Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 422/2005 vp Vanhusten oikeudet ja ihmisarvo Eduskunnan puhemiehelle Vanhusten hoito laitoksissa on retuperällä jatkuvan henkilöstö- ja resurssipulan vuoksi eri puolilla Suomea. Vanhukset ovat entistä pitempään kotona ja tulevat laitokseen entistä huonokuntoisempina. Suurin osa on autettavia, ei enää omatoimisuuteen kykeneviä. Esimerkiksi kaikissa Pirkanmaan kunnissa ei ehditä ulkoiluttaa kotihoidossa olevia vanhuksia lainkaan. Niissä saatetaan ehtiä nostaa vanhus istumaan muutamia kertoja viikossa. Monissa kunnissa ulkoilukertoja on vain yksi viikossa. Vanhuksen istumaan nostamisessakin on eroja. Joissain kunnissa autetaan asukas istumaan niin monta kertaa kuin hän haluaa, kun taas joissain vain kaksi kertaa viikossa. Kunnissa joudutaan laatimaan sopimuksia, joissa määritellään, ketä voidaan auttaa istumaan minäkin päivänä. Pelkkä makaaminen heikentää kuntoa. Suihkussa käynti saattaa tämän takia johtaa pyörtymiseen tai sydänvaivoihin. Henkisestikin pelkkä makaaminen turruttaa ja masentaa. Henkilöstöä ei ole tarpeeksi pitämään vanhuksista hyvää huolta. Pirkanmaalta löytyy kuntia, joissa vanhainkodin osastolla on 0,12 hoitajaa hoidettavaa kohti, vaikka suositus on 0,8. Valtakunnallinen keskiarvo on 0,62. Työntekijät joutuvat tinkimään esimerkiksi ruoka-ajoistaan, koska he haluavat tehdä työnsä kunnolla. Valitettavan monessa kunnassa päättäjät eivät halua avoimesti kertoa, missä jamassa vanhusten hoito on. Yleiseksi asenteeksi ikääntyviä kohtaan on tulossa: "poissa silmistä, poissa mielestä." Nyt olisi aloitettava 85-vuotiaiden kotona asuvien vanhusten terveystarkastukset. Näin vanhuksille voitaisiin antaa täsmäapua, jolloin mahdollinen laitosjakso elämän loppuvaiheessa jäisi kokonaan pois. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko koti- ja laitoshoidossa olevien vanhusten ihmisarvoisen kohtelun parantamiseksi mitään tehtävissä, miten valtio voi omilla toimillaan ja valvonnallaan taata, että kaikissa kunnissa toteutuvat perus- ja ihmisoikeudet ja toteutuvatko edes perustuslain vaatimukset nykyisin kaikissa kunnissa? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2005 Mikko Alatalo /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 422 /2005 vp: Onko koti- ja laitoshoidossa olevien vanhusten ihmisarvoisen kohtelun parantamiseksi mitään tehtävissä, miten valtio voi omilla toimillaan ja valvonnallaan taata, että kaikissa kunnissa toteutuvat perus- ja ihmisoikeudet ja toteutuvatko edes perustuslain vaatimukset nykyisin kaikissa kunnissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vanhusten palvelut ovat viime aikoina saaneet lisääntyvää julkisuutta tiedotusvälineissä. Laitoshoidon laadun ja riittävien henkilöstövoimavarojen lisäksi on kiinnitetty huomiota ylipäänsä vanhusten oikeuteen saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja, erityisesti kotipalvelua ja -hoitoa. Vuonna 2001 sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto hyväksyivät ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen. Laatusuositus oli tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle uudeksi ohjausvälineeksi ja valtakunnallisiksi suuntaviivoiksi hyvän vanhustenhuollon kehittämiseksi. Laatusuositus sisältää myös hyvän hoidon toteuttamiseksi vaadittavan henkilöstömitoitussuosituksen ympärivuorokautiselle palveluasumiselle, vanhainkotihoidolle ja pitkäaikaishoidolle terveyskeskuksessa. Jokaisen kunnan tulisi laatia oma vanhuspoliittinen suunnitelma, joka sisältää myös palvelujen kehittämisohjelman. Noin 90 prosenttia kunnista on laatinut vanhuspoliittisen suunnitelman, jonka tavoitteena on turvata vanhusten palvelut nyt ja tulevina vuosina. Pirkanmaan eräissä kunnissa ongelmana näyttäisi olevan se, etteivät kunnat ole noudattaneet vanhustenhuollon laatusuosituksen henkilöstömitoituksia. Lääninhallitus tutkii parhaillaan asiasta tehtyjä kanteluita. Kanteluiden kautta lääninhallitus pystyy vaikuttamaan sekä kuntien vanhustenhuollossa että yksittäisissä vanhustenhuollon toimintayksiköissä esiintyviin puutteisiin. Tehostetulla ohjauksella ja valvonnalla ei kuitenkaan pystytä takaamaan sitä, että palveluja olisi tulevaisuudessa riittävästi saatavilla. Nykyinen hallitus keskittyy turvaamaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon perusrahoituksen ja uudistamaan rakenteita. Nykyisillä palvelurakenteilla ei ole mahdollista vastata tulevaisuuden vanhustenhuollon tarpeisiin, vaan palvelurakennetta ja työkäytäntöjä tulee uudistaa. Uudistamistyö tehdään seudullisista lähtökohdista osana sosiaalialan kehittämishanketta ja kansallista terveyshanketta. Työtä johdetaan valtakunnallisesti ja kuntien hankkeille annetaan paras mahdollinen asiantuntijatuki. Terveydenhuollossa palvelujen tarpeen arviointia ja hoitoon pääsyä enimmäisaikojen puitteissa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan maaliskuun alussa. Myös sosiaalihuollossa asiakkaan asemaa tulee selkeyttää ja palveluihin pääsyä edistää. Hallituksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman pian hallituksen esitys palvelujen tarpeen arvioinnista sosiaalihuollossa. Lainsäädännöllä varmistetaan myös enimmäisaika, jonka puitteissa palvelutarpeen arviointi on suoritettava. Lainsäädännön toimeenpanon yhteydessä on tarkoitus ohjeistaa kuntia niistä menetelmistä, joita palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalihuollossa tulisi käyttää. 2

3 Ministerin vastaus KK 422/2005 vp Mikko Alatalo /kesk Stakes laatii vuoden 2005 aikana ministeriön toimeksiannosta selvityksen ikäihmisten laatusuosituksen toimeenpanosta kunnissa. Erityisesti seurataan vanhustenhuollon henkilöstön määrän ja laadun kehittymistä viime vuosina. Selvityksen pohjalta ministeriö tulee arvioimaan laatusuosituksen vaikuttavuutta ja tarvetta mahdollisiin uusiin lainsäädäntö- tai muihin toimiin, joilla vanhusten oikeudet riittäviin ja laadukkaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin voitaisiin turvata. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 422/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Kan man göra något för att åstadkomma en mer människovärdig behandling av åldringar i hem- och institutionsvården, hur kan staten med egna åtgärder och egen övervakning garantera att de grundläggande och mänskliga rättigheterna tillgodoses i alla kommuner och uppfylls överhuvudtaget grundlagens krav i alla kommuner i dag? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Äldreomsorgen har på sista tiden fått allt mer publicitet i massmedierna. Förutom vid kvaliteten på institutionsvården och tillräckliga personalresurser har man överhuvudtaget fäst uppmärksamhet vid de äldres rätt till de social- och hälsovårdstjänster de behöver, i synnerhet hemtjänst och hemvård. År 2001 godkände social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund en kvalitetsrekommendation om vård och tjänster för äldre. Kvalitetsrekommendationen är avsedd för kommunernas beslutsfattare och ledning, och den skall vara ett nytt styrmedel och ge riksomfattande riktlinjer för utvecklingen av en god äldreomsorg. I kvalitetsrekommendationen ingår också en rekommendation om dimensioneringen av den personal som krävs för att en god vård skall kunna ges inom serviceboende dygnet runt, på ålderdomshem och i långvård på hälsovårdscentraler. Varje kommun bör göra upp en strategi för äldrepolitiken, i vilken även skall ingå ett program för utveckling av servicen. Cirka 90 procent av kommunerna har utarbetat en strategi för äldrepolitiken för att trygga äldreomsorgen i dag och under kommande år. Problemet i vissa kommuner i Birkaland verkar vara att kommunerna inte har iakttagit de personaldimensioneringar som ingår i kvalitetsrekommendationen om äldreomsorgen. Länsstyrelsen prövar som bäst de klagomål som anförts i ärendet. Via klagomålen kan länsstyrelsen påverka brister både inom kommunernas äldreomsorg och vid enskilda äldreomsorgsenheter. En intensifierad styrning och övervakning kan dock inte garantera en tillräcklig tillgång på service i framtiden. Den sittande regeringen koncentrerar sig på att trygga basfinansieringen för social- och hälsovården och på att förnya strukturerna. Det är inte möjligt att med de nuvarande servicestrukturerna svara på de behov som äldreomsorgen i framtiden kräver, utan servicestrukturer och arbetspraxis måste förnyas. Reformarbetet görs utifrån regionala utgångspunkter som en del av utvecklingsprojektet inom det sociala området och det nationella hälsoprojektet. Arbetet leds på riksnivå och bästa tänkbara sakkunnigstöd ges de kommunala projekten. Inom hälso- och sjukvården trädde en lagstiftning om bedömningen av servicebehovet och tillgången till vård inom fastställda maximitider i kraft i början av mars. Även inom socialvården måste klientens ställning klargöras och tillgången till tjänsterna främjas. Regeringen har för avsikt att så fort som möjligt avlåta en lagproposition beträffande bedömningen av servicebehoven inom socialvården. Genom lagstiftningen säkerställs också den maximitid inom vilken bedömningen av servicebehovet skall göras. I samband med verkställigheten av lagstiftningen strävar man till att ge kommunerna anvisningar om 4

5 Ministerns svar KK 422/2005 vp Mikko Alatalo /kesk de metoder som bör användas vid bedömningen av servicebehovet inom socialvården. På uppdrag av ministeriet gör Stakes under 2005 en utredning av hur kvalitetsrekommendationen för äldreomsorgen har genomförts i kommunerna. Man följer främst upp hur personalens antal och kvalifikationer inom äldreomsorgen har utvecklats under de senaste åren. Utifrån utredningen kommer ministeriet att bedöma kvalitetsrekommendationens genomslagskraft och behovet av eventuella nya lagstiftningsåtgärder och andra åtgärder, med vilka man kunde garantera de äldres rätt till tillräckliga social- och hälsovårdstjänster av god kvalitet. Helsingfors den 31 maj 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5