Metsänhoitaja Christian Keil: Talvisodan kansallinen muistomerkki. Keneltä idea valtakunnalliseen talvisotamuistomerkkiin tuli

Transkriptio

1 Metsänhoitaja Christian Keil: Talvisodan kansallinen muistomerkki Esitelmä Ruutiukoille Keneltä idea valtakunnalliseen talvisotamuistomerkkiin tuli Molemmin puolin Suomen itäistä rajaa on olemassa useita Talvisodan tietyille taisteluille ja uhreille omistettuja muistomerkkejä, mutta nämä ovat kaikki luonteeltaan paikallisia. Varsinaista kansallista muistomerkkiä pitkään Suomessa ei kaivattu. Siihen löytyy kaksi hyvää selitystä. Ensinnäkin, Suomi taitaa olla ainoa maa, jossa jo Talvisodan aikana päätettiin kuljettaa rakkaat katuneet kotipitäjiinsä kirkkojen viereisiin sankarihautausmaihin. Nämä muodostavat kollektiivisesti valtavan, ainutlaatuisen kansallisen muistomerkin. Toinen syy on ehkä se, että ennen Neuvostoliiton hajoamista, jolle Talvisota oli nolo, jopa häpeällinen tapahtuma, ei ehkä olisi ollut viisasta pystyttää Suomessa valtakunnallista muistomerkkiä tälle tapahtumalle. Mutta ajat ja ajatukset ovat sen jälkeen muuttuneet. Idean varsinainen isä on metsäekonomian emeritus-professori Matti Palo. Hän on uransa aikana laajalti tehnyt kansainvälistä työtä ja jotkut hänen ulkomaalaisista kontakteistaan vieraillessaan Suomessa ovat kyselleet valtakunnallisen Talvisotamuistomerkin perään. Sellaista tietenkään ei ollut. Matti Palo huomasi myös liikkuessaan maailmalla, että monet ulkomaalaiset, vaikka muuten eivät tiedä paljon Suomesta, ovat kuitenkin tietoisia Talvisodasta ja mielellään lausuvat vierailevalle suomalaiselle kunnioituksensa sodan heihin tekemän vaikutuksen johdosta. Liikkuessaan mm. Latviassa, Etelä-Koreassa ja Norjassa, Palo totesi näiden maiden pystyttäneen mahtavat muistoteokset omien lähihistoriansa traumaattisten sotatapahtumien kunniaksi museoiden tai patsaiden tai molempien muodossa. Suomessa vastaavanlaista pyhättöä ei ollut. Näin kypsyi pikku hiljaa ajatus Talvisotamuistomerkistä ja Talvisotamuseosta. Noin 14 vuotta sitten prof. Palo pyysi kaksi ystäväänsä mukaan kehittelemään tätä ajatustaan, joista toinen olen minä. Minäkin pitkään Yhdysvalloissa asuneena olin hyvin tietoinen siitä, että monet amerikkalaiset, etenkin upseeriveteraanit, joiden piirissä satuin liikkumaan, olivat varsin tietoisia Talvisodasta. Aloitettiin kirjoittamalla artikkeleita tästä aiheesta suomalaiseen lehdistöön ja keräämällä ajatuksen taakse ryhmä vaikutusvaltaisia suomalaisia, ns. tukiryhmä. Yritettiin myös hakea hankkeelle alustavaa rahoitusta joiltakin huomattavilta suomalaisilta säätiöiltä siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Vuoden 2008 loppupuolella olimme vaikeassa tilanteessa, kun mitään konkreettista läpimurtoa ei ollut näköpiirissä.

2 Sitten alkoi tapahtua. Helmikuussa 2009 Helsingin Sanomissa julkaistu artikkelimme Talvisodalle kansallinen muistomerkki herätti vihdoinkin laajaa kansalaiskeskustelua. Selvä enemmistö, mutteivät suinkaan kaikki keskusteluun osallistuneet, ilmaisivat tukensa hankkeelle. Samalla meille kävi selväksi, ettei aineellisen museon ajatukselle löytynyt paljoakaan tukea; muutettiin suuntaa ja ruvettiin kehittelemään modernimpaa, virtuaalisen museon ideaa. Sillä saralla löytyi mahdollisena yhteistyöpartnerina Helsingin Suomalainen Klubi, jolla oli jo valmiina tai työn alla useampi suuri tietopankkihanke osina ohjelmassa Suomen historian sähköinen muisti. Tähän ohjelmistoon virtuaalinen talvisotakeskus, aineellisen museon asemesta, istui hyvin. Huomasimme myös, että kolmen henkilön työryhmä oli liian heikko näin vaativien hankkeiden jatkovalmisteluun ja ruvettiin perustamaan Talvisotayhdistystä tähän tarkoitukseen. Tämä onnistui yllättävän nopeasti. Yhdistys rekisteröitiin jo syksyllä 2009 ja sen hallitukseen olimme onnistuneet saamaan mukaan joukon todella vaikutusvaltaisia ja tähän tehtävään päteviä, innostuneita henkilöitä. Yhdistyksen päätavoitteena pysyi kansallisen talvisotamuistomerkin pystyttäminen Helsinkiin näkyvälle paikalle. Talvisotayhdistyksellä on jo paljon jäseniä; Yhdysvalloista on liittynyt meihin yhteisöjäseneksi arvostettu Finlandia Foundation National. Miten ideaa on tähän asti organisoitu Talvisotayhdistys on alusta alkaen ollut hyvin aktiivinen laajan taustatuen saamiseksi päätavoitteelleen. Kahdesti vuodessa, 30 p. marraskuuta, Talvisodan alkamispäivänä, ja 13 p. maaliskuuta, aselepopäivänä, olemme pääkaupungissa ja maaseutukaupungissa järjestäneet suurelle yleisölle muistotapahtumia, Talvisotaforum eita, yhteensä jo 8 kpl. Yksi forum keskittyy aina tiettyyn Talvisotaan suoraan tai epäsuorasti liittyvään teemaan, esim. Talvisota ja taide, Talvisodan poliittinen ja sotilaallinen johtaminen, Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyvät kysymykset, jne. Meille kävi pian selväksi, että ilman valtion ja Helsingin kaupungin mukaantuloa tämän tärkeystason hanketta ei voi toteuttaa. Ryhdyimme lähestymään ao. ministeriöitä, siis opetus- ja kulttuuriministeriötä ja puolustusministeriötä, sekä itse valtioneuvostoa eli pääministerin toimistoa, ja myös Helsingin kaupungin johtoa. Meillä oli sikäli huono tuuri, että silloin sattui Suomessa olemaan yleisvaalit ja vuoden sisällä meillä oli kolme pääministeriä. Kolmannen pääministerin hallintojohtajalla oli vihdoin aikaa ja tahtoa reagoida pyyntöömme seurauksena, että hänen ohjauksestaan asetettiin syksyllä 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön vetämä toimikunta, jonka

3 ainoa tehtävä on saada valtakunnallinen talvisotamuistomerkki perustetuksi eli Talvisodan aselevon 75-vuotispäivään mennessä. Läpimurto oli tosiasia! Toimikunnassa ovat edustettuina valtion ja Helsingin kaupungin sekä talvisotayhdistyksen lisäksi Suomen sotaveteraanit, ja taidekilpailun ollessa kyseessä myös Suomen taiteilijaseura. Talvisotayhdistyksen suurin, muistomerkkihankkeeseen liittyvä tehtävä lähitulevaisuudessa on sen omaa rahoitusosuutta vastaavan summan varainkeruu talouselämän yhtiöiltä, säätiöiltä ja muilta järjestöiltä sekä yksityisiltä kansalaisilta. Sotamuistomerkkejä maailmalla ja Suomessa USA:n pääkaupungissa Washingtonissa on useita suhteellisen tuoreita sotamuistomerkkejä. Haluan mainita näistä eräiden niissä käytettyjen teknisten keinojen takia, jotka saattavat kiinnostaa myös meitä. Toisen maailmasodan monumentti on näistä suurin ja näyttävin. Se valmistui vasta 8 vuotta sitten ja sen muotoilu edustaa eri rakenteineen klassisen antiikin rakennustyyliä vajaan hehtaarin kokoisen foorumin kaltaisella aukealla. Siihen kuuluvat myös 24 pronssiin valettua kohokuvapaneelia (bas-relief) kuvaamaan keskeisiä sotatapahtumia. Ei tuollainen mahtava taidekokonaisuus voi tietenkään millään tavalla olla esikuvana tulevalle suomalaiselle talvisotamuistomerkille. Kun se valmistui vasta n. 60 vuotta toisen maailmansodan jälkeen, opimme tästä kuitenkin sen, ettei ilmeisesti ole suinkaan liian myöhäistä pystyttää Helsinkiin kansallista muistomerkkiä yli 70 vuoden takaisille talvisotatapahtumille. Talvisodan arvostus onkin suomalaisten keskuudessa viimeisten 20 vuoden kuluessa selvästi kohonnut. Yli 80% haastatelluista on nyt sitä mieltä, että Talvisota takasi itsenäisyytemme. Talvisodan jatkuvaa muistamista pitää tarpeellisena peräti 90% suomalaisista. {Haastattelututkimukset teettivät vv ja 2009 Tammenlehden Perinneliitto ja Aamulehti Suomen Gallupilla [nykyään TNS Gallup Oy]}. Toinen washingtonilainen mieleen painuva sotamuistomerkki on Korean Sodan Memorial, johon kuuluu kaksi pääosiota. Toinen näistä koostuu vetäytymismarssilla olevan, uupuneen taistelusotilaspartion patsaista, varsinkin talvella vaikuttava tilannekuvaus. Amerikkalaisethan taistelivat ensimmäisenä Korean sodan talvena omaa katkeraa talvisotaansa. Toisen osion taas muodostaa tummasta kiiltävästä graniitista tehty muuri, johon on etsattu eri sotatilanteita vanhojen valokuvien perusteella, käyttäen tähän tarkoitukseen tietokoneohjattua rasteritekniikkaa (ns. particle blast/negative-tekniikka). Muurin peilipintaan heijastuvat myös sekä itse

4 katsojat että partion patsashahmot, mikä luo ainutlaatuisen, introspektiivisen tunnelman. Haluan myös mainita, että kivirasteriratkaisu on kustannuksiltaan hyvin edullinen tekotapa. Kuuluisa nobelisti Albert Schweitzer, itse kahden usein keskenään sotineen maan kansalainen, sanoi: Sotilashaudat ovat suurimmat rauhan puolesta saarnaajat. Tämän sanoman syvän merkityksen Suomen kansan johto ja koko kansakin omaksuivat jo Talvisodan katkerina alkupäivinä, kun rakkaita kaatuneita ruvettiin kuljettamaan heidän kotipitäjiinsä ja perustamaan paikallisia sankarihautausmaita. Näitä hyvin hoidettuja hautuumaita on Hiittisistä Utsjoelle ja Raippaluodosta Ilomantsiin. Nämä muodostavat kollektiivisesti valtavan, ainutlaatuisen kansallisen muistomerkin. Ulkomaalaisten joskus kysyessä minulta, missä on Suomen kansallinen talvisotamuistomerkki, olenkin vienyt heidät lähimmälle paikalliselle sankarihautausmaalle, kerran suoraan Vantaan lentokentältä Pyhän Laurin kirkon hautuumaalle. Kysyjä, tässä tapauksessa japanilainen, näytti ymmärtäneen vastauksen hyvin. Merkittävimpiin ja vanhimpiin muistomerkkeihin kuuluu Alvar Aallon Suomussalmen taistelujen päämuistomerkki Liekki vuodelta Se on 9 metriä korkea, pronssiin valettu lävistäjän suuntainen kolonni, joka muodostaa lineaarisen vastakohdan Pohjois-Suomen vertikaaliluontoisille mänty- ja kuusimetsille. Se ei sinänsä esitä mitään varsinaista symbolia, vaan tekijän tarkoitus oli, että sen tunnearvo syntyy vapaasta suhteesta muistomerkin ja katsojan välillä. Minimalistista muistomerkkityyppiä taas edustaa Sallassa oleva laatta, joka kielii, että 13. p. maaliskuuta 1940 klo 11:00 oli rintamalinja tässä maastossa. Todennäköisesti huomattavin tähän mennessä pystytetty Talvisodan monumentti sijaitsee niin ikään Suomussalmessa Raatteen portilla. Sen suunnittelija on kunnan entinen ympäristösihteeri Erkki Pullinen, mutta taiteellinen loppuratkaisu oli tuloksena laajasta yli rajan ulottuvasta yhteisestä design-työstä, johon osallistui Kainuun ja Pohjois-Karjalan edustajien lisäksi myös Karjalan Tasavallan edustajia. Rahoituksesta (yllättävän huokeat n euroa) vastasivat Suomussalmen kunta ja Kainuun maakunta 50 % ja Euroopan Unioni 50 %. Raatteenportin Talvisodan monumentti on 3 hehtaarin suuruinen kenttä, johon on sijoitettu kivijärkälettä, yksi kullekin Suomussalmen taisteluissa kaatuneelle sotilaalle. Talvipimeässä järkäleet muodostavat kuin lumipukuisen armeijan, kun taas kesäpäivinä ne muistuttavat panssariesteitä. Keskellä kenttää seisoo puinen taideteos

5 nimeltään avoin syli, jossa jalasmuotoisten korkeiden puukaarien yläosassa soi tuulessa 105 erikokoista vaskikelloa, kello kullekin kunnian päivälle. Kellojen kielet muistuttavat sotilaiden tuntolevyjä. Tätä hiljaista armeijaa ja avoin syli-taideteosta katsoessa mielen valtaa suru ja myötätunto, ei voiton riemu. Raatteen tiellä tuhoutui Ukrainasta kotoisin ollut 44. jalkaväkidivisioona, ja jotkut ukrainalaiset ovat valinneet siellä kaatuneelle sukulaiselleen kivenlohkareen puuttuvan hautakiven vastikkeeksi. Talvisodan muistomerkkejä on toki myös muualla Suomessa kaukana taistelu-alueilta. Tampereen muistomerkki paljastettiin Talvisodan syttymisen 50-vuotispäivänä Se on 7 m korkea kivipaasi, johon on hakattu liekkimäinen kohoava kuva. Graniitin hiomattomilla pinnoilla tekijä muistuttaa siitä, että sodan alkaessa oltiin valmistautumattomia eteen tulleeseen tilanteeseen. Tämän Talvisodan hengelle omistetun muistomerkin sijaintipaikalta lähti aikoinaan suurin joukko tamperelaisia miehiä rintamalle. Sotamuistomerkkejä omalla tavallaan edustavat myös entisöidyt taisteluhaudat kuten Purasjoki-linjan taisteluasemat Suomussalmella. Sotiin lähdöstä on muistokiviä ja laattoja monissa pitäjissä eritoten Hämeessä, mm. Kuhmalahdella. Tähän sarjaan kuluu myös lokakuussa 2011 Tolvajärvellä, entisessä Korpiselän pitäjässä olevan matkailumajan kivijalkaan kiinnitetty varsin vaatimaton kaksikielinen muistolaatta, joka muistuttaa Talvisodassa ensimmäisestä saavutetusta suuresta torjuntavoitosta (jo ). Talvisodan ensimmäinen suurempi muistomerkki Venäjällä on v Impilahden Koirinojalla paljastettu Murheen Risti, siis Laatokan koillispuolella muutaman kilometrin päässä Pitkärannasta. Se on viitisen metriä korkea äiti-hahmoinen rautaristi, jossa on kuvattuna toisiaan vastaan kaksi kädet levällään olevaa äitiä suomalainen ja venäläinen. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi. Monumentti toteutettiin pääosin suomalaisrahoituksella, mm. Kuopion kaupunki osallistui siihen huomattavalla panoksella. Se kunnioittaa Pitkärannan pohjoispuolen mottitaisteluissa noin suomalaista ja yli neuvostoliittolaista kaatunutta sotilasta. Avoimen kansainvälisen kilpailun voitti petroskoilainen kuvanveistäjä; kaksi suomalaista asiantuntijaa osallistui maisemasuunnitteluun. Suomea paljastustilaisuudessa edusti mm. silloinen pääministeri P. Lipponen, jonka isä taisteli 1940 samoilla paikoilla.

6 Teen vielä nopean hyppäyksen yli Atlantin valtameren Pohjois-Amerikkaan. Siellä paikalliset suomalaiset sotaveteraanit ja näiden jälkeläiset ovat pystyttäneet talvisodan muistomerkin usealle paikkakunnalle sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolelle, lähinnä Länsirannikolle, Järvivaltioihin ja -provinsseihin, ja Floridaan. Nämä ovat asultaan kuitenkin aika vaatimattomia taideteoksia En tiedä, edustaako se valtakunnan laajuista muistomerkkiä, mutta yllätys yllätys itse Pietarista Talvisotamuistomonumentti kyllä löytyy, vieläpä arvovaltaiselta paikalta eli Sotalääketieteellisen Tiedekunnan rakennuksen edestä vain kivenheiton päästä Suomen asemalta. Se on kookas kivilohkare, taiteellisesti suhteellisen vaatimaton, mutta sen juurella on aina tuoreet kukat. Se pystytettiin n. 7 v. sitten ja kirjoitus siinä kertoo rehellisesti, että se on pystytetty kunnioittamaan Neuvostoliiton ja Suomen välisessä sodassa kaatuneita siis ei mitään mainintaa Leningradin sotilaspiirin ja valkosuomalaisten rajakahakasta kuten Neuvostoliiton historioitsijoiden oli tapana väittää. Muistomerkkikilpailu Muistomerkin kilpailukutsu järjestettiin Talvisodan päättymisen 75-vuotisjuhlan juhlallisuuksia varten, jolloin valmis muistomerkki oli tarkoitus vihkiä käyttöönsä. Kilpailu julkistettiin suurissa suomalaisissa päivälehdissä helmikuun 2 p Muistomerkkitoimikunta on ratkaissut kilpailumuodon, joka on avoin kaksivaiheinen kilpailu. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi osallistua kilpailuun, ammattimainen suunnittelija/kuvanveistäjä/muu taiteilija tai asiasta kiinnostunut, riittävän osaava maallikkotaiteilija. Ei tarvitse olla tietyn taiteilijajärjestön jäsen voidakseen osallistua kilpailuun. On aika harvinaista, että niin paljon etukäteisjulkisuutta saatu ja yksityisen rahoituksen lisäksi yleisillä, siis valtion ja kaupungin rahoitusosuuksilla rakennettava taideteos tilataan suoraan tietyltä tekijältä. Avoin kilpailu tarjoaa sen edun, että laajat kansalaistahot voivat osallistua siihen, kiinnostuneet ulkomaalaisetkin, ja kilpailun järjestäjä saa suuren lukumäärän idea-asteen ehdotuksia, joukossa todennäköisesti useita taiteellisesti erinomaisia sellaisia. Tämä ei ole pelkästään suomalainen menettelytapa, esim. kuuluisa Washingtonin Vietnamin sodan veteraanien muistomerkki perustui niinikään avoimeen kilpailuun, johon saatiin satoja ideaasteisia ehdotuksia. Näiden joukosta valittiin Maya Lin in voittanut design. En kutsuisi taideteoksen valitsemista avoimen taidekilpailun perusteella tehtävän ulkoistamiseksi niin kuin jotakin kilpailuttamisen kautta aikaansaatua palvelu- tai huoltosopimusta.

7 Kysymys on siitä, että kreatiivisesta prosessista otetaan talteen mahdollisimman suuri hyöty. Kilpailuohjelma ja sen liitteet julkaistiin verkkosivuilla sähköpostiosoitteissa ja Prosessi seurasi Suomen Taiteilijaseuran kilpailusääntöjä ja kilpailuohjelman oli hyväksynyt myös Suomen Kuvanveistäjäliitto. Ensimmäisen vaiheen eli ideakilpailun ehdotuksista palkintolautakunta valitsi ehdotusta kilpailun toiseen vaiheeseen. Palkintolautakunta oli identtinen ym. toimikunnan kanssa, lisättynä kolme Suomen Taiteilijaseuran jäsentä. Ideakilpailu päättyi Toiseen vaiheeseen valittujen taitelijoiden nimet julkistettiin ja vaihe päättyi Jokainen toiseen vaiheeseen valittu ja osallistunut taiteilija palkittiin huomattavalla palkkiosummalla. Palkintolautakunta julkisti kilpailun tulokset Säätytalolla. Kilpailun voitti Pekka Kauhasen ehdotus "Valon tuoja". Kilpailun järjestäjä tilasi toteutettavan taideteoksen. Mihin muistomerkki pystytetään Voittavalta ehdotukselta odotettiin, että se on palkintolautakunnan mielestä tarkoitukseensa paras taideteos ja että se sopii luontevasti sille varattuun paikkaan. Tämä on Helsingin keskustassa sijaitseva Kasarmitori, jonka laidassa on Suomen puolustusvoimien pääesikunta ja puolustusministeriö. Voittanut ehdotus oli aikomus toteuttaa runsaan vuoden sisällä. Tämä ei toteutunut, mutta muistomerkin peruskivi muurattiin Muistomerkin paljastuksen on suunniteltu tapahtuvan Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlien yhteydessä Koko muistomerkkihankkeen suojelijana on nobelisti ja entinen Suomen presidentti Martti Ahtisaari. Miksi on tärkeää, että Talvisotaa muistetaan edelleen Niin kuin Talvisotayhdistyksen hallituksen muut jäsenet, olen sitä mieltä, että Talvisota merkitsi käännekohtaa Suomen historiassa, sillä se vaati itsenäisyyttä uhkaavan vaaran torjuntaa erittäin vaatimattoman ulkomaisen avun turvin, lähes pelkästään suomalaisin voimin. Kuitenkin on annettava suuri merkitys niin ruotsalaisille kuin muillekin vapaaehtoisille ulkomaisille joukoille sekä kalusto- ja rahalahjoituksille mm. Yhdysvaltojen suunnasta - joiden arvo on ollut sekä käytännössä että symbolisesti erittäin tärkeä. Talvisotamuistomerkin rooli on ilmentää kiitollisuutta ja arvonantoa Suomen kansan yhteisille ponnistuksille vuosikymmenien aikana ja korostaa Talvisodan pysyvää vaikutusta Suomen

8 kansalliseen identiteettiin. Nuorenkin polven on syytä olla tietoinen Talvisodan katoamattomasta merkityksestä nyky-yhteiskuntaankin: - Suomen itsenäisyys läntisen maailman vapaana valtiona ei olisi säilynyt, ellei maa olisi menestyksellisesti torjunut suuren itäisen naapurinsa valloitusyritystä. Kiitos raskaan torjuntavoiton Suomi on kehittynyt vakaaksi ja vauraaksi maaksi, jossa saamme elää. - Talvisota loi Suomen uskottavuuden sotilaallisena ja poliittisina tekijänä sekä Lännessä että erityisesti Idässä. - Talvisota on Suomen kansalle ollut vahvan itseluottamuksen lähde selviytyä pahimmastakin ajateltavissa olevasta tilanteesta. Tämän luonteenpiirteen suhteen suomalaiset eroavat muista pohjoismaalaisista. - Murskaava ulkoinen vaara synnytti hetkessä kansallisen yhtenäisyyden ja hälvensi oleellisesti sisällissodan jälkeiset poliittiset jännitykset ja maan kahden kieliryhmän väliset erimielisyydetkin. Käytännöllisesti koko kansa asettui demokraattisesti valitun hallituksen taakse. Demokraattisten pelisääntöjen kunnioittaminen on pysynyt kansallisena peruspilarinamme. - Talvisodan odottamaton puhkeaminen ja katkerat 105 taistelupäivää riistivät suomalaisilta kaikki illuusiot kansainvälisen politiikan suhteen. Siitä viisastuneena Suomi on tästedes rakentanut ulkopolitiikkansa ja kansainväliset suhteet realismiin ja pragmatismiin, kaksi piirrettä, jotka ovat meillä pysyneet EU-jäsenyytemmekin aikana. Talvisodan ansiot suomalaiselle jälkipolville ja yleisemmin maailmallekin eivät ole mitenkään kadonneet vaan ne ovat päinvastoin edelleen täysin ajankohtaisia ja ne tulisi vihdoin näyttävästi tuoda esille valtakunnallisen muistomerkin muodossa. Suomi tarvitsee näkyvän, puhuttelevan ja ohikulkijat pysäyttävän taideteoksen keskeiselle paikalle Helsinkiin.