Perheterapeutti Kongressiteemanumero

Transkriptio

1 Perheterapeutti Kongressiteemanumero

2 Tässä numerossa IFTAn XXIII Maailman Perheterapiakongressi Kuala Lumpur, Malesia KONGRESSI Kohti inhimillisempää psykiatriaa Kriittistä keskustelua psyykenlääkkeiden käytöstä. Palautejärjestelmä hyödyksi ORS- ja SRS- palautejärjestelmien avulla terapeutti saa välitöntä palautetta työskentelytavoistaan ja suunnan kehittää työskentelyään. Varsinaissuomalaisten kongressikokemuksia Matrix on kaikkialla Camilla Granholm tutkii tieto- ja viestintäteknologian jokapäiväistä käyttöä vähän koulutettujen ja työttömien nuorten aikuisten keskuudessa Helsingin alueella. Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että internetin käyttö vaihtelee nuorten keskuudessa eri tavoin. Toiset tapaavat ystäviä mieluiten kasvotusten tai puhuvat puhelimessa, kun taas toiset pitävät yhteyttä useimmiten netin välityksellä. Palautetta kongressista: Tieteelliselle ohjelmalle kiitosta Kongressin tieteellinen ohjelma on se tärkein ja palautteen antajien mielestä onnistuimme siinä. Järjestäjien jälkimietteitä kongressista ARTIKKELIT Päätoimittajalta Vuoden 2014 perheterapeutti Marja-Liisa Portaankorva, toimii Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan osastonylilääkärinä. Hän näkee perheet myönteisenä mahdollisuutena ja luottaa perheestä nouseviin voimavaroihin. Toiminnanjohtajalta Lasten tunne- ja turvataidot päivityksessä Keväällä ilmestyvä Tunne- ja turvataitoja lapsille -oppimateriaali sopii kouluihin, varhaiskasvatukseen sekä perheiden ja pienryhmien kanssa työskentelyyn. Duudsonit perhetyössä Duudsonit tuli taloon -ohjelmasarjassa tartutaan yhdeksän perheen ongelmiin. Duudsonien toiminta lienee tehnyt vaikutuksen suomalaisiin, sillä toiselle tuotantokaudelle haki peräti 1400 perhettä. Varsinais-Suomen perheterapiayhdistys 10 vuotta Internetin käyttö on monisäikeinen ilmiö Ilmoitustaulu Lakeudelta tuulee Changing Traditions and Systemic Therapy: Dangers and Opportunities for Families Tervetuloa tapaamaan kollegoja ympäri maailman Congress Hotelli JW Marriottiin, Kuala Lumpurin sydämeen. Päätoimittaja: Ritva Karila-Hietala Toiminnanjohtaja: Anita Birstolin Lehden kokoajat: Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala, Riitta Teittinen, Juha Metelinen Toimitussihteeri: Teija Riikola teijariikola@hotmail.com Yhteystiedot: Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistys ry Linnankatu 59 C6, Turku puh Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 2/2014 Taitto ja graafinen suunnittelu: Heikki Kännö - Äänimaa Oy heikki.kanno@aanimaa.fi Mediatiedot: Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa. Kirjoittajat: Sauli Airikka, Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala, Kaija Lajunen, Riitta Liinamaa, Juha Metelinen, Eija-Liisa Rautiainen, Hilkka Räisänen, Veli-Matti Saarinen ja Riitta Teittinen. 3 ISSN (Painettu) - ISSN X (Verkkojulkaisu) Kannen kuva: Riitta Teittinen Julkaisija:

3 KUTSU Tervetuloa Perheterapia-lehden JUHLASEMINAARIIN pe Seminaarin ohjelma: Perheterapia-lehden JUHLASEMINAARI pe klo Ostrobotnian Juhlakerros, Chydenius-kabinetti Museokatu 10, Helsinki Päätoimittajalta Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala Seminaarin avaus Aarno Laitila Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet: kansalaisjournalismi Perheterapialehden ulottuvuutena Jukka Aaltonen Erottautumisesta integraatioon ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa. Jukka Harmainen Käytännön perheterapeutti perheterapiaa tutkimassa Eija-Liisa Rautiainen Perheterapia tulevaisuudessa Mette Kontio PERHETERAPIA-LEHTI 30 VUOTTA Vuoden 2015 perheterapeuttia etsitään Ilmoittautumiset seminaariin mennessä osoitteessa: perheterapia SEMINAARI ON MAKSUTON. Tervetuloa! Haemme henkilö, joka ei välttämättä ole saanut riittävästi julkisuutta, mutta ansaitsisi sen. Hän saattaa olla vasta elämäntyönsä alussa, mutta hänen panostuksensa perheterapian kentällä näyttää erityisen lupaavalta. Hänen kauttaan on mahdollisuus nostaa esille jokin perheterapian alue, joka on jäänyt vähälle huomiolle. Ehdotukset perusteluineen osoitetaan johtokunnalle ja lähetetään yhdistyksen toiminnanjohtajalle: Anita Birstolin, Linnankatu 59 C 6, Turku sähköpostitse: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Kuva Iina Leivo Äiditön tytär P ohjoismaiseen kongressiin liittyneet tehtävät ovat olleet asti rakkaus läheisiä kohtaan eli hänessä voimakkaana. Viimeiset merkittävä osa tätä kesää, mutta kuolema on ollut myös sanat, mitkä hän minulle hengityskatkojen aikana sanoi, olivat: vahvasti läsnä. Äitini kuoli toukokuun loppupuolella ja läheinen Keitänkö mie sulle kahavia? tätini kolme viikkoa sitten. Olen nyt perheeni vanhin nainen. Isäni on vielä, 87- vuotiaana, hyväkuntoinen. Suruun, kuten kaikkiin muihinkin tunteisiin, ihmiset reagoivat yksilöllisesti. Minulla tämä on tarkoittanut vetäytymistä hiljaisuuteen, yksin tehtyjä kävelylenkkejä, valokuvien katselua ja Olin onnekas, kun sain olla saattamassa äitiäni. Sattumoisin olin kouluttamassa samaan aikaan Kemissä, kun äitini oli saattohoidossa siellä, omassa terveyskeskuksessaan. Päivät koulutin, illat minen erään ystäväni kanssa: Me, äidittömät lapset. Sisartani ja muistelua. Parasta lohdutusta oli yhteisen kokemuksen jaka- olin äidin kanssa. Jälkeenpäin se tuntuu erikoiselta sattumalta, minua yhteinen menetys on lähentänyt. Olemme tavanneet ja kenties johdatukselta, että puoli vuotta aiemmin sovittu koulutus osui tuollaiseen tilanteeseen. puhuneet enemmän kuin vuosiin. Olen kokenut surun rakentavana ja elämään kuuluvana. Olenhan ollut onnekas saadessani pitää vanhempani näin pitkään. Molempiin kuolemiin osattiin valmistautua, mutta sitä, miltä äidin poismeno sitten lopulta tuntui, ei kuitenkaan voinut ennakoida. Minusta tuli äiditön tytär. Teoriassa olin hyvinkin pätemaksi ja läsnä olevaksi. Elämään on tullut ikään kuin uusi ulottu- Äidin poismeno on tuonut kuoleman kuitenkin konkreettisemvä tietämään, minkälaisia tunteita läheisen ihmisen poismeno vuus, jota voisin kuvata sanalla ainutkertaisuus. saa aikaan. Olenhan sentään tehnyt työtä perheterapeuttina kriisissä olevien perheiden kanssa. Olen ollut omasta mielestäni taitava ottamaan osaa ja lohduttamaan. Ajattelin myös, että saatteli isoäitinsä rajan taakse laulaen Lapin äidin kehtolaulun Kaunein ja samalla liikuttavin hetki oli kirkossa, kun tyttäreni koska äitini sairasti Alzheimerin tautia, hänen kuolemansa olisi neljän sukupolven seisoessa arkun ympärillä. Tämä arvokas kokemukseni jää myös perheterapeutin työkalupakkiini. Ehkä seu- helpotus. Ei se niin mene. Suru ja haikeus ovat olleet läsnä koko kesän. Olen halunnut antaa niille myös tilaa. On ollut ikävä äitiä raavalla kerralla olen vähemmän osaavampi ja nöyrempi kohtaamaan asiakkaiden ja yhteistä menneisyyttämme. surua. Ehdotusten tulee olla perillä mennessä. Vuoden perheterapeutin valinta julkaistaan yhdistyksen kevätpäivien 2015 yhteydessä. Suhde äitiini ei suinkaan ollut mutkaton, vaan riitelimme ja olimme eri mieltä. Nuoruusiässä vihasin häntä ja sairauden aggressiivisimmassa vaiheessa hän oli epämiellyttävä. Välillä hän oli tunkeutuva ja ilkeä. Mutta hän oli myös ystävällinen, älykäs, hyvä keskustelija ja armottoman hyvä ruoanlaittaja. Viimeiseen Hyvää syksyä. Ritva Karila-Hietala Päätoimittaja Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja 4 5

4 Marja-Liisa Portaankorva Vuoden perheterapeutti Perheiden kohtaaminen, niiden voimavarojen tutkiminen, löytäminen ja vahvistaminen ovat hoitotyötä, johon perheterapeuttista osaamista ja dialogia tarvitaan. Vuoden 2014 perheterapeutti, Marja-Liisa Portaankorva, toimii tällä hetkellä Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan osastonylilääkärinä ja perheterapeuttinen työote kulkee hänen mukanaan. Portaankorva lukee mielellään kirjoja ja katselee elokuvia, joissa kerrotaan ihmisten elämän monista sävyistä ja poluista. Hän on innokas penkkiurheilija, käy naisporukan kanssa pelaamassa salibandyä ja meloo kesäisin kajakilla. Kittilästä kotoisin oleva Portaankorva opiskeli lääkäriksi Oulussa ja asuu tällä hetkellä Kouvolassa puolison ja abiturientti kuopuksen kanssa, esikoinen lähti vuosi sitten opiskelemaan. Miten perheterapian viitekehys näkyy sinun päivittäisessä työskentelyssäsi? Aluksi erikoistuin yleislääketieteeseen. Jo tuolloin suunnittelin perhelääkärikoulutusta, mutta puolisoni työt toivat meidät Kymenlaaksoon ja suunnitelmat muuttuivat. Päädyin erikoistumaan psykiatriaan, jossa jokaisen ihmisen elämäntarinaan kytkeytyvä suvun ja perheen tarina saa vielä syvemmän ja suuremman merkityksen. Siksi psykiatrin työssäni olen aina mielelläni tavannut myös potilaiden perheenjäseniä ja halunnut kannustaa heitä vuoropuheluun keskenään. Haluan tukea ja rohkaista myös hoitohenkilökuntaa potilaan omaisten ja perheiden kohtaamiseen. Perheen kuuleminen lisää paitsi hoitotahon myös potilaan itsensä ymmärrystä tilanteestaan. Mikä on ollut sinulle tärkein näkökulma perheterapeuttiseen työhön? Näen perheet myönteisinä mahdollisuuksina, mikä lisää työn mielekkyyttä. Perheterapiakoulutuksen myötä haasteellisiinkin perhetilanteisiin törmätessä olen oppinut luottamaan perheestä nouseviin voimavaroihin. Sanojen ja tarinoiden voima yllättää aina uudelleen: kun ihminen löytää myönteisen tarinan elämästään, se ohjaa automaattisesti kohti muutakin myönteistä. Tarinat tarvitsevat dialogin vahvistuakseen, siksi perheterapiassa kuuntelemiselle, vuoropuhelulle ja sisäiselle dialogille annettu tila on tärkeä. Millaisia ajatuksia valintasi vuoden perheterapeutiksi sinussa herättää? Vuoden perheterapeutti nimike yllätti minut täysin. Varsinaisia perheterapioita mahtuu työnkuvaani muutamia vuodessa, mutta perhe- ja verkostokeskeinen työote toki kulkee työskentelyssäni mukana, samoin pyrkimykseni luoda lisää perheiden hyväksi tehtävää yhteistyötä aikuis-, nuoriso- ja lastenpsykiatrisen osaamisessa sairaanhoitopiirissämme. Olen pyrkinyt kehittämään perheitä huomioivia malleja, joihin myös omaisille tehty kysely antoi suuntaa. Olen ollut Kaakkois-Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja jo monta vuotta ja siltä tontilta osallistunut Suomen perheterapiayhdistyksen toimintaankin. Ehkä nuo ovat perusteluja nimikkeelle, joka toisaalta hämmentää, toisaalta motivoi ja kannustaa toimimaan edelleen perhenäkökulmaa vahvistaen. Mitä tulevaisuuden näkymiä sinulla on perheterapian suhteen yleisesti sekä oman perheterapeuttisen työskentelysi suhteen? Psykiatrisessa hoidossa perheterapeuttinen osaaminen on erittäin tärkeää. Se näkyy esimerkiksi psykiatristen sairauksien Käypä hoito -suosituksissa, joissa hoitokriteereihin liittyy usein perheiden kohtaaminen ja tukeminen. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sisältää painotuksia, jotka edellyttävät perheiden mukaan ottamista hoitoprosesseihin. Yhtenä sen keskeisenä tavoitteena on esimerkiksi yli sukupolvien siirtyvien ongelmien ehkäisy. Meidän perheterapeuttien pitäisi tarttua tähän vakavasti ja järjestää perheiden tapaamisia sekä aloittaa tarpeen mukaan myös perheterapioita. Perheiden kohtaaminen, niiden voimavarojen tutkiminen, löytäminen ja vahvistaminen ovat hoitotyötä, johon perheterapeuttista osaamista ja dialogia tarvitaan. Tämä on myös minun kiinnostavaa ja kiehtovaa arkista työsarkaani. Juha Metelinen Mielenterveyshoitaja, VET-perheterapeutti Kuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö Kuva Riitta Teittinen 6 7 Sanojen ja tarinoiden voima yllättää aina uudelleen.

5 Plenaari-puhujat Robert Whitaker ja Jaakko Seikkula Teksti: Juha Metelinen Kuva: Juha Metelinen Kriittistä keskustelua psyykelääkkeiden käytöstä Kohti inhimillisempää psykiatriaa Tiedetoimittaja Robert Whitaker Yhdysvalloista ja professori Jaakko Seikkula Suomesta pitivät Pohjoismaisen perheterapiakongressin ensimmäisen puheenvuoron. Puheenvuorossaan Robert Whitaker ja Jaakko Seikkula pohtivat psyykelääkkeisiin perustuvaa psykiatriaa ja uuden näkökulman löytymistä psykiatriaan inhimillisemmän kohtaamisen kautta. Whitaker on palkittu lääketieteen tiedetoimittaja, joka on usean vuoden ajan perehtynyt psyykelääkitykseen. Seikkula puolestaan on Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen professori, joka on ollut kehittämässä Keroputaan sairaalaan hoitomallia. Whitaker kertoo psyyken lääkkeiden historiasta ja erityisesti psykoosilääkkeiden läpimurrosta psykiatriassa. Psykiatrinen lääkehoito perustuu erilaisille teorioille lääkeaineiden toimintamekanismeista. Kemiallisen tasapainon teoria perustuu ajatukseen, että psykiatriset sairaudet johtuvat aivojen kemiallisen tasapainon häiriöistä, tiettyjen välittäjäaineiden puutoksesta tai liikatoiminnasta. Näistä teorioista keskeisimmät ovat masennuksen hoidossa serotoniiniteoria ja psykoosin hoidossa dopamiiniteoria. Näiden teorioiden paikkansapitävyyttä ei ole pysty osoittamaan. Pikemmin päinvastoin, monet pitävät näitä teorioita epäonnistuneina, Whitaker provosoi. Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa Whitakerin mukaan potilaiden työkyvyttömyys, siirtyminen eläkkeelle ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet samanaikaisesti, kun psyykelääkkeiden käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Tämä herättää hänen mielessään kysymyksen lääkkeiden todellisista vaikutuksista. Jos lääkkeiden käyttö auttaisi, eikö työkyvyttömyyden ja eläköitymisen pitäisi vähentyä? Whitakerin mukaan nykyisin arvellaan, että psyykelääkkeet aiheuttavan aivoissa myös sellaisia muutoksia, jotka altistavat psyykkiselle sairastumiselle. Tämä paradoksaalinen vaikutus saattaa tulla esille nimenomaan lääkkeiden pitkäaikaisessa käytössä. Monet tutkimukset näyttävät osoittavan, että psykoosilääkkeet vähentävät psykoosioireita plaseboa paremmin lyhyellä seuranta-ajalla. Pidemmän seuranta-ajan kuluessa on huomattu, että potilaat, jotka lopettavat lääkityksen saavat relapseja eli uusia psykoosijaksoja enemmän kuin ne, jotka eivät käyttäneet lääkitystä alun alkaenkaan. Whitaker puhuu myös lääketeollisuuden läheisistä yhteyksistä lääkärikuntaan. Lääketeollisuus on jäänyt kiinni tutkimustulosten väärentämisestä sekä lääketeollisuudelle epäedullisten tutkimustulosten pimittämisestä. Lääkeyhtiöiden ei ole ollut pakko julkaista tutkimuksia, joiden tulokset eivät ole heille edullisia. Tosin nykyisin kaikki lääketutkimukset pitää rekisteröidä, mikä vaikeuttaa tätä. Lääketutkimuksia käytetään erilaisten hoitosuositusten, kuten Suomessa Käypä hoito suositusten, lähdemateriaaleina. Whitaker viittaa myös Aki Kopakkalan irtisanomiseen Mehiläisestä tämän kritisoitua television ajankohtaisohjelmassa masennuslääkkeiden käyttöä. Keroputaalla vastataan inhimilliseen hätään Jaakko Seikkula puhuu hoitokäytännöistä, joiden keskiössä ovat ihmisten kohtaaminen ja terapeuttiset työskentelytavat. Esimerkkinä hän käyttää Keroputaan sairaalaa ja siellä kehitettyä hoitomallia. Keroputaalla psykoosin hoidon ensisijaisena tavoitteena on tunneilmaisuun vastaaminen kriisihoidon periaatteilla. Hoitomalli perustuu dialogisuuteen ja ihmisten kuulemiseen yhteistyön rakentamisessa: sosiaalinen verkosto huomioidaan ja otetaan mukaan hoidon suunnitteluun. Läheisten lisäksi yhteistyötä tehdään muiden viranomaisten, kuten työvoimaviranomaisen, päihdehoidon ja asumispalvelujen kanssa. Suomalaisen akuutin psykoosin integroitu hoito (API) -tutkimuksen osana ja sen jälkeen toteutetussa Open Dialogue in Acute Psychosis -tutkimuksessa ensimmäistä kertaa psykoosiin sairastuneita potilaita seurattiin viiden vuoden ajan. Alun kriisissä panostettiin neuroleptilääkityksen sijaan intensiiviseen perheen kanssa ja perhettä tukien tapahtuvaan dialogiseen kriisihoitoon, jolloin vain kolmasosa tarvitsi psykoosilääkitystä. Tällaisessa hoidossa 85 prosenttia potilaista palasi täysaikaiseen työhön tai opiskeluun, mikä on parempi hoitotulos kuin missään muussa tutkimuksessa on raportoitu. Psykoosilääkityksen aloitusta kannattaa harkita tarkoin. Psykoottisessa kriisissä on tärkeämpää vastata ihmisten äärimmäiseen hätään kuin lääkitä sairautta ja aivoja, Jaakko Seikkula sanoo. Seikkulan mukaan tarvitsemme laboratorio-oloissa tehtyjen tutkimusten sijaan enemmän luonnollisissa asetelmissa tehtyjä kenttätutkimuksia, jotka antavat paremmin tietoa siitä, mikä todellisissa tilanteissa auttaa asiakasta ja hänen läheisiään. Hoidolliseen kohtaamiseen tarvitaan koulutusta terapia- ja vuorovaikutustaidoissa. Seikkulan ja Whitakerin plenaryesitys on katsottavissa osoitteessa query=seikkula+and+whitaker Juha Metelinen Mielenterveyshoitaja, vaativan erityistason perheterapeutti Kuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö 8 9

6 Palautejärjestelmä hyödyksi sekä terapeutille että asiakkaalle Teksti ja kuvat Eija-Liisa Rautiainen Susanne Bargmannin innostava plenaariesitys Pohjoismaisessa perheterapiakongressissa Turussa vei kuulijat ORS- ja SRS- palautejärjestelmiin. Niiden avulla terapeutti saa välitöntä palautetta työskentelytavoistaan ja suunnan kehittää työskentelyään. Eija-Liisa Rautiainen: Kertoisitko itsestäsi ja työstäsi? Susanne Bargmann: Olen tanskalainen psykologi ja työskentelen yksityisellä sektorilla, aiemmin olen työskennellyt julkisella sektorilla perheiden kanssa ja psykiatrisessa systeemissä. Olen opiskellut systeemisiä ja narratiivisia työskentelytapoja. Nykyisin käytän suurimman osan ajastani opettamalla ja kouluttamalla ORS- ja SRS-palautejärjestelmien käyttöä. Käytän näitä järjestelmiä itsekin työssäni. Mitä ORS- ja SRS-palautejärjestelmät ovat? ORS on lyhyt, neljän kysymyksen kyselylomake, jota käytetään kunkin istunnon alussa. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten asiakas kokee oman elämänsä toimivan. Asteikon osoittamasta muutoksesta sekä edistymisestä tai edistymisen puutteesta keskustellaan asiakkaan kanssa istunnoissa. Samalla saadaan palautetta, jonka perusteella hoitoa voi tarvittaessa muuttaa ja kehittää. Olen saanut paljon hyvinkin erilaista palautetta asiakkailtani, eikä se olisi ollut mahdollista ilman ORS- ja SRS-lomakkeiden systemaattista käyttöä. SRS:kin on lyhyt, neljän kysymyksen kyselylomake, mutta sitä käytetään kunkin istunnon lopussa. Tavoitteena on saada palautetta asiakkaalta terapeuttisesta yhteistyösuhteesta eli siitä, miten olemme yhdessä työskennelleet istunnossa. Palautetta käsitellään istunnossa asiakkaan kanssa ja palautetta hyödynnetään hoidon kehittämisessä. SRS:n tarkoituksena on myös sitouttaa asiakkaat hoitoon ja näin ennaltaehkäistä hoidon keskeyttäminen. Miten kiinnostuit saamaan palautetta asiakkailtasi? Kiinnostuin saamaan palautetta asiakkailtani urani hyvin varhaisessa vaiheessa, noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valmistuin Kööpenhaminan yliopistosta. Työskentelin silloin ensimmäisessä työpaikassani, joka oli psykiatrinen yksikkö Kööpenhaminan esikaupunkialueella. Yksikön työtoverini kutsuivat ensimmäisinä ORS:n ja SRS:n kehittäjän Scott Millerin Tanskaan kouluttamaan ja minäkin sain osallistua koulutukseen. Olin kovin innostunut koulutuksesta, ja ajatus palautteen saamisesta asiakkailta suoraan tuntui erittäin mielekkäältä ja hyödylliseltä. Vastavalmistuneesta terapeutista tuntui tosi järkevältä kysyä asiakkailta suoraan, miten he kokivat yhteistyömme ja kokivatko he, että minusta oli heille apua. Oli hyvin vaikeata tietää varmasti, osasinko auttaa ihmisiä, osasinko ollenkaan tehdä interventioita lukemissani artikkeleissa ja kirjoissa kuvatuilla tavoilla. Palaute teki yhteistyöstämme puhumisen helpommaksi ja konkreettisemmaksi, ja asiakkaat sanoivat usein yllättäviä asioita lomakkeita täyttäessään. Palautelomakkeet auttoivat työnohjauksessa pohtimaan työskentelytapojani ja niiden tuloksia ja muutinkin toimintaani palautteen perusteella. Seuraavaksi työskentelin perheterapeuttina työpaikassa, jossa en voinut käyttää palautetyökaluja, koska uudet kollegani eivät pitäneet niistä. Niinpä jouduin jonkin aikaa toimimaan ilman suoraa palautetta asiakkailtani. Kävin kyllä keskusteluja työstäni perheiden kanssa, mutta palaute tuntui epäselvältä ja epätarkalta. Minusta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu, enkä ollut varma, auttoiko yhteistyömme perheitä ja miten. Lähdettyäni työpaikasta, otin palautetyökalut uudelleen käyttöön. Olet siis itse käyttänyt palautetta aivan urasi alusta alkaen. Millaista palautetta olet saanut kouluttajana terapeuteilta, jotka ovat tottuneet työskentelemään ilman palautejärjestelmää ja sen jälkeen ovat opetelleet käyttämään sitä? Jotkut terapeutit pitävät ajatusta mielekkäänä ja hyödyllisenä alusta alkaen ja alkavat käyttää asteikkoja heti. Jotkut terapeutit epäröivät, joten heidän täytyy ensin kokeilla palautelomakkeiden käyttöä, ja he tarvitsevat usein enemmän aikaa pohtia, esittää kysymyksiä ja tehdä kokeiluja palautetyökaluilla. Jotkut terapeutit puolestaan kokevat, että systemaattinen palaute on tarpeetonta: he joko kokevat saavansa palautetta asiakkailta tai palautteen pyytäminen asiakkailta muuttaa tarpeettomasti heidän työskentelytapaansa. Sain terapeuteilta palautetta eniten palautetyökalujen käyttöönottoprosessista: palautejärjestelmän käyttöönotto saattaa kestää kauemmin kuin useimmat esimiehet haluaisivat. Hyvän, hyödyllisen ja yhteisöllisen palautekulttuurin luominen vaatii työyhteisöltä paljon. Monilla yhteistyöryhmillä on tähän prosessiin mennyt aikaa ja energiaa vuosia, tyypillisesti 3-5 vuotta. Jotta käyttöönottoprosessi saadaan sujumaan, käytetään paljon aikaa terapeuteissa heränneiden kysymysten ja epäilysten käsittelemiseen ja siihen, miten palautetta tullaan käyttämään. Myös tukirakenteiden luomiseen, kuten työnohjauksen ja koulutuksen luomiseen kuluu aikaa. Lisäksi varmistetaan, että koko organisaatio, etenkin esimiehet, ymmärtävät, tukevat ja sitoutuvat yhdessä turvalliseen, avoimeen ja kunnioittavaan palautekulttuurin luomiseen. Kokemukseni mukaan onnistunut palautteen käyttöönottoprosessi voi tehdä palautejärjestelmästä arvostetun ja hyödyllisen tavan työskennellä. Jopa hyvin kokeneet terapeutit kertovat oppineensa asiakkailta paljon uutta. He pystyvät keskittymään asiakkaisiin, joiden kanssa heidän täytyy tehdä jotain muuta kuin mitä he ovat yrittäneet tehdä, ja he pystyvät nopeammin tunnistamaan asiakkaat, joille he eivät pysty olemaan avuksi. Terapeutit ovat kiinnostuneita siitä, miten palautetta ja tilastotietoja voi käyttää parantaakseen toimintatapojaan. Heistä on jännittävää nähdä, miten omia työskentelytaitoja voidaan kehittää

7 Kaikilla työpaikoilla palautelomakkeiden käyttöönottoprosessi ei ole onnistunut. Tällöin terapeutit on pakotettu käyttämään lomakkeita ilman, että he itse ovat itse sitä halunneet, ja heidän epäilyksensä ja varautuneisuutensa ovat säilyneet ennallaan. Palautetta ei hyödynnetä eikä integroida työhön. Näillä työpaikoilla palautelomakkeiden käyttö ei ole yhdenmukaista ja usein asiakkaat eivät ymmärrä kysymyksiin vastaamisen mielekkyyttä. Millaista palautetta olet itse saanut asiakkailtasi? Palaute vaihtelee asiakkaasta toiseen: olen saanut niin monenlaisia palautteita kuin minulla on ollut asiakkaita. Eräs nuori nainen kertoi minulle, ettei hän ollut varma, olinko ymmärtänyt, mitä hän kertoi minulle elämästään, koska olin jatkuvasti kysynyt uusia kysymyksiä. Tämä todella yllätti minut, koska olin pitänyt kysymyksiäni arvostavina ja kunnioittavina. Yhtäkkiä tajusin, että kysymykset voi kokea myös toisella tavalla. Sovimme asiakkaan kanssa, että tekisin pieniä yhteenvetoja koko keskustelun ajan kuvatakseni, mitä olin ymmärtänyt. Asiakkaani tunsi näin olonsa paljon mukavammaksi kuin kaikki ne aiemmat kysymykseni. Useat asiakkaat pitivät minusta ja keskusteluistamme, mutta he eivät tunne oloaan yhtään paremmaksi elämänsä suhteen. Tämän hyödyllisen palautteen ansiosta olemme muuttaneet työskentelymme suuntaa ja joskus olemme hakeneet lisätukea asiakkaalle. Erään masennuksen vuoksi terapiaan hakeutuneen nuoren naisen kanssa huomasimme, että ideamme hänen vointinsa parantamiseksi eivät yksinkertaisesti toimineet. Sen sijaan, että olisimme jatkaneet keskustelujamme, kutsuimmekin hänen isänsä mukaan tapaamisiin, jotta heidän suhteensa voisi lähentyä. Kiitokseni kaikille, jotka osallistuivat Turun suurenmoisen kongressin järjestämiseen. Oli ilo tavata ja inspiroitua yhdessä pohjoismaisten kollegojemme kanssa! Eija-Liisa Rautiainen PsT, VET-perheterapeutti Dialogic Oy Kuvassa Eija-Liisa Rautiainen, Susanne Bargmann ja Juha Metelinen. Toiminnanjohtajalta L oppukesästä istuimme tyttäreni kanssa mökin rappusilla. Pihalle ilmestyi kolme varista, kaksi hieman suurempaa ja yksi pienempi, huolimattoman näköinen, jonka höyhenpuku sojotti sinne tänne. Lapset alkoivat syöttää variksia leivänmurusilla. Leivänpalasten kalastelussa pienin piti kovaa huutoa, raakkui minkä kerkesi ja hyppelehti uhmakkaasti isompia kohti. Isommat varikset eivät uhittelusta juuri piitanneet, väistyivät kuitenkin mukisematta pienen tyrannin tieltä. Tyttäreni arveli, että pieni taitaa olla joukon pomo. Jonkin aikaa tapahtumia seurattuani, tein häkellyttävän huomion: siinähän on perhe, vanhemmat ja lapsi. Epäselväksi minulle jäi miten varisperhe osasikin hakeutua perheterapeutin pakeille hankalan nuorukaisensa kanssa. Vaikka perheterapeuttia olisi ehkä tarvittu, en pystynyt kuin ihmetellen seuraamaan tilannetta, joka oli hyvin samankaltainen kuin murrosikäisten ihmisperheiden kanssa. Tässäkin tapauksessa todennäköisesti aika ja luonto hoitavat homman. Nuori vanhenee, kasvun myötä höyhenpuku siistiytyy ja elämä opettaa, ettei isojen kimppuun kannata käydä, ei ainakaan vieraiden. Kuvat Anita Birstolin, freeimages PERHE SE ON VARIKSELLAKIN Pohjoismainen kongressi on takana. Harmittaa, kun osallistujia oli huomattavasti odotettua vähemmän ja helpottaa, kun järjestelyt sujuivat ilman suurempia kompurointeja. Pieni osallistujamäärä aiheutti sen, etteivät taloudelliset tavoitteemme toteutuneet. Jäsenmaksukirjeet ovat ajoittuneet tänä vuonna pitkälle aikavälille. Alkuvuodesta kirjeitä lähti muutamia satoja, sitten tulivat kongressikiireet ja lopulta yhdistyksen tietokoneen rikkoutuminen hidasti kirjeiden lähettämistä. Harmillista, että maksut ovat venyneet, ja moni on jo ehtinytkin kysellä, ovatko jäsentiedot ajan tasalla ja maksut maksettuna. Muistutukset jäsenmaksuista lähtevät lokakuun aikana, jollei muistutusta tule, niin kaikki on kunnossa. Syksyn terveisin Anita Birstolin Toiminnanjohtaja Suomen perheterapiayhdistys 12 13

8 Varsinaissuomalaisten kongressikokemuksia Meille varsinaissuomalaisille tarjoutui erinomainen tilaisuus osallistua kotikulmilla Pohjoismaiseen perheterapiakongressiin. Otimmekin tilaisuudesta vaarin: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueelta osallistui kongressiin yhteensä 26 työntekijää eri ammattiryhmistä. Osallistujille lähetettiin kongressin jälkeen kahden kysymyksen kysely. Kysymykset olivat: Mitkä esitykset puhuttelivat eniten/jäivät mieleen? sekä Mitä koulutuksesta siirtyi omiin työkäytäntöihin? Vastauksia saatiin kahdeltatoista osallistujalta, joista suurin osa on lasten ja nuorisopsykiatrian työntekijöitä. Palautemittarin kiinnostivat Monen mieleen oli jäänyt Susanne Bargmannin innostava ja selkeä esitys jatkuvan palautteen kysymisestä ja palautteen vaikutuksista oman ammattitaidon kehittymiseen. Osallistujien mieleen jäi elämään oman ammatillisuuden kehittämisen tärkeys ja pitkäjänteisyys. Moni halusi ottaa systemaattisen palautteen kysymisen käyttöönsä ja toivoi saavansa Bargmannin esittelemät palautemittarit. The Outcome Rating Scale (ORS) ja the Session Rating Scale (SRS) -mittarit saa tulostaa vapaasti osoitteesta ja niistä löytyy myös suomenkieliset versiot. Susanne Bargmann antoi hyvän esimerkin innostavasta ja monipuolisesta esityksestä. Palautejärjestelmä halutaan ottaa osaksi jokapäiväistä työtä, mistä esimerkkinä käy perhetapaamisen hyötyjen systemaattinen arviointi jokaisen perheenjäsenen kokemana. Perheiden kanssa työskentelyyn halutaan lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Psyyken lääkitys mietityttää Jaakko Seikkulan ja Robert Whitakerin keskustelu ajankohtaisesta aiheesta, psyykelääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ja psyykenlääkkeisiin liittyvistä tutkimuksista, herätti ajattelemaan lääkityksen merkitystä aivan uudella tavalla. Joku vastaaja miettikin, ottaisiko itselleen tai suosittelisiko lähimmäiselleen pitkäaikaista vuosikausia kestävää lääkitystä. Monet ovat nähneet lääkityksen auttavan, mutta heräsi kysymyksiä siitä, pitäisikö lääkityksen käytön olla nykyistä suunnitelmallisempaa, tavoitteellisempaa ja ajallisesti rajatumpaa? Tanskalaisen Jacob Mosgaardin esitys median ja sosiaalisen median käytöstä terapiassa kiinnosti monia. Kai Alhanen puolestaan pohti esityksessään uuden teknologian nopean muutoksen vaikutusta ihmisten välisiin suhteisiin ja identiteettiin. Heräsi kysymyksiä siitä, muuttaako koneiden välityksellä kommunikoiminen kokemusta itsestä ja muista ja hävittävätkö netti-identiteetit normaalin kommunikaation? Erityisesti nuorisopsykiatrialla työskentelevät kertoivat sosiaalisen median vaikutuksen nousevan pinnalle toistuvasti omassa työssään. Eräs osallistuja sanoi havahtuneensa ajatukseen omasta muutoksestaan sosiaalisen median myötä: laitteita, mittareita ja lääkkeitä on yllin kyllin, mutta oikeista kohtaamisista on hänen havaintonsa mukaan pula. Ihmisen kohtaaminen on tärkein työvälineeni ja pyrin järjestämään niitä työhöni joka päivälle. Moni muukin luento oli jäänyt mieleen ja kosketti. Kehollisuuden ja kokemuksellisuuden kautta oppiminen kiinnosti. Koettiin, että kehollisuus usein ohitetaan mielen kanssa työskenneltäessä, ja sen tarkastelu olisi omassa työssä hyödyllistä. Jotkut osallistuivat ensimmäistä kertaa kongressiin ja nauttivat suuresti erityyppisistä luennoista. Kokemus yhteisyydestä niin monen perheterapiaan uskovan kollegan kanssa jäi elämään. Muihin alan työntekijöihin tutustuminen ympäri Suomea lisäsi työmotivaatiota ja oli hyvä kuulla, miten muualla Pohjoismaissa asioita tehdään. Kongressi antoi uutta virtaa itsensä kehittämiseen ja jatkokoulutukseen. Anita Birstolin Toiminnanjohtaja Suomen perheterapiayhdistys ry. Pitäisikö lääkityksen käytön olla nykyistä suunnitelmallisempaa, tavoitteellisempaa ja ajallisesti rajatumpaa? Teksti: Riitta Liinamaa Kuvat: Riitta Liinamaa, freeimage Matrix on kaikkialla, sanoo Camilla Granholm Sosiaalityön maisteri Camilla Granholm tutkii Helsingin yliopistossa virtuaaliympäristöjen käyttöä sosiaalityössä ja terapian käytännöissä. Turussa pitämässään esityksessään hän siteeraa tieteiselokuvaa vuodelta Matrix on kaikkialla. Se on joka puolella meitä. Jopa nyt, tässäkin huoneessa. Voit nähdä sen katsoessasi ikkunasta tai kun panet television päälle. Voit tuntea sen mennessäsi töihin, kirkkoon, maksaessasi veroja Vaihda Matrix-sanan tilalle internet. Tätä todellisuutta elämme nyt. Vuoden 2013 tilastojen mukaan Suomessa vuotiaista 76 prosenttia ja vuotiaista 88 prosenttia käytti internettiä useita kertoja päivässä. Jälkimmäisessä ryhmässä noin 80 prosenttia käytti älypuhelinta. Granholm kertoo menneillään olevasta tutkimuksesta, jossa selvitetään tieto- ja viestintäteknologian jokapäiväistä käyttöä vähän koulutettujen ja työttömien nuorten aikuisten keskuudessa Helsingin alueella. Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että nämä nuoret käyttävät internetiä enimmäkseen ajanvietteenä. Käyttö vaihtelee nuorten keskuudessa eri tavoin. Toiset tapaavat ystäviä mieluiten kasvotusten tai puhuvat puhelimessa, kun taas toiset pitävät yhteyttä useimmiten netin välityksellä. Täytyy muistaa, että sosiaalisen median käyttö vaatii lukutaitoa ja kykyä kommunikoida kirjoittamalla. Erot näissä kyvyissä voivat osaksi selittää eroja internetin käytössä, Granholm sanoo. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään jo hoitoprosesseissa. Esimerkiksi verkostokokousten pitäminen videoiden välityksellä on ollut pitkien etäisyyksien Pohjois-Suomessa arkipäivää jo toistakymmentä vuotta. Myös niin sanottujen nettiterapioiden ja erilaisten kysymys-vastaus-sivustojen ylläpitäminen on yleistynyt. Granholmin mukaan on tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus valita terapia joko kasvokkain tai internetissä. Esityksen jälkeen jäin pohtimaan, miten uusi teknologia vaikuttaa perheen vuorovaikutukseen? Niin vanhemmat kuin lapsetkin käyttävät tietotekniikkaa sujuvasti. Uusi teknologia, maailmanlaajuiset tietoverkot ja internetin sosiaaliset verkostot ovat 80-luvun jälkeen syntyneen diginatiivin sukupolven arkipäivää. Vanhempina olemme olleet huolissamme nuorten kännykkä- ja tietokonekulttuurista, mutta diginatiiveista alkaa jo tulla isiä ja äitejä. Miten perheen vuorovaikutussuhteet muuttuvat, kun kaikkien omat verkostot ovat koko ajan napin painalluksen takana? Voiko vuorovaikutusta parantaa riski, että joku perheenjäsen laittaa ristiriidat sosiaaliseen mediaan? Vai pidetäänkö kulisseja yllä yhä kiivaammin? Suomen perheterapiayhdistys kiitti subplenaarin pitäjää muumimukilla. Camilla Granholm sai mukin, jossa muumiperhe istuu veneessä ja jokainen katsoo kädessä olevaan kahvikuppiinsa. Usein nähty tilanne ravintolassa, lentokentällä tai hotellin aulassa: perhe istuu yhdessä, mutta jokainen tuijottaa omaa älypuhelintansa. Auttaako perheterapia tietoteknologian avulla uuden sukupolven vanhempia heidän pulmissaan? Tuleeko terapeutti kotikäynnin sijasta jokaisen perheenjäsenen taskuun älypuhelimen välityksellä? Mitä olisi digitaalinen dialogisuus? Vai onko kasvokkain kohtaaminen juuri perheterapian anti ja edellytys? Riitta Liinamaa Psykiatrian erikoissairaanhoitaja Vaativan erityistason perheterapeutti Rovaniemi

9 Kongressin palautekysely Tieteelliselle ohjelmalle kiitosta Teksti ja kuva Ritva Karila-Hietala Koulutustapahtumista on tapana pyytää palautetta, ja niin prosenttia oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä kongressin tieteelliseen ohjelmaan. Tulosta voidaan pitää hyvänä, koska tyy- tehtiin myös Pohjoismaisessa perheterapiakongressissa. Tässä kirjoituksessa käydään läpi kongressin osallistujille lähetetyn palautekyselyn tuloksia ja pohditaan niitä järjestäjän tymättömiä oli ainoastaan kaksi henkilöä. näkökulmasta. Workshop-esityksistä ei kysytty mitään, mutta sen sijaan plenaari ja subplenaari -esityksistä pyydettiin palaute. Plenaareista Kongressin jälkeen osallistujille lähetettiin sähköpostitse linkki, kaikkein parhaimman palautteen sai iloksemme heti kongressin jonka kautta he pääsivät vastaamaan palautekyselyyn. Vastausprosentti oli matala, ainoastaan noin 20 prosenttia, joka te- Evidence Is In: Our Drug-Based Paradigm of Care Has Failed - fin- alussa Jaakko Seikkulan ja Robert Whitakerin pitämä esitys The kee tuloksesta epäluotettavan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää ding ways to humanistic approach. Kaikkein vähiten tyytyväisiä suuntaa-antavana järjestäjien kongressia koskevassa analyysissa. Vastauksia pyydettiin asteikolla: tyytymätön - ei tyytyväinen seen Therapeutic Conversation Interventions: Do they Benefit vastaajat olivat islantilaisen Erla Kolbrun Savarsdottirin esityk- eikä tyytymätön tyytyväinen - erittäin tyytyväinen - ei mielipidettä. Vastaajilla oli lisäksi mahdollisuus kirjalliseen komment- huippupisteitä ja hajonta pistemäärien suhteen oli eri plenaari- Families in Clinical Settings. Mikään esitys kuitenkaan ei saanut tiin. en välillä melko suuri. Ensimmäiseksi vastaajilta kysyttiin tyytyväisyyttä Pohjoismaisen Subplenaariesityksistä pidettiin enemmän kuin plenaariesityksistä. Ymmärrettäväksi tämän tekee tosiasia, että niitä oli perheterapiakongressin tieteellisestä ohjelmasta. Vastaajista 83 yhtä aikaa viisi kappaletta, joista osallistujilla oli mahdollisuus valita kiinnostavin. Erot esitysten pistemäärien välillä olivat hyvin pienet, mutta tyytyväisimpiä vastaajat olivat suomalaisen Camilla Granholmin esitykseen The Matrix is everywhere - using blended practices in social work and therapy. Vähiten tyytyväisyyttä herätti ruotsalaisen Carl Göran Svedinin subplenaari Risk behaviour, sexting and sexual exploitation on the internet-family background and family support. Vastaajilla oli mahdollisuus lisätä kommentteja tieteellisestä ohjelmasta. Vastaajat eivät pitäneet siitä, että esiintyjät lukivat suoraan paperista tekstinsä. Toisaalta ymmärrettiin, että on vaikea puhua ulkoa luontevasti englannin kielellä, koska se ei ole äidinkieli. Tieteellinen ohjelma sai pääasiassa kiitosta. Joidenkin mielestä tarjontaa oli liikaa, ja oli vaikea päättää, mihin osallistuisi. Myös sosiaalisesta ohjelmasta pyydettiin palautetta. Vähiten tyytyväisiä oltiin kongressi-illalliseen ja tyytyväisimpiä vastaajat olivat retkiin. Loistokarin risteily koettiin erityisen onnistuneeksi. Juhlaillallisen ruokatarjontaa ei koettu tilaisuuden arvoiseksi ja viinin loppuminen kesken illan herätti kiukkua. Toisten mielestä taas illallisruoka oli erinomaista. Get together -tapahtumaa ei pidetty erityisen onnistuneena, koska ihmiset istuivat omissa pöydissään ruokailemassa. Kongressin järjestelyihin vastaajat olivat melko tyytyväisiä. Kongressitoimiston toiminta sai kiitosta, mutta puutteena koettiin se, ettei jokaisessa esityksessä ollut saliemäntää tai -isäntää, joka olisi huolehtinut esiintyjän esittelemisestä ja kiittämisestä. Suomalaisten järjestäjien olisi toivottu osaavan puhua parempaa ja selkeämpää englantia ja olevan kohteliaampia ja avoimempia. Tässä yhteydessä palattiin myös ruokaan. Yliopiston lounasjärjestelyt saivat moitteita. Kongressihotelli Caribian tilat olivat vastaajien mielestä vanhanaikaiset ja mikrofonien puute joissakin luentosaleissa esti esiintyjän kuulemisen. Venäläisten lapsiperheiden läsnäolosta eivät kaikki pitäneet. Toisaalta sitten tuli kiitostakin. Kongressi koettiin hyvin inspiroivana ja laadukkaana. On harmillista, että palautekyselyyn vastasi näin pieni osa osallistujista. Toisaalta oli jo etukäteen tiedossa, että kovin suurta suosiota tällainen kysely ei tule saamaan. Sanallista palautetta antoi vajaa kolmasosa vastaajista. Olemme olleet kiitollisia kaikenlaisesta palautteesta ja miettineet, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Osaan asioista järjestäjillä ei ollut mahdollista vaikuttaa, ja joistain asioista olimme sopineet etukäteen toisin kuin asia toteutettiin. Esimerkiksi Get together -juhlan oli tarkoitus toteutua salissa, missä vapaa liikkuminen olisi ollut mahdollista ja ihmiset olisivat paremmin voineet hakeutua toistensa seuraan. Meillä oli siellä myös hyvä orkesteri soittamassa, mutta valitettavasti musiikki ei kuulunut kaikkialle. Yliopiston lounas oli torstaina katastrofi. Siitäkin olimme sopineet toisin etukäteen. Juhlaillallisen suurin ongelma oli se, että viini loppui. Olimme varanneet jokaista osallistujaa kohden 0,7 litraa viiniä ja naiivisti kuvittelimme sen riittävän. Yritimme saada järjestetyksi maksullisen baarimyynnin, mutta se ei onnistunut. Caribia oli meille ennestään tuttu paikkana, koska siellä pidettiin edellinen Suomalainen Perheterapiakongressi vuonna Silloin käytössä ei ollut yliopiston tiloja, jotka olivat huomattavasti toimivammat kuin Caribiassa. Jostain syystä silloin ei tullut kiinnittäneeksi huomiota paikan kulahtaneisuuteen ja vanhanaikaisuuteen. Valitettavasti emme myöskään saaneet riittävästi emäntiä ja isäntiä luentosaleihin. Yritimme kuitenkin pitää huolen siitä, että apua on tarjolla tarvittaessa. Englantia me suomalaiset varmaankin puhumme eri tavalla korostaen kuin muut pohjoismaalaiset johtuen jo erilaiseen kieliryhmään kuulumisesta. Kielitaidossakin on parantamisen varaa. Jostain syystä aina palautteita lukiessa huomio kiinnittyy siihen, mikä sujui huonosti. Saimme myös erittäin paljon myönteistä palautetta. Kongressin tieteellinen ohjelma on se tärkein ja siinä mielestämme ja myös palautteen antajien mielestä onnistuimme. Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Kongressitoimikunnan puheenjohtaja 16 17

10 Kuva Riitta Teittinen Jälkimietteitä kongressista K olmen vuoden ajan suunnittelimme ja organisoimme 10. pohjoismaista perheterapiakongressia Turkuun. Kun se nyt on ohi, voi vain huokaista helpotuksesta, mutta samalla miettiä ja arvioida kongressin onnistumista monia asioita. Mitä olisi voinut tehdä toisin? Lähdimme rakentamaan kongressia noin 1000 ihmiselle edellisen Suomessa järjestetyn kongressin pohjalta. Osallistujia oli kuitenkin vain noin 350. Suomalaisten osuus heistä oli vajaa puolet. Kuvittelimme, että kansainvälisen kongressin tuominen Suomeen houkuttelee runsain mitoin perheterapeutteja. Olemme johtokunnassa keskustelleet vähäisen osallistujamäärän syystä. Tiedämme monen saaneen kielteisen koulutuspäätöksen kongressiin osallistumisesta. Kuntatalous on tiukoilla ja yhden työntekijän kongressiin osallistuminen majoituksineen ja matkoineen maksaa paljon. Työnantajat priorisoivat tänä päivänä pitkiä koulutuksia tai omalla paikkakunnalla pidettäviä tilaisuuksia. Ruotsista ja Norjasta tuli samanlaista viestiä, että isot koulutukset eivät enää vedä samaan tyyliin kuin aiemmin. Myös koulutustarjontaa on paljon. Tämä on ollut nähtävissä myös Suomen perheterapiayhdistyksen vuosittaisissa koulutustilaisuuksissa. Vielä 10 vuotta sitten koulutuspäiville saattoi osallistua helposti perheterapeuttia, nykyisin olemme iloisia, jos saamme 100 perheterapeuttia kokoon. Koulutustilaisuuksista on jäsenmaksujen ohella saatu rahaa yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen ja esimerkiksi tämän lehden julkaisemiseen, mutta nykyinen tilanne johtaa toimintakulujen uudelleen arviointiin. On esimerkiksi puhuttu tämän lehden muuttamisesta pelkästään digitaaliseksi. Toinen osallistujamäärään vaikuttanut asia tuli esille osallistujapalautteessakin: Kongressin otsikko. Oliko Pohjoismainen perheterapia ja tulevaisuus -teema niin abstrakti, ettei se houkutellut paikalle väkeä? Meillähän oli myös alaotsikot, mutta olivatko ne riittävän näkyvästi esillä? Esimerkiksi kongressin julisteessa niistä ei ollut mainintaa. Otsikon tulevaisuusteema ei ehkä ollut työnantajia houkutteleva. Siitä ei käynyt suoraan selville, saako työntekijä konkreettisia eväitä työhönsä. Kolmas asia, mihin törmäsimme, oli kongressin ajankohta. Elokuu taisi olla vielä liian varhainen ajankohta kongressille. Suomessa, mutta varsinkin Norjassa ja Tanskassa on vielä lomakausi parhaimmillaan elokuun puolessa välissä. Pohjoismainen kongressi on kuitenkin yleensä pidetty tähän aikaan vuodesta, emmekä sitä lähteneet muuttamaan. Odotettua vähäisempi osallistujien määrä tietenkin aiheutti sen, että jouduimme tinkimään suunnitelmistamme jonkin verran. Esiintyjät oli jo sovittu ja ohjelma painettu, joten niitä ei voinut enää muuttaa. Mutta esimerkiksi iltajuhlassa piti olla muutakin kuin johtokunnan ex tempore -ohjelmaa. Iltajuhlan viinin loppuminen kesken ei kuitenkaan johtunut säästöistä, vaan ajattelimme todella noin pullollisen viiniä riittävän henkilöä kohti. Säästösyistä sen sijaan emme vuokranneet Caribiaan tietoko- neita, vaan johtokunnan jäsenten omat koneet olivat kongressilla lainassa. Tieteellinen ohjelma rakentui yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa. Tieteelliseen toimikuntaan kuului Suomesta psykologian tohtori, perheterapeutti Eija-Liisa Rautiainen ja professori, perheterapeutti Aarno Laitila. Toimikunnassa oli jokaisesta maasta edustus. Poikkeuksellista oli, että plenaari- ja subplenaaripuhujat joutuivat käyttämään englantia esityksissään. Muissa pohjoismaisissa kongresseissa pääesitykset ovat olleet usein ruotsiksi. Englannin kielen käytöstä oli seurauksena se, että jotkut esiintyjät lukivat esityksensä suoraan paperista. Tästä tuli negatiivista palautetta, vaikka sinänsä asia oli laadukasta. Valitettavasti itsellä jäi jälleen kongressin anti vähäiseksi, mutta niistä kuudesta esityksestä, joita seurasin, neljä oli erittäin vaikuttavia ja hyvin toteutettuja. Kongressin sisällössä ei todellakaan ollut mitään vikaa. Meillä oli mahdollisuus ruotsinkieliseen tulkkaukseen suomalaisissa esityksissä tarpeen mukaan. Tulkkia tarvittiin kuitenkin erittäin vähän. Ennen kongressia puheenjohtajatapaamisissa muista Pohjoismaista tuli viestiä, että suomalaisten tekemä perheterapeuttinen työ kiinnostaa aivan erityisesti ja olisi hyvä, jos niitä voitaisiin tulkata ruotsiksi. Kongressin aikainen tiedottaminen ei ollut niin kattavaa kuin sen olisi pitänyt. Jos oli vain yliopiston puolella, ei saanut tietoa vaikkapa ohjelman muutoksista tai kuljetuksista, koska infoseinä oli Caribiassa, eivätkä kaikki siellä asuneet. Suullinen tiedottaminen tapahtui plenaarien ja subplenaarien alussa ainoastaan Caribian isossa salissa. Tähän asiaan meidän olisi pitänyt panostaa enemmän. Maksullisista tapahtumista ylivoimaisesti mukavin oli Loistokarin retki. Se oli hyvin järjestetty, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Ilmakin suosi meitä tuulesta huolimatta. Myös juhlaillallisella koimme huikean hetken, kun eräs ruotsalainen kongressin osallistuja toimi tanssiorkesterin laulusolistina parin kappaleen ajan. Kongressin järjestäminen on kuin palapelin tekemistä. Täydelliseen lopputulokseen päästäkseen jokaisen palan on osuttava kohdalleen. Vaikka kaikki ei sujunutkaan kuin Strömsössä, voimme olla tyytyväisiä 10. pohjoismaisen perheterapiakongressin onnistumiseen. Kiitokset kaikille mukana olleille ja erityiskiitos kongressitoimikunnan ja johtokunnan jäsenille! Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapeuttiyhdistyksen puheenjohtaja Kongressitoimikunnan puheenjohtaja 18 19

11 Lasten tunne- ja turvataidot Lasten tunne- ja turvataidot päivityksessä Oppimisen myötä lapset rohkaistuvat kertomaan huolistaan aikuisille. Siksi ammattilaisten on syytä miettiä etukäteen, miten toimia. Päivitetty oppikirja sisältää neuvoja ammattilaisille lapsen kanssa puhumiseen, huoltajan kanssa huolen puheeksi ottamiseen, turvakeskustelun käymiseen lapsen ja hänen lähiverkostonsa kanssa sekä tilanteeseen, jossa lapsi on menossa poliisin kuultavaksi. Uusia teemoja ja painotuksia Uudistetusta kirjasta löytyvät aikaisempien teemojen lisäksi luvut lasten oikeuksista, erilaisista tunteista ja niiden käsittelystä, internetissä toimimisesta ja nettikaveruudesta, lapsen omasta tilasta ja yksityisyydestä sekä turvallisesta kodista. Aikaisempaa selkeämpinä painotuksina ovat syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy, monikulttuurisuus voimavarana, yhteisöllisyys ja yhteinen hyvä sekä empatiakyvyn edistäminen. Kuvitusta on uusittu jossain määrin ja menetelmiin on tuotu lisää kehollisuutta, hyväksyvän läsnäolon sekä mielikuvituksen ja tarinoiden voimaa. Tunne- ja turvataitoja lapsille -oppimateriaalin päivittämisen rinnalla on Onerva Mäen erityiskoulussa, Jyväskylässä, tuotettu internetiin turvataitomateriaalia. Se on syntynyt luokissa, oppilaskodissa ja kuntoutuksessa 10 vuoden aikana. Tuli olo, että jotain pitää tehdä Toimin 2000-luvun alussa perheneuvolan psykologina. Tutkimus- ja terapiatyössä minua kosketti se, miten syvästi ja laajasti seksuaalinen ja muu kaltoinkohtelu vahingoittaa lasta ja hänen perhettään. Tuli olo, että jotain pitää tehdä tällaisten ehkäisemiseksi, vaikka edes yhden lapsen kohdalla. Tilaisuus tähän tuli, kun erään jyväskyläläisen koulun vanhemmat pyysivät perheneuvolan työntekijää kouluun kertomaan, kuinka lapset voisivat sanoa ei esimerkiksi ahdistelulle, kiusaamiselle ja päihteille. Samoihin aikoihin Turussa oli paljastunut laaja pedofiilirengas ja siellä ammattilaiset kaipasivat apua ja ennaltaehkäisevää materiaalia kouluun ja päivähoitoon. Kotkassa oli jo 90-luvun alussa samantapaisessa tilanteessa lähdetty ulkomaisten materiaalien avulla ja Aila Juvosen Skidikantin innostamana luomaan lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelmaa. Stakesin yhteyksien avulla löysimme toisemme ja kotkalaisten opastamina aloitimme työmuotojen ja oppimateriaalin kehittämisen. Yksi opastajistamme oli nykyinen kehitysministerimme Sirpa Paatero. Meitä opastivat myös edesmennyt psykologi Kaija Kemppainen ja lastentarhan opettaja Marjo Pakkanen. Teksti Kaija Lajunen Piirrokset Sanna Ojanen Psykologi Kaija Lajunen sekä erityisopettajat Mirja Ylenius-Lehtonen ja Minna Andell päivittävät turvataitokasvatuksen oppimateriaalin. Uusittu versio julkaistaan THL:n kustantamana ensi keväänä nimellä Tunne- ja turvataitoja lapsille. Internetin ja älypuhelinten yleistymisen myötä kiusaaminen, häirintä ja väkivalta ovat saaneet uusia muotoja. Yhä nuoremmat lapset voivat internetissä altistua mieltä järkyttäville kuville ja videoille. Lapsista seksuaalisesti kiinnostuneet aikuiset toimivat sosiaalisessa mediassa. Paitsi uhkia, myös tietoa ja osaamista lasten kehityksen tukemiseen on tullut lisää. Stakesin vuonna 2005 julkaiseman Turvataitoja lapsille -turvataitokasvatuksen oppikirjan päivittämiselle on siis ollut tarvetta. Keväällä ilmestyvä Tunne- ja turvataitoja lapsille -oppimateriaali sopii käytettäväksi noin vuotiaiden lasten ryhmissä kouluissa ja varhaiskasvatuksessa sekä perheiden ja pienryhmien kanssa työskentelyyn. Toimintaa ja vuorovaikutusta Lapset oppivat tunne- ja turvataitoja vertaisryhmissä ja tutun aikuisen kanssa. Menetelmät ovat lapsilähtöisiä, toiminnallisia ja selviytymistä tukevia. Lapset oppivat yhdessä pohtien ja harjoitellen sekä Turre Turvakoiran opastamina turvaohjeet: Sano EI, Lähde pois ja Kerro turvalliselle aikuiselle. Turvataitojen avulla lapset voivat välttyä joutumasta uhkaaviin tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat toimia itseään suojellen. Tavoitteena on voimaantunut, itseään ja toisia arvostava lapsi, joka on tietoinen oikeudestaan turvalliseen elämään ja aikuisten apuun. Lasten turvallisuus ei kuitenkaan voi jäädä pelkästään heidän itsensä varaan. Se on aikuisten vastuulla. Turvataitokasvatusta tehdään yhteistyössä kotien kanssa. Teemoihin liittyvät kotitehtävät on tarkoitus tehdä yhdessä kotiväen kanssa. Monilla paikkakunnilla turvataitokasvatus on sisältynyt jo vuosia varhaiskasvatuksen ja opetuksen suunnitelmiin. Lapset ovat olleet turvistunneista innostuneita: he ovat saaneet puhua omista tärkeistä asioistaan ja ovat tulleet kuulluiksi. Vanhemmat ovat kokeneet turvataitokasvatuksen tueksi omalle kasvatustyölleen. Opetussuunnitelma 2016 perusteluonnos, kuin myös elokuussa voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, antavat yhä vahvemman tuen ja velvoituksen tunne- ja turvataitokasvatukselle. Päivitystyötä on tehty yhteistyössä järjestöjen kanssa, joita ovat SMS, MLL, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry, Pesäpuu ry, Viola ry, Ensi- ja turvakotien liitto sekä Jyväskylän ja Turun kaupunkien yhteistyöverkostojen ja Kys:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön kanssa. Lasten hyvinvointi ja turvallisuus on meidän kaikkien yhteinen asia! Saimme työhömme rahoitusta Keski-Suomen Haravahankkeesta, joten minä ja perheneuvolan sosiaalityöntekijä Päivi Kalilainen saatoimme muutamaksi viikkotunniksi irrottautua tähän työhön. Myöhemmin tämä ruohonjuuritasolta noussut hanke pääsi osaksi Stakesin lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyhanketta. Psykoterapiatyö ja ennaltaehkäisevä työ ovat käyneet omassa työssäni vuoropuhelua ja saaneet inspiraatiota toinen toisistaan. Psykoterapiatyössäni turvataidot ja turvakeskustelu ovat olennaisena osana aina, kun asiakkailla on tai on ollut minuuteen, omiin rajoihin ja yksityisyyteen liittyvää uhkaa. Tutkimukseen ja selvittelemiseen pyrkivien työmuotojen rinnalle on tärkeää kehittää turvallisuutta ja ennaltaehkäisyä painottavia työmuotoja. Riippumatta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut, ja vaikka emme saisi koskaan selville lopullista totuutta, on tärkeää huolehtia siitä, että jatkossa ei enää tulisi huolta lapsen turvallisuudesta. Tällöin yksi mahdollinen työmuoto on perheja verkostokeskeinen turvaan ja turvataitoihin fokusoiva turvakeskustelu

12 Lasten tunne- ja turvataidot Eräs tapahtuma vaikutti ajatteluuni 1990-luvun alussa. Äiti tuli kolmen pienen tyttärensä kanssa lastensuojelun ohjaamana perheneuvolaan lasten seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn vuoksi. Vuosi aikaisemmin eräs ystävällisen tuntuinen mies oli tarjonnut lastenhoitoapua yksihuoltajaäidille. Minun tehtäväni oli tutkia kolmevuotiasta tyttöä. Nykyäänhän tutkiminen on poliisin tehtävä. Joka tapauksessa minä luin tytön kanssa MLL:n Pieni ei ja suuri ei -kirjaa ja leikimme ei-sanan sanomista ja huolien kertomista aikuiselle. Myöhemmin minut kutsuttiin oikeussaliin todistajaksi. Siellä kuulin äidin kertovan, kuinka mies oli vieraillut perheessä tutkimusten jälkeenkin. Erään vierailun jälkeen kolmivuotias tyttö oli tullut äidin luo ja kertonut miehen yrittäneen tulla hänen sänkyynsä. Tyttö oli työntänyt jalallaan miestä ja sanonut: Mee pois. Hän oli kertonut äidilleen, että perheneuvolassa hänelle oli sanottu, että näin voi tehdä. Tämä vahvisti uskoani siihen, että pienetkin lapset pystyvät vuorovaikutustilanteissa tekemään omaa hyvinvointia ja terveyttä edistäviä valintoja, kun he vain saavat siihen luvan ja tietoa ja taitoa puolustaa itseään ja omaa koskemattomuuttaan! Kaija Lajunen Minna Andell, Kaija Lajunen, Mirja Ylenius-Lehtonen Turvakeskustelu lapsen turvan ja turvataitojen vahvistamiseksi Turvakeskustelu on voimavarakeskeinen ja tulevaisuuteen suuntautuva, monialaiseen yhteistyöhön perustuva ja lapsen ja perheen osallisuutta korostava työskentelymalli. Sitä on kehitetty keskisuomalaisessa yhteistyössä tukholmalaisen perheterapeutin, Paula Heljestrandin inspiroimana. EI! Kaikkeen ei tarvitse suostua. Turvakeskustelun keskiössä ovat mm: - Miten suojella lasta, että hän ei jatkossa tulisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai muutoin kaltoin kohdelluksi? - Miten lapsen turvaverkkoa ja aikuisten tukea tiivistetään? - Millaista aikuisten valvontaa, hoitoa tai ohjausta lapsi tarvitsee? - Millä lailla kaltoin kohtelijaksi epäilty ottaa vastuuta lapsen suojelemisesta? - Mistä konkreeteista merkeistä voidaan päätellä, että asiat menevät parempaan suuntaan? - Miten lapsi oppii kohtelemaan itseään hyvin ja arvostavasti? - Miten lapsi oppii kunnioittamaan omaa ja toisen koskemattomuutta? - Kenen kanssa lapsi oppii turvataitoja ja itsensä puolustamista? Turvataitokasvatuksen materiaalia: Lajunen, K., Andell, M., Jalava, L., Kemppainen, K., Pakkanen, M. & Ylenius- Lehtonen, M. (2005). Turvataitoja lapsille. Stakes. ( Uusittu painos Lajunen, Andell & Ylenius-Lehtonen: Tunne ja turvataitoja lapsille ilmestyy keväällä Onervan nettimateriaalia erityislapsille tulossa vuoden 2014 lopussa: Aaltonen, J. (2012). Turvataitoja nuorille. Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn. THL ( Suojele minua kaikelta. Tietoa internetin ja digitaalisen median osuudesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön lasten kanssa ja heidän hyväkseen toimiville ammattilaisille. Helama, S. (2005). Pidän huolta itsestäni. Opas erityisryhmien käyttöön. Suomen Kuntaliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto. Tule mukaan Tuta-hankkeen loppuseminaariin! Tunne- ja turvataitoja Turre Turvakoiran tahtiin Jyväskylä Ilmoittautuminen: Seminaarit-ja-asiantuntijapaivat/ Tervetuloa! Tunne- ja turvataidot osaamiseksi -hanke Oppimateriaalin päivitystyö on osa STM:n rahoittamaa ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun organisoimaa Tunne- ja turvataidot osaamiseksi -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on kehittää materiaalia ja osaamista lasten suojaamiseksi haavoittavilta kokemuksilta, joita voivat olla ahdistelu, henkinen, fyysinen ja seksuaalinen kaltoin kohtelu tai kiusaaminen. Tämä tehdään lasten tunne- ja turvataitoja edistämällä sekä aikuisten valppautta ja turvaa vahvistamalla. Työn perustana ovat muiden muassa YK:n lastenoikeuksien sopimus sekä Euroopan neuvoston Lanzaroten sopimus, jossa jäsenmaat ovat sitoutuneet järjestämään ja kehittämään hoitomuotoja seksuaalisesti kaltoin kohdelluille lapsille sekä antamaan kaikille lapsille opastusta heidän kasvu- ja oppimisympäristöissään itsensä suojaamiseksi myös viestintäteknologian tuomia uhkia vastaan. Lisätietoa Tunne- ja turvataidot osaamiseksi -hankkeesta sivulta jamk.fi/tuta. Kaija Lajunen PsL, psykoterapian erikoispsykologi Perheterapeutti (VET) Asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 22 23

13 DUUDSONIT PERHETYÖSSÄ Suomen perheterapiayhdistys valitsee vuosittain vuoden perheterapeutin. Vuoden 2014 perheterapeutti on Marja-Liisa Portaankorva, jonka haastattelu on tässä lehdessä. Meille tuli myös elokuussa toinen ehdotus Vuoden 2014 perheterapeutiksi: Duudsonit. Heidän valintansa ei kuitenkaan käy päinsä, koska he eivät täytä kriteereitä eli eivät ole koulutettuja perheterapeutteja. Päätimme haastatella Duudsoneita tähän lehteen arvostuksen osoituksena heidän tekemästään työstä perheiden hyväksi. Kysymyksiin vastasi Jarppi Leppälä. Mistä idea Duudsonit tuli taloon -ohjelmaan syntyi, teiltä itseltänne vai jostain muualta? Idea tuli meiltä itteltä Rabbitin (tuotantoyhtiö) sisällä. Erityisesti Jarno käytti paljo aikaa siihen minkälaanen ohjelman pitäis olla ja toki myös juteltiin porukassa siitä mitä kaikki haluais tehdä. Kuinka perheet valikoituivat? Halukkaat lapsiperheet haki mukaan ohjelmaan netin kautta. Niistä valkattiin noin 20 perhettä, joita meirän tiimi kävi haastattelemassa ja niistä ohjelmaan valikoitu yhdeksän perhettä. Me Duudsonit tavattiin perheet aina ekaa kertaa, niinku on ohjelmissa nähty. Hommahan ei ollu ihan yksinkertainen kun esimerkiksi tokalle kaudelle haki 1400 perhettä. Toki haluttiin mukaan sellasia perheitä joiden kohdalla uskottiin, että meillä on jotain annettavaa ja joita uskottiin, että pystytään auttamaan. Kuinka avoimesti perheet paljastivat teille vaikeuksiaan etukäteen vai tulivatko ne esiin vasta ohjelmaa tehtäessä? Kyllä haastattelujen perusteella jotain asioita tiedettiin etukäteen, mutta monesti asiat ei todellisuudessa olleet niin kun oli annettu ymmärtää. Hatunnoston arvoosta on se avoimuus, millä kaikki perheet lähti hommaan mukaan itte tilanteessa. Paljohan me myös saatiin kuulla asioita, mitä ohjelmissa ei tuotu eikä haluttukaan tuoda esiin. Asioita, mitkä ei vaan kuulu koko kansalle. Mitä ajattelet, saitteko perheissä aikaan muutoksia, jotka vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa? Uskon ainakin niin ja positiivinen palaute perheiltä myös puhuu sen puolesta. Mutta pitää muistaa, että kahdessa päivässä ei ihmeitä tehdä, jos asiat on kyteny monta vuotta eli paljon on kyse siitä, miten perhe toimii meirän antaman alkusysäyksen jäläkeen. Mitä erityisesti jäi ohjelmasarjasta mieleen? Joku perhe, yksittäinen henkilö? Pelottavaa oli se, ku mentiin Kemiin. Siellä oli pahasti koulukiusattu poika ja siitä tilanteesta kärsi koko perhe. Tuli välistä sellanen olo, että jos me ryssitään tää homma, niin me vaan pahennetaan tilannetta ja sitä me ei tietenkään haluttu missään tapauksessa. Onneksi kaikki meni hyvin ja kun ohjelman ulostulon aikoihin oltiin perheeseen yhteydessä, kiusaaminen oli loppunut ja poika sai olla taas oma energinen ittensä. Mitä ajattelit yhteydenotostani ja jäsenemme tekemästä ehdotuksesta Vuoden perheterapeutiksi? Ei me lähdetty tätä ohjelmaa tekemään, että saatais tälläsiä hienoja titteleitä, vaan halusta auttaa, mutta onhan se hienoa saada tunnustusta, eli kiitos siitä. Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Kuva Duudsonit-pressikuva - Copyright Rabbit Films Oy Ltd 25

14 Varsinais-Suomen perheterapiayhdistys täyttää 10 vuotta Yhdistyksemme sai alkunsa Anita Birstolinin aloitteesta alkuvuodesta 2004 hänen kutsuttuaan kotiinsa muutamia perheterapeutteja pohtimaan alueyhdistyksen perustamista. Tapaamisen keskeiseksi anniksi jäi kutsua koolle varsinainen perustava kokous, joka pidettiin Panimoravintola Koulun historian luokassa Paikalle kertyi 25 innokasta uuden yhdistyksen perustajaa. Tapaamisessa päätettiin yhdistyksen säännöistä ja toiminnan tarkoituksesta. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia alueen perheterapeuttien vertaisyhteisönä, järjestää perheterapian ja -työn koulutusta sekä tukea ja edistää alueen perheiden asemaa olemalla yhteistyössä eri järjestöjen ja toimijoiden kanssa. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anita Birstolin ja ensimmäiseen johtokuntaan puheenjohtajan lisäksi kahdeksan varsinaista ja kaksi varajäsentä. Näistä veteraaneista johtokunnassa ovat koko kymmenvuotisen historian toimineet Anitan lisäksi nykyinen varapuheenjohtaja Kitty Enbom, taloudenhoitaja Marja Niskasaari ja nykyinen puheenjohtaja Sauli Airikka. Johtokunnassa on vuosien varrella toiminut kaikkiaan 25 eri henkilöä. Yhdistyksen jäsenmaksuksi vahvistettiin 10 euroa, jota ei ole nostettu kertaakaan koko kymmenvuotisen taipaleen aikana. Jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti vuosien varrella, vuoden 2013 lopussa yhdistyksen jäsenmäärän oli 202. Toimintamme on kaiken aikaa ollut varsin aktiivista. Joka vuosi olemme järjestäneet useita jäsentilaisuuksia erilaisin teemoin sekä pikkujoulut ja kesäkauden avajaiset. Vuonna 2005 järjestettiin koulutus lasten kanssa työskentelystä, jossa kouluttajana oli belgialainen psykologi Peter Rober. Koulutukseen osallistui 170 henkilöä. Tämä loi yhdistyksen taloudelle vankan pohjan ja taloutemme onkin aktiivisten jäsenten ansiosta pysynyt hyvänä kaiken aikaa. Vuosien varrella olemme pitäneet jäseniltoja eri teemoista jäsentemme työpaikoilla Turun lisäksi myös Porissa ja Salossa sekä potilasjärjestössä, yrittäjyyttäkään unohtamatta. Yhdistyksen nettisivut valmistuivat vuonna Yhdistys on Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöjen jäsen. Koulutusteemana on vuosien varrella ollut esimerkiksi parisuhde, josta ovat kouluttaneet Sirkku Tukiainen ja Pirjo Tuhkasaari. Yhdistyksen opintopiiri on kokoontunut parhaimmillaan vuoden aikana seitsemän kertaa, yhteensä kokoontumisia lienee ollut kolmisen kymmentä. Opintopiirin aiheina ovat vuosien varrella olleet mm. poliisin näkökulma perheväkivaltaan, perheväkivalta, kriisit, oikeuspsykiatrisen työryhmän toiminta, taideterapia, toiminnalliset menetelmät, valokuvaterapia ja NLPvoimavaramenetelmät. Jäsenille on järjestetty teatteri-iltoja iltapaloineen, joissa osallistujia on ollut runsaasti. Vuoden 2009 syksyllä aloitimme ensimmäisen Psykoterapiataitojen perusteet -koulutuksen. Vastaavia koulutuksia on tämän lisäksi järjestetty vielä kaksi, ja järjestyksessään neljäs on tarkoitus aloittaa vuoden 2015 alussa. Toimintamme yhtenä kohokohtana voidaan pitää maaliskuussa 2012 järjestettyä neljättä suomalaista perheterapiakongressia, joka järjestettiin yhteistyössä Suomen perheterapiayhdistys ry:n kanssa. Kongressin teemana oli Turku palaa - perheterapia ja kulttuuri. Kongressin järjestelyt olivat jäsenistön koko alkuvuoden kestävä suuri yhteinen ponnistus. Kongressiin liittyen järjestimme jäsenille suunnittelu- ja työnjakoiltoja, joissa oli runsaasti osallistujia. Kongressiin osallistui yli 600 henkilöä. Plenaareja ja workshopeja oli yhteensä 51. Kongressissa oli lisäksi eri kulttuurin aloja edustanut monipuolinen oheisohjelma. Yhdistys sai sisällön ja järjestelyjen osalta runsaasti kiitosta. Vuosi 2013 oli merkittävä jäsenmäärän kehityksen kannalta, sillä jäsenmäärä nousi vuoden lopussa 202:teen. Kahdessadas jäsen huomioitiin. Johtokunta siirtyi uuteen komentoon, kun yhdistykselle valittiin sen toinen puheen johtaja, Sauli Airikka. Entinen puheenjohtaja Anita Birstolin jatkaa johtokunnassa edelleen. Yhdistys tuki jäsenten osallistumista Eftan kongressiin Istanbulissa, osallistujia yhdistyksestämme oli 11. Tämän juhlavuoden vietämme aktiivisen toiminnan merkeissä, josta mainittakoon keväällä järjestetty risteily höyrylaiva Ukko- Pekalla, ja lokakuussa järjestetty juhlaseminaari kouluttajana Tytti Solantaus. Yhdistyksen johtokunnassa toimivat tällä hetkellä, puheenjohtaja Sauli Airikka, varapuheenjohtaja Kitty Enbom, sihteeri Tarja Korpilahti-Leino, rahastonhoitaja Marja Niskasaari, tiedottaja Kaarle Lounela, jäsensihteeri Sanna-Maija Lindroos, Anita Birstolin, Matti Inkinen ja Sisko Väänänen, sekä varajäsenet Karita Karvonen ja Nina Kauppinen. Lämmin kiitos kaikille jäsenille ja toimintaan osallistuneille, joiden ansiosta tämä kaikki on ollut mahdollista! Sauli Airikka Varsinais-Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Kuva: uudet nettisivut freeimages 26 27

15 Internetin käyttö on monisäikeinen ilmiö Internet on muuttanut sosiaalista kanssakäymistä, mutta muuttaako se huomaamattamme myös tunteitamme, kykyjämme ja messa perheyhteisyys ja kouluviihtyvyys arvioidaan heikom- että pohjoismaiset lapset ovat maailman hyvinvoivimpia. Suo- arvojamme? Nicholas Carr väittää kirjassaan The Shallows (suom. maksi, kuin muissa maissa mukaan lukien läntinen naapurimme, mutta on mahdotonta sanoa, mikä yhteys sillä on median Pinnalliset), että internetin käyttäminen muuttaa paitsi sosiaalista verkostoa, myös aivotoimintaa ja havaitsemista sekä vaarantaa käyttöön, sillä käyttäväthän lapset Ruotsissakin mediaa. mielikuvituksen ja empatiakyvyn. Tutkimukset eivät siis osoita, että lapset voisivat Pohjoismaissa Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen johtaja, huonommin kuin muualla tai että heidän sosiaaliset maailmansa tai keskittymiskykynsä olisivat huonompia. Päinvastoin, PISA- professori Kimmo Jokinen, nouseeko tutkimuksissa esiin internetin vaikutuksia lasten ja nuorten perhesuhteisiin? tutkimuksissa sijoittuvat parhaiten maat, kuten Etelä-Korea ja Näkyykö merkkejä Nicholas Carrin teeseistä? Suomi, joissa on vahvoja media-alan yrityksiä ja paljon median käyttöä. Tämän kaltaisia teesejä mediankäytön seurauksista on esitetty kymmenen vuoden ajan. Joitain yksittäisiä tutkimuksia asiasta Tosin koulumenestys johtuu monista eri tekijöistä, samoin hyvinvointi, eikä näitä asioita mediankäyttö hirveästi hetkauta. on, mutta minun mielestäni niistä ei voi tehdä sellaisia yleistyksiä, että aivojen rakenne muuttuisi ja keskittymiskyky heikkenisi, Lasten runsas median käyttö ja ylipaino liitetään usein yhteen. puhumattakaan sosiaalisten kykyjen tai taitojen vähenemisestä. Korrelaatiosuhde näillä asioilla onkin, mutta mikä on syy-seuraussuhde? Ylipainon taustalla voi hyvin olla muuttunut ruoka- Lapset ovat Yhdysvalloissa katselleet televisiota useita tunteja päivässä jo 1950-ja 60-lukujen taitteesta lähtien. Jo tuolloin ilmestyi kirjoja, esimerkiksi David Riesmanin The Lonely Crowd, muuttunut ruokailun rytmi, johon kuuluu jatkuva syöminen ja kulttuuri, kuten pikaruoka, karkit, makeat limsat ja ylipäätään joissa otaksuttiin television muuttavan sosiaalisuutta ja persoonallisuutta. Nyt nämä lapset ovat vuotiaita, eikä ole osoidiasta vai muutoksista perheen elämässä, kuten avioerosta, tai perheenjäsenten yksilölliset aikataulut. Johtuuko ylipaino metettu, että heidän sosiaalisuutensa on vähäisempää tai erilaista vaikeudesta sovittaa yhteen työ ja perhe, kiireestä ja siitä, ettei verrattuna esimerkiksi suomalaisiin, jotka ovat aloittaneet tv:n nykyaika suosi hyötyliikuntaa? katselun paljon myöhemmin. Monissa tutkimuksissa onkin todettu, että internetin käyttäjät Lasten emotionaalinen turvallisuus moninaisissa perhesuhteissa -tutkimushankkeessamme televisio ja internet jäivät yllättälaajia ja toisaalta sosiaalisia, aktiivisia ja kolmannella sektorilla ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jossa on addiktoituneita pevän syrjään vuotiaiden kohdalla. Emme suoraan tutkineetkaan median käyttöä. Kysyimme lapsilta kännykkäkyselynä pilaita ja syrjäytyneitä nuoria. puuhaavia nuoria. Joukkoon mahtuu kuuden laudaturin yliop- sosiaalisista suhteista, päivän parhaista ja huonoimmista hetkistä. Samantapaisia asioita kysyttiin myös verkostokarttojen, aikajanojen ja haastattelujen avulla. nella tavalla lasten ja aikuisten arkeen. Siksi sen seurauksia on Internetin käyttö on monisäikeinen ilmiö, joka kytkeytyy mo- vaikea tutkia ja sanoa internetin yksistään vaikuttavan esimerkiksi aivojen rakenteen tai sosiaalisuuden luonteen muuttumi- Lasten raportoimat asiat liittyivät yleensä perheenjäseniin ja kavereihin ja arkisiin toimintoihin. Näitä olivat läksyjen tekeminen, seen. Sen sijaan jotkut yksinkertaiset empiiriset tosiasiat ovat siivoaminen, shoppailu, jalkapallon pelaaminen, hippasilla olo, helpompia osoittaa, kuten että 10 prosenttia pääkaupunkiseudun ruokaostoksista tehdään verkossa tai että 10-vuotiaat ovat hampurilaisravintolassa käyminen ja juttelu ym. Emme huomanneet television tai netin vähentävän ihmissuhteita tai dominoivan lasten ajankäyttöä. sa jne. Toinen asia on, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä median parissa päivittäin enemmän kuin vanhempiensa kans- näistä voi tehdä. Olisin varovainen yleistävien teesien suhteen. EU:ssa tehdyissä vertailevissa tutkimuksissa on sanottu, että Keskustelun herättäjinä ne toimivat, mutta eivät faktoina tai ennusteina siitä, mihin olemme menossa. Pohjoismaat ovat median käytön suhteen riskimaita, koska lapset käyttävät internetiä paljon ja vähemmän valvotusti kuin muissa maissa, medialaitteet ovat lasten huoneissa, eivät yhteisissä tiloissa. Lisäksi aika, jonka lapset ja aikuiset viettävät yhdes- psykiatri, erityistason perheterapeutti Riitta Teittinen sä television ja internetin parissa on vähäisempää, kuin muissa Keski-Suomen sairaanhoitopiiri EU-maissa. Toisaalta kaikki hyvinvointitutkimukset osoittavat, Ilmoitustaulu Varsinais-Suomen Perheterapiayhdistys Syyskokous pidetään perjantaina klo 18 Turun Kellariravintolassa, Linnankatu 16, TURKU. Esillä on sääntöjen määräämät asiat. Kokouksen jälkeen jatkamme pikkujoulujen merkeissä klo 19, jolloin tarjolla on ruokaa ja juomaa, hauskanpitoa sekä perinteinen joulupukki ja poro. Illalliskortti maksaa vain 10 euroa. Tuo mukanasi kierrätyshenkinen paketti! Ilmoittautumiset Tervetuloa! Johtokunta Nettisivuja ja pelveluntuottajarekisteriä koskevissa asioissa ota yhteyttä Juha Meteliseen Yhdistyksen jäsenmaksu on 40 euroa, eläkeläisille 30 euroa. Pankkiyhteys: FI BIC: NDEAFIHH Kirjoita Perheterapeuttiin Perheterapeutissa julkaistaan perheterapeutin työhön, tutkimukseen, koulutukseen, ammattikirjallisuuteen tai ammattitaidon kehittämiseen liittyviä kirjoituksia. Juttu voi olla tyypiltään kolumni, haastattelu, reportaasi, uutinen, päiväkirja, kirja-arvostelu tai laajempikin kokonaisuus. Vuoden 1. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään Ilmoitukset 5.2. Vuoden 2. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään Ilmoitukset 5.9. Ota yhteyttä päätoimittaja Ritva Karila-Hietalaan keskustellaksesi jutun sisällöstä, näkökulmasta ja pituudesta. Mikäli kirjoitat Kokouskutsu Suomen perheterapiayhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous klo 19 Hotelli Vaakuna, Kauppatori 3, Seinäjoki Kokouksessa käsitellään Suomen perheterapiayhdistyksen säännöissä syyskokoukselle määräämät asiat, mm. toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen vuodelle 2015 sekä johtokunnan jäsenten valinta toimikaudelle Yhdistyksen jäsenet tervetuloa! Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta yhden sivun jutun, kuten pakinan tai kirja-arvion, tekstiä voi olla enintään 3800 merkkiä välilyönteineen (1,5 liuskaa Times New Roman fontilla kokoa 12, riviväli 1,5), pisimmät jutut voivat olla merkkiä välilyönteineen. Jutut lähetetään päätoimittajalle osoitteeseen 28 29

16 POHJANMAAN PERHETERAPEUTIT RY ÖSTERBOTTENS FAMILJETERAPEUTER RF LAKEUDELTA TUULEE Pohjanmaan Perheterapeutit ry. on toiminut vuodesta 2004 lähtien ja sen toiminta on virkistynyt erityisesti yhdistyksen päätettyä ottaa yhdessä Suomen perheterapiayhdistyksen kanssa järjestämisvastuun Seinäjoella järjestettävästä V suomalaisesta perheterapiakongressista. Kongressin järjestelyt on aloitettu hyvissä ajoin jo marraskuussa 2013 perustamalla toimikunnat organisoimaan tapahtumaa. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja on Veli-Matti Saarinen ja vastuuhenkilöksi tieteelliseen toimikuntaan nimettiin Päivi Kangas, tiedotustoimikuntaan Hilkka Räisänen ja ohjelmatoimikuntaan Minna Rintala sekä talousvastaavaksi Heikki Helinko. Kongressin teemaksi valittiin osallisuus, kokemuksellisuus ja vertaisuus. Alueella on vuodesta 2010 lähtien Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Pohjanmaa hankkeen toimesta koulutettu mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä omaisia kokemusasiantuntijoiksi. Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan kokemusasiantuntijakoulutuksen käynyttä henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta mielenterveys- ja päihdeongelmista, joko niistä itse kärsivänä, niistä toipuneena tai palveluita käyttäneenä tai omaisena tai läheisenä. Kokemusasiantuntija toimii palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa tai vertaistoimijana tai kokemuskouluttajana. Kokemusasiantuntijat ovat näkyvästi mukana kongressin toiminnassa, ohjelmassa jo sen suunnittelusta lähtien. Voimavarasuuntautuneessa psykoterapiassa pyritään löytämään asiakkaan piilevät voimavarat sekä vahvistamaan uskoa tulevaisuuteen. Ongelmat ja vaikeudet, jopa vakavat traumat, voidaan kääntää vahvuuksiksi. Perheterapeuteilla on nyt mahdollisuus tehdä kuvauksia terapiaprosessista kuten ennenkin, mutta myös hyvä mahdollisuus kuulla kokemusasiantuntijoiden elämäntarinoita ja kenties heidän omia kokemuksiaan terapiaprosesseista. Yhdistys on järjestänyt vuosittain perheterapeuteille ja muille aiheista kiinnostuneille koulutuspäiviä, joista tuorein oli juuri teemanaan Seksi, väkivalta, itsetuho Työkaluja ja keinoja vaikeiden asioiden kohtaamiseen. Alueyhdistyksen toiminta on viimeisen vuoden aikana aktivoitunut muutoinkin; viimeisimmässä, ylimääräisessä vuosikokouksessa oli mukana ennätysmäärä osallistujia. Perheterapeuttien ammatillisen yhteishengen nostattamiseksi yhdistyksellä on suunnitteilla luento- ja keskusteluiltoja, joissa tarkoituksenamme on hyödyntää jäsenten monipuolista erityisosaamista. Lisäksi järjestämme ohjelmallisia jäseniltoja, joista ensimmäinen on yhdistyksen pikkujoulu Harri Marstion musiikin, iltapalan ja iloisen pubitunnelman merkeissä. Aktiivinen toiminta on mahdollistunut koulutustilaisuuksien tuotoilla. Toisaalta jäsenistömme on nyt niin innostunutta, että toiminta pyörii ilman täkyjäkin! Tavoitteenamme on myös lisätä Pohjanmaan alueella vaikuttavien terapiasuuntausten vuoropuhelua pyytämällä aluksi puheenvuoroja sekä koulutusta oman yhdistyksemme jäsenistölle. Tästä olisi sittemmin mahdollista laajentaa vaikkapa yhdessä toteutettujen koulutusten suuntaan. Veli-Matti Saarinen Kongressitoimikunnan puheenjohtaja Hilkka Räisänen Pohjanmaan perheterapeutit ry:n Österbottens Familjeterapeutter rf puheenjohtaja Osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus V suomalainen perheterapiakongressi Seinäjoella Suomen Perheterapiayhdistys ry:n kannanotto tasavertaisen avioliittolain hyväksymiseksi Suomen Perheterapiayhdistys vetoaa kansanedustajiin tasavertaisen avioliittolain puolesta. Avioliittolain muutos edistää yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia sekä tasavertaisuutta ja vähentää syrjintää. Tutkimusten mukaan pysyvällä parisuhteella on paljon myönteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Tutkimukset myös osoittavat, että lasten hyvinvoinnissa ei ole eroa homo- ja heterovanhempien välillä. Sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista tärkeämpää lasten hyvinvoinnin kannalta on perheen sisäinen vuorovaikutus. Riittävää turvaa ja hoivaa tarjoava, myötäelävä, suojaava ja itsenäistymisen mahdollistava kasvatus ei ole vanhemman sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta kiinni. Lainsäädännöllä tulee tukea perheiden ja niissä kasvavien lasten hyvinvointia. Tasavertaisen avioliittolain hyväksyminen olisi merkittävä viesti ennakkoluulojen ja syrjinnän vähentämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Johtokunta Suomen perheterapiayhdistys ry 30

17 Johtokunta Toimikunta Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala, perheterapeutti, sh, VET p , Helsinki Varapuheenjohtaja, Sauli Airikka sh, VET p , Turku Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VET p , Turku Alueyhdistysten koordinaattori Riitta Teittinen, psykiatri, ET p , Jyväskylä Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET p , Helsinki Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET p , Rovaniemi EETTINEN TOIMIKUNTA: Ritva Karila-Hietala Hannu Kantola Marja-Leena Käyhty Klaus Lehtinen Pirjo Tuhkasaari YRITTÄJIEN JA AMMATINHARJOITTAJIEN VERKOSTO: Minna Leivo, pj Anita Birstolin Sirpa Lindroos, psykiatri, VET p , Lempäälä Elina Löhönen, psykologi,et p , Tornio Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,vet p , Kuopio Tiina Eloranta, sairaanhoitaja, ET p , Kouvola Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ET Sipoo Tiina Tuominen, psykiatri, ET Oulu Ilmoita Perheterapeutti-lehdessä Koko aukeama (420 x 270 mm) kansilehti (210 x 270 mm) 980 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi. Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen: heikki.kanno@aanimaa.fi Ilmoitustilan varaukset: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh Apua ilmoitusten valmistukseen: heikki.kanno@aanimaa.fi puh