Ennakkoraportti 3/2016

Transkriptio

1 Ennakkoraportti 3/216 Tutkijalautakuntien tutkimat onnettomuudet vuonna 216 Onnettomuusinstituutti (OTI) Aineisto Raportin aineistona on käytetty liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimia kuolemaan johtaneita tieliikenneonnettomuuksia vuosina Vuosien aineisto on lopullinen, kun taas vuoden 216 aineisto on tutkijalautakuntien välittömästi onnettomuuspaikkatutkinnan jälkeen ilmoittamia ennakkotietoja.

2 Onnettomuustietoinstituutti Moottoriajoneuvojen väliset yhteenajot Moottoriajoneuvojen yksittäisonnettomuudet Kevyen liikenteen onnettomuudet Kuvio 1. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvojen yhteenajot ja yksittäisonnettomuudet sekä kevyen liikenteen onnettomuudet vuosilta (Ennakkotieto vuodelta 216) Onnettomuusmäärät Vuonna 216 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnille tuli tutkittavaksi yhteensä 2 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 259 henkilöä (kuvio 1, taulukko 1). Onnettomuuksia oli yhteensä 17 edellisvuotta vähemmän, ja onnettomuudet vaativat 22 kuolonuhria vähemmän. Ero viiden viime vuoden keskiarvoihin oli huomattavasti pienempi. Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksia vähiten viiteen vuoteen Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien yhteismäärä oli pienin viiteen vuoteen, joten alkuvuodesta asti nähtävissä ollut hyvä tilanne jatkui vuoden loppuun asti. Kevyen liikenteen onnettomuusmäärä selittää myös pääosan edellisvuotta paremmasta tuloksesta, sillä onnettomuuksia oli kaikkiaan 13 edellisvuotta vähemmän. Taulukko 1. Tutkittavaksi tulleiden onnettomuuksien ja niissä kuolleiden lukumäärät ja suhteelliset osuudet vuosina (Ennakkotieto vuodelta 216) Tutkitut onnettomuudet N % N % N % N % N % Moottoriajoneuvo-onnettomuudet Jalankulkijaonnettomuudet Polkupyöräonnettomuudet YHTEENSÄ Kuolleet N % N % N % N % N % Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa Jalankulkijat Polkupyöräilijät YHTEENSÄ Onnettomuustietoinstituutti

3 Suistumisia eniten viiteen vuoteen Vuoden 216 yleisin onnettomuustyyppi oli suistuminen, joita oli vajaa puolet kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista. Suistumisonnettomuudet ovat yleisiä kesällä, mutta viime vuonna suistumisia tapahtui aikaisempaa enemmän myös loppuvuonna. Erot vuosien välillä ovat pieniä, joten verrattain aikaisin Etelä- Suomessa alkanut talvikausi ja liukkaus selittävät todennäköisesti osan erosta. Suistumiset ovat yleisiä päihde- ja sairausperäisissä onnettomuuksissa, ja nämä onnettomuudet sattuvat pääosin alemmalla tieverkolla. Vuonna 216 kaksi kolmasosaa suistumisista sattui valta- ja kantateiden ulkopuolella. Toiseksi eniten sattui kohtaamisonnettomuuksia, ja pääosa niistä sattui pääteillä (kuvio 2). Onnettomuustietoinstituutti Kohtaaminen (2-39) Risteävä (-59) Suistuminen (8-89) Muu (muut) Yhteensä Valta-/kantatie Seutu-/yhdystie Katu/kaavatie Muu/ei tiedossa Kuvio 2. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet vuosina : tien luokka ja onnettomuustyyppi. Suluissa onnettomuustyyppinumerointi. (Ennakkotieto vuodelta 216) vuotiaiden onnettomuudet lisääntyivät Jo useamman vuoden on näyttänyt siltä, että nuorimpien moottoriajoneuvonkuljettajien aiheuttamat kuolemaan johtaneet onnettomuudet vähenevät. Vuosi 216 tukee tätä kuvaa, joskin kehitys on hidasta. Toisaalta luovutettujen väliaikaisten ajokorttien määrän perusteella myös uusia kuljettajia on ollut viime vuosina aikaisempaa vähemmän. Onnettomuuskehitys on kohtalainen myös vanhimmissa kuljettajaikäryhmissä, kun ottaa huomioon, että niiden kuljettajamäärät kasvavat vuosi vuodelta merkittävästi. Vuoden 216 huono kehitys osuu juuri ikäryhmien keskelle, sillä vuotiaiden aiheuttamia onnettomuuksia oli selvästi aikaisempaa enemmän (kuvio 3). Onnettomuustietoinstituutti 3

4 Onnettomuustietoinstituutti v. tai alle 21 24v v v. 65v. tai yli Yhteensä Suistuminen (8 89) Risteävä ( 59) Kohtaaminen (2 39) Muu (muut) Kuvio 3. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet vuosina : aiheuttajakuljettajan ikä ja onnettomuustyyppi. Suluissa onnettomuustyyppinumerointi. (Ennakkotieto vuodelta 216) Kolme neljästä henkilöauto-onnettomuuksia Suomen talven takia onnettomuuksissa osallisten ajoneuvojen lajijakauma vaihtelee vuoden mittaan selvästi. Muun muassa kaksipyöräisten ajoneuvojen kausi ajoittuu pääosin sulaan aikaa, joten niiden onnettomuuksia ei juuri loppuvuonna sattunut. Vuonna 216 henkilöautojen aiheuttamia onnettomuuksia oli täsmälleen saman verran kuin vuotta aikaisemmin, eikä määrä ole sanottavasti pienentynyt viidessä vuodessa. Tämä on seurausta lähinnä siitä, että henkilöautokanta ja samalla myös turvalaitetekniikka uusiutuu hitaasti. Kaiken kaikkiaan onnettomuuksissa osallisena olleiden ajoneuvolajien jakauma muuttui hyvin vähän vuonna 216 edellisvuoteen nähden (kuviot 4 ja 5). Onnettomuuksien / aiheuttajien lukumäärä Onnettomuustietoinstituutti H autot P autot Raskaat ajon. Moott. pyörät Mopot Muut Kuvio 4. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet vuosilta : aiheuttajan laji. Aiheuttajissa ovat mukana myös yksittäisonnettomuudet. (Ennakkotieto vuodelta 216) 4 Onnettomuustietoinstituutti

5 Onnettomuustietoinstituutti Vastapuolten lukumäärä H autot P autot Raskaat Moott. pyörät Mopot Muut 9 Kuvio 5. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet vuosilta : vastapuolen laji. (Ennakkotieto vuodelta 216) Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa menehtyi 47 henkilöä Vuoden 216 kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tilanne on kohtalainen oikeastaan vain siksi, että pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden onnettomuudet pysyivät kurissa. Viime vuosien keskiarvoon nähden kehitys ei ole kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin vuoteen 215 verrattuna. Onnettomuuksia on kappalemääräisesti eniten vanhimmissa ikäluokissa, mihin vaikuttaa hyvin keskeisesti kehon haurastuminen iän myötä (kuvio 6). 32 Onnettomuustietoinstituutti v v v v. 65v. tai yli Yhteensä Polkupyöräilijä Jalankulkija Kuvio 6. Kuolemaan johtaneet kevyen liikenteen onnettomuudet vuosina : polkupyöräilijän/ jalankulkijan ikä. Onnettomuudet on jaettu jk/pp-onnettomuuksiin menehtyneen osallisen mukaan. (Ennakkotieto vuodelta 216) Onnettomuustietoinstituutti 5

6 Yhteenveto Vuoden 216 lopussa moottoriajoneuvo-onnettomuuksien määrä oli hyvin tarkasti viiden viime vuoden keskiarvon mukainen, ja jalankulku- sekä pyöräilyonnettomuuksia oli hieman keskimääräistä vähemmän. Kaiken kaikkiaan tutkituissa onnettomuuksissa kuoli 259 henkeä, mikä on runsaat sata enemmän kuin neljän vuoden päässä asetetussa liikenneturvallisuustavoitteessa. Tätä kirjoitettaessa vuoden 216 tarkka liikennesuorite ei ole vielä tiedossa, mutta vuotta aikaisemmin se kasvoi ELY-liikennevastuualueilla reilun kahden prosentin verran, mikä poikkesi muutaman aiemman vuoden hitaammasta kasvusta. Suorite kasvoi myös vuonna 216, mikä on ollut osaltaan haastamassa suotuisaa liikenneturvallisuuskehitystä. Suistumisonnettomuuksien määrä oli vuonna 216 selvästi viimeaikaista keskiarvoa korkeampi, ja ennakkotietojen perusteella ajoneuvon hallinnan menetyksestä johtuneita onnettomuuksia oli noin kolmasosa moottoriajoneuvoonnettomuuksista. Kehityksessä ei tältä osin vielä näy muutosta esimerkiksi aktiivisen turvatekniikan yleistymisen takia. Ennakkotietojen mukaan päihteiden osuus moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa pysyi miltei muuttumattomana alkoholin osalta, mutta huumeiden vaikutuksen alaisena ajaneita kuljettajia oli muutamia edellisvuotta enemmän. Yhtä lailla turvalaitteiden käytön osalta ei ole nähtävissä muutosta parempaan. Ennakkotiedot eivät sisällä systemaattista tietoa ajonopeuksista. Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksia oli yhteensä kuusi kappaletta vähemmän kuin viitenä viime vuonna keskimäärin, minkä takia myös tutkittujen kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien kokonaismäärä oli hieman alhaisempi kuin viime vuosina. Vähenemä näkyi lähinnä iäkkäimmissä tienkäyttäjäryhmissä, joissa hyvin pieni ero esimerkiksi törmäysnopeuksissa vaikuttaa siihen, johtaako onnettomuus kuolemaan vai ei. Tätä lisää osaltaan satunnaisvaihtelua vuosien välillä. Kaiken kaikkiaan vuosi 216 jäi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien kehityksen osalta hyvin keskinkertaiseksi. Harvoihin valopilkkuihin kuuluu nuorten aiheuttamien onnettomuuksien hitaasti laskeva trendi, joka toivottavasti jatkuu. 6 Onnettomuustietoinstituutti

7 Onnettomuustietoinstituutti (OTI) tekee työtä ennaltaehkäistäkseen liikenneonnettomuuksia Suomessa. OTI koordinoi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa ja hallinnoi tutkinnasta kerättyä tietoa muiden liikennevahinkotilastojensa lisäksi. Tilastotiedon määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. OTI tarjoaa tärkeää tietoa, jolla voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla. Instituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa. Lue lisää Määritelmiä Raportin aineisto: tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet, joihin sisältyvät myös sairauskohtaukseen kuolleet. Tutkintaan otetaan pääsääntöisesti onnettomuudet, joissa kuolema tapahtuu kolmen päivän kuluessa onnettomuudesta. Tehtyjen rajausten vuoksi luvut eivät ole yhteneviä Tilastokeskuksen julkaisemien lukujen kanssa. Näissä liikennekuolemaksi lasketaan menehtyminen 3 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta, mutta sairauskohtaukseen kuolleet eivät sisälly lukuihin. Kuolemaan johtanut moottoriajoneuvo-onnettomuus: yhteenajo- tai yksittäisonnettomuus, jossa moottoriajoneuvossa ollut menehtyi. Kuolemaan johtanut kevyen liikenteen onnettomuus: joko yhteenajo, jonka osapuolina ovat 1) jalankulkija/pyöräilijä ja moottoriajoneuvo 2) jalankulkija/pyöräilijä ja pyöräilijä tai pyöräilijän yksittäisonnettomuus, ja joissa kevyen liikenteen osallinen menehtyi. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuudet (esim. liukastumiset) eivät sisälly aineistoon. Yhteenajo: onnettomuus, jossa on mukana vähintään kaksi osallista. Yksittäisonnettomuus: onnettomuus, jossa on ollut mukana vain yksi osallinen. Näihin lasketaan mukaan myös eläinonnettomuudet. Osallinen: onnettomuudessa mukana ollut tienkäyttäjä (moottoriajoneuvon kuljettaja, polkupyöräilijä tai jalankulkija). (Pää)aiheuttaja: osallinen, jolla tutkijalautakunta on arvioinut olleen merkittävämpi vaikutus onnettomuuden syntymiseen (yhteenajon A-osallinen [kuljettaja] tai yksittäisonnettomuuden kuljettaja). Huom! Pyöräilijän ja jalankulkijan välinen onnettomuus luokitetaan onnettomuudessa menehtyneen mukaan joko pyöräily- tai jalankulkijaonnettomuudeksi. Vastapuoli: osallinen, jonka merkityksen onnettomuuden syntymiseen tutkijalautakunta on arvioinut olleen vähäisempi kuin pääaiheuttajan (yhteenajon B-osallinen. Lisätietoja Onnettomuustietoinstituutti OTI Itämerenkatu 11 13, 18 Helsinki Viestintä, p Liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari p Yhteyspäällikkö Tapio Koisaari p Raporttiin voi viitata seuraavasti: Koisaari T., 217. OTI-Ennakkoraportti 3/216. Onnettomuustietoinstituutti OTI, Helsinki. ISBN