KIVI KUOPION KAUPUNKIRAKENTAMISESSA

Transkriptio

1 Itä-Suomen yksikkö K21.7/2008/48 Kuopio KIVI KUOPION KAUPUNKIRAKENTAMISESSA Heikki Lukkarinen Kuopion museo Kuopion keskustan kivikierrosopas Heikki Lukkarinen Geologian tutkimuskeskus

2

3 Kivi Kuopion kaupunkirakentamisessa Kivi eri esiintymismuodoissaan on ollut kautta aikain kestävä rakennusmateriaali. Sitä on käytetty rakennusten kivijalkoihin ja seiniin, kadunreunoihin, katujen, pihojen ja torien päällystämiseen, siltoihin sekä muistomerkkeihin, kuten patsaisiin ja hautakiviin. Suomen kallioperästä louhittu kivi on kovaa ja kestävää, myös värivaihtoehtoja on runsaasti. Suomalaista kiveä on toimitettu ulkomaille joko raakakivenä tai työstettynä jo 1880-luvun lopulta alkaen. Suomalaisesta kivestä tehtyjä julkisia rakennuksia on mm. Bostonissa, Tokiossa, Taipeissa, Soulissa, Moskovassa, Pietarissa, Hampurissa, Düsseldorfissa ja Lontoossa. Tähän oppaaseen on koottu kivikierrokseksi muutamia merkittäviä Kuopion keskusta-alueen kivirakentamisen kohteita eri aikakausilta. Kohteiden rakennushistorialliset tiedot ovat intendentti Helena Riekin laatimasta Kuopion kaupungin rakennushistoria -teoksesta (Riekki 2005). Kohteiden kivitieto perustuu oppaan tekijän geologiseen tietämykseen ja paikoin myös olettamuksiin. Kohteet ovat liitteen 1 kartassa. Valokuvat ovat tekijän, ellei toisin mainita. 1. Tori ja ympäristö Tori on ollut ja on edelleenkin Kuopion keskustan keskipiste myyntikojuineen ja pöytineen. Keskeisyyttä lisää torin alle rakennettu kaksikerroksinen paikoitushalli. Kuopion torikaupan perinteet alkavat jo 1700-luvulta. Nykyisellä paikallaan tori on sijainnut vuodesta 1818 lähtien. Kauppatoriksi tori muuttui vuonna 1856, kun torikauppa siirrettiin sinne tuomiokirkon vieressä olevalta, nykyisin Snellmaninpuistona tunnetulta Kustaantorilta. Ennen kauppatoriksi tuloaan tori tunnettiin Hevostorina, Kimnaasintorina, Markkinatorina ja Uutena torina. Tori oli kiveämätön vuoteen 1914 asti, jolloin sen kiveäminen aloitettiin Puijonkadun puoleiselta sivulta. Nykyisen asunsa tori sai 1990-luvun alussa pysäköintilaitoksen rakentamisen yhteydessä. Torin rakenteet on toteutettu Sarlotta Narjuksen ja Antti-Matti Siikalan vuonna 1990 järjestetyn suunnittelukilpailun voittaneen ehdotuksen "Mansikoita ja uusia perunoita" tuloksena. Uusitussa nupu- ja noppakivipinnoitteessa on aikaisemmin käytettyjen, kivilajiltaan vaihtelevien kivien lisäksi myös harmaata ja punaista graniittia (kuva 1). Päällyste on jaettu suuremmilla harkkokivillä suunnilleen 10 m x 10 m kokoisiin ruutuihin (kuva 2). Käyttämällä erivärisiä kiviä ja asettamalla niitä erisuuntiin on saatu syntymään päällysteeseen mm. kiilamaista kuviointia. Torin keskellä sijaitseva itä-länsisuuntaisen käytävän tasapintainen nupukivipäällyste on harmaata graniittia. Kuva 1. Torin nupukivipäällystettä. Kuva 2. Torin nupukivipäällystettä. Toria reunustavat Sokoksen ja kaupungintalon edustan jalkakäytävät on päällystetty osin betoni- ja osin lohkopintaisilla, punaista porfyyrigraniittia (kauppanimi Viitasaari Pink) olevilla laatoilla ja mustilla (diabaasi/gabro) noppakivillä. Lisäkoristeina on käytetty sahapintaista tummanharmaata graniittia. 1

4 1a. Kauppahalli, Kauppakatu 45. Torin eteläreunassa sijaitseva, arkkitehti J. K. Strömbergin suunnittelema tiilirakenteinen rakennus (kuva 3) valmistui vuonna Rakentamisessa käytetty kalkki tuotiin Puutosmäen Pitkälahden louhimosta. Sen kivijalan eli sokkelin kiviharkot ovat punertavanharmaata granodioriittia. Niiden pinta on käsin ristipäähakattu tasaiseksi. Kauppahallin molempien päätyjen sisäänkäynnin porrasaskelmat ja porraspielen käsityönä pyöreäksi muotoillut kivet ovat samaa granodioriittista kiveä. Kauppahallin itäpäässä on Heikki Kontisen veistämä ja vuonna 1959 paljastettu pronssinen patsas Veljmies (kuva 4). Sen suihkualtaan vaakapinta on verhoiltu harmailla Kurun graniitin (Kurun harmaa; Kuru Grey) laatoilla ja pystysivut tummilla liuskekivilaattoilla. Hallin länsipäädyn edustalle paljastettiin vuonna 1984 Taru Mäntysen veistämä pronssinen patsas Siskotyttö (kuva 5). Patsaan Kurun harmaata graniittia olevan jalustan ympärillä oleva nupukivipäällyste koostuu useasta kivilajista. Kuva 3. Kauppahallin itäpäädyn sisäänkäynti. Kuva Jari Väätäinen, GTK. Kuva 4. Veljmies. Kuva 5. Siskotyttö. 1b. Kaupungintalo, Tulliportinkatu 31 Torin pohjoisreunalla sijaitseva uusrenessanssia edustava tiilinen, pinnaltaan rapattu Kuopion kaupungintalon rakennus (kuva 6) valmistui vuonna 1885 (julkisivun seinässä on vuosiluku 1882). Sen suunnitteli F. A. Sjöström, mutta arkkitehti Josef Stenbäck teki siihen muutoksia rakentamisen aikana. 2

5 Luonnonkiveä, harmaata graniittia, on käytetty sokkelissa ja sisäänkäyntien portaikoissa. Kivien pinta on osin ristipäähakattua ja osin piikattua. Tulliportinkadun puoleisen sisäänkäynnin reunojen molemmilla puolilla on koristeena Taivassalon punaisesta graniitista (Balmoral Red) tehtyjä noppakiviä. Jalkakäytävässä rakennuksen edessä on käytetty punaisia ja harmaita nupu- ja noppakiviä, porfyyrigraniittisia laattoja sekä harmaita reunakiviä, mutta myös betonisia laattoja. Kuva 6. Kuopion kaupungintalo 1c. Liiketalo Sektori, Puijonkatu 23 Torin itäreunalla sijaitseva arkkitehtien Heikki Tegelmanin ja Kalevi Kauhasen suunnittelema liiketalo (kuva 7) valmistui vuonna Rakennus on betonirakenteinen, mutta se edustaa nykyaikaista rakennuskiven käyttöä: rakennuksen alakerta ja fasadipylväät toisen kerroksen korkeudelle asti on verhoiltu punaisilla Taivassalon graniittilaatoilla. Kuva 7. Liiketalo Sektori. Kuva Reino Kesola, GTK. 2. Kauppakeskus Minna, Haapaniemenkatu 18 Vuonna 1988 valmistuneen Kauppakeskus Minnan rakennuksen (kuva 8) suunnitteli arkkitehti Esa Malmivaara. Rakennus on betonielementtinen, mutta ulkoseinäverhoilu on hyvä esimerkki siitä miten nykytekniikalla kaarevapintaiseksi ja -reunaiseksi työstettyä kiveä käytetään rakentamiseen. Seinät, kivijalka sekä sisäänkäyntien porrastasot on verhottu 4 5 cm paksuilla laatoilla. Niiden pinta 3

6 on koneellisesti ristipäähakattua. Kivilajiltaan laatat ovat Taivassalon punaista graniittia (kuva 8a) ja Ristijärven harmaata graniittia (Ristijärvi Grey). Kuva 8. Kauppakeskus Minna. Kuva 8b. Taivassalon punaista graniittia. 2a. Liiketalo Carlson, Ajurinkatu 16 Vuonna 1989 valmistuneen liikerakennuksen Iso Carlson (kuva 9) suunnittelivat arkkitehdit Ossi Andersson ja Kari Toppila. Rakennuksen kivijalka ja alaosan seinät on verhoiltu viereisen Kauppakeskus Minnan tavoin kivilaatoilla. Kivilajiltaan laatat ovat punaista Virolahden rapakivigraniittia (Carmen Red). Laatat ovat polttopintaisia. Ajurinkadun puoleisessa seinässä on muutamassa levyssä hyvin näkyvissä rapakiville ominainen pyöreiden tai pyöreähköjen kalimaasälpäovoidien ja niitä ympäröivien plagioklaasikehien luonnehtima porfyyrinen rakenne (kuva 9b). Kuva 9. Kauppakeskus Carlson. Kuva 9b. Rapakivigraniitin porfyyrinen rakenne. 3. Hallikatu Hallikatu on vanhan Kuopion rännikatuja. Sen nykyinen pinta on pinnoitettu punaisilla betoninopilla, harmailla noppakivillä sekä tummanharmailla tasapintaiseksi sahatuilla nupukivillä. Kadun reunassa on koristeena noppakivillä reunustettuja luonnonkivipultereita (kuva 10). 4

7 Kuva 10. Hallikadun kivikoristeita. 4. Kuopion lyseo, Puijonkatu 18 Kuopion lyseon alkuperäinen Carl Ludwig Engelin suunnittelema rakennus Kauppakadun varressa valmistui triviaalikouluksi vuonna Koulu toimi lukiona Rakennusta laajennettiin lääninarkkitehti Ferdinand Öhmannin toimesta Kuopion lyseon tarpeisiin vuosina , jolloin tehtiin lisäosat rakennuksen molemmille puolille Kauppakadun suuntaisesti (kuva 11). Vuosina lisättiin yliarkkitehti Georg Wileniuksen suunnittelema siipirakennus Puijonkadun puolelle ja vuonna 1914 valmistui Sigismund von Nandelstadhin piirtämänä lisälaajennuksena voimistelusali Hallikadun puolelle. Vuonna 1940 toteutettiin Väinö Vähäkallion suunnittelema pihasivun laajennus ja osittainen korotus. Kuva 11. Kuopion lyseon Kauppakadun puoleinen sivu. Alkuperäisen rakennuksen ja sen molemmille puolille tehtyjen laajennusten sokkeli edustaa vanhaa kivijalkojen tekotyyppiä. Rakentamiseen käytettiin karkeasti lohkottuja, kivilajiltaan vaihtelevia luonnon lohkareita. Isojen lohkareiden välit tilkittiin pienemmillä luonnonkivillä ja lohkomisessa jääneillä kappaleilla. Sideaineena ja pintaa siistivänä päällysteenä käytettiin kalkkilaastia ja myöhemmin sementtiä. Tuuletusaukkojen reunat tehtiin usein tiilestä (kuva 12). Puijonkadun ( ) ja Halli- 5

8 kadun (1914) laajennusten kivijalan kivilaji on harmaata, osin gneissijuovaista granodioriittia. Puijonkadun sisäpihan puoleisessa osassa on myös porfyyrista harmaata granodioriittia sekä muita sivuja runsaammin asultaan juovaista kivityyppiä, minkä vuoksi seinä ja kivijalka ovat muita osia kirjavampia (elävämpiä) luvulla kivenkäsittelymenetelmät ja työvälineet kehittyivät ja niinpä Hallikadun (kuva 12) ja Puijonkadun (kuva 13) laajennusten kiviharkot ovat tarkasti muotoon työstettyjä ja paikalleen sijoitettuja. Niiden pinta on piikattu käsin. Muutamassa Hallikadun puoleisessa kivessä on nähtävissä myös urapiikkausta. Kuva 12. Lyseon vuoden 1875 laajennuksen kivijalan tiilireunainen tuuletusaukko Hallikadun puoleisella sivulla (vasen kuva). Oikeanpuoleisessa kuvassa vesirännin vasemmalla puolella vuoden 1875 kivijalkaa ja oikealla puolella vuonna 1914 tehdyn laajennuksen kivijalkaa Hallikadun puoleisella sivulla. Kuva 13. Lyseon vuoden 1885 laajennuksen taidokkaasti tehtyä kivijalkaa Puijonkadun puoleisella sivulla. 5. Vanha apteekki, Kauppakatu 18 Alkujaan Svahnin talona ja sittemmin Vanhan apteekin talona tunnettu rakennus valmistui vuonna Talon suunnitteli arkkitehti Jac Ahrenberg. Arkkitehti Otto F. Holm teki siihen muutoksia vuosina Rakennus on tiilirakenteinen lukuun ottamatta kivijalkaa. 6

9 Vuosien muutoksessa rakennus sai Kauppakadun ja Käsityökadun kulmaansa uuden portaalin, jota koristaa nurkkaa kannattava komea, harmaata graniittia oleva pylväs (kuva 14). Kuva 14. Vanhan apteekin nurkkapylväs. Pylväässä on vuolukivestä veistetyt käärmettä ja kaksipäistä kotkaa esittävät koristeet ja oviseinässä on kaksi kyykyssä olevaa paholaishahmoa (kuva 15). Kuva 15. Vuolukivinen kaksipäinen kotka- ja käärmeaiheinen koriste (vasemmanpuoleinen) ja paholaishahmo (oikeanpuoleinen) Vanhan apteekin nurkkapylväässä ja seinässä. Kuvat Jari Väätäinen, GTK. 5a. Entinen Pohjoismaiden Yhdyspankin talo, Kauppakatu 20 Arkkitehti J. V. Strömbergin piirtämä kolmikerroksinen renesanssivaikutteinen tiilitalo valmistui vuonna Rakennuksen kivijalka on piikattua harmaata graniittia-granodioriittia. 7

10 5b. Elorannan talo, Kauppakatu 16 Vuonna 1882 valmistuneen talon suunnitteli arkkitehti F. A. Sjöström. Rakennus on muurattu tiilistä ja ulkopinnaltaan rapattu. Kivijalka on piikattua harmaata granodioriittista kiveä. 6. Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35 Alkuaan Kansallis-Osake-Pankin taloksi tehty rakennus (kuva 16) valmistui vuonna Sen suunnitteli arkkitehti Vilho Penttilä. Rakennusta on muutettu myöhemmin moneen otteeseen. Siinä ollut kulmatorni purettiin ja siihen rakennettiin lisäsiipi Kauno S. Kallion suunnitelmien mukaan vuosina Lisää korjauksia ja muutoksia tehtiin 1958, 1969 ja 1980-luvun alussa, jolloin Taidemuseo muutti rakennukseen. Avajaiset olivat Jugendtyylisen rakennuksen pohjakerroksen kiviseinät on tehty tarkasti muotoon työstetyistä harmaista graniittisista harkoista. Niiden ulkopinta on jugendille ominaiseen tapaan lohkopintaista, mutta kiviseinän ylin kivikerta on tasapintaista samoin kuin ikkunalaudat ja Vuorikadun puoleisen sisäänkäynnin ovipielen taidokkaasti sovitetut kivet (kuva 17). Sokkelissa on 1 3 kivikertaa. Niistä ylimmän harkoissa on tasainen reunus. Rakennuksessa on sen kokemista monista muutoksista huolimatta säilynyt runsaasti alkuperäisiä jugendtyylin yksityiskohtia, kuten Kauppakadun puoleisen portaikon rautakaiteen harmaata graniittia oleva koristeltu pylväs ja modernisoitu valaisinpylväs. Kauppakadun ja Vuorikadun puoleisia seiniä koristavat kiveen kaiverretut liskokuviot. Talon ikkunaratkaisuja on pariin otteeseen muutettu mm. suurentamalla ikkunoita luvulla tapahtuneen korjauksen aikana muutettiin myös Vuorikadun ja Kauppakadun kulmassa ollutta sisäänkäyntiä; ovipielet ovat nyt mustaa graniittia eli Kurun dioriittia. Porraslaatat ovat Kurun harmaata graniittia. Kuva 16. Kuopion Taidemuseo. Kuva 17. Vuorikadun puoleinen sisäänkäynti. 7. Kuopion entinen posti- ja lennätintalo, Kuninkaankatu 19 Arkkitehti Otto Flodin suunnittelema Kuopion posti- ja lennätintalo rakennettiin Arkkitehtitoimisto Osmo Sillmanin suunnittelema Museokadun puoleisen sivun korotus toteutettiin vuonna Rakennuksessa toimii nykyisin mm. lounaskahvila. Rakennuksen sokkelin ja pääsisäänkäynnin portaiden kivet (kuva 18) ovat Espoon Leppävaaran Elvikin kartanon mailta louhittua tummanpunertavaa, iältään 1 863±11 miljoonaa vuotta vanhaa graniittia (Leppävaaran graniittia). Rakennuskivet tuotiin Kuopion satamaan, jossa ne työstettiin sopivan kokoisiksi harkoiksi ja siirrettiin sitten rakennuskohteeseen. Kivien pinta on käsin piikattu kahteen eri karkeuteen. Rakennustyötä johti Suomen kommunistisen puolueen pitkäaikaisena puheenjohtajana tunnetuksi tullut Aarne Saarinen (Peltoniemi 1995, s. 76). 8

11 Kuva 18. Kuopion entisen pääpostin sisäänkäynnin portaikko. 8. Entinen Suomen Pankin talo, Kauppakatu Vuonna 1912 valmistunut talo on yksi Kauppakadun säilyneistä vanhoista kivirakennuksista (kuva 19). Suomen Pankin entisissä tiloissa toimii nykyään ravintoloita. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti J. V. Strömberg. Kivityöt teki satavuotiaaksi elänyt kivenhakkaaja Erik Pääkkönen ( ). Rakennus on muurattu tiilestä, mutta Kauppakadun puoleinen julkisivu on harmaata, hieman porfyyrista graniittia. Kiven pinta on käsin ristipäähakattua. Rakennusta ympäröivän rauta-aidan sokkeli ja sen kauniisti muotoillut pylväät ovat harmaata graniittia. Siihen veistettyä katunumeroa on korostettu maalaamalla numerot kultamaalilla (kuva 20). Vanhan pankin pihalla oli aikanaan graniittista nupukiveystä ja nurmikkoa. Nykyään ne on korvattu betonilaatoituksella. Kuva 19. Entinen Suomen pankin talo Kuva 20. Kivinen aitapylväs 9. Kuopion museo, Kauppakatu 23 Arkkitehti J. V. Strömbergin suunnittelema vuonna 1907 valmistunut Kuopion museo (kuva 21) on kolmanneksi vanhin alun perin museoksi suunniteltu rakennus Suomessa. Alkuvuosina rakennuksessa olivat myös kansankirjasto ja vapaapalokunnan kalustohuone. Kalustohuoneesta on jäljellä vielä 9

12 nelikulmainen letkujen kuivaustorni. Vuonna 1958 VPK:n ruiskuhuoneosan päälle valmistui arkkitehti Seppo Ruotsalaisen suunnittelemat kaksi lisäkerrosta. Rakennuksessa on tiilen lisäksi käytetty luonnonkiveä kivijalassa, sisäänkäynnin portaissa ja pyöreiden tornien yläosassa. Tiilien muuraamiseen tarvittu kalkki tuotiin Vehmasmäen Pitkälahden louhimosta. Sokkeli on tummanharmaata, hienorakeista tonaliittia. Pääsisäänkäynnin porrasaskelmat ja niiden reunakivet kivijalassa ovat harmaata, ristipäähakattua graniittia. Jalkakäytävän kiviharkot sisäänkäynnin edessä ovat piikattupintaista gneissijuovaista granodioriittia. Tornien kivi on harmaata, porfyyrista granodioriittia. Pääsisäänkäynnin seinissä on mustasta kivestä (diabaasia) tehty mosaiikkikoriste (kuva 22). Samanlainen mustista noppakivistä tehty mosaiikkirakenne kiertää pääsisäänkäynnin kohdalla olevaa tornia toisen kerroksen ikkunoiden alareunan korkeudella. Museon eteisaulassa voi aukioloaikoina pistäytyä katsomassa 100 vuotta vanhaa jugendtyylistä vuolukiviuunia. Kuva 21. Kuopion museo. Kuva 22. Museon sisäänkäynnin mosaiikkikoriste. 10. Entinen Teollisuuskoulu, Kauppakatu 14 / Maaherrankatu 13 Vuonna 1886 perustetun Kuopion teollisuuskoulun, nykyisin Snellmanin koulu, uudisrakennuksen suunnittelu alkoi vuonna 1899 kouluun huoneenrakennusopin lehtoriksi nimitetyn arkkitehti J. V. Strömbergin toimesta. Ylijohtaja Sebastian Gripenbergin ja arkkitehti Werner Polónin allekirjoittamat lopulliset piirustukset ovat vuodelta Kaksikerroksinen, nykyisin Snellmanin kouluna toimiva rakennus valmistui vuonna Rakennus vaurioitui talvisodan pommituksissa, ja korjausten yhteydessä se muutettiin kolmikerroksiseksi vuonna Talon sokkeli sekä Kauppakadun ja sisäpihan puoleinen ensimmäinen kerros ovat harmaata granodioriittista kiveä. Kivet ovat jugendin hengessä massiivikiveä ja pääasiassa lohkopintaisia, mutta niiden reunat ovat n. 10 cm leveydeltä sahattu sileäksi. Mukana on myös sahapintaisia harkkoja sokkelin yläreunassa. Ikkunoiden alareunat on sahattu viistoiksi. Rakennuksen Maaherrankadun puoleisen sivun pääoven koristeellisen portaalin (kuva 23) porrasaskelmat ovat ristipäähakattua harmaata granodioriittia. Muut osat ovat vaaleaa karbonaattikiveä (marmoria). Kivi on todennäköisesti Ruskealasta, Laatokan Karjalasta. Portaalin kivenveistoksellisista yksityiskohdista mielenkiintoisimmat ovat oviaukon yläosan molemmilla puolilla olevat liskot (kuva 23). Koulun pihaa reunustavan aidan Vahtivuorenkadun puolella on kaksi jugendtyyliin harmaasta graniitista muotoiltua porttipilaria (kuva 24). 10

13 Kuva 23. Kauniisti muotoiltu entisen Kuopion teollisuuskoulun Maaherrankadun puoleinen sisäänkäynti ja ovireunakiviin veistetty lisko. Kuvat Jari Väätäinen, GTK. Kuva 24. Snellmanin koulun jugendtyyliset portin pylväät. 11. Snellmanin puisto Kuvanveistäjä J. V. Takasen veistämä Johan Vilhelm Snellmanin muistomerkki (kuva 25) paljastettiin 3. heinäkuuta Takanen valmisti veistoksen Roomassa. Veistoksen korkean kivijalan tekivät Kehvon Haapalahdesta louhitusta punaisesta ja harmaasta graniitista kuopiolaiset kivenhakkaajat Kalle Hämäläinen ja Antti Pulkkinen arkkitehtien I. G. Clasonin ja Sebastian Gripenbergin suunnitelman mukaan. Samalla entisenä Suurtorina, Kustaantorina ja Kirkkotorina tunnetulle alueelle luvulla rakennettu Kirkkopuisto sai nykyisen nimensä Snellmaninpuisto. 11

14 Patsaan kukkaistutuksia ympäröivät reunakivet ja vuonna 1953 valmistuneen suihkulähteen allas ovat harmaata graniittia (kuva 26). Suihkulähdettä ympäröivät nupukivet ovat koostumukseltaan ja asultaan vaihtelevaa graniittista ja granodioriittista kiveä. Kuva 25. J.V. Snellmanin muistomerkki. Kuva 26. Snellmaninpuiston suihkulähde. 12. Kuopion tuomiokirkko Kuopion nykyinen tuomiokirkko on järjestyksessä viides Kuopion emäseurakunnan kirkoista. Arkkitehti P. W. Palmrothin vuonna 1795 hyväksyttyjen piirustusten pohjalta kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1806, mutta Suomen sota keskeytti rakennustyöt. Kirkko valmistui lopulta vuonna 1815, ja oli ensimmäinen kuopiolainen kivirakennus. Sitä on sisäosiltaan myöhemmin muutamaan otteeseen korjattu ja muutettu. Muodoltaan kirkko on tasavartinen ristikirkko, jonka itäpäädyssä on kellotorni. Perimätiedon mukaan kirkon rakennuskivet olisivat Haminalahden Salonsaaren Kirkkokalliosta, mutta vaihtelevan kivilajikoostumuksen perusteella kirkon ja tornin seinät on rakennettu paikallisista irtokivilohkareista (kuva 27). Niitä ei ole muotoiltu muuten kuin lohkomalla sopivankokoisiksi. Kivien sideaineena on käytetty kalkkilaastia. Seiniä tukevat rautavaarnat. Kirkkoa ympäröivän kivimuurin ja porrasaskelmien rakentaminen aloitettiin vuonna 1889 ja saatiin valmiiksi vuonna Muurin kookkaat, huolellisesti muotoillut kiviharkot ovat dioriittia. Niiden pinta on käsin piikattua. Muurin rakentamiseen kuluneen ajan ymmärtää, kun huomioi, että suorakaiteen muotoisten harkkojen lisäksi useimmat harkot ovat muodoltaan suunnikkaita, jolloin vierekkäisten harkkojen vastinpinnat on täytynyt työstää tarkasti yhteensopiviksi. Muuri on saatu kestäväksi, kun kiviharkot viistojen pintojensa vuoksi kiilautuvat toisiansa vasten (kuva 28). Kivien ottopaikka on kivilajin perusteella todennäköisesti edellä mainittu Salonsaaren Kirkkokallio. Porraskivet ovat granodioriittia. Niiden ottopaikka ei ole tiedossa Ulkonäöltään ne ovat samanlaiset kuin kaupungintalon sokkelin ja portaiden kivet. Kivien pinta on osin piikattu osin ristipäähakattu. Alkuperäisen vuodelta 1814 olevan suunnitelman mukaan muuriin piti tehdä 4 holvattua kellaria, mutta niistä valmistui vain Kauppakadun puoleinen. Muut kolme kellaria Kuninkaankadun puolelle jäivät toteutumatta jo tuohonkin aikaan vaivanneiden rahoitusongelmien vuoksi. Vuonna 1823 valmistuneen kellarin jatkeeksi rakennettiin vuonna 1941 väestösuoja, joka täytettiin myöhemmin. Kellarissa oleva rautaovi on antanut aiheen tarinoihin kirkon kellarista rautaovelle johtavasta maanalaisesta käytävästä. Kirkon rakentamiseen liittyy pari mielenkiintoista kansantarinaa. Toisen mukaan viitisensataa vuotta sitten eläneen ennustaja Kihovauhkosen kerrotaan lyöneen paalun Vahtivuorelle paikkaan, jossa nykyään on Kuopion tuomiokirkko ja sanoneen: Tässä vielä kirkko kiiltää, kaupunki kallottaa. Toinen tarina tietää, että Leppävirran Syvävuorella asunut piru teki kirkon rakennusmestarin kanssa kontrahdin, että hän tuo takkavitsallisen kotivuorensa punaista graniittia kirkon rakennusaineeksi. Matkalla takkavitsa kuitenkin katkesi ja kivilasti putosi Paljakkaveteen, johon kivistä muodostui Korkeasaari. Piru harmistui epäonnistumisestaan niin, että hylkäsi kotinsa ja hävisi tietymättömiin. 12

15 Kuva 27. Tuomiokirkon eteläsiiven sisäänkäynti. Kuva 28. Tuomiokirkon kivimuuri. 13. Entinen Konttisen liiketalo, Minna Canthin katu 28 Liikemies Juho Konttisen rakennuttama liiketalo valmistui vuonna Sen suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio. Rakennuksessa toimii nykyisin Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen toimistoja. Muuten tiilirakenteisen talon ensimmäisen kerroksen ikkunoiden välisissä pilareissa ja pääoven jugendtyylisessä portaalissa on käytetty materiaalina käsin piikattua punertavanharmaata porfyyrista graniittia. Portaalissa on kaunis holvirakenne yhdistetty koristeelliseen, ikkunalla varustettuun yläosaan (kuva 29). Sen kärkiosassa on kiveen hakattu koristekuvio. Sokkelin harkot ovat samaa kivilajia kuin oviportaalin. Niiden pinta on piikattu, mutta viistotut yläreunat on ristipäähakattu tasapintaisiksi. Sorvarinkadun puolella on koristeellinen puuovi kivikehyksessä. (kuva 30). Talon kivityöt teki satavuotiaaksi elänyt kivenhakkaaja Erik Pääkkönen ( ). Kuva 29. Graniittinen sisäänkäynti. Kuva Reino Kesola, GTK.. Kuva 30. Sorvarinkadun puoleisen sisäänkäynnin koristeellinen puuovi. 14. Minna Canthin katu 23 Vanhan puutalon kivijalka (kuva 31) edustaa 1880-lukua edeltänyttä rakennustapaa: vähäisesti muotoiltujen suurempien lohkareiden välitilat on täytetty pienemmillä kappaleilla. Väliaineksena on käytetty kalkkilaastia. 13

16 Kuva 31. Minna Canthin katu 23:n kivijalka. Kuva 32. Minna Canthin katu 25:n rakennus. 15. Pohjois-Savon Maaseutukeskuksen talo, Puijonkatu 14 / Minna Canthin katu 25 Rakennusmestari Antti Koposen piirtämä asuin- ja liiketalo (kuva 32) valmistui vuonna Rakennuksen kivijalan ristipäähakattu porfyyrinen granodioriitti on mahdollisesti Toivalan Ruskeamäestä. Kivijalan kiviharkkojen ulkopinta on lohkottua, mutta niiden vastinpinnat ja ikkuna-aukkojen pinnat sekä Puijonkadun puolella oviaukkojen reunamuotoilut on tasoitettu ristipäähakkaamalla ja piikkaamalla. Viitteet Peltoniemi, Pentti (toim.) Aarne Saarinen Kivimies. Otava. 348 s. Riekki, Helena Kuopion kaupungin rakennushistoria. Kuopion historia 6. Kalevaprint Oy. 591 s. Tietoa kivistä verkkosivuilta ja Sanastoa Graniitti Yleisin syväkivilaji, joka koostuu kvartsista, kalimaasälvästä ja plagioklaasista sekä pienemmistä määristä tummia mineraaleja, kuten biotiitista tai sarvivälkkeestä. Väriltään graniitti on harmaata tai punaista ja raekooltaan yleensä keskirakeista (2 5 mm). Kivi voi olla joko tasarakeista tai porfyyrista. Porfyyriset muunnokset sisältävät 1 5 cm:n kokoisia, usein omamuotoisia kalimaasälpähajarakeita. Myös plagioklaasi voi esiintyä hajarakeina. Yleisin ja vanhin käytetty harmaa graniitti on Kurun harmaa, jota louhitaan Tampereen pohjoispuolelta Kurusta. Kajaanin pohjoispuolelta louhitaan Ristijärven harmaata graniittia. Punaista graniittia on louhittu mm. Hangosta ja Kotkasta. Useat punaiset graniitit ovat tyypiltään rapakivigraniitteja (ks. rapakivigraniitti). Rapakivigraniitti Rapakiveksi sanotaan graniitteja, jotka rapautuvat karkeaksi soraksi eli moroksi. Yleisimmässä tyypissä on keskirakeisesta kvartsista, maasälvistä ja biotiitista koostuvan perusmassan seassa suuria, pyöristyneitä plagioklaasikehän ympäröimiä kalimaasälpäkiteitä (ovoideja). Tyyppiä sanotaan viborgiitiksi alkuperäisen esiintymisalueensa Viipurin mukaan. Rapakivimuunnosta, jossa kalimaasälpäkiteiden ympärillä ei ole plagioklaasikehää, sanotaan pyterliitiksi. Nimi viittaa Virojoen Pyterlahden 14

17 kylässä olevaa esiintymään. Karkearakeisten ja porfyyristen rapakivien lisäksi on tasa-karkearakeisia ja tasa-keskirakeisia muunnoksia, kuten Vehmaan ja Taivassalon punaiset graniitit. Suomessa rapakiviä on mm. Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa (Vehmaa ja Taivassalo) sekä Kaakkois-Suomessa (mm. Vironlahden punainen graniitti). Suomen rapakivet kuuluvat ikäryhmään miljoonaa vuotta, eli ovat nuorempia kuin muut syväkivet, jotka ovat iältään miljoonaa vuotta. Musta graniitti Kaupallinen nimi kiville, jotka ovat mineralogiselta koostumukseltaan gabroja, dioriitteja, kvartsidioriitteja ja diabaaseja. Kivet sisältävät tummien mineraalien sarvivälkkeen, pyrokseenin ja biotiitin lisäksi plagioklaasia ja vähäisessä määrin kvartsia. Mustaa kiveä louhitaan nykyisin mm. Kurussa (dioriittia), Korpilahdella (gabroa), Varpaisjärvellä (diabaasia) ja Oulaisissa (gabroa). Aikaisemmin louhittiin mustaa kiveä mm. Viitasaaren Huopanassa (dioriittia), Jyväskylässä (kvartsidioriittia) ja Hyvinkäällä (gabroa). Noppakivi Noppakivet ovat muodoltaan tasasivuisia eli kuutiomaisia, lohkopintaisia kiviä. Yleinen vakiokoko on 100 x 100 x 100 mm, mutta muitakin kokovaihtoehtoja on olemassa (mosaiikkinoppa 50 x 50 x 50 mm). Noppakiviä tuotettiin aikanaan monin paikoin muun kiviteollisuuden sivutuotteina. Tällöin raaka-aineena oli muusta louhinnasta jäänyt jätekivi. Nykyisin kivi tehdään koneellisesti. Noppakiviä käytetään mm. katujen pinnoittamiseen. Nupukivi Nupukivien koko määrättiin tsaarillisella asetuksella 1840-luvun lopun mellakoiden jälkeen. Nupukivi on liian suuri heitettäväksi, mutta tarpeeksi pieni, jotta katua rakentava työmies voi sitä helposti käsitellä. Nupukiviä valmistettiin aikaisemmin käsin, mutta nykyisin myös koneellisesti. Ne ovat suorakaiteen muotoisia ja niitä on useita standardikokoja, mutta yleensä leveys on 140 mm, korkeus 140 mm ja pituus 220 mm. Matala nupukivi on 80 mm korkea. Nupukiviä tuotettiin noppakivien tapaan aikanaan monin paikoin muun kiviteollisuuden sivutuotteina. Nupukiviä käytetään mm. katujen pinnoittamiseen. Reunakivi Reunakivi on poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen, mutta myös viistottu. Koko vaihtelee: 150 x 270 x mm. Suorien reunakivien lisäksi valmistetaan myös kaarevia kiviä. Reunakivet upotetaan alustaan. Kivien näkyvät pinnat ovat lohkopintaisia. Reunakiviä käytetään mm. rajaamaan käytäviä, katuja ja istutettuja alueita. Harkkokivi Harkkokivet ovat poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisia. Tyypillisen harkkokiven leveys on mm, korkeus mm ja pituus mm. Harkkokivet voivat lohkopintaisia, polttopintaisia ja ristipäähakattuja. Voidaan käyttää harkkomuurin rakentamiseen. Muurikivi Muurikivet ovat harkko- ja reunakivien tapaan suorakaiteen muotoisia poikkileikkaukseltaan, mutta poikkeavat kokonsa puolesta niistä: leveys mm, korkeus mm ja pituus mm. Voivat olla lohkopintaisia tai piikattuja. Käytetään paasikivimuurin rakentamiseen. Ristipäähakkaus Kiven pintakäsittelyä käsin hakkaamalla ristipäävasaralla. Vasaranpää on uritettu ristiin siten, että siinä on kartiomaisia teräviä kärkiä. Karkeusasteita on yleensä viisi. Vasaran paino on 2 8 kg. Nykyisin ristipäähakkausta tehdään myös koneellisesti. Piikkaus Kiven pintakäsittelyä piikkihakulla tai piikkimeisselillä siten, että kiveen syntyy kuoppainen tai nystyräinen pinta. 15

18 Liite 1.