Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 206/2013 vp Pohjois-Suomen uudet suojelualueet Eduskunnan puhemiehelle Pohjois-Suomeen on tarkoitus perustaa Metsähallituksen maille tämän vuoden aikana lukuisia uusia suojelualueita, jotka sijoittuvat Kemijärven, Kittilän, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kuntiin. Alueet on tarkoitus muuttaa luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonsuojelualueiksi. Metsähallituksen puolelta on kerrottu julkisuuteen (mm. Lapin Kansa ), ettei muutos ole paikallisille asukkaille kovin merkittävä, koska alueet on varattu jo aiemmin suojeluun ja kyse on lähinnä poronhoitoon ja virkistykseen käytetyistä syrjäseuduista. Alueilla on kuitenkin suuri merkitys kaivosteollisuuden tulevaisuudennäkymien kannalta. Kun kaivosteollisuudella on suuri merkitys alueen työllisyydelle ja elinkeinoelämälle ja kun kaivoshankkeet toteutetaan kestävän kehityksen perusteiden mukaisesti, sitä ei tule kuormittaa liiallisilla suojelumääräyksillä. Pohjois-Suomessa sijaitsee geologinen alue, jota kutsutaan ns. vihreäkivivyöhykkeeksi. Alue on laajimmillaan Keski-Lapissa Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella. Vihreäkivivyöhykkeelle on tyypillistä, että sieltä löytyy usein erilaisia malmiesiintymiä. Tiukan suojelun alueet tulisi jättää tämän alueen ulkopuolelle ja mahdollistaa siellä kestävän kehityksen periaatteet täyttävä kaivostoiminta. Useat uudet suojelualueet sijaitsevat vihreäkivivyöhykkeeseen nähden keskeisellä alueella. Esimerkiksi ns. Koitelaisen alue, josta ollaan perustamassa uutta suojelualuetta, sijaitsee nykyisen Kevitsan kaivoksen alueella Sodankylän kunnassa. On todennäköistä, että malmeja tullaan jo lähiaikoina etsimään ja mahdollisesti myös löytämään Kevitsan kaivoksen lähialueilta kuten muualtakin vihreäkivivyöhykkeeltä. Malmintutkimusta ja uutta kaivostoimintaa ei saa valtiovallan puolelta tarpeettomasti rajoittaa. Kaivostoiminnan kehittämismahdollisuudet merkitsevät todella paljon koko Lapin kehitykselle huomattavine työllisyysvaikutuksineen. Alueen luontoa suojellaan sitä paitsi jo nyt vapaaehtoisilla rajoitustoimilla. Koska vihreäkivivyöhyke on geologisten tutkimusten mukaan todennäköisesti malmirikasta aluetta, tulisi kaivostoiminnan estävät suojelutoimenpiteet rajoittaa tämän alueen ulkopuolelle. Suurin osa Lapin pinta-alasta sijaitsee vihreäkivivyöhykkeen ulkopuolella. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko valtiovalta ryhtymässä sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, jotka voivat vaikeuttaa malminetsintää ja mahdollisesti tulevaisuudessa aloitettavaa kaivostoimintaa Lapissa ja etenkin ns. vihreäkivivyöhykkeen alueella? Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2013 Eeva-Maria Maijala /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 206/2013 vp: Onko valtiovalta ryhtymässä sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, jotka voivat vaikeuttaa malminetsintää ja mahdollisesti tulevaisuudessa aloitettavaa kaivostoimintaa Lapissa ja etenkin ns. vihreäkivivyöhykkeen alueella? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Itä-Lapissa parhaillaan valmisteilla oleva valtion maiden luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa valtakunnallisten suojeluohjelmien ja Natura verkoston toimeenpanoa. Uusista alueista näissä ei ole kysymys, vaan alueet sisältyvät valtioneuvoston periaatepäätöksin hyväksyttyihin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai muissa maankäyttöä koskevissa ratkaisuissa luonnonsuojelualueiksi jo aiemmin osoitettuihin kohteisiin. Niiden toteuttamista varten on toteutettu usean vuosikymmenen aikana mittava maanhankinta valtiolle luonnonsuojelualueiden perustamista varten. Lapin alueilla laaja-alaisimmat ohjelma-alueet liittyvät soiden ja vanhojen metsien suojeluun, mutta mukana on myös jonkin verran lehtoalueita. Alueet sisältyvät pääosin myös Natura verkostoon, jonka suojelutoimenpiteiden toteuttaminen perustuu Euroopan unionin oikeudesta seuraaviin velvoitteisiin. Valtion maiden luonnonsuojelualueilla voimaan tulevista rauhoitusmääräyksistä on säädetty lain tasolla, luonnonsuojelulaissa. Niiden mukaan maa-ainesten ja kaivoskivennäisten ottaminen sekä maa- tai kallioperän vahingoittaminen on näillä alueilla kiellettyä. Geologiset tutkimukset ja malminetsintä voidaan kuitenkin lain mukaan sallia alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen eli Metsähallituksen luvalla, mikäli se on mahdollista alueen suojelutavoitteita vaarantamatta. Valtioneuvoston tai ympäristöministeriön asetuksenantovaltuuksien puitteissa sen sijaan ei ole mahdollista säätää laissa olevista säännöksistä poikkeavia määräyksiä malminetsinnästä tai kaivostoiminnasta. Luonnonsuojelulainsäädäntöön siis sisältyy alueen suojelutavoitteet huomioon ottavan malminetsinnän mahdollistava järjestelmä myös suojelualueilla. Kaivostoiminnan mahdollisuuden harkitsemisen yhteydessä, samoin kuin jo nyt ennen suojelualueen perustamistakin, on kuitenkin otettava huomioon, mitä Natura verkoston suojelutavoitteiden vastaisista toimenpiteistä on säädetty. Elinkeinotoiminnalla tai muulla alueen käytöllä ei saa aiheuttaa merkittävää heikentymistä tai häiriötä alueen suojelutavoitteille. Luonnonsuojelulain 65 edellyttää hankkeilta ja suunnitelmilta sen vuoksi vaikutusten asianmukaista ennalta arviointia, ja viranomaiset voivat sallia hankkeen vain silloin kun selvitysten perusteella on varmaa, ettei tällaisia vaikutuksia aiheudu. Kaivostoiminnan kehittäminen Suomessa kestävällä tavalla edellyttää, että kaivoshankkeissa on alusta alkaen otettava huomioon myös muiden elinkeinojen, kuten matkailun ja porotalouden tarpeet. Hallitus haluaakin tehdä Suomesta kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijän. Tämä edellyttää, että myös kaivostoiminnassa kunnioitetaan paikallisia elinkeinoja, alkuperäiskansojen oikeuksia sekä ekologista kestävyyttä turvaamalla suojelualueiden ylläpito. Vain näin voidaan turvata kaivostoiminnan edellytykset myös Lapissa. 2

3 Ministerin vastaus KK 206/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2013 Ympäristöministeri Ville Niinistö 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 206/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Eeva-Maria Maijala /cent: Har statsmakten för avsikt att vidta skyddsåtgärder som kan försvåra malmletningen och eventuell framtida gruvdrift i Lappland och särskilt inom den s.k. grönstenszonen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Inrättandet av de naturskyddsområden på statens marker i Östra Lappland som nu förbereds är en del av genomförandet av de nationella skyddsprogrammen och nätverket Natura Det är inte fråga om några nya områden, utan områden som ingår i de nationella skyddsprogram som godkänts genom statsrådets principbeslut eller objekt som tidigare anvisats som skyddsområden genom andrabeslut om markanvändning. För genomförandet av dessa har redan under flera decennier en omfattande markanskaffning till staten pågått med tanke på inrättande av naturskyddsområden. De till arealen största programområdena i Lapplands område sammanhänger med skydd av myrmarker och gammelskog, men det ingår också en del lundområden. Områdena ingår till största delen också i nätverket Natura 2000, för vilket förverkligandet av skyddsmålen bygger på skyldigheter enligt EU:s regelverk. Om de fridlysningsbestämmelser som ska gälla för naturskyddsområden på statlig mark bestäms på lagnivå, i naturvårdslagen. Enligt bestämmelserna är det förbjudet att ta marksubstanser eller gruvmineral och skada markgrunden eller berggrunden i dessa områden. Om syftet med att ett område inrättats inte äventyras och med tillstånd av den myndighet som svarar för förvaltningen av området dvs. Forststyrelsen är det enligt lagen ändå möjligt att tillåta geologiska undersökningar och malmletning i området. Statsrådet och miljöministeriet har enligt sina bemyndiganden att utfärda förordningar däremot inte möjlighet att bestämma om undantag till de bestämmelser som ingår i lagen om malmletning eller gruvdrift. Naturvårdslagstiftningen innehåller alltså ett system som med hänsyn till ett områdes skyddsmål gör det möjligt att utföra malmletning också på skyddsområden. Vid övervägandet av om gruvdrift kan vara möjlig ska ändå, som man nu gör redan innan ett område inrättas, beaktas vad som bestämts om åtgärder som strider mot skyddsmålen för nätverket Natura Näringsverksamhet och annan användning av området får inte medföra betydande försämring av eller störningar i skyddsmålen för området. Naturvårdslagens 65 förutsätter därför att konsekvenserna av projekt och planer bedöms på förhand på behörigt sätt, och myndigheterna kan bevilja tillstånd för ett projekt endast när det utifrån utredningarna är säkert att projektet inte får konsekvenser av detta slag. En hållbar utveckling av gruvdriften i Finland förutsätter att man när det gäller gruvdrift redan från första början tar hänsyn också till de övriga näringarnas som exempelvis turismens och renhushållningens behov. Regeringen vill göra Finland till ett föregångsland när det gäller hållbar gruvindustri. Det förutsätter att man också inom gruvindustrin respekterar de lokala näringarna, ursprungsfolkens rättigheter samt den ekologiska hållbarheten genom att trygga upprätthållandet av skyddsområden. Endast på det sättet kan 4

5 Ministerns svar KK 206/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk förutsättningarna för gruvindustri tryggas också i Lappland. Helsingfors den 2 maj 2013 Miljöminister Ville Niinistö 5