MEILAHDEN SAIRAALA-ALUE

Transkriptio

1 MEILAHDEN SAIRAALA-ALUE RAKENNUSHISTORIASELVITYS SANNA IHATSU CasaCo Oy 1

2 2

3 MEILAHDEN SAIRAALA-ALUE RAKENNUSHISTORIASELVITYS SANNA IHATSU CasaCo Oy 3

4 SAIRAALA-ALUEEN RAKENNUKSET 1 (10) Meilahden tornisairaala Reino Koivula ja Jaakko Paatela, 1965 Meilahden pääsairaala v v Tornisairaalan vuodeosastot Arkkitehtiyhtymä Reino Koivula Oy, (12) Syöpätautien klinikka Erkki Helamaa, Veijo Martikainen, 1962 Sädehoitoklinikka 3 Meilahden kolmiosairaala Sweco Paatela Architects, Sairaanhoitoopisto 5 (15) Hallintokeskus Jaakko Paatela, 1965 Hallintorakennus 6 (15) Materiaalikeskus Jaakko Paatela, 1965 Talouskeskus, Uusi talousrakennus, pesula 7 (1) Palvelukeskus Magnus Schjerfbeck, 1917 Talousrakennus: keskuskeittiö ja pesula 8 Kiinteistöhuolto Magnus Schjerfbeck, 1917 Pannuhuone, voimalaitos, ambulanssitallit 9 (13) Naistenklinikka Jussi Paatela, (14) Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka Jussi Paatela, 1951 Silmä-korvaklinikka, Silmä-korvasairaala 4 11 (14)Silmätautien klinikka Jussi Paatela, 1951 Silmä-korvaklinikka, Silmä-korvasairaala 12 Haartmanin sairaala Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit, (21) Turvakeskus Kimmo Karjalainen ja Rajamäki & Co, 1990 Turvallisuuspaviljonki 14 Terveystieteiden keskuskirjasto Olli-Pekka Jokela, 1998 Terkko 19 (2) Psykiatrian poliklinikat Jussi Paatela, 1949 Hoitajattarien asuntola, Eevala, Huumevieroitusyksikkö Voimakeskus Veli ja Jaakko Paatela, 1960 Biomedicum Helsinki 1 Asuntolat, Potilaskoti Veli Paatela 1954, -56, -58 Gullichsen Vormala Arkkitehdit Oy, 2001 Biomedicum Helsinki 2 Gullichsen Vormala Arkkitehdit Oy, 2008 Lastenklinikka Uno Ullberg, Erkki Linnasalmi, 1946 Lastenlinna Elsi Borg, Otto Flodin, Olavi Sorta, 1948 Metropolia, Sairaanhoito-opisto Uno Ullberg, 1940 Sairaanhoitajatarkoulu

5 Alueen perustiedot KOHDE HUS, Meilahden sairaala-alue. KATUOSOITE Stenbäckinkatu, Haartmanikatu, Paciuksenkatu, Tukholmankatu, Helsinki KIINTEISTÖTIEDOT ASEMAKAAVA Lainvoimaiseksi vahvistettu NYKYINEN OMISTAJA JA KÄYTTÄJÄ HUS Kuntayhtymä NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS Yliopistollisten sairaalarakennusten alue ALKUPERÄINEN KÄYTTÖTARKOITUS Yliopistollisten sairaalarakennusten alue SUOJELUSTATUS Kuuluu RKY-alueeseen. Kaavasuojelumerkinnät Sr 1 ja Sr 2. Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen Reino Koivula ja Jaakko Paatela Jaakko Paatela Veli Paatela Mikael Paatela Kari Palaste RAKENTAMISAIKA 1912-> ALUEEN LAAJUUS 13 erillistä rakennusta laajennusosineen. Väliaikaisia rakennuksia 5kpl. Mittavat maanalaiset tilat eri tasoissa. Samassa korttelissa, mutta eri tontilla näiden lisäksi myös Biomedicum 1 ja 2 sekä sairaanhoito-oppilaitos. RAKENNUTTAJA Suomen valtio MERKITTÄVIMMÄT SUUNNITTELIJAT Magnus Schjerfbeck Jussi Paatela Uno Ullberg Viereisellä sivulla on Hus:n opaskartta Meilahden alueesta. Sen yhteyteen on kerätty lista alueen rakennuksista ja rakennukset on numeroitu opaskartan ja nykyisin käytettävän numeroinnin mukaan. Vanha numerointi on suluissa. Lisäksi on ilmoitettu rakennuksen suunnittelijat, valmistumisvuosi sekä aiemmin käytetyt nimet. 5

6 Tilaaja: HUS-Tilakeskus, tilaajan edustaja arkkitehti Salla Itäaho Tekijä: arkkitehti Sanna Ihatsu CasaCo Oy Etukannen kuva: Ilmakuva 1950-luvulta, LKLA. Takakannen kuva: 1934, NKLA. 6

7 Sisällys Alueen perustiedot 5 Sisällys 7 1. Johdanto Selvityksen laajuus ja tarkoitus Käytetyt lähteet Meilahden sairaala-alueen rakentamisen vaiheet Yliopistoklinikoiden sijoittuminen Meilahteen Rakentamisen alkuvaiheet Meilahdessa Alueen suunnittelu ja rakentaminen 1930-luvulta 1950-luvulle Hyksin perustaminen ja alueen rakentaminen 1960-luvulla Laajennusten ja saneerausten vuodet luvuilla Lisärakentamisen vuodet Alueen kaavallinen tarkastelu Alueen kuvailu Viheralueiden rakentumisen historiaa Alueen liittyminen ympäristöönsä Haartmanin- ja Tukholmankadun puolelta Alueen liittyminen ympäristöönsä Paciuksenkadun puolelta Alueen liittyminen ympäristöönsä Stenbäckinkadun puolelta Rakennuskohtainen esittely Alueen rakennusten esittely Palvelukeskus Kiinteistönhuoltorakennus Silmä- ja korvatautienklinikka Syöpätautien klinikan lyhyt rakennushistoria Hallinto- ja materiaalikeskuksen lyhyt rakennushistoria Meilahden pääsairaalan laboratoriosiiven lyhyt rakennushistoria Sairaala-alueen suunnittelijoita Magnus Schjerfbeck Johan (Jussi) Edvard Paatela (vuoteen 1906 Pavén) Uno Ullberg Veli ja Jaakko Paatela Reino Koivula ja Jaakko Paatela Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen Kimmo Karjalainen ja Arkkitehtitoimisto Rajamäki & Co Oy Olli-Pekka Jokela Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy Sweco Paatela Architects Muita suunnittelijoita Sairaalarakentamisen kehittyminen Sairaanhoidon historiaa Ulkotilat parantavana tekijänä Sairaanhoidon kehitys Helsingissä Valtion sairaalat Helsingissä ennen Meilahden sairaalaa 134 7

8 6.5 Helsingin kunnallinen sairaanhoito Alueen nykytilanne Alueen nykyinen suojelustatus Sairaalarakentamisen kerroksellisuus alueella Alueen, puistot, varusteet ja aidat Alueanalyysit Lisärakentamisen selvitysalueet Alue Alue Alue Alue Alue Alue Alue Alueen puistot Kooste erityispiirteistä ja merkityksistä Yhteenveto 172 Käytetyt lähteet 174 8

9 1. Johdanto Ilmakuva arviolta 1950-luvun alusta. Veljekset Karhumäki. HKM. 1. JOHDANTO 9

10 10

11 1.1 Selvityksen laajuus ja tarkoitus Tämän selvityksen tarkoituksena on palvella syksyllä 2012 käynnistyneen Meilahden sairaala-alueen asemakaavamuutoksen tarpeita. Selvityksestä on aiemmin tehty suppeampi päivätty versio kaavoituksen pohjaksi syksyllä 2012 tehtyä rinnakkaiskonsulttityötä varten. Tarkasteltava alue käsittää pääosin HUS:n sairaalatontin, mutta tarkastelu ulotetaan tarpeen mukaan myös koko kortteliin ja korttelin ulkopuolella oleviin alueisiin. Rakennuksista tarkastellaan tarkemmin niitä rakennuksia, joihin lähivuosina on luultavasti tulossa muutoksia tai joiden välittömään läheisyyteen on suunniteltu lisärakentamista ja joista ei ole olemassa rakennushistoriaselvitystä. Selvitys jakautuu yhdeksään lukuun. Aluksi käydään läpi Meilahden sairaala-alueen rakentumisen vaiheet ensimmäisistä sairaalarakennuksista tähän päivään saakka. Seuraavaksi aluetta tarkastellaan kaavallisesti ja kuvaillaan miten se liittyy korttelia ympäröiviin alueisiin. Tarkastelussa suunnataan sitten vähän lähemmäksi ja kerrotaan tarkemmin niistä rakennuksista, joita lähivuosien muutokset mahdollisesti koskevat. Luvussa 5 esitellään sairaalarakennusten suunnittelijat painottaen heidän sairaala-arkkitehtuurin saavutuksiaan. Sen jälkeen selvityksessä on katsaus sairaalarakentamisen kehittymiseen maailmalla, Suomessa ja Helsingissä. Katsauksen on tarkoitus auttaa rakennusten tyypillisyyden arviointia sekä arvotusta. Rakennushistoriaselvityksen tavoitteena on kertoa suunnittelijoille alueen kaavoituksen kehityksestä ja suunnittelun historiasta sekä antaa riittävät pohjatiedot alueen rakennushistoriallisten ja kaupunkikuvallisten arvojen huomioimiseen. Sen tavoitteena on myös antaa viranomaisten päätöksenteolle tarvittavat pohjatiedot alueen rakennushistoriasta ja historiallisista arvoista. Lähes kokonaan tarkastelun ulkopuolelle on jätetty maanalainen rakentaminen, jonka laajuus alueella on kuitenkin mittava ja kaupunkikuvallisesti merkittävä siinä mielessä, että sen ansiosta toimintoja, kuten huollon toimintoja, tekniikkaa ja parkkialueita on voitu sijoittaa näkymättömiin. Loppuosassa selvitystä käydään läpi alueen nykytilaa. Luku 8 sisältää alueanalyysit ja arvojen määrittelyn, joka on tehty yhteistyössä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ja Helsingin kaupunginmuseon kanssa. 1. JOHDANTO 11

12 1.2 Käytetyt lähteet Kirjallisia lähteitä Sairaalasuunnittelun historian ja erilaisten sairaalatyyppien luokittelussa on päälähteenä käytetty Mikael Paatelan teosta Sairaalarakennuksen kehitys. Maarit Henttosen teos Kansakunnan parhaaksi: suomalaiset naistenja lastensairaalat luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena on myös ollut yksi tärkeimmistä kirjallisuuslähteistä. Helsingin terveydenhuollon ja sairaalarakentamisen kehityksen tarkastelussa on päälähteinä käytetty Rosen Ragnarin, Paavo Heiniön, Gunnar Soinisen ja Enni Unkilan Helsingin kaupungin sairaalalaitoksen historiaa sekä Marjatta Hietalan, Matti Helmisen ja Merja Lahtisen teosta Helsinki, historiallinen kaupunkikartasto. Hyksin ja Husin vaiheiden selvittämisessä on käytetty mm. Timo Joutsivuon ja Mikko Laakson historiikkia Sairaanhoidon ytimessä, HYKS 50 vuotta. Meilahden sairaala-alueen ja sen suunnittelun alkuvaiheisiin on perehdytty mm. Helsingin Lääkärilehtien 2/1964 Siiralan ja Nikupaavon JOHDANTO artikkelin Meilahden sairaalasuunnitelmien vaiheita ja 9/1989 Kaija Pakkalan artikkelin Meilahden ensimmäiset perusteella lukujen rakentamista kertovia tietoja on kerätty Sairaala-lehden eripainoksista 1/1955, 2/1964, 6/1965 ja 7-8/1968 sekä Helena Mattilan artikkelista Meilahden sairaala-alueen rakentuminen 1960-luvulla, joka on julkaistu Kehykset 7/1998-lehdessä. Selvityksessä on hyödynnetty myös Arkkitehtilehtien 1/1933, 10/1934, 4/1938, 1/1978 tietoja. Helsingin kaupunginmuseon lähteitä on myös käyty läpi. Niistä on hyödynnetty erityisesti Helena Mattilan Meilahden sairaala-alueesta laatimaa muistiota, inventointikortteja sekä sairaala-alueen inventointia varten koottua aineistoa. Sairaala-alueen arkkitehtien esittelyssä on hyödynnetty Arkkitehtimuseon arkkitehtiesittelyä ( sekä Kuka Kukin on teoksia. Yhtenä arkistolähteenä on myös käytetty Naistenklinikan kellarissa sijaitsevia arkistoja sekä Lastenklinikan arkistoa, joka sijaitsee Lastenlinnan tiloissa, Arvo Ylpön museohuoneessa. Selvityksen teon apuna ovat olleet Sanna Ihatsun vuonna 2011 tekemän Naistenklinikan ja vuonna 2013 tekemän Lastenklinikan rakennushistoriaselvitysten tiedot. Valokuvia Edellämainituissa Arkkitehti-lehdissä ja Sairaala-lehdissä on myös valokuva-aineistoa. Valokuvia löytyy Naistenklinikan, Lastenklinikan ja Silmä-korvaklinikan arkistoista. Myös Helsingin kaupunginmuseon ja Arkkitehtuurimuseon valokuva-arkistot on käyty läpi. Nykytilanteen valokuvausta ovat rajoittaneet Meilahden sairaala-alueella käynnissä olevat lukuisat työmaat. Valokuvat, joissa ei ole lähdeviitteenä kuvaaja- tai arkistotietoa, ovat tämän selvityksen tekijän ottamia.

13 Piirustuksia Alueen asemakaavoja ja aluesuunnitelmia löytyy mm. Kansallisarkistosta, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkistosta, Arkkitehtuurimuseosta ja Hus-Kiinteistöjen piirustusarkistoista. Piirustuksia löytyy myös HUS-Kiinteistöjen arkistoista, jotka sijaitsevat Naistenklinikan kellarissa sekä Palvelukeskuksen kellarissa. Nämä aineistot ovat luetteloimattomia ja osin järjestelemättömiä. Sen vuoksi näiden aineistojen kohdalla on vain voitu viitata kyseiseen arkistoon, eikä ole tarkempaa määrettä. Rakennuksia koskevia piirustuksia ja niissä olevia tietoja on kerätty Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston arkistosta, Kansallisarkistosta ja Senaatti-Kiinteistöjen piirustusarkistosta. Lastenlinnalla sijaitsevassa Arvo Ylpön museohuoneen arkistossa on pääosin Lastenklinikkaa koskevaa piirustusaineistoa, mutta myös esimerkiksi asuntoloita, kuten Eevalaa koskevia piirustuksia. Vanhimmat lupapiirustukset ennen 1960-lukua ovat kadonneet, niitä ei löydy Helsingin rakennusvalvonnan arkistosta eikä Helsingin kaupunginarkistosta. Rakennuksien alkuperäisiä työpiirustuksia ja muutakin piirustusaineistoa on Senaatti-Kiinteistöjen arkistossa, minne ne eivät nykyisin enää kuuluisi. Senaatti-kiinteistöjen arkistossa oleva aineisto on osin luetteloitu ja säilytetty asianmukaisesti happovapaissa tasokansioissa. Senaatti-Kiinteistöt tulee lähivuosina luopumaan piirustusaineistoista, jotka eivät koske heidän omia kiinteistöjään. Silloin Meilahtea koskevat aineistot ovat vaarassa joutua silppuriin. Edellämainituissa Arkkitehti-lehdissä ja Sairaala-lehdissä on myös piirustusaineistoa. Nimeämättömät kaaviot ovat selvityksen tekijän laatimia. Ote Senaatti-Kiinteistöt Oy:n arkistoluettelosta, joka koskee Lastenklinikan työpiirustuksia. 1. JOHDANTO 13

14 Lähteiden käytön ongelmia 1950-luvusta eteenpäin Suomessa käytettyjen erilaisten sairaalatyyppien jaottelu ja niistä käytetyt nimitykset ovat hyvin sekavia. Uudemmista sairaalatyypeistämme ei ole riittävästi tutkimustietoa. Tutkimustiedon puute ja sairaalatyyppien sekavat nimitykset asetavat haasteita myös rakennushistoriaselvityksen laatimiselle. Toinen haaste liittyy sairaalan omien aineistojen käyttöön. HUS:in arkostoissa on runsaasti alueen rakennuksia koskevia asiakirja-, piirustus-, ja valokuvamateriaalia, mutta niiden hyödyntäminen on hankalaa, sillä aineistot ovat hajallaan eri puolilla ja niitä ei ole luetteloitu juuri lainkaan. Ainut luetteloitu aineisto on Naistenklinikan opetushoitaja Leena Vaaran luetteloima asiakirja-aineisto. Piirustuksissa ongelmana on luetteloinnin puutteen lisäksi aineistojen runsaus, sekalaisuus ja säilytystavat. Piirustuksia ei ole valikoitu, vaan aineisto sisältää paljon kaksoiskappaleita ja välivaiheiden suunnitelmia. Toisaalta taas toteutusta vastaavat pääpiirustukset saattavat puuttua. Palvelukeskuksen arkiston piirustusten rullasäilytys on ongelmallinen niiden käytön kannalta ja kyseenalainen piirustusten säilymisen turvaamisessa. Osa aineistoista on ollut vielä 1980-luvulle saakka jollain tavoin jäsenneltyä ja joidenkin vastuuhenkilöiden hallinnassa, mutta vähitellen 2000-luvulle tultaessa ja vastuuhenkilöiden jäädessä eläkkeelle uusia vastuuhenkilöitä ei ole nimetty ja aineistot ovat joutuneet epäjärjestykseen. Lisäksi on liikaa luotettu tietotekniikan tuomaan paperittomaan toimistoon. Virkoja täytettäessä, säästösyistä arkistojen hoitajien virat ovat jääneet täyttämättä. Professori Tero Kivelän mukaan Silmä-korvaklinikan vanhat asiakirja-, valokuva- ja kirjallisuusaineistot olivat kirjastohoitaja Aino Nikupaavon alaisuudessa ja sijaitsivat silmä- ja korvaklinikoiden yhteisessä opetusrakennuksessa. Nikupaavon kuoltua, hänelle ei nimitetty seuraajaa. Kun opetusrakennus vuonna 2008 purettiin Haartmanin sairaalan tieltä, aineistoa sijoitettiin eri puolille: Silmä- ja korvaklinikat ottivat omiin arkistoihin klinikoiden historiaan liittyvää materiaalia ja osa luovutettiin mm. Suomen silmälääkäriyhdistyksen toimistoon. Aineistoa myös jaettiin pois ja osa aineistosta hävitettiin. Kuva palvelukeskuksen kellarissa olevasta piirustusarkistosta. Kuvien säilymisen ja niiden käytettävyyden kannalta rullasäilytys ei ole paras tapa arkistoida JOHDANTO

15 2. Meilahden sairaala-alueen rakentamisen vaiheet 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 15

16 16

17 2.1 Yliopistoklinikoiden sijoittuminen Meilahteen Helsingin yleinen sairaala perustettiin vuonna 1861 palvelemaan Uudenmaan läänin sairaanhoitoa ja lääketieteen opiskelijoiden käytännön opetusta. Aluksi sen laitokset sijaitsivat hajallaan eri puolilla Helsinkiä luvun lopulla useat Helsingin yleisen sairaalan rakennukset kaipasivat suurempia ja nykyaikaisempia tiloja luvun alussa alettiin tulla siihen tulokseen, että opetussairaalalle ei voitaisi saada kunnollisia sairaaloita ja oppilaitoksia vanhoja laitoksia korjaamalla tai laajentamalla, vaan kiinteän yhteistoiminnan aikaansaamiseksi yliopistoklinikat ja lääketieteen teoreettiset laitokset tulisi yhdistää samalle alueelle. 1 Hajasijoittelusta luovutaan 1800-luvun lopulla opetussairaaloiden johtajista muodostetut toimikunnat tekivät omat ehdotuksensa sairaaloiden uudisrakennuspaikoista eri puolille kaupunkia. Suunnittelutyössä oli mukana myös maamme ensimmäiseksi lääkintöarkkitehdiksi nimitetty Magnus Schjerfbeck. Hajasijoitussuunnitelmaa käsiteltiin myös virastotasolla ja Lääkintöhallituksen, Sairaalahallituksen ja Yleisten rakennusten ylihallituksen jäsenistä koostunut toimikunta teki hajasijoitussuunnitelman pohjalta myös oman esityksen hajasijoittelusta. Tammikuussa 1903 Lääkintöhallitus esitti, että hajasijoitussuunnitelmasta luovutaan ja anotaan keisarilta niin suurta aluetta, että sinne voidaan rakentaa vähitellen kaikki yliopistosairaalat psykiatrista sairaalaa lukuun ottamatta. Tulevaksi yliopistosairaala-alueeksi esitettiin Eläintarhan aluetta. 2 Suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Eläintarhan alueelle. Yleisten rakennusten ylihallituksen laatima suunnitelma vuodelta RakH II Iea 88: 1-3, KA. 1 Henttonen 2009, ; Siirala & Nikupaavo 1964, 2 Siirala & Nikupaavo 1964; Pakkala Siirala & Nikupaavo 1964, Komiteamietintö N:o Mattila muistio Tonttikysymystä puitiin useamman vuoden ajan kunnes se viimein ratkesi, kun kaupunki tarjosi 10 hehtaarin laajuista kallioista aluetta Meilahden entisen rälssitilan eteläreunalta ja valtio lunasti alueen keisari Nikolai II päätöksellä huhtikuussa MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 17

18 Helsingin yleisen sairaalan klinikoiden sijoittuminen 1930-luvun alussa, ennen Meilahden sairaalaalueen rakentamista. 1. Vanha Klinikka 2. Uusi klinikka 3. Patologis-anatominen laitos 4. Entinen venäläinen hospitaali 5. Synnytyslaitos 6. Lastensairaala 7. Kirurginen sairaala 8. Lapinlahden keskuslaitos 9. Silmäklinikka 10. Sero-Bakterologinen laitos Kartta Komiteamietintö 7/1933, KA. 4 Siirala & Nikupaavo 1964, 5 Siirala & Nikupaavo 1964; MV RKY Meilahden sairaala-alue; Mattila, muistio ; Komiteamietintö N:o ; Asemakaava 1909, KSV MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

19 Ote hyväksytystä asemakaavaehdotuksesta, jossa Espoontie halkaisee sairaalatontin kahtia. KSV:n arkisto. Nimeämätön ja päiväämätön luonnos on todennäköisesti Magnus Schjerfbeckin vuoden 1909 tienoilla laatima tutkielma, jonka perusteella on todettu, että kaavanmukainen Espoonkatu haittaa sairaala-alueen suunnittelua. RakH II, Iea 116, KA. Päiväämätön suunnitelma luultavasti vuodelta Yläosa nykyisestä sairaalatontista suunniteltiin asuinrakentamiselle. Avokallioalueelle oli suunniteltu sijoitettavaksi puisto. Maat.min kd 26/ , KA. Suunnitelmia Meilahden sairaalatontille 1. helmikuuta 1909 asetettiin rakennuskomitea, jonka työn perusteella komitean jäsen lääkintöarkkitehti Magnus Schjerfbeck laati sairaala-alueelle ensimmäisen asemakaavan, joka vahvistettiin samana vuonna. Asemakaavassa sairaala-alue käsitti nykyisen Meilahden sairaala-alueen eteläisimmän osan. Sairaala-alueen läpi kulkeva Espoonkatu jakoi alueen pohjoiseteläsuunnassa kahteen osaan. 4 Magnus Schjerfbeck ja professori J. J. Karvonen tekivät tutustumismatkan Eurooppaan huhtikuussa Matkalta saatujen kokemusten pohjalta he totesivat, että Espoonkatu rikkoi pahasti sairaala-aluetta ja siitä tuli päästä eroon. Helsingin yleisen sairaalan hallitus, Lääkintöhallitus ja Yleisten rakennusten ylihallitus laativat yhteistyössä suunnitelmia. Aluesuunnitelmia laativat arkkitehdit Onni Tarjanne (Törnqvist), Eliel Saarinen sekä Lars Sonck. Lisäksi käytettiin ulkomaisia sairaalasuunnittelun asiantuntijoita (arkkitehdit Martin Borch ja Thure Stenberg). Kaikki nämä varhaisimmat aluesuunnitelmat perustuivat paviljonkijärjestelmään, jossa eri toiminnot sijaitsivat eri rakennuksissa MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 19

20 20 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

21 1910-luvulla useat nimekkäät arkkitehdit laativat suunnitelmia Meilahden sairaala-alueesta: Ylhäällä vasemmalla Magnus Schjerfbeckin suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle vuodelta RakH II Iea 115, KA. Ylhäällä oikealla Eliel Saarisen suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle vuodelta RakH II Iea 115, KA. Alhaalla vasemmalla Lars Sonckin päiväämätön suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle. RakH II Iea 114, KA. Alhaalla oikealla Onni Tarjanteen päiväämätön suunnitelma Helsingin yleisen sairaalan sijoittamisesta Meilahden alueelle vuodelta RakH II Iea 114, KA. Birger Brunilan vuonna 1917 laatimassa luonnoksessa oli esitetty suuren Yliopiston kampusalueen rakentamista Meilahteen. KSV:n piirustusarkisto. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 21

22 Pannuhuone Talousrakennus Magnus Schjerfbeckin vuonna 1912 laatima aluesuunnitelma. Helsingin Lääkärilehti, Helsingin Lääkäriyhdistys Syfilo-dermatologinen klinikka E.A. Kranckin vuonna 1919 hyväksymä asemakaava oli hyvin samankaltainen kuin Magnus Schjerfbeckin vuonna 1912 esittämä aluesuunnitelma. Finska Läkarsällskapets Handlingar, januari-februarihäftet, Syfilo-dermatologisen klinikan 1. kerroksen pohja sekä julkisivu. Magnus Schjerfbeckin laatimat suunnitelmat vuodelta RakH II Iea 121, KA. 6 Henttonen 2009, 204; Inventointikortit HKM. 7 Ylppö 1964, MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

23 2.2 Rakentamisen alkuvaiheet Meilahdessa Vuonna 1913 Keisari Nikolai II antoi Romanovsuvun 300-vuotisriemujuhlan johdosta manifestin, jossa määrättiin Suomen valtion rahastosta 10 miljoonaa maamme sairaalalaitoksen uudistamiseen. Ensimmäisenä varsinaisena sairaalarakennuksena alettiin alueelle toteuttaa Syfilo-dermatologista eli iho- ja sukupuolitautien klinikkaa. 6 Arvo Ylppö analysoi tuon ajan oloja elämäkerrassaan Elämäni pienten ja suurten parissa: Kuvaavaa silloisille oloille oli, että ihotautien klinikan rakentamista pidettiin kaikkein kiireellisimpänä. Helsinki oli Venäjän laivaston tärkeimpiä, ellei tärkein sotasatama. Täällä asui tuhansittain matruuseja ja heidän perheitään ja kuten tunnettua merimiesten ja matruusien keskuudessa on hyvin paljon mitä erilaatuisimpia ihotauteja. Tältä näkökulmalta lähtien ryhdyttiin siis yliopiston klinikoista ensimmäiseksi rakentamaan ihotautien klinikkaa. Kaunis kivijalka alkoikin jo nousta Meilahteen sille kohdalle, missä naistenklinikan ylilääkäreitten asunnot ja autovajat nyt sijaitsevat MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 23

24 Rakennustoimet keskeytyvät sodan vuoksi Sairaala-alueen rakennustyöt alkoivat vuonna 1914, mutta rakennustyöt keskeytyivät I maailmansodan alkaessa, kun rakennuksista oli rakennettu vain Magnus Schjerfbeckin suunnittelemat talousrakennus (nykyinen palvelukeskus) ja lämpökeskus (myöhemmin ambulanssi-, nykyisin kiinteistöhuoltorakennus). Schjerfbeckin suunnitteleman Syfilo-dermatologisen klinikan toteuttaminen jäi kivijalkaan. 8 I maailmansodan loputtua, alueen sairaalarakentamista ryhdyttiin valmistelemaan uudelleen ja samalla suunnitelmia uudenaikaistettiin. Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti E.A. Kranck laati alueelle uuden, edelleen paviljonkijärjestelmään perustuvan asemakaavan vuonna Samalla hän teki alustavan suunnitelman myös synnytys- ja naistensairaalaa varten. Lääketieteellinen tiedekunta hyväksyi suunnitelmat sillä ehdolla, että myös klinikkaalueelle varattaisiin lisää tilaa alueen ulkopuolelta. Lisätonttikysymystä ei saatu ratkaistua. 9 8 Henttonen 2009, 204; Inventointikortit HKM. 9 Mattila, muistio , HKM; Finska Läkaresällskapets Handlingar Komiteanmietintö N:o ; Komiteanmietintö 7/ Ylppö 1964, 238. Tonttikysymys ja yhteistyö valtion ja kaupungin välillä Yliopistoklinikoiden rakentamista jarrutti I maailmansodan ja ratkaisemattoman tonttikysymyksen lisäksi myös se, että yhteistyökuviota Helsingin kaupungin ja valtion välillä ei saatu ratkaistua. Osaltaan se, että lääketieteellinen tiedekunta oli saanut käyttöönsä entisen venäläisen sotilassairaalan tiloja, oli helpottanut tilanahtautta ja Kranckin suunnitelmat jäivät toteuttamatta. Rakennuspäätös Naistenklinikan rakentamisesta Meilahden tontille tehtiin ennen kuin päätös Helsingin yliopistollisen keskussairaalan paikasta oli varmistunut. Vielä vuonna 1933 komitea päätyi esittämään Helsingin keskussairaalan rakentamista Turuntien (nyk. Mannerheimintien) toiselle puolelle, Urheilukadun varteen. Sinne esitettiin myös viimeisessä vaiheessa eli vuonna 1951 rakennettavaksi naistentautien sairaala ja synnytyslaitos, johon saakka arveltiin rakenteilla olevan Naistenklinikan kapasiteetin riittävän. 10 Arvo Ylppö kuvailee elämänkerrassaan Naistenklinikan rakentamista edeltäviä vaiheita: Ennen kuin naistenklinikka valmistui, oli moni komitea istunut, monenlaisia lausuntoja annettu ja piirustuksia laadittu yliopiston klinikkain rakentamisesta Meilahteen. Professori Eino Suolahden johdolla vuosina työskennellyt komitea valmisti arkkitehti Eino Forsmanin avustamana uusia yliopiston klinikoita varten suurenmoisen, huolellisen ja yksityiskohtaisen suunnitelman, johon liittyvien asiakirjojen paino on useita kiloja. Klinikat olisivat tulleet aivan toiseen paikkaan, niin sanotulle Laakson sairaala-alueelle, nykyisen Aurora-sairaalan tienoille, ja niitten rakentaminen olisi tapahtunut suunnitelmien mukaan Helsingin kaupungin toimesta, valtio olisi ollut tässä suunnitelmassa vain tavallaan maksajana mukana. Tästäkään suunnitelmasta ei tullut mitään. 11 Ote saksan- ja ruotsinkielisestä kartasta 1920-luvun puolivälistä. Kartassa näkyy Syfilo-dermatologisen sairaalan kivijalan sijainti sekä talousrakennus ja pannuhuone. Helsinki, Historiallinen kaupunkikartasto. Lääkärinkadun pohjoispuolella sijaitsi Meilahden huviloihin kuulunut Villa Fridhäll, jossa vuodesta 1912 toimi Ukkokoti ja myöhemmin Punaisen Ristin sairaala. Rakennus sijaitsi nykyisen pääsairaalan laboratoriosiiven tuntumassa, jonka tieltä se purettiin 1960-luvulla. Senaatin arkisto. Eino Forsmanin vuonna 1931 alussa laatimassa aluesuunnitelmassa Helsingin keskussairaala-alue suunniteltiin Mannerheimintien toiselle puolelle, kuin millä nykyinen Meilahden sairaala-alue sijaitsee, Laakson sairaalan alueelle. Suunnitelmat tehtiin niin pitkälle, että alueen sairaalarakennuksista laadittiin luonnossuunnitelmatkin valmiiksi. Arkkitehtilehti 1933 s MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

25 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 25

26 Alueen rakennuskanta luvuilla MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

27 Syfilo-dermatologisen klinikan rakentaminen aloitettiin vuonna 1914 Romanov-suvun 300-vuotisriemujuhlan kunniaksi myönnetyillä varoilla. Määräykseen sisältyi vaatimus, että näillä varoilla rakennetut sairaalat oli mainittava rakennetun Romanov-suvun kunniaksi. Kansalaissota keskeytti työt, mutta kivet käytettiin hyödyksi Naistenklinikan kivijalkaa rakennettaessa. Kivistä puhuttiin pitkään Romanovin kivinä. Kuvassa syfilo-dermatologisen klinikan kivijalka vuonna Kuva Wichmannin albumi, NKL. Jussi Paatelan vuonna 1933 laatima aluesuunnitelma klinikoiden sijoituksesta. Arkkitehti-lehti 10/ MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 27

28 2.3 Alueen suunnittelu ja rakentaminen 1930-luvulta 1950-luvulle 1930-luvun lopulla alkoi tonttikysymys ja yhteistyö valtion ja Helsingin välillä ratketa. Useat eri komiteat ja neuvottelukunnat olivat luvuilla pohtineet yhteistyötä sairaaloita perustettaessa ja viimein 9. kesäkuuta 1939 syntyi sopimus Suomen valtion ja Helsingin kaupungin välillä Helsingin yleisen sairaalan rakentamisesta Meilahteen. Yhteistyön myötä Meilahden sairaala-alueeseen otettiin myös nykyisen alueen pohjoisosa, jolla sijaitsi Meilahden huviloihin kuulunut Villa Fridhäll, jossa toimi Ukkokoti luvun alussa lääketieteen kehittymisen ja asukasmäärän kasvun myötä Helsingin sairaanhoitoon tarkoitetut tilat olivat jääneet jälkeen alan kehityksestä. Pulaa oli sairaalapaikoista, poliklinikka- ja toimenpidetiloista ja tiloista kouluttaa lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Myös eri lääketieteen alojen eriytyminen oli tuonut mukanaan uudenlaisia tilatarpeita. 12 Simula & Nikupaavo Ihatsu 2011, 12-15; Komiteamietintö N:o Naistenklinikka Sairaalasynnytysten yleistymisen myötä Vuorimiehenkadulla sijainnut Synnytyslaitos eli Vanha Kätilöopisto oli jo vuosia ollut ylikuormitettu. Lisäksi alettiin esittää, että naistentaudit tulisi hoitaa kirurgisesta laitoksesta eriytettyinä. Hanketta viivästytti rahoituksen puute ja se, että Helsingin kaupunki ja valtio eivät päässeet sopimukseen yhteistyöstä. Naistenklinikan rakennustyöt pääsivät alkamaan vuonna Vaikka Meilahden uudesta sairaala-alueesta oli tehty lukuisia aluesuunnitelmia, niin sinne valmistunut ensimmäinen varsinainen sairaalarakennus rakennettiin aivan eri paikkaan, kuin mitä aluesuunnitelmissa oli esitetty. Niissä synnytys ja naistentautien klinikka oli sijoitettu tontin länsikulmalle, nykyisen Meilahden tornisairaalan vuodeosastojen paikalle. Kuitenkin Naistenklinikka sijoitettiin tontin itäkulmaan. Suunnitelmista poikkeava sijoitus johtui siitä, että vuoden 1926 lääkäreistä koostuva komitea oli esittänyt, että mikäli yhteistyötä ei saada Helsingin ja valtion välille syntymään, tulisi obstetris-gynekologinen sairaala kuitenkin rakentaa. Silloin se tulisi sijoittaa mahdollisimman lähelle jo olemassa olevaa talousrakennusta, mutta myös lähelle tontin rajaa, jolloin se vaikeuttaisi tulevaisuudessa mahdollisimman vähän muiden klinikoiden sijoittelua. 13 Naistenklinikan arkkitehti Jussi Paatela päätyi siirtämään Naistenklinikan paikan länsikulmasta tontin itäreunalle koska sairaalatontin laajeneminen luoteissuuntaan oli ollut esillä. Silloin aiemmissa aluesuunnitelmissa esitetty paikka olisikin jäänyt tontin keskelle, rajoittaen rakentamista jatkossa. Lisäksi sairaala oli järkevää sijoittaa kiinni katuun, jotta kulkuyhteys synnyttämään tuleville olisi mahdollisimman nopea. Täysin itäkulmaan, Stenbäckinkadun varteen, klinikkaa ei kuitenkaan sijoitettu, vaikka siellä se olisi mahdollistanut hyvät kulkuyhteydet ja jättänyt suurimman mahdollisen rakennusalan tuleville rakennuksille. Tällöin kuitenkin etäisyys jo olemassa olevaan talousrakennukseen olisi ollut liian pitkä. Naistenklinikan rakennustyö käynnissä vuonna 1934, kuva A. Rönnberg, HKM MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

29 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 29

30 Uno Ullberg laati Meilahden sairaala-alueesta useita aluesuunnitelmaluonnoksia, joista tällä aukeamalla on esitetty kolme: Suunnitelma vuodelta LKLA. Suunnitelma vuodelta SM kd 1/ , KA. Suunnitelma vuo delta 1938, Arkkitehti-lehti 1938 s Merkillepantavaa on, että Ullbergin suunnitelmissa on tenniskentät sijoitettu huolella alueelle. Ne oli tarkoitettu henkilökunnan virkistyskäyttöön MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

31 Lastenklinikan sijainti oli Ullbergin suunnitelmissa alueen eteläosassa, aivan kuten Jussi Paatelakin oli vuonna 1933 esittänyt. Naistenklinikan ylilääkäri Seth Wichmann ja Lastenklinikan ylilääkäri Arvo Ylppö kävivät keskustelua Lastenklinikan etäisyydestä Naistenklinikkaan. Ylppö olisi kannattanut yhteistyön edistämiseksi läheisempää sijaintia, kun taas Wichmann toivoi infektiovaaraan vedoten suurempaa etäisyyttä. Lastenklinikan rakennushistoriaselvityksessä sivuilla on tarkemmin käyty läpi Lastenklinikan sijoitukseen liittyvää suunnittelua. Vuoden 1936 suunnitelmassa päärakennus oli paviljonkimainen. Eri toiminnot sijoittuivat erilleen toisistaan. Vuosina 1937 ja 1938 laadituissa suunnitelmissa pääsairaala oli keskitetty blokkiratkaisu. Pääsairaalasta tehtiin luonnossuunnitelmat. Eri klinikat toimivat eri osissa. Niiden korkeat potilasosastot olivat sijoitettu jonoon ja matalammat laboratorio-, opetus- ja poliklinikkasiivet peräkkäin aina suorakulmaisesti kuhunkin potilassiipeen nähden. SM kd 1/ , KA. Uno Ullbergin aluseuunnitelmat Vuosina lääkintöhallituksen arkkitehti Uno Ullberg laati useita aluesuunnitelmia Meilahden sairaala-alueelle. Samoihin aikoihin Ullberg aloitteli myös Lastenklinikan suunnittelua. Vuoden 1936 suunnitelmat edustivat paviljonkimaista aluesuunnittelua, jossa hyödynnettiin symmetriaa ja keskiakselia. Myöhemmissä suunnitelmissa rakennusten sijoittelu oli vapaampaa ja rakennukset olivat selkeämmin blokkisairaaloita. Alueen keskelle Ullberg suunnitteli alueen pääsairaalan, joka sisälsi kirurgisten, sisätautien, silmätautien korva, nenä- ja kurkkutautien sekä hermotautien klinikat poliklinikoineen, iho- ja veneeristen tautien klinikan, radiologisen osaston ja hallinnon. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 31

32 Alueen rakennuskanta luvuilla MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

33 Ullbergin suunnitelma Meilahden sairaala-alueen vaiheittaisesta rakentamisesta kustannusarvioineen. SM kd 1/ , KA. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 33

34 Sairaanhoitajataropisto Vuonna 1939 valmistui entinen sairaanhoitajataropisto eli nykyinen Metropolia ammattikorkeakoulun terveydenhuolto-oppilaitos arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan Tukholmankadun ja Paciuksenkadun kulmaan. Pohjakaavaltaan U:n muotoiseen, rapattuun rakennukseen sijoittuivat opetustilat ja opiskelija-asuntoja. Vuonna 1933 Jussi Paatela oli aluesuunnitelmassaan esittänyt kulmaukseen umpikorttelirakennuksen. Uno Ullberg taas esitti noin vuonna 1936 laatimassa aluesuunnitelmassa, että paikalle tulisi länteen avautuva U:n mallinen Psykiatrian poliklinikka, mutta vuoden 1938 aluesuunnitelmassa hän päätyi ratkaisuun, jossa U avautuukin etelään ja sen sivusakarat olisivat osa Tukholmankadun varteen sijoittuvien lamellien sarjaa. 14 Oppilaitos sijaitsee nykyisin omalla tontillaan, mutta samassa Meilahden sairaala-alueen korttelissa muiden sairaalarakennusten kanssa. Sairaanhoitajataropisto Kuva Lentojoukkojen Kuvakeskus, Lauri Laaksovirta. Arkkitehtuurimuseon kuva-arkisto MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

35 Lastenklinikka Sairaanhoitajataropiston jälkeen vuonna 1946 valmistui Uno Ullbergin ja Erkki Linnasalmen suunnittelema Lastenklinikka. Myös Lastenklinikan sijoittelu tontille poikkesi Jussi Paatelan laatimasta sijoitteluluonnoksesta. Paatela oli suunnitellut Naistenklinikan pariksi sen peilikuvana etelän puolelle sijoitettavan sairaalablokin. Uno Ullberg taas luonnosteli Lastenklinikan Paatelan esittämälle paikalle, mutta rakennuksen muoto oli vapaampi, sairaalan keskiosan ollessa kaareva. Lastenklinikan sijoitus alueen eteläosaan ja lähellä merta liittyi Arvo Ylpön ajatukseen siitä, että auringonvalolla ja raittiilla ilmalla oli tervehdyttävä vaikutus. Naistenklinikan ylilääkäri Seth Wichmann ja Lastenklinikan ylilääkäri Arvo Ylppö kävivät keskustelua Lastenklinikan etäisyydestä Naistenklinikkaan. Ylppö olisi kannattanut yhteistyön edistämiseksi läheisempää sijaintia, kun taas Wichmann toivoi infektiovaaraan vedoten suurempaa etäisyyttä, ja niin Ullberg siirsi Lastenklinikan tontin eteläkärkeen, paikkaan johon aiemmin oli suunniteltu rakennettavan asuntoloita. 15 Lastenklinikan rakennustyö käynnissä. Rakennuksen päässä näkyviä lehtikuusia on edelleenkin jäljellä. LKLA. 14 Inventointikortit, HKM; Paatelan ja Ullbergin aluesuunnitelmat (KM, SRM, Arkkitehti-lehdet 1/1933 ja 10/1934). 15 Ihatsu 2013 s ; Paatelan ja Ullbergin aluesuunnitelmat (KM, SRM, Arkkitehti-lehdet 1/1933 ja 10/1934). 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 35

36 Silmä-korvaklinikka Silmä- ja korvaklinikkaa eli nykyistä Silmä-korvasairaalaa alettiin suunnitella, kun eduskunta vuonna 1938 myönsi rahoituksen sen suunnitteluun. Suunnittelijaksi valittiin Jussi Paatela. Rakentaminen kuitenkin pitkittyi sodan vuoksi ja klinikka valmistui lopulta vasta tammikuussa Rakennus sijoitettiin Uno Ullbergin vuonna 1938 laatimaa kaavaa mukaillen, paikkaan josta kaavassa on suunniteltu alkamaan toisiinsa liittyvien klinikkarakennusten sarja. Korkea potilassiipi sijoittui Ullbergin kaavan mukaisesti itä-länsisuuntaisesti, mutta poliklinikkaosat sijoittuivat Ullbergin kaavasta poiketen potilassiiven molempiin päihin. Silmä-Korvaklinikan edessä oli iso hoidettu viheralue. Kuva on otettu 1950-luvun alussa, Fred. Runeberg, HKM MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

37 Asuntolat luvuilla oli Helsingissä mittava asuntopula. Sairaanhoitajien asunnottomuutta helpottamaan vuonna 1949 rakennettiin ensin hoitajattarien asuntola, Eevala, jonka nykyinen nimi on Tukholmankatu 8F. Asuntola sijoittui Ullbergin vuonna 1938 laatiman kaavan mukaiselle paikalle. Rakennuksen suunnitteli Jussi Paatela ja muotokieleltään se edustaa aikansa funktionaalista asuntosuunnittelua. Paatela suunnitteli ensimmäisen asuinrakennuksen polveilevaksi rakennusmassaksi Ulbergin vanhemman aluesuunnitelman mukaisesti. Veli Paatelan suunnittelemat asuntolarakennukset, jotka nykyisin sijaitsevat osana Biomedicum 2 rakennusta rakennettiin vuosina Veli Paatela sijoitti pistemäiset kerrostalot alueelle, johon Ullberg oli suunnitellut lamellimaiset asuntolarakennukset. 16 Sisäkuva hoitajattarien asuntolasta, Eevalasta. LKLA. 16 Inventointikortit, HKM; Ullbergin ja Paatelan aluesuunnitelmat (KM, SRM, Arkkitehti-lehdet 1/1933 ja 10/1934).. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 37

38 2.4 Hyksin perustaminen ja alueen rakentaminen 1960-luvulla Meilahden alueen kehittäminen kytkeytyi 1950-luvun puolivälistä yleiseen sairaalalaitoksen uudistamiseen. Yliopistollisista keskussairaaloista annetun lain mukaan valtion tuli rakentaa Helsingin yliopistollinen keskussairaala, mutta sen tuli luovuttaa keskussairaala välittömästi kuntainliitolle. HYKS:n perustamisasiakirja allekirjoitettiin keväällä Alueelle laadittiin heti uusi asemakaava, jonka mukaan alueen rakennusten suunniteltiin rakentuvan pilvenpiirtäjämäisen päärakennuksen ympärille. Paviljonki- ja blokkisairaalan yhdistelmästä haluttiin siirtyä suuriin, toiminnoiltaan keskitettyihin yksiköihin Klinikan kellariin sijoitettiin raskasta säteilysuojausta vaativat tilat. Ensimmäinen eli sisäänkäyntikerros, johon liittyy laajempi matala osa, varattiin eniten ulkopuolisia potilaskäyntejä edellyttäville osastoille. Vuodeosastot taas sijoitettiin korkean osan ylimpiin kerroksiin. Julkisivumateriaalina on käytetty valkosementtimosaiikkipintaisia julkisivuelementtejä ja lämpöeristyksenä kevytsorabetonia. Katto- ja julkisivupellitykset on tehty kuparisina. Rakennuksen sisäänkäyntiä on korostettu sisäänkäynnin päälle lipaksi massoitellulla luentosaliosalla. 17 Sädehoitoklinikan suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehtien Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen tower-on-podium -sairaalamallia edustava ehdotus. Klinikka rakennettiin ehdotuksen mukaisena. Kuva klinikan pienoismallista, Sairaala 2/1964. suunnittelukil- Sädehoitoklinikan pailu Sädehoitoklinikan eli nykyisen Syöpätautien klinikan suunnittelusta järjestettiin vuonna 1958 kutsukilpailu, johon osallistui viisi eri toimistoa. Kilpailun voittivat arkkitehdit Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen palkintolautakunnan yksimielisen suosituksen mukaisesti. Rakennus toteutui hyvin sen kaltaisena kuin mitä kilpailuehdotus oli ja se valmistui vuonna MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

39 Eva Paatelan asemapiirros Pannuhuonerakennuksen muutostöiden yhteydessä vuodelta Nykyisten Biomedicum-rakennusten paikalle on esitetty tilavaraukset Reserviklinikka 1:lle ja Reserviklinikka 2:lle. Helsingin rakennusvalvonnan arkisto. 17 Sairaala 2/1964; Sädehoitoklinikan pääpiirustukset, HKRA. Haastattelulähde arkkitehti Veijo Martikainen. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 39

40 Pääsairaalan muuttuvat suunnitelmat Meilahden pääsairaalaa suunniteltiin varsin pitkään. Jo vuonna 1955 oli valmiina Jaakko Paatelan ja Reino Koivulan suunnitelmat Helsingin Yleisen Sairaalan sisätautien ja kirurgisten tautien klinikkaryhmästä. Näissä suunnitelmissa oli 13-kerroksinen ja kolmisiipinen torni vuodeosastoille, jotka käsittivät 819 potilaspaikkaa kuudelle eri osastolle. Eteläpuolelle oli suunniteltu kaksi rakennussiipeä mm. röntgen- ja operaatio-osastoille, veripalvelulle ja apteekille. Pohjoispuolen matalaan rakennusosaan suunniteltiin sijoitettavaksi mm. pääsisäänkäynti, poliklinikat, kuntouttamis- ja fysikaalinen osasto, ensiapuasema, henkilökunnan pukeutumistilat ja arkistot. Länsipuolelle oli myös suunniteltu kolmikerroksinen siipi, johon olisi sijoitettu lääketieteellinen keskuskirjasto, asuntolatiloja sekä suuri luentosali. Meilahden pääsairaalaa alettiin rakentaa 1960-luvulla uusien suunnitelmien mukaan. Vuonna 1965 valmistuneen sairaalan ovat suunnitelleet Jaakko Paatela ja Reino Koivula. Rakennuksen esikuvina olivat amerikkalaiset suursairaalat. 15-kerroksisessa tornissa sijaitsevat vuodeosastot ja tornin hissit on ryhmitelty omaan siipeen. Toimenpidetilat ja poliklinikat on sijoitettu laajaan kolmikerroksiseen siipeen, johon on saatu luonnonvaloa kattoikkunoiden ja neljän pienen valopihan avulla. Tornin toisella puolella on 2-3 kerroksinen laboratoriosiipi, jossa on myös opetustiloja ja kirjasto. Siiven keskellä on iso valopiha. Potilastornirakennus sai nopeasti amerikkalaisesikuvien vuoksi lempinimekseen Hilton. Meilahden sairaalan pohjakaavaan vaikuttivat pyrkimykset luoda mahdollisimman lyhyet liikenneyhteydet sairaalan eri osien välille. Meilahden suursairaalasuunnitelmat olivat valmiit jo vuonna Mikael Paatelan mukaan rakennus oli suunniteltu peräti 3000-paikkaiseksi. Rakennus kutistui kolmannekseen, kun se toteutettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Etualalla oleviin matalampiin osiin oli suunniteltu poliklinikkaosastot ja taaempana oleviin siipiin leikkaus- ja röntgenosastot. Vuodeosastot oli sijoitettu korkeimpiin osiin. Sairaala 1/1995. Sairaala-lehdessä 1/1955 on esitelty suunnitelmat ja siinä todetaan Rakennuksen pääpiirustukset ovat valmiit ja rakennuspohja louhittu, joten varsinaiset rakennustyöt voitaisiin aloittaa nopeasti, kunhan vain tarvittavat varat olisivat käytössä. 18 Rakennusta ei kuitenkaan rakennettu ensimmäisten suunnitelmien mukaisena. Potilastornin julkisivumateriaalina olivat alun perin alumiinilistoin kiinnitetyt karkaistut julkisivulasit ja valkoiset asbestisementtilevyt. Rakennuksen ulkoseinät olivat Suomen ensimmäisiä rasterimaisia verhoseinärakenteita Sairaala 1/ Mattila, muistio ; Kehykset 7/ MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

41 Rakennus valmistui kymmenen vuotta myöhemmin, suunnitelmatkin muuttuivat: Yksi kolmesta siivestä jätettiin pois ja julkisivujärjestelmäksi valittiin lasi-alumiininen verhoseinä. Finnish hospitals Export Service-julkaisu. 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 41

42 Hallinto- ja materiaalikeskus toi lisätiloja sairaalarakennuksiin Hallinto- ja materiaalikeskusrakennuksen rakentamista suunniteltiin jo 1940-luvulla. Silloin se ajateltiin sijoittaa yhdessä lämpökeskuksen kanssa Haartmaninkadun ja Tukholmankadun kulmaan. Vuonna 1965 valmistuneen rakennuksen ovat suunnitelleet Veli ja Jaakko Paatela. Rakennukseen sijoitettiin koko sairaala-aluetta palveleva keskuskeittiö, henkilökuntaruokala ja keskuspesula. Rakennukseen liittyy korkeampi viisikerroksinen osa, jossa ovat hallintotilat. Tilojen massoitteluajatus on peräisin samaan aikaan sairaala-alueelle rakennetuista klinikkarakennuksista. 20 Vuonna 1968 valmistui Silmä-korvasairaalalle uusi luentosalirakennus, jonka suunnitteli Jaakko Paatela. Vuonna 1968 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan paikkaluku oli 3 170, joista Meilahden alueella oli 2101 sairaansijaa. Meilahden sairaalassa sairaansijoja oli 990. Naistenklinikalla oli 405 sairaansijaa, Lastenklinikalla 320, silmätautien klinikalla 126, korva-, nenä-, ja kurkkutautien klinikalla 135 ja sädehoitoklinikalla Hallinto- ja materiaalikeskus. Sairaala Vuonna 1951 valmistuneen Silmä-korvaklinikan tarpeisiin rakennettiin vuonna 1968 uusi luentosalirakennus. Rakennus purettiin vuonna 2008 Haartmanin sairaalan tieltä. HKM. 20 Mattila muisito ; Kehykset 7/ Sairaala 7-8/ MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

43 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 43

44 Meilahden alueen rakentuminen 1970-luvulta 1980-luvulle MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

45 2.5 Laajennusten ja saneerausten vuodet luvuilla Sairaaloiden tilantarpeet muuttuivat, kun leikkaustoiminnot kehittyivät, sairaalassa vietetyt jaksot lyhenivät, poliklinikkatoiminnot kasvoivat, osa taudeista saatiin rokotusten ja kehittyneen lääketieteen avulla lähes häviämään mutta toisaalta uudentyyppisiä sairauksia tuli tilalle luvuilla täydennettiin jo rakennettuja klinikoita. 22 Naistenklinikka sai vuonna 1975 lisärakennusosan ns. L-osan, jonka suunnitelmat laati Arkkitehtitoimisto Veli ja Jaakko Paatela. Kolmikerrokseen laajennusosaan sijoitettiin synnytysosastoja, leikkaussalit ja sosiaalitilat. 22 osasto, syöpä- ja verisairauksien vuodeosasto ja sydänleikkaussali, kirurginen vuodeosasto sekä henkilökunnan sosiaalitiloja, työ- ja kokoushuoneita sekä teknisiä tiloja. 24 Suomen ensimmäinen huumevieroitusyksikkö suunniteltiin ja rakennettiin vuonna 1986 asuntola Eevalan tiloihin Arkkitehtitoimisto Havaste & Tammisen suunnitelmien mukaan Mattila muistio ; Kehykset 7/1998; Ihatsu 2011, Silmä-korvaklinikan asiakirjat, HKRA. 24 Ihatsu Arkkitehti Kimmo Karjalaisen antama tieto. Naistenklinikan laajennusosan rakennustyö alkamassa. Kuva otettu Silmä-korvaklinikan potilastornista. Rakennusten välissä olleet laajat puistoalueet supistuivat olemattomiin luvuilla. Kuva NKL valokuva-arkisto. Korvatautien klinikka sai uuden leikkausosaston vuonna 1983, kun sen eteläpuolelle rakennettiin lisärakennus. Suunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto Veli & Jaakko Paatela. Silmäklinikan lisärakennus valmistui Haartmaninkadun varteen vuonna Sen suunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto Veli ja Mikael Paatela. 23 Myös Lastenklinikalle rakennettiin laajennusosa, eli ns. U-osa, jonka yhteydessä myös rakennuksen E-siipi purettiin ja rakennettiin korkeampana uudelleen. Laajennukseen sijoitettiin poliklinikan odotustiloja tutkimus ja toimenpidehuoneita, opetustiloja, leikki- ja askartelu- 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 45

46 Meilahden alueen rakentuminen 1990-luvulta 2000-luvulle MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

47 2.6 Lisärakentamisen vuodet Vuonna 1990 valmistui sairaala-alueen sisääntuloväylän varteen Turvallisuuspaviljonki eli nykyiseltä nimeltään Turvakeskus HYKS:n Kiinteistö- ja rakennusosaston arkkitehdin Kimmo Karjalaisen suunnitelmien mukaan. Sen viereen rakennettiin vuonna 1998 Olli-Pekka Jokelan suunnittelema Terveystieteiden keskuskirjasto vuonna Vuonna 2000 valmistui Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:n suunnittelema Meilahden sairaalan toimenpideosaston laajennus. Vuonna 2009 valmistui Haartmanin sairaala, jonka on suunnitellut Virta-Palaste-Leinonen Arkkitehdit. Muista alueen sairaalarakennuksista poiketen Haartmanin sairaala on Helsingin kaupungin sairaala, joka palvelee Helsingin eteläisen, keskisen ja läntisen alueen päivystysluonteista hoitoa tarvitsevia aikuisia. Sairaalassa on myös vuodeosastoja. 26 potilaille. Kolmiosairaalan neurologinen yksikkö vastaa aivohalvauksen liotushoidon telelääketieteestä maanlaajuisesti. Sairaalassa on useiden erikoisalojen poliklinikoita ja tutkimusta sekä niitä palvelevia toimintoja. 27 Samassa korttelissa, vaikkakin omilla tonteillaan, sijaitsevat vuonna 2001 valmistunut Gullichsen Vormala Arkkitehdit Oy:n suunnittelema biolääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsinki 1 sekä vuonna 2008 valmistunut Gullichsen Vormala Arkkitehtien suunnittelema Biomedicum Helsinki 2. Vuonna 2008 rakennettiin leikkaus- ja tehoosastojen lisärakennukset Lastenklinikan siipien väliin. Rakennukset on suunnitellut AW2 Arkkitehdit Turvakeskus asiakirjat ja Meilahden pääsairaalan asiakirjat, HKRA Ihatsu 2013, 108. Kuvassa vasemmalla 2009 valmistunut Haartmanin sairaala ja oikealla 2010 valmistunut Kolmiosairaala. Kuva Mikko Huisman, Virta-Palaste-Leinonen Arkkitehtien arkisto. Vuonna 2010 valmistui Kolmiosairaala Sweco Paatela Architect Oy:n suunnitelmien mukaan. Sairaalassa on vuodeosastot kardiologian, neurologian, infektiosairauksien, hematologian ja sisätautien sekä maksa- ja elinsiirtokirurgisille 2. MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET 47

48 Gullichsen Vormala Arkkitehtien suunnittelema Biomedicum Helsinki 2 sijoittuu 1950-luvulla rakennettujen asuintalojen lomaan. Gullichsen Vormala Arkkitehdit Oy:n suunnittelema biolääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsinki 1 tarjoaa opetus- ja tutkimustiloja laitosrajat ylittävälle lääketieteelliselle tutkimukselle sekä perusopetukselle. Terveystieteiden keskuskirjasto eli Terkko valmistui vuonna 1998 Olli-Pekka Jokelan suunnitelmien mukaan. Rakennus toimii porttirakennuksena alueen pääsisäänajoväylän varressa MEILAHDEN SAIRAALA-ALUEEN RAKENTAMISEN VAIHEET

49 3. Alueen kaavallinen tarkastelu Viistoilmakuva 1940-luvun lopulta. Silmä-korvaklinikka on rakenteilla ja Haarmaninkadun varren Ammattilääketieteellisen tutkimuskeskuksen eli nykyisen Työterveyslaitoksen rakennustyöt ovat käynnistymässä. Kuva NKL kuva-arkisto. 3. ALUEEN KAAVALLINEN TARKASTELU 49

50 50

51 3.1 Alueen kuvailu Tässä selvityksessä tarkastellaan tarkemmin vain Meilahden sairaala-alueen tonttia. Sen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin useita eri-ikäisiä sairaanhoidon ja lääketieteen opetukseen ja tutkimukseen tarkoitettuja rakennuksia, jotka toiminnoiltaan, arkkitehtuuriltaan ja historialtaan liittyvät kiinteästi tarkasteltavaan alueeseen. Samassa korttelissa, mutta omilla tonteillaan sijaitsevat vuonna 1940 rakennettu Uno Ullbergin suunnittelema Helsingin sairaanhoitajatarkoulu (nyk. Metropolia ammattikorkeakoulun terveydenhuolto-oppilaitos), vuonna 2001 valmistunut Gullichsen Vormala Arkkitehdit Oy:n suunnittelema biolääketieteen tutkimusja opetuskeskus Biomedicum Helsinki 1 sekä vuonna 2008 valmistunut Gullichsen Vormala Arkkitehtien suunnittelema Biomedicum Helsinki 2. Meilahden sairaala-alueen maamerkkinä toimii Meilahden sairaalan vuonna 1965 valmistunut potilastorni, jonka pilvenpiirtäjämäisyyttä korostaa sen sijainti merestä nousevien kallioiden päällä ja se että tornin lähiympäristössä olevat rakennukset ovat korkeudeltaan huomattavasti sitä matalampia. Meilahden sairaalarakennuksen edessä on laaja rakentamaton avokallioalue. Sen lisäksi alueella on yhtenäisiä puistoalueita Lastenklinikan ja Naistenklinikan eteläpuolella. Meilahden sairaalan potilastorni, Syöpätautien klinikka ja Tukholmankatu 8F muodostavat yhdessä samansuuntaisten tornimaisten rakennusten sarjan, joka hahmottuu Paciuksenkadun suuntaan Meilahden sairaala-alue. Kuva Naistenklinikan A-osan kattoterassilta Meilahden sairaalan potilastornin suuntaan vuodelta Saman korttelin rakennusten lisäksi Meilahden sairaalan RKY-alueeseen kuuluvat Lastenklinikkaa vastapäätä sijaitseva, vuonna 1948 valmistunut Lastenlinna sekä Haartmaninkadun toisella puolella sijaitsevat Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston rakennukset ALUEEN KAAVALLINEN TARKASTELU 51