KORKEAN RAKENTAMISEN SELVITYS TAMPEREEN KESKUSTA-ALUEELLA

Transkriptio

1 KORKEAN RAKENTAMISEN SELVITYS TAMPEREEN KESKUSTA-ALUEELLA Tampereen kaupunki, Keskustahanke SELVITYKSEN LOPPURAPORTTI Arkkitehtistudio M&Y Moisala & Ylä-Anttila

2 Korkean rakentamisen selvityksen ohjausryhmä Veikko Vänskä, projektiarkkitehti, keskustahanke (puheenjohtaja) Kay Bierganns, projektiarkkitehti, keskustahanke Pia Hastio, projektiarkkitehti, yleiskaavoitus Ranja Hautamäki, johtava erikoissuunnittelija Elina Karppinen, projektiarkkitehti, kaupunkiympäristön kehittäminen Kaarina Kivimäki, johtava erikoissuunnittelija, kaupunkiympäristön kehittäminen Hannele Kuitunen, tutkija, kulttuuriympäristöyksikkö, Pirkanmaan maakuntamuseo Dani Kulonpää, arkkitehti, yleiskaavoitus Sakari Leinonen, asemakaavapäällikkö, kaupunkiympäristön kehittäminen Tiina Leppänen, projektiarkkitehti, keskustahanke Hanna Montonen, yhdyskuntasuunnittelupäällikkö, kaupunkiympäristön kehittäminen Reino Pulkkinen, tonttipäällikkö, kiinteistötoimi Ari Vandell, suunnittelupäällikkö, kaupunkiympäristön kehittäminen Jalo Virkki, kaupunkikuva-arkkitehti, rakennusvalvonta Selvityksen laatijat: TkT, Arkkitehti Kimmo Ylä-Anttila ja Arkkitehti Antti Moisala, Arkkitehtistudio M&Y Moisala & Ylä-Anttila Selvityksen ID-numero:

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5 1. KORKEA RAKENTAMINEN 8 Korkean rakentamisen määritelmä 8 Miksi rakentaa korkeaa? 9 2. RAKENNUSKORKEUDEN MUUTOKSET TAMPEREELLA 11 Rakennuskorkeuksien kasvu Tampereella Vireillä olevat korkean rakentamisen hankkeet 25 Yhteenveto rakennuskorkeuden muutoksista Tampereella MAISEMA- JA KAUPUNKIRAKENNEANALYYSIT 33 Kaupunkirakenteen analyysi ja korkea rakentaminen HANKKEIDEN HAVAINNOLLISTAMINEN 44 Havainnekuvat kaupunkimallista 45 Valokuvaupotukset 50 Muut havainnollistukset KORKEAN RAKENTAMISEN STRATEGIA JA OHJEISTAMINEN 60 Strateginen ja hankekohtainen korkean rakentamisen ohjaaminen 60 Korkean rakentamisen sijaintien strategisia näkökulmia 62 Aluearvioinnit 66 Suositukset korkean rakentamisen sijainnillisesta ohjaamisesta 70 Jatkotoimenpiteet 74 LÄHDELUETTELO 75 3

4 4

5 JOHDANTO Käsillä oleva Korkean rakentamisen selvitys Tampereen keskusta-alueella on ensimmäinen Tampereella laadittu korkean rakentamisen selvitys. Selvitys liittyy vuosina käynnissä olevaan Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan laatimistyöhön. Lisäksi tarve uuden tyyppisen selvityksen laatimiseen kytkeytyy laajempaan kansalliseen ja kansainväliseen ilmiöön korkean rakentamisen lisääntymisestä ja siihen liittyvästä paikallisesta ohjaustarpeesta. Korkean rakentamisen hankkeiden määrä on kasvanut Suomessa 2010-luvun molemmin puolin monissa suurimmissa kaupungeissa. Määrällisesti kasvu on ollut merkittävintä luonnollisesti pääkaupunkiseudulla, missä Helsingin ja Espoon kaupunkien alueille on vireillä n. 50 korkean rakentamisen hanketta. Valtakunnallisena kakkoskeskuksena Tampere lunastaa paikkansa myös korkean rakentamisen suhteen: virallisessa hankekäsittelyssä asemakaavatasolla on vireillä jo lähes kymmenkunta projektia. Vastaavia vanhasta rakennuskannasta korkeudeltaan poikkeavia yksittäisiä hankkeita on vireillä myös muissa kaupungeissa: mm. Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Rovaniemellä on esitetty rakennus- ja kaavahankkeita, joissa rakennuskorkeudet ovat kerrosta. Rakennuskorkeuksien kasvu seuraa yleistä kansainvälistä trendiä, jossa on näkyvissä selvä korkean rakentamisen kiihtyminen 2000-luvun vaihteesta 2010-luvulle tultaessa. Globaalilla tasolla korkean rakentamisen painopiste on siirtynyt Pohjois-Amerikasta Aasiaan ja Lähi-itään ja samalla rakennuksien korkeudet ovat siirtyneet korkeista superkorkeisiin yli 300 metrin tai jopa megakorkeisiin yli 600 metrin kokoluokkiin 1. Varautuneesti korkeaan rakentamiseen suhtautuneessa eurooppalaisessa kaupunkisuunnittelukäytännössä suhde korkeaan rakentamiseen on myös selvästi muuttunut. Euroopassa toteutuneiden korkeiden rakennuksien määrässä on selvästi näkyvissä tilastollinen kasvu vuodesta 2008 alkaen 2. Rakennuskorkeuden kasvun taustalla ovat moninaiset syyt, jotka liittyvät yleiseen ja jatkuvaan urbanisoitumiskehitykseen, kaupunkien kasvuun ja tiivistymiseen, taloudelliseen nousukauteen ja kaupunkien keskinäiseen kilpailuun, kulttuuriseen muutokseen korkean rakentamisen haluttavasta imagosta sekä rakennushankkeiden tasolla kasvaviin hankekokoihin. Ekologisella tasolla korkea rakentaminen itsessään on todettu epäekologiseksi, mutta kaupunkirakenteen mittakaavassa korkean rakentamisen sijainneilla on mahdollisuudet tukea tiivistämispyrkimyksiä sekä joukkoliikenteen käyttöä. Siten korkeaa rakentamista perustellaan myös osana kaupunkien hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtääviä strategioita. Hankkeiden yhteisvaikutuksen havainnollistamiseksi ja korkean rakentamisen hankkeiden ohjaamiseksi kaupunkisuunnittelun tasolla monet eurooppalaiset kaupungit ovat laatineet erillisiä korkean rakentamisen selvityksiä ja suunnitelmia 2000-luvun vaihteesta asti. Pohjoismaissa korkean rakentamisen selvityksiä on laadittu mm. Oslossa 2002, Århusissa 2005 ja Kööpenhaminassa Helsingissä laadittiin ensimmäinen korkean rakentamisen tarkastelu loppuvuodesta Kansainvälisessä tarkastelussa suomalainen korkea rakentaminen pääkaupunkiseudulla käytännössä kerrosta, Tampereella kerrosta on korkeudeltaan melko maltillista ja paikoin myös melko 1 Wood, Antony 2012: s. 18 (Arkkitehtilehti 4/2012) 2 CTBUH (2012), s Höyhus i Oslo (2002), Höjhushåndbog (2005), Höjhuse i Köbenhavn (2006), Korkea rakentaminen Helsingissä (2011). 5

6 tavanomaiseksi rakentamiseksi luokiteltavaa high-rise kokoluokkaa. Mutta kun taustana on suomalaisten kaupunkien matala ja yhtenäinen rakennuskorkeus, paikallisista lähtökohdista tarkasteltuna rakennushankkeiden korkeuden kasvu tarkoittaa käytännössä merkittävää muutosta kaupunkikuvaan ja hankkeiden sijoittuminen myös merkittävää toiminnallista painopisteen muutosmahdollisuutta kaupunkirakenteessa. Tampereella korkean rakentamisen hankkeet sijoittuvat ydinkeskustan lähituntumaan, sen laajenemis- ja muutosalueille, joista erityisesti ratapihan alue on tällä hetkellä merkittävin. Tampereella on jo vahvistettuja korkean rakentamisen asemakaavoja (Tampellan Esplanadi ja Tornihotelli) sekä käsittelyssä eri vaiheessa olevia asemakaava-hankkeita (Tampereen Kansi, Ratinan toimistotorni, Rastin talo, Ratapihankadun varsi). Keskusta-alue laajentuu tulevaisuudessa myös etelään ja pohjoiseen kohti Pyhä- ja Näsijärven rantoja sekä itään ja länteen Tammelan ja Amurin alueille, joissa luvuilla rakentuneen väljän ja lähiömäisen rakennuskannan täydentämisen suunnittelu on käynnistymässä. Alueiden rakentamista pohdittaessa punnittavana on myös mahdollisen lisärakentamisen korkeus ovatko alueet samalla myös mahdollisia korkean rakentamisen sijaintipaikkoja. Käsillä oleva selvitys koskee Tampereen keskusta-aluetta, joka rajautuu idässä Kalevan kirkon kohdalle, etelässä Hatanpäähän, lännessä Pyynikin näkötorniin sekä pohjoisessa Näsijärveen. Korkean rakentamisen selvitys koko kantakaupungin alueella, koskien mm. aluekeskuksia sekä joukkoliikennekäytäviä, laaditaan erillisenä selvityksenä vuoden 2013 aikana. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa perustietoa suunnittelun ja päätöksenteon tueksi korkean rakentamisen yleisistä ja paikallisista näkökulmista sekä erityisesti paikallisesta soveltamisesta Tampereen keskusta-alueen kaupunkikuvassa ja kaupunkirakenteessa. Selvityksen sisältönä on siten 1) korkean rakentamisen määritelmä Tampereella, 2) kuvaus Tampereen rakennuskorkeuden historiallisesta kehittymisestä, 3) kuvaus Tampereen maisemallisista ja kaupunkirakenteellisista erityispiirteistä, 4) havainnollistukset vireillä olevien hankkeiden yhteisvaikutuksesta kaupunkikuvaan 4 sekä 5) esitys Tampereen paikallisista periaatteista korkean rakentamisen hankkeiden strategisessa ohjaamisessa sekä yksittäisten hankkeiden arvioinnissa. KUVAT: Tarkastelualue (Kartat Tampereen kaupunki) 4 Selvitys ja sen havainnollistukset perustuvat kesän 2012 hanketilanteeseen. 6

7 KUVAT: Tampereen tehdasmaisemaa vuodelta 1901 ja Amurinlinnan tornitalo Impilinna (Vapriikin kuva-arkisto). Korkean rakentamisen ohjeistamista pohdittaessa on hyvä suunnata katse luonnollisesti pitkälle tulevaisuuteen rakentamispäätökset vaikuttavat kaupunkikuvassa pitkään ja näkyvästi mutta samalla myös historiaan. Uusimmat historian tulkinnat näkevät Tampereen toisaalta ainutlaatuisena teollisuuskaupunkina Suomessa, mutta samalla myös varsin tyypillisenä oman aikansa kansainvälisen yhteiskunnallisen kehityksen valtavirrassa liikkuneena kaupunkina 5. Tampereen rakennuskulttuurin ja kaupunkikuvan erityispiirteeksi tämä asetelma on tuottanut nyt arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöksi luokiteltuja alueita ja rakennuksia. Osa näistä rakennuksista on ollut ajassaan edelläkävijöitä ja myös selviä poikkeamia vallitsevaan rakennuskantaan ja sen korkeuksiin. Korkean rakentamisen kysymystä Tampereella pohdittaessa keskeinen kysymys on miten Tampere liittyy tässä ajassa osaksi kansainvälisiä yhteiskunnallisia suuntauksia ja mitkä ovat niiden heijastumat paikalliseen rakennuskulttuuriin? Mitä arvoja korkean rakentamisen trendit edustavat ja minkälaisen strategisen asenteen kaupunki ottaa suhteessa näihin virtauksiin? KUVA: Panoraamakuva Pyynikin näkötornilta, jonka korkeusaseman ( ) ylitse näkymässä nousevat vain Näsinneula ( ), Naistenlahden voimalan ( ja ) ja Tampellan tehtaanpiiput( ) 6. 5 Haapala (2011): s Tehtaan piippujen korkeustietoina on tässä selvityksessä käytetty pääsääntöisesti Tampereen tehtaanpiiput -julkaisun (1991) korkeustaulukon tietoja ss Naistenlahden voimalaitoksen piippujen tiedot ovat Tampereen kaupungin sivuilta: 7

8 1. KORKEA RAKENTAMINEN Korkean rakentamisen määritelmä Mitä on korkea rakentaminen? Tai kuinka korkeaa rakentamisen pitää olla ollakseen korkeaa? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä kaikkialla sovellettavaa vastausta. Rakentaminen on aina kontekstisidonnaista tiettyyn paikkaan ja aikaan sijoittuvaa. Yli 12-kerroksinen rakennus on korkea useimmissa eurooppalaisissa historiallisissa kaupunkikeskustoissa tai kaupunkien reuna-alueilla, mutta monissa globaaleissa metropoleissa melko matalaa rakentamista. KUVAT: Oikealla: Tampereen korkeat rakennukset ja vireillä olevat hankkeet suhteessa kansainvälisiin oman aikansa korkeimpiin rakennuksiin, Gizan pyramidi 146m, Eiffel-torni 324m, World Trade Center 417m ja Burj Khalifa 818m (kuvalähde vasemmalla: Korkeat rakennukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kokoluokkaan: korkeat rakennukset (high-rise), pilvenpiirtäjät ja superkorkeat rakennukset. Kuten johdannossa todettiin, kansainvälisellä kentällä on siirrytty jo superkorkeiden (yli 300m) ja megakorkeiden rakennusten luokkiin, joissa korkeudet mitataan useimpien satojen metrien lukemissa 7. Suomalaiset korkeat rakennukset kuuluvat pääsääntöisesti tähän matalimpaan kokoluokkaan. Kansainvälisiä standardeja jakava Emporis asettaa korkeiden rakennuksien (high-rise) mittaluokaksi metriä eli käytännössä vähintään 12 kerroksiset rakennukset: A high-rise building is a structure whose architectural height is between 35 and 100 meters. A structure is automatically listed as a high-rise when it has a minimum of 12 floors, whether or not the height is known. If it has fewer than 40 floors and the height is unknown, it is also classified automatically as a high-rise. 8 Kansainvälisiä korkeusmääritelmiä voi verrata paikallisesti mm. Tampereen korkeimpaan rakennelmaan Näsinneulaan, jonka torniosan korkeus on 134,5 metriä (antennin korkeus 168m). Tämän hetken korkeimmat rakennukset keskusta-alueella ovat Tuomiokirkko (64m) sekä kerrostaloista Hotelli Ilves, joka 7 Ks. esim. CTBUH: Criteria for the Defining and Measuring of Tall Buildings

9 18:lla kerroksella nousee 63 metrin korkeuteen. Toteutumattomista, mutta jo vahvistetuista asemakaavoista korkeimmat ovat SOK:n tornihotelli, joka nousee maanpinnasta 25:llä kerroksella 90 metrin korkeuteen (korkeusasema ), sekä Tampereen Kansi, jonka korkein torni on 28-kerroksinen (korkeusasema ). Tampereen mittakaavaan vertautuvissa eurooppalaisissa korkean rakentamisen tarkasteluissa korkean rakentamisen alarajan määritelmät vastaavat pitkälti Emporiksen korkean rakentamisen määritelmää. Esimerkiksi Kööpenhaminassa, missä keskimääräinen rakennuskorkeus (6½ kerrosta tai n. 25 m) on vastaava kuin Tampereen keskusta-alueen vanhoissa rakennusjärjestyksissä, korkean rakentamisen määritelmä on yli 12 kerrosta tai yli 40 metriä 9. Myös Århusin ja Oslon korkean rakentamisen määritelmät noudattavat lähes vastaavaa yli 12 kerroksen tai 35 metrin määritelmää 10. Helsingin korkean rakentamisen määritelmä puolestaan ei perustu metrimääriin tai kerroslukuihin, vaan ottaa huomioon topografian ja rakennuspaikan sijainnin suhteessa muuhun ympäristöön näkyvyyden ja mittakaavan kokemisen kannalta 11. Tampereella keskusta-alueen sijoittuminen maisemallisten merkittävien luonnon elementtien leikkauskohtaan (harjumuodostelma ja koski) edellyttää erityistä topografian ja sijaintien huomioonottamista rakennuskorkeuksien määrittelyssä suhteessa suurmaisemaan, näkymiin ja näkyvyyteen. Suhteellisesti matalakin rakennus korkealla sijainnilla voi olla näkyvä ja merkittävä. Tämän käsillä olevan korkean rakentamisen selvityksen fokus on kuitenkin juuri korkeaksi luokiteltavan rakentamisen tarkastelussa. Käytännössä se tarkoittaa keskusta-alueella pitkään voimassa olleiden rakennusjärjestysten ja yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteiden mukaan rakentuneiden alueiden peruskorkeudesta (n. 23m tai 7 kerrosta) poikkeavaa rakentamista. Siten korkean rakentamisen määritelmänä voidaan vastaavien kansainvälisten tarkastelujen tapaan pitää 12 kerroksen ja 35 metrin korkeusrajaa. MÄÄRITELMÄ: Korkea rakentaminen = 12 kerrosta tai enemmän TAI yli 35 metriä Miksi rakentaa korkeaa? Historiallisesti tarkasteltuna korkeat ja suurikokoiset rakennukset liittyvät hallinnollisen, uskonnollisen tai taloudellisen mahdin symboliseen korostamiseen. Historiallisten kaupunkien silhuetista erottuvat perinteisesti kirkon ja raatihuoneen tornit sekä hallitsijoiden ja aateliston palatsit 12. Korkeat rakennukset ja rakennelmat edustavat myös yhteiskuntien ideologioita ja symboloivat niiden edistyksellistä imagoa kaupunkien ja kansakuntien välisessä keskinäisessä kilpailussa. Nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä, jossa kaupungit kilpailevat yrityksistä ja osaajista, asukkaista ja vierailijoista, korkea rakentaminen on edelleen yksi keino erottautua ja saada oma jälkensä kaupunkien kuvastoon. Korkeat yksittäiset rakennukset voivat yksinään symboloida koko kaupunkia tai korkean rakentamisen yleensä voidaan ajatella olevan osoitus kaupungin vitaalista taloudellisesta aktiviteetista ja rohkeasta eteenpäin suuntautumisesta. 9 Højhuse i København (2006) s Højhushåndbog (2005) s. 10 ja Høyhus i Oslo delutrening I (2002) s Korkealla rakentamisella tarkoitetaan Helsingin raportissa kaupunkimaisemassa alueen siluettiin tai keskeisiin näkymiin vaikuttavaa, ympäröivän rakennuskannan korkeuksista selkeästi poikkeavaa ja kauas näkyvää rakentamista. Korkea rakentaminen Helsingissä (2011) s Ks. esim. Höjhushåndbog (2005) s

10 KUVAT: The Seven Wonders of Bruges, maalaus 1500-luvulta.Kuvassa korkeina rakennuksina erottuvat mm. Notre-Dame, Hotel des Sept Tours, Hansa-liigan päämaja sekä kauppahallin kellotorni. (Kostof 1991, s. 28) ja 2000 lukujen arkista toimisto- ja asuinrakentamista eri vuosikymmeniltä New Yorkin Manhattanilla: rakennuskorkeudet 3, 5, 11, 25, 45 ja 60 kerrosta samassa näkymässä 30th Streetin ja 5th Avenuen kulmassa (Kuva: Lauramaari Ylä-Anttila). Moderneissa yhteiskunnissa korkeudella on siten edelleen symboliarvonsa ja ideologiset taustansa, mutta 1800-luvulta alkaneen kiihtyvän teollistumisen ja urbanisaation myötä rakennuskorkeudesta on tullut myös hyvin käytännönläheinen kaupunkien maankäytön ja rakentamisen kysymys. Paine rakennuskorkeuksien kasvuun ja toisaalta niiden hallintaan on perusasetelma, joka näkyy lähes kaikissa yhteiskunnissa markkinaprosessien ja yhteiskunnallisen ohjaamisen ja sääntelyn välisenä vuoropuheluna kaupunkien kasvaessa. Pohjimmiltaan rakennustehokkuuksien ja -korkeuksien määrittely moderneissa yhteiskunnissa palautuu rakennusmaan keskeiseen ominaisuuteen: rakennusmaata ei ole tuotettavissa lisää eli kaupunkitalouden termein sanottuna maan tarjonta on kiinteä 13. Kaupunkien kasvaessa tiettyyn kokoluokkaan kysyntä keskeisistä sijainneista kaupunkikeskustassa, tietyissä keskeisissä liikenteellisissä solmukohdissa ja houkuttelevissa sijainneissa nostaa maan arvon erityisen korkeaksi. Hankkeiden tuottavuuden takaamiseksi seurauksena on paine rakennustehokkuuksien ja -korkeuksien lisäämiseksi. Yhtäällä rakentamisen taloudelliset ehdot kysyntä ja tarjonta - asettavat tietyt korkeuden kasvattamisen paineet rakennushankkeille. Toisaalta lukuisat paikalliset olosuhteet rakentamisen ohjaaminen ja sääntely, kaupunkistrategia, asemakaava, tonttikoot, topografia, perustamis- ja ilmasto-olosuhteet, jne. määrittelevät yhdessä mikä on rakentamisen ja kaupunkikuvan lopputulema. Viime vuosina myös resurssitehokkuus, olemassa olevan infrastruktuurin tai kehitettävän infrastruktuuriin tehokas käyttö - sekä ekonomisessa että ekologisessa mielessä - on noussut yhdeksi korkean rakentamisen perusteluksi. Korkeissa rakennuksissa rakennusmateriaalien ja energian käyttö hyötyneliötä kohti on vastaavaa matalaa rakentamista suurempi, mutta tehokkuus saavutetaan juuri infrastruktuurin tasolla, jossa järjestelmiä (energia, vesi, liikenne) pystytään hyödyntämään tehokkaammin. 13 Laakso & Loikkanen (2004) s

11 2. RAKENNUSKORKEUDEN MUUTOKSET TAMPEREELLA Tampereen korkean rakentamisen historia on pohjoismaisten kaupunkien tapaan melko lyhyt ja rakennuskorkeuden kasvu on ollut maltillista. Rakennusjärjestyksien ja asemakaavalain asettama yhtenäisen kaupunkikuvan ihanne yhdessä kaupunkien pienen koon kanssa ovat vaikuttaneet siihen, että rakennuskorkeudet ovat Suomessa pysyneet vallitsevan yhtenäisinä. Kansainväliset trendit ovat vaikuttaneet Suomessakin, mutta toteutukset ovat tapahtuneet kaupunkien pienempään mittakaavaan mukautettuna. Tampereella Kuusvooninkinen on ollut merkittävin teollisen rakentamisen mittakaavaharppaus rakennuskorkeuksissa ylöspäin, samoin ensimmäiset 5-kerroksiset kivikerrostalot Keskustorin laidalla. Modernismin aikakauden korkean asuinrakentamisen maamerkkejä ovat puolestaan Amurinlinnan tornitalo Impilinna Hämeenpuistossa ja Kalevan tornit. Seuraava modernien korkeiden kerrostalojen vaihe löytyy keskustan ulkopuolelta aluekeskuksista, etenkin Hervannasta. Näsinneula ja Hotelli Ilves seuraavat samanaikaisia kansainvälisiä vapaa-ajan ja viihtymisen rakentamiseen liittyviä trendejä. Viimeisenä vaiheena myös kansainvälinen pilvenpiirtäjätrendi näyttää jalkautuvan Tampereelle. Vaikka rakennuskorkeudet eivät määritelmällisesti ole varsinaisten pilvenpiirtäjien luokassa, vaan enemminkin high-rise kokoluokassa, kysymys on kuitenkin vallitsevasta rakennuskannasta selvästi erottuvasta uudesta rakennuskorkeuden kasvuaskeleesta kaupunkikuvassa. Rakennuskorkeuksien kasvu Tampereella Tähän selvitykseen on koottu Tampereen keskusta-alueella tapahtuneen rakennuskorkeuden asteittaisen kasvun tärkeimmät askeleet. Vaiheita on tähän kirjattu viisitoista, joiden kriteerinä on ollut joko uuden korkean rakennustyypin ilmaantuminen keskusta-alueelle tai olemassa olevan rakennustyypin selvä korkeuden kasvu (yli 5 metriä tai vähintään 2 kerrosta) : 1-2 kerroksinen puutalokaupunki Tampere oli ennen perustamistaan 1779, ja vielä joitakin vuosikymmeniä sen jälkeenkin, käytännössä 1- ja 2-kerroksisten puutalojen pieni agraaripainotteinen kylä. Lähes koko rakennuskanta sijoittui kaupungin rajojen mukaisesti Tammerkosken länsipuolelle ja Itäpuolella oli vain Hatanpään kartanon viljelysmaita ja talousrakennuksia. Ensimmäiset varhaiset teollisuusrakennukset olivat osin kivirakenteisia, mutta eivät erottuneet korkeudeltaan tai kooltaan muusta rakennuskannasta. Vuonna 1824 valmistunut vanha kirkko (suunnitellut intendentinkonttorin päällikkö Carlo Bassi, ensimmäinen Suomessa toiminut koulutettu arkkitehti) sijaitsee Tammerkosken rannan varrella pienellä mäen nyppylällä ja on siten ollut oman aikansa rakennuskantaan nähden, kuten kirkot kooltaan ja sijainniltaan yleensäkin, kaupunkikuvassa erottuva rakennus. Mutta kuitenkin vasta C.L. Engelin suunnittelema ja vuonna rakennettu kirkon kellotorni on muusta rakennuskannasta ja suurmaisemassa selvästi erottuva uuden mittakaavan rakennus Tampereella. Vanhan kirkon kellotornilla oli korkeutensa ansiosta myös muita tehtäviä kaupungissa: se toimi aikoinaan palovartiotornina ja kellotornissa sijaitsi myös kaupungin ensimmäinen julkinen kellotaulu Kyseessä ei siten ole kattava lista keskusta-alueen kaikista korkeista rakennuksista, vaan nimenomaan rakennuskorkeuksien kasvun ja uusien korkeiden elementtien ilmestymisen askeleet kaupunkikuvassa. 15 Kellotaulussa oli ajan hengen mukaisesti vain tuntiviisari, mutta käytännössä kellon tulo kaupunkikuvaan oli merkittävä askel kaupungin modernisaatiossa. Aikaisemmin yhteistä julkista aikaa oli pystynyt seuraamaan vain kahdesti päivässä annetuilla kellonsoitoilla. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 (1998) s

12 KUVAT: Tampere 1818 (Tammerkoski ja kosken kaupunki 2011, s. 35) ja 1830-luvulla (Per Adolf Kruskopf 1837, Vapriikin kuvaarkisto) 2. Monikerroksiset teollisuusrakennukset 1837 alkaen Tampereen asema suomalaisten kaupunkien joukossa on tunnetusti juuri teollisuuskaupunki, jonka mahdollistajana olivat sekä edullinen sijainti Tammerkosken vesivoiman ja vesireittien äärellä että kaupungille vuoden 1779 perustamisen yhteydessä annetut vapaakaupunkioikeudet (jotka vahvistettiin uudestaan vuonna 1821). Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Tampere oli yhä alle tuhannen asukkaan pikkukaupunki ja teollistumisen alku oli myös melko pienimittakaavaista: James Finlaysonin vuonna 1820 perustaman tehtaan palveluksessa oli vain kymmenkunta työntekijää vuonna Merkittävä teollistumisen nopeutuminen ja samalla mittakaavallinen muutos tehdasrakentamisessa tapahtui vasta kun Finlayson myi tehtaansa Carl Samuel Nottbeckille ja Georg Adolf Rauchille vuonna Nottbeck ja Rauch saivat keisarilta privilegiot, erityisvapaudet tullin ja kaupan säätelystä, sekä lainaa valtiolta 17. Näiden resurssien ja erityisoikeuksien turvin he rakensivat vuonna 1837 Tampereen ensimmäisen monikerroksisen modernin tehdasrakennuksen (TR1), joka kerroslukunsa mukaan tunnetaan Kuusvooninkisena. Kaupungin teollinen kasvu oli seuraavina vuosikymmeninä voimakasta: teollisuudenpalveluksessa oli vuonna 1850 jo 1448 henkilöä ja kaupungin kokonaisväkiluku oli Vuoteen 1900 mennessä teollisuudessa työskenteli henkilöä ja kaupungin kokonaisväkiluku oli Myös teollisuusrakentamisen mittakaavallinen kasvu suhteessa 1-2 kerroksiseen puutalokeskustaan oli merkittävää. TR1 oli lähes parin vuosikymmenen ajan kaupunkimaisemassa erottuva yksinäinen maamerkki, seuraavaksi korkein tehdasrakennus oli 1840 valmistunut kolmikerroksinen Frenckellin paperitehdasrakennus (osin purettu 1904 nykyisen tehdasrakennuksen alta) luvun puolivälin jälkeen kaupunkimaisema täydentyi nopeassa tahdissa: Finlaysonin alueen 4-kerroksinen Koskitehdas rakennettiin , 5-kerroksinen Tampellan Pellavatehdas 1859 ja 4-kerroksinen Verkatehdas Ne olivat lähes TR1:n kokoisia punatiilisiä teollisuusrakennuksia, jotka yhdessä vakiinnuttivat Tammerkosken varren tulevaa rakennuskorkeutta ja kaupungin identiteetin kannalta merkittävää koskimaisemaa. 16 Lind, Antila & Lintunen (2011) s Haapala (2011) s Lilius (1983) s

13 KUVAT: Kuusvooninkinen, Puuvillatehdas ja Finlaysonin alue (kuva oikealla 1880-luvulta, Svante Lagergrén, Vapriikin kuva-arkisto). 3. Tehtaiden piiput ja tekniset tornit 1870-luvulta alkaen Korkeiden teollisuusrakennusten merkitys kaupungin mittakaavan kasvussa oli 1800-luvun puolivälissä merkittävä, mutta muun rakennuskannankorkeuden kasvaessa teollisuusrakennukset ovat jääneet kaukonäkymissä ja laajassa kaupunkikuvassa muun rakentamisen keskelle. Sen sijaan tehtaiden piiput ovat edelleen nykyään erityisen näkyvä elementti myös kaukonäkymissä ja kaupunkikeskustan silhuetissa, ja niiden arvo kaupungin erityislaatuisen teollisen historian symbolina on merkittävä ja tunnistettu luvun alkupuolen tehtaanpiiput olivat melko matalia ja vain vähäisesti rakennuksien kattokorkeuksien yli nousevia. Merkittävä muutos piippujen mittakaavassa oli Frenckellin paperitehtaan piipun valmistuminen vuonna Tämä poikkeuksellinen kahdeksankulmainen savupiippu on korkeudeltaan 61,5m ja nousee 146 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja lähestyy siten maisemassa jopa Pyynikin harjun korkeusasemia (+155). Myös muut 1800-luvun loppupuolella valmistuneet tehtaanpiiput ovat korkeudeltaan merkittäviä ja selvästi kaupungin silhuetista erottuvia yksittäisiä vertikaalisia elementtejä. Finlaysonin alueella oli 1800-luvun lopulla jopa neljä piippua, joista jäljellä on enää 1899 rakennettu tehtaanpiippu (64,25m / +153). Saman aikakauden korkeista piipuista myös vuonna 1898 rakennettu Lapinniemen piippu on purettu. Sen sijaan pienempi, 1897 valmistunut Kehräsaaren höyrypannuhuoneen piippu on säilytetty, vaikkakin 4 metriä lyhennettynä (26,80m / ). 20 Tehtaanpiippujen lisäksi Tampereen kaupunkikuvan kannalta merkittäviä tuotantorakennuksiin liittyviä korkean rakentamisen tyyppejä ovat erilaiset tekniset tornit, jotka ovat nousseet joko yksin tai tehtaisiin liittyvinä osina selkeästi muiden rakennusten kattojen yläpuolelle. Näistä merkittävin on vuonna 1890 valmistunut Kuusvooninkisen sprinkleritorni, joka nousee 8 kerroksen korkeuteen. Muita merkittäviä tehdasrakennusten tai vastaavia teknisiä torneja olivat Tampellan ja Frenckellin tehtaiden tornit sekä myös vuonna 1908 valmistuneen uuden paloaseman torni, jota käytettiin letkujen kuivaamiseen. Kuten vuosisadan vaihteen valokuvissa nähdään, kaupunkimaisemassa nämä tekniset tornit ja piiput muodostavat yhdessä kaupunkisilhuetista esiin piirtyvät elementit. Keskusta-alueen tehdastornien lisäksi erityisen maininnan ansaitsee myös varsinaisen tarkastelualueen ulkopuolella sijaitseva Pispalan haulitorni (55m / +177), joka kaupungin länsipuolella ja läntisten saapumisväylien näkymissä on hyvin erottuva ja symbolisesti arvokas alueen maamerkki. Pispalan haulitornin edeltäjä, sittemmin purettu puurakenteinen torni sijaitsi harjun eteläpuolella Pyynikillä (rakennettu 1856). Vuonna 1908 rakennettu Pispalan haulitorni on ainoa jäljellä oleva haulitorni Suomessa. 19 Ks. savupiippujen luokittelu mm. symbolipiippuihin ja muihin teollisuushistorian kannalta merkittäviin piippuihin. Tampereen tehtaanpiiput. Tampereen kaupungin työryhmän raportti (1991): ss Tampereen tehtaanpiiput. Tampereen kaupungin työryhmän raportti (1991). 13

14 KUVAT: Tammerkosken maisemaa ja 1900-luvuilta (Vapriikin kuva-arkisto). 4. Monikerroksiset kaupunkikivitalot 1880-l.- Vuonna 1856 Suomessa asetettiin kaikkia kaupunkeja koskenut Kaupunkien yleinen rakennusjärjestys (KYRJ), joka jakoi kaupungit neljään eri luokkaan. 1. ja 2. luokan kaupungeissa keskustan korttelit tuli mahdollisuuksien mukaan rakentaa 2-3 kerroksisiin kivitaloin ja 3. ja 4. luokan kaupungeissa perinteiseen tapaan 1-kerroksisin puurakennuksin. KYRJ:n perusajatuksena oli yhdenmukaisen paloturvallisuuden lisääminen, mutta käytännössä rakennusjärjestys myös eriytti kaupunkeja korkeammiksi kivikaupungeiksi ja matalammiksi puukaupungeiksi. Vielä melko pienikokoinen Tampere luettiin KYRJ:n voimaan tullessa kaupunkien kolmanteen eli matalien puukaupunkien luokkaan. 21 Kaupunkikuvassa tämä matala rakentaminen näkyy huomattavana vastakohtaisuutena kosken rannan korkeaan teollisuusrakentamisen uudelle monikerroksiselle mittakaavalle. Lausahdus tehdasalueesta kaupunki kaupungissa liittyy luonnollisesti tehdasalueiden alueelliseen sulkeutuneisuuteen ja niiden kaupunkilaisille järjestämiin omiin palveluihin (kirkko, koulu, sairaala ym.), mutta myös kaupunkikuvassa tehdasalue näyttäytyy omana erillisenä korkeampana saarekkeena. KUVA: Näkymä Kyttälänkadun yli Finlaysonin alueen suuntaan 1900-luvun alussa. Vapriikin kuva-arkisto. (Kaupunkilaitoksen historia 2.s 44. ) 21 Lilius (1983) s

15 KUVAT: Raatihuone ja Sandbergin talo 1900-luvun alussa (Tampereen kaupungin kuva-arkisto). Oikealla näkymä Kauppakadulta 1892, jolloin rakennuskanta oli vaihtumassa yksikerroksisista puutaloista kasi- ja kolmikerroksisiin kivirakennuksiin (Museovirasto). Edellä kuvattu kaupungin nopea teollistuminen johti kuitenkin kaupungin nopeaan kasvuun ja myös rakennuskannan muutoksiin. Tämä kasvu on otettu huomioon vuoden 1865 tulipalon jälkeen laaditussa asemakaavassa (1868) sekä rakennusjärjestyksessä (1869), johon on sisällytetty myös ohjeet yli 2- kerroksisten kivitalojen rakentamisesta ja puurakennusten korkeuden rajoittamisesta 1-kerroksisiksi: 15 Kivi- ja kalkkiruukihuoneus tehtäköön yhden- tahi usiammankertaiseksi ja myös rakennettakoon yhteen toisen kivihuoneuksen kanssa läheisellä tontilla 17 Puista asuinhuoneusta, waikka se muuri- eli sawiruukilla päällystetään tahi tiilellä peitetään, ei yleisesti saa rakentaa korkeammaksi kahtakymmentä jalkaa kivijalasta rästääsen, eikä myöskään tehdä usiamman kuin yhden-kertaiseksi, jonka wuoksi älköön asuntohuonetta tulisijalla tahi sitä ilman sellaisten huoneusten ullakkoon rakennettako. 22 Tampereen ensimmäiset monikerroksiset liike- ja asuinrakennukset sijaitsivat Keskustorin ympäristössä sekä Kauppakadun ja Hämeenkadun varsilla, mukaan lukien kosken itäpuoli Kyttälässä, jonne rakentamisen painopiste siirtyi vuosisadan loppupuolella. Rautatieyhteys valmistui 1876, Kyttälä liitettiin kaupunkiin 1877 ja vapaasti syntyneen rakennuskannan tilalle laadittiin uusi säännöllinen ruutuasemakaava 1886, jonka toteutuminen alkoi 1890-luvulla. Keskustorin laidalla sijaitsevat Sandbergin ja Selinin talot ovat vanhimmat kolmikerroksiset liike- ja asuintalot Tampereella. Sandbergin talon ensimmäinen osa on vanhin, valmistunut jo vuonna Selinin talo Keskustorin etelälaidalla valmistui vuonna Kosken itäpuolella Hämeenkadun varren ensimmäisiä monikerroksisia kivirakennuksia on Ruuskasen talo, joka valmistui kolmessa vaiheessa vuosina Samoihin aikoihin valmistui myös Tampereen uusi raatihuone (Georg Schreck, ). Vaikka rakennus on pääosin kaksikerroksinen, jakaa se viereisten kolmikerroksisten rakennusten kanssa saman yhtenäisen räystäskorkeuden, josta juhlava keskiosa nousee vielä yhtä kerrosta vastaavan korkeuden verran ylöspäin. 22 Tampereen kaupungin rakennussääntö 1869 (1885) s

16 KUVAT: Commercen talo 1890-luvulla, Werner Mauritz Gestrin, Vapriikin kuva-arkisto. Hämeenkadun länsipään yhtenäinen jugendtyylin kokonaisuus 1900-luvun alkupuolelta. Tampereen kaupungin arkistot. 5. Viisikerroksiset liike- ja asuinkerrostalot 1890-l.- Korkeampi, 5-kerroksisten liike- ja asuinrakennusten rakennustapa vakiintui Helsingissä 1880-luvulla ja levisi nopeasti myös muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin (Turku, Tampere, Viipuri) vuosisadan lopulla. Taustalla vaikutti yleinen kohentunut taloudellinen tilanne sekä liike-elämän modernisoituminen ja siihen liittyvien toimitilojen rakentaminen, joiden osuus kaupungin rakennuskannassa lisääntyi huomattavasti. Rakentamisesta itsestään tuli myös merkittävää liiketoimintaa, mm. vakuutusyhtiöt ja pankit rakensivat isoja liike- ja asuintaloja, joissa alin kerros oli varattu liiketilaksi ja ylimmät kerrokset vuokrahuoneistoille 23. Myös tekniset keksinnöt yleistyivät vuosisadan loppupuolella, mutta eivät olleet rakennuksien korkeuden nousussa niin keskeisessä roolissa kuin voisi olettaa. Vaikka hissi teknisenä keksintönä oli esitelty jo luvulla Yhdysvalloissa, niiden yleistyminen Suomessa kerrostalojen varusteena tapahtui vasta 1900-luvun alkupuolella. Sen sijaan korkeapainevesijohdon valmistuminen Tampereella vuonna 1898 oli merkittävä asumismukavuutta helpottanut tekijä. Tampereella rakennuskorkeuden kasvu huomioitiin nyt tarkemmin myös vuonna 1898 uusitussa rakennusjärjestyksessä. Tämä vuoden 1898 rakennusjärjestys on merkittävä virstanpylväs jatkossa tiheäänkin uusittavien rakennusjärjestyksien joukossa: siinä määritellään ensi kertaa kivirakennusten maksimikorkeus, joka vakiintuu keskusta-alueen tulevaksi rakennuskorkeudeksi. Myös seuraavat rakennusjärjestykset 1943 rakennusjärjestykseen asti ovat täydennyksiä tai viittaavat vahvasti tähän vuoden 1898 rakennusjärjestykseen, jossa rakennuskorkeuden yläraja määritellään seuraavasti: 43 Katua vasten oleva rakennus saakoon korkeintaan saman korkeuden kuin kadun leveys, lisättynä kahdella ja viidellä kymmenellä osalla metriä (2,5m). Tämä määräys ei koske kirkkoa eikä muuta yleistä rakennusta... eikä myöskään rakennuksia puistokatujen ja muiden puilla istutettujen katujen ja yleisten paikkain varrella, missä niiden korkeus saa olla enintään kaksikymmentä kolme metriä (23m) luvun lopun ja vuosisadan vaihde aloittaa näiden korkeampien kivikerrostalojen rakentamisen, joka jatkuu lähes muuttumattomana nykypäivään asti keskusta-alueella. Rakentaminen ajoittuu samaan aikaan uuden kansainvälisen rakennustyylin art nouveaux n, Suomessa Jugend-tyyli, läpilyönnin kanssa ja 23 Lilius (1983) ss Tampereen kaupungin rakennusjärjestys (1898) s

17 Tampereen keskustaan syntyy uusi tyylillisesti yhtenäinen rakennuskanta, josta monet merkkirakennukset ovat jäljellä tänäkin päivänä. Commercen talo Aleksis Kiven kadun ja Hämeenkadun kulmassa on ensimmäinen viisikerroksinen asuin- ja liikerakennus vuodelta Vuosisadan vaihteessa rakentuvat myös mm. Palanderin talo (1901/1905) ja Sumeliuksen talo (1901) Keskustorin laidalla sekä Kauppahalli virastotaloineen (1901), Laukonkulma Laukontorilla (1901) ja Tirkkosen talo (1901). Keskustorin pohjoislaidalla valmistui samaan aikaan (1899) myös Finlaysonin tehtaan kehräämö TR 37 eli Siperiarakennus. Siten tehdasalueen ja muun kaupungin mittakaava ja tilallinen järjestys liittyivät yhteen Keskustorin ympäristössä luvun vaihteen kivikirkot (1881, 1898, 1907) Tampereen väkiluvun lähtiessä voimakkaaseen kasvuun 1800-luvun puolivälin jälkeen, kaupungissa ryhdyttiin suunnittelemaan myös vanhan kirkon laajentamista ja sitten kokonaan uuden kirkon rakentamista. Erilaisten vaihtoehtojen pohtimisen jälkeen Aleksanteri II:n mukaan nimetty Aleksanterin kirkko päätettiin rakentaa Hämeenkadun ja Kauppakadun akselien väliin jäävälle puistoalueelle. Hämeenkadun merkitys Kauppakadun rinnalla oli kasvanut 1868 laaditun asemakaavan myötä, jossa se oli osoitettu paloturvallisuutta edistäväksi leveämmäksi puistokaduksi. Myös uuden rakentamisen painopiste oli siirtynyt Hämeenpuiston länsipuolelle mm. Amurin asemakaavalaajennusten myötä. Uuden kirkon sijaintia puolsi myös alueella sijainnut, jo vuonna 1785 käyttöön otettu vanha hautausmaa. Theodor Deckerin suunnittelema uusgoottilainen kirkko valmistui Kaupungin laajeneminen Kyttälän puolelle ja edelleen jatkuva väestön kasvu johtivat kirkkojen rakentamiseen myös kosken itäpuolisille alueille. Kaikki aikaisemmat evankelis-luterilaiset kirkot sijaitsivat kosken länsipuolella, joten uusille itäisille kaupunginosille päätettiin rakentaa oma kirkko jo 1890-luvulla. Uuden kirkon suunnittelukilpailu julkistettiin jo 1899 ja kilpailun voittaneen Lars Sonckin suunnittelema Johanneksen kirkko valmistui Tämän kansallisromanttisen kirkon torni nousee 64 metrin korkeuteen ja rakennuspaikan suhteellisen korkean aseman vuoksi nousi myös merkittäväksi keskustan itäpuolisen osan maamerkiksi. KUVA: 1865 palon jälkeen Albert Edefeltin laatima asemakaava vuodelta 1868, jossa näkyy mm. uudet leveämmät puistokadut. Mahdollisia Uuden kirkon sijainteja ovat Vanhan kirkon paikalla Keskustorilla, Satakunnankadun päätteenä sekä Näsinkalliolla, mutta ei tulevalla Aleksanterin kirkon paikalla. 17

18 KUVAT: Vuosisadan vaihteen kivikirkkojen mittakaava suhteessa matalaan puutalovaltaiseen kaupunkiin oli huomattava. Myöhemmin kirkkojen kaupunkikuvallinen rooli on muun rakennuskannan mittakaavan kasvun vuoksi pienentynyt, mutta erityisesti Tuomiokirkon korkea torni on edelleen nykypäivänäkin näkyvä elementti kaupunkisiluetissa. (Kuvat: O. Strandell, Tampereen kaupungin kuva-arkisto. Ortodoksinen kirkko: kuvalähde tuntematon.) Mittasuhteiltaan hieman vaatimattomampi ortodoksinen kirkko valmistui myös vuosisadan vaihteessa 1898 Sorin aukion itäreunalle. Suhteellisen korkeusasemansa ansiosta ortodoksinen kirkko nousi valmistumisaikanaan muun rakennuskannan yläpuolelle selkeänä maamerkkinä. Myöhemmin kirkon rooli kaupunkisiluetissa on pienentynyt ympäröivän rakennuskannan kasvun myötä. 7. Matalat tornit, korkeat sijainnit Voimakkaat topografiset vaihtelut tarjoavat oivallisia tilaisuuksia maaston korkeuden hyödyntämiseen sekä teknisessä että huvikäytössä. Perinteisesti korkeisiin maastokohtiin on sijoitettu erilaisia rakennelmia, jotka historian kuluessa ovat muuntuneet hyötykäytöstä (tarkkailu, viestintä) nykyiseen huvikäyttöön (näkötornit). Korkeisiin maastokohtiin on sijoitettu myös teknisten järjestelmien osia kuten korkeapainevesijohtojärjestelmän vesisäiliöitä sekä erilaisia radio- tv- ja tietoliikennelähettimiä ja -vastaanottimia. Tampereen keskusta-alueen tuntumassa ja tämän selvityksen tarkastelualueella sijaitsevat sekä kaakosta luoteeseen kulkevan harjujakson osat Pyynikinharju ja Kalevanharju että Kauppi-Niihaman selännealue. Pyynikinharjulla sijaitsee Pyynikin näkötorni, jonka ensimmäinen sisällissodan 1918 tykkitulessa tuhoutunut puinen torni, rakennettiin jo vuonna Paikalle rakennettiin uusi kivirakenteinen näkötorni vuonna Tornin korkeus on melko vaatimaton (n. 30m), mutta korkean rakennuspaikan ansiosta se nousee korkeuteen , jonka ylittää ainoastaan Näsinneula sekä korkeimmat 1900-luvun tehtaanpiiput. KUVAT: Pyynikin puinen näkötorni (Ilomäen näkötorni) talvella Keskellä sama torni vuoden 1918 pommitusten jälkeen. Oikealla 1929 valmistunut kivinen Pyynikin näkötorni (Tampereen museoiden kuva-arkisto). 18

19 Vuonna 1928 valmistunut Kaupin vanha vesitorni sekä viereen vuonna 1950-luvun lopulla valmistunut uudempi ja tilavuudeltaan massiivinen m3:n vesitorni eivät nekään ole korkeudeltaan merkittäviä rakennuksia. Mutta samoin kuin Pyynikin näkötorni, joka mitoiltaan on vaatimaton, vesitornien suhteellinen korkeusasema kaupungissa on merkittävä. Vesitornit sijaitsevat Kaupin ulkoilupuistossa metsän keskellä ja korkeasta sijainnista huolimatta ovat kaupunkikuvassa lähes näkymättömissä. Vesitornin korkeimman kohdan, eli rakennuksen päällä sijaitsevan tähtitornin korkeusasema on n Uudet korkeat piiput ja funkis- betonitornit 1900-luvun aikana uudet teollisuusalueet rakennettiin kauemmas kaupungin keskustasta ja savupiippujen maisema, niin kauan kuin savupiipputeollisuutta kesti 1970-luvulle asti, levisi myös Santalahteen, Pyynikille, Hatanpäälle ja Lielahteen. Samanaikaisesti teollisuus kehittyi edelleen myös kaupunkikeskustassa ja uusia tehdasrakennuksia sekä niihin liittyviä tehtaanpiippuja rakennettiin yhä merkittävästi. Tammerkosken varren symbolipiipppujen osalta tärkeät uudet piiput rakennettiin Takon alueelle 1937 ja Tampellan tehdasalueelle Piippujen korkeudessa tapahtui huomattava kasvu: Takon piipun korkeus on 92m ja sen korkeus merenpinnasta ( ) on keskusta-alueen rakennuksista ensimmäinen, joka ylittää selkeästi Pyynikinharjun korkeuden. Vielä korkeampi on Tampellan 1947 rakennettu piippu, joka 98.9 metrin pituudellaan nousee korkeusasemaan Muita korkeudeltaan merkittäviä 1900-luvulla rakennettuja keskusta-alueen piippuja, joiden korkeus on yli 70m tai jotka ylittävät Pyynikinharjun korkeuden ovat Klingendahlin piippu (rakennettu 1950, korkeus 82.4m / ), Suomen Trikoon piippu Pyynikillä (80.80m / ) sekä Naistenlahden voimalan piiput (betonipiippu 1977, korkeus 90m / ja metallipiippu 59.06m / ). Vuonna 1991 tehty Tampereen Tehtaanpiiput selvitys listaa kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä tehtaanpiippua keskustaalueella tai sen lähituntumassa. 25 KUVA: Tehtaanpiippujen ja tornimaisten rakennelmien korkeudet sekä korkeusasemat. Tampereen tehtaanpiiput (1991) ss Tehtaan piippujen korkeustietoina on tässä selvityksessä käytetty pääsääntöisesti Tampereen tehtaanpiiput -julkaisun (1991) korkeustaulukon tietoja ss Naistenlahden voimalaitoksen piippujen tiedot ovat Tampereen kaupungin sivuilta: 19

20 Tehtaanpiippujen ohella muita merkittäviä tornimaisia rakennelmia kaupunkikuvaan 1900-luvun puolivälin tienoilla olivat rautatieaseman kellotorni, joka rakennettiin 1936 (korkeus 36m) sekä Ratina stadionin valopylväät ( m / ). Korkeudeltaan piippuihin verrattuna nämä tornit ovat melko vaatimattomia, mutta kuitenkin kaupunkikuvassa hyvin esillä näkyvien sijaintiensa ansiosta. 9. Yhtenäinen kaupunkikuva ja rakennuskorkeus Vuosisadan vaihteessa kiihtynyt kaupunkien kasvu ja rakennustoiminta sekä erityisesti kaupunkien kasvuun liittyvä esikaupunkikysymys jouduttivat kaavoitustoiminnan kehitystä Suomessa ja 20-luvuilla. Asemakaavalaki asetettiin pitkällisen valmistelun jälkeen vuonna Uusi asemakaavalaki valmisteltiin 1920-luvulla, jolloin kaupunkisuunnittelussa oli vallalla yhtenäisen kaupunkikuvan pyrkimys. Yhtenäisen rakennuskorkeuden määräykset olivat sisältyneet jo 1800-luvun lopulla kaupungeissa tehtyihin rakennusjärjestyksiin ja 20-luvulla voimistuneen klassisen perinteen paluun myötä ne siirtyivät myös kaavoituskäytäntöihin ja asemakaavamääräyksiin 26. Ainoa merkittävä poikkeama klassismin ajan pyrkimyksiin yhtenäisestä kaupunkikuvasta oli 20-luvun yleinen suurkaupunki- ja pilvenpiirtäjäinnostus, joka tosin sekin sai klassistisen ulkoasun. Helsingissä tämä johti useisiinkin normaalista rakennuskorkeudesta poikkeaviin ehdotuksiin mm. keskustakilpailun 1924 yhteydessä, mutta ainoa toteutunut hanke oli 1931 rakennettu 14-kerroksinen hotelli Torni 27. Pyrkimys mittakaavan kasvuun sekä merkittävien kaupunkikuvallisten kohtien korostamiseen toteutui tornitalojen sijaan esimerkiksi kortteleiden korkeampina kulmaosina. Klassismin kaupunkisuunnittelun mukainen yhtenäinen rakennustapa on nähtävissä Tampereella mm. Pyynikintorilla. Poikkeamat rakennuskorkeudesta ovat todella harvinaisia. Keskusta-alueella tästä yhtenäisestä, pääsääntöisesti 5-6 -kerroksisesta kaupunkikuvasta korkeammalle nousevia rakennusten korostettuja 8-kerroksisia kulmaosia ovat 1928 rakennettu Karhutalo Satakunnankadulla sekä vuonna 1930 valmistunut Työväentalon laajennusosa Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmassa. Kerroslukujen muutokseen näinä ja 30-luvulla vaikutti rakennusten kerroskorkeuden madaltuminen ja kattokulmien loiventuminen, joiden ansiosta kerrosluku lisääntyi ilman rakennuksien kokonaiskorkeuksien selvää nousua. Uuden 1931 asemakaavalain mukaisesti asemakaava ja -määräykset määrittivät jatkossa rakennusoikeuden, mutta käytännössä asemakaavamääräyksiä ei mainittavasti käytetty, vaan rakennusjärjestys sääteli edelleen useimmissa tapauksissa tonttien rakennusoikeutta 28. KUVAT: Yhtenäistä kaupunkikuvaa: Pyynikintorin reuna rakenteilla (Atelier Laurent, Vapriikin kuva-arkisto.) Merkittävien kulmien korostuksia: Bertel Strömmerin suunnittelema Työväentalon (1900, 1912) 8-kerroksinen laajennusosa ja Veikko Kallion suunnittelema Karhutalo ja sen 8-keroksinen kulmatorniosa. 26 Salokorpi (1984) s Korkea rakentaminen Helsingissä (2011) s Salokorpi (1984) s

21 Tampereella vuoden 1898 rakennusjärjestys oli vakiinnuttanut keskusta-alueen rakentamiskorkeuden maksimissaan 23 metriin ja sen jälkeen tehdyt rakennusjärjestykset ovat lähinnä täydennyksiä ja kaupunginosakohtaisia lisäyksiä tähän vanhaan rakennusjärjestykseen vuoteen 1943 asti. Vuoden 1943 rakennusjärjestys on kokonaan uudelleen laadittu rakennusjärjestys, mutta rakennuskorkeuden suhteen sekin uusintaa vanhaa rakennuskorkeuden maksimin määrittelyä ja korostaa asemakaavalain (ja klassismin) hengessä kaupunkikuvan yhtenäisyyttä: 37 Rakennuksen korkeus ei saa olla suurempi kuin viereisen kadun leveys lisättynä 1,5 metrillä, kuitenkin enintään 22 metriä ja kuusi kerrosta. Maistraatti voi julkisivulautakuntaa kuultuaan katukuvan yhtenäisyyden vuoksi myöntää rakennuskorkeuteen vähäisiä poikkeuksia, kuitenkaan kerroslukua lisäämättä. 46 Yli rakennuksen sallitun korkeuden saadaan rakentaa torneja, päätyjä, ikkunoita, savupiippuja, suojakaiteita ja muita sellaisia rakennuksen osia, mikäli maistraatti katsoo voivansa sen sallia, kuitenkin niin, että tornien ja päätyjen yhteinen julkisivun suuntainen leveys ei saa olla suurempi kuin ¼ julkisivun pituudesta. 29 Vuoden 1943 rakennusjärjestyksen jälkeen Tampereen rakennusjärjestyksissä ei enää määritellä rakennuksien korkeuksia, vaan lain hengen mukaisesti rakennuskorkeuden ohjaaminen on siirretty asemakaavoilla määriteltäväksi Funktionalismi ja sodanjälkeiset asuintornitalot Yhtenäisen kaupunkikuvan ihanne oli siis juurtunut kaupunkisuunnittelukäytäntöihin vahvasti ja vaikka yksittäisillä asemakaavoilla voitiin poiketa tästä yhtenäisestä maksimirakennuskorkeudesta, käytännössä poikkeamat olivat melko vähäisiä. Modernismin ja funktionalismin kansainväliset ihanteet olivat siirtyneet suomeen jo varhain 30-luvun vaiheessa, mutta ensimmäiset toteutukset noudattivat kuitenkin pitkään enemmän yhtenäiseen rakennuskorkeuteen sovitettua matalaa saksalaistyylistä siedlung-perinnettä kuin Le Corbusierin esittelemää korkeaa tornitalo-rakentamista. KUVAT: Kalevan tornit ja Erik Bryggmanin arkkitehtuurikilpailuvoiton tuloksena rakennettu Impilinna (Vapriikin kuva-arkisto). 29 Tampereen kaupungin rakennusjärjestys Ks. esim. Tampereen kaupungin rakennusjärjestys (1963), jonka Rakentamismääräykset osuus ei sisällä enää vastaavia rakennuskorkeutta koskevia osuuksia kuin vuoden 1943 rakennusjärjestys. 21

22 Avoimeen, puistomaiseen tilaan sijoitetut korkeat asuintornitalot yleistyivät vasta toisen maailmansodan jälkeen ja silloinkin kansainvälisiin esimerkkeihin verrattuna maltillisina ja paikallisiin rakennuskorkeuksiin sovitettuina toteutuksina. Tampereella ensimmäiset tornitalot ovat 10-kerroksiset Kalevan tornit (rakennettu , suunnitellut Harry W. Schreck) sekä Amurinlinnan kortteli ja sen tornitalo Impilinna (valmistunut 1954, suunnitellut Erik Bryggman). Impilinna oli aikanaan Suomen korkein asuinrakennus, sen korkeus on 44 metriä ja kerrosluku 14. Impilinna oli pitkään myös Tampereen keskusta-alueen korkein asuinrakennus. 60- ja 70 luvuilla rakennetut keskustan seuraavaksi korkeimmat tornitalot Kyttälässä ovat 11-kerroksisia (Rongankatu) ja Amurissa kerroksisia (Näsijärvenkatu). Nykyisin keskustan korkein asuinrakennus on Tampereen Espankulma Tampellan alueella (13 krs / 45m). Myös Hervantaan rakennetut asuintornitalot 1970-luvulta olivat kerroksisia (41-43m) ja hieman Impilinnaa matalampia luvulla rakennetut Pirkka 6 ja Matrix tornitalot ovat 16-kerroksisia (55m) ja nykyisin koko kaupunkialueen korkeimmat asuinkerrostalot. Modernismin ajan (n l.) julkisista rakennuksista korkean ja avaran sijaintinsa ansiosta nousee esiin myös Kalevan kirkko (rakennettu 1966, korkeus n. 30m) Itsenäisyydenkadun päätteenä ja Kalevan alueen maamerkkinä. Tarkastelualueen eteläreunalla Viinikan kirkon (valmistunut 1932) 50 metrinen torni on alueen matalasta rakennuskannasta selvästi erottuva maamerkki. Muista julkisista rakennuksista korkein on Yliopistollisen sairaalan päärakennus, jossa on 13 kerrosta (rakennettu 1962, korkeus 49m). 11. Näsinneula 1971 Tampereen ja samalla Suomen korkein vapaasti seisova rakennelma on vuonna 1971 rakennettu Näsinneula. Se on myös Pohjoismaiden korkein näköalatorni ja liittyy sekin oman aikansa kansainväliseen rakennustrendiin: luvuilla eri puolilla maailmaa rakennettiin useita vastaavia näköalatorneja, joista monet olivat samalla myös TV- ja radio lähetystorneja (esim. Seattlen maailmannäyttelyyn 1962 valmistunut Space Needle). Pekka Ilveskosken suunnittelema Näsinneulan torniosan korkeus on 134,5m ja antenniosuus nousee 168 metrin korkeuteen. Näsinneulan korkeusasema on eli 80 metriä korkeampi kuin korkein tehtaanpiipuista ja yli 100 metriä korkeampi kuin Pyynikinharjun korkein kohta. Torni näkyy jo kaukaa ennen muuta kaupunkisiluettia monesta suunnasta Tampereelle saavuttaessa ja on myös symboliarvoltaan muodostunut kaupunkia edustavaksi ikoniseksi merkiksi. 12. Jälkiteollisen ajan korkea rakentaminen Modernismin jälkeinen kaupunkisuunnittelu on korostanut paikallista ja historiallista kontekstia rakentamisen mallina ja siten suhde rakennuskorkeuksien muutoksiin 1980-luvun alusta 2000-luvun vaihteeseen asti on ollut lähtökohtaisesti melko kielteinen. Kansainväliset, lähinnä Iso-Britanniasta tulleet kaupunkikehitys-ideat vaikuttivat toki Suomessakin ja erilaisia korkean rakentamisen suunnitelmia esitettiin eri kaupungeissa, mutta yleinen ilmapiiri ja viimeistään 1990-luvun alussa iskenyt lamakausi kaatoivat nämä hankkeet. Tuon aikakauden maamerkkinä ja oman jälkiteollisen ajan kaupunkikehityksen esimerkkinä Tampereella on toteutettu ainoastaan Hotelli Ilves. Vuonna 1986 rakennettu Hotelli Ilves on kaupungin toiseksi korkein rakennus (63m / 18krs), heti Tuomiokirkon jälkeen (64m), mutta sen korkeusasema on huomattavasti alempana ja siten jää selvästi Tuomiokirkon ja Pyynikinharjun korkeusaseman alapuolelle. 22

23 1986 rakennettu hotellirakennus on osa kokonaisuutta, joka rakennettiin vuonna 1976 puretun Verkatehtaan tontille 80-luvulla. Verkatehtaan purkaminen aiheutti väkevän vastareaktion teollisuusperinnön purkamista kohtaan ja myös tästä syystä vastaavat korkeaa rakentamista sisältävät hankkeet muilla keskustan uudistuvilla alueilla jäivät toteutumatta. Tämän jälkiteollisen kaupunkikehityskontekstin ohella Hotelli Ilveksen toinen kansainvälinen yhteys on korkeiden hotellirakennusten jatkumo, joka on siirtynyt ajasta toiseen arkkitehtuurin ajassa elävistä virtauksista huolimatta. Korkea hotellirakennus on sekä vetonaula ja näköalapaikka kaupungissa vierailijoille, että samalla myös antaa tasaarvoisesti mahdollisuuden lähes kenelle tahansa päästä ainakin hetkellisesti katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. 13. Toteutumattomat korkean rakentamisen hankkeet ja visiot Korkean rakentamisen toteutuneiden hankkeiden ohella elää myös toteutumattomien hankkeiden historia, joka kertoo omaa tarinaansa ajassa kulkevista ideoista ja suunnitteluihanteista. Tampereellakin on esitetty 1900-luvun ja 2000-luvun aikana korkeaa rakentamista sisältäneitä toteutumattomia suunnitelmia, joista osa on hyvin tunnettuja kaupunkilaisten keskuudessa paljon keskustelua herättäneitä suunnitelmia ja osa jo kauan sitten unohduksiin jääneitä. Modernin kaupunkisuunnittelun kansainvälisiä virtauksia 1930-luvulla esiteltiin vuoden 1936 Keskustorin arkkitehtuurikilpailun kilpailutöissä, jossa etenkin lunastetut työt esittelivät Keskustorin laitojen rakennuskannan uusimista korkeahkoilla funkis-henkisillä rakennuksilla. Samalle modernismin jatkumolle sijoittuvat myös seuraavat torni-ehdotukset, jotka ajoittuvat ensimmäisten toteutuneiden korkeampien kerrostalojen (Impilinna ja Kalevan tornit) rakennusaikaan 1950-lyuvulle: Ratinan stadionin päätyyn ehdotettiin 10-kerroksista tornitaloa vuonna 1955, Amurin uudistuviin kortteleihin 14-kerroksisia tornitaloja 1956 ja Rastin talon suunnittelukilpailussa jopa 43 kerroksista tornitaloa KUVAT: Tuntematon Tampereen Keskustorin luonnos (todennäköisesti 1920-luvulta, Jouko Seppäsen kuva-arkisto), Keskustorin arkkitehtuurikilpailu 1936, lunastetut työt (Ragnar Ypyä ja Martta Martikainen-Ypyä: Cocktail a la Manhattan ja Aarne Ervi: Lentävä Tamperelainen, Arkkitehti 1936), Ratinan stadionin suunnitelma (Aulis Blomstedt 1956, Jouko Seppäsen kuva-arkisto), Amurin asemakaava n:o 900 (Aaro Alapeuso 1956, Tampereen kaupungin arkisto), Rastin talon suunnittelukilpailu (Turunen & Strömmer 1957, Mia Ylisuutari / Aamulehti) 23

24 Korkean rakentamisen trendit palaavat 1980-luvulla, jolloin Tampellan alueelle ehdotettiin jopa koko uudistuvan teollisuusalueen rakentamista kokonaan 22-keroksisten tornien ryhmällä (43 kpl) luvun lamavuosien jälkeen tornitalot ilmestyvät keskusteluun uudelleen 2000-luvun vaihteessa, jolloin Rautaharkkoon ehdotettiin rakennettavaksi Tähtitorni-hotellihanketta (40 kerrosta, 140m / +260). KUVAT: Tampellan alueen suunnitelma (Timo Penttilä 1988), Tähtitorni Rautaharkossa ( 24

25 Vireillä olevat korkean rakentamisen hankkeet KUVA: Vireillä olevat korkean rakentamisen hankkeet Tampereen keskusta-alueella luvulla korkean rakentamisen hankkeet ovat merkittävästi lisääntyneet ja Tampereella on tämän selvityksen laatimisaikaan vireillä lähes kymmenkunta korkean rakentamisen (yli 12 kerrosta) hanketta, jotka ovat edenneet asemakaavoitusvaiheeseen tai joissa on jo asemakaava voimassa. KUVAT: SOK:n Tornihotelli (Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy 2011) 25

26 SOK:n tornihotelli: 25-kerroksinen (korkeus n. 90m / ylin korkeusasema ) tornitalo ratapihan veturitallien yhteyteen. Hotellirakennukselle on hyväksytty asemakaava jo syksyllä Hotellille myönnettiin alun perin rakennuslupa 2009 ja uudistettujen suunnitelmien muodossa uudestaan syksyllä Ranta-Tampella: 2011 vahvistettuun asemakaavaan sisältyy useita kortteleita, joiden joukossa on myös korkeaa rakentamista. Ranta-Tampellan kaavassa rakennusten korkeus on kerroslukujen sijaan rajattu kattopintojen enimmäiskorkeuksien mukaan. Käytännössä kaavaan sisältyy mahdollisuus yhden maksimissaan 16-kerroksisen hybriditalon (+149.5) rakentaminen, joka on osoitettu liike- ja toimistotaloksi, mutta johon voi sijoittaa myös asumista ja muita toimintoja. Kanavan ja radan varteen sijoittuu rivi asuinkerrostaloja (9kpl), jotka määrättyjen maksimikorkeusasemien (+143.5) mukaisesti voivat rakentua korkeimmilta osiltaan 14 kerroksisina asuinkerrostaloina. KUVAT: Ranta-Tampellan havainnekuva (Arkkitehdit B&M) sekä Kiinteistö Oy Tampereen Keskustorni (Arkkitehtitoimisto Helamaa & Heiskanen 2012). Tampereen Keskustorni: Kanta-Tampellan asemakaavassa Tampellan Esplanadin maamerkiksi osoitettiin 15-kerroksinen toimistotalotorni. Hanketta markkinoitiin usean vuoden ajan Fenix Sirius -nimisenä toimitalona, mutta hanke ei kuitenkaan edennyt. YIT haki syksyllä 2011 poikkeuslupaa rakennuksen toteuttamiseksi. Nyt rakennushanke etenee huoneistohotellina. Ratapihankadun korttelit: Asemakaava-vaihtoehtojen laadinta Ratapihan kadun varrella on käynnistynyt kesällä 2012 (WSP ja Arkkitehdit B&M). Tämän selvityksen valmistuessa käsittelyssä on kaksi luonnosvaihtoehtoa, joissa kaksi korttelia Erkkilän sillan eteläpuolella ovat maksimikorkeudeltaan 10- tai 16-kerroksiset. Molempiin vaihtoehtoihin sisältyy 12-kerroksinen tornitalo PMK:n talon pohjoispuolelle. 26

27 KUVAT: Studio Daniel LIbeskindin laatima ehdotus Tampereen Kannesta ja Areenasta (Studio Daniel Libeskind for NCC) Tampereen Kansi: Kyseessä on radan päälle rakennettava yli k-m2:n kokonaisuus, johon Areenan lisäksi kuuluu viiden tornitalon ryhmä kannen päällä. Studio Daniel Libeskindin suunnitteleman rakennuksien korkeudet ovat kerrosta ja korkein korkeusasema Lisäksi kaavaan sisältyy 16- kerroksinen asuinkerrostalo Areenan länsipuolelle. Alueen asemakaava on hyväksytty valtuustossa keväällä Kaavasta jätetyt valitukset hylättiin KHO:ssa syksyllä 2012 ja hankkeen tavoitealoitusvuosi on KUVAT: Rastin kortteli (BST-Arkkitehdit 2012) sekä havainnekuvat linja-autoaseman tontin eteläosaan sijoittuvasta Ratinan toimistotornista (Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen 2011) Rastin talo: Ratapihan reunalla sijaitseva 1960-luvun alussa rakennettua Rastin opiskelijataloa aiotaan purettavaksi ja tilalle kaavoitetaan asuin- ja liikekerrostalojen kokonaisuutta, johon sisältyy 20-kerroksinen torniosa (+166.0). Asemakaavaluonnos on asetettu nähtäville elokuussa 2012 Ratinan toimistotorni: Linja-autoaseman tontin kaavamuutos on tullut vireille syksyllä 2011 ja asemakaavaehdotus on parhaillaan nähtävillä syksyllä Kaavassa tontin eteläpäähän, Hatanpään ja Tampereen valtateiden risteyksen kulmaan esitetään toimistotaloa. Sen kerroslukua ei ole määrätty, vaan vesikaton ylin korkeusasema Käytännössä tämä korkeus mahdollistaa 13-kerroksisen toimistotalon rakentamisen. 27

28 Yhteenveto rakennuskorkeuden muutoksista Tampereella KUVAT: Olemassa olevien korkeiden rakennuksien sijoittuminen keskusta-alueella (tumman punaisella) sekä vireillä olevat mahdollisesti korkeaa rakentamista sisältävät hankkeet (keltaisella). Tampereella rakennuskorkeuksien kasvusta voi erottaa selvästi viisi peruskorkeutta (ks. seuraava sivu): 1. Keskusta-alueella vallitsee vanhojen rakennusjärjestyksien ( ) määrittelemä 23 metrin peruskorkeus, joka eri aikakausilla on toteutunut 5-7 -kerroksisina rakennuksina. Rakennuskorkeus yhdistää vanhan teollisuuskaupungin tehtaiden ja myöhemmin syntyneen asuin- ja liikerakentamisen alueet toisiinsa. 2. Tämän peruskorkeuden yläpuolelle nousee korkean rakentamisen määritelmän alle jäävät ja vain hyvin vähän kaupunkikuvassa erottuvien 8-12 kerroksisten rakennuksien ja rakennelmien ryhmä. Näitä ovat mm. tehtaiden tekniset tornit, klassismin ajan kulmatornit sekä modernin ajan tornitalot Amurissa ja Kyttälässä sekä Kalevan tornitalot. 3. Kaupunkikuvassa erottuvat ja siluetin yläpuolelle nousevat, matalammat korkeiksi rakennuksiksi luokiteltavat rakennukset. Näitä ovat nykyiset kerroksiset rakennukset (Impilinna, Hotelli Ilves ja Espankulma) sekä vanhat tehtaidenpiiput (Frenckellin piippu ja muut alle 65m piiput) ja kirkkojen tornit (Aleksanterin kirkko ja Tuomiokirkko) metrin korkeusluokka, johon kuuluvat modernit tehtaanpiiput (Takon, Tampellan ja Naistenlahden voimalan piiput) sekä yli 18 kerroksen nousevat uudet suunnitteilla olevat tornitalohankkeet. 5. Näsinneula nousee omaan korkeusluokkaansa, selvästi yli 100-metristen rakennelmien kokoluokkaan. 28

29 KUVAT: Yläkuvassa rakennuskorkeuksien kasvun kaavio aikajanalla sekä rakennuskannasta erottuvat viisi eri korkeusasemaa. Alakuvassa samat rakennukset suhteutettuna niiden tosiasialliseen korkeusasemaan maastossa sekä keskusta-alueen keskeisiä korkeusasemia (A-D). Rakennuksien sijaintiin liittyvä lähtökorkeus vaikuttaa huomattavasti rakennuksien tosiasialliseen korkeuteen ja näkyvyyteen kaupunkikuvassa. Seuraavaksi on esitetty yhteenveto näistä kaupungin keskeisistä korkeusasemista (ks. kaavio yllä): A. Suurin osa rakennuskannasta ydinkeskustassa on rakennettu korkeusasemilla m. B. Vanhan 1898 rakennusjärjestyksen ohjaama rakennuskanta jää pääsääntöisesti Pyynikinharjun korkeusaseman +155 alle. Myös keskustan korkeimmat rakennukset kuten Impilinna ja Hotelli Ilves (n. +145) sekä korkealla sijaitsevat asuinrakennukset Armonkalliolla ja Amurissa jäävät Pyynikinharjun korkeusaseman alapuolelle. - Armonkallio n. +130, Amurin tornit n. +135, Impilinna ja Hotelli Ilves n ja Kalevan kirkko n C. Pyynikinharjun korkeusasema on Kauempana lännessä Pispalanharju nousee vielä korkeampana, sen korkeusasema on Pyynikinharjun yli nousevat selkeästi 1930-luvun tehtaan piiput (Tako, Tampella ja Klingendahl, ) sekä 2000-luvun uudet, suunnitteilla olevat korkeat tornitalohankkeet. D. Näsinneula erottuu jatkossakin kaupunkisiluetissa (+277). Myös Näsinneulan korkea rakennuspaikka lisää sen erityistä näkyvyyttä maisemassa. KUVA: Kaupunkisiluetti etelästä Viinikanlahden kohdalta. Kuvaan on sijoitettu Pyynikinharjun korkeusasemaa merkitsevä rajaviiva. 29

30 KUVAT: Topografinen kartta, jossa sekä maaston että rakennuksien korkeudet esitetty eri värisävyllä. Mitä korkeampi rakennus tai maaston kohta sitä tummempi sävy. Vireillä olevat korkean rakentamisen hankkeet merkitty keltaisella. 30

31 KUVAT: Topografinen kartta purettuna vaakaleikkauksiin 10 metrin välein korkeustasoilla Kuten tämän luvun alussa todettiin, rakennuskorkeuden kasvuun on monia vaikuttavia tekijöitä. Yhtäältä on erilaisten instituutioiden valtaa ja merkitystä symboloivia korkeita rakennuksia (Tampereella kirkot ja Näsinneula), toisaalta käytännön tuotannollisista tai muista toiminnallisista tarpeista lähteviä korkeita rakennuksia (tehtaat ja niiden tornit ja piiput) sekä liiketaloudellisista syistä rakennettuja korkeita rakennuksia (liike- ja asuinrakennuksien korkeuden kasvu, Hotelli Ilves). Korkean rakentamisen mahdollistajina ovat olleet erilaiset tekniset innovaatiot (hissi, vesijohto, rakennetekniikka) ja rakennuskorkeutta on säädelty rakennusjärjestysten että asemakaavojen sekä niiden taustalla vaikuttaneiden kaupunkisuunnittelun ihanteiden kautta. Uusin historiankirjoitus toteaa, että Tampere on elänyt maailmanhistorian valtavirrassa. Tampereen historia on osa teollisen maailman ja modernin yhteiskunnan syntyä; se on kapitalismin, tekniikan, demokratian ja koulutuksen menestystarina. Täällä on koettu samat maailmantalouden ja arkielämän 31

32 muutokset kuin niillä tuhansilla muilla teollisen maailman paikkakunnilla, jotka muodostavat ns. teollisen maailman. Maailman jokainen tehdaskaupunki on erilainen, mutta samalla niin samanlainen. 31 Rakennuskorkeuden muutokset liittyvät myös tuohon laajaan kehityskulkuun ja ovat sen paikallisia toteutumia. Korkea rakentaminen edustaa tietyllä tavalla tuon menestystarinan huippuhetkiä kohtia, joissa ilmassa olevat yhteiskunnalliset aatteet halutaan kiteyttää symbolisesti merkittävään ja näkyvään rakennukseen. Ne ovat rakennuksia, joille kaupunkikuvassa on haluttu antaa näkyvä rooli: kuten seuraavassa luvussa esitettävät analyysikartat osoittavat, korkeat rakennukset on historiassa sijoitettu merkittäviin asemiin kaupunkirakenteessa, akselien ja näkymien päätteeksi ja niiden varrelle. Korkealla rakentamisella on siten ollut merkitystä ja arvoa omassa ajassaan. Myös myöhempi ympäristön arvottaminen kertoo tästä, sillä suurin osa korkeista rakennuksista sijaitsee kansallisesti merkittäviksi luokiteltujen rakennettujen kulttuuriympäristöjen alueella. Jos Tampere on elänyt maailmanhistorian valtavirrassa ja korkea rakentaminen on tämän valtavirrassa elämisen tiettyjä merkittäviä fyysisiä jälkiä kaupungissa, niin merkittäväksi nousee kysymys miten tarina jatkuu? Vireillä olevat hankkeet toteutuessaan muuttavat kaupunkikuvallista identiteettiä voimakkaasti miten seuraavat mahdolliset hankkeet suhteutetaan tähän uuteen tilanteeseen? Mihin globaaleihin virtauksiin Tampere haluaa liittyä (tai olla liittymättä) ja mitä mahdollinen korkea rakentaminen Tampereella tulevaisuudessa edustaa? KUVA: Tampereen Kansi ja Areena (Archimation / Studio Daniel Libeskind for NCC sekä Ilmakuva Vallas Oy). 31 Haapala (2011) s

33 3. MAISEMA- JA KAUPUNKIRAKENNEANALYYSIT Kaupunkirakenteen analyysi ja korkea rakentaminen Tässä osuudessa on tarkasteltu Tampereen keskusta-alueen maisema- ja kaupunkirakenteen ominaisuuksia. Tarkastelut on tehty erityisesti korkean rakentamisen näkökulmasta, eli analyyseihin on suhteutettu Tampereen olemassa olevien korkean rakentamisen kohteita sekä joiltakin osin peilattu myös vireillä olevien hankkeiden sijainteja. Tarkoituksena ei siten ole esittää kattavaa maisema- ja kaupunkirakenteen analyysiä, vaan tarkastella missä suhteessa historialliset korkeat rakennukset ja tulevat hankkeet ovat suhteessa kaupunkikeskustan maisemallisiin ja morfologisiin elementteihin. Toisaalta tähän osuuteen on koottu myös sellaista perustietoa kaupunkirakenteen ominaisuuksista (esim. liikenneverkko), jota käytetään hyödyksi seuraavissa osuuksissa arvioitaessa korkean rakentamisen sijaintisuosituksia. Maisemarakenne ja topografia Tampereen kantakaupungin alueella maiseman perusrungon muodostaa kaksi pitkää luode-kaakko suuntaista elementtiä: korkea harjujakso sekä Kaukajärvi-Iidesjärvi murroslaakso. Keskusta-alue eli Tampereen kaupungin perustamiskohta sijaitsee maisemarakenteen keskeisessä solmukohdassa, harjujakson ja Tammerkosken risteyskohdassa. 32 Keskusta-alue sijoittuu avoimeen ja melko suureen maisematilaan, jota avaavat etenkin kaupungin molemmin puolin sijaitsevat järvet sekä Kaukajärvi-Iidesjärvi murroslaakso. Harjujakson matalimpaan kohtaan sijoittuva kaupunkikeskusta on maisemassa hyvin näkyvissä etenkin etelän ja pohjoisen suunnista. Pohjoisessa Näsijärven avoin maisematila on erittäin laaja. Etelästä saavuttaessa saavutaan topografisesti korkeammalta ja suljetummalta maisema-alueelta ja laskeudutaan avoimessa maisemassa sijaitsevalle keskusta-alueelle. Itä-länsi tai luode-kaakkois suunnista saavuttaessa korkeat ja osin metsäiset harjumaisemat sulkevat pidempiä harjun suuntaisia näkymiä. Polveilevan harjun varrelta paljastuu sieltä täältä avautuvia rajattuja näkymiä kaupunkikeskustaan. KUVAT: Maisemarakenteen elementit ja maisematilat. (Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008, ss ). 32 Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys (2008) ss

34 KUVA: Näkymä Iidesjärven yli kohti keskustaa. Taustalla vasemmalla Pyynikinharju, keskellä keskustan siluetissa erottuvat maamerkkirakennukset (Takon piippu, Hotelli Ilves ja Näsinneula) sekä oikealla nouseva Kalevankangas. KUVAT: Tampereen keskusta-alueen kallioperä-, maaperä- ja ilmastokartat. Kallioperä määrittää maiseman perusmuodon, rytmin, suuntautuneisuuden ja mittasuhteet. Maaperä tasoittaa näitä kallioperän epätasaisuuksia ja toisaalta muodostaa myös itsenäisiä pinnanmuotoja (esim. harjut). Maastonmuodoilla ja niiden suuntautumisella on merkittävä vaikutus keskusta-alueen tuntumassa mm. paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin ilmavirtausten suuntautumisen ja lämpösäteilyn määrien johdosta. (Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008, ss sekä liitteet 4, 5 ja 8). Topografisista kartoista näkyy miten suurin osa vanhimmasta keskusta-alueesta sijoittuu Pyhäjärven (n. +77) ja Näsijärven (n. +95) korkeusasemien n väliseen laakean allasmaiseen maisematilaan. Sitä rajaavat idässä ja lännessä nousevat harjualueet (Kalevankangas +138, Pyynikinharju +155 ja Pispalanharju + 162) sekä pohjoisen suunnassa Kauppi-Niihama kallioselänne ja sen jatkeena olevat Armonkallion, Tampellan, Näsinkallion ja Särkänniemen korkeat kallioalueet (n. +117, +118, +115 ja +118). Suurin osa keskusta-alueen korkeasta rakentamisesta sijaitsee harjujakson katkaisevan Tammerkosken altaan alueella, n korkeusaseman alapuolella. Myös suuri osa vireillä olevista hankkeista, kuten Ratapihan alue, sijaitsee suurimmaksi osaksi tämän korkeusaseman alapuolella (esim. Tornihotelli ). Korkeammalla sijaitsevia rakennuksia ovat mm. Pyynikin näkötorni, Näsinneula, Kalevan tornit ja Kalevan Kirkko. Uusista hankkeista korkeimmalle lähtötasolle nousee kansien päälle rakennettava Kansi-hanke (kannen yläpinta ). 34

35 KUVAT: Topografiset kartat, oikealla keskusta-alueen korkeusalueet (vihreä) sekä (sininen). KUVAT: Olemassa olevat korkeat rakennukset sekä korkeaa rakentamista sisältävät vireillä olevat hankkeet suhteutettuna topografiaan. Olemassa olevat rakennukset merkitty vaalean punaisella, uudet hankkeet kirkkaan punaisella. 35

36 KUVAT: Alueleikkaukset (A) Pyhäjärveltä/Viinikanlahdelta pohjoiseen, (B) Hämeenpuistosta itään, (C) Näsijärveltä etelään ja (D) Tammelan puistokadulta länteen. B-leikkauksissa näkyy keskusta-alueen melko tasainen allas, jota pohjoisessa reunustaa korkeat kallioselänteet. Eteläinen A-leikkaus on samalla kaupungin eteläinen aluejulkisivu, jossa kaukomaiseman näkökulmasta merkittävää on keskustan sijainti molemmin puolin nousevien pitkien harjulinjojen välisessä matalammassa kohdassa. D-leikkaus on Tammelasta, jossa maasto on korkeammalla ja etelässä näkyy jo Kalevankankaan harjun jyrkkä lasku Iidesjärven laaksoon. Kaikissa leikkauksissa näkyy vireillä olevien hankkeiden, erityisesti Tornihotellin ja Tampereen Kannen korkeusasemien erottuminen kaupunkikuvassa. Leikkausten avulla voi arvioida tulevien korkeiden hankkeiden sijoittamista kaupunkikuvaan: jäävätkö nykyiset hankkeet selkeästi erottuviksi maamerkeiksi vai ovatko ne osa korkean rakentamisen klusteria, joissa korkeudet sovitetaan Kannen tapaan maisemaan nousevina ja laskevina muodostelmina? Kaupunkirakenne Keskusta-alue on lähes kokonaan rakennettua aluetta. Suurimmat rakentamattomat viheralueet ovat Pyynikki, Kauppi-Niihama sekä Kalevankangas. Keskusta-alue muodostuu eri aikakausina rakennetuista oma-leimaisista ja tunnistettavista alueista, vaikkakin on myös todettava että suhteellisen nuoren kaupungin alueet ovat syntyneet ajallisesti melko lähellä toisiaan ja rakennuskanta alueiden sisällä ei ole ajallisesti ja rakennustavaltaan yhtenäinen. Kaupungin 1800-luvun puutalovaltainen rakennuskanta on lähes kokonaan korvautunut uudemmilla ja korkeammilla kivirakenteisilla kerrostaloilla 1800-luvun lopulta alkaen. Kaupunkirakenteen tärkeimmät elementit ovat keskustan halkaiseva Tammerkoski sekä rakennetta artikuloivat pääkadut Hämeenkatu ja Hämeenpuisto sekä kaupunkirakenteen itä-länsisuunnassa katkaiseva ratapihan alue. Muita merkittäviä katuja ovat Hämeenkadun jatkeina olevat Pirkankatu ja Itsenäisyydenkatu, keskustan kehän muodostavat Satakunnankatu, Tampereen valtatie ja Rautatiekatu, Hatanpään valtatie sekä Tammelassa Tammelan ja Kalevan puistokadut. KUVAT: Rakentamattoman ja rakennetun suhde: keskisen suuralueen viherverkko(kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008, s. 70). Keskustan kaupunginosat tässä jaoteltuina kaupungin kasvun näkökulmasta vuosina Laitakaupunki tässä yhteydessä tarkoittaa tehdasalueita sekä niiden läheisiä alueita, jotka syntyaikoinaan olivat leimallisesti vähävaraisempien tehdastyöläisten asuinalueita (Tamperelaiset - Tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen ). 36

37 KUVAT: Keskusta-aluetta jakavat kaupunkirakenteelliset pääelementit: Tammerkoski, Hämeenkatu, Hämeenpuisto ja ratapiha sekä muut kaupunkimorfologiassa merkittävät kadut ja aukiot. Olemassa olevat korkeat rakennukset (oik.) sijaitsevat merkittävien kaupunkirakenteen elementtien varrella tai niiden päätteinä. KUVAT: Vireillä olevat korkeaa rakentamista sisältävät hankkeet sijaitsevat enimmäkseen ratapihan ja tulevan Ratapihankadun varrella tai uusien kaupunginosien pienempien akseleiden varrella (Tampellan esplanadi ja Ranta-Tampellan kanava). Keskustaalueen reunarajat (oik.) pohjoisessa ja etelässä muodostuvat tällä hetkellä Ratinanrantaa lukuun ottamatta jo ennen varsinaista rantavyöhykettä. Tulevaisuudessa keskusta alue laajenee rantoja kohti ja huomio kiinnittyy mm. siihen miten ja mihin keskustaalueen keskeiset akselit jatkuvat (Hämeenpuisto, Tammerkosken ranta-alueet ja Ratapihankatu). Ovatko kyseiset alueet mahdollisia korkean rakentamisen alueita vai maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti liian herkkiä alueita rakentamiselle? Pohjoisessa ja etelässä järvet ovat kaupungin luonnollisina rajoina. Lisäksi pohjoisessa Paasikivi-Kekkosentie valtakunnantasoisena 2+2 leveänä liikenneväylänä rajaa keskusta-aluetta voimakkaasti. Kyseiset elementit ovat paitsi kaupunginosia yhteen sitovia kaupungin valtasuonia, myös eri kaupunginosia toisistaan erottavia elementtejä. Olemassa oleva korkea rakentaminen sijoittuu vahvasti näiden kaupungin keskeisten elementtien läheisyyteen. Syy on luonnollisesti kaupunkirakennustaiteellisen perinnön mukaisessa 37

38 rakennusten sijoittelussa. Pääkatujen ja aukioiden varret ja päätteet on vanhoissa asemakaavoissa osoitettu muusta rakennuskannasta erottuville merkkirakennuksille. Myös vanhat rakennusjärjestykset ovat mahdollistaneet korkeamman rakentamisen juuri puistokatujen ja aukioiden varrella verrattuna kapeampiin katuihin, joiden varrella korkeus on määräytynyt kadun leveyden mukaan. Viheralueet Tampereen keskuspuistoverkosto linjautuu keskustan alueella ristikkäisten akselien varaan: pohjoiseteläsuunnassa Näsijärveltä sekä kosken vartta etelään Hatanpäälle että Hämeenpuistoon tukeutuen Eteläpuistoon. Itä-länsi suunnassa yhteydet jatkuvat sekä Iidesjärven laaksosta Pyynikille että Kalevanharjulta Pyynikinharjulle. Pienimittakaavaisempi viherverkko keskisellä suuralueella puolestaan on erittäin monimuotoinen eri aikakausina syntyneiden kaupunkipuistojen mosaiikki. Laajimmat viher- ja virkistysalueet heti ydinkeskustan tuntumassa ovat Pyynikki, Kauppi, Kalevankangas ja Iidesjärven ympäristö. Korkeiden rakennusten sijainti suhteessa viherverkkoon heijastelee erilaisia kaupunkisuunnittelun näkökulmia: Tampereen teollisuushistorian korkeat rakennukset ovat rakentuneet teollisen prosessin ehdoilla ja sijaitsevat enimmäkseen myöhempien teollisuusrakennusten ympäröiminä syvällä alueiden ytimessä. Sen sijaan korkeat historialliset julkiset rakennukset, joita Tampereella ovat lähinnä kirkot, sijoittuvat kaupunkirakennustaiteellisten suunnitteluihanteiden mukaisesti akseleiden päätteinä ja kirkkopuistojen avarassa miljöössä. Myös Tuomiokirkko, jonka ympäristö piti alun perin - oman aikakautensa muuttuneiden kaupunkisuunnitteluihanteiden mukaan - rakentaa tiiviimmin keski-aikaisen kaupunkitilasommitelmaa mukailevaksi. Paikallisen päätöksenteon jälkeen kirkon kortteli jätettiin kuitenkin muilta osin avoimeksi puistoksi. Modernismin aikana ihanteena oli puolestaan korkeiden rakennusten, erityisesti asuinrakennusten, sijoittuminen avoimeen puistomaiseen kaupunkitilaan (liittyy mm. terveydellisiin tavoitteisiin, väljyyteen ja valoon). Keskustan laajenemisalueilla Tammelassa ja Amurissa vanha suljettu korttelityyppi korvautui ja 70-luvuilla avoimella korttelityypillä, mutta vallitseva rakennustyyppi- ja korkeus oli 7-kerroksinen lamellikerrostalo. Kaupunkikeskustan tiiviimmässä morfologisessa kehyksessä ratkaisuna on ollut korkeiden asuintornien sijoittaminen puistokatujen varteen (Impilinna, Rongankatu) tai kaupunginosien reunaan (Amuri, Kalevan tornit), jolloin sekä modernismin ihanteet että vanhan rakennusjärjestyksen mukaiset suunnitteluperiaatteet ovat toteutuneet. KUVAT: Tampereen keskuspuistoverkosto sekä keskeisen suuralueen viherverkko, johon merkitty korkeat rakennukset (Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008, ss. 70, 86). 38

39 KUVAT: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009, punainen alue), maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (vaalean punainen) sekä valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu maisemanähtävyys Pyynikki (sininen). Oikealla korkeiden rakennuksien sijainti suhteessa näihin alueisiin. Kulttuuriympäristöt Tampereen keskustan alueella sijaitsee myös useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviksi luokiteltuja rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) sekä valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi luokiteltu Pyynikinharjun alue (1995). Kuten edellä todettiin, korkean rakentamisen yksi syy on yhteisölle tärkeiden asioiden korostaminen merkittävällä ja näkyvällä rakennuksella (esim. kirkot, raatihuone). Korkeat rakennukset ovat usein arvokkaita ja arvostettuja rakennuksia, jotka ovat sijoitettu kaupunkirakenteessa merkittäviin ja arvokkaisiin paikkoihin ja siten ovat luonnollisesti tärkeä osa arvokkaiksi luokiteltuja kulttuuriympäristöjä. Toisaalta, alun perin hyvin käytännöllisistä syistä korkeiksi suunnitellut rakennukset (tehtaat, tehtaanpiiput, haulitorni) voivat ajan kuluessa muodostua kaupunkikuvan kannalta merkittäviksi tekijöiksi juuri niiden erityislaatuisen näkyvyytensä ansiosta ja siten vasta myöhemmin muodostua yhteisön arvostamiksi merkkirakennuksiksi. Toiminnallinen kaupunkirakenne Keskusta-alueen asukasmäärä on n asukasta. Asukasmääriltään suurimmat kaupunginosat ovat Nalkala, Amuri, Tampella ja Tammela (yli 3000 asukasta), joista erityisesti Amuri ja Tammela ovat vahvasti asuinpainotteisia alueita. Yleisesti keskustan väestö on muuta kaupunkia iäkkäämpää, keski-ikä on yli 40 vuotta ja lapsiperheiden määrä keskustassa on alhainen (alle 10% asuntokunnista). Keskusta-alueella yli puolet on yhden hengen asuntokuntia. Keskustassa sijaitsee myös suuri osuus Tampereella sijaitsevista työpaikoista. Runsaasti työpaikkoja sijaitsee Tammerkoksen, Nalkalan, Tullin ja Hatanpään kaupunginosissa, joissa kaikissa on yli 4000 työpaikkaa. Prosentuaalisesti suurin toimitilojen osuus on Finlaysonin, Tammerkosken, Nalkalan, Kyttälän ja Tullin kaupunginosissa, joissa liike- ja toimistotilaa on 33,5-55,5% alueen rakennuksien kerrosalasta. 39

40 TAULUKKO: Tampereen keskisen alueen väestö ikäryhmittäin ja kaupunginosittain (Tampereen kaupungin Tietotuotannon ja laadunarvioinninjulkaisusarja B 11/2012 TAMPEREEN VÄESTÖ Tilastokeskuksen väestötiedot ikäryhmittäin ja osaalueittain. Tampereen kaupunki 2012, s. 3) KUVAT: Väestön keski-ikä ja lapsiperheiden osuus Tampereella (Tampereen kaupungin Tietotuotannon ja laadunarvioinninjulkaisusarja B 11/2012 TAMPEREEN VÄESTÖ Tilastokeskuksen väestötiedot ikäryhmittäin ja osaalueittain. Tampereen kaupunki 2012, ss Lähde: Tilastokeskus). Työpaikat alueittain 2009 (Toimintaympäristö: Työpaikat, s. 28. Lähde Tilastokeskus). Liike- ja toimistotilat alueittain (Toimintaympäristö: Yritykset, s. 13. Lähde Tilastokeskus). ( Keskustan toiminnallinen rakenne julkisten palveluiden osalta seuraa vahvasti kaupungin vahvaa itä-länsi suuntaista rakennetta. Lisäksi se on määrällisesti keskittynyt Kalevan kirkon ja Pyynikin torin väliselle alueelle. Kaupallisten palveluiden osalta rakenne on vieläkin keskittyneempi Hämeenkadun lähikortteleihin sekä Pyynikintorin ja Tammelantorin/Tullin väliselle alueelle. 40

41 KUVA: Keskustan ja eteläinen palvelualue ja julkisten palveluiden sijainnit (Hyvinvointipalvelut, palveluverkon kehittämissuunnitelma, palveluverkon karttatarkastelut-liite 2009, korostusviiva lisätty) Liikenne Tampereen keskustan liikenneverkkoon keskeisesti liittyvä ominaispiirre on seurausta keskustan sijainnista kapealla järvien välisellä kannaksella. Itä-länsi suuntaisia poikittaisreittejä on vähän ja ne kulkevat keskustan läpi tai sen välittömässä läheisyydessä. Pohjoisesta etelään Tammerkosksen ylittävät ajoneuvoreitit ovat: Rantaväylä, Satakunnankatu, Hämeenkatu ja Tampereen valtatie. Vuonna 2008 Tammerkosken ylittävä ajoneuvoliikenne oli n ajoneuvoa vuorokaudessa, josta n. 20% oli Hämeenkadun osuus. Rantaväylä palvelee erityisesti seudullisen tason liikenteen välitystä ja Hämeenkadun liikenteen osuus on kaikkein paikallisin ja valtaosaltaan lyhytmatkaista. Tampereen valtatien liikenteestä myös n. puolet on lyhytmatkaista ja puolet seudullista pendelöintiä. Satakunnankadun liikenne on valtaosaltaan lyhytmatkaista. 33 Etelä-pohjoissuuntaiset, koko kannaksen läpäisevät liikenneyhteydet ovat myös harvalukuiset. Idästä länteen lukien tärkeimmät keskusta-alueen väylät ovat Viinikankatu-Kalevan puistotie, Yliopistonkatu- Tammelan puistokatu, Rautatienkatu, Hatanpään valtatie sekä Hämeenpuisto. Näistä ensimmäinen yhdistää etelästä saapuvat yhteydet (Lempääläntie) suoraan Rantaväylälle keskustan ohi. Jatkossa myös suunnitteilla oleva Ratapihankatu lisää yhden uuden etelä-pohjoissuuntaisen yhteyden keskustan halki. 33 Tampereen keskustan katuverkko liikenteellinen tarkastelu (WSP 2011) ss

42 KUVA: Keskimääräinen vuorokausiliikenne päätie- ja pääkatuverkolla koko kaupungissa (Lähde: kaupunkiympäristön kehittäminen) sekä keskusta-alueella (Tampereen keskustan katuverkko liikenteellinen tarkastelu. WSP 2011). KUVAT: Joukkoliikenteen ja pyöräilyverkon suunnitelmaluonnokset (Keskustan liikenneverkkosuunnitelma, Tampereen kaupunki 2012). Joukkoliikenne seuraa luonnollisesti myös kaupungin fyysistä muotoa ja sen maankäyttöä. Joukkoliikenteen verkon rakenne on puumainen, jonka runkona on Hämeenkatu ja Keskustori. Joukkoliikenteen osuus on ollut pitkän aikaa laskeva. Tällä hetkellä joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus on noin 13 % kaikista seudulla tehtävistä henkilömatkoista. Joukkoliikenteenosuutta ja keskustan ylittävää poikittaisliikennettä helpottamaan on Tampereella käynnistynyt Kaupunkiraitiotien suunnittelu. Raitiotien ensimmäisen vaiheen linjaus ei ole vielä varmistunut, mutta Hämeenkadun ja Rautatieaseman merkitys joukkoliikenteen hubeina vahvistuvat raitiotien myötä entisestään. Kevyen liikenteen verkosto Tampereen keskusta-alueella on melko kattava, mutta edelleen kehittämistilassa. Tammerkosken ylittäviä kevyen liikenteen reittejä on 8 kpl, joista tosin Satakunnansilta ei ole osa pyöräilyverkkoa. Itä-länsi suuntainen nopea keskustareitti on vahvistunut myös tämän selvityksen aikana, kun kesällä avattiin uusi rautatien alittava tunneli Tammelasta Kyttälään. Tulevissa suunnitelmissa Hämeenkadun molemmin puolin sijaitsevia kortteleita kehitetään erityisenä kävelykeskusta-alueena, missä ajoneuvonopeuksia suunnitellaan alennettavaksi 20km/h:een. 42

43 Keskustasuunnitelmat Rakennesuunnitelman 2030 mukaan Tampereen seutu kasvaa vuoteen 2030 mennessä asukkaankaupunkiseuduksi, joka tarkoittaa noin asukkaan sekä noin työpaikan lisäystä nykyiseen verrattuna. Lisäksi asumisväljyyden kasvun myötä odotetaan yli asunnon lisätarvetta. Keskustaan on tämän pohjalta esitetty n asukkaan ja työpaikan lisäystä. 34 Kaupunkikeskustan rooli kaupungin tulevaisuuden visiossa on olla Kaupunki isolla K:lla monitoimintainen ja monipuolisesti palveleva, laadukas ja elämyksellinen sekä tunnistettavan identiteetin omaava menestyvä maakunnan keskus. Toimenpiteinä nähdään sekä houkuttelevien asuinalueiden rakentaminen ydinkeskustan läheisyyteen, elinkeinoelämän toimipaikkojen osoittaminen ydinkeskustaan ja sen läheisyyteen, kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittäminen, julkisten kaupunkitilojen elävöittäminen, liike- ja kulttuuritilojen kasvun mahdollistaminen sekä virkistysreittien ja palveluiden lisääminen. 35 Keskustaa koskevia maankäytön ja liikenteen yksittäisiä kehittämishankkeita on parhaillaan vireillä lukuisa määrä. Hankkeita koordinoidaan yhteen kokoavan Keskustan kehittämisohjelman puitteissa, joka listaa ohjelmakaudelle yli 50 erilaista keskusta-alueen kehittämishanketta. Pitkäjänteistä kehittämistyötä ohjaavat yleisemmän tason strategiset suunnitelmat: Tampere virtaa kaupunkistrategia 2020, Pirkanmaan maakuntakaava, Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2030 sekä Tampereen kaupunkiseutu TASE 2025 kehittämisohjelma. Parhaillaan on käynnistetty myös uuden oikeusvaikutteisen keskustan osayleiskaavan laadintatyö, johon käsillä oleva selvitys myös liittyy. Yleiskaavan luonne tulee olemaan strateginen yleiskaava, joka ei sisällä yksityiskohtaisia aluevarauksia, vaan yleispiirteisempiä linjauksia keskusta-alueen maankäytön, liikenteen ja strategisen kehittämisen painopisteistä. Suhteessa keskustaohjelmaan yleiskaava tulee myös olemaan yleispiirteisempi. KUVAT: Keskustan kehittämisohjelman maankäyttö- ja liikenneverkkoratkaisun pääpiirteet sekä yksittäisten hankkeiden yhteisvaikutus (2011 Keskustahanke, ss. 7-8). Korkean rakentamisen paikallisten periaatteiden muodostaminen suhteutettuna tässä luvussa esiteltyihin kaupunkirakenteellisiin osatekijöihin käsitellään luvussa Viiden tähden keskusta. Tampereen keskustan kehittämisohjelma (2011) s. 3. Tampereen keskustan strateginen yleiskaava. Työohjelma , s Ibid. ss

44 4. HANKKEIDEN HAVAINNOLLISTAMINEN Yksittäisten hankkeiden havainnollistaminen on yleensä runsasta ja korkeatasoista, mutta harvemmin hankkeiden havainnekuvissa esitetään niiden yhteyttä muihin samaan aikaan suunnitteilla oleviin hankkeisiin laajemmassa mittakaavassa. Korkean rakentamisen hankkeiden määrän lisääntyminen kaupungissa on luonut tarpeen havainnollistaa vireillä olevia hankkeita yhdessä ja siten luoda edellytykset arvioida hankkeiden yhteisvaikutusta kaupunkikuvaan. Seuraavaksi esitettävässä korkeaa rakentamista sisältävien hankkeiden yhteishavainnollistamisessa on pyritty monipuolisuuteen. Näkymiä on mallinnettu sekä suurmaiseman huomioon ottavista kaukonäkymistä että lähempää keskusta-alueelta avautuvista katu- ja aukiotiloista sekä merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen sijainneista (mm. Keskustori tai Koskimaisema). Havainnekuvia on tuotettu sekä kaupunkimallista että valokuvaupotuksina, jolloin voi arvioida puhtaasti rakennuksien, kaupunkitilan ja suurmaiseman suhdetta (kaupunkimalli) tai kohteiden suhdetta tosiasialliseen monimuotoiseen ympäristöön, missä esimerkiksi kasvillisuus peittää suuren osan näkymistä, etenkin kesällä (valokuvaupotukset). Näiden 3D-havainnekuvien lisäksi kaupunkimallia on hyödynnetty aluejulkisivujen ja leikkauksien konstruoinnissa, jolloin mm. rakennuksien ja maiseman korkeusasemia päästään helpommin vertailemaan. Lisäksi kaupunkimallista on tuotettu yksittäisiä esimerkkejä varjostus- ja näkymä-analyyseistä. Vireillä olevat hankkeet sijaitsevat koko kaupungin mittakaavassa tarkasteltuna melko pienellä alueella Ranta-Tampellan, Tampellan, Tammelan, Ratapihan ja Ratinan alueiden pohjois-etelä-suuntaisella akselilla. Havainnollistettavat hankkeet ovat: SOK hotellitorni, Ranta-Tampellan alue, Tampereen Keskustorni (Tampellan Esplanadi), Tampereen Kansi ja Areena, Rastin talo, Ratinan toimistotorni sekä Ratapihankadun korttelit. KUVAT: Vireillä olevat hankkeet on kaupunkimallissa visualisoitu keltaisella. Vastaavat kohteet kartalla (oik.) keltaisella. 44

45 Havainnekuvat kaupunkimallista KUVA: Näkymä Näsinneulasta KUVA: Näkymä Ratapihalle luoteesta 45

46 KUVA: Näkymä etelästä Helsingin moottoritieltä KUVA: Näkymä Iidesjärven yli keskustaan Turtolan suunnasta KUVA: Näkymä ratapihalle lounaasta 46

47 KUVA: Näkymä Hatanpäältä Viinikanlahden yli keskustaan KUVA: Näkymä Rantaväylältä lännestä keskustaan KUVA: Näkymä kaakosta 47

48 KUVA: Näkymä Pyynikin näkötornilta KUVA: Näkymä Näsijärveltä, Siilinkarilta keskustaan KUVA: Näkymä koillisesta 48

49 KUVA: Näkymä Ratinansillalta itään KUVA: Näkymä tornihotellilta Pyhäjärven suuntaan 49

50 Valokuvaupotukset KUVAUSPAIKAT: 1) Hämeensilta, 2) Keskustori, 3)Satakunnansilta, 4)Satakunnankatu, 5)Tuomiokirkko, 6) Laukontori 7) Erkkilän silta, 8) Kalevan kirkko, 9) Patosilta, 10) Pyynikin näkötorni, 11) Hatanpää, 12) Turtola/Iidesjärvi ja 13) Rautaharkko/Koivistonkylä. 1) Näkymä Hämeensillalta itään 2) Näkymä Kauppakadun päästä Keskustorin yli itään 50

51 3) Näkymä Satakunnasillalta Tammerkoksen ylitse kaakkoon 4) Näkymä Tuomiokirkolle Satakunnankadulta. Kadun päätteenä näkyvät Ratapihankadun suunnitteilla olevat korttelit. 5) Näkymä Tuomionkirkolta kaakkoon 51

52 6) Näkymä Laukonrilta itään 7) Näkymä Erkkilänsillalta etelään 8) Näkymä Kalevankirkolta länteen 9) Näkymä Patosillalta Tammerkoskelle lounaaseen 52

53 10) Näkymä keskustaan Pyynikin näkötornista 11) Näkymä Hatanpäältä Viinikanlahden yli keskustaan 12) Näkymä keskustaan Iidesjärven yli Turtolan suunnasta 13) Näkymä Helsingin moottoritieltä etelästä keskustaan 53

54 Muut havainnollistukset Alueleikkaukset KUVAT: Alueleikkaukset Pyhäjärveltä/Viinikanlahdelta pohjoiseen, Hämeenpuistosta itään, Näsijärveltä etelään ja Tammelan puistokadulta länteen. Varjotarkastelut 54

55 KUVAT: Varjostukset kaikki kellonajat yhdessä (edellinen sivu, iso kuva) sekä klo 9, 12, 15 ja 18 kesäpäivän seisauksen aikaan. 55

56 Näkyvyystarkastelut KUVAT: Näkyvyystarkastelu Tampereen Kannesta. Kaupunkimallissa torniin sijoitettu valopiste valaisee kaikki rakennukset joihin kyseinen rakennuksen huippupiste näkyy. KUVAT: Näkyvyystarkastelu Tampereen Kannesta länteen ja itään. 56

57 Rakennuksien ja maiseman integroitu malli KUVAT: Rakennuskorkeuksien maisemallinen tarkastelu, maisema-envelope. Maiseman ja rakennetun ympäristönkorkeudet yhdeksi pinnaksi integroiva havainnollistamis- ja suunnittelutyökalu. Analyysikäytössä envelope-pintaa voi käyttää erottamaan rakennetusta ympäristöstä selkeästi erottuvat yksittäiset korkeuden poikkeamat ja reunavyöhykkeet. Suunnittelukäytössä envelopepintaa voi hyödyntää rakennuskorkeuksien sovittamisessa rakennetun ympäristön ja maaston topografian yhdessä muodostamaan suurmaisemaan. Alueleikkaukset keskusta-alueelta Tiiliruukinkadun ja Kalevantien kohdalta pohjoiseen. KUVAT: 1) Korkeuskäyrinä esitetty integroitu maisemapinta nykytilanteesta, josta erottuvat laajempien avoimien kaupunkitilojen reunavyöhykkeiden rakennukset (valkoisella), mm. Tammerkosken, Ratapihan ja Rantaväylän reunalla. 2) Nykytilanteen maisemapinta, johon sijoitettu uudet mahdolliset korkeat rakennukset. 3) Uudelleen laskettu maisemapinta, joka ottaa huomioon suunnitteilla olevat hankkeet ja niiden korkeudet. Maisemallisessa tarkastelussa pistemäiset yksittäiset korkeat rakennukset erottuvat selkeämmin kuin useamman rakennuksen ryhmät. 4) ja 5) nykytilanne ja uudet hankkeet Näsinneulan suunnasta. 57

58 58

59 59 Korkean rakentamisen selvitys Tampereen keskusta-alueella

60 5. KORKEAN RAKENTAMISEN STRATEGIA JA OHJEISTAMINEN Strateginen ja hankekohtainen korkean rakentamisen ohjaaminen Mietittäessä Tampereen korkean rakentamisen ohjaamiseen tähtääviä toimenpiteitä, voidaan tulevien hankkeiden ohjeistamisessa erottaa kaksi eri tasoa: hankkeiden sijaintiin liittyvät kaupunkikuvalliset, kaupunkirakenteelliset ja toiminnalliset tekijät sekä hankkeiden yksityiskohtaiseen rakennus- ja korttelitasoiseen suunnitteluun liittyvät tekijät. Voidaan siis puhua korkean rakentamisen strategisesta ohjaamisesta ja korkean rakentamisen hankekohtaisesta arkkitehtonisten ratkaisujen ohjaamisesta. Strateginen ohjaaminen Korkean rakentamisen strategisen ohjaamisen osalta ensisijaista on kysyä miten korkea rakentaminen liittyy kaupungin tulevaisuuden visioon ja miten se voisi olla osa tähän visioon suuntaavia strategisia toimenpiteitä? Korkea rakentaminen on näkyvä lisä kaupunkikuvassa; se vaikuttaa koko kaupungin imagoon ja on mahdollinen uusi identiteettitekijä kaupungille. Ne ovat merkittäviä ja poikkeuslaatuisia rakennushankkeita ja kaupungin strategisiin tavoitteisiin hyvin kytkettynä erityisiä mahdollisuuksia näiden strategioiden edistämiseen. Ja myös toisinpäin: hyvä kytkentä kaupungin strategioihin on myös luonnollinen ja tukeva pohja hankkeille ja niiden toteuttamiselle. 36 Korkean rakentamisen poikkeuksellinen merkittävyys kaupunkikuvassa asettaa niiden strategiselle ohjaamiselle tiettyjä erityisesti huomioitavia näkökulmia. Näitä ovat mm. - rakennuskorkeuden suhteuttaminen paikalliseen suurmaisemaan ja rakennettuun ympäristöön - sijainti suhteessa kaupungin morfologisiin elementteihin, toimintoihin ja liikenneverkkoon - sijainnin määrittäminen suhteessa arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin - kaupunkikuvan ja siluetin hallinta - kaupunkikuvan luettavuus ja identiteetti Nämä näkökulmat voidaan asettaa jokaiselle hankkeelle lähtökriteereiksi niiden alkuvaiheessa. Tai vaihtoehtoisesti näiden näkökumien perusteella voidaan muodostaa jo etukäteen hankkeita ohjaavia korkean rakentamisen suunnitelmia tai karttoja, joissa hankkeet ohjataan tietyille alueille, joissa nämä kriteerit ovat jo lähtökohtaisesti paremmin hallittavissa kuin kaupungin muissa osissa. Päädytäänpä kaupungeissa karttalähtöiseen korkean rakentamisen alueiden määrittelyyn tai ei, kansainvälisesti tarkasteltuna monien kaupunkien korkean rakentamisen ohjeissa tai käsikirjoissa nähdään lähtökohtaisesti tarpeelliseksi että kaupungilla on olemassa julkilausutut korkean rakentamisen periaatteet. Karttojen ohella kaupungeissa käytettyjä ohjausvälineitä ovat erilaiset ohjaavat design-manuaalit sekä niihin liittyvät tarkistuslistat tai kriteeristöt, jotka kaikilta hankkeilta vaaditaan täytettävän ja joita pystytään yhteismitallisesti arvioimaan Korkean rakentamisen toimintapolitiikan ja kaupunkistrategioiden yhteydestä ks. mm. Höjhushåndbog (2005) ss Ks. esim. Lontoossa Hackney Tall Buildings Strategy (2005). 60

61 KUVAT: Korkeaa rakentamista tietyille alueille ohjaavia suunnitelmakarttoja: Helsingissä (2011) keskusta-alue on rajattu korkean rakentamisen piiristä ja tietyt korkean rakentamisen erityisalueet on osoitettu keskustan tuntumasta. Kööpenhaminassa (2006) korkea rakentaminen on ohjattu tiettyihin strategisiin kohtiin kaupunkirakenteessa, mm. saapumisväylien alueille. Birminghamissa (2011) korkea rakentaminen on ohjattu klustereina tietylle keskusta-alueen lineaariselle vyöhykkeelle. Hankekohtainen ohjaaminen Strategisten ohjeiden (sijainti, kaupunkikuva, verkostot) lisäksi korkean rakentamisen oppaat usein sisältävät ohjeistusta yksityiskohtaisemmasta kortteli- ja rakennustason mittakaavan tasolla ratkaistavista suunnittelunäkökulmista, jotka liittyvät tietyssä sijainnissa tapahtuvaan asemakaava- ja rakennussuunnitteluun. Hankekohtaisia keskeisiä näkökulmia ovat mm.: - yleinen arkkitehtonisten ratkaisujen ja toteuttamisen korkea taso - arkkitehtoniset ratkaisut kaupunkikuvassa ja kaupunkisiluetissa (rakennuksen muoto ja ulkonäkö) - rakennuksen toiminnallinen rooli kaupunkirakenteessa (asuminen, työpaikat, palvelut) - rakennusten suhteuttaminen lähiympäristön rakennuskantaan (korkeus, materiaalit, typologiat) - rakennusten julkisen tilan hallinta (jalankulkutason ympäristö, kivijalkakerros) - energian käytön ja jätteen tuottamisen minimointi (rakentaminen ja elinkaari) - liikkumiskysymysten ratkaisu suhteessa lähiympäristön (liikennemäärät, yhteydet ja pysäköinti) - pienilmaston hallinta Näiden yksityiskohtaisempien kriteeristöjen tavoitteena on varmistaa hankkeiden mahdollisimman korkea laatu ja eri näkökulmien huomioon ottaminen. Kriteerien tarkoituksena on toimia sekä hankkeiden kehittäjien ja suunnittelijoiden että suunnitelmia arvioivien virka- ja luottamusmiehien työskentelyn tukena. Tähän käsillä olevaan selvitykseen liittyvän alustavan ohjeistuksen ensisijaisena tarkoituksena on antaa yleisiä suuntaviivoja ja ehdotuksia hankkeiden sijaintiin liittyvistä näkökulmista ja toimia siten korkean rakentamisen strategisen suunnittelun apuvälineenä hankeharkinnan ja kaavatyöskentelyn tukena. Korkean rakentamisen toteutussuunnittelun ohjaamiseksi on suositeltavaa laatia erillinen hankekohtaista ohjaamista käsittelevä design-manuaali tai vastaava ohjeistus asemakaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteistyönä. Näiden korkean rakentamisen arkkitehtonisten ratkaisujen ohjaamisen lisäksi manuaaliin voi sisällyttää myös tekniseen suunnitteluun ja viranomaismenettelyihin liittyvät ohjeet ja vaatimukset. 61

62 Korkean rakentamisen sijaintien strategisia näkökulmia Tässä osuudessa on esitetty miten aiemmin käsitellyt analyysit kaupunkikuvasta, maisema- ja kaupunkirakenteesta sekä kaupungin luonnon- ja rakennetun ympäristön korkeusasemista vaikuttavat strategisen ohjeistamiseen juuri Tampereen keskusta-alueen paikallisissa olosuhteissa. Osuuteen on koottu eri Tampereen keskusta-alueen maisemallisten ja kaupunkirakenteellisten osa-alueiden keskeisiä näkökulmia ja niiden karttakuvauksia. Näiden eri tekijöiden yksittäistä ja yhteisvaikutusta on tarkasteltu suhteessa korkean rakentamisen sijainnillisiin suosituksiin. Osa tekijöistä asettaa rajoituksia korkean rakentamisen suhteen, kuten esimerkiksi kaupunkialueen vaihteleva topografia tai olemassa olevat arvokkaaksi luokitellut maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt. Osa tekijöistä puolestaan puoltaa korkean rakentamisen sijoittumista, kuten esimerkiksi joukkoliikenteen käytävät ja hubit. Topografia Tampereen keskusta-alueen voimakkaasti vaihteleva topografia asettaa uniikin tilanteen suhteessa moniin muihin suomalaisiin kaupunkeihin. Maisemallinen solmukohta Tammerkosken ja harjujakson leikkautuminen aiheuttaa keskusta-alueelle yli 70 metrin korkeuserot Pyhäjärven pinnasta Pyynikinharjun laelle. Pyynikinharjun korkeusaseman alle jää suurin osa nykyisestä rakennuskannasta tehtaan piippuja ja Näsinneulaa lukuun ottamatta. Tämän korkeusrajan voi asettaa myös korkean rakentamisen hankkeiden ohjeelliseksi maksimi-korkeusrajaksi, josta poikkeaminen voi tapahtua vain erityisestä syystä. Seuraavassa kartassa on esitelty kolme erilaista korkeusasema-aluetta keskustan alueelta: korkeuskäyrien , ja alle jäävät alueet, joiden korkeuserot Pyynikinharjuun ovat 50, 60 ja 70 metriä. Korkeusaseman yläpuolella sijaitsevilla alueilla ei siis voi rakentaa yli 50 metriä korkeaa rakennusta ylittämättä Pyynikinharjun korkeutta suurmaisemassa. Käytännössä 50 metrin korkeus vastaa 16 kerroksista asuinrakennusta (16 x 3m kerroskorkeus) tai 12-kerroksista toimistotaloa (12 x 4m kerroskorkeus). Korkean rakentamisen kaavahankkeissa rakennuksien korkeuden määrittelyssä voi myös käyttää kattopintojen korkeusasemia kerroslukujen sijaan. KUVA: Topografinen kartta: sinisellä merkitty korkeusasemat , oranssilla ja vihreällä alle Oikealla valtakunnallisesti (RKY 2009) ja maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt sekä niiden ympärille laajennetut herkkyysalueet. 62

63 KUVA: Kaupunkisiluetti etelästä, johon sijoitettu Pyynikinharjun +155 korkeusasema. Kulttuuriympäristö Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut rakennetut kulttuuriympäristöt ovat täydennysrakennushankkeita harkittaessa erittäin huolellisesti suunniteltavia kohteita. Yleisesti voidaan soveltaa sääntöä, ettei korkeaa rakentamista pidä sijoittaa näille alueille ilman erityistä syytä. Lisäksi näiden arvokkaiden kulttuuriympäristöjen lähelle voidaan myös määritellä erilaisia herkkyysvyöhykkeitä. Näille alueille tai niiden läheisyyteen suunniteltavissa korkean rakentamisen hankkeissa on noudatettava erityistä huolellisuutta rakennuksien sijoittelussa ja korkeuden määrittelyssä. Joukkoliikennekäytävä ja aseman hubi Korkean rakentamisen hankkeissa voidaan liikenne- ja pysäköintiongelmien välttämiseksi pyrkiä ratkaisuihin jotka tukevat kevyen liikenteen ja julkisen liikenteen käyttöä. Siten voidaan nykyisistä ja tulevista joukkoliikenteen linjoista ja asemista määritellä lyhyen kävelymatkan etäisyydellä olevat joukkoliikenteen vyöhykkeet, jotka ovat erityisen suotuisia korkean rakentamisen hankkeiden sijainneiksi. Rautatieasema eri kulkumuotojen risteyspaikkana on erityisen merkityksellinen, samoin suunnitteilla olevan pikaraitiotien linjaukset. Viherverkko ja ranta-alueet Keskisen alueen viherverkko koostuu puisto- ja virkistysalueista, joiden tarve keskustan täydennysrakentamisen ja sen myötä kasvavan asukasmäärän takia entisestään kasvaa. Suuri osa puistoalueista on korkeasti arvostettuja ja niiden ottaminen rakennusmaaksi on itsestään selvästi poissuljettua, mikä koskee myös luonnollisesti korkeaa rakentamista. Viheralueiden reunaan, joka myös historiallisesti on ollut merkkirakennusten paikka, korkealle rakentamiselle ei ole estettä. Sen sijaan rantavyöhykkeiden välittömään läheisyyteen ei suositella korkeaa rakentamista, vaan syvemmälle rakenteen sisään, jolloin niiden vaikutus pitkissä avoimissa järvinäkymissä ja suurmaisemassa pienenee. KUVAT: Vasemmalla joukkoliikenteen keskeinen hubi Rautatieasema merkitty vihreällä ja raitiotielinjaukset eri kävelymatkaetäisyyksillä sinisellä. Oikealla keskustan viherverkko merkitty vihreällä sekä rantavyöhyke sinisellä. 63

64 Kaupunkirakenteet muutosalueet Keskustan kaupunkirakenne on edelleen muutoksessa voimakkaasti. Kaupunkirakenteen laajentuminen on jo käynnistynyt Ratinassa uuden asuinalueen myötä ja tulee jatkumaan tulevina vuosina kaupungin pohjoisja etelärannoilla. Lisäksi uuden Ratapihankadun linjauksen myötä Ratapihan alue on keskustan tulevaa laajennusaluetta. Järvien ranta-alueet ja Ratapiha ovat kaupunkirakenteen akselien ja reunavyöhykkeiden risteyskohtia, joihin sisältyy erityisiä mahdollisuuksia kaupunkikuvallisesta näkökulmasta. Perinteinen monumentaalinen päätteiden korostaminen ei ole tarkoituksenmukaista, mutta korkeiden rakennuksien sijoittaminen näiden alueiden läheisyyteen voidaan nähdä kaupungin luettavuutta parantavina elementteinä. Korkeatasoisesti suunnitellut rakennukset voivat olla myös kaupungin imagon kannalta positiivisia maamerkkejä kaupunkiin saavuttaessa. Näkymät suurmaisemassa Kaupungin topografia ja maisemalliset elementit sekä rajaavat että avaavat kaupunkikeskustaan näkymiä. Tärkeimmät pitkät näkymät keskustaan ovat etelästä ja pohjoisesta järvien suunnasta. Saapumisväylistä selvästi parhain näkymä on etelästä Helsingin suunnasta korkeammalta saavuttaessa. Idästä tullessa näkymät ovat melko rajatut, ainoastaan Iidesjärven laaksosta on pitkä näkymä, jota pohjoisessa rajaa Kalevankangas. Saman tapainen tilanne on lännestä saavuttaessa, jolloin näkymät keskustaan avautuvat Pispalan- ja Pyynikinharjujen pohjoispuolelta. Korkean rakentamisen sijoittaminen laajempana klusterina suoraan näiden näkymien etualalle todennäköisesti peittää suuren määrän kaupunkikuvan kannalta keskeisiä merkkirakennuksia ja suurmaiseman keskeisiä linjoja. Suositeltavat ratkaisut ovat kaupunkikuvaa parantavat yksittäiset korkeat rakennukset tai maisemaan ja näkymiin huolellisesti eri näkymäsuunnista sovitetut rakennusryhmät. KUVAT: Kaupunkirakenteen akselit ja reunavyöhykkeet sekä laajenemisen myötä tarkasteluun tulevat kaupunkirakenteen risteyskohdat. Oikealla keskustan tärkeimmät näkymäsuunnat suurmaisemassa ja avoimista maisematiloista. 64

65 Tekijöiden yhteisvaikutus Erilaisten strategisten tekijöiden yhteisvaikutusta voi tarkastella karttojen superpositiona eli eri teemallisten karttojen yhdistelmänä. Esimerkiksi rajoittavien tekijöiden yhdistelmänä saadaan haarukoitua alueet, joille korkean rakentamisen sijoittaminen aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa usean eri tekijän näkökulmasta. Tai vaihtoehtoisesti voidaan löytää positiivisten tekijöiden summana alueita, jotka ovat erityisen suotuisia korkean rakentamisen alueita. Esimerkiksi rajaamalla pois valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja maisemaalueet, viher- ja ranta-alueet sekä korkeuskäyrän yläpuoliset alueet muodostuu kartta, jossa suuria yhtenäisiä, potentiaalisia korkean rakentamisen paikkoja on vain ratapihan alueella, Tammelassa ja Amurissa sekä keskustasta etelään jatkuvalla ratapihan varren vyöhykkeellä (ks. kartta alla). Vaikka pois sulkemalla negatiivisia ja kerrostamalla positiivisia tekijöitä voidaan löytää tiettyjä optimaalisia sijainteja, strategista karttaa ei voi kuitenkaan yksioikoisesti laatia näiden tekijöiden pohjalta. Esimerkiksi tietyt korkeaa rakentamista tukevat tekijät, kuten raitiotiekäytävä ja rautatieasema, sijaitsevat monin paikoin samoissa sijainneissa rajoittavien tekijöiden kanssa (esim. rautatieasema on samanaikaisesti myös valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu rakennettu kulttuuriympäristö). Optimoitu ratkaisu ei siten ole ainoa ja suoraviivaisesti paras suunnitteluratkaisu. Myös taitavalla suunnittelulla hankalissa olosuhteissa voidaan löytää ratkaisuja, jotka muuttavat pois rajatut sijainnit positiivisiksi mahdollisuuksiksi. KUVA: Superpositio rajoittavista tekijöistä: valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ja niiden herkkyysalueet, viherverkosto ja ranta-alueet sekä korkeusasema. 65

66 Toteutuneen rakentamisen polkuvaikutus Tampereella vireillä olevat korkeat rakennushankkeet sijoittuvat tällä hetkellä melko rajatulle ja kapealle vyöhykkeelle Ranta-Tampellasta ratapihan ja Sorin kautta Ratinaan. Toteuduttuaan ne muodostavat kontekstin johon uusien hankkeiden sijainteja ja korkeuksia jatkossa peilataan eräänlaisen polkuriippuvuuden alkukohdan, jolla on sekä mahdollistavia että rajaavia vaikutuksia. Mahdollistavat vaikutukset liittyvät korkeuteen itsestään: ensimmäiset korkeat rakennukset avaavat todennäköisesti helpommin tietä uusille hankkeille. Rajaavia siinä mielessä, että yksi suositeltava (ja suosittu) strategia on muodostaa korkeista rakennuksista klustereita tietyllä alueella ja säästää toisaalla yhtenäisiä matalampia alueita. Toteutumassa oleva korkeiden rakennusten vyöhyke ohjaa siten tulevien hankkeiden sijoitusvalintoja samaan klusteriin samalle alueelle. Myös tasa-arvoisen rakennusoikeuden jakamisen näkökulmasta tilanne on kysymyksiä herättävä. Ensimmäisten korkeiden rakennusten kaavoittaminen aiheuttaa painetta samalla alueella sijaitsevien muiden tonttien rakennustehokkuuksien nostamisesta. Aluearvioinnit Edellä esitettyjen strategiset näkökulmat ehdottavat siis tiettyjen alueiden erottuvan suositeltavampina sijainteina korkealle rakentamiselle ja toisaalta myös tiettyjen potentiaalisten sijaintien sisältävän myös joitakin negatiivisia tekijöitä. Koska käytännössä kaupungin keskusta-alueen tonttivaranto on rajallinen ja tietyt alueet todennäköisempiä muutosalueita kuin toiset, seuraavaksi tarkastelemme joitakin Keskustan kehittämisohjelmaan kirjattuja tulevia muutosalueita tarkemmin edellä esitettyjen strategisten kriteerien sekä alueiden oman potentiaalin ja rajoitusten näkökulmista. Arviointiteksti on kooste selvityksen ohjausryhmän kokouksissa pidetyistä aluearviointikeskusteluista. KUVA: Tarkastelussa olleet korkean rakentamisen alueet: 1) Viinikanlahden ranta, 2) Eteläpuisto, 3) Ratinanniemi, 4) Amuri- Onkiniemi, 5) Mustalahti, 6) Ratapihan eteläosa, 7) Ratapiha, 8) Ratapihan pohjoisosa 66

67 1) Viinikanlahden ranta Alue rajautuu pohjoisessa Viinikanlahteen, etelässä ja idässä Hatanpään valtatiehen ja lounaassa Hatanpään sairaalan ja Sarviksen vanhaan teollisuusalueeseen. Alueen sijainti keskustan kortteleista erillään sekä sijainti teollisuusalueen suurimittakaavaisten rakennusten vaikutuspiirissä mahdollistaa luontevammin poikkeamisen keskusta-alueen yhdenmukaisen rakennusjärjestyksen määräämästä rakennuskorkeudesta kuin suoraan keskustan kaupunginosiin rajautuvilla alueilla. Lisäksi alue sijaitsee erittäin matalalla (n ), lähellä Pyhäjärven korkeusasemaa, jolloin alueelle sijoitetut korkeat rakennukset eivät nouse yhtä korkealle kuin muissa kaupunginosissa ydinkeskustan altaan reunalla. Alueen sijainti suhteessa avoimiin suurmaisemannäkymiin on kahtalainen: Pyhäjärven suunnalta tarkasteltaessa alue jää sivuun keskustasta eikä peitä tärkeitä näkymiä. Toisaalta, etelän suunnasta saavuttaessa alue sijaitsee keskustan etupuolella ja suuri korkean rakentamisen klusteri voi peittää oleellisesti Tampereen identiteetin kannalta keskeisten rakennusten ja Pyynikinharjun näkymistä maisemakuvassa. Alue on myös osa itä-länsi suuntaista matalaa laaksomaisemaa, jossa ei sijaitse korkeaa rakentamista. SUOSITUS: Alue on laaja täydennysrakentamisalue, joka mahdollistaa useiden erilaisten vaihtoehtojen tutkimisen. Huolellisesti sijoitetut yksittäiset korkeat rakennukset ja korkeuden suhteen maisemaan sovitetut rakennusryhmät ovat alueella mahdollisia. Alue ei kuitenkaan ole ensisijainen korkean rakentamisen alue lähivuosina. 2) Eteläpuisto ja 3) Ratinanniemi Eteläpuisto ja Ratinanniemi sijoittuvat keskusta-alueen korttelien välittömään läheisyyteen ja maisemallisesti näkyvään paikkaan kaupungin eteläisessä julkisivussa Pyhäjärven suuntaan. Hämeenpuiston ja Tammerkosken akselien jatkeena alueet ovat perinteisen, päätteitä korostavan kaupunkisuunnittelun näkökulmasta merkkirakennuksen paikkoja, mutta maisemallisista näkökulmista tarkasteltuna sijaitsevat herkässä maisemallisessa kohdassa, missä Pyynikinharjun profiili laskee kohti rakennettua keskusta ja Tammerkoskea. Korkea rakentaminen alueella olisi raju poikkeama sekä alueen vallitsevasta rakennuskannasta että Pyynikinharjun maisemaan pitkistä loivasti kaareutuvista maisemalinjoista. SUOSITUS: Ei korkeaa rakentamista alueelle. Tulevassa rakentamisessa alueella rakennetun ja rakentamattoman suhde sekä rakennuskorkeudet on punnittava tarkasti suhteessa kaupungin eteläiseen julkisivuun ja harjumaisemaan. 67

68 4) Amuri-Onkiniemi Alue on liikenteellisesti hyvin saavutettavissa, alueella sijaitsevat suunnitellut raitiotielinjaukset ja myös mahdollisesti pääradan lähijunapysäkki. Myös suuri osa läntisen Tampereen bussiliikenteestä kulkee alueen läpi tai sen läheltä. Alueen rakennuskanta on melko nuorta ja alueella on jo valmiiksi muutamia korkeita asuinkerrostaloja. Tuleva täydennysrakentaminen antaa mahdollisuuden uusien rakennustyyppien ja yhdistelmien kehittämiseen. Maaston korkeus nousee länteen mennessä ja rajoittaa siten korkean rakentamisen sijainteja Pyynikinharjua lähestyttäessä, mutta suuri osa alueesta sijaitsee korkeusaseman tuntumassa. SUOSITUS: Maaston korkeuksien ja kaupunkisiluetin mukaan sovitetut korkean rakentamisen sijainnit ovat mahdollisia erityisesti alueen itä- ja koillisosissa. 5) Mustalahti Alueen rakentaminen tulee harkittavasti Rantaväylän tunnelin rakentamisen jälkeen. Mustalahden sijainti arvokkaiden Näsinlinnan ja Näsinkallion järvimaisemien edustalla asettaa kuitenkin rajoituksia rakennuskorkeudelle. Korkeat rakennukset peittävät sekä näkymiä Näsinkalliolta että peittävät Näsinkalliota järveltä nähtynä kaupunkijulkisivussa. SUOSITUS: Alueelle ei suositella korkeaa rakentamista 6) Ratapihan eteläosa Ratapihan eteläosa sijaitsee monimuotoisessa liikenneinfrastruktuurien solmukohdassa, jossa ratapihan ratayhteydet ja etelästä saapuvat tiet haarautuvat ja risteävät keskenään. Ratapihan eteläosa on näkyvässä sijainnissa keskustan eteläisessä saapumissuunnassa. Alue on mahdollisuus jatkaa ratapihan alueen korkean rakentamisen muodostelmaa. Vaikka alue sijaitsee keskustan edessä etelästä saavuttaessa, korkea rakentaminen ei peitä keskustan nykyisiä kaupunkisiluetissa tärkeitä maamerkkejä kaukonäkymässä. Sijainnissa on suhteellisen alhainen korkeusaseman muuhun kaupunkiin nähden ( ), alueella ei sijaitse arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja alueelta on mahdollista rakentaa lyhyet yhteydet julkisiin liikenneyhteyksiin Kannelle ja rautatieasemalle. SUOSITUS: Alue on mahdollinen korkean rakentamisen alue 68

69 7) Ratapiha Ratapihan alue on jo ensimmäisten vahvistettujen asemakaavojen myötä ohjautunut keskustan korkean rakentamisen alueeksi. Tulevaisuuden kysymys on miten ratapihan alueen rakentaminen ja rakennuskorkeudet määräytyvät jatkossa mitkä ovat suuntaviivat seuraaville alueella kehiteltäville rakennushankkeille? Alueen vahvuus on sen sijainti eri joukkoliikenteen kulkumuotojen risteyskohdassa rautatieaseman läheisyydessä. Morfologinen kehys rautatien ja rinnakkaisten katujen - tulevan Ratapihankadun ja Rautatienkadun - alueilla on kuitenkin ahdas ja asettaa omat reunaehtonsa rakentamisen suunnittelulle. Tukeutuminen joukkoliikenteeseen on paitsi mahdollisuus alueella, myös todennäköinen pakko Ratapihankadun ja Rautatienkadun liikennemäärien hillitsemiseksi ja pysäköintiratkaisujen helpottamiseksi. Ratapihan korkeus suhteessa muuhun kaupunkiin on myös keskimääräistä tasoa, alle ja siten mahdollistaa melko korkean rakentamisen, mutta alueen sijainti sekä kaupungin pääkadun päätteenä että Tuomiokirkon läheisyydessä asettaa vaatimuksen huolelliselle kaupunkikuvan suunnittelulle ja rakennuskorkeuksien tarkastelulle. Myös ratapiha itsessään on uusien hankkeiden myötä keskeinen uusi kaupunkitila, jonka kokonaisuuden suunnitteluun ja hankkeiden keskinäisiin suhteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kaupunkikuvan ohella Ratapihan harvojen ylityksien ja alituksien sijainnit ohjaavat uusien hankkeiden toiminnallista sijoittelua (julkiset tilat ja toimintojen monipuolisuus). SUOSITUS: Ratapihaa kehitetään korkean rakentamisen sallivana alueena, jonka yksityiskohtaisessa suunnittelussa tulee taata suunnitelmien korkea laatu ja huomioida hankkeiden yhteisvaikutus kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti. 8)Ratapihan pohjoisosa Ratapihan alueen pohjoisosa on eteläisen osan tapaan liikenteellinen risteysalue, jonne tulevaisuudessa sijoittuu myös Rantaväylän tunnelin suuaukko sekä liittymä Ratapihankadulle. Naistenlahden voimalaitoksen mittakaava on valmiiksi iso ja korkea ja rannan läheisyydestä huolimatta rakennukset alueella eivät sijoittuisi suoraan Näsijärveltä avautuvaan kaupungin pohjoiseen julkisivuun. Sijainteja rajoittavat Naistenlahden voimalaitoksen suojaetäisyydet sekä liikenneväylien rajoittama ahdas morfologinen kehys. Erilaiset kansirakenteet parantavat alueen yhteyksiä, mutta edellyttävät tehokasta ja siten mahdollisesti myös korkeaa rakentamista. Alueella on voimakkaat korkeusvaihtelut, jotka asettavat rajoituksia korkeiden rakennusten sijoittamiselle. Näsijärven korkeusaseman tuntumassa olevat alueet ovat korkeusasemaltaan melko matalia (alle ), mutta nousevat merkittävästi Tammelassa ja Kaupin ulkoilualueen puolella (yli ). Mahdollisille kansille rakennettavien rakennuksien korkeuksissa on otettava huomioon niiden korkeat lähtöasemat. SUOSITUS: Mahdollinen korkean rakentamisen alue, jossa sijaintien lähtökorkeuksien vaikutus otettava huomioon ratkaisumalleja kehitettäessä. 69

70 Suositukset korkean rakentamisen sijainnillisesta ohjaamisesta Edellä esitettyjen paikallisten analyysien sekä aluearviointien perusteella on laadittu ehdotus Tampereen keskusta-alueella sovellettaviksi korkean rakentamisen strategisiksi periaatteiksi. Nämä periaatteet pohjaavat paikallisiin maisemallisiin, topografisiin, historiallisiin, kaupunkikuvallisiin ja kaupunkirakenteellisiin näkökulmiin ja siten luovat edellytykset yksittäisten hankkeiden ja niiden yhteisvaikutuksen paremmalle hallinnalle. Tampereen korkean rakentamisen periaate kunnioittaa Tampereen keskusta-alueelle tunnusomaisia kaupunkikuvan ja siluetin ominaisuuksia. Näitä ovat mm. keskustan alueella pitkään vallinnut ja rakennusjärjestyksissä yhtenäiseksi määrätty rakennuskorkeus, jonka mukaan keskusta on vuosikymmenien kuluessa rakentunut, tästä rakennuskorkeudesta erottuvat eri aikoina maamerkeiksi suunnitellut rakennukset (mm. kirkot, Näsinneula) sekä Tampereen erityisestä teollisuusperinnöstä kertovat tehtaiden piiput. Suurmaisemassa keskusta-alue laskeutuu maisemassa suurina linjoina piirtyvien harjulinjojen syliin, lähelle järvien ja Tammerkosken pintaa. Näiden keskeisten elementtien tuloksena Tampereen keskustaalueen kaupunkikuva ja siluetti on tunnistettava ja omaa selkeän identiteetin. Korkeaa rakentamista ei suositella keskustan vanhojen kaupunginosien alueille eikä maisemallisesti herkille rantavyöhykkeille tai topografisesti korkeille sijainneille. Korkea rakentaminen ohjataan jatkossakin ensisijaisesti Ratapihan alueelle, missä korkean rakentamisen ensimmäiset hankkeet ovat vahvistettujen asemakaavojen mukaisesti käynnistymässä ja missä hyvät julkisen liikenteen yhteydet tukevat hankkeiden sijoittumista alueelle. Ratapihan etelä- ja pohjoisosa ovat tämän alueen laajenemisvyöhykkeitä, samoin myös etelässä aluetta jatkava Viinikanlahden ranta-alue. Myös täydennysrakentamisalueena lähivuosina tarkasteluun tuleva Amurin ja Onkiniemen alue on osoitettu korkean rakentamisen mahdolliseksi alueeksi, tosin rajatummin korkeuksin kuin Ratapihan alue. Näiden strategisten periaatteiden lisäksi on syytä painottaa, että yksittäisten hankkeiden suunnittelussa ja ohjaamisessa tarvitaan näiden yleisten sijainnillisten periaatteiden lisäksi myös kaikille hankkeille yhteisiä hankesuunnittelun ohjeita ja hankkeilta yhteismitallisesti vaadittavia korkean rakentamisen asiakirjoja. Strategiset sijainnit eivät yksinään ole tae onnistuneen korkean rakentamisen toteuttamiselle, vaan lähtökohta, josta korkealaatuisten hankkeiden suunnittelu- ja toteutuspolku alkaa. Tampereen kasvuennusteet ovat voimakkaat ja tavoitteet keskustan osalta strategisissa suunnitelmissa vuoteen 2030 mennessä ovat n asukasta ja työpaikka lisää. Keskusta-alueella tulevaisuudessa jatkuva ahkera rakentaminen ei kuitenkaan itsestään selvästi tarkoita korkeaa rakentamista. Lisääntyvistä hanke-ehdotuksista huolimatta suunniteltujen hankkeiden määrä suhteessa toteutuneisiin on edelleen suuri. Korkeat rakennukset hankkeina ovat työläitä ja riski-alttiita investointeja, joiden aloittamiskynnys on muuta rakentamista korkeampi. Myös vuosittainen menekki kiinteistömarkkinoilla on rajallinen, esimerkiksi toimistorakentamisen osalta tarve uudelle toimistorakentamiselle on n kerrosneliömetriä, käytännössä 1-2 uutta toimistotaloa vuodessa. Korkean rakentamisen aluevarauksissa on syytä varautua hankkeiden toteuttamisen riskeihin mm. pitämällä aluevaraukset melko suppeina ja varautumalla niiden laajentamiseen hankkeiden toteutumisen myötä. 70

71 KUVA: Korkeaa rakentamista rajoittavia tekijöitä: valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ja niiden herkkyysalueet, viherverkosto ja ranta-alueet sekä korkeusasema. KUVA alla: Korkean rakentamisen aluekartta. Olemassa olevat ja historialliset korkeat rakennukset tumman harmaalla, vireillä olevat korkeaa rakentamista mahdollisesti sisältävät hankkeet punaisella. Keltaiset vyöhykkeet osoittavat korkean rakentamisen painopisteiden mahdollisia sijainteja. A, B = Korkea rakentaminen on mahdollista mikäli hanke täyttää korkealle rakentamiselle asetetut erityiskriteerit

72 Alueiden osoittaminen mahdollisiksi korkean rakentamisen (yli 12 krs. tai yli 35 m.) alueiksi määrittelee missä korkean rakentamisen hankkeet ovat mahdollisia suhteessa alueisiin, joihin korkeaa rakentamista ei suositella. Aluerajaus ei kuitenkaan yksioikoisesti määrittele kaikkea tulevaa rakentamista alueella korkeaksi, vaan korkea rakentaminen on mahdollista ko. alueella, jos hankkeille asetetut erityiset strategiset ja hankekohtaiset kriteerit tapauskohtaisesti täyttyvät. Aluerajaus (pisteviiva) osoittaa korkean rakentamisen alueen sijaintia keskusta-alueella, ei yksityiskohtaista alueen reunan rajausta. Korkean rakentamisen prosessiohjaus ja hankekriteerit Tampereen korkean rakentamisen hankkeille on suositeltavaa osoittaa erityinen käsittelyprosessi ja erityisesti korkeaa rakentamista koskeva hankekriteeristö, joka toimii tarkistuslistana sekä hankkeita ehdottaville tahoille että käsitteleville viranomais- ja päättäjätahoille. Edellä esitetty korkean rakentamisen aluerajaukset sekä strategiset kriteerit toimivat hankkeiden alustavan harkinnan apuvälineinä, joiden avulla jo alkuvaiheessa voidaan tarkistaa hankkeiden sopivuus kaupungin korkean rakentamisen strategisiin periaatteisiin. Mikäli hankkeet etenevät asemakaavaprosessiin, niiltä vaaditaan tavanomaisten kaavallisten arviointien lisäksi hanketta esittelevää lisämateriaalia. Tämä lisämateriaali ohjeistetaan laadittavaksi yhteismitallisesti kaikesta korkeasta rakentamisesta. Suositeltavia näkökulmia korkean rakentamisen strategisten kriteerien muodostamiseksi ja niiltä vaadittaviksi asiakirjoiksi hankeharkintavaiheessa ovat mm. seuraavat: 1. Sijainti kaupunkirakenteessa a. hankkeen sijainti suhteessa korkean rakentamisen aluerajauksiin ja paikallisiin korkean rakentamisen periaatteisiin b. hankkeen sijoittuminen ja sen tuoma muutos suhteessa kaupunkirakenteeseen esitetään analyysikarttoina 2. Vaikutukset kaupunki- ja maisemakuvaan a. hankkeen 3D-tarkastelu kaupunkimallissa ja valokuvaupotukset b. tarkastelut kaukomaisemassa ja päälähestymissuunnista, maisemavaikutuksen arviointi 3. Yhteyskaavio eri liikennemuodoista a. rakennuksen ja ympäristön toiminnallinen saavutettavuus esitetään karttakaaviona 72