Alttius mäntypistiäiselle. Seppo Neuvonen et al. Climforisk sidosryhmäseminaari

Transkriptio

1 Alttius mäntypistiäiselle Seppo Neuvonen et al. Climforisk sidosryhmäseminaari

2 Alttius mäntypistiäistuhoille Seppo Neuvonen, Mikko Peltoniemi ja Seppo Nevalainen; Metla Tuhoalttiutta rajoittavien ja lisäävien tekijöiden luokittelu: Alueeseen ja paikkaan liittyvät tekijät kutakuinkin vakiona pysyvät maaperän laatu maantieteellinen sijainti (mm. pohjoisuus) Sijainti paikallistopografiassa (laakso vs. mäen laki) ympäröivän alueen laatu (mm. järvisyys) vaihtelevat / muuttuvat sää- ja ilmastotekijät - talvilämpötilat - kesälämpötilat - sademäärät / kuivuus Metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät (muuttuvia) metsikön ikä puuston tiheys puulajiston koostumus

3 Hyönteisten aiheuttamien tuhojen riskiä arvioitaessa on huomioitava sekä paikkaan että metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät. Climforisk in tavoitteena on tuoda esille erityisesti paikkaan liittyviä tuhoalttiutta rajoittavia ja lisääviä tekijöitä kokonaisriskiarvion tekemisessä tarvitaan myös metsänomistajan tarkempaa tietoa metsikkökohtaisista tekijöistä. Joukkoesiintymän (tuhon) kehittyminen kestää normaalisti useita (tuholaisen kannalta suotuisia) vuosia. Hyönteistuhon toteutumiseen vaikuttavat lisäksi kyseisen tuholaislajin ja sen luontaisten vihollisten kannankehityksen (lähi)historia sekä vaikeasti ennustettavissa olevat sääolot aito tuhojen ennustaminen (ainakaan koko Suomen mittakaavassa) ei ole (vielä) näköpiirissä.

4 MÄNTYPISTIÄISET lyhyt oppimäärä Ruskomäntypistiäinen on lajeista yleisin. Sen toukat elävät kaikenikäisissä männyissä syöden vanhempia neulasia yleensä kesä heinäkuussa. Noin 5 6 vuoden välein tavataan paikallisia joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä syödään lähes neulasettomiksi. Laajoja joukkoesiintymiä on sattunut vuoden välein. Valokuva: Ari Nikula Oireet Edellisten vuosien neulasia syöty kesäkuun ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana. Uusin neulasvuosikerta jää lähes syömättä. Tuhonaiheuttaja Harmaanvihreä mustapäinen, pitkittäisjuovainen toukka. Toukat elävät ryhmissä. Pilkkumäntypistiäinen on tuholaisena ruskomäntypistiäistä harvinaisempi laji. Toukat syövät sekä vanhoja että uusia neulasvuosikertoja yleensä heinä elokuussa. Toisinaan kehittyy joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä saatetaan syödä paljaaksi laajoilla alueilla. Valokuva: Ari Pilkkumäntypistiäinen : Nakerrettuja, ruskettuneita, kihartuneita neulasia heinäelokuussa. Nikula Oireet Kaikkia männyn neulasvuosikertoja syöty kesäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. Tuhonaiheuttaja Ruskea tai mustapäinen toukka, jonka kyljissä rivi mustia pilkkuja. Toukat elävät ryhmissä. Ruskomäntypistiäinen: Jäljellä vain viimeinen neulasvuosikerta. Valokuva: Erkki Oksanen

5 pine defoliation % vs stand age 70 % 60 % defoliation 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % stand age (years) N. sertifer D. pini Ruskomäntypistiäinen Pilkkumäntypistiäinen Nuoret männiköt ovat alttiimpia ruskomäntypistiäistuhoille, kun taas pilkkumäntypistiäistuhot vaivaavat vanhempia männiköitä. Lähteet: N. sertifer: Larsson & Tenow (1984) Holarctic Ecology 7: D. pini: Somviele et al. (2004) For. Ecol. & Manag. 194:

6 Tuhovuosien lukumäärä/kunta Neodiprion sertifer, Ruskomäntypistiäinen

7 Pilkkumäntypistiäistuhoja Seppo Nevalainen Martti Lindgren Antti Pouttu Jaakko Heinonen Marke Hongisto Seppo Neuvonen (2010) Extensive tree health monitoring networks are useful in revealing the impacts of widespread biotic damage in boreal forests. Environ Monit Assess

8

9 Mäntypistiäistuhoille alttiit alueet Climforisk hanke ( ; EU Life +) Miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kasvuun ja metsätuhoihin? Tavoitteet Yhdistää metsistä kerättyjä maastoaineistoja sateelliittikuviin ja luoda kattava käsitys biomassan ja lehtipinta alan jakautumisesta Suomessa. Yhdistää metsätietoa säätietoihin ja metsiä kuvaaviin malleihin, joiden avulla laaditaan ennusteita metsien hiili ja vesitaseesta. Tunnistaa eri metsätuhotyyppien todennäköisyyttä korostavia ja vähentäviä tekijöitä ja arvioida miten nämä tekijät muuttuvat tulevaisuudessa. Kartoittaa alueet joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset metsien hiilinieluille ja metsätuhoalttiuksille ovat suurimpia.

10 Ruskomäntypistiäistuhojen alueellisesta ja ajallisesta vaihtelusta Ruskomäntypistiäisen tuhoindeksi Etelä-Savon Itä-Savon Pohjois-Savon Ruskomäntypistiäisen tuhoindeksi

11 2,0 Pohjois Savo / Maaninka 1,5 1,0 0,5 0, ,5 1,0 kuivuus talvi LT RMP tuhoindeksi 1,5 2,0 2,5 3,0

12 2,5 Etelä Savo / Puumala 2,0 1,5 1,0 0,5 0, ,5 1,0 kuivuus talvi LT RMP tuhoindeksi 1,5 2,0 2,5

13 Kiitos mielenkiinnosta!