RAHANPESURIKOKSET OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ

Transkriptio

1 RAHANPESURIKOKSET OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ Keskusrikospoliisi Tiedusteluosasto Rahanpesun selvittelykeskus RAHANPESURIKOKSET OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ Keskusrikospoliisi, Tiedusteluosasto, Rahanpesun selvittelykeskus

2

3

4

5 SISÄLLYS Sisällys KIRJALLISUUTTA JA VIRALLISLÄHTEITÄ... III KUVAILULEHTI... VII 1 RAHANPESUSTA JA SELVITYKSESTÄ ENGLISH SUMMARY: MONEY LAUNDERING OFFENCES IN LEGAL PRACTICE RAHANPESUN KRIMINALISOINTI JA TOTEUTTAMISTAVAT Rahanpesurikosten kriminalisointi rikoslaissa Rahanpesu RL 32: Törkeä rahanpesu RL 32: Tuottamuksellinen rahanpesu RL 32: Rahanpesun yritys ja muut rahanpesuun liittyvät pykälät Rahanpesun toteuttamistavat Rahanpesun vaiheet Rikoslaissa rangaistavaksi säädetyt tekotavat Rahanpesu ja tekijän erityinen asema RAHANPESU JA SEN TAUSTALLA OLEVAT ESIRIKOKSET Rahanpesun kohteena rikoksella hankittu omaisuus Osallisuus esirikokseen Rajanveto osallisuuden ja rahanpesurikoksen välillä Esirikokseen osallisen tekemät rahanpesutoimet TAHALLISUUDEN ELEMENTIT: TIETOISUUS VAROJEN ALKUPERÄSTÄ JA PEITTÄMISTARKOITUS Yleistä tahallisuudesta Tietoisuus varojen alkuperästä Olosuhteista pääteltävä tietoisuus Tietoisuuden toteennäyttäminen oikeuskäytännössä Tietoisuuden näyttöongelmat Peittämistarkoitus RAHANPESURIKOKSET Rahanpesutuomiot ja -rangaistukset Esirikokset I

6 7 TAPAUKSET ESIRIKOKSITTAIN Petosrikos Varkausrikos Huumausainerikos Kavallusrikos Velallisen rikos Verorikos Muut esirikokset Esirikos jäänyt selvittämättä Taulukko 5. Selvityksessä selostetut tapaukset esirikoksittain II

7 KIRJALLISUUTTA JA VIRALLISLÄHTEITÄ Kuva: Kaj Stenvall, Likaista rahaa puhtaana käteen, 2000 (Used by permission) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta (EY) N:o 1889/2005 Financial Action Task Force on Money Laundering: Annual Reports Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä, HE 180/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevaksi lainsäädännöksi, HE 158/1997. Hallituksen esitys Eduskunnalle menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, HE 80/2000. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, HE 44/2002. Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi, HE 53/2002. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain sekä rikoslain 32 luvun 1 :n muuttamisesta, HE 173/2002. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 25/2008. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 32 luvun 6 ja 14 :n sekä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 :n muuttamisesta, HE 285/2010. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 32 luvun 11 ja 12 :n muuttamisesta, HE 138/2011. Heikinheimo, Sanna: Rahanpesu, erityisesti kriminalisoinnin ja konfiskaation näkökulmasta. Helsinki Huhtamäki, Ari: Asianajajan ilmoitusvelvollisuus rahanpesuepäilyistä. Lakimies 4/2000 s Huhtamäki, Ari: Rahan jäljittäminen. Helsinki III

8 Ikkala, Pia: Rahanpesu. Teoksessa Alvesalo (toim.): Kirjoituksia talousrikollisuudesta I. Helsinki 1998 s Laki Euroopan yhteisöjen rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta /653 Liukku, Jari - Vasara, Pekka: Tehostuva rahanpesun torjunta ja lakimiesammatin harjoittajat. Defensor Legis 4/2000 s Majanen, Martti: Kätkemisrikokset. Teoksessa: Rikosoikeus. Helsinki 1999 s Neira, Taina: Rahanpesurikokset Suomessa. Pro gradu tutkimus Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle, Oikeusministeriö: Rahanpesukriminalisointien muutostarpeet, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 27/2010. Saatavilla verkossa Rahanpesun selvittelykeskus: Vuosikertomukset Sahavirta, Ritva: Rahanpesu rangaistavana tekona. Jyväskylä Savona, Ernesto - Manzoni, Francesca: European Money Trails IV

9 KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä Tekijät Alkuperäinen teksti: Taina Neira, Juha Perämaa ja Pekka Vasara 2/2003 Päivittäjät: Viivi Jantunen 8/2014 ja Olli Lehtilä 8/2016 Julkaisun laji Selvitys Toimeksiantaja Pekka Vasara, rikostarkastaja Julkaisun nimi Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä Tiivistelmä Selvitys käsittelee rahanpesurikosten tunnusmerkistöjä ja niiden täyttymistä oikeuskäytännöstä löytyvien esimerkkien avulla. Selvityksen laatimisessa on käytetty apuna rahanpesuun liittyviä käräjä- ja hovioikeuksien sekä korkeimman oikeuden tuomioita aina vuodesta 1994 lähtien. Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä -selvitys on päivitetty kahden vuoden välein vuodesta 2003 lähtien. Uusimmassa päivityksessä on painotettu erityisesti vuoden 2014 oikeuskäytäntöä ja siitä tehtäviä huomioita. Asiasanat Keskusrikospoliisi, oikeuskäytäntö, Rahanpesun selvittelykeskus, rahanpesu, rahanpesurikos, tuomiot Sarjan nimi ja numero Kokonaissivumäärä 121 s. Julkaisija Keskusrikospoliisi Tiedusteluosasto Rahanpesun selvittelykeskus Kieli suomi, englanti Luottamuksellisuus Julkinen VII

10

11 1 RAHANPESUSTA JA SELVITYKSESTÄ Rahanpesulla tarkoitetaan erilaisia rikoksella hankittuun omaisuuteen kohdistettuja toimia, joiden avulla omaisuuden laiton alkuperä pyritään salaamaan konfiskaation, rikoksesta seuraavan rangaistuksen tai vahingonkorvauksen välttämiseksi. Keskeistä on siis rikoksella hankitun omaisuuden peitteleminen ja pyrkimys välttää viranomaistoimenpide. Rahanpesu edellyttää aina esirikosta, josta saatuun taloudelliseen hyötyyn rahanpesutoimet kohdistuvat. Rikoksentekijällä on tarve salata saamansa rikoshyöty, sillä rikoksella saatu hyöty on menettämisseuraamuksen alaista. Rahanpesulla pyritään siihen, että rikoksentekijä voi jatkossa rahoittaa uusia rikoksia ja hankkia rikoshyödyn avulla itselleen varallisuusarvoisia etuuksia. Tavoitteena voi myös olla varojen integroiminen lailliseen liiketoimintaan. Jos järjestelyt tehdään onnistuneesti, säilyttää rikoksentekijä määräysvaltansa hyötyyn ja lopulta järjestely tuottaa omaisuudelle laillisen peitteen. Rahanpesu on myös olennainen osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa ja siihen sisältyy lisääntyvässä määrin kansainvälisiä piirteitä, jotka johtuvat muun muassa organisoidun rikollisuuden kansainvälistymisestä, EU:n puitteissa hyväksytystä pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteesta sekä maksuliikenteen siirtymisestä entistä enemmän automaattisen tietojenkäsittelyn hoidettavaksi. Näin ollen myös ulkomailla tehdyillä rikoksilla saatua hyötyä pestään Suomessa, jolloin varallisuus kulkee Suomen kautta sekä käteisenä että sähköisessä muodossa. Tämän Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä -selvityksen tarkoituksena on käydä tiivistetysti läpi rahanpesurikoksen tunnusmerkistö ja sen täyttyminen oikeuskäytännöstä löytyvien esimerkkien avulla. Selvityksessä on käytetty aineistona käräjä-, ja hovioikeuksien sekä muutamia korkeimman oikeuden ratkaisemia rahanpesuun liittyviä tapauksia vuodesta 1994 alkaen, jolloin rahanpesu kriminalisoitiin. Selvityksessä on käytetty johdonmukaisesti käsitettä rahanpesu, vaikka tapauksissa onkin tuomittu vanhan lain kätkemisrikostunnusmerkistön mukaan aina kevääseen 2003 asti. Vuosilta selvitykseen on pyritty valitsemaan tapauksia, joihin liittyy mielenkiintoisia yksityiskohtia tai jotka osaltaan vahvistavat tiettyä tulkintalinjaa. Selvityksen lopussa on paneuduttu yksinomaan vuoden 2014 tuomioihin ja niistä tehtyihin huomioihin. 1

12 Selvityksessä on hyödynnetty vuosien väliseltä ajanjaksolta yhteensä 155 tapausta, joissa syytettynä on ollut 364 henkilöä. Langettavan tuomion rahanpesusta valituissa tapauksissa on saanut 160 syytettyä. Tapausten joukosta löytyy niin perusmuotoista kuin törkeää ja tuottamuksellistakin rahanpesua. Rahanpesun yrityksestä on tuomio annettu muutamassa tapauksessa ja rahanpesun ilmoitusrikkomus on käsillä yhdessä tapauksessa. Vuodelta 2014 selvityksessä on käsitelty yhteensä 100 tapausta, joissa syytettynä on ollut yhteensä 151 henkilöä. Näistä henkilöistä 100 on saanut langettavan rahanpesutuomion käräjäoikeudessa. Vuonna 2012 voimaan tullutta itsepesun kriminalisoivaa lainkohtaa ei ole vielä tämän katsauksen tapauksissa sovellettu, eikä ammattimaisesta rahanpesusta, jonka tunnusmerkistö poistui laista vuonna 2003, ole yhtäkään tuomiota. Rahanpesu on perinteisesti kohdistunut huumausaine- ja talousrikollisuudesta peräisin olevaan omaisuuteen, mikä näkyy myös tämän selvityksen aineistoon valikoituneista tapauksista. Vanhassa Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä -selvityksessä oli mukana yhteensä 152 tuomiota vuosilta , ja näissä tuomioissa 56:ssa esirikoksena oli huumausainerikos. Vuoden 2014 tuomioiden perusteella on havaittavissa, että huumausainerikosten määrä esirikoksena on laskussa. Huumausainerikos oli esirikoksena vain kymmenen rahanpesusta tuomitun kohdalla vuonna Talousrikokset (velallisen petos, velallisen epärehellisyys, veropetos, avustuspetos ja kavallus) ja etenkin petokset ovat puolestaan yhä useammin esirikoksena lukuisissa tapauksissa. Muita tyypillisiä esirikoksia ovat olleet varkaudet, ryöstöt, alkoholirikokset, maksuvälinepetokset, kiskonta, kiristykset, sekä ulkomailla tehdyt petokset. Rahanpesusta on voimaan tulleen rikoslain 32 luvun 6 :n mukaan mahdollista tuomita sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus ja törkeissä tapauksissa vankeutta 4 kk 6 v. Vuosien aikana yleisin rangaistus selvityksen tapauksissa oli ehdollinen vankeusrangaistus. Vuoteen 2014 mennessä pelkästään rahanpesusta annetuista vankeusrangaistuksista ankarin on pituudeltaan ollut kolme vuotta, lievin 30 päivää. Vuonna 2014 ehdollinen vankeusrangaistus oli edelleen yleisin rangaistus rahanpesurikoksista. Selvityksen ensimmäisessä osassa käydään läpi rikoslain 32 luvun rahanpesua koskevat lainkohdat. Tämän jälkeen perehdytään käytännön esimerkkien avulla 2

13 rahanpesun tyypillisiin toteuttamistapoihin sekä tunnusmerkistöjen soveltamisessa oikeuskäytännössä ilmenneisiin haasteisiin. Viimeiseksi ennen tapausluetteloa syvennytään vuoden 2014 rahanpesutuomioihin ja niistä tehtyihin havaintoihin. Tekstissä mainitut esimerkkitapaukset on kaikki koottu selvityksen loppuosan tapausluetteloon. 3

14 2 ENGLISH SUMMARY: MONEY LAUNDERING OFFENCES IN LEGAL PRACTICE FIU Finland was established in 1998 as a part of the Criminal Intelligence Division of the National Bureau of Investigation (NBI). The FIU published a study Money Laundering Offences in Legal Practice for the first time in Since then, the study has been updated at least every two years. Especially new legal cases and possible changes to the legislation on money laundering have been updated. The purpose of the study is to review briefly the essential elements of money laundering and if they are met in the examples found in the legal practice. The material of the study includes cases of the District Court, the Court of Appeal and the Supreme Court that have reached a decision. The cases date back to 1994 when money laundering was criminalized. The term money laundering was established in the Criminal Code of Finland as late as in 2003 when money laundering was separated from the essential elements of receiving offence. The purpose of the selected cases is to illustrate interesting details and contribute to the reaffirming of the lines of investigation. In this update, the basic structure of the study was altered. For this study, the material was collected completely from the court rulings issued in The cases were studied more closely and more information about the rulings was compiled than ever before. For example offences, the length of sentences, the value of laundered assets and predicate offences are studied. The collection of more comprehensive material will considerably facilitate the comparison of money laundering offences and respective sentences in the upcoming years. Another purpose of the update was to restructure the contents of the study. In the new design, all money laundering offences are introduced in the 2nd chapter per section in the Criminal Code. Sections 3 and 4 are mainly in line with the previous publications. The biggest change is the addition of a fifth chapter which includes exclusively information about money laundering offences and sentences of the year The list of cases was significantly pruned, and the aim was to make it more informative. The modified list consists of 70 4

15 cases which are also presented in the chapters. All sentences in the new design include brief identifiers, headings and information about predicative offences. Sentences passed for money laundering offences were also categorized according to the type of predictive offences. There were in total of 100 District Court sentences with 151 defendants in the year The number of money laundering offences can be seen as increasing as there were 155 cases with 364 defendants in the years complaints concerning money laundering from 2014 have been processed in the Court of Appeal. Of the total of number of the cases appealed to the Court of Appeal only those cases which concerned directly money laundering offences were taken into account in this study. In 2014, prosecutor's summary penal orders included almost all of the counts of indictments that refer to the money laundering offences in Chapter 32 of the Criminal Code. Out of 151 charges, 47 were dropped and 4 cases were closed. 100 defendants were sentenced for money laundering offences; 51 of them were sentenced for the basic form of money laundering; 26 for aggravated money laundering; 11 for negligent money laundering; 11 for money laundering violation; and 1 person for attempted money laundering. It appeared that when the prosecutor demanded punishment for aggravated or basic form of money laundering, charges were more often dropped than charges for minor offences or defendants were sentenced for minor money laundering offences than they had been originally charged. There were no convictions for conspiracy for the commission of aggravated money laundering, aiding and abetting in money laundering, violation of the obligation to report money laundering or self-laundering (statute entered into force on 01 May, 2012). So far, no convictions on self-laundering are known to have been passed in Finland. The assessment of exclusively money laundering sentences and penalties was hindered by joint punishments. Little less than a half of the money laundering cases (43) were sentenced jointly with other offences than just money laundering. Assessment of these joint sentences did not bring any added value to the study, so it was more meaningful to compare solely the sentences passed for money laundering offences. There were 57 persons sentenced for money laundering, of which 32 were sentenced to imprisonment. Similarly to recent years, the most common sentence was a suspended 5

16 prison sentence. The average length of the sentence in 2014 was 5.7 months. In general, these sentences are lenient when compared to the penalty scales set out by the Criminal Code. For example, the average prison sentence for aggravated money laundering was 8.8 months even though the penalty scale for said offence is 4 months up to 6 years of imprisonment. 26 defendants were sentenced for money laundering to financial penalties, and one of these to financial penalties alongside with suspended prison sentence. The amount of the laundered money ranged between a little over hundred euros to 220,000 euros. In fewer than 10 percent of the cases, the value of the laundered money exceeded 100,000 euros. The most laundered sums were mostly under 1,000 euros (19 %) or between 5,000 euros and 13,000 euros (23%). In 2014, the limit of highly valuable assets, and thus the limit of aggravated money laundering offence, was 13,000 euros. This limit has been established in the legal practice and it is in line with the one laid out before in a Government bill (HE 53/2002). In only one case defendants were sentenced for aggravated money laundering even though the limit (13,000 euros) was not met. Despite the value of the laundered assets (5,000 euros), the offence was considered aggravated due to the methodical and systematic manner the offence was committed. Majority of the predicate offences were related to thefts (27%) and fraud (34%) in Contradictory to the previous years, the number of predicate offences affiliated with narcotics offences was only 10 percent while between 1994 and 2012; the percentage was in total of 37 percent. Other significant, predicate offences in 2014 were usury, offences by a debtor and tax offences. Even though a small portion (9%) of the predicate offences was not solved, it was not a hindrance to the sentencing for money laundering offences. If the defendant had perceived the criminal origin of the assets, it was deemed as reasonable evidence of the predicate offence. Little less than half of the predicate offences were allegedly aggravated forms of the offences, or at least they were handled as such. Aggravated predicate offences also lead regularly to either sentencing for aggravated money laundering or for money laundering. In only three cases, an aggravated predicate offence led to negligent money laundering or money laundering violation. Six of the sentenced predicate 6

17 offences were committed abroad. Five of them were committed in Germany where investigation had started out as a fraud investigation. The most common modus operandi in the predicate offences committed in Germany show that the victim's online bank and account information were unlawfully obtained and then assets on the account were transferred to Finland without the account holder's knowledge. All of the predicate offences that were committed abroad and investigated and prosecuted for money laundering, led to a criminal sentence in Finland. It proved to be more challenging than anticipated to illustrate all-inclusive data about money laundering offences in Finland based on rulings of District Courts, the Court of Appeal and the Supreme Court. Basic searches to the courts' and Legal Register Centre's files produce only those rulings in which the most severely sanctioned offence is some kind of money laundering offence. If a ruling also includes for example, charges for aggravated narcotics offence and aggravated, it is filed according to the aggravated narcotics offence. It is highly probable that due to the insufficient search engines, some of the money laundering charges have been left out of this study. This is the reason why the data presented in this study are not all-inclusive. 7

18 3 RAHANPESUN KRIMINALISOINTI JA TOTEUTTAMISTAVAT 3.1 Rahanpesurikosten kriminalisointi rikoslaissa Rahanpesu RL 32:6 Rahanpesu on määritelty rikoslain 32 luvun 6 pykälässä seuraavasti: Joka 1. ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka 2. peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä, on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Itsenäinen, rahanpesun kieltävä rikoslain pykälä tuli voimaan Aiemmin rahanpesusta rangaistiin RL 32 luvun 1 :n 2 momentin mukaisena kätkemisrikoksena. 2 Lainmuutoksen myötä kätkemisrikos ja rahanpesu erotettiin toisistaan siten, että rahanpesu sai oman erillisen tunnusmerkistönsä. Tunnusmerkistöjen erottelua puolsi se, että perinteisen kätkemisrikoksen ja rahanpesun tyypilliset tekomuodot eroavat varsin paljon toisistaan. Tunnusmerkistöjen erottamista tukivat myös itsenäisistä rahanpesutunnusmerkistöistä kansainvälisessä 1 Rahanpesun tunnusmerkistöä täsmennettiin voimaan tulleella lainmuutoksella, jonka myötä tekotapoihin lisättiin rikoshyödyn hallussapito. 2 Vanhan lain rahanpesusäännös kuului seuraavasti: Kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka 1) ottaa vastaan, muuntaa, luovuttaa tai siirtää sellaisia varoja tai muuta omaisuutta, jonka tietää olevan rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta, peittääkseen tai häivyttääkseen sen laittoman alkuperän taikka avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset tai 2) peittää tai häivyttää 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet tai 3) jättää tekemättä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 10 :n mukaisen ilmoituksen taikka vastoin 10 :ssä säädettyä kieltoa paljastaa siinä tarkoitetun ilmoituksen. 8

19 yhteistyössä saatavat edut sekä tarve korostaa lainsäädännössä rahanpesun moitittavuutta ja merkitystä osana vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Rahanpesutunnusmerkistö on muotoiltu tekotavoiltaan laajemmaksi kuin se tunnusmerkistö, joka aiemmin sisältyi kätkemisrikokseen. Vanhan (ennen voimassa olleen) RL 32:1.2:n 1 kohdan mukaan rahanpesusta voitiin tuomita se, joka ottaa vastaan, muuntaa, luovuttaa tai siirtää omaisuutta, jonka tietää olevan rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta. Vuoden 2003 lainmuutoksen yhteydessä lisättiin RL 32:6:n 1 kohtaan rahanpesun keinoiksi myös laittoman omaisuuden käyttäminen ja välittäminen sekä voimaan tulleella lisäyksellä omaisuuden hallussa pitäminen. Tunnusmerkistöstä on jätetty pois erityinen maininta siitä, että kätkijän tulee tietää omaisuuden olevan rikoksella hankittua. Tietoisuutta edellytetään yhä, mutta sitä ei katsottu tarpeelliseksi mainita laissa erikseen. Vuoden 2003 lainmuutoksen yhteydessä tunnusmerkistöön lisättiin erillinen maininta siitä, että myös rikoksen tuottama hyöty voi rikoksella hankitun omaisuuden ohella olla rahanpesun kohteena. Tällä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun rahanpesun kohteena on veropetoksilla tai työnantajamaksujen laiminlyönnillä syntynyt laiton omaisuudenlisäys. Vuoden 2003 muutoksessa RL 32:6:n 2 kohta säilyi hyvin samanlaisena vanhaan RL 32:1.2:n 2 kohtaan nähden. Muutoksena oli ainoastaan se, että uudessa laissa tuli rangaistavaksi myös peittämisessä tai häivyttämisessä avustaminen. Sanottu muutos laajensi käytännössä rangaistussäännöksen soveltamisalaa huomattavasti, mikä on voinut johtaa varsinaisen avunannon käyttöalan supistumiseen. Oikeuskäytännössä varsinaiseksi avunannoksi on tapauksessa 27 (2010) katsottu huumausainerikoksella saatujen varojen laskeminen ja niputtaminen niiden edelleen siirtämistä varten. Tapauksessa 21 (2010) avunannosta rahanpesuun tuomittu vastaaja on auttanut rahanpesijää vaihtamaan tuhansien arvosta kolikoita seteleiksi kantamalla kolikoita repussaan, laittamalla kolikoita rahanvaihtokoneisiin sekä luovuttamalla rahat rahanpesijälle. Voimassa olevan RL 32:6:n 2 kohta eroaa 1 kohdasta siinä, että 2 kohdassa edellytetään toteutunutta peittämis- tai häivyttämistoimea kun taas 1 kohdassa riittää omaisuuteen ryhtyminen hankkiakseen itselle tai toiselle hyötyä tai peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa, vaikka alkuperän peittäminen tai häivyttäminen ei tuolla 9

20 toimella onnistuisikaan. 2 kohdassa ei myöskään ole määritelty, millä toimilla peittäminen tai häivyttäminen voi tapahtua, vaan rahanpesuun voi syyllistyä myös ilman aktiivista toimintaa ja pestävään omaisuuteen ryhtymistä. Peittämisen ja häivyttämisen kohteena voi lisäksi olla muukin kuin omaisuuden alkuperä, kuten omaisuuden todellisen luonteen ja sijainnin peittäminen. Pykälän 2 kohta ei myöskään sisällä 1 kohdan mukaista vaatimusta peittämis-, häivyttämis- tai rikoksentekijän avustamistarkoituksesta, vaan riittää, että peittäminen tai häivyttäminen on tulosta tekijän toiminnasta. Rahanpesua koskevissa rikoslain pykälissä rangaistavaksi on säädetty myös rahanpesun yritys, törkeä rahanpesu, salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi, tuottamuksellinen rahanpesu ja rahanpesurikkomus Törkeä rahanpesu RL 32:7 Jos rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, tulee teko arvioitavaksi törkeänä rahanpesuna 3. Törkeästä rahanpesusta voidaan tuomita vankeusrangaistus neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen. Erittäin arvokkaaksi omaisuudeksi ja siten rajaksi törkeän ja tavallisen rahanpesun välillä on oikeuskäytännössä vakiintunut euroa, mikä vastaa hallituksen esityksessä lausuttua. Euromääräinen raja ei kuitenkaan ole ehdoton. Tapauksissa 24 (2009) ja 17 (2014) vastaajien katsottiin syyllistyneen törkeään rahanpesuun, vaikka edellä mainittu erittäin arvokkaan omaisuuden raja ei ylittynyt. Vastaajan katsottiin toimineen tapauksessa 24 (2009) toisten henkilöiden esimiehenä ja toimineen muutenkin aktiivisesti, järjestäytyneesti sekä erittäin suunnitelmallisesti. Tapauksissa 11 (2009) ja 53 (2010) täyttyi puolestaan erittäin arvokkaan omaisuuden raja, mutta vastaajat tuomittiin perusmuotoisesta rahanpesusta törkeän tekomuodon sijaan, sillä heidän osuutensa tekokokonaisuudessa ei ollut suunnitelmallista eivätkä he olleet vahvasti mukana muiden vastaajien tekemisissä. Tapauksessa 65 (2009) käräjäoikeus antoi painoarvoa teon törkeyden kokonaisarvioinnissa tekijän ilmeiselle ymmärrykselle omaisuuden alkuperästä, joka osoitti välinpitämätöntä suhtautumista teon mahdollisiin seurauksiin omaisuuden alkuperä suhteen niin, että teko on katsottu myös 3 RL 32:7 10

21 kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Tapauksessa 29 (2010) käräjäoikeus ja hovioikeus olivat eri mieltä rahanpesun törkeysarvioinnista. Käräjäoikeus luki vastaajan syyksi törkeän rahanpesun, koska teko katsottiin erittäin suunnitelmalliseksi. Tätä tukivat rahojen lähettäminen pienissä erissä useille eri henkilöille ulkomaille, jolla pyrittiin välttämään kiinnijäämistä. Hovioikeus ei nähnyt vastaajan toimia erityisen suunnitelmallisena. Kun erittäin arvokkaan omaisuuden raja ei tapauksessa ylittynyt, niin hovioikeus tuomitsi vastaajan rahanpesusta Tuottamuksellinen rahanpesu RL 32:9 Vuoden 2003 lainmuutoksen yhteydessä rangaistavaksi säädettiin myös tuottamuksellinen rahanpesu 4. Henkilö syyllistyy tuottamukselliseen rahanpesuun tilanteessa, jossa hänellä ei ole varmaa tietoa varojen rikollisesta alkuperästä, mutta hän rahanpesuksi katsottavat toimensa suorittaessaan suhtautuu törkeän huolimattomasti tähän mahdollisuuteen. Varojen vastaanottajalla ei nykyisin enää tarvitse olla varmaa tietoa varojen rikollisesta alkuperästä, vaan riittää, että hänen tekonsa osoittaa törkeää huolimattomuutta. Tuottamuksellista rahanpesu on ennen kaikkea silloin, kun esirikokseen syyllistynyt henkilö luovuttaa rikoksella hankittuja varoja tai niiden sijaan tullutta omaisuutta selvästi tavanomaisesta poikkeavissa olosuhteissa toiselle henkilölle tai käyttää niitä liiketoimessa, ja omaisuutta vastaanottavalla henkilöllä on näiden olosuhteiden vuoksi painava syy suhtautua varojen alkuperään epäillen. Omaisuuden alkuperää on syytä epäillä esimerkiksi silloin, kun rikoksentekijä tuntee esirikoksen tekijän taloudellisen aseman hyvin eikä hänen sen nojalla ole syytä pitää mahdollisena, että esirikoksen tekijä olisi voinut rehellisesti saada kyseistä omaisuutta haltuunsa. Tietoisuus esirikoksen tekijän elämäntavasta, kuten huumausaineiden kauppaamisesta, taloudellisista vaikeuksista tai tähän kohdistetusta rikostutkinnasta voi myös aiheuttaa varojen vastaanottajalle syyn epäillä varojen alkuperää. Tuottamusarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisuuksiin selvittää varojen alkuperää. 4 RL 32:9 Tuottamuksellinen rahanpesu. Joka törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy 6 :ssä tarkoitettuihin toimiin, on tuomittava tuottamuksellisesta rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 11

22 Tuottamuksellisesta rahanpesusta annettujen tuomioiden määrä on ollut kasvamaan päin. Tapauksessa 12 (2010) syytetty oli tehnyt Internetissä työsopimuksen, jonka mukaan hänen työtehtävänsä oli välittää ulkomailta hänen tililleen siirrettyä rahaa edelleen toiseen maahan tuntemattomalle taholle. Huomioon ottaen tehtävänä olleen rahanvälityksen poikkeuksellisuus käräjäoikeus katsoi syytetyn ryhtyneen törkeästä huolimattomuudesta rikoksella siirrettyihin varoihin, mitä osoittavat rahansiirto syytetyn tilin kautta ja rahansiirtoon liittyvä menettely kokonaisuudessaan. Mielenkiintoista on, että tapauksessa 7 (2012) hyvin samankaltainen tapahtumankulku johti rangaistukseen perusmuotoisesta rahanpesusta. Tapauksessa 30 (2010) syytetty oli saanut pojaltaan huomattavan summan rahaa, jolla oli maksettu auton osamaksuja, minkä jälkeen osa rahoista oli palautettu takaisin pojalle. Syytetty oli tietoinen poikansa huumeiden tuonnista ja rikosrekisteristä sekä siitä, että hänen poikansa ei käynyt töissä. Käräjäoikeus totesi jääneen näyttämättä, että syytetty olisi tiennyt varojen olleen peräisin huumausainekaupasta. Syytetyllä oli kuitenkin näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ollut perusteltu syy epäillä rahojen olevan rikoksella saatuja. Vastaavalla tavalla syytetyillä oli poikkeuksellisissa olosuhteissa tapauksessa 63 (2014) ollut perusteltu syy epäillä kännyköiden olevan rikoksella saatuja. Sen sijaan olosuhteiden ei tapauksessa 29 (2010) katsottu olleen niin poikkeukselliset, että vastaajan olisi tullut ymmärtää varojen olevan rikoksella hankittuja. Vastaaja oli saanut esirikoksen tekijältä kerran huumausainetta omaan käyttöön, minkä lisäksi hän oli tehnyt huomattavia rahasiirtoja toiseen maahan tämän pyynnöstä. Vastaajan ei näytetty olleen muuten tietoinen esirikoksen tekijän harjoittamasta huumausainekaupasta, joten näissä olosuhteissa hänen ei täytynyt käsittää, että rahat olivat peräisin huumausainekaupasta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet rahanpesusta ja tuottamuksellisesta rahanpesusta tapauksessa 52 (2010). Vastaajan ei katsottu menetelleen tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, vaikka hän oli toiminut varomattomasti siirtäessään tilinsä kautta huomattavia määriä varoja. Käräjäoikeus katsoi, ettei vastaajalla ollut kokemusta liike-elämästä eikä erityistaitoja arvioida rahansiirtoja ja että hän oli toiminut vain työnantajansa antamien ohjeiden mukaisesti Rahanpesun yritys ja muut rahanpesuun liittyvät pykälät Rahanpesun ja törkeän rahanpesun yritys on säädetty rangaistavaksi. Sen sijaan tuottamuksellisen rahanpesun yrityksestä ei rangaista, kuten tapauksessa 8 (2011) on 12

23 todettu. Rahanpesun yrityksestä tuomioita on annettu verrattain harvoin. Annetut tuomiot liittyvät usein tapauksiin, joissa petoksella saatuja varoja on yritetty siirtää pankkitililtä toiselle kuitenkin niin, että pankki on onnistunut pysäyttämään rahat. Yritykseksi teko jäi muun muassa tapauksessa 6 (2012), jossa haittaohjelman avulla yritettiin siirtää varoja tekijän tilille tarkoituksena siirtää ne sieltä eteenpäin. Tekijän katsottiin ryhtyneen täytäntöönpanotoimeen luovuttaessaan tilinumeronsa rahojen vastaanottamista ja välittämistä varten. Vaara rikoksen täyttymisestä oli käsillä, vaikka pankin olemassa oleva varojärjestelmä pysäyttikin siirrot ja teko jäi toteutumatta. Samankaltainen tilanne oli käsillä tapauksessa 5 (2012), vaikkei tuomiossa otettukaan tarkemmin kantaa yrityksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Tapauksessa 7 (2012) tekijä oli vastaavasti antanut tilinumeronsa rahojen vastaanottamista varten, mutta tekijän tili oli tämän siitä tietämättä suljettu aiemmin käyttämättömyyden vuoksi ja rahat palautuivat. Käräjäoikeus tuomitsi tekijän yrityksestä. Salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi kriminalisoitiin myös Salahanke ei ole rangaistavaa kaikissa törkeissä rahanpesutapauksissa, vaan se koskee vain tapauksia, joissa rahanpesun kohteena oleva hyöty on peräisin lahjusrikoksesta, törkeästä EU-veropetoksesta tai törkeästä avustuspetoksesta. Vähäisinä pidettävät rahanpesutapaukset arvioidaan nykyisin puolestaan rahanpesurikkomuksina 6, joista rangaistuksena on sakkoa. Rahanpesurikkomusta on käsitelty tapauksissa 10 (2009), 23 (2009) ja 22 (2010). Rahanpesun ilmoitusrikkomus on puolestaan kriminalisoitu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 42 :ssä. Ilmoitusrikkomusta on käsitelty tapauksessa 13 (2009). Rahanpesurikoksiin sovelletaan kahta käytännössä merkittävää rajoitussäännöstä. Rikoslain 32:11 1 momentin mukaan rahanpesusta ei pääsäännön mukaan voida tuomita esirikoksen tekijää eli sitä joka on osallinen siihen rikokseen, jolla omaisuus 5 RL 32:8 Salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi. Joka sopii toisen kanssa sellaisen törkeän rahanpesurikoksen tekemisestä, jonka kohteena on lahjuksen antamisen, lahjuksen ottamisen, 29 luvun 9 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun veroon kohdistuvan törkeän veropetoksen tai törkeän avustuspetoksen tuottama hyöty tai sen tilalle tullut omaisuus, on tuomittava salahankkeesta törkeän rahanpesun tekemiseksi sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. 6 RL 32:10 Jos rahanpesu tai tuottamuksellinen rahanpesu, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava rahanpesurikkomuksesta sakkoon. 13

24 on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn. Tätä lainkohtaa täydennettiin voimaan tulleella muutoksella niin, että nykyään esirikoksen tekijä on mahdollista tuomita myös törkeästä rahanpesusta tai sen yrityksestä, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Asiaa käsitellään jäljempänä luvussa Toinen rajoitussäännös koskee esirikoksen tekijän kanssa yhteistaloudessa asuvia henkilöitä. Rikoslain 32 luvun 11 2 momentin mukaan rahanpesusta ei voida tuomita esirikoksen tekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaa, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. Tavanomaista kulutusta arvioidaan sen mukaan, mitä voidaan pitää tavanomaisena juuri tarkastelun kohteena olevassa taloudessa. Rajoitussäännöksen soveltumista on arvioitu aina korkeinta oikeutta myöten tapauksessa 32 (2007). Säännöstä oikeushenkilön rangaistusvastuusta (RL 32:14) sovelletaan rahanpesurikoksiin. Oikeushenkilö tuomittiin rahanpesusta tapauksessa 53 (2010), koska yhtiön toiminnassa oli syyllistytty törkeään rahanpesuun ja oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä henkilö oli sallinut rikoksen tekemisen hyväksymällä yhtiöön sijoituksia varoilla, joiden on tiennyt olevan rikoshyötyä. Käräjäoikeus langetti yhtiön maksettavaksi yhteisösakon. Rahanpesurikoksiin liittyy oma säännöksensä menettämisseuraamuksista (RL 32:12). Sen 1 momentin mukaan rahanpesun kohteena ollut omaisuus on tuomittava valtiolle menetetyksi soveltaen RL 10:11 3 momentissa säädettyä. Omaisuuden menetetyksi tuomitsemista on arvioitu KKO:ta myöten tapauksessa 59 (2008), jossa katsottiin, että rikoslain 32 luvun 12 :n säännös syrjäyttää erityissäännöksenä rikoslain 10 luvun 2 :n hyödyn menettämistä ja saman luvun 3 :n laajennettua hyödyn menettämistä koskevat säännökset. Lisäksi KKO totesi, että asianomistajan oikeus vahingonkorvaukseen on ensisijainen hyödyn menetettäväksi tuomitsemiseen nähden. Menettämisseuraamussäännöstä täydennettiinkin voimaan tulleella 3 momentilla, jonka mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan valtiolle menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, jos omaisuus on laadultaan tähän sopivaa eikä vahingonkorvausta tai edunpalautusta 14

25 hänelle ole suoritettu. Kyseistä lainkohtaa on jo päästy soveltamaan tapauksissa 57 (2012) ja 4 (2012). Tapauksessa 57 (2012) pohdittiin aina KKO:ta myöten sitä, voidaanko rahanpesun kohteena ollut paritalo-osuus tuomita Verohallinnolle vahingonkorvauksena rahanpesun esirikoksella aiheutetusta vahingosta. Lisäksi esirikoksen asianomistajan oikeutta vaatia korvausta rahanpesuoikeudenkäynnin yhteydessä on käsitelty lyhyesti myös tapauksessa 45 (2011). 3.2 Rahanpesun toteuttamistavat Rahanpesun vaiheet Erilaisia rahanpesutapoja on olemassa lukemattomia. Tekojen yksityiskohdat poikkeavat toisistaan, mutta prosessina rahanpesusta voidaan lähes kaikissa tekotavoissa erottaa kolme eri vaihetta. Nämä vaiheet ovat sijoitus-, harhautus- ja palautusvaihe. Sijoitusvaiheessa käteisenä oleva laiton raha yritetään saattaa laillisen rahoitusjärjestelmän piiriin. Tässä vaiheessa kiinnijäämisriski on suurin, mutta jos varat onnistutaan saamaan rahoitusjärjestelmään, on niitä tämän jälkeen hyvin vaikeaa jäljittää. Esimerkiksi huumekaupassa on runsas käteisen käyttö suosittua, koska sen perusteella ei voida jäljittää kumpaakaan kaupan osapuolta. Suuren käteissumman käsittely on kuitenkin hankalaa ja siksi on houkuttelevaa tallettaa rahat pankkiin turvaan. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi smurffaamalla, jolla tarkoitetaan rahojen tallettamista monissa pienissä erissä useisiin eri luottolaitoksiin useampien eri henkilöiden toimesta siten, ettei yksittäinen talletus herätä epäilyjä. Sijoitusvaiheessa voidaan toimia myös yrityskulissin suojissa. Tällöin likainen raha naamioidaan laillisen liiketoiminnan tuotoksi. Seuraavaksi harhautusvaiheessa omaisuus erotetaan erilaisilla toimenpiteillä laittomasta lähteestään. Tavoitteena on, ettei varoja ja niiden laitonta alkuperää enää pystytä yhdistämään toisiinsa. Riski jäädä kiinni pienenee sitä mukaa, mitä useamman yrityksen ja valtion kautta rahoja kierrätetään ja samalla vaikeutuu esirikoksen ja pestävän rahan yhdistäminen toisiinsa. Tehokkainta on käyttää rahoituslaitoksia maissa, joissa suojellaan pankkisalaisuutta, tai siirtää varat esimerkiksi asianajajan asiakasvarojen tilille, jonka tietoja suojataan laissa määrätyllä luottamuksensuojalla. 15

26 Verojen maksamista pidetään helposti näyttönä varojen laillisuudesta - myös tämä voi olla yksi harhautuskeino. Kun rahoja ei enää kyetä jäljittämään alkuperäiseen lähteeseensä, niille luodaan uusi laillinen lähde. Yrityksen hallinta on sopivaa myös ns. palautusvaiheessa, koska näin voidaan rikollisella toiminnalla saadut rahat sekoittaa yhtiön laillisiin varoihin. Rahanpesussa varallisuutta yleensä siirretään kolmansien henkilöiden nimiin, kuitenkin niin, että rikoksentekijälle jää määräysvalta omaisuuteen. Usein rikoksentekijän lähipiiriin kuuluvan henkilön varallisuus kasvaa selittämättömällä tavalla, mutta yhteyttä rikollisiin varoihin on vaikea näyttää toteen. Tällaisissa tapauksissa varojen alkuperän häivyttäminen ja varsinainen kätkeminen näyttäytyvät erillisinä tekoina Rikoslaissa rangaistavaksi säädetyt tekotavat Suomessa esille tulleissa tapauksissa on havaittavissa, että eri esirikosten kohdalla rahanpesutavat vaihtelevat. Huumausainerikoksissa ainakin alkuvaiheessa rikoksentekijällä on usein huomattava määrä käteisvaroja, jotka pyritään saattamaan pankkijärjestelmään, vaihtamaan toiseen valuuttaan tai muuttamaan muuksi omaisuudeksi, kuten esimerkiksi kiinteistöksi tai autoiksi. Talousrikoksissa varat ovat usein jo pankkitilillä, jolloin ne voidaan helposti siirtää sähköisesti ulkomaille. Tiettyjen valtioiden kautta kierrätettynä paperivana katkeaa ja varojen alkuperää on tämän jälkeen vaikeaa tai jopa mahdotonta selvittää. Varoja voidaan myös kierrättää eri yhtiöissä ja palauttaa ne erilaisten valeoikeustoimien kautta Suomeen jollekin toiselle yhtiölle. RL 32:6 :ssä on lueteltu ne tekotavat, joilla rahanpesuun voidaan ryhtyä. Luettelo on tyhjentävä, koska mainintaa "muulla tavalla ryhtymisestä" rikoksella saatuun omaisuuteen ei ole otettu kyseiseen pykälään. Ilmenevät tekomuodot ovat kuitenkin niin kattavia, että ne riittävät peittämään suuren alueen erilaisia toimia. Säännöksen mukaan rahanpesu voidaan toteuttaa ottamalla vastaan, käyttämällä, muuntamalla, luovuttamalla, siirtämällä, välittämällä tai pitämällä hallussa rikoksella hankittuja varoja. Keskeisimpänä tekotapana voidaan pitää omaisuuden vastaanottamista, hallussapitoa ja luovuttamista. Rahanpesuun syyllistymisen kannalta on riittävää, että rahanpesijä 16

27 ottaa rikoksella hankittuja varoja säilöön, jotta varat ja rikoksentekijän varallisuuden kasvu eivät paljastuisi viranomaisille. Tällöin rahanpesijä pitää omaisuutta hallussaan, mutta todellinen määräysvalta varoista säilyy esirikoksen tehneellä taholla. Rahaa voidaan myös ottaa vastaan sopimuksin tallettaa ne omien tilien kautta esirikoksen tekijän tilille, jotta ne kierrätyksen jälkeen näyttäisivät laillisilta. Tapauksissa 43 (1995) ja 66 (2007) henkilö oli avannut omissa nimissään käyttötilin, jonka pankkikortin tunnuslukuineen hän oli antanut esirikoksen tekijän käyttöön. Sen lisäksi hän oli vuokrannut tallelokeron omiin nimiinsä ja valtuuttanut sen käyttäjäksi esirikoksen tekijän. Tapauksessa 62 (2014) vastaaja oli antanut toiselle henkilölle tilinumeronsa ja pankkikorttinsa tunnuslukuineen, jotta tämä voisi ohjata varojaan vastaajan tilille ja nostaa käteisvaroja tililtä. Tapauksessa 56 (2014) henkilö oli ottanut vastaan poikansa törkeillä veropetoksilla hankkimia varoja yhteensä yli euron arvosta. Vastaaja oli käyttänyt varoja poikansa asioiden hoitamiseksi ja oli pääasiallisesti käyttänyt suuria määriä käteistä rahaa. Henkilö oli säilyttänyt suuria määriä käteisvaroja kotona, mikä käräjäoikeuden johtopäätöksien mukaan osoitti varojen alkuperän häivyttämistarkoitusta. Rahanpesun tekotapalistaan lisättiin voimaan tulleella lainmuutoksella hallussapito, joka on kenties yleisin rahanpesemisen muoto. Esitöissä on todettu, että hyvinkin lyhytaikainen hallussapito riittää, eikä sen välttämättä tarvitse merkitä fyysistä hallintaa. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa rikoshyöty on sovitun mukaisesti tekijän jossakin noudettavissa tai jos tekijällä on mahdollisuus määrätä rikoshyödyn siirtämisestä paikasta toiseen. Rikoshyödyn hallussapito saattoi jo edeltävän tunnusmerkistön mukaan olla rangaistavaa, mutta se ei ilmennyt nimenomaisesti laista. Hallussapidon lisääminen tekotapojen joukkoon on ollut seurausta laillisuusperiaatteen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksesta. Rahanpesun tekotavat ovat osin päällekkäisiä, mutta tekotapaluettelon tyhjentävyyden vuoksi ilmeisen tarpeellisia. Tapauksessa 64 (2013) vastaaja oli pitänyt hallussaan rikoksella hankittuja koruja yli euron arvosta. Vastaanottamalla ja hallussa pitämällä arvokasta ryöstösaalista vastaaja syyllistyi törkeään rahanpesuun. Rahanpesu voidaan toteuttaa myös ottamalla haltuun käteistä rahaa. Tapauksessa 42 (1995) rahanpesijä oli ostanut kassalippaan, niputtanut sinne aviomiehensä huumausainerahoja ja kätkenyt lippaan isänsä omakotitalon varastoon. Sanotunlaisissa tapauksissa nousee erityisesti esiin kysymys rahanpesun suhteesta perinteiseen 17

28 kätkemisrikokseen, mikäli kyse on esimerkiksi anastuksella saaduista varoista. Vastaanottamalla rikollisia varoja voi rahanpesuun syyllistyä myös esimerkiksi pankin tai vakuutusyhtiön toimihenkilö, joka varojen alkuperän tietäen ja rikoksentekijää auttaakseen ottaa vastaan talletuksen tai kertamaksun huomattavan suuresta vakuutuksesta. Rahanpesu tapahtuu siirtämällä esimerkiksi silloin kun varoja siirretään tililtä toiselle. Tapauksessa 54 (1999) esirikoksen tekijä oli syyllistynyt velallisen petokseen salaamalla varoja ulosottoselvityksessä. Rahanpesu suoritettiin suhteellisen yksinkertaisella operaatiolla. Varoja kierrätettiin useiden kätkijöiden tilien kautta pienemmissä erissä, jotta ne olisivat vaikuttaneet lahjalta. Käteisen rahan osalta siirtäminen tapahtuu yksinkertaisimmillaan kuljettamalla varoja valtion rajojen yli. Tämä on myös tyypillinen rahanpesutapa, koska raha saadaan tällöin ulkomaille käyttämättä pankkiyhteyksiä ja näin alkuperän häivyttäminen helpottuu, eikä siirtämisestä jää todisteita. Tapauksessa 38 (1999) rahanpesijä oli antanut omat tilinsä tuntemattomien henkilöiden rahaliikenteen käyttöön, nostanut rahat välittömästi ja vienyt ne Tallinnaan. Tämän perusteella oli selvää, että menettelyn tarkoituksena oli ollut rahojen rikollisen alkuperän peittely. Kesäkuun 15. päivä 2007 Suomessa tuli voimaan laki Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta, joka täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annettua asetusta (EY 1889/2005). Asetuksen mukaisesti yhteisön alueelle saapuvan ja sieltä poistuvan luonnollisen henkilön, joka kuljettaa mukanaan vähintään euron verran käteisrahaa, on ilmoitettava kyseinen rahamäärä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kautta hän saapuu yhteisön alueelle tai poistuu sieltä. Suomessa toimivaltainen viranomainen on tullilaitos, jolla on oikeus pysäyttää henkilö ja tarkastaa hänet ja hänen kulkuneuvonsa. Ellei ilmoittamisvelvoitetta ole täytetty, tullilaitoksella on oikeus pidättää ja ottaa haltuun käteinen, jos haltuunotto on tarpeen sen selvittämiseksi, onko käteisrahaan syytä puuttua muun lainsäädännön nojalla. Tullilaitoksen on tallennettava tiedot rekisteriin ja luovutettava ne Rahanpesun selvittelykeskuksen käyttöön. Tunnusmerkistön mukaan rahanpesu voidaan toteuttaa myös muuntamalla omaisuutta, esimerkiksi muuntamalla käteistä rahaa shekiksi tai toiseksi valuutaksi. 18

29 Tapauksessa 41 (1997) rahanpesu tapahtui valuutanvaihtona ottamalla useassa erässä vastaan kruunuja, vaihtamalla ne pienemmissä erissä useiden eri maiden valuutoiksi ja palauttamalla vaihdetut valuutat takaisin henkilölle, jolta ne oli alun perin vastaanotettu. Rahanpesusäännösten tekotapoihin on kirjoitettu myös omaisuuden käyttäminen ja välittäminen. Hallituksen esityksessä todetaan käyttämisellä voitavan tarkoittaa esimerkiksi omaisuuden nopeatahtista tuhlaamista. Tapauksessa 32 (2007), jota on käsitelty korkeinta oikeutta myöten, rahanpesun tekomuotona on nimenomaan käyttäminen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta, jonka mukaan rahanpesusta tuomittiin esirikoksen tekijän puoliso, jonka rooli rikoshyödyn käyttämisessä perheen tavanomaisista olosuhteista poikkeavaan kulutukseen oli keskeinen ja aktiivinen. Välittämisestä rahanpesun tekotapana voisi olla kysymys silloin, kun rikoksentekijä ei saisi varallisuutta haltuunsa, vaan hän toimisi esimerkiksi välittäjänä kiinteistö- tai arvopaperikaupassa. Edellä kuvatut tekomuodot on lueteltu RL 32:6:n 1 kohdassa ja niiden osalta riittää omaisuuteen ryhtyminen peittämistarkoituksessa tai hyödyn hankkimiseksi, vaikka omaisuuden alkuperän häivyttäminen ei onnistuisikaan. Sen sijaan säännöksen 2 kohdassa ei määritellä, millä toimilla rangaistava häivyttäminen voi tapahtua, jolloin tekotapatunnusmerkistö on avoin. Edellytyksenä ei ole esimerkiksi varojen tai muun omaisuuden vastaanottaminen. Kohdassa tarkoitettu toiminta voi tapahtua (siis omaisuuteen ryhtymättä) käytännössä esimerkiksi siirtämällä omaisuutta toisen nimiin. Bulvaanina toimiva voi siten syyllistyä rahanpesuun, vaikkei hän edes ottaisi omaisuutta vastaan tai muuten haltuunsa. Tapauksessa 39 (1999) oli kyse rahanpesussa tyypillisestä näennäisoikeustoimesta, jossa rahanpesijä oli ottanut nimiinsä esirikoksentekijän ostaman ja käyttämän auton sekä ostanut vielä tämän rahoilla omiin nimiinsä toisen auton. Vastaavanlaisia tapauksia ovat tapaukset 51 (2013) ja 50 (2014). Selvityksessä käsitellyistä tuomioista voitiin havaita, että usein juuri autoja ostetaan välikätenä omiin nimiin, mutta tosiasiassa esirikoksen tekijälle. RL 32:6 :ssä tarkoitettua toimintaa voi olla myös kirjanpidon manipuloiminen siten, että varojen alkuperä näyttää muulta kuin se todellisuudessa on. Rikoksentekijän avustaminen omaisuuden (todellisen luonteen, sijainnin, alkuperän tai siihen kohdistuvien oikeuksien tai määräämistoimien) peittämisessä ja häivyttämisessä tulisi 19

30 tällaisessa tapauksessa kyseeseen tekomuotona. Tapauksessa 65 (2009) kaksi henkilöä tuomittiin törkeästä rahanpesusta, sillä he olivat avustaneet esirikoksen tekijää laatimaan Verovirastolle totuudenvastaisen selvityksen rahojen alkuperästä neuvomalla tekstin laatimisessa ja kirjoittamalla itse tekstiä. Eräänä rahanpesun tekotapana on yleistynyt toiminta, jossa henkilöt ovat tarttuneet Internetissä olleisiin työtarjouksiin. Työtehtävänä heillä on ollut rahojen vastaan ottaminen ulkomailta omalle tilille, rahojen nostaminen sekä lähettäminen rahanvälityspisteen kautta ulkomaille tuntemattomalle henkilölle. Luvatut palkkiot ovat olleet työtehtäviin nähden suuria. Todellisuudessa kysymys on ollut petoksella saatujen varojen välittämisestä eteenpäin, jolloin vastaajien toiminnassa on ollut kysymys rahanpesusta. Oikeuskäytännössä tuomiot ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Syytteet hylättiin tapauksessa 14 (2009) ja vastaaja tuomittiin rahanpesusta tapauksissa 9 (2010), 7 (2012) ja 68 (2014). Törkeästä rahanpesusta on annettu tuomio tapauksissa 3 (2014) ja 1 (2014) Rahanpesu ja tekijän erityinen asema Rahanpesuun osallistuvat henkilöt saattavat olla erityisesti valittuja tehtäväänsä ammattitaitonsa tai -asemansa vuoksi. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi lakimiehet, kirjanpitäjät, pankin tai muun rahoituslaitoksen henkilökunta sekä muut sen kaltaiset ammatin- ja elinkeinonharjoittajat, jotka sisältyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 2 :n luetteloon ilmoitusvelvollisista elinkeinonharjoittajista. Lain 23 :n mukaan ilmoitusvelvollisilla elinkeinonharjoittajilla on velvollisuus ilmoittaa Rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tai terrorismin rahoittamisen epäilystä. Ilmoitusvelvollisuuden aikaansaavista epäilyttävistä liiketoimista tai muutoin poikkeavista tilanteista erillisenä ilmoitusvelvollisilla elinkeinonharjoittajilla on lain 2 luvussa säännelty jatkuva asiakkaan tuntemisvelvollisuus ja velvollisuus jatkuvaan seurantaan. Lakimiehet, kirjanpitäjät ja pankkivirkailijat käyvät esimerkeiksi ammattiryhmistä ja elinkeinonharjoittajista, joilla asemansa vuoksi on erityinen velvollisuus kiinnittää huomiota laillisen menettelyn toteutumiseen toiminnassaan. Hallituksen esityksessä on tuottamukselliseen rahanpesuun liittyen korostettu ilmoitusvelvollisen selonottovelvollisuutta. Tuottamuksellinen rahanpesu voi täyttyä, jos ilmoitusvelvollinen ei selvitä asiakkaansa epäilyttävän liiketoimen perusteita. 20