verkkojulkaisuja HEIKKI HELIN Suurten kaupunkien talousarviot 2004: Suurten kaupunkien talous kiristyy HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUKSEN

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUKSEN verkkojulkaisuja HEIKKI HELIN Suurten kaupunkien talousarviot 2004: Suurten kaupunkien talous kiristyy Verkkojulkaisu ISSN ISBN LISÄTIETOJA Heikki Helin Puh. (03)

2 1 1 Tarkastelun taustaa Tämä on yhdestoista suurten kaupunkien talousarviotarkastelu 1. Ensimmäinen tehtiin vuoden 1994 talousarvioista. Talousarvioiden vertailu on vaikeaa toimintojen erilaisen organisoinnin takia. Kovin yksityiskohtainen talousarvioiden vertailu ei olekaan tarpeen. Tärkeintä talousarvioyhteenvedoissa on hahmottaa kehityssuuntaa eikä kaupunkien millintarkkaa asemaa suhteessa toisiinsa. Talousarvio- ja tilinpäätösyhteenvedoissa on tarkasteltu usein muitakin keskeisiä kaupunkien talouden kysymyksiä. Usein talousarvioiden yhteydessä on vertailtu palvelukustannuksia. Tässäkin esitetään suppea yhteenveto keskeisimpien toimintojen kustannuksista vuonna Lisäksi kuvataan 16 suurimman kaupungin työpaikkakehitystä vuosina Kirjoittaja on sivunnut aihetta KuntaSuomi tutkimushankkeen vuoden 2003 talousanalyysissa 2. Siinä kuvattiin 47 tutkimuskunnan työpaikkojen kehitystä ja esitettiin kaikkien kehitystä havainnollistavat karttakuviot. Tämä kuten aikaisemmatkin suurten kaupunkien tilinpäätöksien ja talousarvioiden yhteenvedot on kyseisten kaupunkien rahoitusjohdon ja kirjoittajan tiiviin yhteistyön tulos. Osa ensimmäisistä tiedoista koottiin kaupunginjohtajien esityksistä ja useimmista kaupungeista ne löytyivät kaupunkien www-sivuilta. Tässä esitetyt luvut ovat kaupunkien talousjohdon tarkistamat. Julkaisun kaikista kuvioista ja taulukoista on kaupunkien talousjohdon käyttöön lähetetty powerpoint-tiedostot. Tässä esitetyt luvut eivät kaikkien kaupunkien osalta ole eurolleen samat kuin valtuustojen hyväksymissä lopullisissa talousarvioissa. Asukaslukuna on tässä käytetty vuoden 2002 lopun asukaslukua. Tämän takia asukaslukuun suhteutetut tunnusluvut saattavat poiketa kaupunkien omissa asiakirjoissaan esitetyistä luvuista. Lahdessa tammikuun 11. päivänä 2004 Heikki Helin 1 Kirjoittajan laatimat Helsingin kaupungin tietokeskuksen sarjoissa vuosina laatimat julkaisut on lueteltu osoitteessa: 2 Verkkojulkaisu Heikki Helin, Väärä signaali KuntaSuomi talousanalyysi KuntaSuomi tutkimuksia nro 43 löytyy osoitteessa:

3 2 2 Vuoden 2004 talousarviot Tulorahoituksen riittävyys Kunnan talous on tasapainossa, jos vuosikate vastaa pitemmällä aikavälillä korvausinvestointeja eli on vähintään suunnitelmapoistojen suuruinen. Liikelaitosten organisointitapa vaikeuttaa kaupunkien talouden vertailua. Tässä vuosikatteet on esitetty sellaisina kuin ne on esitetty kaupunkien talousarvioissa 3. Perinteisesti vuosikatteita on suhteutettu markkoina ja nyt euroina asukaslukuun. Tällainen suhteutus antaa väärän kuvan kunnan tulorahoituksen riittävyydestä. Jos vuosikate suhteutetaan poistoihin ja investointeihin, ei tätä ongelmaa ole. Suurten kaupunkien talous on kiristynyt selkeästi edellisvuosista. Ainoastaan Porin tulorahoitus on tasapainossa vuoden 2004 talousarviossa. Vuoden 2003 talousarvioissa vuosikate oli poistoja suurempi Porissa, Mikkelissä ja Oulussa. Lisäksi neljässä kaupungissa vuosikate oli enemmän kuin 80 prosenttia poistoista. Vuoden 2002 tilinpäätöksessä kaikkien muiden suurten kaupunkien paitsi Helsingin vuosikate oli poistoja suurempi. Kuvio 1. Vuosikate prosentteina poistoista vuoden 2004 talousarviossa Pori Kotka Oulu Vaasa Tampere Hämeenlinna Turku Espoo Joensuu Jyväskylä Kuopio Mikkeli Lappeenranta Helsinki Lahti Vantaa % 3 Helsingin ja Oulun talousarvioissa liikelaitokset on esitetty nettona. Muilla on pääsääntöisesti liikelaitokset esitetty tilinpäätösten tapaan.

4 3 Investointien tulorahoitusprosentti 4 jää kaikkien suurten kaupunkien vuoden 2004 talousarvioissa alle 100 prosentin. Kuvio 2. Investointien tulorahoitusprosentti vuoden 2004 talousarvioissa Pori Vaasa Tampere Lappeenranta Hämeenlinna Kotka Mikkeli Turku Kuopio Oulu Jyväskylä Espoo Helsinki Joensuu Lahti Vantaa % 4 Investointien tulorahoitus, %: = 100 * Vuosikate / Investointien omahankintameno. Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon investointien omahankintamenosta on rahoitettu tulorahoituksella. Tunnusluku vähennettynä sadasta osoittaa prosenttiosuuden, mikä on jäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuuden myynnillä, lainalla tai kassavarojen määrää vähentämällä. Investointien omahankintamenolla tarkoitetaan rahoituslaskelman käyttöomaisuusinvestointeja, joista on vähennetty rahoituslaskelmaan merkityt rahoitusosuudet.

5 4 Verotulot Tuloveroprosenttia korottivat vuodelle 2004 Espoo 0,50 ja Tampere 0,75 prosenttiyksiköllä. Veroprosentteja on viime vuosina jouduttu korottamaan niin, että ainoastaan Oulussa, Vantaalla, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Kotkassa ja Joensuussa on vuonna 2004 sama veroprosentti kuin vuonna Alin veroprosentti vuonna 2004 on Espoon ja Helsingin 17,50. Ainoastaan Vantaa korotti kiinteistöveroprosentteja vuodeksi Kuvio 3. Veroprosentit ja veroprosentin muutos 2004 Useilla kunnilla vuoden 2003 alkuperäisen talousarvion verotulot oli arvioitu liian suuriksi. Koska käytettävissä ei ole kaikkien suurten kaupunkien tarkistettuja arvioita vuoden 2003 verotuloista, taulukossa 1 on esitetty vuoden 2003 alkuperäisen talousarvion mukaiset verotulot. 5 Liitteessä 1 esitetty vuoden 2004 kiinteistöveroprosentit.

6 5 Taulukko 1. Suurten kaupunkien verotulot 2000!2004 milj. euroa Verotulot TA2003 TA2004 Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Yhteensä Suurten kaupunkien verotulot vähenevät vuoden 2002 tilinpäätöksestä 134 milj. euroa. Kunnallisvero kasvaa 59 milj. euroa ja yhteisövero vähenee 237 milj. euroa. Kiinteistövero kasvaa 44 miljoonaa euroa. Taulukko 2. Suurten kaupunkien verotulot ja valtionosuudet 2000! TA2003 TA2004 Kunnan tulovero Yhteisövero Kiinteistövero Verotulot yhteensä Valtionosuudet Verot + valtionosuudet Verotulojen kehitykseen vaikuttaa ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksen korotus. Vaikka niistä aiheutuva menetys kompensoidaan, kompensaatio ei Vantaalla ole täysimääräinen vuonna Vähennysten korotus vähentää suurten kaupunkien verotuloja 138 miljoonaa euroa (taulukko 3).

7 6 Taulukko 3. Ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten korotuksen ja niiden kompensoinnin vaikutus kuntien tuloihin vuosina 2004! Vuosi 2004 Vuosi 2005 Vuosi e Vero muutos Valt.os muutos Vero muutos Valt.os muutos Vero muutos Valt.os muutos Nettomuutos Nettomuutos Tasausmuutos Kokonaisvaikutus Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Kotka Yhteensä Koko maa Suurten kaupunkien valtionosuudet kasvavat vuoden 2002 tilinpäätöksestä 371 miljoonaa euroa. Tästä on verotulojen kompensaatiota 146 miljoonaa euroa. Suomen 16 suurimman kaupungin verotuloihin perustuvat tasausvähennykset ovat vuonna miljoonaa euroa suuremmat kuin tasauslisäykset. Tasauslisäystä saavat ainoastaan Joensuu ja Mikkeli. Verotulotasauksen summa (tasausvähennys tasauslisäys) vähenee 16 kaupungilla yhteensä 87 miljoonaa euroa. Verokompensaatio ja tasauksen vähennys ovat 63 prosenttia valtionosuuksien kasvusta. Helsingin ja Espoon valtionosuudet olivat vuonna 2002 miinusmerkkiset. Kun kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta vähennettiin arvonlisäveron takaisinperinnästä luopumisen vastikkeena ja yhteisöveron kertymä muutenkin väheni, supistui verotulotasaus kahden vuoden viiveellä vuonna Tämän takia Helsingin vuoden 2002 miinusmerkkinen valtionosuus muuttui plusmerkkiseksi vuonna Muutos oli 177 miljoonaa euroa. Espoon valtionosuuden miinusmerkkisyys väheni vastaavana aikana 51 miljoonaa euroa. Kaupunkien vuosien 2000!2004 käyttötalouden valtionosuudet on esitetty liitteessä 3 ja verotulotasaus taulukossa 4. 6 Sisäasiainministeriön Kuntaosasto

8 7 Taulukko 4. Suurten kaupunkien verotulotasaus 1997! e Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenran Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinn Mikkeli Yhteensä Verotuloihin perustuvat tasausvähennykset ovat 105 miljoonaa euroa suuremmat kuin tasauslisäykset. Tälle ei sinänsä ole mitään perustetta. Kyseinen summa voitaisiin palauttaa kunnille. Eräs tapa olisi määritellä tasausvähennysprosentti liikkuvaksi sen mukaan, mikä on tasauslisän maksuun tarvittavien varojen tarve. Tänä vuonna tasausvähennysprosentti alenisi näin laskien 40 prosentista 34,8 prosenttiin 7. 7 Timo Kietäväinen, Valtion ja kuntien taloussuhteita selkiytettävä. Suomen Kuntaliiton tiedote

9 8 Toimintakatteet Suurten kaupunkien tulopohja on kasvanut hyvin hitaasti. Talousarvioiden valmistelun yhteydessä on toimintoja pyritty tehostamaan. Helsinki oli kuitenkin ainoa kaupunki, joka joutui tai pystyi karsimaan menojaan 8. Toimintakatteiden muutosprosentit vuoden 2002 tilinpäätöksestä ja vuoden 2004 talousarvioon ovat yllättävän suuret. Yhdeksässä kaupungissa kasvu on yli 10 prosenttia. Neljässä kaupungissa kasvu jää alle viiden prosentin ja Helsingissä muutos on jopa miinusmerkkinen. Kuvio 4. Suurten kaupunkien toimintakatteiden muutos % 2002!2004 Hämeenlinna Oulu Vantaa Tampere Turku Kuopio Kotka Lahti Joensuu Keskiarvo Espoo Pori Jyväskylä Lappeenranta Vaasa Mikkeli Helsinki Muutos % Suurten kaupunkien verotulot ja valtionosuudet kasvavat vuosina 2002! miljoonaa euroa. Samana ajanjaksona toimintakate kasvaa 406 miljoonaa euroa. Tämä heijastuu selkeästi tulorahoituksen riittävyyteen. 8 Tällä tarkoitetaan toimintakatetta. Se kasvoi kaikissa muissa vertailukaupungeissa paitsi Helsingissä.

10 9 Lainat Suurten kaupunkien lainojen vertailussa on ongelmia. Lahdessa on käytössä ns. konsernipankki. Kaikki kaupungin yhtiöidenkin lainat kiertävät kaupungin kautta. Tämä lisää Lahden lainakantaa merkittävästi 9. Kuvio 5. Lainat euroa/asukas TA 2004 Mikkeli Lahti Vantaa Jyväskylä Helsinki Kotka Lappeenranta Vaasa Hämeenlinna Pori Kuopio Turku Oulu Joensuu Tampere Espoo Sisäisen pankin lainat Euroa/asukas Helsingin lainamäärä kasvaa vuoden 2001 tilinpäätöksestä peräti 686 miljoonaa euroa. Suurin lainamäärä asukasta kohti on talousarvioiden mukaan Mikkelillä (2 471 e/as.). Seuraavaksi velkaisimmat ovat Vantaa, Jyväskylä ja Helsinki. Jos Lahden lukuihin lasketaan kaikki tilinpäätöksen mukaiset lainat, sen asukaskohtainen lainamäärä olisi toiseksi suurin. Uuden ongelman kuntien taseiden vertailussa muodostavat vastuut. Esimerkiksi Espoossa on yksityisellä rahoituksella rakennettu kaksi isoa kiinteistöä 10. Niiden rakentamiskustannukset eivät näy kaupungin taseessa velkana, mutta vastuut niistä ovat merkittävät. Jos vastaavanlaiset menettelyt yleistyvät 11, ei lainakanta kerro kuin osan kunnan taseessa olevista vastuista. 9 Lahden lainakanta kokonaisuudessaan oli vuonna ,0 milj. euroa (1 949 e/asukas) ja talousarviossa ,1 milj. euroa (2 023 e/as.). Näin laskettu lainakanta kasvaa ja on vuonna ,4 milj. e (2 379 e/asukas). Lainakanta ilman sisäisen pankin lainoja on vuosina seuraava: 43,4, 42,7 ja 71,9 milj. euroa. Asukaslukuun suhteutettuna luvut ovat 443, 433 ja 727 euroa/asukas. 10 Kuninkaantien lukio ja liikuntakeskus (51,6 milj. e) ja Leppävaaran aluekirjasto ja musiikkitalo (43,6 milj. e). 11 Lahdessa tutkitaan mahdollisuuksia rakentaa Jalkarannan sairaala ulkopuolisella rahoituksella. Ulkopuolisen rahoituksen ansiosta hanke ei rasittaisi niin paljon kaupungin omaa talousarviota eikä kasvattaisi velkataakkaa, joka muutenkin uhkaa moninkertaistua lähivuosina suurten investointipaineiden vuoksi (ESS ).

11 10 Taulukko 5. Lainat tilinpäätöksessä vuosina 2001 ja 2002 sekä talousarviossa 2004 (miljoonaa euroa ja euro/asukas) Lainat milj.euroa 2001 Lainat e/asukas 2001 Lainat milj.euroa 2002 Lainat e/asukas 2002 Lainat milj.euroa 2004 Lainat e/asukas 2004 Miuutos lainat milj.euroa Muutos lainat e/asukas Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Yhteensä Eniten asukaslukuun suhteutettu lainakanta kasvaa vuodesta 2002 Vantaalla (901 e/as.) ja Helsingissä ( 774 e/as.). Seuraavaksi eniten lainat kasvavat Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja Espoossa.

12 11 Talousarvioiden yhteenveto: talous kiristyy Suurten kaupunkien talous kiristyy vuonna Vaikka kaupungit ovat yrittäneet karsia menojaan ja tehostaa toimintojaan, oli Helsinki ainoa kaupunki, joka pystyi karsimaan menojaan (toimintakatetta). Yhdeksässä kaupungissa kasvaa vuosina 2002!2004 on peräti yli 10 prosenttia. Neljässä kaupungissa kasvu jää alle viiden prosentin. Ainoastaan Porin vuoden 2004 talousarvion tulorahoitus on tasapainossa eli vuosikate on poistoja suurempi. Vuoden 2003 talousarvioissa vuosikate oli poistoja suurempi Porissa, Mikkelissä ja Oulussa. Lisäksi neljässä kaupungissa vuosikate oli enemmän kuin 80 prosenttia poistoista. Vuoden 2002 tilinpäätökset olivat vielä paremmat: kaikilla muilla paitsi Helsingillä vuosikate oli poistoja suurempi. Tulorahoituksen riittämättömyys heijastuu kaupunkien velkaantumisena. Helsingin lainakanta kasvaa vuodesta 2001 lähes 700 miljoonaa euroa. Suurten kaupunkien yhteenlaskettu lainakanta kasvaa vuodesta 2001 lähes miljoonaa euroa ja vuodesta 2002 lähes miljardi euroa. Tällainen kehitys tuskin voi jatkua pitempään. Eniten asukaslukuun suhteutettu lainakanta kasvaa vuodesta 2002 Vantaalla (901 e/as.) ja Helsingissä (774 e/as.). Seuraavaksi eniten lainat kasvavat Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja Espoossa. Vuoden 2004 talousarvioiden perusteella vaikein tilanne on Vantaalla. Se joutuu tekemään käytännössä kaikki noin 100 miljoonan euron investointinsa velaksi. Taulukko 6. Yhteenveto vuoden 2004 talousarvioiden keskeisimmistä tunnusluvuista Veroprosentti Vuosikate % poistoista Investointien tulorahoitus % Lainat e/asukas Lainat milj.euroa Helsinki 17,50 49,1 32, Espoo 17,50 63,4 32, Tampere 18,00 90,1 58, Vantaa 17,75 0,8 0, Turku 18,00 65,0 36, Oulu 18,00 92,5 33, Lahti 18,25 29,2 16, Kuopio 18,00 54,1 34, Jyväskylä 18,50 54,2 33, Pori 18,00 103,3 70, Lappeenranta 18,00 49,2 43, Vaasa 19,00 92,5 65, Kotka 18,00 95,1 38, Joensuu 18,50 56,9 30, Hämeenlinna 18,00 77,8 39, Mikkeli 18,75 52,9 36,

13 12 3 Palvelukustannukset Sosiaali- ja terveystoimi Sosiaali- ja terveystoimi on kokonaisuus, jossa lähes kaikki liittyy kaikkeen. Tämän takia ei olekaan perusteltua vertailla kovin yksityiskohtaisesti esimerkiksi terveydenhuollon eri tehtäväluokkia, joiden erot johtuvat paljolti kuntien erilaisesta tavasta organisoida toimintansa ja lopulta siitä, miten luvut on tilastoon ilmoitettu. Tämän takia paras vertailuperusta ovat sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset. Kuviossa 6 on esitetty sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset asukasta kohden vuonna Suurimmat kustannukset ovat Helsingissä ja Vaasassa. Nämä ovat olleet kalleimmat kaupungit myös edellisvuosina. Pienimmät kustannukset olivat Joensuussa ja Porissa. Ne järjestivät halvimmin sosiaali- ja terveystoimen palvelut myös vuosina 2000!2001. Menotaso on hyvin vakaa eikä suuria muutoksia tapahdu vuodessa tai parissa. Kuvio 6. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa /asukas vuonna 2002 Helsinki Vaasa Vantaa Espoo Turku Kotka Manner-Suomi Jyväskylä Tampere Oulu Kuopio Lappeenranta Mikkeli Hämeenlinna Lahti Pori Joensuu Euroa/asukas Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten (euroa/asukas) kasvu oli suurin Helsingissä ja toiseksi suurin Oulussa. Kotka, Turku, Vaasa, Lahti ja Hämeenlinna selvisivät alle sadan euron kasvulla (kuvio 7).

14 13 Kuvio 7. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten muutos euroa/asukas vuonna 2002 Helsinki Oulu Espoo Kuopio Mikkeli Pori Lappeenranta Jyväskylä Manner-Suomi Joensuu Tampere Vantaa Hämeenlinna Lahti Vaasa Turku Kotka Muutos e/asukas Taulukossa 7 12 on vertailtu kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia jakaen ne sosiaali- ja terveystoimeen. Tämän lisäksi terveystoimi on jaettu perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. 12 Taulukko, jossa on esitetty kaikkien Suomen kuntien vastaavat tiedot sairaanhoitopiireittäin, on Suomen Kuntaliiton muodostama tilastokeskuksen aineiston pohjalta. Se löytyy exceltaulukkona Kuntaliiton www-sivuilta osoitteesta:

15 14 Taulukko 7. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa/asukas 2002 Sosiaalija terveystoimi Sosiaalitoimi Terveystoimi Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito 0-6 vuotiaiden osuus Yli 64 vuotiaiden osuus Helsinki ,8 13,5 Espoo ,9 8,9 Tampere ,0 14,7 Vantaa ,1 8,8 Turku ,6 16,5 Oulu ,5 11,2 Lahti ,0 16,0 Kuopio ,7 13,7 Jyväskylä ,0 12,9 Pori ,9 17,8 Lappeenranta ,1 15,8 Vaasa ,4 15,7 Kotka ,9 18,2 Joensuu ,2 13,9 Hämeenlinna ,4 17,3 Mikkeli ,2 15,8 Keskiarvo Suomen Kuntaliitto on vertaillut suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksia 13. Mukana vertailussa ovat olleet sosiaalitoimesta vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen vanhustenhoito. Tutkimuksessa on esitetty tilinpäätöksen mukaisten lukujen ohella ikä- ja tarvevakioituja lukuja. Lopputulos vaihtelee laskutavan mukaan. Taulukossa 8 on esitetty ikävakioitujen kustannusten kehitys Suuret kaupungit panostaneet lisää terveydenhuoltoon. Tiedote Yrjö Lahtinen Tarja Palomäki, suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Yrjö Lahtinen, Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto

16 15 Taulukko 8. Suurten kaupunkien ikävakioidut terveysmenot euroa/asukas vuosina Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Kotka Lähde: Suomen Kuntaliitto ja Ikävakioinnissa vertailuväestönä suurten kaupunkien väestö. Perusopetus ja lukio Peruskoulun ja lukion osalta on mahdollista vertailla oppilaskohtaisia menoja. Koulukustannuksia kuvataan Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilaston ja Opetushallituksen tilaston luvuilla 15. Talous- ja toimintatilaston oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat kuin Opetushallituksen tilaston kustannukset. Opetushallituksen tilastossa ei ole mukana sisäisiin vuokriin sisältyviä poistoja, korkoja eikä sisäisiä katteita. Tämän takia Tilastokeskuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat kuin Opetushallituksen tilaston. Helsingin oppilaskohtaiset kustannukset ovat suurimmat sekä Tilastokeskuksen että Opetushallituksen tilastossa. Tilastokeskuksen tilastossa Hämeenlinnan oppilaskohtainen nettokustannus on euroa pienempi kuin Helsingin (kuvio 8). Opetushallituksen tilastossa Joensuun oppilaskohtaiset kustannukset ilman pieniä hankkeita ovat euroa pienemmät kuin Helsingin (taulukko 9). Ero on hieman pienentynyt edellisvuodesta. Perusopetuksen valtionosuuden yksikköhinnat poikkeavat kuntien toteutuneista kustannuksista. Osittain syynä on se, että valtionosuuksia on leikattu. Joensuu, Hämeenlinna ja Pori pystyivät tuottamaan oman perusopetuksensa valtion yksikköhintaa pienemmillä kustannuksilla (taulukko 10). 14 Mukana myös vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito sosiaalitoimessa. 15 Opetushallituksen tilastot on julkaistu Opetushallituksen www-sivuilla osoitteessa:

17 16 Kuvio 8. Oman perusopetuksen kustannukset euroa/oppilas vuonna 2002 (Tilastokeskus) Helsinki Espoo Jyväskylä Vaasa Mikkeli Turku Manner-Suomi Oulu Lappeenranta Kuopio Tampere Vantaa Lahti Pori Kotka Joensuu Hämeenlinna Euroa/oppilas Lukion oppilaskohtaiset kustannukset ovat pienemmät kuin peruskoulun. Lukioiden vertailua vaikeuttaa aikuis- ja iltaopiskelijoiden määrä. Heistä aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin tavallisesta lukiolaisesta 16. Kuviossa 9 on esitetty oppilaskohtaiset käyttökustannukset. Ero kalleimman Helsingin ja halvimman Joensuun välillä on euroa oppilasta kohti. Taulukossa 11 on lukiokustannusten erittely Opetushallituksen tilaston mukaan toiminnoittain. Tämän mukaan Helsingin ja Joensuun ero on euroa/oppilas. Yksikköhinnan alittavat Joensuu, Hämeenlinna ja Turku. 16 Esimerkiksi Lahdessa aikuis- ja iltaopiskelijat ovat kaupungin ulkopuolisessa Lahden Yhteiskoulussa.

18 17 Taulukko 9. Perusopetuksen käyttökustannukset vuonna 2002 euroa/oppilas (Opetushallitus) Perusopetus 2002 Oppilasmäärä Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Sisäinen hallinto Muu oppilashuolto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Yhteensä Ilman hankkeita Helsinki , Espoo , Tampere , Vantaa , Turku , Oulu , Lahti 9 165, Kuopio 9 008, Jyväskylä 7 009, Pori 7 171, Lappeenranta 5 969, Vaasa 5 347, Kotka 5 291, Joensuu 4 591, Hämeenlinna 4 648, Mikkeli 4 959, Yhteensä/ka Taulukko 10. Peruskoulun toteutuneiden ja valtionosuuden laskennallisten kustannusten vertailu vuonna 2002 (Opetushallitus) Oppilaita alle 18 v. Oppilaita yli 18 v. Esiopetus 11 v ov. Laskenn. oppilasmäärä Toteutuneet kustannukset e/oppilas Valtionosuuden peruste e/oppilas Erotus e/oppilas Erotus % Kokonaisero euroa Helsinki ,0 329,0 96, , Espoo ,5 14,5 85, , Tampere ,0 46,5 65, , Vantaa ,5 1,0 54, , Turku ,0 162,5 98, , Oulu ,0 28,5 38, , Lahti 9 316,5 0,0 56, , Kuopio 9 128,5 26,0 27, , Jyväskylä 7 086,0 33,5 27, , Pori 7 332,0 67,0 38, , Lappeenranta 6 054,0 0,0 24, , Vaasa 5 417,5 1,5 15, , Kotka 5 347,0 15,0 24, , Joensuu 4 664,5 0,0 21, , Hämeenlinna 4 690,0 8,5 8, , Mikkeli 5 035,0 0,0 21, ,

19 18 Kuvio 9. Lukion kustannukset euroa/oppilas vuonna 2002 Helsinki Espoo Lahti Vaasa Manner-Suomi Oulu Kotka Mikkeli Pori Kuopio Lappeenranta Turku Vantaa Jyväskylä Tampere Hämeenlinna Joensuu Euroa/oppilas Taulukko 11. Lukion käyttökustannukset vuonna 2002 euroa/oppilas (Opetushallitus) Kaupunki Opiskelijoita Yli 18 v. Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Sisäinen hallinto Muu oppilashuolto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Yhteensä Ilman hankkeita Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Yhteensä/ka

20 19 Taulukko 12. Lukioiden toteutuneiden ja valtionosuuden laskennallisten kustannusten vertailu vuonna 2002 (Opetushallitus) Opiskelijamäärä 1) Yli 18 v. aloitt. Toteutuneet kustannukset e/oppilas Valtionosuuden peruste e/oppilas Erotus e/oppilas Erotus % Kokonaisero euroa Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Suurten kaupunkien palvelukustannusten vertailussa Joensuun sosiaalitoimen ja terveydenhuollon asukaskohtaiset nettokustannukset ovat olleet pienimmät vuodesta 1998 lähtien 17. Myös Opetushallituksen tilastojen mukaan Joensuun perusopetuksen ja lukion oppilaskohtaiset kustannukset ovat 16 suurimman kaupungin joukossa pienimmät ja Joensuu on pystynyt tuottamaan palvelut valtionosuuden perusteena olevaa yksikköhintaa pienemmillä kustannuksilla. Oman perusopetukset kustannukset olivat myös Porissa ja Hämeenlinnassa valtionosuuden perusteena ollutta yksikköhintaa pienemmät. Myös Turku ja Hämeenlinna alittivat lukioiden yksikköhinnan. 17 Katso Heikki Helin, Kallis Helsinki. Suurten kaupunkien palvelukustannukset vuonna Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuksia 2002:1. s. 22.

21 20 4 Työpaikkojen kehitys Kunnan talouden kehityksellä on tietty yhteys väestö- ja työpaikkakehitykseen. Seuraavassa tarkastellaan karkealla tasolla 16 suurimman kaupungin työpaikkojen muutoksia vuosina 1990! Suurten kaupunkien työpaikkakehitys on ollut kaksijakoinen. Työpaikkojen määrä kasvoi Helsingin seudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa), Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Vaasassa. Helsingin työpaikkojen kasvu laman jälkeen on ollut yllättävän hidasta naapurikaupunkeihin verrattuna. Kaikissa muissa suurissa kaupungeissa työpaikkamäärä väheni (kuvio 10). Nopeimmin vuoden 1990 työpaikkamäärän laman jälkeen saavuttivat Espoo ja Vantaa (1997). Seuraavina sen ylittivät Oulu (1998) ja Tampere (1999). Kuvio 10. Suurten kaupunkien työpaikkojen muutos % Espoo Vantaa Oulu Tampere Suuret kaupungit Jyväskylä Helsinki Vaasa Turku Koko maa Hämeenlinna Kuopio Lappeenranta Mikkeli Joensuu Lahti Kotka Pori Muutos % 18 Kirjoittaja on tarkastellut KuntaSuomi tutkimushankkeen joulukuussa ilmestyneessä verkkojulkaisussa koko maan ja 47 tutkimuskunnan työpaikkojen kehitystä: Heikki Helin, Väärä signaali KuntaSuomi talousanalyysi 2003.KuntaSuomi tutkimuksia nro 43. Tutkimus on luettavissa ja tulostettavissa osoitteessa: Työpaikkatiedot on saatu Tilastokeskuksen kaupunki- ja seutuindikaattori tietokannasta.

22 21 Taulukko 13. Kaupunkien työpaikkojen kehitys (1990=100) 1990= Helsinki 91,5 84,9 79,0 80,0 81,0 83,6 87,4 93,8 97,1 101,2 102,4 Espoo 97,1 90,6 84,9 87,3 90,9 95,8 103,4 110,6 117,6 121,0 127,3 Tampere 91,6 85,7 79,6 82,0 86,1 88,1 91,6 98,7 101,1 105,9 108,1 Vantaa 96,3 91,9 84,6 89,2 92,2 94,9 101,9 110,3 114,8 119,8 123,2 Turku 94,4 87,6 81,4 82,8 85,0 86,1 90,0 93,2 95,4 98,2 99,6 Oulu 93,8 86,0 79,6 81,4 86,0 90,5 97,2 101,1 105,1 110,6 112,4 Lahti 91,2 84,1 75,7 77,6 79,3 79,5 83,8 87,7 88,9 91,3 92,5 Kuopio 92,1 86,0 79,6 80,7 82,3 83,9 87,0 90,6 92,5 94,4 95,4 Jyväskylä 94,4 88,3 80,0 81,7 83,1 84,7 88,5 94,1 97,1 100,3 102,5 Pori 90,8 84,2 78,0 79,2 78,7 78,9 81,7 84,8 85,0 86,7 88,7 Lappeenranta 92,5 88,1 83,2 83,0 85,3 83,9 87,2 89,9 89,5 94,2 95,0 Vaasa 95,1 88,5 82,6 83,0 86,2 89,1 92,8 97,6 98,6 100,9 101,1 Kotka 94,3 88,1 83,2 85,6 84,9 84,5 86,8 87,9 90,2 88,8 89,5 Joensuu 92,7 85,8 79,0 79,3 80,0 80,4 84,4 87,6 90,9 93,8 92,6 Mikkeli 93,9 87,5 79,8 80,7 81,1 81,3 84,9 88,9 91,5 91,4 93,3 Hämeenlinna 92,8 84,8 80,6 81,9 82,5 83,9 86,9 91,4 93,0 93,9 95,8 Yhteensä 93,0 86,6 80,4 82,0 83,9 86,1 90,4 95,9 98,9 102,5 104,3 Koko maa 93,0 86,4 80,5 82,2 82,9 83,9 87,4 91,4 93,2 95,6 96,5 Viime aikoina on keskusteltu valtion toimintojen alueellistamisesta, mitä pääministeri Vanhasen hallitusohjelman 19 mukaan jatketaan: Valtion toimintojen sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle toteutetaan maan tasapainoista kehitystä edistäen, alueiden olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen ja tukien. Valtio suunnittelee kymmenien virastojen, laitosten ja työtehtävien siirtämistä pääkaupunkiseudulta eri maakuntiin. Uudelleen sijoittamista koskevan lain 20 mukaan aina, kun valtion laitokseen tai virastoon perustetaan uusi yksikkö tai sen toimintoja laajennetaan tai järjestellään uudelleen, on selvitettävä siirtomahdollisuus ensisijaisesti pääkaupunkiseudun 21 ulkopuolelle. Vuosina maasta väheni valtion työpaikkaa ja valtioenemmistöisten yhtiöiden työpaikkaa. Pienistä kunnista ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet esimerkiksi verohallinnon, postin ja poliisin työpaikat. Myös puolustusvoimien organisaatiojärjestelyillä on ollut suuri vaikutus niiden sijaintikuntien työpaikkojen kehitykseen. Valtion ammatillisten oppilaitosten kunnallistaminen 1990-luvun puolivälissä vähensi valtion ja lisäsi kuntien henkilöstöä noin Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelma osoitteessa: 20 Laki valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta ( , L 363/2002). 21 Pääkaupunkiseutuun tässä mielessä luetaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Siuntio ja Tuusula.

23 22 Taulukko 14. Yhteenveto koko maan työpaikkojen muutoksesta työnantajatahon mukaan 1990!2001 Koko maa Työpaikat yhteensä Palkansaajat yhteensä Valtio Valtionenemmistöinen Oy Työnantaja Valtio+ valtioyhtiö Kunta Yksityinen Yrittäjät Työpaikat Muutos Muutos kpl Muutos % -3,5 0,2-38,7-23,7-32,5 6,0 6,2-26,1 Valtioenemmistöisten yhtiöiden työpaikat muistuttavat yhä enemmän yksityisen sektorin työpaikkoja ja yhtiöissä valtion omistusosuus on pienentynyt. Eräät vuoden 1990 tilaston mukaiset valtion työpaikat ovat muuttuneet valtioenemmistöisten yhtiöiden työpaikoiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi posti- ja lennätinlaitoksen, valtion rautateitten ja entisen tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) työpaikat. Osa niidenkin tehtävistä on ehditty kilpailuttaa ja yksityistää. Myös valtion omistusosuus on vähentynyt eräissä yhtiöissä alle 50 prosentin. Tällöin työpaikat eivät ole vähentyneet, vaan ne on kirjattu tilastossa yksityisiksi työpaikoiksi. Sama työpaikka on saattanut olla tilastossa ensin valtion työpaikka, sitten valtioenemmistöisen yhtiön ja lopulta yksityinen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään tilaston luokkien välisestä nollasummapelistä, vaan jokaisessa vaiheessa näyttää työpaikkojen määrä vähentyneen saneerausten ja uudelleen järjestelyjen takia. Tilaston perusteella ei ole mahdollista laskea kuinka moni alun perin valtion tai valtioenemmistöisen yhtiön työpaikka on kokonaan lakkautettu, koska osa niistä on siirtynyt yksityisiin työpaikkoihin. Liitteessä 5 on esitetty suurten kaupunkien työpaikkojen vuosittainen kehitys työnantajatahon mukaan. Edellä kuvattujen tilastollisten ongelmien takia liitetaulukon tulkinnassa on oltava varovainen. Taulukossa 15 on esitetty työpaikkojen muutos vuosina työnantajan mukaan.

24 23 Taulukko 15. Suurten kaupunkien työpaikkojen muutos 1990!2001 työantajan mukaan Yrittäjät Muutos kpl Työpaikat yhteensä Palkansaajat yhteensä Valtio Kunta Työnantaja Valtioenemmistöinen Oy Valtio+ valtioyhtiö Yksityinen Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Mikkeli Hämeenlinna Yhteensä Koko maa Helsingistä ovat valtion ja valtioenemmistöisten yhtiöiden työpaikat vähentyneet vuosina peräti kpl. Jos tilasto jatkuisi vuotta 2001 pitemmälle ajalle, olisi muutos vielä suurempi. Esimerkiksi Sonerassa ja sen seuraajassa on valtion osuus laskenut ja se ei ole tilastossa nykyään valtioenemmistöinen yhtiö. Valtion työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on Helsingissä 16 kaupungista toiseksi suurin Kuopion jälkeen. Helsingin ja Kuopion suuruusluokkaa on valtion työpaikkojen osuus myös Hämeenlinnassa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

25 24 Kuvio 11. Valtion työpaikkojen %-osuus suurten kaupunkien työpaikoista 2001 Kuopio Helsinki Hämeenlinna Jyväskylä Joensuu Turku Mikkeli Oulu Vaasa Lappeenranta Tampere Espoo Lahti Vantaa Kotka Pori 3,9 3,5 3,4 3,4 6,9 7,7 7,5 8,8 8,7 11,1 10,5 10,2 10,1 10,0 9,6 9,

26 25 5 Pohdiskelua kunnallistalouden tilasta Valtion tarkoituksena on pitää kuntatalous sopivan kireänä 22. Laman jälkeen yhteisöveron yllättävän voimakas kasvu lisäsi kuntien taloudellista liikkumavaraa. Valtio pyrki leikkaamaan tätä kuntien lisätuloa. Vuonna 1998 alettiin pienentää kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Yhteisöveron merkitys rapautuikin kunta valtio -suhteen yleiseksi tasauseräksi. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta on pienennetty 44,80 prosentista 19,75 prosenttiin. Tämän takia yhteisövero ei enää yllätä kuntia myönteisesti kuten 1990-luvulla. Aina kun kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta on leikattu, menettäjinä ovat olleet ne kunnat, joiden yhteisöveron tuotto on keskimääräistä suurempi (euroa/asukas). Nykyisin kunnittaiset yhteisövero-osuudet päätetään lopullisesti etukäteen kahden edellisen valmistuneen verotuksen lukujen keskiarvona. Tämä tasoittaa merkittävästi yhteisöveron vaihteluita ja tekee ennakoinnin helpommaksi. Yhteisövero ei ole enää ennakoimattomuutensa takia riski kuntien taloudelle. Yhteisöveroa suurempi riski kunnille ovat valtion ennakoimattomat toimenpiteet 23. Valtio on pyrkinyt keventämään verotusta. Se on ollut mahdollista korottamalla kunnallisverotuksen vähennyksiä. Nykyinen hallitus on luvannut korvata verotulomenetykset lisäämällä valtionosuuksia. Valtionosuuksien kasvu on siten osaltaan tilastoteknistä, koska verotulot vähenevät. Kuntien tulopohja ei ole paljon reaalisesti vahvistunut vuodesta Verotulojen ja nimenomaan yhteisöveron kasvu on kuitattu kunnilta valtionosuuksia leikkaamalla ja pienentämällä kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Tämä ilmenee Suomen Kuntaliiton laatimasta kuviosta 11. Samanaikaisesti kuntien tehtävät ovat lisääntyneet ja kustannustaso noussut. Kuntien menojen ja valtionosuuspohjien välillä on eroja. Esimerkiksi terveydenhuollossa lain mukaisen ja todellisen valtionosuusprosentin välillä on noin viiden prosenttiyksikön ero. Kun verotusta kevennettiin ja kunnille korvattiin veromenetys sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden lisäyksenä, näyttää valtion osuus sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa kasvavan. Muutos on tilastotekninen, koska kunnilta vähennettiin samalla verotuloja. Huolestuttavaa kunnallistalouden kannalta on se, että valtio on lisännyt jatkuvasti kuntien tehtäviä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa valtio osallistuu kustannuksiin alle kolmanneksen osuudella. Suurten kaupunkien vuoden 2004 talousarvioissa verorahoituksella katettava osa (toimintakate) kaupunkien taloudessa kasvoi vuoden 2002 tilinpäätöksistä yli 400 miljoonaa euroa. Verotulot ja valtionosuudet kasvavat vain 237 miljoonaa euroa, vaikka vuosina 2003 ja 2004 seitsemän näistä kaupungeista korotti veroprosenttiaan. Tästä seuraa, että kunnat joutuvat rahoittamaan investointinsa pääasiassa velalla. 22 Kuntataloudessa on sellainen sisäänrakennettu piirre, että ne käyttävät kaiken minkä saavat. Siksi kuntatalous on jatkossakin pidettävä sopivan kireänä, sanoo valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas. Muuten on Sailaksen mukaan vaarana, että kunnat eivät hoida palveluitaan tehokkaasti vaan syntyy samanlaista löysää, joka kunnista purettiin 1990-luvun laman aikana. (HS ) 23 Esimerkiksi ministeri Kari Rajamäki

27 26 Kuvio 12. Kuntien ja kuntayhtymien verotulot ja valtionosuudet vuoden 1995 rahanarvossa, 1990=100 (Suomen Kuntaliitto) = Verot Valtionosuudet Verot + valt.os * 03** 04** Kuvio 13. Kuntien terveydenhuollon valtionosuusprosentti (lähde: Suomen Kuntaliitto) l 24 Vuosien valtionosuudet eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Valtionosuudet eri vuosilta on pyritty tekemään vertailukelpoisiksi vähentämällä valtionosuuksista v kuntien maksamat osuudet Kelalle ja lisäämällä niihin v valtion kirjanpidon mukaisia valtionapueriä kuten työllistämistuki sekä kuntayhtymien saama yksikköhintarahoitus. Verotulojen reaaliseen kehitykseen v vaikuttaa mm. arvonlisäveron palautusten takaisinperinnän kuittaaminen osaksi yhteisöveron kuntien jako-osuutta pienentämällä.

28 27 Jotta velka ei näyttäisi tilastoissa niin pahalta, saattaa tämä houkutella kaupungit omaperäisiin rahoitusratkaisuihin ja pääomajärjestelyihin. Kuntien talouden vertailukelpoisuus heikkenee entisestään tällaisten ratkaisujen johdosta. Viime vuosina ovat yleistyneet talousarviot, joissa vuosikate on negatiivinen. Sellaiset talousarviot eivät ole valmiita valtuustokäsittelyyn. Kuntalain 65 :n 2 momentin mukaan talousarvio ja taloussuunnitelman on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Tähän riittää, kun tulot suunnittelukaudella kattavat menot ja kunnan maksuvalmius on riittävä. Menojen ja tulojen tasapainoa vuositasolla ei edellytetä. Ilmeisesti Suomen Kuntaliiton tulisi talousarvio-ohjeissaan korostaa sitä, että ainakin talousarvion vuosikatteen tulisi olla plusmerkkinen. Nykyinen menettely johtaa siihen, että kunnan veroprosentti ei vastaa aina sen menotasoa ja talouden tasapainottamistoimenpiteet tehdään liian myöhään. Keskusteluissa kaupunkien talousjohdon kanssa on ilmennyt, että päätöksentekoa on vaikeuttanut vielä markasta euroon siirtyminen. Mittasuhteet ovat saattaneet hämärtyä päätöksenteossa. Esimerkiksi euroa ei vaikuta yhtä suurelta kuin vanha markkaa. Käyttömenojen (toimintakatteen) melko suurta kasvua ei rahanarvion muutos kuitenkaan selitä. Valtio on onnistunut vetäytymään osittain vastuustaan jättämällä kuntien rahoituksen ja tulopohjan tasauksen tehtäväksi entistä enemmän kuntien kesken. Kuntien keskinäiset erimielisyydet joudutaan ratkaisemaan Kuntaliitossa ja maan hallitus selviää sotkeutumatta kuntien keskinäiseen riitelyyn. Se voi todeta kuntien eli Suomen Kuntaliiton halunneen näin tehtävän. Kuntien nykyisten ongelmien syy on se, että valtionosuusjärjestelmässä on liian vähän valtion rahaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa luvattiin arvioida kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä kokonaisuutena vuoteen 2005 mennessä. Kuntien epävarmuus keskeisistä tuloperusteista jatkuu kuten edellistenkin hallitusten aikana. Epävarmuutta ei poista edes hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös, että kuntien osuus yhteisöverosta säilyy. Kaikki muut valtionosuusjärjestelmän elementit ovat muutettavissa. Uuden kuntalain mukaan talousarviovuoden lisäksi on suunniteltava kaksi seuraava vuotta. Valtion poukkoilevien ratkaisujen takia toisen ja kolmannen vuoden suunnittelu on mahdotonta. Kukaan ei ole osannut arvata mitä kuntien tulopohjasta ja tehtävistä päätetään. Myös kunnissa kaivataan yritysten tapaan vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä. Suurten kaupunkien kannalta on huolestuttavaa, jos kunnallistalouden rahoitus tehdään aikaisempaa enemmän kuntien kesken. Maksajia on vähän ja ne ovat suuria kaupunkeja. Vuoden 2004 verotulotasauksessa tasausvähennykset ovat 105 milj. euroa suuremmat tasauslisäykset. Vuonna 2005 vastaava summa on arvioiden mukaan 140 milj. euroa. Valtionosuusuudistus on edelleen kesken. Hallitus on päättänyt, että yhteisövero säilytetään kuntien tulona eikä sitä muuteta valtionosuudeksi. Kuntien kannalta toivottavaa on, ettei tätä päätöstä vesitetä pienentämällä kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta kunta valtio -suhteen tasapainotuksessa lähivuosina. Toinen uhka on verotulotasauksen tasausrajan korotus.

29 28 Tiivistelmä Suomen 16 suurimman kaupungin talous kiristyy vuonna Helsinki oli ainoa kaupunki, joka pystyi vähentämään menojaan (toimintakatettaan). Yhdeksässä kaupungissa kasvu vuosina 2002!2004 on yli 10 prosenttia. Neljässä kaupungissa kasvu jää alle viiden prosentin. Ainoastaan Porin vuoden 2004 talousarvion tulorahoitus on tasapainossa eli vuosikate on poistoja suurempi. Vuoden 2003 talousarvioissa vuosikate oli poistoja suurempi Porissa, Mikkelissä ja Oulussa. Lisäksi neljässä kaupungissa vuosikate oli enemmän kuin 80 prosenttia poistoista. Vuoden 2002 tilinpäätökset olivat vielä paremmat: kaikilla muilla paitsi Helsingillä vuosikate oli poistoja suurempi. Tulorahoituksen riittämättömyys heijastuu kaupunkien velkaantumisena. Helsingin lainakanta kasvaa vuodesta 2001 lähes 700 miljoonaa euroa. Suurten kaupunkien yhteenlaskettu lainakanta kasvaa vuodesta 2001 lähes miljoonaa euroa ja vuodesta 2002 lähes miljardi euroa. Tällainen kehitys tuskin voi jatkua pitempään. Eniten asukaslukuun suhteutettu lainakanta kasvaa vuodesta 2002 Vantaalla (901 e/as.) ja Helsingissä (774 e/as.). Seuraavaksi eniten lainat kasvavat Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja Espoossa. Vuoden 2004 talousarvioiden perusteella vaikein tilanne on Vantaalla. Se joutuu tekemään käytännössä kaikki noin 100 miljoonan euron investointinsa velaksi. Suurten kaupunkien palvelukustannusten vertailussa Joensuun sosiaali- ja terveystoimen asukaskohtaiset nettokustannukset ovat olleet vuodesta 1998 lähtien suurten kaupunkien pienimmät. Myös Opetushallituksen tilastojen mukaan Joensuun perusopetuksen ja lukion oppilaskohtaiset nettokustannukset ovat 16 suurimman kaupungin joukossa pienimmät. Suurten kaupunkien työpaikkakehitys on ollut hyvin kaksijakoinen. Työpaikkojen määrä kasvoi Helsingin seudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa), Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Vaasassa. Kaikissa muissa suurissa kaupungeissa työpaikkamäärä väheni. Nopeimmin vuoden 1990 työpaikkamäärän laman jälkeen saavuttivat Espoo ja Vantaa (1997). Seuraavina sen ylittivät Oulu (1998) ja Tampere (1999). Valtion työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista oli vuonna 2001 Helsingissä 16 kaupungista toiseksi suurin Kuopion jälkeen. Helsingin ja Kuopion suuruusluokkaa on valtion työpaikkojen osuus myös Hämeenlinnassa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

30 29 Liitteet Liite 1. Veroprosentit 2004 Liite 2. Verotulot (milj. euroa) Liite 3. Suurten kaupunkien valtionosuudet 2000!2004 (1000 euroa) Liite 4. Suurten kaupunkien työpaikat 1990!2001 Liite 5. Suurten kaupunkien työpaikat työantajan mukaan 1990!2001

31 30 Liite 1. Veroprosentit 2004 Asukasluku Kunnallisveroaste Yleinen kiinteistöveroprosentti Vakituinen asunto Muu Helsinki ,50 0,70 0,22 0,70 Espoo ,50 0,65 0,22 0,70 Tampere ,00 0,75 0,30 0,80 Vantaa ,75 0,90 0,42 0,90 Turku ,00 0,80 0,28 0,70 Oulu ,00 0,60 0,22 0,60 Lahti ,25 0,80 0,35 0,80 Kuopio ,00 0,95 0,30 0,90 Jyväskylä ,50 0,98 0,31 0,70 Pori ,00 0,61 0,23 0,70 Lappeenranta ,00 1,00 0,22 0,80 Vaasa ,00 1,00 0,25 1,00 Kotka ,00 1,00 0,30 0,80 Joensuu ,50 0,80 0,30 0,80 Hämeenlinna ,00 0,73 0,27 0,70 Mikkeli ,75 0,80 0,35 0,80 Keskiarvo 18,11 0,82 0,28 0,78 Lihavoitu/keltainen: veroprosenttia korotettu 2004 Liite 2. Verotulot (milj. euroa) Verotulot Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Vaasa Kotka Joensuu Hämeenlinna Mikkeli Yhteensä Liite 3. Suurten kaupunkien valtionosuudet 2000!2004 (1000 euroa)