Rikostaustaiset kenen hyvinvointivastuu? Kuntien ja Rikosseuraamuslaitoksen seminaari (II) Olavi Kaukonen

Transkriptio

1 Rikostaustaiset kenen hyvinvointivastuu? Kuntien ja Rikosseuraamuslaitoksen seminaari (II) Olavi Kaukonen

2 Periaatteessa vastuunjako valtion ja kuntien kesken on selvä, käytännössä on erilaisia hidasteita Normaalisuus yleisperiaatteena? Mitä merkitsee vankiterveydenhuollon normalisointi käytännössä? Miten vastuu jakautuu muissa palveluissa ja muihin seuraamuksiin tuomittujen käytännöissä? Hyvinvointivaltio ei ole koskaan valmis enemmän kamppailua kuin valmiita malleja Julkinen hyvinvointivastuu muuttuu hitaasti, mutta koko ajan Reunalta putoaa helpommin kuin keskeltä Ikuisuuskysymykset muuttavat muotoaan eivätkä ratkea kerralla Auttaako menneisyyden arviointi tulevaisuudessa? - Miten hyvinvointivaltio ja sen muutokset ovat toistaiseksi vastanneet kriminaaliasiakkaiden hyvinvointitarpeisiin tai - vajeisiin?

3 1970-luku: Kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota Yhteiskunnan ja väestörakenteen nopeasta muutoksesta johtuvat sosiaaliset ongelmat yksilöityivät ja ne nähtiin pääosin järjestys- ja turvallisuusongelmia (oikeusvaltioperinne) Vuosina tuotettu kestävyysvaje saavutti sukukypsän iän: ylijäämäväestö ja massiivinen asunnottomuusongelma Oikeusvaltio heräsi liian aikaisin ja hyvinvointivaltio liian myöhään Sosiaalihallitus (-68) ja sosiaalihuollon periaatekomiteat Puhtaasti menoperustainen rahoitusmalli, keskitetty valtiollinen ohjaus, Ratkaisuna ei ollut kriminaaliasiakkaiden palvelujen normalisointi, vaan Kriminaalipolitiikan reformit ja uusklassinen kriminaalipoliittinen ajattelu Julkisoikeudellisen Kriminaalihuoltoyhdistyksen perustaminen 1975 (KHY ry:n tilalle) Tuomittujen ja vapautuvien selviytymisedellytysten tukeminen Asiantuntija-apu kuntien ja järjestöjen kriminaalihuoltotyössä Kriminaalipoliittinen vaikuttaminen Viranomaistehtävät

4 1980-luku ja laajenevan kunnallisen hyvinvointipolitiikan aika Tausta: valtiokeskeinen järjestelmä soveltui palveluiden kasvattamiseen, mutta ei kovin hyvin niiden kehittämiseen VALTAVA-uudistus 1984, tavoitteena Vahvistaa kuntien päätösvaltaa sosiaali- ja terveyspolitiikassa, erityisesti palveluissa Integroida sosiaali- ja terveydenhuoltoa keskenään toiminnallisesti Tasata kuntien välistä kustannusten jakoa ja onnistuttiin valtionosuuksien tasauksessa, mutta ei juurikaan sisällöllisissä tavoitteissa Kriminaaliasiakkaiden tilanne koheni, koska koko palvelujärjestelmä kasvoi ja myös KHY vahvistui Valtionosuuksien kustannusperusteisuus pääosin säilyi ja laajensi hyvinvointivaltiota

5 1990-luku ja hyvinvointivaltion kasvun pysäyttäminen (VOS 1992) Taustana huoli julkisesta taloudesta ja 80-luvun palvelukriittinen keskustelu Ratkaisuna markkinoistaminen ja korvamerkitystä rahoituksesta luopuminen Tavoitteena ennen muuta hyvinvointivaltion kasvun pysäyttäminen sekä Kustannusten hillintä ja ennakointi Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muutos avohoitopainotteisemmaksi Palvelujen parempi kohdentuminen: oikeat palvelut oikeille asiakkaille Palvelujen rakennemuutos osin onnistui ja hyvinvointivaltion kasvu pysähtyi, mutta kaikkinaisten kuntoutuspalveluiden saatavuus muuttui satunnaisemmaksi Valikoivuus ja yksilöllinen tarveharkinta lisääntyivät Kuntoutukseen hakeutumisen kannustavuus alkoi heiketä (asiakkaat, kunnat, yhteisöt): kuntoutuksen irtautuminen universaalista sosiaaliturvasta Julkisoikeudellisen KHY:n lakkauttaminen huonoon ajankohtaan?

6 SOTE ja julkisen talouden sopeutus kestävyysvajeen paikkaajana Hallituksen linjaus Kunnallisen sosiaali- ja terveyspalvelupolitiikan kausi päättyy, palvelujen järjestäjänä (tilaajana) 18 itsehallinnollista maakuntaa, koordinoimassa 5 yhteistoiminta-aluetta Maakunta vastaa viranomaistehtävistä, palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta Pääkaupunkiseutu oma lukunsa Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät maakuntiin, palvelut yhtiöitetään (hankintalaki ja EU-oikeus) Julkiset, yksityiset ja kolmas sektori samalle viivalle palvelujen tuottamisessa (laatukriteerit, kiintiöajattelu, konseptikilpailutukset?) Valinnanvapaus asiakkaille ja potilaille erillinen laki lausunnoille vielä 2016 Järjestämislaki ja maakuntalaki lausunnoille toukokuun alussa 2016, voimaan Paljon avoimia yksityiskohtia, mutta peruuttaminen aikaisempaa vaikeampaa

7 Integraatiopuhe ja disintegraatiokehitys? Järjestelmä: SOTE-uudistus irtoaa kunnista hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen irtoaa alueellisesta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmästä Kannusteet: osaoptimoinnin riskit Lainsäädäntö: sosiaalihuolto- ja terveydenhuoltolait ovat hyvin erimitallisia Väestön uusjako: Työttömän marginaaliväestön ongelmat eri koriin kuin keskiluokan tarpeet Toisaalta yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa voi parantua Maakunnat laillisuusvalvojina ja palvelujen järjestäjinä kestävämpi vastuurakenne Mahdollisesti toteutuva valinnanvapaus koskee myös rikostaustaisia Yhteistoiminta-alueet voivat ohjata maakuntia tai STM päättää, että joidenkin ryhmien palveluihin syntyy erikoistumista Ainakin tavoitteena on myös palveluketjujen eheytyminen Erityispalvelulainsäädännön muutokset?

8 Informaatio-ohjauksesta on puhuttu, mutta valtionosuusjärjestelmät ja rahoitusmallit ovat määritelleet työn- ja vastuunjakoa paljon enemmän; nyt tekeillä olevassa reformissa pyritään myös yksikanavaiseen ja vastuiseen SOTE-rahoitukseen Julkista hallintoa sopeutetaan 10 miljardilla Kenen valinnanvapaus lisääntyy millainen konsepti tai palvelupaketti sopii asiakkaalle, jonka motivaatio vaihtelee miten sosiaalipalvelujen saatavuus kehittyy? Hallinnollinen SOTE vai hyvinvointivaltiota vahvistava reformi? Kansalaisia kannustava järjestelmä (sosiaalivakuutuksen merkitys) Sosiaalisten oikeuksien vahvistaminen (erityislainsäädännön merkitys) Hyvinvointivaltion tulevaa työn- ja vastuunjakoa suunnitellaan ja tehdään nyt, joten projektissa hyvin aloitettua yhteistyötä kannattaa jatkaa tiiviisti