TIIVISTELMÄRAPORTTI. Aerosolimallit ja aerosolisään ennustaminen Suomen olosuhteissa

Transkriptio

1 2012/MAT815 ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (PDF) TIIVISTELMÄRAPORTTI Aerosolimallit ja aerosolisään ennustaminen Suomen olosuhteissa Dosentti Heikki Lihavainen, Ilmatieteen laitos, Helsinki, FT Niku Kivekäs, Ilmatieteen laitos FT Tomi Raatikainen, Ilmatieteen laitos Prof. Kari Lehtinen, Ilmatieteen laitos FT Antti Arola, Ilmatieteen laitos FT Timo Kaurila, PVTT Ilkka Rajakallio, PVTT Tiivistelmä Maailmalla käytössä olevien aerosolimallien on todettu soveltuvan vain osittain Suomen olosuhteisiin. Tutkimushankeen tarkoituksena on kehittää Suomen olosuhteisiin sopivat aerosolimallit. Yhdistämällä aerosolimallit sääennusteeseen voidaan antaa todennäköisyysennuste säteilynvaimenemiselle tietyllä aallonpituudella halutulle paikalle ja ajankohdalle. Hankeen ensimmäisenä vuotena on selvitetty mahdollisuutta luoda aerosolimallit pohjautuen pitkiin mittausaikasarjoihin ja ilmamassojen kulkeutumisreitteihin. Tämän perusteella on löydetty kaksi selkeästi toisistaan eroavaa aerosolikokojakauman muotoa; mantereellinen ja merellinen. Nämä eroavat merkittävästi aiemmin käytetyistä standardi aerosolimalleista. Hankkeessa määriteltyjä aerosolimalleihin lisätään kemialliset ja optiset ominaisuudet ja kytketään HIRLAM sääennustemalliin jonka avulla määritellään ilmamassojen kulkeutumisreitti ja sääolot haluttuun paikkaan ja ajankohtaan. 1. Johdanto Säteilynkulun mallittaminen ilmakehässä on monimutkainen ongelma. Yksi suurimmista epävarmuustekijöistä on ilmakehän aerosolien vaikutus. Aerosolien vaikutusta säteilyn etenemiseen mallinnetaan yleisesti amerikkalaisen MODTRAN-ohjelmiston avulla [viite 1]. Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen (PVTT) ja Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI) tekemän yhteistutkimuksen perusteella, joka perustui Ruotsissa tehtyihin mittauksiin, MODTRAN-ohjelmiston aerosolimallit eivät vastaa Ruotsissa vallitsevia aerosoliolosuhteita [viite 2,4]. PVTT teki FOI:n mittauksia vastaavan tutkimuksen Lakialassa vuosina [viite 3]. Lopputulos oli hyvin samanlainen kuin FOI:n mittausaineistoon perustuvassa tutkimuksessa. Noin 25 % tapauksista MODTRAN:in Ruralaerosolimalli aliarvioi voimakkaasti aerosolien aiheuttaman vaimennuksen infrapunaalueella ts. infrapunakameroiden ja laseretäisyysmittareiden suorituskyky näissä olosuhteissa on huomattavasti huonompi kuin kuvitellaan. MATINE-rahoitteisessa tutkimusprojektissa Aerosolien optisten ominaisuuksien vaikutus säteilynkulkuun ilmakehässä vuosina , tavoitteena oli selvittää tarkemmin syitä tähän mallien ja mittausten ristiriitaan. Kolmen vuoden aikana järjestettiin useita Postiosoite MATINE Puolustusministeriö PL HELSINKI Sähköposti matine@defmin.fi Käyntiosoite Puhelinvaihde Eteläinen Makasiinikatu HELSINKI (09) WWW-sivut Y-tunnus FI Pääsihteeri (09) OVT-tunnus/verkkolaskuosoite Itellan operaattorivälittäjätunnus Suunnittelusihteeri Toimistosihteeri (09) Faksi kirjaamo (09) Verkkolaskuoperaattori Yhteyshenkilö/Itella Itella Information Oy helpdesk@itella.net

2 mittauskampanjoita, joissa aerosolien hiukkaskokojakaumia ja niiden aiheuttamaa vaimennusta mitattiin usealla eri menetelmällä. Lisäksi tehtyjen säteilynkulun mallinnusten perusteella selvisi, että myös tietoa hiukkasten kemiallisista ominaisuuksista tarvitaan muodostettaessa parempia aerosolimalleja Suomen olosuhteisiin. Viimeisimmässä mittauskampanjassa kemiallisen koostumuksen määrittäminen otettiinkin mukaan. Aerosolien optisten ominaisuuksien vaikutus säteilynkulkuun ilmakehässä projektissa tehty tutkimustyö toi runsaasti uutta tietoa aerosolien vaikutuksesta säteilyn etenemiseen Suomen olosuhteissa. Tehdyt mittaukset ja tutkimus toimivat välttämättömänä esitutkimuksena kehitettäessä työkaluja, joilla voidaan ennustaa aerosolisäätä Suomen olosuhteissa. Nyt käynnissä oleva hanke Aerosolimallit ja aerosolisään ennustaminen Suomen olosuhteissa pohjautuu yllä esitellyn Aerosolien optisten ominaisuuksien vaikutus säteilynkulkuun ilmakehässä projektin tuloksiin, ja jatkaa niiden kehittämistä käyttökelpoiseksi kokonaisuudeksi ja edelleen hyödyllisiksi sovelluksiksi. Tavoitteena on, että tämän nykyisen hankeen tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi seuraavissa sovelluksissa: 1. Arvioitaessa optronisten sensorijärjestelmien suorituskykyä operatiivisissa tehtävissä eli miten etäältä vihollinen voidaan havaita sääolosuhteet huomioiden. 2. Arvioitaessa voidaanko laseretäisyysmittaus suorittaa halutulle etäisyydelle kyseisissä sääolosuhteissa ja miten voimakkaasti aerosolit sirottavat (leventävät) lasersäteen keilaa. Keilan hajoaminen helpottaa mm. vihollisen tuottaman laseruhan ilmaisua. 3. Aerosolisääennustetta voidaan hyödyntää kenttätestien suunnittelussa ja toteutuksessa. 4. Paremmin Suomen olosuhteisiin soveltuvia aerosolimalleja voidaan käyttää ilmaja satelliittikuvien ilmakehäkorjausten tekemiseen. 2. Tutkimuksen tavoite ja suunnitelma Tällä hankkeella on kaksi hyvin konkreettista päätavoitetta: 1) määritellä Suomen alueella tyypillisimmät infrapuna-aallonpituudella vaikuttavat aerosolimallit 2) tehdä ohjelmistoprototyyppi, joka määrittää ennusteen aerosolien aiheuttamaan säteilynvaimenemisen ilmakehässä infrapuna-aallonpituuksilla Tutkimuksen tavoitteet saavutetaan kahden työpaketin avulla. Työpaketti 1: Ilmakehän aerosolien vaikutus säteilyyn infrapuna-aallonpituuksilla Säteilyn vaimennukseen infrapuna-aallonpituuksilla vaikuttavat pääasiassa isot, yli 0.5 mm:n, hiukkaset. Näiden lähteet ovat pääsääntöisesti primäärisiä, esim. pöly, merisuola. Näiden hiukkasten elinikä ilmakehässä on muutamasta päivästä viikkoon. Sekä lähteistä että eliniästä johtuen niiden pitoisuuksien arvioiminen on Suomen oloissa huomattavasti helpompaa kuin ns. ultrapienien hiukkasten pitoisuudet. Isojen hiukkasten pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä Suomessa. Erikoistapauksina, joka vaikeuttavat arvioimista, mainittakoon esim. tulivuoren purkaukset ja metsäpalot. Lisäksi ultrapienet hiukkaset vaikut-

3 tavat pilvien ja sumun muodostumiseen jolloin jo 100 nm hiukkaset saattavat vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Tässä työpaketissa määritellään, perustuen kirjallisuuteen, olemassa oleviin mittaustietoihin sekä lisämittauksiin, lähteet eri vuodenaikoina, pitoisuudet, kasvukertoimet sekä taitekertoimet ja tiheydet aerosoleille. Näitä parametrejä tarvitaan säteilynvaimenemisen määrittämiseen. Lähdealueet, joille määrätynlaiset aerosolien ominaisuudet ovat tyypillisiä, määritellään ilmamassojen kulkeutumisreittien avulla. Aerosolien aiheuttama vaimennus parametrisoidaan vallitsevan sään ja ilmamassan kulkeutumisreittien perusteella. Lisäksi tutkitaan mitä ja miten operatiivisessa toiminnassa olevia mittalaitteita voidaan käyttää maanlaajuisen tilannekuvan saamiseksi säteilyn vaimenemisesta infrapunaaallonpituuksilla. Näitä voivat olla esim. näkyvyysanturit, ceilometrit (pilvenkorkeus) ja ilmanlaatumittauksissa käytettävät laitteet kuten PM10 mittarit (PM10 = halkaisijaltaan alle 10 mm hiukkasten massa). Työpaketti 2 : Aerosolien infrapunavaimennus- parametrisaatioiden integroiminen sääennustemallien kanssa Pitkän tähtäimen tavoitteeksi olisi houkuttelevaa asettaa täysin kytketty sään ennustusmalli joka sisältäisi aerosolien pitoisuuden sekä koko- ja koostumusjakaumat ennustettavina parametreina tavanomaisten sääparametrien (lämpötila, kosteus, pilvisyys, tuuli, sade) lisäksi. Tämä ei ole kuitenkaan vielä realismia ongelman laskentaintensiivisyyden vuoksi. Siksi tavoittelemme tässä hankkeessa osittain kytkettyä, tilastolliseen analyysiin ja mittauksiin perustuvaa mallia. Mallin lähtökohtana on aerosolien mittaukset eri olosuhteissa. Edellisessä hankkeessa käynnistetyn klusterianalyysin perusteella ilmamassojen kulkeutumisreitit jaetaan klustereihin, joita jokaista kuvaa mittauksiin perustuva tieto aerosolien pitoisuudesta, kokojakaumasta ja kemiallisesta koostumuksesta, siis aerosolisäästä. Sään ennustusmallilla (HIRLAM) voidaan ennustaa ko. kulkeutumisreitit (siis haluttuun paikkaan tulevan ilmamassan lähdealue(et)) sekä olosuhteet (joista tärkeimpinä lämpötila ja suhteellinen kosteus), jolloin klusterianalyysin tulosten perusteella saadaan ennuste vallitsevalle aerosolisäälle. Saadun aerosolisääennusteen, lämpötilan ja suhteellisen kosteuden avulla voidaan ennustaa säteilyn vaimeneminen. Työpaketti 1 on tarkoitus saada päätöksen mahdollisen toisen vuoden aikana. Toisen vuoden aikana käynnistyy myös työpaketti 2:ssa tehtävä työ. 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimusta varten on kerätty käytettävissä oleva data hiukkasten lukumäärästä ja kokojakaumasta kokoalueella 0,05 15 mm (hiukkasen halkaisija kuivissa olosuhteissa). Käytettävissä on usean vuoden mittaiset aikasarjat Hyytiälän(61º 51 P, 24º 17 I), Puijon (62º 54 P, 27º 31 I) ja Pallaksen (67º 58 P, 24º 07 I) mittausasemilta vuosilta Puijon aseman datassa on kuitenkin sen verran epävarmuutta, että suurin osa analyyseistä on tehty vain Hyytiälän ja Pallaksen datalle. Ilmamassojen kulkeutumisreitit on laskettu FLEXTRA-trajektorimallilla. Malli käyttää hyväkseen ECMWC:n (European Centre of Medium-Range Weather Forecasts) mallilaskuja ilmakehän tilasta. FLEXTRAn avulla hiukkasen kulkureittiä voidaan seurata viisi vuoro-

4 kautta taaksepäin, mutta koska tavoitteena on kytkeä aerosolimalli sääennusteeseen (SI- LAM / HIRLAM mallia käyttäen), on kulkeutumisreitit huomioitu vain viimeisten 54 tunnin osalta (HIRLAM ennusteen pituus). Tämä ei oleellisesti huononna ennusteen tarkkuutta, koska eniten säteilynkulkuun vaikuttavien hiukkasten viipymäaika ilmakehässä on vain muutamia päiviä. Eri laitteiden tuottamat hiukkasjakaumat saatettiin keskenään yhtenäiseen muotoon ja yhdistettiin tietoon ilmamassojen kulkureiteistä. Näin saatujen jakaumien pohjalta laskettiin eri lähdealueita ja vuodenaikoja vastaavat hiukkasten tilavuuspitoisuudella normitetut kokojakaumat (Hyytiälän ja Pallaksen yhdistetyn datan mediaaneina). Hiukkasten tilavuuspitoisuuden on havaittu korreloivan hyvin hiukkasten absorption ja sironnan, ja sitä kautta säteilynvaimenemisen kanssa [viite 5]. Hiukkasten tilavuuspitoisuus voidaan määrittää joko suoraan lukumääräkokojakaumasta tai likimääräisesti eri puolilla Suomea mitattavaa ilmanlaatuparametria, PM10:ntä, käyttäen. PM10 on halkaisijaltaan alle 10 µm hiukkasten yhteenlaskettu massa ilman tilavuusyksikköä kohden. Suurten yli mikrometrin hiukkasten kemiallista koostumusta kuvaavaa dataa on huonosti saatavilla, ja mallissa sitä ei ole toistaiseksi käytetty. Lähdealueiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida hiukkasten tyypillistä koostumusta ja siten saadaan myös arvio hiukkasten kasvukertoimelle ja optisille ominaisuuksille todellisissa olosuhteissa. Esimerkiksi MODTRAN:in oletuksia käyttäen voidaan laskea säteilyn aallonpituudesta riippuvat sironta- ja absorptiokertoimet tässä työssä määritellyille keskimääräisille hiukkaskokojakaumille. Lasketut sironta- ja absorptiokertoimet voidaan myös syöttää MODTRAN:iin. 4. Tulokset ja pohdinta Tutkittavia lähdealueita oli alun perin useampia, mutta erot eri mantereellisten lähdealueiden välillä, samoin kuin eri merellisten lähdealueiden välillä, jäivät niin pieniksi, että lopulta lähdealueiksi otettiin vain mantereellinen ja merellinen alue kokonaisuuksina. Mantereelliselta ja merelliseltä alueelta saapuvien ilmamassojen tilavuus-kokojakaumat olivat varsin erilaisia (Kuva 1). Molemmat tilavuus-kokojakaumat olivat kaikkina vuodenaikoina kaksihuippuisia, ja erot jakauman muodossa jäivät vuodenaikojen välillä pienemmiksi kuin lähdealueiden välillä. Mantereellisessa ilmassa suurin osa hiukkastilavuudesta muodostui alle 1 mm hiukkasista, kun taas merellisessä ilmassa yli 1 mm hiukkaset muodostivat suurimman osan hiukkasten tilavuudesta. Sama tulos saatiin myös erikseen Hyytiälän ja Pallaksen datalle tehdyissä analyyseissä.

5 Kuva 1. Hiukkasten normitetut vuodenaikaiset tilavuus-kokojakaumat merelliselle ja mantereelliselle ilmalle. Jakaumien muodoilla on sekä yhtäläisyyksiä että eroja MODTRAN-mallissa käytettyjen jakaumien kanssa [1]. Tässä työssä määritetty merellinen hiukkasten kokojakauma muistuttaa pääosin MODTRANin marine jakaumaa (Kuva 2, vasen), joskin alle 1mm hiukkasten osuus on korkeampi kuin MODTRANissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä sisämaassa tai Itämerellä olevilla mittausasemilla ei käytännössä voida mitata puhtaan merellistä ilmaa ilman mantereellista vaikutusta. Mantereellisessa ilmassa ero oli suurempi. Tässä työssä saadussa kokojakaumassa on huomattavasti enemmän yli 1mm hiukkasia kuin MODTRANin rural jakaumassa (Kuva 2, vasen). Tälle erolle ei myöskään löydy yksinkertaista selitystä. Erityisesti mantereellisen ilman kohdalla ero säteilynvaimenemisessa on huomattava (Kuva 2, oikea). Kuva 2. Hiukkasten normitettu tilavuuskokojakauma (vasen) ja siitä laskettu säteilynvaimeneminen 1mm aallonpituudella (oikea) tässä työssä (talven jakaumaa käyttäen) sekä MODTRANin käyttämillä jakaumilla (S&F). Aerosolisään ennustamista testattiin olemassa olevan mittaustiedon avulla. Kullekin mittaushetkelle laskettiin tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti hiukkasten kokojakauma il-

6 mamassojen ja kokonaistilavuuspitoisuuden pohjalta, ja tästä edelleen säteilynvaimeneminen. Saatuja arvoja verrattiin kunkin mittaushetken todellisella hiukkasten kokojakaumalla laskettuihin säteilynvaimenemisen arvoihin. Arvot vastasivat toisiaan hyvin, ja parametrisaatio (jossa yhtenä parametrina hiukkasten kokonaistilavuuspitoisuus) pystyi myös toistamaan mitatusta jakaumasta lasketun säteilynvaimenemisen piikit ja alhaisen vaimenemisen kohdat hyvin. Parametrisoidusta ja mitatusta jakaumasta lasketun säteilynvaimenemisen suhde (1mm aallonpituudella) oli välillä 0,5-2 Hyytiälässä 98,7% tapauksista ja Pallaksella 92,7% tapauksista (Kuva 3). Kuva 3. Histogrammi tässä työssä kehitetyn hiukkasmallin avulla lasketun (parametrisoitu) ja mitatusta jakaumasta lasketun säteilynvaimenemisen suhteesta Hyytiälässä (vasen) ja Pallaksella (oikea). MODTRAN sisältää Shettlen ja Fennin [1] hiukkaskokojakaumien ja kemiallisen koostumuksen perusteella lasketut säteilynvaimenemiskertoimet, mutta malliin voidaan myös lisätä käyttäjän laskemia vaimenemiskertoimia. Kuvassa 4 on esitetty Shettlen ja Fennin oletusten perusteella lasketut säteilyn aallonpituudesta riippuvat vaimenemiskertoimet Hyytiälän ja Pallaksen keskimääräisille hiukkaskokojakaumille ja näitä on myös verrattu vastaaviin MODTRANin Marine ja Rural-jakaumiin. Kuvaajista näkyy, että suurimmat erot säteilyn vaimenemisessa nähdään lähellä yleisesti käytettyä 10 mm aallonpituutta. Säteilynvaimeneminen, 1/km Merellinen ilma Kevät Kesä Syksy Talvi S&F Säteilynvaimeneminen, 1/km Mantereellinen ilma Kevät Kesä Syksy Talvi S&F Säteilyn aallonpituus, mm Säteilyn aallonpituus, mm

7 Kuva 4: Säteilyn vaimeneminen aallonpituuden funktiona Hyytiälän ja Pallaksen keskimääräisille sekä MODTRANin (Shettle ja Fenn) hiukkaskokojakaumille. Laskuissa on oletettu 0 % RH, hiukkaskoostumus perustuu Shettlen ja Fennin malliin ja hiukkaspitoisuus on valittu siten, että eri mallit antavat säteilynvaimenemiskertoimeksi 1 1/km 0.55 mm aallonpituudelle. 5. Loppupäätelmät Tutkimushanke on hyvin aikataulussaan, koska työpaketti 1 on jo pääosin saatu päätökseen ja työpaketti 2 on aloitettu. Tässä vaiheessa menetelmää on käytetty lähinnä kuiville hiukkasille, mikä ei ole realistista Suomen oloja ajatellen. Hiukkasten kemiallisen koostumuksen ja sitä kautta kasvu- ja taitekertoimien parametrisointi tulee todennäköisesti parantamaan ennusteen tarkkuutta ainakin kun vertaa MODTRANin nykyisiin oletuksiin. Haasteena tulee olemaan suurten yli mikrometrin hiukkasten kemiallisen koostumuksen mittausaineiston vähäinen saatavuus. 6. Tutkimuksen tuottamat tieteelliset julkaisut ja muut mahdolliset raportit (Lyhyt kuvaus julkaisun keskeisestä sisällöstä sekä täydelliset bibliografiset tunnistetiedot (kirjoittajat; julkaisun nimi; sarjan, julkaisun tai journaalin nimi ja numero; julkaisija; paikka; vuosi)) Lyhyt tieteellinen konferenssiesitelmä Euroopan Aerosolikonferenssissa Granadassa. Konferenssissa oli myös posteri aiheesta: Kivekäs, N., Mielonen, T., Portin, H., Kaurila, T., Rajakallio, I., Lehtinen, K.E.J., and Lihavainen, H. (2012), Large particle climatology in Finland Estimating the effect of aerosols in extinction of infrared radiation, Proceedings of European aerosol conference, , Granada, Spain, Abstract B-WG01S2P68. Laaja tieteellinen konferenssiabstrakti Suomen Akatemian huippuyksikön seurantakokouksessa Hyytiälässä. Kokouksessa oli myös esitelmä aiheesta: Kivekäs, N., Mielonen, T., Portin, H., Kaurila, T., Rajakallio, I., Lehtinen, K.E.J., and Lihavainen, H. (2012) Large particle climatology in Finland estimating the effect of aerosols in extinction of infrared radiation, Proceedings of the Finnish Center of Excellence and Graduate School in Physics, Chemistry, Biology and Meteorology of Atmospheric Composition and Climate Change Annual Workshop , Hyytiälä, Finland. Viitteet: 1. E. Shettle and R. Fenn, Models for the Aerosols of the Lower Atmosphere and the Effects of Humidity Variations on Their Optical Properties, AFGL-TR Environmental Research Papers, No. 676, Air Forche Geophysics Laboratory, Hanscom AFB, Massachussets, USA, T. Kaurila, A. Hågård, and R. Persson, Aerosol extinction models based on measurements at two sites in Sweden, Appl. Opt. 45, , 2006.

8 3. T. Kaurila, ATRAIN-projektin loppuraportti: Aerosolien aiheuttama säteilyn etenemisvaimennus Suomen olosuhteissa, PVTT:n sisäinen raportti 07/34/D/I, R. Persson and T. Kaurila, Aerosol attenuation model for Scandinavian environment, FOI-R SE, ISSN , FOI Linköping Sweden, A. Virkkula, J. Backman, P.P. Aalto, M. Hulkkonen, L. Riuttanen, T. Nieminen, M. dal Maso, L. Sogacheva, G. de Leeuw, and M. Kulmala, Seasonal cycle, size dependencies, and source analysis of aerosol optical properties at the SMEAR II measurement station in Hyytiälä, Finland. Atmos. Chem. Phys., 11, , 2011