Tervetuloa LOIKKAAN! Welcome to LOIKKA! Hanna Pajala-Assefa. Helsingissä Helsinki, February 8th 2011 Taiteellinen johtaja Artistic Director

Transkriptio

1

2 Tervetuloa LOIKKAAN! Neljäs LOIKKA-tanssielokuvafestivaali starttaa taas kevään korvalla ja laajentuu monella tapaa: kestoltaan, tapahtumapaikoiltaan, ohjelmistoltaan sekä elokuvalliselta tarjonnaltaan. Tänä vuonna ohjelmistoa laatiessa mietimme kuka tanssielokuvaa tekee? Vastauksena oli lähes kaikki! Elokuvan ammattilaisten lisäksi liikkeeseen ovat vihkiytyneet niin animaattorit kuin tietokoneohjelmoijatkin, ja elokuvan koreografisesta muodosta saattavat tanssitaiteilijoiden ohella inspiroitua sukeltajat ja freerunnerit. Hyvien tanssielokuvien löytäminen on välillä salapoliisin työtä, kun tekijät eivät aina itsekään tiedosta tekevänsä elokuvaa, joka mahtuu tanssielokuvan määritteen alle. LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin ohjelmistoa ollaan haettu viime vuosien tapaan avoimen haun kautta sekä yhteistyössä merkittävien alan festivaalien ja toimijoiden kanssa. South East Dance yhdessä British Councilin kanssa, IMZ ja CineDance sekä Dance on Camera -festivaalit ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita uusien kansainvälisten tanssielokuvien etsinnässä. Tämän vuoden ohjelmassa elokuvamaista pääosaan nousevat Britannia ja Kanada, molemmat usean elokuvan voimin. Myös ilahduttavan monta uutta kotimaista elokuvaa on löytynyt mukaan. Toivotaan, että kehitys jatkuu samaan suuntaan jatkossakin! Punaisena lankana ohjelmiston kasaamisessa oli vuoden 2011 teema tanssin eri genret elokuvassa. Mukaan mahtuu kuitenkin niin monenlaista liikettä, että perinteinen tanssin määritelmä on usein turhankin rajaava. Toki ohjelmasta löytyy steppiä, jazzia, flamencoa, katutanssia, musikaalia, Bollywoodia, parkouria, tangoa, nykytanssia, balettia, mutta myös sukellusta, nuorallatanssia, baaritaistelua, vapaata juoksua sekä kuolleiden hyönteisten tanssia. Elokuvien monet liikkeelliset muodot ja tyylit muodostavat ihastuttavan kirjon koreografista kerrontaa ja kekseliäisyyttä. Liikelaatujen monipuolisuus yllättää ja tanssielokuvan määritelmät venyvät ja laajenevat. Mutta hyvä niin! Tärkeintä on tekijöiden vilpitön intohimo ja töiden laatu. Tänä vuonna näemme LOIKKA-tanssielokuvafestivaalilla monipuolisten ja inspiroivien lyhytelokuvasarjojen lisäksi ensimmäistä kertaa myös pitkiä elokuvia. Mukana on neljä palkittua ja kiitettyä tanssielokuvan uutta ja vanhempaa kokoillan klassikkoa. Empire-lehti valitsi nyt nähtävän Bollywood-elokuva Devdasin maailman sadan parhaan elokuvan joukkoon vuonna Ihana musikaalihelmi Bob Fossen Cabaret on voittanut Oscareissa itsensä Coppolan Kummisedänkin ja Carlos Sauran väreet nostattava Veren Häät nähdään vihdoin isolta kankaalta, ensimmäistä kertaa vuoden 1983 Suomen ensi-iltansa jälkeen. Uudempaa tuotantoa on tunnetun dokumentaristi Frederik Wisemannin La Dance: The Paris Opera Ballet, joka valottaa Pariisin oopperan elämää ohjaajalle vankalla tyylillä. Elokuva tarjoaa upeasti kuvattuja hetkiä oopperan arjesta ja todistaa tanssijan arkea tarkan toteavasti. Lähes kolmituntinen elokuva pitää katsojan vakaasti otteessaan. Kaiken ohjelmistopaljouden keskellä on edelleen hyvä muistella tanssielokuvan määritteitä. Mitä se on? Liikkeen ja elokuvan monimuotoista vuoropuhelua! Kahden haastavan muodon yhteenliittymä, joka parhaimmillaan tarjoaa ikimuistoisia elämyksiä ja nautinnollisia visuaalisia hetkiä kineettisen ilmaisun parissa. Nautinnollista festivaalia. Takaan että kaikille löytyy ohjelmasta jotain mieluista. Welcome to LOIKKA! The fourth LOIKKA dance film festival starts again in early spring and expands in many ways. LOIKKA lasts longer, there are more venues, and the repertoire is more vast in genres and the amount of films shown. While compiling this year s repertoire we wondered who makes dance films. The answer is, almost everybody! In addition to film professionals also animators and computer programmers have dedicated their careers to movement. The choreographic aspect of film can inspire not only dance artists but also divers and free runners. Finding good dance films is sometimes like being a detective, for the film makers do not always even realize they are making a film that can be considered a dance film. The repertoire of LOIKKA dance film festival consists of films found through open call and also in co-operation with notable festivals and activators of the same field. South East Dance together with British Council, IMZ, CineDance and Dance on Camera have been important partners in the search for new international dance films. This year the leading film countries at our repertoire are Britain and Canada. Also delightfully many new Finnish films have found their way to LOIKKA. Let s hope the progress stays on this course also in the future! The main focus while compiling the repertoire for our 2011 festival was the theme the different genres of dance on film. The films shown present so different kinds of movements that the traditional definition of dance often seems too restricting. Surely we see step, jazz, flamenco, street dance, musicals, Bollywood, parkour, tango, modern dance, ballet, but also diving, tightrope dancing, bar fight, free running and the dance of dead insects. The many forms and styles of motion establish a ravishing range of choreographic narration and inventiveness. The versatility of movement surprises and the definitions of dance film stretch and broaden. But that s good! What is most important is the sincere passion and the quality of works. This year LOIKKA dance film festival presents versatile and inspiring short film series and also feature films for the first time. There are four awarded and praised, both old and new dance feature film classics. One of the feature films shown at our festival is Devdas, a Bollywood film that Empire magazine listed in 2010 to be amongst the hundred best world films. Bob Fosse s delightful musical gem Cabaret has beaten even the mighty Coppola s Godfather in the Academy Awards. Carlos Saura s shivering Blood Wedding can finally be seen on silver screen in Finland for the first time since its premiere in Another newer production is the famous documentarist Frederick Wisemann s La Dance: The Paris Opera Ballet, which exposes the life of Paris opera in the director s distinctive style. The film provides fantastically shot moments of the opera s daily life and demonstrates the everyday life of a dancer so accurately. This nearly three hour long film keeps the viewer in its grasp. In the midst of this vast programme it is still good to reminisce the attributes of dance film. What is dance film? The diverse dialog between movement and film! The union of two challenging forms, which in its best offers unforgettable experiences and enjoyable visual moments with kinetic expression. Enjoy the festival. I guarantee everyone will find something pleasant from the repertoire. Helsingissä Helsinki, February 8th 2011 Taiteellinen johtaja Artistic Director Hanna Pajala-Assefa

3 Kulttuurikompleksi Andorra Lasipalatsin Bio Rex TO ANDORRA 18:00 Jerome Robbins NY Export: Opus Jazz, The Film - ilmainen avajaiselokuva! 19:30 Raadin valinnat I: Lyhyttä tanssielokuvaa meiltä ja muualta PE ANDORRA 14:30 Forward Motion Intros 16:00 Raadin valinnat II: Tanssielokuva dokumentin keinoin 18:15 Forward Motion Insights 20:30 Forward Motion Artists Choice LA ANDORRA 12:15 Reetta Flink ja tanssikohtaukset Bollywood-elokuvassa vapaa pääsy! 13:30 Sanjay Leela Bhansali: Devdas 17:00 Tanssin eri genret elokuvassa I - Lyhytelokuvia 19:00 Tanssin eri genret elokuvassa II - Lyhytelokuvia 21:00 Raadin valinnat III: Lyhyttä tanssielokuvaa meiltä ja muualta 22:00 LOIKKAA! -festivaaliklubi Dubrovnikissa vapaa pääsy! SU BIO REX 13:00 Frederick Wiseman La Danse: The Paris Opera Ballet 16:15 Henry Bacon ja Veren Häät: Elokuvan ja tanssin liitto vapaa pääsy! 17:30 Carlos Saura: Veren häät 19:15 Eija Niskanen ja valokeilassa ohjaaja-koreografi Bob Fosse vapaa pääsy! 20:30 Bob Fosse: Cabaret Elokuvat Luennot Pidätämme oikeuden mahdollisiin muutoksiin festivaalin ohjelmassa. Kirjasto 10 Liput ja päiväpassit / Tickets and festival passes: Näytöslippu / Single ticket 6 kokoloikkapassi / full LOIKKA pass 40 LOIKKApassi perjantai / Friday 15 LOIKKApassi lauantai / Saturday 20 LOIKKApassi sunnuntai / Sunday 15 Kaikki yleisöluennot ovat ilmaisia. Lasipalatsin Bio Rex Mannerheimintie Simonkatu Päärautatieasema Mannerheimintie Liput / Tickets Tiketti Avajaiselokuvan ilmaisliput voit varata festivaalitoimistosta. Liput lunastettava esityspaikalta viimeistään tuntia ennen näytöstä. Andorra Eerikinkatu 11 Eerikinkatu Annankatu Free tickets to the opening film can be reserved from the festival office. Tickets must be retrieved from the venue latest one hour before the screening. Lönnrotinkatu Fredrikinkatu

4 TO/THU :00, ANDORRA, vapaa pääsy / free entry NUORUUS, JAZZ JA NEW YORKIN SVENGI NY Export: Opus Jazz / 60 NY Export: Opus Jazz (Henry Joost & Jody Lee Lipes, 2010, US) on elokuva tanssista, jazzista nuoruudesta ja New Yorkista. Elokuvan koreografia on vuodelta 1958 samoin myös sen nimi. NY Export: Opus Jazz oli Jerome Robbinsin tekemä jazz-tanssin ja baletin cross-over, jolle annettiin määritelmä a ballet in sneakers, baletti tennistossuissa. Esitys oli valtavan suosittu, ja tanssijat kiersivät vuonna 1958 esittämässä sitä Euroopassa asti. Robbins oli merkittävä koreografi luvuilla. Suuri yleisö tuntee hänen töistään ehkä parhaiten West Side Storyn (1957). Sitä pidetään uraauurtavana teoksena tanssielokuvagenressä, sillä sen koreografia ei ole tarinasta irrallinen elementti, vaan toimii yhtenä juonen kuljettamisen keinona. Nyt nähtävässä Opus Jazz -elokuvassa on paljon samoja kuvia ja tunnelmia kuin West Side Storyssa, mutta siinä kuten alkuperäisessäkin Opus Jazzissa tanssi on pääosassa: se ei enää edes vain kuljeta tarinaa, vaan luo sen dialogin ja kerronnallisten ainesten puuttuessa. Elokuvan yhteydessä nähtävässä dokumentissa A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz (Anna Farrel & Matt Wolf, 2010) koreografi Eliot Feld, yksi alkuperäisen West Side Storyn tanssijoista sanoo osuvasti, että Opus Jazz on West Side Storyn abstraktio. Elokuvasta onkin riisuttu kaikki paitsi tanssijat, liike, musiikki ja miljöö. Teemana on nuoruus, sen ristiriitaiset tunteet ja kokemukset, joita New York City Ballet n tanssijat tulkitsevat koreografian kautta hienosti. Elokuvasta tehty dokumentti osoittaa, että Robbinsilla oli halu kuvastaa teoksessaan nuorison asennetta elämään ja korostaa nuorten yksilöllisyyttä. Sama ajatus näkyy elokuvassa ja nykynuorten tanssillisessa ilmaisussa. NY Export: Opus Jazz -elokuva on sikäli poikkeuksellinen, että idea sen tekemiseen lähti tanssijoilta itseltään. Heillä on ollut halu kunnioittaa Robbinsin työtä ja visiota, mutta tuoda hänen koreografiansa tähän aikaan. Elokuvassa onkin kiinnostavaa se, että vaikka siinä on koreografian ja Robert Princen upean musiikin myötä nostalgista svengiä, toteutus on raikas ja nykyaikainen. Kokonaisuus on seksikäs, hauska ja cool: näemme nuorison viihtyvän yhdessä, pitävän hauskaa, ottavan toisistaan mittaa, flirttailevan ja rakastuvan. Kaikki tämä on toteutettu tanssin keinoin. Robbinsin alkuperäiskoreografia pääsee elokuvallisten keinojen avulla oikeuksiinsa: välillä tanssia katsotaan perinteisesti edestä, välillä lintuperspektiivistä. Toisinaan kuva on rajattu tanssijoiden nilkoista alaspäin. Joissain kohdissa huomio kiinnittyy tanssijoiden liikkeen sijaan heistä lattiaan lankeaviin varjoihin. A Ballet in Sneakers -dokumentti tuo ilmi Robbinsin alun perinkin tarkoittaneen, että tanssia katsottaisiin eri kuvakulmista. NY Export: Opus Jazz on myös elokuva monimuotoisesta New Yorkista. Sen alussa esitellään henkilöhahmot ja miljöö kerrostaloineen, peliluolineen ja luonnonmaisemineen. Monet kohtauksista on tehty rouheankauniissa hylätyissä rakennuksissa ja autioilla aukioilla. Elokuva tuo esiin kaupungin ja ihmisten askareiden arkisen kiehtovuuden. Visuaalinen sommittelu kiinnittää elokuvassa huomion; sen täydellisyys hivelee silmää. Monet kohtauksista tai siirtymistä toimisivat yksinään värikkäinä, julistemaisina kuvina. Visuaalisen ilmeen luomisessa on hyödynnetty niin arkkitehtuurin kaupunkiin synnyttämiä kiinnostavia jännitteitä kuin luonnonvalon synnyttämiä tunnelmia eri vuorokaudenaikoina. Yksi elokuvan kauneimmista kohtauksista on Passage for Two duetto, jonka Rachel Rutherford and Craig Hall tanssivat hylätyllä, pusikoituneella junaradalla. Auringonlasku, sensuelli koreografia ja tuulenvireessä, värähtelevän trumpetin tahtiin liikkuvat kasvit luovat sykähdyttävän kokonaisuuden. Kohtaus kosketti myös newyorkilaisia, joiden kaupunkiaktivismin myötä rataosuus sittemmin kunnostettiin High Line Park -kaupunkipuistoksi. Elokuvan loppupuolella tanssi päättyy, mutta liike ei lakkaa: liikenne, kaduilla kulkevat ihmiset, baseballin pelaajat, hyppynarua hyppäävät lapset, keinujat ja rullalautailijat luovat kaupungille oman, päättymättömän koreografiansa. Lopetus liittää elokuvan nykykoreografian ajatteluun arkisesta, itsestään järjestäytyvästä liikkeestä. Toisaalta Robbinsin koreografiakin tuntuu ottaneen vaikutteita kaupungin ja nuorisokulttuurin sykkeestä. Siinä on samaa rentoa, leikillistä vuorovaikutusta, jota voi nähdä kaduilla, puistoissa ja pelikentillä. Dokumentissa Craig Hall tiivistää elokuvan idean hyvin: They have music, they have movement, they have New York City. Siinä on kaikki. SH 4

5 YOUTH, JAZZ AND SWINGING NEW YORK NY Export: Opus Jazz / 60 NY Export: Opus Jazz (Henry Joost & Jody Lee Lipes, 2010, US) is a film about jazz, youth and New York. The choreography of the film dates from 1958, as does its title. NY Export: Opus Jazz was Jerome Robbins ballet in sneakers, a crossover between jazz and classical styles. The performance was hugely popular, touring as far as Europe in Jerome Robbins was one of the foremost choreographers of the 1950s and 60s. The general public knows his work mainly through 1957 s West Side Story. The film revolutionized dance cinema, since its choreography was not separate from the story, but integral in carrying it. The film version of Opus Jazz has many images and moods in common with West Side Story. However, in this film as in the original Opus Jazz dance plays the main role. It not only supports the story, but creates it in the absence of dialogue and other narrative elements. In the documentary that is screened together with the film, A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz (Anna Farrel & Matt Wolf, 2010, US, 15 ), choreographer Eliot Feld, one of the original dancers in West Side Story, succinctly summarizes Opus Jazz as an abstraction of West Side Story. Indeed, the film is stripped of everything except dancers, movement, music and milieu. The theme of the work is youth, with all its conflicting emotions and experiences, finely interpreted by the choreography and the dancers from the New York City Ballet. The documentary of the work makes it evident that Robbins sought to portray the attitudes of young people while emphasizing their individuality. The film, along with the movement expression of the 21st-century dancers, clearly reflects this original idea. NY Export: Opus Jazz is an unusual dance film, in that the idea for its creation originated with the dancers. They wanted to pay homage to Robbins work and vision, while bringing the choreography into our own time. This leads to an interesting juxtaposition of elements. Though the choreography and Robert Prince s wonderful music are brimming over with nostalgic swing, the realization of the piece is fresh and modern. The work comes across as sexy, fun and cool; we see the young dancers enjoying each other s company, having fun, competing, flirting and falling in love all expressed through dance. The cinematic devices of the film bring out all the nuance and variety of Robbins original choreography. At times, we see the dance from a traditional frontal perspective, at times from a birds-eye view, sometimes cropped only to the feet of the dancers. Occasionally, the eye is drawn primarily to the shadows cast by the dancers on the floor. The documentary A Ballet in Sneakers reveals that it was Robbins original intention that dance should be seen from multiple viewpoints. NY Export: Opus Jazz is also a film about the diversity of New York. The beginning of the film presents the characters as well as the city with its apartment blocks, gaming arcades and natural vistas. Many of the scenes have been filmed in gritty yet beautiful abandoned buildings and empty urban spaces. The film successfully highlights the fascinating details of the city and the quotidian tasks of its people. The visual compositions of the film are arresting in their perfection. Many scenes and transitions would work perfectly well as colorful, poster-like still images. The camerawork exploits the dynamics of the city s architecture as well as the atmospheres created by natural light at different times of the day. Nimi / Title: NY Export: Opus Jazz Ohjaus / Director: Henry Joost & Jody Lee Lipes Tuotanto / Production: Kyle Martin & Melody Rocher Käsikirjoitus / Screenplay: Jody Lee Lipes Pääosissa / Starring: Adam Hendrickson, Amanda Hankes, Amar Ramasar, Andrew Veyette, Antonio Carmena, Ashley Laracey, Austin Laurent, Brittany Pollack, Craig Hall, Georgina Pazcoguin, Giovanni Villalobos, Glenn Keenan, Gretchen Smith, Rachel Rutherford, Rebecca Krohn, Robert Fairchild, Tiler Peck & Troy Schumacher Koreografia / Choreographer: Jerome Robbins Kuvaus / Cinematography: Jody Lee Lipes Musiikki / Music: Robert Prince Äänisuunnittelu / Sound design: Eric Gitelson Lavastus / Set Design: Ariel Schulman (production designer) Puvustus / Costume Design: Janicza Bravo Leikkaus / Editing: Zac Stuart-Pontier Tuotantoyhtiö / Production Company: Bar/Suozzi Productions Levittäjä / Distribution: Factory 25 Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Ensi-ilta / Release date: (US) Kesto / Running time: 46 Maa / Country: US Nimi / Title: A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz Ohjaus / Director: Anna Farrel & Matt Wolf Tuotanto / Production: Anna Farrel, Matt Wolf & Kyle Martin Pääosissa / Starring: Jerome Robbins, Craig Hall, Rebecca Krohn, Eliot Feld, Aidan Mooney, Sondra Lee, Tiler Peck, Adam Hendrickson, Georgina Pazcoguin, Jean-Pierre Frohlich, Ed Sullivan, Eddie Verso, Ellen Bar, Sean Suozzi, Henry Joost, Jody Lee Lipes Kuvaus / Cinematography: Anna Farrel Musiikki / Music: Aaron Severini Leikkaus / Editing: Matt Wolf Tuotantoyhtiö / Production Company: Bar/Suozzi Productions Levittäjä / Distribution: Factory 25 Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Ensi-ilta / Release date: Kesto / Running time: 15 Maa / Country: US One of the most beautiful scenes of the film is the duet Passage for Two, danced by Rachel Rutherford and Craig Hall on an abandoned, shrub-covered train track. The sunset, the sensual choreography, and the leaves quivering in the wind in time to the trumpet create an arresting whole. The scene had a particular poignancy for New Yorkers, whose urban activism eventually led to the stretch of track being refurbished as the High Line Park. At the end of the film, the dance ends, but the movement continues. The traffic, pedestrians, baseball players, skateboarders, children skipping rope and playing on swings; all create their own, never-ending choreography for the city. The ending links the film to contemporary ideas about everyday, self-organizing movement. On the other hand, Robbins choreography itself seems to draw from the rhythms of the city and its youth culture. It has the relaxed, playful interaction that can be seen on the street, in parks and on the basketball court. In the documentary, Craig Hall offers the perfect encapsulation of the film: They have music, they have movement, they have New York City. There you go. SH 5

6 LA/SAT :00, ANDORRA, 6 Tanssin eri genret elokuvassa näytökset tekevät katsauksen tämän päivän tanssielokuvan monimuotoiseen maailmaan. Sarjoihin on valikoitunut teoksia, jotka avaavat uusia näkökulmia tanssin käsitteelle. Tanssin eri genret elokuvassa I / 60 Kumpi vie: tanssi vai tanssija? Tuttu käsitepari muovautuu uuteen merkitykseen Tanssin eri genret elokuvassa I sarjassa. Näytöksen kahdeksan lyhytelokuvaa esittelevät tarinoita, jotka saattavat tanssin uuteen valoon. Tanssi ja tanssija ovat lähimpänä perinteistä olemustaan tanskalaisen Maja Friisin lyhyessä dokumentissa The Story of a Ballet Dancer (2009, DK). Friis piirtää elokuvassa kauniin ja seesteisen kuvan suomalaisesta balettitanssijasta Sorella Englundista. Dokumentissa nähdään mittavan kansainvälisen uran tehnyt entinen suurten oopperatalojen ensitanssija tarkastelemassa vanhenemistaan. Englund on armollinen itseään ja vanhuuden tuomaa hiljaisuutta kohtaan. Tanssielokuva voi lähestyä tanssia kahtaalta: toisinaan koreografia ei synny heti kameralle vaan lavateoksista muovataan uusia tulkintoja elokuvalliseen muotoon. Deirdre Towersin (Black) Light (2010, USA) on tutkielma mustalaiskulttuurista flamencon liikekielellä. Perinteen mukaan tanssija vapauttaa itsensä menneisyyden taakasta ja kulkee kohti valoa. Katse on suunnattu kohti menneisyyttä myös Chelsea McMullanin teoksessa Slip (2008, CA), joka tuo esiin rakennusten historiaa niissä tapahtuneita vaiheita näyttämällä. McMullanilla on erityinen kyky tuoda esiin jonkin piilotetun tunteen, jonka voimme aistia toisinaan paikoista ja niiden historiasta. Julkisten tilojen luonne syntyy niissä tapahtuneista sattumuksista. Slipissä nämä sattumukset tuodaan esiin tanssin kerronnan kautta. Arkisten tapahtumien nostalgia ja taianomainen muistijälki nousee näin kerrottuna väkevästi pintaan. Muistot nousevat merkittävään rooliin Hamish Andersonin steppielokuvassa Shadowed (2010,UK). Viime syksynä arvostetuilla Cinedans-festivaaleilla palkittu elokuva kertoo nuoren pojan tanssiharjoituksista autiossa talossa. Hiljaisiin harjoituksiin sekoittuvat edellisen kesän varjot. Poika muistelee tanssipariaan, joka nousee esiin heijastuksina ja häivähdyksinä. Hans Christian Andersenin satu Punaiset kengät luo Red Shoes-elokuvan (2009, CA) kehyksen. Tanssijaa riivaavat kengät vievät tämän lähelle kuolemaa. Tanssielokuvissa jo 40-luvulla tulkittu tarina kantaa yhä. Sen ihmisyyden perustaviin kysymyksiin viittaava teema välittyy tehokkaasti myös tanssin sanattoman kielen avulla. Tanssin ja tanssijan käsitteet rikkoutuvat erityisesti sarjan kotimaisissa elokuvissa. Esa Illin L Artist (2010, FI) tuo laivalla Helsinkiin pantomiimitaiteilijan. Taiteilijaelämän kovuus ja klovnin suru on riipaisevaa aina viimeiseen kaupungin kylmään hetkeen asti. Helsinki näyttäytyy ilmakuvassa myös Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen elokuvassa Erään hyönteisen tuho (2010, FI). Se rakentaa luonnon mikrokosmoksen kaiken kiertävää ihmeellistä tanssia 3-D kuvattujen hyönteisten avulla. Tanssi ja tanssija muokkaavat toisiaan viimein Sérgio Cruzin elokuvassa Hannah (2010, UK). Elokuva on kunnianosoitus nuorelle tanssijattarelle. Se ylistää elämää, joka välittyy kehitysvammaisen urheilijan Hannah Dempseyn kautta. Esiintyjän atleettisuus, leikkisyys ja elinvoimaisuus vangitsevat katsojan. SM 6

7 Dance Genres in Film screenings take a look at the diverse world of today s dance films. The films chosen to this series give fresh perspectives to the concept of dance. Both dancer and dance are given new meanings. Dance Genres in Film, Part I / 60 Which one leads, the dance or the dancer? A familiar concept is transformed in Dance Genres in Film 1 series trough he various forms dance is portrayed in these films. These eight short films of the first thematic series present different angles one can take on the use of movement in cinematic narration. Dance and dancer are closest to their traditional forms in Maja Friis short documentary The Story of a Ballet Dancer (2009, DK). Friis paints a beautiful and serene picture of a Finnish ballet dancer Sorella Englund. Documentary presents the prima ballerina of major opera houses with a long international career examining her ageing. Englund is merciful to herself and the silence brought by ageing. Dance film can approach dance in two different ways: occasionally the choreography is not instantaneously ready for camera and the interpretation needs to reshape itself to a cinematic form. Deirdre Towers (Black) Light is a study of the gipsy culture in the form of flamenco. According to tradition the dancer frees herself from the burden of the past and travels to the light. The past is also on display in Chelsea McMullan s Slip (2008, CA) which shows the history of buildings by displaying their different stages. McMullan has a special skill to bring out a hidden feeling that we can sometimes sense in places and their history. The identity of public spaces forms from the incidents that happened in them. Slip brings out the incidents through the means of dance. The nostalgia of ordinary events and the magical memorytrail stand out in this type of narration. Memories have an important role in Hamish Anderson s step film Shadowed (2010, UK). This Cinedans awarded film tells the story of a young boy s dance rehearsals in an deserted house. The shadows of former summer are mixed to his silent rehearsals. The boy recollects his dance partner who appears as reflections and traces of the summer past. The frame for the story in Red Shoes (2009, CA) comes from Hans Christian Andersen s fairytale of the same title. The shoes that obsess the dancer take her close to death. This story has been used in dance films since the 1940s and it still works. Its theme of the basic questions on humanity comes across effectively through the unspoken language of dance. The concepts of dance and dancer fall apart especially in the series domestic films. Esa Illi s L Artist (2010, FI) brings a pantomime artist to Helsinki on a ferry. The sadness of the clown is heartbreaking to the last cold moment in the city. Hannes Vartiainen and Pekka Veikkolainen present Helsinki from an aerial view in their film The Death of an Insect (Erään hyönteisen tuho, 2010, FI). It builds an amazing dance of 3-D filmed insects that circulates the microcosm of nature. Sérgio Cruz s film Hannah (2010, UK) is a tribute to a young performer. It compliments life through a disabled athlete Hannah Dempsey. The athleticness, playfulness and vitality of the performer captivates the viewer. SM Nimi / Title: The Story of A Ballet Dancer (En balletdansers historie) Ohjaus / Director: Maja Friis Pääosissa /Starring: Sorella Englund Kuvaus / Cinematocraphy: Matilda Mester Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 9 Maa / Country: DK Nimi / Title: Slip Ohjaus / Director: Chelsea McMullan Koreografia / Choreography: Yvonne Ng Pääosissa / Starring: Linnea Swan Kuvaus / Cinematocraphy: Maya Bankovic Äänisuunnittelu / Sound design: Juliet Palmer Puvustus / Costume Design: Kristan Kimczak Leikkaus / Editing: Avril Jacobson Tuotanto / Production: Geoff McLean & Cole J Alvis Tuotantoyhtiö / Production Company: Vision Entertanment Inc. and Plural Productions Julkaisuvuosi / Release Year: 2008 Kesto / Running time: 6 Maa / Country: CA Nimi / Title: Hannah Ohjaus / Director: Sérgio Cruz Tanssi / Dance: Hannah Dempsey Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 5 Maa / Country: UK Nimi / Title: Red Shoes Ohjaus / Director: Micah Meisner Tarina / Story by: Hans Christian Andersen Pääosissa / Starring: Anne Plamondon Koreografia / Choreography: Victor Quijada & Anne Plamondon Kuvaus / Cinematocraphy: Simon Shohet Leikkaus / Editing: Micah Meisner Musiikki / Music: Mitchell Akiyama Tuotantoyhtiö / Production Company: Natalie Galaxy Inc. Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 17 Maa / Country: CA Teatterilevitys / Theatrical Distribution: N/A Nimi / Title: Shadowed Ohjaus / Director: Hamish Anderson Koreografia / Choreography: Todd Holdworth & Sofia Souri Tanssi / Dance: : Todd Holdworth & Sofia Souri Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 4 Maa / Country: UK Nimi / Title: Erään hyönteisen tuho Ohjaus / Director: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Käsikirjoitus / Script writer: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Kuvaus / Cinematocraphy: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Musiikki / Music: Joonatan Portaankorva Animointi / Animation: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Leikkaus / Editing: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Tuottaja / Producer: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen Tuotanto / Production: Pohjankonna Oy Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 7 Maa / Country: FI Teatterilevitys / Theatrical Distribution: Pohjankonna Nimi/Title: L Artist Ohjaus/Director: Esa Illi Koreografia/Choreography: Marc Gassot Tanssi/Dance: Marc Gassot Käsikirjoitus/Script writer: Esa Illi Kuvaus/Cinematocraphy: Timo Heinänen Äänisuunnittelu/Sound design: Janne Laine Musiikki/Music: Janne Laine & Esa Illi Tuotanto/Production: Petri Rossi Tuotantoyhtiö/ Production Company: Cone Works Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto/Running time: 12 Maa/Country: FI Teatterilevitys/Theatrical Distribution: Esa Illi Nimi / Title: (Black) Light Ohjaus / Director: Deirdre Towers Koreografia / Choreography: Deirdre Towers Kuvaus / Cinematography: Dikayl Rimmasch Tanssi / Dance: Katherine Crockett Musiikki / Music: Paul Jared Newman Lavastus / Set Design: Bojan Mitrevski Tuotanto / Production: Deirdre Towers Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 6 Maa / Country: US 7

8 LA/SAT :00, ANDORRA, 6 LIIKKEEN VOIMASTA JA KAUNEUDESTA Tanssin eri genret elokuvassa II / 75 Toisessa festivaalin kahdesta teema-sarjasta nähdään kahdeksan lyhyttä elokuvaa, jotka valottavat jokainen omalla tavallaan tanssia ja ihmiskehon liikettä. Kokonaisuutena ne myös vastaavat yhdellä tavalla kysymykseen siitä, mitä tanssielokuva oikein on ja mitä sillä käsitetään mitä ja miten sillä voi ilmaista? Liikkeen ilmaisevaa voimaa ei siis ole välttämättä sidottu tanssin sääntöihin tai ahtaisiin taiteen määritelmiin, vaan elokuvan ja tanssin rajat ovat auki uusille, tuoreille ja haastaville näkemyksille. Ranskalaisen Insencé crew ryhmän aka Vs Nky #1 (2010, FR) sekä yhdysvaltalaisen Robb Longin iphone Breakdancing Battle (2010, US) edustavat urbaania ja viileää breakdance-estetiikkaa. Ensin mainittu on tiivis tarinallinen tanssiteos ihmisarvosta ja nyky-yhteiskunnan rooleista, kun taas jälkimmäinen on vapaamuotoinen tyylitelmä, jossa teknologia tarjoaa puitteet tanssille: taustamusiikki tulee älypuhelimesta, kameran tarvitsema valo pysäköityjen autojen ajovaloista ja itse kuva on tallennettu kevyen digitaalisen järjestelmäkameran muistikortille. Englantilaisen Wilkie Bransonin ohjaama Stronger (osa teoksesta White Caps) (2010, UK) vie tavallisesti kaupunkiympäristöihin liitetyn breakdancen ja parkourin uuteen tilaan, keskelle hämmästyttävän kaunista, metsittynyttä vuorenrinnettä. Kahden tanssijan yhteisessä matkassa tärkeintä ei tunnu olevan päämäärä, vaan liikkeen oma paino, yhdessäolo ja paradoksaalisella tavalla kiireetön joutuisuus. Lisää upeita näkymiä tarjoaa New London Calling (Alla Kovgan, 2010, US), jossa seurataan Yhdysvaltain Connecticutin osavaltiossa, New Londonin kaupungissa liikkuvia lapsiryhmiä. Lasten juoksentelu ja heidän leikkinsä pelkistyvät kameran läpi nähtynä tanssillisiksi, jopa hypnoottisiksi liikesarjoiksi. Hienot kaupunkimaisemat antavat taustan suoralle ja energiselle liikkeelle. Kanadalaisen Joe Cobdenin Slow Dance (2010, CA) pysäyttää ja kristallisoi erään ihastumisen hetken. Samalla se estetisoi väkivallan ja vie sen näyttämölle, joka pystytetään päähenkilöiden ympärille. Baaritappelu on tuskin koskaan näyttänyt näin ylevältä. Elokuva on kuvattu Helsingissä ohjaajan suomen taiteilijaresidenssin aikana, mikä selittää oudon tuttuuden tunnun visuaalisuudessa. Väkivallan äärellä ollaan myös Pedro Piresin lyhytelokuvassa Danse Macabre (2009, CA), joka näyttää meille kuolleen ruumiin keveyden ja painon, sen ihon ja ääriviivat. Tämä huikean visuaalinen esitys näyttää rakentuvan eräänlaiselle viimeisen tanssin ajatukselle. Kokonaisuuden nivoo yhteen taustalla soiva Maria Callas n kuulas laulu. Sarjassa nähdään korkeatasoista elokuvaa myös suomalaisilta tekijöiltä. Kimmo Leedin ohjaama Largo (2010, FI) kertoo maaseudulla asuvasta perheestä, menetyksestä ja tunteiden kommunikoinnista. Tämä Misa Lommin tähdittämä tanssillinen lyhytelokuva onnistuu rakentamaan vahvan, kiehtovalla tavalla vieraannuttavan tunnelman, unohtamatta kuitenkaan itse tarinaa. Kansainvälisenä yhteistyönä toteutettu A Man Standing Behind a Seated Woman (Stav Yeini, Veli Lehtovaara, 2009, BE) on rehellisen kokeellinen, näyttämö- ja videotaidetta yhdistelevä teos, joka ottaa videon mediumina suvereenisti haltuun ja koettelee sen rajoja. Kuva ja ääni käyvät intensiivistä dialogia, joka täytyy vain kokea. AP Nimi / Title: A Man Standing Behind a Seated Woman Ohjaus / Director: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Tuotanto / Production: Stav Yeini, Veli Lehtovaara (with support of P.A.R.T.S. & Charleroi/ Danses, Brussels) Käsikirjoitus / Screenplay: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Tarina / Story by: Hanoch Levin Pääosissa / Starring: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Koreografia / Choreographer: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Kuvaus / Cinematography: Stav Yeini, Veli Lehtovaara, Stanislav Dobak Musiikki / Music: Berry Sacharof Äänisuunnittelu / Sound design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Lavastus / Set Design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Puvustus / Costume Design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Leikkaus / Editing: Stav Yeini, Veli Lehtovaara Tuotantoyhtiö / Production Company: Teatterikorkeakoulu Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 2 24 Maa / Country: BE Nimi / Title: New London Calling Ohjaus / Director: Alla Kovgan Käsikirjoitus / Screenplay: Alissa Cardone, Ingrid Schatz Pääosissa / Starring: Middle School of Dual Language Arts Academy, New London, CT, USA Koreografia / Choreographer: Alissa Cardone, Ingrid Schatz Kuvaus / Cinematography: Mkrtich Malkhasyan Musiikki / Music: P. Andrew Willis, Ken Winokur Äänisuunnittelu / Sound design: P. Andrew Willis, Ken Winokur Leikkaus / Editing: Alla Kovgan Tuotantoyhtiö / Production Company: KINODANCE Levittäjä / Distribution: KINODANCE Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 10 Maa / Country: US Nimi / Title: iphone Breakdancing Battle Ohjaus / Director: Robb Long Tuotanto / Production: Robb Long Pääosissa / Starring: Jason Noer, Dancin Dave Koreografia / Choreographer: Jason Noer Kuvaus / Cinematography: Robb Long Leikkaus / Editing: Robb Long Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 1 25 Maa / Country: US 8

9 ON THE POWER AND THE BEAUTY OF MOVEMENT Dance Genres in Film, Part II / 75 The second thematic series of the festival presents eight short films that provide an individual viewpoint on dance and the moving human body. As a whole, these films also offer one possible answer to the question of what is meant by the term dance film what can it express, and how? The expressive power of movement need not be tied to dance vocabularies or narrow definitions of art, as the borders of film and dance are open to new, freshly challenging visions. aka Vs Nky (2010) by the French Insencé crew, and iphone Breakdancing Battle (2010) by Robb Long of the US, represent the urban and cool aesthetics of breakdance. The former is a compact, narrative dance work about human values and the roles in contemporary society, while the latter is a freeform stylistic essay in which technology creates the backdrop for dance. The music is played on a smartphone, lighting is provided by the headlights of parked cars, and the moving image has been recorded on the memory card of a lightweight digital SLR camera. Stronger (2010), directed by the British Wilkie Branson and part of the work White Caps, takes the urban imagery of breakdance and parkour into a surprising milieu an amazingly beautiful, forested mountainside. The journey of the two dancers is not about the destination, but about the intrinsic weight of the movement, togetherness, and a paradoxically unhurried swiftness. More gorgeous vistas are on hand in New London Calling (2010) by Alla Kovgan, which follows groups of children moving through the streets of New London, Connecticut. The camera stylizes the running and play of the children into dance-like, even hypnotic sequences. The finely filmed cityscapes provide a background for direct and energetic movement. In Slow Dance (2010), Joe Cobden from Canada pauses and crystallizes a moment of infatuation. At the same time, the film aestheticizes violence and takes it onto a stage constructed around the main characters. A bar brawl has likely never looked this elevated. The work was filmed in Helsinki during the director s residence period, which explains the strange visual familiarity for the Finnish viewer. Violence is also a theme in Pedro Pires short film Danse Macabre (2009), which shows us the lightness and weight of a dead body, its skin and outlines. This stunningly visual work seems to be built around the idea of a last dance, with the finishing touch provided by the ethereal singing voice of Maria Callas. The series also presents high-quality films from Finnish directors. Largo (2010), by Kimmo Leed, is about a family living in the countryside, as well as about loss and the communication of feelings. The dance short, starring Misa Lommi, succeeds in constructing a strong, fascinating atmosphere of alienation, while remaining true to the story. The international collaboration A Man Standing Behind a Seated Woman (Stav Yeini, Veli Lehtovaara, 2009) is an unabashedly experimental work that demonstrates sovereign mastery of the video artform while simultaneously pushing its boundaries. Image and sound engage in an intense dialogue that must simply be experienced. AP Nimi / Title: Largo Ohjaus / Director: Kimmo Leed Tuotanto / Production: Tuomo Leino Käsikirjoitus / Screenplay: Kimmo Leed, Tuomo Leino, Jenni Kivelä Pääosissa / Starring: Misa Lommi, Sami Hiltunen, Kirsi Karlenius, Kalle Kettunen Koreografia / Choreographer: Jenni Kivelä Kuvaus / Cinematography: JP Passi Musiikki / Music: Tuomo Leino, Petri Nieminen Äänisuunnittelu / Sound design: Pekka Karjalainen Lavastus / Set Design: Otso Linnalaakso Puvustus / Costume Design: Karoliina Koiso-Kanttila Leikkaus / Editing: Tuomo Leino Tuotantoyhtiö / Production Company: Leino Production Levittäjä / Distribution: YLE Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 19 Maa / Country: FI Nimi / Title: Stronger (excerpt from White Caps) Ohjaus / Director: Wilkie Branson Tuotanto / Production: Wilkie Branson Käsikirjoitus / Screenplay: Wilkie Branson Pääosissa / Starring: Champloo Dance Company, Wilkie Branson, Joel Daniel Koreografia / Choreographer: Champloo Dance Company, Wilkie Branson, Joel Daniel Kuvaus / Cinematography: Rob Saunders Musiikki / Music: Phil King, Scott Hammond, Jonathan Thomas Leikkaus / Editing: Wilkie Branson Tuotantoyhtiö / Production Company: Champloo Dance Company, Co-Comissioned by Theatre Bristol, Bristol Old Vic Levittäjä / Distribution: Champloo Dance Company Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 4 Maa / Country: UK Nimi / Title: Danse Macabre Ohjaus / Director: Pedro Pires Tuotanto / Production: Catherine Chagnon, Pedro Pires Käsikirjoitus / Screenplay: Pedro Pires Pääosissa / Starring: AnneBruce Falconer Koreografia / Choreographer: AnneBruce Falconer Kuvaus / Cinematography: Pedro Pires Musiikki / Music: Vincenzo Bellini - Casta Diva (Norma), esittäjä / performed by Maria Callas Leikkaus / Editing: Pedro Pires Tuotantoyhtiö / Production Company: Phi Group Levittäjä / Distribution: Phi Group Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 8 30 Maa / Country: CA Nimi / Title: aka Vs Nky #1 Ohjaus / Director: Insencé crew Pääosissa / Starring: aka, Nky Kuvaus / Cinematography: Jerry Miller Musiikki / Music: La brigade feat Lunatic, Sean Price Leikkaus / Editing: Jerry Miller Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 2 30 Maa / Country: FR Nimi / Title: Slow Dance Ohjaus / Director: Joe Cobden Tuotanto / Production: Joe Cobden, Josh Usheroff, Sach Baylin-Stern Käsikirjoitus / Screenplay: Joe Cobden Pääosissa / Starring: Hannako H. Caines, Joe Cobden Koreografia / Choreographer: Kevin Kelsall Tanssi / Dance: Jason Cavalier, Kevin Kelsall, Marc-Andre Brisebois, Marie-Pier Gaudet, Maxim Savaria, Patrick Sabongui, Peter Seaborne Kuvaus / Cinematography: Christophe Collette Musiikki / Music: Warren Spicer, Katie Moore, Mike O Brien Leikkaus / Editing: Gregory Adam Kaufman Tuotantoyhtiö / Production Company: Black Box Productions & Way Past Curfew Productions Levittäjä / Distribution: Black Box Productions Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 2 24 Maa / Country: CAN 9

10

11

12 Raati Raati on työnsä tehnyt. LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin avoimeen hakuun osallistuneista elokuvista on pitkän, mutta kiitollisen prosessin tuloksena valikoitu kolmetoista mielenkiintoista teosta esitettäväksi suurelle yleisölle kolmessa Raadin valinnat -sarjassa. Hakuun osallistui jälleen ennätysmäärä elokuvia, joten valinta ei ollut tänäkään vuonna helppo. Raati voikin kiitollisena todeta, että osallistuneiden elokuvien taso on noussut entistä korkeammalle. Festivaalin kansainvälinen profiili on jatkuvassa nosteessa, tänäkin vuonna hakuun osallistui suuri määrä ulkomaalaisia huipputekijöitä. Kanada esittäytyy edelleen vahvana tanssielokuvamaana. Festivaalilla vierailee kanadalainen Marlene Millar, jolta nähdään kaksi elokuvaa: The Greater the Weight Raadin valinta I -sarjassa ja kokeellisempi 40 katselupisteessä. Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa kotimaista tanssielokuvaa, sillä esitettäväksi valikoituneet kolme kotimaista ovat tasoltaan erittäin korkealuokkaisia. Kokonaisuutena kotimaisen tanssielokuvan kenttä jatkaa laadullisen tasonsa nousua. Moni varteenottava elokuva jäikin valitettavasti festivaalin ulkopuolelle. Hanna Pajala-Assefa Avoimen haun elokuvissa nähdään tänä vuonna niin kokeellista tanssielokuvaa kuin perinteisempääkin ilmaisua. Mielenkiintoa raadissa herätti muun muassa se, että useassa haun elokuvassa yhdistellään vapaasti tanssia ja animaatiota. Esimerkiksi Magali Charrierin 12 Sketches on the Impossibility of Being Still nousi esiin elokuvakeinojen laajalla ja kekseliäällä käytöllään. Raatiin kuuluivat festivaalin taiteellisen johtajan Hanna Pajala-Assefan lisäksi viisi elokuvan, tanssin ja tanssielokuvan asiantuntijaa: Kati Kallio, Janne Laine, Kimmo Leed, Mari-Kaisu Mononen ja Jouka Valkama. Dokumenttielokuvat valitsi yhdessä taiteellisen johtajan kanssa tanssija-koreografi Sari Palmgren. Koreografi-tanssija ja LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin taiteellinen johtaja Hanna Pajala-Assefa on MAD Tuotannon perustajajäseniä ja toiminut alusta alkaen luottamustoimissa yhdistyksen hallituksessa. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteenlaitokselta koreografiksi vuonna Urallaan hän on toiminut sekä koreografin, tanssijan että tanssin tuottajan tehtävissä. Viimevuosina hän on keskittynyt työskentelemään paikkakohtaisen tanssitaiteen ja tanssielokuvan parissa. Kati Kallio on vantaalainen tanssitaiteilija ja tanssielokuvan tekijä sekä tanssinopettaja. Hän on toiminut MAD Tuotannon hallituksen puheenjohtajana vuosina ja on osallistunut LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin järjestämiseen sekä suomalaisen tanssielokuvan kehittämiseen vuodesta 2008 lähtien. Tanssijan koulutuksen hän on saanut Teatterikorkeakoulussa vuosina ja valmistunut tanssitaiteen maisteriksi vuonna Elokuvaäänisuunnittelija Janne Laine on Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta valmistunut taiteen maisteri. Hän on työskennellyt elokuvan parissa 1990-luvun loppupuolelta tähän päivään asti, keskittyen pääasiassa pitkään fiktioon ja dokumenttielokuvaan. Käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Leed on monipuolinen elokuva-alan ammattilainen. Hän on toiminut ohjaajana vuodesta 1999 ja tehnyt lyhytelokuvia, dokumentteja sekä yrityselokuvia. Viimeisin teos, syksyllä 2010 valmistunut tanssillinen lyhytelokuva nimeltään Largo saa ensiesityksensä LOIKKA-tanssielokuvafestivaalilla. Elokuva nähdään myös myöhemmin TV1:ssä. Mari-Kaisu Mononen on Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen linjan kasvatti. Hän viimeistelee maisterin tutkintoaan ja kirjoittaa parhaillaan ohjauksen lopputyöelokuvaansa. Sari Palmgren on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna Sen jälkeen hän on toiminut tanssitaiteen eri alueilla freelancetanssijana, koreografina ja tanssinopettajana. Sari Palmgrenin viimeisimpiä töitä ovat soolo Animal motion (2010) Zodiak - Uuden tanssin keskukseen sekä sanaton näytelmä Finnhits (2010) yhteistyössä Projektoriryhmän kanssa. Tällä hetkellä Palmgren on mukana British Councilin ilmastolähettiläänä Challenge Europe -projektissa. Jouka Valkama on ollut Suomen Kansallisoopperan tanssija vuodesta Hän on tehnyt uransa aikana useita koreografioita ja käyttänyt näissä muun muassa rock-musiikkia. Valkama on toiminut laajasti tanssin kentällä. Hän on kouluttanut televisioesiintyjiä, edustanut tanssijana erilaisia oppijoita sekä luonut koreografioita niin perinteisiin lavateoksiin kuin audiovisuaalisiin tuotantoihin. Kati Kallio Kimmo Leed Sari Palmgren Janne Laine Mari-Kaisu Mononen Jouka Valkama TS 12

13 Jury The jury has, again, finished its work. The selection process for the films sent in to LOIKKA Dance Film Festival was long but satisfactory. Thirteen interesting films have now been selected to be screened as part of the Open Call Selection in three Jury s Choices screenings. The number of films sent to the festival was record high, so, like previous years, the choices were not easy. The jury was delighted to see that the quality of films had again improved. The international profile of the festival is rising and many top artists from outside Finland sent in their work this year, as well. Canada continues as a big dance film nation. The Canadian Marlene Millar will be a special guest at the festival to present two films: The Greater the Weight in Jury s Choices I, and the more exploratory 40 at the free screening points. We shouldn t, however, forget the Finnish dance films, as the three pieces that were selected from Finland are of top quality. The field of Finnish dance film as a whole continues raising its standards. Unfortunately this means also that many good films were left outside the Jury s Choices. The Open Call Selection presents both experimental and more traditional expression. The jury noted with interest that many films combined dance and animation. Magali Charrier s 12 Sketches on the Impossibility of Being Still, for example, stood out for its inventive and broad use of cinematic techniques. The expert jury has five members in addition to Hanna Pajala-Assefa, the Artistic Director of the festival: Kati Kallio, Janne Laine, Kimmo Leed, Mari-Kaisu Mononen ja Jouka Valkama. The documentaries were selected by dancer-choreographer Sari Palmgren together with the Artistic Director. LOIKKA dance film festival s Artistic Director, choreographer-dancer Hanna Pajala-Assefa is one of the founders of MAD Tuotanto. She has worked as MAD s choreographer and been a member of the association s board since the beginning. In 1995 she graduated as a choreographer from Theater Academy Helsinki. Pajala-Assefa has worked as a choreographer, a dancer and a producer of dance. Recent years she has been working with dance film and site specific performances. Kati Kallio is a dance artist, dance film maker and a dance teacher from Vantaa. She s been the president of MAD Tuotanto from 2005 to 2010 and involved in organizing LOIKKA dance film festival. Since 2008 Kallio has also been doing her part in developing and improving Finnish dance film. She studied dance in Theatre Academy Helsinki from 1991 to 1995 and got her Master of Art degree in dance in Janne Laine graduated as a sound designer (MA) from the department of Motion Picture, Television and Production Design at the Helsinki School of Art and Design. He has been working with films since the late 1990s, focusing on feature length fiction and documentaries. Writer-director Kimmo Leed is an all-round professional of the film industry. He has worked as a director since 1999, directing short films, documentaries and corporation films. His latest work, a short film called Largo was finished in the autumn 2010 and will be premiered at LOIKKA dance film festival. The film will be seen also in Finnish national television. Mari-Kaisu Mononen has studied directing at the Helsinki School of Art and Design. She is currently finishing her MA studies and writing the script for her diploma work. Sari Palmgren has a MA in dance from the Theatre Academy Helsinki. After graduating in 2004, she has worked as a freelance dancer, choreographer and dance instructor. Her latest work include the solo production Animal motion (2010) at the Zodiak Center for New Dance and the wordless play Finnhits (2010) with the Projektoriryhmä theatre group. Palmgren is also involved in British Council s Challenge Europe project as a Climate Advocate. Jouka Valkama has worked as a dancer at the Finnish National Opera since He has also created several choreographies during his career and used, for example, rock music in them. Valkama has worked widely in the dance field. He has trained television personalities, been a representative of diverse learners and created choreographies not only to traditional stage performances but also to audiovisual productions. TS 13

14 TO/THU :30, ANDORRA, 6 LIIKETTÄ TILASSA, TILOJA LIIKKEESSÄ Raadin valinnat I / 60 Mustaa taustaa vasten kuvattu duetto, jossa kamera viipyilee parin kasvojen yksityiskohdilla. Tyhjässä ja rapistuneessa talossa lattiaan tömähtelevä nainen, joka satunnaisesti katoaa ja ilmestyy taas uudestaan näkyviin. LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin Raadin valinnat I -sarjassa nähdään keskenään erilaisia elokuvia, jotka suhtautuvat tanssiin ja elokuvaan eri tavoilla ja käyttävät tanssielokuvan ilmaisun keinoja laajalla skaalalla. Keinojen ja toteutumistapojen kirjosta huolimatta kaikki kommentoivat omalla tavallaan liikkeen ja tilan suhdetta. Kamera viedään lähelle ihmistä kehon yksityiskohtiin hyvin erilaisin päämäärin ja tuloksin niin surumielisessä Memento Morissa (2010, DE) kuin kokeellisessa 12 Sketches on the Impossibility of Being Stillissäkin (2010, UK). Helle Bachin ohjaama ja koreografioima Memento Mori käyttää lähikuvia yksityisen tilan luomiseen. Kahden henkilön välinen intiimi tila avautuu silmien ja huulien kautta, kun katsoja pääsee todistamaan vain rakastavaisille tarkoitettua läheisyyttä. Mustaan, lähes olemattomaan ympäristöön luodaan tilan tuntua ja tunnesisältöä äänimaailman hienovaraisella käytöllä. Magali Charrierin 12 Sketches on the Impossibility of Being Still käsittelee liikkumattomuuden ja liikkeen puuttumisen täydellistä mahdottomuutta. Animaatiolla ja leikkauksella leikittelevä teos on kokoelma erilaisia kokeita siitä, miten äkkiseltään autiolta ja hiljaiselta näyttävä tila täyttyy hienovaraisista ja hiljaisuudessaan kovaäänisistä liikkeistä. Keho ei pysy paikoillaan eikä mieli suostu jäämään staattiseen tilaan. Ihmisen luontainen olotila vaatii tilan täyttämistä, sen ottamista haltuun omin ehdoin. Tätä rajoitusten ja vapauden rajankäyntiä kuvaa myös irlantilainen Her Mothers Daughters (2010, IR). Oonagh Kearneyn ohjaamassa ja Cindy Cummingsin koregrafioimassa elokuvassa vanha nainen muistelee aikaa, jolloin hänen kotinsa vielä täyttyi tytärten liikkeistä. Takaumassa kodin fyysiset puitteet ja äidin asettamat rajat muodostavat tyttärille kehyksen, jota he täyttävät koristeellisella ja leikittelevällä liikkeellään. Liike on itsetarkoituksellista rajankäyntiä ja tilan ottamista. Elokuva näyttää meille mihin vapauden rajoittaminen ja sen kaipuu voivat äärimmillään johtaa. Liike ja tila muodostavat Her Mothers Daughtersissa ristiriidan, sillä liike pyrkii ulos sille annetusta tilasta. Marlene Millarin ja Philip Szporerin ohjaamassa The Greater the Weightissä (2008, CA) nämä kaksi elementtiä ovat harmonisesti yhtä, vaikka ensisilmäyksellä ne voivatkin tuntua ristiriitaisilta. Nyrkkeilykehään sijoittuva elokuva luottaa Dana Michelin vahvaan sooloon. Tanssijan ja urheilijan liikekieliä yhdistävä koreografia on LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin intensiivisimpiä kokemuksia, hien pintaan nostattava osoitus siitä, että nyrkkeilykehäkin voi olla herkän ja voimakkaan kauneuden paikka. Kuvataiteilija Marcel Dzaman eläinaiheisista piirroksista inspiraationsa saanut Dances for Dzama (2007, CA) vie tanssin ihmisen luomista paikoista luontoon, tai ainakin siltä aluksi näyttää. Soolona alkava elokuva muuttuu hämmentäväksi naisen ja karhun duetoksi samalla kun ympäristö vaihtuu aidosta elävästä metsästä lavastetuksi, joka tosin sekin on elävä. Pahviset puut todistavat parin tanssia musiikin tahdissa hiljaa liikkuen. Tilan ja siinä tapahtuvan liikkeen välisen yhteyden kiteyttää sarjan ehkäpä omaperäisimmältä näyttävä elokuva. Esitystaiteilija Pasi Mäkelän ja äänitaiteilija Jussi Saivon muodostama Sabotanic Garden ryhmä luo näyttävässä Bone Dance elokuvassaan (2010, FI) hypnoottisen kokonaisuuden yhdistämällä painostavan äänimaailman symmetriseen kuvaan. Hautausmaan ympäristö ja siinä tapahtuva tanssi sulautuvat elokuvassa saumattomasti yhteen. On mahdotonta erottaa liikettä ympäristöstään, sillä elokuvan tanssi muodostuu niistä molemmista, kuva-alan kokonaisvaltaisesta liikkeestä. TS 14

15 MOVEMENT IN SPACE, SPACES IN MOVEMENT Jury Choices, Part I / 60 A duet against a black backdrop, with the camera lingering on details of the dancers faces. A woman thudding onto the floor in a derelict house, only to randomly disappear and reappear again. The LOIKKA screening series Jury Choices, Part 1 presents works that encompass different approaches to dance and cinema, and a panoramic range of expressive possibilities. Despite the variety of form and method, all of these films provide a comment on the relationship between movement and space. The melancholy Memento Mori (2010, DE) and the experimental 12 Sketches on the Impossibility of Being Still (2010, UK) both bring the camera into close focus on details of the body, though with very different aims and results. Memento Mori, directed and choreographed by Helle Bach, uses close-ups to create a private space. The proximity of two people is expressed by eyes and lips, as the viewer is invited into an intimacy usually reserved only for lovers. An understated soundscape creates space and emotion in the black, almost non-existent surroundings. The subject of Magali Charrier s 12 Sketches on the Impossibility of Being Still is exactly what the title suggests. Playfully experimenting with animation and editing, the film is a series of experiments on how a seemingly silent and empty space is filled with subtle movements that sound very loud in their context. The body will not stay motionless, nor will the mind remain static. The state of natural human existence demands the filling of space, its occupation on one s own terms. Similar borders between limitations and freedom are explored by Her Mother s Daughters (2010, IR). In the film, directed by Oonagh Kearney and choreographed by Cindy Cummings, an old woman reminisces about the time when her home was still full of the movement of her daughters. Seen in flashback, the physical surroundings of the home and the limits imposed by the mother provide a frame that the daughters fill with their playful, filigreed movement. The dance concerns itself with claiming one s space and pushing its boundaries, and the film shows us where restrictions of this longed-for freedom can ultimately lead. In Her Mother s Daughters, movement and space are in conflict, with the dance seeking to escape its confines. In The Greater the Weight (2008, CA), directed by Marlene Millar and Philip Szporer, the two elements form a harmonious unity, even though at first glance they may seem at odds with each other. Set in a boxing ring, the film is carried by Dana Michel s strong solo. One of the most intense experiences of the entire Loikka festival, the film combines the movement vocabularies of dancer and athlete in a sweat-inducing demonstration of how even a boxing ring can be an arena for beauty that is both delicate and vigorous. Dances for Dzama (2007, CA), inspired by the animal drawings of Marcel Dzama, takes dance from manmade environments into nature, or so it seems at first. The film begins as a solo but transforms into a perplexing duet between woman and bear, as the environment morphs from a real forest to a fake yet living stage set. Cardboard trees swing slowly in time to the music, witnessing the dance of this strange couple. The total synthesis of space and movement is achieved by what is arguably the most visually original film of the series, Bone Dance (2010, FI). The Sabotanic Garden ensemble, formed by performance artist Pasi Mäkelä and audio artist Jussi Saivo, creates a hypnotic whole by combining an oppressive soundtrack with symmetrical images. The graveyard environment and the dance within it are melded seamlessly. It is impossible to separate movement from its surroundings, as the dance of the film is composed equally of both a total movement of the film s visual field. TS Nimi / Title: Dances for Dzama Ohjaus / Director: Dana M. Gingras Tuotanto / Production: Andrea Gunnlaugson, Jim Smith Koreografia / Choreographer: Dana M. Gingras Tanssi / Dance: Andrea Gunnlaugson, Kathleen McDonagh Kuvaus / Cinematography: William Morrison Musiikki / Music: Alexander MacSween, Gabriel Isaac Mounsey Äänisuunnittelu / Sound design: Gabriel Isaac Mounsey Leikkaus / Editing: William Morrison Tuotantoyhtiö / Production Company: Animals of Distinction, Eponymous, The Holy Body Tattoo Julkaisuvuosi / Release Year: 2007 Kesto / Running time: 13 Maa / Country: CA Nimi / Title: The Greater the Weight Ohjaus / Director: Marlene Millar, Philip Szporer Tuotanto / Production: Marlene Millar, Philip Szporer Koreografia / Choreographer: Dana Michel Tanssi / Dance: Dana Michel Kuvaus / Cinematography: Bill Kerrigan Musiikki / Music: Ghislain Poirier Äänisuunnittelu / Sound design: Leikkaus / Editing: Dexter X Tuotantoyhtiö / Production Company: Movement Perpétuel Julkaisuvuosi / Release Year: 2008 Kesto / Running time: 5 Maa / Country: CA Nimi / Title: Bone Dance Ohjaus / Director: Jussi Saivo & Pasi Mäkelä Tuotanto / Production: Jussi Saivo & Pasi Mäkelä Koreografia / Choreographer: Pasi Mäkelä Tanssi / Dance: Pasi Mäkelä / Sabotanic Garden Musiikki / Music: Aural Holograms Äänisuunnittelu / Sound design: Jussi Saivo Costume design: Pasi Mäkelä Tuotantoyhtiö / Production Company: Circus Maximus Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 6 Maa / Country: FI Nimi / Title: Her Mothers Daughters Ohjaus / Director: Oonagh Kearney Tuotanto / Production: Rachel Lysaght, Steven Davenport Käsikirjoitus / Screenplay: Oonagh Kearney Koreografia / Choreographer: Cindy Cummings Tanssi / Dance: Emma O Kane, Megan Kennedy, Jessica Kennedy, Deirdre Murphy, Joanne Banks Kuvaus / Cinematography: PJ Dillon Musiikki / Music: Denis Clohessy Äänisuunnittelu / Sound design: Glenn Keating Leikkaus / Editing: Josh Levinsky Tuotantoyhtiö / Production Company: Underground Films Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 6 Maa / Country: IR Nimi / Title: Memento Mori Ohjaus / Director: Helle Bach Tuotanto / Production: dadadans, STAALFILM Koreografia / Choreographer: Helle Bach Tanssi / Dance: Johan Amselem, Louise Hyun Dahl Kuvaus / Cinematography: Michael Dinesen Musiikki / Music: Aphex Twin, Clive Williamsson Äänisuunnittelu / Sound design: Emil Sebastian Boll Leikkaus / Editing: Michael Dinesen Tuotantoyhtiö / Production Company: dadadans, STAALFILM Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 11 Maa / Country: DK Nimi / Title: 12 Sketches on the Impossibility of Being Still Ohjaus / Director: Magali Charrier Tuotanto / Production: Magali Charrier Käsikirjoitus / Screenplay: Magali Charrier Koreografia / Choreographer: Magali Charrier, Selina Papoutseli, Tom Lyall Tanssi / Dance: Selina Papoutseli, Tom Lyall Kuvaus / Cinematography: Fran Weston Musiikki / Music: Heather Truesdall, Natasha Zielazinski Äänisuunnittelu / Sound design: Magali Charrier Leikkaus / Editing: Magali Charrier Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 8 Maa / Country: UK 15

16 PE/FRI :00, ANDORRA, 6 MENNEISYYDEN VANGIT Raadin valinnat II / 75 CAPTIVES OF THE PAST Jury Choices, Part II / 75 Festivaalin avoimen haun dokumenttisarjaan osallistuneista elokuvista nähdään kaksi, jotka käsittelevät mennyttä kumpikin omalla tavallaan. Tanssija-koregrafi Sari Palmgrenin valitsemat elokuvat kertovat ihmisistä, jotka toistavat mennyttä aikaa. Toisessa toisto on vapauttavaa, toisessa se vangitsee. Arman Yeritsyan ja Inna Sahakyan The Last Armenian Tightrope Dancer (2009, AR) kertoo Armenian maaseutujen katoavasta kansanperinteestä, nuorallatanssimisen taiteesta ja sen viimeiseistä harjoittajista. Vanhat mestarit muistelevat menneitä loiston päiviään, aikaa jolloin nuorallatanssiminen pystyi nostamaan nuoren miehen arvostettuun ja ihailtuun asemaan. Noista päivistä ei ole enää paljoakaan jäljellä. Kaksi seuruetta siis kaksi vanhaa miestä ja heidän kaksi vastentahtoista oppipoikaansa jatkavat taiteenlajin harjoittamista syrjäkylien toreilla ja teidenvarsilla. Oppilaiden kautta mestarit elävät nuoruuttaan uudestaan, vaikka lajin arvostus on lähes täysin kadonnut. Temppujen tekeminen ei ole taidetta. Tanssimista nuoret eivät osaa, sanoo toinen mestareista. Taika on hävinnyt, mutta loppuun asti on jaksettava ja pidettävä yllä toivoa paremmasta huomisesta. Antoine ja Julien Gallée-Ferrén dokumentti Entre-temps (2010, FR) toistaa mennyttä toisella tavalla. Kokeellisesssa elokuvassa kuva-ala jaetaan kahteen päällekkäiseen osaan. Ylemmässä osassa näytetään kotivideoiden pätkiä, joissa kaksi veljestä tekevät kaikkea lapsuuteen liittyvää. He pelaavat pingistä, potkivat palloa ja osallistuvat tanssiharjoituksiin. Alemmassa kuvassa kotivideoiden veljekset Antoine Gallée-Ferré ja Julien Gallée-Ferré, nyt aikuiseksi kasvaneina, toistavat vanhojen tapahtumien liikkeet ja eleet pilkuntarkasti. Maisemat ja kehot ovat pintapuolisesti erilaisia, mutta liikkeet toistuvat samoina vuosien välimatkasta huolimatta. Kahden aikatason yhdistävä elokuva on tutkielma siitä, mitä kehomme muistaa ja siitä, minkälaista jatkuvuutta tämä muisti synnyttää. Entre tempsin liikkeen jatkuvuus perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja kehon muistiin. The Last Armenian Tightrope Dancerissa vanhat mestarit yrittävät luoda tätä jatkuvuutta väkisin ottamalla nuoria oppipoikia opetettavakseen. Aitoa liikettä ei kuitenkaan synny ilman todellista yhteyttä menneeseen. Mestari Knyaz Mineryan sen sanoo itsekin: Nuorallatanssiminen ei ole niin kuin ennen. Sen haju ja maku ovat kadonneet. TS These two documentary films from LOIKKA s open call deal with the past in their own ways. Chosen by dancer and choreographer Sari Palmgren, both films are about people repeating the past. In one, the repetition brings freedom; in the other, only confinement. The Last Armenian Tightrope Dancer (2009, AR) by Arman Yeritsyan and Inna Sahakyan is about the disappearing rural heritage of Armenia, the art of tightrope dancing and its last practitioners. The old masters reminisce about their former days of glory, a time when tightrope dancing could catapult a young man into a highly respected position in society. Very little is left of these days. Two troupes or, to be exact, a pair of old men and their two unwilling apprentices continue practicing their art in the market squares and roadsides of small villages. Through their pupils, the masters relive their youth, even though general appreciation of the whole art form is almost completely gone. Tricks are not art. The young ones don t know how to dance, says one of the old masters. The magic is gone, but there is no choice but to soldier on and hope for a better tomorrow. Entre-temps (2010, FR,) by Antoine and Julien Gallée-Ferré is a documentary that repeats the past in a different way. The experimental film divides the screen into two parts, one on top of the other. The upper part shows home video clips in which the two brothers do everything associated with childhood; playing table tennis, kicking a ball and practicing in dance rehearsals. In the lower image, the brothers of the home videos, Antoine Gallée-Ferré and Julien Gallée-Ferré, now grown up, repeat the exact actions and gestures of the old films. The environments and bodies are superficially different, but the movements are recreated identically despite the intervening time span of many years. The film s combination of time levels is a study of how our bodies remember, and of the continuity created by this memory. In Entre temps, the movement continues because of personal experience and the memory of the body. In The Last Armenian Tightrope Dancer, the old masters seek to forcibly instill this continuity by taking young apprentices as their pupils. But real movement can t be created without a true connection with the past. Master Knyaz Mineryan says it himself: Tightrope dancing is not what it used to be. Its aroma and taste are gone. TS Nimi / Title: The Last Tightrope Dancer in Armenia Ohjaus / Directors: Arman Yeritsyan, Inna Sahakyan Tuotanto / Producer: Vardan Hovhannisyan Kuvaus / Cinematography: Mkrtich Baroyan Musiikki / Music: David Amalyan Leikkaus / Editing: Tigran Baghinyan Tuotantoyhtiö / Production Company: Bars Media Julkaisuvuosi / Release Year: 2009 Kesto / Running time: 51 Maa / Country: AM Nimi / Title: Entre-temps Ohjaus / Director: Antoine Gallée-Ferré, Julien Gallée-Ferré Pääosissa / Starring: Antoine Gallée-Ferré, Julien Gallée-Ferré Koreografia / Choreographer: Madeleine Gallée-Ferré, Floriane Champarnaud Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: Maa / Country: FR 16

17 17

18 LA/SAT :00, ANDORRA, 6 TANSSIA TARINOILLA JA ILMAN Raadin valinnat III / 75 Avoimeen hakuun osallistuneista elokuvista muodostetussa sarjassa nähdään valikoima tanssielokuvan eräänlaisista ääripäistä. Osassa tanssin avulla kerrotaan selkeä tarina, ja toisissa pääpaino on visuaalisessa kokeilussa, aistien stimuloimisessa tanssielokuvan keinoin. Sarjan elokuvat todistavat siitä, miten erilaisia asioita keholla ja liikkeellä voidaan elokuvassa kertoa. Tanssielokuvan kerronnallisempaa osastoa edustavat tunnelmaltaan ja aihepiiriltään lähes vastakkaiset Country Club (2010, IS) ja kotimainen Inhale - Syvä hengitys sisään (2010, FI). Noa Shadurin ohjaama ja koreografioima Country Club kertoo nuoruuden vapaasta elämänvoimasta, yhdistellen urheilun liikekieltä fiftarimeininkiin ja nykyaikaiseen popmusiikkiin. Keskiössä on teiniromantiikka, jota elokuva käsittelee nuoruuden kepeydellä ja itsevarmuudella. Toista maata on Päivi Takalan Inhale - Syvä hengitys sisään (2010,FI). Elokuvassa ikääntynyt tanssija kertoo kehonsa vääjäämättömästä jäykistymisestä ja sairauden tuomista kivuista. Ennen niin helposti tullut liike tuntuu nyt vaikealta, tutut balettiharjoitukset mahdottomilta suorittaa. Janice Redmanin esittämä tanssija kertoo ääniraidalla kehonsa rapistumisen tarinaa, kertomusta meitä kaikkia odottavasta kohtalosta, jossa liikkumisen vapautta on enää muistoissa ja menneisyydessä. Abstraktin ja selkeän kerronnallisen elokuvan ääripäiden välissä liikkuu Paul Neudorfin ja George Stamosin Strands (2010, CA). Sen voi nähdä symbolisena kertomuksena uudelleensyntymisestä, identiteetin kadottamisesta ja sen löytymisestä uudenlaisena, muuttuneena. Animaatiota tanssiin mielenkiintoisella ja näyttävällä tavalla yhdistelevässä elokuvassa tanssijat liikkuvat outojen voimien ohjaamina, kotiloituen ja sitten taas paljastuen. Tanssijat ovat abstrakteja hahmoja, ihmisalkioita viitteellisessä maailmassa, joiden tarina toimii metaforana kaikesta muutoksesta. Mika Haarasen Scratch (2010, FI) on abstrakti tanssielokuva, jossa ääni, tila ja tanssi luovat tunnelmaa antamatta katsojalle yhtä, selkeää tulkinnan mahdollisuutta. Ääniraita rapisee ja sykkii, tanssijat liikkuvat neuroottisesti rypistyneessä tilassa. Elokuvan kautta katsoja pääsee lähes fyysisesti osaksi näiden hahmojen maailmaa, äänen kautta se tulee iholle asti. Kokeellinen Jackie & Judy (2010, US) vie abstraktin tanssielokuvataiteen vieläkin pidemmälle. Phil Harderin ohjaama ja tanssijoiden (Rosane Chamecki ja Andrea Lerner) itsensä koreografioima lyhytelokuva on audiovisuaalinen vyörytys, jonka valkokankaalle luoma mustavalkoinen liikkeen pyöritys luo neljäksi minuutiksi hypnoottisen tunnelman. Tanssijoiden kehot monistuvat ja täyttävät koko kuva-alan, liike aaltoilee edestakaisin musiikin mukana. Elokuvan sisältö muodostuu tästä muotokielestä, liikkeen täyttämästä kuvapinnasta. Tarinoiden täyttämässä sarjassa Jackie & Judy toimii visuaalisena välimerkkinä, se antaa tilaisuuden hengittää kertomusten välillä. TS 18

19 DANCES WITH AND WITHOUT STORIES Jury Choices, Part III / 75 The screening series comprising films from Loikka s open call explores extremes in the art of screen dance. Approaches range from clear narratives portrayed through dance, to visual experimentation and pure sensory excitation through dance cinema. The films of the series are proof of the amazing range of expression that can be attained by moving bodies on the screen. On the narrative front, Country Club (2010, IS, 22 ) and Inhale (2010, FI) are polar opposites in subject and mood. Country Club, directed and choreographed by Noa Shadur, is about the freedom and vitality of youth, combining sports-inspired movement with a 1950s atmosphere and modern pop music. The central theme of teen romance is treated with youthful lightness and selfconfidence. Päivi Takala s Inhale (2010;FI)is of another world that of an aging dancer recounting the pains of illness and the bodily stiffness brought on by age. Formerly easy movements now seem daunting, and familiar ballet exercises have become impossible. The dancer, portrayed by Janice Redman, talks in voiceover about her body s deterioration, a fate inevitably awaiting us all, in which free movement only exists in memories of the past. At the halfway mark between abstraction and narrative is Strands (2010, CA) by Paul Neudorf and George Stamos. It can be seen as a symbolic story of rebirth; of loss of identity and its recovery as something irrevocably changed. The interesting and eye-catching mix of dance and animation has dancers moving as if steered by strange forces, shrouded and revealed again. The dancers are abstract characters, embryonic humans in a notional world, a metaphor for all change. Scratch (2010, FI), by Mika Haaranen, is an abstract dance film in which sound, space and dance create an atmosphere without offering the viewer an unambiguous route towards interpretation. The soundtrack crackles and pulsates as the dancers move neurotically through a crumpled space. The film brings the viewer into a nearly physical participation in the world of its characters, as the sound is almost felt on one s skin. The experimental Jackie & Judy (2010, US) takes abstract dance film art even further. Directed by Phil Harder and choreographed by the dancers Rosane Chamecki and Andrea Lerner, the short film is an audiovisual avalanche that creates a hypnotic atmosphere with four minutes of black and white moving images. The dancers bodies are multiplied to fill the entire screen, and the movement swells back and forth along with the music. The content of the film is this visual language itself, an image filled with movement. In this narrative-filled series, Jackie & Judy serves as visual punctuation; a breather between stories. TS Nimi / Title: Country Club Ohjaus / Director: Noa Shadur Tuotanto / Production: Efrat Bigger Koreografia / Choreographer: Noa Shadur Tanssi / Dance: Andreas Merk, Imri Regey-Chumash, Tsuf Itschaky, Yasmin Farber Kuvaus / Cinematography: Nitay Netzer Äänisuunnittelu / Sound design: Itzik Cohen (Jungle Sound) Leikkaus / Editing: Shahar Amarilio Tuotantoyhtiö / Production Company: Noa Shadur Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 22 Maa / Country: IL Nimi / Title: Syvä hengitys sisään (Inhale) Ohjaus / Director: Päivi Takala Tuotanto / Production: Päivi Takala Käsikirjoitus / Screenplay: Hanna Brotherus, Janice Redman, Päivi Takala Koreografia / Choreographer: Hanna Brotherus Tanssi / Dance: Janice Redman, Elsa Brotherus, Ella Wikberg Kuvaus / Cinematography: Päivi Kettunen Musiikki / Music: Päivi Takala Äänisuunnittelu / Sound design: Päivi Takala Leikkaus / Editing: Kimmo Kohtamäki Tuotantoyhtiö / Production Company: Soundsgood Productions Oy Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 13 Maa / Country: FI Nimi / Title: Strands Ohjaus / Director: Paul Neudorf Tuotanto / Production: Jason Gondziola, Paul Neudorf Käsikirjoitus / Screenplay: Paul Neudorf Koreografia / Choreographer: George Stamos Tanssi / Dance: Marc Boivin, Jonathan Turcotte, Clara Furey Kuvaus / Cinematography: Glauco Bermudéz Musiikki / Music: Gabriel Dharmoo Äänisuunnittelu / Sound design: Gabriel Dharmoo Leikkaus / Editing: Paul Neudorf Animaatio / Director of Animation: Thea Pratt Tuotantoyhtiö / Production Company: mtset productions Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 6 15 Maa / Country: CA Nimi / Title: Scratch Ohjaus / Director: Mika Haaranen Tuotanto / Production: Mika Haaranen Koreografia / Choreographer: Sonya Lindfors, Jaakko Nieminen Tanssi / Dance: Sonya Lindfors, Jaakko Nieminen Kuvaus / Cinematography: Mika Haaranen Leikkaus / Editing: Mika Haaranen Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 8 24 Maa / Country: Finland Nimi / Title: Jackie & Judy Ohjaus / Director: Phil Harder Tuotanto / Production: Tanja Meding Koreografia / Choreographer: Rosane Chamecki, Andrea Lerner Tanssi / Dance: Rosane Chamecki, Andrea Lerner Kuvaus / Cinematography: Theo Standley Musiikki / Music: Noel Kupersmith Leikkaus / Editing: Patrick Pierson Tuotantoyhtiö / Production Company: PANO PRA MANGA Julkaisuvuosi / Release Year: 2010 Kesto / Running time: 4 Maa / Country: US 19

20 Forward Motion Forward Motion esittelee British Councilin ja South East Dancen kuratoimassa kolmen elokuvasarjan kokonaisuudessa brittiläisen tanssielokuvan parhaimmistoa viime vuosikymmeniltä. Alustukset ja tekijöiden haastattelut taustoittavat elokuvia ja valottavat brittiläisen tanssielokuvan kehityskulkua vuodesta 1951vuoteen Intros toimii johdantona. Insights menee syvemmälle tanssielokuvan muotokieleen. Artists Choise on ohjaajien ja koreografien valintoihin perustuva kokonaisuus. Forward Motion Intros / 60 PE :30, ANDORRA, 6 Forward Motion Insights / 105 PE :15, ANDORRA, 6 Johdantonäytös antaa hyvän yleiskuvan tanssielokuvan monimuotoisuudesta. Siinä korostuu erityisesti eri elementtien kesken rytminen kommunikaatio kuvassa, joka saa aikaan tanssin illuusion. Nämä elementit voivat olla kaksi toisilleen tanssivaa taiteilijaa tai vaikka leikkauksen avulla luotu tanssillinen rytmi. David Hintonin ja Wendy Houstounin Touched (1994) liikkuu nimensäkin mukaisesti kosketuksen alueilla. Elokuva on fyysisen läheisyyden jännitteillä leikkivää lähikuvien koreografiaa. Siinä iho tanssii toisen iholla ja katsoja elää mukana ahtaan tilan intiimejä hetkiä. Ohjaaja David Alexander Andersonin mukaan kamera taas tanssii siinä missä tanssijakin. Tarkkaan harkittu kameran asettaminen ja sen liikeradat tuovat koreografiaan syvyyttä Andersonin teoksessa Motion Control (2002). Rajyashree Ramamurthin ohjaama The Incomplete Autobiography (2004) käyttää hyväkseen animaatiota tanssielokuvan osana. Animaatio hiipii osaksi rytmiä, jossa kaukaiset muistot kulkevat assosiatiivisia polkujaan luoden kuvan hauraasta lapsuudesta. Lea Andersonin elokuva Sardinas (1990) puolestaan haastaa painovoiman toisella tavalla leikillisessä teoksessaan. Tanssi vaakatasossa saa tanssijat pyristelemään painovoiman kanssa, mutta kevein mielin. Elokuvassa Anderson todistaa, että maatenkin voi marssia. Ekspressionismistä ja 20-luvusta inspiroitunut Billie Cowie tutkii teoksessaan Basini (1995) järkähtämätöntä kehon hallintaa valon ja varjon dramaattisen vaihtelun siimeksessä. Haastattelussaan Cowie painottaa koko kehon työtä, vaikka kuvassa näkyisivät vain tanssijan kasvot. Tanssi värähtelee joka solussa. Värähtelyä riittää myös Magali Charrierin ohjauksessa Tra la la (2004) joka kurkistaa tytön maailmaan. Tämä stop frame- tekniikkaa hyväksi käyttävä monitaideteos kulkee estottomasti sadun ja todellisuuden välimaastossa. Alex Reuben ja Afua Awuku tekevät hillitöntä tutkimusta liikkeestä elokuvassaan Line Dance (2003). Kun tanssija poistetaan kuvasta ja jäljelle jäävät vain abstraktit linjat ja liike on nähtävissä uudesta ulottuvuudesta. Kuvasta kadonneen tanssijan tilalla nähdään tanssivia janoja, jotka näyttävät liikkeen jälleen animaation avulla. Tavallisen arjen keskelle asettunut Rachel Davies puolestaan on ohjannut elokuvan Gold (2004). Daviesin lähiötytöt tekevät tavallisia asioita, mutta sisimässä palaa tuli. Tämä näytös on laaja-alainen ja tutkiva kokonaisuus, jossa huomioidaan kiinnostavalla tavalla liikkeen eri osa-alueet elokuvassa. Näytöksessä syvennytään elokuvakerronnan eri näkökulmiin. Elokuvat hyödyntävät elokuvan genrehistoriaa ja kuvakerronnan eri mahdollisuuksia sekä pohtivat tekijän suhdetta omaan kulttuurihistorialliseen taustaansa. David Hinton ja Rosemary Butcher tutkivat tanssin olemusta kuvaleikkauksen avulla. Butcherin meditatiivinen kuvaus liikkestä Andalusian aavikolla on lähes pysähtynyt, mutta liikkuu silti. Vanishing Point (2004) tuo horisontista lähestyvän hahmon hitaasti lähelle katsojaa. Kuvaleikkausta tuskin huomaa. Hintonin jäätanssimainen mustavalkofilmi Snow (2003) taas liukastelee ripeästi leikaten talvikuvaa arkistomateriaalista, muistuttaen tunnelmaltaan sekä rytmiltään Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin elokuvia. Susan Wallinin ohjaama Night Practice (2006) on koskettava kehää kiertävä muotokuva yölliseltä kentältä, kun seitsemän nuoren miehen läsnäolo valtaa kankaan. Elokuva hipaisee tuttua kokemusta nuoruuden fyysisestä voimasta. Adam Robertsin ja Britannian arvostetuimpien koreografien joukkoon lukeutuvan Jonathon Burrowsin elokuvaan Hands (1995), ei taas vaadita läsnäolon luomiseen muuta kuin kädet. Minimalistinen koreografia sylissä tanssivista käsistä luo voimakkaan kontrastin Wallinin elokuvaan. Shelly Love hyödyntää elokuvassaan Film (2005) kokeellista tekniikkaa. Elokuvan kummallisen ihana maailma koostuu elmukelmusta ja valon ja varjon kisailusta. Love rakentaa surrealististisista hahmoista ja tehdasympäristöstä ihastuttavan kudelman, joka tanssii järkevästi järjettömyydessään. Miranda Pennell palauttaa tunnelman arkisempaan todellisuuteen. Magnetic North (2003) sijoittuu Suomen Haukiputaalle. Pienen kaupungin nuori väki kommunikoi rytmeillään toisilleen eri puolilta talvista kaupunkia. Britanniassa asuvien siirtolaisten historia näyttäytyy Vena Ramphalin ja Isabel Rocamoran teoksissa. Ramphalin intiimi omakuva Fold (2004) päästää katsojan intialaisen tanssin pinnalle. Värit tanssijan puvun kankaassa sekä lumoavat korut naisen kaulassa ja ranteissa kilpailevat herkullisuudellaan tanssivalla vartalolla. Isabel Rocamoran poliittisesti kantaa ottava elokuva Horizon of exile (2007) taas on riipaiseva kuvaus naiseudesta Lähi-Idässä, joka kumpuaa enemmän arvomaailmoista ja tunteista, mutta häikäisee myös visuaalisuudellaan. Erittäin monivivahteinen aavikolle sijoittuva elokuva perustuu neljän nykyään Lontoossa asuvan naisen kokemuksiin Irakissa. Tämä palkittu draamattinen tanssivaellus etsii naisten omaa tahtoa ja identiteettiä. Forward Motion Intros Presented by: Professor Liz Aggiss (University of Brighton) Featuring: Billy Cowie, Rachel Davies, Wendy Houstoun Nimi / Title: Touched Ohjaus / Director: David Hinton Koreografia / Choreography: Wendy Houstoun Tuotanto / Production: David Stacey Tuotantoyhtiö / Production Company: An Airtight Films Production Julkaisuvuosi / Release Year: 1994 Nimi / Title: The Incomplete Autobiography Ohjaus / Director: Rajyashree Ramamurthi Koreografia / Choreography: Rajyashree Ramamurthi Tuotanto / Production: A South East Dance Julkaisuvuosi / Release Year: 2004 Nimi / Title: Sardinas Koreografia / Choreography: Lea Anderson Tuotanto / Production: A LWT production Julkaisuvuosi / Release Year: 1990 Nimi / Title: Basini Ohjaus / Director: Liz Aggiss & Billy Cowie Koreografia / Choreographer: Liz Aggiss & Billy Cowie Tuotanto / Producer: Liz Aggiss & Billy Cowie Julkaisuvuosi / Release Year: 1995 Nimi / Title: Tra La La Ohjaus / Director: Magali Charrier Koreografia / Choreography: Magali Charrier Tuotanto / Production: South East Dance, Moving Pictures Festival of Dance on Film & Video Julkaisuvuosi / Release Year: