Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi miten nuoret voivat tänään

Transkriptio

1 Henna Haravuori, Laura Suomalainen ja Mauri Marttunen SUURONNETTOMUUS- PSYKIATRIA Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi miten nuoret voivat tänään Koulusurmat Jokelassa ja Kauhajoella olivat valtaosalle oppilaista ja opiskelijoista heidän elämänsä traumaattisin tapahtuma. Molempien oppilaitosten nuoria ja nuoria aikuisia on pyydetty osallistumaan seurantatutkimukseen, jossa tutkitaan ampumistrauman kokeneiden toipumista, psyykkisiä oireita ja toimintakykyä kahden vuoden seuranta-aikana. Neljän kuukauden kuluttua tapahtumista noin 3 4 :lla oli psyykkisiä oireita. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsi noin viidesosa. Oireilevien osuus pieneni vuoden seuranta-aikana, mutta oireilevia oli edelleen enemmän kuin vertailuoppilaitoksissa. Tragedian johdosta osalla oppilaista ja opiskelijoista saattaa esiintyä pitkään jatkuvaa traumaperäistä oireilua. Näiden henkilöiden löytäminen ja hoitoon ohjaaminen on haaste tervey denhuollolle. Poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttama kuormitus voi ylittää psyykkisen tasapainon normaalit säätelykeinot. Kokemukset, joihin liittyy kuolema, hengenvaara tai fyysisen koskemattomuuden rikkoutuminen, saattavat aiheuttaa psyykkisen trauman. Suurin osa traumalle altistuneista pystyy kuitenkin palaamaan tavalliseen elämäänsä melko pian traumaattisen kokemuksen jälkeen (Bonanno 4). Toisaalta osalle altistuneista seurauksena voi olla pitkäkestoisiakin mielenterveyden ongelmia, kuten sopeutumishäiriöitä, ahdistuneisuushäiriötä, masennusoireita, päihdeongelmia tai traumaperäinen stressihäiriö. Traumaperäinen stressihäiriö (posttraumatic stress disorder, PTSD) on vähintään kuukauden ajan jatkuva reaktio psyykkiseen traumaan. Se koostuu uudelleen kokemisen, välttelyn, turtumuksen ja lisääntyneen vireyden oireryhmistä (Traumaperäiset stressireaktiot ja häiriöt: Käypä hoito suositus 9). Tunnusomaisia oireita ovat traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen takaumin ja painajaisunin, traumasta muistuttavien tilanteiden ja ajatusten vältteleminen, traumaan liittyvien seikkojen unohtuminen ja psyykkinen turtuneisuus sekä mm. univaikeuksina ja ärtyisyytenä ilmenevä ylivireys. Nuorten traumatisoitumiseen liittyy erityispiirteitä. Traumatisoitumisesta johtuvien psykiatristen häiriöiden lisäksi nuoruusiän kehitys saattaa häiriintyä (Haravuori ym. 9a). Persoonallisuuden kehittymiseen, itsenäistymiseen ja oman identiteetin vahvistumiseen liittyvillä vaikeuksilla on usein pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisiän mielenterveyteen. Traumaattisen tapahtuman piirteet vaikuttavat PTSD:n kehittymisen todennäköisyyteen (Traumaperäiset stressireaktiot ja häiriöt: Käypä hoito suositus 9). PTSD:n kehittymisen todennäköisyys kasvaa läheisen väkivaltaisen kuoleman, vaikean vammautumisen, suuren uhrimäärän tai pitkäkestoisen ja laajan, kodin tai elinkeinon tuhoavan katastrofin seurauksena. Erityisen suuri riski on henkilökohtaisen koskemattomuuden menettäneillä, esimerkiksi raiskauksen uhreilla, fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneilla, aseella uhatuilla ja kidnappauksen uhreilla (Kessler ym. 1995, Darves-Bornoz ym. 8). Ihmisen teoista johtuvan traumaattisen tapahtuman jälkeen PTSD:n esiintyvyydeksi on arvioitu 3 4 (Galea ym. 5). Lisäksi haavoittuvuuteen vaikuttavat yksilöön ja hänen lähipiiriinsä liittyvät suojaavat ja riskitekijät (Haravuori ym. 9a). Alttiimpia oireiluun ovat tytöt ja naiset, aiemmin psyykkisesti oireilleet, aiempia vastoinkäymisiä ja traumoja kokeneet sekä niukasti tukea läheisiltään ja sosiaalisesta ympäristöstään saavat henkilöt Duodecim 1;126:2661 8

2 SUURONNETTOMUUSPSYKIATRIA 2662 Jokelassa ja Kauhajoella koulusurmille altistuneiden seurantatutkimukset Kansanterveyslaitos, sittemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, aloitti joulukuussa 7 sosiaali- ja terveysministeriön tukemana tutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää Jokelan koulukeskuksen ampumissurmille altistuneiden nuorten tuen ja hoidon saantia sekä psyykkisestä traumasta selviytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä kahden vuoden seuranta-aikana (Suomalainen ym. 9). Kauhajoella Seinäjoen koulutuskuntayhtymän toimipisteessä (toisen asteen koulutuskeskus Sedu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu SeAMK) ampumissurmille altistuneita nuoria ja nuoria aikuisia koskeva vastaava tutkimus aloitettiin lokakuussa 8 (Haravuori ym. 9b). Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa psyykkisen trauman jälkireaktioiden esiintyvyydestä ja mielenterveysvaikutuksista sekä toimintakyvyn muutoksista joukkosurmien jälkeen. Aineisto ja menetelmät Jokelassa tutkimukseen pyydettiin kaikki 474 koulukeskuksen yläaste- ja lukioikäistä, koulua käynyttä oppilasta (Suomalainen ym. 9). Verrokkinuoriksi pyydettiin 878 Pirkkalan yläasteen ja lukion oppilasta. Tutkimuslomakkeet täytettiin ensimmäisen kerran noin neljä kuukautta tapahtuman jälkeen maaliskuussa 8 ja seuraavan kerran maaliskuussa 9. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja osallistujat antoivat tietoon perustuvan kirjallisen suostumuksen. Lisäksi alle 15-vuotiaiden huoltajalta tuli olla kirjallinen suostumus. Tutkimuksella on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoivan eettisen toimikunnan puoltava lausunto. Kyselylomakkeen täytti neljän kuukauden kuluttua 49 Jokelan koulukeskuksen oppilaista (n = 231), joista 39 oli poikia ja 61 tyttöjä. Heidän keskiikänsä oli 15, vuotta (SD 1,7 v). Vuoden päästä kyselyyn vastasi 189 nuorta, joista 21 ensimmäistä kertaa. Verrokkikoulussa tutkimukseen osallistui oppilaista (n = 526), joista 43 oli poikia ja 57 tyttöjä (keski-ikä 14,7 vuotta, SD 1,5 v). Vuoden päästä kyselyyn vastasi 438 verrokkinuorta, joista 32 ensimmäistä kertaa. Jokelan koulukeskuksesta tutkimuksessa jatkoivat merkitsevästi useammin tytöt. Lisäksi nuoremmat, lievemmin altistuneet mutta ensimmäisen kyselyn mukaan enemmän oireilevat näyttivät jatkavan useammin tutkimuksessa, mutta erot eivät olleet merkitseviä. Pirkkalan oppilaista tutkimuksessa jatkoivat nuoremmat merkitsevästi useammin. Kauhajoella tutkimukseen pyydettiin osallistumaan Kauhajoella Sedussa tai SeAMK:ssa opiskelleet (n = 389) (Haravuori ym. 9b). Vertailukohteeksi pyrittiin kokoamaan vastaavat tiedot Keudan ja Laurean oppilaitoksissa Keravalla opiskelleista (n = 1 137). Tutkimuslomakkeet täytettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 9 ja seuraavan kerran tammikuussa 1. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja osallistujat antoivat tietoon perustuvan kirjallisen suostumuksen. Tutkimuksella on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltava lausunto. Seuraavassa esitämme tulokset 3-vuotiaista ja sitä nuoremmista opiskelijoista, vaikka molemmilla paikkakunnilla osa opiskelijoista oli tätä vanhempia. Kyselylomakkeen täytti neljän kuukauden kuluttua 66 Kauhajoen opiskelijoista (189/286), joista 5 oli miehiä ja 95 naisia (oppilaitosten opiskelija-aines on naisvaltaista). Heidän keski-ikänsä oli,2 vuotta (SD 3,4 v). Verrokkikoulussa tutkimukseen osallistui 31 opiskelijoista (331/1 55), joista 39 oli miehiä ja 61 naisia (keski-ikä, vuotta, SD 3,5 v). Alkuvuodesta 1 kyselyyn vastanneiden tietoja on käytettävissä 147:stä Kauhajoella opiskelleesta ja 85:stä Keravalla opiskelleesta. Tulokset ovat näiltä osin alustavia. Kauhajoella opiskelleista tutkimuksessa jatkoivat useammin ensimmäisen kyselyn mukaan psyykkisesti oireilevat. Iällä, sukupuolella tai altistumisen asteella ei ollut vaikutusta. Keravalla opiskelleista nuoremmat jäivät seurannasta useammin pois. Tiedonkeruussa käytetty kyselylomake sisälsi kysymyksiä taustatiedoista sekä yksityiskohtaisesti siitä, miten vastaaja altistui tapahtumille ja minkälaista tukea ja hoitoa hän on saanut. Traumalle altistumisen vakavuus jaettiin kokemusten ja menetysten perusteella kuuteen luokkaan: ei altistumista, vähäinen tai lievä, kohtalainen, huomattava, vakava ja äärimmäinen (taulukko 1) (Suomalainen ym. 9). Traumanjälkeisiä oireita kysyttiin Impact of Event Scale (IES) kysymyssarjalla (Horowitz ym. 1979). Vastaaja itse arvioi oireiden esiintymistä viimeksi kuluneiden seitsemän päivän aikana neliportaisella asteikolla (ei lainkaan / harvoin / joskus / usein), jolle annettiin pistearvot /1/3/5. Väittämänä on esimerkiksi Mielikuvia tapahtumasta palasi yhtäkkiä mieleeni. IES-summapisteet 19 saaneet tulkittiin vähän oireileviksi, 34 kohtalaisesti oireileviksi ja merkittävästi oireileviksi laskettuna menetelmän alkuperäisistä 15 kysymyksestä (vaihteluväli 75) (Horowitz 1982, Neal ym. 1994, Suomalainen ym. 1). Pistemäärä vähintään 35 ennustaa traumaperäistä stressihäiriötä (Neal ym. 1994, Joseph ym. ). Toisena oireita kartoittavana mittarina käytettiin General Health Questionnairea (GHQ), joka on H. Haravuori ym.

3 Taulukko 1. Koulusurmatapahtumille altistumisen vakavuuden kuusiportainen luokittelu (Suomalainen ym. 9). Aste Ei altistumista Vähäinen tai lievä Kohtalainen Huomattava Vakava Äärimmäinen Ryhmän edustaja Vertailukoulun opiskelija, joka ei menettänyt tuntemaansa tai itselleen merkittävää henkilöä Oppilas tai opiskelija, joka ei ollut koulussa tapahtuma-aikaan eikä menettänyt itselleen merkittävää henkilöä Oli koulussa, ei suoraan todistanut tapahtumia, ei joutunut piileskelemään, mutta evakuoitui omatoimisesti tai ohjeiden mukaan, ei ollut kontaktissa ampujaan, ei menettänyt itselleen merkittävää henkilöä Joutui toimimaan niin, ettei joutunut hengenvaaraan tai joutui piileskelemään tai näki ammutun tai menetti tutun tai tuttuja Oli lähellä hengenvaaraa tai näki toisen tulevan aseella uhatuksi tai menetti ystävän tai ystäviä Joutui itse välittömään hengenvaaraan tai näki toisen ihmisen tulevan ammutuksi tai menetti perheenjäsenen viimeisen kuukauden aikana esiintyneitä psyykkisiä oireita kartoittava kysely (Goldberg 1972). Tavoitteena oli saada käsitys myös muista kuin PTSD:lle tyypillisistä oireista traumaattisten kokemusten jälkeen. Kysymyksenä on esimerkiksi Oletko tuntenut itsesi onnettomaksi ja masentuneeksi (ei / ei enempää / hiukan enemmän / paljon enemmän kuin tavallisesti, pisteet / / 1 / 1). Käytetyn GHQ-12-version summapistemäärän (vaihteluväli 12) katkaisurajana käytettiin 3/4:ää, joka ennustaa psykiatrisen hoidon tarvetta (Holi ym. 3). Elämänlaatua pyydettiin arvioimaan asteikolla erittäin hyvä / hyvä / kohtalainen / huono / erittäin huono. Lisäksi kartoitettiin elämänlaatua neljällä laajempaan WHOQOL-elämänlaatumittariin sisältyvällä kysymyksellä (The WHOQOL Group 1998a, b): Onko sinulla tarpeeksi energiaa jokapäiväiseen elämääsi? Miten tyytyväinen olet kykyysi suoriutua päivittäisistä toimistasi ja tehtävistäsi? Kuinka tyytyväinen olet itseesi? Kuinka tyytyväinen olet henkilökohtaisiin ihmissuhteisiisi? Kysymyksiin vastattiin viisiportaisella asteikolla. Aineistoa tarkasteltiin jakaumien, ristiintaulukointien (χ 2 -testi) ja varianssianalyysin (ANOVA) avulla. Merkitsevyystasoksi valittiin p:n arvo <,5. Tulokset Altistumisen vakavuus. Taulukossa 2 esitetään altistuminen vakavuuden mukaan luokiteltuna Jokelassa ja Kauhajoella (enintään 3-vuotiaat). Jokelassa vakavasti ja äärimmäisen vakavasti altistuneita oli 3 ja lähes kolmasosa oli huomattavasti altistuneita. Kauhajoella Taulukko 2. Kouluampumistapahtumille altistumisen vakavuus Jokelan koulukeskuksessa (mukana myös seurantavaiheessa ensimmäistä kertaa osallistuneet) ja Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Kauhajoen toimipisteessä (Haravuori ym. 9b, Suomalainen ym. 9). Jokela Kauhajoki Altistumisen vakavuus n n Vähäinen tai lievä Kohtalainen Huomattava Vakava Äärimmäinen Yhteensä Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi miten nuoret voivat tänään

4 SUURONNETTOMUUSPSYKIATRIA vastaavat osuudet olivat 1 ja noin puolet. Eroja selittävät mm. Jokelassa oppilaiden suojautuminen koulun tiloihin ja pitkä aika ennen heidän turvallista evakuoimistaan. Kauhajoel la opiskelijat evakuoituivat nopeammin ja toisaalta korkeakouluopiskelun luonteen ja etäopiskelun takia suurempi osa ei ollut oppilaitoksessa tapahtumahetkellä. Oireilu ja sen muutos seuranta-aikana. Neljän kuukauden kuluttua tapahtumista PTSD-oireilua esiintyi suurin piirtein yhtä suuret osuudet altistuneilla oppilailla ja opiskelijoilla. Merkittäviä oireita, jotka viittaavat oire yhtymätasoiseen oireiluun, esiintyi sekä Jokelan oppilaista että Kauhajoen opiskelijoista noin viidenneksellä (kuva 1). Lisäksi kohtalaisia oireita ilmeni noin neljäsosalla. Oireilevien osuus oli selkeästi suurempi kuin vertailu oppi laitosten oppilailla ja opiskelijoilla. Vuoden päästä Jokelan nuorten joukossa merkittävästi oireilevien määrä oli pienentynyt vain vähän; toisaalta kohtalaisesti oireilevien osuus oli vähentynyt selvemmin. Kauhajoella oireilevien osuus oli vähentynyt jyrkemmin ja erityisesti merkittävästi oireilevien osuus oli pienentynyt. Keravan opiskelijoihin verrattuna oireilevien osuus oli yhtä suuri, mutta koska Keravan opiskelijoiden vastausosuus oli hyvin pieni (vain 26 jatkoi seurannassa), ei eroista pystytä tekemään varsinaisia päätelmiä. Yleisiä mieliala- ja ahdistusoireita esiintyi Jokelan koulukeskuksen oppilaista alle kolmanneksella neljän kuukauden kuluttua. Oireilevien osuus pieneni hieman vuoden aikana. Kauhajoen opiskelijoista useampi (4 ) ilmoitti psyykkisistä oireista ensimmäisessä kyselyssä, mutta tämä osuus puolittui jo seurantakyselyssä (kuva 1). Altistumisen vakavuuden vaikutus oireiluun. Sekä Jokelan koulukeskuksen oppilaiden että Kauhajoen oppilaitoksen opiskelijoiden joukossa oli neljän kuukauden kuluttua havaittavissa myös altistumisen vakavuuden vaikutus oireilevien osuuteen. Kuvassa 2 on esitetty altistumisen vakavuus suhteessa traumaperäiseen oireiluun yhdistetyissä aineistoissa. Traumaperäisesti oireilevien osuudet lisääntyvät merkitsevästi altistuksen vakavuuden kas vaessa (p <,1). Seurannassa vakavan tai äärimmäisen altistuksen vaikutus säi 4 4 Merkittävästi oireita (IES 35 75) Kohtalaisesti oireita (IES 34) Vähän oireita (IES 19) Merkittäviä oireita (GHQ 4 12) Ei oireita tai vähän oireita (GHQ 3) 2664 Kuva 1. Kyselyyn vastanneiden traumaperäinen oireilu Impact of Event Scale (IES) kysymyssarjalla mitattuna ja psyykkinen oireilu General Health Questionnaire (GHQ-12) kysymyssarjan perusteella (Haravuori ym. 9b, Suomalainen ym. 9). Jokelan koulukeskuksen tulosten vertailukohteena on esitetty tulokset Pirkkalan yläasteen ja lukion oppilaiden vastauksista ja Kauhajoen oppilaitoksen tulosten vertailukohteena Keravan Keudan ja Laurean opiskelijoiden vastaukset. T1 = neljä kuukautta tapahtumista, T2 = vuosi ja neljä kuukautta tapahtumista. H. Haravuori ym.

5 lyi, kun taas lievemmin altistuneiden ryhmissä traumaperäisesti oireilevien määrät pienenivät (kuva 2). Yleisiä psyykkisiä oireita esiintyi vakavasti tai äärimmäisesti altistuneista 51 :lla, huomattavasti altistuneista 33 :lla ja lievästi tai kohtalaisesti altistuneista :lla neljän kuukauden kuluttua (p <,1). Kaikissa altistusryhmissä oireilevien osuuden vähenivät seurannan aikana, vaikka ryhmien väliset erot säilyivät. Naissukupuoli oli myös merkitsevä oireilun todennäköisyyteen vaikuttava tekijä Jokelassa ja Kauhajoella sekä vertailuaineistossa (Haravuori ym. 9b, Suomalainen ym. 9). Hoidon tarve. Uusi hoitokontakti tapahtumien jälkeen tai säännöllisiä käyntejä mielenterveystyön ammattilaisella oli ollut 27 :lla Jokelan oppilaista vuoden ja neljän kuukauden seurantakyselyyn mennessä. Kauhajoen opiskelijoista 25 vastasi aloittaneensa säännölliset käynnit mielenterveystyön ammattilaisella seurantakyselyyn mennessä ja puolella hoitokontakti oli jo päättynyt. Verrokeilla oli vain yksittäisiä uusia hoitokontakteja. Jokelassa toteutettiin kouluterveydenhuollon puitteissa oireseulonta noin kahden kuukauden kuluttua tapahtumista. Tämän tutkimuksen perusteella ammatillisen tuen piiriin hakeutumista suositeltiin Jokelassa 13 :lle neljän kuukauden kuluttua tapahtumista ja seurannassa 29 :lle vastanneista. Kauha joella vaikeimmin altistuneet oli seulottu tutkimuksen alkuun mennessä ja kyselylomakkeen perusteella 26 :lle suositeltiin hoitoon hakeutumista neljän kuukauden kuluttua tapahtumista ja 5 :lle seurantavaiheessa. Ohjaus perustui vastausten antamaan yleiskuvaan, ja vanhempien opiskelijoiden mm. arvioitiin voivan ottaa suuremman vastuun tuen piiriin hakeutumisessa. Elämänlaatunsa ilmoitti hyväksi tai erittäin hyväksi lähes yhtä suuri osa altistuneista ja verrokeista (kuva 3). Eroa ilmeni kokemuksessa energian riittävyydestä ja tyytyväisyydessä tehtävistä suoriutumiseen neljän kuukauden kuluttua tapahtumista. Vuoden ja neljän kuukauden kuluttua erot verrokkeihin nähden olivat tasaantuneet. Myös tyytyväisyys itseen parani seuranta-aikana. Merkittävää on, että tyytyväisyys ihmissuhteisiin oli altistuneilla vähintään yhtä hyvä kuin verrokeilla. Valtaosa ilmaisi saaneensa tukea lähipiiriltään tapahtumien käsittelyyn sekä Jokelassa että Kauhajoella (Haravuori ym. 9b, Suomalainen ym. 9). Pohdinta Kouluampumistragedian kokeneista oppilaista ja opiskelijoista noin 3 4 :lla esiintyi oireita muutaman kuukauden kuluttua. Osuus on vastaava kuin aiemmin kirjallisuudessa on esitetty (Galea ym. 5). Vakavimmin altistuneilla oireilu oli odotetusti yleisintä. Oireilevien osuus pieneni seurannan aikana mutta hitaasti. Vuoden seurannan jälkeen traumaperäisiä oireita oli 3 :lla. Vuosiakin kestävä krooninen oireilu on mahdollista osalla traumaperäistä stressihäiriötä sairastavista (AACAP 1998, NICE 5). Kauhajoella oireilevien osuus näytti pienentyneen enemmän kuin Jokelassa. On mahdollista, että iällä ja kehitysvaiheella on vaikutusta oireilun voimakkuuteen ja pitkittymiseen. Kauhajoen opiskelijoita nuoremmilla Jokelan koulukeskuksen oppilailla ei ehkä ole samanlaisia psyykkisiä valmiuksia käsitellä tapahtumia kuin kym 4 Merkittävästi oireita (IES 35 75) Kohtalaisesti oireita (IES 34) Vähän oireita (IES 19) T1 T2 T1 T2 T1 T2 Lievä Huomattava Vakava kohtalainen äärimmäinen Altistuksen aste Kuva 2. Jokelan koulukeskuksen oppilaiden ja Kauhajoen oppilaitoksen opiskelijoiden (aineistot yhdistetty) traumaperäinen oireilu altistumisen vakavuuden mukaan. T1 = neljä kuukautta tapahtumista, T2 = vuosi ja neljä kuukautta tapahtumista Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi miten nuoret voivat tänään

6 SUURONNETTOMUUSPSYKIATRIA menen vuotta vanhemmilla opiskelijoilla. Seurantavaiheessa tutkimuksessa jatkaneiden joukkoon ei valikoitunut alkutilanteessa lievemmin oireilevia. Päinvastoin Kauhajoella tutkimuksessa jatkaneilla oli alkutilanteessa enemmän psyykkistä oireilua kuin tutkimuksesta pois jääneillä. Noin viidenneksellä nuoruusikäisistä esiintyy mielenterveyden häiriöitä, ja ne ovat merkittävin terveysongelma tässä ikäryhmässä. Kouluampumistapausten aiheuttamaa psyykkisten oireiden lisääntymistä on mahdollista seurata vertailukoulujen oppilailta ja opiskelijoilta kerättyjen tietojen avulla. Valitettavasti tutkimukseen osallistuneiden kato rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Jokelassa alkutilanteessa tutkimukseen osallistui 49 ja oppilaista suurempi osa vastaajista oli tyttöjä. Kato saattaa liittyä Jokelassa nuorten kokemaan kuormitukseen ulkopuolisten tahojen läsnäolon vuoksi. On mahdollista, että esitetyt tulokset aliarvioivat varsinkin alkuvaiheessa oireilleiden osuutta Jokelan koulukeskuksen oppilaista. Kauhajoella tavoitettiin edustava 4 Koettu elämänlaatu Huono Kohtalainen Hyvä tai erittäin hyvä 4 Tyytyväisyys itseen Tyytymätön Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Tyytyväinen 4 Energiaa jokapäiväiseen elämään Liian vähän Melko riittävästi Tarpeeksi 4 Tyytyväisyys ihmissuhteisiin Tyytymätön Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Tyytyväinen 4 Tyytyväisyys kykyyn suoriutua päivittäisistä tehtävistä Tyytymätön Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Tyytyväinen 2666 Kuva 3. Elämänlaatukysymyssarjan vastausten jakaumat. T1 = neljä kuukautta tapahtumista, T2 = vuosi ja neljä kuukautta tapahtumista. H. Haravuori ym.

7 YDINASIAT 88Koulusurmatragedia on aiheuttanut osalle sen kokeneista pitkään jatkuvaa psyykkistä ja traumaperäistä oireilua. 88Koettu elämänlaatu ja ihmissuhteet eivät heikentyneet tapahtumien seurauksena. 88Pitkäkestoisesti ja viivästyneesti oireilevien löytämiseen tulee kiinnittää huomiota, ja mahdollisuutta päästä herkästi traumakeskeiseen hoitoon on tarjottava riittävän pitkään. määrä altistuneista opiskelijoista mutta aineistossa on melko vähän miehiä opiskelijoiden sukupuolirakenteen takia. Kauhajoen vertailuoppilaitoksessa osallistumishalukkuus oli niukkaa. Selvää syytä tähän ei ilmennyt. Tutkijoiden vaikutelma kuitenkin oli, että opiskelijoilla oli vain vähän halua osallistua tutkimukseen, josta ei ollut hyötyä heille itselleen. Lisäksi tässä vertailuryhmässä enimmäkseen nuoremmat jättivät osallistumatta seurantaan. Tulokset perustuvat kyselylomakkeen avulla tehtyyn itsearviointiin, johon liittyy erilaisia virhelähteitä, mm. yli- ja aliraportointia. Oireiden arvioinnissa käytetyt IES- ja GHQ-12-kysymyssarjat soveltuvat parhaiten seulontaan; tarkkaa diagnoosia ne eivät anna. Jälkimmäistä on käytetty aiemmin suomalaisiin nuoriin kohdistetuissa tutkimuksissa. Käytetyt kysymyssarjat eivät huomioi monesti pojille tyypillisempää tapaa reagoida käytösoirein. Tukitoimista vastaavien tulisi pystyä löytämään kroonisesti oireilevat henkilöt. Erityisesti nuorilla krooninen oireilu voi vaikuttaa merkittävästi aikuisiän mielenterveyteen ja toimintakykyyn: itsenäistymiseen, opiskeluun ja työelämään siirtymiseen. Vakavasti traumatisoituneille suositellaan alkuvaiheessa aktiivista seurantaa ( watchful waiting ) ja tarvittaessa ohjaamista traumakeskeiseen hoitoon (NICE 5). Seulonta on mielekästä näin vakavien, suurta joukkoa traumatisoivien tapahtumien jälkeen. Toisaalta liian varhaisella seulomisella voidaan poimia hoitoon sellaisia henkilöitä, jotka toipuisivat tapahtumista ominkin voimavaroin. Tulostemme perusteella vakavimmin altistuneet olisi mielekästä seuloa melko pian, koska heidän oireilunsa ei näytä vähenevän seuranta-aikana. Osalla traumatisoituneista oppilaista ja opiskelijoista hoidon ja tuen tarve jatkuu pitkään. Tämä tulisi huomioida tukitoimia suunniteltaessa. Lisäksi tulisi tunnistaa luonnollista toipumista tukevia tekijöitä ja vahvistaa niitä. Esimerkiksi traumalle altistuneiden läheisten huomioiminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistäminen tukevat traumaattisesta tapahtumasta toipumista (Hobfoll ym. 7). Sekä Jokelan koulukeskuksen oppilaat että Kauhajoen oppilaitoksen opiskelijat ovat tuoneet vastauksissaan esille perheen ja ystävien tuen tärkeimpänä ja kattavimpana tukimuotona. Myönteistä on, että tyytyväisyys ihmissuhteisiin oli altistuneilla vähintään yhtä hyväksi koettua kuin vertailuryhmillä. Altistuneet pitivät suorituskykyään huonompana kuin verrokit neljän kuukauden kuluttua tapahtumasta, mutta ero ryhmien välillä hävisi vuoden seuranta-aikana. Tämä on sopusoinnussa aiempien tutkimustulosten kanssa. Vaikka psykososiaalinen toimintakyky häiriintyisi traumaattisen kokemuksen seurauksena, monella se palautuu normaaliksi joidenkin viikkojen tai kuukausien jälkeen (Bonanno 4). HENNA HARAVUORI, LT, erikoistutkija, erikoistuva lääkäri Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, mielenterveys ja päihdepalvelut ja HUS, Kellokosken sairaala PL 3, 271 Helsinki LAURA SUOMALAINEN, LT, erikoistutkija, erikoistuva lääkäri Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, mielenterveys ja päihdepalvelut ja HYKS, nuorisopsykiatria MAURI MARTTUNEN, professori, osastonylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, mielenterveys ja päihdepalvelut ja HYKS, nuorisopsykiatria ja Helsingin yliopisto Tutkimusryhmän jäsenet: Noora Berg, Henna Haravuori, Janne Helin, Markus Henriksson, Tuija Holm, Kristi Kajak, Mauri Marttunen, Kalle Murtonen, Olli Kiviruusu, Eija Palosaari, Raija- Leena Punamäki, Laura Suomalainen ja Tuija Turunen 2667 Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi miten nuoret voivat tänään

8 SUURONNETTOMUUSPSYKIATRIA KIRJALLISUUTTA AACAP (American Academy of Child and Adolescent Psychiatry). Practice parameters for the assessment and treatment of children and adolescents with posttraumatic stress disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1998;37:4 26S. Bonanno GA. Loss, trauma, and human resilience: have we underestimated the human capacity to thrive after extremely aversive events? Am Psychol 4;59: 8. Darves-Bornoz JM, Alonso J, de Girolamo G, ym. Main traumatic events in Europe: PTSD in the European study of the epidemiology of mental disorders survey. J Trauma Stress 8;21: Galea S, Nandi A, Vlahov D. The epidemiology of post-traumatic stress disorder after disasters. Epidemiol Rev 5;27: Goldberg DP. The detection of psychiatric illness by questionnaire; a technique for the identification and assessment of non-psychotic psychiatric illness. Maudsley monographs vol 21. London, New York: Oxford University Press Haravuori H, Suomalainen L, Marttunen M. Trauman kokenut nuori oireilee monimuotoisesti. Suom Lääkäril 9(a);64: Haravuori H, Suomalainen L, Turunen T, ym. Kauhajoen ampumissurmille altistuneiden opiskelijoiden selviytyminen, tuki ja hoito. Kahden vuoden prospektiivisen seurantatutkimuksen väliraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportteja 44/9. Helsinki: Yliopistopaino 9(b). verkkojulkaisut. Hobfoll SE, Watson P, Bell CC, ym. Five essential elements of immediate and midterm mass trauma intervention: empirical evidence. Psychiatry 7;7: Holi MM, Marttunen M, Aalberg V. Comparison of the GHQ-36, the GHQ-12 and the SCL-9 as psychiatric screening instruments in the Finnish population. Nord J Psychiatry 3;57: Horowitz MJ. Stress response syndromes and their treatment. Kirjassa: Goldberger L, Breznitz S, toim. Handbook of stress: Theoretical and clinical aspects. New York: Free Press 1982, s Horowitz MJ, Wilner N, Alvarez W. Impact of Event Scale: a measure of subjective stress. Psychosom Med 1979;41:9 18. Joseph S, Mynard H, Mayall M. Lifeevents and post-traumatic stress in a sample of English adolescents. J Com Appl Soc Psychol ;1: Kessler RC, Sonnega A, Bromet E, Hughes M, Nelson CB. Posttraumatic stress disorder in the National Comorbidity Survey. Arch Gen Psychiatry 1995;52:148. Neal LA, Busuttil W, Rollins J, Herepath R. Convergent validity of measures of post-traumatic stress disorder in a mixed military and civilian population. J Trauma Stress 1994;7: NICE. Post-traumatic stress disorder the management of PTSD in adults and children in primary and secondary care. National clinical practice guideline number 26. London: Royal College of Psychiatrists and British Psychological Society 5. Suomalainen L, Haravuori H, Berg N, Kiviruusu O, Marttunen M. Jokelan koulukeskuksen ampumissurmille altistuneiden oppilaiden selviytyminen, tuki ja hoito. Kahden vuoden prospektiivisen seurantatutkimuksen väliraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportti 8/9. Jyväskylä 9. julkaisut/verkkojulkaisut Suomalainen L, Haravuori H, Berg N, Kiviruusu O, Marttunen M. A controlled follow-up study of adolescents exposed to a school shooting Psychological consequences after four months. Eur Psychiatry 1 (painossa). The WHOQOL Group. Development of the WHOQOL-BREF Quality of Life Assessment. Psychol Med 1998(a);28: The WHOQOL Group. The World Health Organization Quality of Life Assessment (WHOQOL): development and general psychometric properties. Soc Sci Med 1998(b); 46: Traumaperäiset stressireaktiot ja -häi riöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 9 [päivitetty ]. www. kaypahoito.fi. Sidonnaisuudet HENNA HARAVUORI: Ulkomaan kongressimatka lääkealan yrityksen rahoittamana (Bristol-Myers Squibb). Lääkealan yrityksen rahoittama kliininen lääketutkimus (Janssen-Cilag, Lilly/Icon). LAURA SUOMALAINEN: Lääkealan yrityksen rahoittama kliininen lääketutkimus (Janssen-Cilag, Lilly/Icon). MAURI MARTTUNEN: Ulkomaan kongressimatka lääkealan yrityksen rahoittamana (Sanofi-Aventis). Lääkealan yrityksen rahoittama kliininen lääketutkimus (Lilly/Icon). Summary Psychological well-being of the young of Jokela and Kauhajoki how are the young doing today? For most pupils and students, the school shootings in Jokela and Kauhajoki were the most traumatic incident of their life. The young and young adults of both schools have been asked to participate in a follow-up study, in which the recovery, psychic symptoms and functional ability of those having experienced the shooting trauma will be studied over a two-year follow-up period. Approximately 3 to 4 exhibited psychic symptoms at four months after the incident. Approx. one fifth suffered from post-traumatic stress disorder. The proportion of persons having symptoms decreased during the one-year follow-up period H. Haravuori ym.