Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta. lihakanien suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista

Transkriptio

1 Euroopan parlamentti Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta TYÖASIAKIRJA lihakanien suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta Esittelijä: Stefan Eck DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Lihakanien suojelun edellyttämät vähimmäisvaatimukset Johdanto Muihin lajeihin verrattuna kanin kesyttäminen tapahtui varsin myöhään (noin 300 ekr.). Näin ollen kesykanien ja villikanien tarpeet ovat melko samanlaiset, ja siksi kanien kasvatus on erittäin ongelmallista eläinten hyvinvoinnin kannalta. Koska kanit ovat erittäin herkkiä huonoille elinoloille, kanien kuolleisuus maataloudessa on korkeampi kuin muilla kotieläimillä. Kuolleisuudesta huolimatta kanit ovat maailman neljänneksi eniten kasvatettu eläin ja toiseksi eniten kasvatettu eläin EU:ssa, missä teurastetaan joka vuosi yli 326 miljoonaa eläintä lihan vuoksi. Yli kolme neljäsosaa kaikesta EU:n kaninkasvatuksesta tapahtuu Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Kun määrää verrataan Euroopan koko lihantuotantoon, kaninliha on erityistuote. Kaninlihan kulutus henkeä kohden on varsin pientä verrattuna muista lajeista saataviin lihatuotteisiin. Saksassa vuotuinen kulutus henkeä kohden arvioidaan puoleksi kiloksi. Italiassa, missä kulutus on EU:n suurinta, se on noin 5,5 kiloa henkeä kohden vuodessa. Nykyisen tieteellisen näytön mukaan kaneja pidetään kasvatus- ja tuotantotiloilla järjestelmällisesti hirvittävissä olosuhteissa huolimatta EU:n lainsäädännön tarjoamasta suojelusta, kuten neuvoston direktiivi (1998/58/EY) tuotantoeläinten suojelusta ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 13 artikla, jossa todetaan, että unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon. Useimmilla unionin jäsenvaltioilla ei ole erityistä lainsäädäntöä kanien pitämisestä, kasvatuksesta ja tuotannosta. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia: Itävalta (2012, häkkien kielto), Belgia (2014, vaiheittainen häkeistä luopuminen ja karsinoiden (park system) käyttöönotto vuonna 2025), Saksa (2014, eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön parantaminen erityisesti kanitilojen osalta) ja Yhdistynyt kuningaskunta (2007, kotieläinten hyvinvointia koskevat säännökset, joissa asetetaan erityisiä vaatimuksia kanitiloille). Käsiteltävänä olevan luonnonmukaista tuotantoa koskevan uuden lainsäädäntöehdotuksen mukaan kaneja on pidettävä ryhmäkarsinassa, jossa tilaa kania kohden on vähintään 0,4 m 2 ja josta pääsee ulos laitumelle. Voimassa on jo unionin lainsäädäntöä, jossa annetaan vasikoiden, sikojen, broilerikananpoikien ja munivien kanojen suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset, ja viimeksi mainittu on johtanut jopa Euroopan laajuiseen kieltoon pitää munivia kanoja häkissä. Säännöksiä tai politiikkaa lihakanien suojelun vähimmäisvaatimuksista ei ole vielä laadittu tai hyväksytty. Tavoite Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä lihakanien suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista Euroopan komissiota kannustetaan esittämään kunnianhimoinen lainsäädäntöehdotus eläinten hyvinvoinnista kanitiloilla ottaen huomioon Euroopan parlamentin suositukset. Ehdotuksella olisi pyrittävä poistamaan sääntelyn nykyiset aukot, PE v /5 DT\ doc

3 jotka johtavat eläinten hyvinvointiin kohdistuviin vakaviin väärinkäytöksiin kanien pitämisessä, kasvatuksessa, hoidossa, kuljetuksessa ja teurastuksessa. Kanien kasvatus lihaksi Useimpia lihakaneja pidetään häkeissä. Kolmessa neljässä kuukaudessa ne saavuttavat teurastuspainon, joka on 1,3 3,3 kiloa. Ne eivät ole saavuttaneet edes 1/40:tä luonnollisesta elinajastaan. World Rabbit Science Association on todennut, että 0,2 0,4 m 2 :n lattiapinta-alan ja cm:n häkkikorkeuden pitäisi riittää. Käytännössä kaninkasvattajat pitävät häkissä kolmesta kuuteen kania, mikä jättää yhdelle eläimelle enintään 0,08 m 2 :n alan (se on hieman A4-arkkia suurempi ala). Pieni kanikohtainen tila ei anna eläimille mahdollisuutta tyydyttää lajikohtaisia tarpeitaan, joita ovat penkominen, hyppiminen, kaivaminen, juokseminen tai suoristautuminen. Eläimet eivät voi levätä kunnolla pienen tilan ja pinnan ominaisuuksien takia (metalliristikko). Häkeissä ei ole virikkeitä, kuten olkia ja heinää, vaan niissä on yleensä terävät metalliverkot, jotka usein aiheuttavat asentoon liittyviä vammoja (Pododermatitis colitis = märkivät haavat ja verenvuoto jaloissa). Häkkien mataluus estää kaneja oikaisemasta itseään koko pituuteensa, mikä johtaa selkärangan kaarevuuden häiriöihin. Kyseisten häkkien ahdas tila ja pakoreittien puute aiheuttaa eläimille valtavaa stressiä. Stressi johtaa puremisvammoihin sekä voimakkaasta liikkumisen halusta aiheutuviin ruhjeisiin ja naarmuihin. Riittämätön ilmanvaihto ei poista tilasta ulosteen ammoniakkihöyryä, mikä johtaa silmätulehduksiin ja hengityselinten sairauksiin. Samoja ongelmia esiintyy myös angorakaneilla, joita pidetään villan takia. Virikkeiden puutteen takia esiintyy usein käytöshäiriöitä, kuten kaavamaisia liikkeitä, itsensä vahingoittamista ja jopa kannibalismia. Kova melu, joka aiheutuu kanien kaavamaisesta hyppimisestä häkeissä, on myös häiritsevää, sillä kanit ovat melulle herkkiä eläimiä. Luonnossa kanit ovat erittäin aktiivisia. Niiden luonne ei siis sovellu lainkaan ahtaisiin ja virikkeettömiin häkkeihin. Karu ja ahdas ympäristö lisää yksipuolista ravinnonsaantia, mistä voi seurata metabolisia häiriöitä ja suolistosairauksia. Ravitsemuksen lisäämiseksi kanien tiloja pidetään usein valaistuina pitkiä aikoja. Lajille tyypillisten sairauksien (kokkidioosi, RHD, limakasvaintauti jne.), kaninkasvatuksessa vallitsevan suuren kuolleisuuden ja epäasianmukaisten kasvatuskäytäntöjen takia antibiootteja käytetään säännöllisesti suurina annoksina. Kanien kasvatus Naaraskanit saavuttavat sukukypsyyden kolmen neljän kuukauden iässä. Tehokkaan lisääntymisen hallinnan avulla ne voivat synnyttää jopa yhdeksän poikasta päivän välein. Jotta lisääntyminen olisi näin tehokasta, naaraat hedelmöitetään pian edellisen synnytyksen jälkeen. Tällainen hallittu lisääntyminen rasittaa naaraita erittäin paljon ja johtaa teurastukseen jo 12 kuukauden jälkeen erilaisten häiriöiden takia mutta useimmiten siksi, etteivät naaraat enää jaksa synnyttää riittävästi poikasia. Kasvatustiloilla naaraita pidetään yhden kanin häkeissä, joihin on liitetty pesäluola. Jalostusnaaraan tyypillinen häkki on cm pitkä, cm leveä ja cm korkea. Häkkien lattiat ovat samanlaisia kuin lihakanien tuotannossa käytetyt häkit, ja ne aiheuttavat DT\ doc 3/5 PE v01-00

4 samanlaisia jalkavammoja. Virikemateriaalia, kuten olkia tai heinää, ei ole tarjolla. Häkkien pieni pinta-ala ja mataluus estävät emoa ja sen poikasia täyttämästä lajikohtaisia tarpeitaan. Luonnossa naaras voi välttää jatkuvaa poikasten aiheuttamaa painetta vetäytymällä muualle. Tehokasvastuslaitoksissa ei yleensä ole tällaista lepopaikkaa, kuten korotettua lattiaa tai lavaa. Jatkuva paine aiheuttaa naaraalle valtavaa stressiä, ja jatkuva imetys johtaa nisien tulehtumiseen. Kolmen neljän viikon jälkeen poikaset erotetaan emostaan, ja vähän ajan päästä naaras synnyttää uudelleen. Kanien perusravintoa ovat teollisesti valmistetut pelletit. Vaihteleva, paljon raakakuituja sisältävä ravinto, kuten heinä, oljet sekä tuoreet vihannekset ja hedelmät, tukisi immuunijärjestelmää ja vähentäisi kuolleisuutta merkittävästi. Sellaista ei kuitenkaan tarjota taloudellisista syistä. Kuljetus ja teurastus Häkkien, joissa lihotettuja kaneja kuljetetaan muille tiloille ja teurastamoon, pinta-ala ja korkeus ovat yleensä riittämättömiä. Raporttien mukaan kaneja kuljetetaan häkeissä, jotka ovat vain 35 cm korkeita ja joissa on 15 kania 480 cm 2 :n alalla. Koska lainsäädännössä ei tällä hetkellä rajoiteta kanien määrää häkkiä kohden, usein käy kuitenkin niin, että kanit ahdetaan niin tiiviisti yhteen, että tilaa on kania kohden alle A4-arkin verran. Kyseiset kuljetukset kestävät usein jopa 12 tuntia, ja raporttien mukaan kaneja ei edes ruokita ennen matkaa eikä sen aikana. EU:ssa teurastusta edeltävät tainnutusmenetelmät vaihtelevat pulttipistoolin ja tuliaseen laukauksesta kaasutainnutukseen (hiilidioksidi). Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että kyseisten menetelmien anesteettiset vaikutukset ovat usein riittämättömiä. Yli 10 prosenttia kaneista ei ole täysin tainnuksissa, ja ne joutuvat kokemaan oman teurastuksensa tajuissaan. Monessa teurastamossa kanien on katsottava muiden kanien teurastusta, mikä aiheuttaa lisää stressiä ja jännitystä. Päätelmä ja tilannekatsaus Kani on laji, jonka hyvinvointi ja lajikohtaiset tarpeet ovat jääneet vähälle huomiolle Euroopan unionissa. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita ei ole lainsäädäntöä pakollisista vähimmäisvaatimuksista kanien suojelemiseksi maataloudessa. EU:n ja jäsenvaltioiden yleisen eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön soveltaminen ja täytäntöönpano eivät riitä. Laitokset, joita EU:ssa käytetään yleisesti lihakanien kasvatukseen ja lihotukseen, sekä kuljetus- ja teurastuskäytännöt ovat selvästi tuotantoeläinten suojelusta annetun neuvoston direktiivin (1998/58/EY) ja SEUT-sopimuksen 13 artiklan vastaisia. Itävallalla, Belgialla, Saksalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on kuitenkin erityistä lainsäädäntöä kanien kasvatuksesta. Tässä yhteydessä EU:n lainsäädännöllä varmistettaisiin yhdenmukainen tulkinta, luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset ja vastattaisiin kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin eläinten hyvinvoinnista maataloudessa. Viime vuosina suuret eurooppalaiset eläintensuojelujärjestöt ja kansalaisjärjestöt ovat nostaneet kaninkasvatuksen yhä useammin esiin ja käynnistäneet kampanjoita häkkien kieltämiseksi. Julkisen paineen voidaan odottaa kasvavan lähitulevaisuudessa. PE v /5 DT\ doc

5 Tärkeä näkökohta on myös se, että koska kaninkasvatuksessa on käytettävä antibiootteja, mikrobilääkeresistenttien bakteerien määrä kasvaa. Näin ollen häkkien kieltäminen kaninkasvatuksessa on järkevä vaihtoehto kansanterveyden suojelemisen näkökulmasta. Suositukset Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta edellä mainitut seikat johtavat päätelmään, että EU:ssa on vaiheittain luovuttava häkeistä kaninkasvatuksen alalla. Asiassa on edettävä ja otettava käyttöön karsinajärjestelmä menetelmänä, jossa kunnioitetaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia, ja samalla on varmistettava myös suojelun vähimmäisvaatimukset kanien kuljetuksen ja teurastuksen aikana. Näin ollen suositellaan seuraavaa: Kaninkasvatuksessa luovutaan vaiheittain häkeistä ja siirrytään karsinajärjestelmiin, joissa kaneilla on riittävästi tilaa ja joissa kaneja voidaan pitää ryhmissä. Kanien elintiloissa on oltava lavoja tai vastaavia kohotettuja aloja ja riittävästi virikkeitä. Kanien elintilojen on tarjottava kaneille näkö- ja hajuyhteys toisiin kaneihin, ja niiden on oltava mahdollisimman hiljaisia. Valaistuksen on oltava lajille sopiva. Kaneilla on oltava riittävästi ravintoa ja juotavaa, niin että kanit voivat syödä ja juoda yhtä aikaa. Ryhmät eivät saa olla liian suuria, ja kania kohden on oltava riittävästi tilaa. Jos kanit sairastavat tai kärsivät, hoitoa on annettava välittömästi, ja ne on erotettava ryhmästä paranemiseen saakka. Tarpeetonta kärsimystä tai stressiä on vältettävä. Kanit on ruokittava ennen kuljetusta, ja niille on annettava riittävästi ravintoa ja juotavaa kuljetuksen aikana. Kuljetusaikojen on oltava mahdollisimman lyhyitä lajin herkkyyden takia. Kanien normaalien asentojen on oltava mahdollisia kuljetushäkeissä. Kanit on tainnutettava täysin ennen teurastusta, millä suljetaan pois kärsimys, kipu ja stressi. Teurastuksen on tapahduttava niin, että tainnutettu eläin ei voi tulla tajuihinsa. DT\ doc 5/5 PE v01-00