessä epämieluisaan kuntoon. Toinen ihminen ei ole todellinen henkilö tarpeineen ja toiveineen. Kun ihminen ei tunne, mitä empatia on, hän voi kohdella toisia ihmisiä täysin tunteettomasti. Väkivallan käyttö on hänelle helppoa,

19 14 koska siitä ei tule syyllisyydentunnetta. (Weizmann-Henelius 1997, 42.) Koko ympäröivä maailma koetaan vastuuttomasti, mikä näkyy sekä ihmisten kanssa toimiessa että aineellisissa asioissa. Empatiakyvytön on piittaamaton omasta ja toisten turvallisuudesta. (Lönngvist ym. 1999, 353.) Lyhytjänteinen henkilö pyrkii välittömästi täyttämään toiveensa ja tyydyttämään tarpeensa. Alkoholi heikentää jo ennestään heikkoa impulssikontrollia, jonka vuoksi väkivalta tapahtuukin usein päihtyneenä. Lyhytjänteinen henkilö ei kykene sietämään pettymyksiä ja hän odottaa välitöntä vastausta omiin vaatimuksiinsa. (Weizmann-Henelius 1997, ) Impulssikontrolliton ihminen ei kykene kuvittelemaan tapahtumia. Hän ei pysty erottamaan toisistaan ajatusta ja itse toteutusta. Hän ei pysty arvostelemaan eikä havainnoimaan. Lisäksi tulevaisuuden suunnittelu hänellä on puutteellista. Hän saattaa puhua tulevaisuudesta, mutta ei kykene kertomaan keinoja sinne pääsemiselle, koska hän ei kykene pitkäjänteiseen työhön. (Weizmann-Henelius 1997, 43.) Ihmisen alkeellisimpia puolustuskeinoja ovat kieltäminen, torjuminen sekä siirtäminen. Kun ihmisellä on kehittymättömät puolustuskeinot, nämä saattavat olla hänen ainoat keinonsa puolustautua. Henkilö voi siirtää oman aggressiivisen käytöksen toisten käytökseksi ja ajatella itse olevansa rauhaa rakastava ihminen. Hän purkaa toimintansa tekona ennen kuin ehtii kokea asian. Tunteiden tunteminen on vajaata, ja osin siksi hän saattaa yrittää eroon ahdistavasta tunteesta päihteillä tai väkivallalla. Aggressiivisella käytöksellä henkilö yrittää suojata itseään kieltäen näin avuttomuutensa. Aggression kohde ei välttämättä ole tunteiden kohde, vaan aggressiot voivat siirtyä sijaiskohteeseen. (Weizmann-Henelius 1997, ) Henkilö voi olla hetkittäin jopa vahvasti paranoidisesti ajatteleva (Lönngvist ym. 1999, 355). Paranoidinen tarkoittaa harhaluuloista. Kun henkilö on kyvytön sietämään masentavia tunteita, hänen jokapäiväinen elämänsä on vaikeaa. Erityisen vaikeata on sietää ahdistusta, alakuloisuutta ja surumielisyyttä. Näiden sijasta hän tuntee epämääräistä ahdistusta, josta pitää päästä nopeasti eroon. Ahdistavasta tunteesta eroon pääsemiseksi henkilö käyttäytyy hyvin impulsiivi-

20 15 sesti ja saattaa turvautua väkivaltaan. Toiminta on usein suunnittelematonta ja johtaa vaikeuksiin. (Weizmann-Henelius 1997, 45.) Heikosti kehittyneen tunne-elämän omaavalta ihmiseltä puuttuvat syyllisyydentunteet. Hän ei myöskään tunne usein masennusta. Hän syyttää tekemisistään muita ja kohdistaa aggressiiviset tunteet ulospäin muita kohtaan. Hänelle on samantekevää, mitä on tullut tehtyä tai aiheutettua. Teolle nähdään aina jokin itsestä riippumaton syy. Koska henkilö ei tunne syyllisyyttä, on hän erittäin altis väkivallan käytölle. (Weizmann-Henelius 1997, ) Kateus on tunnetila, joka sisältää toisaalta vihantunnetta ja toisaalta huonommuudentunnetta. Henkilö korjaa huonommuuden tunnettaan yrittämällä nostaa omaa arvoaan tai mitätöimällä toista. Hän voi syyllistyä jopa tuhoamaan toisen omaisuutta tai käyttämään väkivaltaa kohottaakseen omaa itsetuntoaan. Ihminen kokee huonoutta omasta tilanteestaan ja kyvyttömyydestään, ja siksi hän pyrkii välttämään huonommuutensa tiedostamisen kokemalla muiden henkilöiden tai yhteiskunnan olevan syypää hänen tilanteeseensa. (Weizmann-Henelius 1997, ) Ihminen, jonka itsetunto on heikko ja joka ei pysty sietämään masentavia tunteita, ei pysty tarkastelemaan omaa itseään tai käyttäytymistään. Suojaksi hän muodostaa virheellisen minäkuvan. Tämä kuva syntyy kieltämällä omat negatiiviset piirteet ja siirtämällä niitä muihin. Henkilö ei huomaa omaa väkivaltaa, koska ajattelee muiden olevan väkivaltaisia. Hän ei siedä epärehellisyyttä, kun se kohdistuu häneen itseensä, mutta silti hän itse käyttäytyy hyvinkin epärehellisesti. Hän kieltää väkivaltakäyttäytymisensä ongelman samoin kuin mahdollisen alkoholiongelman ja muut negatiiviset asiat. Hänellä on tulevaisuuden suunnitelmia, mutta ne eivät ole realistisia eivätkä toteuttamiskelpoisia. (Weizmann-Henelius 1997, ) Väkivaltahistoria Väkivaltainen historia kertoo alhaisesta frustraation- ja ahdistuksensietokyvystä, sekä heikosta kyvystä hillitä vihamielisiä tunteita ja aggressiivisesta käyttäytymisestä.