Viljakaupan ja sopimusviljelyn opas

Transkriptio

1 Viljakaupan ja sopimusviljelyn opas

2 Julkaisun nimi: Viljakaupan ja sopimusviljelyn opas Julkaisija: Vilja-alan yhteistyöryhmä Kuvat: MMM:n kuva-arkisto, Jukka Virolainen, Kati Lassi Taitto ja paino: Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala ISBN (Painettu) ISBN (Verkkojulkaisu) Helmikuu 2012

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tieto tilan tuotantokustannuksista viljakauppapäätösten perustaksi Viljojen ja öljykasvien hintaan vaikuttavia asioita Viljataseet ja -ennusteet Tarjonta ja kysyntä Muita hintakehitykseen vaikuttavia asioita Kaupankäyntiin liittyviä riskejä ja niiden hallinta Hintariski Määräriski Laaturiski Vilja- ja öljykasvialalla käytettävät sopimukset Sopimusviljely Avohintainen viljelysopimus Kiinteähintainen viljelysopimus Kauppasopimukset Käteiskauppa Termiinikauppa Viljapörssit hintojen suojausvälineenä Viljapörssin toimintaperiaatteet Futuurisuojaus Pankkien tarjoama apu futuurisuojaustoiminnassa Futuurisuojauksen liittyviä näkökohtia Optiot Maatilojen väliset sopimukset Erimielisyyksien sovittelu Liitteet Liite 1. Viljakauppaan ja -pörsseihin liittyvää sanastoa Liite 2. Viljelijän muistilista viljakauppaan ja riskien hallintaan Liite 3. Futuurisuojaus pörssissä Liite 4. Esimerkki NYSE Euronext:in myllyvehnän ja rapsin futuurinoteerauksista Liite 5. Esimerkki vehnän hintanoteerauksista Hampurissa

4 1. Johdanto Tämä opas on suunnattu erityisesti viljan ja öljykasvien tuottajille. Oppaan tarkoituksena on antaa lisätietoa viljamarkkinoista ja viljakaupassa yleisesti käytettävistä sopimuksista. Oppaassa käydään läpi myös viljamarkkinoihin yleisesti vaikuttavia tekijöitä ja laajemmin keinoja, joilla pienentää kaupankäyntiin liittyviä riskejä. Lisäksi kerrataan perusteita siitä, miten suojaustoiminta hintaheilahteluja vastaan tapahtuu pörssien futuurisopimusten avulla. Maailmalla viljojen tuotanto ja kulutus ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tuotannon ja kulutuksen suhdetta sekä varastomäärien kehitystä seurataan markkinoilla tarkasti. Tässä oppaassa näiden tekijöiden vaikutusta hintakehitykseen käydään läpi mm. viljatase-arvioiden kautta. Samalla tarkastellaan myös laajemmin viljan hintaan sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä vaikuttavia tekijöitä. Tapahtumat viljojen ja öljykasvien maailmanmarkkinoilla heijastuvat hintakehitykseen myös Suomessa. Tämän vuoksi on tärkeää seurata mitä kansainvälisillä viljamarkkinoilla tapahtuu. Yhtenä tämän oppaan tarkoituksena on antaa eväitä tuotannon ja markkinoiden vaihteluista aiheutuvien riskien tunnistamiseen, niihin varautumiseen ja niiden hallintaan. Esimerkiksi tuotantopanokset hankitaan usein hyvissä ajoin ennen kylvöjä, jolloin puintikauden jälkeinen markkinahinta ei ole tiedossa. Tätä viljan hintamuutoksiin liittyvää riskiä voidaan pienentää esimerkiksi sitomalla osalle satoa hinta jo hyvissä ajoin ennen sadonkorjuuta. Kullekin soveltuvan riskien hallintakeinon valintaa auttaa se, että tuntee omat tuotantokustannuksensa ja tilan riskinkantokyvyn. Sopimustuotanto on viljelijän ja ostajan välinen, molempia hyödyttävä kumppanuussuhde, jolla tuotantoa voidaan ohjata asiakas- ja markkinalähtöisempään suuntaan. Sadon määrään ja laatuun liittyvät riskit eivät poistu sopimuksilla, mutta niitä voidaan hallita näin paremmin läpi jalostusketjun. Sopimukset ovat aina velvoittavia, minkä tiedostamista sekä sopimuksen sisällön tuntemisen tärkeyttä ennen niiden allekirjoitusta ei voi liiaksi korostaa. Tämä opas on uudistettu versio vuonna 2008 julkaistusta Viljakaupan ja sopimusviljelyn oppaasta. Oppaan on tuottanut Viljaalan yhteistyöryhmä (VYR), jonka jäsenistöstä tekstien laatimisessa on ollut mukana erityisesti viljan ja öljykasvien tuottajien, neuvonnan sekä teollisuuden ja viljakaupan edustajia. Pörssitoimintaa ja futuurisuojausta käsittelevään lukuun on lisäksi haettu käytännön näkemyksiä pankkisektorilta, Nordean ja OP-Pohjolan edustajilta. 2

5 2. Tieto tilan tuotantokustannuksista viljakauppapäätösten perustaksi Viljelyn suunnittelun ja myyntistrategian laadintaan kuuluvat päätökset siitä, mitä kannattaa viljellä sekä milloin, millaisissa erissä ja millä hinnalla kannattaa myydä. Tärkeä apukeino tässä on viljelyn tuotantokustannusten laskenta. Kustannuslaskelman avulla voidaan löytää suurimmat kustannuserät ja tekijät, jotka vaikuttavat eniten tulokseen. Se myös auttaa hahmottamaan mihin on järkevää panostaa ja mihin kustannussäästöt kannattaa kohdistaa. Tuotannon kilpailukykyisyys edellyttää tilan tuotantokustannusten hallintaa. Mikäli näin ei ole, on epärealistista odottaa, että markkinoilta aina saisi sadolle hinnan, joka kattaa tuotantokustannukset. Kun kustannukset ovat tiedossa, voidaan aloittaa viljan myyntitapojen ja -ajankohtien suunnittelu. Tuotantokustannus muodostaa lähtökohdan sadon hintavaatimukselle ja helpottaa päätöksentekoa viljan tai öljykasvien myyntiajankohdasta, kun vaihtelevia hintaennusteita verrataan omiin vaatimustasoihin. Viljan hinnan kiinnittämisessä, myymällä satoa etukäteen, ei tavoitteena ole parhaan mahdollisen hinnan saaminen koko sadolle, vaan sellainen hintataso, joka tyydyttää viljelijää ja jolla lähtökohtaisesti saadaan katettua kustannukset ja toiminnalle asetettu tavoite. Markkinatilanteen vaihteluista johtuen tätä ei aina ole mahdollista saavuttaa. Valittavaan myyntitapaan vaikuttaa oma tilan riskinsietokyky ja oma suhtautuminen riskiin ylipäätään. Viljan hinnan kiinnittämisessä keskeinen ajatus on, että näillä erityyppisillä sopimuksilla halutaan vähentää hintariskiä, joka liittyy nopeisiin hintamuutoksiin. Jos 100 % viljasta on hinnoittelematta (myymättä), niin viljelijä kantaa 100 %:sesti hinnanvaihteluihin liittyvät riskit. Kysymys onkin lähinnä siitä, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan; kuinka suurella osalla tulevaa satoa on valmis spekuloimaan ja kuinka suuren osan haluaa suojata hinnanvaihteluilta. On tärkeämpää minimoida riskit kuin maksimoida voitot Handbook of futures and options, CBOT (vapaasti käännettynä) Markkinointivuoden paras hintataso tiedetään vasta jälkikäteen. Kukaan ei osaa varmaksi sanoa, mikä markkinahinta on muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Tällöin jo tieto, että tietyllä hintatasolla saa kustannuksensa katettua, auttaa päättämään, milloin on hyvä aloittaa myynnit. Kustannukset on tärkeää määrittää tilakohtaisesti Vähimmäisvaatimuksena myyntihinnalle on viljan tai öljykasvien tuotannon muuttuvien kustannusten, kuten lannoitus- ja kasvinsuojelukulujen, sekä työkustannusten kattaminen. Jos viljelyn kustannuksina huomioidaan vain muuttuvat kulut, vastaa se noin neljännestä viljelyn todellisista kokonaiskuluista. Kustannuksissa tulee siksi huomioida myös korvaus tuotantoon sidotulle pääomalle, jotta kannattavan viljelyn edellytykset säilyvät jatkossakin. Kun kasville kohdennetuista kokonaistuotantokustannuksista vähennetään sen saamat tuet, saadaan selville nettotuotantokustannus. Tätä erotusta, kun se on jaettu satomäärällä, voidaan samalla pitää hintatavoitteena ( /tonni) kasvin myynneissä. 3

6 Viljojen kokonaistuotantokustannus vaihtelee voimakkaasti eri tilojen välillä. ProAgrian laskelmien mukaan vaihtelu voi olla euroa tonnilta. Näin ollen on tärkeää, että jokainen selvittää oman tilansa tuotantokustannukset. Suuria eroja yksikkökohtaisissa kustannuksissa selittävät erityisesti saavutettu sadon määrä ja konekustannukset. Kun kustannuksia jakamaan saadaan mahdollisimman suuri sato, pienenevät yksikkökohtaiset kustannukset ( /tn) merkittävästi. Tämä edellyttää, että tuotantopanosten käyttö on lohkon tuottokyvyn mukainen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun ja odotettuun satoon. Tuotantoon sidotut pääomat, erityisesti koneiden aiheuttamat kustannukset, ovat suurin yksittäinen kustannuserä ja ne vastaavat noin neljännestä viljojen kokonaiskustannuksista pellon kustannusten ohella. Tälle tuotantoon kiinnitetylle pääomalle olisi saatava käyttökelpoinen korko. Siksi koneiden ja pellon korko-, poisto- ja ylläpitokustannukset ovat mukana viljan tuotantokustannuslaskelmissa. Tuotantokustannuslaskelmissa käytetty korkoprosentti omalle pääomalle on viisi prosenttia. Yleis- kustannukset 5 % Rakennus- kustannus 4 % Eri kustannuserien osuus (%) viljan kokonaistuotantokustannuksista Konekustannus 23 % Pellon ja ojituksen kustannukset 26 % Työkustannus 16 % Kylvösiemen 5 % Lannoitus 9 % Muut muu7uvat kulut 9 % Kasvinsuojelu 3 % Lähde:ProAgria, lohko2etopankki Kuva 1. Viljan tuotantokustannus koostuu muuttuvista kuluista, työkustannuksista, kiinteistä kustannuksista (kone-, rakennus- ja yleiskustannukset) sekä pellon pääomakustannuksesta. Muuttuvat kustannukset vastaavat viljoilla noin neljännestä (26 %) kokonaiskustannuksista. Kiinteät kustannukset ovat kolmanneksen ja yhdessä pellon kustannuksen kanssa yli puolet kokonaiskustannuksista. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 4

7 3. Viljojen ja öljykasvien hintaan vaikuttavia asioita Viime vuosina hintavaihtelut vilja- ja öljykasvimarkkinoilla ovat olleet suuria, minkä vuoksi markkinaseurannan tärkeys, ostajien (kauppa, teollisuus) hintanoteerausten ja pörssien futuurihintojen seuranta, on korostunut entisestään. Maailmanmarkkinoilla tapahtuvat muutokset heijastuvat myös kotimaan hintoihin. Kotimaan hintatietoja viljoille sekä öljykasveille koostetaan viikoittain esimerkiksi Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) nettisivuille ( Sivuilla julkaistaan myös ajankohtaisia katsauksia kotimaan ja kansainvälisten viljamarkkinoiden tapahtumista. Muita tietolähteitä ovat mm. maatalousalan lehdet, kaupan, teollisuuden ja tutkimuslaitosten markkinakatsaukset ja maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen, Tiken tilastot. Alla olevassa taulukossa havainnollistetaan kuinka suuri vaikutus jo 20 /tn muutoksella sadon myyntihinnassa on erikokoisilla tiloilla ja eri satotasoilla. Oletetaan, että viljaa tuotetaan 50 hehtaarin alalla, 4tn/ha satotasolla. Jos viljan markkinahinta nousee esimerkiksi aiemmalta 160 /tn tasolta 180 /tn tasolle, nousevat pinta-alalta saadut tuotot tuolloin Vastaavasti, mikäli hinta laskeekin 140 /tn tasolle, laskevat tuotot Viljataseet ja -ennusteet Keskeinen ja hyvä väline markkinaseurannassa on viljatase, josta selviää kunkin viljalajin tarjonta (tuotanto ja tuonti), kysyntä (käyttö ja vienti) ja varastot markkinointivuosittain. Tasetilanne ja sen vuosittaiset muutokset heijastuvat hintaan. Tästä johtuen taseet antavat arvokasta tietoa viljamarkkinoilla toimiville. Esimerkiksi, mikäli tuotantoarviot nousevat ennusteesta toiseen kulutusarvioiden pysyessä ennallaan, ei ole todennäköistä, että hinnat nousevat. Kotimaan viljatase on pääsääntöisesti ollut ruista lukuun ottamatta ylijäämäinen eli viljan tarjonta on kysyntää suurempi. Öljykasvien osalta Suomi on ollut perinteisesti alituotantomaa eikä kotimaan tuotanto ole riittänyt kattamaan kysyntää. Tämä näkyy Suomen markkinoilla öljykasvien vahvana hintana esim. suhteessa öljykasvien pörssihintaan. Taulukko 1. Hinnan muutoksen (20 /tn) vaikutus tuottoihin eri satotasoilla ja pinta-aloilla Satotaso, tn/ha Hehtaarit

8 Viljataseita laativat niin viranomaistahot kuin markkinoita seuraavat yksityiset yritykset ja etujärjestöt. Taseet tehdään yleisesti satokaudelle/markkinointivuodelle, joka pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa heinäkuun alussa ja päättyy seuraavan vuoden kesäkuun lopussa. Ajankohta on määritelty sen mukaan, milloin sadonkorjuu pallonpuoliskollamme yleisesti alkaa ja uutta satoa alkaa tulla markkinoille. Meillä markkinointikaudella tarkoitetaan välistä ajanjaksoa. Yksi arvostetuimmista taseista on Kansainvälisen viljaneuvoston, IGC:n viljatase-ennuste, jota päivitetään kerran kuukaudessa (www. igc.int). IGC aloittaa kunkin satovuoden viljatase-ennusteen laadinnan maaliskuussa eli käytännössä ennen satovuoden alkua. Tasetta päivitetään kerran kuukaudessa ja päivityksissä huomioidaan kysynnän kehitysennusteet, varastotiedot, kylvöalat sekä satonäkymät. Satovuoden viimeinen tase-ennuste ilmestyy seuraavan vuoden maaliskuussa, jolloin eteläisenkin pallonpuoliskon maiden (esim. Australian) sato on saatu korjattua. Suomessa virallisen viljataseen laatii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. Markkinointivuoden lopullinen viljatase ilmestyy sen päättymistä seuraavana syyskuuna. Tike ja VYR laativat yhdessä viljatasearvion kuluvalle markkinointivuodelle ja tätä arviota päivitetään neljästi markkinointivuoden aikana. EU:n viljataseita laativat mm. Euroopan komissio (DG Agri), mutta myös teollisuuden (Coceral) ja tuottajien (Copa/Cocega) etujärjestöt. Maailmanlaajuisia tasetietoja tuottavat säännöllisesti myös Yhdysvaltojen maatalousministeriö (USDA) sekä YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö (FAO). 3.2 Tarjonta ja kysyntä Keskeinen viljan ja öljykasvien markkinahintaan vaikuttava tekijä niin kansainvälisesti kuin Suomessa on kulloinenkin tarjonta- ja kysyntätilanne eli miten markkinointivuoden tuotannolla ja edelliseltä markkinointivuodelta siirtyneillä varastoilla kyetään vastaamaan kulutukseen ennen seuraavan sadon tuloa markkinoille. Markkinoilla seurataan tarkasti vuoden loppuvaraston suhdetta vuosittaiseen kulutukseen (stock use ratio). Mikäli tämä suhdeluku laskee liian alhaiseksi, kohdistuu markkinoilla hintoihin usein nousupainetta. Suhdeluvun kasvaessa on hintakehitys sitä vastoin usein laskeva. Tarjontaan vaikuttavat vuosittaiset viljelyalat, satoarviot, varastotilanne, kasvukauden sääolosuhteet ja sadon laatu. Sadon epäonnistuminen tai onnistuminen ennustettua paremmin tärkeillä viljan tuotantoalueilla vaikuttaa markkinahintojen kehitykseen. Kansainvälisillä markkinoilla erityinen merkitys on tärkeimpien vientimaiden tuotantomäärillä. Kahdeksan suurinta viljan viejää ovat Yhdysvallat, EU, Venäjä, Kanada, Ukraina, Australia, Argentiina ja Kazakstan. Suurimpia nettotuojia ovat puolestaan Japani, Egypti, Meksiko, Etelä-Korea, Saudi-Arabia, Algeria, Marokko ja Nigeria. Vehnän merkitys kansainvälisessä viljakaupassa on suuri ja vehnän markkinakehitys vaikuttaa myös muiden viljojen hintakehitykseen. Toinen kansainvälisillä markkinoilla yleisesti seurattu viljalaji on maissi. Soija on puolestaan tärkein öljykasvi, jolla tehdään myös eniten kauppaa. Rehuntuotannossa eri viljalajien hintasuhteet vaikuttavat kysyntään. 6

9 Vehnän ja rehuviljojen tuotanto (milj. tn), suurimmat tuottajat USA EU-27 Kiina Intia Venäjä Brasilia Kanada Ukraina Lähde: IGC 2009/ /11 ennuste 2011/12 Kuva 2. Vehnän ja rehuviljojen suurimmat tuottajat ja tuotanto satokausilla 2009/ /12. Suomen tuotanto edustaa ainoastaan paria promillea koko maailman viljantuotannosta, joten sen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin on olematon. Suomen hintatasoon vaikuttavat näin ollen vahvasti kansainvälinen viljamarkkina, etenkin EU:n ja etenkin Itämeren alueen hintakehitys sekä se, miten hyvin tuotanto ja kulutus ovat Suomessa tasapainossa. Eriviljelykasvientuotantosatokaudella 2011/12e (milj. tn) Hirssi; 61 Ruis;15 Riisi;459 Kaura;23 Vehnä; 683 Soija; 259 Öljykasvit; 454 Rapsi;58 Ohra; 134 Maissi;853 Muut öljykasvit; 137 Lähde: IGC ja USDA Kuva 3. Viljojen ja öljykasvien tuotanto maailmalla satokaudella 2011/12. Suurimmat viljakasvit ovat maissi, vehnä ja riisi ja öljykasveista eniten tuotetaan soijaa. 7

10 Vehnän ja rehuviljojen tuotanto (milj. tn) EU:ssa, suurimmat tuottajat Ranska Saksa Puola Iso-Britannia Espanja Italia Romania Unkari Lähde: IGC 2009/ /11 ennuste 2011/12 Kuva 4. Eu:n suurimmat viljan tuottajavaltiot jatuotanto satokausilla 2009/ /12. Viljamarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta olisi tärkeää, että tarjonta ja kysyntä olisivat mahdollisimman hyvin tasapainossa sekä se, että tiedot eri viljalajien määristä ja laatuvaatimuksista kulkisivat tehokkaasti viljaketjun sisällä. Esimerkiksi vuonna 2009 ohraa tuotettiin Suomessa reilusti yli oman tarpeen ilman, että vienti kannattavaan hintaan oli mahdollista. Tilanne johti hintojen voimakkaaseen laskuun. Kysynnän määrään ja sen vaihteluun vaikuttavat maatilojen ja teollisuuden viljan käyttö, se milloin ostot tapahtuvat, kuinka suuria ne ovat sekä mihin ne suuntautuvat. Kansainvälisillä markkinoilla viljan tuonti on painottunut tiettyihin valtioihin ja niiden ostotoiminnalla on suuri merkitys markkinatilanteeseen. Suomi on osa EU:n sisämarkkinaa. EU on suuri vaikuttaja globaaleilla viljamarkkinoilla. Suomessa tarjonta on yleensä suurinta puintikaudella, vuodenvaihteen jälkeen ja jälleen ennen kevätkylvöjä. Mitä lähempänä tuotanto ja kulutus ovat toisiaan, sitä tärkeämpää olisi tasainen tarjonta vuoden ympäri. 3.3 Muita hintakehitykseen vaikuttavia asioita Markkinointivuoden aikana Markkinatilanteeseen vaikuttavat lyhyellä aikavälillä tarjonnan ja kysynnän lisäksi yleiset odotukset hintojen kehityssuunnasta, päävaluuttojen keskinäiset kurssimuutokset, kauppapolitiikka ja yleispoliittinen tilanne suurissa viejä- ja tuojavaltioissa. Tullit ja vientirajoitteet sekä rahtihintojen kehitys vaikuttavat suoraan kaupankäyntiin. Myös tilanne muilla 8

11 raaka-ainemarkkinoilla (öljy, kaasu, mineraalit jne.) näkyy välillisesti kansainvälisillä viljaja öljykasvisektoreilla. Suomen markkinoille antaa erityispiirteensä pohjoinen sijaintimme verrattuna niihin EU:n jäsenvaltioihin, joilla on suorat satama- tai jokirahtiyhteydet Atlantin, Välimeren tai Mustanmeren kauppareiteille. Käytännössä nämä EU:n suuret viljaa ja öljykasveja tuottavat valtiot (Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Puola, Romania ja Unkari) määrittelevät viljojen yleisen hintatason markkinoilla. Suomi on suhteellisesti suuri kauran tuottajamaa, ja kaurasadollamme ja tarjonnallamme on vaikutusta kansainvälisesti. Vietäessä Suomesta viljaa joudutaan hinnoittelussa huomioimaan suurempi rahtikustannus suhteessa edullisemmista satamista vietävään viljaan, jotta vientierä olisi kohdemaassa kilpailukykyinen. Vastavuoroisesti sijaintimme muodostaa luonnollisen rajasuojan, sillä tuotaessa viljaa tai öljykasveja Suomeen, on niiden hintaan lisättävä rahtikustannus ja muut käsittelykustannukset verrattuna Itämeren eteläosien tai EU:n keskiosien markkinahintaan. Markkinahintojen kehitykseen vaikuttavat välillisesti vilja- ja öljykasvifutuurit, joilla käydään kauppaa useissa pörsseissä ympäri maailmaa. Johdannaiskauppaan osallistuvat paitsi viljan myyjät ja ostajat, jotka käyttävät pörssiä hinnansuojaukseen, myös sijoittajat, jotka eivät ole mukana käytännön viljakaupassa. Erityyppiset sijoittajatahot ovat tärkeitä pörssin toimivuuden kannalta, koska ne mahdollistavat sen, että pörssi on likvidi eli sopimusten määrä on niin suuri, että kaupantekoa voidaan suorittaa kaikissa markkinatilanteissa. Futuurihintojen kehitykseen vaikuttaa reaaliaikainen tieto siitä mitä kansainvälisillä markkinoilla tapahtuu. Futuurien hintavaihtelu (volatiliteetti) on viime vuosina ollut suurta jopa muutaman päivän välillä ja yhden vuorokauden aikana. Vilja- ja öljykasvien futuurihinnat ovat kaikille julkisia ja ne antavat tietoa siitä mikä on markkinoiden käsitys tulevien kuukausien tai vuoden hintatasosta ja sen suunnasta. Pidemmällä aikavälillä Tarkasteltaessa viljan jaöljykasvien hintaan vaikuttavia tekijöitä pidemmällä ajanjaksolla, nousevat merkittävinä hintaan vaikuttavina tekijöinä esiin mm. väestönkasvu ja elintason kohoaminen kehittyvissä maissa. Elintason kehittymisen myötä liha- ja maitotuotteiden kulutus kasvaa, mikä lisää globaalisti rehukasvien kysyntää. Yleinen maailmantalouden kehitys, ilmastonmuutoksen vaikutus maataloustuotantoon ja sen sijoittumiseen, biopolttoaineiden tuotanto sekä maatalous-, ympäristö-, energia- ja kauppapolitiikka vaikuttavat pidemmällä aikavälillä myös vilja- ja öljykasvimarkkinoihin ja niiden kehitykseen. 9

12 4. Kaupankäyntiin liittyviä riskejä ja niiden hallinta Viljan ja öljykasvien viljelyssä sadon suuruuden ja laadun ratkaisevat viime kädessä kesän sääolosuhteet. Sadosta saatava hinta määräytyy markkinoilla, joihin yksittäinen toimija ei voi vaikuttaa. Hintojen kehitystä ei voi varmuudella ennakoida edes muutamaa viikkoa eteenpäin. Näin ollen viljelijä kohtaa toiminnassaan sadon määrään, laatuun ja hintaan liittyviä riskejä. Vaikka ne tuovat epävarmuutta tilan toimintaan, voidaan niitä etukäteen tunnistaa ja minimoida. Viljelijän on itse määriteltävä tilan riskinkantokyky ja soveltuvimmat keinot, joilla erilaisia riskejä voidaan tilalla pienentää. Tilalle on tarpeen laatia viljelysuunnitelman ohella myös markkinointisuunnitelma. Liitteeseen 2on koottu riskien hallintaan ja markkinointisuunnitelman laadintaan liittyvä muistilista. Muistilista viljakauppaan ja riskien hallintaan 1. Selvitä tuotantokustannukset 2. Aseta sadolle vähimmäishinta 3. Laadi sadolle markkinointisuunnitelma 4. Seuraa säännöllisesti markkinatapahtumia 5. Tutustu ja ole selvillä tarjolla olevista sopimuksista Katso tarkemmin liite 2. Ennen kylvöpäätösten tekoa laadittu markkinointisuunnitelma on strateginen ja eteenpäin katsova. Suunnitelmassa päätetään muun muassa viljelykasveista ja tilan varastokapasiteetin käytöstä. Sadonkorjuun jälkeen tehtävä markkinointisuunnitelma on puolestaan enemmän taktinen ja siinä käydään läpi vaihtoehtoja vielä myymättömälle sadon osalle. Suunnittelussa käytetään apuna viljamarkkinatapahtumien seurantaa ja sen hetkisen markkinatilanteen analysoimista. Kummankin markkinointisuunnitelman teossa kannattaa olla realistinen sadon määrän ja laadun suhteen ja pitää sopimusten alaiset määrät sellaisella tasolla, että ne varmasti pystytään toimittamaan. 4.1 Hintariski merkittävä muuttuvilla markkinoilla Markkinoiden muutokset aiheuttavat kaikille viljaketjun toimijoille hintaan liittyviä riskejä. Viime vuosina viljojen ja öljykasvien hinnat ovat voineet kaksinkertaistua tai puolittua jopa yhden markkinointivuoden aikana. Tasapainoisessa markkinatilanteessa muutosten ja niiden aiheuttamien hintaheilahtelujen ajankohdat ovat vaikeasti ennakoitavissa. Hintavaihtelut voivat lyhyelläkin aikavälillä olla suuria ja yleensä hinta nousee loivemmin kuin se laskee. Hinnan jyrkkään laskuun voi olla syynä tarjonnan merkittävä lisääntyminen, kun suuri joukko tuottajia haluaa myydä samaan aikaan. Tämän johdosta ostajien hankintatarve täyttyy, kysyntä laskee ja hintaan kohdistuu laskupainetta. Hintojen 10

13 kohotessa odottelu ja korkeimman hinnan tavoittelu ei ole riskitön vaihtoehto, sillä tilanne voi muuttua nopeasti. Hintariskiä voi pienentää aktiivisella markkinaseurannalla sekä myyntisuunnittelulla. Markkinaseurantaa ei tule unohtaa, vaikka hinnat olisivat laskusuunnassa ja mielenkiintoa myyntiin ei sillä hetkellä olisikaan. Tulevan markkinointivuoden hintanäkymiä kannattaa seurata jo kylvöpäätöksiä tehdessä. Hintavaihteluihin liittyvää riskiä voi pienentää myös hyödyntämällä erilaisia hinnan kiinnittämiseen ja suojaamiseen käytettävissä olevia vaihtoehtoja, joista tarkemmin luvuissa 5. ja 6. Tilan tuotantokustannusten tunteminen on avainasemassa kun määritetään mikä on riittävä hintataso kustannuksiin nähden. 4.2 Määräriski ei pystytä toimittamaan sovittua määrää Suomessa kasvukauden olosuhteet vaihtelevat paljon eri vuosien välillä. Sato ei aina yllä toivottuun määrään, vaikka viljelytoimenpiteet olisi suunniteltu ja toteutettu huolellisesti. Määräriski liittyy kiinteästi tuotannon kannattavuuteen, sillä sadon määrä vaikuttaa siitä saatavaan myyntituottoon. Ongelmia voi muodostua silloin, kun viljelijä on ennakkoon myynyt tietyn suuruisen kauppaerän, mutta sadonkorjuun jälkeen määrä ei riitä täyttämään sitoumusta. Toimintaa tällaisessa tilanteessa on käsitelty jäljempänä luvussa 5. Viljan futuurihintoja Chicagon pörssissä 2000 luvulla US dollaria/tn Vehnä (SRW) 600 Maissi Soija Lähde:IGC Kuva 5. Vehnän, maissin ja soijan futuurihintojen kehitys Chicagon pörssissä vuosina

14 tisesti tilan peltojen sadontuottokyky. Huolellinen lohkokohtainen kirjanpito antaa hyvän pohjan arviointiin. Määräriskin minimoimiseksi kauppasopimuksia ei tule tehdä kattamaan tilan koko peltoalaa tai vuosittain totutusti saatua satomäärää. Sopimukset on hyvä pitää sellaisella tasolla, että ne pystytään kattamaan myös heikon satovuoden yllättäessä. Riskiä voidaan pienentää myös tilan tuotannon huolellisella ennakkosuunnittelulla sekä arvioimalla realis- 4.3 Laaturiski eipystytä toimittamaan sovittua laatua Samalle viljalajille on eri käyttökohteissa erilaiset laatuvaatimukset, tästä esimerkkinä mylly- ja rehuvehnä ja mallas- ja rehuohra. Ostaja asettaa tarvittavat laatukriteerit käyttötarkoituksen mukaan. On tärkeää tietää jo ennen kylvöjä millaisen laadun tuottamiseen lajikevalinnoilla ja kesän viljelytoimenpiteillä tähdätään. Laatuvaatimukset on huomioitava myös ennen viljelytai kauppasopimuksen allekirjoittamista. Kasvukauden sääolosuhteet vaikuttavat viljelytoimenpiteiden ohella merkittävästi sadon laatuun. Sopimusmäärät on myös laaturiskin vuoksi asetettava sellaiselle tasolle, että määrät ja sovittu laatu suunniteluilla viljelytoimenpiteillä normaalisti saavutetaan. Yksi mahdollisuus välttää laaturiskiä on laatia sopimus, mikäli sellainen on tarjolla, kattamaan esim. sekä mylly- että rehuvehnä ja määritellä sopimuksessa hinta molemmille. 12

15 5. Vilja- ja öljykasvialalla käytettävät sopimukset Hyvä sopimus turvaa sekä myyjän että ostajan etuja ja ottaa ne tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti huomioon. Hyvässä sopimuksessa määritellään selkeästi kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Kun sopimus on hyväksytty, sitoo se kumpaakin osapuolta. Perehtymällä sopimuksen ehtoihin tarkkaan vältetään mahdolliset väärinkäsitykset sopimusehtojen ymmärtämisessä. Sopimus on varminta tehdä kirjallisena ja kahtena kappaleena. Puhelimessa tehty suullinen sopimus on myös sitova, mutta siitä on hyvä pyytää vahvistus kirjallisena. Vilja- ja öljykasvialalla käytössä olevat sopimukset ovat kasvilajikohtaisia, viljelijän ja alan yritysten välisiä viljely- tai kauppasopimuksia. Koska eri toimijoiden ostotarpeet ja -kriteerit vaihtelevat toisistaan merkittävästi, ovat sopimusmallit toimijakohtaisia. Vilja- ja öljykasvituotannossa käytettäviä sopimuksia yhdistää se, että ne sitovat molempia osapuolia, sekä myyjää että ostajaa. Sopimusta ei voida purkaa yksipuolisesti vaan mahdollisesta sopimuksen purkamisesta tulee sopia yhdessä ja kirjata purkuehdot mukaan sopimukseen. Kauppasopimusten yksipuoliseen purkamiseen (täyttämättä jättämiseen) liittyy usein sanktio (korvausvaatimus), joka tulee määritellä sopimuksessa. Sopimus voidaan tarvittaessa tehdä joustavaksi niin, että tietyissä poikkeustilanteissa se voidaan määritellä uudelleen. Tästä ja muutoksiin riittävistä syistä pitää kuitenkin olla yhteisymmärrys osapuolten välillä ja kirjattuna itse sopimukseen. 5.1 Sopimusviljely Sopimusviljelyllä tarkoitetaan viljelijän ja viljan ostajan (kauppa, teollisuus, välittäjä jne.) välillä jo ennen kasvukautta tai viimeistään ennen sadonkorjuuta tehtävää sopimusta. Viljelysopimuksissa sovitaan siitä, että viljelijä tuottaa ostajalle tietyn määrän viljaa/öljykasveja ennalta tiedossa olevien ehtojen puitteissa. Viljeltävä kasvi voidaan sopia lajikkeen tarkkuudella ja sen viljelytoimenpiteisiin voidaan antaa tarkempaa ohjeistusta esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Sopimusviljelyä voidaan parhaimmillaan pitää kumppanuussuhteena, jossa osapuolet kehittävät toimintaansa molempia hyödyttävään suuntaan. Sopimusviljely on tärkeä toimintamuoto koko sektorille viljelijästä sadon loppukäyttäjään saakka. Sen avulla voidaan ohjata tuotantoa kotimaisen kysynnän tai vientimahdollisuuksien mukaan ja parantaa näin koko vilja- ja öljykasviketjun kilpailukykyä. Viljelijälle sopimusviljely antaa varmuuden siitä, että hän tuottaa markkinoilla haluttua kasvilajia ja -lajiketta, sekä siitä että sadolla on tiedossa ostaja. Sopimusviljely tarjoaa apukeinoja määrä-, hinta- ja laaturiskien hallintaan. Samalla se auttaa tilan viljelyn suunnittelussa, kun pyritään kannattavaan tuotantoon. Ostajille ja teollisuudelle sopimusviljely antaa ennakkotietoa sopimustuottajien kasvivalikoimasta ja helpottaa tulevan sadon määrän ja laadun arviointia. Tietoja käytetään hyväksi esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja yritysten riskinhallinnassa. Se helpottaa myös 13

16 myynnin, varastoinnin ja kuljetusten suunnittelua ja toteutusta pitkin markkinointivuotta. Sopimusviljelyllä voidaan varmistaa tuotannon jäljitettävyys ja parantaa tiedonkulkua viljaketjussa. Jäljitettävyys voidaan todentaa aina lopputuotteeseen saakka. Näin voidaan tarvittaessa saada tietoa tuotteen raaka-aineiden alkuperästä, tuotantotavasta ja turvallisuudesta. Sopimusviljely parantaa suomalaisen elintarvikeketjun toimintaa kansainvälisessä kilpailussa. Mikäli sopimuksessa sovitaan vain tuotettavasta määrästä, käytetään sopimuksesta usein termiä avohintainen viljelysopimus.jos sopimuksessa sovitaan myös hinnasta, käytetään termiä kiinteähintainen viljelysopimus Avohintainen viljelysopimus Avohintainen viljelysopimus on sopimusviljelyn yleisin muoto ja siitä käytettävä termi vaihtelee hieman ostajasta riippuen. Tällainen sopimus on aiesopimus, jossa kirjataan ylös osapuolten aikomus ja pyrkimys tehdä kauppaa sopimuksessa mainituista määristä, myöhemmin sovittavin hinnoin. Sopimuserän kaupasta sovitaan erikseen myöhemmin kauppasopimuksella (katso kappale 5.2.). Sopimuksen alaisen vilja- tai öljykasvierän hinta voi olla avoin enintään siihen saakka, kun toimitus tapahtuu. Koska sopimuksenalaisen myyntierän hintaa ei alun perin ole sovittu, on avohintaisessa viljelysopimuksessa hintariski hintojen laskiessa viljelijällä ja hintojen noustessa ostajalla. Avohintaisten viljelysopimusten hinta määräytyy yleensä sopimusyrityksen hintanoteerausten mukaan. Jos kauppahinnasta ei Hyvässä viljelysopimuksessa tulee olla selkeästi kirjattuna seuraavat asiat: Tuotteen kuvaus (esim. laji, lajike, käyttötarkoitus) Toimitusmäärä Toimitusehdot ja -aikataulu Laatuvaatimukset Hintakorjaukset perushintaan (laatukorjaukset, kuljetuskustannukset, välityspalkkiot) Hinta/hinnoitteluperuste ja se, miten hinta määräytyy Sopimuksen mahdolliset purkamisehdot ja sanktiot Erimielisyyksien sovittelutapa Päiväys ja osapuolten allekirjoitus tai hyväksyntä päästä sopimukseen, voidaan avohintainen viljelysopimus yleensä purkaa yhteisesti niin sopimalla Kiinteähintainen viljelysopimus Kiinteähintainen viljelysopimus eroaa avohintaisesta viljelysopimuksesta siten, että siinä sovitaan kyseiselle myyntierälle kiinteä perushinta ja siihen mahdollisesti tehtävät laatukorjaukset tai muu hinnanmääräytymisperuste, jolloin kyseessä on kauppasopimus. Sopimus on molempia osapuolia sitova ja se sisältää toimitusvelvollisuuden. 14

17 Hinnoittelutapoja voivat olla esim. muuttuvahintainen sopimus, jossa kauppahinta ei ole tiedossa sopimuksen tekohetkellä, vaan määräytyy erikseen sovitulla tavalla myöhemmin. Kauppahintaan voi vaikuttaa esim. toimitetun viljan laatu tai toimitusajankohdan markkinahintataso (esim. tietyn hintajakson keskihinta), mutta hinnan määräytymisperusteet ovat sopimuksessa kiistattomasti eritelty kiinteähintainen sopimus, jossa laatuvaatimukset täyttävästä viljasta maksetaan sovittu, sopimuksen tekohetkellä määritetty hinta ( /tn) julkiseen markkinahintaan (esim. pörssihintaan) sidottu sopimus Kiinteähintaisessa viljelysopimuksessa voidaan sopia täsmällisestä toimitusmäärästä tai toimitettavalle määrälle voidaan sopia yläja alarajat (esim. sopimusmäärä +/ 10 %). Kiinteähintainen viljelysopimus pienentää viljelijän hintaan liittyvää riskiä. Hintamuutoksia on kuitenkin mahdoton ennustaa ja tavoitehinta sadolle tulisi asettaa omien tuotantokustannusten perusteella. 5.2 Kauppasopimukset Kauppasopimukset ovat viljan myyntisopimuksia. Hyvässä kauppasopimuksessa määritellään tuotteen laatua, määrää, toimitusehtoja, toimitushintaa ja muita erityisehtoja koskevat asiat. Sopimuksessa kerrotaan myös mahdolliset sadon tuotantoon liittyvät erityisehdot, mikäli sellaisia on (esim. kasvinsuojeluaineiden käyttö, varastointi jne.). Kauppasopimuksessa tulee olla selkeästi kirjattuna ainakin seuraavat asiat: Tuotteen kuvaus (esim. viljalaji) Laatuvaatimukset Toimitusmäärä Toimitusehdot ja -aikataulu Hinta ja hinnoitteluperusteet Hintakorjaukset perushintaan (laatukorjaukset, kuljetuskustannukset, välityspalkkiot) Maksuaikataulu Sopimuksen mahdolliset purkautumisehdot ja sanktiot (korvausvaatimukset), mikäli niitä on Erimielisyyksien sovittelutapa Päiväys ja osapuolten allekirjoitus tai hyväksyntä 15

18 5.2.1 Käteiskauppa Käteiskaupalla tarkoitetaan sopimusta, jota käytetään, kun viljelijä myy ostajalle satonsa tai osan siitä päivän markkinahintaan eli ns. spot-hintaan. Sopimuksessa sovitaan perushinnan lisäksi mm. laatuvaatimuksista, laatukorjauksista hintaan sekä maksuaikataulusta. Usein käteiskaupalla myydyt vilja- tai öljykasvierät toimitetaan varsin pian kaupanteon jälkeen. Varastoimissopimus on käteiskaupan muoto, jossa vilja- tai öljykasvierä ostetaan, mutta se varastoidaan viljelijän varastossa sovittuun toimitushetkeen saakka. Maksu suoritetaan sovitusti sopimuksenteon yhteydessä tai toimitushetkellä Termiinikauppa Termiinikaupalla tarkoitetaan sopimusmallia, jossa myyntierän toimitus on siirretty hetitoimituksen sijasta myöhempään ajankohtaan, mutta sen hinta on määritelty sopimuksen tekohetkellä. Termiinikaupassa vilja- tai öljykasvierän hinta voidaan kiinnittää etukäteen tulevaan, esimerkiksi yli kuukauden päässä olevaan toimitusajankohtaan. Hintana käytetään ostajan ilmoittamia hintanoteerauksia. Termiinikauppa antaa samanaikaisesti myyjälle ja ostajalle keinon pienentää kauppaan sisältyvää hintariskiä. Termiinihinnat ovat ostajien antamia julkisia viljalajikohtaisia noteerauksia lähtien päivänhinnasta ja jatkuen kuukausihintoina yli koko satokauden. Noteeraukset tarkoittavat peruslaatuista viljaa. Muut ehdot sisältyvät sopimuksen ehtoihin. 16

19 6. Viljapörssit hintojen suojausvälineenä Maailman viljamarkkinat ovat mm. tasaisesti kasvavan kysynnän ja voimakkaiden sääilmiöiden johdosta muuttuneet yhä herkemmäksi tarjonnan vaihtelulle. Kun EU on samanaikaisesti vähentänyt viljamarkkinoiden hallinnollista säätelyä, ovat maailmanmarkkinoiden hintavaihtelut heijastuneet suoraan myös EU:n viljamarkkinoihin. Markkinoiden vapautumisen myötä kaupankäynti erityisesti Pariisin, mutta myös Lontoon hyödykepörsseissä on viimeisen viiden vuoden aikana lisääntynyt merkittävästi ja vahvistanut myös pörssin roolia viljan ja öljykasvien hintasuojauksissa. Maailman johtava maataloustuotteita noteeraava hyödykepörssi on Chicagossa toimiva CME ( joka aloitti viljafutuurikaupan jo 1800-luvun puolivälissä. Pohjois-Amerikan markkinoilla pörssihintoja käytetään yleisesti viljakauppasopimusten perustana. Pörsseissä tapahtuva hintariskeiltä suojautuminen futuureilla ja optioilla on siellä olennainen osa viljaketjun normaalia toimintaa. Euroopassa noteerattavien maataloushyödykkeiden valikoima ja käyttö on vuosien saatossa lisääntynyt. Pariisissa toimivan NYSE Euronext:in (entiseltä nimeltään Matif) myllyvehnän ja rapsin futuurikaupankäynti on jo riittävän laajaa, että se antaa luotettavaa hinnanmääritystä suojaustoimintaan. Pariisissa noteerataan myös hinta mallasohralle ja Lontoossa (LIFFE) rehuvehnälle, mutta niiden kaupankäynti on vielä pienimuotoista. 6.1 Viljapörssin toimintaperiaatteet Viljapörsseissä käydään kaikille osapuolille avoimesti ja läpinäkyvästi kauppaa mm. standardimuotoisilla futuuri- tai optiosopimuksilla, joita meklareiden välityksellä voi ostaa ja myydä. Tällainen johdannaiskauppa koskee velvollisuutta (futuuri) tai oikeutta (optio) tehdä kauppaa jollakin kohde-etuudella (esim. vilja tai rapsi) myöhempänä ajankohtana. Pörssikauppa ja kaupankäynti viljalla fyysisillä eli reaalimarkkinoilla ovat kytköksissä toisiinsa ainakin siinä tapauksessa, että johdannaiskaupan tekijänä on viljelijä, viljakauppias, mylly tai vastaava vilja-alan ammattilainen. Tällöin pörssissä tehtävän kaupan tarkoituksena on suojautuminen markkinariskeiltä eli reaalimarkkinoiden epäedullisilta hintaheilahteluilta. Valtaosa viljapörssien kaupankäynnistä perustuu kuitenkin erityyppisten rahastojen ja toimijoiden tekemiin spekulatiivisiin sijoituksiin ja niiden tuotto-odotuksiin, jolloin kiinnostuksen kohteena ei ole varsinaisesti käydä fyysistä kauppaa sopimuksen kohteena olevalla viljalla. Ilman tällaisia riskinottajia (spekulantteja) reaalimarkkinoilla toimivat viljaalan ammattilaiset voisivat tehdä johdannaiskauppaa ainoastaan keskenään. Tällainen pienempi pörssitoimijoiden määrä hidastaisi ja vaikeuttaisi kaupankäyntiä ja se voisi omalta osaltaan lisätä hintavaihtelua markkinoilla, 17

20 kun hintainformaatio olisi vajavaista ja epäsäännöllistä. Spekulatiivinen kauppa tuo pörssiin sellaisen tehtyjen kauppojen riittävän lukumäärän (likviditeetin), että pörssiä voidaan pitää luotettavana hintojen määrittäjänä. Kun pörssi on likvidi, löytyy myytävälle sopimukselle aina ostaja ja päinvastoin. Jokaisella pörssillä on omat toimintasääntönsä. Pienin kauppaerä eli yksi sopimus vastaa yleensä noin yhtä tai kahta rekallista viljaa. Esimerkiksi NYSE Euronext:in yhden myllyvehnä- ja rapsisopimuksen koko on 50 tonnia (sopimusehtoja tarkemmin liitteessä 3). 6.2 Futuurisuojaus Futuurisuojauksen ideana on suojautua käteis- eli reaalimarkkinoilla (spot markkinat) tapahtuvia hintojen epäedullisia muutoksia vastaan. Viljan myyjät (esim. viljan tuottaja ja kauppa) suojautuvat markkinahintojen laskulta ja toisaalta ostajat (esim. kotieläintilat, viljateollisuus) hintojen nousulta. Yksinkertainen futuurisuojauksen nyrkkisääntö on, että pörssissä viljan myyjät suojautuvat futuurisopimuksia myymällä ja ostajat taas niitä ostamalla eli myyjä myy, ostaja ostaa. Pörssitermejä käyttäen toimitaan niin, että myyjä menee lyhyeksi ( short hedge ) ja ostaja menee pitkäksi ( long hedge ). Jokaiseen futuurisuojaukseen liittyy aina kaksi kauppatapahtumaa pörssissä. Myyty futuurisopimus ostetaan myöhemmin takaisin ja vastaavasti ostettu sopimus myydään kaupat ns. suljetaan. Tämä, vastakauppa on mahdollista tehdä minä arkipäivänä tahansa ennen kunkin sopimuksen viimeistä kaupankäyntipäivää. Sopimuksiin liittyvät ajankohdat on määritetty pörssin säännöissä. Esimerkiksi NYSE Euronext:ssa myllyvehnän marraskuun 2012 futuurisopimus erääntyy Pörssisääntöjen mukaan futuurisopimus muuttuu erääntyessään kauppasopimukseksi. Jos vastakauppaa ei tehtäisi ja sopimus erääntyisi, seuraisi viljan fyysinen myynti- tai ostovelvoite sopimusta (kauppaerää) vastaavasta viljamäärästä. Sopimusten sitovuutta vahvistetaan vakuudella, joka turvaa kaupankäynnin osapuolten saatavat kaikissa tilanteissa. Futuurisuojauksen luonteeseen kuuluu, että toimijan suojaus (sopimuksen koko) on korkeintaan sen viljamäärän suuruinen, jonka hän aikoo tulevaisuudessa myydä tai ostaa. Liitteessä 3onkäyty tarkemmin läpi futuurisuojausta, kun sen tekee ostaja tai myyjä Pankkien tarjoama apu futuurisuojaustoiminnassa Viljelijä voi vaivattomimmin tehdä käytännön futuurisuojaustoimintaa eri pankkien tarjoamien palvelujen kautta. Tällöin pankit selvittävät asiakkaalleen futuurisuojauksen eri vaiheet. On kuitenkin tärkeää, että toimija on itse varmistunut siitä, että ymmärtää, miten futuurisopimus riskienhallintavälineenä toimii. Pankkiryhmittymillä on omat, toisistaan hieman poikkeavat toimintamallinsa. Vaikka futuurikaupassa myydään ja ostetaan sopimuksia, pankkien avulla toimittaessa rahaliikenne tai sen vaihtoehtoisesti korvaava vakuusvaade toteutuu vasta sopimuksia suljettaessa eli toimitaan vain myyntien ja ostojen erotuksella. Pankkien kautta tehtävissä kaupoissa pankki huolehtii aina sopimusten sulkemisesta niin, ettei toimitusvelvoitetta synny. Palvelumaksut eroavat pankkien välillä. Toiminnan kustannus on noin 0,5 2,0 /tonni, eli euroa futuuri. Pankkien käyttämä vakuusvaatimus vaihtelee %sopimuksen arvosta. 18