Kehitysyhteistyö- ja rauhanjärjestöjen kannanotto: Globaalien kehityskysymysten huomioiminen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa

Transkriptio

1 Kehitysyhteistyö- ja rauhanjärjestöjen kannanotto: Globaalien kehityskysymysten huomioiminen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Kannanoton allekirjoittaneet järjestöt haluavat korostaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kiinteätä yhteyttä globaalin eriarvoisuuden ja köyhyyden ongelmiin. Kuten YK:n yleiskokouksen loppupäätelmät (2005), Euroopan unionin turvallisuusstrategia (2003) ja Euroopan unionin neuvoston turvallisuutta ja kehitystä koskeva päätöslauselma ( ) toteavat: kestävä kehitys ei ole mahdollista ilman rauhaa ja turvallisuutta ja ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista ei voi saada aikaan kestävää rauhaa. Suomen nykyinen hallitusohjelma toteaa, että ilmastonmuutos ja globalisaatio vahvistavat kansojen ja kansalaisten keskinäistä riippuvuutta. Maailmanlaajuiset kehityskysymykset, kansainvälisen turvallisuuden vaaliminen, pakolaisuus ja maastamuutto, Euroopan unionin laajentuminen sekä eurooppalaisen yhteistyön syventyminen vaikuttavat myös Suomeen. Suomi toimii aktiivisesti osana kansainvälistä yhteisöä kantaen osansa maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta ja huolehtien omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Hallitusohjelma toteaa myös, että Suomi painottaa kehityspolitiikassaan aiempaa vahvemmin kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista. Allekirjoittaneiden järjestöjen mielestä suomalaisen kriiseihin, rauhaan, kehitykseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvän lähestymistavan eteenpäin vieminen tulee tehdä turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä. Siksi turvallisuuden ja kehityksen keskinäinen riippuvuus täytyy huomioida entistä selkeämmin uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Tämä voidaan mielestämme saavuttaa painottamalla selonteossa inhimillistä turvallisuutta, politiikan ja toimijoiden johdonmukaisuutta, kehitysyhteistyön merkitystä konfliktinehkäisyssä ja hauraiden valtioiden tukemisessa sekä siviilikriisinhallinnan ensisijaisuutta. Suomen tulee toimia aktiivisesti näiden lähtökohtien edistämiseksi myös EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitettäessä sekä YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. 1. Inhimillinen turvallisuus Globaalissa maailmassa turvallisuuskysymyksiä tulee tarkastella laajasti, maantieteelliset rajat ylittäen: Suomen ja suomalaisten turvallisuudella on kiinteät yhteydet köyhien maiden ihmisten turvallisuuteen. Seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa hallituksen tulee ottaa inhimillinen turvallisuus lähtökohdaksi, osana laajaa turvallisuuskäsitystä. Inhimillisen turvallisuuden taustalla on konfliktien synnyn ja niihin uudelleen ajautumisen ehkäisy luomalla ihmisille mahdollisuudet selviytymiseen, arvokkuuteen ja toimeentuloon sekä omaan lähiympäristöön ja heitä koskeviin päätöksiin vaikuttamiseen. Inhimillinen turvallisuus voidaan tiivistää käsitykseen turvallisuudesta, ei vain valtioiden turvallisuutena, vaan ihmisten kokonaisvaltaisena turvallisuutena joka kattaa vapauden sekä pelosta että puutteesta. Turvallisuus on YK:n mukaan ihmisoikeus.

2 Suomen tulee toimia aktiivisesti inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi: Varmistamalla, että hallituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on linjassa kehityspoliittisten ja ihmisoikeuksia koskevien tavoitteiden kanssa, hallitusohjelmaan kirjattujen politiikan johdonmukaisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Panostamalla konfliktien synnyn ja niihin uudelleen ajautumiseen ehkäisyyn sekä varmistamalla että konfliktien jälkeen siirtymä kriisinhallinnasta pitkäjänteisempään kehitysyhteistyöhön on katkoton Eurooppalaisen humanitaarisen avun julkilausuman ( ) mukaisesti. Varmistamalla, että kriisinhallintaa tehdään aina paikallisen väestön ehdoilla, heitä kuunnellen ja antamalla mahdollisuus vaikuttaa heitä itseään koskeviin päätöksiin. Kenen turvallisuus? Inhimillisestä turvallisuudesta puhuttaessa turvallisuutta tarkastellaan valtion tai kansakunnan näkökulman sijaan ihmisyksilön lähtökohdista. Turvallisuus tarkoittaa tällöin usein arjen turvallisuutta, kuten riittävää ravintoa ja puhdasta vettä sekä väkivallalta ja syrjinnältä välttymistä. Inhimillisen turvallisuuden käsitys perustuu freedom from want, freedom from fear ajatteluun. Kyseessä on siis muun muassa ruokaturvan, toimeentulon ja arvokkaan elämän lisäksi pelon poissaolo. Pelolla viitataan ei vain väkivaltaan ja syrjintään, vaan myös pelkoon toimeentulon häviämisestä, esimerkiksi työttömyyden tai ympäristötuhojen johdosta. Suhteellinen köyhyys ja puute vaihtelevat yhteiskuntien välillä huomattavasti, mutta koettu turvallisuuden tila tai turvallisuuden puute on se, johon ihmiset reagoivat. Tämä tulisi tunnustaa myös Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa linjauksissa. Laaja työttömyyden- ja toimeentulon pelko voi aiheuttaa yhteiskunnallisen epävakauden lisäksi massamuuttoa, joka usein ilmenee ainakin osittain laittomana siirtolaisuutena. Tämä muuttoliike hallitsemattomana voi aikaansaada mittavia turvallisuusuhkia, mikäli se muuntautuu järjestäytyneeksi rikollisuudeksi tai aseelliseksi toiminnaksi (ml. terrorismi). Kysymys kenen turvallisuus voidaan tulkita moniulotteisesti, ja johtaa jatkokysymykseen kenen kehitys. On jälleen kysymys pitkän aikavälin sitoutuneesta toiminnasta, politiikkalohkojen johdonmukaisuudesta ja eri toimintojen täydentävyydestä. Ihmiskeskeisyyden lisäksi inhimilliseen turvallisuuteen liittyy myös muita ominaispiirteitä, kuten universaalius, keskinäisriippuvuus sekä inhimillisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyn tärkeys. Universaaliudella tarkoitetaan sitä, että inhimillinen turvallisuus koskettaa ihmisiä asuinvaltiosta ja varallisuustasosta riippumatta: inhimillisiä ongelmia, kuten epätasa-arvoa, rikollisuutta ja saastumista, esiintyy kaikkialla. Keskinäisriippuvuus puolestaan viittaa siihen, että myös monien turvallisuusuhkien seuraukset ovat maailmanlaajuisia: esimerkiksi tautiepidemiat tai ydinkatastrofit eivät suinkaan noudattele valtiorajoja. Inhimillisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäisy paitsi vähentää inhimillisen kärsimyksen määrää, on usein myös helpompaa ja halvempaa kuin ongelmaan puuttuminen jälkikäteen. Laatikko 1: Inhimillisen turvallisuuden määritelmä

3 2. Politiikan ja toimijoiden johdonmukaisuus Suomi on sitoutunut globaalin köyhyyden poistamiseen kansainvälisellä tasolla. Kehittyneiden maiden eri politiikat ovat usein epäjohdonmukaisia keskenään ja vaikuttavat köyhyyden ja konfliktien lisääntymiseen. Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa ja uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan Suomen jatkavan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden vahvistamista eri politiikkasektoreilla. Suomen tulee tunnistaa epäjohdonmukaisuudet eri politiikan aloilla ja arvioida näiden vaikutukset kehitysmaiden kannalta Euroopan neuvoston kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevan päätöslauselman ( ) mukaisesti. Tämä tarkoittaa entistä vahvempaa politiikkaa, joka perustuu kehityksen, ihmisoikeuksien ja konfliktien syiden välisten yhteyksien ymmärtämiseen. Konfliktien syntyyn vaikuttavat muun muassa laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset, ympäristöongelmat sekä köyhyys ja kehityksen esteet kuten kauppa- ja rahoituslaitospolitiikan kielteiset vaikutukset. Näillä voi olla vaikutuksia vakauteen ja ihmisten turvallisuuteen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Kehitysmaiden vakauden ja yhteiskuntakehityksen kannalta keskeisiä seikkoja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ovat kansainvälisen asekaupan tehokas valvonta ja sääntely sekä siviiliväestöön kohdistuvan aseiden käytön täydellinen kieltäminen. Asekauppa ei ole vain kauppapolitiikkaa, vaan se on mitä suurimmassa määrin myös kehitys- ihmisoikeus- sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Vakaa yhteiskuntakehitys ja aseellisten konfliktien väheneminen kehitysmaissa lisäävät myös Suomen turvallisuutta. Hallituksen tulee varmistaa, etteivät sen toimet turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla aiheuta edes tahattomia negatiivisia seurauksia kehitysmaille. Allekirjoittaneiden järjestöjen mielestä hallituksen tulee: Varmistaa eri hallinnon alojen ja toimijoiden välinen vuoropuhelu, tiedonvaihto ja koordinaatio niin Suomessa, EU:ssa kuin kansainvälisen yhteisön kesken. Olla aktiivinen asevalvonta- ja aseidenriisuntasopimusten kehittämisessä ja noudattamisessa sekä kehittää omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan aseidenriisunnassa ja asevalvonnassa. Vaikuttaa siihen, että EU:n aseviennin käytännesäännöt tehdään laillisesti sitoviksi. Tukea kauppapoliittisissa neuvotteluissa köyhien maiden oikeutta suojata ja tukea tuotantoaan. Tämä tukee elinkeinojen kirjon lisääntymistä kehitysmaissa ja vähentää esimerkiksi huumetuotantoa ja siihen perustuvaa rikollisuutta sekä konflikteja.

4 Apua ja aseita Asekauppa on konkreettinen esimerkki johdonmukaisen lähestymistavan välttämättömyydestä, sillä kontrolloimattomalla asekaupalla on tuhoisia vaikutuksia taloudelliseen kehitykseen moniksi vuosiksi eteenpäin. Otetaan esimerkiksi Nepal, joka käyttää arviolta 10 prosenttia BKT:stään puolustukseen enemmän kuin terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Vuosikymmenen kestänyt aseellinen konflikti on vakavasti heikentänyt Nepalin kehitysnäkymiä. EU käyttää miljoonia euroja kehitysyhteistyöhankkeisiin Nepalissa muun muassa hyvän hallinnon tukemiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Vuosina Nepal on vastaanottanut suunnattomia määriä aseita, ei ainoastaan Yhdysvalloista ja Intiasta, mutta myös EU:n jäsenvaltioista kuten Yhdistyneestä kuningaskunnasta (monenlaisia perinteisiä aseita ja helikoptereita), Belgiasta (kiväärejä) ja Ranskasta (helikoptereiden osia). Tämä osoittaa kuinka EU:n kehitys- ja asekauppapolitiikat ovat keskenään ristiriidassa. Johdonmukaisuutta tarvitaan kaikessa toiminnassa: esimerkiksi ympäristötuhot ja luonnonvarojen hallintaan liittyvät kysymykset aiheuttavat usein köyhyyttä, konflikteja ja pakolaisuutta, jolloin myös ratkaisujen tulee paneutua ongelman eri osa-alueisiin johdonmukaisella tavalla. Paikallishallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja muun valtionhallinnon tukeminen on oleellinen osa tätä työtä. Laatikko 2: Asekauppa ja politiikan johdonmukaisuus 3. Kehitysyhteistyön merkitys konfliktinehkäisyssä ja hauraiden yhteiskuntien tukemisessa Konfliktien ennaltaehkäisyyn tulee panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Hallitusohjelma toteaa Suomen edistävän ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa. Aidosti edustuksellinen ja tasa-arvoinen kansanvalta ehkäisee konflikteja ja edesauttaa vakautta, mikä on edellytys kaikelle kehitykselle. Inhimillisen turvallisuuden varmistaminen kehitysmaissa on tehokas keino ehkäistä konfliktien syntyä ja katkaista jo käynnistynyt kielteinen konfliktidynamiikka. Tässä kehitysyhteistyöllä on keskeinen rooli. Hallituksen tulee: Noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ja vähintään toimeenpanna tavoiteaikataulu määrärahojen nostamisesta tällä hallituskaudella. Varmistaa avun tehokkuus kohdentamalla nykyistä enemmän apua vähiten kehittyneille ja kriiseistä toipuville maille sekä parantamalla kehitystoimijoiden välistä koordinaatiota. Tukea ohjelmia, joiden pyrkimyksenä on vähentää turvallisuus- ja kehitysriskejä sekä edistää sovittelua. Tukea oikeusvaltio- ja demokratiakehitystä maan omista lähtökohdista. Kehittää Suomen lähestymistapa hauraissa valtioissa/tilanteissa toimimiselle OECDsuosituksen (2007) mukaisesti, jolloin inhimillisen turvallisuuden näkökulma tulisi luontevaksi osaksi kehitysyhteistyötä. Varmistaa, että kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Ilmastonmuutos syventää entisestään olemassa olevia ongelmia ja

5 uhkaa muun muassa YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista, tällä on suora yhteys kansainväliseen turvallisuuteen. Kanavoida lisää tukea peruskoulutukseen, koska koulutus on avain parempaan tulevaisuuteen, sillä on suuri rooli konfliktien ehkäisyssä, rauhanrakentamisessa ja ympäristönsuojelussa. Varmistaa, että HIV:n ja muiden nopeasti leviävien tautien ennaltaehkäisyyn ja lääkityksen ja palveluiden saatavuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. HIV pandemia on yksi tämän hetken suurimmista yhteiskuntia heikentävistä syistä ja näin ollen myös turvallisuusriski. Kehitysyhteistyön ja turvallisuuspolitiikan välisen yhteyden vahvistamisessa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kehitysyhteistyön ensisijainen tavoite on globaalin köyhyyden poistaminen. Parantunut kansainvälinen turvallisuustilanne on tämän työn arvokas sivutuote. Köyhyyden vähentämisen tarkemmat tavoitteet ja keinot määritellään kehityspoliittisessa ohjelmassa. Puolustus- ja kehitysyhteistyömäärärahat Miljoonaa euroa Lähde: Tilastokeskus, puolustusministeriö Puolustus Kehitysyhteistyö 4. Siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteistyö työn jatkuvuuden merkitys Suomi on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä siviilikriisinhallintaa erityisesti Euroopan unionissa ja saanut työstä paljon kiitosta myös kansainvälisesti. Kehitettäessä kokonaisvaltaista kriisinhallintaa on tärkeää varmistaa siviilien ja sotilaiden välisen yhteistyön sujuva koordinaatio. Huomiota tulee kiinnittää myös konfliktin aikaisen ja jälkeisen kriisinhallinnan sekä humanitaarisen avun ja konfliktin jälkeisen kehitysyhteistyön väliseen sujuvaan siirtymään: toimintojen tulee tukea toisiaan ja muodostaa selkeä ketju. Hallituksen on varmistettava, ettei toiminnosta toiseen siirryttäessä tapahdu katkoksia tiedonkulussa, kohdemaasta hankituissa käytännön kokemuksissa tai rahoituksessa.

6 Järjestöjen mielestä hallituksen tulee: Tukea siviilikriisinhallinnan kehittämistä jatkossakin ensisijaisena kriisinhallinnan muotona ja taata sille riittävät resurssit laaja-alaisen asiantuntemuksen varmistamiseksi. Varmistaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 (2000) Naiset, rauha ja turvallisuus esitetyt periaatteet ja tavoitteet sekä Suomen 1325 kansallisen toimintaohjelma otetaan huomioon. Tukea siviili-sotilasyhteistyön koordinaation kehittämistä kriisitilanteissa. Varmistaa kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön jatkumo keskittymällä rahoituksen ja tiedonkulun haasteisiin. Huomioida nykyistä paremmin EU:n nopean lähtövalmiuden CRT (Civilian Response Team) -joukkojen hyödyntäminen konfliktien ennaltaehkäisemisessä. Taata toiminnan avoimuus, kansalaisoikeuksien kunnioitus ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet myös kriisitilanteissa. Pohjan kestävälle kehitykselle luovat vakauden ja turvallisuuden luominen, demokratia- ja oikeusvaltiokehitys sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Toimiva demokratia on oleellinen osa kehityksen edellytyksistä. Toivomme, että keskustelua Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta voidaan käydä selonteon valmistelun aikana avoimesti. Kehityksen ja turvallisuuden yhdistäminen vaatii laajapohjaista yhteistyötä, jossa on roolinsa niin valtiollisille toimijoille kuin kansalaisyhteiskunnalla. Edessämme on toki haasteita käytännön toteutustavoissa, mutta olemme osaltamme valmiita aktiiviseen vuoropuheluun tässä kannanotossa nostamiemme seikkojen tiimoilta. Parhain terveisin, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU yhdistys Kehys ry Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA Kirkon ulkomaanapu Pelastakaa lapset Suomen Rauhanliitto YK yhdistys ry Sadankomitea Solidaarisuus Suomen World Vision Väestöliitto