Ekosysteemit. Policy Brief: Ekosysteemiperustainen innovaatiopolitiikka yhteiskunnallisen transition mahdollistajana. No. 5 /2016

Transkriptio

1 Policy Brief: No. 5 /2016 Ekosysteemit Miten ekosysteemiperustaista innovaatiopolitiikkaa voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisissa transitioissa? Hankkeen nimi: Business Ecosystems and Platforms for Innovations (BECSI) Kirjoittajat: Satu Rinkinen Vesa Harmaakorpi Projektiryhmä: Pekka Kess, projektin johtaja Tuomo Kinnunen, projektipäällikkö Aki Aapaoja Raine Hautala Pekka Leviäkangas Jukka Majava Ville Valovirta Ekosysteemiperustainen innovaatiopolitiikka yhteiskunnallisen transition mahdollistajana BECSI hanke on vuoden 2014 alusta lähtien käynnissä ollut Oulun yliopiston koordinoima liiketoimintaekosysteemien ja innovaatioalustojen tutkimukseen keskittyvä tutkimushanke. Hankkeen aikana projektiryhmä on tuottanut tapaustutkimusten avulla runsaasti uutta tietoa erilaisista liiketoimintaekosysteemeistä ja innovaatioalustoista, niiden kehittymisestä, rakenteesta ja toiminnasta, sekä julkisen sektorin roolista ekosysteemien eri kehitysvaiheissa. Yleisenä johtopäätöksenä on voitu todeta, että julkisen sektorin toimilla ja politiikalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ekosysteemien kehitykseen. Tapaustutkimusten tulosten politiikka analyysin perusteella on myös hahmoteltu suomalaisen innovaatiopolitiikan kontekstiin räätälöidyt politiikkasuositukset ekosysteemien kehitystä tukevan innovaatiopolitiikan perustaksi. Ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan on esitetty pohjautuvan muun muassa itseohjautuvuuteen, rajoja rikkovaan odottamattoman etsimiseen, luovuuden ruokkimiseen ja ekosysteemiotollisten toimintaympäristöjen luomiseen. Tämä vaatii muutoksia ja erilaisia toimenpiteitä useilta innovaatiokentän toimijoilta. Hankkeen viimeisen Policy Briefin tarkoituksena on laajentaa näkökulmaa yksittäisistä liiketoimintaekosysteemeistä ja innovaatioalustoista laajempiin yhteiskunnallisiin transitioihin ja ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan vaikutusmahdollisuuksista näihin muutosprosesseihin. Yhteiskunnalliset transitiot ovat pitkäaikaisia muutosprosesseja, jotka vaativat toteutuakseen radikaaleja ja organisaatiorajat ylittäviä systeemisiä innovaatioita. Uudet liiketoimintaekosysteemit ja niiden sisällä luodut radikaalit innovaatiot ja teknologianichet ovat potentiaalisia teknologisten ja yhteiskunnallisten transitioiden edistäjiä. Ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan soveltamisella voisi olla potentiaalia näiden transitioiden ohjaamisessa ja kolmoisvelkaantumisen haasteisiin vastaamisessa, mutta tämä vaatii hallinnolliset rajat ylittävää yhteistyötä ja systeeminäkökulman omaksumista. BECSI hanke (Business Ecosystems and Platforms for Innovations) on Oulun yliopiston koordinoima ja yhteistyössä VTT:n ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa toteuttama tutkimushanke, jossa on tarkasteltu tapaustutkimusten avulla erilaisia liiketoimintaekosysteemejä ja innovaatioalustoja sekä Suomessa että Eindhovenissa Hollannissa, San Diegossa Yhdysvalloissa ja Taichungissa Taiwanissa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa liiketoimintaekosysteemien ja innovaatioalustojen synnystä ja kehittymisestä sekä tapaustutkimusten tulosten perusteella esittää Suomen kontekstiin räätälöityjä toimenpide ehdotuksia ekosysteemilähestymistavan soveltamiseksi suomalaisessa innovaatiopolitiikassa.

2 Taustaa Yhteiskunnallisten transitioiden teoria yhdistettynä ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan viitekehykseen voisi luoda hedelmällisen pohjan uudenlaiselle tarkastelulle. Transitioita ei voida ennalta suunnitella tai kontrolloida, mutta niiden suuntaan ja kehityksen nopeuteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi erilaisten ohjaavien politiikkatoimien kautta. Maailma on monenlaisten muutosta vaativien haasteiden edessä. Maapallon ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestokyky on koetuksella. Voimme puhua esimerkiksi ilmiöstä nimeltä kolmoisvelkaantuminen. Velkaannumme jatkuvasti 1) ekologisesti: luonnonvaroja käytetään 1,5 kertaisesti enemmän kuin pitäisi, elokuusta eteenpäin elämme loppuvuoden velaksi; 2) taloudellisesti: Eurooppa, valtiot ja kunnat elävät velaksi, syömme siis lastemme lautasilta; 3) sosiaalisesti: ihmiset voivat pahoin kasvavien paineiden alla, työpahoinvoinnin kustannukset ovat Työterveyslaitoksen mukaan 40 Mrd. euroa vuodessa. Olemme, myös Suomessa, tilanteessa, jossa useisiin yhteiskunnan järjestelmiin kohdistuu valtavia muutospaineita. Uhkakuvat ovat ilmeisiä, tunnistettuja ja tunnustettuja. Valitsevat rakenteet, toimintamallit ja toimintatavat ovat kuitenkin syvään juurtuneita eikä tarvittavan muutoksen tekeminen ole helppoa. Olemme pysähtyneisyyden tilassa: ilmastonmuutos etenee, resurssipula uhkaa, sosiaaliset ongelmat kärjistyvät ja julkinen sektori velkaantuu. Tarvittavan muutoksen tekemiseksi tarvitaan uusia radikaaleja toimintamalleja, jotta selviytyisimme tässä tilanteessa. Yhteiskunnallisten transitioiden teoria yhdistettynä ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan viitekehykseen voisi luoda hedelmällisen pohjan uudenlaiselle tarkastelulle. Yhteiskunnalliset transitiot voidaan määritellä pitkäaikaisiksi muutosprosesseiksi, joiden aikana yhteiskunta tai yhteiskunnan osa kokee perustavanlaatuisen muutoksen (Rotmans et al. 2001). Transitiot vaativat tapahtuakseen radikaaleja ja organisaatiorajat ylittäviä systeemisiä innovaatioita, jotka muuttavat sekä järjestelmän rakenteita että sen eri osapuolten välisiä suhteita yhteiskunnan eri tasoilla (Loorbach, et al. 2010; Loorbach & Rotmans, 2006). Esimerkkejä tällaisista transitioista ovat muun muassa liikenne ja viestintäjärjestelmien transitiot, maatalouden ja terveydenhuollon transitiot sekä energiantuotannon transitio. Transitioita ei voida ennalta suunnitella tai kontrolloida, mutta niiden suuntaan ja kehityksen nopeuteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi erilaisten ohjaavien politiikkatoimien kautta (Loorbach & Rotmans, 2006). Internettalous on muuttanut esimerkiksi yritysten toimintaympäristöä merkittävästi. Talouden toiminnassa olennaisiksi uusiksi termeiksi ovat nousseet muun muassa innovaatioja liiketoimintaekosysteemit, kehittämisalustat, arvoverkostot ja joukkoistaminen. Yritykset nähdään yhä enenevissä määrin osana ekosysteemejä, joiden sisällä ne tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja kehittävät voimavaroja uusien innovaatioiden ympärillä (Moore, 1993). Ekosysteemeissä innovaatioprosessit ja arvonluonti perustuvat avoimeen innovaatioon ja yhteiskehittämiseen (Durst & Poutanen, 2013; Moore, 2006). Avaamalla innovaatioprosesseja ulkopuolisille yhteistyökumppaneille liiketoimintaekosysteemeissä pystytään luomaan ja hyödyntämään hajautettua luovuutta. BECSI hanke keskittyi erilaisten spatiaalisten liiketoiminta ja innovaatioekosysteemien tutkimukseen. Hanke tuotti paljon tuloksia, joita on esitelty hankkeen julkaisuissa (ks. lista briefin lopussa). Näihin tuloksiin ja niiden politiikka analyysiin perustuvat toimijakohtaiset politiikkasuositukset on esitelty policy briefissä nro 10/2015. Tämän hankkeen viimeisen policy briefin tarkoituksena on esitellä tutkimustulosten valossa ekosysteemiperustaisen politiikan mahdollisuuksia laajemman yhteiskunnallisen transition mahdollistajana.

3 Ekosysteemit ja yhteiskunnallinen transitio Liiketoimintaekosysteemien ominaispiirteet luovat hyvät edellytykset uusien teknologianichejen ja startupyritysten syntymiselle. Ekosysteemien kautta uudet innovaatiot ovat helpommin kytkettävissä olemassa oleviin järjestelmiin. Innovaatioprosessit ja arvonluonti perustuvat liiketoimintaekosysteemeissä avoimeen innovaatioon ja yhteiskehittämiseen. Tästä syystä ekosysteemeillä on hyvät mahdollisuudet tarttua uusiin liiketoiminta avauksiin (Moore, 2006). Lisäksi avoimuus, toisiaan täydentävät toimialat, yhteistyö sekä ekosysteemien kompleksinen ja itseorganisoituva luonne luovat hyvät edellytykset uusien teknologianichejen ja startup yritysten syntymiselle verrattuna esimerkiksi perinteisiin kansallisiin tai alueellisiin klustereihin, jotka rakentuvat tietyn toimialan ympärille, ja joissa tarvittava tieto ja osaaminen ovat pitkälle erikoistuneita. Liiketoimintaekosysteemit ovat dynaamisia ja itseorganisoituvia verkostoja, joissa erilaiset toisiaan täydentävät kilpailuedut yhdistyvät ja kehittyvät. Nämä ominaisuudet ja eri erityisosaamisten ja asiantuntijuuksien yhdistelmät tekevät ekosysteemeistä potentiaalisia radikaalien innovaatioiden tuottajia. Ekosysteemeille tyypillistä on niiden kyky tuottaa uusia nichejä. Tiettyyn erikoistumisalaan keskittyvät uudet yritykset jotka kehittyvät ekosysteemeissä, mutta jotka eivät sovi sen ydintoimintaan, voivat kehittää ympärilleen itsenäisiä nichejä (Moore, 2006; Zahra & Nabmisan, 2011). Nichet kehittyvät odottamattomista törmäämisistä jotka tuottavat ns. onnekkaita sattumia. Nichejä voidaan johtaa strategisesti tarjoamalla lupaaville uusille teknologioille ja niitä tukeville verkostoille suojattuja tiloja, jotta ne voivat kehittyä ja kasvaa (Kemp, 2001). Nichejä voivat johtaa ja ohjata yritykset, julkishallinto ja muut yhteiskunnan toimijat, ja ekosysteemit yritysten ja muiden toimijoiden muodostamina verkostoina voivat tarjota väylän yhteistyökumppaneihin, rahoittajiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Liiketoimintaekosysteemien kautta uudet innovaatiot ovat helpommin kytkettävissä olemassa oleviin järjestelmiin, mikä on niiden kehittymisen ja käyttöönoton kannalta tärkeää, sillä radikaalit innovaatiot harvemmin menestyvät yksinään tai tuottavat asiakkaalle hyötyä (Moore, 2006; Geels, 2002). Mikrotason innovaatioilla ja etenkin radikaaleilla nicheillä on tärkeä rooli sosioteknologisissa transitioissa, jotka pyrkivät hakemaan ratkaisuja ilkeisiin ongelmiin (engl. wicked problems) jotka liittyvät makrotason muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen tai väestön ikääntymiseen. Radikaalit innovaatiot voivat haastaa olemassa olevat toimintatavat ja rakenteet, ja toimia muutoksen siemeninä kun toimintaympäristö on muutospaineessa edellä mainittujen makrotason muutosten johdosta (Geels & Schot, 2007; Geels, 2002). Myös liiketoimintaekosysteemeillä, jotka toimivat perinteisempien toimintamallien mukaan ja tuottavat lähinnä vähittäisiä innovaatioita, on myös merkitystä. Ne voivat tuottaa uusia nichejä ja ylläpitää niitä omien ydintoimintojensa ohessa ja hyödyntää niitä myöhemmin ekosysteemin uudistamisessa.

4 Innovaatiopolitiikka ja yhteiskunnallinen transitio Ekosysteemien kehitystä tukeva innovaatiopolitiikka tähtää uusien innovaatioalustojen ja liiketoimintaekosysteemien kehityksen sekä olemassa olevien ekosysteemien uudistumisen tukemiseen. Nichet ja niiden sisällä kehitetyt radikaalit innovaatiot kohtaavat usein vahvaa vastustusta, joka kumpuaa kognitiivisista ja institutionaalisista lukkiutumista senhetkisessä toimintaympäristössä Innovaatiopolitiikalla on pyritty tukemaan muun muassa klustereiden kehittymistä. Globaalin innovaatioympäristön muutokset ovat johtaneet myös tarpeeseen uuden tyyppisestä innovaatiopolitiikasta, joka ottaa huomioon liiketoimintaekosysteemien kehittymis ja toimintamekanismit. Hyvä idea ja siihen perustuva uusi innovaatio voivat jo yksinään kantaa pitkälle, mutta rakentamalla sen ympärille eri toimijoista koostuvan ekosysteemin tai liittämällä sen jo olemassa olevaan liiketoimintaekosysteemiin voidaan vauhdittaa sen laajempaa käyttöönottoa ja uusien sovelluksien kehittämistä. Ekosysteemien kehitystä tukeva innovaatiopolitiikka tähtää uusien innovaatioalustojen ja liiketoimintaekosysteemien kehityksen sekä olemassa olevien ekosysteemien uudistumisen tukemiseen. Ekosysteemipolitiikan toimenpiteillä on myös vaikutusta ekosysteemien sisällä syntyvien nichejen ja startup yritysten ympärille muodostettavien ekosysteemien kehittymispotentiaaliin. Ekosysteemien kehitystä tukevan innovaatiopolitiikan tulisi tiedostaa jatkuvan muutoksen ja uudistumisen tarve. Radikaalien innovaatioiden kasvu niche tasolta laajempaan käyttöön ja hyödyntämiseen tapahtuu asteittain, kun näitä innovaatioita hyödynnetään yhä useammilla eri sovellusaloilla. Oikeanlaisen ekosysteemin rakentaminen uuden tuotteen tai palvelun ympärille tai sen kytkeminen osaksi olemassa olevaa ekosysteemiä voi tarjota sille hedelmällisen kasvualustan. Politiikalla on myös oma roolinsa näiden radikaalien innovaatioiden kautta tapahtuvassa teknologisessa kehityksessä. Esimerkiksi, lakien ja säädösten avulla voidaan pyrkiä tarkoituksella hidastamaan perinteisiä rajoja rikkovien ja odottamattomien uusien teknologioiden tai liiketoimintamallien kasvua. Nichet ja niiden sisällä kehitetyt radikaalit innovaatiot kohtaavat usein vahvaa vastustusta, joka kumpuaa kognitiivisista ja institutionaalisista lukkiutumista senhetkisessä toimintaympäristössä (Walrave et al., 2013; Geels & Schot, 2007). Uudet innovaatiot voivat kehittyä poliittisiksi kysymyksiksi, jos ne alkavat haastaa olemassa olevia rakenteita ja toimialoja. Viimeaikaisia hyviä esimerkkejä tällaisista innovatiivisista yrityksistä ovat taksipalveluita tarjoava Uber ja majoituspalveluita tarjoava Airbnb. Esimerkkinä tarvittavasta kolmoisvelkaantumista estävästä transitiosta, johon ekosysteemiperustaista innovaatiopolitiikkaa voitaisiin soveltaa, on ruokajärjestelmän uudistaminen. Ruokajärjestelmään kohdistuu globaalistikin valtavia muutospaineita muun muassa kasvavan väestömäärän, maan ja vedenkäyttöön sekä lannoitteisiin ja torjunta aineisiin liittyvien ympäristövaikutusten vuoksi. Samaan aikaan ruokajärjestelmän tulisi kyetä takaamaan ravinnon saanti koko väestölle kaikkina aikoina. Kansallisella tasolla esimerkiksi ruoantuotannon omavaraisuus ja ruokaturvallisuus ovat seikkoja joilla on myös poliittinen ulottuvuutensa. Myös ruokatuotannossa on nähty viime aikoina paljon niche innovaatioita, luomuruoan ja paikallisuuden suosion kasvua ja ruokahävikin pienentämiseen tähtääviä aloitteita. Silti laajemman ruokajärjestelmän muutoksen tiellä on paljon institutionaalisia rakenteita, eikä varsinaista ruokajärjestelmään kokonaisuutena keskittyvää politiikkaa vielä Suomessakaan ole, vaan järjestelmää tarkastellaan sen erillisinä osina. Järjestelmänäkökulma vaatii myös sekä luonnonympäristön että yhteiskunnallisen näkökulman yhteensovittamista. Teknologialla on merkittävä rooli uusien ruokajärjestelmään liittyvien innovaatioiden luomisessa ja sitä kautta ruokajärjestelmän transition ohjaamisessa kestävämpään suuntaan.

5 Toimenpidesuosituksia Ekosysteemien luonnissa ja uudistamisessa tärkeässä roolissa on odottamattoman etsiminen luoden vaatimuksia radikaalien innovaatioiden luomisprosesseille. Transitioteorioiden ottaminen ekosysteemipolitiikan perustaksi ei muuta politiikalle aiemmin luotuja toimenpidesuosituksia, mutta se painottaa erityisesti tiettyjä näkökulmia. Yleisistä politiikkasuosituksista voimassa ovat edelleen testaus ja kokeilukulttuurisuositukset, julkisten hankintojen ja investointien merkitys, kärkiyritysten keskeinen rooli ja erilaisten rahoituskanavien yhdistämisen merkitys. Näkökulmista painottuvat erityisesti radikaalien niche innovaatioiden merkitys ja niiden suhde yhteiskunnallisen inertian murtamiseen. Ekosysteemien luonnissa ja uudistamisessa tärkeässä roolissa on odottamattoman etsiminen luoden vaatimuksia radikaalien innovaatioiden luomisprosesseille. Tällä hetkellä Suomessa tehdään journal julkaisujen perässä juosten suurelta osin niin sanottua välimaastotutkimusta josta puuttuu niin käytäntölähtöisyys kuin radikaalisuus. Tähän tarvitaan uusia toimintamalleja. Suomeen tulisi tehdä oma sovellus yhdysvaltalaisesta DARPA:n mallista, jossa kunnianhimoiset ja hulluiltakin vaikuttavat visiot ohjaavat vertaisarvioinnin sijaan rahoitettavia hankkeita. Mallin soveltaminen mahdollistaa radikaalin ja riskialttiin tutkimuksen tekemisen, mikä taas voi olla tärkeässä roolissa transitioiden edistämisessä. Tätä mallia ei voida kopioida suoraan Suomeen, mutta on mahdollista luoda oma toimiva malli, kunhan nykyisistä toimintamalleista uskalletaan irtaantua. Trasitioiden toteuttamisessa joudutaan ratkomaan hyvin monisyisiä ja ilkeitä ongelmia. Näissä ongelmissa korostuvat yleissivistyksen ja monitieteisyyden vaatimukset. Tästä syystä kaikki pyrkimykset tehostamisen nimissä tapahtuviin koulutusputkien kaventamisiin ovat erityisen tuomittavia. Ne ovat omiaan tuottamaan osaajia, joiden näkökulmat eivät riitä niinkin monimutkaisen haasteen kuin kolmoisvelkaantumisen estämiseen. Lakeja ja säädöksiä voidaan suunnata transitioiden mahdollistamiseen. Lakeja ja säädöksiä voidaan suunnata transitioiden mahdollistamiseen. Lainsäädännöllä voidaan edistää esimerkiksi ruokajärjestelmän muuttamista ja siihen liittyvien ekosysteemien kehittymistä. Lainsäädäntö, sääntely ja byrokratia ovat usein kuitenkin pahimpia mahdollisia ekosysteemituholaisia niiden pystyessä katkomaan kehityskulkuja jo ennen niiden alulle pääsyä. Transitioita hidastava ja pahimmillaan estävä byrokratia on purettava ja lisättävä yhteisvastuullista riskinottokykyä ja hyväksyttävä myös kokeilujen ja innovaatioprosessien epäonnistumisen mahdollisuus. Hallituksen rooli on keskeinen transitoiden mahdollistajana. Kärkihankkeet lienevät yritys tähän suuntaan, mutta jäänevät kovin heiveröisiksi. Hallituksen keskeinen tehtävä on byrokratian ja sääntelyn purkaminen. Ekosysteemikehityksen rattaissa oleva hiekka tulee poistaa. Kärkihankkeet ja vastaavat tulisi laatia niin, että ne ottavat huomioon ekosysteemien ydinteemat. Nyt ne näyttäytyvät liikaa ylhäältä ohjatuilta ja eivät noudata parhaalla mahdollisella tavalla ekosysteemipolitiikan periaatteita. Hallitusohjelmassa on osana kokeilukulttuurin käyttöönotto, joka on ekosysteemien synnyn ja kehittämisen kannalta askel oikeaan suuntaan. Transitoiden keskeisenä esteenä on eri ministeriöiden välinen valta ja reviiritaistelu, josta on päästävä eroon. Ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan soveltamisella voisi olla potentiaalia myös laajempien yhteiskunnallisten transitioiden ohjaamisessa ja kolmoisvelkaantumisen haasteisiin vastaamisessa, mutta sen hyödyntämiseksi vaaditaan hallinnolliset rajat ylittävää yhteistyötä ja systeeminäkökulman omaksumista.

6 Lopuksi BECSI hanke on tuottanut useita julkaisuja, joista esimerkkejä on listattu alle. Näissä julkaisuissa esitellään hankkeen aikana saatuja tuloksia eri tapaustutkimuksista. Lisäksi hankkeen aikana on ilmestynyt Tekesin Policy Brief sarjassa kolme aiempaa aiheen politiikkapuoleen keskittyvää julkaisua. Hankkeen viimeisen Policy Briefin tarkoituksena oli esitellä hahmotelma geelsiläisen transitioajattelun ja moorelaisen ekosysteemiajattelun yhdistelmästä uudenlaisen innovaatiopolitiikan pohjaksi. Aiheen syvempi tarkastelu vaatii taustalleen vielä jatkotutkimusta. Ekosysteeminäkökulman huomioiminen ja ottaminen osaksi innovaatiopolitiikkaa voisi edistää innovaatiopolitiikan ja laajempiin yhteiskunnallisiin transitioihin tähtäävän transitiopolitiikan yhteensovittamista, mikä auttaisi yhdistämään niin taloudellisen kasvun ja kestävyyden kuin yhteiskunnalliset tarpeet (ks. myös Alkemade et al., 2011). Esimerkkejä hankkeen julkaisuista Kinnunen, T., Majava, J., Kess, P., Deering, B.J. and Gillette, J. (2015) Drive for Intelligence: Transformative Factors in Smart City Development. IEEE First International Smart Cities Conference (ISC2), October 2015, Guadalajara, Mexico. Kinnunen, T., Kess, P. and Majava, J. Smart cards in public transportation: spatial platforms, diffusion, and externality creation. International Journal of Modelling in Operations Management, (in press). Majava, J., Kinnunen, T., Kess, P. and Leviäkangas P (2014) Spatial Health and Life Sciences Business Ecosystems: Research Frame. Management, Vol. 9, No. 4, pp Majava, J., Leviäkangas, P., Kinnunen, T., Kess, P. and Foit, D (2016) Spatial health and life sciences business ecosystem: a case study of San Diego, European Journal of Innovation Management,19 (1): Leviäkangas, P., Aapaoja, A., Kinnunen, T., Pilli Sihvola, E. and Hautala, R. (2014) The Finnish Road Weather Business Ecosystem Turning Societal Benefits into Business and the Other Way Round. Engineering Management Research, Vol. 3, No. 1, pp Leviäkangas, P., Aapaoja, A., Hautala, R. and Kinnunen, T. (2015) Finnish winter road management the evolving business ecosystem. BECSI WP2 project report. VTT Technology: 208, VTT, Espoo, 2015, 37 p. + app. 4 p. ISBN Pekkarinen S., Rinkinen S. & Harmaakorpi V. (2015) Socio technological transitions and new business logics From cluster policies towards ecosystem policies. The 2015 Annual Conference of the EU SPRI Forum , Helsinki. Valovirta, V. (2015) Managing innovation risks with pre commercial procurement and innovation support schemes. The 2015 Annual Conference of the EU SPRI Forum , Helsinki.

7 Lähteet Alkemade, F., Negro, S. and Hekkert, M. (2011) Transition policy and innovation policy: friends or foes? Paper presented at the DIME Final Conference, 6 8 April 2011, Maastricht. Durst, S. and Poutanen, P. (2013) Success factors of innovation ecosystems: A literature review. In: R. Smeds & O. Irrmann (eds.) CO CREATE 2013: The Boundary Crossing Conference on Co Design in Innovation, (pp ), Aalto University Publication series SCIENCE +TECHNOLOGY 15/2013. Geels, F. W. (2002) Technological transitions as evolutionary reconfiguration processes: a multi level perspective and a case study, Research policy, Vol 31, No. 8, pp Geels, F.W. and Schot, J.W. (2007) Typology of sociotechnical transition pathways, Research Policy, Vol 36, No. 3, pp Kemp, R., Rip, A. and Schot, J. (2001) Constructing transition paths through the management of niches. In: Garud, R. and Karnoe, P. (eds.) Path Dependency and Creation. Lawrence Erlbaum, New Jersey, pp Loorbach, D., van Bakel, J., Whiteman, G., and Rotmans, J. (2010) Business strategies for transitions tosustainable systems, Business Strategy and the Environment, Vol 19, No. 2, pp Loorbach, D. and Rotmans, J. (2006) Managing transitions for sustainable development. In: X. Olshoorn & A.J. Wieczorek, eds. Understanding Industrial Transformation. Views from different disciplines. Dordrecht: Springer. Moore, J. F. (1993) Predators and prey: A new ecology of competition, Harvard Business Review, Vol 71, No. 3, pp Moore, J. F. (2006) Business ecosystems and the view from the firm, The Antitrust Bulletin, Vol 51, No. 31, pp Rotmans, J., Kemp, R. and van Asselt, M. (2001) More evolution than revolution: transition management in public policy, Foresight, Vol 3, No. 1, pp Walrave, B., Podoynitsyana, K.S., Talmar, M., Verbong, G.P.J, & Romme, A.G.L., (2013) Technology ventures and their ecosystem within the sociotechnical settings: A systemic framework. First International Entrepreneurship Exemplars Conference, University of Catania, May Zahra, S. A. and Nambisan, S. (2011) Entrepreneurship and strategic thinking in business ecosystems, Business horizons, Vol 55, No. 3, pp