Pirkanmaan pelastuslaitoksen sammutusvesisuunnitelma

Transkriptio

1 Pirkanmaan pelastuslaitoksen sammutusvesisuunnitelma

2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PELASTUSLAITOKSEN TOIMINNAN JÄRJESTELYT Pirkanmaan pelastuslaitoksen organisaatio Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastustoiminta Sammutusvesisuunnitelman laatiminen Sammutusvesisuunnitelman hyväksyminen VESIHUOLTOLAITOSTEN TOIMINNAN JÄRJESTELYT Kunnan järjestämisvastuu Vesihuollon yleinen kehittäminen Yhteenveto Pirkanmaan kuntien vesihuolto-organisaatiomalleista ARVIO SAMMUTUSVESIJÄRJESTELYJEN NYKYTILASTA Pelastuslaitoksen sammutuskalusto Vastesuunnittelu ja eri lähtöjen vesimäärät Pelastuslaitoksen sammutusveden tarve Tulipaloissa tarvittava vesi tilastollisesti Kuntien ja vesihuoltolaitosten sammutusvesijärjestelyt RISKIEN KARTOITUS JA ARVIOINTI Riskien arviointi ja riskikohteet Sammutusveden aiheuttamat riskit ja ympäristövaikutukset VARAUTUMINEN Pelastuslaitoksen varautuminen Ulkoiset pelastussuunnitelmat Kuntien ja vesihuoltolaitosten varautuminen SAMMUTUSVESIJÄRJESTELYJEN TAVOITETILA... 17

3 7.1 Suunnitteluohje sammutusveden ottopaikkojen järjestämisestä Tiedottaminen ongelmatapauksissa sekä onnettomuuden aikana Pelastuslaitoksen ja kuntien yhteistyön kehittäminen OSAPUOLTEN VASTUUT JA ROOLIT Pirkanmaan pelastuslaitos Kunnat Vesihuoltolaitokset SAMMUTUSVESISUUNNITELMAN YLLÄPITO Sammutusvesisuunnitelman voimassaoloaika ja yhteystietojen Sammutusvesikartat... 21

4 1 JOHDANTO Pelastuslaitoksen tulee tehdä suunnitelma sammutusveden hankinnasta ja toimittamisesta (sammutusvesisuunnitelma) yhteistyössä pelastustoimen alueeseen kuuluvien kuntien ja pelastustoimen alueella toimintaa harjoittavien vesihuoltolaissa (119/2001) tarkoitettujen vesihuoltolaitosten sekä näille vettä toimittavien vesilaitosten kanssa. Sammutusvesisuunnitelma on laadittava siten, että sammutusveden hankinta ja toimittaminen vastaavat Pelastuslain 29 :ssä tarkoitetussa palvelutasopäätöksessä määriteltyjä onnettomuusuhkia. Nykyisessä pelastuslaissa on säädetty paitsi sammutusvesisuunnitelmasta myös eri osapuolten velvollisuuksista. Aikaisemmin sammutusveden järjestäminen pelastustoimen tarpeisiin oli määritelty pelkästään kunnan vastuulla olevaksi tehtäväksi. Koska nykyisin yksittäinen kunta ei enää ole kaikissa tapauksissa yksin vastuussa vesihuollosta omalla alueellaan tai vesihuollosta vastaavat yksityisoikeudelliset yhtiöt tai erikseen muodostetut vesiosuuskunnat, on katsottu tarpeelliseksi säätää myös vesihuoltolaitosten sammutusveden toimitusvelvollisuuksista pelastuslaissa. Sammutusvesisuunnitelmassa tarkastellaan pelastustoimen järjestelyjä ja sammutusvesijärjestelyjen nykytilaa. Kartoitetaan ja arvioidaan riskit, jotka vaikuttavat sammutusvesisuunnitteluun ja kuvataan varautuminen häiriötilanteisiin. Määritellään sammutusvesijärjestelyjen tavoitetila sekä osapuolten vastuut ja roolit sammutusvesijärjestelyissä. Sammutusvesisuunnitelmassa määritellään suunnitelman ylläpito järjestelyt ja kuvataan sammutusvesisuunnitelman laadintaprosessi ja hyväksymismenettely. Tässä suunnitelmassa sammutusvedellä tarkoitetaan vesijohto- tai palovesiverkostosta, luonnonveden ottopaikoista sekä säiliöistä otettua vettä, jota käytetään pelastuslaitoksen toimesta onnettomuus- tai harjoitustilanteissa. Sammutusveden toimittamiseen kuuluu vedenhankinta ja johtaminen vesihuoltolaitoksen verkostoon kuuluviin paloposteihin ja sammutusvesiasemille. Lisäksi sammutusveden toimittamiseen kuuluu palopostien ja sammutusvesiasemien kunnossapito ja huolto. Kuntien alueella olevista vesiyhtiöstä on suunnitelmassa huomioitu ainoastaan ne, joilla on riittävä kyky toimittaa sammutusvettä pelastuslaitoksen tarpeisiin. Sammutusveden toimittamisesta ei ole säädetty voimassa olevassa vesihuoltolaissa (119/2001). Pelastuslaitoksen velvollisuus on laatia muutamaan kohteeseen ulkoinen pelastussuunnitelma ja niissä käsitellään niiden kohteiden osalta erikseen, myös sammutusvesihuolto. Tätä sammutusvesisuunnitelmaa sovelletaan uusia sammutusvesijärjestelyjä rakennettaessa tai vanhoja saneerattaessa.

5 2 PELASTUSLAITOKSEN TOIMINNAN JÄRJESTELYT 2.1 Pirkanmaan pelastuslaitoksen organisaatio Pirkanmaan pelastuslaitos on hallinnollisesti Tampereen kaupunginhallituksen alainen Tampereen kaupungin taseyksikkö. Pelastuslaitosta johtaa pelastusjohtaja. Pirkanmaan pelastustoimen neuvottelukunta toimii pelastustoimen hyväksytyn johtosäännön 3 :n mukaan toiminta-alueen kuntien yhteiselimenä. Neuvottelukuntaan kuuluu kymmenen jäsentä ja sen tehtävänä on tehdä ehdotus talousarvioksi ja taloussuunnitelmaksi, ehdotus palvelutasopäätökseksi sekä muita ehdotuksia pelastustoimen kehittämiseksi. Lisäksi neuvottelukunta seuraa pelastuslaitoksen toimintaa ja kehittämistä. Pelastuslaitos jakaantuu seuraaviin vastuualueisiin ja toimintayksiköihin: 1. Hallinto Hallintopalvelut Viestintä Kehittämisryhmä 2. Onnettomuuksien ennaltaehkäisyn ja kehittämisen vastuualue Tekniset palvelut Onnettomuuksien ennaltaehkäisy 3. Pelastustoiminnan ja valmiussuunnittelun vastuualue Pelastustoiminnan johtaminen Komentotoimisto Pelastustoimialueet Tilanne- ja johtokeskus Valmiussuunnittelu 4. Ensihoitopalvelujen vastuualue Pirkanmaan pelastuslaitoksen organisaatio on kuvattu kuvassa 1. Kuva 1. Pirkanmaan pelastuslaitoksen organisaatio

6 2.2 Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastustoiminta Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastustoiminnan vastuualue on jaettu hallinnollisesti pohjoiseen ja eteläiseen pelastusalueeseen. Pelastusalueita johtavat palopäälliköt. Operatiivisen pelastustoiminnan vastuualue on koko Pirkanmaa. Operatiivista pelastustoimintaa joukkuetasoissa lähdöissä johtaa kaksi päivystävää palomestaria (P31 ja P32). Pirkanmaalla on lisäksi varallaolovalmiudessa päällystöviranhaltija (P30). Pelastuslaitoksen viesti- ja johtokeskuksessa (TIKE) on myös päivystävä palomestari (Tike P3) kaikkina vuorokauden ja vuoden aikoina. Tike P3 koordinoi kentällä toimivia palomestareita ja johtaa puolivakinaisten sekä sopimuspalokuntien yksikkölähtöjä. Suurissa onnettomuuksissa tai vastaavissa laaja-alaisissa tilanteissa johtovastuun ottaa päällikköpäivystäjä (P20), joka on myös varallaolovalmiudessa. Pelastustoiminnan johtamisen esikuntatyöskentelyn tukemiseen pitkäkestoisissa tai laaja-alaisissa onnettomuustilanteissa saadaan lisähenkilöstöä muusta palopäällystöstä. Pelastustoiminnan johtamisen yksikön toiminnasta vastaa palopäällikkö. Operatiivisen pelastustoiminnan Pirkanmaalla hoitaa vakinainen, sivutoiminen sekä sopimuspalokuntien henkilöstö. 2.3 Sammutusvesisuunnitelman laatiminen Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen teki päätöksen sammutusvesisuunnitelman laatimisesta. Pelastusjohtaja nimesi sammutusvesisuunnitelmaa valmistelevan hankeryhmän, jonka puheenjohtajana toimii palopäällikkö Jari Veija ja jäseninä valmiussuunnittelija Jouko Moisio, kiinteistöinsinööri Joni Hakala, palopäällikkö Ari Vakkilainen, apulaispalopäällikkö Teemu-Taavetti Toivonen ja johtava palotarkastaja Pekka Mutikainen. Suunnittelutyö aloitettiin kartoittamalla ensimmäiseksi pelastuslaitoksen omat selvitykset, joita sammutusvesisuunnitelmassa tarvitaan. Lisäksi otettiin yhteyttä kuntiin sekä kuntien alueilla toimiviin vesihuoltolaitoksiin. Tarkoituksena oli selvittää kuntien vesihuollosta vastaavat henkilöt ja vesihuoltolaitoksien yhteyshenkilöt, joiden kanssa sammutusvesisuunnitelmaa alettaisiin laatia. Kuntien tai vesihuoltolaitoksien yhteyshenkilöiden kautta saatiin tieto kuntien alueella toimivista muista vesihuoltolaitoksista (vesiosuuskunnat). Sammutusvesisuunnitelman aloituskokous pidettiin keskuspaloaseman luentosalissa. Paikalle oli kutsuttu kaikkien kuntien vesihuollosta vastaavat henkilöt, vesihuoltolaitosten edustajat, joita sammutusvesisuunnitelman laatiminen koski. Aloituskokouksessa käytiin läpi sammutusvesisuunnitelman laadintaprosessi sekä tiedot, jotka sammutusvesisuunnitelmaa varten tullaan keräämään. Kuntakohtaiset tiedot kerättiin sähköisesti kyselylomakkeella ja epäselvissä tai muutoin tarkennusta vaativissa kysymyksissä käytiin ko. kunnassa tekemässä lisäselvityksiä tai oltiin muutoin yhteydessä vesihuollosta vastaaviin tahoihin. Kuntakohtaiset tiedot koottiin touko-kesäkuun aikana. Heinäkuun aikana tiedot kerättiin suunnitelmaan lisättävän liitteen muotoon ja suunnitelmaluonnos käsiteltiin Pirkanmaan pelastuslaitoksen johtoryhmässä.

7 2.4 Sammutusvesisuunnitelman hyväksyminen Sammutusvesisuunnitelman luonnosversio käsiteltiin ensin Pirkanmaan pelastuslaitoksen johtoryhmässä, jonka jälkeen suunnitelma kuntakohtaisine liitteineen lähetettiin kuntiin lausunnolle. Lausuntokierroksen jälkeen pelastuslaitos kokosi yhteen lausuntojen tulokset ja teki suunnitelmaan mahdolliset tarvittavat muutokset. Kunnissa on erilaisia menettelytapoja käsitellä suunnitelma. Jokaisen kunnan kuntakohtaisessa liitteessä (liite 1) on mainittu kunnan ja vesihuoltolaitoksen menettelytapa käsitellä sammutusvesisuunnitelma liitteineen. Sammutusvesisuunnitelman hyväksyy Tampereen kaupunginhallitus.

8 3 VESIHUOLTOLAITOSTEN TOIMINNAN JÄRJESTELYT 3.1 Kunnan järjestämisvastuu Kunta on vesihuoltolain (119/2001) 6 :n mukaan järjestämisvastuussa vesihuollosta, mikäli suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristölliset syyt niin edellyttävät. Kunnan on järjestämisvastuunsa perusteella huolehdittava siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, laitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. Vesihuoltolakia sovelletaan asutuksen vesihuoltoon sekä asutukseen rinnastettavan elinkeino- ja vapaaajantoiminnan vesihuoltoon. Lain tarkoituksena on turvata kohtuullisin kustannuksin terveydellisesti ja muutoinkin moitteettoman talousveden saaminen sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti. Vastuu sammutusveden toimittamisesta on pelastuslaissa säädetty kunnalle (katso tarkemmin luku 8.2). 3.2 Vesihuollon yleinen kehittäminen Vesihuoltolain 5 :n mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten, laitoksille vettä toimittavien ja niiden jätevesiä käsittelevien sekä muiden kuntien kanssa sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Vesihuoltolaitos vastaa Vesihuoltolain 119/ a :n mukaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Palvelujen turvaamiseksi laitoksen on oltava yhteistyössä muiden samaan verkostoon liitettyjen vesihuoltolaitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asiakkaiden kanssa. Vesihuoltolaitos laatii ja pitää ajan tasalla suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisesta sekä ryhtyy suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Laitos toimittaa suunnitelman valvontaviranomaisille, pelastusviranomaiselle ja kunnalle. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee myös laitosta, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle tai käsittelee vesihuoltolaitoksen jätevesiä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä perusteista, joiden mukaan vesihuoltolaitos suunnittelee varautumista häiriötilanteisiin. 3.3 Yhteenveto Pirkanmaan kuntien vesihuolto-organisaatiomalleista Pirkanmaan kunnissa vesihuolto-organisaatioita löytyy kolmea eri mallia. Kunnan omana toimintana vesihuoltoa hoidetaan kymmenessä kunnassa, liikelaitosmallina seitsemässä kunnassa ja vesiosuuskuntamallina neljässä kunnassa. Huomioitavaa on, että näissä edellä mainituissa kunnissa kahdessa kunnassa vesihuollosta vastaa sekä liikelaitos että kunta, ja yhdessä kunta sekä vesiosuuskunta. Kuntien vesihuolto-organisaatiot sekä muita kuntien vesihuoltoon liittyviä seikkoja on kerrottu kuntakohtaisessa liitteessä (liite 1). Liitteessä esitetään mm. yhteystiedot hälytysnumeroineen vesihuollon suunnitteluvastuu sammutusveden jakelun/toimittamisen huomioon ottaminen vesijohtoverkoston suunnittelussa onko tehty sammutusveden hankintasuunnitelmaa

9 onko tehty sammutusvesikarttaa (palopostit, palovesiasemat, luonnonvedenottopaikat) sammutusvesijärjestelmien kunnossapito vastuu sekä huolto/tarkastuskäytännöt luonnonvedenottopaikat ja niiden kunnossapitovastuu onko laadittu vesihuoltolain 15 a :n mukainen suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta ja sen jakelu kuinka vedenjakelun toimittaminen on varmistettu laajan sähkökatkoksen aikana ilmoituskäytäntö pelastuslaitokselle merkittävistä putkirikoista tai huoltotöistä kuntien, vesihuoltolaitosten ja pelastuslaitoksen kehittämistarpeet sammutusvedestä aiheutuvien kustannusten jakoperusteet sammutusvesisuunnitelman kunnallinen käsittelyjärjestelmä Liitteissä olevat tiedot on kerätty vesihuollosta vastaavilta tahoilta sähköisellä e-lomake-kyselyllä touko-kesäkuussa 2015 sekä lisäkyselyllä elokuun aikana.

10 4 SAMMUTUSVESIJÄRJESTELYJEN NYKYTILA 4.1 Pelastuslaitoksen sammutuskalusto Pelastuslaitoksen sammutustoimintaan ja sammutusveden kuljettamiseen liittyvä kalusto on listattu paloasemittain. Listauksessa on huomioitu myös muiden kuin pelastuslaitoksen vedenkuljetukseen soveltuvat säiliöautot ja suunnitellut toimenpiteet niiden käyttöön saamiseksi. Samalla arvioidaan näiden osalta aikaviiveet ja vedenkuljetuskapasiteetti. Tilanne- ja johtokeskuksessa ylläpidetään tietokantaa ko. tiedoista. 4.2 Vastesuunnittelu ja eri lähtöjen vesimäärät Pirkanmaan pelastuslaitoksen hälytysohjeet voimavarojen hälyttämisestä ja avun antamisesta on laadittu Porin hätäkeskukseen yhteistyössä hätäkeskuslaitoksen, naapurialueiden, muiden pelastustoimintaan osallistuvien viranomaisten sekä virka-apua antavien viranomaisten kanssa. Hälytysohjeessa olevat hälytysvasteet on laadittu riskiarvion perusteella onnettomuus ja tehtävätyypeittäin kiireellisyysasteineen neljään vasteluokkaan; yksikkölähtö, pelastusryhmä, joukkuelähtö ja komppanialähtö. Näitä neljää vasteluokkaa varten on laadittu pelastustoiminnan muodostelmat, jotka ovat yksikkö, pelastusryhmä, pelastusjoukkue, pelastuskomppania ja pelastusyhtymä. Pelastustoiminnan muodostelmalla on aina johtaja, joka on ensisijaisesti ennalta määrätty, pelastustoiminnan johtajan määräämä tai onnettomuuspaikalle ensimmäisenä saapuneen muodostelman jäsenten yhteisesti sopima henkilö. Pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Pelastusjoukkue koostuu johtajasta, vähintään kahdesta ja enintään viidestä pelastusryhmästä. Pelastuskomppania koostuu johtajasta, pelastustoiminnan johtajaa avustavasta esikunnasta, vähintään kahdesta ja enintään viidestä pelastusjoukkueesta. Pelastusyhtymä koostuu johtajasta, johtokeskuksesta ja vähintään kahdesta pelastuskomppaniasta tukimuodostelmineen. Hälytysvasteet on muodostettu maantieteellisille alueille, pääteille, suurille vesistöille ja osin kohdekohtaisesti. Pirkanmaan reuna-alueilla vasteisiin on liitetty myös naapurialueiden yksiköitä. Ensimmäisen pelastusyksikön ja pelastusryhmän hälyttämisen suunnittelun perusteena käytetään toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaisia tavoiteaikoja. Pelastustoiminnan suunnittelun perusteena käytetään lisäksi sitä, että pelastusjoukkue saataisiin pelastustoiminnan johtajaa lukuun ottamatta onnettomuuskohteeseen seuraavasti: I - riskiluokassa 20 minuutin, II - riskiluokassa 30 minuutin, III - riskiluokassa 30 minuutin kuluessa hälytyksestä ja IV-riskiluokassa tämä aika voi olla edellä mainittuja pidempi. Pelastuskomppanian toiminnan suunnittelun perusteena käytetään sitä, että ensimmäinen pelastusjoukkue saataisiin onnettomuuskohteeseen edellä mainitussa toimintavalmiusajassa. Seuraavien pelastusjoukkueiden toimintavalmiusaika voi olla tätä pidempi. Tavoitteena on, että komppanialähtö saataisiin onnettomuuskohteeseen enintään 60 minuutissa hälytyksestä.

11 4.2.1 Pelastuslaitoksen sammutusveden tarve Pelastuslaitos tarvitsee vettä rakennus-, maasto- ja liikennevälinepalojen, sekä muiden tulipalojen yhteydessä. Vettä tarvitaan tulipalon sammuttamiseen, palon leviämisen ja uudelleen syttymisen estämiseen. Vaarallisten aineiden onnettomuuksien yhteydessä pelastuslaitos voi tarvita runsaasti vettä muun muassa jäähdytykseen, laimennukseen ja huuhteluun, sekä henkilöiden ja ajoneuvojen puhdistukseen. Mahdollisen ydin- tai säteilyonnettomuuden jälkeen asuinalueilla tehtävät puhdistustoimenpiteet vaativat myös suuria vesimääriä. (Suomen Kuntaliitto 2011, 10.) Sammutusvettä joudutaan käyttämään hyvin erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Siksi on luonnollista, että käytössä on erilaisia vesilähteitä. Vesilähteitä voidaan jaotella ja tarkastella eri tavoin, mutta yksi tapa on erotella ne rakennettuihin ja luonnonvesilähteisiin. Tässä merkityksessä näemme eron tarkoituksenmukaisesti suunniteltuihin rakenteisiin ja luonnossa esiintyviin tarkoituksenmukaiseksi havaittuihin vesistöihin. Vesistöistä on luonnollista hyödyntää ensisijaisesti järviä niiden pinnantason vakauden ja riittoisuuden tähden. Toinen tapa jakaa sammutusvesilähteet on erotella ne yleiseen ja kiinteistökohtaiseen sammutusveteen. Yleistä sammutusvettä katsotaan olevan pelastuslaitoksen kalustosta, paloposteista ja luonnonvesistöistä käyttöön otettu sammutusvesi. Kiinteistökohtainen sammutusvesi on sprinklerijärjestelmistä ja kiinteistökohtaisista paloposteista otettu vesi. (Väänänen 2009, 9.) Edelleen voidaan vesilähteet jaotella rakennettujen vesilähteiden osalta kiinteisiin ja liikutettaviin. Käytännössä siis erotetaan maahan kiinnitetyt säiliöt pelastuslaitoksen käyttämistä paloautoihin kytketyistä säiliöstä. Näitä ensisijaisia sammutusvedenlähteitä ovat paloautojen säiliöt, vesijohtoverkosto ja sen lisärakenteet, kuten vesitornit ja luonnonvedet. Vesijohtoverkoston paloposteista otettu ja paloautojen paikalle tuoma sammutusvesi on tarkoitukseltaan ensisijaista sammutusvettä, jota on suunniteltu käytettäväksi tulipalotilanteissa. (Väänänen 2009, 9.) Pelastuslaitoksen operatiivisessa toiminnassa sammutusvettä siirretään yleensä vedenottopaikasta käyttökohteeseen pelastuslaitoksen rakentaman vedenkuljetusjärjestelmän (vesitie) avulla. Vedenottopaikkoja ovat sammutusauto, säiliöauto, paloposti, palovesiasema ja luonnonvedenottopaikka. Pelastuslaitos tuo sammutustoiminnan aloittamiseen vaadittavan sammutusveden mukanaan sammutus- ja säiliöautoilla. Pirkanmaan pelastuslaitoksella sammutusautoon mahtuu noin 2,8 m³ ja säiliöautoon keskimäärin 10 m³ vettä. Nykymiehityksellä sammutusyksikkö (sammutusauto + miehistö) kykenee tulipalokohteeseen saavuttuaan selvittämään yhden pääjohdon (76 mm) ja yhden tai kahden työsuihkun (42 mm) perusselvityksen, jolloin yhdestä sammutusautosta saatava sammutusvesivirta on 5 10 litraa sekunnissa. Tällä sammutusvesivirralla yhden sammutusauton säiliön (2,8 m 3 ) vesi riittää noin 5 7 minuutin tehokkaaseen sammuttamiseen. Mikäli tämä ei riitä sammuttamaan paloa, tulisi kyseisessä ajassa saada lisävesiselvitys sammutusautoon vesijohtoverkosta, säiliöautosta tai luonnonvedenottopaikasta. (Suomen Kuntaliitto 2011, 10.) Sammutusvedentarpeen ja vedensiirron arvioinnissa tulee huomioida myös vedensiirrossa aiheutuvat painehäviöt. Arvioinnissa riittää yleisesti käytössä olevat vedenkuljetusopin nyrkkisäännöt. Pääjohdon (76 mm) painehäviö 100 m:n letkuselvitysmatkaa kohti on 125 kpa ja 10 m:n nousu aiheuttaa 100 kpa:n painehäviön. Työjohdon (42 mm) painehäviönä voidaan käyttää 50 kpa / työjohto ja nousun aiheuttama painehäviö on myös 100 kpa / 10 m. Joukkuelähdössä (3 sammutusyksikköä) periaatteessa jokaisesta sammutusautosta saadaan sama sammutusvesivirta 5 7 minuutin ajan, jonka jälkeen myös ne tarvitsevat lisävesisyötön. Jos lisäveden syöttöön käytetään säiliöautoa, joka antaa vettä kolmelle sammutusyksikölle (yht. 3 työsuihkua), riittää säiliöauton vesi (10 m³) 11 minuuttia, ellei lisävesiselvitystä säiliöautolle ole saatu (paloposti, palovesiasema, muut säiliöautot, luonnonvesi). Säiliö-

12 auton antaessa lisävettä yhdelle sammutusyksikölle (2 työjohtoa), riittää vesi (2,8 m m 3 ) yhteensä noin 22 minuutin tehokkaaseen sammutukseen, jolloin tulipalo tulee olla sammutettu tai lisää vettä selvitetty vesijohtoverkosta toisesta säiliöautosta tai luonnonvedenottopaikasta. Käytännössä joukkuelähdön kahta sammutusyksikköä joudutaan usein käyttämään muuhun työhön kuin sammuttamiseen, esimerkiksi vaarassa olevien ihmisten evakuointiin, palavan rakennuksen katonaukaisuun savunpoistoa varten, vesihuoltoon jne. Tällöin isommissa tulipaloissa tulee paikalle hälyttää komppanialähtö (2-3 x joukkuelähtö) ja useita säiliöautoja, jolloin käytössä olevat voimavarat riittävät suurempaan sammutusvesituottoon edellä olevan perusajatuksen mukaisesti. Karkeasti arvioiden (mikäli vettä on riittävästi saatavilla ja kaikki lähdön sammutusyksiköt ovat maksimikäytössä), pystyy palokunta tuottamaan vettä tulipaloon 10 litraa sekunnissa (n. 600 l/min) jokaista sammutusyksikköä kohden ja 30 litraa sekunnissa yhtä vesitykkiä kohden. Täten se tarkoittaa joukkuelähdössä sammutusyksikköjen osalta 30 l/s (n l/min) ja komppanialähdössä 90 l/s (n l/min). (Suomen Kuntaliitto 2011, ) Tulipaloissa tarvittava vesimäärä Yleinen sammutusveden tarve vaihtelee kaava-alueittain, kiinteistökohtaisesti ja rakennustyypeittäin. Palokohteessa sammutusveden tarve riippuu kyseisen kohteen palokuormasta. Tulipalojen sammuttamiseen vedellä tarvitaan riittävä sammutusvesivirta (l/s) riittävän pitkään. Tarvittavan sammutusvesivirta voidaan arvioida kaavalla: sammutusvesivirta (l/s) = paloteho (MW) * 0,7 l/s. Päivittäisten pienten tulipalojen sammutusveden tarve pystytään useimmiten huolehtimaan pelastuslaitoksen, sopimuspalokuntien ja viereisten pelastuslaitosten sammutus- ja säiliöautokalustolla. Yleensä pelastuslaitoksen mukana kuljettama vesimäärä riittää pientalojen (omakotitalo / rivitalo) tulipalojen, sekä muiden vastaavan kokoisten tulipalojen sammuttamiseen. Aina ei tulipalon sammuttamiseen riitä pelastuslaitoksen mukana kuljettama vesimäärä, jolloin turvaudutaan lisäveden hankkimiseen. Lisävettä hankitaan paloposteista, sammutusvesiasemista tai luonnonvedenottopaikoista joista vesi voidaan kuljettaa kohteeseen rakentamalla vesitie tai kuljettaa vesi kohteeseen säiliövuoroajona säiliöautoilla. Kirjallisuuden mukaan asuintalon palon sammutuksessa tarvittava laskennallinen vesivirta on 0,05 0,15 l/s lattianeliömetriä kohti (Hyttinen, Tolonen & Väisänen 2008). Teollisuuden veden tarve voi poiketa huomattavasti, erityisesti jos käsitellään palavia nesteitä. Esimerkiksi kuivan sahatavaran sekä herkästi syttyvien (Leimahduspiste alle 28 C) sammuttamiseen käytettävän sammutusvesivirran tarve on jopa 0,40 l/s/m 2 (Hyttinen, 1998). Vettä tarvitaan varsinaisen palon sammuttamisen lisäksi myös palon rajoittamiseen sekä muiden rakennusten suojaamiseksi. Rajoittamiseen käytettävä vesivirta on Hyttisen mukaan 25 % palon sammuttamiseen tarvittavasta vesimäärästä sekä ympäristön suojelemiseksi tarvitaan vähintään yksi ja monessa kohteessa useampikin työjohto (5 l/s). Tällöin voidaan todeta teollisuuden paloissa tarvittavan sammutusvesivirran olevan raskaassa teollisuudessa hyvinkin pienellä paloalueella jo yli 1 l/s/m 2. Sammutusveden arvioitu kokonaistarve on esitetty taulukossa 1. Pelastuslaitoksen rakennuspalon sammuttamiseen tarvitsemaa vesimäärää vähentää huomattavasti rakennuksen varustaminen automaattisella sammutuslaitteistolla. Kunnalliseen vesijohtoverkkoon liitettyjen sammutuslaitteistojen mitoitusvirtaamat ovat rakennuskohteen käyttötavasta riippuen tyypillisesti välillä 3-30 l/s. Pääosa sammutuslaitteistoilla varustetuissa kohteissa sattuneista tulipaloista sammuu tai rajoittuu kuitenkin riittävästi jo yhden suuttimen tuottamalla vesimäärällä (virtaama tyypillisesti 1-3 l/s) ja pelastuslaitoksen tehtäväksi jää palon sammumisen varmistaminen. Lisävettä pelastustoimen yksiköiden mukanaan kuljettaman veden lisäksi ei tällöin useimmiten tarvita lainkaan.

13 Sammutusveden tarve Alueen määritelmä Sammutusveden arvioitu kokonaismäärä (m 3 ) 20 l/s, 1200 l/min väljästi rakennetut omakotitaloalueet ja rivitaloalueet (rakennusten etäisyys > 8 m) 40 l/s, 2400 l/min tiheästi rakennetut omakotitaloalueet ja rivitaloalueet (rakennusten etäisyys < = 8 m) kerrostaloalueet ja palvelualueet (myymälä-, toimisto-, koulu-, huoltoasema-, kirkko- yms. rakennukset) l/s, 3600 l/min pienteollisuusalueet ja varastoalueet > l/s, 4800 l/min suurteollisuusalueet ja varastoalueet > Taulukko 1. Sammutusveden arvioitu kokonaistarve sammutuslaitteistolla varustamattomissa kohteissa (Hyttinen 2008) 4.3 Kuntien ja vesihuoltolaitosten sammutusvesijärjestelyt Koska Pirkanmaan kuntien (22kpl) sammutusvesijärjestelyt ovat hyvin erilaiset ja eritasoiset, esitellään kuntien sammutusvesijärjestelyt erillisissä kuntakohtaisissa liitteissä. Kuntakohtaisissa liitteissä käsitellään myös niitä seikkoja, joita pelastuslaitoksen tulee ottaa huomioon käyttäessään vettä ko. kunnan vesihuoltolaitoksen verkostoista. 5 RISKIEN KARTOITUS JA ARVIOINTI 5.1 Riskien arviointi Pelastuslain 379/2011 mukaan pelastustoimelle kuuluvat tehtävät tulee hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Pelastustoimen järjestelyistä päätetään palvelutasopäätöksissä, joita varten alueen pelastustoimen tulee selvittää alueella esiintyvät uhat ja arvioitava niistä aiheutuvat riskit sekä määrittää toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Onnettomuuksista ihmisten terveyttä ja henkeä uhkaavat lähinnä tulipalot, kemikaali-, säteily- ja luonnononnettomuudet, hukkuminen ja liikenneonnettomuudet. Ympäristöä uhkaavat vastaavasti pääasiassa tulipalot, kemikaali-, säteilyonnettomuudet. Omaisuutta uhkaavat vakavimmin tulipalot ja luonnononnettomuudet. Pirkanmaan osalta pelastustoimen järjestelyistä on päätetty palvelutasopäätöksessä (Pirkanmaan pelastustoimen palvelutasopäätös ), jossa on selvitetty Pirkanmaalla esiintyvät uhat ja arvioitu niistä aiheutuvat riskit sekä määritetty toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat. 5.2 Sammutusveden aiheuttamat riskit ja ympäristövaikutukset Tulipaloa sammutettaessa osa sammutusvedestä höyrystyy tulipalon synnyttämän kuumuuden johdosta ja osa imeytyy palokohteen irtaimistoon ja rakenteisiin. Jäljelle jäävä vesi on sammutusjätevettä. Sammutusjäteveden mukana palokohteen ympäristöön saattaa kulkeutua tulipalossa syntyneitä tai kohteessa säilytyksessä olleita kemikaaleja. Nämä erilaiset ja mahdollisesti erittäin myrkyllisetkin aineet ja aineyhdisteet saattavat aiheuttaa merkittäviä ympäristöhaittoja pinta- ja pohjavesissä, maaperässä sekä

14 jäteveden puhdistamoilla. (Paloposki 2005, 11) Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista annetun asetuksen (856/2012) 77 velvoittaa tuotantolaitoksen keräämään tulipalojen sammuttamiseen ja muuhun torjuntaan käytetyn veden talteen siten, ettei vesi voi pilata maaperää tai vesistöä eikä aiheuttaa vahinkoa jätevedenpuhdistamon toiminnalle. Pelastuslaitos valvoo osaltaan säännöksen toteutumista valvontakohteissa. Muissa kuin kemikaalikohteissa ei käytännössä ole tarvetta sammutusjätevesien talteenotolle. (VTT workpaper: Sammutusvedet ja ympäristö.)

15 6 VARAUTUMINEN 6.1 Pelastuslaitoksen varautuminen Pelastuslaitoksen tulee varautua sekä normaaliajan häiriötilanteita sekä poikkeusoloja varten. Normaaliajan häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtuma, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia ja jonka hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toimijoiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010). Tällaisia ovat esimerkiksi vakavat luonnononnettomuudet kuten myrskytuhot ja vedenpinnan äkillinen nousu sekä säteilyonnettomuudet. Pelastuslaitos varautuu pitkäkestoiseen toimintaan pelastustoiminnan valmiussuunnitelmassa ja johtamisoppaassa. Suunnittelussa huomioidaan johtaminen ja sen tarvittavat tukitoiminnot, pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien henkilöstön käyttö sekä huollon järjestelyt. Poikkeusolojen varalta suunniteltava valmius perustuu uhkien arviointiin. Perusteet arvioinnille saadaan mm. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta ja sotilasviranomaisilta. Uhkien arvioinnin perusteella päätetään tarvittavasta suorituskyvystä, joka koostuu mm. johtamisjärjestelmästä, kyvystä suojata, varoittaa ja evakuoida väestöä, pelastuslaitoksen omista resursseista, muilta pelastuslaitoksilta saatavista resursseista, pelastustoimintaan osallistuvien muiden viranomaisten resursseista sekä valmiuslain perusteella perustettavista muodostelmista. Poikkeusoloihin varautumiseen kuuluu myös oman toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen siten, että varmistetaan esimerkiksi polttoaineiden ja varaosien saatavuus. Pelastuslaitoksen tulee määritellä ja kyetä huolehtimaan seuraavista asioista poikkeusoloissa: oman toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen (mm. valmiuspaloasemat) valmiuslaissa säädetty pelastustoimen varautuminen pelastustoimen alueen kaikkien pelastustoimintaan käytettävissä olevien voimavarojen määrittely sekä niiden suorituskyky. 6.2 Ulkoiset pelastussuunnitelmat Pelastuslaitosten on pelastuslain (379/2011) velvoittamina laadittava ulkoisia pelastussuunnitelmia alueensa kohteisiin, jotka aiheuttavat erityistä vaaraa. Pelastussuunnitelmien laatimisesta säädetään sisäasiainministeriön asetuksessa erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoisesta pelastussuunnitelmasta (406/2011) ja niitä käsitellään myös Euroopan unionin neuvoston direktiivissä 2012/18/EU (SEVESO III-direktiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/21/EY ja Euroopan neuvoston direktiivissä 89/618/Euratom. Ulkoinen pelastussuunnitelma on pelastuslaitoksen laatima suunnitelma pelastuslain 48 :ssä mainituilla alueilla tapahtuvien suuronnettomuuksien torjumiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Sen tarkoitus on olla pelastuslaitoksen käytännönläheinen toimintaa ohjaava asiakirja, mistä löytyvät nopeasti kaikki oleelliset asiat, joilla on valmistauduttu alueen suuronnettomuusvaaraan ja joita tarvitaan pelastustoimintaan. Ulkoisen pelastussuunnitelman laadinnassa huomioidaan kohteen turvallisuusasiakirjat, kuten sisäinen pelastussuunnitelma, kohteen turvallisuusselvitys ja sijaintikaupungin valmiussuunnitelma. Pirkanmaan alueella on tällä hetkellä yhteensä 8 kohdetta, joihin pelastuslaitos on velvollinen laatimaan ulkoisen pelastussuunnitelman. Näistä kohteista 7 on vaarallisten kemikaalien tai räjähteiden käsittelyyn ja varastointiin erikoistuneita turvallisuusselvitysvelvollisia laitoksia ja 1 on turvallisuusselvi-

16 tysvelvollinen järjestelyratapiha, minkä läpi kulkee suuria määriä vaarallisia aineita. Ulkoisten pelastussuunnitelmien laadinnassa tulee huomioida yhtenä osa-alueena kyseessä olevan kohteen sammutusvesijärjestelyt. Suunnitelmaan eritellään kohteen omat ja kunnalliset sammutusvesijärjestelmät, luonnonvesilähteet ja resurssikohtaan listataan valmiiksi käytettävissä olevat pelastuslaitoksen säiliöajoneuvot ja niiden toimintavalmiusajat tarvittaessa. Lisäksi suunnitelmaan on hyvä kirjata kohteen oma kalustovalmius sammutus-, pelastus- ja torjuntatoimia varten. Sammutusvesijärjestelyjen toimivuutta voidaan testata kolmivuosittaisissa harjoituksissa, mitkä järjestää toiminnanharjoittaja yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa ja niitä valvoo Turvallisuus ja kemikaalivirasto (Tukes). 6.3 Kuntien ja vesihuoltolaitosten varautuminen Kunnan tulee laatia valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelman tarkoituksena on erilaisin etukäteisvalmisteluin tai muiden toimenpiteiden avulla varmistaa tehtävien mahdollisimman hyvän hoitamisen yhteiskunnan normaaliajan häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa (Valmiuslaki 1552/ ). Vesihuoltolaitos vastaa Vesihuoltolain 119/ a :n mukaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Palvelujen turvaamiseksi laitoksen on oltava yhteistyössä muiden samaan verkostoon liitettyjen vesihuoltolaitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asiakkaiden kanssa. Vesihuoltolaitos laatii ja pitää ajan tasalla suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisesta sekä ryhtyy suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Laitos toimittaa suunnitelman valvontaviranomaisille, pelastusviranomaiselle ja kunnalle. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee myös laitosta, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle tai käsittelee vesihuoltolaitoksen jätevesiä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä perusteista, joiden mukaan vesihuoltolaitos suunnittelee varautumista häiriötilanteisiin.

17 7 SAMMUTUSVESIJÄRJESTELYJEN TAVOITETILA 7.1 Palovesiasemien sekä palopostien asennus Pelastuslaitos esittää, että uusia sammutusvesijärjestelyjä rakennettaessa tai vanhoja saneerattaessa, runkolinjoihin asennetaan vain palovesiasemia. Mikäli vesijohdon kapasiteetti on niin pieni, ettei palovesiaseman asennus ole mahdollista, voidaan linjaan asentaa paloposti. Mitoitusperusteet on esitetty liitteessä Palovesiasema Palovesiasemia asennetaan pelastustoiminnan kannalta tarkoituksen mukaisiin paikkoihin siten, että niiden keskinäinen etäisyys on: a) enintään 2 km (tavoitteellinen tuotto vähintään 45 l/s): Asuinrakennusten korttelialueilla (A, AK, AP, AR, AO, AL, AH) yleensä b) enintään 1 km (tavoitteellinen tuotto vähintään 45 l/s): Puukerrostalojen korttelialueilla (AK) Palvelurakennusten korttelialueilla (P, PL, PV) Yleisten rakennusten korttelialueilla (Y, YL, YH, YO, YS, YY, YM, YK, YU) Liike- ja toimistorakennusten korttelialueilla (K, KL, KM, KT, KTY) c) enintään 0,5 km (tavoitteellinen tuotto vähintään 60 l/s): teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueilla (T, TT, TV, TY, T/kem) 2. Paloposti Mikäli vesijohdon kapasiteetti ei mahdollista palovesiaseman rakentamista, voidaan se korvata pientalojen korttelialueilla (AP, AO) toisistaan enintään 500 m:n etäisyydelle asennettavilla paloposteilla, joiden tavoitteellinen tuotto on vähintään 15l/s. Paloposteja voidaan lisäksi käyttää edellisestä poiketen ensisijaisena lisävesilähteenä kaupunkikeskustoissa (keskustatoimintojen korttelialueilla (C)) erikseen sovittavilla alueilla Pelastuslaitoksen kaluston tarve Pelastuslaitoksen tulee suunnitelman mukaan varautua enintään 500 m 110 mm letkujohdon selvittämiseen suurimmissa paloissa. Haja-asutusalueiden sekä pienten vesiosuuskuntien sammutusveden tuottomäärät ovat liian pieniä järkevän palovesijärjestelmän rakentamiseksi kiinteästi, jolloin tulee turvautua luonnonvesiin. Luonnonveden ottoon tulee suunnitella ennakkoon pisteitä erityisesti kylien läheisyyteen. Pelastuslaitoksella tulee myös olla käytössään riittävän tehokkaat pumput luonnonvesipisteiden hyödyntämiseksi. Pirkanmaalla olevat pelastuslaitoksen käyttöön soveltuvat luonnonvedenottopaikat on luetteloitu liitteessä 3. Pelastuslaitoksen ajoneuvohankintojen suunnittelussa tulee jatkossa kiinnittää huomiota vedenkuljetuskykyyn erityisesti maakunnan harvemmin asutuilla alueilla. Riittävän sammutusvesivirran aikaansaamiseksi tulee säiliöautoja taikka säiliösammutusautoja olla hajasijoitettuna koko maakunnan alueella.

18 7.2 Tiedottaminen ongelmatapauksissa sekä onnettomuuden aikana Vesihuoltolaitos Mikäli vesijohtoverkostossa, josta on mahdollista ottaa sammutusvettä (paloposti, palovesiasema), on putkirikko tai putkistoon tehdään korjauksia, jotka estävät sammutusveden ottamisen, on siitä välittömästi ilmoitettava Pirkanmaan pelastuslaitoksen tilanne- ja johtokeskukseen p. (03) Samoin edellä mainitussa tapauksessa on asiasta tiedotettava kiinteistön omistajia, mikäli heidän rakennukseen on ko. vesijohtoverkostoon liitetty sprinklerilaitteisto. Pelastuslaitos Mikäli pelastuslaitos ottaa sammutusvettä vesijohtoverkostosta, on pelastuslaitoksen siitä välittömästi ilmoitettava vesijohtoverkostosta vastaavalle vesihuoltolaitokselle. Pelastuslaitoksen on myös noudatettava vesihuoltolaitosten antamia erillisiä ohjeita ottaessaan sammutusvettä vesijohtoverkostosta. Nämä ohjeet on erikseen annettu kuntakohtaisesti liitteissä. Pelastuslaitos on myös velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan vioista, puutteista tai rikkoutumisista välittömästi ko. vesihuoltolaitokselle. 7.3 Pelastuslaitoksen, kuntien sekä vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen Sammutusvesihuollon kehittämisellä, järjestelyillä ja toimenpiteillä pyritään siihen että riskiarvioinnin perusteella kyetään huolehtimaan riittävästä sammutusveden saatavuudesta koko pelastuslaitoksen alueella. Pirkanmaan pelastuslaitoksella on käytettävissä yli 30 säiliöautoa (liite 4). Sammutusveden saatavuuden ylläpitämiseksi pelastuslaitos ylläpitää riittävää määrää säiliöautoja sekä kehittää Hämeenkyrön paloasemasta vesihuoltoaseman normaalien pelastustehtävien lisäksi sijoittamalla sinne mm. kaksi suurtehopumppua varustettuna tarkoitukseen sopivalla kuljetuskalustolla sekä suuriläpimittaisilla paloletkuilla. Pelastuslaitos ottaa tarvitsemansa sammutusveden palopostiverkostoista ja tarvittaessa luonnonvesilähteistä. Kuntien tulee toimittaa sammutusvesisuunnitelman liitteiksi kartat palopostiverkostoista ja palovesiasemista pelastuslaitokselle vuoden 2016 aikana. Pelastuslaitos on kartoittanut luonnonvedenottopaikat sammutusvesisuunnitelmaan. Kehittämiskohteena on niiden ympärivuotinen käyttö. Pirkanmaan pelastuslaitos pyrkii omalta osaltaan minimoimaan vahingot/haitat, joita sammutusveden ottaminen vesijohtoverkostosta voi aiheuttaa. Pelastuslaitos pyrkii, aina kun se on mahdollista ja pelastustyön kannalta järkevää, käyttämään luonnonvedenottopaikkoja. Tähän kehitystoimintaan liittyen Pirkanmaan alueelta kartoitetaan riittävä määrä sopimuspalokuntia, joilla on normaalien pelastustehtävien lisäksi halukkuus toimia sammutusvesihuollossa, vesihuoltoon soveltuvalla kalustolla (esim. metsäpaloperäkärry).

19 8 OSAPUOLTEN VASTUUT JA ROOLIT 8.1 Pirkanmaan pelastuslaitos Tämä suunnitelma on laadittu yhteistyössä pelastustoimen alueeseen kuuluvien kuntien ja pelastustoimen alueella toimintaa harjoittavien vesihuoltolaissa tarkoitettujen vesihuoltolaitosten sekä näille vettä toimittavien vesilaitosten kanssa. Vesihuoltolaitoksista on rajattu pois ne vesiosuuskunnat, jotka eivät pysty toimittamaan sammutusvettä pelastuslaitoksen tarpeisiin. Suunnitelma on laadittu siten, että sammutusveden hankinta ja toimittaminen vastaavat Pirkanmaan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä määriteltyjä onnettomuusuhkia. 8.2 Kunnat Kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten, laitoksille vettä toimittavien ja niiden jätevesiä käsittelevien sekä muiden kuntien kanssa sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. (Vesihuoltolaki 2014/681) Kunnan tulee huolehtia alueellaan sammutusveden hankinnasta pelastuslaitoksen tarpeisiin sammutusvesisuunnitelmassa määritetyllä tavalla. Kunnan vastuulla olevaan sammutusveden hankintaan kuuluu lisäksi velvollisuus huolehtia sammutusvesisuunnitelmassa määriteltävistä sammutusveden ottopaikoista luonnonvesilähteisiin. Sammutusveden hankinta pelastustoimen tarpeisiin on siis ensisijaisesti kunnan vastuulla. Sammutusveden hankintaan kuuluu luonnonveden ja vesijohtoverkoston sekä siihen asennettujen palopostien ja sammutusvesiasemien huolto ja kunnossapito sekä näiden rakentamiskustannukset. Kunta voi sopia vesihuoltolaitoksen kanssa erikseen vesijohtoverkoston, palopostien sekä sammutusvesiasemien rakentamis- tai huoltokustannuksien vastuiden jakautumisesta. Kunnan tulee huomioida sammutusvedenottopaikat myös ympärivuotisesti. Sammutusvedenottopaikkojen läheisyyteen tulee päästä myös talvella, joten tämä on huomioitava lumien aurauksissa. Kunnan kaavoituksesta vastaavan tahon on tarvittaessa pyydettävä lausunto Pirkanmaan pelastuslaitokselta kaavamuutoksista. Pelastuslaitos antaa harkintansa mukaan lausunnon kaavamuutoksesta, jonka yhteydessä arvioidaan tarvittaessa alueen sammutusvesijärjestelyjen riittävyys. 8.3 Vesihuoltolaitokset Vesihuoltolaissa tarkoitetun vesihuoltolaitoksen ja tälle vettä toimittavan vesilaitoksen tulee toimittaa sammutusvettä vesijohtoverkostosta sammutusvesisuunnitelmassa määritetyllä tavalla pelastuslaitoksen tarpeisiin. Sammutusveden toimittamiseen kuuluu vedenhankinta ja johtaminen vesihuoltolaitoksen verkostoon kuuluviin paloposteihin ja sammutusvesiasemille. Lisäksi sammutusveden toimittamiseen kuuluu palopostien ja sammutusvesiasemien kunnossapito sekä huolto. Sammutusveden toimittamisesta aiheutuvien kustannusten jakamisen perusteista on sovittu sammutusveden hankinnasta vastaavan kunnan ja sammutusvettä toimittavan vesihuoltolaitoksen kanssa. Nämä perusteet on mainittu kuntakohtaisessa liitteessä. Sammutustöiden aikana tai sen jälkeen vesijohtoverkoston vedenlaadun heikkeneminen ja/tai vedenjakelun häiriintyminen voi olla mahdollista. Vesihuoltolaitos voi myös joutua sammutustöiden aikana tekemään toimenpiteitä sammutusveden toimittamiseksi palopaikalle. Tällaisia toimenpiteitä voivat

20 olla esimerkiksi vesijohtoverkoston paineen korottaminen tai vesijohtoverkoston venttiilien sulkeminen, jotta sammutusvettä voidaan ohjata palopaikan läheisyydessä oleville paloposteille tai sammutusvesiasemille. Vastuu mahdollisten korvausten maksamisesta edellä mainituissa tapauksissa on vesihuoltolaitoksella, ellei kustannuksien korvausmenettelyistä ole erikseen sovittu kunnan kanssa. Korvausperiaatteet on mainittu kuntakohtaisissa liitteissä.

21 9 SAMMUTUSVESISUUNNITELMAN YLLÄPITO 9.1 Sammutusvesisuunnitelman voimassaoloaika ja yhteystietojen päivittäminen Sammutusvesisuunnitelma on voimassa toistaiseksi. Kuntien ja vesihuoltolaitoksien tulee huolehtia siitä, että pelastuslaitoksella on ajantasaiset yhteystiedot ja kartta-aineistot. Nämä aineistot sekä sammutusvesisuunnitelma päivitetään vuosittain pidettävässä yhteistoimintakokouksessa. 9.2 Sammutusvesikartat Kunnan tai kunnan alueella toimivan vesihuoltolaitoksen tulee toimittaa pelastuslaitokselle sähköiset paloposti-, palovesiasema- sekä luonnonvedenottopaikkakartastot mennessä. Lähteet Veli Hyttinen, Pertti Tolonen, Timo Väisänen; Palofysiikka 2008 Pelastuslaki 379/2011 Vesihuoltolaki 119/2001 sekä 681/2014 Pirkanmaan pelastuslaitoksen palvelutasopäätös Opas sammutusvesisuunnitelman laatimiseksi, Suomen kuntaliitto Johannes Väänänen; Palopostit ja palovesiasemat osana vesihuoltoverkostoa Valmiuslaki 1552/2011 Veli Hyttinen 1998 Tuomas Paloposki 2005, 11 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 856/2012 VTT workpaper, sammutusvedet ja ympäristö Sisäministeriön asetus erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoisesta pelastussuunnitelmasta 406/2011 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje; SM:n julkaisu 21/2012 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, Valtion periaatepäätös 2010