RAIDE-JOKERIN JA RINNAKKAISTIEN VAIKUTUKSET ELFVIKIN VANHAN METSÄN SUOJELUARVOIHIN

Transkriptio

1 RAIDE-JOKERIN JA RINNAKKAISTIEN VAIKUTUKSET ELFVIKIN VANHAN METSÄN SUOJELUARVOIHIN Esa Lammi

2 JOHDANTO Laajalahden ja Kehä I:n välissä sijaitseva Elfvikin vanha metsä on vanhojen metsien suojeluohjelman kohde. Alue rajautuu eteläreunastaan Laajalahden Natura alueeseen ja se muodostaa Natura-aluetta täydentävän kokonaisuuden. Alueella on voimassa Espoon eteläosien yleiskaava, jossa metsäalue on merkitty luonnonsuojelualueeksi (kaavamerkintä SL). Elfvikin vanha metsä rajautuu lännessä Kehä I:n varrella olevaan voimajohtolinjaan. Raide-Jokerin linjaus sijoittuu metsäalueen reunaan voimajohtolinjan viereen. Lisäksi Kehä I:n parantamisen alustavassa tiesuunnitelmassa (Ramboll ) on esitetty rinnakkaiskatua, joka sijoittuisi Raide-Jokerin varteen metsäalueen puolelle. Rinnakkaiskadun rakentamisesta ei ole tehty päätöstä. Tässä arviossa tarkastellaan Raide-Jokerin ja esillä olleen rinnakkaiskadun rakentamisen vaikutuksia Elfvikin vanhan metsän suojeluarvoihin. Arvion on laatinut biologi, FM Esa Lammi. TARKASTELUALUE JA LÄHTÖTIEDOT Vanhojen metsien suojeluohjelman mukainen Elfvikin vanhan metsän rajaus ulottuu Laajalahden rannasta Kehä I:n varteen. Alueen pinta-ala on 22,8 hehtaaria. Kehä I:n varteen rakennettu voimajohto on sittemmin leikannut metsäalueen länsireunaa. Metsäalueen pinta-ala nykyisin on 21,9 hehtaaria (kuva 1). Metsäalue rajautuu länsireunastaan voimajohtokäytävään, pohjoisreuna noudattaa Elfvikintietä ja eteläpuolella on metsittyneitä niittyjä. Metsäalueen keskiosa on kallioista mäntykangasta ja reunat kuusivaltaisempaa tuoretta ja lehtomaista kangasta. Puusto on koko alueella vanhaa, ja osa reunaalueiden kuusista on huomiota herättävän järeitä. Lahopuustoa on runsaasti varsinkin alueen tuulille alttiissa reunaosissa. Elfvikin vanhan metsän kasvillisuutta ja luontotyyppejä on kuvattu tarkemmin Ruukinrannan luontoselvityksessä (Jokinen ym. 2009), jossa tarkastellaan myös alueen linnustoa, sudenkorentolajistoa ja liito-oravan esiintymistä. Alueen lepakoista on tehty erillinen selvitys (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2009). Raide- Jokeria varten vuonna 2015 tehdyssä asemakaavatasoisessa luontoselvityksessä tarkasteltiin metsäalueen länsireunan luonnonoloja (Lammi ym. 2015). Työhön kuului kasvillisuuden, luontotyyppien, liito-oravan, lepakoiden ja huomionarvoisten lintulajien inventointi noin sadan metrin levyiseltä vyöhykkeeltä metsäalueen reunasta. Tässä arviossa on käytetty tietolähteenä myös Espoon kaupungin ympäristökeskuksen liito-oravatietokantaa. Arvion laatija teki vanhan metsän alueelle maastokatselmuksen Katselmuksen yhteydessä tarkistettiin liito-oravan esiintyminen metsäalueen lounaisosasta. 1

3 Kuva 1. Elfvikin vanhan metsän sijainti (keltainen rajaus). Metsäalue koostuu kahdesta kuviosta. Sen sisällä olevat asuinkiinteistöjen pihamaat on jätetty rajauksen ulkopuolelle. Valkoisella katkoviivan länsipuolinen alue on Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun varaus (suunnittelualue). Kuvien pohjakartat Espoon kaupunkimittausyksikkö. ARVIOITAVA SUUNNITELMA Raide-Jokeri sijoittuu Elfvikin vanhan metsän kohdalla voimajohtokäytävän itäpuolelle, josta se kääntyy Kehä I:n ylittävää siltaa pitkin länteen Kurkijoentielle (kuva 2). Kehätien suuntainen Sakkolantien ja Ruukinrannantien yhdistävä rinnakkaiskatu sijoittuisi noin metrin päähän kehätiestä ja kulkisi metsäalueen länsireunan läpi. Rinnakkaiskadun itäpuolella on katualuetta varten vaihtelevan levyinen tilavaraus. SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOT Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun varaus sijoittuu noin 550 metrin matkalla Elfvikin vanhan metsän reunaan (kuvat 1 ja 2). Alueen eteläpäässä on 200 metrin mittainen ja keskimäärin 75 metrin levyinen metsäniemeke, jonka rajautuu lännessä voimajohtolinjaan ja idässä entisiin, avoimina säilyneisiin niittyihin. Niemeke on puustoltaan vanhaa lehtomaisen kankaan sekametsää, jossa kasvaa järeiden kuusten lisäksi haapaa, rauduskoivua ja pihlajia. Eri-ikäistä pysty- ja maalahopuuta on hyvin runsaasti. Metsäniemen länsireunasta voimajohtokäytävän varrelta on kaadettu muutama vuosi sitten joitakin suuria kuusia, mikä on lisännyt tuulenkaatojen määrää metsäniemekkeen puolella. Niemekkeen eteläisin pää ja itäreuna ovat muuta aluetta nuorempaa ja haapavaltaisempaa metsää. 2

4 Raide-Jokerin ja rinnakkaistien vaikutukset Elfvikin vanhan metsän suojeluarvoihin Kuva 2. Arvioitava suunnitelma (Sito ) Elfvikin vanhan metsän (oranssi rajaus) kohdalla. Länsireunaan on merkitty vanhojen metsien suojeluohjelman mukainen rajaus ja nykyinen metsäalueen reuna. 3

5 Niemekkeen tyvellä on vajaan sadan metrin levyinen kosteapohjainen alue, jossa kasvaa rytöisiä tuomia, harmaaleppiä ja haapoja. Tämä alue on ilmeisesti entistä niittyä. Lehtilahopuuta on alueella runsaasti, mutta havupuut puuttuvat. Kostean alueen pohjoispuolella on metsittynyttä niittyä, jossa kasvaa harvakseltaan kookasta lehtipuustoa, mm. koivuja, raitoja ja haapoja. Suunnittelualueen pohjoisin, noin 200 metrin mittainen osuus on kalliometsän reunaa, jossa kasvaa kuusta, mäntyä ja koivua. Pienpuustona on haapoja, pihlajia ja koivuja. Ylispuusto on varttunutta ja lahopuuta, etenkin maahan kaatuneita kuusia, on paikoitellen. VAIKUTUKSET ELFVIKIN VANHAN METSÄN SUOJELUARVOIHIN Pinta-alan muutos Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun toteutumisesta aiheutuu vanhan metsän alueelle sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Suorat vaikutukset johtuvat siitä, että metsä häviää rakennettavalta alueelta. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. tuulituhojen lisääntyminen jäljelle jäävän metsäalueen reunaosissa, mahdollinen vaaralliseksi arvioitujen puiden kaataminen Raide-Jokerille tai katualueelle varatun alueen reunasta, meluhaittojen lisääntyminen ja kosteusolojen muuttuminen. Suorat vaikutukset ovat helpoiten arvioitavissa, mutta niidenkin arviointia hankaloittaa yksityiskohtaisten rakentamissuunnitelmien puuttuminen. Tiedossa ei esimerkiksi ole sitä, miten leveän puuttoman vyöhykkeen Raide-Jokerin linjaus käyttöturvallisuuden vuoksi tarvitsee. Karkeana arviona voidaan esittää, että maanrakennustyöt ulottuvat noin 3 metrin päähän kiskoista ja sen ulkopuolella tarvitaan puutonta tilaa noin 8 10 metriä. Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun rakentaminen hävittää vanhan metsän kokonaan kadulle osoitetusta alueesta länteen päin. Seuraavassa tarkastellaan suunnitelman vaikutuksia Elfvikin vanhan metsän pinta-alaan, kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin, liito-oravan esiintymiseen sekä alueella eläviin lintuihin ja lepakoihin. Sudenkorennoille sopivia lisääntymispaikkoja suunnittelualueella ei ole. Elfvikin vanhan metsän pinta-ala on 21,9 hehtaaria. Raide-Jokerin rakentaminen pienentää metsäalaa noin 0,6 hehtaaria (2,7 %), kun arvioidaan, että raitiotie tarvitsee sille osoitetun linjauksen lisäksi noin 10 metrin levyisen puuttoman suoja-alueen ratapenkereen reunasta mitattuna. Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun yhdessä tarvitsema tila on 1,7 hehtaaria, joka on 7,7 % metsäalueen koko alasta. 4

6 Kuva 3. Suunnittelualueen keskiosan kosteapohjainen lehtipuukuvio poikkeaa muista Elfvikin vanhan metsän biotoopeista. Kasvillisuus ja luontotyypit Suunnittelualueen eteläpää on saman tyyppistä vanhaa kuusikkoa kuin mitä Elfvikin metsäalueen muutkin kuusimetsät ovat. Myrskynkaatojen vuoksi puusto on kuitenkin aukkoisempaa kuin muualla. Myös pohjoispään kallioisempi, mäntyvaltainen reuna on Elfvikin metsäalueelle tyypillistä. Keskiosan kosteapohjaista, lehtipuustoista biotooppia (kuva 3) on Elfvikin metsän muissa osissa varsin niukasti. Molemmissa vaihtoehdoissa jäljelle jää nykyistä selvästi kapeampi metsäniemeke, jossa tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan. Lahopuuston määrä jäljelle jäävällä metsäalueella tulee kasvamaan, mutta kapea, tuulenkaatojen vuoksi harvapuustoiseksi muodostuva metsäalue täyttää huonosti muut vanhan metsän ominaispiirteet. Aukkopaikkoihin kasvavan lehtipuuston vuoksi myös puustorakenne muuttuu. Rinnakkaiskadun toteutuessa metsäniemeke jää niin kapeaksi (20 40 m), ettei sitä enää voi pitää merkittävänä vanhan metsän osana. Vanhan metsän pinta-ala pienenee tällöin noin 2,2 hehtaaria, mikä vastaa 10 %:a koko Elfvikin vanhan metsän alasta. Suunnittelualueelta ei ole tavattu uhanalaisia tai muita huomionarvoisia (Rassi ym. 2010) kasvilajeja. Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun rakentaminen evät vaikuta metsäalueen kasvilajiston monimuotoisuuteen. 5

7 Liito-orava Elfvikin alueelta löydettiin liito-oravan jätöksiä ensi kerran keväällä 2013 (Virtanen 2013). Jätöslöydöt tehtiin Villa Elfvikin ympäristössä metsäalueen itäosassa. Keväällä 2014 ja 2015 jätöksiä löydettiin myös metsäalueen länsireunasta (Salomäki & Virtanen 2015, Lammi ym. 2015). Alue oli keväällä 2016 edelleen liitooravan asuttama: liito-oravan papanoita näkyi kymmenkunnan haavan, tervalepän ja kookkaan kuusen tyvellä. Löydöt tehtiin pienellä alueella suunnittelualueella olevan metsäniemekkeen tyvellä (kuva 4). Tiheä, muista havaintopaikoista selvästi erillinen jätöslöytöjen keskittymä ja jätösten suuri määrä viittaavat siihen, että alueella on liito-oravan käyttämä kolopuu tai risupesä. Tätä ei kuitenkaan ole löydetty. Käytettävissä olevien tietojen perusteella alue on tulkittavissa liito-oravan elinympäristöksi, jossa on lajin käyttämä ruokailupaikka (levähdyspaikka). Raide-Jokerin rakentaminen todennäköisesti hävittäisi liito-oravan käyttämät suojaa tarjoavat puut (suuria kuusia) metsäalueen länsireunasta. Suurin osa liitooravan käyttämästä ruokailualueesta säilyisi. Rinnakkaistien rakentaminen hävittäisi lähes kokonaan alueen, josta liito-oravan jätöksiä on löytynyt. Myös huomattava osa alueen pohjoispuolella olevasta lehtimetsäkuviosta (kuva 3) häviäisi. Lehtipuukuvio on kauttaaltaan liito-oravalle sopivaa ruokailuympäristöä. Kuva 4. Liito-oravan jätösten löytöpaikat Elfvikin vanhan metsän alueella. Vihreät pisteet ovat keväältä 2016, keltaiset pisteet keväiltä

8 Salomäki & Virtanen (2015) ovat arvioineen Elfvikin metsäalueen kohdalla olevat kehätien puustoiset reunat liito-oravalle tärkeiksi kulkuyhteyksiksi Kehä I:n itä- ja länsipuolella olevien liito-orava-alueiden välillä. Raide-Jokerin rakentaminen heikentäisi kulkuyhteyttä, mutta ei katkaisisi sitä kokonaan, jos kehätien varrella olevaa tievarsipuustoa saadaan säilytettyä. Rinnakkaistie muodostaisi yhdessä voimajohtokäytävän ja Raide-Jokerin kanssa niin leveän puuttoman alueen, että liito-oravan liikkuminen tiealueen yli tässä kohdin todennäköisesti estyisi. Liitooravan kulkuyhteys kehätien yli pyritään säilyttämään etelämpänä Sakkolantien kohdalla. Linnusto Lepakot Vuonna 2015 tehtyjen lintulaskentojen mukaan (Lammi ym. 2015) suunnittelualueella pesii joitakin vaateliaita lehtimetsien lintuja. Näitä olivat mustapääkerttu, sirittäjä ja kultarinta, joiden reviirit sijaitsivat alueen lehtipuustoa kasvavissa reunoissa. Lajistoon kuului myös pikkutikka, jonka pesimäpaikkaa ei saatu selville. Pikkutikka on pesimäaikanakin melko liikkuva, ja sille sopivia pesäpaikkoja on myös Laajalahden rantametsissä. Vähälukuisista, havumetsiä suosivista lajeista tavattiin kuusitiainen ja peukaloinen. Linnustoon ei kuulunut uhanalaisia (Tiainen ym. 2016) lintulajeja. Vuonna 2009 tehdyssä Ruukinrannan asemakaava-alueen luontoselvityksessä (Jokinen ym. 2009) Elfvikin vanhan metsän linnustollisesti tärkeimmäksi alueeksi todettiin metsäalueen itäosa. Metsäalueen länsireunassa ei havaittu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lintulajeja. Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun rakentaminen heikentävät vähälukuisten lintulajien pesimismahdollisuuksia suunnittelualueen vieressä säilyvällä metsäalueella, mutta eivät merkittävästi vaikuta koko Elfvikin vanhan metsän linnustoon. Raide-Jokerin luontoselvitykseen (Lammi ym. 2015) sisältyneessä lepakkoselvityksessä Elfvikin metsäalueella tehtiin muutama havainto pohjanlepakosta. Lisäksi toinen alueella käytössä olleista passiiviseurantalaitteista rekisteröi joitakin havaintoja viiksisiippalajista. Alueen lepakoita on tutkittu aiemmin vuonna 2009 (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2009) ja vuonna 2013 (Virtanen 2013). Molempina vuosina on tehty vain yksittäisiä lepakkohavaintoja samoista lajeista kuin vuonna Käytettävissä olevien tietojen perusteella suunnittelualueen merkitys lepakoiden ruokailupaikkana on vähäinen. Alueelta ei ole tiedossa lepakoiden lisääntymispaikkoja tai päiväpiiloja. Pohjanlepakot saalistelevat usein avomaiden reunoissa ja viiksisiipat valaisemattomissa, aukkoisissa metsissä. Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun viereen jäävä metsäalue riittänee ainakin pohjanlepakolle. Koko Elfvikin metsäalueen lepakoihin Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun rakentaminen eivät merkittävästi vaikuta. 7

9 Muut vaikutukset Elfvikin vanhan metsän lounaisosa toimii Laajalahden ja Kehä I:n välisenä suojavyöhykkeenä, joka vähentää tiealueelta Natura-alueen puolelle kantautuvaa melua ja muita häiriöitä. Eteläpään metsäniemekkeen kaventuessa sen merkitys suojavyöhykkeenä vähenee. Vaikutuksen merkitystä ei voida vielä tarkemmin arvioida, ja siihen vaikuttavat mm. mahdolliset uudet katualueiden melusuojaukset ja valaistus. Kehätien itäpuolinen, metsien ja niittyjen muodostama alue on ainoa viheryhteys Otaniemen ja Elfvikin metsäalueen välillä. Alue toimii Laajalahden luonnonsuojelualueen metsäisenä suojavyöhykkeenä ja sillä todennäköisesti on huomattava merkitys lepakoiden, liito-oravan ja eräiden muidenkin eläinten (esim. siili, metsäkauris, rusakko) kulkureittinä Otaniemen ja Elfvikin metsäalueen välillä (Lammi ym. 2015). Raide-Jokerin ja rinnakkaiskadun rakentaminen heikentävät tätä kulkuyhteyttä. Heikentävä vaikutus on todennäköisesti sitä suurempi mitä leveämpi rakennettava alue on. Haitalliset vaikutukset ekologiseen yhteyteen ja metsäalueen toimimiseen Laajalahden suojavyöhykkeenä jäävät vähäisemmiksi, jos rinnakkaiskatua ei toteuteta. JOHTOPÄÄTÖKSET Raide-Jokerin Leppäsillan vaihtoehdon ja rinnakkaiskadun suunnittelualue on Elfvikin vanhan metsän reunaosaa, jonka luonnontila on aiemmin heikentynyt voimajohdon rakentamisen seurauksena. Raide-Jokeri pienentää Elfvikin vanhan metsän aluetta noin 2,7 % ja Raide-Jokeri ja rinnakkaiskatu yhdessä noin 10 %. Häviävä metsäalue on pääosin saman tyyppistä vanhaa metsää kuin muukin Elfvikin vanhan metsän alue. Vaikutukset vanhan metsän luontotyyppeihin ja kasvillisuuden monimuotoisuuteen ovat vähäisiä. Suunnittelualue on häiriintynyttä ympäristöä (tiemelu, metsäalueen kapeus, harventunut puusto), joka ei ole merkittävää lepakoiden esiintymisaluetta. Metsäalueen reunaosassa ei pesi uhanalaisia lintuja tai huomionarvoisia vanhan metsän lintuja. Alueen eläinlajistoon kuuluu liito-orava, jonka tunnettu esiintymisalue häviää osittain (Raide-Jokeri) tai kokonaan (rinnakkaiskatu). Suunnitelman toteutuminen heikentää myös itä länsisuuntaista, liito-oravalle tärkeäksi arvioitua Kehä I:n ylittävää kulkuyhteyttä. Rakennettavan alueen pitäminen mahdollisimman kapeana sekä voimajohdon kaapeloiminen ja liikenneväylien sijoittaminen nykyisen voimajohtokäytävän kohdalle vähentäisivät haitallisia vaikutuksia. LÄHTEET Espoon kaupungin ympäristökeskus 2016: Luontotietojärjestelmän liito-oravahavainnot. Julkaisematon aineisto, maaliskuu

10 Hagner-Wahlsten, R. & Karlsson, R. 2009: Ruukinrannan lepakkoselvitys Tmi BatHouse ja Espoon kaupunki. Jokinen, K., Friman, M., Helminen, S-L., Hagner-Wahlsten, N. & Yrjölä, R. 2009: Espoon Ruukinrannan luontoselvitykset Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, Tmi BatHouse ja Espoon kaupunki. Lammi, E., Routasuo, P. & Hagner-Wahlsten, N. 2015: Luontoselvitys Raide- Jokerin Espoon osuutta varten. Ympäristösuunnittelu Enviro ja Espoon kaupunki, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Salomäki, P. & Virtanen, T. 2015: Espoon liito-oravien kokonaisselvitys 2014 itäinen osa-alue. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. Virtanen, T. 2013: Ruukinrannan liito-orava- ja lepakkoselvitys Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 9