Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 63/2002 vp Naisten ja miesten välinen palkkaero Eduskunnan puhemiehelle Viime vuoden lopulla julkaistiin tutkimus naisten ja miesten palkkaeroista. Mukana tutkimuksessa olivat kokoaikaiset valtion ja kuntien palkansaajat, teollisuuden tunti- ja kuukausipalkkaiset sekä Palvelutyönantajat ry:n ammatit. Naisten ja miesten välillä on keskimäärin noin 10 prosentin selittämätön palkkaeron sen verran vähemmän palkkaa naiset saavat verrattuina samanikäisiin, yhtä koulutettuihin samoilla aloilla ja samoissa ammateissa toimiviin miehiin. Osa palkkaerosta selittyy sillä, että naiset ja miehet toimivat eri aloilla, eri ammateissa ja eri tehtävissä. Mutta tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea. Selittämättömän palkkaeron osuus on pienin matalapalkka-ammateissa. Palkkaero kasvaa tulotason myötä ja on yleensä suurimmillaan korkeasti koulutettujen ja keskimääräistä paremmin ansaitsevien naisten piriissä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että perusteluissa mainittu naisten ja miesten välinen palkkaero saadaan poistettua? Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2002 Pekka Kuosmanen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Kuosmasen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 63/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että perusteluissa mainittu naisten ja miesten välinen palkkaero saadaan poistettua? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallituksen mahdollisuudet samapalkkaisuuden edistämiseen perustuvat lainsäädäntöön, sen noudattamisen valvontaan ja toimintaan työnantajana sekä välilliseen vaikuttamiseen mm. tutkimuksen ja tilastoanalyysien avulla. Päävastuu palkanmuodostuksesta on kuitenkin työmarkkinajärjestöillä. Perustuslain 6 :n mukaan sukupuolten tasaarvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tasa-arvolaissa kielletään palkkasyrjintä. Työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintänä, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkkaehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään. Työnantajan ei kuitenkaan ole katsottava rikkoneen palkkasyrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Tasa-arvovaltuutetulta voidaan pyytää lausunto oletetusta palkkasyrjinnästä ja työntekijä voi nostaa yleisessä tuomioistuimessa palkkasyrjintäkanteen. Samapalkkaperiaate sitoo Suomea myös EUoikeuden ja EY-tuomioistuimen antamien päätösten kautta. Osa naisten ja miesten palkkaeroista selittyy sillä, että naiset ja miehet toimivat eri aloilla ja ammateissa. Osa palkkaeroista jää kuitenkin selittymättä ja tähän osaan sisältyy erilainen kohtelu ja palkkasyrjintä. Sukupuoleen liittyviin palkkaeroihin voidaan vaikuttaa erityisesti työpaikkakohtaisella, määrätietoisella ja pitkäjänteisellä palkkauspolitiikalla. Tasa-arvolaki edellyttää ja tukee tällaista toimintaa. Tasa-arvolain mukaan tietynsuuruisten työpaikkojen velvollisuutena on laatia suunnitelmia toimenpiteistä tasa-arvon edistämiseksi. Työpaikkakohtaisissa palkkaselvityksissä voidaan tunnistaa myös mahdolliset syrjivät palkkarakenteet sekä naisten ja miesten erilainen kohtelu. Työpaikkakohtaiset tasa-arvosuunnitelmat tulisikin ottaa laajempaan käyttöön. Niiden avulla on mahdollista laatia konkreettiset suunnitelmat työpaikalla havaittujen, naisten ja miesten välisten palkkaerojen poistamiseksi tietyssä aikataulussa. Tasa-arvolaki on parhaillaan uudistettavana. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman toimikunnan tehtävänä on myös arvioida palkkasyrjinnän poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Toimikunnan määräaika päättyy Toinen osa naisten ja miesten palkkaeroista johtuu naisten ja miesten jakautumisesta eri aloille ja ammatteihin. Myös näiden sukupuolenmukaisten jakojen lieventäminen on tärkeää. Kansalliseen työllisyysohjelmaan sisältyy koulutukseen ja työmarkkinoihin kohdistuvia hankkeita, joilla eroja pyritään vähentämään. Lisäksi on todettava, että naisten alat ja ammatit ovat yleen- 2

3 Ministerin vastaus KK 63/2002 vp Pekka Kuosmanen /kok sä heikommin palkattuja kuin vertailukelpoiset miesvaltaiset alat ja ammatit. Syrjimättömyyden periaate sisältyy myös valtion palkkapoliittiseen ohjelmaan. Palkkausjärjestelmän kehittämistä koskevat periaatteet on laadittu yhteistyössä työnantajan ja henkilöstön edustajien järjestöjen kanssa. Niissä todetaan mm., että samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Vuonna 2001 yhteisesti hyväksytyssä kannanotossa korostetaan toimivan tilastoyhteistyön ja tiedon jakamisen merkitystä. Tilastoyhteistyössä seurataan palkkauksen ja palkkausrakenteen uudistamista. Tämä edellyttää yhteistä säännöllisesti käsiteltävää ja monipuolista tietoa palkkatasosta, palkkakehityksestä ja palkkarakenteista. Sukupuolen mukainen erittely sisältyy kaikkiin tilastoyhteistyösopimuksen mukaisiin tilastoihin. Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2002 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Kuosmanen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 63/2002 rd: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att kunna avlägsna löneskillnaden mellan kvinnor och män som nämns i motiveringarna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Regeringens möjligheter att främja lika lön har sin grund i lagstiftningen, i övervakning och verksamhet för dess iakttagelse i egenskap av arbetsgivare samt i indirekt påverkan bland annat med hjälp av forskning och statistikanalys. Huvudansvaret för lönebildningen ligger dock hos arbetsmarknadsorganisationerna. Enligt 6 grundlagen skall jämställdhet mellan könen i samhällelig verksamhet och i arbetslivet främjas enligt vad som närmare bestäms genom lag, särskilt vad gäller lönesättning och andra anställningsvillkor. I lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män förbjuds lönediskriminering. Arbetsgivarens förfarande skall anses vara diskriminerande ifall arbetsgivaren tillämpar sämre lönevillkor för en eller flera arbetstagare än de som arbetsgivaren iakttar för en eller flera andra arbetstagare som är anställda hos arbetsgivaren i samma eller likvärdigt arbete. Det skall inte anses att en arbetsgivare har brutit mot förbudet mot diskriminering, om han kan visa att förfarandet har berott på någon annan godtagbar omständighet än arbetstagarens kön. Utlåtande om den förmodade lönediskrimineringen kan begäras av jämställdhetsombudsmannen och arbetstagaren kan väcka lönediskriminerings talan i allmän domstol. Principen om lika lön binder Finland också genom EU-rättens och EG-domstolarnas beslut. En del av löneskillnaderna mellan kvinnor och män förklaras av att kvinnor och män är verksamma inom olika branscher och yrken. En del av löneskillnaderna förblir dock oförklarade och till denna del hör olika behandling och lönediskriminering. Löneskillnader som har att göra med kön kan påverkas speciellt genom en arbetsplatsspecifik, målmedveten och långsiktig lönepolitik. Jämställdhetslagen förutsätter och stöder den här sortens verksamhet. Enligt jämställdhetslagen är arbetsplatser av viss storlek skyldiga att göra upp planer för åtgärder för att främja jämställdheten. I arbetsplatsspecifika löneutredningar kan man identifiera också eventuella diskriminerande lönestrukturer samt olika behandling av kvinnor och män. Därför bör arbetsplatsspecifika jämställdhetsplaner mera utbrett tas i bruk. Med hjälp av dessa är det möjligt att göra upp konkreta planer för att avlägsna löneskillnader mellan kvinnor och män som observerats på arbetsplatser enligt en viss tidtabell. Jämställdhetslagen revideras som bäst. Till den uppgift som den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta kommittén har hör också att utvärdera nödvändiga åtgärder för att avlägsna lönediskriminering. Kommitténs mandattid upphör den Den andra delen av löneskillnaderna mellan kvinnor och män beror på fördelningen av kvinnor och män i olika branscher och yrken. Också dessa könsfördelningar är det viktigt att lindra. I det nationella sysselsättningsprogrammet ingår projekt inriktade på utbildning och arbetsmarknaderna, genom vilka man strävar efter att mins- 4

5 Ministerns svar KK 63/2002 vp Pekka Kuosmanen /kok ka skillnaderna. Dessutom bör det konstateras att de kvinnodominerade branscherna och yrkena ofta är svagare avlönade än de jämförbara mansdominerade branscherna och yrkena. Principen om icke-diskriminering ingår också i regeringens lönepolitiska program Principerna gällande utvecklingen av lönesystemet har gjorts upp i samarbete med arbetsgivaren och organisationerna som representerar personalen. I dessa konstateras bland annat att lika lön skall betalas för lika arbete. År 2001, i det gemensamt godkända ställningstagandet betonas betydelsen av fungerande statistiskt samarbete och utbyte av information. I det statistiska samarbetet följer man med lönesättningens och lönestrukturens förnyelse. Detta förutsätter gemensam, regelbundet behandlad och mångsidig information om lönenivån, löneutvecklingen och lönestrukturerna. Klassificering enligt kön ingår i all statistik i enlighet med statisktiksamarbetsavtalet. Helsingfors den 6 mars 2002 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5