Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 434/2009 vp Varojen arvostamisen ajankohta yritysverotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Osinkotulojen verotuksessa on selvä epäkohta riippuen siitä, milloin yrityksen tilikausi päättyy. Pahimmassa tapauksessa verottaja saattaa vanhentuneisiin tietoihin nojautuen tulkita osingon ansiotuloksi ja verottaa sitä sen mukaisesti. Laki varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005) on tehty silmälläpitäen yrityksiä, joiden tilikausi on kalenterivuosi. Muille laki johtaa epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Muulloin kuin vuoden lopussa tilikautensa päättävissä yhtiöissä täytyy odottaa 1 11 kuukautta pidempään, ennen kuin osinkoja voidaan jakaa tasa-arvoisesti vuodenvaihteessa tilikautensa päättävien yritysten kanssa. Käytännön esimerkki: Yrityksen tilikausi päättyi huhtikuun lopussa Yrityksessä päätettiin jakaa osinkoa päättyneeltä tilikaudelta yhtiön nettovarallisuuden perusteella suurin sallittu veroton määrä. Henkilökohtaisesta verotuspäätöksestä vuodelta 2008 kävi ilmi, että verottaja otti yrityksen nettovarallisuuden huhtikuussa 2007 päättyneeltä tilikaudelta, mikä oli siis yli kaksi vuotta vanhaa tietoa. Verottajalla oli kuitenkin käytössään yrityksen jo elokuussa 2008 toimittama veroilmoitus huhtikuussa 2008 päättyneeltä tilikaudelta, jonka liitteenä oli tuloslaskelma ja tase. Veroilmoituksesta käy myös ilmi osingonjakopäätös sekä se, mitä tilikautta päätös koskee. Yrityksen olisi pitänyt odottaa tammikuuhun 2009 (8 kuukautta) voidakseen jakaa osinkoa huhtikuussa 2008 päättyneen tilikauden mukaisen nettovarallisuuden perusteella. Ongelma ratkeaisi, jos lakia muutettaisiin siten, että verottaja ottaa verotuspäätöksessään huomioon sen, miltä tilikaudelta osinkoja jaetaan, tai vaihtoehtoisesti siten, että käytetään nettovarallisuuden laskennassa viimeksi päättyneen tilikauden tietoja. Näin voitaisiin viivettä pienentää huomattavasti ja ainakin syyskuun loppuun mennessä tilikautensa päättävät yritykset saataisiin samalle viivalle vuoden lopussa tilikautensa päättävien kanssa, sillä syyskuussa tilikautensa päättävät yritykset jättävät veroilmoituksensa seuraavan tammikuun loppuun mennessä eli samaan aikaan kuin yritykset toimittavat muut ilmoituksensa edelliseltä vuodelta verottajalle. Yrittäjyyteen kannustaminen on mainittu jo hallitusohjelmassa. Mahdollisuus osinkojen nostoon viimeisimpien tilinpäätöstietojen perusteella toimisi kannustimena kasvuyrityksissä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus puuttua lakiin varojen arvostamisesta verotuksessa ja muuttaa sitä yrittäjien näkökulmasta nykyistä kannustavammaksi? Versio 2.0

2 Helsingissä 12 päivän toukokuuta 2009 Marjo Matikainen-Kallström /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 434/2009 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 434/2009 vp: Aikooko hallitus puuttua lakiin varojen arvostamisesta verotuksessa ja muuttaa sitä yrittäjien näkökulmasta nykyistä kannustavammaksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Osingon pääomatulo-osuus on määritetty osakkeen matemaattisen arvon perusteella vuodesta 1993 lähtien, jolloin otettiin käyttöön eriytetty tuloverojärjestelmä. Tuolloin kaikista sijoituksista saatuja tuottoja alettiin verottaa pääomatuloverokannalla. Tarkoituksena oli eri sijoitusmuotojen neutraali verokohtelu ja myös omaan yritykseen tehdyt sijoitukset haluttiin tasavertaisiksi muiden sijoitusten kanssa. Listaamattoman osakeyhtiön kohdalla tämä tapahtuu siten, että yrityksestä saadusta osingosta verotetaan pääomatulona se osa, joka voidaan katsoa yritykseen sijoitetun pääoman tuotoksi ja vastaavan suurin piirtein sitä tuottoa, jonka sijoitukselle voisi saada muista kohteista. Loppuosan osingosta voidaan katsoa olevan korvausta yrittäjän työpanoksesta ja se verotetaan ansiotulona. Pääomatulo-osuus määritetään käytännön syistä laskennallisesti. Tuloverolain 33 b :n mukaan listaamattomasta yhtiöstä saatu osinko on osakkaalle verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa, kuitenkin enintään euroon saakka. Siltä osin kuin tällainen pääomatulo-osuuteen kuuluva osinko ylittää euroa, osingosta 70 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Edellä mainitun yhdeksän prosentin vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 70 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 :n mukaan listaamattoman kotimaisen yhtiön osakkeen verovuoden matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltävän vuoden yhtiön tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Osingon pääomatulo-osuuden laskennan pohjana on siten yhtiön tilinpäätös osakkaan verovuotta edeltävältä vuodelta. Jos yhtiön tilikausi on kalenterivuosi, tältä tilikaudelta seuraavan kalenterivuoden aikana jaetun osingon pääomatulo-osuuden pohjana on aina sen tilikauden tilinpäätös, jolta osinko jaetaan. Tätä voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä: Yhtiön tilikausi on kalenterivuosi ja viimeisin tilikausi on päättynyt 31 päivänä joulukuuta Yhtiö jakaa osingon, joka on nostettavissa alkuvuodesta 2009, joten osakkaan verovuosi osingon verotuksessa on Osingon pääomatuloosuus määräytyy tätä verovuotta edeltävän vuoden eli vuoden 2008 yhtiön tilinpäätöksen pohjalta lasketun nettovarallisuuden ja osakkeen matemaattisen arvon perusteella. Osingon pääomatulo-osuuden pohjana on siten sen tilikauden tilinpäätös, jolta osinko jaetaan. Kotimaisista osakeyhtiöistä valtaosalla tilikausi on kalenterivuosi. Yhtiö voi halutessaan muuttaa tilikautensa ajankohtaa. Jos yhtiön tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, osingon pääomatulo-osuus voi tulla lasketta- 3

4 Ministerin vastaus vaksi kysymyksessä kuvatulla tavalla yhtä vuotta aikaisemman tilinpäätöksen perusteella lasketun nettovarallisuuden ja matemaattisen arvon pohjalta. Näin käy niissä tapauksissa, joissa osinko jaetaan ja se on nostettavissa saman kalenterivuoden puolella kuin jonka aikana yhtiön tilikausi on päättynyt. Kysymyksessä kuvatussa esimerkissä tilikausi oli päättynyt huhtikuun 2008 lopussa, ja yhtiö oli toimittanut veroilmoituksen neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä eli elokuun lopussa. Yhtiön verotus kuitenkin päättyy vasta 10 kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä eli helmikuun 2009 lopussa. Yhtiön osakkeen matemaattinen arvo ei näin ollen ole käytettävissä riittävän ajoissa, jotta se voisi olla osakkaan verovuoden 2008 osingon verotuksen pohjana. Nykyisen osakeyhtiölain (624/2006) on katsottu mahdollistavan osingonjaon jo kulumassa olevalta keskeneräiseltä tilikaudelta. Yhtiö voi myös jakaa useaan kertaan osinkoa samalta tilikaudelta. Sen selvittäminen, miltä tilikaudelta jaettu osinko on kulloinkin kyseessä, kun samalta tilikaudelta voidaan jakaa osinkoa usean kalenterivuoden aikana, on käytännössä mahdotonta. Osingonsaaja voi saada myös osinkoa useasta yhtiöstä, joiden osalta verovapaan euron rajan täyttyminen määräytyy osakaskohtaisesti. Edellä mainituista syistä osingon pääomatuloosuuden määrittämisen on oltava melko kaavamaista ja sidoksissa verovuosiin ja kalenterivuosiin. Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2009 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4

5 Ministerns svar KK 434/2009 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 434/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjo Matikainen-Kallström /saml: Ämnar regeringen ingripa i lagen om värdering av tillgångar i beskattningen och ändra den så att den blir mera sporrande ur företagarnas synvinkel? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Kapitalinkomstandelen av dividender har bestämts på basis av aktiernas matematiska värde sedan år 1993, då man tog i användning ett differentierat inkomstskattesystem. Då infördes kapitalskattesatsen på all avkastning från investeringar. Tanken var att olika former av investeringar skulle behandlas neutralt i skattehänseende och att också investeringar i eget företag skulle behandlas på samma sätt som andra investeringar. När det gäller onoterade aktiebolag görs detta så att den del av dividenden från företaget som kan anses vara avkastning på kapital som investerats i bolaget och i stort sett motsvarar den avkastning som man kan få för investeringen någon annanstans beskattas som kapitalinkomst. Resten av dividenden kan anses vara ersättning för företagarens arbetsinsats och den beskattas som förvärvsinkomst. Av praktiska skäl anges kapitalinkomstandelen kalkylmässigt. Enligt 33 b i inkomstskattelagen är dividender från onoterade bolag skattefri inkomst för en delägare upp till det belopp som motsvarar en årlig nio procents avkastning beräknad på det i lagen om värdering av tillgångar vid beskattningen (1142/2005) angivna matematiska värdet för skatteåret för aktierna, dock högst upp till euro. Till den del beloppet av sådana dividender som ingår i kapitalinkomstandelen överstiger euro utgör 70 procent av dividenderna skattepliktig kapitalinkomst och 30 procent skattefri inkomst. Av den del av dividenderna som överstiger den ovan nämnda årliga avkastningen på nio procent utgör 70 procent skattepliktig förvärvsinkomst och 30 procent skattefri inkomst. Enligt 2 i lagen om värdering av tillgångar vid beskattningen uträknas det matematiska värdet för ett skatteår för en aktie i ett onoterat inhemskt bolag utgående från bolagets justerade nettoförmögenhet enligt bokslutet för året före skatteåret. Beräkningen av kapitalinkomstandelen grundar sig således på bolagets bokslut för året före delägarens skatteår. Om bolagets räkenskapsperiod är ett kalenderår, ligger alltid bokslutet för den räkenskapsperiod för vilken dividend delas ut till grund för kapitalinkomstandelen av dividender som under följande kalenderår delas ut för denna räkenskapsperiod. Detta kan illustreras med följande exempel: Bolagets räkenskapsperiod är ett kalenderår och den senaste räkenskapsperioden har gått ut den 31 december Bolaget delar ut dividend som kan lyftas från början av år 2009 och delägarens skatteår vid beskattningen av dividenden är alltså Kapitalinkomstandelen bestäms på grundval av den nettoförmögenhet och det matematiska värde för aktierna som räknats ut på basis av bolagets bokslut för året före detta skatteår, dvs. för år Kapitalinkomstandelen av dividenden grundar sig således på bokslutet för den räkenskapsperiod för vilken dividend delas ut. För största delen av de inhemska bolagen är räkenskapsperioden ett kalenderår. Bolaget kan, om 5

6 Ministerns svar det så vill, ändra tidpunkten för sin räkenskapsperiod. Om bolagets räkenskapsperiod avviker från kalenderåret kan kapitalinkomstandelen av dividenderna komma att räknas ut på det sätt som beskrivs i spörsmålet, dvs. på grundval av den nettoförmögenhet och det matematiska värde för aktierna som räknats ut på basis av bokslutet för ett år tidigare. Så går det i de fall då dividend delas ut och kan lyftas inom samma kalenderår som bolagets räkenskapsperiod har gått ut. I det exempel som beskrivs i spörsmålet hade räkenskapsperioden gått ut vid utgången av april 2008 och bolaget hade lämnat in sin skattedeklaration inom fyra månader efter räkenskapsperiodens utgång. Bolagets beskattning slutförs ändå först tio månader efter räkenskapsperiodens utgång, dvs. i slutet av februari Det matematiska värdet för bolagets aktier finns därför inte tillgängliga i tillräckligt god tid för att ligga till grund för beskattningen av delägarens dividend för skatteåret Den nuvarande aktiebolagslagen (624/2006) har ansetts möjliggöra dividendutdelning redan för en pågående, oavslutad räkenskapsperiod. Bolag kan också dela ut dividender flera gånger för samma räkenskapsperiod. I praktiken är det omöjligt att utreda vilken räkenskapsperiod den utdelade dividenden i varje enskilt fall gäller, när dividender för samma räkenskapsperiod kan delas ut under flera kalenderår. Dividendtagaren kan också få dividend från flera bolag och uppnåendet av skattefrihetsgränsen på euro bestäms skilt för varje delägare. Av ovan nämnda skäl måste kapitalinkomstandelen av dividender bestämmas på ett rätt schematiskt sätt och vara bunden till skatteår och kalenderår. Helsingfors den 2 juni 2009 Finansminister Jyrki Katainen 6