DOWNIN SYNDROOMA -LAPSEN VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTYMINEN SEKÄ LAPSEN ISÄN KÄYTTÄYTYMINEN VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "DOWNIN SYNDROOMA -LAPSEN VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTYMINEN SEKÄ LAPSEN ISÄN KÄYTTÄYTYMINEN VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA"

Transkriptio

1 DOWNIN SYNDROOMA -LAPSEN VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTYMINEN SEKÄ LAPSEN ISÄN KÄYTTÄYTYMINEN VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA Riitta Piirainen Logopedian pro gradu -tutkielma Tammikuu 2004 Oulun yliopisto suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos

2 KIITOKSET Pro gradu -tutkielmani tekeminen oli mahdollista tämän ihanan pienokaisen synnyttyä tuttavilleni. Vuosien uurastuksen tulos on tässä. Lämpimät kiitokseni FT Eira Jansson-Verkasalolle, joka jaksoi kannustaa ja neuvoa minua alusta loppuun asti monissa antoisissa keskusteluissamme vuosien varrella! Arvokkaita neuvoja ja tukea olen saanut myös FT Sari Kunnarilta. Varsinaisesta työni ohjauksesta haluan kiittää professori Pirjo Korpilahtea. Hanna Kuusela, samasta tutkimuslapsesta logopedian pro gradu -tutkielman tehnyt ystäväni saa tässä myös kiitolliset halaukset. Suomen Puheterapeuttiliittoa ja Oulun yliopiston Humanistista Kiltaa kiitän tutkimusta varten saamastani apurahasta. Suurkiitokset tukemisesta ja kannustamisesta kuuluvat miehelleni Ossille ja lapsilleni Akulle, Jaakolle, Sirulle ja Miikalle. Monina iltoina ja viikonloppuina äiti ei ehtinyt muuta kuin kirjoittaa. Haluan vielä kiittää erityisesti tutkimuslapseni perhettä, jota ilman koko projekti ei olisi ollut mahdollinen. Salaisuuden lapsi, pienokainen, olet ihmisenä korvaamaton. Titta ja Ari, suokoon Taivaallinen Isä teille runsaita siunauksiaan! Suurin ja kirkkain kiitos kaikesta kuuluu Suurelle Vapahtajallemme, jolta anova saa voimia. Eilen Herralle enkelit tuumivat näin; "On aika syntymän uuden. Hyvin paljon rakkautta tarvitsee tämä lapsi salaisuuden. Hänen kasvunsa ei liene nopeaa, ei hän saavuta tähtiä siellä; paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä, joita kohtaa hän elämän tiellä. Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi, ei sanoja mietteilleen löydä, kovin monissa paikoissa sopeudu ei, hän saa vammaisen nimellä käydä. Siispä huolella kotinsa valitkaamme, hän saakoon elämää täyttää. Herra, etsi vanhemmat, joita voit tähän erikoistehtävään käyttää. Heti tehtävän arvoa huomaa he ei ja niin ehkä onkin hyvä, mutta lahjana lapsosen mukana on luja usko ja rakkaus syvä. Pian alkavat varmaan he ymmärtää, minkä aarteen suuren he saikaan. Saavat iloita heikosta, hennosta, salaisuuden lapsesta taivaan." -Tuntematon-

3 Humanistinen tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä Laitos Tekijä Piirainen Riitta Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos Työn nimi Downin syndrooma -lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen sekä lapsen isän käyttäytyminen vuorovaikutustilanteissa Oppiaine logopedia Tiivistelmä Työn laji pro gradu - tutkielma Aika tammikuu 2004 Sivumäärä 70+7 (liitteet) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oululaisen Downin syndrooma -tytön varhaisten vuorovaikutuskeinojen ilmenemistä ja kehittymistä 4 13 kuukauden iässä sekä lapsen isän vuorovaikutuskäyttäytymistä strukturoiduissa ja vapaan leikin tilanteissa. Tutkimukseeni sain arvokasta lisätietoa kuntoutusseurannan ja neuvolan dokumenteista sekä vanhempien haastatteluista. Pohdin oraalimotoriikan, karkea- ja hienomotoriikan ja puheen kehittymisen yhteyksiä sekä lapsen vuorovaikutuksessa ilmenevien taitojen kehittymistä lapsen kognitiiviseen tasoon nähden. Olin käynyt kuvaamassa lasta viikoittain puolen vuoden ikään asti, sen jälkeen kahdesti kuukaudessa. Alkuperäistä videoaineistoa oli noin 8 tuntia. Analysoitavaa videomateriaalia valikoin yhteensä 112 minuuttia 45 sekuntia (20 tuokiota). Analysoin lapsen motoriikan, ääntelyn, katseen ja jaetun tarkkaavaisuuden kehittymistä. Tärkeänä perustana varhaisten vuorovaikutustaitojen kypsymiselle oli lapsen karkea- ja hienomotorinen kehitys. Nämä tiedot poimin ja analysoin tätä tutkimusta edeltäneestä logopedian proseminaaritutkielmaa varten kokoamastani aineistosta. Tarkastelin lapsen vuorottelutaitoja, matkimista, passiivisen ja koordinoidun jaetun tarkkaavaisuuden ilmenemistä, katseen käyttöä, yksinkertaisiin kehotuksiin reagoimista sekä toiminta-aloitteiden ilmenemistä. Isän vuorovaikutuksesta kartoitin erilaisten käyttäytymistyylien esiintymistä (ohjaava, rajoittava, tukeva, kehuva, vuorovaikutusta ylläpitävä, mallia näyttävä käyttäytyminen ja lapsen huomion kiinnittäminen toisaalle). Lapsen motorinen kehitys oli kauttaaltaan vain lievästi viivästynyttä, mikä edesauttoi varhaisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Sormiotteen orastava harjoitteleminen oli havaittavissa viimeisissä nauhoitteissa. Konttaamista tai seisomaan nousemista ei lapsella esiintynyt lainkaan. Ääntelyn kehityksessä havaitsin varhaisimpien kehitysvaiheiden viipymistä rinnakkain myöhempien vaiheiden kanssa ja varioivan jokeltelun viivästyneisyyttä, mitkä ovat tyypillisiä piirteitä lapsilla, joilla on Downin syndrooma. Myös poikkeavasta ääntelyn kehityksestä kertovia piirteitä esiintyi (vokaaliääntelyn ja ääntelyn matkimisen vähäisyys). Tutkimuksessa saatiin viitteitä lapsen sensomotorisen kehityksen Downin syndrooma -lapsille tyypillisestä vaihtelevuudesta. Yksinkertaisiin kehotuksiin lapsi ei reagoinut ennen 10 kuukauden ikää. Lapsen jaetun tarkkaavaisuuden, matkimistaitojen ja aloitteellisuuden kehitys eteni yllättävästi pääpiirteissään normaalisti kehittyvien lasten aikataulun mukaisesti. Isällä esiintyi erityisen paljon vuorovaikutusta ylläpitävää käyttäytymistä. Esille nousi isän herkkyys pyrkiä myötäilemään ja seuraamaan lapsen toimintaa tarjoamalla näin lapsen orastavia taitoja esiin houkuttelevan tilannekontekstin. Ohjaavaa käyttäytymistä esiintyi paljon ääntelyn vilkkaimmilla kausilla. Lasta rajoittavaa ja tukevaa käyttäytymistä ei juurikaan esiintynyt. Isä kehui lasta erityisesti ääntelyn vilkkaalla kaudella. Mallia näyttävä käyttäytyminen liittyi ääntelymallien tarjoamiseen. Lapsen huomion kiinnittäminen toisaalle väheni lapsen iän lisääntyessä. Tämä tutkimus oli yhden lapsen kehityksen intensiivinen seurantatutkimus, joka osoitti tarkkaavaisuuden taitojen, käsien hienomotoriikan, asennonhallinnan sekä suualueen ja ääntelyn kehityksen kytkeytyvän kehityslinjoiltaan toisiinsa. Tutkimuksen näkökulma painottui pragmaattisten taitojen tarkasteluun tilannekontekstissa. Tutkimuksen tulokset kuvaavat lapsen varhaisten vuorovaikutustaitojen kehitystä osana sosiaalis-kognitiivista kehitystä. Muita tietoja hakusanat: Downin syndrooma, varhainen vuorovaikutus, motorinen kehitys, ääntelyn kehitys, jaettu tarkkaavaisuus, isän käyttäytyminen

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO Downin oireyhtymä Oireyhtymän esiintyvyys, tyypilliset piirteet ja lisävammat Motorinen kehitys Älyllinen ja sosiaalinen kehitys Esikielellinen vuorovaikutus Vuorovaikutustaitojen ja esikielellisten keinojen kehittyminen Intentionaalisen eli tavoitteellisen kommunikoinnin muodot Vuorottelutaidot Katsekontakti, jaettu tarkkaavaisuus ja jaettu toiminta Ääntelyn kehittyminen ja sen yhteys myöhempiin kielellisiin taitoihin Kielellisen kehityksen erikoislaatuisuus Downin syndrooma -lapsilla Varhaisten esikielellisten taitojen arviointi TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusaineiston keruu ja tutkimuslapsen esitiedot Käytetyt välineet Menetelmä Aineiston käsittely ja tilastolliset menetelmät TULOKSET Karkea- ja hienomotoriset taidot Lapsen ääntely Katse, jaettu tarkkaavaisuus ja vuorovaikutustaidot Isän vuorovaikutuskäyttäytyminen POHDINTA Tutkimuksen toteuttaminen ja menetelmät Karkea- ja hienomotoriset taidot Ääntelyn kehitys vaiheittain sekä oraalimotoriikan ja puheen kehityksen suhde Katse, jaettu tarkkaavaisuus ja vuorovaikutustaidot Isän vuorovaikutuskäyttäytyminen Loppupäätelmiä ja jatkotutkimusaiheita LÄHTEET LIITTEET

5 1 1. JOHDANTO Suomalaisia lapsia, joilla on Downin syndrooma, on tutkittu verrattain vähän. Merkittävimpiä on ollut Kaisa Launosen (1998) pitkäaikaisseurantatutkimus varhaisviittomisohjelman vaikutuksista Downin syndrooma -lasten kielen omaksumiseen. Kiinnostuin aihepiiristä, kun tuttavapiiriini syntyi vuonna 1999 pieni tyttö, jolla oli 21-trisomia. Tämän lapsen ensimmäisiä elinkuukausia pääsin seuraamaan läheltä ja olen saanut olla perheen rinnalla myös äidin tunteita jakamassa. Vauva-ajan seurantaraportteja löytyi kirjallisuudesta niukasti aloittaessani tutkimuksen vuonna Sittemmin Downin syndrooma -lasten varhaisen vuorovaikutuksen kehityksestä on julkaistu uusia tutkimuksia (mm. Berglund, Eriksson & Johansson, 2001; Legerstee, Van Beek & Varghese, 2002; Pino, 2000). Downin syndrooma -lasten esikielellistä kehitystä (McCathren, Yoder & Warren, 1999; Lynch ym., 1995; Steffens, Oller, Lynch & Urbano, 1992) ja eleiden käyttöä (Franco & Wishart, 1995) sekä sanojen omaksumista (Mervis, 1990) koskevissa tutkimuksissa on havaittu muiden lasten kehityksestä eroavia piirteitä. Useiden vuorovaikutusta käsittelevien tutkimusten mukaan (Cardoso-Martins & Mervis, 1985; Harris, Kasari & Sigman, 1996; Pino, 2000; Roach, Barratt, Miller & Leavitt, 1998) pienen Downin syndrooma -lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutus on erilaista kuin normaalisti kehittyvän lapsen ja tämän vanhempien välinen. Downin syndrooma -lapsen äitien on esimerkiksi todettu kontrolloivan enemmän lapsen leikkiä valitsemalla leluja ja leikin aiheen, kun puolestaan normaalisti kehittyvän lapsen annetaan useammin päättää itse leikistä ja leluista (Harris ym., 1996; Pino, 2000). Vanhemman ja lapsen yhteisten vuorovaikutusleikkien on todettu tukevan eleilmaisun ja varhaisen kommunikoinnin kehittymistä sekä terveillä, normaaleilla lapsilla että kehitysvammaisilla, sillä ne kehittävät symbolien yhdistelyä (Goldin-Meadow, 1998; Volterra, 1981). Omassa tutkimuksessani tarkastelen isän ja lapsen varhaista vuorovaikutusta tutkimuslapsen ensimmäisenä elinvuotena. Päätavoitteeni on tutkia varhaisia vuorovaikutuskeinoja: ääntelyä, vuorottelua, jaettua tarkkaavaisuutta ja jaettua toimintaa. Tukeudun työssäni Launosen (1998) käyttämään luokitteluun vuorovaikutuksen varhaisista keinoista. Haluan lisäksi selvittää, voidaanko lapsen ja

6 2 isän vuorovaikutustilanteita tarkastelemalla tunnistaa isän käyttämiä vuorovaikutusta tukevia keinoja. Tutkimukseni painottuu läheisen vuorovaikutuksen tutkimiseen, ei niinkään vammaisuuden ja siihen liittyvien ongelmien tarkasteluun vuorovaikutuksen kehittymisessä. Tätä tutkimusta edeltäneessä seminaarityössäni tarkastelin tutkimuslapsen hieno- ja karkeamotoriikan sekä oraalimotoristen taitojen kehittymistä. Kokoamani aineisto osoitti syömään oppimisen kytkeytyvän asennonhallintaan, istumaan oppimiseen (Slight & Niman, 1984) sekä kielen ja kasvojen lihastoimintaan (Castillo-Morales, 1991). Esikielelliseen kommunikointiin kuuluvien eleiden käyttö on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle, koska eleiden käyttö kommunikoivassa tarkoituksessa alkaa terveilläkin, normaalisti kehittyneillä lapsilla vasta ensimmäisen ikävuoden lopulla (Bruner, 1981; Volterra, 1981). Eleiden käytön edellytyksenä on riittävän kehittynyt motoriikka ja koordinaatio. Downin syndrooma -lapsilla eleiden käyttö alkaa myöhemmin kuin terveillä lapsilla, koska heidän motorinen kehityksensä on viivästynyttä (Franco & Wishart, 1995; Caselli, 1990, Caselli ym., 1998). Vauvaikäisen lapsen käyttäytymisen arviointi tarkkailijan asemassa on hankalaa. Arvioijan omat tulkinnat tilanteista voivat erota suuresti tilanteessa mukana leikkivän tai vaikuttavan vanhemman tulkinnoista. Keskustelut lapsen vanhempien kanssa kunkin kuvaustilanteen jälkeen ovat ohjanneet jonkin verran lapsen katseen, jaetun tarkkaavaisuuden ja vuorovaikutustaitojen arviointia. Kirjallisuudessa esiintyneet tutkimusmenetelmät eivät ole sopineet suoraan omaan, vauvaikäisen lapsen tapaustutkimusasetelmaani. Julkaistuissa tutkimuksissa lapset ovat tavallisesti olleet yli vuoden ikäisiä ja analyyseissä on käytetty tilastollisia menetelmiä ja digitaalista tekniikkaa. Arviointikriteerien ja mittarien laatiminen omaan tutkimukseeni oli huomattavan työlästä. Ihmisistä, joilla on Downin syndrooma, käytän tässä työssä nimityksiä Downin syndrooma -lapsi ja Downin syndrooma -henkilö. Käytän pitempää ilmaisua henkilö, jolla on Downin syndrooma silloin, kun se tekstin rakenteen kannalta on luontevaa. Myös Launonen (1998) käytti näitä termejä väitöskirjassaan.

7 Downin oireyhtymä Oireyhtymän esiintyvyys, tyypilliset piirteet ja lisävammat Esiintyvyys Downin oireyhtymällä tarkoitetaan kehityshäiriötä, joka johtuu kromosomissa 21 esiintyvästä poikkeavuudesta. Kehitys häiriintyy jo varhaisessa vaiheessa raskautta. Syndroomaa on kolmea tyyppiä, joista yleisin on kromosomin 21 kolminkertaisuus eli trisomia. Trisomiassa solunjakautumisen yhteydessä kromosomit eivät siis jakaudu tasan, vaan soluihin tulee ylimääräinen kromosomi. Trisomia on yleisin yksittäinen älyllisen kehitysvammaisuuden syy Suomessa: sitä esiintyy 95 %:lla Downin syndrooma -henkilöistä (Kallunki, Wilska & Leisti, 1988, s ; Simola, 1996). Toinen oireyhtymätyyppi on mosaikismi, jossa ylimääräinen kromosomi on vain osassa soluja. Oireiden vaikeusaste riippuu trisomisten solujen lukumäärästä. Jos trisomiasoluja on vain muutama prosentti, oireet ovat lievempiä ja ulkonäköön liittyvät poikkeavat piirteet ovat vähäisempiä. Mosaiikkityyppistä Downin syndroomaa esiintyy Suomessa kaikista Down-tapauksista 1 2 %:lla (Wilska, 2000). Kromosomin 21 jakautumisvaiheessa voi tapahtua myös katkeaminen, jolloin irronnut palanen voi tarttua kromosomiin 14. Tällöin puhutaan translokaatiosta, jota on Suomessa 4 5 %:lla kaikista Downin oireyhtymätapauksista eli noin kolme tapausta vuodessa (Simola, 1996; Wilska, 2000). Translokaatio on joko vanhemmilta periytyvä tai sukusolujen kypsymisjakautumisessa syntynyt kromosomihäiriö. Downin oireyhtymä esiintyy noin 1/ vastasyntyneestä eli vuosittain Suomessa syntyy lasta, jolla on 21-trisomia (Wilska, 2000). Raskauden aikaisten seulontatutkimusten on arvioitu vähentäneen syntyvien Downin syndrooma - lasten määrää lähes 20 % (Kaski ym., 2002, s. 84) ja neljäsosa raskauksista myös keskeytyy luonnollisesti (Simola, 1996). Kaikista älyllisesti kehitysvammaisista noin 10 %:lla on Downin oireyhtymä. Alle 25-vuotiaiden äitien lapsista 21-trisomia on yhdellä 2000:sta ja 45-vuotiaiden äitien lapsista yhdellä 25:sta (Kaski, Manninen, Mölsä & Pihko, 2002, s. 80). Riski saada lapsi, jolla on kromosomipoikkeama, kasvaa huomattavasti äidin saavutettua 35 vuoden iän.

8 4 Tyypilliset piirteet ja lisävammat Downin oireyhtymälle tyypillisiä ulkoisia piirteitä on monia, mutta kaikki eivät aina esiinny jokaisella lapsella. Kehityksen suuri variaatio on tärkeätä muistaa. Vaikka suurimmalla osalla Downin syndrooma -vauvoja onkin samoja tyypillisiä elimellisiä piirteitä, he kehittyvät yksilöllisesti kuten muutkin lapset. Rondalin (1994) mukaan lähes kaikilla Downin syndrooma -lapsilla on lihasten hypotoniaa, keskushermoston kypsymättömyyttä ja aineenvaihdunnan poikkeavuutta. Keskushermoston primitiivirefleksit (esimerkiksi Moro-refleksi, palmo-mentaalirefleksi, automaattinen askelrefleksi) säilyvät Downin syndrooma -lapsilla tavallista pidempään. Rakenteellisesti kallo on matala ja pieni, leuka on pieni ja kasvojen ja suun alueella on hypotonisuutta. Nenän selkä on yleensä leveä, silmien luomirako on vino ja nasaalisissa silmäkulmissa on poimut (epicanthukset). Kämmenissä on nelisormipoimut ja lisäksi oireyhtymän omaavalle henkilölle on tyypillistä lyhytkasvuisuus ja karhea ääni (Kaski ym., 2002, s. 80). Kaski ym. (2002, s. 80) toteavat synnynnäisen sydänvian olevan noin 40 kertaa yleisempi Downin syndrooma -lapsilla kuin muilla lapsilla. Hallidie-Smithin (1985) mukaan puolella Downin syndrooma -lapsista on synnynnäinen sydänvika, Suomessa noin kolmasosalla (Kaski ym., 2002, s. 80). Yleistä infektioalttiutta, liikalihavuutta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy myös. Keskushermostossa on havaittu poikkeamia muun muassa aivojen kehityksessä (Miller & Leddy, 1998). Downin syndrooma -lapsilla aivot kehittyvät hitaasti ja niiden koko jää pienemmäksi kuin muilla lapsilla 2 3 vuoden ikään mennessä. Myös pikkuaivojen, aivorungon (Miller & Leddy, 1998; Nadel, 1995) ja hippokampuksen rakenteet (Pennington, Moon, Edgin, Stedron & Nadel, 2003) poikkeavat normaalista. Kortikaalisten poimujen määrä on vähäisempi, hermoyhteyksiä on vähemmän ja synapsien toiminta heikompaa kuin terveillä lapsilla. Sisäkorvan ja välikorvan rakenteellista poikkeavuutta esiintyy enemmän kuin terveillä lapsilla (Mazzoni, Ackley & Nash,1994; Rondal, 1994) ja konduktiivinen kuulovika kehittyy lähes 70 %:lle Downin syndrooma -lapsista (Autio & Kaski, 1996). Rondal (1994) mainitsee tutkijoiden löytäneen Downin syndrooma -lapsilla aivorungon alueella hermosolujen puutteellista myelinisaatiota. Kuuloluissa ja simpukassa on havaittu epämuodostumia, jotka vaikuttavat signaalin etenemiseen kuulohermossa.

9 5 Kaski ym. (2002, s. 158) mainitsevat kuulonaleneman tärkeimmäksi syyksi pitkittyneet välikorvantulehdukset, joiden seurauksena kehittyy liimakorvatauti. Se on kivuton sairaus, jossa välikorvan heikon ilmastoitumisen takia välikorvan limakalvo ja tärykalvo paksuuntuvat (Pettay, 1998). Daviesin (1985) ja Rondallin ja Edwardsin (1997, s. 153) mukaan Downin syndroomaan liittyvä konduktiivinen kuulonalenema on bilateraalinen, suuruudeltaan db ja kuulonalenema keskittyy puheen kehityksen kannalta keskeisesti 500, 1000 ja 2000 Hz:n taajuuksille. Myöhemmin voi kehittyä myös sensorineuraalinen kuulonalenema. Kuuloaistin heikkoudet ja varsinkin pitkittyneiden korvatulehdusten, välikorvan rakenteellisten poikkeamien ja lievän kuulonaleneman suuri esiintyvyys Downin syndrooma -lapsilla ovat puheen kehityksen riskitekijöitä (Mazzoni ym., 1994; Rondal, 1994). Ikähuonokuuloisuus voi alkaa jo 30 vuoden iässä (Kaski ym., 2002, s. 159). Näköaistiin liittyviä tyypillisiä piirteitä Downin oireyhtymässä ovat likitaittoisuus, mykiön samentumien varhainen ilmeneminen ja karsastus (Rondal, 1994). Vastasyntyneillä terveilläkin lapsilla näkökyky on aluksi niin heikko, että lapsi erottaa vain selkeitä kontrasteja ja taustasta poikkeavia muotoja, esimerkiksi kasvoista silmät ja suun (Hyvärinen, 1984, s. 7). Näkökyky riittää kuitenkin tukemaan varhaista kommunikaatiota, sillä vauva tunnistaa lähellä kasvojaan olevan aikuisen ilmeet ja pystyy matkimaan niitä (Meltzoff & Moore, 1983). Tavallisesti lapsen näön kehittyessä silmien liikuttaminen ja liikkuvan kohteen seuraaminen onnistuvat jo parin kuukauden iässä (Hyvärinen, 1984, s. 9). Downin syndrooma -vauvoilla esiintyy Millisin (1985) mukaan silmien yhteisnäköä heikentävää karsastusta ja varhaista silmälasikorjausta vaativaa taittovirheisyyttä, mitkä saattavat hidastaa varhaisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Autio ja Kaski (1996) toteavat useimmilla leikkiikäisillä Downin syndrooma -lapsilla silmän mukauttamiskyvyn (akkomodaatiokyvyn) olevan yhtä heikko kuin 45-vuotiailla. Ikääntymiseen tai korvaja silmäsairauksiin liittyvä näön ja kuulon samanaikainen heikkeneminen on Downin syndroomassa tavallista (Kaski ym., 2002, s. 156). Downin syndrooma -lasten varhaiskehityksessä on yleisesti sekä hermostollisia että aisti-integraation käsittelyyn, kuten huomion suuntaamiseen, kuullun informaation prosessointiin ja lyhytaikaisen kuulomuistin kapasiteettiin liittyviä ongelmia (Rondal, 1995, s. 5). Vuorovaikutuksen kehittymisessä on paljon riskitekijöitä. Vammainen

10 6 lapsi sijoittuu kuitenkin yksilö- ja ympäristötekijöiden monimuotoiseen kokonaisuuteen, mikä muokkaa paitsi lasta, myös hänen ympärillä olevaa perhettään Motorinen kehitys Karkea- ja hienomotoriikan kehittymisellä on erityisrooli vuorovaikutuksen kehittymiselle. Asennonhallinta, käsien ja suualueen lihasten hallinta sekä ääntelyyn, puheeseen ja kommunikatiivisiin eleisiin vaadittavat taidot ja neurologiset toiminnot ovat kytköksissä toisiinsa (Dunst, 1990; Lyytinen ym., 2000). Hieno- ja karkeamotoristen taitojen kypsyminen on olennaista varhaisten vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Downin syndrooma -lapsilla on useita rakenteellisista ja neurologisista poikkeamista johtuvia toimintavajavuuksia sekä lihasten hypotoniaa (Nadel, 1995), minkä vuoksi motorinen kehitys viivästyy. Varhaisten refleksien kehityksessä on lisäksi poikkeavia piirteitä (Sleight & Niman, 1981, s. 18). Esimerkiksi primitiivinen seisomisheijaste, asento- ja kosketusaisti sekä reflektorinen reagoiminen asennon muutoksiin voivat toimia heikosti tai jopa puuttua. Lapsilla esiintyy normaalien, kypsymättömien sekä patologisten liikemallien yhdistelmiä tai kehitysvaiheista saattaa jäädä pois jokin tyypillinen vaihe, esimerkiksi konttaaminen (Kallunki ym., 1988, s. 44). Holttinen (2000) mainitsee lihasten hypotonian olevan selvimmin havaittavissa vauvaiässä ja se on voimakkainta keskivartalossa, raajoissa ja niskassa. Lihasten hypotonia hidastaa kaikkien normaalien motoristen liikemallien ja asennonhallinnan kypsymistä. Nivelet ovat yliojentuvat, mikä vaikeuttaa liikkeiden hallintaa ja esimerkiksi istumasta nouseminen tapahtuu usein suorien raajojen kautta polvilleen nousun sijasta. Downin syndrooma -lasten liikkumistapa on kokonaisvaltaista kehon liikuttelua suorilla raajoilla, ja hallitun taivutuksen oppiminen on selvästi vaikeaa (Sleight & Niman, 1981, s ). Kallunki ym. (1988, s. 45) mainitsevat, että liikkuminen alkaa pyörimällä tai ryömimällä ensimmäisen ikävuoden lopulla ja tukeva, itsenäinen istuminen onnistuu vasta noin vuoden iässä. Holttisen (2000) mukaan karhunkäyntiasennossa yliojennetuin jaloin liikkuminen on tavallista. Kävelemään Downin syndrooma -lapset oppivat vasta noin kahden vuoden ikäisinä

11 7 (Simola, 1996). Koska motorinen kehitys on hidasta, lapsi on pitkään riippuvainen aikuisen tuesta. Normaalisti kehittyvät lapset alkavat liikkua ja tutkia ympäristöään ryömien ja kontaten puolen vuoden iässä ja useimmat tavoittelevat jo kävelyaskeleita vuoden ikään mennessä (Imeväisiän toiminnallinen kehitysdiagnostiikka, 1989). Downin syndrooma -lasten vanhemmat joutuvat tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia, tuomaan ympäristön heikosti liikkuvan lapsen ulottuville. Luonnolliseen vuorovaikutukseen saattaa tulla vammaisuuteen ja kasvattamiseen liittyvien tunteiden ja rasitusten vuoksi myös sisäisiä stressitekijöitä, jotka heijastuvat lapsen ja vanhempien vuorovaikutussuhteeseen. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja ensitietoa lapsen vammaisuuteen liittyvien kysymysten edessä. Vanhempien on tärkeää pystyä iloitsemaan vauvasta hänen kehityspoikkeamastaan huolimatta, jolloin vuorovaikutus toteutuu ja kehittyy normaalin perheen sosiaalisen ja emotionaalisen tukirakenteen sisällä. Kasvojen ja suunalueen motoriikka Lihasten hypotonia ja heikko koordinaatio heijastuvat myös kasvojen ja suun alueelle aiheuttaen oraalimotoriikan kehittymisen ongelmia. Suun pieni tilavuus, kitalaen kapeus tai kielen koko aiheuttavat sen, että lepoasennossaan kieli asettuu yleisesti hampaiden väliin tai tulee jonkin verran ulos suusta (Castillo-Morales, 1991, s. 64). Toisaalta kielen koko sinänsä ei ole ongelma, vaan suuontelon ahtaus ja kielen hypotonia (Limbrock, Fischer-Brandis & Avalle, 1991). Hypotonisen kielen vuoksi kitalaen kasvu häiriintyy ja siitä muodostuu kapea (Castillo Morales, 1991, s. 71). Häiriöt suualueen motoriikan kehityksessä saavat aikaan kompensaatioita, mukautumisia ja juuttumista virheellisiin toimintamalleihin ja sitä kautta myös hidastavat syömis- ja artikulaatiotaitojen kypsymistä (Castillo-Morales, 1991, s. 68). Sleight ja Niman (1984) mainitsevat, että usein hampaiston kehitykseen liittyy hampaiden muodon tai lukumäärän muutoksia, yläleuan pienikokoisuutta ja alaleuan suuremmasta koosta johtuvaa etualueen ristipurentaa. Kielen hypotonialla on arveltu olevan purennan kehityksessä suuri merkitys. Lapsen syntyessä ylä- ja alaleuan suhteet ovat useimmiten hyvät, mutta kasvun myötä leukojen keskinäinen asema muuttuu, ja joillekin lapsille kehittyy alaleuan eteenpäin työntyminen.

12 8 Nielun ja kielen lihasten kehittymishäiriöistä seuraa tavallisesti Downin syndrooma - lapsilla virheellinen nielemismalli TTS (tongue thrust swallowing; ks. Morris, 1977), jossa nielaisun aikana kieli työntyy hampaita vasten tai jopa ulos suusta. Virheellinen nieleminen aiheuttaa puolestaan hampaiston ja purennan virheellistä kehitystä. Suualueen lihasryhmien rytmikäs toiminta liittyy imemiseen ja nielemiseen, laajenee puremisliikkeisiin, jokelteluun ja puhumiseen (Barlow ym. 2000). Imeväisiässä häiriintyneiden syömistaitojen ja myöhempien puhumis- ja nielemisvaikeuksien välillä on havaittu selkeä yhteys (Selley, Ellis, Flack & Brooks, 1990). Erityisongelmia aiheuttavat neuromuskulaarisen kehityksen häiriöt, jotka tuottavat koordinaatiovaikeuksia ja hypotoniaa suualueen lihaksistossa ja heikentävät puheentuottamista (Rondal, 1995, s. 4, 256). Rondalin mukaan Downin syndrooma - vauvoilla on havaittu yleisesti vähemmän suun ja nielun alueen lihastoimintaan osallistuvia hermosoluja kuin terveillä vauvoilla ja hermoyhteydet artikulatoristen elimien välillä kypsyvät hitaasti. Castillo-Moralesin (1991) kehittämällä kasvojen ja suualueen stimulaatiohoidolla ja suulakilevyn käytöllä eli orofakiaalisella säätelyterapialla on pystytty onnistuneesti vaikuttamaan suualueen motoriikan kehittymiseen (Glatz-Noll & Berg, 1991; Jääsaari & Kaipaala, 1998). Kasvojen hypotonisuus saa myös aikaan ilmeettömyyttä, joka voi osaltaan vähentää äidin vuorovaikutusaktiivisuutta (Levy-Shiff, 1986). Lapsi jätetään usein leikkimään yksin (Smith & Hagen, 1984), koska kehitysvammaisen lapsen varhaisia ilmaisuyrityksiä ei tunnisteta (Yoder, 1987) Älyllinen ja sosiaalinen kehitys Älyllinen kehitysvammaisuus jaetaan WHO:n kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 (1999:2, s. 256) neljään luokkaan älykkyysosamäärän perusteella (Taulukko 1.). Taulukko 1. Älyllisen kehitysvammaisuuden jaottelu ICD-10 (1999:2, s. 256) mukaan. Älykkyysosamäärä Älykkyysikä (v.) Kehitysvammaisuuden vaikeusaste Alle alle 3 Lievä älyllinen kehitysvammaisuus Keskivaikea Vaikea Syvä älyllinen kehitysvammaisuus

13 9 Downin oireyhtymään liittyy lähes aina älyllistä kehitysvammaisuutta, mutta mosaikismin vaikutus älykkyysosamäärään on vähäisintä (Rondal & Edwards, 1997, s. 77). Mosaikismi -oireyhtymässä älykkyysosamäärä on keskimäärin 60 ja 21- trisomiassa sen on todettu jäävän useimmiten noin 40:een. Kehitysvammaisuuden vaikeusaste siis vaihtelee ja Downin syndrooma -lasten älykkyys voikin vaihdella lievästä syvään älylliseen kehitysvammaisuuteen. Kasken (2002, s. 81) mukaan suomalaisista 21-trisomia -lapsista suurin osa on älyllisesti lievästi tai keskitasoisesti kehitysvammaisia. Rondal ja Edwards (1997, s. 143) toteavat, että varhainen älyllinen kehitys viivästyy myös synnynnäisen hypotonian seurauksena, koska liikkuvuuden rajoittuneisuus estää kokemuksellisen tiedon keräämistä ja vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin hakeutumista kasvuympäristössä. Älyllinen kehitys etenee aluksi samoin kuin normaaleillakin lapsilla, mutta muutamien kuukausien tai vuosien kuluessa alkaa ilmetä ongelmia esimerkiksi muistia vaativissa tehtävissä (Nadel, 1995). Älykkyyden kehittymisessä on pyrähdyksenomaisia vaiheita sekä hitaampia tasanteita. Downin syndrooma -lapsille on tavallista mm. tarkkaavaisuuden hallinnan ongelmat, hidas reagointikyky, audiivisen prosessoinnin ja lyhytkestoisen muistin heikkoudet sekä aisti-informaation käsittelyn vaikeus (Rondal, 1995). Älyllisten ongelmien yhtenä syynä on ilmeisesti hippokampuksen puutteellinen kehitys ja toiminta (Pennington ym., 2003). Hippokampuksen tehtävät liittyvät olennaisesti työmuistiin ja hippokampuksen vaurioituminen tai puutteellinen toimiminen estää uusien asioiden ja tapahtumien muistiin tallentumisen (Eichenbaum, 1999). Hippokampus myös rappeutuu ilmeisesti Downin oireyhtymässä jo melko nuorena. Alzheimerin taudin oireet, jotka ovat tavallisesti muistihäiriöitä, alkavat useimmiten vuoden iässä (Nadel, 1995; Rondal & Edwards, 1997, s. 210; Simola, 1996). Ennenaikaisen dementoitumisen seurauksena monilla Downin syndrooma -aikuisilla kehitysvammaisuuden aste syvenee, sillä aivojen neurokemialliset muutokset heikentävät ajattelua semanttisella tasolla (Rondal & Edwards, 1997, s. 211). Sosiaaliset taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Myös kehitysvammaisella lapsella onnistumisen kokemukset ja myönteinen minäkuva edistävät sosiaalistumista ja omatoimisuuden kehittymistä. Downin syndrooma -lapsia kuvataan stereotyyppisesti tunteitaan ilmaiseviksi, lempeiksi ja temperamentiltaan

14 10 helpoiksi (Ganiban, Wagner & Cicchetti, 1990). Ensimmäisten elinvuosien aikana heitä on kuvattu itsepäisiksi ja jopa häiritsevästi käyttäytyviksi. Manion (1995) ja Serafica (1990) korostavat persoonallisuuden kehittymisessä ympäristön, fyysisten ja henkisten kykyjen ja perimän osuutta sekä sisarusten ja vanhempien vuorovaikutusta. Vanhempien odotukset ja suhtautuminen Downin oireyhtymä -diagnoosiin sekä taidot käsitellä haasteellista käyttäytymistä ovat tärkeitä elementtejä psykososiaalisen kehityksen taustalla. Vanhempien ylisuojelevuus ja perheen kommunikaatiovaikeudet saattavat vaikeuttaa omatoimisuutta ja ystävyyssuhteiden solmimista ikätovereihin. Varsinkin leikki-ikäisillä Downin syndrooma -lapsilla esiintyy ilmaisukyvyn niukkuudesta ja kommunikointivaikeuksista johtuen usein turhautumista sekä epäsosiaalista käytöstä. Tilanteet helpottuvat huomattavasti, kun sekä lapsi että vanhemmat omaksuvat toiminnallisia viittomia, jolloin lapsi pystyy vähitellen ilmaisemaan tarpeitaan (Launonen, 1998, s. 161, 170; Manion, 1995) Esikielellinen vuorovaikutus Varhaisen, puhetta edeltävän vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä ovat Tomasellon (1999) mukaan hoitavan aikuisen kanssa tapahtuva vastavuoroinen virittyminen yhteiseen toimintaan ja jaettu tarkkaavaisuus. Vuorovaikutuksen välineitä ovat ääntelyn ja katsekontaktien lisäksi hymy, ilmeet, eleet, liikkeet ja äidin osalta etäisyyksien sekä tilan käyttö (Nurkkala, 1998). Vuorovaikutus kehittyy huomion suuntaamisen, jaetun tarkkaavaisuuden sekä katse- ja toimintailmaisun kautta vähitellen yhä eriytyneempään ja merkitykseltään tarkempaan eleilmaisuun. Kehittynyt eleilmaisu toimii siirtymävaiheessa puheilmaisun rinnakkaiskeinona ja tukena (Volterra, 1981; Zinober & Martlew, 1985). Tässä tutkimuksessa keskitytään varhaisten vuorovaikutuskeinojen tarkasteluun ennen tarkoituksellisten eleiden käytön ilmaantumista Launosen (1998) luokittelun mukaisesti. Vuorovaikutuksen varhaisiin keinoihin luetaan tässä työssä siis vuorottelu, katsekontakti, vastavuoroisen katseen käyttö, jaettu katse ja jaettu toiminta. Varhaista ääntelyä tarkastellaan vuorovaikutuksen osana, koska jokeltelulla ja sen kehittymisellä on todettu yhteys myöhempään puheilmaisuun (McCathren ym., 1999; Stoel-Gammon, 1998). Ääntelyn kehittymisellä on myös yhtymäkohtia

15 11 hienomotoriseen kehitykseen (Locke, 1989), ja kokonaismotorisilla taidoilla (erityisesti asennon ja tasapainon hallinnalla) on vaikutusta tavoittelun, havainnoinnin ja liikkumisen koordinoitumiseen (Lyytinen, Ahonen, Eklund & Lyytinen, 2000). Vuorovaikutustaitojen kognitiiviset edellytykset Varhainen vuorovaikutussuhde lapsen ja äidin sekä ympäröivän perheen kanssa luo vauvalle ne olosuhteet, joissa hänen kielelliskognitiiviset taitonsa heräävät jo ennen syntymää (DeCasper & Spence, 1986). Lapsi kuulee ympäröivän maailman ääniä kohdussa. Monet äidit kertovat lapsen tunnistaneen syntymän jälkeen äidin ja isän äänen ja rauhoittuneen kuullessaan ne. Sternin (1985, s , 129) mukaan äidin ja lapsen symbioosin toistuvat arkirutiinit muodostavat kehyksen, missä puhetta edeltävä kommunikointi kehittyy sosiaalis-kognitiivisen kehityksen osana jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Stern viittaa Piaget'n kognitiivisen kehityksen malliin, jossa lapsi oppii jäsentämään ympäristöään aktiivisena toimijana. Vuorovaikutusrutiineissa ja - leikeissä toteutuvat tietynlainen järjestys ja toisto sekä vaihtelu ja erilaisuus. Näiden toimintojen kautta vanhemmat auttavat lasta säätelemään optimaalista aktivaatiotasoaan. Lapsi oppii kuuntelemista, aloitteisiin vastaamista ja aloitteen tekemistä, saa harjoitella varhaisia kommunikatiivisia toimintojaan ja kokea turvallisuutta, kiintymystä ja jaetun toiminnan iloa. Kommunikoinnin kehitys on Piaget'n (1953) mukaan kiinteä osa motorista, sensorista ja kognitiivista kehitystä. Piaget katsoo kuitenkin, että tietty kognitiivinen taso edeltää kielen kehittymistä. Hän jakaa lapsen kognitiivisen kehityksen neljään kauteen: sensomotoriseen, esioperationaaliseen, konkreettien operaatioiden ja formaalisten operaatioiden kauteen. Sensomotorinen kausi käsittää lapsen kaksi ensimmäistä ikävuotta. Sensomotorisen kauden kehitys etenee Piaget'n mukaan siten, että taidot seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä ja myöhemmin ilmenevät taidot perustuvat aiemmin opituille. Tutkimukseni koskee ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvaa kehitystä, joten tässä tarkastellaan vain sensomotorisen kehityksen varhaisvaiheita. Sensomotorisen kauden Piaget (1953, 1955) jakaa kuuteen vaiheeseen, joista neljä ajoittuu ensimmäiselle ikävuodelle (Taulukko 2.). Ensimmäiset elinkuukaudet eli vaiheet I II ovat lähinnä refleksien kehittymistä ja koordinoitumista. Tällöin lapsi oppii vähitellen kiinnittämään katseensa kohteeseen, seuraamaan liikkuvaa esinettä ja tavoittelemaan kohdetta. Vasta vaiheessa III lapsi alkaa säädellä toimintaansa ja

16 12 toistaa tarkoituksellisesti alkeellisia toimintamalleja (skeemoja) nähdessään niiden vaikuttavan ympäristöön. Vähitellen vaiheessa IV opituista toimintamalleista tulee intentionaalisia. Lapselle alkaa myös muodostua käsitys ajasta ja esineiden pysyvyydestä. Taulukko 2. Ensimmäisen ikävuoden sensomotorisen kauden vaiheet normaalisti kehittyvillä, terveillä lapsilla Piaget'n (1953, 1955) mukaan. Vaihe Ikä Toimintojen kuvaus I 0 1½kk Synnynnäisten refleksien kehittyminen, refleksinomainen reagointi eri aistien ärsykkeisiin II III IV 1½ 4 kk 4 8 kk 8 12 kk Vähittäinen toimintojen koordinoituminen toistojen kautta, aistiinformaation yhdistäminen Alkeellisten toimintaskeemojen muotoutuminen ja niiden kokeileminen, pyrkimys vaikuttaa ympäristöön toiminnalla, inhimillisen toiminnan jäljitteleminen Todellisuuden hahmottaminen mentaalisten edustumien (muistin) avulla, aikajärjestyksen ja objektipysyvyyden ymmärtäminen, varhaiset rituaalileikit Downin syndrooma -lapsilla kognitiivisen kehityksen viivästyneisyys määrää kielellisen kehityksen kulkua siten, että sensomotoriselta kehitystasolta toiselle eteneminen on hitaampaa kuin muilla lapsilla (Caselli ym., 1998; Dunst, 1990). Kehitys ei välttämättä tapahdu samassa järjestyksessä kuin normaaleilla lapsilla ja tietylle tasolle ominaisten taitojen vakiintumattomuus voi ilmetä taantumisena edelliselle sensomotorisen kehityksen tasolle (Dunst, 1990; Wishart, 1987). Tämä johtuu Dunstin (1990) mukaan sisäisten toimintamallien muokkaamisen hitaudesta. Downin syndrooma -lapsilla sensomotorista tasoa II vastaava mentaalinen kehitysikä saavutetaan keskimäärin 3 5 kuukauden iässä, taso III 6 14 kuukauden välillä ja tasolle IV Downin syndrooma -lapset yltävät kuukauden iässä (Dunst, 1990).

17 Vuorovaikutustaitojen ja esikielellisten keinojen kehittyminen McTear ja Conti-Ramsden (1992, s. 73) kuvaavat lapsen ja hänen hoivaajansa välistä varhaista interaktiota "esikeskusteluiksi" (proto-conversation). Jo muutaman viikon ikäisen vauvan keskustelunomainen ääntely ja ilmeet saavat aikuisen vastaamaan niihin omalla kypsemmällä keskustelullaan ikäänkuin vauvan käyttäytyminen olisi intentionaalista. Vanhemmat puhuvat lapselle kuin vertaiselleen (Stern, 1985, s. 43; Bruner, 1975). Näin vanhemmat tukevat lapsen kognitiivisten toimintojen kehittymistä lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä (zone of proximal development, Vygotski, 1982, s ). Lähikehityksen vyöhykkeellä lapsi tarvitsee aikuisen tukea toiminnoissa, joista hän ei vielä selviä yksin. Lapsen sisäiset psykologiset kokemukset kehittyvät vähitellen näistä yhteistoiminnoista. Laakso (1999, s. 120) päättelee, että varhaisessa kehityksessä on selvää jatkuvuutta lapsen esikielellisistä toiminnoista myöhempään kielelliseen taitoon. Esikielellisen kommunikaation piirteet toimivat paitsi ennusmerkkeinä myöhemmän kielen kehityksen arvioinnissa, myös varhaisen kuntoutuksen mahdollisina kanavina. Kielenkehityksen varhaisvaiheissa lapsella on kokemusten kautta kokonaisvaltaisia muistikuvia ympäristöstä ja toistuvista arkirutiineista, mutta muistikuvat alkavat vähitellen tallentua yksityiskohtaisempina (Launonen & Lonka, 2000). Nämä tilanteet muodostavat pohjan turvallisuuden tunteen kehittymiselle, mikä on Överlundin (1993) ja Johanssonin (1994, s. 17) mukaan ympäristöä tutkivan lapsen kielenkehityksen perusta. Myönteisessä, turvallisessa vuorovaikutuksessa saadut kokemukset edistävät kommunikoinnin kehittymistä. Lapsi oppii, että havainnot, tieto ja tunteet ovat yhteisiä. Hän myös oivaltaa, että elämykset ja yhteinen tieto voidaan jakaa vuorovaikutuksessa (Tomasello, 1999, s. 59). Vuorovaikutuksen kontekstisidonnaisuus Vastavuoroisessa, kontekstiin jäsentyneessä toiminnassa kommunikaation sisältö, muoto ja käyttö kehittyvät toisistaan riippuvaisina ja toisiinsa vaikuttavina tekijöinä (Bloom & Lahey, 1978, s. 22). Kieli on yksi monista kommunikoinnin muodoista, joka kehittyy opettelemalla ympäröivä symbolijärjestelmä. Vuorovaikutustilanteissa

18 14 lapsi oppii keinot, joilla voi vaikuttaa muihin ihmisiin (Van der Stelt, 1993, s.13, 62 63). Äiti on virittäytynyt jo lapsen syntyessä sovittamaan oman puheensa tyypilliseen hoivakielen muotoon. Hoivakielen tavanomaiset piirteet ovat äidille tiedostamattomia ja ohjautuvat lapsen kehitystason mukaan (Menyuk, Liebergott & Schultz, 1995, ). Tyypillistä on, että ilmaukset ovat lyhyitä, hitaammin kuin toiselle aikuiselle lausuttuja, selkeästi artikuloituja ja korostetulla intonaatiolla ilmeikkäästi esitettyjä. Hoivakieleen kuuluu myös lausuman jälkeen vauvan "vastauksen" odottaminen ja sanotun useasti toistaminen. Kielen sisältöön ja käyttötapaan tulee uusia piirteitä kehityksen myötä (Van der Stelt, 1993, s. 132). Kieliyhteisö ohjaa lapsen havainnointia ja kielenomaksumista, kuulo- ja näköhavaintojen erittelyä ja lapsi omaksuu äidinkielensä tämän yhteisön tarjoamien toimintamallien perusteella (Korpilahti, 2002). Isän ja vauvan vuorovaikutuksen tutkimuksia on erittäin vähän. Muutaman vuoden ikäisten lasten kanssa isän vuorovaikutuksen on todettu olevan fyysistä peuhaamista (Levy-Shiff, 1986). Sekä normaalisti kehittyneen että kehitysvammaisen lapsen isän havaittiin osallistuvan lapsensa hoitoon vähemmän kuin äidin ja omaksuvan vuorovaikutustilanteessa passiivisemman roolin, jos äiti oli läsnä (Stoneman, Brody & Abbott, 1983). Vuorovaikutuksessa isä pyrki enemmän seuraamaan kuin ohjaamaan lapsen toimintaa ja lapsi taas äänteli enemmän äidille kuin isälle. Isän vuorovaikutus lapsen kanssa sisältää vähemmän hoivapuhetta ja enemmän leikkiä kuin hoitoon liittyvää toimintaa verrattuna äitiin (Perlman & Gleason, 1993). Isät puhuvat vauvalle vähemmän kuin äidit ja ilmeisesti myös siksi heidän on vaikeampaa ymmärtää lastensa ensipuhetta. Toisaalta isät pyytävät leikkiessään Perlmanin ja Gleasonin mukaan lapselta enemmän toistoja ja tarkennuksia ilmaisuun. Lapset oppivat jo vauvoina erilaisia käyttäytymismalleja vanhemmiltaan. Vuorovaikutuksen merkitys kommunikaatiolle Kommunikaatio on viestien lähettämistä ja vastaanottamista eli tapahtuma, jossa välitetään tietoa ihmisten välillä. Se on vuorovaikutusprosessi, jossa voidaan pyrkiä myös muuttamaan asenteita ja käyttäytymistä (Hickson & Stacks, 1993, s. 5). McTear ja Conti-Ramsden (1992, s. 12) sisällyttävät kommunikaatiotapahtumaan sekä intentionaalista että tahatonta tiedon välittämistä. Viestin vastaanottajalla voi olla erilaiset päämäärät ja tarkoitteet kuin lähettäjällä. Kommunikaatio voi olla myös

19 15 yksisuuntaista (Hickson & Stacks, 1993). Vuorovaikutuksen voidaan katsoa sisältävän kommunikointia ja onnistunut kommunikointi vaatii kahden tai useamman yksilön välistä vastavuoroisuutta (Alexander, Wetherby & Prizant, 1997). Vygotskin (1982, s. 104) käsitys lapsen ajattelun ja kielen kehityksestä erottaa esikielellisen huuto- ja jokellusvaiheen ja ajattelun kehittymisen toisistaan irrallisiksi poluiksi. Vygotskin mukaan sosiaalinen vuorovaikutus toimii kasvualustana, josta ajattelu ja kieli kehittyvät. Sosiaalinen puhe ja ajattelu eriytyvät, kun vuorovaikutustapahtumat alkavat muuttua lapselle sisäisiksi psykologisiksi tapahtumiksi. Piaget'n kognition kehittymiseen sidottua kielen kehityksen selittämismallia on nykyään alettu kyseenalaistaa, koska sen mukaan kielen kehittymistä ei voida edistää vuorovaikutuksen avulla ennen tiettyä sensomotorista tasoa (Launonen, 1998, s. 51). Vygotskin interaktiivinen malli lapsen ajattelun ja kielen kehittymisestä onkin paremmin nykyisen pragmaattisen suuntauksen näkökulman mukainen (Bakeman & Adamson, 1984). Vasta älyllisen kehityksen myötä lapsi voi ajatella symbolisesti ja kielestä tulee ajattelun väline, mutta eikielellisin keinoin lapsi voi silti osoittaa jo varhain semanttista ja pragmaattista taitoa kommunikoinnissaan. Pragmatiikan liittyminen vuorovaikutukseen Sosiaalinen vuorovaikutus ja pragmatiikka ovat tärkeimmät viitekehykset arvioitaessa varhaisen kielenomaksumisen vaiheita (Wetherby & Prizant, 1993, s. 9). Craigin (1991) mukaan pragmatiikka tarkoittaa oppia säännöistä, joihin kommunikatiivisessa tarkoituksessa käytetty diskursiivinen kieli perustuu. Leinonen, Letts ja Smith (2000, s. 9) määrittelevät, että pragmatiikka viittaa kielen käyttämiseen ja ymmärtämiseen kontekstissa. Pragmaattisen näkökulman olennainen tutkimusalue on intentionaalisuus kommunikaatioakteissa siinä sosiaalisessa kontekstissa, missä kommunikointi tapahtuu (McTear & Conti-Ramsden, 1992, s. 13). Pragmatiikka kytkeytyy kiinteästi kaikkiin vuorovaikutuksen osa-alueisiin. Pragmaattinen taito alkaa kehittyä, kun lapsen tietoisuus vuorovaikutuskumppanin persoonallisuudesta herää ensimmäisen elinvuoden aikana. Lapsi oppii suhteuttamaan käyttämiensä kommunikatiivisten toimintojen sisältöä ja rakennetta ilmentäessään intentioitaan. Pragmaattisten taitojen kehittymisestä ei ole kuitenkaan olemassa ikänormeja, minkä vuoksi häiriöiden arviointi on hankalaa.

20 16 Downin syndrooma -lasten kielen kehitys on havaittu viivästyneeksi jo esikielellisessä vaiheessa ja se voi vaikuttaa vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (Lynch ym., 1995). Kielen ja puheen kehitys on myös selvästi viivästyneempää kuin heidän älyllisen ja motorisen kehitystasonsa perusteella voidaan olettaa (Fowler, 1990). Ekspressiivisen kielen heikkous ja puheen tuoton viivästyneisyys on ilmeisesti tyypillistä Downin syndrooma -lapsille kulttuuriympäristöön ja kieleen katsomatta (Beeghly, Weiss- Perry & Cicchetti, 1990; Caselli ym., 1998; Smith & von Tetzchner, 1986; Mundy, Kasari, Sigman & Ruskin, 1995). Heillä on tarve kompensoida tätä heikkoutta, mikä osaltaan johtaa elekommunikaation ja pragmaattisten taitojen vahvistumiseen. Caselli ym. (1998) havaitsivat kommunikatiivisissa taidoissa laaja-alaista viivästyneisyyttä puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa, mutta "erikoistumista" symbolisten, kommunikatiivisten eleiden käyttöön iän mukana. Puheentuoton alkaessa noin 17 kuukauden iässä normaalit lapset alkavat vähentää eleiden käyttöä (Mundy, Sigman, Kasari & Yirmiya, 1988; Berglund ym., 2001), mutta Downin syndrooma -lapsilla eleiden käyttö vahvistuu edelleen (Caselli ym., 1998; Mundy ym., 1988, 1995) Intentionaalisen eli tavoitteellisen kommunikoinnin muodot Ensimmäisenä ikävuotenaan lapsi löytää ympäristöön vaikuttamisen keinot eli tavoitteellisen kommunikoinnin taidot (Bruner, 1981). Näiden pragmaattisten taitojen kehittymisjärjestys ja alkamisajankohta vaihtelevat yksilöllisesti. Lapsen tavoitteelliseen kommunikointiin kuuluvat jaetun huomion, käyttäytymisen säätelyn ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muodot. Jaetun huomion toiminnot ovat keino saada aikuisen huomio kääntymään lapseen itseensä tai käsillä olevaan toimintaan. Käyttäytymisen säätelyn toiminnoilla lapsi vaikuttaa aikuiseen (yrittää saada tämän lopettamaan tai aloittamaan jonkin toiminnan), jotta voisi itse saavuttaa jonkin päämäärän. Sosiaalisen vuorovaikutuksen toimintoja, joita ovat esimerkiksi vilkuttaminen ja kurkisteluleikkiin kuuluvat hihkaisut, lapsi käyttää säilyttääkseen vuorovaikutusyhteyden. Mikäli esikielellisen kehityksen edetessä havaitaan, ettei lapsella ilmene kaikkia edellä kuvattuja pragmaattisia taitoja, se on mahdollinen merkki tulevista kielenkehityksen häiriöistä (Alexander ym., 1997; Wetherby, Cain, Yonclas &

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa

Lisätiedot

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin) Erityispedagogiikan koulutus Kommunikaatiokurssin luento 2010 Dosentti Elina Kontu Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K. 2007. Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Lisätiedot

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Jaana Salminen, johtava puheterapeu3 Helsingin kaupunki, Kehitysvammapoliklinikka jaana.salminen@hel.fi 1 Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Lisätiedot

Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet

Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet Motiivi 2 Kehittyvä ihminen I Johdatus kehityspsykologiaan 1. Kehityspsykologian perusteet Mitä kehityspsykologia on? Kehitys

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta

Lisätiedot

Kommunikaatio ja vuorovaikutus

Kommunikaatio ja vuorovaikutus Kommunikaatio ja vuorovaikutus Vuorovaikutus Vuorovaikutusta on olla kontaktissa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Vuorovaikutus on tiedostettua tai tiedostamatonta. Kommunikaatio eli viestintä Kommunikaatio

Lisätiedot

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua

Lisätiedot

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma Esiopetuksen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Nurmijärven kunta Varhaiskasvatuspalvelut Sivistyslautakunta x.1.2016 x www.nurmijarvi.fi Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat

Lisätiedot

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003).

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). ERILAISET OPPIJAT Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). Perustana aito kohtaaminen Nuoren tulee kokea

Lisätiedot

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Paula Lyytinen,Timo Ahonen, Kenneth Eklund,Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopiston Lapsitutkimuskeskus Niilo Mäki Instituutti Mihin tarvitaan? kehityksen

Lisätiedot

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat LEIKKIKOONTI Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat 21.5.2014 ESITYKSEN JÄSENTELY 1. Leikin filosofisia lähtökohtia 2. Leikki ja oppiminen 3. Leikki ja didaktiikka 4. Leikki ja pedagogiikka 5. Leikin

Lisätiedot

PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS

PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopiston psykologian professori Vanhempien Akatemian luentotilaisuus Oulussa 16.10.2013 Ajan kuva: Kun vanhempi haluaa antaa hyvän kuvan

Lisätiedot

Vasu 2017 suhde hyvinvointiin ja liikkumisen edistämiseen

Vasu 2017 suhde hyvinvointiin ja liikkumisen edistämiseen Vasu 2017 suhde hyvinvointiin ja liikkumisen edistämiseen Ylitarkastaja Anu Liljeström Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue, Itä-Suomen aluehallintovirasto Anu Liljeström, ISAVI OKT-vastuualue 5.10.2016

Lisätiedot

Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi. Theraplayterapeutti Psykoterapeutti

Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi. Theraplayterapeutti Psykoterapeutti Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi Toimintaterapeutti (AMK) Theraplayterapeutti Psykoterapeutti Teinivanhemmuus voi olla valinta tai yllätys Merkitys kiintymyssuhteen

Lisätiedot

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Hyvinkään sairaala 19.11.2015 Neuropsykologian erikoispsykologi Laila Luoma laila.luoma@hus.fi 1 Neuropsykologian kohteena on aivojen ja käyttäytymisen

Lisätiedot

parasta aikaa päiväkodissa

parasta aikaa päiväkodissa parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys

Lisätiedot

LENE-menetelmä koulun alkuvaiheen pulmien ennakoinnissa. Riitta Valtonen

LENE-menetelmä koulun alkuvaiheen pulmien ennakoinnissa. Riitta Valtonen LENE-menetelmä koulun alkuvaiheen pulmien ennakoinnissa Riitta Valtonen 1 Lene Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio neuvolan terveydenhoitajien ja lääkäreiden työväline lapsen kehityksen arvioinnissa

Lisätiedot

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. Ympäristö a. Tässä jaksossa ympäristö rakennetaan pedagogiikkaa tukevien periaatteiden mukaisesti ja

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Iloa vanhemmuuteen. Myönteinen vuorovaikutus pikkulapsiperheessä

Iloa vanhemmuuteen. Myönteinen vuorovaikutus pikkulapsiperheessä Iloa vanhemmuuteen Myönteinen vuorovaikutus pikkulapsiperheessä Avoin vanhempainilta Kaakkurin yhtenäiskoululla 27.2.2013 klo:18-19.30. Tilaisuuden järjestää Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemia yhdessä

Lisätiedot

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla Sinikka Kuosmanen_luentorunko Sivu 1/14 Kolme kulmakiveä 1. Lapsi yrittää jatkuvasti ja spontaanisti saada kontaktia vanhempiinsa. 2. Vanhemmat osoittavat ottaneensa vastaan lapsen aloitteet. 3. Vanhempien

Lisätiedot

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Opinnollinen kuntoutus Aija Lund 2007 Ryhmän teemat: Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (Jukka Nevala ja Marjukka Peltonen) Tekstinymmärtäminen ja sen

Lisätiedot

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa:

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa: Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin ihmisille, jotka ovat vaarassa jäädä yksin HYP jakson käynnistyskokous Tutustu myös opasvihkoon Sheridan Forster: Huomioivan yhdessäolon malli HYP Mikä HYP on HYP on lyhenne

Lisätiedot

Kasvattajan merkitys lapsen hyvinvoinnille päivähoidossa

Kasvattajan merkitys lapsen hyvinvoinnille päivähoidossa Kasvattajan merkitys lapsen hyvinvoinnille päivähoidossa VKK- osallisuusseminaari 22.10.2010 FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen Erityispedagogiikka Luennon teemat Turvallinen kasvuympäristö Päiväkoti kasvuympäristönä

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Oppimisvaikeudet ja tunneelämän. -yhteyksien ymmärtäminen

Oppimisvaikeudet ja tunneelämän. -yhteyksien ymmärtäminen Oppimisvaikeudet ja tunneelämän ongelmat -yhteyksien ymmärtäminen Nina Kultti-Lavikainen Lastentutkimusklinikka Niilo Mäki Instituutti & Jyväskylän perheneuvola Kognitiivinen psykoterapeutti, neuropsykologi

Lisätiedot

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Kemi 4.9.2015 Marja Koivusalo, lastenneurologian erikoislääkäri, Kolpeneen palvelukeskus Lasten ja nuorten normaali kehitys Normaalin

Lisätiedot

viittomat kommunikoinnissa

viittomat kommunikoinnissa viittomat kommunikoinnissa Sisällys Sisällys...2 MITÄ TUKIVIITTOMAT OVAT?...3 MIKSI TUKIVIITTOMAT?...3 VIITTOMAT OPITAAN MALLISTA...4 OHJAUSTA TUKIVIITTOMIEN OPETTELUUN...6 VIITTOMAT OMAKSUTAAN OMAAN TAHTIIN...7

Lisätiedot

Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma

Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma Perhepäivähoidon toiminta-ajatus Perhepäivähoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden hoitoon, leikkiin, oppimiseen ja ystävyyssuhteisiin muiden lasten kanssa. Varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

Varhainen tukihyvinvoinnin. lapselle

Varhainen tukihyvinvoinnin. lapselle Tiedosta hyvinvointia Varhaisen tuen tutkimus ja kehittäminen 1 Varhainen tukihyvinvoinnin edellytys lapselle KT, erikoistutkija Liisa Heinämäki Stakes Liisa Heinämäki Tiedosta hyvinvointia Varhaisen tuen

Lisätiedot

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Kehitysvamma Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Yleisen ajattelutavan muutos Vammaiset ihmiset ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan. Käsitykset vammaisuudesta ja näkemykset vammaisista henkilöistä ovat kansainvälisesti

Lisätiedot

Kognitiivinen psykologia tutkii tiedonkäsittelyä. Neuropsykologia tutkii aivojen ja mielen suhdetta MITEN AIVOT TOIMIVAT?

Kognitiivinen psykologia tutkii tiedonkäsittelyä. Neuropsykologia tutkii aivojen ja mielen suhdetta MITEN AIVOT TOIMIVAT? SISÄLLYS I IHMINEN KÄSITTELEE JATKUVASTI TIETOA 10 1 Kognitiivinen psykologia tutkii tiedonkäsittelyä 12 Ympäristöön sopeudutaan kognitiivisten toimintojen avulla Kaikki asiat eivät tule tietoisuuteen

Lisätiedot

Hyvinvointi ja liikkuminen

Hyvinvointi ja liikkuminen Hyvinvointi ja liikkuminen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa Varhaiskasvatuslaissa määritellyt tavoitteet 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä

Lisätiedot

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma 1 Kurikka lapsen nimi Kansilehteen lapsen oma piirros Lapsen ajatuksia ja odotuksia esiopetuksesta (vanhemmat keskustelevat kotona lapsen kanssa ja kirjaavat) 2 Eskarissa

Lisätiedot

Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren. Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitto ry

Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren. Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitto ry Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren sosiaaliset valmiudet Elina Havukainen edistää ja valvoo autismin kirjon henkilöiden ja heidän perheidensä yleisiä yhteiskunnallisia oikeuksia ja tasa-arvoa.

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

Miksi lasten vanhemmat tarvitsevat liikuntaa? Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi Psyykkisen terveyden ylläpitämiseksi Sosiaaliset suhteet

Miksi lasten vanhemmat tarvitsevat liikuntaa? Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi Psyykkisen terveyden ylläpitämiseksi Sosiaaliset suhteet Miksi lapset tarvitsevat liikuntaa? Selviytyäkseen jokapäiväisen elämän tarpeista ja vaatimuksista Päivittäisen hyvinvoinnin tueksi Saavuttaakseen uusien asioiden oppimiseen vaadittavia edellytyksiä Terveyden

Lisätiedot

Tuotteen oppiminen. Käytettävyyden psykologia syksy 2004. T-121.200 syksy 2004

Tuotteen oppiminen. Käytettävyyden psykologia syksy 2004. T-121.200 syksy 2004 Tuotteen oppiminen Käytettävyyden psykologia syksy 2004 Oppiminen Havainto Kognitiiviset muutokset yksilössä Oppiminen on uuden tiedon omaksumista, joka perustuu havaintoon Ärsyke Behavioristinen malli

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Liikuntaluokkien liikunnan arviointi suoritetaan yleisten liikunnan arviointiohjeiden mukaisesti.

Liikuntaluokkien liikunnan arviointi suoritetaan yleisten liikunnan arviointiohjeiden mukaisesti. 1 Lisäys Luostarivuoren koulun opetussuunnitelmaan lukuun 1.4 LIIKUNTA Painotettu opetus Painotetussa liikunnanopetuksessa tuetaan oppilaiden kehittymistä omassa lajissaan sekä kokonaisvaltaista kasvua

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen omakuva (piirustus tai kuva) Lapsen nimi: Syntymäaika: Päivähoitopaikka: alkoi: päättyi: Tämä suunnitelma yhdessä hoitosopimuksen kanssa on varhaiskasvatuksen perusta

Lisätiedot

4-vuotiaan lapsen Hyve mallin mukainen vanhempien ja päivähoidon yhteinen varhaiskasvatuskeskustelurunko

4-vuotiaan lapsen Hyve mallin mukainen vanhempien ja päivähoidon yhteinen varhaiskasvatuskeskustelurunko 4-vuotiaan lapsen Hyve mallin mukainen vanhempien ja päivähoidon yhteinen varhaiskasvatuskeskustelurunko 1. Tunne-elämän kehitys, sosiaaliset taidot, vuorovaikutus ja leikki on utelias, haluaa tutkia,

Lisätiedot

Vuorohoito varhaiskasvatuksessa lasten opetuksen, kasvun ja kehityksen sekä vanhemmuuden tukijana OHOI-seminaari Jyväskylä Marja-Liisa

Vuorohoito varhaiskasvatuksessa lasten opetuksen, kasvun ja kehityksen sekä vanhemmuuden tukijana OHOI-seminaari Jyväskylä Marja-Liisa Vuorohoito varhaiskasvatuksessa lasten opetuksen, kasvun ja kehityksen sekä vanhemmuuden tukijana OHOI-seminaari 21.9.2016 Jyväskylä Marja-Liisa Keski-Rauska, KT ylitarkastaja (varhaiskasvatus) Länsi-

Lisätiedot

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Onnistuneen kasvatuskumppanuuden aloittamisen kannalta on tärkeää, että päivähoitoa koskevaa tietoa on saatavilla kun tarve lapsen päivähoidolle syntyy.

Lisätiedot

Lapsen vahvuuksien ja terveen kehoitsetunnon tukeminen

Lapsen vahvuuksien ja terveen kehoitsetunnon tukeminen Lapsen vahvuuksien ja terveen kehoitsetunnon tukeminen Erityisopettaja Anne Kuusisto Neuvokas perhe Syömisen ja liikkumisen tavat lapsiperheen arjessa Tämän hetken lapset kuulevat paljon ruoka- ja liikkumiskeskustelua

Lisätiedot

Haastava käyttäytyminen

Haastava käyttäytyminen Haastava käyttäytyminen psykologi Ewa Male Mäntsälä 2014 Mitä tarkoitetaan haastavalla käyttäytymisellä? käyttäytyminen, joka poikkeaa huomattavasti ympäröivän yhteiskunnan kulttuurisidonnaisista käyttäytymismalleista

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä

Hyvinvointia työstä Hyvinvointia työstä www.ttl.fi/sujuva Julkaistu 11.05.2015 1 Inhimilliset virheet ja niiden vähentäminen työpaikoilla Sujuvaa työtä, vähemmän virheitä -tutkimushankkeen tuloksia Vuokko Puro, Henriikka

Lisätiedot

301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen

301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen 301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen Vastaus: hyvin vähän Tietoakin on ollut vaikea hankkia, nyt on juuri uusi kirja julkaistu Tavallisimmin

Lisätiedot

YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta

YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta Heli Isomäki Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT Neuropsykologipalvelu LUDUS Oy www.ludusoy.fi AIVOJEN KEHITYS MISSÄ

Lisätiedot

Psyykkisten rakenteiden kehitys

Psyykkisten rakenteiden kehitys Psyykkisten rakenteiden kehitys Bio-psykososiaalinen näkemys: Ihmisen psyykkinen kasvu ja kehitys riippuu bioloogisista, psykoloogisista ja sosiaalisista tekijöistä Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista? Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta

Lisätiedot

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Sisällys Lukijalle...12 Johdanto...16 Ajattelutehtävä kokeiltavaksi... 18 1 Arvot, ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys... 20 Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Mitä tästä voisi ajatella?...

Lisätiedot

Lyhyet harjoitteiden kuvaukset: Keskittymisen valmiudet, perustaidot ja huipputaidot

Lyhyet harjoitteiden kuvaukset: Keskittymisen valmiudet, perustaidot ja huipputaidot Lyhyet harjoitteiden kuvaukset: Keskittymisen valmiudet, perustaidot ja huipputaidot Keskittymisen valmiuksien tavoitteita Mitä keskittyminen tarkoittaa sekä omien keskittymisen tapojen ja taitojen tunnistaminen

Lisätiedot

Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1

Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1 Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1 Teoskokonaisuus Karoliina Räty, Johanna Saarinen ja Ensi- ja turvakotien liitto, 2014 Toimittanut Karoliina Räty ja Johanna Saarinen, 2014 Sävel ja sanat kansanlauluja

Lisätiedot

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916 Tuohisissa työskentelevät lastentarhanopettajat Piiti Elo ja Riitta Riekkinen, lastenhoitaja Helena

Lisätiedot

Liikehallintakykytestaus

Liikehallintakykytestaus Liikehallintakykytestaus ketteryys, tasapaino ja liikkuvuus Marjo Rinne TtT, tutkija, ft Liikehallintakyky Liikkeen hallintaan vaikuttavia tekijöitä osa selittyy perintötekijöillä, mutta harjoittelulla

Lisätiedot

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet VIITTOMAKIELI JA KIRJALLISUUS Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tehtävä, oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet, ohjaus, eriyttäminen ja tuki sekä oppimisen arviointi koskevat myös

Lisätiedot

KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET

KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET? o Näkövammaiset o Kielen kehityksen häiriöt o Kuulovammaiset o Sokeat/ Kuurot o Autismikirjon häiriöt o Kehityksen häiriöt o Älyllinen kehitysvammaisus o Laaja-alaiset kehityksen

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä 1.-2. luokalla Jyväskylän yliopisto Kielellisen kehityksen yhteys lukutaitoon Esikielelliset Sanavarasto Lauseet ja taivutukset Kielellinen tietoisuus

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

Harjoite 1: Kysymyksiä valmentajalle lasten innostuksesta ja motivaatiosta

Harjoite 1: Kysymyksiä valmentajalle lasten innostuksesta ja motivaatiosta Harjoite 1: Kysymyksiä valmentajalle lasten innostuksesta ja motivaatiosta 30-60 minuuttia valmentajan aikaa, ja Harjoituslomake ja kynä noin 1-2 viikkoa oman työn tarkkailuun. Tavoitteet Harjoite on kokonaisvaltainen

Lisätiedot

pyöräile keinu kiipeile kokeile innostu hallitse!

pyöräile keinu kiipeile kokeile innostu hallitse! pyöräile keinu kiipeile kokeile innostu hallitse! LUKIJALLE Varhaislapsuus on kallisarvoista oppimisen ja kehityksen aikaa. Lapsi oppii leikkimällä, liikkumalla, peuhaamalla, tutkimalla ja kokeilemalla.

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK 1 HAASTAVASTA KÄYTTÄYTYMISESTÄ ja MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖISTÄ KEHITYSVAMMAISILLA Kehitysvammaisista

Lisätiedot

Opetuksen tavoite: T1 tukea oppilaan innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan sekä myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehittymistä

Opetuksen tavoite: T1 tukea oppilaan innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan sekä myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehittymistä MATEMATIIKKA JOENSUUN SEUDUN OPETUSSUUNNITELMASSA Merkitys, arvot ja asenteet Opetuksen tavoite: T1 tukea oppilaan innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan sekä myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen

Lisätiedot

Loikkien ketteräksi. Motoriikan kehittämisestä tukea tulevaisuuteen

Loikkien ketteräksi. Motoriikan kehittämisestä tukea tulevaisuuteen Loikkien ketteräksi Motoriikan kehittämisestä tukea tulevaisuuteen Helena Viholainen, Tutkijatohtori, KT, elto Jyväskylän yliopisto, Erityispedagogiikka MIKSI TUKEA MOTORISTA KEHITYSTÄ? 26.10.2011 Tampere

Lisätiedot

Koulutuksellisen syrjäytymisen riskija suojaavat tekijät: kognitiivisen ja psykososiaalisen kehityksen vuorovaikutus syntymästä 20 vuoden ikään

Koulutuksellisen syrjäytymisen riskija suojaavat tekijät: kognitiivisen ja psykososiaalisen kehityksen vuorovaikutus syntymästä 20 vuoden ikään Koulutuksellisen syrjäytymisen riskija suojaavat tekijät: kognitiivisen ja psykososiaalisen kehityksen vuorovaikutus syntymästä 20 vuoden ikään Timo Ahonen, Kenneth Eklund, Minna Torppa ja Sami Määttä

Lisätiedot

Osaamispisteet. Vapaasti valittava

Osaamispisteet. Vapaasti valittava Hyväksymismerkinnät 1 (5) Ammattiopiskelun S2 3 osp Osaaminen arvioidaan opiskelijan keräämän oman alan sanaston sekä portfolion avulla. Oman alan sanavaraston Tekstien ymmärtäminen Luku- ja opiskelustrategioiden

Lisätiedot

Tytöksi ja pojaksi kasvaminen. Seksuaaliterveysopas päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville

Tytöksi ja pojaksi kasvaminen. Seksuaaliterveysopas päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville Tytöksi ja pojaksi kasvaminen Seksuaaliterveysopas päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville Opinnäytetyö, Mikkelin ammattikorkeakoulu 2011 Esipuhe Olemme kaksi sosionomiopiskelijaa

Lisätiedot

Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa

Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa SIKIÖSEULONNAT SUOMESSA Seulonta-asetus annettiin v 2007 (1339/2006 päivitys 339/2011), jolloin annettiin kolmen vuoden siirtymäaika. Seulonta Seulonta on osa ehkäisevää

Lisätiedot

ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset

ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset POTILASOHJE 1 (8) S ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset POTILASOHJE 2 (8) SISÄLLYSLUETTELO Mitä kehityshäiriöiden seulonta tarkoittaa? 3 Ultraääniseulontatutkimukset 4 Varhainen ultraääniseulonta Toisen

Lisätiedot

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja Leikkiä oppia liikkua harjoitella syödä nukkua terapia koulu päiväkoti kerho ryhmä haluta inhota tykätä jaksaa ei jaksa Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa,

Lisätiedot

Sisällys. Suomenkielisen käännöksen alkulause... 11 Esipuhe...13 Johdanto...19 Kuinka kirjaa käytetään?...25

Sisällys. Suomenkielisen käännöksen alkulause... 11 Esipuhe...13 Johdanto...19 Kuinka kirjaa käytetään?...25 Sisällys Suomenkielisen käännöksen alkulause........................ 11 Esipuhe...13 Johdanto...19 Kuinka kirjaa käytetään?...25 OSA I Sensorisen integraation eli aistitiedon käsittelyn häiriön tunnistaminen

Lisätiedot

11. Oppimismotivaatio ja tehokas oppiminen. (s )

11. Oppimismotivaatio ja tehokas oppiminen. (s ) 11. Oppimismotivaatio ja tehokas oppiminen (s. 124-133) Käsitys itsestä oppijana käsitys itsestä oppijana muodostuu kokemusten pohjalta vaikuttavat esim. skeemat itsestä oppijana ja oppiaineesta tunteet

Lisätiedot

VAUVAN MOTORISTA KEHITYSTÄ TUKEVA KÄSITTELY - OHJEET VANHEMMILLE

VAUVAN MOTORISTA KEHITYSTÄ TUKEVA KÄSITTELY - OHJEET VANHEMMILLE VAUVAN MOTORISTA KEHITYSTÄ TUKEVA KÄSITTELY - OHJEET VANHEMMILLE Vauvan motorista kehittymistä voidaan edistää kiinnittämällä huomio lapsen asentoon sekä monipuoliseen ja tarkoituksenmukaiseen käsittelyyn.

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

ETNIMU-projektin, aivoterveyttä edistävän kurssin 5.osa. Aistit.

ETNIMU-projektin, aivoterveyttä edistävän kurssin 5.osa. Aistit. ETNIMU-projektin, aivoterveyttä edistävän kurssin 5.osa Aistit. Aistien maailma Ympäristön havainnointi tapahtuu aistien välityksellä. Tarkkailemme aistien avulla jatkuvasti enemmän tai vähemmän tietoisesti

Lisätiedot

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia KOULUTTAJAN VUOROVAIKUTUSTAIDOT/ PALOTARUS 2010- suurleiri /T.Laurén Persoonallisuus (Tony Dunderfelt, 2009): FYYSINEN MINÄ SOSIAALINEN MINÄ * suhde omaan kehoon * sanaton viestintä kehon kautta * asema

Lisätiedot

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA/VASU

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA/VASU Honkajoen kunta Sivistystoimi Varhaiskasvatus KIS KIS KISSANPOIKA KISSA TANSSII JÄÄLLÄ SUKAT KENGÄT KAINALOSSA HIENO PAITA PÄÄLLÄ VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA/VASU 3-5 VUOTIAAT Lapsen nimi Syntymäaika Päivähoitopaikka

Lisätiedot

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12 TIEDONINTRESSI Hanna Vilkka JÜRGEN HABERMASIN TEORIA TIEDONINTRESSEISTÄ Kokemukset organisoituvat yhteiskunnalliseksi tiedoksi pysyvien ja luonnollisten maailmaa kohdistuvien tiedon intressien avulla.

Lisätiedot

Muistisairaan kuulon kuntoutus. Seminaari

Muistisairaan kuulon kuntoutus. Seminaari Muistisairaan kuulon kuntoutus Seminaari 12.12.2013 Kuulo * Kuulo on kyky havainnoida ääntä. * Korvien kautta ääni välittyy aivoihin. * Korvassa on ihmisen kuulo- ja tasapainoelimet. Johanna Juola 2 Kuulon

Lisätiedot

Motoriset taidot ja oppiminen. Timo Jaakkola, LitT, psykologi Liikuntatieteiden laitos, JY

Motoriset taidot ja oppiminen. Timo Jaakkola, LitT, psykologi Liikuntatieteiden laitos, JY Motoriset taidot ja oppiminen Timo Jaakkola, LitT, psykologi Liikuntatieteiden laitos, JY Perusopetuslaki (21.8.1998/628, 2 ): Opetuksen tavoitteet Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea

Lisätiedot

SYRJÄKYLÄN SYLVIT VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

SYRJÄKYLÄN SYLVIT VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JANAKKALAN KUNTA PERHEPÄIVÄHOITO SYRJÄKYLÄN SYLVIT VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA SYLI, HALI, HUUMORI, RAVINTO, RAJAT JA RAKKAUS; SIINÄ TARJOOMAMME PAKKAUS SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO ARVOT KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT

Lisätiedot

Ajatuksia oppimisesta

Ajatuksia oppimisesta Ajatuksia oppimisesta Turun normaalikoulun kouluttajat Tampereen normaalikoulun 3. 6. sekä 7. 9. luokkalaiset Tampereen yliopiston 2.vsk luokanopettajaopiskelijat OPPIMINEN ON MUUTOS. Luonto ja opetus

Lisätiedot

Tanssiopetus varhaiskasvatuksessa.

Tanssiopetus varhaiskasvatuksessa. Tanssiopetus varhaiskasvatuksessa. «Liikkumisen ilo näkyy parhaten lapsessa. Maailman kokeminen ja ymmärtäminen edelyttää lapselta jatkuvaa liikettä,koskettamista, tuntemista,tuntemista, erottelemista

Lisätiedot

H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S

H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S LUDUS TUTKIMUS- JA KUNTOUTUSPALVELUT OY Mäkitorpantie 3B, HELSINKI Liesikuja

Lisätiedot

Varhaisen kielen kehityksen yhteydet lapsen myöhempään itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen

Varhaisen kielen kehityksen yhteydet lapsen myöhempään itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen Varhaisen kielen kehityksen yhteydet lapsen myöhempään itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen Helena Rasimus Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Kevätlukukausi 2016 Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto

Lisätiedot

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto 14.- 15.9.2015 Karkkila Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Koulua ympäröivä maailma muuttuu Teknologia Ilmastonmuutos, luonto

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

1. Oppimisen arviointi

1. Oppimisen arviointi 1. Oppimisen arviointi Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen käsityksen oppilaat muodostavat itsestään oppijana ja ihmisenä. Arviointi ohjaa ja kannustaa oppilasta opiskelussa sekä kehittää oppilaan

Lisätiedot

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Treduka 2015 Tamperetalo 7.11.2015 Tunnin työpajatyöskentelyn aikana: Asiantuntija-alustus (30 min) Syventäviä näkökulmia

Lisätiedot

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus 11.11.2016 Skitsofrenia Skitsofrenia on vakava psykoosisairaus, johon

Lisätiedot

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista Opetushallitus Verkkokommentointi VASU2017 Opetushallituksen nettisivuilla oli kaikille kansalaisille avoin mahdollisuus osallistua perusteprosessiin

Lisätiedot

Annalan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Annalan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 15.1.2015 Annalan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Annalan päiväkoti on perustettu vuonna 1982 ja se sijaitsee omalla isolla tontillaan keskellä matalaa kerrostaloaluetta. Lähellä on avara luonto

Lisätiedot

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA Annamari Mäki-Ullakko, Ilmarinen, 5.11.2015 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Oma jaksaminen on perusta 2. Työyhteisössä jokainen vaikuttaa ja on vastuussa 3. Ammattitaidon

Lisätiedot

VARHAINEN TUKI / PUHEEKSIOTTAMINEN. Sari Anetjärvi

VARHAINEN TUKI / PUHEEKSIOTTAMINEN. Sari Anetjärvi VARHAINEN TUKI / PUHEEKSIOTTAMINEN Sari Anetjärvi Pienten asioiden filosofia Työyhteisössä, kuten elämässä yleensäkin, pienet asiat, niin hyvät kuin huonotkin, ovat merkittäviä. Pienestä ongelmasta on

Lisätiedot