KOHTAAMISONNETTOMUUDET - syitä ja ratkaisuja etsimässä

Transkriptio

1 Väylät & Liikenne Jyväskylä Paviljonki Heikki Summala, Helsingin yliopisto Päivi Nuutinen, Tiehallinto KOHTAAMISONNETTOMUUDET - syitä ja ratkaisuja etsimässä Tiehallinnossa on ollut käynnissä vuodesta 1998 lähtien strateginen projekti S12 Pääteiden parantamisratkaisut ( Projekti päättyi vuonna 2003 jatkuen vuosina tulosten käyttöönotolla ja ratkaisujen seurantatutkimuksilla. Projektissa on mm. etsitty syitä ja ratkaisuja pääteiden vakavimpiin turvallisuusongelmiin. Kohtaamisonnettomuudet ovat lisääntyneet Yleisillä teillä kuolee vuosittain kohtaamisonnettomuuksissa noin 100 ihmistä. Kohtaamisonnettomuudet ovat lisääntyneet, vaikka liikennekuolemien kokonaismäärä onkin pysynyt likimain samalla tasolla viime vuosina. Jos tarkastelemme kuolemia pidemmällä aikavälillä, huomaamme että jalankulku-, polkupyörä- ja mopokuolemat ovat vähentyneet suhteellisen tasaisesti aina luvun puolivälistä asti, mutta autoissa kuolleiden määrä on samalla tai jopa hieman korkeammalla tasolla kuin 1980-luvun puolivälissä. Erityisesti kohtaamisonnettomuudet ovat lisääntyneet 1980-luvun puolivälin tasosta, kun jätämme talouden hullujen vuosien voimakkaan kasvu piikin huomioon ottamatta (kuvat 1-2) yhteensä autoissa kuolleet jk, pp, mopo vuosi Kuva 1. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä yleisillä teillä vuosina Kevyen liikenteen kuolemat ovat vähentyneet, mutta autoissa kuolleiden määrä ei.

2 kj koht+ohit kj yksittäis kj rist+käänt vuosi Kuva 2. Kuolemaan johtaneiden kohtaamis- ja ohitusonnettomuuksien, yksittäisonnettomuuksien ja risteämis- ja kääntymisonnettomuuksien määrä vuosina Kevyen liikenteen kuolemien väheneminen johtuu suurelta osin tieverkon oikeaoppisesta jäsentämisestä. Päätieverkko on vähitellen ohittanut maaseututaajamat ja (vähenevä) maaseutuväestö joutuu yhä harvemmin jalankulkijana, pyöräilijänä tai mopoilijana konfliktiin autoliikenteen kanssa. Myös taajamien läpi kulkevaa liikennettä on rauhoitettu mm. nopeuksia alentamalla ja tätä tukevin liikenneteknisin ratkaisuin. Kevyen liikenteen altistuminen onnettomuuksille yleisillä teillä on siis vähentynyt. Sen sijaan taajamissa, joissa kevyttä liikennettä on paljon, autoilijat ovat oppineet ottamaan huomioon kevyen liikenteen ja siten riski altistusta, esim. tien ylitystä kohti, on pienenentynyt. Liittymäjärjestelyt ja tieympäristön jatkuva parantaminen sekä autojen parantunut kolariturvallisuus ovat vähentäneet kuolemaan johtavia risteämis-, kääntymis- ja yksittäisonnettomuuksia. Vakavat kohtaamisonnettomuudet ovat lisääntyneet, koska altistus kasvaa nopeasti liikennemäärän kasvaessa. Kahden ajoneuvon kohtaamisten määrä kasvaa ajosuuntien liikennevirtojen tulona (kuva 3).

3 2 autoa 1 kohtaaminen 3 autoa 2 kohtaamista 6 autoa 8 kohtaamista 9 autoa 18 kohtaamista 12 autoa 36 kohtaamista Kuva 3. Altistus kohtaaamisonnettomuuksille eli kohtaamisten lukumäärä kasvaa erisuuntaisten liikennevirtojen tulona. Toinen tekijä, joka lisää kohtaamisonnettomuuksien osuutta kuolonkolareissa on se, että henkilöautojen kolariturvallisuus ei riitä silloin, kun törmätään vastaantulevaan ajoneuvoon, eikä varsinkaan silloin kun vastassa on raskas ajoneuvo. Raskas ajoneuvo on toisena osapuolena 50 päätieverkon kuolemaan johtaneista kohtaamisonnettomuuksista, mutta vain 30 kaikista henkilövahinkoihin johtaneista kohtaamisonnettomuuksista. On kuitenkin huomioitava, että vasemmalle kaistalle ajautuu useimmin henkilöauto. Henkilöauto on ajautunut vasemmalle kaistalle 80 prosentissa niistäkin tapauksista, joissa toisena osapuolena on ollut raskas ajoneuvo. Kuljettaja kokee kohtaamistilanteet eri tavoin erilaisilla teillä Tutkittaessa ajoneuvojen kohtaamistilanteita erilaisilla kaksikaistaisilla teillä - moottoriliikennetiellä, leveäkaistaisella tiellä, perinteisellä kaksikaistaisella tiellä ja ohituskaistojen kohdilla - voitiin todeta, että kuorma-auton kohtaaminen kuormittaa henkilöauton kuljettajaa selvästi enemmän kuin henkilöauton kohtaaminen. Kuormittavuus lisääntyy pimeällä kaikentyyppisillä kaksikaistaisilla teillä. Kuormittavuutta mitattiin muun muassa kuljettajan sykemuutoksella. Henkilöauton kuljettaja tekee myös suuremman väistöliikkeen kohdatessaan kuorma-auton, mikä lisää onnettomuusriskiä erityisesti talviliikenteessä. Käyttäytymismitat, fysiologiset mitat ja kuljettajien raportoimat kokemukset viittaavat siihen, että tietyyppien vaihtumista ei juuri huomata eikä se yleensä tuottanut ongelmia. Ainoastaan ohituskaistojen kohdilla ajonopeudet ja kuljettajan syke (kuormittavuus) selvästi kasvoivat.

4 Kuljettajan tarkkavaisuuskatkot ovat merkittävä turvallisuusriski Projektin tutkimuksessa kuljettajille tehtiin myös kysely, jossa selvitettiin ovatko vastaajat ajautuneet viimeisen vuoden aikana vasemmalle kaistalle tai oikealle, pois päällystetyltä tieltä. Kuljettajan vireystaso, esimerkiksi väsymys tai torkahtaminen, selitti huomattavan osan näistä ajautumisista. Myös huomion kiinnittyminen eri kohteisiin auton sisällä oli keskeinen syy omalta ajokaistalta pois ajautumiseen. Kolmas keskeinen syy liittyi tiehen tai ulkoisiin olosuhteisiin. Tien liukkaus selitti talviaikana parisenkymmentä prosenttia ajautumisista. Taulukko 1. Vasemmalle kaistalle ja tieltä pois ajautumiseen esitetyt syyt (osuus kaikista ilmoitetuista syistä): Ajautumisen syy (%) Vireystaso (väsymys,torkahtaminen, keskittymisen herpaantuminen) Tiehen tai ulkoisiin olosuhteisiin liittyvät liukas keli, tien epätasaisuus tai muu tiehen liittyvä tekijä, muu ajoneuvo tai tienkäyttäjä, hirvi tai muu eläin) Huomio auton sisällä keskustelu matkustajan kanssa tai matkapuhelimessa, radion tai soittimen säätäminen, muu tekeminen autossa) Huomion kiinnittäminen johonkin kohteeseen auton ulkopuolella Huonoon näkyvyyteen liittyvät tekijät vasemmalle kaistalle ajautumiset oikealle, pois päällysteeltä ajautumiset Liian suuri nopeus (oma virhe) 7 3 Alle 1000 km ajaneet ovat ajautuneet 20 kertaa useammin vasemmalle kaistalle kuin km vuodessa ajavat suhteutettuna heidän vuotuiseen kilometrimääräänsä. Iän mukana vähenee radion tms. säätämisestä (huomion kiinnittämisestä auton sisään) johtuvat ajautumiset, mutta eivät vireystilasta tai tiehen liittyvistä tekijöistä johtuvat ajautumiset. Kaiken ikäisistä naisista noin 1,5-2 kertaa suurempi osa kuin miehistä ajautuu vasemmalle kaistalle tieolosuhteiden (liukkauden yms.) takia, kun taas nuorista ja keski-ikäisistä miehistä noin 2 kertaa suurempi osa ajautuu vasemmalle kaistalle väsymys- tai vireystilaongelmien takia. Niin miehistä kuin naisistakin noin ilmoittaa ajautuneensa vasemmalla kaistalle siksi, että on keskittynyt johonkin muuhun asiaan auton sisällä, aina keski-ikään saakka, kunnes iän kasvaessa tällaiset tapahtumat alkavat vähetä - naisilla aikaisemmin kuin miehillä.

5 Liikennevahinkojen tutkijalautakunta-aineiston ( ) perusteella ajoneuvon käsittelyvirhe on yleisillä teillä kuolemaan johtavien kohtaamisonnettomuuksien syynä 36 prosentissa, havainto- tai ennakointivirhe 19 prosentissa ja virheellinen ajolinja 15 prosentissa tapauksista. Nukahtaminen on syynä 12 prosentissa ja itsemurha 10 prosentissa kohtaamisonnettomuuksista. Kohtaamisonnettomuuksien estämiseen löydyttävä tehokkaita ratkaisuja Oheiset tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, että sekä vaikeudet tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä että taipumus jakaa tarkkaavaisuutta eri kohteisiin ovat keskeisessä asemassa kohtaamisonnettomuuksien synnyssä. Kun nämä ihmiselle tyypilliset taipumukset yhdistyvät yksitoikkoiseen maantieajoon, jossa kohtaavat ajoneuvot sivuuttavat toisensa pienellä turvamarginaalilla, ongelmaan ei ole helppoa eikä halpaa ratkaisua. On aivan ilmeistä, että tiedottamalla ja valistuksella tai edes lainsäädännöllä emme pysty tekemään autonkuljettajia erehtymättömiksi omalla kaistalla pysyjiksi. Seuraava askel on ohjata heitä tiellä nykyistä paremmin. Tiehallinto kehittää ratkaisuja, joilla voidaan estää kohtaamisonnettomuuksia, vähentää ajokaistalta pois ajautumista ja lieventää näiden seurauksia. Tässä tutkimuksessa 10 kuljettajista ilmoitti välttyneensä tieltä ulos ajamiselta (oikealle) täristävän reunaviivan ansiosta, ja 25 tieltä ulos ajaneista oli sitä mieltä, että täristävä reunaviiva olisi estänyt ajautumisen. Täristävä tiemerkintä on hyödyllinen varoittaessaan kuljettajia - niin niitä jotka ovat torkuksissa kuin niitä, joiden huomio on kiinnittynyt johonkin muuhun. Ongelmaksi saattaa syntyä se, että aktiivinen työskentely autossa ja tarkkaavaisuuden jakaminen muuhun kuin ajamiseen helpottuu tärinäviivojen ansiosta, koska kaistalla pysymisessä voi tukeutua kuuloinformaatioon, ja liikennetilanteen hallinta (esim. edellä hidastavan ajoneuvon havaitseminen) saattaa heikentyä. Tehokkain pakottava järjestelmä on ajosuunnat erottava keskikaide. Se estää käytännöllisesti katsoen kokonaan vakavat kohtaamisonnettomuudet. Tien reunaympäristön myötäävillä rakenteilla ja loivilla tien luiskilla puolestaan lievennetään onnettomuuksien seurauksia. Lähteet: Kohtaamisonnettomuudet päätieverkolla - kehitys ja syyt, Tiehallinnon selvityksiä 43/2003 TIEH S12 Pääteiden parantamisratkaisut -projektin muut julkaisut, Professori Heikki Summala Helsingin yliopisto/ Psykologian laitos PL HELSINKI puh heikki.summala@helsinki.fi Tieinsinööri Päivi Nuutinen Tiehallinto/Tekniset palvelut PL HELSINKI puh paivi.nuutinen@tiehallinto.fi