Miia Isoniemi SELVITYS VAASAN SAMMUTUS- VESIJÄRJESTELYISTÄ

Transkriptio

1 Miia Isoniemi SELVITYS VAASAN SAMMUTUS- VESIJÄRJESTELYISTÄ Tekniikka ja liikenne 2013

2 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Ympäristöteknologian koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Tekijä Miia Isoniemi Opinnäytetyön nimi Selvitys Vaasan sammutusvesijärjestelyistä Vuosi 2013 Kieli suomi Sivumäärä liitettä Ohjaaja Riitta Niemelä Tämä työ laadittiin Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimeksiannosta. Sammutusvesisuunnitelmaa edellytetään vuonna 2011 voimaan tulleessa pelastuslaissa (379/2011). Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Vaasan sammutusvesijärjestelyjen nykytilanne sekä määrittää tavoitetilat riskialueittain Pohjanmaan pelastuslaitoksen sammutusvesisuunnitelmaa varten. Tässä työssä käytettyjä menetelmiä voidaan käyttää myös muita Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueen kuntia analysoitaessa. Teoriaosuudessa perehdyttiin sammutusvesijärjestelyt mahdollistaviin tekijöihin, osapuolten vastuisiin ja rooleihin sammutusveden järjestämisessä sekä sammutusjäteveden aiheuttamiin riskeihin. Lisäksi perehdyttiin pelastuslaitoksen riskialuejakoon, joka oli perustana tavoitetilan määrityksessä. Nykytilannetiedot, kuten palovesiasemaverkoston kattavuus ja olemassa oleva pelastuslaitoksen kalusto, pohjautuvat sähköpostikyselyihin, jotka suunnattiin Vaasan Vedelle ja pelastuslaitoksen henkilökunnalle. Vertaamalla nykytilannetta tavoitetilaan selvitettiin onko Vaasassa alueita, joissa ei ole tarpeeksi palovesiasemia sekä tavoittavatko joukkuelähdön kolme säiliöautoa koko kaupungin riskialuejakoon perustuvissa tavoiteajoissa. Selvityksen perusteella Vaasan sammutusvesijärjestelyt ovat melko hyvällä mallilla. Vaasasta löytyi 19 palovesiasemien katvealuetta. Katvealueet on mahdollista poistaa tai niitä voidaan pienentää lisäämällä alueille palovesiasemia. Yksi katvealueista sijaitsee Kronvikissa. Siellä ei ole tarpeeksi suurta runkojohtoa, johon palovesiasema on mahdollista liittää, joten alueelle suositellaan luonnonvedenottopaikan rakentamista satamaan. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot sijaitsevat Vaasaan nähden hyvillä paikoilla joukkuelähdön tarpeet huomioiden. Vain Palosaarelle jää alue, johon kolme säiliöautoa ei ehdi tavoiteajassa. Avainsanat sammutusvesisuunnitelma, palovesiasema, riskialuejako

3 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ympäristöteknologian koulutusohjelma ABSTRACT Author Miia Isoniemi Title Survey of Firefighting Arrangements in Vaasa Year 2013 Language Finnish Pages Appendices Name of Supervisor Riitta Niemelä This thesis was made as an assignment for the Ostrobothnia rescue department. A firefighting water supply plan is required in the rescue law (379/2011) which came into effect in The purpose of this thesis was to find out a present situation of firefighting arrangements in Vaasa and specify the target states for each risk area for the firefighting water supply plan at the Ostrobothnia rescue department. The methods of this thesis can be used to analyze the other municipalities at the area of Ostrobothnia rescue department. The theory part focused on factors which enable firewater arrangements, parties responsible and roles in firewater arrangement and risks which are caused by firefighting waste water. In addition, the risk area division of the rescue department was focused on, which was the basis for specifying the target state. Information of present situation, such as the coverage of the pumping station network and existing equipment at the rescue department, was based on enquiries which were targeted to Vaasan Vesi and the personnel of the rescue department. Areas with not enough pumping stations in Vaasa could be found by comparing the present situation to the target states. It was also calculated if three water tenders of the rescue team can reach the whole town in target times based on the risk area division. On the basis of the survey, firefighting arrangements in Vaasa are in quite good condition. 19 areas with not enough pumping stations were found in Vaasa. Improvements can be made in these areas by adding pumping stations. One of these areas is located in Kronvik. There is not a water pipe which is big enough to connect the pumping station, so open water supply is recommended to the harbor. The water tenders of Ostrobothnia rescue department are located well for the needs of Vaasa and the rescue team. Only in Palosaari there is a place where three water tenders cannot reach in the target time. Keywords Firefighting water supply plan, pumping station, risk area division

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO TYÖN TAUSTA JA TARKOITUS TEORIATAUSTA Pelastustoimen järjestelyt Suomessa Pohjanmaan pelastuslaitos Pelastuslaitoksen sammutusveden tarve Tulipaloissa tarvittava vesi tilastollisesti Vesivirtatarve erilaisissa huonepaloissa Osapuolet sammutusveden järjestämisessä Kunnat Vesihuoltolaitokset Muita toimijoita sammutusvesihuollossa Vesijohtoverkoston rakenne Sammutusvesilähteet ja vedenkuljetuskalusto Kiinteät sammutusvesilähteet Sprinklerilaitteistot Vedenkuljetuskalusto Pelastusmuodostelmat Riskien kartoitus Toimintavalmiusaika Sammutusjätevedet Varautuminen Pelastuslaitoksen varautuminen Kuntien varautuminen Vesihuoltolaitosten varautuminen TYÖN LÄHESTYMISTAPA JA TOTEUTUS Lähtötilanteen selvitys Riskialuejako... 43

5 4.3 Sammutusvesijärjestelyjen tavoitetilan määritys Lähtötilanteen vertaaminen tavoitetilaan TYÖN TULOKSET Lähtötilanne Pelastuslaitoksen kalusto Vaasan Veden vesijohtoverkosto Paloposti- ja palovesiasemaverkosto Luonnonvedenottopaikat Toiminta vesijohtoverkoston häiriötilanteessa Riskialueet Vaasan riskialuejakauma Pelastuslaitoksen toimintavalmiusajat Vaasassa Riskikohteet Palovesiasemaverkoston kattavuus Riskikohteet katvealueisiin nähden Säiliöautojen sijainnit ja niiden tavoittamat alueet JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Työn vaiheet ja resurssien hallinta Työn tulosten hyödyntäminen ja arviointi Työn jatkuminen ja keskeiset uudet ideat Johtopäätökset LÄHTEET LIITTEET

6 6 KUVALUETTELO Kuva 1. Palopostien sijaintien vaikutus veden saatavuuteen ja käyttöveteen. s. 22 Kuva 2. Vesijohtoverkoston haarajärjestelmä. s. 23 Kuva 3. Vesijohtoverkoston kiertojärjestelmä. s. 24 Kuva 4. Palovesiasema. s. 26 Kuva 5. Seinäpaloposti. s. 27 Kuva 6. Maapaloposti. s. 28 Kuva 7. a: luonnonvedenottopaikka. b: opastus luonnonvedenottopaikalle. s.29 Kuva 8. Toimintavalmiusaikakäsitteet. s. 34 Kuva 9. Sammutusjäteveden pääasialliset kulkeutumisreitit erityyppisissä paloissa. s. 36 Kuva 10. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot. s. 51 Kuva 11. Vaasan kaupungin riskialuejakauma. s. 55 Kuva 12. Palovesiasemien katvealueet 1 4. s. 58 Kuva 13. Palovesiasemien katvealueet s. 58 Kuva 14. Palovesiasemien katvealue 11. s. 59 Kuva 15. Palovesiasemien katvealueet 12 ja 13. s. 60 Kuva 16. Palovesiasemien katvealue 14. s. 60 Kuva 17. Palovesiasemien katvealue 15. s. 61 Kuva 18. Palovesiasemien katvealue 16. s. 61 Kuva 19. Palovesiasemien katvealue 17. s. 62 Kuva 20. Palovesiasemien katvealue 18. s. 62 Kuva 21. Palovesiasemien katvealue 19. s. 63 Kuva 22. Riskikohteet katvealueisiin nähden. s. 63 Kuva 23. Säiliöautojen ajoaikojen tarkastelupisteet. s. 65 Kuva 24. Sulvan aseman säiliöauton tavoittama alue. s. 68 Kuva 25. Koivulahden aseman säiliöauton tavoittama alue s. 69 Kuva 26. Raippaluodon VPK:n aseman säiliösammutusauton tavoittama alue. s. 70

7 7 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella tapahtuneisiin rakennuspaloihin ja rakennuspalovaaroihin käytetty keskimääräinen vesimäärä yhtä tapausta kohden. s. 15 Taulukko 2. Pohjanmaan pelastustoimen tehtävät vuosina s. 16 Taulukko 3. Huonepalon sammutuksessa tarvittava laskennallinen vesivirta lattianeliömetriä kohti. Taulukko 4. Turvetuotantoalueella tarvittavien sammutusvesialtaiden vähimmäismäärät. Taulukko 5. Riskiluokkien määrittely ja ruudun saama väri niiden perusteella. s. 17 s. 20 s. 32 Taulukko 6. Avunsaantiajan koostuminen minuuteissa. s. 35 Taulukko 7. Vaasassa sijaitsevat säiliöautot. s. 49 Taulukko 8. Vaasassa sijaitsevien paloasemien letkukalusto. s. 49 Taulukko 9. Vaasassa sijaitsevat moottoriruiskut. s. 49 Taulukko 10. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot ja niiden tilavuudet. Taulukko 11. Vaasan riskikohteiden sammuttamiseen tarvittava vesivirta. s. 51 s. 57 Taulukko 12. Tarkastelupisteiden osoitteelliset sijainnit. s. 66 Taulukko 13. Säiliöautojen ajoajat eri asemilta tarkastelupisteisiin A O. s. 66

8 8 LIITELUETTELO LIITE 1. Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimialueen moottoriruiskut ja suurtehopumput LIITE 2. Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimialueen letkukalusto LIITE 3. Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimialueen sammutusautot LIITE 4. Kysely asemavastaaville LIITE 5. Kysely kunnan yhdyshenkilölle LIITE 6. Vaasan talousvesitoiminta-alue 2012

9 9 1 JOHDANTO Sammutusvesisuunnitelman laatiminen alueellisten pelastuslaitosten alueille tuli aiheelliseksi pelastuslain uudistuksen yhteydessä vuonna Pelastuslaissa (379/2011) säädetään sammutusvesisuunnitelmasta, sen laatimisesta, vastuista sekä toteuttamisaikataulusta. Aikaisemmin laki ei ole edellyttänyt sammutusvesisuunnitelman laatimista. Alueelliset pelastuslaitokset laativat sammutusvesisuunnitelmansa yhteistyössä alueen kuntien ja alueelle vettä toimittavien vesihuoltolaitosten kanssa. Pohjanmaan pelastuslaitos toimii tämän opinnäytetyön toimeksiantajana. Työn tarkoituksena on tehdä selvitys Pohjanmaan pelastuslaitoksen sammutusvesisuunnitelman laatimista varten. Selvitys koostuu sammutusvesijärjestelyjen nykytilanteen selvittämisestä sekä tavoitetilan määrittämisestä. Työssä käsitellään Vaasan kaupungin tilannetta. Nykytilannetta ja tavoitetilaa vertaamalla selvitetään mahdolliset kehitystarpeet Vaasan alueella ja ne esitetään karttatarkastelun avulla. Nykytilanne selvitetään kyselyillä Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueen paloasemien aluevastaaville sekä Vaasan kaupungille ja Vaasan Vedelle. Asemavastaaville suunnatulla kyselyllä on tarkoitus selvittää olemassa oleva pelastuslaitoksen kalusto, kuten säiliöautot, letkukalusto, moottoriruiskut ja suurtehopumput. Vaasan Vedeltä puolestaan selvitetään niiden vesijohtoverkostossa olevat sammutusvesilähteet, kuten palopostit ja palovesiasemat tuottotietoineen sekä mahdolliset luonnonvedenottopaikat. Lisäksi selvitetään vesijohtoverkoston kattavuus ja verkoston laajuus. Tavoitetilan määrittämisen apuna käytetään Sisäasiainministeriön antamia pelastusmuodostelmien toimintavalmiusaikoja sekä Kuntaliiton julkaisun, Opas sammutusvesisuunnitelman laatimiseksi, antamia tietoja, kuten pelastusajoneuvojen nopeuksia eri riskialueilla. Tavoitetilat määritellään erikseen kolmelle eri riskiluokka-alueelle. Työn teoriaosuudessa käsitellään pelastuslaitoksen sammutusveden tarvetta ja osapuolia sammutusveden järjestämisessä sekä niiden yleistä varautumista. Siinä käsitellään myös vesijohtoverkoston rakennetta sekä verkostoon liitettyjä sammutusvesilähteitä ja niille asetettuja vaatimuksia. Teoriaosuudessa selvitetään lisäksi

10 10 mitä pelastusmuodostelmia on olemassa sekä niiden toimintavalmiusajat ja ajan muodostumisperiaatteet. Lisäksi käsitellään riskien kartoituksen perusteita ja riskiruutuaineiston muodostumista sekä sammutusjätevesiä.

11 11 2 TYÖN TAUSTA JA TARKOITUS Vuonna 2011 voimaan tullut uusi pelastuslaki (379/2011) edellyttää sammutusvesisuunnitelman laatimista. Sammutusvesisuunnitelma on suunnitelma sammutusveden hankinnasta ja toimittamisesta. Vastuu suunnitelman toteuttamisesta on alueellisilla pelastuslaitoksilla, mutta työ tehdään yhteistyössä alueen kuntien ja sammutusvedenhankinnan kannalta oleellisten vesihuoltolaitosten kanssa. Kaupunkiliitto julkaisi vuonna 2011 oppaan sammutusvesisuunnitelman laatimiseksi. Sen tarkoituksena on yhtenäistää alueellisten pelastuslaitosten sammutusvesisuunnitelmien sisältöjä. (Kuntaliitto 2011) Pelastuslain mukaan sammutusvesisuunnitelman tulisi olla alueellisten pelastuslaitosten osalta hyväksyttynä kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta eli Pohjanmaan pelastuslaitoksen kohdalla tavoitteeseen ei päästä, sillä työn aloittaminen jäi resurssipulan vuoksi keväälle Resurssipulan vuoksi Pohjanmaan pelastuslaitos päätti antaa osan suunnitelman laadinnasta opinnäytetyöaiheeksi. Pohjanmaan pelastuslaitokselle laaditaan yksi yhteinen suunnitelma, joka kattaa koko sen toimialueen 12 kuntaa. Koska kyseessä on hyvin laaja kokonaisuus, päätettiin tämä opinnäytetyö rajata koskemaan pelkästään Vaasan kaupungin tilannetta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kerätä tietoa ja huomioita Vaasan osalta varsinaisen sammutusvesisuunnitelman laatimista varten noudattaen pääsisällöllisesti Kaupunkiliiton opasta sammutusvesisuunnitelman laadintaan. Opinnäytetyö ei kuitenkaan noudata oppaassa esitettyä otsikointia kuin osittain. Pelkän Vaasan sammutusvesisuunnitelman laatimista ei pidetä aiheellisena, sillä samaan aikaan on menossa koko alueen sammutusvesisuunnitelman laatiminen. Työssä toteutetut analysoinnit ovat sovellettavissa alueen muiden kuntien tilanteen analysointiin. Pelastuslain mukaan sammutusvesisuunnitelman on vastattava alueen palvelutasopäätöstä. Pohjanmaan pelastuslaitokselle ollaan laatimassa uutta palvelutasopäätöstä vuosille Sitä varten on vuonna 2012 tehty riskikartoitus, jossa Vaasa ja Vähäkyrö käsitellään erikseen, koska tuolloin ne olivat vielä kaksi

12 eri kuntaa. Sen vuoksi myös sammutusvesisuunnitelmassa käsitellään kyseiset kunnat erikseen, ja täten sama koskee tätä opinnäytetyötä. 12

13 13 3 TEORIATAUSTA Tässä osiossa kuvataan sammutusvesisuunnitelman kannalta oleellista teoriataustaa eri osapuolten sekä tarvittavan verkoston ja kaluston kannalta. Teoria keskittyy sammutusvedenhankinnan mahdollistaviin tekijöihin sekä varautumiseen. Sammutusvesisuunnitelma on osa pelastuslaitoksen, kuntien ja vesihuoltolaitosten varautumista. 3.1 Pelastustoimen järjestelyt Suomessa Suomi on jaettu 22 pelastustoimen alueeseen ja lisäksi Ahvenanmaalla on oma järjestelmänsä. Pelastustoimen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sisäasiainministeriölle joka myös valvoo palvelujen saatavuutta ja tasoa. Sisäasiainministeriö vastaa valtakunnallisista valmisteluista ja sovittaa yhteen eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa. Sisäasiainministeriö huolehtii myös pelastustoimen yleisestä kehittämisestä, ylläpitää pelastustoiminnan valtakunnallista johtamisvalmiutta sekä huolehtii varautumisen suunnittelusta poikkeusolojen ja muiden häiriötilanteiden varalta. Lisäksi se huolehtii pelastuslain 38 mukaisesta avun antamisesta ulkomaille ja avun vastaanottamisesta ulkomailta. (L 379/2011, 23 ; Vna 407/2011, 4 ) Aluehallintovirasto tukee sisäasiainministeriötä sille määrätyissä tehtävissä ja valvoo pelastustointa sekä palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan. Sen tehtävänä on raportoida pelastustoimen palveluiden saatavuudesta ja tasosta sisäasiainministeriölle ja tarvittaessa avustaa tiedonhankinnassa pelastustoimen johtamiseen liittyen. Lisäksi aluehallintovirasto edistää eri tahojen yhteistoimintaa pelastustoimessa toimialueellaan. (L 379/2011, 23 ; Vna 407/2011, 4, 5 ) Pelastuslain 26 pykälän mukaan sisäasiainministeriön pelastusylijohtaja ja hänen määräämänsä sisäasiainministeriön ja aluehallintoviraston virkamiehet ovat pelastusviranomaisia. Alueen pelastustoimen pelastusviranomaisia ovat puolestaan pelastuslaitoksen ylin viranhaltija ja hänen määräämänsä pelastuslaitoksen viranhaltijat. Alueen pelastustoimen pelastusviranomaisiin kuuluu myös pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin. (L 379/2011, 26 )

14 Pohjanmaan pelastuslaitos Pohjanmaan pelastuslaitos on alueellinen pelastuslaitos ja se vastaa pelastustoiminnasta Pohjanmaalla 12 kunnan alueella. Hallinnollisesti alue on jaettu kahteen alueeseen. Toiminta-alueeseen 1 kuuluvat Vaasa, Laihia, Mustasaari ja Isokyrö. Toiminta-alueeseen 2 kuuluvat puolestaan Kaskinen, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Maalahti, Närpiö, Pedersöre, Uusikaarlepyy ja Vöyri. Pohjanmaan pelastuslaitoksen hallinnollinen keskus sijaitsee Vaasassa. (Pohjanmaan pelastuslaitos 2013 b) Alueellisen pelastuslaitoksen tehtäviin kuuluvat ohjaus, valistus ja neuvonta liittyen tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisyyn sekä onnettomuuksien torjuntaan. Sen tehtäviä ovat myös asianmukainen toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa sekä onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa. Pelastustoimelle kuuluu erilaisia valvontatehtäviä, kuten palotarkastuksia, ja väestön varoittamistehtäviä sekä tavanomainen pelastustoimintaan kuuluva toiminta. Henkilöstön kouluttaminen on myös alueellisen pelastustoimen vastuulla kuten myös eri viranomaisten ja pelastustoimeen osallistuvien muiden tahojen toiminnan yhteensovittaminen. (Sisäasiainministeriö 2013 b; Pohjanmaan pelastuslaitos 2013 b) 3.3 Pelastuslaitoksen sammutusveden tarve Pelastuslaitos tarvitsee toiminnassaan sammutusvettä. Sammutusveden tarve vaihtelee kohteesta, sen materiaalista ja palon laajuudesta riippuen. Pelastuslaitos tarvitsee vettä tulipalon sammuttamiseen sekä palon leviämisen ja uudelleen syttymisen estämiseen. Lisäksi vettä voi kulua laimennukseen, jäähdytykseen ja huuhteluun varsinkin vaarallisten aineiden onnettomuuksien yhteydessä. (Kuntaliitto 2011, 10; Hyttinen, Tolonen & Väisänen 2008, ) Tilanteessa, jossa vettä on tarpeeksi saatavilla ja kaikki lähdön sammutusyksiköt ovat maksimikäytössä, voi palokunta tuottaa vettä noin 600 l/min jokaista sammutusyksikköä kohden ja 1800 l/min yhtä vesitykkiä kohden käyttäen vesilähteenä mitä tahansa ehtymätöntä vesilähdettä. Joukkuelähtö sisältää Pohjanmaan pelastuslaitoksella kolme sammutusyksikköä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkuelähdös-

15 Muu rakennus Maatalousrakennus Varastorakennus Teollisuusrakennus Opetusrakennus Kokoontumisrakennus Hoitoalan rakennus Liikenteen rakennus Toimistorakennus Liikerakennus Vapaa-ajan asuinrakennus Asuinrakennus sä palokunta voi tuottaa vettä sammutusyksikköjen osalta vesilähteestä yhteensä 1800 l/min (30 l/s). Komppanialähdön vedentuotto on puolestaan 5400 l/min (90 l/s). (Kuntaliitto 2011, 11) Tulipaloissa tarvittava vesi tilastollisesti Sammutusveden käytöstä on olemassa tilastoitua tietoa Pelastustoimen Resurssi- ja onnettomuustilastossa PRONTO:ssa. Seuraavassa taulukossa 1 on esitetty Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimialueen rakennuspaloissa ja rakennuspalovaaroissa käytetty vesimäärä keskimäärin yhtä tapausta kohti. Vuoden 2013 sarakkeen tiedot kattavat mennessä tapahtuneet rakennuspalot ja rakennuspalovaarat. Taulukko 1. Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella tapahtuneisiin rakennuspaloihin ja rakennuspalovaaroihin käytetty keskimääräinen vesimäärä yhtä tapausta kohden. (Pelastusopisto 2013) 15 Rakennuspaloissa ja rakennuspalovaaroissa käytetty keskimääräinen vesimäärä [m 3 ] Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella Vuosi Taulukossa 1 on huomioitu myös rakennuspalovaarat, joissa tarvittu sammutusvesimäärä on jäänyt hyvin alhaiseksi. Siitä johtuen taulukon keskimääräiset vesimäärät rakennuspaloa ja rakennuspalovaaraa kohti jäävät joissain rakennustyypeissä hyvin alhaisiksi. Taulukosta voidaan huomata, että asuinrakennuspaloissa

16 16 vettä on tarvittu keskimäärin muita rakennustyyppejä enemmän. Vuoden 2013 tilasto näyttää vuodenaikaan nähden hyvältä asuinrakennuspaloihin tarvitun vesimäärän osalta. Seuraavassa taulukossa 2 on esitetty Pohjanmaan pelastustoimen tehtävät vuosina Taulukko 2. Pohjanmaan pelastustoimen tehtävät vuosina (Pelastusopisto 2013) Pohjanmaan pelastustoimen tehtävät vuosina Kunta Isokyrö Kaskinen Korsnäs Kristiinankaupunki Laihia Maalahti Mustasaari Närpiö Pedersöre Uusikaarlepyy Vaasa Vöyri Yhteensä Taulukosta 2 voidaan huomata, että Vaasassa on eniten pelastustoimen tehtäviä vuosittain. Kaupungin perässä pelastustoimen tehtävien määrässä ovat Närpiö, Mustasaari ja Kristiinankaupunki. Kristiinankaupungin osalta tehtävät ovat lisääntyneet tarkasteluajankohtana, kun taas Isossakyrössä ja Uudessakaarlepyyssä ne ovat vähentyneet Vesivirtatarve erilaisissa huonepaloissa Sammutusveden tarvetta voidaan kuvata eri tavoin eri yksiköillä. Tässä teoriaosassa esitellään yksi tapa, joka on sammutukseen tarvittava vesivirta lat-

17 17 taneliötä kohti. Sammutukseen tarvittava vesivirta vaihtelee kohteesta riippuen. Taulukossa 3 on esitetty sammutukseen tarvittavia laskennallisia vesivirtoja lattianeliömetriä kohden erilaisissa huonepaloissa. Taulukko 3. Huonepalon sammutuksessa tarvittava laskennallinen vesivirta lattianeliömetriä kohti. (Hyttinen ym. 2008, 203) Rakennus/tila l/s/m² Asuintalot ja talousrakennukset palokuormasta riippuen 0,05-0,15 Kellarisuojat 0,15 Ullakkohuoneet 0,15 Hallintorakennukset palokuormasta riippuen 0,06-0,15 Kellarisuojat 0,1 Ullakkohuoneet 0,1 Sairaalat 0,1 Karjanhoitorakennukset palokuormasta riippuen 0,10 0,20 Kulttuuri- ja näytäntörakennukset (teatterit, elokuvateatterit ja kerhot) näyttämö 0,2 näytäntösali 0,15 apuhuoneet 0,15 Myllyt ja viljavarastot 0,14 Lentokonehallit, autotallit, verstaat, johdinauto- ja raitiotievaunuvarikot 0,2 Tuotantorakennukset osastot palokuormasta riippuen 0,15 0,25 maalaamot 0,2 Kellarisuojat 0,3 ullakkotilat 0,15 Tuotantorakennusten suurten tilojen syttyvät katteet sammutus alapuolelta 0,15 sammutus katteen yläpuolelta 0,08 sammutus katteen yläpuolelta pitkälle kehittyneessä palossa 0,15 Liikeyritykset ja varastot 0,2 Kylmähuoneet 0,1 Voimalat ja sähkönjakeluasemat kaapelitunnelit (vain sumusuihku) 0,2 konehuoneet ja kattilaosastot 0,2 polttonesteiden jakelutilat 0,1 muuntajat, reaktorit, öljynkatkaisimet (sumusuihku) 0,1

18 18 Taululukon 3 mukaan asuintalon sammuttamiseen tarvitaan laskennallisesti 0,05-0,15 l/s lattianeliömetriä kohti. Voidaan ajatella, että keskimäärin se on 0,1 l/s lattianeliömetriä kohden, jolloin esimerkiksi 50 m 2 palon sammuttamiseen tarvittava vesivirta on 5 l/s. Tällöin sammutusauton (noin 3000 l) ja säiliöauton (noin l) yhteenlaskettu tilavuus l kestää 5 l/s käytöllä noin 40 minuuttia. 100 m 2 kohteessa säiliöiden vesi riittää puolestaan noin 20 minuuttia 10 l/s käytöllä. Jos sammutuksessa käytetään liian pientä vesivirtaa, huonepalo sammuu vasta, kun palavat aineet ovat lähes loppuneet. Riittävä vesivirta auttaa saamaan palon hallintaan ja sammutetuksi kohtuullisessa ajassa. Taulukossa 3 esitetyt vesivirrat lattianeliömetriä kohden saattavat poiketa paljonkin erilaisista kohdekohtaisista muuttujista riippuen. (Hyttinen ym. 2008, ) 3.4 Osapuolet sammutusveden järjestämisessä Sammutusveden järjestämisestä vastaavia osapuolia ovat kunnat, vesihuoltolaitokset ja niille vettä toimittavat vesi- ja tukkuvesilaitokset. Pelastuslaitos saa sammutustöihin tarvittavaa vettä eri lähteistä, kuten paloposteista ja palovesiasemista. Vastuu sammutusveden hankinnasta voidaan kuitenkin kuntakohtaisesti sopia kuuluvaksi pelastuslaitoksen vastuulle, mikäli järjestelyyn on tarvetta. (Kuntaliitto 2011) Kunnat Kunnat vastaavat sammutusveden toimittamisen huolehtimisesta alueen pelastuslaitoksen käyttöön laadittavan sammutusvesisuunnitelman edellyttämällä tavalla. Kuntien kehittämissuunnitelmissa on otettava huomioon sammutusveden hankinta ja sen järjestämisen kehittäminen sammutusvesisuunnitelmassa esitetyn tavoitetilan perusteella. Kunnille kuuluu myös luonnonvesilähteiden käytön mahdollistaminen rakentamalla suunnitelmassa määritellyt vedenottopaikat ja pitämällä ne kunnossa. Kunnilla on kuitenkin myös mahdollisuus sopia, että alueen pelastustoimi vastaa sammutusveden hankinnasta. (L 379/2011, 30 ) Vesihuoltolain (119/2001) 5 :n mukaan kunnalle kuuluu vesihuollon kehittäminen kohtuullisin kustannuksin. Se tarkoittaa terveydellisesti riittävän vesijohto- ja

19 19 viemäriverkoston ylläpitoa ja kehittämistä, josta puolestaan huolehtii kunnan alueella toimiva vesihuoltohuoltolaitos. Tarpeellisen vesihuoltolaitoksen olemassaolosta vastaa kunta. (L 119/2001, 5 ; Kuntaliitto 2011, 7) Vesihuoltolaitokset Vesihuoltolaitokset ja niille vettä toimittavat vesilaitokset vastaavat sammutusveden toimittamisesta pelastuslaitoksen tarpeisiin vesijohtoverkostoa pitkin sammutusvesisuunnitelman edellyttämällä tavalla. Vedenhankinta ja johtaminen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sijaitseviin paloposteihin ja palovesiasemille ovat oleellinen osa vesihuoltolaitoksille kuuluvaa sammutusveden toimittamista. Vesihuoltolaitoksille kuuluu lisäksi toiminta-alueensa palopostien ja sammutusvesiasemien huolto ja kunnossapito. Päätehtävät vesilaitoksilla ovat kuitenkin hyvän talousveden toimittaminen, asiakkaiden viemärivesien poistaminen ja käsittely. (L 379/2011, 30 ; Kuntaliitto 2011, 7) Muita toimijoita sammutusvesihuollossa Teollisuus- ja satama-alueet sekä ratapihat Teollisuus- ja satama-alueilla on yleensä sammutusvesijärjestelyjä varten erilliset palovesijärjestelmät ja -pumppaamot. Kyseisillä paikoilla sammutusveden tuottovaatimukset on mitoitettu tapauskohtaisesti korkeammiksi kuin tavallisen vesijohtoverkoston tuotto. Sama koskee kemikaalivaunuja käsitteleviä ratapihoja. Vesilähteinä käytetään yleensä luonnonvesilähteitä tai erillisiä sammutusvesisäiliöitä. Sammutusveden mitoituksen perusteena ovat pelastusviranomaisen, toimivaltaisen lupaviranomaisen tai vaakutusyhtiön vaatimukset. Pumppaamojen varajärjestelyt, putkistojen sijoittaminen routarajan alle, verkoston rengassyöttö, riittävän tiheä ulosottomahdollisuus ja sekä sammutusjärjestelmien että palokunnan vedentarpeen huomioiminen mitoituksessa ovat keinoja, joilla varmistetaan riittävän hyvä sammutusvedensaanti. (Kuntaliitto 2011, 8)

20 20 Turvetuotantoalueet Turvetuotantoalueella tai sen läheisyydessä tulee olla hyvän tieyhteyden varrella ja hyvin merkittynä vähintään yksi ehtymätön vesilähde. Sen tulee olla luonnonvesilähde, josta saadaan vettä kaikissa olosuhteissa varsinkin tuotantokauden aikana. Lisäksi jokaisella turvetuotantoalueella tulee olla alueen koosta riippuen sammutusvesialtaita. Suositeltavana yhden altaan tilavuutena pidetään 50 m 3. Taulukossa 4 on esitetty suositeltavat sammutusvesialtaiden vähimmäismäärät sekä luokitus turvetuotantoalueen pinta-alan mukaan. Lyhenne TA tarkoittaa tuotantoalaa. (Sisäasiainministeriö 2012 a, 6) Taulukko 4. Turvetuotantoalueella tarvittavien sammutusvesialtaiden vähimmäismäärät. (Sisäasiainministeriö 2012 a, 6) Turvetuotantoalueen luokka I TA 250 ha II 150 TA < 250 ha III 70 TA < 150 ha IV 10 TA < 70 ha Sammutusvesialtaiden vähimmäismäärä 16 kpl 11 kpl 7 kpl 1 kpl Vähimmäismäärän lisäksi Jokaista alkavaa luokan alarajan ylittävää 40 hehtaaria kohden 1 allas Jokaista alkavaa luokan alarajan ylittävää 20 hehtaaria kohden 1 allas Jokaista alkavaa luokan alarajan ylittävää 20 hehtaaria kohden 1 allas Jokaista alkavaa luokan alarajan ylittävää 20 hehtaaria kohden 1 allas V 1 kpl vähintään 2,5 m 3 TA < 10 ha liikuteltava vesisäiliö Voidaan korvata kahdella sammutusvesialtaalla Taulukossa 4 esitettyjen sammutusvesialtaiden lisäksi myös turvetuotantoalueiden kaikissa työkoneissa on oltava alkusammutuskalustoa. Lisäksi edellytetään, että turvetuotantoalueella on kalustoa edellisessä taulukossa esitettyjen vesilähteiden käyttöä varten. Tätä kalustoa ovat muun muassa erilaiset ruiskut ja letkut sekä niihin liittyvät oheistarvikkeet. (Sisäasiainministeriö 2012 a, 11)

21 21 Muut toimijat Puolustusvoimien kohteissa, lentokentillä ja matkailualueilla sammutusvesihuolto perustuu pääosin normaaleihin kunnan vesihuoltojärjestelyihin. Puolustusvoimien kohteissa ja lentokentillä automaattisten sammutuslaitteistojen käyttö perustuu yleisiin ohjeisiin tai pelastusviranomaisen, toimivaltaisen lupaviranomaisen tai vakuutusyhtiön vaatimukseen. Matkailualueilla puolestaan vuodepaikkojen määrä vaikuttaa sammutusvesijärjestelmien mitoitukseen. (Kuntaliitto 2011, 9) 3.5 Vesijohtoverkoston rakenne Vesijohtojen sisähalkaisijat, paineet, etäisyydet vesitornista tai pumppuasemasta ja yleisesti koko vesijohtoverkoston rakenne vaikuttavat oleellisesti sammutusveden saatavuuteen eri puolilla verkostoa. Sammutusvedenoton ei tulisi kuitenkaan haitata kotitalouksien normaalia vedenkäyttöä. Se ei käytännössä toteudu aina varsinkaan pientaloalueilla, koska niihin rakennettavat jakeluputket ovat yleensä pieniä. Pieniä jakeluputkia perustellaan talousveden laadun paranemisella, mutta ne aiheuttavat kuitenkin sen, ettei häiriöiltä voida välttyä paikallisen tulipalon yhteydessä, kun sammutusvettä otetaan palopostin kautta vesijohtoverkostosta. (Kuntaliitto 2011, 14 16) Vedenoton aiheuttamat painehäviöt ja siitä aiheutuvat mahdolliset virtaussuunnan muutokset ovat suurimmat häiriöt vesijohtoverkostossa palopostia käytettäessä. Sammutusvedenotto voi aiheuttaa kotitalousveden samentumista varsinkin, jos veden virtaussuunta vaihtuu putkessa vedenoton seurauksena tai veden virtausnopeus kasvaa. Häiriöihin vaikuttaa myös käytettävän palopostin sijainti vesijohtoverkostossa. (Kuntaliitto 2011, 15) Sammutusvesisuunnitelmassa tulisi selvittää kaikkien käytössä olevien palopostien antoisuudet, jotta saadaan selville palopostien kunto. Tämän työn puitteissa sitä ei kuitenkaan tehdä suuren palopostimäärän ja resurssien puutteen vuoksi. Esitettävät arvot perustuvat Vaasan veden antamaan arvioon. Seuraava kuva 1 tuo esiin palopostien kriittisiä sijainteja vesijohtoverkostossa. Kuva käsittelee palopostien

22 sijainteja antoisuuden ja vedenoton kannalta sekä putkiosuuksia, joilla on erityisen tärkeää tarkastella paineen alentumista paloposteja käytettäessä. 22 Kuva 1. Palopostien sijaintien vaikutus veden saatavuuteen ja käyttöveteen. (Kuntaliitto 2011, 15) Kuvan 1 paloposti A on melko hyvässä paikassa verkostossa, mutta koska se saa vettä vain yhdestä suunnasta, painehäviö ja virtausnopeuden muutos voi vaikuttaa heikentävästi muuhun vedenkäyttöön, joka normaalioloissakin on suurta. Paloposti B sijaitsee puolestaan huonossa paikassa verkostossa. Se on pienemmän vesijohdon päässä, mikä aiheuttaa suuremman painehäviön ja virtausnopeuden muutoksen palopostia käytettäessä kuin palopostissa A, ja samentumisongelmat ovat todennäköisiä. Palopostin B antoisuus ei myöskään ole kovin korkeaa luokkaa vesijohdon pienen halkaisijan vuoksi. Paloposti C puolestaan on antoisuutensa ja muille veden käyttäjille aiheutuvan häiriön kannalta parhaassa paikassa, sillä se sijaitsee suuressa vesijohdossa, johon vettä voidaan saada kahdesta suunnasta. Lisäksi virtaussuunnan vaihtelu on normaalia kyseisellä johto-osuudella, joten vedenotto ei aiheuta kotitalouksien veden samentumista. Paloposti D on huonossa paikassa verkostossa antoisuutensa vuoksi ja sen käyttö vaikuttaa suuresti veden normaalikäyttöön. Paloposti D saattaa kuitenkin antoisuudeltaan olla parempi kuin paloposti B, sillä se saa vettä kahdesta suunnasta. Samentumisvaikutukset

23 23 ovat kuitenkin todennäköisesti suuret virtausnopeuden ja -suunnan muutosten vuoksi. (Kuntaliitto 2011, 15) Vesijohtoverkosto voidaan rakentaa haara-, kierto- tai yhdistelmäjärjestelmänä. Kuvassa 2 on esitetty mallikuva haarajärjestelmästä. Kuvasta voidaan huomata, että kaikki vesijohdot päättyvät umpikujaan, joten vesi ei pääse kiertämään kovin hyvin. Pelkkää haarajärjestelmää käytetään lähinnä vain harvaanasutuilla alueilla. (Räddningsverket 1999, 27) Kuva 2. Vesijohtoverkoston haarajärjestelmä. (Räddningsverket 1999, 27) Kiertojärjestelmässä jokaiseen vesijohtoon tulee vettä vähintään kahdesta suunnasta. Yleensä vesijohtoverkoston keskuksessa käytetään kiertojärjestelmää, mutta sitä saatetaan käyttää myös syrjäseuduilla, jossa vedensaannilla on suuri merkitys. Kiertojärjestelmässä voidaan sulkea lyhyt putkiosuus ilman, että se vaikuttaisi suureen määrään talouksia, sillä vettä saadaan johdettua paikalle myös toisesta suunnasta. Tällöin häiriötilanteet saadaan koskemaan mahdollisimman pientä aluetta. Lisäksi kiertojärjestelmän putkien halkaisijat voivat olla pienempiä kuin haarajärjestelmässä. (Räddningsverket 1999, 27) Vaikka palopostit sijaitsisivat kiertojärjestelmässä, ei niitä voi kuitenkaan käyttää mielin määrin yhtä aikaa. Monen palopostin yhtäaikainen käyttö aiheuttaa vedenpaineen laskun verkostossa. (Räddningsverket 1999, 27) Kuvassa 3 on esitetty mallikuva kiertojärjestelmästä.

24 24 Kuva 3. Vesijohtoverkoston kiertojärjestelmä. (Räddningsverket 1999, 27) Nykyään vesijohtoverkostot koostuvat usein haarajärjestelmän ja kiertojärjestelmän yhdistelmästä. Kyseistä verkostoa kutsutaan yhdistelmäjärjestelmäksi. Aiemmin tässä luvussa esitetty kuva 1 kuvaa yhdistelmäjärjestelmää. (Räddningsverket 1999, 27) 3.6 Sammutusvesilähteet ja vedenkuljetuskalusto Sammutusvesisuunnitelmassa olemassa olevan kaluston ja sammutusvesilähteiden sijaintien ja käyttökelpoisuuden selvittäminen on tärkeää lähtötilanteen selvittämiseksi. Tässä kappaleessa kuvataan yleisesti käytössä olevat sammutusvesilähteet ja vedenkuljetuskalusto Kiinteät sammutusvesilähteet Kiinteitä sammutusvesilähteitä ovat erilaiset palopostit ja palovesiasemat, rakennetut luonnonvedenottopaikat sekä automaattiset sammutusvesijärjestelmät, kuten sprinklerilaitteistot. Paloposti on yleisnimitys kaikille paloposteille. Eriteltyinä paloposteja ovat maapaloposti, rakennuspaloposti ja seinäpaloposti. Maapaloposti on maanalainen vedenjakelujärjestelmään liitetty sammutusvedenottopaikka. Rakennuspaloposti puolestaan on kytketty kiinteistön omaan vesijohtoverkkoon ja se on tarkoitettu kiinteistön omaan käyttöön. Seinäpaloposti on vedenjakelujärjestelmään liitetty vedenottopaikka, joka on sijoitettu kiinteistön ulkoseinään. Maaja seinäpalopostien antoisuuksien tulisi olla l/s, mutta tavoitteena kuitenkin

25 25 on, että kaikkien palopostien antoisuudet olisivat vähintään 15 l/s. Alle 10 l/s antoisuudella ei ole merkitystä sammutuksen kannalta. Palopostien antoisuudet tulee tarkastaa, jotta sammutusvesilähteinä käyttökelvottomat palopostit saadaan kartoitettua ja vesihuoltolaitos voi korjata ne, mikäli palopostista ei voida luopua. (Kaupunkiliitto 1980, 7 8; Hyttinen ym. 2008, 249) Palopostit ja palovesiasemat on pääsääntöisesti liitetty kunnan vesijohtoverkostoon. Uusia maapaloposteja ei enää rakenneta uusille alueille, vaan ne korvataan palovesiasemilla. Koska palovesiasemien antoisuus on yleensä suurempi, voi niiden keskinäinen etäisyyskin olla pidempi kuin palopostien kaupunkialueella perinteisesti oleva metriä (Liimatainen 1979, ). Asuinalueilla palovesiasemien keskinäiseksi etäisyydeksi riittää metriä, mutta liike-, keskusta- ja teollisuusalueilla sen on oltava metriä. Palovesiasema on yleensä liitetty mm halkaisijaltaan olevaan vesijohdon runkolinjaan ja sen antoisuus on tällöin l/s. Antoisuus riippuu vesilaitoksen toimituskyvystä ja putken halkaisijasta. Palovesiasema on asennettu maan päälle. Seuraavassa kuvassa 4 on palovesiaseman rakennepiirros. (Kaupunkiliitto 1980, 8, 29; Hyttinen ym. 2008, 249)

26 26 Kuva 4. Palovesiasema. (Kaupunkiliitto 1980, 30) Kuvan 4 mukaan palovesiasema tulee liittää vähintään NS 200 mm:n vesijohtoon. Se ei kuitenkaan aina toteudu, sillä putkikoot pyritään pitämään mahdollisimman pieninä vesijohtoveden laadun turvaamiseksi. Esimerkiksi Vaasassa palovesiasemat on liitetty pääsääntöisesti NS 150 mm:n vesijohtoon (Salosensaari 2013). Seuraavissa kuvissa 5 ja 6 on esitetty maa- ja seinäpalopostin rakennepiirrokset.

27 Kuva 5. Seinäpaloposti. (Kaupunkiliitto 1980, 14) 27

28 28 Kuva 6. Maapaloposti. (Kaupunkiliitto 1980, 15) Luonnonvedenottopaikkoja ovat esimerkiksi meri, järvet, joet, purot ja lammikot. Luonnonvedenottopaikkojen antoisuus riippuu täysin käytössä olevasta pumpusta ja letkukaluston halkaisijasta. Luonnonvesipaikoilta vesi ei käytännössä voi loppua kesken. Luonnonvedenottopaikat tulisi merkitä, paikalle pitäisi olla hyväkuntoinen tie, joka kestää raskaan vedenkuljetuskaluston, tie paikalle tulisi aurata talvisin ja luonnonvedenottopaikalla tulisi rakentaa imukaivot. Mahdollinen jyrkkä ranta tulisi porrastaa ja letkujohdon selvitysreitti kunnostaa sekä talvella vedenottopaikan avanto tulisi pitää auki. Todellisuudessa monet luonnonvedenottopaikat eivät kuitenkaan täytä edellä mainittuja kriteerejä, joten niitä ei myöskään ole

29 29 merkitty. Sen vuoksi niiden käyttö on täysin paikallistuntemuksen varassa. Vaikka luonnonvesipaikkojen pitäisi olla merkittyjä ja rakennettuja, ei sitä ole toteutettu Pohjanmaalla kuin harvoissa paikoissa (Rinta-Jaskari 2013). Syynä on esimerkiksi talvikunnossapidon vaikeus. Merkitsemättömiä luonnonvedenottopaikkoja ei ole varsinaisesti rakennettu eikä niissä ole imukaivoja, vaan niitä käytetään moottoriruiskuilla suoraan luonnonvesilähteestä. Seuraavassa kuvassa 7 on merkki, jossa kuvataan luonnonvedenottopaikan sijaintia ja sinne opastavaa kylttiä. (Hyttinen ym. 2008, 251) Kuva 7. a: luonnonvedenottopaikka. b: opastus luonnonvedenottopaikalle. (Hyttinen ym. 2008, 255) Sprinklerilaitteistot Sprinklerilaitteistot ovat automaattisia sammutusvesijärjestelmiä, joita voidaan asentaa eri käyttötarkoituksiin tarkoitettuihin rakennuksiin teollisuushalleista asuinrakennuksiin. Tärkeää sprinklerilaitteiston toimivuuden kannalta on sen riittävän vedensaannin varmistaminen. Sprinklerilaitteisto voidaan liittää suoraan vesijohtoverkostoon tai se voi saada vettä kiinteistökohtaisesta vesisäiliöstä. Sprinklerilaitteisto voidaan liittää suoraan vesijohtoverkostoon vain silloin, kun vesijohtoverkostossa on ylimääräistä kapasiteettia. Yleensä sprinklerilaitteistoon liitetty vesijohto ei kulje mahdollisen vesimittarin kautta. Kun vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkoston kapasiteetti ei riitä, tarvitaan kiinteistökohtainen sammutusvesisäi-

30 30 liö, josta vastaa kiinteistön omistaja. Sprinklerilaitteiston mitoitus määrää tarvittavan vesisäiliön tilavuuden. (Kuntaliitto 2011, 16 20) Automaattisten sammutuslaitteistojen käyttämisestä määrätään Suomen rakennusmääräyskokoelmassa. Määräykset vaihtelevat rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi kokoontumis-, liike- ja työpaikkarakentamisessa suurin sallittu palo-osaston koko ilman sprinkleri- tai muuta automaattista sammutuslaitteistoa on 2400 m 2. Automaattisen sammutuslaitteiston rakentaminen lieventää rakennusmääräyksiä muun muassa kerrosalan ja palo-osaston pinta-alan osalta (Ympäristöministeriö 2011). Tuotanto- ja varastorakennuksissa puolestaan suurin sallittu pinta-ala ilman automaattista sammutuslaitteistoa on m 2 (Ympäristöministeriö 2005). Kohteet, joihin sprinklerilaitteisto aiotaan asentaa, on luokiteltava ennen laitteiston suunnittelua. Luokkia ovat kevyt sprinkleriluokka (LH), normaali sprinkleriluokka (OH), raskas sprinkleriluokka, tuotanto (HHP) ja raskas sprinkleriluokka, varastointi (HHS). Kevyeen sprinkleriluokkaan kuuluvat ei-teolliset kohteet, joiden palokuorma ja palamisherkkyys ovat pieniä. Normaaliin sprinkleriluokkaan kuuluvat kaupan ja teollisuuden kohteet, joissa käsitellään tai valmistetaan palokuormaltaan ja paloherkkyydeltään normaaleja tuotteita ja materiaaleja. Tuotantoon liittyvään raskaaseen sprinkleriluokkaan kuuluvat kaupan ja teollisuuden kohteet, joissa käsitellään ja valmistetaan herkästi palavia tuotteita ja materiaaleja. Samoin jos palokuorma on suuri ja rakennuksessa voi kehittyä nopeasti leviäviä tai kiihkeitä paloja, kuuluu kohde raskaaseen sprinkleriluokkaan. Varastointiin liittyvään raskaaseen sprinkleriluokkaan kuuluvat varastokohteet, joiden korkeus ylittää 4 metriä vapaasti pinotussa varastossa ja 3,5 metriä kaikissa muissa varastoissa. Sprinkleriluokasta riippuen vesilähteen minimitilavuuden on riitettävä seuraavasti: luokassa LH 30 minuuttia, luokassa OH 60 minuuttia ja luokissa HHP ja HHS 90 minuuttia. Määräysten vuoksi laitteiston suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota ja yleensä Suomessa laitteistot suunnitellaankin täysin tapauskohtaisesti vastaamaan kohteen tarpeita. (CEA 2007, 33 44)

31 Vedenkuljetuskalusto Vedenkuljetuskalustoa ovat pääsääntöisesti erilaiset säiliöautot. Vettä kuljettavat paloautot voidaan jakaa sammutusautoihin, säiliöautoihin ja säiliösammutusautoihin. Säiliöauto on kiinteällä pumpulla ja vähintään 5000 litran vesisäiliöllä varustettu vedenkuljetukseen ja sammutustehtäviin tarkoitettu pelastusauto. Säiliösammutusauto on puolestaan kiinteällä pumpulla, vähintään 5000 litran vesisäiliöllä, vähintään miehistöllä ja sammutuskalustolla varustettu pelastusauto. Säiliösammutusautossa voi lisäksi olla raivaus- ja/tai kemikaalitorjuntakalustoa. (Kulmala, Silvennoinen, Seppälä & Särmä 2010, 7) Sammutusauto on kiinteällä pumpulla, vesisäiliöllä ja vähintään miehistötilalla varustettu pelastusauto. Sammutusajoneuvo voi olla varusteltu sammutus-, pelastus-, raivaus- ja kemikaalitorjunta- ja ensivastetehtäviin tarkoitetulla kalustolla, mutta kaikkia ei tarvitse samassa autossa olla. Tilavuudeltaan sammutusauton vesisäiliön tulee olla vähintään 2000 litraa ja sen tulee olla varustettu ylija alipaineenestojärjestelmällä. (Kulmala ym. 2010, 7, 18) Säiliöautojen hyviä puolia ovat esimerkiksi palopaikan lähelle pääseminen ja hetkellisen suuren vesivirran saaminen. Lisäksi säiliöauton vesi riittää sammuttamaan suurimman osan sattuvista tulipaloista. Säiliöauton käyttö sammutukseen antaa myös aikaa letkukaluston selvitykselle. (Hyttinen ym. 2008, 252) 3.7 Pelastusmuodostelmat Kun hälytyskeskus saa ilmoituksen onnettomuudesta, hälytetään paikalle tapauskohtaisesti eri pelastusmuodostelma. Yksikkö, pelastusryhmä, pelastusjoukkue, pelastuskomppania ja pelastusyhtymä ovat mahdolliset hälytettävät muodostelmat. Muodostelmalla on aina johtaja. Johtaja on yleensä ennalta määrätty, pelastustoiminnan johtajan määräämä tai onnettomuuspaikalle ensimmäisenä saapuneen muodostelman jäsenten yhteisesti sopima henkilö. Seuraavassa on esitetty pelastusmuodostelmien kokoonpanot. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 4 5) Yksikkö muodostuu henkilöstä tai henkilöstöstä, kulkuneuvosta ja kalustosta, ja se kykenee itsenäiseen toimintaan.

32 32 Pelastusryhmä on johtajan, vähintään kolmen ja enintään seitsemän henkilön sekä tehtävän mukaisten ajoneuvojen ja kaluston muodostama pelastusmuodostelma. Pelastusjoukkue on johtajan, vähintään kahden ja enintään viiden pelastusryhmän muodostama pelastusmuodostelma. Pelastuskomppania on johtajan, pelastustoimintaa avustavan esikunnan, vähintään kahden ja enintään viiden pelastusjoukkueen muodostama pelastusmuodostelma. Pelastusyhtymä on johtajan, johtokeskuksen ja vähintään kahden pelastuskomppanian tukimuodostelmineen muodostama pelastusmuodostelma. 3.8 Riskien kartoitus Riskiluokkien määrittelyn perustana on regressiomalli, joka perustuu asukaslukuun, kerrosalaan ja niiden yhteisvaikutukseen. Se on kehitetty toteutuneiden rakennuspalojen perusteella. Regressiomallilla ennustetaan riskitasot 1 km x 1 km ruuduille. Seuraavassa taulukossa 5 esitetään riskitasojen vaikutus riskiluokkaan ja riskiruutujen väriin. (Sisäasiainministeriö 2012 b) Taulukko 5. Riskiluokkien määrittely ja ruudun saama väri niiden perusteella. Riskitaso Riskiluokka Väri riskitaso 1 I punainen 0,25 riskitaso < 1 II keltainen 0,1 riskitaso < 0,25 III vihreä riskitaso < 0,1 IV väritön Ruutujen riskitaso lasketaan kaavan avulla, missä (1)

33 33 y = rakennuspalojen määrä x 1 = asukasluku x 2 = kerrosala [m 2 ] α = mallin vakiotermi β 1, β 2 ja β 3 = regressiokertoimet. (Pohjanmaan pelastuslaitos 2013 a) Edellisellä regressiomallilla määriteltyjä riskitasoja on tarkastettu todellisuudessa tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella. Riskitaso saattaa nousta ylöspäin, jos seuraavien määritelmien ehdot toteutuvat riskiruudun alueella. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 8) Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan I. Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään kaksi mutta vähemmän kuin 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan II. Edellä esitetty regressiomalli ei ota huomioon erityisriskikohteita, joten niiden tarpeet on käsiteltävä erikseen. Erityisriskikohteilla tarkoitetaan kohteita, joissa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat normaalia suurempaa vaaraa henkilö- tai paloturvallisuudelle tai kohde on keskeinen yhteiskunnan kriittisten toimintojen turvaamisen kannalta. Erityisriskikohteet tulisi luokitella onnettomuusriskin perusteella, joka määräytyy onnettomuuden todennäköisyyden ja mahdollisten seurausvaikutusten perusteella. Riskien hallinta on tärkeää, joten valistusta ja koulutusta ei pidä unohtaa. Erityisriskikohteita voidaan luokitella vaarallisuuden perusteella, mutta kaikki kohteet ovat yksilöllisiä ja ne tulee käsitellä erikseen. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 8) 3.9 Toimintavalmiusaika Toimintavalmiusajalla tarkoitetaan aikaa, joka pelastustoimella kestää hälytyksen saamisesta tehokkaan pelastustoiminnan alkuun onnettomuuspaikalla. Aika on mitoitettu tulipalojen perusteella, ja perusteena on riskiluokka-alueiden tavallinen rakennuskanta. Riskiluokassa I on yleensä yli 3-kerroksisia kerrostaloja, IIriskiluokassa ainakin 3-kerroksisia kerrostaloja sekä rivitaloasutusta. III-

34 34 riskiluokassa ei ole enää kerrostaloja vaan kaikki rakennukset ovat pääsääntöisesti pientaloja. IV-riskiluokassa puolestaan on pientaloja vain harvakseltaan. Kuvassa 8 on esitetty toimintavalmiusaikakäsitteitä toimintaketjun selkiyttämiseksi. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 13) Kuva 8. Toimintavalmiusaikakäsitteet. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 13) Maa-alueet jakautuvat siis riskiluokkiin I-IV ja I tarkoittaa korkeinta riskiluokkaa. I-riskiluokan alueet tulisi Sisäasiainministeriön toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaan tavoittaa 6 minuutissa, II-riskiluokan alueet 10 minuutissa ja IIIriskiluokan alueet 20 minuutissa ilmoituksesta. IV-riskiluokan alueille ei ole määritelty varsinaista toimintavalmiusaikaa, mutta alueilla avunsaantiajan tulisi olla alle 40 minuuttia. Taulukossa 6 esitetään tarkempi avunsaantiajan koostuminen riskiluokittain. Siinä käsitellään koko prosessi ilmoituksesta joukkueen paikalle tuloon. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 11)

35 Taulukko 6. Avunsaantiajan koostuminen minuuteissa. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 14) 35 Riskiluokka Ajoaika Yksikkö kohteessa Hätäkeskus Lähtöaika Ensitoimenpiteet Tehokas pelastustoiminta alkaa Avunsaantiaika Joukkue Riskiluokka I Riskiluokka II Riskiluokka III Riskiluokka IV < 40 Edellisestä taulukosta 6 voidaan huomata, että riskiluokan kasvaessa toimintavalmiusajat pitenevät. Se johtuu suurilta osin siitä, että I-riskiluokan alueet sijaitsevat keskuksissa ja ovat näin siis nopeammin tavoitettavissa kuin IV-riskiluokan alueet, jotka sijaitsevat puolestaan harvaanasutuilla alueilla. (Sisäasiainministeriö 2012 b, 14 15) 3.10 Sammutusjätevedet Vaikka palotilanteessa tulipalon sammuttaminen, vahinkojen minimoiminen ja ihmishenkien pelastaminen ovat esisijaisia tehtäviä, tulee sammutusjätevesiin kiinnittää huomiota niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista (Kuntaliitto 2011, 24). Tutkimusten mukaan noin puolet tulipalon sammutukseen käytetystä vedestä höyrystyy ilmaan tai imeytyy palokohteen rakenteisiin tai irtaimistoon. Jäljellejäävä vesi on sammutusjätevettä (Paloposki, Tillander, Virolainen, Nissilä & Survo 2005, 47). Sammutusjätevesi saattaa kulkeutua ympäristöön, viemäristöön tai hulevesiviemäristöön. Jos sammutusjätevesi on myrkyllistä, tulisi se saada kerättyä mahdollisimman hyvin talteen esimerkiksi sammutusvesiä varten tehtyjen altaiden avulla. Viemäreiden tukkiminen helpottaa veden keräämistä altaisiin. Myrkyllisyyden arviointi on kuitenkin melko haastavaa. Tutkimusten mukaan sammutusjäteveteen joutuneet saastuttavat kemikaalit ovat pääosin peräisin rakennuksessa varastoiduista kemikaaleista. Siksi varastoista tulisi saada tieto mahdollisimman pian

36 36 palokunnalle, jotta varotoimenpiteet voidaan aloittaa mahdollisimman ajoissa. (Paloposki ym. 2005) Ympäristöön joutuessaan kemikaaleilla pilaantunut sammutusjätevesi aiheuttaa vaaraa pohjavedelle varsinkin pohjavesialueilla. Se voi pilata myös maaperän, jolloin maaperä on puhdistettava. Mikäli pilaantunut sammutusjätevesi pääsee puolestaan viemäriverkoston kautta jätevedenpuhdistamolle, saattaa se pahimmassa tapauksessa pysäyttää puhdistamon biologisen prosessin, jolloin koko puhdistusprosessi häiriintyy. Tällöin myös muu jätevesi kuin vain sammutusjätevesi voi päätyä suoraan puhdistamattomana pintavesiin. Hulevesiviemäriin joutuessaan sammutusjätevesi päätyy suoraa pintaveteen ja saastuttaa sitä. Tarkemmin sammutusjätevesiä on käsitelty VTT:n julkaisussa Sammutusjätevedet ja ympäristö. Kuvassa 9 on esitetty sammutusjäteveden pääasialliset kulkeutumisreitit erityyppisissä tulipaloissa. (Paloposki ym. 2005) Kuva 9. Sammutusjäteveden pääasialliset kulkeutumisreitit erityyppisissä paloissa. Katkoviivat tarkoittavat tapauksia, joissa suuri sammutusjätevesimäärä aiheuttaa viemäriverkoston tai sadevesiviemäriverkoston tulvimisen. (Paloposki ym. 2005, 12)

37 Varautuminen Varautuminen on hyvin tärkeä asia sammutusveden saatavuutta ajatellen. Erilaisin valmiussuunnitelmin voidaan varautua erilaisiin ongelma- ja kriisitilanteisiin, jolloin toiminta on helpompaa kyseisten tilanteiden yhteydessä. Sammutusvesisuunnitelma on osa pelastuslaitoksen varautumista. Seuraavassa kuvataan yleisiä periaatteita pelastuslaitoksen, kunnan ja vesihuoltolaitoksen varautumisesta Pelastuslaitoksen varautuminen Pelastuslain 32 :n mukaan pelastustoimintaan kuuluu: 1. hälytysten vastaanottaminen; 2. väestön varoittaminen; 3. uhkaavan onnettomuuden torjuminen; 4. onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen; 5. tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen; kohdassa mainittuihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huoltoja muut tukitoiminnat. (L379/2011, 32 ) Alueen pelastustoimen on varauduttava hoitamaan yllä mainitut tehtävät niin päivittäisissä tilanteissa, normaaliolojen häiriötilanteessa kuin myös poikkeusoloissa. Alueen pelastustoimen päivittäisiin tilanteisiin varautumiseen kuuluu muun muassa hälytysohjeen laatiminen pelastustoimintaan osallistuvien, virka-apua antavien viranomaisten ja hätäkeskuksen kanssa. Hälytysohje auttaa hätäkeskusta hälyttämään lähimmät tarkoituksen mukaiset pelastustoiminnan yksiköt eri onnettomuuksiin riippumatta millä alueella ne ovat. Päivittäisiin tilanteisiin varautumiseen kuuluu myös toimiva johtamisjärjestelmä. Pelastustoimen alueella sovellettavasta johtamisjärjestelmästä päätetään palvelutasopäätöksessä. (Sisäasiainministeriö 2013 a, 18 19)

38 38 Varautuminen normaaliolojen häiriötilanteisiin Normaaliolojen häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia. Normaaliolojen häiriötilanteen hoitaminen edellyttää tavanomaista tiiviimpää yhteistyötä viranomaisilta ja muilta toimijoilta. Laajojen häiriötilanteiden hoitaminen vaatii etukäteissuunnittelua esimerkiksi hätäkeskuksen ja pelastuslaitoksen välillä, jotta hätäkeskuksen ja pelastuslaitoksen johdon ja tilannekeskuksen tehtävänjako saadaan sovitettua yhteen. (Sisäasiainministeriö 2013 a, 20 22) Häiriötilanne ei vaikuta pelastuslaitoksen pelastustoimintaan kuuluviin tehtäviin vaan sen on pystyttävä huolehtimaan niistä kuten normaalioloissa. Jotta isot häiriötilanteet saadaan hoidettua, tulee alueellisten pelastuslaitosten sopia yhteistoiminnasta keskenään sekä muiden viranomaisten kanssa, jotka ovat pelastuslain 46 :n mukaan velvollisia osallistumaan pelastustoiminnan suunnitteluun pelastuslaitoksen johdolla. Pelastuslain 47 :ssä velvoitetaan joitain viranomaisia, laitoksia ja liikelaitoksia antamaan virka-apua pelastusviranomaisille. Ne ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla tarpeelliset suunnitelmat omien tehtäviensä hoitamisesta pelastustoiminnan yhteydessä. Alueellisen pelastuslaitoksen varautumisen perusteista ja tavoitteista päätetään alueen palvelutasopäätöksessä. (Sisäasiainministeriö 2013 a, 20 22) Varautuminen poikkeusoloihin Valmiuslain 3 :n mukaan poikkeusoloja ovat: 1. Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila; 2. Suomeen kohdistuva huomattava aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöönottamista; 3. väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudella välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;

39 39 4. erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä 5. vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. (L 1552/2011, 3 ) Pelastuslain 2 edellyttää, että pelastuslaitoksen toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että sen toteuttaminen on mahdollista myös poikkeusoloissa. Valmiuslain 12 edellyttää valtion viranomaisten, kuntien ja kuntayhtymien varautumista valmiussuunnitelmin ja etukäteisvalmisteluin tehtäviensä mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Pelastuslaitoksen poikkeusoloihin varautumiseen kuuluu oman toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen, valmiuslaissa säädetty pelastustoimen varautuminen ja pelastustoimen alueen kaikkien pelastustoimintaan käytettävissä olevien voimavarojen määrittely sekä niiden suorituskyky. Lisäksi pelastuslaitoksen tulee varautua väestön suojaamiseen poikkeusoloissa, ja sitä varten sen on määriteltävä muun muassa väestön varoittamisen varmistaminen, väestön suojaaminen ja evakuointijärjestelyt. (Sisäasiainministeriö 2013 a, 22 24) Kuntien varautuminen Lähtökohtana kuntien toiminnassa on se, että varautuminen on osa normaalia toimintaa. Kriisijohtaminen puolestaan on normaalin johtamisen soveltamista poikkeukselliseen tilanteeseen tarvittaessa poikkeuksellisin resurssein. Päävastuu varautumisesta on kunnanjohtajalla. (Kuntaliitto 2011, 26) Vesihuoltolain (119/2001) 5 mukaan kunnan tulee kehittää ja ylläpitää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehityksen mukaan. Lisäksi kunnan vastuulla on alueen kehittämissuunnitelman laatiminen ja sen ajan tasalla pitäminen. Valmiuslain (1552/2011) 12 mukaan kunnalla on varautumisvelvollisuus, joka toteutetaan valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin. Varautumisvelvollisuuden toteuttamiseksi myös muut toimenpiteet, jotka varmistavat mahdollisimman hyvän tehtävien hoitamisen myös poikkeusoloissa, ovat hyvin tärkeitä. (L 119/2001, 5 ; 1552/2011, 12 )

40 40 Kunnassa varautumisesta ja kriisijohtamisesta vastaavat sellaiset toimijat, joiden velvollisuutena on muutoinkin kunnan velvoitteiden ja toiminnan hoitaminen (Kuntaliitto 2011, 26). Esimerkiksi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle kuuluu kunnan terveydensuojeluun kuuluvat tehtävät. Yhteistyötä on kuitenkin mahdollista tehdä toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, jolloin kaikilla kunnilla ei tarvitse olla omaa terveydensuojeluviranomaista. Terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu talousvettä toimittavan laitoksen jakaman veden laadun valvonta. Lisäksi terveydensuojeluviranomaisen kuuluu valvoa, että talousvettä toimittava laitos on suunniteltu, sijoitettu, rakennettu ja hoidettu tavalla, joka täyttää talousvedelle asetetut vaatimukset. Sille kuuluu myös terveydensuojelulain edellyttämä erityistilannesuunnitelman laatiminen. Jos talousvesi aiheuttaa esimerkiksi epidemian, on terveydensuojeluviranomaisen ryhdyttävä välittömästi toimeen asian selvittämiseksi ja epidemian pysäyttämiseksi sekä ilmoitettava siitä Kansanterveyslaitokselle ja asianomaiselle lääninhallitukselle. Seuraavassa luettelossa on esitetty muita kunnan varautumiseen vaikuttavia ja kunnan kanssa varautumisyhteistyössä toimivia tahoja (Vikman & Arosilta 2006, 18 20) - kunnan ympäristönsuojeluviranomainen - alueen pelastustoimi - lääninhallitus - alueellinen ympäristökeskus - maa- ja metsätalousministeriö - ympäristöministeriö - sosiaali- ja terveysministeriö - sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus - kansanterveyslaitos - sisäasiainministeriö - Suomen ympäristökeskus (SYKE) - huoltovarmuuskeskus - Puolustustaloudellinen neuvottelukunta - Valtioneuvosto

41 Vesihuoltolaitosten varautuminen Vesihuoltolaitoksen vastuulla on toiminta-alueensa vesihuollon toimivuus sekä normaali- että erityistilanteissa. Riskien tunnistus, ehkäisy ja niihin varautuminen ovat keskeisiä asioita vesilaitoksen vastuulla olevan vesihuollon täyttämiseksi. Vesihuoltolaitosten on siis varauduttava myös siihen, että erityistilanteissakin vedenjakelu toimisi mahdollisimman hyvin ja että tilanne saadaan normalisoiduksi mahdollisimman nopeasti. Vesihuoltolaitokselle on tärkeää tehdä yhteistyötä kaavoittajien sekä alueen ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisten kanssa, koska sen toimivalta ei riitä sen käyttämien raakavesien muodostumisalueelle. Eli jos ongelmia ilmenee raakavesien muodostumisalueella, tulee vesihuoltolaitoksen saada tieto siitä mahdollisimman nopeasti esimerkiksi ympäristö- tai terveysviranomaiselta. (Vikman & Arosilta 2006, 17) Vesihuoltolaitoksen on tehtävä jo ennen toimintaluvan saamista selvitys erityistilanteisiin varautumisesta. Ympäristönsuojelulain (86/2000) perusteella jätevedenpuhdistamojen on puolestaan tehtävä selvitys toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä miten ehkäistään pilaantumisen vaaraa. Jotkin suuret jätevedenpuhdistamot joutuvat myös tekemään riskienhallintasuunnitelman, joka on pidettävä ajan tasalla. (Kuntaliitto 2011, 27)

42 42 4 TYÖN LÄHESTYMISTAPA JA TOTEUTUS Tämä työ koskee Pohjanmaan pelastuslaitokselle laadittavaa sammutusvesisuunnitelmaa, ja työ on rajattu koskemaan Vaasan kaupunkia. Sammutusvesisuunnitelman tulee vastata alueen palvelutasopäätöstä. Palvelutasopäätös kertoo, millaista palvelua alueellinen pelastuslaitos tarjoaa alueellaan oleville yhteisöille ja yhteiskunnalle (Pohjanmaan pelastuslaitoksen johtokunta 2009, 4). Koska vuonna 2014 voimaantulevan palvelutasopäätöksen riskianalyysi on tehty vuoden 2012 aikana eli ennen Vaasan ja Vähänkyrön yhdistymistä, käsitellään ne sammutusvesisuunnitelmassa erikseen. Sen vuoksi myöskään tässä työssä ei huomioida Vähääkyröä. Työtä lähestytään alkutietojen ja lähtötilanteen selvityksillä ja riskialueiden kartoituksen analysoinnilla. Saatuja lähtötietoja tutkitaan resurssien riittävyyden näkökulmasta riskialueittain. Löydetyt puutteet kirjataan ja ne pyritään esittämään havainnollisesti, jotta mahdollisten kehitystoimenpiteiden tarpeet tulisivat esille. 4.1 Lähtötilanteen selvitys Lähtötilanteen selvityksen perustana ovat vesilaitosten, vesihuoltolaitosten ja muiden vedentoimittajien vesijohto- ja palopostiverkostojen kattavuus ja veden saatavuus eri lähteistä kyseisestä verkostosta. Vaasan tapauksessa tiedot selvitetään sähköpostikyselyinä Vaasan Vedeltä. Mikäli esimerkiksi palopostin antoisuus alittaa 10 l/s, ei sillä ole merkitystä sammutusveden kannalta (Palofysiikka 2008, 249). Tällöin on mietittävä parasta ratkaisua, joka voi olla palopostin korjaaminen, korvaaminen tai poistaminen käytöstä. Poistaminen on yleensä mahdollista tapauksissa, joissa paikan lähellä on muita käyttökelpoisia vesilähteitä tai alueelle asennetaan palovesiasema. Käytännössä kaikkien palopostien ja palovesiasemien tuotot tulisi käydä yksitellen mittaamassa, mutta valtavan työmäärän vuoksi sitä ei tämän työn puitteissa tehdä. Tämän työn lähtötietoina käytetään Vaasan vedeltä saatuja paloposti- ja palovesiasematietoja.

43 43 Nykytilanteen arviointiin liittyy myös pelastuslaitoksen olemassa oleva kalusto sammutusvedenkäyttöön Vaasassa sekä sitä ympäröivissä kunnissa. Olemassa olevan pelastuslaitoksen kaluston ja sen sijoittumisen tiedot selvitetään kyselyillä asemaryhmävastaavilta. Kyselyissä keskitytään säiliöautoihin, letkukalustoon, moottoriruiskuihin, suurtehopumppuihin sekä luonnonvesilähteisiin. 4.2 Riskialuejako Tässä työssä käytetään pelastustoimelle tehtyä riskiruutuaineistoa. Riskialuejako on tehty asukaslukuun, rakennusalaan ja tapahtuneisiin onnettomuuksiin perustuen. Riskialuejako vaikuttaa vedenkuljetuskaluston sijoitteluun ja määrään sekä hälytysvasteisiin. Hälytysvasteella tarkoitetaan alueen pelastusviranomaisen määrittämää hätäkeskukselle tehtyä ohjeistusta, josta ilmenee ennalta sovittuihin tehtäviin ensisijaisesti hälytettävät yksiköt sekä päällekkäisten tehtävien varalle korvaavat yksiköt (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 22 23). Kappaleessa 3.8 on esitetty riskiruutujen määräytymisen perusteet. Tässä työssä riskialuejaon kuvauksen tarkoituksena on antaa vertauspohjaa katvealueiden selvittämiseen, verkostosuunnitteluun ja sammutusvedensaannin turvaamiseen. Se auttaa myös määrittämään riskialueiden vedentarpeen ja palovesiasemien tarvittavan tiheyden. Lisäksi tavoitteelliset toimintavalmiusajat sekä joukkueen tavoitteellinen valmiusaika hälytyksestä on määritelty riskiruuduittain. Niiden avulla voidaan selvittää mitkä säiliöautot tavoittavat eri alueet joukkueelle suunnatussa tavoiteajassa. Tavoiteaikoja on käsitelty tarkemmin kappaleessa Sammutusvesijärjestelyjen tavoitetilan määritys Sammutusvesijärjestelyjen tavoitetila määritellään riskialuejakauman avulla. Tarkoituksena on määritellä kuinka tiheässä palovesiasemien tulisi olla eri riskialueilla, jotta joukkuelähdön vedenkulutus voidaan keskeytyksettä täyttää. Lisäksi määritellään millä perusteella pelastuslaitoksen kalustoa ja säiliöautojen sijaintia käsitellään.

44 44 Palovesiasemaverkoston kattavuus Palovesiasemien tarvittavaa tiheyttä ei ole aikaisemmin varsinaisesti määritelty eri riskialueille. Vuonna 1980 julkaistu Sammutusveden hankinta opus antaa kuitenkin suuntaa eri käyttötarkoituksiin tarkoitetuille alueille, muttei ota kantaa riskialuejakaumaan. Palovesiasemien tarvittava tiheys on kuitenkin mahdollista määrittää esimerkiksi laskennallisesti jokaiselle riskialueelle erikseen. Tiheys mitoitetaan tässä työssä joukkuelähdön vedentarpeen perusteella. Mikäli palovesiasemien keskinäinen etäisyys on suurempi kuin laskennallinen tulos, tulee väkisinkin vedensyöttökatkoksia. Pohjanmaan pelastuslaitoksella joukkuelähtö koostuu kolmesta yksiköstä eli kalustoltaan käytännössä kolmesta sammutus- ja kolmesta säiliöautosta. Yksikkö voi käyttää vettä 600 l/min, joten joukkuelähdön vedenkulutuksena voidaan pitää 1800 l/min (Kuntaliitto 2011, 11). I-riskialueella joukkuelähdön toimintavalmiusaika on 20 minuuttia. Se tarkoittaa sitä, että 20 minuutissa tulee olla selvitetty mahdollisuus jatkuvaan 1800 l/min sammutusvedensyöttöön. Säiliöauton tilavuutena käytetään l ja sammutusauton l. Sammutusautoa ei huomioida laskennassa, mutta se toimii puskurina säiliöauton vaihtotilanteessa, ellei palopaikalle ole voitu tehdä suoraa pääletkuselvitystä palovesiasemalta. II- ja III-riskialueilla joukkuelähdön toimintavalmiusaika on 30 minuuttia. Tällöin joukkueella on 30 minuuttia aikaa järjestää paikalle jatkuva 1800 l/min vedensyöttö. Voidaan ajatella, että yksi yksikkö ehtii tekemään pääjohtoselvitystä 20 minuutissa, jolloin sillä on 10 minuuttia aikaa tehdä sitä ennen 30 minuutin toimintavalmiusajan täyttymistä. Tässä ajassa on mahdollisuus tehdä pääletkuselvitystä palovesiasemalta arviolta noin 250 metriä onnettomuuspaikkaa kohti. Letkuselvitys lyhentää säiliöauton vedenhakumatkaa. Säiliöauto ( l) tyhjenee 1800 l/s käytöllä 5,5 minuutissa. Koska joukkuelähdössä on käytössä kolme säiliöautoa, ensimmäisen säiliöauton tyhjettyä on sillä 11 minuuttia aikaa ajaa palovesiasemalle, täyttää säiliö ja ajaa takaisin. Tänä aikana kaksi muuta säiliöautoa tyhjenevät ja ne lähtevät vuorollaan taas hakemaan vettä. Näin voidaan teoriassa taata jatkuva vedensyöttö sammutuskohteeseen. Säi-

45 45 liöauton vaihtotilanteessa sammutusauton säiliössä oleva vesi toimii puskurina. I- ja II-riskialueilla säiliöauton etenemisnopeutena voidaan käyttää 24 km/h ja III- ja IV-riskialueilla 60 km/h (Kuntaliitto 2011, 12). Säiliöauton täyttöaikana käytetään 10 minuuttia. Tällöin I-riskialueella voidaan käyttää kaavaa 2 kaikkien alueen pisteiden maksimietäisyyden selvittämiseksi palovesiasemasta: (2) missä = palovesiaseman suurin etäisyys I-riskialueesta, v = säiliöauton etenemisnopeus, T = säiliöauton ( l) tyhjenemisaika 1800 l/s käytöllä ja t = säiliön täyttöaika palovesiasemasta. II- ja III-riskialueilla kaavaan lisätään 250 metrin pääjohtoselvitys, joka lyhentää ajoaikaa vesilähteelle. Kaavaa kolme käytetään siis II- ja III-riskialueiden etäisyyden selvittämiseksi palovesiasemasta seuraavasti: (3) missä = palovesiaseman suurin etäisyys II- ja III-riskialueesta. Kaavojen perusteella maksimietäisyydeksi palovesiasemalle saadaan I- riskialueella 200 metriä, II-riskialueella 450 metriä ja III-riskialueella 750 metriä. Tämä on yksi esimerkki tavasta, jolla voidaan määrittää tarvittava palovesiasemien tiheys eri riskialueilla. Pelastuslaitoksen kalusto Pelastuslaitoksen kaluston käsittelyssä keskitytään säiliöautoihin, koska letku- ja ruiskukalustoa voidaan pitää riittävinä päivittäiseen toimintaan (Ura 2013). Säiliöautojen sijoittumista analysoidaan joukkuelähdön eli kolmen säiliöauton ajoaikojen perusteella. Sisäasiainministeriön mukaan joukkueen on oltava toiminta-

46 46 valmiudessa I-riskialueella 20 minuutissa ja sekä II- että III-riskialueilla 30 minuutissa hälytyksestä. Tässä työssä säiliöautojen nopeutena käytetään 24 km/h I- ja II-riskialueilla ja 60 km/h III- ja IV-riskialueilla. Tarkoituksena on selvittää miltä asemilta on mahdollista saada joukkuelähtöön tarvittavat kolme säiliöautoa tavoiteajassa eri tarkastelupisteisiin. Ajoajat perustuvat täysin laskennallisiin tuloksiin. Laskenta antaa mahdollisuuden analysoida säiliöautojen sijaintien sopivuutta joukkuelähdön tarpeen kannalta. Muun liikenteen vaikutusta ei huomioida, joten laskennasta saatavat tulokset ovat suuntaa antavia. 4.4 Lähtötilanteen vertaaminen tavoitetilaan Nykytilanteen selvittyä Vaasan Veden ja pelastuslaitoksen osalta verrataan tietoja osiossa 4.3 määriteltyihin tavoitetiloihin. Tarkoituksena on vertailun perusteella selvittää mahdolliset katve- ja ongelma-alueet sammutusvedensaannin kannalta sekä mahdolliset alueet, joihin ei saada joukkuelähtöön vaadittavaa kolmea säiliöautoa tavoiteajassa. Palovesiasemaverkoston kattavuus voidaan määrittää karttavertailun avulla käyttämällä Vaasan Vedeltä saatua palovesiasema- ja palopostikarttaa yhdessä pelastuslaitoksen riskialuejakauman kanssa. Kartalta mitataan matkoja palovesiasemille. Mikäli löytyy alueita, joissa riskialueen määrittämä tavoite-etäisyys ei täyty, merkitään paikat kartalle. Säiliöautojen ajoajat selvitetään käyttämällä havaintopisteitä eri riskiruuduissa. Kustakin riskialueesta valitaan 2 7 kuvaavaa pistettä, joihin lasketaan ajat, jolla paikalle saadaan säiliöauto eri asemilta. Niiden perusteella pyritään tekemään yleistys eri asemilta lähtevien säiliöautojen tavoittamasta alueesta Vaasassa tavoiteajan puitteissa. Analysoinnissa pyritään huomioimaan myös asemaluokitusten mukainen lähtövalmiusaika asemittain. Vaasan paloaseman asemaluokitus on korkein ja sen lähtö saa kestää korkeintaan 1 minuutin hälytyksestä. Sulvan VPK:n lähtövalmiusaika on 5 minuuttia, Koivulahden paloaseman 1 minuutti ja Vaasan VPK:n 15 minuuttia. Raippaluodon VPK:n lähtövalmiusaika on 5 minuut-

47 47 tia arkisin kello ja 8.00 välisenä aikana sekä viikonloppuisin ja pyhisin perjantain klo ja maanantain klo 8.00 välisenä aikana. Muina aikoina Raippaluodon VPK ei ole toimintavalmiudessa.

48 48 5 TYÖN TULOKSET Tämän työn tulokset ovat osa koko Pohjanmaan pelastuslaitokselle laadittavaa sammutusvesisuunnitelmaa ja tiedot kattavat pääasiassa vain Vaasan kaupungin alueen. Kalustotiedot on esitetty Pohjanmaan pelastuslaitoksen koko toimialueelta. Tiedot asemien kalustosta perustuvat asemavastaaville tehtyyn kyselyyn (Liite 4). Vesijohtotiedot palovesiasemineen ja paloposteineen on saatu Vaasan Vedeltä vastauksena liitteessä 5 esitettyyn kyselyyn. 5.1 Lähtötilanne Pelastuslaitoksen kalusto Sammutusvesisuunnitelman kannalta on tärkeää tietää olemassa oleva kalusto, sen sijainti ja ominaisuudet. Vaasassa kalustoa sijaitsee kolmella asemalla, Vaasan asemalla, Vetokannaksen VPK:n asemalla ja Vaasan VPK:n asemalla. Säilöautot löytyvät Vaasan paloasemalta sekä Vaasan VPK:n asemalta, letkukalustoa ja moottoriruiskuja puolestaan kaikilta Vaasan asemilta. Onnettomuuden sattuessa ei oman kaupungin kalusto kuitenkaan aina riitä. Tällöin hälytetään apua ympäröivistä palokunnista, joten koko Pohjanmaan pelastuslaitoksen kaluston sijoittumisella ja ominaisuuksilla on merkitystä myös vain yhden pelastustoimen alueen kunnan paloturvallisuuden kannalta. Taulukoissa 7 9 on esitetty Vaasassa sijaitsevat säiliöautot, letkukalusto ja moottoriruiskut ominaisuuksineen. Lisäksi koko Pohjanmaan pelastuslaitoksen toiminta-alueen kuntien kalusto on esitetty liitteissä 1 3. Taulukoissa esitettyjen säiliöautojen lisäksi pelastuslaitoksella on litran vesisäiliöllä varustettuja sammutusautoja. Seuraavissa taulukoissa 7 9 on käytetty yksikkötunnuksia kuten RP 303. Yleisesti yksikkötunnuksen kirjainosa voi muodostua kahdesta tai kolmesta kirjaimesta, joista kaksi viimeistä kertoo mille paikalliselle pelastuslaitokselle auto kuuluu. RP tarkoittaa Pohjanmaata. Numero-osan kaksi ensimmäistä numeroa kertovat paloaseman, jossa auto sijaitsee ja kolmas numero auton ominaisuuden. Tässä työssä esiintyvien tunnusten kolmas numero voi olla 1, 2 tai 3. Jos kolmas numero on 1,

49 49 kyseessä on sammutusauto, jos se on 2, kyseessä on säiliösammutusauto ja jos se on 3, kyseessä on säiliöauto. (Pelastuslaitokset 2011, 6 8) Taulukko 7. Vaasassa sijaitsevat säiliöautot. Säiliöautot Vaasassa Sijainti auto tilavuus l tuottokapasiteetti l/min Vaasa RP Vaasan VPK RP Taulukko 8. Vaasassa sijaitsevien paloasemien letkukalusto. Letkukalusto Vaasassa Sijainti Asema/muu 110 mm 76 mm 51 mm 39 mm Vaasa RP m 2760 m 1780 m Vaasan VPK RP m 880 m RP m 200 m 60 m 300 m RP m 240 m Vetokannaksen VPK RP m 520 m RP m 240 m Taulukko 9. Vaasassa sijaitsevat moottoriruiskut. Vaasan moottoriruiskut asema sijainti ruisku merkki/malli lk m pumpun tuottokapasiteetti l/min Vaasa RP 10 moottoriruisku Tohatsu Vaasan VPK RP 30 moottoriruisku Esteri 650 TO Vetokannaksen VPK RP 311 moottoriruisku Vetokannaksen VPK RP 317 moottoriruisku Fuji Robin Rabbit Rosenbauer Fox III Vaasan paloaseman kalusto on täysin riittävä täysipainoiseen toimintaan (Ura 2013). Suuria vesimääriä tarvittaessa on mahdollisuus melko nopeasti saada käyt-

50 50 töön suurtehopumppu Sepänkylän VPK:n asemalta. Se on ainut suurtehopumppu pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella ja se on tuottavuudeltaan noin 5000 l/min. Verraten Vaasan irtoruiskuihin, joiden tuottokapasiteetti on 650 l/min, suurtehopumpun tuottokapasiteetti on lähes 10-kertainen. Tiedot pohjanmaan pelastuslaitoksen moottoriruiskuista ja suurtehopumpuista löytyvät liitteestä 1. Liitteessä 2 esitetyt letkutiedot vaihtelevat todellisuudessa jatkuvasti. Liitteestä saa kuitenkin käsityksen olemassa olevasta kalustosta sekä paikallisesta sijoittumisesta Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella. Vaasan asemalla pestään kaikki letkut, joten aseman kautta kiertää jatkuvasti muidenkin asemien letkuja. Vaasan asemalla ei siis voi ilmetä letkupulaa. Kuvassa 10 on esitetty säiliöautojen maantieteellinen sijoittuminen Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella. Asemat, joihin säiliöautot ovat sijoittuneet, on merkitty keltaisella ympyrällä. Taulukossa 10 on esitetty eri asemien säiliöautojen tilavuudet. Liitteessä 3 on lisäksi esitetty säiliöautojen pumppujen tuottokapasiteetit.

51 51 Kuva 10. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot. Taulukko 10. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot ja niiden tilavuudet. Pohjanmaan pelastuslaitoksen säiliöautot Asematunnus Sijainti tilavuus m³ 10 Vaasa Vaasan VPK 9,8 40 Koivulahti Raippaluoto 8 44 Björkö 7 50 Laihia Vähäkyrö 12

52 52 52 Isokyrö Pännäinen Purmo 7 63 Uusikaarlepyy 11,5 64 Jepua 9 66 Vöyri Särkimo 8,5 69 Oravainen Maalahti Sulva Korsnäs Bergö 7 80 Närpiö Ylimarkku Pirttikylä 4,5 84 Kristiinankaupunki Lapväärtti 14 Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella on 24 säiliöautoa. Säiliöautot ovat sijoittuneet suhteellisen tasaisesti koko pelastuslaitoksen toimialueelle. Vaasan kannalta tärkeimmät asemat ovat säiliöautojen sijainnin kannalta Vaasan paloasema, Vaasan VPK, Koivulahden paloasema ja Sulvan paloasema. Kyseiset asemat on merkitty taulukkoon 10 korostetusti. Lisäksi Raippaluodon paloasemalla on 8 m 3 säiliösammutusauto, joka voi olla käyttökelpoinen Vaasan pohjoisosassa tapahtuvissa onnettomuuksissa Vaasan Veden vesijohtoverkosto Vaasan Veden vesijohtoverkosto kattaa koko Vaasan rakennetut alueet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Liitteessä 6 on esitetty Vaasan Veden verkostoalue. Liitekartassa on esillä myös alueet, joihin vettä toimittaa jokin muu toimittaja kuin Vaasan Vesi. Kyseiset alueet ovat kuitenkin niin pieniä, ettei toimittajilla ole merkitystä kaupungin sammutusvedenhankinnan kannalta. Lisäksi kartassa on esitetty Vaasan Veden tavoitteellinen toimialue vuoteen 2016 mennessä. Vaasan vesijohtoverkoston halkaisijat vaihtelevat sijainnin mukaan melko paljon. I-riskialueella vesijohtojen halkaisija on pääsääntöisesti vähintään 110 mm mutta lyhyitä halkaisijaltaan 63 mm putkia löytyy paikoittain. Vaasan Vedeltä saatujen

53 53 verkostotietojen mukaan yleisimmät vesijohtojen halkaisijat asuinalueilla ovat nykyään 110 ja 150 mm, mutta sekä suurempia että pienempiä vesijohtoja löytyy. Suurimmallaan vesijohdon halkaisija Vaasassa on mm, jolloin kyseessä on suoraan vesilaitokselta tuleva putki, josta jaetaan vesi käyttöön pienempiin vesijohtoverkostoihin. (Vaasan Vesi 2013 b) Paloposti- ja palovesiasemaverkosto Vaasan Veden vesijohtoverkostossa on paljon sekä paloposteja että palovesiasemia (Vaasan Vesi 2013 a). Vaasan Vedeltä saatujen tietojen mukaan palopostien ylösnousuputket ovat halkaisijaltaan NS 80 mm ja niiden tuotto on noin 8 l/s (Salosensaari 2013). Palopostilla, jonka tuotto on vähemmän kuin 10 l/s ei ole merkitystä sammutusvedenhankinnan kannalta (Hyttinen ym. 2008, 249). Tämä tarkoittaa sitä, että tulipalon sattuessa Vaasassa vedenhankintaa ei voida laskea olemassa olevien palopostien varaan. Se on tiedostettu myös Vaasan Vedellä ja paloposteja ollaankin poistamassa johtosaneerausten yhteydessä ja ne korvataan tarvittaessa palovesiasemilla. Vaasan Vedeltä saatujen tietojen mukaan Vaasassa on alettu rakentaa palovesiasemia vuodesta 1981 lähtien ja nykyään kaupungissa on melko kattava palovesiasemaverkosto, jossa asemia on noin 200 kappaletta eripuolilla kaupunkia. Palovesiasemista suurin osa on liitetty NS 150 mm vesijohtoon. Vaasan Veden tietojen mukaan runkolinjaan NS 150 mm tai suurempaan liitetty sammutusvesiasemat on varustettu NS 150 mm ylösnousuputkella, mikä tarkoittaa, että kyseiset sammutusvesiasemat tuottavat noin 25 l/s. (Vaasan Vesi 2013 c) Luonnonvedenottopaikat Vaasassa on vain yksi rakennettu luonnonvedenottopaikka ja se sijaitsee Tiklaslammessa. Sen käyttöä ei kuitenkaan pidetä realistisena suuria vesimääriä tarvittaessa likaisen ja mahdollisesti liettyneen veden vuoksi. Vaasassa ei ole tarvittu luonnonvesilähteitä muuta kuin saaristossa tapahtuvissa paloissa sekä metsäpaloissa. Kaupungin merenläheisyys takaa hyvät mahdollisuudet tarpeen tullen me-

54 54 ren käyttämiseen luonnonvesilähteenä. Öljysatamassa on dieselpumpulla toimiva sammutusvesijärjestelmä, joka käyttää merivettä Toiminta vesijohtoverkoston häiriötilanteessa Vesijohtoverkoston häiriötilanteessa on tärkeää pyrkiä täyttämään kuntalaisten vedentarve, mutta myös pelastuslaitoksen sammutusvedentarve. Tällöin voidaan turvautua kriisivesiyhteyteen toisesta kunnasta. Vaasan Vedeltä saatujen tietojen perusteella Vaasan vesijohtoverkosto on yhteydessä Mustasaaren, Laihia ja Maalahden vesijohtoverkostoihin (Salosensaari 2013). Pilvilammen vesilaitokselta on suora yhteys Sepänkylään NS 200 mm runkoputkella ja johdon tuotto on noin 45 l/s. Lisäksi Pukinjärven ja Bölen kautta on NS 200 mm putki Sepänkylään. Mustasaaresta Vaasan suuntaan vedensaanti on hyvin rajallinen ja tarvetta pidetään vain teoreettisena. (Salosensaari 2013) Poronkankaan Vesi Oy toimittaa talousvettä koko Laihian alueelle ja Mustasaaren eteläosiin. Poronkankaan Vesi Oy:n NS 150 mm runkojohto on yhteydessä Vaasan Veden vesijohtoverkostoon. Se on kapasiteetiltaan 25 l/s. Vaasasta voidaan teoriassa johtaa vettä Laihialle, mutta vettä ei ole mahdollista johtaa Laihialta Vaasaan kyseistä runkojohtoa pitkin. (Salosensaari 2013) Vaasan ja Maalahden välillä on NS 150 mm runkojohto, joka on kapasiteetiltaan 25 l/s. Vaasasta on mahdollisuus johtaa vettä Maalahden suuntaan, mutta Maalahdesta syötettäessä vesi riittää Vaasassa vain Sundomin tarpeisiin. Muu Vaasa jää siis kyseisessä tapauksessa täysin ilman vettä ja vedenhankinta on hoidettava jollain muulla tavalla kuin vesijohtoverkostoja käyttämällä. (Salosensaari 2013) Edellä esitettyjen tietojen perusteella voidaan todeta, että Vaasaan ei ole olemassa käyttökelpoista kriisiyhteyttä. Asia on tiedostettu Vaasan Vedellä ja se on ryhtynyt tutkimaan eri vaihtoehtoja kriisiyhteyden järjestämiseksi. Kunnollisen kriisiyhteyden järjestämiseen tulee kuitenkin menemään monta vuotta.

55 Riskialueet Vaasan riskialuejakauma Kuva 11. Vaasan kaupungin riskialuejakauma. Vaasassa on kuvan 11 perusteella kaikkiaan kahdeksan I-riskiluokan aluetta. Kartasta voidaan todeta, että niistä seitsemän sijaitsee keskusta-alueella sekä Palosaarella ja Klemettilässä. Ristinummen ja Haapaniemen alueella on lisäksi yksi I- luokan riskialue. Edellä mainittujen riskialueiden lisäksi Vaasasta löytyy 34 IIriskiluokan aluetta ja 19 III-riskiluokan aluetta Pelastuslaitoksen toimintavalmiusajat Vaasassa I-riskiluokan alueet tulee tavoittaa 6 minuutissa, II-riskiluokan alueet 10 minuutissa ja III-riskiluokan alueet 20 minuutissa. Pohjanmaan pelastuslaitoksen toimintavalmiusaika I-riskiluokan alueille toteutuu kaikkialla, paitsi Ristinummella on katvealue, jota pelastuslaitos ei pysty tavoittamaan vaaditussa 6 minuutissa. Li-

56 56 säksi toteutuneiden toiminta-aikojen perusteella myös Palosaarelta löytyy alue, jota ei nykyisillä vasteilla tavoiteta 6 minuutissa vaikka laskennallisesti sen tulisi olla mahdollista. II- ja III-riskiluokkien toimintavalmiusajat puolestaan toteutuvat kaikkialla Vaasan alueella (Fogelberg 2013) Riskikohteet Vaasassa on muutamia erityistä vaaraa aiheuttavia kohteita. Varsinaisia erityisriskikohteita ei ole määritelty, mutta Vaasaa tarkasteltaessa nousi esiin Öljysatama, isot tehtaat kuten ABB ja Wärtsilä, Kemira, Vaasan keskussairaala, Terveyskeskuksen sairaala, Vanhan Vaasan sairaala, Huutoniemen sairaala ja lentokenttä. Isoilla tehtailla on huomattava suuri rahallinen arvo ja suuria rakennuksia. Kemiralla on kemikaalien luontoon leviämisvaara onnettomuuden sattuessa. Vaasassa sijaitsevilla sairaaloilla on suuri potilaiden siirtourakka onnettomuuden sattuessa ja onnettomuus näissä kohteissa aiheuttaa suurta vaaraa potilaille. Lentokentällä on puolestaan suuri vaara nousun ja laskun yhteydessä. Riskikohteita voidaan vertailla huonepalon sammutukseen tarvittavan laskennallisen vesivirran avulla. Riskikohteiden luonnetta ja käyttötarkoitusta on seuraavassa taulukossa 11 verrattu kohdassa esitettyyn sammutukseen tarvittavan vesivirran taulukkoon. Öljysataman ja lentokentän arvioita ei voida tehdä kohdan mukaan, koska taulukko kattaa vain rakennukset. Lentokentän vesivirta perustuu lentokoneen palamiseen tarvittavaan vesivirtaan ja öljysataman polttonesteiden sammuttamiseen tarvittavaan vesivirtaan (Hyttinen ym. 2008, 4).

57 57 Taulukko 11. Vaasan riskikohteiden sammuttamiseen tarvittava vesivirta. Riskikohde ABB 0,15 0,25 Wärtsilä 0,15 0,25 Kemira 0,15 0,25 Vaasan sairaala 0,1 Vaasan keskussairaala 0,1 Huutoniemen sairaala 0,1 Vanhan Vaasan sairaala 0,1 Öljysatama 0,2 0,4 Lentokenttä 0,1 Sammutusvesitarve l/s/m 2 Taulukossa 11 esitettyjen havaintojen mukaan rakennuksiksi luokiteltavien riskikohteiden joukosta suurten tehtaiden sammuttamiseen tarvitaan suurin vesivirta. Öljysatamassa vettä tarvitaan kuitenkin eniten koko taulukon kohteista. Vettä kuluu jäähdyttämiseen, sammutusvaahdon tekemiseen sekä palon leviämisen rajoittamiseen (Wik 2013). Öljysatamassa on olemassa hyvät valmiudet onnettomuuden varalta, sillä paikalla on kiinteä dieselpumppu, jolla voidaan pumpata vettä merestä. Lisäksi alueella on useita palovesiasemia. 5.3 Palovesiasemaverkoston kattavuus Palovesiasemaverkoston kattavuus selvitetään karttatarkastelun avulla. Siinä verrataan riskialuejakaumaa palovesiasemien sijainteihin. Vertailussa käytetään apuna luvussa 4.3 asetettuja tavoite-etäisyyksiä palovesiasemille, jotka ovat I- riskialueella 200 metriä, II-riskialueella 450 metriä ja III-riskialueella 750 metriä. Tarkastelun tuloksena Vaasasta löytyi 19 katvealuetta, joista 10 on I-riskialueella, yksi sekä I- että II-riskialueella, kuusi II-riskialueella ja kaksi III-riskialueella. Katvealueet on esitetty seuraavissa kuvissa Kuvien siniset ympyrämerkinnät tarkoittavat paloposteja ja palovesiasemia. = paloposti = palovesiasema

58 58 Kuva 12. Palovesiasemien katvealueet 1 4. Kuvassa 12 esitetyt katvealueet sijaitsevat Vaasan keskustan alueella. Katvealue 1 sijaitsee Ratakadun, Rauhankadun, Pitkänkadun ja Kirvesmiehenkadun rajoittamalla alueella. Katvealue 2 sijaitsee Tiilitehtaankadun ympärillä Pitkänkadun itäpuolella. Katvealue 3 sijaitsee Tiilitehtaankadulla Koulukadun itäpuolella. Katvealue 4 sijaitsee Koulukadun ja Kasarminkadun risteyksen ympärillä. Kuva 13. Sammutusvesiasemien katvealueet 5 10.

59 59 Kuvassa 13 esitetyt katvealueet 5 9 sijaitsevat Palosaarella. Katvealue 5 sijaitsee Wolffintien ympärillä rajoittuen pohjoisessa Koulukujaan ja etelässä Palosaaren siltaan. Katvealue 6 sijaitsee Wolffintien ja Salmikadun välisellä alueella rajoittuen etelässä Pikitehtaankadun eteläpuolelle ja pohjoisessa Luotsikatuun. Katvealue 7 rajoittuu pohjoisessa Alskatintien ja Palosaarentien väliseen risteykseen ja etelässä Käsityöläiskadun ja Onkilahdenkadun risteykseen. Katvealue 8 sijaitsee Hauentien ja Peltokankaantien välisellä alueella. Katvealue 9 sijaitsee Palosaaren urheilukentän tuntumassa Urheilukadun ja Neptunintien välisen risteyksen pohjoispuolella. Katvealue 10 sijaitsee Vetokannaksella Gerbyntien ja Kustaalantien risteyksessä. Seuraavassa kuvassa 14 esitetty katvealue 11 sijaitsee Isolahdessa Huvilatien ympärillä. Kuva 14. Palovesiasemien katvealue 11.

60 60 Kuva 15. Palovesiasemien katvealueet 12 ja 13. Kuvassa 15 esitetty katvealue 12 sijaitsee Asevelikylässä Ahjotien, Kiemuratien ja Viertolantien rajoittamalla alueella. Katvealue 13 sijaitsee puolestaan Huutoniemellä Kuninkaantien ja Kalliokadun risteyksen eteläpuolella. Seuraavassa kuvassa 16 esitetty katvealue 14 sijaitsee Suvilahdessa Suvilahdentien ja Patteriniementien risteyksen länsi- ja pohjoispuolella. Kuva 16. Palovesiasemien katvealue 14.

61 61 Kuva 17. Palovesiasemien katvealue 15. Kuva 18. Palovesiasemien katvealue 16.

62 62 Kuva 19. Palovesiasemien katvealue 17. Kuvassa 17 kuvattu katvealue 15 sijaitsee Ristinummella Kappelinmäentien ja Vanhan Vaasan kadun risteyksen alueella sekä pohjoisessa Erämiehenkadun varrella. Kuvassa 18 kuvattu katvealue 16 sijaitsee Pappilanmäellä ja Alkulan tilan alueella. Kuvassa 19 kuvattu katvealue 17 sijaitsee Runsorissa Yrittäjänkadun varrella. Kuva 20. Palovesiasemien katvealue 18.

63 63 Kuva 21. Palovesiasemien katvealue 19. Kuvissa 20 ja 21 esitetyt palovesiasemien katvealueet 18 ja 19 sijaitsevat Sundomissa. Katvealue 18 sijaitsee Näsintien varressa ja se kattaa lähes kokonaisen neliökilometrin kokoisen riskiruudun. Samoin katvealue 19 Kronvikissa kattaa lähes koko riskiruudun meriosaa lukuun ottamatta. Käytännössä ainut keino katvealueiden poistamiseen on palovesiasemien lisääminen katvealueille riskialueen vaatimin tiheyksin. Edellä esitetyistä katvealueiden kuvista voidaan todeta, että katvealueiden koot vaihtelevat suuresti eri puolilla kaupunkia. Joissain paikoissa riittäisi yhden palovesiaseman asentaminen kun taas toisaalla saatetaan niitä tarvita paljon enemmän täyttämään laskettu palovesiasemien tiheys. Alueita on kuitenkin tarkasteltava yksilöllisesti ja olemassa oleva rakennuskanta on huomioitava tieverkon lisäksi. Rakentamattomalle alueelle on turha investoida palovesiasemaa elleivät maankäyttösuunnitelmat ole alueella muuttumassa. Myös olemassa olevat palopostit tulee huomioida ja miettiä, voidaanko jotkut niistä vaihtaa palovesiasemiksi. Kun katvealueita verrataan olemassa olevaan vesijohtoverkostoon, voidaan huomata, että lähes kaikilla alueilla on vähintään halkaisijaltaan 150 mm vesijohto, johon sammutusvesiaseman asentaminen on mahdollista. Vain Kronvikissa ei ole tarpeeksi suurta putkilinjaa, johon palovesiasema kannattaisi liittää. Siellä on kui-

64 64 tenkin satama lähellä, joten alueelle voidaan harkita luonnonvedenottopaikkaa. Satamasta on myös mahdollista pumpata vettä suoraan merestä moottoriruiskulla Riskikohteet katvealueisiin nähden Kuva 22. Riskikohteet katvealueisiin nähden. Kuvassa 22 on esitetty sinisillä neliöillä arvioon perustuvat Vaasan merkittävimmät riskikohteet yhdessä katvealueiden kanssa. Riskikohteet esitellään kohdassa Kuvasta voidaan huomata, että Vaasan merkittävimmiksi arvioidut riskikohteet eivät sijoitu palovesiasemien katvealueille. Täten katvealueiden sammutusvesijärjestelyjen parantamisessa ei tarvitse kiinnittää huomiota kyseisiin riskikohteisiin ja niiden tarpeisiin.

65 Säiliöautojen sijainnit ja niiden tavoittamat alueet Säiliöautojen ajoaikoja eri asemilta verrataan eri riskialueilla joukkuelähdön tarpeeseen ja tavoitusaikaan. Sisäasiainministeriön ohjeen mukaan I-riskialueella joukkueen tulee olla paikalla 20 minuutissa hälytyksestä ja II- ja III-riskialueilla 30 minuutissa hälytyksestä. Kuvassa 23 on esitetty tarkastelussa käytetyt tarkastelupisteet ja seuraavassa taulukossa 12 on esitetty pisteiden osoitteelliset sijainnit. Taulukossa 13 on esitetty Vaasan lähimpien säiliöautollisten paloasemien ajoajat kartalla kuvattuihin tarkastelupisteisiin. Lähtövalmiusaikoja ei ole huomioitu ajoajoissa. I- ja II-riskialueilla säiliöauton nopeutena on käytetty 24 km/h ja III- ja IV-riskialueilla 60 km/h. Muuta liikennettä ei ole huomioitu laskennassa ja ajoajat ovat suuntaa antavia. Kuva 23. Säiliöautojen ajoaikojen tarkastelupisteet.

66 66 Taulukko 12. Tarkastelupisteiden osoitteelliset sijainnit. Piste Sijainti A Moottoritien alku B Rantakatu-Hietalahdenkatu C Vaasanpuistikko-Koulukatu D Wolffintie-Palosaarentie E Palosaarentie-Alskatintie F Vanhan Vaasan katu-kappelinmäentie G Runsorintie-Tarhaajantie H Västervikintie-Rajalahdentie I Gerbyntie-Alskatintie J Kivihaantie-Moreenikuja K Gerbyn Rantatie-Ukkokarintie L Moottorikatu-Rahtitie M Ilkankatu-Kyröntie N Sundomintie-Kronvikintie O Höstvedentie-Yrittäjänkatu Taulukko 13. Säiliöautojen ajoajat eri asemilta tarkastelupisteisiin A O. Lähtövalmiusaika (min) Säiliöauton ajoajat eri asemilta minuuteissa Vaasan piste Vaasa Koivulahti Sulva VPK Raippaluodon VPK * I-riskialue A 11,75 10,9 27,05 13,5 31,1 Tavoite 20 min B 11,75 7,75 27,05 16,05 31,35 hälytyksestä C 5,5 6 25,8 18,05 28,85 D 7,5 10,9 29,05 22,05 24,1 E 6,5 16,25 25,55 22,05 20,85 F 14 23,5 23,5 19,35 35 II-riskialue G 24,25 18,05 26, ,1 Tavoite 30 min H 23,5 30,5 39,8 35,25 26,6 I 13,5 20,5 29, ,6 J 6 15,5 16,8 18,75 28,85 K 20,75 27,5 37,05 31,5 23,85 L 13,75 1,25 29, ,85 M 5 15,5 24,3 14,75 33,1 III-riskialue N 20, ,3 9,7 40,85 Tavoite 30 min O 15,65 4,9 24,05 10,3 32,7

67 67 Taulukossa 13 punaisella merkityt ajat eivät vastaa tavoiteaikoja edes silloin, kun lähtövalmiusaikaa ei ole vielä huomioitu. Taulukosta voidaan huomata, että Vaasan paloasemalta tavoitetaan kaikki tarkastelupisteet tavoiteajassa. Myös Vaasan VPK:n ajoajat mahdollistavat lähes kaikkien pisteiden saavuttamisen jos lähtövalmiusaikaa ei huomioida. Ainoastaan piste F Ristinummella jää tavoittamatta. Koivulahden paloasema sijaitsee sen verran kaukana, että se tavoittaa vain 6 tarkastelupisteistä tavoiteajan puitteissa. Jos aikoihin lisätään lähtövalmiusaika, jää tavoitettaviksi pisteiksi enää kolme, eli pisteet J, M ja O. Sulvan asemalta voidaan tavoittaa suurin osa tarkastelupisteistä tavoiteajassa. Lähtövalmiusajan lisääminen aikoihin vähentää tavoitettavia pisteitä kuitenkin kolmella, jolloin myös pisteet B, C ja F jäävät tavoittamatta, mutta pisteet A, G, I, J, L, M, N ja O tavoitetaan edelleen. Raippaluodon VPK:n asemalta tavoitetaan 4 tarkastelupistettä eli pisteet H, I, J ja K. Taulukosta 13 voidaan huomata, että ajoajan puitteissa lähes kaikkiin tarkastelupisteisiin saadaan joukkue kasaan tavoiteajassa, mikäli lähtövalmiusajat jätetään huomioitta. Ainoastaan pisteissä D, E ja F saadaan paikalle vain kaksi säiliöautoa ja pisteessä E kolmas säiliöauto ehtii hyvin lähelle. Jos huomioidaan asemien lähtövalmiusajat, voidaan huomata, että Vaasan VPK:n lähtövalmiusajan takia onnettomuuspaikan saavuttamisaika hälytyksestä venyy monessa pisteessä liian pitkäksi. Mikäli aseman lähtövalmiusaika olisi lyhyempi, ehtisi se tavoittaa suuremman alueen tavoiteajassa. Seuraavissa kuvissa on hahmotelmat eri asemilta lähtevien säiliöautojen tavoittamista alueista 20 ja 30 minuutissa. Kaikkiin viivan pisteisiin ei ole laskettu ajoaikoja vaan viivan kulkureitit on arvioitu taulukon 13 ajoaikojen perusteella. Mikäli I-riskialue jää 20 minuutin viivan ulkopuolelle, ja samoin jos II- ja IIIriskialueet jäävät 30 minuutin viivan ulkopuolelle tarkasteltavalta asemalta katsottuna, ei riskiluokka-alueen tavoiteaika täyty.

68 68 Kuva 24. Sulvan aseman säiliöauton tavoittama alue. Kuvasta 24 nähdään, että Palosaarelle jää alue, johon ei ehditä 20 minuutissa Sulvan asemalta. Lisäksi Gerbyn ja Västervikin alueelle jää alue, johon ei ehditä 30 minuutissa. Muuten Sulvan asemalta tavoitetaan Vaasan muut riskialueet riskiluokan määrittämissä tavoiteajoissa.

69 69 Kuva 25. Koivulahden aseman säiliöauton tavoittama alue. Kuvan 25 mukaan Koivulahden asemalta ei tavoiteta yhtään I-riskialuetta tavoitteellisessa 20 minuutissa. Lisäksi Gerby ja Västervik jäävät kokonaan tavoittamatta kuten myös Sundom ja osa Vaskiluotoa. Koivulahden asemalta tavoitetaan ajoaikojen puitteissa siis vain viisi tarkastelussa ollutta pistettä, eli pisteet G, O, M, L ja I. Sepänkylän ohikulkutien valmistutuminen tulee kuitenkin käytännössä lyhentämään Koivulahden ajoaikaa Vaasan suuntaan, mikä parantaa tilannetta huomattavasti.

70 70 Kuva 26. Raippaluodon VPK:n aseman säiliösammutusauton tavoittama alue. Kuvan 26 mukaan Raippaluodon asemalta ei tavoiteta yhtään I-riskiluokan aluetta 20 minuutissa. Lisäksi viisi tarkastelupistettä jää tavoittamatta II- ja IIIriskiluokan alueilla 30 minuutissa. Sundomin tarkastelupiste ei näy kuvassa. Tarkastelupiste E tavoitetaan kuitenkin lähes 20 minuutissa. Kokonaisuudessaan Vaasan kaupungin läheisyydessä olevat säiliöautot tavoittavat hyvin koko kaupungin riskialuejaon määräämät tavoiteajat huomioiden. Mikäli Vaasan VPK:n lähtövalmiusaika saataisiin lyhyemmäksi, parantuisi tilanne entisestään. Joukkuelähdössä paikalle tarvittavista kolmesta säiliöautosta riittää mahdollisesti myös että edes kaksi saavuttaa paikan tavoiteajassa ja kolmas tulee paikalle viimeistään 11 minuuttia myöhemmin, jolloin voidaan ajatella kahden säiliöauton säiliöiden tyhjentyneen.

71 71 Säiliöautot sijaitsevat Vaasaan nähden hyvissä paikoissa ja Vaasassa on omia säiliöautoja kaksi. I-riskialueista Palosaari osoittautui hankalaksi paikaksi, koska sinne on hankala saada kolmea säiliöautoa 20 minuutissa. Vaasan paloasemalta ja Vaasan VPK:lta ajoaika onnistuu, mutta Koivulahdesta sinne kestää noin 29 minuuttia ja Sulvalta noin 22 minuuttia ilman, että lähtövalmiusaikoja huomioidaan. Ristinummella sijaitsevalle I-riskialueelle kolmannen säiliöauton paikalle saamiseen kestävä aika ei ylitä tavoiteaikaa edes minuutilla. II-riskialueella sijaitsevat tarkastelupisteet K ja H jäivät tavoittamatta Koivulahdesta ja Sulvalta, ja siitä syystä tarkastelua jatkettiin lisäämällä Raippaluodon VPK tarkasteltavien asemien listalle. Tarkastelussa kävi ilmi, että Raippaluodosta säiliöauto ehtii Gerbyn ja Västervikin alueelle tavoitellussa 30 minuutissa.

72 72 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 6.1 Työn vaiheet ja resurssien hallinta Työn alkuperäisenä tavoitteena oli sammutusvesisuunnitelman laatiminen Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueelle. Työn edetessä sen suuri työmäärä paljastui, joten opinnäytetyö päätettiin rajata koskemaan pelkästään Vaasan kaupunkia. Koska pelastuslaitokselle ollaan samaan aikaan laatimassa varsinaista sammutusvesisuunnitelmaa, päätettiin työstä tehdä selvitysmuotoinen, ja työn tuloksia voidaan käyttää hyödyksi varsinaista sammutusvesisuunnitelmaa laadittaessa. Ajallisesti työ kesti kauan, sillä aluksi pääpaino oli kokonaisuuden hallinnassa. Kun työ saatiin rajatuksi, valmistui se yllättävän nopeasti, sillä Vaasaa koskevat lähtötiedot olivat jo koossa. Tiedon keruu hoidettiin pääasiassa sähköpostikyselyillä. Vastaukset Vaasan osalta saatiin hyvissä ajoin, mutta materiaalin käsittelyn aloittaminen venyi työn rajauksen puutteen vuoksi. Työn sisältämät kartat on tehty osin MapInfo -ohjelmalla. Ohjelmassa riskialuejakauma oli valmiiksi saatavilla. Riskialuejakauman ja sisäasiainministeriön ohjeiden perusteella laadittu kaava palovesiasemien etäisyyksille eri riskialueilla auttoi määrittämään katvealueet, joihin tulevaisuudessa tulisi lisätä palovesiasemia. Säiliöautojen ajoaikojen tarkastelussa keskityttiin aluksi Vaasan, Vaasan VPK:n, Koivulahden ja Sulvan asemiin. Tarkastelun edetessä huomattiin, että Gerbyn ja Västervikin alueella sijaitsevat tarkastelupisteet K ja H tavoitetaan vain Vaasan ja Vaasan VPK:n asemilta. Sen vuoksi tarkasteluasemaksi lisättiin Raippaluodon VPK. Se oli hyvä ratkaisu, sillä asemalta tavoitetaan kaiken kaikkiaan viisi tarkastelupistettä, joskin asemalla ei ole lähtövalmiutta arkipäivisin kello Työn tulosten hyödyntäminen ja arviointi Tässä työssä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää Pohjanmaan pelastuslaitokselle laadittavassa sammutusvesisuunnitelmassa. Käytettyjä menetelmiä voidaan Vaasan lisäksi soveltaa myös muiden alueen kuntien sammutusvesijärjestelyjen tar-

73 73 kasteluun. Sammutusvesisuunnitelmaa laadittaessa tulisi kuitenkin huomioida tarkemmin muun muassa kaavoitussuunnitelmat sekä olemassa oleva rakennuskanta palovesiasemaverkostoon nähden. Vaasan sammutusvesijärjestelyjen tilanteen arveltiin ennalta olevan melko hyvä. Vaasan vesijohtoverkostoon liitettyjä palovesiasemia on paljon, mutta kaupungin alueelta löytyi kuitenkin 19 katvealuetta. Katvealueiden laajuus voi kuitenkin muuttua kun tarkasteluun lisätään olemassa oleva rakennuskanta. Myös jokin katvealue on voinut rakennuskannan tarkastelemattomuuden vuoksi jäädä löytämättä. Katvealueista 10 sijaitsee I-riskialueella. Katvealueilta löytyy paloposteja, mutta niiden vedentuotto on vain noin 8 l/s, mikä ei riitä sammutusvesitarpeen täyttämiseksi. I-riskialueiden rakennuskanta on tiheä, joten onnettomuuden sattuessa sammutusveden riittävä saanti on ensisijaisen tärkeää palon leviämisen estämiseksi. Säiliöautojen nykyinen sijoittuminen osoittautui melko hyväksi. Vain Palosaarelle jäi alue, jota ei joukkuelähdön tavoiteajassa tavoiteta. Ristinummella kolmannen säiliöauton myöhästyminen tavoiteajasta on minimaalinen. Tarkastelua voisi vielä parantaa selvittämällä joukkueiden toimintavalmiusaikojen toteutumista eri riskialueilla Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastosta. Vaasan VPK:n säiliöauton lähtövalmiusaika on 15 minuuttia, mikä on pitkä verrattuna Vaasan paloaseman ja Koivulahden paloaseman 1 minuutin lähtövalmiusaikaan sekä Sulvan ja Raippaluodon asemien 5 minuutin lähtövalmiusaikaan. Pitkä lähtövalmiusaika lyhentää Vaasan VPK:n 20 ja 30 minuutissa tavoittamaa aluetta huomattavasti. Lisäksi asema sijaitsee Vaskiluodossa, joka on Vaasan kaupunkiin nähden syrjässä. Tällöin myös henkilöstö joutuu kulkemaan keskustan läpi ensin hakiessaan säiliöauton ja vielä kulkiessaan onnettomuuspaikalle. Aseman siirtäminen tai lähtövalmiusajan lyhentäminen parantaisi aseman säiliöauton tavoittamaa matkaa joukkuelähdön tavoiteajoissa, jotka ovat I-riskialueella 20 minuuttia ja II- ja III- riskialueilla 30 minuuttia.

74 Työn jatkuminen ja keskeiset uudet ideat Sammutusvesisuunnitelman laatiminen jatkuu Pohjanmaan pelastuslaitoksella ja tavoitteena on sen hyväksyminen vuoden 2013 loppuun mennessä. Kyseessä on kova tavoite, sillä tehtävää on vielä paljon. Lähtötiedot ovat kuitenkin jo pääosin koossa. Sammutusvesisuunnitelman laatiminen ei ole kuitenkaan osa tätä opinnäytetyötä. Pohjanmaan pelastuslaitoksen sammutusvesisuunnitelma kattaa Vaasan lisäksi kaikki sen alueeseen kuuluvat kunnat. Niiden tilanne sammutusvesijärjestelyjen osalta tulee todennäköisesti olemaan heikompi ja sammutusvesijärjestelyjen toteuttamiseen on niissä kiinnitettävä suurempaa huomiota kuin Vaasassa, jossa sammutusvesijärjestelyt ovat melko hyvällä mallilla. Pohjanmaan muiden kuntien mahdolliset pienet vesijohtoverkostojen halkaisijat voivat poistaa täysin mahdollisuuden palovesiasemien rakentamiselle. Tällöin sammutusvesijärjestelyt on hoidettava toisella tavalla, kuten esimerkiksi kaluston lisäämisellä tai luonnonvedenottopaikkojen rakentamisella paikoille, joissa luonnonvedenottopaikan vaatimat edellytykset täyttyvät. Valmis sammutusvesisuunnitelma tulee vaikuttamaan alueen palvelutasopäätökseen ja pelastuslaitoksen hankintoihin. Lisäksi sen tuloksia tullaan hyödyntämään hälytysvasteiden suunnittelussa. Hälytysvastetarkastelussa voidaan myös selvittää Vaasan VPK:n tilannetta ja pyrkiä saamaan se paremmaksi. 6.4 Johtopäätökset Vaasan sammutusvesijärjestelyjen tilanne on suhteellisen hyvä, joskin katvealueilla tilanne on hieman huolestuttava. Tässä työssä käytetyillä menetelmillä saatiin selvitettyä Vaasan palovesiasemien katvealueet. Kun katvealueet ovat tiedossa, olisi niitä syytä hyödyntää Vaasan Veden johtosaneerausten yhteydessä, sillä silloin on helpoin poistaa vanhoja paloposteja ja muuttaa osa niistä palovesiasemiksi. Sen vuoksi myös Pohjanmaan pelastuslaitoksen olisi hyvä sopia esimerkiksi Vaasan kaupungin ja Vaasan Veden kanssa siitä, että johtosaneerausten yhteydessä niiden on oltava yhteydessä pelastuslaitokseen. Tällöin katvealueita voidaan

75 75 tehokkaasti vähentää eikä myöskään uusia katvealueita pääse syntymään. Sama koskee myös Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueen muita kuntia, kun analysoinnit niiden osalta saadaan valmiiksi. Lisäksi kaikkien palopostien ja palovesiasemien tuotot tulisi tutkia, jotta käytössä olisivat mahdollisimman ajantasaiset ja luotettavat tiedot. Säiliöautojen ajoaikojen selvitys Vaasaa lähellä olevilta asemilta auttaa selvittämään alueen säiliöautojen riittävyyttä ja sijaintien sopivuutta. Vaasaan nähden sijainnit ovat tulosten mukaan pääosin kunnossa. Kun Sepänkylän ohitustie valmistuu, lyhenee Koivulahden asemalta lähtevän säiliöauton ajoaika selvästi, jolloin tilanne paranee entisestään. Vaskiluodossa sijaitsevan Vaasan VPK:n tilannetta on kuitenkin syytä pohtia pitkän lähtövalmiusajan vuoksi. Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella olevien muiden kuntien tilanne vaikuttaa selvästi myös koko alueen säiliöautojen sijainteihin, joten asemien sijaintiin on syytä ottaa kantaa vasta kun selvitykset ovat valmistuneet kaikista alueen kunnista.

76 76 LÄHTEET CEA Sprinklerilaitteistot Suunnittelu ja asentaminen. CEA 4001: (fi). Verkkojulkaisu. Viitattu suunnittelu.pdf Fogelberg, K Riskienhallintapäällikkö. Pohjanmaan pelastuslaitos. Haastattelu Hyttinen, V., Tolonen, P. ja Väisänen, T Palofysiikka. 3. uusittu painos. Tampere. Esa Print Oy. Kaupunkiliitto Sammutusveden hankinta. Suomen kaupunkiliiton julkaisu B 67. Helsinki. Multor Oy. Kulmala, E., Silvennoinen, A., Seppälä, H. ja Särmä, M Pelastusajoneuvojen yleisopas. Suomen Palopäällystöliitto. Painoagentti Oy. Nurmijärvi. Kuntaliitto Opas sammutusvesisuunnitelman laatimiseksi. Helsinki. Verkkojulkaisu. Viitattu L /379. Pelastuslaki. Säädös säädöspankki Finlexin sivuilla. Viitattu L /1552. Valmiuslaki. Säädös säädöspankki Finlexin sivuilla. Viitattu L /119. Vesihuoltolaki. Säädös säädöspankki Finlexin sivuilla. Viitattu Liimatainen, J Sammutusveden tarve ja hankinnan vaihtoehdot. Kaupunkiliiton julkaisu C 28. Paloposki, T., Tillander, K., Virolainen, K., Nissilä, M. ja Survo, K Sammutusjätevedet ja ympäristö. VTT Working Papers 40. Espoo. Pelastuslaitokset Ohje yksikkö- ja kutsutunnuksista. 1/2011. Verkkojulkaisu. Viitattu Pelastusopisto Pelastustoimen Resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO Viitattu Pohjanmaan pelastuslaitoksen johtokunta Pohjanmaan pelastuslaitos Palvelutasopäätös Verkkojulkaisu. Viitattu

77 77 Pohjanmaan pelastuslaitos 2013 a. Palvelutasopäätöksen perustelumuistio - Riskianalyysi. (julkaisematon) Pohjanmaan pelastuslaitos 2013 b. Verkkosivusto. Viitattu Rinta-Jaskari, A Palomestari. Pohjanmaan pelastuslaitos. Haastattelu Räddningsverket Brandvattenförsörjning. Statens räddningsverk. Karlstad. Salosensaari, J Suunnittelupäällikkö. Vaasan Vesi. Sähköposti. Tulostettu Sisäasiainministeriö 2012 a. Opas turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta. Sisäasiainministeriön julkaisuja 31/2012. Helsinki. Sisäasiainministeriön monistamo. Sisäasiainministeriö 2012 b. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012. Helsinki. Sisäasiainministeriön monistamo. Sisäasiainministeriö 2013 a. Ohje palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta. Sisäasiainministeriön julkaisu 17/2013. Helsinki. Sisäasiainministeriön monistamo. Sisäasiainministeriö 2013 b. Pelastusosasto. Verkkosivu. Viitattu Sosiaali- ja terveysministeriö Sairaankuljetus- ja ensihoitopalvelu, opas hälytysohjeen laatimiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:23. Helsinki. Yliopistopaino. Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean sihteeristö Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta kunnassa. Erweko Oy. Helsinki. Ura, J Asemamestari. Pohjanmaan pelastuslaitos. Haastattelu Vaasan Vesi 2013 a. Kartta Vaasan palovesiasemista ja paloposteista. Julkaisematon. Vaasan Vesi 2013 b. Kartta Vaasan vesijohtoverkostosta. Julkaisematon. Vaasan Vesi 2013 c. Rakennettujen palovesiasemien tiedot. Julkaisematon. Vikman, H. ja Arosilta, A Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas 128. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala.

78 Vna /407. Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta. Säädös säädöspankki Edilexin sivuilla. Viitattu Wik, O Pelastuspäällikkö. Pohjanmaan pelastuslaitos. Haastattelu Ympäristöministeriö Suomen rakennusmääräyskokoelma E1 Rakennus ja paloturvallisuus määräykset ja ohjeet. Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta. Säädös säädöspankki Finlexin sivuilla. Viitattu Ympäristöministeriö Suomen rakennusmääräyskokoelma E2 Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuus. Ympäristöministeriön asetus tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuudesta. Säädös säädöspankki Finlexin sivuilla. Viitattu

79 LIITE 1 1(2) Moottoriruiskut ja suurtehopumput Sijainti Tiedot Merkki/malli lkm pumpun tuottokapasiteetti l/min Vaasa RP 10 irtoruisku Tohatsu Vaasan VPK RP 30 irtoruisku Esteri 650 TO Vetokannaksen VPK RP 311 moottoriruisku Fuji Robin Rabbit RP 317 moottoriruisku Rosenbauer Fox III Koivulahti RP 40 moottoriruisku Teho Esa RP 40 moottoriruisku Rosenbauer Smedsby-Böle FBK RP 41 Rabbit P509R RP 41 Esteri RP 41 perävaunu SUURTEHOPUMPPU Norra Korsholms FBK RP 42 Teho Esa RP 42 Esteri Raippaluodon VPK RP 43 Teho Esa 1? RP 43 Esa Björkö FBK RP 44 Kääpiö Esa RP 44 Maxcimum RP 44 Esteri Skatila FBK RP 45 Teho Esa RP 45 Esa Kääpiö Laihia RP 50 moottoriruisku Esteri RP 50 moottoriruisku Rosenbauer Fox RP 50 moottoriruisku Esa RP 50 kellupumppu Waterous RP 50 uppopumppu RP 50 uppopumppu Vähäkyrö RP 51 moottoriruisku Esa 30 automatic RP 51 moottoriruisku Shibaura Rabbit 650 RA Isokyrö RP 52 hydraulipumppu Reinipumppu RP 52 kellupumppu Waterous RP 52 moottoriruisku Esteri RP 52 moottoriruisku Honda RP 52 uppopumppu Grunfors 1 280

80 LIITE 1 2(2) RP 52 uppopumppu Online RP 52 uppopumppu Lowara Pedersöre RP 60 varasto Esa RP 601 Esteri RP 603 Rosenbauer OTTER RP 605 Waterous Ähtävä RP 611 Robin RP 617 perävaunu Esa Purmo RP 62 Kärra centrumstation Esa RP 62 Redfox Esa RA RP 621 Rosenbauer OTTER RP 623 Esteri Uusikaarlepyy RP 631 Esa RA RP 633 Esa RP 6382 Waterous Jepua RP 641 Esa RA RP 643 Esa RA Munsala RP 65 Särkimo perävaunu Teho esa RP 651 Esa RA RP 657 Kärra Esa RA RP 658 Waterous Vöyri RP 661 Rabbit RP 6621 Esa Maksamaa RP 671 Esa Oravainen RP 693, RP 697 Rabbit Maalahti RP 70 kellupumppu Waterous RP 70 moottoriruisku Esteri Petolahti RP 71 moottoriruisku Esa Fox RP 71 moottoriruisku Esa Solf FBK RP 72 moottoriruisku Helsingby RP 73 Esa RP 731 Ester Korsnäs RP 74 moottoriruisku ESA

81 LIITE 1 3(2) RP 74 moottoriruisku Rosenbauer OTTER Bergö RP 75 moottoriruisku Kääpiö Esa 1? RP 75 moottoriruisku Tohatsu Närpiö RP kellupumppu RP moottoriruisku RP moottoriruisku Kaskinen RP 83 kellupumppu RP 83 moottoriruisku RP 83 moottoriruisku RP 83 moottoriruisku Kristiinankaupunki RP 84 Esa Tiukka RP 85 Rosenbauer OTTER Lapväärtti RP 86 Rosenbauer Fox III

82 LIITE 2 1(2) Letkukalusto metreinä Sijainti Asema/muu 110 mm 76 mm 51 mm 42 mm 39 mm Vaasa RP m 2760 m 1780 m Vaasan VPK RP m 200 m 60 m 300 m RP m 240 m RP m 880 m Vetokannaksen VPK RP m 520 m RP m 240 m Koivulahti RP m Smedsby-Böle FBK RP m 600 m 800 m Norra Korsholms FBK RP 42 Iskmo 340 m 440 m Raippaluodon VPK RP m 800 m Björkö FBK RP 44 RP 44 perävaunu 400 m RP 44 Scania 92M 380 m 200 m 280 m RP 44 Volkswagen 100 m 20 m 160 m Skatila FBK RP m 120 m 280 m Laihia RP m 1900 m Vähäkyrö RP m 1680 m Isokyrö RP m 1660 m Bennäs RP m 1460 m 140 m 1060 m Esse RP m 600 m Purmo RP m 360 m Uusikaarlepyy RP m 2120 m Jepua RP m 600 m Munsala RP m 540 m Vöyri RP m 920 m Maksamaa RP m 480 m Särkimo RP m 720 m Oravainen RP m 540 m Maalahti RP m 260 m 1180 m Petolahti RP m 80 m 300 m Solf FBK RP m 520 m Helsingby RP m 40 m

83 LIITE 2 2(2) RP 73 perävaunu 180 m RP m 40 m 300 m Korsnäs RP m 240 m 620 m Bergö RP m 120 m 120 m Närpiö ja Kaskinen RP 80, 81, 82, m 1600 m Kristiinankaupunki RP m 160 m 1100 m Tiukka RP m 160 m 1100 m Lapväärtti RP m 460 m 920 m Sipyy RP m 160 m 360 m

84 LIITE 3 1(1) Säiliöautot Sijainti auto tilavuus l tuottokapasiteetti l/min Vaasa RP Vaasan VPK RP Koivulahti RP Raippaluoto VPK RP Björköby (Björkö FBK) RP Laihia RP Vähäkyrö (Vaasa) RP Isokyrö RP Pedrsöre (Pännäinen) RP Purmo RP Uusikaarlepyy RP Jepua RP Vöyri RP Särkimo RP Oravainen RP Maalahti RP Solf FBK RP Korsnäs RP Bergö RP Närpiö RP Ylimarkku RP Pirttikylä RP Kristiinankaupunki RP Lapväärtti RP

85 LIITE 4 1 (1) Kysely asemaryhmävastaaville Pelastuslakiin perustuva sammutusvesisuunnitelman laatiminen käynnistyy, ja pyydämme seuraavia tietoja asemaryhmältänne: Säiliöautot o tilavuudet o pumpun tuottokapasiteetti muu vedenkuljetus- ja -siirtokalusto suurtehopumput o määrä o pumpun tuottokapasiteetti moottoriruiskut o määrä o pumpun tuottokapasiteetti letkukalusto, myös suuriläpimittainen letkukalusto olemassa olevat luonnonvesipaikat mihin päästään säiliöautoilla

86 LIITE 5 1(1) KYSELY LIITTYEN SAMMUTUSVESISUUNNITELMAN LAADINTAAN Pelastuslain edellyttämä sammutusvesisuunnitelman laatiminen käynnistyy, ja pyydämme tietoa seuraavista asioista aloituskokouksessa sovitulla tavalla. Vesihuoltolaitosten: toiminta-alueet vesijohtoverkostot, palopostit, palovesiasemat kartalla o kartat sähköisessä muodossa o putkikoot sekä palopostien ja palovesiasemien tuottotiedot merkataan kartalla luonnonvesipaikat joihin pääsy säiliöautolla onko mahdollista vedensyöttöä kuntien välillä toimenpiteet ja järjestelyt verkoston poikkeuksellisessa käytössä varautumistoimet verkostohäiriöihin erilaisissa häiriö- ja uhkatilanteissa o esim. kriisivesijohto, onko olemassa? voidaanko hyödyntää sammutusveden toimittamisessa? merkittävät suunnitteluvaiheessa olevat kohteet ja alueet palopostien kunnossapito/huolto, nykykäytäntö alueella olevat kiinteät erikoispumput Kunnan: maankäytön suunnittelu, aluesuunnittelu, kaavoitus o suunnitteilla olevat teollisuusalueet, asuinalueet ym. pitkäaikaissuunnittelu Huomioikaa jakelu asianomaisille. Toivomme tietoja huhtikuun loppuun mennessä. Hyväksymme aluksi kartat myös paperiversioina, mikäli sähköistä versiota ei ole vielä saatavilla.

87 LIITE 6 1(1) Vaasan talousvesitoimialue 2012 Talousvesi toiminta-alue 2012 Tavoitteellinen alue vuonna 2016 Jokin muu toimija