VSS-Etsi! 70 vuotta Helsingin turvana. Väestönsuojelulehti Jäsenlehti Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat

Transkriptio

1 VSS-Etsi! Väestönsuojelulehti Jäsenlehti vuotta Helsingin turvana Pelastuskoirasivut s Suomen joukkue voitti Maailmanmestaruuden Kokouskutsu ja sääntömuutos s. 4-5 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat

2 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY hallitus ja toimihenkilöt Siltavuorenranta 16 B, Helsinki, p. (09) , faksi (09) Nimi Osoite GSM & Valittu pj Unto Lemmetty Heinäpellontie 18, Hki vpj Greta Nikkilä Mechelininkatu 26 B 35, Hki rnikkila@welho.com sihteeri Marja Rikman-Koski Siilitie 13 F 482, Hki marja.koski@helpe.fi Göran Åhman Relanderinaukio 4 D, Hki goran.ahman@kolumbus.fi Jukka Lehtiranta Kovelipolku 14 b, Hki jukka@lehtiranta.net Marianne Anttalainen Hämeentie 75 A 7, Hki m.anttalainen@gmail.com Jukka-Petri Nieminen Porvoonkatu 23 B 42, Hki p j-p.nieminen@kolumbus.fi Antti-Jussi Salmenlinna Kulosaaren puistotie 44, Hki ajs@iki.fi Helsingin pelastuslaitoksen edustaja: Tommi Laurinen PL 112, Helsingin kaupunki tommi.laurinen@hel.fi Pysyvä jäsen TOIMIKUNNAT JA TILITOIMISTO: Tehtävä Nimi GSM He-Mu Raimo Nikkilä rnikkila@welho.com Yritys- ja talosuojeluos. pj. Antti-Jussi Salmenlinna ajs@iki.fi Yritys- ja talosuojeluos. vpj Juhani Manninen juha.manninen@malkit.fi Naistoimikunta Marja Rikman-Koski marja.koski@helpe.fi Esikuntaryhmä pj Antti-Jussi Salmenlinna ajs@iki.fi Esikuntaryhmä vpj Marianne Anttalainen m.anttalainen@gmail.com HEPeKo pj Jukka Lehtiranta jukka@lehtiranta.n Yrityspalvelu Pentti Mäkinen Oy Nuijamiestentie 5 A, Hki, p , pm@yrityspalvelu.com Tilintarkastajat: HTM Eero Lehmusvuo p , varatilintarkastaja KHT Risto Mäkiö p PELASTUSKOIRA- JAOS (HEPEKO) Puheenjohtaja Jukka Lehtiranta jukka@lehtiranta.net Marica Björkman marica_bjorkman@yahoo.com Elina Rancken elina.rancken@gmail.com Anette Aunola anette.aunola@elisanet.fi Riitta Niemi riitta.niemi@kolumbus.fi Sari Köck sari.kock@gmail.com Markku Savolainen markku.savolainen@pp.inet.fi Kurssivastaava Heli Herna heli.herna@saunalahti.fi Kirsi Annola kirsi.annola@uku.fi Satu Hattunen satu.hattunen@kolumbus.fi (puhelut miel. vasta klo 12 jälkeen, yötyö) 2

3 Sisältö: Syyskokouskutsu ja sääntömuutos...4 Esityslista...5 Pääkirjoitus...6 Puheenjohtajalta...7 Onnittelut ja ansiomerkit...8 Materiaalimyynti...9 Koulutuskalenteri...10 Pikkujoulut...10 Väestönsuojelun merkitys ennen ja nyt...12 Pelastuslaitos arjen turvallisuudessa...13 Helpe väestönsuojelun edistäjänä Varautumisen ja väestönsuojelun ajankohtaista SPEKissä Helsingin väestönsuojeluyhdistykselle...17 Yhteistyötä vuosikymmenien ajan...18 Omatoimisuus korostuu nykypäivän väestönsuojelussa Katsaus väestönsuojatekniikan kehitykseen Suomessa Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry:n historian vaiheet Siitä on jo 70 vuotta...29 Raijan muistelmat Suomeen paluusta vuonna Luontopiiri...32 Juhlaristikko ja vitsejä...35 Pelastuskoirasivut Peko-puhinoita...36 HEPeKo 40 vuotta - eikä suotta...38 Helsingin kaupungin suojelusuunnitelma ja pelastuskoirajoukkue...40 Suomi voitti pelastushaun joukkuemaailmanmestaruuden Rauniokouluttajien IRO-koulutusviikonloppu Imatralla Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmus ryhmänjohtajien tunnustuksia...56 Tulospörssi Vss-Etsi! -lehti Numero 2/2010 Toimitus: Majka Borgström (ulkoasu ja taitto), Raimo Nikkilä (HVSSY), Heli Herna Osoitteenmuutokset: HVSSY:n jäsenet Raimo Nikkilä p rnikkila@welho.com HEPeKo:n jäsenet jäsensihteerille Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Kannen logo: Raimo Nikkilä Huom! Artikkelin kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä. Artikkeleita ei saa julkaista ilman kirjoittajan lupaa. Artikkelin lähettäjä vastaa siitä, että lupa materiaalin julkaisemiseen on. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muuttaa lähetettyä materiaalia. 3

4 HELSINGIN VÄESTÖN- SUOJELUYHDISTYS RY Syyskokous Syyskokouskutsu Sivu 1(1) Arvoisa Jäsenemme, Yhdistyksellämme on kunnia kutsua Teidät sääntömääräiseen syyskokoukseen. Aika Torstai klo alkaen (Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Paikka: Helsingin Väestösuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, Helsinki. Kokouksessa käsitellään Yhdistyksemme sääntöjen edellyttämät syyskokousasiat sekä niiden muutosesitys (I muutoskäsittelykerta). Sääntömuutosesitys käsittää yhdistyksen sääntöjen 2 muuttamisen kuuluvaksi seuraavasti: 2 Yhdistyksen tarkoitus Yhdistyksen tarkoitus on: 1. toimia väestönsuojelun yhteisönä, 2. edistää ja kehittää omatoimista varautumista, jolla vaikutetaan yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen valmiuksiin toimia normaali- ja poikkeusoloissa, 3. edistää ja kehittää humanitaarista toimintaa, pelastuskoiratoimintaa sekä väestönsuojelua 4. osallistua väestönsuojeluun sekä muuhun kotimaiseen ja kansainväliseen pelastuspalvelutoimintaan ihmisten ja omaisuuden pelastamiseksi, 5. edistää ja kehittää väestönsuojelun ja muun pelastuspalvelutoiminnan piirissä tapahtuvaa yhteistyötä sekä 6. vaalia osaltaan Helsingin väestönsuojelun perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hallinnassa olevaa väestönsuojelumuseota. Nyt voimassa olevat säännöt on luettavissa yhdistyksen kotisivuilta: Sääntömuutoksen tarkoitus on avustushakemuksia koskevien aloitteiden tukeminen. Kokouksen kuluessa on perinteinen kahvitarjoilu alkaen klo 17.30, jonka jälkeen Helpe Oy:n koulutuspäällikkö Viljami Vuorela esitelmöi Helpe Oy:n koulutuksesta. Sen jälkeen yhdistyksemme uunituoreen kultamitalistijaoksen Majka Borgström ja Virpi Nieminen kertovat jaoksensa toiminnasta. Tervetuloa vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan. Ystävällisin terveisin Unto Lemmetty Puheenjohtaja Jakelu: Liitteet: Jäsenistö Syyskokouksen esityslista (muut kokousasiakirjat jaetaan kokouksessa) Osoite: Siltavuorenranta 16 B Helsinki Puhelin: (09) Fax: (09) hvssy@kolumbus.fi WWW 4

5 HELSINGIN VÄESTÖN- SUOJELUYHDISTYS RY Syyskokous VSS-museo Esityslista Sivu 1(1) Aika: Torstai h (kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Paikka: Helsingin Väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 0018 Helsinki 1. Kokouksen avaaminen 2. Kokouksen puheenjohtajan valitseminen 3. Kokouksen sihteerin valitseminen 4. Kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valitseminen, 5. Kokouksen osanottajien, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen, 6. Esityslistan hyväksyminen, 7. Seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta päättäminen, 8. Päätetään puheenjohtajan ja muiden hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien palkkioista, 9. Jäsenmaksujen suuruudesta päättäminen, 10. Seuraavan vuoden talousarviosta päättäminen, 11. Hallituksen puheenjohtajan valitseminen joka toinen vuosi seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi, 12. Päättäminen näiden sääntöjen 8 :n asettamissa rajoissa hallituksen muiden jäsenten lukumäärästä, 13. Hallituksen muiden jäsenten valitseminen 3-5 erovuoroisen tilalle seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi, 14. Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan tai toiminnna tarkastajan valitseminen yhdistyksen seuraavan tilikauden tilejä ja hallintoa tarkastamaan, 15. Päätetään sääntöjen 2 muutoksesta kokouskutsussa ilmaistulla tavalla (I käsittely). 16. Käsitellään muut hallitukselle sääntöjen puitteissa esitetyt asiat. 17. Merkitään tiedoksi huomionosoitukset ja ilmoitusasiat, 18. Kokouksen päättäminen Osoite: Siltavuorenranta 16 B Helsinki Puhelin: (09) Fax: (09) hvssy@kolumbus.fi WWW 5

6 Pääkirjoitus Raimo Nikkilä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toiminta on jatkunut itsenäisenä jo lähes seitsemän vuosikymmenen ajan ja se on löytänyt oman tehtävänsä Helsingin pelastustoimen kentässä. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry toimii nyt aivan pääkaupungin keskustan tuntumassa. Näin ei ole ollut aina. Siitä on kulunut 42 vuotta kun tulin yhdistyksen toimintaan mukaan. Silloin yhdistyksen tsto sijaitsi Runeberginkatu 29 B ja koulutti Oksasenkadun ja Käenkujan suojissa Helsingin kaupungin virastojen suojelujohtajat ja talojen väestönsuojan hoitajat ja tutkiessani vanhoja arkistoja huomasin koulutettavien määrän vuositasolla nousseen tuhansiin. Jäseniäkin oli yhdistyksessä silloin toista tuhatta, parhaillaan yli kaksituhatta. Väestönsuojelu eli tuolloin uutta nousukauttaan sotiemme jälkeen. Liityin itsekin vaimoni Gretan kanssa v jäseneksi Pakilan osastoon ja lohkosuoja sijaitsi Pakilan kirkon tuntumassa. Tultuani valituksi v piirin päälliköksi vapaaehtoispuolella ja pääpaikka oli Kustaan kartanon suojassa, ehdin toimia tehtävässä noin vuoden. Helsingin palolaitoksen v.1981 muutoksissa yhdistyksen lohkojen vapaaehtoinen toiminta lopetettiin. N. 30 vuotta on kulunut tuosta ajasta ja en ole ihan varma onko lohkoihin nimetty pelastustoimen puolesta kaikki lohkon päälliköt puhumattakaan alalohkoihin, lohkoja on n. 33 Helsingissä. Päätös väestönsuojelun ja palotoimen järjestötason yhdistymisestä tehtiin lopullisesti Tällöin perustettiin Helsingin Pelastuslaitos, joka sai osastokseen myös Helsingin Väestönsuojelukeskuksen. Yhdistyksen asema alkoi muotoutua v lopulla kun yhdistys, neljätoista sopimuspalokuntaa ja Helsingin kaupunki perustivat Helsingin Pelastusliitto ry:n eli Helpen Yhdistykselle koitti kovat ajat kun kaupungin avustukset lakkasivat. Koulutustoiminnan siirryttyä Helsingin Pelastusliitto ry:lle oli yhdistyksellä lähes lakkautus edessä. Siirtyessäni eläkkeelle v ja muuttaessani asumaan kantakaupunkiin, jäi enemmän aikaa harrastuksille, ja väestönsuojelu asettui etusijalle monivuotisen yhdistyksen jäsenyyden jälkeen ja viimeiset viisitoista vuotta ovat sujuneet todella nopeasti ja rattoisasti. Yhdistyksen 60v. Helsingin turvana -historiikki kertoo yhdistyksen vaiheet alkutaipaleelta v aina museon perustamiseen asti v Yhdistyksen toiminta jatkuu 2000-luvulla neuvotellun toimintatuen mahdollisuuksin hyväksi todetulla linjalla kohti turvallista tulevaisuutta, kouluttajana, tiedottajana VSS-Etsi -väestönsuojelulehtemme välityksellä ja museotoiminnan kehittämisellä, teemanäyttelyillä ja opastoiminnalla. Tämän päivän väestönsuojelun tulevaisuus on kiinni monestakin tekijästä. Uuden lain tavoitteena on pelastuslain onnettomuuksien ehkäisyä, väestönsuojelujärjestelmää ja väestönsuojien rakentamista koskevien säännösten tarkistaminen. Hankkeessa selvitetään myös pelastustoimintaa ja pelastustoimen hallintojärjestelmää koskevien säännösten muutostarpeet ottaen erityisesti huomioon uudesta alueellisesta pelastustoimen järjestelmästä saadut kokemukset sekä valtion aluehallinnon uudistamisen linjaukset. Hallituksen esitys pelastuslain muuttamisesta on annettu eduskunnalle keväällä 2010 ja uudistetut säännökset saatetaan suunnitelmien mukaan voimaan vuoden 2011 alusta lukien. Hankkeen yhteydessä uudistetaan valtioneuvoston asetus pelastustoimesta sekä muun muassa väestönsuojien rakentamista sääteleviä ministeriön asetuksia. En puutu tässä kirjoituksessani enempää lainkäsittelyyn koska sitä käsitellään tässä lehtemme sivuilla monen asiantuntijan toimesta. Väestönsuojelun kannalta Suomessa lain hyväksyminen olisi toivottavaa ja uskon ja toivon hartaasti, että päättäjät eduskunnassa tämän ymmärtävät. Yhdistyksen 70 v. juhlavastaanotto pidetään Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa lauantaina klo , osoitteessa Siltavuorenranta 16 B kutsutilaisuutena, ja Iltajuhla vietetään Suomalaisella Klubilla klo omakustannushintaan. Vielä muutama sana yhdistyksestä tiedottamiseen liittyen. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n perusasioista, yhdistyksen toiminnasta ja sen tarkoituksesta on tekeillä taskukokoon sopiva vihkonen. Vihkossa on keskitytty lähinnä ajankohtaiseen aineistoon yhdistyksestä ja siksi historian osuus on jäänyt vähemmäksi, mutta sitäkin vihkosta löytyy. Osittain uusitut netti-sivumme. Pääsivuiltamme löydät nyt kolme lipun kuvaa, joita klikkaamalla voi valita sivujen kieleksi suomen, ruotsin tai englannin. Lisäksi linkin kautta voit kopioida turvallisuustietoutta ja ajan tasalla olevaa tietoa väestönsuojelusta ja turvamääräyksistä. Sivut ovat osoitteessa Lämpimät kiitokset Väestönsuojelusäätiölle tuesta joka myötävaikutti netti-sivujemme uudistuksen. Kiitämme kuluneesta vuodesta ja hyvästä yhteistyöstä toivottaen Rauhallista ja Turvallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2011! 6

7 Puheenjohtajalta Unto Lemmetty Helsingin Väestönsuojeluyhdistys täyttää 70 vuotta vuonna Yhdistys perustettiin vanhalla ylioppilastalolla ja merkittiin yhdistysrekisteriin Kuluvaa vuotta pidämme kuitenkin ennakkoon historiamme juhlavuotena. Varsinaiset 70-vuotis juhlallisuudet ovat Helsingin väestönsuojelumuseolla osoitteessa Siltavuorenranta 16 B. Yhdistyksen 70-vuotiseen historiaan mahtuu sekä sotaa että rauhaa, mistä tarkemmin myöhemmin julkaistavassa historiikissamme. Kuluneen 70 vuoden aikana on väestönsuojelu saanut myös paljon sekä myönteistä että kielteistä kritiikkiä. Kielteisintä kirjoittelut olivat 70- ja 80-luvun vaihteessa, jolloin jopa muutamat lääkäritkin ilmaisivat mielipiteenään, ettei väestönsuojelusta eikä väestönsuojista ole mitään hyötyä mainiten mm. että suojelu on valheellista turvallisuutta. Pääsääntöisesti kuitenkin kannanotot ovat olleet ylipormestari Raimo Ilaskiven Helsinki-lehtikirjoituksen mukaisia 80-luvulla: väestönsuojelu suojaa, pelastaa ja auttaa. Pahimmat ongelma ovat väestönsuojelulain kanssa. Eli kuten apulaispelastustarkastaja Arto Virtalahti Pelastustieto lehdessä 3/93 toteaa Väestönsuojelulainsäädännön kiemuroista. Valmisteilla olevan pelastuslain valmistumisen esteeksi on tullut kannanotoillaan Ympäristöministeriö, vaikka mielestäni pelastuslainsäädäntö kuuluu Sisäasiainministeriön hallinnanalaan eikä Ympäristöministeriölle. Yhdistyksen 70-vuotishistorian aikana Suomessa on ollut väestönsuojalakeja seuraavasti: ensimmäinen laki (375/1939), toinen (438/1958), kolmas (304/1990), neljäs pelastustoimilaki osana väestösuojelulakia, ei muutoksia väestönsuojelulakiin; viides pelastuslaki ei muutoksia, kuudes valmisteilla oleva uusi pelastuslaki minkä pitäisi astua voimaan Muutamia mielipiteitäni uuden Pelastuslain valmistelusta. Edellisessä kirjoituksessani pohdin miksi Suomi rakentaa edelleen väestönsuojia 2010-luvulla. Nyt paneudun ajatukseen, kestääkö suomalaisen virkamiehen kantti edelleen vaatia väestönsuojia rakennettavaksi. Mureneeko maanpuolustus ja suojien rakentaminen käsi kädessä. Tuhoammeko 50 vuoden aikana rakennetun 2 miljardin euron väestönsuojien verkoston. Mitä tapahtuu vanhojen väestönsuojien kunnossapidolle? Väestönsuojien rakentaminen Suomenkielinen lausuntokierros päättyi vuoden vaihteessa. Ruotsinkielisille annettiin kaksi kuukautta lisäaikaa, koska käännös viivästyi aina vuoden 2009 lopulle saakka. Sisäasiainministeriöstä ei ole tihkunut minkäänlaisia tietoja siitä, mitä lausuntokierros toi tullessaan, vai odotetaanko ruotsinkielisiä vastauksia ja sitten vasta kommentoidaan mahdollisia muutoksia. Väestönsuojien velvoitteen raja on pysynyt vuoden verran samana. Yleinen velvoite on 800 neliömetriä ja teollisuuden, varastojen ja kokoontumisrakennusten rajaksi on muodostunut 1500 neliömetriä. Vanhojen suojien tarkastus Toinen mielenkiintoinen aihe on vanhojen väestönsuojien tarkastus ja kunnossapito uudessa pelastuslaissa. Nykyisin pelastusviranomaiset ovat huolehtineet väestönsuojien tarkastuksista palotarkastusten yhteydessä 10 vuoden välein. Palotarkastusten tekemistä ollaan siirtämässä harkinnanvaraiseksi, riskikartoituksen pohjalta tehtäväksi, jolloin myös suojien systemaattinen tarkastaminen jäänee pois. Pelastusviranomaisilla ei ole ollut nykyisinkään riittäviä resursseja tarkastusten tekemiseen. Väestönsuoja on suojan omistajan vastuulle kuuluva tila, jonka kunnon ylläpidosta omistajan tulisi huolehtia vastaavasti kuin muistakin kiinteistön tiloista ja laitteista osana kiinteistön normaalia huoltoa. Väestönsuojien tarkastaminen palotarkastusten yhteydessä on osaltaan vaikuttanut siihen, että rakennuksen omistajat ovat kokeneet väestönsuojan erillisiksi osiksi kiinteistön muista tiloista, eivätkä ole tiedostaneet vastuutaan sen kunnossapidosta osana kiinteistöä. Väestönsuojan kunnon varmistamiseksi olisi kuitenkin perusteltua tehdä määräajoin kuntoselvitys. Selvitys korvaisi nykyisin palotarkastajien tekemän tarkastuksen. Selvitys tehtäisiin 10 vuoden välein, kuten tarkastus nykyisin. Pelastusviranomaiset huolehtisivat valvonnasta tekemällä pistotarkastuksia. Tarkastusten kohdentamisesta päätettäisiin pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä. 7

8 Rakennusalan yhteinen tahto lopettaa väestönsuojien rakentaminen Ilmeisesti rakennusalan yrittäjät hakevat väestönsuojien rakentamisen lopettamisesta tai vähentämisestä lisäkatetta yrityksilleen. Mikäli väestönsuoja jätetään rakentamatta, kenen pussiin ne eurot sitten kilahtavat. Olisi mielenkiintoista kokeilla myytäisiinkö ilman väestönsuojaa rakennetun talon asunnot halvemmalla kuin viereisen talon, jossa on väestönsuoja. Ei ole paljon näkynyt mainoksia, että talossa on väestönsuoja. Suomen yrittäjät vaativat, että yritysten väestönsuojan velvoitteesta luovutaan kokonaan. Julkisyhteisöjen pitäisi rakentaa suojat. Samoin RAKLI ehdottaa, että väestönsuojat toteutetaan verovaroin. Samalla RAKLI on huolissaan pientaloalueiden asukkaiden suojauksesta. Tasapuolisuuden nimissä yhteiskunnan perusvelvoite on suojata kaikki kansalaiset tasapuolisesti riippumatta millaisessa kiinteistössä he asuvat. RAKLIN käsityksen mukaan voitaisiin koeluonteisesti lopettaa koko suojarakentaminen määräajaksi. Ellei tämäkään ole mahdollista, nostetaan velvoitteen rajoja asuinrakennuksissa 2000 neliömetriin ja muissa 5000 neliömetriin. Rakennusteollisuus on RAKLIN kanssa samoilla linjoilla, väestönsuojat tehdään verovaroin. Ympäristöministeriö vaatii myös lopettamaan koko suojien rakentamisen. Ympäristöministeriön mielestä uhkakuvat ovat muuttuneet siten, ettei Suomi tarvitse enää lisää väestönsuojia. Tämähän tarkoittaa sitä, että uusien kerrostalojen asukkaat jäisivät aina ilman väestönsuojia. Vaikka Helsingin kaupungissa on yhtä paljon suojapaikkoja kuin asukkaita, ei uusia taloja voida jättää ilman väestönsuojaa, jos halutaan suojata koko väestö. Ylimääräiset suojapaikat on tarkoitettu työssä kävijöille. Rakennustarkastusyhdistys ja ympäristöministeriö halusivat väestönsuojien vapautukset itselleen. Onko kyse vallasta vai aidosta asiakkaiden palvelusta. Mikä on sisäasiainministeriön virkamiesten vastaus rakentajille Saa nähdä taipuuko sisäasiainministeriö rakentajien vaatimuksiin, voittaako ympäristöministeriö kisan. Itse uskon ja toivon, että Kirkkokadulta löytyy ryhdikkyyttä, osaamista ja turvallisuushakuisuutta riittämiin. Meillä on yli 50 vuoden kokemus koko kansan suojaamisesta ja sillä on saatu kansalaisten ja miksei myös rakentajien luottamus. Toisaalta vähän pelottaa, tänään raha ratkaisee melkein kaiken ja jopa moraali on myynnissä. ONNITTELUT ANSIOMERKIT Kunniapuheenjohtaja Kauppaneuvos Nils Elfing 85 v Kari Vallin 70 v Veijo Toivonen 60 v Raimo Berkan 80 v Rainer Alho 75 v Tammisalon VPK 70 v Veijo Toivonen Sisäministeriön I lk 14.9 Anne Soidinniemi Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hopeinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9 Majka Borgström, HEPeKo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula Anu Haveri, HEPeKo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula HEPeKo 40 v Irja Lalli 85 v 14.9 Jukka Lehtiranta, HEPeKo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9 Markku Suominen, HEPeKo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 8

9 Siltavuorenranta Siltavuorenranta 16 B Helsinki 16 B, p. (09) Helsinki, p. (09) faksi , (09) 278 faksi 2032 (09) hvssy@kolumbus.fi hvssy@kolumbus.fi päivitetty MATERIAALIMYYNTI JÄSENILLE, JÄSEN AS. Oy:lle JA YRITYSJÄSENILLE VÄESTÖNSUOJELUMUSEO SILTAVUORENRANTA 16 B, AUKI LA KLO Avaruuslakana pakattuna pussiin Lämpöpeite (peitteeksi tai alustaksi) 14 5 Sammutuspeite 120 x 180 cm 18 Matka-murtopalovaroitin 26 Pelastautumispakkaus (Survival Kit) Pelastautumishuppu Duran (pelkkä huppu) EA-laukku keskikoko 60 EA-laukku pieni 22 Jauhesammutin 2 kg Jauhesammutin 6 kg Jauhesammutin 12 kg Nestesammutin 6 L Sammutinkaappi K35171 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY HELSINGFORS BEFOLKNINGSSKYDDSFÖRENING RF Palovaroitin ICAS single Lithum (IIR-SLi) (ionis.) 33 HVSSY ry:n historiikki 10 MAGLITE M2A016CM2 taskulamppu 21 Suojanaamari PROMASK kokonaamari vaihtosuodatin (ABEK-P3 Folio) Talosuojelumateriaalin määrävahvuus kahdelle (AB-PAKKI) 393 Talosuojelumateriaalin määrävahvuus (AB + S -PAKKI) 695 Säteilymittari RDS Säteilymittari DGM - Turva 547 Suojelujohdon ja -henkilöstön perusliivit 43 Palovaroitin Nordic Premium 16 Rahti pääkaupunkiseudulla: 0-20 kg 18 Rahti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle kg 26 Maksuehtomme: 14 pv netto, toimitusehto: vapaasti varastostamme MUISTA MYÖS HUOMIOIDA VÄESTÖNSUOJELUMATERIAALISI VANHENEMINEN! Tervetuloa ostoksille! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Helsingin väestönsuojelumuseo Materiaalimyynti Unto Lemmetty ja Raimo Nikkilä

10 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOULUTUSKALENTERI 2010 Koulutuspaikka Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, Helsinki, ellei toisin mainita. Kouttajat: suojanhoitajankurssit ja viestiliikennekurssit Antti-Jussi Salmenlinna ja lukiolaisten suomen- ja ruotsinkieliset turvakurssit Anne Nikkilä-Soidinniemi ja Jukka-Petri Nieminen. No Kurssi Pvm Klo Paikka 1 Suojanhoitajan kurssi Suojanhoitajan kurssi 1. päivä HELPE Lääkärikatu Suojanhoitajan kurssi 2. päivä Olavinkatu 1 A suoja 1.2 Suojanhoitajan kurssi 1. päivä varaus HELPE Lääkärikatu Suojanhoitajan kurssi 2. päivä Olavinkatu 1 A suoja 2 Lukiolaisten turvakurssin väestönsuojeluosio 2.1 MPK Ruotsinkieliset Väestönsuojelumuseo 2.2 MPK Ruotsinkieliset Väestönsuojelumuseo 2.3 MPK Kanta Hki Väestönsuojelumuseo 4.3 MPK Vantaa ja Itä-Hki piiri Väestönsuojelumuseo 3 Jäsenkoulutus Ensi-apu I kurssit pnä Väestönsuojelumuseo 3.2. Ensi-apu II kurssit pnä Väestönsuojelumuseo 3.3 Turvastartti stadilaisten turvaksi Lääkärinkatu 3 Helpen pysäköintialue 4 Valistus ryhmille museo käynnin yhteydessä v Väestönsuojelumuseo 4.1 Pihlajiston Kiinteistöt Oy (28) to Väestönsuojelumuseo 4.2 VHPY ti Väestönsuojelumuseo 4.3 VHPY ti Väestönsuojelumuseo 4.4 VHPY to Väestönsuojelumuseo Helsingin Väestönsuojelumuseo on avoinna klo kevät- ja syyskausilauantaisin ja ryhmille ja kouluille sopimuksen mukaan. Ilmoittautumiset mennessä Greta Nikkilä p tai

11 - Stadin turvaksi - Helsingin Pelastusliitto kouluttaa, neuvoo ja koordinoi yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa taloyhtiöiden turvallisuuskoulutus palokuntakoulutus järjestötoiminta turvallisuusviestintä Lääkärinkatu 3, Helsinki, puh. (09) , 11

12 Pelastusylijohtaja Pentti Partanen VÄESTÖNSUOJELUN MERKITYS ENNEN JA NYT Suomessa väestönsuojelutoiminnan lasketaan käynnistyneen vuonna 1927 Suomen Kaasupuolustusyhdistyksen perustamisella. Yhdistyksen nimi muuttui eräiden vaiheiden jälkeen Suomen Väestönsuojelujärjestöksi. Järjestö yhdistyi 1990-luvun alussa Suomen Palontorjuntaliiton kanssa nykyiseksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöksi. Lait, organisaatiot ja toimintaympäristö ovat vuosien myötä muuttuneet, mutta väestönsuojelun ydin on säilynyt aina ajankohtaisena. Vuonna 1999 kumottu väestönsuojelulaki määritteli väestönsuojelun tarkoitukseksi väestön ja omaisuuden suojaamisen sodan tai muiden siihen verrattavien olosuhteiden aiheuttamilta tuhoilta sekä niiden vahinkojen rajoittamisen ja niiden seurausten lieventämisen. Nykyisin väestönsuojelun lainsäädännöllinen perusta sisältyy pelastuslakiin. Väestönsuojelun merkitys on eri aikoina näkynyt eri tavoin. Ennen sotia väestönsuojelu perustui pääosin vapaaehtoistyöhön. Ensimmäinen väestönsuojelulakimmehan säädettiin vasta 1939 vähän ennen Talvisodan syttymistä. Noin kymmenessä vuodessa oli saatu aikaan hämmästyttävän paljon. Saavutetuilla sekä aineellisilla että henkisillä valmiuksilla oli varmasti huomattava merkitys sille, miten siviiliväestömme selviytyi sodan koettelemuksista. Sotien aika oli väestönsuojelulle kova testi mutta myös vahva näyttö. Laajoista pommituksista huolimatta siviiliväestön menetykset jäivät noin kuolleeseen, mikä on varsin pieni luku verrattuna useimpiin muihin sodassa mukana olleisiin ja pommituksista sekä muista taistelutoimista kärsineisiin maihin. Tämä oli suurelta osin väestönsuojelutoimien ansiota. Sotien jälkeen seurasi yli kymmenvuotinen hiljaiselon kausi. Väestönsuojelu kuten muutkin maanpuolustukseen ja poikkeusoloihin liittyvät tehtävät hoidettiin hyvin suppeasti minimitasolla. Tänä aikana erityisen tärkeää oli, että Suomen Väestönsuojelujärjestön toiminta jatkui, joskin sekin hyvin vaatimattomana. Kylmä sota ja ydinsodan uhka johtivat siihen, että 1950-luvun lopulla väestönsuojelua katsottiin jälleen tarvittavan. Uusi väestönsuojelulaki tuli voimaan vuonna 1959 ja alkoi vahvan viranomaisjohtoisen kehityksen kausi. Väestönsuojia alettiin rakentaa systemaattisesti, organisaatioita ja toimintaa suunniteltiin, henkilöstöä nimettiin poikkeusolojen tehtäviin, kehitettiin valvonta- ja hälytysjärjestelmiä ja järjestettiin harjoituksia. Väestönsuojelun nimissä hoidettiin myös yleisemmin yhteiskunnan varautumista poikkeusoloihin. Valtioneuvosto linjasi vuonna 1973, että poikkeusolojen väestönsuojelu ja varautumistehtävät yleisemminkin pohjataan viranomaisten ja muiden toimijoiden normaaliolojen organisaatioihin ja vastuunjakoon. Kuitenkin vasta vuoden 1991 valmiuslailla poikkeusoloihin varautuminen säädettiin selkeästi kaikkea julkista hallintoa koskevaksi velvoitteeksi. Olemme Suomessa saaneet nauttia rauhallisista oloista pitkään, mutta valmiudesta on silti pidettävä huolta. Nykyisin väestönsuojelu on osa pelastustointa ja liittyy saumattomasti muuhun yhteiskunnan turvallisuustyöhön. Väestön suojaamisen osaamista ja materiaalisia valmiuksia tarvitaan myös normaaliolojen suuronnettomuuksissa ja muissa vakavissa häiriötilanteissa. Siviilikriisinhallinnassa ja kansainvälisessä pelastustoiminnassa kykenemme antamaan apua myös muille kansoille, kun omat valmiutemme ovat hyvällä tasolla. Uusittavana olevalla pelastuslailla pyrimme saamaan väestönsuojelun järjestelyt vastaamaan nykyistä paremmin tämän päivän ja tulevien aikojen vaatimuksia. Järjestöillä ja vapaaehtoistyöllä on aina ollut suuri merkitys väestönsuojelutehtävissä. Käynnistyihän väestönsuojelumme nimenomaan vapaaehtoisvoimin. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä ja sen edeltäjillä jäsenyhdistyksineen on ollut tärkeä rooli erityisesti omatoimisen varautumisen koulutuksessa sekä väestönsuojelun valistustehtävissä. 12

13 Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas PELASTUSLAITOS ARJEN TURVALLISUUDESSA Helsingin kaupungille turvallisuus on kautta historian ollut tärkeä asia. Ehkäpä juuri koko Suomen ja tätä kautta myös Helsingin historian moninaiset vaiheet ovat opettaneet välillä kovinkin keinoin ymmärtämään kuinka tärkeää yhteiskunnan eri toimintojen ja kehittymisen kannalta ovat turvalliset elinolosuhteet. Luonnollista on, että menneinä aikoina yhteiskuntaa uhkaavat vaaratekijät olivat monelta osin toisenlaiset kuin tämän päivän yhteiskunnan uhkatekijät ovat. Aikaisemmin erityisesti tulen vaara ja sitä kautta sekä ihmisten että omaisuuden menetykset olivat hyvin ilmeisiä ja korkealle arvoitettuja uhkia. Näin ollen on varsin ymmärrettävää, että pelastuslaitos oli ensimmäinen kaupungin perustama virasto 150 vuotta sitten. Helsingissä samanlainen myönteinen ja arvostava suhtautuminen turvallisuuteen on jatkunut koko tuon 150-vuotisen pelastuslaitoksen toimintahistorian ajan. Tänä päivänä turvallisuuden käsite ja kaupungin turvallisuus muodostuu luonnollisesti useiden eri viranomaisten yhteistyön tuloksena. Pelastuslaitos on kuitenkin kaupungin isoksi muodostuneessa organisaatiossa keskeinen turvallisuustoimija. Hyvin usein jää huomaamatta pelastuslaitoksen erityinen vahvuus muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Tämä vahvuus on jatkuva ympärivuorokautinen valmius ja siihen liittyvä nopean toiminnan käynnistämismahdollisuus. Helsingin kaupungin työntekijän joukosta vain pelastuslaitoksella on mahdollisuus minä vuorokauden aikana tahansa aloittaa toimenpiteet normaaliolotilojen palauttamiseksi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pelastuslaitos yksinään hallitsisi kaikki esiin tulevat tilanteet, mutta se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus ja taito käynnistää tarvittavat toimenpiteet ja hyvin suunnitellulla järjestelmällä hankkia kunkin operaation tarvitsemat erikoisosaajat ja voimavarat. Kun tähän lisäksi yhdistetään pelastuslaitoksen monipuolinen toimenkuva alkaen ennaltaehkäisevästä työstä valistuksen ja neuvonnan kautta kohti pahimpien uhkien edellyttämiä järjestelyjä, on kaupungilla aina käytettävissään luotettava turvallisuustoimija. Pelastustoimi on koko maassa viimeisen 15 vuoden aikana ollut kovassa etunojassa ja liikkeessä kohti uudistuneita menetelmiä ja käytäntöjä. Samassa yhteydessä on tietysti jouduttu miettimään, miten vanhat hyväksi koetellut menetelmät tai järjestelmät voidaan uudistaa nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi. Hyvänä esimerkkinä kovan keskustelun alaisena olleesta tärkeästä osatekijästä on väestönsuojelujärjestelyt ja niiden tulevaisuus. Parhaillaankin Eduskunnan käsittelyssä olevassa uudessa pelastuslaissa on juuri väestönsuojeluun liittyvät asiat nousseet laajemmankin keskustelun kuin vain pelastustoimen piirissä työskentelevien puheenaiheeksi. Suomalaista keskustelua väestönsuojelusta vaikeuttaa nähdäkseni kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä on Suomen historian kautta väestönsuojeluun käsitteenä liitettävät voimakkaat muistikuvat ja toisaalta suomen kielen vaikeus löytää tilalle parempaakaan juuri tätä pelastustoimen yhtä toimintaa koskevaa sanaa. Kansainvälisessä käytännössä esimerkiksi englannin kielessä tilanne on huomattavasti helpompi. Mainitsemaani väestönsuojeluun sanana liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole poistaneet sitä tosiasiaa, että väestönsuojeluun sinänsä luettavat asiat koetaan edelleen poikkeusolojen osalta keskeisinä ja tarpeellisina asioina. Kyseessä on siis lähinnä tapa, jolla nyky-yhteiskunta pystyy parhaiten käsittelemään näiden asioiden kokonaisuutta. Pelastustoimen näkökulmasta yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on kokonaisturvallisuuden luomisessa välttämätön ja keskeinen asia. Tiedämme kaikki, että suomalainen tapa hoitaa eri viranomaisten kanssa yhteistyössä asioita on eurooppalaisessakin mittasuhteessa poikkeuksellista. Harjoitettu yhteistyö on edistyksellistä ja esimerkkinä myös muille yhteiskunnan eri toimialoille. Vain edelleen kehittämällä tätä yhteistyötä ja sitä kautta saatavaa yhteistä resurssihyvää voimme taata myös tulevaisuudessa jokaiselle helsinkiläiselle turvallisen ja rauhallisen elinympäristön. Kokonaisturvallisuuden syntymiseen myös kolmannella sektorilla on tärkeä merkitys. Ilman vapaaehtoisia toimijoita, ilman tehokasta ja järjestäytynyttä yhdistystoimintaa moni asia jää joko hoitamatta tai unholaan. Näin ollen Helsingin pelastuslaitos sekä arvostaa että kunnioittaa sitä pitkäjänteistä työtä, jota alallamme toimivat eri yhdistykset ja järjestöt vuodesta toiseen väsymättä tekevät. Väestönsuojelun osalta sanansaattajia tarvitaan lisää, ei pelkästään tänä päivänä vaan myös tulevaisuudessa. Toivotan juhlivalle yhdistykselle runsain mitoin onnea ja samalla kiitän erinomaisesta pitkäaikaisesta kansalaisten hyväksi tehdystä työstä. Toivon että tämä työ jatkuu vahvana myös tästä eteenpäin. 13

14 Toimitusjohtaja Ilkka Kianto, Helsingin Pelastusliitto HELPE VÄESTÖNSUOJELUN EDISTÄJÄNÄ Helsingin Pelastusliitto on kerinnyt vaikuttaa vain vajaan kolmasosan Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen 70-vuotiseen historiaan. Alku oli hankala, mutta nyt juhlavuonna työnjakomme on selvä ja toimintamme vireää yhteistuumin. 1. Väestönsuojelun uusi organisointi Helsingissä 1992 Suomen Palontorjuntaliitto ja Suomen Väestönsuojelujärjestö yhtyivät vuoden 2003 alusta nykyiseksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöksi SPEK. Valtakunnan väestönsuojelun uudesta organisoinnista seurasi väistämättä myös alueellinen uudistus. Uudellamaalla alueellinen yhdistyminen ei sujunutkaan kuitenkaan kuten muualla. Tässä saumassa Helsingin kaupunki teki pelastuskomentaja Rainer Alhon johdolla päätöksen irrota muusta Uudestamaasta ja keskittää tukensa vain Helsingin alueella toimivalle perustettavalle Helsingin Pelastusliitolle. Näin Helsingin Palokuntapiiri 14 vpk:n yhteenliittymänä ja Helsingin Väestönsuojeluyhdistys olivat pakkoliiton edessä päärahoittajan toivomuksesta perustettiin sitten Helsingin Pelastusliitto ry HELPE, jonka ensimmäisenä vs toiminnanjohtajana oli HVSSY:n koulutussuunnittelija Paula Starck. Liiton ensimmäisen vuoden Paula luotsasi kera HVSSY:n 8 hengen henkilöstön. Kun HVSSY:n henkilöstö siirtyi eläkkeelle 2004 alusta, ei HELPEen jäänyt enää ketään vetämään uutta liittoa. Maaliskuussa 2004 valittiin HELPElle ensimmäinen päätoiminen toiminnanjohtaja Ilkka Kianto. Aluksi väestönsuojeluväki tunsi epäluuloa Suomen Palontorjuntaliiton entisen koulutuspäällikön tuloa liiton johtoon. Epäiltiin väestönsuojelun jäävän varjoon. Ja tarkkana oli oltavakin, kun uusi HELPE jotain tiedotti sekä palokunta- että vssväki taisi mitata oikein mittanauhalla, että tekstiä oli tasapuolisesti. Mutta yhteinen toiminta uudessa liitossa koitui sekä väestönsuojeluväen, että paloväen hyödyksi. Aikaisemmin HVSSY:ssä toteutettu talosuojeluväen koulutus siirtyi nyt HELPElle, mutta väestönsuojanhoitajien koulutuksessa HVSSY oli edelleen mukana tiiviisti. 2. Suojakokeet HELPEn johtamat suojakokeet vuosina 1997, 2000 ja 2007 ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen ja olivat niin väestönsuojeluväen kuin asiaan innostuneen vpk-väenkin talkoon voimanponnistus. Suojakokeista tehtiin kaikista tutkimukset, jotka julkaistiin kirjojen muodossa. Viimeisen kokeen 2007 kirja julkaistiin yhdessä keskusjärjestön SPEK:n kanssa. Näistä kokeista HELPE ja HVSSY sai 14

15 mainiota materiaalia arkipäivän koulutuksensa tueksi. Suojakokeiluja oli HVSSY kiitettävästi tukemassa Unto Lemmetyn johdolla. 3. Vss projekti väestönsuojelun uudesta koulutusjärjestelmästä Väestönsuojeluväen rekryrointi ja uuden sekä vanhan väen koulutusjärjestelmä oli avainkysymys jo vuoden projektissa. Vss-peruskurssin opetussuunnitelma ja kokeilukurssi saatiin aikaan, mutta itse projekti jäi voimavarojen puutteessa 2000-luvulle. Vasta vuonna 2005 yhdessä Raimo Nikkilän kanssa perustettiin projekti nimeltä Vss-2005 edellisen hankkeen jatkoksi. Tällä projektilla oli tarkoituksena aikaansaada väestönsuojeluväelle samantyyppinen perus- ja täydennyskurssien putki kuin oli jo parikymmentä vuotta ollut palokuntapuolella. Kunniahimoiseen projektiin liitettiin myös kurssimerkit, asut jne. Konkreettisena tuloksena saatiin aikaan ns väestönsuojelun peruskurssi. Vuonna 2006 koko projekti siirrettiin SPEK:n jatkettavaksi, valtakunnallinen tavoitehan oli jo alun perin. SPEK jatkoi hanketta saaden aikaan virallisen Väestönsuojelun ja varautumisen peruskurssin. Em. kurssi otettiin käyttöön yhteiskurssina Maanpuolustuskoulutuksen ja pelastuskoirasektorinkin kanssa. Projekti sai siis kymmenen vuoden aikana kolmessa muodossa merkittävää aikaan, mutta itse uusi koulutusjärjestelmä merkkeineen on edelleen auki. 4. Väestönsuojelun avainhenkilöt HELPEn luottamustehtävissä: Heti alusta lähtien HELPEn hallitukseen on kuulunut 2 HVSSY:n edustajaa. Näinä edustajina ovat olleet mm. Anneli Salo, Greta Nikkilä, Raimo Nikkilä, Tapio Mäkinen, Tapio Mäkelä ja Unto Lemmetty. Tapio Mäkelä jopa vuonna 2003 HELPEn puheenjohtajana. HELPEn varapuheenjohtajina ovat toimineet Raimo Nikkilä ja Unto Lemmetty. Unto toimii tässä tehtävässä edelleenkin. HELPEn neuvottelukunta syntyi, kun HVSSY yhdisti siihen omansa. Kauppaneuvos Nils Elving johti neuvottelukuntaa alussa ja hänen jälkeensä DE Göran Åhman vuosikymmenen ajan. Göran Åhman nimettiinkin vuonna 2009 neuvottelukunnan kunniapuheenjohtajaksi. Sekä Nils, että Göran ovat tehneet pitkän ansiokkaan päivätyön myös väestönsuojelun saralla. Väestönsuojelu on siis ollut merkittävässä asemassa HELPEn luottamusjohdossa. Valiokuntatasolla on HVSSY:n koulutuspäällikkö Arto Aremo toiminut hyvässä yhteistoiminnassa HELPEn koulutussektorin kanssa. Väestönsuojelunaiset ovat muodostaneet yhdessä palokuntanaisten kanssa HELPEn naistyövaliokunnan. Valiokunnan varapuheenjohtajana on toiminut Paula Starck. HELPE voi todella olla kiitollinen saamastaan henkilötuesta toiminnalleen. 5. Väestönsuojelun aikaansaannoksia Stadissa HELPE on ollut ensimmäinen liitto ja todennäköisesti vieläkin ainut, missä vapaaehtoisten palokuntien jäsenet ovat kouluttaneet väestönsuojelua. Alusta lähtien organisoitiin talojen väestönsuojan hoitajien peruskoulutus HELPEn jäsenyhdistyksien kouluttajien ja tilojenkin kautta. Alan oppikirjat olivat vanhentuneita, eikä keskusliitto aluksi saanut uusia aikaan. HELPE teki oman Stadin talosuojelu kirjansa. Kirjasta tulikin suosittu alan oppikirja laajemmaltikin kuin HELPEn kursseilla. Myöhemmin SPEK teki tämän teoksen pohjalta valtakunnallisen uuden kirjan. Talosuojelukilpailu oli vuonna 2008 uusi väestönsuojelun innovaatio Helsingissä. Kymmenkunta taloyhtiötä kisaili HELPEssä talosuojelun tietoudessa ja suojelutaidoissa. Stadin Turvastartti- tapahtuma oli jatkoa tälle hankkeelle ja onnistui hyvin Lääkärinkadun pysäköintipaikalla. Väestönsuojeluväen talkoopanos, esittelypiste ja pelastuskoiraosaston näytökset olivat tapahtuman mainiota antia. 6. Visioita HVSSY:n ja HELPEn tulevasta yhteistoiminnasta SPEK on kymmenen vuoden ajan suunnitellut fuusioida itsenäiset alueliitot keskusjärjestön osaksi. Nämä hankkeet johtivat 4 pelastusliiton siirtymiseen SPEK:n alueyksiköiksi vuonna Nämä liitot olivat Lappi, Oulu, Pohjanmaa ja Etelä-Savo. Itsenäisiä pelastusliittoja on 9. Tämä fuusio-hanke on nyt lopetettu ja alueverkostuminen tehdään toimintojen pohjalta. HELPElle oli alusta alkaen selvää, että fuusiohankkeet eivät onnistu Helsingin kohdalla. Ensinnäkin väestönsuojelun mandaatti oli vuosikymmenen hukassa SPEK:n valtakunnallisessa toiminnassa. HELPEssä väestönsuojelun merkitys on ollut tunnustettu, eikä ole jäänyt palotoimen varjoon. Fuusiossa tämä olisi ollut ilmeisestä. Toiseksi Helsingin kaupungin avustus on ollut tarkoitettu vain Helsingin kaupungin alueella olevaan toimintaan, eikä hevillä siirtyne isommalle alueelle. Kolmanneksi on tietysti myös Stadin vapaaehtoisten palokuntien asema, joka omassa liitossaan on esimerkiksi taannut Suomen parhaan kursseille pääsyn. Näin ollen Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen ja Helsingin Pelastusliiton yhteistoiminta tulee varmasti vielä 2010-luvullakin tiivistymään ja hyödyntämään molempia, sekä säteilemään koko maahan väestönsuojelun tärkeyttä ja huomioonottamista. HELPE onnittelee juhlivaa Stadin oma toimisen väestönsuojelun väkeä! 15

16 Karim Peltonen, varautumisjohtaja alkaen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Varautumisen ja väestönsuojelun ajankohtaista SPEKissä Kuluva vuosi on varautumisen alalla ollut huomattavan vilkas ja monet eri tapahtumat ovat jälleen osoittaneet sen, ettei yhteiskunnan toimivuutta vaarantavia häiriöitä tarvitse hakea kaukaa. Viime vuonna meitä kuritettiin taloudellisella taantumalla ja sikainfluenssalla. Tänä vuonna taas talven lumi ja pakkanen sotkivat laajasti julkista ja muuta liikennettä Etelä-Suomessa, tulvavaaraa jännitettiin kevään kynnyksellä ja tuhkapilvi lamautti koko Euroopan lentoliikenteen. Kevät huipentui lopulta Kreikan kriisiin ja sen euroalueen talouden ja vakauden ylle heittämiin varjoihin. Kesällä sitten iskivät myrskyt. Eniten tuhoutui metsää, mutta useat taloudet jäivät myös joksikin aikaa ilman sähköä ja tietoliikenneyhteyksiä. Vaikka mikään vuoden tapahtumista ei lopultakaan ole suoranaisesti uhannut terveyttämme, yhteiskunnan turvallisuutta tai itsenäisyyttä, ovat nämä mukavuushäiriöt kouriintuntuva osoitus siitä, minkälaisten toimintojen ja niiden keskinäisriippuvuuden varaan moderni elämäntapamme rakentuu ja minkälaisille tekijöille se on altis. Yhteiskunta tuskin on sen vaarallisempi kuin aikaisemmin, mutta uudella tapaa altis ja häiriöherkkä. Korkea elintaso ja tehokas viestintä ovat myös nostaneet väestön odotuksia, ja usein pienetkin häiriöt koetaan suurina uhkina. Mediallakin on toki tässä osuutensa ja sensaatiohakuinen uutisointi lisää osaltaan hämmennystä. Uusien uhkien myötä yhteiskunnan varautuminen on muuttunut huomattavasti laaja-alaisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Kun kylmän sodan aikana sotilaalliset uhkat olivat keskeinen varautumisen kohde, on niiden rinnalle nostettu viimeisten noin kymmenen vuoden aikana koko joukko uusia, alkaen luonnononnettomuuksista terrorismiin ja tietoverkkohäiriöihin. Samalla turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on saanut täydentäjän yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategiasta (YETTS), mikä valtioneuvoston periaatepäätöksenä ohjaa eri hallinnonalojen varautumista. SPEK on mukana tällä hetkellä käynnissä olevassa YETTS:n päivitystyössä kansalaisjärjestöjen edustajana. Päivityksen yksi tavoite on nykyistä paremmin saada näkyviin kansalaisjärjestöjen, kuntien ja elinkeinoelämän rooli yhteiskunnan varautumisessa. Kansalaisjärjestöjen rooli viranomaistoiminnan tukena ja täydentäjänä ei ole itsestäänselvyys ja vaatii jatkuvaa kehittämistä. Ilman harrastusta vapaaehtoisten resurs- seja ei ole olemassa. Kiinnostus voi kuitenkin hälventyä, jos työtä ei arvosteta tai sen merkitystä tunnusteta. Selvää kuitenkin on, että ilman kansalaisjärjestöjen panosta yhteiskunnan varautuminen olisi toisella tasolla kuin nyt. Kunnilla varautumisen haasteet ovat huomattavat. Kuntien varassa lepää suurin osa hyvinvointipalveluistamme eikä kriisin tarvitse olla laaja-alainen kun yhden tai useamman kunnan ja sen asukkaiden hyvinvointi on vaarassa. Kunnat kuitenkin painivat taloudellisten ongelmien kanssa eikä varautuminen uhkiin välttämättä ole se tässä päivässä eniten painava asia. Elinkeinoelämän rooli on viime aikoina kasvanut siitä, mitä ehkä oletamme sen joskus olleen. Yritykset huolehtivat yhä merkittävämmässä määrin hyvinvointipalveluista tai niitä tukevien järjestelmien ja palveluiden tuottamisesta. Perinteisillä huoltovarmuuskriittisillä aloilla varautumisesta on huolehdittu hyvin, mutta yhä merkittävämmässä määrin tämä jako kriittisiin ja ei-kriittisiin yrityksiin on häviämässä. Elinkeinoelämä perustuu mitä suurimmassa määrin verkostoihin, joissa pienilläkin ja näennäisesti vähemmän merkityksellisillä yrityksillä voi olla avainrooli toimintojen varmistamisessa. Haasteena onkin saada kaikki yritykset tiedostamaan varautumisvelvoitteensa ja kiinnostumaan toimintansa jatkuvuuden turvaamisesta niin arkipäivän onnettomuuksien kuin vakavampien häiriötilanteiden varalta. Jo yksistään arjen turvallisuudesta huolehtiminen voi parantaa tilannetta olennaisesti. SPEK:ille ja koko SPEK-ryhmälle varautumisen toimintaympäristön muutokset tarjoavat monia mahdollisuuksia. Perinteinen omatoimisen varautumisen koulutus on ja tulee olemaan merkittävässä roolissa, mutta tarvitsee rinnalle panostusta yrityskoulutuksen sekä kuntien varautumisen tukemisen kehittämiseen. Käynnissä onkin omatoimisen varautumisen koulutusjärjestelmän uudistus, jolla katetaan niin taloyhtiöiden kuin yritysten koulutus. Tavoitteena on päivittää koulutusaineistojen sisältö vastaamaan paremmin tämän hetken uhkia ja vaatimuksia, yhdenmukaistaa koulutuksen rakennetta ja eri kurssien keskinäistä vertailtavuutta sekä tuoda koulutustarjontaan nousujohteisuutta. Kuntien tukemista koskevat linjaukset on kirjattu SPEKryhmän viisivuotiseen toimintasuunnitelmaan. Kuntien tukeminen on perusteltua myös yksittäisten kansalais- 16

17 ten hyvinvoinnin kannalta. Tukemalla kuntia, edistämme myös yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuutta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Koulutuksen ohessa ja erityisesti sen tueksi tarvitaan tutkimusta ja tiedontuotantoa. Vaikka uhkia onkin laajasti tarkasteltu YETT-strategiassa, ei niiden vaikutuksia omatoimisen varautumiseen ole juurikaan selvitetty. Tietoa tarvitaan myös yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseksi. Kansalaisten odotusten ja käsitysten esille nostaminen sekä viranomaistoiminnan kriittinen arviointi ovat aloja, joilta SPEK:in pitäisi pystyä tuottamaan nykyistä paremmin tietoa. Varautuminen ja väestönsuojelu on vuoden alusta muodostanut oman tulosalueensa SPEK:in sisällä. Järjestely luo edellytykset keskittyä varautumisen haasteisiin ja toiminnan kehittämiseen koko SPEK-ryhmän sisällä, mikä toivottavasti näkyy myös alueellisten jäsenten toiminnassa tulevina vuosina. Kun henkilöresursseja tus- kin olennaisesti lähivuosina varautumisessa kasvatetaan, on tärkeää kehittää toimintaa verkostojen varaan. Ulkopuoliset asiantuntijat ja viranomaissidosryhmät ovat yksi voimavara, jota meidän tulee kehittää ja vaalia, toinen on SPEK-ryhmän sisäinen yhteistyö, erityisesti kentällä tehtävä työ. Näistä saamme ne voimavarat, joilla voimme varautumisen asiaa edistää toiminnassamme. SPEK ja Helsingin väestönsuojeluyhdistys ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä ja tämä toivottavasti jatkuu myös tulevaisuudessa. SPEKin tavoitteena on edistää vapaaehtoisten sijoittumista väestönsuojelutehtäviin sekä lisätä osallistumismahdollisuuksia muussa varautumistyössä. Erityisesti talon turvallisuushenkilöstöön koulutetuille tulisi tarjota täydennys- ja jatkokoulutusta sekä tukea näitä henkilöitä turvallisuusviestinnässä omissa yhtiöissään. Tässä väestönsuojeluyhdistys voisi olla oikea taho edustamaan näitä henkilöitä. Markku Haranne, Pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto Helsingin Väestönsuojeluyhdistykselle Etelä-Suomen aluehallintovirasto kiittää Helsingin Väestönsuojeluyhdistystä kansalaisten turvallisuuden hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä ja toivoo, että yhdistyksen merkittävä toiminta voisi jatkua tuloksekkaana myös tulevina vuosina pelastustoimen ja koko yhteiskunnan muutosten keskellä. Erityisesti haluan ilmaista tyytyväisyyteni siitä hyvästä käytännön yhteistyöstä, joka on jatkunut aluehallinnon eri vaiheiden yli: ensin Uudenmaan lääninhallituksen, sitten Etelä-Suomen lääninhallituksen ja nyttemmin Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa. Minulle ja meille kaikille tämä työ yhteisten turvallisuusasioiden äärellä yhdistyksen aktiivien kanssa on ollut sekä innostavaa että miellyttävää. Valtion aluehallinto on muuttunut todella näyttävästi. Aluehallintovirastojen pelastustoimen ja varautumisen vastuualueet jatkavat lähes entisellä tavalla lääninhallituksien pelastusosastojen työtä. Tärkeimmät painopisteemme ovat pelastuslain mukaiset ohjaus- ja kehittämistehtävät, varautumisen koordinointi- ja tukemistehtävät sekä sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden edistäminen alueilla. Väestönsuojelu on ollut työssämme aina keskiössä, sekä silloin, kun väestönsuojelu oli ainakin osittain erillinen toimiala, että silloin, kun siitä on tullut yksi pelastustoimen pilareista. Omassa toiminnassamme on tärkeää myös liikkua sillä rajapinnalla, jossa väestönsuojelu ja muu varautuminen yhteiskunnan häiriöihin ja poikkeusoloihin kohtaavat, koska kokonaisvarautumisen tehtävät ovat nousseet valmiustoiminnassamme yhä painavammiksi. Väestönsuojelu ja muu poikkeusoloihin varautuminen ei ole menettänyt merkitystään suomalaisessa yhteiskunnassa, jopa päinvastoin, mutta toimintojen muoto ja painotukset ovat muuttuneet. Kun väestönsuojelu on tärkeä turvallisuustehtävä koko Suomessa, sen merkitys on aivan erityisen suuri maan pääkaupungissa. Siksi on luontevaa, että juuri Helsingissä toimii moniin turvallisuustehtäviin suuntautunut, aktiivinen väestönsuojeluyhdistys. Viranomaiset eivät yksin ole niin vahvoja, kuin mitä suomalainen yhteiskunta voi olla. Eri aloilla tarvitaan vapaaehtoistyötä, ennen kaikkea hyvää yhteistyötä viranomaisten, yritysmaailman ja kolmannen sektorin kesken. Tämä yhteistyömalli on erityisen merkittävä pelastustoimessa ja varautumisessa: VPK-työ, vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja muut vapaaehtoiseen työhön perustuvat turvallisuustehtävät ovat suomalaisten vahvuus. Tässä kokonaisuudessa väestönsuojelulla on arvokas sijansa niin historiallisesti ja nykypäivänä kuten varmasti myös tulevaisuudessa. 17

18 Rainer Alho YHTEISTYÖTÄ VUOSIKYMMENIEN AJAN Yli neljännesvuosisadan jatkunut yhteistyöni Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen kanssa alkoi vuonna 1991, jolloin aloitin palvelukseni Helsingin kaupungin palopäällikkönä. Edeltäjieni tavoin tulin valituksi yhdistyksen hallituksen jäseneksi. Tässä tehtävässä samoin kuin myöhemmin yhdistyksen varapuheenjohtajana pääsin nopeasti tutustumaan vapaaehtoiseen väestönsuojelutoimintaan vastuualueellani Helsingin kaupungissa. Edellisessä virassani Valtion palokoulun ja Valtion palo-opiston johtajana olin perehtynyt väestönsuojelun viranomaistoimintaan Lohjalla Valtion väestönsuojelukoulussa käymilläni kymmenillä kursseilla ja toimiessani siellä tuntiopettajana. Helsingin kaupungin väestönsuojelukeskuksen ja yhdistyksemme yhteistyö oli erittäin tiivistä ja ymmärtääkseni myös tuloksellista. Se vastasi Palolaitoksen ja sitä tukevien viidentoista helsinkiläisen vapaaehtoisen palokunnan yhteistyötä. Helsingin kaupungin väestönsuojelukeskus ja sitä tukeva yhdistyksen vapaaehtoissektori olivat valtakunnallisesti aivan omaa luokkaansa. Sen tulin huomaamaan muun muassa toimittuani myöhemmin yhdistyksen edustajana Suomen väestönsuojelujärjestön hallituksessa. Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen toimeenpanemat kurssit ja harjoitukset sekä muu koulutus- ja valistustyö olivat tärkeitä pääkaupungin väestönsuojeluvalmiuden konkreettisen kehittämisen ja ylläpidon kannalta. Erittäin korkealle arvostan edellä mainitun ohella sitä maanpuolustushengen kannalta erittäin tärkeää aatteellista työtä, jota yhdistys on tehnyt sodan jälkeisistä vaikeista ja epäkiitollisista olosuhteista alkaen aina näihin päiviin saakka. Valtakunnallista kehitystä seuraten otettiin Helsingin kaupunginhallinnossa 1990-luvun alussa selvitettäväksi kahden turvallisuusalan organisaation, Palolaitoksen ja Väestönsuojelukeskuksen toiminnan yhdentäminen. Palolaitoksen tehtävänä oli päivittäisten ja suuronnettomuuksien torjunta normaaliaikana, Väestönsuojelukeskuksen huolehtiessa varautumisesta ja valmiudesta poikkeusolojen varalta. Selvitystyön lopputuloksena oli, että mainitut kaupungin organisaatiot yhdistettiin Pelastuslaitokseksi. Allekirjoittanut määrättiin pelastuskomentajan nimikkeellä uuden yhdistetyn organisaation johtajaksi ja molempien virastojen koko henkilöstö siirtyi Pelastuslaitoksen palvelukseen. Näin Helsingin väestönsuojeluyhdistys oli saanut uudeksi viranomaistahon yhteistyökumppanikseen Pelastuslaitoksen. Melko pian sen jälkeen, kun uusi organisaatiomme oli saatu käyntiin, ryhdyin selvittämään voitaisiinko myös väestönsuojelun ja palotoimen vapaaehtoissektoreiden toimintaa koordinoida. Ensisijainen tarkoitukseni oli pyrkiä kohdentamaan kaupungin alan järjestöille myöntämiä avustuksia entistä paremmin Helsingissä ja sen hyväksi toimiville yhteisöille. Mainittakoon muun muassa, että Helsingin jäsenmaksu Uudenmaan palontorjuntaliitolle määräytyi asukasluvun mukaan, joten kaupunkimme oli suurin maksaja saamatta juurikaan sitä vastaava hyötyä. Henkilöstöpäällikkömme Pekka Vänskä sai tehtäväkseen yhdessä Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen ja Helsingissä toimivien vapaaehtoisten palokuntien kanssa selvittää mahdollisuudet pääkaupunkia palvelevan oman liiton perustamiseksi. Lopputuloksena olikin nopeasti jo vuonna 1992 perustettu Helsingin pelastusliitto (HELPE). Sen tärkeimpiä jäseniä olivat perustamisvaiheessa Helsingin kaupunki, Helsingin väestönsuojeluyhdistys ja Helsinkiläiset vapaaehtoiset palokunnat. Historiallisesti lähes eri leireihin linnoittautuneet turvallisuusalan vapaaehtoiset ryhtyivät ymmärrettävien käynnistysvaiheen ongelmien jälkeen hyvään yhteistoimintaan. Pidän tärkeänä, että väestönsuojelun lippua, nimeä ja perinteitä kannetaan itsenäisenä yhdistyksenä tempoilevasti muuttuvassa pelastustoimen kentässä. Tämä oli mielessäni vuonna 1995 kun pidetyssä neuvottelussa pyysin yhdistystä ryhtymään toimenpiteisiin Väestönsuojelumuseon aikaansaamiseksi Helsinkiin. Tälläkin kerralla yhdistys täytti lupauksensa. Sen ansiosta meillä on jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut museo, joka kertoo väestönsuojelun historiasta ja samalla on osoitus siitä, että aate elää. 18

19 KARANTTIA ELEMENTTIV EST NSUOJA Nopein tapa rakentaa mš Š rš ykset ja normit tš yttš vš vš estšnsuoja. Asennettuna tyšm aalla 2Ð 4 pš ivš ssš ja luovutetaan maalausta varten valmiina. Kriisiajan ivø laitteisto asennettuna ja muut kriisiajan varusteet: suojelumateriaali, sulkuteltta, kuivakš ymš lš komero ja ø kaluste, varavesisš iliš ja jš teastia sekš suojan tiiveyskoe, josta tyš maalle pš ytš kirja. Kaikki vš estš nsuojeluun Katariina Saksilaisen katu 6 B TH Helsinki p faksi etunimi. sukunimi@karanttia.com 19

20 Esa Aalto, päätoimittaja, Pelastustieto Omatoimisuus korostuu nykypäivän väestönsuojelussa Palontorjunnalla on pitkä historia Suomessa, kun maamme vanhin ammattipalokunta, nykyinen Helsingin pelastuslaitos täyttää ensi vuonna 150 vuotta. Väestönsuojelutoimintaa kehitettiin rinnan palokuntatoiminnan kanssa, mutta vasta sodan uhka runsaat 70 vuotta sitten synnytti väestönsuojelutoimintaan oman organisaation maamme pääkaupungissa. Lähes samaan aikaan perustettiin myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistys, joka ensi vuonna täyttää 70 vuotta. Väestönsuojelutoiminta sai tunnetuimman sisältönsä toisessa maailmansodassa, jolloin Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Vihollisen pommikoneet kylvivät tuhoa myös pääkaupungissa ja väestön piti paeta pommisuojiin. Vuosikymmenten jälkeenkin monet näkevät väestönsuojatoiminnan sodan kautta, vaikka olosuhteet ovat täysin muuttuneet eikä maamme ainakaan tällä hetkellä koe minkäänlaista sodan uhkaa. Tähän perustuu parhaillaan käytävä kädenvääntö kahden ministeriön, sisäasiain- ja ympäristöministeriöiden, välillä, kun tulevassa pelastuslaissa säädetään väestönsuojarakentamiseen liittyvistä käytännöistä. Väestönsuojarakentamisen vaatimuksia tullaan uuden lain perusteella höllentämään nykyisestä, mutta rakentamisesta vastaavalle ympäristöministeriölle tämäkään ei käy. Ministeriö järjesti lähinnä rakennusalan edustajille ns. normitalkoot, jolla haluttiin nostaa esille rakentamisen kustannuksia lisääviä toimia. Monen siihen vastanneen mielestä nimenomaan väestönsuojarakentaminen lisää rakentamisen kustannuksia. Siksi ympäristöministeriö lähtisi pelastuslain väestönsuojarakentamista koskevis- sa säädöksissä alue- ja tapauskohtaisesta harkinnasta. Se tarkoittanee sitä, että väestönsuojia voidaan rakentaa vain, jos väestön suojaaminen mahdollisilta uhkilta ei muutoin toteudu. Kuntien rakennusvalvontakin kytketään tähän mukaan, joten pelkästään pelastusviranomaiset eivät ole rakentamiseen velvoittamassa. Väestönsuojien rakentamiselle ei siis olisi yleistä velvoitetta, vaan niitä rakennettaisiin, jos niin tarpeelliseksi katsottaisiin. Mitä sitten lienevät ne tulevaisuuden uhkakuvat, joita varten väestönsuojia pitäisi meillä rakentaa? Vaikka sodan uhka ei tällä hetkellä olekaan näköpiirissä, voivat olosuhteet nopeastikin muuttua. Toisaalta pelkästään sodan uhka ei saata aiheuttaa väestönsuojaamisen tarvetta, vaan esimerkiksi luonnononnettomuus tai muu elinympäristöä järkyttävä onnettomuus voi synnyttää tarpeen väestön suojaamiseksi. Voi tapahtua sellaisia onnettomuuksia, joihin emme osaa ennalta varautua. Esimerkiksi Unkarissa sattuneen jätelietealtaan sortumisen kaltainen onnettomuus voi synnyttää myös tarpeen väestönsuojaamiselle. Väestönsuojatoiminta tulee tänä päivänä nähdä kuitenkin kokonaan toisella tavalla kuin sodanuhan varjossa. Erityisesti ihmisten omatoimisuuden korostaminen on väestönsuojelussa tärkeällä sijalla. Tätä valistustyötä tekevät ansiokkaasti myös vapaaehtoiset, kuten 70 vuotta täyttävä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys. Tällaiselle vapaaehtoistyölle voi vain toivottaa parasta mahdollista jatkoa, ja että toiminnassa jaksavat olla mukana mahdollisimman monet ihmiset. Jatkuvuuden turvaamiseksi myös nuorempien toivoisi olevan entistä kiinnostuneempia myös väestönsuojeluun liittyvästä toiminnasta. 20